PÄIVITETTY NATURA-ARVIOINTI LIITE 15 16UEC0146 16.5.2016 METSÄHALLITUS LAATUMAA MURTOMÄEN TUULIVOIMAPUISTOHANKE TALASKANKAAN NATURA-ARVIOINTI
2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
Sisältö 1 1 JOHDANTO 3 2 HANKKEEN KUVAUS 4 2.1 Murtomäen tuulivoimapuisto 5 3 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN 7 4 ARVIOINNIN TOTEUTUSTAPA 7 5 NATURA-ALUEEN KUVAUS 8 6 VAIKUTUSTEN MÄÄRITTELEMINEN JA VAIKUTUSALUE 9 7 VAIKUTUSARVIOINTI 10 7.1 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin 10 7.2 Uhanalaiset ja erityisesti suojeltava lajit 21 7.3 Lintudirektiivissä mainitsemattomat alueella säännöllisesti tavattavat muuttolinnut 21 8 NATURA-ALUEESEEN KOHDISTUVAT YHTEISVAIKUTUKSET 24 9 EPÄVARMUUSTEKIJÄT 24 10 HAITTOJEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET 25 11 VAIKUTUSTEN SEURANTA 25 12 JOHTOPÄÄTÖKSET 25 13 KIRJALLISUUS 25 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Natura-alueen, hankealueen ja voimaloiden sijainti Vaikutukset uhanalaisiin, salassa pidettäviin lajeihin. VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Metson soidinalueet. VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM biologia Harri Taavetti, linnustoasiantuntija William Velmala, FM biologia Yhteystiedot Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU
Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Puh. +358 10 3311 www.poyry.fi 2 Pöyry Finland Oy
1 JOHDANTO Osana Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n mukaiset Natura-arvioinnit koskien kaikkiaan seitsemää hankealueen lähialueella sijaitsevaa Natura-aluetta. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon elinkeino, liikenne ja ympäristökeskukset (PoPELY, KaiELY ja PoSELY) ovat antaneet lausuntonsa Natura-arvioinneista. Talaskankaan Natura-arvioinnissa todettiin, että hankkeen vaikutukset Natura-alueella kohdistuvat ensisijaisesti linnustoon, mutta jäävät kokonaisuutena vähäisiksi. Yksittäisistä lajeista eniten vaikutuksia arvioidaan kohdistuvan mehiläishaukkaan. Haittojen lieventämismahdollisuuksina mainitaan voimaloiden toiminnan optimointi siten, että niiden meluvaikutukset ulottuvat mahdollisimman vähän Natura-alueelle. Lisäksi voimajohtoreitti voidaan merkitä huomiopalloilla. Luontodirektiivin luontotyyppeihin ja liitteen II eläinlajeihin ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia. KaiELY:n ja PoSELY:n lausuntojen (KAIELY/27/07.01/2013 ja POSELY/1/07.04/2013) johdosta Naturaarviointia täydennettiin 28.11.2014. Arvioinnissa mm. tarkasteltiin yöaikaisen 35 db:n suunnitteluohjearvon ylittymisen vaikutuksia Natura-alueen linnustoon, lajikohtaisia vaikutusarviointeja tarkennettiin erityisesti metson, kaakkurin ja uhanalaisen petolinnun osalta. Luontodirektiivin luontotyyppien ja liitteen II eläinlajien osalta arviointi oli lausunnoissa todettu riittäväksi. KaiELY (20.3.2015) ja PoSELY (25.2.2015) antoivat lausuntonsa täydennetystä Natura-arvioinnista (KAIELY/27/07.01/2013 ja POSELY/1742/07.01/2014, POSELY/1/07.04/2013). KaiELY katsoo että Natura-arvioinnin puutteista huolimatta vaikutukset on voitu arvioida riittävällä tarkkuudella ja että Natura-alueen eheyteen kohdistuva kielteinen vaikutus jää kokonaisuudessaan vähäiseksi, vaikka yksittäisiin lajeihin saattaa kohdistua kohtalainen kielteinen vaikutus. Vaikutuksia ei kuitenkaan arvioida merkittäviksi. Haitallisten vaikutusten lieventämiseen on edelleen pyrittävä hankkeen jatkosuunnittelussa. PoSELY edellyttää, että Talaskankaalle kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia tulee vähentää edelleen lieventämistoimenpitein voimaloiden uudelleen sijoitteluin tai poistoin niin, että linnustovaikutukset saadaan vähäisimmiksi. Lisäksi lieventämistoimenpiteinä Talaskankaan suuntaan tulee varmistua siitä, että kriittisillä kohdilla melun lieventämistä estävät metsäkuviot jätetään hakkuiden ulkopuolelle. Myös voimajohtojen merkitsemiseen huomiopalloin tulee panostaa. Kaakkurin osalta tulee maastokaudella tehdä havainnointia linnun pesäpaikan ja yleisimpien lentoreittien selvittämiseksi maastokaudella. Tämä raportti täydentää aiemmin laadittua Natura-arviointia edellä mainittujen lausuntojen mukaisesti. Talaskankaan Natura-alue (FI1200901, SCI/SPA) sijaitsee suunnitellun tuulipuistoalueen välittömässä läheisyydessä alueen itä-kaakkoispuolella, Kajaanin kaupungin sekä Sonkajärven ja Vieremän kuntien alueilla. Lähimmillään tuulivoimaloita on suunniteltu noin 925-950 metrin etäisyydelle Natura-alueelta (liite 1). Edelliseen arviointiin verrattuna lähimpänä Talaskankaan Natura-aluetta sijaitsevista voimaloista numerot 4, 5, 7 ja 55 on poistettu ja voimala numero 132 on siirretty noin 920 metriä etelään. Näiden muutosten myötä Natura-aluetta lähimpien voimaloiden etäisyys Natura-alueelle on kasvanut edelliseen arviointiin verrattuna. 3
2 HANKKEEN KUVAUS Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaavan suunnittelualue sijaitsee noin n 40 km lou- naaseen Kajaanin kaupungista. Alue sijo oittuu Kajaaninn ja Vier remän alueillee Isomäki- Vuolijoki yhdystien (yt 8770, Keisarintie/Vuolijoentie) kaakkoispuolelle. Suunnittelu- sijainti on esitetty kuv vassa 1 (Kuva alue on noin 34 km 2 laajuinen ja sillä on pituutta noin 9 km ja leveyttä 2 5 km. Alueen 1). 4 Kuva 1. Murtomäen tuulivoimapuiston ja lähimpien Natura-alueiden sijainti.
Kajaanin kaupunki kuuluu Kainuun maakunnan alueeseen ja Kajaanin seutukuntaan ja Vieremän kunta Pohjois-Savon maakunnan alueeseen ja Ylä-Savon seutukuntaan. Lähimmät taajamat ovat alueen koillispuolella noin 10 km etäisyydellä sijaitseva Otanmäki ja pohjoispuolella noin 20 km etäisyydellä sijaitseva Vuolijoki. Vieremän keskustaajama sijaitsee noin 25 km alueelta etelään. Alueen kaakkoispuolella sijaitsevan Sonkajärven kunnan rajalle on noin 3 km ja luoteispuolella sijaitsevan Pyhännän kunnan rajalle noin 3 km. Pyhännän kunnan keskustaan on etäisyyttä noin 30 km. Murtomäen tuulivoimapuiston alue käsittää eteläisen osan YVA-menettelyllä tutkitusta Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohankkeen alueesta. Suunnittelualueen rajausta on lisäksi tarkennettu sisällyttämällä rajaukseen tuulivoimaloiden laskennallinen 40 dba meluvaikutusten alue. Kaavaehdotusvaiheessa suunnittelualuetta on supistettu alueen itäreunasta itäisimpien voimaloiden poistamisen johdosta. Suunnittelualueen rajaus voi edelleen tarkentua kaavoitustyön aikana. Suunnittelualue on pääosin metsätalouskäytössä. Aluetta käytetään lisäksi metsästykseen ja marjastukseen. Alueella sijaitsee kaksi kotaa ja laavu ja alueen läpi kulkee moottorikelkkareitti. Suunnittelualue on valtion omistuksessa lukuun ottamatta 5,2 km 2 aluetta alueen keskiosassa sekä muutamia pieniä alueita eri puolilla aluetta. Pääosa Murtomäen alueen tuulivoimaloista sijoitetaan valtion omistamalle ja Metsähallituksen hallinnoimalle maa-alueelle. Tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelun alustavana lähtökohtana on ollut vähintään 1500 metrin vähimmäisetäisyys asutukseen ja lomaasutukseen. Sijoittelussa on lisäksi huomioitu suojelualueet, muinaisjäännökset, kaavoitustilanne, melutaso, varjovaikutukset sekä etäisyys julkisiin teihin ja voimajohtoihin. Voimaloita on sijoitettu suunnittelualueelle em. reunaehdot huomioiden optimaalinen määrä tuotannon kannalta. Tuotannon optimoinnissa on huomioitu mm. mallinnettu tuulennopeus, maastonmuodot sekä energiantuotantohäviöiden minimoimiseksi tarvittavat turbiinien väliset vähimmäisetäisyydet. Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohankkeen YVA-menettelyn ja kaavoituksen yhteydessä laadittujen täydennysselvitysten tuloksien perusteella tuulivoimapuistohanketta on kehitetty ja laadittu kaavoituksen pohjana käytettävä hankevaihtoehto VE3. YVA-hankealueen keskiosa (Lammaslamminkankaan alue) on jätetty pois jatkosuunnittelusta ja hankealue on jakautunut kahteen osaan, joilla etäisyyttä toisiinsa on noin 10 km. YVA-menettelyssä tarkasteltu 400 kv voimajohtovaihtoehto ei ole enää mukana suunnittelussa. Koko hankkeen nimeksi on muutettu Piiparinmäen- Murtomäen tuulivoimapuistohanke. Hankevaihtoehtoa VE3 on kaavaluonnosvaiheen jälkeen vielä tarkistettu poistamalla Murtomäen alueelta kahdeksan voimalaa, siirtämällä kahta voimalaa ja lisäämällä yhden voimalan. Piiparinmäen-Murtomäen tuulipuistohankkeen kokonaisuuteen kuuluu yhteensä 79 tuulivoimalaa, joista pohjoisella Piiparinmäen alueella on 41 voimalaa ja eteläisellä Murtomäen alueella 31 voimalaa. Voimaloiden sijoittelussa on huomioitu YVAmenettelyn vaikutusarvioinnit ja kaavoituksen yhteydessä laadittujen täydennysselvitysten tulokset. Voimaloiden sijoittelu eri vaiheissa on esitetty kartalla (Kuva 2). 5 2.1 Murtomäen tuulivoimapuisto Murtomäen tuulivoimapuiston alue käsittää eteläisen osan YVA-hankkeen alueesta. Murtomäen alueen voimaloista 22 sijoittuu Vieremän kunnan ja 9 Kajaanin kaupungin alueelle.
6 Kuva 2. Suunnitellun Murtomäen tuulivoimapuiston voimalasijainnit hankkeen eri vaiheissa. Pääosa Murtomäen alueen tuulivoimaloista sijoittuu valtion omistamalle ja Metsähallituksen hallinnoimalle maalle. Tuulivoimapuiston suunnittelualue on nykyisin pääosin metsätalouskäytössä ja sillä on hyvä metsäautotieverkosto. Suunnittelussa käytetty tuulivoimaloiden yksikköteho on noin 3 MW. Tuulivoimaloiden napakorkeus on 120-160 m, lavan pituus 50-70 m ja kokonaiskorkeus siten noin 170-230 m. Tuulivoimaloiden lisäksi Murtomäen tuulivoimapuiston alueelle rakennetaan 2 sähköasemaa, joihin tuulivoimalat liitetään 30 kv maakaapeleilla. Maakaapelit pyritään sijoittamaan pääasiassa teiden yhteyteen. Sähköasemat yhdistetään toisiinsa 110 kv voimajohdolla. Sähkönsiirto tuulivoimapuistosta kantaverkkoon toteutetaan rakentamalla alueen pohjoisrajan sähköasemalta 110 kv voimajohto nykyistä Vuolijoki-Pyhäjärvivoimajohtolinjaa pitkin hankealueen itäpuolella sijaitsevalle Fingridin Vuolijoen sähköasemalle. Voimajohto toteutetaan rakentamalla joko uusi 110 kv johto Elenian olemas-
sa olevan 110 kv voimajohdon rinnalle leventämällä johtokatua, tai korvaamalla Elenian olemassa oleva johto uudella 110 kv johdolla. Sähkönsiirron toteutustapa tarkentuu hankkeen teknisen toteutussuunnittelun edetessä. YVA-menettelyssä tarkasteltu vaihtoehto, 400 kv voimajohto tuulipuistoalueen ja Vuolijoen sähköaseman välillä, ei ole enää mukana suunnittelussa. Murtomäen tuulivoimapuiston tiestö tukeutuu alueen länsipuolella kulkevaan Keisarintiehen/Vuolijoentiehen (Isomäki-Vuolijoki-yhdystie, M8870). Tuulivoimapuistoon rakennetaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa metsäautotieverkostoa. Tuulivoimapuisto toteutuu todennäköisesti vaiheittain. 7 3 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN Otanmäki-Vuorokas 1 niminen kaivoslain (621/2011) mukainen varausalue (Otanmäen vanha kaivosalue) sijoittuu n. 7 km Talaskankaan alueen Natura-alueen pohjoispuolelle. Varaus ei oikeuta malminetsintään, kaivamiseen eikä louhimiseen vaan antaa vain etuoikeuden malminetsintälupaan. Varaaja on suunnitellut jättävänsä alueelle malminetsintälupahakemuksia vuosien 2012, 2013 ja 2014 aikana. Suunnittelualueen luoteispuolella Kajaanin kaupungin ja Pyhännän kunnan rajalla, noin 6 km etäisyydellä sijaitsee Vapo Oy:n Iso Pajusuon turvetuotannon hankealue. Turvetuotannolle on myönnetty ympäristölupa vuonna 2012. Ympäristölupapäätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 23.4.2015 nro 1064/2015 yhtä lupamääräystä muutettiin, muilta osin valitukset hylättiin. Ympäristölupapäätös on näin ollen lainvoimainen. Suunnittelualueen pohjoispuolella noin 6 km päässä sijaitsee UPM Kymmene Oyj:n ja Element Powerin yhteisyrityksen, Otsotuuli Oy:n Kokkosuon tuulivoimahanke, jonka hankealueelle tulisi sijoittumaan 16 20 tuulivoimalaa. Kajaanin kaupunginhallitus on päättänyt 17.6.2013 osayleiskaavan laatimisesta ja osayleiskaavaan liittyvä osallistumisja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä heinäkuusta 2013 lähtien. Kokkosuon hankkeen kehittäminen on pysäytetty. 4 ARVIOINNIN TOTEUTUSTAPA Tämä arviointi on laadittu asiantuntija-arviona ja sen työnjako on ollut seuraava: Työhön ovat osallistuneet myös muut Pöyry Finland Oy:n biologit. Arvioinnin käytössä ovat olleet Natura-alueen tietolomake sekä alueen kartta- ja ilmakuva-aineistot. Linnuston osalta arvioinnin apuna on käytetty Metsähallituksen linjalaskenta-aineistoa. Aineisto kattaa 66 km vuosina 2002, 2006 ja 2007 laskettuja laskentalinjoja. Aineisto on siis varsin kattava. Linjojen sijoittelun tavoitteena on ollut, että koko suojelualue, siis myös Naturan ulkopuoliset osat Talaskankaan suojelukokonaisuutta, on riittävällä tarkkuudella huomioitu. Parimääräarvioiden laskemisessa on käytetty koko alueen maapinta-alaa. Myös hankkeen YVA-prosessin yhteydessä laaditun luontoselvityksen aineistoja on soveltuvin osin hyödynnetty Natura-arvioinnin yhteydessä. Selvitykset on kohdennettu hankealueelle, mutta niiden tuloksia voidaan soveltuvin osin käyttää arvioinnissa yllä mainittuja aineistoja tukevana aineistona. Lisäksi arvioinnin apuna on käytetty kirjallisuusluettelossa mainittuja lähteitä. Arviointi on tehty tietolomakkeessa mainituista lajeista.
Hankkeen vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontoarvoille arvioitaessa on sovellettu varovaisuusperiaatetta. Myös vaikutuksia Natura-alueen eheyteen sekä yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa on arvioitu varovaisuusperiaatteen näkökulmasta. 8 5 NATURA-ALUEEN KUVAUS Talaskankaan alueen Natura 2000 -alue on suojeltu sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin nojalla (SCI/SPA). Alue on kooltaan 4 915 ha. Natura-alueen rajaus ja sijainti suhteessa hankealueeseen on esitetty liitteessä 1. Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: ampuhaukka Falco columbarius helmipöllö Aegolius funereus hiiripöllö Surnia ulula kaakkuri Gavia stellata kapustarinta Pluvialis apricaria kuikka Gavia arctica kurki Grus grus lapinpöllö Strix nebulosa lapintiira Sterna paradisaea laulujoutsen Cygnus cygnus liro Tringa glareola mehiläishaukka Pernis apivorus metso Tetrao urogallus palokärki Dryocopus martius pikkulepinkäinen Lanius collurio pikkusieppo Ficedula parva pohjantikka Picoides tridactylus pyy Bonasa bonasia sinisuohaukka Circus cyaneus suopöllö Asio flammeus teeri Tetrao tetrix varpuspöllö Glaucidium passerinum viirupöllö Strix uralensis uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Lisäksi suojeluperusteina on lueteltu seuraavat liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: metsähanhi Anser fabalis
jouhisorsa Anas acuta tuulihaukka Falco tinnunculus nuolihaukka Falco subbuteo idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Seuraavassa esitetty Natura-alueen kuvaus perustuu Natura-tietolomakkeen tietoihin. Talaskangas-Sopenmäen alue on vedenjakajaseutua ja se on ympäröiviin alueisiin verrattuna korkeaa seutua, mutta itse alueella ei ole suuria korkeuseroja. Alueen korkein kohta on Sopenmäki. Aluetta luonnehtivat kangasmaiden valoisat vanhat metsiköt, tiheät kuusivaltaiset sekametsät, puustoiset rämeet ja avonevat. Suurin osa alueen metsäpinta-alasta on tuoretta kangasmetsää. Suurimmat kangasmaakuviot ovat Talaskangas ja Heinosenaho. Lehtipuita, etenkin koivua on metsissä runsaasti, Sopenmäen alueen eräissä osissa on merkittävässä määrin ikääntyviä haapoja. Kokonaispinta-alasta puolet on suota. Suot ovat pääosin varsin karuja rämeitä ja nevoja, joilla on usein rimpiä. Monille alueen rämeistä ovat tunnusomaisia komeat kelot. Pikkujärviä ja lampia on runsaasti, joskin niiden yhteinen pinta-ala on pieni. Purot ja joet ovat luonnontilaisia lukuun ottamatta Sopenjokea, jota on paikoin perattu ja jonka varsilta on hakattu puusto. Talaskankaan alueella esiintyy noin 50 uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä uhanalaiseksi nimettyä lajia. Valtakunnallisesti vaarantuneisiin lajeihin kuuluvat ainakin kolme sieni-, yksi jäkälä-, kaksi hyönteis- ja kaksi nisäkäslajia sekä erittäin uhanalaisiin lajeihin yksi sammallaji. Uhanalaisista lajeista merkittävä osa on vanhojen metsien tunnuslajeja. Alueen linnusto kuvastaa myös varttuneiden ja vanhojen metsien runsautta. Talaskangas-Sopenmäen alueella on ollut jonkin verran merkitystä kuntalaisten virkistys-, retkeily- ja monikäyttöalueena. Etenkin Sopenmäen alueella on Otanmäen taajaman kannalta merkitystä metsästys-, kalastus-, marjastus- ja sienestyspaikkana. Talaskankaan arvokkaimpia piirteitä on tiheiden kosteiden metsien, kangaskorpien ja varsinaisten korpien muodostama mosaiikki. Tämä yhdistettynä suoluontoon ja muuhun metsäluontoon tekee Talaskankaan alueesta ainutlaatuisen. Natura-alue kuuluu osin vanhojen metsien suojeluohjelmaan Koukomäki (AMO000020) ja Sopenmäki (AMO000010) sekä soidensuojeluohjelmaan Talasjärvien alue (SSO080228). Natura-alueesta suuri osa on toteutettu luonnonsuojelualueena valtion maiden osalta Talaskankaan luonnonsuojelualue (ESA080040) ja yksityisten maiden osalta yksityisenä luonnonsuojelualueena Joutensuo (YSA082779). Talaskankaan laajennusosan luonnonarvot turvataan alue-ekologisen suunnittelun avulla metsälain nojalla. 9 6 VAIKUTUSTEN MÄÄRITTELEMINEN JA VAIKUTUSALUE Tuulivoimapuistojen linnustovaikutukset voidaan jakaa yleisesti suoriin sekä epäsuoriin vaikutuksiin, ja toisaalta rakentamisen- ja käytönaikaisiin vaikutuksiin. Suorat linnustovaikutukset ovat törmäyskuolleisuudesta johtuvia vaikutuksia. Epäsuorat vaikutukset voivat heijastua lajistokoostumuksessa ja yksilömäärissä pidemmällä aikavälillä. Epäsuoria vaikutuksia ovat häirintä (melu ja tuulivoimaloiden pyörimisliike), estevaikutus ja elinympäristömuutokset. Vaikutukset jakautuvat myös ajallisesti rakennusvaiheen ja tuotantovaiheen erityyppisiin vaikutuksiin. Vaikutusten kohteena voivat olla joko tuulipuiston kautta muuttavat lajit, sen vaikutuspiirissä levähtävät lajit tai pesimälajisto. Osa lajistosta esiintyy alueella ympärivuotisesti.
Talaskankaan Natura-alue sijoittuu Murtomäen hankealueen itä- ja kaakkoispuolelle. Hankealue sijoittuu lyhyeltä matkaltaan Natura-alueen rajauksen läheisyyteen ja lähimmät voimalayksiköt (nro. 8 ja 43) sijaitsevat noin 925-950 metrin etäisyydellä rajauksesta. Muiden voimalayksiköiden osalta etäisyys on selvästi suurempi. 10 7 VAIKUTUSARVIOINTI 7.1 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Natura-alueen suojeluperusteina olevien lintulajien elinympäristöjen laatuun ei kohdistu hankkeesta suoria vaikutuksia, eli lintulajien fyysiset pesimäympäristöt Natura-alueella eivät hankkeen seurauksena muutu nykyisistä. Hankkeen aiheuttamat elinympäristömuutokset voivat jossain vaiheessa kohdistua vähäisissä määrin joihinkin, vuodenkierron eri vaiheissa laajemmalla alueella liikkuviin lajeihin, kuten kanalintuihin. Tuulivoimalarakentaminen voi jossain määrin lisätä Natura-alueen suojeluperusteena olevan linnuston törmäysriskiä voimaloihin erityisesti muuttavien lajien osalta Naturaalueen ulkopuolisilla alueilla. Hankealue sijaitsee Natura-alueen läheisyydessä länsilounaispuolella, joten Natura-alueella pesivät lajit muuttanevat ainakin osittain hankealueen kautta. Lähimpiin voimaloihin on Natura-alueelta etäisyyttä n. 950 m (ennen voimalapoistoja tehdyssä hankesuunnitelmassa etäisyys oli 0,5 km). Natura-alueella pesivien lintujen riskiä törmätä voimaloihin muutolta saapuessaan / muutolle lähtiessään mallinnettiin laskennallisen mallin avulla. Mallissa muuttoreitiksi oletettiin Natura-alueelta lounaan ja etelän välinen sektori. Tämä sektori on hankealueen kohdalta leveydeltään noin neljä kilometriä ja sektorille sijoittuu 14 (ennen voimalapoistoja tehdyssä hankesuunnitelmassa 22) voimalaa. Lentokorkeudet mallinnettiin satunnaisiksi välille 0 400 m. Mallinnuksen perusteella lintujen laskennallinen todennäköisyys joutua törmäyskurssille pyörivien tuulivoimaloiden lapojen kanssa on 4,4 % (6,6 %). Törmäyskurssilla lentävän linnun törmäysriski vaihtelee lajista riippuen välillä 4 12 %, eli ottamalla huomioon todennäköisyys joutua törmäyskurssille ja todennäköisyys törmätä voimalaan, saadaan todelliseksi yhden linnun törmäysriskiksi lajista riippuen noin 0,16 0,48 % (0,26 0,79 %). Malli ei ota huomioon väistöliikettä, joka nykytiedon mukaan on jopa 98 %. Lisäksi uusimpien tutkimusten mukaan linnut pääasiassa pyrkivät kiertämään tuulivoimalat jo kauempaa (esim. Hatch & Brault 2007, Plonczkier & Simms 2012). Näin ollen yksittäisen linnun teoreettinen riski törmätä voimalaan lentäessään hankealueen kautta on erittäin pieni. Natura-alue ei sijaitse maantieteellisesti siten, että lintujen muuttoreitti voisi kulkea sinne ainoastaan tuulivoimapuiston kautta. Merkittäviä estevaikutuksia voidaan katsoa syntyvän ainoastaan, mikäli tuulivoimapuisto sijoittuu vähintään maakunnallisesti merkittävien kerääntymisalueiden läheisyyteen ja kerääntymisaluetta käyttävien lintujen päivittäisille lentoreiteille. YVA-vaiheen maastoselvityksissä ei havaittu juuri laisinkaan lintujen liikehdintää Natura-alueelta tuulipuiston suuntaan eikä muuttoselvitysten perusteella alue sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävillä muuttoreiteillä, joten estevaikutuksia ei arvioida syntyvän. Koska petolinnuilla yleisesti tiedetään olevan varsin laajat saalistusreviirit, on mahdollista, että Natura-alueella pesivien petolintujen saalistusreviirit ulottuvat hankealueelle tai saalistuslennot kulkevat ainakin jossain määrin hankealueen kautta. Joidenkin lajien kohdalla myös sähkönsiirtoon liittyvät voimajohtorakenteet voivat lisätä törmäysriskiä. Voimajohtoreitti sijoittuu kuitenkin lähimmilläänkin noin 3 km etäisyydelle Natura-alueelta, mikä vähentää mahdollisten vaikutusten merkittävyyttä selväs-
ti. Lisäksi avoimilla paikoilla (suot ja vesistöt) huomiopallojen käyttö vähentää tutkimusten mukaan törmäysten määrän käytännössä nollaan. Voimalapoistojen myötä lähimmän voimalayksikön etäisyys Natura-alueesta kasvoi 500 m:stä 925-950 m:iin. Näin ollen arvioidaan, että hanke ei aiheuta häiriövaikutuksia Natura-alueella pesivälle linnustolle. Valtioneuvoston asetuksessa (Valtioneuvoston asetus 1107/2015) säädetään tuulivoimaloiden melusta aiheutuvien terveyshaittojen sekä tuulivoimaloiden melusta aiheutuvan muun merkittävän ympäristönsuojelulain (527/2014) 5 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisista ulkomelutason ohjearvoista. Luonnonsuojelu- ja Natura-alueille asetuksessa ei määritellä erillistä ohjearvoa, mutta kansallispuistoille melupäästön ohjearvo on 40 db. Arvo on sama päivä- ja yöaikana. Tämä arvo ei ylity Talaskankaan Natura-alueella. Esimerkiksi Pohjois-Savon maakuntakaavoituksessa (Pohjois-Savon maakuntakaava) luonnonrauha-alueiksi määritellään yleisesti alue, jonka liikenteestä tai muusta ihmisen toiminnasta aiheutuva taustakohina on max. 30 35 db. Maaseutumaiseksi hiljaiseksi alueeksi määritellään alue, jolla voi kuulua vaimeasti myös pääliikenneväylien tai teollisuuden aiheuttama taustakohina, jonka taso on alle 35 40 db. Koko Talaskankaan Natura-alue pysyy maaseutumaisena hiljaisena alueena, ja lukuun ottamatta hyvin pientä osaa rajauksen länsiosassa, myös tämän määritelmän mukaisena luonnonrauha-alueena hankkeen toteutumisen jälkeenkin. Tutkimusten mukaan (esim. Dooling, R. 2002) linnut tarvitsevat, ainakin puhtaiden toonien (ääntä joka sisältää vain tiettyä taajuutta, kuten tuulivoimalan koneistosta kuuluva ujellus) osalta lähes tuplasti voimakkaamman signaalin ihmiseen verrattuna, jotta ne pystyvät sen erottamaan yleisestä taustakohinasta. Eli jos alueella on muuta peittävää melua, kuten puiden kohinaa, lintujen on ihmistä vaikeampi erottaa muuta melua sen seasta. Siksi tuulivoiman melulla ei ole niin suurta vaikutusta, koska noin 70 % melusta sisältää laajakaistaista, pyörivien lapojen aiheuttamaa aerodynaamista kohinaa ja vain osa melusta on kapeakaistaisempia tooneja konehuoneesta. Lisäksi, mitä kauemmas tuulivoimalasta edetään, sitä matalataajuisemmaksi voimalan aiheuttama melu muuttuu. Linnut (pl. pöllöt ja kyyhkyt) kuulevat matalataajuisia ääniä ihmistä heikommin, joten ihminen kuulee tuulivoimalan melun huomattavasti kauempaa kuin esimerkiksi pikkulintu. Saman tutkimuksen mukaan pöllöjen kuuloaisti on varsin samankaltainen kuin ihmisillä, joten niiden kohdalla voidaan soveltaa suoraan liitteen 1 melumallinnusta. Näin ollen voidaan arvioida, että voimaloiden aiheuttaman, Naturaalueelle ulottuvan melun ei arvioida aiheuttavan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueen linnustolle. Hankkeen rakentamisaikaiset häiriövaikutukset ajoittuvat rakennusvuosina kahdelle pesimäkaudelle. Natura-alueen länsiosaan ulottuvat rakentamisen aikaiset häiriövaikutukset arvioidaan tilapäisiksi ja merkitykseltään vähäisiksi. Seuraavassa hankkeen vaikutukset on tarkasteltu suojeluperusteena olevien lajien osalta lajeittain. 11 Ampuhaukka Falco columbarius Ampuhaukka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 0 1 ampuhaukka. Lajin pesimäympäristöt Natura-alueella eivät hankkeen seurauksena
muutu nykyisestään. Hankkeen häiriövaikutukset eivät arvion mukaan vaikuta lajin esiintymiseen Natura-alueella. Natura-alueen länsiosassa pesivien yksilöiden saalistusalue saattaa ulottua osaksi myös hankealueelle, mutta saalistus tapahtunee todennäköisesti pääasiassa kuitenkin Naturaalueella (laji saalistelee pääasiassa soilla ja soiden reunarämeillä). Törmäysriski arvioidaan mahdollisten hankealueelle kohdistuvien saalistuslentojenkin osalta vähäiseksi, koska laji saalistaa pääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Lisäksi laji on pienikokoinen ja taitava lentäjä, joten vaikka lintu lentäisi voimalan roottorin pyyhkäisyalan läpi, törmääminen voimalarakenteisiin on hyvin epätodennäköistä. Hankealueen läpi lentäessään ampuhaukan laskennallinen törmäystodennäköisyys on korkeintaan 0,2 % luokkaa. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Helmipöllö Aegolius funereus Helmipöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii 8 13. Helmipöllö on paikka- ja vaelluslintu. Natura-alueen länsiosassa pesivien yksilöiden saalistusalue saattaa ulottua osaksi myös hankealueelle. Törmäysriskin arvioidaan olevan kuitenkin käytännössä miltei olematon, koska laji käyttää ravinnokseen lähes pelkästään pikkujyrsijöitä, joita se saalistaa maasta. Näin ollen saalistaminen tapahtuu selvästi törmäyskorkeuden alapuolella. Natura-aluetta lähimmät voimalat saattavat aiheuttaa melusta johtuvaa häiriötä Naturaalueen läntisimmissä osissa pesiville pareille, joiden saalistusalueeseen hankealue todennäköisesti kuuluu. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on helmipöllön esiintymisen kannalta vähäistä. 40dB melukäyrä ei ulotu Natura-alueelle ja eräiden tutkimusten (Dooling, R. 2002) mukaan pöllöjen kuuloaisti on samankaltainen kuin ihmisillä ja siten meluvaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää samoja melumallinnuksia. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, toiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä johtuva heikentävä vaikutus. 12 Hiiripöllö Surnia ulula Hiiripöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii 11 16. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan hiiripöllön paritiheys Talaskankaalla on 0,1 / km 2. Hiiripöllö on paikka- ja vaelluslintu. Natura-alueella pesivien yksilöiden saalistusalue sijoittunee pääasiassa itse Naturaalueelle ja sen avosoille. Saalistusalue saattaa vähäisissä määrin ulottua myös hankealueelle, mutta se arvioidaan hyvin vähäisiksi, sillä Natura-alueeseen nähden hankealueella voimalayksiköiden takana ei sijaitse hiiripöllön kannalta otollisia saalistusbiotooppeja, eli avosoita tai peltoaukeita. Törmäysriskin arvioidaan myös ravinnonhankintalentojen osalta olevan käytännössä olematon, koska laji käyttää ravinnokseen lähes pelkästään pikkujyrsijöitä joita se saalistaa maasta. Näin ollen saalistaminen tapahtuu selvästi törmäyskorkeuden alapuolella.
Natura-aluetta lähimmät voimalat saattavat aiheuttaa melusta johtuvaa häiriötä Naturaalueen läntisimmissä osissa pesiville pareille, joiden saalistusalueeseen hankealue kuuluu. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on hiiripöllön esiintymisen kannalta vähäistä. 40dB melukäyrä ei ulotu Natura-alueelle ja eräiden tutkimusten (Dooling, R. 2002) mukaan pöllöjen kuuloaisti on samankaltainen kuin ihmisillä ja siten meluvaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää samoja melumallinnuksia. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, toiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä johtuva heikentävä vaikutus. 13 Kaakkuri Gavia stellata Kaakkuri on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 1 2. Kaakkuri on muuttolintu. Natura-alueella pesivät parit saattavat muuttaa hankealueen kautta. Pohjanlahden kautta muuttavien kaakkureiden päämuuttosuunta on idän ja koillisen välinen niiden jatkaessa muuttoaan sisämaahan. Mikäli Natura-alueella pesivät yksilöt saapuvat lännen ja lounaan väliltä, joutuvat ne lentämään hankealueen kautta. Laskennallinen törmäystodennäköisyys on kuitenkin joka tapauksessa selvästi alle 0,5 %. Mahdollisen törmäysriskin kannalta merkittävämpää ovat kuitenkin kaakkurin ruokailulennot. Laji pesii pienillä lammilla, joilta se lentää kalastamaan suuremmille ja kalaisemmille järville. Oulujärven alueen lammilla pesivien kaakkureiden tiedetään käyttävän kalastamiseen lähes yksinomaan Oulujärveä (Kemilä, E. 2014, henkilökohtainen tiedonanto, Sweco Oy 2014). On siis syytä olettaa, että myös Talaskankaan Natura-alueella pesivät kaakkurit lentävät Oulujärvelle, jolloin ne eivät lentäisi hankealueen kautta. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella Natura-rajauksen sisällä ei sijaitse kaakkurille potentiaalisia pesimälampia (suorantainen, pieni lampi, joka ei rajoitu metsään, jolloin kaakkurin lentoon nouseminen ja laskeutuminen on mahdollista) sillä etäisyydellä, että hankkeella olisi vaikutusta niihin. Natura-rajauksen ja voimaloiden välissä sen sijaan kaakkurille potentiaalisia lampia sijaitsee. Vuonna 2015 tehdyissä selvityksissä lammilla ei kuitenkaan todettu pesiviä kaakkureita. Näistä syistä johtuen lajin törmäysriski hankealueen voimaloihin ravinnonhankintalentojen yhteydessä on olemassa, mutta sen arvioidaan olevan käytännössä hyvin vähäinen. Hankealueelta koilliseen kulkeva voimajohtoreitti tullaan rakentamaan jo olemassa olevan voimajohtoreitin viereen, joten sekään ei lisää kaakkuriin kohdistuvaa törmäysriskiä. Voimajohdon osalta törmäysriskiä voidaan edelleen pienentää merkitsemällä voimajohtoreitti tarpeellisilta osiltaan huomiopalloin. Häiriövaikutusten ei arvioida ulottuvan etäisyydestä johtuen lajin mahdollisille esiintymispaikoille. Lisäksi voimalayksiköiden ja Valkeisen välistä kulkee metsäautotie, joten häiriötekijä on jo olemassa. Hankkeen myötä mahdollisesti lisääntyvän liikenteen ei arvioida aiheuttavan vaikutusta lajin mahdolliseen pesimiseen lammella. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan pitkällä aikavälillä olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, kohonneesta törmäysriskistä aiheutuva heikentävä vaikutus.
Kapustarinta Pluvialis apricaria Kapustarinta on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 2 5. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan kapustarinnan paritiheys Talaskankaalla on 0,4 / km 2. Kapustarinta on muuttolintu, jonka pesimisbiotooppia ovat suot. Natura-alueella pesivien yksilöiden muutto voi tapahtua vähäisessä määrin hankealueen kautta. Laji on kuitenkin pienikokoinen ja taitava lentäjä, joten vaikka lintu lentäisi voimalan roottorin pyyhkäisyalan läpi, voimalarakenteisiin osuminen on hyvin epätodennäköistä. Hankealueen läpi lentäessään kapustarinnan laskennallinen törmäystodennäköisyys on korkeintaan 0,2 % luokkaa. Laji pesii Natura-alueen laajimmilla avosoilla, jotka sijaitsevat pääasiassa alueen keskija itäosissa, joten häiriövaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan lajiin kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. Kuikka Gavia arctica Kuikka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 2 4. Kuikka on muuttolintu. Natura-alueella pesivät parit saattavat muuttaa hankealueen kautta. Pohjanlahden kautta muuttavien kuikkien päämuuttosuunta on idän ja koillisen välinen niiden jatkaessa muuttoaan sisämaahan. Mikäli Natura-alueella pesivät yksilöt saapuvat lännen ja lounaan väliltä, joutuvat ne lentämään hankealueen kautta. Laskennallinen törmäystodennäköisyys on kuitenkin joka tapauksessa alle 0,3 %. Kaakkurista poiketen pesivät kuikkaparit hankkivat ravintonsa lähes poikkeuksetta pesimäjärveltään, joten ne eivät pesimäaikana lennä pitkiä matkoja. Poikaset jättävät pesimäjärvensä melko pian lentämään opittuaan. Oulujärven lähistöllä pesivät kuikkaperheet siirtynevät Oulujärvelle, eivätkä ne liiku alueella enää tämän jälkeen (Kemilä, E. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Näin ollen lajin törmäysriski voimaloihin sekä periaatteessa myös voimajohtorakenteisiin on mahdollinen, mutta sen arvioidaan olevan vähäinen, koska edestakaisin lentelyä hankealueen kautta ei tapahtune merkittävissä määrin. Voimajohdon osalta riskiä voidaan edelleen pienentää merkitsemällä voimajohtoreitti tarpeellisilta osiltaan huomiopalloin. Häiriövaikutusten ei arvioida ulottuvan etäisyydestä johtuen lajin esiintymispaikoille. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen kohonneesta törmäysriskistä aiheutuva heikentävä vaikutus pitkällä aikavälillä. Kurki Grus grus Kurki on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 6 10 kurki. Kurkikanta on viime vuosina kasvanut, joten on mahdollista, että Natura-alueen parimääräkin on kasvanut Natura-tietolomakkeen laadinnan jälkeen. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan kurkitiheys Talaskankaalla on 0,2 / km 2. Kurki on muuttolintu. Koska hankealue sijaitsee maastohavaintojen perusteella Naturaalueeseen nähden kurkien päämuuttosuunnassa, on mahdollista, että Natura-alueella pesivät parit altistuvat lähimpien voimaloiden törmäysvaikutuksille kevätmuutolta 14
saapuessaan. Hankealueen läpi lentäessään kurjen törmäystodennäköisyys on joka tapauksessa selvästi alle 1 %. Poikasaikaan kurkipari pysyttelee pääasiassa pesimäreviirillään. Loppukesästä poikasten opittua lentämään kurkiperheet jättävät pesimäreviirinsä ja kerääntyvät parviin varsin laajaltakin alueelta ennen varsinaista syysmuuttoaan. Nämä parvet käyttävät päiväsaikaan tiettyjä ruokailualueita ja yöpyvät tietyillä alueilla, yleensä soilla. Tällaisia ruokailu- tai yöpymisalueita ei sijaitse Natura-alueen tai Murtomäen hankealueen läheisyydessä (Kemilä, E. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Näin ollen on todennäköistä, että pesimäkauden jälkeistä kurkien liikehdintää ei merkittävästi tapahdu hankealueella. Hanke ei muuta lajin fyysisiä pesimäbiotooppeja Natura-alueella eikä häiriövaikutusten arvioida ulottuvan Natura-alueelle saakka. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen kohonneesta törmäysriskistä aiheutuva heikentävä vaikutus pitkällä aikavälillä. 15 Lapinpöllö Strix nebulosa Lapinpöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii 0 5. Lapinpöllö on paikka- ja vaelluslintu. Natura-alueen länsiosissa pesivien yksilöiden saalistusalue saattaa ulottua osaksi myös hankealueelle. Saalistusalueen laajuuteen vaikuttaa myös mm. vallitseva ravintotilanne. Törmäysriskin arvioidaan olevan kuitenkin olematon, koska laji käyttää ravinnokseen lähes pelkästään pikkujyrsijöitä, joita se saalistaa maasta. Näin ollen saalistaminen tapahtuu selvästi törmäyskorkeuden alapuolella. Natura-aluetta lähimmät voimalat saattavat aiheuttaa melusta johtuvaa häiriötä Naturaalueen läntisimmissä osissa pesiville pareille, joiden saalistusalueeseen hankealue kuuluu. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on lapinpöllön esiintymisen kannalta vähäistä. 40dB melukäyrä ei ulotu Natura-alueelle ja eräiden tutkimusten (Dooling, R. 2002) mukaan pöllöjen kuuloaisti on samankaltainen kuin ihmisillä ja siten meluvaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää samoja melumallinnuksia. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, toiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä johtuva heikentävä vaikutus. Laulujoutsen Cygnus cygnus Laulujoutsen on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeessa Talaskankaan suojeluperusteeksi on mainittu 1 2 pesivää. Laulujoutsen on muuttolintu. Koska hankealue sijaitsee maastohavaintojen perusteella Natura-alueeseen nähden joutsenten päämuuttosuunnassa, on mahdollista, että Naturaalueella pesivät parit altistuvat lähimpien voimaloiden törmäysvaikutuksille kevätmuutolta saapuessaan. Hankealueen läpi lentäessään laulujoutsenen törmäystodennäköisyys on joka tapauksessa selvästi alle 1 %. Laulujoutsenet saapuvat pesimäjärvelleen varhain keväällä, usein jo ennen sen sulamista. Tällöin
joutsenpariskunta voi kierrellä pesimäjärven ympäristössä laajastikin sulapaikkoja etsiessään ja törmäysriski lähimpiin voimaloihin kasvaa. Törmäysriskiä pienentää se, että kookkaana, painavana lintuna laulujoutsenten lentokorkeus on varsin matala ja etenkin paikallinen lentely pesimäreviirin ympäristössä tapahtuu pääasiassa törmäysriskikorkeuden alapuolella. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella Naturarajauksen sisällä ei sijaitse joutsenelle potentiaalisia pesimälampia sillä etäisyydellä, että hankkeella olisi vaikutusta niihin. Pesimiskaudellaan pari poikasineen pysyttelee pääasiassa pesimisalueellaan. Poikasten opittua lentämään ne voivat lennellä pesimäjärven ympäristössä, mutta lennot tapahtuvat pääasiassa matalalla, selvästi törmäysriskikorkeuden alapuolella. Hanke ei vaikuta lajin fyysisiin pesimäympäristöihin Natura-alueella. Suunniteltu uusi voimajohtoreitti sekä jo olemassa oleva johtoreitti sijoittuvat myös etäälle joutsenen elinympäristöistä Talaskankaalla, eikä niiden arvioida lisäävän lajiin kohdistuvaa törmäysriskiä. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan pitkällä aikavälillä olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, kohonneesta törmäysriskistä johtuva heikentävä vaikutus. 16 Liro Tringa glareola Liro on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 49 74. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan lirotiheys Talaskankaalla on 1,5 / km 2. Liro on muuttolintu, jonka pesimisbiotooppia ovat suot. Natura-alueella pesivien parien muutto saattaa tapahtua vähäisessä määrin hankealueen kautta. Laji on pienikokoinen ja taitava lentäjä, joten vaikka liro lentäisi voimalan roottorin pyyhkäisyalan läpi, roottoriin tai muihin voimalarakenteisiin osuminen on hyvin epätodennäköistä. Hankealueen läpi lentäessään liron laskennallinen törmäystodennäköisyys on korkeintaan 0,2 % luokkaa. Häiriövaikutusten ei arvioida ulottuvan lajin pesimäpaikoille Natura-alueella. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan lajiin kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. Mehiläishaukka Pernis apivorus Mehiläishaukka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan suojeluperusteina ovat 2 3 pesivää. Mehiläishaukka on muuttolintu, jonka saalistusreviiri on laaja. Suomessa pesiviä mehiläishaukkoja on tutkittu satelliittiseurannalla vuodesta 2010 saakka (Luonnontieteellinen Keskusmuseo 2014). Satelliittiseuranta on antanut yksityiskohtaista tietoa myös pesivien lintujen liikkeistä. Esimerkiksi yhden koiraslinnun havaittiin liikkuvan poikasten ruokinta-aikana alueella, joka ulottui noin 10 km etäisyydelle pesästä. Lisäksi on havaintoja yli 20 km etäisyydelle pesästä ulottuvista liikkeistä, mutta ne ovat lajille poikkeuksellisia (Byholm, P. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Näin ollen on todennäköistä, että ainakin Natura-alueen länsiosissa pesivät parit käyttävät hankealuetta saalistusalueenaan ja kauttakulkualueena niille, jolloin niillä on riski törmätä tuulivoimaloihin. Lentokorkeudet ovat satelliittipaikannusaineiston mukaan keskimäärin varsin matalia, vain hieman puidenlatvojen yläpuolella eli alle
törmäyskorkeuden. Paikannuksia on kuitenkin myös yli 50 m:n korkeudelta. Naaraat pysyttelevät pesän tuntumassa käytännössä koko pesintäkauden ajan. Myöskään nuoret linnut eivät juuri liiku pesimäreviirin ympärillä. Opittuaan lentämään ne yleensä jättävät alueen varsin pian palaamatta enää takaisin (Byholm, P. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Natura-alueella pesivien parien muutto saattaa tapahtua vähäisessä määrin hankealueen kautta. Lajin päämuuttosuunta on kuitenkin kaakko, joten se ei kulje hankealueen kautta. Tuulivoimalat sijaitsevat lähimmillään noin 950 m päässä Natura-alueesta, joten häiriöja elinympäristön muutosvaikutusten ei arvioida ulottuvan lajin pesimäpaikoille Naturaalueella. Yleisesti metsämaiseman pirstoutuminen on metsissä pesiville petolinnuille tuulivoimaloiden törmäysriskiä suurempi uhkatekijä (Byholm, P. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella vähäinen tai korkeintaan kohtalainen haitallinen, kohonneesta törmäysriskistä johtuva vaikutus pitkällä aikavälillä. 17 Metso Tetrao urogallus Metso on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen suojeluperustetietojen mukaan Natura-alueella pesii 11 50 metso. Metsähallituksen linjalaskentaaineiston mukaan metsotiheys Talaskankaalla on 2,7 /km 2, mitä voidaan pitää varsin korkeana. Metso onkin linjalaskenta-aineiston perusteella runsain kanalintulaji Talaskankaalla. Metso on paikkalintu, jonka vuotuinen elinpiiri voi kattaa satoja hehtaareja, joidenkin lähteiden mukaan jopa 30 80 km 2 (Sirkiä, S. 2010). Näin ollen Talaskankaan Naturaalueella pesivien metsojen elinpiirit voivat jossain vaiheessa vuodenkiertoa ulottua myös hankealueelle saakka. Vaikutus koskee kuitenkin vain pientä aluetta Naturaalueen länsiosassa ja ajoittuu pesimäkauden ulkopuolelle (eli kun Natura-alueella pesivät metsot liikkuvat laajemmalla alueella pesimäkauden ulkopuolella, jolloin liikkuminen voi suuntautua myös hankealueelle). Hankkeen YVA-prosessiin liittyvissä, hankealueelle kohdennetuissa maastoselvityksissä tunnistettiin hankealueen eteläosasta metson soidinalueita, jotka voivat toimia soidinalueena myös Talaskankaan Natura-alueen länsi- ja lounaisosissa esiintyville metsoille. Voimalapoistojen myötä hankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Natura-alueella pesivien metsojen soidinpaikkoihin. Koska laji on paikkalintu, se pysyttelee reviirillään ympäri vuoden eikä lennä pitkiä matkoja. Lisäksi alueilla, joilla ei ole merkittäviä korkeuseroja, lentävät metsot nousevat yli 50 metrin korkeudelle äärimmäisen harvoin. Näin ollen törmäysvaikutusten ei arvioida metson kohdalla heikentävän lajin esiintymismahdollisuuksia Natura-alueella. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, häiriöstä ja elinympäristön muutoksista johtuva heikentävä vaikutus. Palokärki Dryocopus martius
Palokärki on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii suojeluperusteisesti 4 7. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan palokärjen paritiheys Talaskankaalla on 0,1 / km 2. Palokärki on paikkalintu, jolla on suhteellisen pieni reviiri, jolloin hankkeesta lajille aiheutuvia törmäysvaikutuksia ei käytännössä ole. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti eikä häiriövaikutusten arvioida yltävän merkittävissä määrin esiintymisalueelle. Tämän perusteella arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. 18 Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulepinkäinen on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 4 6. Laji on muuttolintu. Pesimäreviiri on suhteellisen pieni ja on epätodennäköistä, että Talaskanakaan Natura-alueen pikkulepinkäiset liikkuisivat hankealueella. Näin ollen lajiin kohdistuva törmäysriski on vähäinen. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti. Tämän perusteella arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Pikkusieppo Ficedula parva Pikkusieppo on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 1 6. Pikkusieppo on muuttolintu. Lajin pesimäreviiri on suhteellisen suppea. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti. Tämän perusteella arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Pohjantikka Picoides tridactylus Pohjantikka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii 23 26. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan pohjantikan paritiheys Talaskankaalla on 1,0 / km 2. Pohjantikka on paikkalintu, jonka reviiri on suhteellisen suppea. Natura-alueella pesivien pohjantikkojen elinolosuhteet eivät hankkeen seurauksena muutu nykyisestä. Lajiin ei myöskään kohdistu suojelualueella törmäysriskiä eivätkä hankkeen meluvaikutukset kohdistu Natura-alueelle lajiin heijastuvasti. Näin ollen arvioidaan, että hankkeella ei ole heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen pohjantikkapopulaatioon. Pyy Bonasa bonasia Pyy on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 20 28. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan pyytiheys Talaskankaalla on 1,2 / km 2. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti. Pyy on suhteellisen pienellä reviirillä esiintyvä paikkalintu, joten arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Sinisuohaukka Circus cyaneus
Sinisuohaukka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteeksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Talaskankaalla pesii suojeluperusteena 3 5 sinisuohaukka. Sinisuohaukka on muuttolintu, joka voi muuttaa reviirilleen hankealueen kautta ja jonka saalistusreviiri on suhteellisen laaja. Etenkin huonona myyrävuotena lajin saalistuslennot voivat ulottua useiden kilometrien säteelle pesältä. Näin ollen Naturaalueen länsiosissa pesivät yksilöt voivat käyttää myös hankealuetta saalistusalueenaan ja/tai kauttakulkualueena niille. Tällöin lajin yksilöihin kohdistuu riski törmätä tuulivoimaloihin. Sinisuohaukan laskennallinen törmäystodennäköisyys hankealueen läpi lentäessään (satunnaisesti 0 400 metrin korkeudella) on alle 0,3 %. Törmäysriskiä pienentää edelleen se, että laji saalistaa pääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Pohjois-Amerikassa tehtyjen tutkimusten perusteella on arvioitu lajin väistötodennäköisyydeksi jopa 99 % (Whitfield & Madders 2006). Tätä selittää pitkälti lajin tyypillinen tapa saalistella matalalla törmäyskorkeuden alapuolella. Mikäli pesivien parien yksilöt käyvät saalistamassa kauempana pesältään, ne voivat joutua ylittämään puustoltaan korkeampia metsäisiä alueita. Tällöin sinisuohaukan lentokorkeus on saalistuslentoa korkeampi ja voi väliaikaisesti nousta törmäysriskikorkeudelle. Tämä mahdollisuus on olemassa esimerkiksi tilanteessa, jossa lajin saalistuslennot Natura-alueelta suuntautuvat sen länsipuoleisille hankealueille. Myös keväisin soidinlennon aikaan yksilöiden lentokorkeudet ovat sellaiset, että törmäysriski on olemassa. Soidinlentoa tapahtuu koko reviirin alueella, joten mikäli reviiri ulottuu tuulivoimapuistoalueelle, törmäysriski on olemassa myös soidinaikana. Tuolloinkaan törmäystodennäköisyyden ei arvioida kohoavan yli 0,3 %:n / läpilentokerta. Pitkällä aikavälillä lähimpien voimaloiden törmäysriskillä voi olla lajille haitallisia vaikutuksia liittyen lajin ravinnonhankintalentoihin sekä soidinkäyttäytymiseen. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen haitallinen vaikutus. 19 Suopöllö Asio flammeus Suopöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 4 9. Suopöllö on muuttolintu, joka voi muuttaa reviirilleen hankealueen kautta ja jonka saalistusreviiri on suhteellisen laaja. Suopöllön laskennallinen törmäystodennäköisyys hankealueen läpi lentäessään (satunnaisesti 0 400 metrin korkeudella) on alle 0,3 %. On mahdollista, että Natura-alueen länsiosissa pesivien suopöllöjen saalistusalue yltää myös hankealueelle asti. Hankealueelle suuntautuvien saalistuslentojen arvioidaan kuitenkin olevan hyvin vähäistä, sillä laji saalistaa pääasiassa soilla tms. avoimilla alueilla, jollaisia hankealueella ei sijaitse. Suopöllöt saalistavat lisäksi törmäyskorkeuden alapuolella, joten törmäysriski arvioidaan hyvin vähäiseksi. Laji pesii Natura-alueen laajimmilla avosoilla, jotka sijaitsevat pääasiassa alueen keski- ja itäosissa, joten pesiviin pareihin kohdistuvia häiriövaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille pitkällä aikavälillä Natura-alueella korkeintaan vähäinen, kohonneesta törmäysriskistä johtuva heikentävä vaikutus. Teeri Tetrao tetrix