peruspalvelujen saatavuudesta vuonna 2011

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelujen saatavuudesta vuonna 2011 Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialojen peruspalvelujen arviointi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella 2012 Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja

Julkaisja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Pohjois-Suomen aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelujen saatavuudesta vuonna 2011 Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialojen peruspalvelujen arviointi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 2012 ISSN 1799-1072 (PDF) ISBN 978-952-5900-09-5 Oulu 2012 2

Aluehallintovirasto Julkaisuja PSAVI 2012 Tekijät Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, peruspalvelujen arviointiryhmä Arviointiryhmän puheenjohtaja kehittämispäällikkö,fm Olli Aulaskari Julkaisuaika 14.05.2012 Toimeksiantaja(t) Valtiovarainministeriö Toimielimen asettamispäivä 3.11.2011 Julkaisun nimi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelujen saatavuudesta vuonna 2011 Tiivistelmä Aluehallintovirastojen ja elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten arviointikohteena olevilla peruspalveluilla tarkoitetaan lähinnä niitä palveluja, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vuotta 2011 koskevan arvioinnin arviointikohteet on määritelty aluehallintovirastojen ydinprosessien pohjalta. Ydinprosessit ovat seuraavat: Tasa-arvoinen yhteiskunta oikeusturvaprosessit Hyvinvoiva yhteiskunta hyvinvointiprosessit Turvallinen yhteiskunta turvallisuusprosessit Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueen arviointiraporttiin on alueellisesta tarpeesta johtuen lisätty oppilashuoltoon liittyvä arviointikohde. Poikkihallinnollisena arviointikohteena on käsitelty turvallisuusprosessin alla paikallista turvallisuusyhteistyötä. Arvioinnissa käytettävät tiedot ovat uusimpia saatavissa olevia tilastotietoja. Arvioinnin lähtökohtana on peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. Arvioinnin avulla saatuja tuloksia hyödynnetään aluehallintoviranomaisten ja kuntien suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseissa. Edellisen vuoden tapaa vuotta 2011 koskeva alueellinen arviointiraportti laaditaan valtakunnallisen arviointiraportin valmistumisen jälkeen. Tällä menettelyllä sidotaan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi osaksi keskushallinnon suunnittelu- ja päätöksentekosykliä. Vuotta 2011 koskeva arviointi hyödyntää soveltuvin osin karttaesittämistä. Keskeistä on kuvata palvelujen alueellista saatavuutta ottamalla huomioon palvelutarve. Käytettävissä olevan perustiedon laadun vuoksi arviointi pohjautuu määrälliseen arviointiin, mihin kokonaisuuteen aluehallintovirastojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten asiantuntijat tuovat lisäarvoa oman asiantuntemuksensa avulla. Arvioinnin tulokset esitetään arviointikohteesta riippuen tarkoituksenmukaisilla aluejaoilla. Asiasanat Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, peruspalvelut, arviointi, kartografia, Patio-tietojärjestelmä ISSN 1799-1072 (PDF) ISBN 978-952-5900-09-5 Kokonaissivumäärä 228 Julkaisija Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Kieli Suomi Paino Oulu 2012 Hinta - euroa 3

Sisällysluettelo Kuvailulehti...3 Johdanto...5 1. Toimeksianto ja työn organisointi...6 2. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimintaympäristö...9 2.1. Peruspalvelujen kysynnän ja tarjonnan näkökulma...9 2.2. Väestö- ja asutusrakenne...11 2.3. Elinkeinot...16 2.4. Työvoima ja työllisyys...19 2.5. Peruspalvelujen tuottaminen...25 2.6. Teemana hallinto- ja palvelurakenne uudistuksen vaikutusten seuranta...30 3. Arvioinnin keskeiset tulokset...34 4. Tiedonhankinta ja arviointimenetelmät...46 5. Tasa-arvoinen yhteiskunta...47 5.1. Yhteispalvelun kattavuus...47 6. Hyvinvoiva yhteiskunta...57 6.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus...57 6.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus...68 6.3. Oppilashuolto...81 6.4. Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan peruspalvelujen tuottamisessa...90 6.5. Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö...101 6.6. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelut... 110 6.7. Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä nuorisotyö sosiaalisen vahvistamisen välineitä...124 6.8. Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen kunnissa...135 6.9. Joukkoliikenteen peruspalvelutaso...147 7. Turvallinen yhteiskunta...156 7.1. Poliisitoimi...156 7.2. Pelastustoimi...174 7.3. Tieverkon kunto...193 7.4. Elintarvikevalvonta...202 7.5. Eläinlääkintähuolto...210 7.6. Paikallinen turvallisuusyhteistyö...216 Kuva- ja taulukkoluettelo...222 4

Johdanto Ylijohtaja Terttu Savolainen Peruspalvelujen saatavuutta arvioidaan keskushallinnon, valtion paikallis- ja aluehallinnon sekä kuntien suunnittelun ja päätöksenteon tarpeisiin ja kansalaisten yleiseen tiedontarpeeseen. Arviointitieto tuotetaan sisällöllisesti ja alueellisesti vertailtavana, yhdenmukaisesti. Sisällölliseen vertailtavuuteen pyritään rakentamalla arviointikohteille yhtäläisin perustein arviointiasetelmat, joita noudatetaan valtakunnallisesti. Myös arviointilogiikka on yhtäläinen. Helmikuun lopussa valmistui valtakunnallinen peruspalvelujen arviointiraportti, jossa peruspalvelujen saatavuutta arvioitiin eri alueilla. Nyt valmistuneessa alueellisessa arviointiraportissa on keskeisenä näkökulmana kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Alueellinen ulottuvuus on mielenkiintoinen, koska maakunnat poikkeavat voimakkaasti toisistaan esimerkiksi väestörakenteen osalta. Nyt toteutetussa arvioinnissa arviointikohteet on jaoteltu ensimmäistä kertaa aluehallintovirastojen ydinprosessien mukaisesti. Yhteispalvelujen saatavuutta on tarkasteltu tasa-arvoisen yhteiskunnan näkökulmasta. Nuorten, koulutuksen, liikunnan, kirjaston, kulttuurin, päihdetyön ja joukkoliikenteen asioita on arvioitu hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Poliisin, pelastuksen, tiestön, elintarvikevalvonnan, eläinlääkintähuollon sekä turvallisuusyhteistyön arvioinnit löytyvät turvallinen yhteiskunta - ydinprosessin alta. Aluehallintovirastot voivat ottaa arviointikohteiksi myös muita kuin ministeriöiden määrittämiä kohteita. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto päätti arvioida oppilashuollon toteutumista. Vuosittain valittavat teemat ovat keskeinen arviointikokonaisuutta jäsentävä näkökulma. Tällä arviointikierroksella teemoja ovat syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut ja harvaan asuttujen alueiden kannalta keskeiset palvelut Teemojen lisäksi arviointia pyrittiin syventämään sukupuolinäkökulman mukaan ottamisella joissakin arviointikysymyksissä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on mukana sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Valtavirtaistaminen käytäntöön hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää kuntien ja valtion alue- ja paikallishallinnon tasa-arvon edistämisen ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisprosessia. Arviointiraportti sisältää tärkeää tietoa peruspalveluista ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Raportin tuloksia voidaan hyödyntää aluehallintoviraston ja ELY-keskuksen omassa perustyössä. Peruspalvelujen saatavuuden arviointi on aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten lakisääteinen, jatkuva tehtävä. Peruspalvelujen arvioinnilla on kiinteä yhteys Patio-tietojärjestelmän kehittämiseen. Lämpimät kiitokset Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kirjoittajille, kartantekijöille ja kaikille muille osallistuneille virkamiehille. 5

1. Toimeksianto ja työn organisointi Valtiovarainministeriö on määritellyt arviointikohteet (VM:n kirje 3.11.2011, VM/1711/00.02.07/2011) vuoden 2011 peruspalvelujen saatavuuden arvioinnille. Asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon virastot ohjaavat arviointia omalla toimialallaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset osallistuvat liikenteen sekä kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiin. Aluehallintovirastojen 15.9.2011 allekirjoitetussa strategia-asiakirjassa vuosille 2012 2015 aluehallintovirastoille on asetettu tavoitteeksi seurata, valvoa ja arvioida peruspalvelujen saatavuuden alueellista ja yhdenvertaista toteutumista. Arviointikierroksen teemana ovat syrjäytymisen ehkäisyn ja harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut. Vuotta 2011 koskevan arviointikierroksen suurin muutos on se, että arviointikohteet on ryhmitelty aluehallintovirastojen kolmen ydinprosessin mukaisesti. Aluehallintovirastojen suorittama valtakunnallinen arviointi tuottaa osaltaan tietoa mm. peruspalvelujen tila raporttiin. Arviointikohteiden taustatiedoiksi valtakunnalliseen arviointiraporttiin ja alueellisiin arviointiraportteihin kootaan seuraavat taustatiedot: väestötiedot ja väestökehitys koulutettujen osuus väestöstä työttömyysaste tulotaso asunnottomuus perusasteen päättäneiden sijoittuminen koulupudokkaiden määrä Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa koskevan arviointikohteen, ehkäisevän päihdetyön toteutuminen alueilla/kunnissa, valtakunnallisen yhteenvedon laatii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), jota aluehallintovirastot tukevat. Valtakunnallisessa sekä alueellisissa raporteissa tulee käyttää hyväksi olemassa olevia tietoja erityisopetuksen saatavuudesta, oppilashuollon palvelujen saatavuudesta sekä työpajatoiminnasta ja etsivästä nuorisotyöstä. Peruspalvelujen saatavuuden arviointi, mikäli siihen on saatavissa riittävä tietopohja. Peruspalvelujen arvioinnin valtakunnallisen raportin kartta-aineisto, taulukot ja arvioinnin analyysit toimitettiin valtionvarainministeriölle Kunnallistalouden- ja hallinnon neuvottelukunnan arviointijaoston käyttöön 31.1.2012 mennessä sellaisessa muodossa, että tietoa voitiin käyttää peruspalvelujen tila raporttia valmisteltaessa. Valtakunnallinen raportti valmisteltiin kokonaisuudessaan valmiiksi 29.2.2012 mennessä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto koordinoi valtakunnallisen raportin valmistelua. Aluehallintovirastot valmistelevat aluekohtaiset raportit, joiden pohjana on aluehallintovirastojen toimialue 30.4.2012 mennessä. Kaikki raportit tehdään ainoastaan sähköisinä. Arvioinnissa hyödynnetään karttaesittämistä silloin, kun se tuo lisäarvoa analyysiin. 6

Vuoden 2011 arviointikohteet ovat valtiovarainministeriön ohjauskirjeen mukaan seuraavat: Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut 1. Tasa-arvoinen yhteiskunta oikeusturvaprosessit Peruspalvelujen saatavuus osana kotouttamispalveluja 2. Hyvinvoiva yhteiskunta hyvinvointiprosessit Nuoriin kohdistuvien edunvalvontapalvelujen saatavuus Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan peruspalvelujen tuottamisessa Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö Kulttuuritoiminnan palvelujen tuottaminen ja käyttö Teatteri- ja orkesteripalvelujen sekä museopalvelujen tuottaminen ja käyttö Nuorisolain uudistuksen eteneminen. Nuorten sosiaalinen vahvistaminen Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen alueilla/kunnissa 3. Turvallinen yhteiskunta turvallisuusprosessit Ennalta ehkäisevä toiminta Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut 1. Tasa-arvoinen yhteiskunta oikeusturvaprosessit Yhteispalvelun kattavuus 2. Hyvinvoiva yhteiskunta hyvinvointiprosessit Joukkoliikenteen peruspalvelutaso 3. Turvallinen yhteiskunta turvallisuusprosessit Nopean avun saanti Tutkintapalvelut Ennalta ehkäisevä toiminta Turvallisuusyhteistyö Tieverkon kunto Elintarvikevalvonta Eläinlääkintähuolto Alueellisissa raporteissa ei arvioida nuoriin kohdistuvien edunvalvontapalvelujen saatavuutta eikä alueilla ole kirjoitusvastuuta kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelujen arviointikohteessa. Pohjois-Suomen AVI arvioi oma-aloitteisesti alueensa oppilashuoltoa. Arviointityöstä vastaa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston johto. Raportin käsittelyyn ovat osallistuneet johtoryhmästä: Ylijohtaja, Terttu Savolainen, puheenjohtaja Johtaja, Marja-Leena Kärkkäinen, peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualue Johtaja, Pasi Ryynänen, pelastustoimi ja varautuminen vastuualue Poliisiylitarkastaja, Esko Kesti, poliisin vastuualue Johtaja, Maria Siurua, hallintopalvelut vastuuyksikkö Viestintäpäällikkö, Ulla Karppinen, hallintopalvelut vastuuyksikkö 7

Arvioinnin kirjoittajat ja karttavastaavat on esitelty kyseisen arviointikohteen yhteydessä. Arviointityöryhmän puheenjohtajana on toiminut kehittämispäällikkö Olli Aulaskari. Aulaskari on toiminut myös karttaryhmän puheenjohtajana. Yhteystiedot: Puhelin 020 636 1020 Sähköposti muotoa: etunimi.sukunimi@avi.fi www.avi.fi/pohjois 8

2. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimintaympäristö 2.1. Peruspalvelujen kysynnän ja tarjonnan lähtökohdat Ihmisen toiminta on sidoksissa paikkaan ja aikaan. Toiminnan reunaehdot muodostuvat sijaintiin, alue- ja väestörakenteeseen sekä luonnonvaroihin hyödynnettävyyteen liittyvien tekijöiden ohella myös kulttuurisista tekijöistä. Aikatekijä muuttaa edellä mainittujen reunaehtojen rajaaman toiminnan maan eri osissa eri nopeuksilla eteneviksi prosesseiksi. Tiettyjen prosessien ennustettavuus on varsin hyvä. Esimerkkinä tästä ovat esimerkiksi väestöennusteet, jotka toteutuvat varsin tarkasti, kun jätetään Kuva 2.1.Pohjois-Suomen AVI-alueen sijainti Pohjoiskalottialueela huomiotta muuttoliikkeen aiheuttama epävarmuustekijä. Toista tyyppiä edustavat esimerkiksi luonnonkatastrofit ja yritystoiminnan nopeat muutokset, joiden ennustettavuus voi olla heikko. Nämä tekijät voivat kuitenkin vaikuttaa syvällisesti yhteiskuntaan ja siten myös niihin voimavaroihin, joiden puitteissa kansalaisten yhtäläiset oikeudet peruspalvelujen saamiseen pyritään turvaamaan. Peruspalvelujen alueellisen kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta on keskeistä, että nopeisiin ja ennustamattomiin tapahtumiin reagoimisen ohella ymmärretään myös vääjäämättömien muutosten suuret linjat, kuten väestön ikääntymisprosessi. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueen sijainti on hyvä suhteessa Luoteis-Euroopan talous- ja liikennealueeseen sekä pohjoisten alueiden luonnonvaroihin (Kuva 2.1.). Toimivat liikenne- ja tietoliikenneyhteydet ovat keskeisiä tekijöitä alueen menestymisen kannalta. Pitkät fyysiset etäisyydet ovat kitkatekijä, jota pystytään osittain kompensoimaan logistisella osaamisella sekä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä kehittämällä. Esimerkkinä tästä ovat hyvät kansainväliset lentoliikenneyhteydet ja niiden tarjoamat nopeat henkilö- ja tavaraliikenteen kansainväliset yhteydet ja toimivat mobiiliverkot. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteinen maapinta-ala oli vuoden 2011 alussa 57 006 km2, mikä oli noin 18,8 % koko maan vastaavasta luvusta. Pohjois-Suomen AVIn alueella oli vuoden 2010 lopussa 43 kuntaa, joista 34 kpl Pohjois-Pohjanmaalla ja 9 kpl Kainuussa. Keskimäärin alueen kunnat ovat pinta-alaltaan suurempia kuin valtakunnassa keskimäärin. Alueen laajimmat kunnat ovat Pudasjärvi, Kuusamo, Suomussalmi ja Kuhmo. Kuntien suu- 9

ri koko on erityispiirre, jolla on oma vaikutuksensa kuntien yhdistymisiin. PSAVIn alueella asui vuoden 2010 lopussa hieman yli 477 000 asukasta, joista noin 395 000 Pohjois-Pohjanmaalla ja hieman noin 82 000 Kainuussa. Alueen väestöosuus on noin 8,9 % koko maan väestöstä. Väestön kehityksen kohdalla alueet eroavat voimakkaasti toisistaan; Pohjois-Pohjanmaan väestömäärä kasvaa ja Kainuun vähenee. Väestörakenteelliset erot muodostavat hyvin erilaiset lähtökohdat taloudellisten toimintaedellytysten luomiselle. Nuorempien ikäluokkien suuri suhteellinen osuus kuvastaa alueen uusiutumiskykyä ja yleistä elinvoimaisuutta. Vanhempien ikäluokkien suuri osuus puolestaan voi vaikeuttaa myös sopivan työvoiman saatavuutta ja merkitsee haasteita ikääntyvän väestön palvelutarpeiden tyydyttämiselle. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien ominaispiirteitä voidaan vertailla maakuntaprofiilien avulla. Profiilista käy ilmi maakuntien väkilukuun suhteutettu asema koko maahan verrattuna noin 30 muuttujan osalta (Kuva 2.2.). Pohjois-Pohjanmaalla keskimääräistä korostuneimpia muuttujia olivat esimerkiksi maapinta-ala, asuntotuotanto, korkea syntyvyys ja nuoret ikäluokat. Kainuussa puolestaan korostuivat maapinta-ala, teollisuustuotannon investoinnit, maapinta-ala, kesämökkien määrä, työttömät, kuolleet ja yli 64-vuotiaat. Kuva 2.2a. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaprofiili Pohjois-Pohjanmaan profiili Maapinta-ala 2011 Asuntotuotanto 2010* Syntyneet 2010 Alle 7-vuotiaat 2010 Alle 15-vuotiaat 2010 Maatilayritysten lukumäärä 2009 Kuntien välinen lähtömuutto 2010 Kuntien välinen tulomuutto 2010 Teollisuustuotannon bruttoarvo 2009 Työttömät, maaliskuu 2011 Teollisuustuotannon jalostusarvo 2009 Väkiluku 2010 Väkiluku 2007 15-64-vuotiaat 2010 Tutkinnon suorittaneet 2009 Henkilöautot 2010 Pitkäaikaistyöttömät, maaliskuu 2011 Teollisuustuotannon henkilöstö 2009 Teollisuustoiminnan liikevaihto 2009 Asuntokuntien asuntovelat 2009 Työlliset 2009 Valtionveron alaiset tulot 2009 Teollisuustoimipaikkojen lukumäärä 2009 Yli 64-vuotiaat 2010 Majoitus- ja ravitsemistoimipaikat 2011 Kesämökit 2010 Toimipaikat 2011 Kuolleet 2010 Informaatio- ja viestintätoimipaikat 2011 Teollisuustoiminnan investoinnit 2009 Ulkomaan kansalaiset 2010 Ruotsinkieliset 2010 *ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö 0 2 4 6 8 10 12 14 Osuus koko maasta (%) Kuva 2.2b. Kainuun maakuntaprofiili Kainuun profiili Maapinta-ala 2011 Teollisuustoiminnan investoinnit 2009 Kesämökit 2010 Työttömät, maaliskuu 2011 Kuolleet 2010 Yli 64-vuotiaat 2010 Maatilayritysten lukumäärä 2009 Henkilöautot 2010 Väkiluku 2007 Väkiluku 2010 Tutkinnon suorittaneet 2009 15-64-vuotiaat 2010 Kuntien välinen lähtömuutto 2010 Majoitus- ja ravitsemistoimipaikat 2011 Teollisuustoimipaikkojen lukumäärä 2009 Alle 15-vuotiaat 2010 Työlliset 2009 Pitkäaikaistyöttömät, maaliskuu 2011 Valtionveron alaiset tulot 2009 Alle 7-vuotiaat 2010 Syntyneet 2010 Toimipaikat 2011 Kuntien välinen tulomuutto 2010 Asuntokuntien asuntovelat 2009 Teollisuustuotannon henkilöstö 2009 Ulkomaan kansalaiset 2010 Teollisuustuotannon jalostusarvo 2009 Asuntotuotanto 2010* Teollisuustuotannon bruttoarvo 2009 Teollisuustoiminnan liikevaihto 2009 Informaatio- ja viestintätoimipaikat 2011 0 2 4 6 8 * ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö Osuus koko maasta (%) 10

Kuntien yleiset kehitysnäkymät heikentyivät vuoden 2011 aikana merkittävästi verotuloja ja asuntorakentamista lukuun ottamatta. Luottamuslukujen lasku on ollut voimakkainta kahteen vuosikymmeneen. Kaupan ja palvelujen sekä teollisuuden investointinäkymät ovat odottavat. Päättäjät ennakoivat työllisyyden heikkenevän vuonna 2012 suurimmissa kunnissa. Vanhustenhoitopalvelujen ennakoidaan kohentuvan ja terveydenhoitopalvelujen heikentyvän erityisesti maakuntien reuna-alueilla lähivuosina. Kunnissa korostetaan kuntien keskinäistä yhteistyötä. Parhaat suhdannenäkymät ovat Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin maakunnassa. Luottamusmittari sai heikoimmat arvot Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Kainuussa. 2.2. Väestö- ja asutusrakenne Suomen aluerakenne on paljolti muotoutunut valtakunnassa harjoitetun asutustoiminnan tuloksena. Asutustoiminta talous- ja sosiaalipolitiikan keinona siirsi väestöä syrjäseuduille aina 1960-luvulle saakka. Yleisen elinkeinorakenteen muutoksen mukaisesti maa- ja metsätalouden työllistävyyden huippua seurasivat teollistuminen ja palveluelinkeinojen kasvu. Tämän kehityksen seurauksena väestö alkoi siirtyä alueille, joissa oli tarjolla näiden alojen työpaikkoja. Käytännössä muuttovirta suuntautui teollisuus-, palvelusekä koulutuksen keskuksiin. Vähitellen yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvu alkoi yhä voimakkaammin perustua koulutuksen, osaamisen ja tietotaidon varaan. Kehitys alkoi muokata asutusrakennetta kiihtyvällä vauhdilla keskusten verkostoksi ja kaupunkien välisten liikenneväylien asutukseksi. Tässä kehityskulussa syrjäisten seutujen asema on ongelmallinen niiden elinvoima alkoi hiipua ja väestön sekä talouden rakenteelliset erot kasvaa. Kuva 2.3. Suomen väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2010 Väestön sijoittumisen ja koulutustason välillä on yhteys. Koulutetut henkilöt muuttavat alueille, joissa on tarjolla koulutustasoa vastaavia työpaikkoja. Suuret kaupungit, kuten Helsinki, Tampere ja Oulu, ympäristöineen ovat koulutetun väestönosan tulomuuton koh- 11

Kuva 2.4. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2010 teita. Tämä muuttoliike on siirtänyt sekä väestön uusiutumista että innovatiivista kehittäjäpotentiaalia maakunnista keskeisten yliopistokaupunkien liepeille ja pääkaupunkiseudulle. Suomen väestö- ja asutusrakenteen nykytila on nähtävissä kuvasta 2.3. Tilastokeskuksen mukaan noin 85 % suomalaisista asuu alueella, jonka pinta-ala on noin 2 % koko maan pinta-alasta. Väestön keskittymiskehityksen on arvioitu kestävän Suomessa vielä 10 15 vuotta, mikäli kehityskulku etenee samaan tapaan kuin muissa Pohjoismaissa ja Länsi- Euroopassa. Pohjois-Suomen AVIn alueella väestö- ja asutusrakenteen kehityksen kokonaiskuva on samansuuntainen valtakunnallisen kehityksen kanssa. Väestö ja asutus sijoittuvat vesistöjen ja liikennereittien varsille sekä yhä enemmän keskeisille kaupunkiseuduille. Keskittymiskehityksen toinen puoli on keskusten ulkopuolisten alueiden, erityisesti syrjäisten alueiden, väestöpohjan rapautuminen ja asumattomien alueiden laajeneminen (Kuva 2.4.). Alueelle ovat ominaisia suuret alueelliset erot. Erityisen merkille pantavia ovat erot väestön ikärakenteessa ja väestömäärän muutoksen suunnassa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun välillä. Pohjois-Suomen AVI alueen kokonaisväkiluku oli vuoden 2010 lopussa 477 038 asukasta, josta Pohjois-Pohjanmaalla oli 394 965 (82,8 %) ja Kainuussa 82 073 (17,2 %) asukasta. Edellisestä vuodesta alueen kokonaisväkiluku kasvoi lähes 2 300 henkilöllä. Aikaisempien vuosien tapaan kasvu keskittyi Pohjois-Pohjanmaalle, jossa väkimäärä kasvoi yli 2 800 henkilöllä. Kainuussa vähennys oli reilut 550 henkilöä. Kokonaisuutena alueen väkiluvun kasvun vauhti tasaantui edellisen vuoteen verrattuna. Kuvassa (2.5.) esitetään koko Suomen ja muutamien maakuntien indeksoitu väestönkehitys vuosien 1990 2010 välisenä aikana. Kuvasta ilmenee, että valtakunnan väestönkehitys on ollut ajanjaksona positiivista, mutta maakuntien väestölliset kehityskuvat poikkeavat toisistaan. Pohjois-Pohjanmaan väestönlisäyksen moottorina toimii korkea luonnollinen väestönkasvu. Maakunnan sisällä erityisesti Oulun seudun ja Ylivieskan seutukunnan kunnat 12

Kuva 2.5. Väkiluvun kehitys maakunnittain 1990 2010 Väkiluvun kehitys maakunnittain 1990 2011 118 116 114 112 110 108 106 104 102 100 98 96 94 92 90 88 86 84 82 Indeksi, 1990=100 Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa -90-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 -00-01 -02-03 -04-05 -06-07 -08-09 -10-11 Vuoden 2012 maakuntarajat Lähde: Tilastokeskus Kuva 2.6. Väkiluvun muutos kunnittain 2000 2010 Väkiluvun muutos kunnittain 2006 2011 Maakuntaraja Muutos (%) -12,0 - -5,0-4,9-0,0 0,1-5,0 5,1-15,1 Vuoden 2012 aluerajat Lähde: Tilastokeskus ovat pitäneet yllä tätä kehitystä. Kainuussa väkiluvun kehitys on ollut laskeva koko tarkasteluajanjakson. Väkiluvun aleneminen on ollut voimakkainta Kehys-Kainuun kunnissa. Vuosien 2006 2011 välisenä aikana Suomen väkiluku kasvoi 2,4 %. Kokonaiskasvusta huolimatta alueelliset erot olivat huomattavan suuret. Voimakkainta väkiluvun kasvu on ollut Helsinki-Tampere-Turku kolmiossa sekä keskeisimmissä yliopisto- ja teollisuuskeskuksissa lähialueineen. Näitä alueita ympäröivät lievemmän negatiivisen kehityksen vyöhykkeet, jotka sijoittuvat pääasiassa rannikkoseuduille ja pääliikenneväylien suuntaan. Pohjois-Pohjanmaalla väkiluvun kasvu on ollut tarkasteluajanjaksolla lähes 5 %. Yksittäisistä kunnista väkiluvun suhteellinen muutos on ollut ylivoimaisesti suurinta Limingassa, jossa väkiluku on kasvanut 15 %. Myös Tyrnävällä, Kempeleessä ja Kiimingissä positii- 13

Kuva 2.7. Syntyneiden enemmyys kunnittain 2008 2010 Syntyneiden enemmyys kunnittain 2009 2011 Maakuntaraja Promillea väestöstä, vuosien keskiarvo -15,8 - -8,2-8,1-0,0 0,1-5,0 5,1-18,3 Kuva 2.8. Muuttotase kunnittain 2008 2010 Vuoden 2012 aluerajat Lähde: Tilastokeskus Muuttotase kunnittain 2008-2010 M a a ku ntaraja Promillea väestöstä, vuosien keskiarvo -27.9 - -10.0-9.9 - -7.0-6.9-0.0 0.1-1 3.0 Vuoden 2011 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Väestö vinen muutosprosentti on 8 9 %:n välillä. Kainuussa Kajaani ja Sotkamo ovat selvinneet väkiluvun muutoksesta suhteellisesti parhaiten, joskin kokonaisuudessaan maakunnan kehitystrendi on ollut laskeva. Hyrynsalmella ja Puolangalla väkimäärä on vähentynyt yli 10 %. (Kuva 2.6.). Vuosina 2009 2011 Suomen luonnollinen väestönkasvu oli keskimäärin 1,9 promillea vuodessa. Erot alueen maakuntien välillä ovat valtavan suuret; Pohjois-Pohjanmaa (noin +7 promillea) ja Kainuu (noin -3 promillea). Yksittäisistä kunnista suurinta kasvu oli Limingassa (lähes 19 promillea), Tyrnävällä ja Oulunsalossa. Kainuun kunnista ainoastaan Kajaanissa syntyi enemmän ihmisiä kuin kuoli (noin +3 promillea). Ristijärvellä, Hyrynsalmella, Puolangalla, Vaalassa ja Suomussalmella negatiivinen luonnollinen väestönkasvu oli välillä 10 15 promillea (Kuva 2.7.). Pitkällä aikavälillä luonnollisen väestönkasvun negatiivisuus on erittäin haastava kuntien elinvoimaisuuden kannalta. Luonnollisesta väestönkasvusta 14

Yli 64-vuotiaat kunnittain 2011 Alle 15-vuotiaat kunnittain 2011 Maakuntaraja Osuus väestöstä (%) 8,1-17,0 17,1-20,0 20,1-24,0 24,1-30,6 Maakuntaraja Osuus väestöstä (%) 7,8-14,0 14,1-17,0 17,1-21,0 21,1-34,6 Kuva 2.9. Yli 64- ja alle 15-vuotiaat kunnittain 2011 aiheutuvat väestölliset muutokset ovat hitaita mutta vaikutuksiltaan laajoja. Trendikehitykseen voidaan vaikuttaa käytännössä vain muuttoliikkeen kautta. Muuttotase koostuu kuntien välisestä muutosta sekä siirtolaisuudesta. Kuvassa 2.8. tarkastellaan muuttotasetta vuosina 2008 2010. Kokonaisuutena Suomen muuttotase oli 2,7 promillen verran positiivinen. Asukaslukuun suhteutettuna Hailuoto (noin 9 promillea) ja Oulu (noin 8 promillea) saavat eniten muuttovoittoa. Siikajoella positiivinen siirtolaisuus (9 promillea) kompensoi selvästi negatiivista (-21 promillea) kuntien välistä muuttoa. Selvästi negatiivisin muuttotase oli Pyhännällä, jossa kuntien välinen muutto -29 promillea. Kainuun kunnista ainoastaan Sotkamossa sekä kuntien välinen muutto että siirtolaisuus ovat molemmat positiivisia (yhteensä noin 3 promillea). Pohjois-Suomen AVI-alueen maakuntien ikärakenteet eroavat toisistaan voimakkaasti (Kuva 2.9.). Pohjois-Pohjanmaan väestörakenteelle on ominaista suuri nuorten ikäluokkien suuri ja vanhojen ikäluokkien pieni suhteellinen osuus. Kainuussa tilanne on päinvastainen vanhojen ikäluokkien suhteellinen osuus on huomattavan korkea verrattuna nuoriin ikäluokkiin. Pohjois-Pohjanmaan kunnista löytyy ikärakenteeltaan sekä nuoria että vanhoja kuntia. Kainuun ikärakenne on vanhuspainotteinen ja ainoastaan Kajaanin ikärakenne vastaa valtakunnan keskimääräistä jakaumaa. Kuntien välisessä vertailussa erot kasvavat edelleen. Limingassa ja Tyrnävällä alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on selvästi yli 30 %. Toista ääripäätä edustavat Ristijärvi (yli 64-vuotiaiden osuus on hieman yli 30 %), Hailuoto, Hyrynsalmi ja Puolanka. Valikoiva muuttoliike voimistaa edelleen eri ikäryhmien alueellista sijoittumista. Tulomuuttokunnille on ominaista suuri nuorten ikäluokkien osuus ja pieni vanhojen ikäluokkien osuus. Lähtömuuttoalueilla ikäluokkien välinen suhde on päinvastainen. Vuoteen 2020 ulottuvan väestöennusteen Suomen väkiluku kasvaa kokonaisuudessaan 5,8 %. Suurimmat väestönkasvun alueet ovat eteläisessä Suomessa ja suurimmilla kaupunkiseuduilla. Myös Oulun seudun väkiluku kasvaa voimakkaasti nykyisestä. Suurinta suhteellista kasvua ennustetaan Limingalle, jossa kasvua odotetaan tapahtuvan lähes 47 % verrattuna vuoteen 2008 verrattuna. Kainuun kunnista väestöennuste on positiivinen 15

Väestöennuste kunnittain vuoteen 2020 Väestöennuste alle 15-vuotiaista kunnittain 2020 M aa kuntara ja Muutos vuodesta 2008 (%) -19.5 - -10.0-9.9 - -5.0-4.9-0.0 0.1-46.6 M aa kuntara ja Osuus väestöstä (%) 9.4-13.5 13.6-17.0 17.1-21.0 21.1-35.4 Vuoden 2009 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Väestöennuste 2009 Vuoden 2009 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Väestöennuste 2009 Väestöennuste yli 64-vuotiaista kunnittain 2020 Kuva 2.10. (yllä vasen) Väestöennuste kunnittain vuoteen 2020 Kuva 2.11. (yllä oikea) Väestöennuste alle 15-vuotiaista kunnittain vuoteen 2020 Kuva 2.12. (vasen) Väestöennuste yli 64-vuotiaista kunnittain vuoteen 2020 M aa kuntara ja Osuus väestöstä (%) 8.6-23.0 23.1-27.0 27.1-32.0 32.1-41.6 Vuoden 2009 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Väestöennuste 2009 Kajaanissa ja Sotkamossa, mutta esimerkiksi Puolangan kohdalla väkimäärän ennustetaan vähenevän lähes viidenneksen. Nuoret ikäluokat tulevat keskittymään Pohjois- Suomen AVI-alueen länsiosaan ja vanhat ikäluokat itäosaan (Kuva 2.11.). Limingassa ja Tyrnävällä alle 15-vuotiaiden osuuden ennustetaan olevan noin kolmasosa kokonaisväestöstä. Alueen itäosassa vastaavan ikäluokan osuuden ennustetaan olevan vain kymmenen prosentin tuntumassa. Alueen itäosissa puolestaan yli 64-vuotiaiden väestöosuuden ennustetaan olevan keskimäärin kolmasosa (Kuva 2.12.). Hyrynsalmella, Puolangalla ja Ristijärvellä osuus voi olla lähes 40 %. (Kuva 2.10.) 2.3. Elinkeinot Alkutuotanto työllisti edellisen vuoden tapaan vuonna 2009 Suomessa keskimäärin 3,7 % työllisestä työvoimasta. Pohjois-Pohjanmaalla vastaava luku oli alle 6 % ja Kainuussa lähes 8 %. Pohjois-Pohjanmaan alkutuotantovaltaisimmat kunnat ovat Reisjärvi (noin 27 %), Siikalatva ja Kärsämäki (Kuva 2.13). Alueen keskuskaupungissa Oulussa alkutuotanto työllisti 0,8 % työllisestä työvoimasta. Oulunsalossa, Kempeleessä ja Haukiputaalla vastaava luku oli hieman yli 1,0 %. Kainuun alkutuotantovaltaisimmat kunnat olivat Puolanka (lähes 20 %), Ristijärvi ja Vaala. Suhteellisesti vähiten alkutuotanto työllisti Kajaani, jossa osuus oli hieman yli 2 % siellä asuvasta työllisestä työvoimasta. Vaikka alkutuotannon työllistävyys alenee vähitellen, se ei tarkoita maataloustuotannon vähenemistä, koska sa- 16

Alkutuotannon työllistävyys kunnittain 2009 Osuus kunnassa asuvasta työllisestä työvoimasta Jalostuksen työllistävyys kunnittain 2009 Osuus kunnassa asuvasta työllisestä työvoimasta Osuus (%) Maakuntaraja 0,6-6,5 6,6-13,5 13,6-17,5 17,6-35,8 Osuus (%) Maakuntaraja 8,6-16,5 16,6-21,5 21,6-27,0 27,1-43,5 TOL 2008 Vuoden 2011 aluerajat Lähde: Tilastokeskus TOL 2008 Vuoden 2011 aluerajat Lähde: Tilastokeskus Palvelutoimialojen työllistävyys kunnittain 2009 Osuus kunnassa asuvasta työllisestä työvoimasta Kuva 2.13. (Yllä vasen) Alkutuotannon työllistävyys kunnittain 2009 Kuva 2.14. (Yllä oikea) Jalostuksen työllistävyys kunnittain 2009 Kuva 2.15. (Vasen) Palvelutoimialojen työllistävyys kunnittain 2009 Osuus (%) Maakuntaraja 41,7-54,0 54,1-64,0 64,1-72,0 72,1-84,8 TOL 2008 Vuoden 2011 aluerajat Lähde: Tilastokeskus maan aikaan keskimääräisen tilakoko kasvaa. Teollisuustuotanto keskittyy Suomessa pääasiassa rannikkoseuduille ja suurimpiin kaupunkikeskuksiin (Kuva 2.14.). Vuonna 2009 jalostus työllisti 22,2 % Suomessa asuvasta työllisestä työvoimasta. Pohjois-Pohjanmaalla vastaava luku oli noin 24 % ja Kainuussa lähes 19 %. Pohjois-Pohjanmaan teollistuneimmat kunnat ovat Pyhäntä (44 %), Raahe ja Pyhäjoki. Suhteellisesti vähiten jalostus työllistää Hailuodossa (noin 12 %). Kainuun teollistuneimmat kunnat ovat Suomussalmi (noin 22 %), Hyrynsalmi ja Sotkamo. Jalostuksen suhteellinen työllistävyys on pienintä Ristijärvellä (noin 14 %), Puolangalla ja Vaalassa. Vuonna 2009 palvelutoimialojen osuus työllisestä työvoimasta oli 72,9 %. Suhteellisesti eniten se työllisti Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä suurimmissa kaupunkikeskuksissa ympäristöineen (kuva 2.15.). Pohjois-Pohjanmaalla palvelujen työllistävyys on noin 69 % ja Kainuussa noin 73 % alueella asuvasta työllisestä työvoimasta. Pohjois-Pohjanmaalla valtakunnallisen keskiarvon ylittävät Oulu (79,0 %) sekä Kuusamo ja Kainuussa ainoastaan Kajaani (78,9 %). Pohjois-Pohjanmaan Pyhännällä palvelut työllistivät ainoastaan hieman yli 40 % työllisestä työvoimasta. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun elinkeinorakenteelliset erot ilmenevät kuvasta 2.16. Kainuussa korostuvat Pohjois-Pohjanmaahan verrattuna terveys- ja sosiaalipalvelut sekä 17

Kuva 2.16. Elinkeinorakenne maakunnittain 2009 Elinkeinorakenne maakunnittain 2009 B-E Kaivost., Teollisuus, Energia, Vesi-, jäteh. Q Terveys- ja sosiaalipalvelut G,I Kauppa, majoitus-, ravitsemistoiminta P,O Koulutus, Julkinen hallinto J,M,N Inform., Tieteell., tekn.toim., Hall.toim. A Maatalous, metsätalous ja kalatalous H Kuljetus ja varastointi F Rakentaminen R-U Muut palvelut K,L Rahoitus-, vakuutus-, Kiinteistötoiminta X Toimiala tuntematon Q Terveys- ja sosiaalipalvelut B-E Kaivost., Teollisuus, Energia, Vesi-, jäteh. G,I Kauppa, majoitus-, ravitsemistoiminta P,O Koulutus, Julkinen hallinto J,M,N Inform., Tieteell., tekn.toim., Hall.toim. F Rakentaminen A Maatalous, metsätalous ja kalatalous H Kuljetus ja varastointi R-U Muut palvelut K,L Rahoitus-, vakuutus-, Kiinteistötoiminta X Toimiala tuntematon Q Terveys- ja sosiaalipalvelut P,O Koulutus, Julkinen hallinto G,I Kauppa, majoitus-, ravitsemistoiminta J,M,N Inform., Tieteell., tekn.toim., Hall.toim. B-E Kaivost., Teollisuus, Energia, Vesi-, jäteh. A Maatalous, metsätalous ja kalatalous F Rakentaminen R-U Muut palvelut H Kuljetus ja varastointi K,L Rahoitus-, vakuutus-, Kiinteistötoiminta X Toimiala tuntematon Q Terveys- ja sosiaalipalvelut G,I Kauppa, majoitus-, ravitsemistoiminta P,O Koulutus, Julkinen hallinto B-E Kaivost., Teollisuus, Energia, Vesi-, jäteh. J,M,N Inform., Tieteell., tekn.toim., Hall.toim. F Rakentaminen H Kuljetus ja varastointi A Maatalous, metsätalous ja kalatalous R-U Muut palvelut K,L Rahoitus-, vakuutus-, Kiinteistötoiminta X Toimiala tuntematon Q Terveys- ja sosiaalipalvelut B-E Kaivost., Teollisuus, Energia, Vesi-, jäteh. G,I Kauppa, majoitus-, ravitsemistoiminta J,M,N Inform., Tieteell., tekn.toim., Hall.toim. P,O Koulutus, Julkinen hallinto F Rakentaminen H Kuljetus ja varastointi R-U Muut palvelut A Maatalous, metsätalous ja kalatalous K,L Rahoitus-, vakuutus-, Kiinteistötoiminta X Toimiala tuntematon Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa 0 5 10 15 20 TOL2008 Vuoden 2011 aluerajat Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäynti Osuus työllisestä työvoimasta (%) koulutus ja julkinen hallinto. Pohjois-Pohjanmaalla puolestaan korostuu esimerkiksi kaivostoiminta, teollisuus, energia, vesi- ja jätehuoltosektori. Seuraavat Pohjois-Pohjanmaata ja Kainuuta koskevat kappaleet pohjautuvat Työ- ja elinkeinoministeriön aluebarometrijulkaisuun (Alueiden kehittäminen 42/2011). 18

Pohjois-Pohjanmaa Aluebarometrin luottamusluku on 1990- ja 2000- luvulla seurannut kiinteästi koko maan keskiarvoa. Lokakuun mittauksessa indeksi oli keskimääräistä parempi, joskin miinusmerkkinen. Syinä muita hiukan parempiin näkymiin ovat kohtuulliset verotulot, paremmat työllisyysodotukset ja investointinäkymät. Kolmannes kuntien virka- ja luottamusmiehistä odottaa kunnan ali- tai ylijäämän heikentyvän seuraavan 2-3 vuoden aikana (koko maa 55 %). Valtionosuuksien vähenemistä odottaa kolme viidestä. Käyttöomaisuuden realisoimisessa ja tuloveroprosentin korottamisessa ollaan muita maltillisempia. Muuten kuntien keinot, kuten maksujen korotukset, ovat käytössä siinä missä muissa maan kunnissa. Pohjois-Pohjanmaalla korostetaan ELY- ja AVI yhteistyötä muita maakuntia laajemmin. Kuntien keskinäisen yhteistyön merkitys nähdään erityisesti Oulun ulkopuolisissa kunnissa tärkeänä. Kuntalaisten osallisuutta korostetaan erityisesti Oulun seudulla. Kainuu Aluebarometrin luottamusluku jäi Kainuussa 1990-luvulla selvästi alle maan keskitason ja 2000-luvulla niukasti alle keskiarvon. Lokakuun mittauksessa Kainuun päättäjät arvioivat maakunnan kehitysnäkymät maakunnista heikoimmaksi. Syynä olivat niukat verotulot, kasvava velkamäärä, heikot työllisyys- ja investointinäkymät. Kuntayhteistyön merkitys nähdään tärkeäksi maakunnassa. Kolme viidestä (57 %) kuntapäättäjästä odottaa kunnan ali- tai ylijäämän heikentyvän seuraavan 2-3 vuoden aikana. Valtionosuuksien vähenemistä odottaa kolme viidestä. Kuntataloutta tasapainotetaan investointeja vähentämällä ja palvelurakenteita uudistamalla. Sen sijaan maksujen korotuksiin, käyttöomaisuuden realisoimiseen, tuloveroprosentin tai kiinteistöveron korotuksiin ei nähdä olevan juuri mahdollisuuksia. Henkilöstöä ei toisaalta olla lomauttamassa tai irtisanomassa. Lapin maakunnan ohella kuntasektorin tehtäviin on myös Kainuussa vaikea saada työvoimaa. Työvoiman saatavuus peruspalvelujen tehtäviin on huono niin päivähoidon, terveydenhoidon, opetustoimen kuin vanhustenhoidon tehtävissä. 2.4. Työvoima ja työllisyys Vuonna 2010 keskimääräinen työllisyysaste oli Suomessa 68,8 %, mikä on 0,9 % -yksikköä enemmän verrattuna edelliseen vuoteen. Korkein työllisyysaste oli Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä suurimmissa kaupungeissa. Pohjois-Pohjanmaan työllisyysaste on ollut viime vuosien aikana noin 5 % -yksikköä korkeampi kuin Kainuun. Alhaisemman työllisyysasteen alueille ovat usein ominaisia aleneva väestönkehitys, pidemmät etäisyydet ja yleisen taloudellisen elinvoimaisuuden väheneminen. Oulun seudulla työllisyysaste vaihtelee välillä 68,1 82,8 %. Kainuussa vastaava vaihteluväli on 53,5 68,0 %. Puolangalla ja Hyrynsalmella 18 64-vuotiaiden työllisten osuus samanikäisestä väestöstä on alle 55 %. (Kuva 2.17.) Seuraavissa kappaleissa lähteenä on käytetty Työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskusten alueellisia talousnäkymiä keväältä 2012. Ennusteet ulottuvat enimmillään noin vuoden päähän. 19

Kuva 2.17. Työllisyysaste kunnittain 2010 Työllisyysaste kunnittain 2010 18 64-vuotiaiden työllisten osuus samanikäisestä väestöstä Maakuntaraja Työllisyysaste (%) 53,8-59,0 59,1-64,0 64,1-68,0 68,1-75,9 Vuoden 2012 aluerajat Lähde: Tilastokeskus Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus Elinkeinoelämän ja yritystoiminnan kehitys jatkuu Pohjois-Pohjanmaalla tasaisena tai jopa hieman viriävän tarkastelujakson loppupuolella. ICT-alan rakennemuutos on muokannut alueen elinkeinoelämää erityisen voimakkaasti. Tällä hetkellä ala monipuolistuu ja Nokia riippuvuus vähenee. Pitkällä aikavälillä tulevaisuuden uskoa luovat Pohjois-Suomen suurhankkeet, kaivostoiminta ja Pyhäjoen ydinvoimala. Metallirakenteiden valmistus ja pkmetalliyritykset ovat elpyneet viime syksystä meriteollisuuden alihankinnan piristyttyä muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen. Taantuman vaikutukset näkyvät tällä hetkellä mekaanisen puunjalostuksen yrityksillä. Palvelualat kehittyvät maakunnassa hyvin ja matkailulla on hyvä vaihe. Työttömyyden arvioidaan pysyvän seuraavan puolen vuoden aikana samalla tasolla ja parantuvan hieman tarkastelujakson loppupäässä. Työttömyyden aleneminen on jatkunut, joskin taantuma on hidastanut hyvää kehitystä. Positiivista on ollut nuorisotyöttömyyden aleneminen erityisesti Oulun seudulla, vaikkakin se määrällisesti on edelleen ongelma. Osaavaa työvoimaa on Pohjois-Pohjanmaalla ollut satavilla varsin hyvin. Saatavuuden ennakoidaan pysyvän samana seuraava puolen vuoden ajan ja heikkenevän hieman tarkastelujakson lopussa. Laajasti ottaen työvoiman kysyntää Pohjois-Pohjanmaan kaikissa osissa on sosiaali- ja terveysalalla. Kainuun TE-keskus Kainuussa lähiajan suhdannenäkymät ovat jonkin verran aiempaa positiivisemmat ja luottamus talouden hyvään kehitykseen on vahvistunut. Yritysten tulevaisuuden näkymät ovat valoisammat kuin Suomessa keskimäärin. Kainuussa vallitsee historiallisen hyvä työllisyys. Työllisyysaste on kohonnut ja työttömyys painunut alas. Myös jatkossa työttömyyden odotetaan painuvan yhä alemmaksi, kun työikäinen väestö vähenee ja työvoimaa poistuu yhä enemmän eläkkeelle. 20

Kuva 2.18. Koulutustaso kunnittain 2010 Koulutustaso kunnittain 2010 Maakuntaraja 20 vuotta täyttäneiden koulutustaso 215-240 241-260 261-290 291-403 Vuoden 2011 aluerajat Lähde: Tilastokeskus Luonnonvarat ovat vahvuustekijä ja ne lukeutuvat elinkeinojen kehittämisen kärkialoihin. Kainuussa panostetaan metsävarojen hyödyntämiseen ja jatkojalostamiseen, uusiutuvaan energiaan, kaivosteollisuuteen ja lähiruoan käyttöön. Myös matkailu on tärkeä kärkiala. Uusia nousevia aloja ovat korkeaan osaamiseen pohjautuvat mittaustekniikka ja peliala. Työpaikkojen suhteen lähivuosien kasvuodotukset kohdistuvat kaivosteollisuuteen ja Kajaaniin rakennettaviin konesalipalveluihin. Puolustusvoimien leikkauksissa ja uudelleen järjestelyissä Kainuun prikaatin aseman uskotaan vahvistuvan. Väestön väheneminen on ollut Kainuun ongelma jo pitkään. Työikäisen väestön hupeneminen koetaan ongelmalliseksi varsinkin Kehys-Kainuun seutukunnassa. Vaikka väestön väheneminen ja ikääntyminen vähentää työttömyyttä, samalla se lisää osaavan työvoiman rekrytointivaikeuksia. Muutamilla toimialoilla ja useissa ammateissa ollaan siirtymässä kohti työvoimapulaa, Koulutustasolla kuvataan väestön koulutustasoa perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräisellä pituudella. Koulutustaso on korkein suurimmissa kaupungeissa lähialueineen. Näillä alueilla keskimääräinen koulutusaika peruskoulun suorittamisen jälkeen on 3 5,7 vuotta. Vuonna 2010 Suomen 15 vuotta täyttäneestä väestöstä noin 67 % oli suorittanut keskiasteen tai korkea-asteen tutkinnon (Kuva 2.19.). Nousua edelliseen vuoteen oli tapahtunut vajaan prosenttiyksikön verran. Pohjois-Pohjanmaan korkeimmat koulutusasteet olivat Oulussa (noin 75,2 %) ja Kempeleessä (74,1 %) ja matalin Merijärvellä (53,8 %). Kainuun korkein koulutusaste oli Kajaanissa (69,2 %) ja matalin Puolangalla (53,5 %). (Kuva 2.18.) Vuoden 2011 maaliskuussa työttömyysaste oli Suomessa keskimäärin 9,4 %, mikä on prosenttiyksikön verran alempi kuin vuotta aikaisemmin. Korkeimman työttömyyden alueet sijoittuvat Suomen pohjois- ja itäosiin. Kuitenkin myös Keski-Suomesta ja Pohjois- Satakunnasta löytyy korkean työttömyyden alueita. Pohjois-Pohjanmaan korkeimman työttömyyden kunnat ovat Taivalkoski (17,2 %) ja Pudasjärvi (15,8 %). Matalin työttömyys- 21

Kuva 2.19. Koulutusaste kunnittain 2010 Koulutusaste kunnittain 2010 Kokkola Veteli Kannus Kaustinen Toholampi Perho Halsua Lestijärvi Oulu Kempele Kiiminki Liminka Oulunsalo Haukipudas Ylivieska Hailuoto Muhos Raahe Tyrnävä Kuusamo Ii Nivala Oulainen Pyhäjoki Kalajoki Haapavesi Siikajoki Lumijoki Alavieska Taivalkoski Yli-Ii Sievi Haapajärvi Vihanti Pyhäntä Siikalatva Utajärvi Pyhäjärvi Kärsämäki Reisjärvi Pudasjärvi Merijärvi Kajaani Sotkamo Kuhmo Suomussalmi Paltamo Vaala Ristijärvi Hyrynsalmi Puolanka Rovaniemi Keminmaa Tornio Kittilä Kemi Muonio Kolari Inari Sodankylä Enontekiö Pelkosenniemi Simo Savukoski Kemijärvi Utsjoki Tervola Pello Ylitornio Posio Ranua Salla Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Osuus 15 vuotta täyttäneistä (%) Vuoden 2011 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Koulutus Korkea-aste Keskiaste 22

Kuva 2.20. Työttömyysaste kunnittain maaliskuussa 2011 Työttömyysaste kunnittain maaliskuussa 2011 Työttömyysaste (%) 4.9-9.0 9.1-11.5 11.6-13. Vuoden 2011 kuntarajat Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö aste on Reisjärvellä, jossa luku oli alle 7 %. Kainuun korkeimmat työttömyysasteet olivat Puolangalla (17,7 %) ja Vaalassa (16,5 %). Selvästi paras työllisyystilanne oli Paltamossa, jossa työttömyysaste oli noin 5 %. (Kuva 2.20.) Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli Suomessa vuoden 2011 maaliskuussa 23,2 %, mikä on 4,5 %-yksikköä edellisen vuoden vastaavaa ajankohtaa suurempi. Kahden viime vuoden aikana pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on kasvanut kokonaista 7,4 %-yksikköä. Taloudellisella huoltosuhteella kuvataan työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrää yhtä työllistä kohti. Korkea taloudellinen huoltosuhdeluku on ominainen alueille, joilla on korkea työttömyysaste ja epäedullinen väestörakenne. Yleisesti nämä alueet ovat syrjäisiä maaseutualueita. Vuonna 2010 valtakunnan keskimääräinen taloudellinen huoltosuhdeluku oli 1,31. Pohjois-Pohjanmaan edullisimmat huoltosuhteet ovat Oulussa ja Kempeleessä (alle 1,36). Epäedullisimmat huoltosuhteet olivat Pudasjärvellä (2,15) ja Taivalkoskella (2,09). Kainuussa positiivisin tilanne oli Kajaanissa, Sotkamossa ja Paltamolla (alle 1,76). Vaikein tilanne oli Puolangalla (2,23), Hyrynsalmella (2,2) ja Vaalassa (2,07) (Kuva 2.21.). 23

Kuva 2.21. Taloudellinen huoltosuhde kunnittain 2010 Taloudellinen huoltosuhde kunnittain 2010 Perho Lestijärvi Halsua Toholampi Veteli Kannus Kokkola Kaustinen Pudasjärvi Taivalkoski Pyhäjärvi Yli-Ii Utajärvi Hailuoto Merijärvi Vihanti Kärsämäki Ii Sievi Oulainen Lumijoki Siikajoki Haapajärvi Nivala Tyrnävä Alavieska Pyhäjoki Reisjärvi Muhos Siikalatva Kuusamo Pyhäntä Haapavesi Liminka Raahe Haukipudas Kalajoki Kiiminki Ylivieska Oulunsalo Kempele Oulu Puolanka Hyrynsalmi Vaala Kuhmo Suomussalmi Ristijärvi Paltamo Sotkamo Kajaani Salla Ranua Ylitornio Kemijärvi Pello Tervola Posio Pelkosenniemi Simo Kemi Savukoski Enontekiö Utsjoki Tornio Sodankylä Keminmaa Muonio Inari Kolari Rovaniemi Kittilä Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa Vuoden 2012 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohti 24

2.5. Peruspalvelujen tuottaminen Peruspalveluihin luetaan väestön usein tarvitsemat välttämättömyyspalvelut, joiden toimivuus ja saatavuus muodostavat hyvän ja turvallisen elämän perustan. Kun peruspalveluja ryhmitellään suhteessa ihmisen elinkaaren eri vaiheisiin, puhutaan äitiys- ja lastenneuvola-, synnytys-, päivähoito-, koulutus-, kirjasto-, liikunta-, nuoriso-, terveyden- ja sairaanhoito-, julkiset liikenne- ja vanhustenhuollonpalveluista. Elinkeinoihin liittyviin palveluihin luetaan eläinlääkäri-, ympäristöterveydenhuolto-, elintarviketarkastus-, kuluttajansuoja- ja lupahallinnon palveluja. Toimivan yhteiskunnan perusedellytyksiä ovat erilaiset rekisteripalvelut sekä kuluttaja- ja velkaneuvonta. Pääasiassa valtion vastuulla on turvallisuus-, järjestys- ja lupa- sekä arviointipalveluista muodostuva kokonaisuus. Avoimen sektorin peruspalveluista ovat keskeisiä kaupan, postin, pankin ja apteekin sekä liikenteen palvelut. Kansalaisten lakisääteisistä peruspalveluista valtio tuottaa noin kolmanneksen, itsehallinnolliset kunnat tai niiden yhteenliittymät lähes kaksi kolmasosaa. Edellä esitettyä julkista palvelutuotantoa täydentää kolmas sektori. Valtion säästötavoitteet, kuntien tiukka taloudellinen tilanne ja palvelutuotannon rationalisointitoimenpiteet johtavat organisaatioiden muutoksiin, jotka koskettavat erityisesti harvaan asuttuja alueita. Sähköinen tiedonsiirto helpottaa asioiden omatoimista vireillepanoa asiakkaiden kautta tai lähipalvelukeskuksia hyödyntäen. Toiminnan tehokkuusvaatimuksesta asiantuntijaratkaisua ja johtamista keskitetään suurempiin palvelukeskuksiin, jolla tavoitellaan voimavarojen siirtoa itse palvelutuotantoon. Kuntien ja kuntayhtymien palvelutuotantoa ohjaa perustuslaki ja erityislainsäädäntö sekä muut annetut ohjeet. Kunnilla kuntalaissa määritelty autonomia päättää itsenäisesti palvelutuotannon tavoista. Palvelutuotanto rahoitetaan kunnan itsensä määräämillä verotuotoilla, asukasperusteisilla valtionosuuksilla ja sekä harkinnanvaraisella tilapäisillä valtionavuilla. Lisäksi kunnat perivät palveluistaan itse määräämiään palvelumaksuja sekä määräävät lainsäädännön puitteissa henkilökunnastaan ja toimintatavoistaan. Toimintaympäristön jatkuvasta muutoksesta johtuen palvelutuotantoa joudutaan jatkuvasti mitoittamaan ja kohdentamaan. Vuonna 2010 kunnallistalouden tulot kunnittain olivat Suomessa keskimäärin 4 798 /asukas (Kuva 2.22.). Pohjois-Pohjanmaalla vastaava lukema oli hieman yli 4 800 / asukas ja Kainuussa runsaat 5 400 /asukas. Pohjois-Pohjanmaan suurin kunnallistalouden asukaskohtainen tulo oli Utajärvellä (lähes 6 800 /asukas ja pienin Kempeleessä (hieman yli 4 200 /asukas). Kainuussa suurin tulo oli Puolangalla (runsaat 6 800 /asukas) ja pienin Sotkamossa (noin 4 800 /asukas). Kunnallisten kustannusten valtaosa koostuu koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menoista. Vuonna 2010 opetustoimen nettokustannukset olivat 1 082 /asukas, missä on kasvua edelliseen vuoteen verrattuna 56 asukasta kohden (Kuva 2.23.). Pohjois-Pohjanmaalla korkein kustannus oli Yli-Iissä (1 451 /asukas) ja matalin Hailuodossa (lähes 800 /asukas). Kainuun hallintokokeilun vuoksi yksittäisen kunnan tietoja opetustoimen kustannuksista ei ole Kainuusta saatavilla. Pitkät etäisyydet, harva asutus ja ongelmalliset liikkumisolosuhteet ovat tekijöitä, jotka nostavat nettokustannustasoa. Kunnittaiset sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset koostuvat lasten päivähoidosta, perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta ja muista kustannuksista, joita aiheuttavat esimerkiksi vanhusten ja vammaisten laitos- ja muut palvelut. Valtakunnan keskiarvo vuonna 2010 oli 3 062 /asukas, mikä on 41 enemmän kuin edellisenä vuonna. Korkeimmat 25

Kuva 2.22. Kunnallistalouden tulot kunnittain 2010 Kunnallistalouden tulot kunnittain 2010 Verotulot ja valtionosuudet Lestijärvi Perho Halsua Toholampi Veteli Kannus Kaustinen Kokkola Utajärvi Pudasjärvi Yli-Ii Taivalkoski Hailuoto Reisjärvi Pyhäntä Pyhäjärvi Vihanti Siikalatva Kärsämäki Haapajärvi Siikajoki Sievi Kuusamo Merijärvi Ii Muhos Oulainen Haapavesi Alavieska Liminka Ylivieska Lumijoki Pyhäjoki Raahe Nivala Tyrnävä Oulunsalo Kalajoki Kiiminki Haukipudas Oulu Kempele Puolanka Vaala Ristijärvi Hyrynsalmi Suomussalmi Kuhmo Paltamo Kajaani Sotkamo Utsjoki Pelkosenniemi Salla Ranua Savukoski Enontekiö Kemijärvi Inari Pello Tervola Posio Kittilä Sodankylä Muonio Kolari Ylitornio Simo Keminmaa Kemi Rovaniemi Tornio Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 Euroa/asukas Kunnan tulovero Kiinteistövero ja muut verot Valtionosuudet Osuus yhteisöveron tuotosta Vuoden 2011 kuntarajat Lähde: Tilastokeskus 26