Suomalaisyliopistot, tutkimus ja maailman kärki?

7 Osmo Kivinen, Juha Hedman & Kalle Artukka Suomalaisyliopistot, tutkimus ja maailman kärki? Reunamerkintöjä korkeakoulu- ja tiedepolitiikan uusiin avauksiin Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen yliopistoille ja ammattikorkeakouluille lähettämän paimenkirjeen innoittamina turkulainen korkeakoulututkijoiden ryhmä on tehnyt kansainvälisen vertailun suomalaisten yliopistojen ja tutkimuksen tasosta suhteessa väkilukuun ja käytettävissä oleviin taloudellisiin resursseihin. Suhteutettuna asukaslukuun ja toisaalta yliopistojen toimintamenoihin, suomalaisten yliopistojen menestys kansainvälisessä vertailussa ei anna tukea opetus- ja kulttuuriministerin väitteille. Kirjoittajat suhtautuvat myös kriittisesti ministerin väitteiden perusteina käytettyihin kriteereihin. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn- Laasosen yliopistoille ja ammattikorkeakouluille osoittama avoin kirje (OKM 27.10.2015) on herättänyt runsaasti kriittistä huomiota, eikä ihme, sillä siinä moititaan muun muassa suomalaisten osaamista, tieteen tasoa sekä korkeakoulujen epätarkoituksenmukaista resurssien käyttöä. Ministerin mukaan maailman huipulle tähtäävä maa ei voi tyytyä siihen, että sen tiede ja tutkimus yltävät hyvään, mutta eivät maailman kärkeen. Kirjeessä tähdennetään, että samalla kun Suomen korkeakoululaitos on kovin sirpaloitunut, tutkimus jakautuu liian moniin, resursseiltaan ja vaikuttavuudeltaan vaatimattomiin yksiköihin. Lisäksi kirje näkee nuorten ja aikuisten osaamisessa vakavia puutteita ja uskoo koulutustason nousun hiipuneen. Koulutuksen ja osaamisen väitettyihin ongelmiin emme tässä tutkimusta ja yliopistoja koskevassa artikkelissa mene (ks. kuitenkin Kivinen & Hedman 2016). Tässä kirjoituksessa arvioimme avoimen kirjeen yliopistoa ja tutkimusta koskevien kannanottojen todenperäisyyttä ja mielekkyyttä. Kun tietoon perustuvan politiikan nimissä halutaan tehdä rakenteellisia uudistuksia profiloimalla, karsimalla ja leikkaamalla, tarjotun evidenssin asianmukaisuuteen ja oikeellisuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Puutteellisten faktojen muka perustelemat päätökset voivat näet vaarantaa yliopistoissa tehtävän työn tulokset vuosikymmeniksi eteenpäin. Väitteet suomalaisresurssien epätarkoituksenmukaisesta käytöstä siten, että suomalaisyliopistoissa tehtävä tutkimus tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin vertailumaissa, eivät saa tukea kansainvälisistä vertailuista (Kivinen & Hedman 2008; Kivinen et. al. 2013a, Kivinen et. al. 2013b; Kivinen & Hedman 2014; Hedman & Kivinen 2016). Ajatus siitä, että tutkimus suurissa yksiköissä olisi

8 tieteellisesti jotenkin laadukkaampaa (Grahn- Laasonen, 28.10.2015) ja tulokset jotenkin parempia (Raivio, 23.1. 2016) kuin pienissä yksiköissä, on kaikessa arveluttavuudessaan vahvasti tieteenalasidonnainen. Siinä perätään paljon puhuttua kriittistä massaa, jolla lieneekin tiettyä relevanssia avaruustieteiden tai Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen (CERN) kaltaisissa yhteyksissä, mutta ei juurikaan laajemmin, sillä analysoituaan Italian yliopistoissa tehtävän tutkimuksen tuloksellisuutta esimerkiksi Abramo et. al. (2012) päätyvät siihen, että vain muutamilla erityisen kalliita laitteita edellyttävillä aloilla voidaan havaita suuren koon tuomia mittakaavaetuja (returns to size). Opetusministerin kirjeen tiedettä ja tutkimusta koskevien väittämien faktapohja on peräisin lähinnä Suomen Akatemian teettämästä Tieteen tila ja taso 2014 -raportista, jonka lähestymistapaa ja tuloksia olemme äskettäin arvioineet toisaalla (ks. Kivinen & Hedman 2015). Kirjeessä useaan otteeseen esiin nostettu tutkimuksen ja yliopistojen maailman kärki on syytä ottaa tarkempaan erittelyyn. Otamme seuraavassa selvää siitä, missä määrin eri maiden yliopistot yltävät globaalien yliopistorankingien kärkeen, sekä siitä, minkä suuruisilla vuosittaisilla toimintamenoilla maailman kärkiyliopistot operoivat. Arvioimme myös suomalaisyliopistojen mahdollisuuksia sijoittua jatkossa ARWUn (Academic Ranking of World Universities) sadan tai viidensadan kärkeen. Todettakoon vielä, että maailman pitkäikäisimmän ja tunnetuimman rankingin, ARWUn, viidensadan kärkeen mahtuu vain 2-3 prosenttia kaikista maailman yliopistoista. Ylipäätään rankingit eivät kerro mitään niistä lähes 20 000 maailman yliopistosta, jotka jäävät niissä armoitettujen ulkopuolelle. Erityisesti Saksan ja Ranskan, mutta myös muiden ei-englanninkielisten maiden yliopistojen vaisuun rankingmenestykseen on kielikysymyksen ohella haettu selitystä siitä, että rankingeihin on sisäänrakennettu angloamerikkalaisen yliopistomallin ylivertaisuus. Rankingien kärkisijoja hallussaan pitävät maineikkaimmat angloamerikkalaiset tutkimusyliopistot nauttivatkin vakiintuneen asemansa tuomista edelläkävijän eduista ja niiden toimintatavat kiinnostavat muualla maailmassa aina imitoitaviksi asti. Tunnetuimmat rankingit ARWU, THE (Times Higher Education World University Rankings) ja QS (Quacquarelli Symonds World University Rankings) ilmoittavat keskittyvänsä parhaiden yliopistojen esiin seulontaan. Domingo Docampo (2011) argumentoi nimenomaisesti ARWUn puolesta todetessaan, että ARWU tekee sitä, mitä se lupaakin mitatessaan yliopistojen tutkimuksen laatua ja henkilöstön tasoa. Siihen on helppo yhtyä, että ARWU on tehtävän asettelussaan täsmällisempi kuin THE tai QS (ks. myös Marginson 2013), mutta voidaan kuitenkin kysyä esimerkiksi sitä, kuinka uskottava yhteys voidaan vetää Nobel-palkittujen nimilistoista yliopistoissa harjoitetun tutkimuksen laatuun. Eriteltäessä tutkimuksen maailman kärkeä on syytä edetä yliopistorankingeista poikkeavalla logiikalla ja nimenomaan tieteenaloittain. Suomalaisten pärjääminen eri tieteenalojen tutkimuksessa saadaan selville katsomalla, missä määrin Web of Science (WoS) -tason lehtiin on kelpuutettu eri alojen suomalaisjulkaisuja. Suomalaisjulkaisuilla tarkoitetaan tässä tapauksessa kaikkia niitä julkaisuja, joiden kirjoittajista vähintään yksi paikantuu johonkin Suomessa sijaitsevaan yliopistoon (ks. Kivinen & Hedman 2015). Tieteenalojen fundamentaalisten erojen vuoksi tutkimuksen tasosta ei voi saada varmaa käsitystä normalisoidun sitaatiolaskennan nojalla siten kuin Suomen Akatemia tekee. Akatemian sitaatti-indeksilaskennasta nousee myös viime aikojen puhe yliopistojen tieteellisesti vaikuttavimmista aloista, joiksi on nimetty maataloustieteet, eläinlääketiede, rakennustekniikka, farmasia, hammaslääketieteet, kliiniset lääketieteet, ekologia ja evoluutiobiologia sekä materiaalitekniikka. Näille vaikuttavimmille aloille on Akatemian mukaan yhteistä, että ne ovat edustettuina korkeintaan viidessä yliopistossa (Suomen Akatemia 2014, 37 38). Sanomatta kuitenkin jää, että nämä kahdeksan alaa edustavat enemmänkin niin sanottuja kovia tieteitä ja että lääketieteellisiä tiedekuntia sattuu löytymään juuri viidestä suomalaisyliopistosta. Huoli pirstoutuneesta yliopistolaitoksesta nousi julkiseen keskusteluun myös siinä yhteydessä, kun Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola arveli, että esimerkiksi kauppatieteissä tai saksalaisessa filologiassa saattaisi olla päällekkäisyyksiä yliopistojen kesken (Kola, 6.9.2015). Helsingin yliopiston emerituskansleri Kari Raivio katsoi tarpeelliseksi tähden-

9 tää, että sekä tutkimuksessa että opetuksessa tulokset ovat sitä huonompia, mitä pienempiä yksiköt ovat (Raivio, 23.1. 2016). Se, että saksan kieltä opetetaan samanaikaisesti eri puolella Suomea asuville ihmisille, ei välttämättä ole yksinomaan osoitus yliopistojen toiminnan päällekkäisyyksistä, vaan kysymys voi olla myös siitä, että saksan opetukselle on tarvetta maan eri puolilla eikä vain Helsingissä. Onhan Saksa Suomelle merkittävä kauppakumppani ja tärkeä poliittinen vaikuttaja EUssa. Kauppatieteiden ja saksalaisen filologian kaltaisilla, Akatemian vaikuttavuudeltaan vähäisiksi arvioimilla humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, tutkimustyö on läpeensä inhimillisen tietopääoman varaista. Kyseisillä aloilla ei internetin aikakaudella ole mitään syytä haikailla sellaista tiedeyhteisöä, joka voidaan istuttaa yhden talon yhdelle käytävälle muka keskustelemaan. Tiedeyhteisö on kirjaimellisesti globaali ja suomalaistutkija tavoittaa omalta koneeltaan kenet tahansa alansa tutkijan, mistä tahansa maailmasta silmänräpäyksessä. Nykyään myös koulutusta ja opetusta voidaan niin haluttaessa antaa ja saada internetin välittämänä joka puolilla maailmaa. Ministerin avoimen kirjeen koulutuspolitiikkaa koskevassa osassa nojataan omintakeisiin suomalaistulkintoihin OECDn Education at a Glance -raporteista. Nämä tulkinnat eivät pidä yhtä niiden tietojen kanssa, joita OECDn raporteissa tosiasiassa esitetään, kuten olemme toisaalla osoittaneet (ks. Kivinen & Hedman 2016). Todetaan tässä vain, että OECD-maiden korkeakoulutuksesta kuten myös aikuisten kognitiivisesta osaamisesta tehdyt virhetulkinnat antavat sillä tavoin väärän käsityksen suomalaisten osaamisen puutteista ja koulutustason hiipumisesta, että siltä pohjalta ei ole mahdollista tehdä kansakunnalle suotuisaa koulutuspolitiikkaa (emt.). Ministerin kirjeen mukaan kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen tekeminen on useilla aloilla erittäin kallista. Näillä näkymin onkin selvää, että Suomessa käytettävissä olevat taloudelliset ja inhimilliset resurssit eivät ole omiaan nostamaan terävimpään maailman kärkeen monia yliopistoja, etenkin kun kansainvälinen kilpailu vain kovenee. Etabloituneiden englanninkielisten yliopistomaiden (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia ja Kanada) sekä Pohjoismaiden (Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska) rinnalla oman paikkansa ovat jo ottamassa Itä-Aasian nousevat tiedemaat (Hong Kong, Etelä-Korea, Taiwan ja Singapore) sekä kohta myös BRIC-maat (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina). Jatkossa erittelemmekin tätä 16 maan muodostamaa kokonaisuutta saadaksemme tarkennetun kuvan suomalaisyliopistojen kansainvälisestä asemasta. Näennäisen helppolukuisten yliopistorankingien suosio Yliopistorankingeilla on vannoutunut vastustajakuntansa, ja totta onkin, etteivät rankingien metodologiset ratkaisut kestä kriittistä tarkastelua (Kivinen & Hedman 2008, van Raan 2005, Florian 2007, Billaut, Boyssoun & Vincke 2010). Mutta jos haluamme ymmärtää nykypäivän globaalia korkeakoulukenttää ja siitä käytävää keskustelua, kansainvälisiä rankingeja ei kuitenkaan voi noin vain ohittaa (ks. Marginson 2013, Kivinen et. al. 2013a). Rankingit ovat voineet vaihtelevassa määrin vaikuttaa niin yleiseen mielipiteeseen, yliopistojen strategioihin kuin valtioiden ja kansainvälisten yhteisöjen tiedepoliittisiin linjauksiin. Myös kansainvälinen ja kotimainen media uutisoi innokkaasti rankingeissa vuosittain havaittavista muutoksista. Rankingsijoitukset ovat valttia, kun nousukasyliopistot rakentelevat brändejään. Silmäilemällä edes pintapuolisesti ARWUn 500 kärkiyliopiston nimilistaa välttyy siltä karkealta virhepäätelmältä, että suomalaisyliopistot olisivat jotenkin huolestuttavan keskinkertaisia maailman yliopistojen joukossa. Suomi saa ARWUn viidensadan parhaan joukkoon kaikkiaan kuusi yliopistoa ja sadan kärkeen ainoana Suomesta yltää Helsingin yliopisto, joka saa sijan 67. ARWUn sadan kärjen yliopistot ovat kaikkiaan 16 eri maasta. Eniten yliopistoja sadan joukkoon saa Yhdysvallat 51, Iso-Britannia saa yhdeksän yliopistoa, Ruotsi kolme, Tanska kaksi ja Norja Suomen tavoin yhden. Voidaksemme kontrolloida maiden koon vaikutusta, suhteutamme seuraavaksi eri maiden yliopistojen ARWU top-100 noteeraukset kunkin maan väkilukuun. Suomi sijoittuu ARWUn sadan kärkeen yltäneiden 16 maan vertailussa seitsemänneksi suhdeluvulla 0,18 (noteerausta miljoonaa asukasta kohti). Kolme muuta Pohjoismaata

10 Sveitsi Tanska Ruotsi Israel Alankomaat Norja Suomi Belgia Australia USA Iso- Britannia Kanada Ranska Saksa Japani Venäjä 0,06 0,05 0,03 0,01 0,26 0,24 0,20 0,18 0,18 0,17 0,16 0,14 0,11 0,31 0,36 0,50 0,00 1,00 Lähteet: http://www.shanghairanking.com/arwu2015.html, http://data.uis.unesco.org/ Kuvio 1 ARWUn sadan kärkeen yltävien yliopistojen lukumäärä miljoonaa asukasta kohti niissä 16 maassa, joilla vuonna 2015 on vähintään yksi top-100-yliopisto. sijoittuvat Suomen edelle: Tanska on toinen (0,36), Ruotsi kolmas (0,31) ja Norja kuudes (0,20). Kärkipaikan vie Sveitsi suhdeluvulla 0,50. Merkillepantavaa on, että Pohjoismaiden taakse sijoille 9-12 jäävät englanninkieliset, Australia (0,17), Yhdysvallat (0,16), Iso- Britannia (0,14) ja Kanada (0,11). Todettakoon vielä, että sellaiset ei-englanninkieliset maat, kuin Ranska, Saksa, Japani ja Venäjä saavat yliopistoja ARWUn sadan kärkeen väkilukuun suhteutettuna koko joukon vähiten. Pohjoismaat sekä Sveitsi, Israel, Alankomaat ja Belgia menestyvät erinomaisesti, vaikkei kansalaisten äidinkieli olekaan englanti. Aivan terävimmässä kärjessä (top-100) BRIC-maista on mukana vain Venäjä yhdellä yliopistolla, eivätkä Itä-Aasian nousevien tiedemaiden yliopistotkaan vielä aivan kärkeen yllä. Näillä näkymin Suomi ei hevin tule saamaan useampia yliopistoja ARWUn top-100-listalle. Pikemminkin nykyisen korkeakoulupolitiikan oloissa Suomella voi olla täysi työ pitää edes Helsingin yliopisto sadan kärjessä. Laajentamalla tarkastelua ARWUn sadan kärjestä ARWUn top-500-yliopistojen listaan saadaan vertailuun 16 maan sijaan jo 44 maata. Vuonna 2015 Suomen 14 yliopistosta viidensadan joukkoon ARWUssa yltävät Helsingin, Oulun, Turun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Aalto-yliopisto. Yhdysvaltalaisyliopistot vievät lähes kolmanneksen (146) ARWUn top-500 noteerauksista. Seuraavina tulevat Saksa 39, Iso-Britannia 37 sekä Kiina 32 yliopistolla. Pohjoismaista Ruotsi saa eniten (11) yliopistoja top-500 joukkoon, Suomi saa kuusi, Tanska viisi ja Norja kolme yliopistoa. 1 Kuten edellä olemme jo todenneet, yliopistojen rankinglistoilla on vain rajallisesti käyttöä evidenssiin nojaavassa tiede- ja tutkimuspoliittisessa päätöksenteossa. Kun pyöreät puheet maailman kärjen tavoittelusta kuitenkin ovat tämän tästä esillä suomalaisissa tiede- ja korkeakoulupoliittisissa puheenvuoroissa, asetamme seuraavassa asiat paremmin puitteisiinsa tarkastelemalla ARWUssa menestyneitä yliopistoja, niiden edustamien maiden väkilukuun suhteutettuna. Taulukon 1 osoittamalla tavalla Suomi saa ARWUn viidensadan kärkeen 1,11 yliopistoa miljoonaa asukasta kohti. Suhdeluku on maailman toiseksi korkein heti Ruotsin (1,15) jälkeen; Tanska (0,89) on kolmas ja Norja sijalla 12 (0,59). Väkirikkaiden BRICmaiden suhdeluvut ovat koko 44 maan joukon pienimpiä ja oikeuttavat sijoituksiin 36 (Brasilia, 0,03), 39 (Kiina, 0,02), 40 (Venäjä, 0,01) ja 44 (Intia, 0,00). Australia (0,86) nousee parhaimmaksi englanninkieliseksi maaksi

11 Taulukko 1 ARWUn viidensadan kärkeen yltävien yliopistojen lukumäärä miljoonaa asukasta kohti, niissä 44 maassa, joissa vuonna 2015 on vähintään yksi top-500 yliopisto. Sijaluku Valtio Maiden top-500 noteeraukset miljoonaa asukasta kohti vuonna 2015 Sijaluku Valtio Maiden top-500 noteeraukset miljoonaa asukasta kohti vuonna 2015 1 Ruotsi 1,15 23 Portugali 0,28 2 Suomi 1,11 24 Espanja 0,28 3 Tanska 0,89 25 Etelä-Korea 0,24 4 Sveitsi 0,87 26 Unkari 0,20 5 Australia 0,86 27 Kreikka 0,18 6 Israel 0,78 28 Japani 0,14 7 Alankomaat 0,72 29 Serbia 0,14 8 Itävalta 0,71 30 Saudi Arabia 0,14 9 Hong Kong 0,69 31 Chile 0,11 10 Irlanti 0,65 32 Tshekki 0,09 11 Belgia 0,63 33 Etelä-Afrikka 0,08 12 Norja 0,59 34 Malesia 0,07 13 Iso-Britannia 0,59 35 Puola 0,05 14 Kanada 0,57 36 Brasilia 0,03 15 Slovenia 0,48 37 Iran 0,03 16 Saksa 0,47 38 Argentiina 0,02 17 USA 0,46 39 Kiina 0,02 18 Uusi-Seelanti 0,44 40 Venäjä 0,01 19 Singapore 0,37 41 Turkki 0,01 20 Ranska 0,34 42 Egypti 0,01 21 Italia 0,33 43 Meksiko 0,01 22 Taiwan 0,30 44 Intia <0,01 Lähteet: http://www.shanghairanking.com/arwu2015.html, http://data.uis.unesco.org/ & http://www.oecdilibrary.org/economics/oecd-factbook-2014/population-levels_factbook-2014-table1-en, poikkeuksena Brasilia ja Serbia vuodelta 2012 (OECD), Singapore 2014 (Singapore statistics) ja Taiwan est. 2015 (CIA World Factbook),

12 sijoittuen viidenneksi. Iso-Britannian sijoitus on 13 (0,59), Kanadan 14 (0,57) ja USAn 17 (0,46). Itä-Aasian tiedemaista paras on yhdeksänneksi sijoittuva Hong Kong (0,69). Singapore saa sijan 19 (0,37), Taiwan 22 (0,30) ja Etelä-Korea 25 (0,24). Jos suhteutamme ARWU-noteeraukset BKThen, Suomi säilyttää edelleen toisen sijansa. Ruotsi sijoittuu viidenneksi, Tanska putoaa seitsemänneksi ja Norja suhteellisen suuren BKTnsä vuoksi putoaa peräti sijalle 30. Australia säilyttää asemansa parhaana englanninkielisenä maana sijoittuen yhdeksänneksi, Itä-Aasian maista edelleen paras Hong Kong saa kuudennen sijan. BRIC-maat sijoittuvat viimeisten joukkoon sijoille 38 44. Todetaan vielä, että BKT-pohjainen suhdeluku on verraten altis suhdannevaihteluille, minkä vuoksi väestöpohjaan suhteuttaminen antaa varmemman kuvan tilanteesta. Mitä maailman kärkiyliopistojen strategisiin mittoihin tulee, niin vuoden 2015 ARWUrankingin kärkiyliopisto Harvard operoi vuosittain 4,2 mrd. eurolla ja opiskelijoita sillä on 21 200. Toiseksi sijoittuva Stanford operoi 4,9 mrd. eurolla ja 16 100 opiskelijalla, kolmannen sijan MIT (Massachusetts Institute of Technology) operoi 2,9 mrd. eurolla ja 11 300 opiskelijalla. Kaikilla näillä yliopistoilla on lisäksi varallisuutta kymmeniä miljardeja. Maailman kärkeen yltävät yliopistot eivät siis ole kovin suuria, mutta varakkaita ne ovat. Todettakoon, että Helsingin yliopiston vastaavat luvut ovat 0,7 mrd. ja 34 800 opiskelijaa, ja jos niitä verrataan yllä olevien huippuyliopistojen lukuihin, havaitaan, että Helsingin yliopiston opiskelijamäärä on huomattavasti niitä suurempi, mutta budjetti pienempi. Ehkä ei ole kovin hyvä idea yrittää parantaa sirpaloituneeksi ja tehottamaksi moitittua Suomen yliopistokenttää keskittämällä entisestään toimintoja Helsinkiin. Myös yliopistouudistusta yhtäältä siivittänyt ajatus polkaista vallitsevasta keskinkertaisuudesta yksi tai useampi huippuyliopisto olisi ratkaisuna kallis ja seurauksiltaan arveluttava. Lisäksi Suomessa on nyt suunnitteilla Tampereelle uudenlainen yliopistokonserni (Tampere3), jonne kaavaillaan jopa 35 000 opiskelijaa (Helsingin Sanomat, 25.1.2016). Aivan itsestään selvää ei ole, miten nyt kaavaillun konglomeraatin ajatellaan vastaavan niihin tiede- ja korkeakoulupolitiikan korkealentoisiin vaatimuksiin, joita Suomessa on profiloinnin nimissä viime aikoina esitetty. Ehkä kysymys onkin vain paikallisten toimintojen yhteen kokoamisesta mittakaavaetujen toivossa sekä halusta vastata valtakunnalliseen huutoon suomalaisten korkeakoulujen liian suuresta määrästä. Jos jätämme varakkaat yhdysvaltaisyliopistot sivuun ja katsomme kärkiyliopistoja muista maista, niin voimme todeta, että esimerkiksi Cambridgen toimintamenot ovat 2,0 mrd., Tokion 1,9 mrd., Toronton 1,9 mrd. ja Melbournen 1,3 mrd. euroa. Pohjoismaisista yliopistoista korkeimmalle niin ARWU-sijoituksissa kuin toimintamenoissa yltää Kööpenhaminan yliopisto (sija 35; n. 1,1 mrd. ). Kööpenhaminan sijasta on mielekkäämpää verrata Helsingin yliopistoa (0,7 mrd.) Tanskan toiseen top-100-yliopistoon Aarhusiin (0,8 mrd. ), Ruotsin top-100 yliopistoihin Karolinskaan (0,7 mrd. ), Uppsalaan (0,7 milj. ) ja Tukholmaan (0,5 mrd) tai vaikka Norjan ainoaan top-100 yliopistoon Osloon (n. 0,7 mrd. ). Tutkimuksen kansainvälinen taso Yhdysvalloissa (NSF 2014) ja Alankomaissa (STI2 2012) omaksuttu tapa määrittää tieteen kansainvälinen taso ensisijaisesti Thomson Reutersin ylläpitämään Web of Scienceen kelpuutettujen tieteellisen vertaisarvioinnin läpäisseiden julkaisujen lukumäärän perusteella, ei ole saanut Suomessa jalansijaa. Itse olemme nostaneet esille tämän menettelytavan vahvuuksia viimeksi kirjoituksessamme Näkökulmia Suomen tieteen kansainväliseen tasoon (Kivinen & Hedman 2015). Suomen Akatemia on kuitenkin pitäytynyt operoimaan normalisoiduilla viittausindikaattoreilla joiden perusteella päätyy siihen, että Suomen tieteen taso on jäämässä selvästi jälkeen monista OECD-maista. Ikävä kyllä Akatemian tavoin sitaatiolaskelmin mitatusta tieteellisestä vaikuttavuudesta ei voida luotettavasti päätellä Suomen tieteen kansainvälistä tasoa (Kivinen & Hedman 2015). Menetelmällistä mallia Suomen Akatemia on ottanut kahdesta Nordforskin (2010, 2014) raportista, joissa kummassakin irtisanoudutaan viittausindikaattoreista tieteen laadun mittana ja kummassakin todetaan, että viittausindikaattoreilla saadaan mitatuksi lähinnä tutkimuksen näkyvyyttä alan tutkijoiden keskuudessa (Nordforsk 2010, 8; Nordforsk

13 2014, 7, vrt. Kivinen & Hedman 2015). Viittausindikaattoreiden käyttöön hyvin perehtyneet Giovanni Abramo ja Andrea D Angelo (2014a) muistuttavat siitä, että bibliometristen indikaattoreiden villiintynyt käyttö aiheuttaa nykyisellään pikemmin sekaannusta kuin edesauttaa ymmärrystä tieteen ja tutkimuksen täsmällisestä tasosta. Se akateemisen yhteisön perinteinen ajatus, että perustutkimus saa oikeutuksensa tiedeyhteisön sisäisin kriteerein, ei oikein vastaa muodikkaita New Public Management -oppeja. Tätä nykyä julkisin varoin tehtävän tutkimuksen edellytetään tuottavan yhteiskunnalle hyötyä miltei välittömästi. On kuitenkin syytä muistaa, että tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on hankalasti määritettävissä ja hyödynsaajat vaikeasti identifioitavissa. Se, mikä tieteessä on pysyvää ja kestävää, ja siis tieteellisesti todella vaikuttavaa, saadaan yleensä selville vasta vuosikymmenien saatossa. Missään tapauksessa nimenomaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei hevin voida tavoittaa sitaatiolaskennan keinoin. Sitaatit, toisin kuin täysipainoiset tieteelliset artikkelit, eivät ole tie patentteihin, keksintöihin, sovelluksiin tai muuhunkaan vaikuttavuuteen tieteellisen kommunikaation ulkopuolella. Sitaatiolaskentaan perustuvan tieteellisen vaikuttavuuden tarkoittamattomia seurauksia ei Suomessa ole juurikaan huomattu. Perinteisissä tiedemaissa kiusallista huomiota ovat herättäneet tieteellisten julkaisujen takaisinvedot (retractions), joiden vuotuinen määrä arvostetuimmissa tiedelehdissä on noussut 2000-luvun alun yksittäisistä tapauksista useisiin satoihin. Siinä missä lääketieteen, biotieteiden ja kemian aloilla viittaustiheys on korkea, myös takaisinvedot ovat kiusallisesti yleistyneet (Grieneisen 2012). Jokainen takaisinvedetty julkaisu kyseenalaistaa koko joukon siihen viitanneita julkaisuja. Viittausketjun pidentyessä ongelman mittasuhteet kertautuvat; viittauskertymiä on vaikea saada katkaistua silloinkaan, kun alun perin ongelmainen paperi on jo vedetty pois. Web of Sciencen yli 12 000 tieteellistä aikakausjulkaisua saadaan ryhmiteltyä Thomson Reutersin oman Essential Science Indicators (ESI) luokituksen avulla 22 tieteenalaan. Niin sanotuilla kovilla aloilla lähes kaikki tärkeä tutkimus julkaistaan Web of Science tason lehdissä, kun taas yhteiskuntatieteellisillä, teknillisillä ja humanistisilla aloilla julkaistaan myös monilla muilla tavoin kuin WoSissa. Itse olemme Yhdysvalloista (NSF 2014) ja Alankomaista (STI2 2012) tehtyjen analyysien tavoin sillä kannalla, että vertaisarvioinnin läpäisseistä Web of Science tasoisista julkaisuista muodostetut indikaattorit ovat käytettävissä olevista indikaattoreista parhaat määrittää eri tieteenalojen kansainvälistä tasoa (Kivinen & Hedman 2008; 2015; Kivinen & al. 2013a; 2013b; Abramo & D Angelo 2014b; Macri & Sinha 2006). Kotikutoisten Jufo-kehitelmien rinnalla WoS on ohittamaton työkalu tieteen tason määrittämiseen. Kautta aikojen yliopistot ja niissä tehty tutkimus ovat olleet läpeensä kansainvälisiä. Varsinaisten tieteenaloittaisten tuloksellisuusanalyysien (ks. esim. Kivinen & Hedman 2008, Kivinen et. al. 2013a, Kivinen et. al. 2013b, Hedman & Kivinen 2016) sijasta turvaudumme tässä kevyempään vertailuasetelmaan, jossa eri alojen yliopistojen vuosittaiset WoS-julkaisut suhteutetaan niiden toimintamenoihin (miljoonaa euroa). Tällä tavoin voimme arvioida missä määrin väite siitä että suomalaisyliopistoissa tehtävä tutkimus tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin vertailumaissa, pitää paikkansa. Otamme Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Alankomaista tarkasteluun kaikki ne 33 yliopistoa, jotka ovat julkaisseet aikavälillä 2008 2014 vuosittain vähintään tuhat WoS-artikkelia. Julkaisumäärät saadaan InCitesista; tiedot yliopistojen toimintamenoista/liikevaihdosta ovat yliopistojen omista toimintakertomuksista. Huomautamme, että yliopiston tuottamiksi julkaisuiksi lasketaan kaikki ne julkaisut, joissa ainakin yksi kirjoittaja on kyseisestä yliopistosta. Kokoamme 22 tieteenalan julkaisut neljälle päätieteenalalle: lääke- ja biotieteet, luonnontiede ja teknologia, luonnonvara- ja ympäristötieteet sekä yhteiskuntatieteet. 2 Kuviossa 2 on esitetty WoS-julkaisujen vuosittainen määrä toimintamenoihin suhteutettuna niissä 33 yliopistossa, jotka julkaisevat vähintään tuhat WoS-artikkelia vuodessa. Suomesta tähän joukkoon mahtuu neljä yliopistoa Helsinki, Turku, Itä-Suomi ja Aalto. Alankomaista mukaan tulee 12 yliopistoa, Ruotsista 10, Tanskasta 4 ja Norjasta 3. Kolme suomalaisyliopistoa Helsinki (5,09 Wos-julkaisua/milj ), Turku (5,08) ja Itä- Suomi (5,03) ovat peräkkäin sijoilla 10 12. Tieteenaloittain tarkasteltuna suomalaisyli-

14 Kuvio 2 Vähintään 1 000 WoS-julkaisua vuodessa julkaisevien 33 yliopiston artikkelimäärät suhteessa niiden toimintamenoihin/liikevaihtoon; vertailussa Suomi (4 yliopistoa), Ruotsi (10), Tanska (4), Norja (3) ja Alankomaat (12). WoS-artikkelia miljoona euroa kohti osoittava tolppa on jaettu tieteenaloittain artikkelimäärien suhteellisten osuuksien perusteella.

15 opistojen julkaisujakauma on hyvin samankaltainen. Lääke- ja biotieteen lehdissä ilmestyvien julkaisujen osuus on kaikissa kolmessa yliopistossa suurin. Turun yliopisto poikkeaa siinä, että luonnonvara- ja ympäristötieteiden lehdissä ilmestyvien julkaisujen osuus on Turussa selvästi pienempi kuin Helsingissä ja Itä-Suomessa. Kolmea suomalaisyliopistoa korkeampia lukemia saavat kahdeksan hollantilaisyliopistoa sekä Ruotsin Karolinska Institutet, jossa lääke- ja biotieteen julkaisujen osuus on määräävä. Hollantilaisyliopistoissa lääke- ja biotieteen julkaisujen osuus on myös merkittävä, mutta yhteiskuntatieteiden julkaisujen osuus on huomattavasti korkeampi kuin suomalaiskolmikolla. Muut yliopistot, joiden julkaisutoiminta painottuu lääke- ja biotieteisiin, sijoittuvat suomalaisyliopistoja heikommin: Kööpenhamina (14), Uppsala (15), Oslo (16), Lund (18), Aarhus (19), Linköping (22), Bergen (23), Göteborg (27), Umeå (28) ja Syddansk (32). Aalto löytyy sijalta 30 suhdeluvulla 3,03 WoS-julkaisua/milj.. Sen taakse jää kaksi yliopistoa Tanskasta sekä yksi Norjasta. Aallon julkaisujakauma poikkeaa kolmesta muusta suomalaisyliopistosta vahvalla luonnontiede ja teknologia painotuksellaan. Julkaisujakauman perusteella Aallolle sopivimmat verrokit ovat Eindhoven UT (sijalla 17), Twente (20), KTH (21), Tukholma (24), Chalmers (25), Delft UT (26) ja DTU (31). Lopuksi Jos tietoon perustuvan politiikan nimissä tehdään rakenteellisia uudistuksia profiloimalla, karsimalla ja leikkaamalla, käytettävän evidenssin laadusta ei ole varaa tinkiä. Puutteellisten faktojen siivittämät päätökset voivat näet vaarantaa yliopistoissa tehtävän työn tulokset vuosikymmeniksi eteenpäin. Samoin siinä tapauksessa, jos tiede- ja tutkimuspolitiikan ohjenuoraksi halutaan ottaa maailman kärkeen sijoittuminen ja siellä pysyminen, ovat veronmaksajia edustavat päättäjät oikeutettuja saamaan tosiasioihin perustuvan realistisen kuvan tilanteesta. Katsaus globaaleihin yliopistorankingeihin viittaa siihen, että Suomella saattaa nykymenolla olla täysi työ pitää edes Helsingin yliopisto ARWUn sadan kärjessä. Maineikkaimmat kärkiyliopistot operoivat näet miljardibudjeteilla. Maailman viidensadan kärkeen, joka sekin edustaa vain muutaman prosentin osuutta kaikista maailman yliopistoista, yltää peräti kuusi suomalaisyliopistoa. Asukaslukuun suhteutettuna vain Ruotsi saa Suomea enemmän yliopistoja viidensadan kärkeen. Esitetyt väitteet suomalaisyliopistojen huolestuttavasta keskinkertaisuudesta jäävät tässä vaille vahvistusta. Myöskään väitteet siitä, että suomalaisyliopistoissa tehtävä tutkimus tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin vertailumaissa, eivät saa tukea tutkimuksesta. Edellä esittämässämme viiden maan 33 yliopiston vertailuasetelmassa Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistojen WoS-julkaisujen määrä toimintamenoihin suhteutettuna on aivan pohjoismaista kärkeä heti Karolinska Institutetin jälkeen. Näillä näkymin näyttää todennäköiseltä, että Suomessa tätä nykyä käytettävissä olevat taloudelliset resurssit eivät ole omiaan nostamaan monia yliopistoja maailman kärkeen; myöskään kalliit laitteet vaativien kovien alojen tutkimuksen kärkeen ei tällä menolla hevin ylletä. Kuten ministerin kirjeessä todetaan, tiedon relevanssia vuosikymmenien päähän ei voi ennustaa. Siksikin perustutkimuksen sekä sen varaan rakentuvan korkeimman opetuksen toimintaedellytyksistä huolehtimisen tulisi jatkossa olla suomalaisen korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikan itsestään selvä lähtökohta korkeakoulu- ja tiedepolitiikan vaihtelevista muodeista ja kansainvälisistä suhdanteista riippumatta.u

16 Viitteet 1 Kiinan yliopistoiksi ei lasketa Hong Kongin eikä Taiwanin yliopistoja. 2 lääke- ja biotieteet (kliininen lääketiede, immunologia, neuro- & käyttäytymistieteet, molekyylibiologia & genetiikka, biologia & biokemia, farmakologia & toksikologia, mikrobiologia), luonnontiede ja teknologia (fysiikka, kemia, matematiikka, geotieteet ja avaruustieteet, teknilliset tieteet, materiaalitieteet, tietoliikenne- ja tietojenkäsittelytieteet), luonnonvara- ja ympäristötieteet (maatalous- ja metsätieteet, kasvi- ja eläintieteet, ympäristötieteet ja ekologia) sekä yhteiskuntatieteet (yleiset yhteiskuntatieteet, taloustieteet, psykologia & psykiatria) Kirjallisuutta Abramo, G. & Cicero, T. & D Angelo, A. (2012) Revisiting size effects in higher education research productivity. Higher Education, 63(6), s. 701 717. Abramo, G. & D Angelo, A. (2014a) Research evaluation: Improvisation or science? Teoksessa: Bibliometrics. Use and Abuse in the Review of Research Performance. London: Portland Press, s. 55 63. Abramo, G. & D Angelo, A. (2014b) How do you define and measure research productivity? Scientometrics 101(2), s. 1129 1144. ARWU Academic Ranking of World Universities (2015) http://www.shanghairanking.com/. Billaut, J.-C. & Bouyssou, D. & Vincke, P. (2010) Should you believe in the Shanghai ranking? An MCDM view. Scientometrics, 84(1), s. 237 263. Docampo, D. (2011) On using the Shanghai ranking to assess the research performance of university systems. Scientometrics. 86(1), s. 77 92. Florian, R. (2007) Irreproducibility of the results of the Shanghai academic ranking of world universities. Scientometrics, 72(1), s. 25 32. Grahn-Laasonen, S. (28.10.2015) Avoin kirje aloitti keskustelun jatketaan siitä. http://sannigrahnlaasonen.fi/2015/10/avoin-kirje-aloitti-keskustelun-jatketaan-sita/ Luettu 1.11.2015. Grieneisen, M. L. & Zhang, M. (2012) A Comprehensive Survey of Retracted Articles from the Scholarly Literature. PLoS ONE 7(10): e4 4118. doi:10.1371/journal.pone.0044118. Hedman, J. & Kivinen, O. (2016) Productivity of University Research in Six Main Fields in Selected US States and EU Countries. The Journal on Systemics, Cybernetics and Informatics: Invited Papers of the Plenary Keynote Speakers at WMSCI/IMCIC 2015 and their collocated events (tulossa). Helsingin Sanomat (25.1.2016) Tampereelle tulossa yliopistokonserni tavoitteena 35 000 opiskelijan korkeakoulu. http://www.hs.fi/kotimaa/a1453696592682 Luettu 18.3.2016 InCites TM: http://incites.isiknowledge.com/home.action Kivinen, O. & Hedman, J. (2008) Worldwide University Rankings A Scandinavian approach. Scientometrics 74(3), s. 391 408. Kivinen, O. & Hedman, J. & Kaipainen, P. (2013a) Productivity analysis of research in Natural Sciences, Technology and Clinical Medicine: an input output model applied in comparison of Top 300 ranked universities of 4 North European and 4 East Asian countries. Scientometrics 94(2), s. 683 699. Kivinen, O. & Hedman, J. & Kaipainen, P. (2013b) Kovissa tieteissä maailman kärkeen yltävä pohjoismainen ja itä-aasialainen yliopistotutkimus ja sen tuloksellisuus. Hallinnon Tutkimus 32(2), s. 156 168. Kivinen, O. & Hedman, J. (2014) Kansainvälisissä yliopistorankingeissa ja kärkitutkimuksessa menestyminen ei-englanninkielisten maiden erityistarkastelu. Tiedepolitiikka 39(1), s. 7 14. Kivinen, O. & Hedman, J. (2015) Näkökulmia Suomen tieteen kansainväliseen tasoon. Yhteiskuntapolitiikka 80(1), s. 64 71. Kivinen, O. & Hedman, J. (2016) Suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälinen taso on väitettyä parempi. Mahdollisuuksien tasa-arvo ja korkea osaaminen. Yhteiskuntapolitiikka 81(1), 618 627. Kola, J. (6.9.2015) Rehtori yllättää: yliopistoille vähemmän valtaa. Talouselämä. Macri, J. & Sinha, D. (2006) Rankings methodology for international comparisons of institutions and individuals: An application to economics in Australia and New Zeeland. Journal of Economic Surveys 20(1), s. 111 156. Marginson, S. (2013) University Rankings and Social Science. European Journal of Education. doi: 10.1111/ejed.12061 Nordforsk (2010) Bibliometric Research Performance Indicators for the Nordic countries. A publication from the NORIA-NET the use of bibliometrics in research policy and evaluation activities. http://www.nordforsk.org/en/publications/publications_container/bibliometricresearch-performance-indicators-for-the-nordic-countries/download Luettu 3.2.2016. Nordforsk (2014) Comparing Research at Nordic Universities using Bibliometric Indicators. Second report, covering the years 2000-2012. NordForsk Policy Paper 2. http://www.nordforsk.org/en/publications/publications_container/policy-paper-2-2014-comparing-researchat-nordic-universities-using-bibliometric-indi-

17 cators/download Luettu3.2.2016. NSF (2014) Science and Engineering indicators 2014. Academic research and development. http://www.nsf.gov/statistics/seind14/content/ chapter-5/chapter-5.pdf Luettu 1.2.2016. OKM, Grahn-Laasonen, S. (25.10.2015) Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen avoin kirje yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle. http://www.minedu.fi/opm/verkkouutiset/2015/10/avoinkirje.html Luettu 1.11.2015. Raivio, K. (2016) Yliopistojen uudistaminen Yhtä vaikeaa kuin hautausmaan siirtäminen. Suomen Kuvalehti (23.1.2016). STI2 (2012) Science, Technology & Innovation indicators 2012. http://www.dialogic.nl/documents/2010.056-1235.pdf Luettu 1.2.2016. Suomen Akatemia Nuutinen, A. & Lehvo, A. (toim.) (2014) Tieteen tila 2014. Helsinki: Suomen Akatemia. http://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/tieteen-tila/tieteen-tila/ Luettu 1.2.2016. UNESCO institute for statistics http://data.uis. unesco.org/. van Raan, A. F.J. (2005) Fatal attraction: Conceptual and methodological problems in the ranking of universities by bibliometric methods. Scientometrics 62(1), s.133 134.