KIRJALLINEN KYSYMYS 1159/2006 vp Matkavähennyksen omavastuun pienentäminen verotuksessa Eduskunnan puhemiehelle Liikkuvuuden edistämiseksi kuluvalla vuodella nostettiin matkavähennyksen enimmäismäärää tuntuvasti. Sen sijaan 500 euron omavastuun määrään ei tullut muutosta. Kuitenkin juuri tämä omavastuu tuntuu kohtuuttomalta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Eikö kaikkien työnhankkimiskulujen pidä olla vähennyskelpoisia samaan tapaan kuin yritysverotuksessakin? Miksi siis henkilöverotuksen osalta logiikan pitää olla erilainen? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus vielä loppukautenaan ryhtyy käynnistääkseen valmistelun, että jo vuoden 2008 verotuksessa matkavähennyksen omavastuuosuudesta luovutaan kokonaan? Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2007 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1159/2006 vp: Mihin toimiin hallitus vielä loppukautenaan ryhtyy käynnistääkseen valmistelun, että jo vuoden 2008 verotuksessa matkavähennyksen omavastuuosuudesta luovutaan kokonaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset on katsottu luonteeltaan osittain elantomenoiksi ja osittain tulonhankkimisesta johtuneiksi kustannuksiksi. Elantomenoja nämä menot ovat siinä mielessä, että niiden määrään voidaan vaikuttaa asuinpaikan valinnalla. Alun perin näitä kuluja ei ole hyväksytty verotuksessa lainkaan vähennettäviksi. Myöhemmin niiden osittainen tulonhankkimismenon luonne on tunnustettu ja asunnon ja työpaikan väliset matkakulut säädetty rajoitetusti vähennyskelpoisiksi. Edelleenkään vähennettävät määrät eivät aina vastaa todellisia kustannuksia. Vähennys myönnetään halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna. Nykyisin verotuksessa voi vähentää enintään 4 700 euron matkakustannukset siltä osin kuin ne verovuonna ylittävät 500 euron omavastuuosuuden. Vuoden 2007 alusta vähennyksen enimmäismäärää on korotettu 7 000 euroon, jolloin verotukea lisättiin niillä, jotka kulkevat pitkiä työmatkoja. Tällä tavoin on haluttu lisätä työvoiman liikkuvuutta matkakuluvähennyksen avulla. Kirjallisessa kysymyksessä on ehdotettu, että vähennykseen liittyvästä omavastuuosuudesta luovuttaisiin. Asiaa arvioitaessa on edellä mainittujen seikkojen lisäksi otettava huomioon se, että palkansaajille myönnetään kaavamainen 620 euron suuruinen tulonhankkimisvähennys riippumatta todellisista tulonhankkimismenojen määrästä. Kyseisen vähennyksen voidaan katsoa kattavan vähäiset tulonhankkimismenot mukaan lukien vähäiset matkakulut. Lisäksi olisi otettava huomioon, että lähes kaikilla palkansaajilla on matkakuluja jonkin verran. Omavastuun vuoksi asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten verotuki kohdistuu verovelvollisiin, joilla on matkakuluja vähäistä enemmän. Tällöin myös matkakustannusten tukemista voidaan pitää perusteltuna. Omavastuulla on merkittävä vaikutus hallinnollisen työn määrään ja sen vähäinenkin alentaminen toisi vähennyksen piiriin huomattavan määrän verovelvollisia. Matkalippujen hintojen noustessa paineita syntyy omavastuuosuuden korottamiseen tilanteessa, jossa kaupungin sisäisellä matkalipulla kulkevilla lipun hinta ylittää nykyisen omavastuuosuuden. Ellei omavastuuosuutta lähitulevaisuudessa koroteta, vähennyksen piiriin tulee valtava määrä verovelvollisia, joilla vähennyskelpoinen osuus matkakuluista jää hyvin pieneksi. Nykyisen matkakuluvähennyksen ongelmana on pidetty sen monimutkaisuutta. Aika ajoin onkin harkittu nykyjärjestelmän kaavamaistamista enemmän työmatkan pituudesta kuin kulkuneuvosta riippuvaksi. Tähän liittyy kuitenkin ongelmia muun muassa vähennyksen mitoituksen suhteen. Matkakuluvähennykseen tehtävät muutokset vaikuttavat herkästi verotuottoihin, sillä matkakuluista myönnetyt vähennysmäärät ovat suuret. Vuonna 2005 matkakuluvähennyksenä myönnetty määrä oli yli miljardi euroa. 2
Ministerin vastaus KK 1159/2006 vp Esa Lahtela /sd Tuloverotuksen kehittämisessä on kiinnitettävä jatkossa enenevässä määrin huomiota hallinnolliseen tehokkuuteen, jotta verotustyön kustannukset pystytään pitämään kurissa. Tässä yhteydessä on syytä harkita myös matkakuluvähennysten yksinkertaistamista. Samassa yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että matkakuluvähennys jatkossakin riittävästi tukee työntekijöitä, jotka kulkevat pitkiä työmatkoja. Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2007 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1159/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta mot slutet av sin mandatperiod för att självriskandelen för resekostnadsavdraget skall slopas redan i beskattningen för 2008? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Kostnaderna för resor mellan bostaden och arbetsplatsen har betraktats som kostnader som hänför sig till dels levnadskostnader, dels inkomstens förvärvande. De är levnadskostnader i den meningen att de skattskyldiga kan påverka beloppet genom sitt val av bostadsort. Ursprungligen var kostnaderna inte alls avdragsgilla. Senare har deras partiella karaktär av utgift för inkomstens förvärvande erkänts och kostnaderna för resorna mellan bostaden och arbetsplatsen har blivit begränsat avdragsgilla. Fortfarande är det så att de avdragsgilla beloppen inte alltid motsvarar de faktiska kostnaderna. Avdraget beviljas enligt kostnaderna för det billigaste färdsättet. I dagsläget får högst 4 700 euro i resekostnader dras av i beskattningen till den del de under beskattningsåret överstiger självrisken på 500 euro. Från och med 2007 höjs det högsta beloppet till 7 000 euro, vilket betyder att de som har långa resor till och från arbetet får mer skattestöd. På så sätt vill man främja rörligheten bland arbetskraften med hjälp av avdraget för resekostnader. I det skriftliga spörsmålet förslås att självrisken slopas. Vid en bedömning av frågan måste dels de faktorer som anges ovan beaktas, dels det faktum att löntagarna får ett schablonavdrag på 620 euro för inkomstens förvärvande oavsett hur stora faktiska kostnader de har för inkomstens förvärvande. Avdraget kan anses täcka mindre utgifter för inkomstens förvärvande, inbegripet mindre resekostnader. Dessutom måste det beaktas att nästan alla löntagare har en del resekostnader. Till följd av självrisken går skattestödet till kostnaderna för resor mellan bostaden och arbetsplatsen till de skattskyldiga som har resekostnader som är mer än ringa. Därmed kan det också anses befogat att subventionera resekostnader. Självrisken spelar en betydande roll för mängden administrativt arbete, också en liten sänkning gör att betydligt fler skattskyldiga omfattas av avdraget. I takt med att biljettpriserna stiger ökar trycket på att höja självrisken när priset för stadsinterna biljetter är högre än självriskandelen. Om självrisken inte höjs inom den närmaste framtiden, kommer en enormt stor grupp av skattskyldiga att omfattas av avdraget trots att den avdragsgilla delen av resekostnaderna kommer att var mycket liten. Problemet med det nuvarande avdraget för resekostnader har ansetts vara att det är så komplicerat. Då och då har det förslagits att systemet skall bli ännu mer schablonmässigt och vara mer beroende av resans längd än av färdsättet. Men det skulle medföra en del problem med bland annat dimensioneringen av avdraget. Ändringar i avdraget för resekostnader påverkar lätt skatteintäkterna eftersom avdragsbeloppen är stora. År 2005 beviljades drygt en miljard euro i avdrag för resekostnader. När inkomstbeskattningen ses över i framtiden bör det i allt högre grad tas hänsyn till den administrativa effektiviteten för att det skall gå 4
Ministerns svar KK 1159/2006 vp Esa Lahtela /sd att hålla kostnaderna för beskattningsarbetet under kontroll. I detta sammanhang bör en förenkling av avdraget för resekostnader övervägas. Samtidigt är det viktigt att hålla i minnet att avdraget också framöver i tillräckligt hög grad måste stödja dem som har långa arbetsresor. Helsingfors den 12 mars 2007 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5