Historian havinaa ja muutosten maailmaa

Vaasan Konemestariyhdistys Vasa Maskinmästarförening www.vaasankonemestarit.fi Historian havinaa ja muutosten maailmaa Vaasan Konemestariyhdistys perustettiin 1911 Vaasassa. Täten juhlimme nyt 100-vuotista taivallustamme konemestarien joskus hyvinkin keinuvalla saralla. Kuulumme jäsenyhdistyksenä Suomen Konepäällystöliittoon ja olemme seitsemänneksi vanhin liiton jäsenyhdistyksistä. Yhdistyksemme on toiminut, tosin vaihtelevalla innostuksella, jo Venäjänvallan ajoista alkaen ja läpi koko Suomen itsenäisyyden ajan. Jäsenet ovat kokeneet niin vaikeat sotien vuodet kuin tyynemmät rauhankin ajat. Konemestarikunta on läpikäynyt tekniikan ja yhteiskunnan huiman muutoksen, sen omaksuen ja antaen samalla tinkimättömällä työllään ja ahkeruudellaan oman panoksensa yhteiskuntamme kehitykseen. K E I T Ä ME O L E M M E : 171 jäsentä v 2010 lopussa Jäsenet ovat laajalla Pohjanmaalla: pääasiassa Vaasassa, Kristiinankaupungissa, Seinäjoella ja niiden ympäristöissä Toimimme niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla monipuolisissa teknisissä tehtävissä, mm: Siiffi eli konepäällikkö laivan konehuoneessa 1 - voimalaitoksissa, lämpökeskuksissa, vesi- ja sähkölaitoksissa, teollisuuden erilaisissa tehtävissä - merenkulussa alusten konepäällikköinä, konemestareina, sähkömestareina alustarkastajina jne

Vaasan satama talvella. M.Blombergin kokoelmat. (kuva Turkusteamers) Aluksi Ensimmäiset teolliset höyrykoneet suunnittelivat Thomas Savery vuonna 1698 ja Thomas Newcomen vuonna 1712. Vuonna 1769 James Watt patentoi ensimmäisenä nykyaikaisen höyrykoneen. Vaasan yhdistyksen puheenjohtajat: A. Knoblock 1911 K. Digert 1912 1914 K.A. Laaksonen 1915 1936 K. V. Rautalin 1937 1948 N. O. Eriksson 1949 1951 A. Rautell 1952 1961 T. Renvall 1962 1963 S. Pensar 1964 1970 B. Lång 1971 1973 J. Lintala 1974 U. Lintala 1975 M. Koivumäki 1976 1977 U. Lintala 1978 1979 M. Koivumäki 1980 1991 S Björk 1992 1993 S Finne 1994 1999 M Heikkinen 2000 2001 S Finne 2002 2004 M Heikkinen 2005 2007 A Rajala 2008 2009 J Järvelä 2010 Teollinen vallankumous eli sosiaalinen, taloudellinen ja teknologinen muutos syntyi 1700- ja 1800- lukujen taitteen Britanniassa. Se alkoi pääasiallisesti hiilikäyttöisen höyryvoiman ja automatisoidun, koneellistetun tuotannon käyttöönotosta, alkuun pääasiallisesti tekstiilialalla. Teollinen vallankumous toi ihmisille työtä ja hyvinvointia. Se aloitti Euroopassa kokonaan uuden, tekniikan aikakauden. Ratkaisevana hetkenä tekniikan nopealle kehitykselle nähdään James Wattin patentti höyrykoneelle vuonna 1769. Yhdistystoiminnan alkuvaiheet Suomen ammatillisista järjestöistä on Konepäällystöliitto yksi vanhimmista. Sen voidaan katsoa syntyneen v. 1869, jolloin perustettiin Maskinistföreningen i Finland, Koneenhoitajain yhdistys Suomessa. Se oli samalla myös Helsingin koneenkäyttäjäyhdistyksen syntyhetki. Ammattijärjestönä siinä mielessä, mitä me sanalla nyt ymmärrämme, lienee perustetulla Koneenkäyttäjien yhdistyksellä alkuvuosinaan ollut perin vaatimaton toiminta, sillä kokouksia pidettiin kerran tai 1800-luvun aikana teollinen vallankumous levisi läpi läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan, vaikuttaen lopulta koko maailmaan. Teknologinen ja taloudellinen prosessi nopeutui sittemmin höyrykäyttöisten laivojen, veneiden ja maaliikenteessä rautatien käyttöönoton myötä. Myös Suomessa höyryvoimaa käytettiin aluksi erilaisten koneiden, kuten kutomakoneiden, vetureiden, pumppujen, nostolaitteiden, laivakoneiden, kanavasulkujen jne käyttämiseen. Myöhemmin höyryvoiman valjastaminen sähkön teolliseen käyttöön avasi maailmalle aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Sähkön käyttö alkoi Suomessa 1800-luvun loppuvuosina. Aluksi sähköä käytettiin valaisemiseen ja vasta 1910-luvulla otettiin käyttöön sähkökäyttöisiä koneita. Teollisuudessa sähkön laaja käyttö alkoi varsinaisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. pari vuodessa, muutamina vuosina ei lainkaan. Kyseessä ei ollutkaan varsinainen edunvalvontaelin, vaan avustuskassa, jonka varoilla oli tarkoitus tukea jäseniä ja heidän perheitään sairaustapausten, tapaturmien ja kuoleman varalta. Noin reilun kymmenen vuoden kuluttua tämän yhdistyksen toiminta pääsi parempaan vauhtiin ja voidaan sanoa, että siitä kehittyi myöhemmin yksi maamme merkittävimmistä ammattijärjestöistä. 2

Suomen Koneenkäyttäjäyhdistys hankkiutui Kuljettaja- ja Lämmittäjäyhdistyksen kanssa tiedotusyhteistyöhön ja seurauksena oli Aikakauslehti Koneenkäyttäjille ja Veturimiehille Suomessa. Kuvassa osa lehden ensimmäisen numeron etusivusta vuodelta 1903. Suomen Koneenkäyttäjäyhdistyksen perustaja Edwin Bergroth (1836-1917) Vaasan yhdistyksen sihteerit: K. Huumonen K. A. Laaksonen K.V. Rautalin J. Vepsäläinen E.E. Arpalahti E. Ek G. Rosing Y. West A. Mattsson G. Friberg K. Pedersen N. Gren T. Renvall S. Pensar R. Hammarström L. Back S. Widlöf O. Lintula P. Muurimäki K. Tuovinen M. Heikkinen. V-P Uitto Vaasan yhdistyksen perustaminen Työehtosopimuksen laadinta, joka eittämättä kuuluu ammattiyhdistystoiminnan piiriin, sai alkunsa Vaasassa v. 1702, jolloin Vaasan maistraatissa käsiteltiin vaasalaisten merimiesten ja kauppiaiden välisiä erimielisyyksiä. Tällöin sovittiin mm. palkoista, palkkaluokista ja muonituksesta. Tämän sopimuksen molemmat osapuolet hyväksyivät. Näin syntyi ehkä vanhin tunnettu merimiehiä koskeva työehtosopimus. Ensimmäisen kerran Vaasalaiset koneenkäyttäjät kokoontuivat perustamaan omaa yhdistystään v. 1909 jolloin Aikakausilehti Koneenkäyttäjille ja Veturimiehille Suomessa -lehdessä mainitaan Vaasaan perustetun koneenkäyttäjäyhdistyksen. Mitään tietoa ei ole siitä vahvistettiinko silloin myös yhdistyksen säännöt. Rekisteriin ei yhdistystä tällöin kuitenkaan kirjattu. Toiminta oli kuitenkin niin laimeaa, että esimerkiksi v 1910 ei pidetty yhtään kokousta. Tähän kyllästyneenä paikkakunnan masinistit päättivät aloittaa yhdistystoiminnan alusta. He pitivät uuden perustavan kokouksen Vaasassa 22.1.1911. Vasta perustettu yhdistys liittyi v. 1906 perustettuun Koneenkäyttäjien liittoon v 1912. Nimeksi tuli tällöin Suomen Koneenkäyttäjien liitto r.y. Vaasan osasto. Jäseniä oli tällöin 13. Tämänkin jälkeen toiminta oli yhä hyvin pienimuotoista, päätellen siitä, että yhdistys jätti liiton vuosimaksut maksamatta useiksi vuosiksi eikä antanut muutakaan elonmerkkiä itsestään. Jonkinlaista toimintaa on kuitenkin ollut vireillä koko ajan, ainakin virallisesti ja yhtäjaksoisesti aina tähän päivään saakka. Joten siitä laskien yhdistys täyttää tänä vuonna 100 vuotta. 3

Ensimmäinen vuosikokous Vaasan Pohjanmeren Höyrylaiva Osa -keyhtiön - Wasa Nordsjö Ångbåts Aktiebolagin omistaman ss Lapponian konemiehiä. Vaasan merimuseo s/s Clio kirjasta EFFOA 100 vuotta (kuva Turkusteamers) Laiva ostettiin v 1912 Vaasaan Wasa-Nordsjö Ångbåts Ab:lle 6200 punnalla Suomen ja Englannin väliseen liikenteeseen Seuraavassa on Vaasan Koneenkäyttäjäyhdistyksen vuosikertomus toimintavuodelta 1911 eli yhdistyksen ensimmäinen vuosikertomus: Kulunut vuosi on ollut yhdistyksen ensimmäinen varsinainen toimintavuosi, sillä yhdistys, joka perustettiin jo syksyllä 1909 lopetti toimintansa jäsenten vähälukuisuuden tähden jo melkein alkuunsa ja on vasta v. 1911 uudelleen alkanut näyttämään elonmerkkejä. Toiminta on ollut edelleen jokseenkin laimeaa. Kokouksissa on keskusteltu etupäässä yhdistyksen omista sisäisistä asioista, kuten luonnollista onkin toimintaansa aloittavassa yhdistyksessä. Useiden yhdistyksen toimihenkilöiden Puuttuvat pöytäkirjat Tarkasteltaessa Vaasan koneenkäyttäjäyhdistyksen alkuajan historiaa joudutaan turvautumaan pelkästään yhdistyksen kassakirjoihin, sillä yhdistyksen varsinaiset pöytäkirjat vuosilta 1912-1938 ovat kadonneet. Kassakirjoista käy ilmi, että yhdistyksen toiminta alkuaikoina on ollut varsin vaatimatonta. Kirjaan ei ole vuodessa montakaan merkintää tullut. Koska kirjaan on merkitty myös kunkin jäsenen suorittamat jäsenmaksut käy siitä selville montako jäsentä yhdistyksessä kulloinkin on ollut. Eihän heitä alkuvuosina montaa ollutkaan 5-15 jäsentä ja matalimmillaan vain pari kolme. Tämä herättää vähän kummastusta, sillä toimihan Vaasassa jo yhdistyksen perustamisen aikoihin varustamot Vaasan Höyrylaiva Oy ja Wasa Nordsjöbolaget, joka useilla höyrylaivoillaan harjoitti säännöllistä linjaliikennettä Pohjanmeren ja Välimeren satamiin. Täältä olivat silloin kotoisin sellaiset tunnetut alukset kuten FENNIA, CLIO, IRIS, FREJ, PATRIA jne. 4 poismuuton vuoksi paikkakunnalta on sekin toimintaa lamauttanut. Yhdistyksessä on ollut jäseniä 14 joista 4 on vuoden kuluessa eronnut. Kokouksia on pidetty 8 joissa on pöytäkirjaan kertynyt 66 :ää. Huvitoimikunta on toimittanut yhden iltaman, mutta suurta menestystä sillä ei liene ollut, koskapa toimikunnasta ei sen jälkeen mitään kuulunut. Johtokunnan ovat muodostaneet herrat A. Knoblock, puheenjohtaja, A. Korpela varapuheenjohtaja, K. Huumonen sihteeri, J. Hiekkanen rahastonhoitajana sekä K. Simons ja T. Sundkvist jäseninä. Varamiehinä ovat olleet herrat M. Mäntylä ja K. Engberg. Tämä viimeksi mainittu varustamo fuusioitui vuonna 1923 Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön kanssa ja laivat siirtyivät tällöin Helsinkiin. Merimiehet ovat kuitenkin aina olleet liikkuvaa ja kosmopoliittista joukkoa joita eivät ole sitoneet alusten kotipaikat vaan otettu jobi kun hyvä laiva on kohdalle sattunut. Niinpä Vaasalaisissakin höyrylaivoissa palveli useita eteläsuomesta kotoisin olleita konemestareita kuuluen etelän yhdistyksiin. On myös huomattava, että liittyminen yhdistykseen ei ollut silloin selviö kuten se tänään on. Vaasassa ei noihin aikoihin ollut paljonkaan maalla sellaista teollisuutta jossa olisi konemestareita tarvittu. Valtaosa jäsenistä seilasi pitkin maailman meriä. Tämä jos mikä vaikeutti yhdistyksen alkuaikojen toimintaa sillä kokouksiin ei tahdottu saada riittävästi osanottajia.

Näiltä harvoilta maissa olleilta jäseniltä vaadittiin erittäin suurta aktiivisuutta yhdistystoimintaan, jotta asiat tulisivat hoidetuiksi. On myös huomattava, että vasta sotien jälkeen liitto alkoi voimakkaammin ajamaan myös maissa olevien etuja. Ennen sitä pääpaino oli kohdistunut laivakonemestarien etujen valvontaan. Se, että asioita kuitenkin hoidettiin, johtui siitä, että yhdistysten toimihenkilöt olivat miltei sataprosenttisesti entisiä merimiehiä ja tunsivat laivakonemestarien edut paremmin omikseen. Noin v. 1920 jälkeen näyttää yhdistyksen toiminta vakiintuneen, joskaan vilkkaaksi ei sitä voi edelleenkään sanoa, sillä 1920- luvun puolivälissä jäseniä oli vain 5-6. Sellaisena se sitten jatkui aina II maailmansodan loppuun saakka. Åbo Tidning 26.08.1885 Kolilempparina ja lämmittäjänä on monen konemestarin ura alkanut Patria Laiva oli rakennettu 1882 Murdoch & Murray, Port-Glasgow, Englanti, - tilaaja Wasa-Nordsjö Ångbåts Ab, - oli valmistuessaan parin vuoden ajan Suomen suurin höyrylaiva (kuva Turkusteamers) Muutokset yhdistyksen nimessä Vuonna 1911 perustetun yhdistyksen nimi oli siis Suomen Koneenkäyttäjien liitto r.y. Vaasan osasto. Sittemmin liitto muutti nimensä Suomen Koneenkäyttäjäliitoksi ja myöhemmin Suomen Konemestariliitoksi Vaasan yhdistyksen pysyessä edelleenkin vain sen osastona. Liitossa oli kuitenkin päätetty muuttaa entistä muotoa siten, että jokainen osasto muuttaisi nimensä paikalliseksi konemestariyhdistykseksi, joka rekisteröitäisiin yhdistysrekisteriin ja liittyisi Konemestariliittoon. Niinpä sitten perustettiin yhdistys uudelleen 18.7.1938 ja nimeksi tuli Vaasan Konemestariyhdistys ry. Perustettaessa tuli yhdistykselle seuraava hallitus: Karl Viktor Rautalin, puheenjohtaja Johannes Vepsäläinen, sihteeri Kustaa Anselm Laaksonen Sven Erik Engström Johan William Lindqvist Mauno Manner, varajäsen 5

Aikaisemmin ei yhdistyksen nimessä ollut ruotsinkielistä versiota, vaikka kokouksissa olikin puhuttu maan molempia kieliä. Myös pöytäkirjaa oli pidetty kulloisenkin sihteerin äidinkielellä. Onhan Vaasa kaksikielinen paikkakunta ja koska yhdistyksen jäsenistä noin puolet puhuivat ruotsinkieltä, päätettiin v. 1949 sääntömuutoksessa lisätä yhdistyksen nimeen sen ruotsinkielinen versio. Vasa Maskinmästarförening r.f. Kehitys ja viimeaikainen toiminta Vaasan Sähkö Kuten jo aikaisemmin tuli esiin, on yhdistyksen toimintaan vaikuttanut oleellisesti maissa olevien jäsenten määrä. Vähälukuisista maapaikoista johtuen oli yhdistyksen jäsenmäärä esimerkiksi v. 1961 ainoastaan 56 jäsentä. Kuusikymmenluvun lopulla alkoi Vaasan alueella kolmen suuren voimalaitoksen rakennushankkeet, jotka välittömästi vaikuttivat yhdistyksen jäsenmäärään niin, että v. 1971 saavutettiin jo 100 jäsenen raja. Voimalaitosten valmistuessa silloin seitsemänkymmenluvun alkupuolella, tapahtui jäsenmäärässä erittäin nopeaa nousua ja jo v. 1974 oli jäseniä 155. Muitakin laitoksia tuohon aikaan ja pian sen jälkeen rakennettiin. Vaasan laitosten lisäksi Kristiinankaupunkiin valmistui vuonna 1974 öljykäyttöinen voimalaitos ja 1980-luvun lopulla sinne rakennettiin hiilivoimalaitos ja hiilisatama. Jäsenmäärän näin edelleen noustessa alkoi myös jäsenten osanotto kokouksiin aktivoitua. Varsin merkittävä konemestarien työllistäjä oli noihin aikoihin myös Vaasanlaivat Oy varustamo, joka perustettiin 1948 ja sulautettiin Silja-varustamoon 1995. Vaasanlaivoilla oli kaikkiaan 25 erikokoista alusta, jotka liikenöivät pääasiassa Merenkurun yli Ruotsiin. Liikennöintiä tällä reitillä jatkaa nykyisin RG-Line. Vuonna 1974 päätettiin tehdä yhdistyksen sääntöihin muutos. Tällä sääntömuutoksella lisättiin johtokunnan jäsenmäärä neljästä seitsemään. Tällä päätöksellä pyrittiin jakamaan päätäntävaltaa eri laitoksissa työskenteleville yhdistyksen jäsenille. Vaasan Vaskiluodon voimalaitokset Kristiinan voimalaitos, joka käyttää yli 80 tonnia hiiltä tunnissa käydessään täydellä teholla. Vaasanlaivojen m/s Botnia Express 1986. Kuva M Hännisen kokoelma. Www.vasabaterna.se 6

Merkittävä vaikutus jäsenmäärään oli myös 1990 valmistuneella Seinäjoen turvevoimalaitoksella, jonka kaikki tekniset toimihenkilöt hyväksyttiin Vaasan Konemestariyhdistyksen jäseniksi. Unohtaa ei sovi alueellamme, lähinnä Vaasassa sijainneita, veneja laivanmoottoritehtaita. Niissä vaasalaiset konemestarit ja insinöörit ovat vaikuttaneet, ja vaikuttavat yhä edelleen maineikkaiden tuotteiden kehittämiseen ja rakentamiseen. 2000 - luku Suurten dieselmoottoreiden käyttö sähkön tuotannossa on valtaamassa alaa. Näillä koneistoilla on nykyisin jo huomattava osuus Suomen ulkomaan viennistä. Vaasan Konemestariyhdistyksen jäsenmäärä oli huipussaan 1990- luvun lopulla, jolloin jäseniä oli noin 200. Vuodesta 1974 lähtien on yhdistyksellä ollut edustaja Suomen Konepäällystöliiton liittohallituksessa. Seinäjoen turvevoimalaitos Sevo Uudenaikainen laivamoottori (34DF), joka voi käyttää polttoaineena sekä kaasua, että nestemäisiä aineita Yhdistyksen rahastonhoitajat: J. Heikkanen, K.A. Laaksonen G. Laaksonen J.W. Lindqvist G. Rosingt G Berglund K Tuovinen M Koivumäki J. Tuovinen V-P Uitto Liittohallitusedustajat: E. Helenius P. Kaijankangas U. Lintala M. Koivumäki V. Anttonen J. Järvelä Alkaneella vuosituhannella ovat yhdistyksemme jäsenkunnan työolosuhteet ja työehdot säilyneet vakaan kehityksen tiellä, eikä työtaistelutoimia ole tarvittu. Tämä huomioon ottaen sekä sen, että jäsenkunnan keski-ikä on noussut melko korkeaksi, on osallistumishalukkuus yhdistyksen toimintaa kohtaan ollut edelleen melko laimeaa. Joukossa on onneksi ollut kaiken aikaa mukana aktiivisia henkilöitä, jotka ovat tunteneet yhdistyksen toiminnan jatkumisen omaksi asiakseen. Vuonna 2000 Vaasan konemestariyhdistyksen jäsen Martti Koivumäki palkittiin liiton kultaisella ansiomerkillä pitkään jatkuneesta ansiokkaasta työstä konemestarikunnan hyväksi. Muuttuva maailma ja tulevaisuus Koko 2000-luvun on yhdistyksen jäsenmäärä laskenut tasaisesti. Syynä lienee Vaasan alueella tapahtunut elinkeinoelämän rakennemuutos eli työpaikkoja on paennut muualle. Jäsenmäärä on nyt 171, jolla ollaan 8 sijalla liitossa. Tällä vuosituhannella on toimintaa ja tiedottamista jäsenkunnalle pidetty yllä liiton lehden, kokousten ja uudempien tiedonvälitysmenetelmien avulla. Esimerkkeinä omien kotisivujen käyttö ja johtokunnan puhelin ja sähköpostikokoukset. Vuoden 2010 viimeisessä kokouksessa liittohallitus päätti palkita huomattavista ansioistaan myös jäsenemme, Unto Lintalan, liiton kultaisella ansiomerkillä. Vaasan konemestariyhdistyksen perustamiskirjassa sanotaan mm: yhdistyksen tarkoitus on ammattikunnan ammatillisen ja henkisen tason kohottaminen sekä yhdistyksen jäsenten aineellisten etujen valvonta. Aineellisten etujen valvonta on siirtynyt pysyvästi etusijalle. Koulutusmuotojen uudistuminen on asettanut meille senkin haasteen, että pystymme vastaamaan uusien energiainsinöörien vaatimuksiin ja näin säilyttämään paikkamme niin meri- kuin maapuolenkin aykentässä. Valitettavasti tämän päivän suurena ongelmana on saada opiskeleva nuoriso hakeutumaan alallemme. Varsinkin meripuolella alkaa esiintyä vakavaa kiinnostuksen puutetta. Tätä menoa kohta loppuvat Suomesta merimiehet. 7

Yhteistyössä: Onneksi liitto on tehnyt pitkäjänteistä työtä eri yhteistyökumppaneiden kanssa saadakseen alaamme esille mm erilaisissa koulutus-, messu- ja rekrytointitapahtumissa. Muuttuva maailma on tuonut konemestarikunnan ja energiainsinöörien tehtäviin lisää monipuolisuutta. On ilmennyt aivan uusiakin tehtäväalueita: energiansäästö, energiatehokkuus, uusi teknologia ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen. Samoin myös ympäristönsuojelu ja sen huomioiminen kaikessa toiminnassa. Uusien, erilaisten polttoaineiden, mainittakoon vaikkapa biopolttoaineiden käyttö ja jätteiden energian hyödyntäminen on tätä päivää ja tulevaisuutta. Nykyiset, kehittyneet laitosratkaisut ja käytön hallintajärjestelmät ovat nekin vaatineet kouluttautumista ja uutta asennoitumista. Vaikka Vaasan Konemestariyhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt melko vakaana, on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää kertoa uusille jäsenille ja kandidaateille järjestäytymisen, ja varsinkin oman liittomme, eduista. Vain me pystymme parhaiten heidän etujaan ajamaan. Tulevaisuudessa ay-liikkeen on puhuteltava nuoria ja opiskelijoita. Heille on kerrottava menneiden sukupolvien aikaansaannoksista. Lista niistä on pitkä ja kunniallinen, eikä siinä ole mitään hävettävää. Toki järjestäytymisen välttämättömyys on konemestarikunnassa ymmärretty melko hyvin, mutta yksin se ei riitä. On myös pyrittävä osallistumaan, sillä mitä useampi osallistuu aktiiviin toimintaan, sen paremmat mahdollisuudet on meillä etujemme valvoa. Vastapuoli kun ei vuosien saatossa ole muuttunut yhtään kiltimmäksi, pikemminkin päinvastoin. Proma-Palvelut Oy Käytetyt lähteet: Unto Lintalan VKY:n 90-vuotishistoriikk Jukka Muiluvuori: Historiaa maalta ja mereltä, Suomen Konepäällystöliiton 140- vuotishistoriikki Wikipedia Esko Arpalahti: Helsingin Konemestariyhdistys. Historiikki 1869-1979 Vaasan Merimuseo Palosaaren salmi, (06) 312 0511 tai Lintala (06) 321 1140, 343 6307 Avoinna: 18.5. 28.8.2011, ma pe 11.30 18.30 tai sopimuksen mukaan Vasa Sjöhistoriska museum Brändösund, t. (06) 312 0511 eller Lintala (06) 321 1140, 343 6307 Öppet: 18.5 28.8.2011, må fr 11.30 18.30 eller enligt överenskommelse 8