KIRJALLINEN KYSYMYS 9/2003 vp Yrittäjien sairauspäivärahan määräytyminen Eduskunnan puhemiehelle Yrittäjyyden ja työllistämisen edellytyksistä on pidettävä huolta. Yrittäjien sosiaaliturvan, kuten sairausajan toimeentuloturvan, kehittäminen on tärkeää. Sairauspäivärahan määrän perusteena käytetään pääsääntöisesti työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettuja työtuloja. Jos tulot ovat nousseet olennaisesti verotuksessa todetuista (20 %), päivärahan määrän perusteena voidaan käyttää hakijan esittämiä tuloja kuudelta kuukaudelta ennen työkyvyttömyyden alkamista. Yrittäjien sairauspäivärahaa koskevia sairausvakuutuslain säännöksiä muutettiin 1.7.2001 alkaen. Muutos tulee voimaan kaksivaiheisesti. Kun työkyvyttömyys alkaa 1.7.2001 31.12.2003, päivärahan perusteena käytetään pääsääntöisesti edelleen verotuksessa todettua työtuloa, joka yrittäjän osalta on elinkeinotoiminnan ansiotulo-osuus. Edellä kuvattuna kuuden kuukauden tulona yrittäjä voi esittää yritystoiminnan osalta vain YEL/MYEL-vakuutuksen työtulon. Kun työkyvyttömyys alkaa 1.1.2004 tai tämän jälkeen, myös verotuksessa todettuna työtulona käytetään YEL/MYEL-työtuloa. Mikäli yrittäjä on vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta tai hän ei ole vakuuttamisvelvollinen mainittujen yrittäjäeläkelakien mukaan, voidaan 1.1.2004 jälkeenkin verotuksessa todettuna työtulona käyttää elinkeinotoiminnan ansiotuloosuutta. Edellä kuvatulla lakimuutoksella pyritään parantamaan yrittäjien sairausajan turvaa. Kaikissa yksittäistapauksissa ei tähän tavoitteeseen olla kuitenkaan pääsemässä. Esimerkiksi eräs taksiautoilijana toimiva pienyrittäjä yllättyi sairausajan toimeentuloturvansa huonosta tasosta. Yrittäjien YEL-vakuutuksen työtulo voi olla alhainen mm. siitä syystä, että eläketurvaa on säästetty muilla rahastointi- ja sijoituskeinoilla. Näiden säästökeinojen purkaminen hetkessä ei useinkaan onnistu. Yrittäjä ei ole voinut tietää, että YEL-työtulon taso on myöhemmin pohjana sairausajan toimeentulolle. Iäkkäillä pienyrittäjillä voi olla niin vähän työssäoloaikaa, ettei se riitä YEL-vakuutuksen turvan kohottamiseen järkevälle tasolle. Takautuvasti YEL-työtuloa ei voi muuttaa. Toisaalta on esille tullut myös tilanteita, joissa verotuksessa todettu yritystoiminnan ansiotulo on selkeästi pienempi kuin sairastumishetken ansiotulo, ja päiväraha jää näin ollen alhaiselle tasolle. Esiin tulleita epäkohtia voitaisiin poistaa pidentämällä siirtymäaikaa ja laajentamalla kuuden kuukauden tulojen käsitettä niin, että se ei rajoitu vain YEL-työtuloon, vaan yrittäjällä olisi mahdollisuus käyttää sairastumishetkeä edeltävien kuuden kuukauden työtuloja laskennan pohjana niin kuin palkansaajilla on. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä yrittäjien sairausajan toimeentuloturvan epäkohtien poistamiseksi? Versio 2.0
Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2003 Kari Rajamäki /sd 2
Ministerin vastaus KK 9/2003 vp Kari Rajamäki /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kari Rajamäen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 9/2003 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä yrittäjien sairausajan toimeentuloturvan epäkohtien poistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Yrittäjien sairauspäivärahaa koskevia sairausvakuutuslain säännöksiä muutettiin 1.7.2001 alkaen siten, että yrittäjien sairauspäivärahan perusteena käytetään 1.1.2004 lukien verotuksessa vahvistetun ansiotulon sijasta yrittäjäeläkevakuutuksessa vahvistettua työtuloa. Muutos on säädetty tulemaan voimaan kaksivaiheisesti. Kun työkyvyttömyys alkaa 1.7.2001 31.12.2003, päivärahan perusteena käytetään pääsääntöisesti edelleen verotuksessa todettua työtuloa, joka yrittäjän kohdalla on elinkeinotoiminnan ansiotulo-osuus. Kuitenkin niin sanottuna kuuden kuukauden tulona voidaan esittää YEL- tai MYEL-vakuutuksen työtulo. Kuuden kuukauden tulolla tarkoitetaan sitä, että päivärahan perusteena voidaan käyttää hakijan tuloja kuudelta kuukaudelta ennen työkyvyttömyyden alkamista, jos ne ovat kahdella kerrottuna vähintään 20 prosenttia suuremmat kuin verotuksessa todetut indeksillä tarkistetut työtulot. Yrittäjän työkyvyttömyyden alkaessa 1.1.2004 lukien päivärahan perusteena oleva työtulo määräytyy eläkevakuutusta varten vahvistetun työtulon perusteella. Tästä pääsäännöstä on tehty poikkeus sairausvakuutuslain 16 :n 3 momentissa vakuutusvelvollisuudesta vapautettujen yrittäjien kohdalla, joiden työtulo määräytyy tuloverolaissa tarkoitetun elinkeinotoiminnan ja maatalouden ansiotulon perusteella. Vuoden 2001 heinäkuun alusta yrittäjät ovat voineet esittää niin sanotun kuuden kuukauden työtulona vain YEL/MYEL-työtulon sekä muusta kuin omasta yritystoiminnasta saadun palkkatulon. YEL/MYEL-työtulon huomioimisessa noudatetaan samoja sääntöjä kuin muiden kuuden kuukauden tarkastelujaksolla ansaittujen tulojen, esimerkiksi palkkatulojen osalta noudatetaan. Kuuden kuukauden tarkastelujaksoa voidaan myös YEL/MYEL-työtulon huomioimisessa pidentää sairausvakuutuslain 17 :n 2 momentissa mainittujen syiden vuoksi. Siten, jos vakuutetulla ei ole ollut voimassa YEL/MYEL-vakuutusta kuuden kuukauden aikana sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi, voidaan YEL/MYEL-työtulot ottaa huomioon myös muulta ajalta kuin sairastumista välittömästi edeltävältä kuudelta kuukaudelta. Yrittäjien päivärahan määräytyminen elinkeinotoiminnan ja maatalouden ansiotulon perusteella johti ennen edellä mainittua lainmuutosta usein siihen, että yrittäjien verotuksessa todettu työtulo jäi joko hyvin pieneksi tai sitä ei muodostunut lainkaan. Lainmuutosten kautta on kehitetty yrittäjien sairausajan turvaa siten, että lyhytaikaisesta sairaudesta aiheutuneen työkyvyttömyyden turva vastaa mahdollisimman pitkälti työkyvyttömyyden takia menetettyä työpanosta. Lisäksi tavoitteena on ollut lyhytaikaisen työkyvyttömyyden johdosta maksettavan päivärahan ja pidempiaikaisen työkyvyttömyyden perusteella maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen tason määräytyminen samoilla perusteilla. 3
Ministerin vastaus Yrittäjän vahvistettu työtulo on usein pieni verrattuna yrittäjän todelliseen ansiotasoon. Yrittäjän mahdollisuuksia sopeuttaa vakuutusmaksuja yrityksen taloudellisen tilanteen muutoksiin on pyritty parantamaan. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen (HE 261/2002 vp) laeiksi yrittäjien eläkelain ja sairausvakuutuslain 16 ja 33 :n muuttamisesta joulukuussa 2002. Esityksessä ehdotettiin muutettavaksi yrittäjien eläkelakia siten, että yrittäjäeläkkeen perusteena oleva työtulo ja vakuutusmaksun määrä voisivat seurata nykyistä paremmin yrityksen taloudellista tilannetta ja yrittäjän maksukyvyn vaihtelua. Ehdotettujen joustomahdollisuuksien avulla pyritään siihen, että yrittäjien eläkelain mukainen työtulojen taso saadaan vähitellen kohoamaan, jolloin myös yrittäjien lakisääteisen eläketurvan taso muodostuisi nykyistä korkeammaksi. Ehdotusten on arvioitu korottavan vahvistettuja työtuloja vuoteen 2010 mennessä viisi prosenttia, ja tämä työtulojen lisäys vaikuttaisi korottavasti myös sairausvakuutuksen päivärahoihin. Eduskunta on hyväksynyt mainitun esityksen helmikuussa 2003, ja sen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2005. Uudessa hallitusohjelmassa yrittäjyys on yksi hallituksen neljästä politiikkaohjelmasta. Ohjelman puitteissa yrittäjyyttä tullaan edistämään ja tukemaan eri keinoin. Myös yrittäjien sosiaaliturvan kannustavuutta tullaan kehittämään osana laajempaa kokonaisuutta. Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 9/2003 vp Kari Rajamäki /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Kari Rajamäki /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 9/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att avhjälpa missförhållandena i fråga om företagares utkomstskydd under sjukdomstid? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Sjukförsäkringslagens bestämmelser om sjukdagpenning för företagare ändrades den 1 juli 2001 så, att från och med den 1 januari 2004 skall som grund för sjukdagpenning för företagare användas den inom företagarpensionsförsäkringen fastställda arbetsinkomsten i stället för den förvärvsinkomst som fastställts vid beskattningen. Det har föreskrivits att ändringen skall träda i kraft i två steg. Om arbetsoförmågan inträder 1.7.2001 31.12.2003, skall den arbetsinkomst som konstaterats i beskattningen fortfarande i regel användas som grund för dagpenningen. I fråga om företagare utgörs denna arbetsinkomst av förvärvsinkomstandelen av näringsverksamhet. Som s.k. sex månaders inkomst kan dock företes arbetsinkomster enligt FöPL- eller LFöPL-försäkring. Med sex månaders arbetsinkomst avses att sökandens inkomster för sex månader före arbetsoförmågans inträde kan användas som grund för dagpenningen, om dessa multiplicerade med två är minst 20 % större än de indexjusterade arbetsinkomster som konstaterats i beskattningen. Om företagarens arbetsoförmåga inträder den 1 januari 2004, bestäms den arbetsinkomst som ligger till grund för dagpenningen på basis av den arbetsinkomst som fastställts för pensionsförsäkringen. I 16 3 mom. sjukförsäkringslagen ingår ett undantag från denna huvudregel i fråga om företagare som är befriade från försäkringsskyldigheten och vilkas arbetsinkomst bestäms på basis av i inkomstskattelagen avsedd förvärvsinkomst av näringsverksamhet och jordbruk. Från ingången av juli 2001 har företagarna som s.k. sex månaders arbetsinkomst kunnat förete bara FöPL/LFöPL-arbetsinkomst samt löneinkomst av annat än av den egna företagsverksamheten. Vid beaktande av FöPL/LFöPL-arbetsinkomst iakttas samma regler som i fråga om andra inkomster, t.ex. löneinkomster, som intjänats under en granskningsperiod om sex månader. Också vid beaktandet av FöPL/LFöPL-arbetsinkomst kan granskningsperioden om sex månader förlängas på de grunder som nämns i 17 2 mom. sjukförsäkringslagen. Om den försäkrade inte har haft någon FöPL/LFöPL-försäkring i sex månader på grund av sjukdom, arbetslöshet eller någon annan motsvarande orsak, kan således FöPL/LFöPL-arbetsinkomsterna beaktas även för andra tider än de sex månaderna omedelbart före insjuknandet. Före ovan nämnda lagändring medförde bestämmandet av företagares dagpenning på basis av förvärvsinkomst av näringsverksamhet och jordbruk ofta att den arbetsinkomst för företagare som konstaterats i beskattningen blev väldigt liten eller helt obefintlig. Genom lagändringarna har man utvecklat företagarnas skydd under sjukdomstid så, att skyddet vid arbetsoförmåga till följd av kortvarig sjukdom så väl som möjligt motsvarar den arbetsinsats som går förlorad till följd av arbetsoförmågan. Målet har dessutom varit att nivån på den sjukdagpenning som beta- 5
Ministerns svar las till en företagare på grundval av kortvarig arbetsoförmåga och på den invaliditetspension som betalas på grundval av långvarigare arbetsoförmåga fastställs på samma grunder. Företagares fastställda arbetsinkomst är ofta liten jämfört med företagarnas faktiska förtjänstnivå. Strävan har varit att förbättra företagarnas möjligheter att anpassa försäkringspremierna till förändringarna i företagets ekonomiska situation. I december 2002 avlät regeringen till riksdagen en proposition (RP 261/2002 rd) med förslag till lagar om ändring av lagen om pension för företagare och 16 och 33 sjukförsäkringslagen. I propositionen föreslogs att lagen om pension för företagare ändras så, att den pensionsgrundande arbetsinkomsten och försäkringspremien bättre än för närvarande kan följa företagets ekonomiska situation och variationer i företagarens betalningsförmåga. De föreslagna flexibla möjligheterna syftar till att nivån på företagarnas arbetsinkomster enligt lagen om pension för företagare småningom skall stiga, varvid också nivån på företagarnas lagstadgade pensionsskydd blir högre än för närvarande. Det har beräknats att förslagen höjer de fastställda arbetsinkomsterna med 5 % fram till år 2010. Denna ökning av arbetsinkomsterna har en höjande effekt också på dagpenningarna inom sjukförsäkringen. Riksdagen godkände propositionen i februari 2003, och avsikten är att lagarna skall träda i kraft den 1 januari 2005. I det nya regeringsprogrammet är företagsamhet ett av regeringens fyra politikprogram. Inom ramen för programmet kommer företagsamhet att främjas och stödas på olika sätt. Som ett led i en större helhet kommer man också att utveckla den sporrande effekten av den sociala tryggheten för företagare. Helsingfors den 25 april 2003 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6