TÄRINÄALTISTUSARVIOINTI JA TÄRINÄNTORJUNTAOHJELMA VALIMOILLE Työsuojelurahaston kehittämishanke 108129

Teknillisen korkeakoulu, koneenrakennustekniikan laitos Valutuotetekniikan tutkimusryhmä Espoo 2008 TÄRINÄALTISTUSARVIOINTI JA TÄRINÄNTORJUNTAOHJELMA VALIMOILLE Työsuojelurahaston kehittämishanke 108129 Tomi Peräsaari

Esipuhe Tämän kehittämishankkeen rahoitti Työsuojelurahasto ja hakijana toimi Sulzer Pumps Finland Oy Karhulan Valimo. Hankkeen toteutti Teknillisen korkeakoulun Koneenrakennustekniikan laitoksen valutuotetekniikan tutkimusryhmä. Hakijayrityksestä hankkeessa olivat mukana Timo Korelin, Heli Väänänen ja Matti Haarala. Hankkeen seurantaan osallistuivat seuraavat valimot: Componenta Oy Karkkila, Leinovalu Oy, Metso Lokomo Steels Oy ja Metso Foundries Rautpohjan valimo. Sulzerin, Leinovalun ja Componentan työntekijät antoivat mallisuoritukset tärinäaltistusaikojen arviointia varten. Sosiaali- ja terveysministeriöstä hankkeen yhteyshenkilönä toimi Työsuojeluosaston Ylitarkastaja Helena Kalliolinna, joka tutustui hankkeemme taustoihin, antoi asiantuntevaa palautetta suunnitelmistamme ja vastasi kiperiin kysymyksiin. Kiitokset kaikille hankkeen toteutukseen osallistuneille. Espoossa 31.12.2008 Tomi Peräsaari

Tiivistelmä Tässä kehittämishankkeessa saatettiin käytäntöön aiemmassa hankkeessa Käsiin kohdistuvan tärinän vaikutusten vähentäminen valimotyössä hankittua tietoa käsitärinästä valimoissa. Hankkeen yhteydessä kerättiin altistusaikatietoa valimoiden tyypillisimmästä käsitärinälle altistavasta työvaiheesta eli valujen puhdistuksesta. Saatu tieto helpottaa tärinäaltistusarviointien tekoa. Tärinäaltistusarviointien tekoa helpottaa myös hankkeen yhteydessä laadittu kirjaamismenettely ja sähköinen kaavake, jonka avulla valimot voivat arviointinsa laatia. Menetelmässä on pyritty siihen, että arvioinnin tekeminen ja ylläpito on jatkossa mahdollisimman helppoa, kun tämän hankkeen yhteydessä on tehty kaikkein työläin vaihe. Tärinäaltistusarviointia on tarkoitus ylläpitää muutosten tapahtuessa, jolloin ei tarvitse tehdä säännöllisin väliajoin koko työtä uudelleen. Arviointiin tehdyt muutokset päivittyvät kaikkiin niihin kohtiin joihin ne vaikuttavat. Tärinäntorjuntaohjelmalle laadittiin yksinkertainen lomake, johon menetelmät ja tavoitteet tärinätason alentamiseksi kirjataan. Tärinäntorjuntaohjelma tehdään määräajaksi, jonka jälkeen tavoitteet asetetaan uudelleen. 2

Sisällysluettelo 1. Hankkeen tausta...4 2. Hankkeen tavoitteet...4 3. Hankkeen esittely viranomaisille...5 3.1. Suositukset...5 3.1.1. Tärinää vaimentavat käsineet...5 3.1.2. Tärinää vaimentava hiomalaikka ja laikankiinnitin...5 3.1.3. Siirtymäaikapykälä...5 3.1.4. Kirjaaminen ja raportointi...6 3.1.5. Arvioinnissa vaadittava tarkkuus...6 4. Käyttöaikasuhteiden määrittäminen...6 4.1. Käsitteet ja menetelmät...6 4.2. Tulokset...7 4.3. Havaintoja tärinäntorjunnan tueksi...11 5. Laaditut kaavakkeet...12 5.1. Tärinäaltistusarvioinnin Excel kaavake...12 5.1.1. Työkaluluettelot...12 5.1.2. Tehtävät...13 5.1.3. Henkilöt...14 5.2. Tärinäntorjuntaohjelman lomake...15 6. Lähteet...17 3

1. Hankkeen tausta Euroopan unionin tärinädirektiivi 1 ja sen kansallinen johdannainen, valtioneuvoston asetus 2, asettavat rajat työntekijöiden tärinäaltistukselle. Valimot ovat toimineet erittäin aktiivisesti selvittääkseen miten asetettuihin vaatimuksiin vastataan ja työntekijöiden tärinäaltistusta voidaan ehkäistä. Aiheesta on tehty diplomityö ja tätä työtä on jatkettu Työsuojelurahaston tukemana tutkimuksena 3 yhteistyössä Kuopion työterveyslaitoksen kanssa. Työn tuloksena on jo saatu opaskirja 4, jonka avulla valimoissa päästään sujuvasti alkuun lain vaatimissa toimissa tärinätasojen selvittämiseksi. Viimeisin tutkimus antoi lisävalaistusta siihen, mikä on valimoissa käytössä olevan työkalukannan tärinäpäästöarvojen taso tällä hetkellä. Myös vaihtoehtoisista menetelmistä tärinätasojen alentamiseksi on hankittu tietoa, sekä käsitelty tuotannollisten tekijöiden vaikutusta tärinäaltistukseen. Yritysten on laadittava tärinäaltistusarvio, sekä tärinätasojen ylittäessä tärinäaltistuksen toimintarajan myös tärinäntorjuntaohjelma. Tärinäntorjuntaohjelma on suunnitelma, jota noudattamalla yritys pyrkii vähentämään työntekijöiden tärinäaltistuksen mahdollisimman alhaiselle tasolle. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa mitään mallia, jonka mukaisesti tärinäaltistusarvio tai tärinäntorjuntaohjelma tulee laatia. Tiedossa ei myöskään ole yleisesti hyväksyttyä linjaa tarkkuudesta, jolla selvitykset vaaditaan tehtäviksi. Tällä hankkeella on tarkoitus korjata mainittu puute. 2. Hankkeen tavoitteet Tärinäaltistusarviointien ja tärinäntorjuntaohjelmien laadintaan tulisi saada yhtenäinen linja ja formaatti, joille saadaan myös valvovan viranomaisen hyväksyntä. Tavoitteen saavuttamiseksi tässä hankkeessa laaditaan valimoille soveltuva tärinäaltistusarvioinnin ja tärinäntorjuntaohjelman formaatti. Eräs tärkeimmistä selvitettävistä seikoista on vaadittava tarkkuus arviointien toteutuksessa. Periaatteessa arvioinnit vaaditaan suoritettavaksi mahdollisimman suurella tarkkuudella. Kuitenkin on tiedossa, että valmistajien ilmoittamien tärinäpäästöarvojen ja työpaikoilla tehtävien mittausten tarkkuus on varsin karkea, poikkeamat saattavat olla kymmeniä prosentteja, joten tärinäaltistusarviointien suorittaminen tarpeettoman suurella tarkkuudella ei tuo mitään lisäarvoa. Tähän haluttiin hakea yhdessä viranomaisten kanssa molempien osapuolten hyväksymä järkevä linjaus. Työn tavoitteena oli laatia formaatti, jota noudattamalla yritykset voivat tehdä tärinäaltistusarviot ja tärinäntorjuntaohjelmat, jotka noudattavat myös viranomaisten hyväksymää linjaa. Tästä on suuri hyöty sekä dokumentteja laativille yrityksille, että niitä tarkastavalle viranomaiselle. Yhteinen linjaus takaa myös sen, että eri työsuojelupiireissä käytäntö muotoutuu yhteneväiseksi. Formaatin keskeisenä osana oli kehittää valimoympäristöön soveltuvat lomakkeet helpottamaan tärinäaltistusarvioinnin ja tärinäntorjuntaohjelman laatimista ja ylläpitoa. Lisäksi haluttiin selvittää yhdessä viranomaisten kanssa, millä tarkkuudella arviointi tulee tehdä, sekä miten suhtaudutaan esimerkiksi erilaisiin tärinää vaimentaviin apulaitteisiin. Hankkeen tavoitteena oli soveltaa käytäntöön aiemmassa hankkeessa Käsiin kohdistuvan tärinän vaikutusten vähentäminen valimotyössä 3 hankittuja tietoja. Hankkeen hakijavalimolle laaditaan tärinäaltistusarvio ja tärinäntorjuntaohjelma. 4

Laitteiden tärinätasoista on jo saatu melko kattava kuva. Tärinäaltistusarviointia varten tarvitaan lisäksi myös täriseviä työvälineitä käyttävien henkilöiden altistusajat, joten hanke aloitettaisiin niiden selvittämisellä. Tärinäaltistuksen ja altistusaikojen arviointiin on useita tapoja joiden toimivuutta valimoympäristössä arvioidaan jo hankkeen alkuvaiheessa. Altistusaikoja arvioitaessa saataisiin myös hyvää käytännön kokemusta tärinäaltistusarvioinnin teosta arviointiformaatin tueksi. Työn tavoitteena on formaatti, jonka mukaan valimot voivat jatkossa laatia tärinäaltistusarviot ja tärinäntorjuntaohjelmat, jotka noudattavat viranomaisten hyväksymää linjaa. 3. Hankkeen esittely viranomaisille Suunnitelma tärinäaltistusarviointitavasta ja sähköisestä kaavakkeesta, sekä suositukset tärinää vaimentavien menetelmien vaimennuskertoimista haluttiin antaa kommentoitavaksi viranomaisille etukäteen. STM:n taholta hankkeellemme nimettiin yhteyshenkilö 5, jolle hankkeen suunnitelmat ja suositukset esiteltiin. Yhteyshenkilön kautta suunnitelmat on esitetty myös lainsäädännön valmistelussa mukana olleelle henkilölle, ja siitä on laadittu muistio tiedoksi tarkastajille. Seuraavassa kuvataan niitä toimintatapasuosituksia, jotka on muotoiltu STM:n yhteyshenkilön kommenttien pohjalta. 3.1. Suositukset 3.1.1. Tärinää vaimentavat käsineet Tärinää vaimentavien käsineiden vaimennustehokkuutta selvitettiin lähdetietojen pohjalta aiemmassa hankkeessa. 3 Saatujen tulosten ja ministeriön kommenttien perusteella tärinää vaimentavien käsineiden vaimennustehokkuutena, mikäli niitä on käytössä, suositellaan käytettäväksi iskeville laitteille 10% ja kaikille hiomakoneille 30%, kunnes muuta tietoa on aiheesta saatavilla. Erityisen alhaisella taajuudella tärisevien hiomakoneiden kohdalla voi olla tarpeen harkita pienemmän vaimennuksen käyttöä. 3.1.2. Tärinää vaimentava hiomalaikka ja laikankiinnitin Koska tämän kaltaisten tuotteiden osalta ei ole laajalti luotettavaa tietoa vaimennustehokkuudesta, päädyttiin suosittelemaan käytettävänä vaimennustehokkuutena ensisijaisesti 10%. Kuitenkin, mikäli valmistajalla on luotettavaa tietoa korkeammasta vaimennustehokkuudesta, voidaan myös korkeampaa arvoa käyttää. 3.1.3. Siirtymäaikapykälä Valtioneuvoston asetuksen 48/2005 pykälässä 21 sanotaan seuraavaa: Sellaisiin ennen 6 päivää heinäkuuta 2007 käyttöönotettuihin työvälineisiin, joiden osalta ei voida noudattaa altistuksen rajaarvoja tekniikan viimeisimmästä kehityksestä eikä töiden järjestelystä huolimatta, asetuksen 16 :ää sovelletaan 6 päivästä heinäkuuta 2010 lukien. Pykälä 16 määrää, että työnantajan on 5

viipymättä ryhdyttävä toimiin tärinäaltistuksen alentamiseksi alle raja-arvon, mikäli se ylittyy. Tämän pykälän osalta tiedusteltiin missä tilanteessa sitä voidaan soveltaa. Linjaus on, että poikkeussääntöä sovelletaan vain silloin, kun kaikki muut keinot tärinäaltistuksen vähentämiseksi on jo käytetty. Valimotyössä tätä pykälää ei siis ilman erityisen painavia perusteita voida soveltaa. 3.1.4. Kirjaaminen ja raportointi Hankkeen yhteydessä laaditun sähköisen tärinäaltistusarviointilomakkeen suunnitelma ja kirjaamismenettelyt esiteltiin STM:n yhteyshenkilölle. Lomakkeen tarkempi kuvaus on kappaleessa 5. Lomakkeelle kirjataan omaan osioonsa tehtäväkohtaiset tärinäaltistusarviot. Työvälineiden tärinäpäästöarvoina käytetään Työterveyslaitoksen suositusten mukaisesti työkalutyypeittäin luokiteltuja tärinäpäästöarvojen keskiarvoja. Kun uusia laitteita hankitaan, täydennetään niiden tärinäpäästöarvot arviointilomakkeen työkaluluetteloon. Tämä tieto päivittyy lomakkeessa kaikkiin arviointeihin. Viimeisenä vaiheena lomakkeella on sivu, jossa on luettelo tärinälle altistuvista henkilöistä, sekä heille liitetyn tehtävän mukainen tärinäaltistusarvo A(8). Lisäksi luettelossa näkyy tärinäaltistusarvon mukaan määräytyvä riskiarvioinnin tulos. Edellä esitetty malli täyttää asetuksen 48/2005 vaatimukset. 3.1.5. Arvioinnissa vaadittava tarkkuus Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden tärinäaltistus. Sana selvitettävä on aiheuttanut hämmennystä, sillä muutoin puhutaan tärinäaltistuksen arvioinnista. Saatujen kommenttien mukaan tuolla sanalla kuitenkin vain viitataan arvioinnin järjestelmällisyyteen ja arvioinnin dokumentointiin, ei vaadittuun tarkkuuteen. Valimotyössä täsmällisen tärinäaltistusarvioinnin tekeminen on hankalaa, sillä esimerkiksi puhdistamossa kappaleet vaihtuvat jatkuvasti. Tärinäaltistusarviointi voidaan tehdä riittävällä tarkkuudella käyttäen useilla eri valukappaleilla tehtävittäin ja työkalutyypeittäin määritettyjä taulukoituja käyttöaikasuhteita (kappale 4) ja niillä määritettyjä tärinäaltistuksia, jotka eivät todennäköisesti ylity. Erityisesti runsaalle tärinälle altistuville on arviointiin hyvä yhdistää myös jatkuva tärinäoireiden seuranta. 4. Käyttöaikasuhteiden määrittäminen 4.1. Käsitteet ja menetelmät Käyttöaikasuhteella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä prosenttiosuutta todellisesta tärinälle altistavasta työajasta, jolloin laitteen liipaisin on pohjassa ja laite tekee työtä. Eli jos esimerkiksi työtä tarkkaillaan taukojen välisenä aikana 30 minuuttia ja tästä ajasta kulmahiomakoneen liipaisuaika on 5 minuuttia, suorahiomakoneen 3 minuuttia ja talttavasaran 1 minuutti, ovat käyttöaikasuhteet seuraavat: Kulmahiomakone (5/30)*100=16,7%, suorahiomakone 6

(3/30)*100=10% ja talttavasara (1/30)*100=3,3%. Kokonaiskäyttöaikasuhde on tällöin 30%. Kun nämä luvut kerrotaan työajan pituudella, saadaan päivittäiset liipaisuajat. Käyttöaikasuhteen määrityksessä ovat mukana kappaleen kääntelyt ja vaihdot, sekä muut oleellisesti työhön liittyvät pienet katkot, mutta varsinaiset tauot eivät. Käyttöaikasuhteen käyttöön päädyttiin siksi, että eri työtehtävissä ja työpaikoilla todellisen tärinälle altistavan työn kesto vaihtelee. Esimerkiksi senkan puhdistus voi kestää päivittäin 20 minuuttia, kun taas valujen puhdistustyötä tehdään koko työpäivä vähennettynä ruokatunnin, taukojen ja tärinättömien työvaiheiden, kuten työpisteen siivoamisen kestot. Käytännössä kahdeksan tunnin työpäivästä varsinaista työskentelyaikaa on selvästi alle 7 tuntia. Käyttöaikasuhteita selvitettiin kolmen valimon osalta. Näistä yksi on teräsvalimo, yksi rautavalimo ja yhdessä valetaan sekä terästä, että rautaa. Työskentelyä tallennettiin videokameralla, ja työntekijöitä pyydettiin työskentelemään normaaliin tapaan. Työkohteita kuvattiin pisimmillään noin 50 minuuttia ja lyhimmillään noin 15 minuuttia. Lyhimmät kuvausajat ovat kohteissa, joissa on ollut nopeasti havaittavissa työn toistuvuus. Kuvausta pyrittiin jatkamaan niin pitkään, että useita kappaleita tulee käsiteltyä. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien kappaleiden kohdalla mahdollista, sillä suurimpien yksittäisten kappaleiden puhdistus kestää useita päiviä. Kuvauksen maksimi kesto rajattiin pisimpään mahdolliseen tauottomaan työjaksoon. Työskentelyajaksi ei kuitenkaan laskettu työtä valmistelevia toimia ennen puhdistustyön aloittamista. Liipaisuajat on määritetty videotallenteesta niin suurella tarkkuudella kuin mahdollista. Ajanoton virheeksi arvioitiin tarkistusajanottojen avulla alle 5%. Taltioinnin yhteydessä tarkkailtiin myös työskentelyä työpisteissä, joita ei kuvattu. Havainto oli, että kuvattavana olevan henkilön työskentely oli intensiivisempää. Koska videokamera ja tarkkailija saavat työntekijän tehostamaan työskentelyään, ovat tällä tavoin saadut käyttöaikasuhteet todennäköisesti korkeampia kuin käytännössä toteutuvat, mikä tuo näin tehtyyn arviointiin sopivasti varmuuskerrointa. 4.2. Tulokset Hitsauksessa oli havaittavissa käyttöaikasuhteessa suurimmat poikkeamat työtavoista ja työntekijästä riippuen. Talttavasaran käyttöaikasuhde hitsauksen yhteydessä vaihteli välillä 2,2-17,7%. Pienin taltan käyttöaikasuhde, pois lukien TIG hitsaus jossa talttaa ei käytetty lainkaan, saatiin tilanteessa, jossa kokenut hitsari käytti puikkohitsausta. Suurin käyttöaikasuhde saavutettiin ydintäytelangalla tilanteessa, jossa vaadittiin useiden päällekkäisten palkojen hitsaamista ja kuonan huolellista poistoa. Suuren vaihtelun vuoksi hitsauksen yhteydessä tapahtuvalle kuonahakun käytölle kannattaa arviointi tehdä mieluiten tapauskohtaisesti. Valurautaisten kappaleiden puhdistustyö on nopeatempoisempaa, kuin teräskappaleiden. Rautakappaleiden läpäisyaika on siis lyhyempi, ja useammin tapahtuva kappaleen vaihto ja kääntely näkyy myös pienempänä käyttöaikasuhteena. Kaikkein suurimmat käyttöaikasuhteet hiomakoneiden osalta saavutetaan tehtävissä, joissa käytetään vain yhtä työkalua laajojen pintojen viimeistelyyn. Pienimmät käyttöaikasuhteet taas saavutettiin teräsvalujen yhdistetyssä hitsauksessa ja puhdistuksessa. Niissä tehtävissä, joissa puhdistuksen yhteydessä ei kappaleita hitsattu, vaihteli kokonaiskäyttöaikasuhde välillä 36,5-73,5%. Rautakappaleiden puhdistustyössä kokonaiskäyttöaikasuhteet ovat keskimäärin alhaisemmat kuin teräskappaleiden puhdistuksessa. Rautakappaleista korkein kokonaiskäyttöaikasuhde 66,8% ilmeni tilanteessa, jossa kappaleessa on 7

kohta, josta joudutaan hiomaan melko paljon materiaalia suorahiomakoneella. Tätä lukuun ottamatta rautakappaleiden kokonaiskäyttöaikasuhde vaihteli välillä 36,5-59,9%. Selkeä enemmistö rautakappaleiden käyttöaikasuhteista osuu välille 42-48%. (Kuva 1) Kaikkein suurimmissa rautakappaleiden käyttöaikasuhteissa korostui melko runsas suorahiomakoneen käyttö. Käyttöaikasuhde % Rautakappaleiden käyttöaikasuhteet 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Kappale Talttavasara Suorahiomakone Kulmahiomakone Kuva 1. Rautakappaleiden puhdistustyössä esiintyneet käyttöaikasuhteet Teräskappaleilla kokonaiskäyttöaikasuhteet vaihtelevat välillä 56,4-64,5%, lukuun ottamatta yhtä poikkeusta jossa käyttöaikasuhde oli 73,5. (Kuva 2) Tämän voidaankin katsoa edustavan suurinta saavutettavissa olevaa käyttöaikasuhdetta hiontatyössä, sillä videoinnin jälkeen työntekijä kertoi tehneensä työtä kovemmin kuin koskaan ja ettei olisi jaksanut samalla tahdilla enää hetkeäkään. Teräskappaleiden puhdistuksen osalta suurin käytännössä toteutuva kokonaiskäyttöaikasuhde lienee siis noin 65%. Talttavasaraa ei käytetty niiden teräsvalukappaleiden kohdalla, joita ei hitsattu. Käyttöaikasuhde % Teräskappaleiden käyttöaikasuhteet 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 1 2 3 4 5 6 Kappale Suorahiomakone Kulmahiomakone Kuva 2. Teräskappaleiden puhdistuksessa esiintyneet käyttöaikasuhteet Otanta ei sisältänyt sellaisia teräskappaleita, joiden läpäisyaika on hyvin nopea. Sellaisten kappaleiden kohdalla kokonaiskäyttöaikasuhde lienee pienempi, kuin nyt havainnoitu pienin arvo. 8

Teräskappaleiden kohdalla kokonaiskäyttöaikasuhteen alkuoletus voidaan tehdä taulukon mukaan. (Taulukko 1) Taulukko 1. Teräskappaleiden puhdistuksen kokonaiskäyttöaikasuhteet Kun teräskappaleiden puhdistustyö sisältää myös hitsausta, jäävät kokonaiskäyttöaikasuhteet melko alhaisiksi. (Kuva 3) Suurin tällaisessa tehtävässä todettu kokonaiskäyttöaikasuhde oli noin 36%. Käyttöaikasuhteet teräskappaleilla, joita myös hitsataan Käyttöaikasuhde % 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 1 2 3 4 Kappale Talttavasara Suorahiomakone Kulmahiomakone Kuva 3. Teräskappaleiden yhdistetyssä hitsauksessa ja puhdistuksessa esiintyneet käyttöaikasuhteet Kiillotuksessa työ etenee hiontaa rauhallisemmin. Koska työ on hidastempoisempaa, on asennon vaihtoja ja työkalun vaihtoja harvoin. Tästä johtuen kiillotuksessa käyttöaikasuhde on hionnan arvoa korkeampi. Teräskappaleiden kiillotuksessa hyvä lähtökohta kokonaiskäyttöaikasuhteelle on noin 75%. Rautakappaleiden kohdalla kokonaiskäyttöaikasuhteelle alkuoletus voidaan tehdä taulukon mukaan. (Taulukko 2) Käyttöaikasuhde voi olla hiukan keskimääräistä suurempi, mikäli kappaleessa on kohtia, joista on poistettava materiaalia erityisen paljon, tai suorahiomakoneella viimeisteltäviä kappaleen sisämuotoja on paljon. Käyttöaikasuhde voi olla alhaisempi, mikäli kappaleen työstö on erityisen nopeaa tai kääntely hankalaa, jolloin kappaleen vaihtoihin ja asemointiin kuluu isompi osuus työajasta. Toisin sanoen, hyvin lyhyt, luokkaa parin kolmen minuutin mittainen läpäisyaika 9

puhdistuksessa tarkoittaa käytännössä sitä, että tehtävän kokonaiskäyttöaikasuhde on melko alhainen. Läpäisyajan kasvaessa kappaleen ominaisuuksien merkitys kasvaa. Taulukko 2. Rautakappaleiden puhdistuksen kokonaiskäyttöaikasuhteet Talttavasaran käyttö oli puhdistustyössä vähäisempää kuin ennalta odotettiin. Vain neljän rautakappaleen puhdistuksessa käytettiin talttavasaraa. Erityisen hiekkaisen kappaleen kohdalla käyttöaikasuhde talttavasaralle oli 22,3% ja pienimmillään 4,7%. Otos on niin pieni, että tapauskohtainen arviointi on suositeltavaa. Jos kappaleissa on hiekkaa yksittäisissä pienissä kohdissa, on 15% melko hyvä oletus käyttöaikasuhteeksi. Käyttöaikasuhteiden osalta tehtiin kaksi vertailua, joissa tarkkailtiin saman kappaleen puhdistusta kahden puhdistajan toimesta. Näitä tuloksia ei voi yleistää, mutta ne ovat suuntaa antavia. Vertailu 1 Vertailtiin puhdistusta kahden samanlaisen kappaleen osalta erilaisella puhdistusmenetelmällä kahden eri työntekijän välillä. Kyseessä oli pienehkö, käsin liikuteltavissa oleva rautakappale, jossa oli pieniä määriä hiekkaa samoissa kohdissa kaikissa kappaleissa. Toinen puhdistajista poisti hiekan taltalla ja toinen hiomalla, pääosin suorahiomakoneella. Mitään ohjeistusta ei annettu, vaan työntekijät käyttivät itse valitsemiaan työtapoja. Erot laitteiden käyttöaikasuhteissa näkyvät taulukossa. (Taulukko 3) Taulukko 3. Vertailu valunpuhdistuksessa kahden työtavan kesken. Ylemmässä hiekka poistettu talttavasaralla, alemmassa hiomalla. Hiekka irtoaa taltalla nopeammin, mutta käytännössä säästynyt aika kuluu työvälineiden vaihtoihin. Ero kappaleiden läpimenoajassa on lopulta yllättävän pieni, käytännössä olematon. Vertailu 2 Tässä kohteessa oli tarkoitus vertailla käyttöaikasuhteiden hajontaa kahden samanlaisen kappaleen puhdistuksessa samalla menetelmällä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä arviointikohteiden kesken kappaleiden hiekkaisuudessa oli huomattava ero. Sen sijaan tästä vertailusta saatiin siis viitteellistä tietoa siitä, miten hiekan määrä kappaleissa vaikuttaa laitteiden käyttöaikasuhteisiin. 10

(Taulukko 4) Kappaleen suurin dimensio on noin 70cm, eikä kappaletta pysty kääntelemään ilman apuvälineitä. Taulukko 4. Kappaleen hiekkaisuuden vaikutus käyttöaikasuhteisiin. Alempi kappale huomattavasti hiekkaisempi Vähäiset hiekkamäärät voidaan helposti poistaa suorahiomakoneella, kun paksumman hiekkakerroksen poistoon on luontevampaa käyttää talttavasaraa. Tämä näkyy selvästi myös taulukon käyttöaikasuhteissa. Yhteenlasketussa käyttöaikasuhteessa ero on pienempi, kuin kappaleen läpimenoajassa. Kappaleiden hiekkaisuus ei siis näytä vaikuttavan kovin voimakkaasti kokonaiskäyttöaikasuhteeseen, vaan ainoastaan talttavasaran käytön osuus kasvaa ja hiomakoneiden vähenee. Tärinäaltistusarvioinnissa voidaan siis lähteä liikkeelle siitä, että valitaan lähtökohdaksi joko rauta tai teräskappaleen kokonaiskäyttöaikasuhde. Seuraavaksi arvioidaan iskevien laitteiden käyttöä. Tärinäaltistusarvioinnissa merkittävintä tärinäaltistusarvioinnin oikeellisuuden kannalta on se, että suurimman tärinäpäästöarvon omaavien laitteiden, eli käytännössä iskevien työvälineiden käyttöaikasuhteet ovat mahdollisimman lähellä oikeaa. Mikäli tehtävässä ei iskeviä laitteita käytetä, ei raja-arvon ylittyminen tavanomaisin välinein ole todennäköistä. Silloin riittävän tarkka arviointi voidaan tehdä näitä lähtötietoja käyttäen. Mikäli iskeviä laitteita on käytössä, on suositeltavaa arvioida niiden käyttöaikasuhde erikseen, varsinkin jos käytössä on tärinävaimentamattomia laitteita joiden tärinäpäästöarvo on korkea. 4.3. Havaintoja tärinäntorjunnan tueksi Kuonahakun käyttötavoissa hitsauksen yhteydessä on havaittavissa suuria eroja. Tältä osin koulutuksella ja opastuksella, sekä valitulla hitsausmenetelmällä voi olla merkittävä vaikutus tärinäaltistukseen. Osa työntekijöistä käytti samanlaisen hitsisauman kuonanpoistoon noin sekunnin, kun toinen saattoi käyttää yli 20 sekuntia. Osa työntekijöistä käytti myös perinteistä käsikäyttöistä kuonahakkua, joka näytti monessa tilanteessa jopa selvästi paineilmakäyttöistä kuonahakkua toimivammalta. Suurikokoisten valukappaleiden hionnassa ja kiillotuksessa katkeamattomat tärinäaltistukset ovat huomattavan pitkiä. On suositeltavaa, että työstettävää kohtaa ja työasentoa vaihdetaan säännöllisin väliajoin. Pienikokoisten valukappaleiden puhdistuksessa oli paikoin havaittavissa, että kappaleiden tuentaa ei aina tehdä huolellisesti, vaikka siihen olisi välineiden puolesta mahdollisuus. Tästä seuraa, että työkaluilla ei voida käyttää täyttä syöttövoimaa, jolloin altistusajat pitenevät merkittävästi. Hyvässä järjestyksessä käden ulottuvilla olevia työvälineitä kohdellaan selvästi hienovaraisemmin. Sellaisissa työpisteissä, joissa työvälineitä säilytetään melko alhaalla olevalla pöydällä, oli havaittavissa työvälineiden käsittelyn olevan kaikkein ronskeinta. Tällöin varsinkin kevyempiä suorahiomakoneita saatettiin heittää tai pudottaa pöydälle. Tällöin myös edelleen pyörivä hiomakivi voi osua muihin laitteisiin. Lisäksi toisiinsa sotkeutuvat paineilmaletkut aiheuttivat toisinaan työvälineiden putoamisia pöydältä. Myös suurten valukappaleiden työstössä oli havaittavissa sama 11

ongelma, kun työvälineitä laskettiin valukappaleen päälle, sillä työkalujen säilytyspaikka saattaa olla melko kaukana. Tällaiset kolhut saattavat vioittaa paitsi käytössä olevia hiomakiviä, myös itse laitteita, jolloin tärinätaso voi kasvaa. Työvälineiden käsittelyn suhteen paras tilanne oli työpisteissä, joissa laitteilla oli omat selkeät paikat työntekijän käden ulottuvilla. Varsinkin isojen valukappaleiden kohdalla liikuteltava työkaluteline voisi olla hyvä apu. 5. Laaditut kaavakkeet 5.1. Tärinäaltistusarvioinnin Excel kaavake Tärinäaltistusarvioinnin työkaluksi laadittiin Excel kaavake, jossa on omat sivut työkaluluetteloille, tärinäaltistusarvioinnille henkilöluettelolle, sekä ohjeille. Kun kaavake on kerran täytetty, riittää että siihen täydennetään muutokset tehtävissä työkalukannassa ja henkilöstössä. Kaikki muutokset päivittyvät muille sivuille. Selvyyden vuoksi muokattavaksi tarkoitetut solut ovat valkoisia, ja muut värillisiä. Muut kuin muokattavaksi tarkoitetut solut on virheiden välttämiseksi lukittu. 5.1.1. Työkaluluettelot Työkaluluetteloissa on tilaa 100 erilaiselle työkalulle. (Kuva 4) Työkalut voidaan ryhmitellä viiteen eri ryhmään, jotka voidaan nimetä halutulla tavalla. Työkaluista merkitään merkki, malli ja haluttaessa työkalunumero. Tärinäpäästöarvoksi merkitään joko työpaikalla mitattu arvo sellaisenaan, 8662-x standardin mukainen ilmoitettu arvo kertoimella korjattuna tai kolmiakselinen ilmoitettu arvo sellaisenaan. 8662-x standardin mukaisten arvojen kertoimina käytetään pyöriville laitteille 1,5 ja iskeville 2,0. Työkaluryhmän tärinäpäästöarvon keskiarvo näkyy automaattisesti tehtävät sivulla. Mikäli on havaittavissa, että työkalukannassa suorahiomakoneiden ja kulmahiomakoneiden tärinäpäästöarvot ovat hyvin lähellä toisiaan, mikä on tilanne hyvin uusien laitteiden kohdalla, voidaan nämä arvioinnin yksinkertaistamiseksi haluttaessa yhdistää samaan ryhmään. 12

Kuva 4. Näkymä arviointikaavakkeen työkalut sivulta Taulukon ylälaidassa on ruutu, johon voidaan merkitä tärinänvaimennuskerroin. Tärinää vaimentaville käsineille kerroin on hiomakoneiden osalta 0,7 ja iskeville laitteille 0,9. Muiden mahdollisten tärinää vaimentavien apulaitteiden vaikutus voidaan tarvittaessa huomioida suoraan laitteen tärinäpäästöarvossa tai tehtäväkohtaisessa tärinäpäästöarvossa. 5.1.2. Tehtävät Tehtävät sivulla on tilaa viidelletoista eri tehtävälle. (Kuva 5) Vasempaan yläkulmaan voidaan antaa kaksi tehtävää kuvaavaa määritettä, jotka voivat olla esimerkiksi osasto ja tehtävä tai kappale. Ylälaidan keskelle merkitään todellinen päivittäinen tärinälle altistava työaika, eli työaika, josta on vähennetty tauot ruokatunti sekä sellainen työaika josta ei tule tärinäaltistusta. Tärinättömiä työvaiheita ovat esimerkiksi työpisteen siivous ja huoltotoimet. Kunkin tehtäväruudun keskellä on sarake Käyttöaikasuhde. Tähän merkitään työkalutyypeittäin se osuus todellisesta työajasta jolloin liipaisin on pohjassa ja työkalu tekee työtä. Nämä käyttöaikasuhteet voidaan selvittää seuraamalla työntekoa tai tavanomaisiin tehtäviin taulukoiduista tyypillisistä arvoista. 13

Kuva 5. Näkymä arviointikaavakkeen tehtävät sivulta Tehtävittäin voidaan työvälineille antaa tehtäväkohtainen tärinäpäästöarvo Ahv. Tällainen on tarpeen, mikäli esimerkiksi käytetään hiomakonetta kiillotukseen, jolloin tärinäpäästöarvo on pienempi kuin hionnassa. Samoin, mikäli johonkin tiettyyn työhön on hankittu tärinävaimennetut välineen, voidaan niiden arvo merkitä tähän. Näiden arvojen avulla ruutuun tulee näkyviin oikeaan alakulmaan tehtävän tärinäaltistusarvo ja riskiarvio tärinää vaimentavilla käsineillä ja ilman. Saatujen arvojen perusteella voidaan päättää käytetäänkö kyseisessä tehtävässä tärinää vaimentavia käsineitä. Valinta tehdään oikean yläkulman valintaruudulla. Valinnan mukainen altistusarvo ja riskiarvio näkyvät vasemmassa alakulmassa. Riskiarvio on vähäinen ja näkyy vihreänä, mikäli toiminta-arvo 2,5m/s 2 ei ylity. Mikäli tämä ylittyy, mutta pysytään raja-arvon alapuolella, on riskiarvio kohtalainen ja näkyy keltaisena. Tällöin on tärinäntorjuntaohjelma laadittava. Raja-arvon ylittyessä on riskiarvio merkittävä, ja se näkyy punaisena. Tässä tapauksessa tarvitaan välittömiä toimia tärinätason alentamiseksi, sillä raja-arvon ylittäminen ei ole sallittua. 5.1.3. Henkilöt Henkilöt sivulla näkyy kooste tehtävien tärinäaltistusarvoista ja riskiarvioista. (Kuva 6) Työssään tärinälle altistuvat henkilöt voidaan syöttää suoraan nimisarakkeeseen, ja tämän jälkeen merkitä heille oikea tehtävä työnumero sarakkeeseen. Tämän jälkeen luettelo voidaan aakkostaa 14

Lisää/aakkosta painikkeella. Listaan voidaan myös lisätä henkilöitä yksitellen kirjoittamalla henkilön nimi ja työnumero Lisää/aakkosta painikkeen yläpuolella olevaan kenttään. Nappia painamalla nimi lisätään luetteloon. Nimiluettelosta voidaan poistaa henkilö tyhjentämällä tämän nimi- ja työnumeroruudut. Tämän jälkeen painetaan painiketta, jolloin tyhjät rivit poistuvat luettelosta. Kuva 6. Näkymä arviointikaavakkeen henkilöt sivulta Työkaluluetteloihin ja tehtävät sivulle tehdyt muutokset päivittyvät automaattisesti henkilöt sivulle. 5.2. Tärinäntorjuntaohjelman lomake Tärinäntorjuntaohjelma on vapaamuotoinen, ja siihen kirjataan kunkin yrityksen parhaaksi katsomat menetelmät tärinäaltistuksen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle. Lomakkeen pääasiallinen tarkoitus on toimia laadinnan viitekehyksenä ja muistuttaa huomioitavista seikoista, mutta ei millään muotoa rajoittaa hyvien menetelmien ideointia. Tärinäntorjuntaohjelmaan kirjattavia asioita Tärinäntorjuntaohjelmassa on valtioneuvoston asetuksen 48/2005 mukaan kiinnitettävä huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin: 1 Vaihtoehtoisiin työmenetelmiin. 15

2 Ergonomialtaan sellaisten työvälineiden valintaan, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän tärinää kyseinen työ huomioon ottaen. 3 Tärinälle altistumista tehokkaasti vähentävien lisälaitteiden kuten istuinten ja kädensijojen käyttämiseen. 4 Työpaikan rakenteiden, kulkureittien ja työpaikalla käytettävien työvälineiden kunnossapitosuunnitelmiin. 5 Työpisteiden ja työskentelypaikkojen suunnitteluun ja sijoitteluun. 6 Työntekijöiden opastamiseen työvälineiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön tärinälle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle. 7 Altistuksen keston ja tärinän voimakkuuden rajoittamiseen. 8 Työn suunnitteluun siten, että riittävät lepojaksot huomioon ottaen tärinä mahdollisuuksien mukaan aika ajoin vähenee tai keskeytyy. 9 Kylmyydeltä ja kosteudelta suojaavan vaatetuksen antamiseen tärinälle altistuvien työntekijöiden käyttöön. Kohta 1 voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sellaisen hitsausmenetelmän käyttöä, jossa kuonaa ei tarvitse poistaa paineilmakäyttöisellä kuonahakulla, tai kappaleen mekaanisen kiillotuksen korvaamista elektrolyyttisellä kiillotuksella. Vaihtoehtoinen työmenetelmä voi koskea muutakin kuin tärinälle altistavaa työvaihetta. Kaikki sellaiset toimet tuotannossa, jotka helpottavat valukappaleiden puhdistustyötä, voidaan mainita tärinäntorjuntaohjelmassa. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitkä syyt aiheuttavat tarvetta talttavasaran käytölle valujen puhdistuksessa. Usein vaihtoehtoisia työmenetelmiä ei ole tarjolla, joten tärinäntorjunnassa merkittävään rooliin nousevat kohtien 2 ja 3 ja 4 mukaisesti vähemmän tärinää aiheuttavat laitteet, sekä niiden kunnossapito. Kohta 4 pitää sisällään myös trukkien kulkureiteillä olevien epätasaisuuksien poistamisen joka vaikuttaa kehotärinään. Hankkeen aikana tehtyjen havaintojen perusteella kohdan 5 mukainen työpisteen hyvä suunnittelu vaikuttaa paitsi ergonomiaan, myös työvälineiden kolhiintumiseen. Mikäli työvälineet eivät ole hyvin käden ulottuvilla saattavat ne kerääntyä työpöydälle tai työstettävän kappaleen päälle, missä ne ovat alttiita putoamaan tai kolhimaan toisia työvälineitä. Tärinä tehostaa huonon ergonomian aiheuttamia haittoja, joten ergonomia kannattaa ottaa tärinäntorjuntaohjelmassa huomioon, vaikkei se varsinaisesti tärinäaltistustasoon vaikutakaan. Työntekijöiden perehdytys ja säännöllinen koulutus auttavat pitämään oikeat työtavat mielessä. Työvälineiden oikean käyttötavan lisäksi työntekijöitä voidaan esimerkiksi opastaa tekemään työtään siten, etteivät yhtäjaksoiset tärinäaltistukset muodostu liian pitkiksi. Varsinkin suurikokoisten kappaleiden puhdistustyössä kannattaa työstettävää kohtaa vaihtaa säännöllisin väliajoin. 16

6. Lähteet 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/44/EY, 25.6.2002, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille. 2 Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta, 27.1.2005. 48/2005 3 Peräsaari, T. Orkas, J. Käsiinkohdistuvan tärinän vaikutusten vähentäminen valimotyössä. Teknillinen korkeakoulu, Koneenrakennustekniikan laitos; TKK-K-1/2008. Helsinki 2008. 58+31s. ISBN 978-951-22-9408-4 4 Peräsaari, T. Orkas, J. Uuden tärinädirektiivin vaikutus valimotyöhön. Teknillisen korkeakoulun Valimotekniikan laboratorion julkaisuja; 1/2007. Helsinki 2007. 70 s. ISBN 978-951-22-8814-4 5 Helena Kalliolinna, Ylitarkastaja. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto. 17