Testissa: leirielämää arkena s.4-5 Aika ilmoittautua Havulle! Valokeilassa tuore varapiirinjohtaja s. 3 Partiota vaaroilta lakeuksille 1/2012
Pääkirjoitus Kasvu lähtee sanasta, kynästä ja teosta Toimituskunta Päätoimittaja: Kimmo Leiviskä kimmo.leiviska@pohjanmaa.partio.fi Toimitussihteeri: Iina Leppäaho iina.leppaaho@pohjanmaa.partio.fi Olen hyvin pitkään nimittänyt tätä palstaa vitsikkäästi palstaksi, jota kukaan ei lue. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan, sillä todistettavasti päätoimittajapestini ensimmäinen pääkirjoitus vuosi takaperin on saanut aikaan jotain toimenpiteitä. Voimme tästä lehdestä lukea uutisista, että tietyt koulutukset piirin järjestäminä on siirretty tilausvalikoimaan. Näin erityisesti sellaisten koulutusten osalta, joille on pitkään ollut vähän kysyntää eikä ilmoittautumisia ole tullut tarpeeksi. Nyt pallo on siis heitetty lippukunnille ja alueille, jotka saavat kyseisen koulutuksen piiristä heti kun sitä tarvitsevat. Eräässä yhtiössä tällaisille koulutuksille asetettiin vielä seurantajakso esimerkiksi vuodeksi. Jollei kysyntää ilmaantunut seurantajakson aikana ollenkaan, se poistettiin kokonaisuudessaan koulutustarjonnasta. Tämä on hyvä osoitus kirjoitetun sanan vaikutusmahdollisuuksista. En uskonut tähän vielä vuosi sitten. Hämmästyneenä voin kuitenkin todeta, että tässä lehdessä oleva Minnan kirjoittama juttu partioleiristä keskellä arkea sai minutkin laittamaan vaelluskengät jalkaan ja lähtemään reippaalle talvivaellukselle kaupunkimaisemaan. Tällaisesta pienestä yhden ihmisen askeleesta ja pienestä toimenpiteestä lähtee myös partion kasvutarina, joka puhutti piirin luottamushenkilöitä vuoden alussa Kauhavalla. Jos jokainen meistä tekee yhden henkilökohtaisen kasvulupauksen tämän partiovuoden aikana ja vieläpä pitää sen, voimme yhdessä katkaista jäsenmäärän laskun. Tämä kuitenkin lähtee meidän jokaisen pienestä lupauksesta ja sen lunastamisesta. Partio ei parane tai johtajaongelma ratkea, jos juuri minä en tee jotain asioiden eteen. Omana kasvulupauksena lupaan ottaa yhteyttä oman hiipuneen lippukunnan vielä olemassa oleviin jäseniin ja selvittää voimmeko käynnistää toiminnan uudelleen. Edellytykset kasvulle ovat olemassa ja lupaan kertoa teille konkreettisesti tämän vuoden aikana miten kasvuprojekti edistyy. Puhuri haastaa kaikki mukaan kasvulupauskampanjaan. Hanki uusi jäsen, houkuttele vanha jo pois jäänyt takaisin mukaan. Pienistä teoista se lähtee. Itse perustan näin alkuun kuolleelle lippukunnalle Facebook -sivuston ja kokoan vanhat parrat kasaan. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi. Taittaja: Meeri Rasivirta Toimittajat: Virve Ahola, Susanna Heinola, Sini Konstari, Riikka Piltonen, Meeri Rasivirta, Suvi Takala, Minna Sorvala, Essi Mäyrä Kuvittaja: Meeri Rasivirta Valokuvaajat: Janne Seppänen, Jenna Simula Toimituskunnan sähköposti: pohjanpuhuri@pohjanmaa.partio.fi Toimituskunnan jäsenten henkilökohtaiset sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@pohjanmaa.partio.fi Aineisto Aineisto toimitetaan suoraan päätoimittajalle tai osoitteeseen aineisto@pohjanmaa.partio.fi deadlineen mennessä. Vuoden 2012 aineiston deadlinet: 1/2012 27.1. 2/2012 16.3. 3/2012 18.5. 4/2012 31.8. 5/2012 5.10. 6/2012 23.11. Lehti ilmestyy kahden viikon kuluttua deadlinesta. Julkaisija Pohjanmaan Partiolaiset ry Ilmestyminen: 6 numeroa vuodessa Levikki: 5000 kpl Painopaikka: Laatupaino Oy, Vihanti ISSN: 1796-3699 Kannessa Avaustempaus 2010, kuvaaja Satu Salo- Jouppila Jääkukkia, kuvaaja Meeri Rasivirta Piirin yhteystiedot Pohjanmaan Partiolaisten piiritoimisto toimisto@pohjanmaa.partio.fi Ylivieskan toimipaikka 044-716 9301 Koulukatu 5 as. 4, 84100 Ylivieska Vaasan toimipaikka 044-716 9302 Rauhankatu 8, 65100 Vaasa Oulun toimipaikka 044-037 5779 Hallituskatu 35 A 5, 90100 Oulu (3 krs.) www.pohjanmaa.partio.fi Kimmo 2 Pohjan Puhuri
Piirinjohtajan palsta Piirin varajohtaja Heli Nygård Leirit ovat partion suola Hurjista pakkasista huolimatta elämme talvileirien aikaa. Kotilippukuntani yhdistää voimansa talvileirin merkeissä toistamiseen parin viikon päästä. Itse olen lupautunut leirille - voiko sanoa vain - kokkaamaan, mutta odotan KINOSta jo innolla. Leirit ovat ehdottomasti partion suola. Partioleirin ja muun leirin erottaa ikäkausille sorvatut partioohjelmat ja se, että partiolainen sietää hyvin vähän vaativampiakin olosuhteita. Kesäleirillä ei valiteta kuumuudesta eikä talvileirillä hyytävästä viimasta. Viimeksi pääsin leireilemään lippukunnan syysleirillä. Tuolloin meitä koetteli kunnon myrsky. Ensimmäisen yön olin hieman levottomana siitä, pysyisikö teltta pystyssä. Tuuli oli todella kova. Illalla kysyin telttakavereiltani, tietävätkö he, miten pitää toimia, jos teltta syttyisi palamaan. Eivät tienneet. Aamulla, hetki sen jälkeen, kun olin poistunut kokkaamaan aamupalaa, koko teltta rojahti ja tytöt pakenivat ohjeitteni mukaan liepeiden alta. Kamiinassa oli tulet. Tarkoitukseni ei ollut telttakavereita eikä Puhurin lukijoitakaan pelotella. Partio on välillä vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita. Onneksi partiolainen tietää, miten toimia. Mukavia talvileirihetkiä toivotellen Heli Nygård Valokeilassa piirin varajohtaja Heli Nygård Teksti: Suvi Takala Olen ylpeä partiolaisuudestani Piirin tuoreella varajohtajalla Heli Nygårdilla on taustallaan pitkä partioura. Hän on ehtinyt toimia niin lippukuntansa Viessojien lippukunnanjohtajana kuin piirinsä vj-jaoston jäsenenä, kouluttajana pj-kurssilla sekä esimerkiksi vaeltajatoiminnan kehittäjänä. Pohjanmaan Partiolaisissa Heli on toiminut samoajien ohjelmaohjaajana vuosina 2007 2010, ja hän olikin Myötäpäivillä vastuussa samoajien päiväohjelmasta. Helin partioura alkoi vuonna 1988 sudenpentuna. Syytän naapurin Villeä, joka halusi kesällä partioleirille, mutta äitinsä ei päästänyt. Sanoi, että pitää kuulua partioon, että voi osallistua leirille. Vahingosta viisastuneena syksyn saapuessa koko kulmakunnan lapsikatras ilmoittautui partioon, hän muistelee. Heli sanoo lähteneensä ehdolle piirin varajohtajan pestiin sen takia, että oli viime vuoden ilman partiopestiä. Hänen mielestään piirin varajohtajan pesti tarjoaa uuden näköalapaikan, josta käsin pääsee ainakin vaikuttamaan asioihin ja vetämään suuria linjoja. Hän uskoo monipuolisen partiokokemuksen olevan eduksi pestin hoitamisessa. Tarkemmin Heli ei vielä osaa sanoa, mihin asioihin hän aikoo pestissään vaikuttaa. Vaikka tarkka toimintasuunnitelma onkin vielä hiomatta, on partio kokonaisuudessaan iso osa hänen elämäänsä. Olen ylpeä partiolaisuudestani. Partiossa olen oppinut monia työelämässäkin tarvittavia taitoja. Monet pitkäaikaiset ystävät ovat myös tarttuneet matkaan partioporukoista, samanhenkisyys yhdistää, hän kertoo. "Partiossa olen oppinut monia työelämässäkin tarvittavia taitoja." Mukavimmaksi partiomuistokseen Heli mainitsee Myötäpäivät. Hänellä on kuitenkin toinenkin hauska partiomuisto, joka liittyy vj-jaostoon. Heli oli porukalla viemässä rastilippuja autolla Jylhänjärven toiselle puolelle ja ajoi pimeällä tiellä risteyksestä vähän ohi. Hän peruutti muutaman metrin, jolloin apukuskin paikalla istunut kaveri komensi kaikki ulos autosta ja sanoi pelkäävänsä pahinta. Ajattelin, että hieno homma, nyt ajoin jonkun päälle. Olin katsonut melko monta elokuvaa, joissa nuorisojoukko ajaa vahingossa jonkun päälle ja sitten piilottaa ruumiin, Heli paljastaa. Kaveri oli kuitenkin vain luullut, että rastilipun muovinaru on kiertynyt auton akselin ympäri ja ajatteli, että auto menee siitä rikki. Partion lisäksi Helin aika riittää myös moneen muuhun. Hän kertoo opiskelevansa, tekevänsä käsitöitä ja kirjoittavansa avustajana erääseen paikallislehteen. Lisäksi hän harrastaa jumppaa, muun muassa kahvakuulaa, folkjamia ja piloxingia sekä erilaisia tansseja, kuten kantria ja foksia. Lopuksi Heli haluaa lähettää terveisiä myös kaikille Pohjan Puhurin lukijoille: Piiri ei ole eikä tee mitään, partiopiiriin tarvitaan partiolaisia, tekemään ja osallistumaan. Tavataan siis tapahtumissa, leireillä, koulutuksissa! Pohjan Puhuri 3
Extremeä arkeen- Talvileirillä kotona Teksti ja kuvat: Minna Sorvala Tapani- ja Hannu-myrskyt katkoivat sähköt lukuisista suomalaiskodeista joulun jälkeen. Talvileiritaidot olivat silloin monessa kodissa tarpeen. Minä en kuulunut sähkökatkoista kärsivien joukkoon tuolloin. Mutta voisiko talvileiritaitoja hyödyntää arkielämässä muutoinkin? Mitäpä jos pistäisin leirin kotona pystyyn ja tekisin päiväretkiä työpaikalle? Eräänä talvena opiskeluaikana nukuin yön koulun lähistöllä kuusen alla. Saimme ystäväni kanssa päähänpiston, jonka toteutimme. Nukuimme melko huonosti ja yö tuntui ennätyspitkältä. Mielessä pyöri, kuinka jaksaa huomisen luennot. Uni oli katkonaista. Jossain vaiheessa havahduimme outoon ääneen. Kuinka ihmeessä keskellä talvea voi kuulostaa siltä kuin sataisi vettä? Tuolloin elettiin vielä niitä aikoja, jolloin hyvin suurella todennäköisyydellä talvella on kylmää ja lumista. Mutta toden totta, vesipisarat rapsahtelivat ympärillä olevaan avaruushuopaan. Se oli kirjaimellisesti viimeinen pisara. Luikimme häntä koipien välissä aamuyöllä takaisin sisälle. Olen myös nukkunut talvella useamman talon kuistilla, kun muu väki on nukkunut sisällä. Aika usein olen kuitenkin jälleen luikkinut aamuyöstä sisälle. Vanha makuupussi ei ollut omiaan extreme-arjen viettoon talvipakkasilla. Pari vuotta sitten lippukunnan talvileirin lähestyessä päätin, että enää en palele leirilläkään, vaan hankin itselleni untuvatäytteisen talvimakuupussin. Leirin ensimmäisenä yönä hankeen kaivetussa kuopassa, 4 Pohjan Puhuri uuden makuupussin sisällä, ehdin ajatella ennen nukahtamista, miksi ihmeessä kituutin näin pitkään ennen kuin hankin itselleni kunnollisen makuupussin. Vaikka monet asiat sujuvat talviolosuhteissa ilman hifistelytuotteita, on joitakin varusteita, joista ei kannata tinkiä. Kunnollinen makuupussi ja hyvin eristävä alusta ovat tärkeimpiä varusteita hyvän leirikokemuksen takaamiseksi. Aamupuuroa trangialla Nämä kokemukset mielessäni aloin suunnitella arkileiriä. Päätin tällä kertaa kuitenkin säästää rivitalonaapureitani aamujärkytykseltä ja perustaa leirini sisätiloihin. Kuten retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeisiin kuuluu, ilmoitin etukäteen leiristäni lippukunnanjohtajalle. Leirini alkoi sunnuntai-iltana, jolloin sammutin valot ja sytyttelin kynttilöitä ja kaivoin otsalampun esille. Kömmin makuupussiin ja toivotin itselleni hyvää leiriyötä. Tammikuinen aamuaurinko nousee vasta päivällä, joten turvauduin herätyskellon soidessa jälleen otsalamppuun ja kynttilöihin. Ajattelin, että aamutoimissa puuronkeittoineen menisi ilman valoa ja sähköä pidempään kuin normaalisti, joten heräsin hieman aiemmin kuin normaalina työaamuna. Keitin puuron trangialla ja söin sen muovilautaselta muovilusikalla. Myös partiokaverilta saatu pressopannu toimi jälleen kerran loistavasti leirikahvinkeitossa. Kylläpäs aamukahvi maistui hyvältä, kun sen joi kuksasta. Yllätyksekseni aamutoimet sujuivatkin nopeammin kuin yleensä. Ei ollut kiusausta katsoa sähköpostia tai käyttää muitakaan laitteita. Päivä alkoi hyvin rauhallisesti ja lempeästi hämärässä kodissa. Tiskasin trangian kattilan ja ruokailuvälineet ja pyyhin ne astiapyyhkeeseen. Sitten pakkasin ne takaisin kankaiseen ruokailuvälinepussiin. Pukeuduin lämpökerrastoon ja laitoin jalkaani villasukat. Toki puin päälleni myös asialliset työvaatteet, eihän työpaikalle sovi pelkässä kerrastossa lähteä. Ennen ulos astumista puin vielä toppatakin, kaulahuivin ja
pipon sekä kynsikkäät ja lapaset. Olin tyytyväinen siihen, että olin tänäänkin ottanut mukaan retkelleni kynsikkäät. Ne ovat loistavat tietokoneella työskennellessä. Ilman kynsikkäitä sormeni jäätyisivät, kun ranne rasittuu. Retkiä työpaikalle en tee enää nykyisin ilman kynsikkäitä lainkaan. Yksinkertaista elämää Retkiohjelmaani kuului tavallisen työpäivän askareet. En voinut kovin vahvaa leiritunnelmaa toimistooni luoda, jotta saisin päivän työt tehtyä. Mutta olinhan sentään valmistautunut kahvitauolle. Kutsuin lippukunnanjohtajankin maistamaan termospulloon aamulla keittämääni kahvia. Olihan kahvitauossa näin aivan eri tunnelma kuin muina päivinä! Kerroin lippukunnanjohtajalle leirini sujuneen varsin hyvin. Illalla aika kului toisen harrastuksen parissa, ja kotiin palasin, kun oli jälleen pimeää. Tähyilin taivaalle, josko tunnistaisin joitakin tähtiä, mutta niitä ei näkynyt, koska oli pilvistä. Pimeässä kodissa olikin sitten vaikeampi löytää kynttilöitä ja otsalamppua, koska en muistanut, mihin olin ne laskenut aamulla kädestäni. Ilta jatkui rauhallisissa merkeissä. Sähkötön leirielämä sujuu jollain tapaa myös kotosalla. Tällä kertaa en halunnut tinkiä lämmityksestä, mutta muutoin elämän yksinkertaistaminen oli tervetullut kokemus. Suosittelen lämpimästi testaamaan! Mutta asiasta kannattaa tietysti neuvotella muiden perheenjäsenten kanssa etukäteen. Jos joskus sähkökatko sitten yllättää, on toimintamalli nyt valmiina, kun sitä on jo harjoitellut käytännössä. SP:n julkaisemana on vastikään ilmestynyt Lippukunnan talviretkikurssi - opas järjestämiseen -vihkonen, jossa on materiaalia ja toimintavinkkejä talvileiritaitojen kouluttamiseen lippukunnassa. Pohjan Puhuri 5
Puutiset Ylimääräinen kokous täydensi piirihallitusta Ylimääräinen kokous järjestettiin sunnuntaina 15.1.2012 Kauhavalla. Kokousosallistujia oli mukavasti paikalla ja päätöksiä tehtiin. Ylimääräisen kokouksen tavoitteena oli täydentää piirihallituksen kokoonpanoa eropyynnön jättäneiden piirin vara-johtajan ja talousryhmän puheenjohtajan kohdalta. Kokous lähetä puutinen pohjanpuhuri@pohjanmaa.partio.fi Ameriikka on jo löydetty, Kuussa ja Mariaanien haudassa on käyty. Viimeiset koskemattomat korpimetsät löytyvät itsestämme. Vuoden 2012 ohjelmapainotus on nimeltään Löytöretki itseen. Olemme koonneet ikäkausittain aktiviteetit, jotka rakentavat partiolaiselle vankkaa itsetuntemusta ja itsetuntoa. Painotus kiteytyy neljään pääkohtaan: 1. Hyvä elämä - Mikä on minun hyvä elämäni? 2. Selviytyminen haastavissa olosuhteissa - Selviydynkö polullani vastaantulevista haasteista ja pidänkö huolta itsestäni? 3. Hengellisyys - Onko elämässä muutakin kuin se, minkä silmä näkee? 6 Pohjan Puhuri Löytöretki itseen myönsi eron sitä hakeneille Jari Huhtakalliolle ja Liisa Pahkalalle. Uudeksi piirin varajohtajaksi valittiin Heli Nygård (Viessojat ry) ja talousryhmän puheenjohtajaksi Karoliina Lahdenperä (Limingan Niittykärpät). 4. Liikunta - kuuntelenko kehoani ja tunnenko fyysiset rajani? Partio-ohjelmasta nostetaan esiin erityisesti aktiviteetteja, jotka tukevat partiolaisen kasvua suhteessa itseen. Piirien kanssa yhteisesti päätetty painotus nousee olemassa olevasta ohjelmasta. Tarkoitus on, että se pidetään mielessä toimintaa suunniteltaessa siten, että painotuksen aiheet olisivat osa tapahtumien ohjelmaa ja teemaa. Ohjelmapainotus on hyvä huomioida myös lippukuntien tapahtumissa. Lisätietoa asiasta on luettavissa partion web-sivuilta ohjelmapainotuksen osiosta, myös piirin sivuilla on linkki lisätietoihin. Monimuotoisuus tarkoittaa oikeutta olla oma itsensä Tiesitkö, että Suomen Partiolaisilla on oma monimuotoisuuslinjaus? Avoimuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvien asioiden käsittelemiseksi on nyt olemassa partion oma monimuotoisuuslinjaus. Linjauksen lopussa on tarkistuslista, jonka avulla lip-pukuntia kannustetaan keskustelevaan avoimuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Monimuotoisuuslinjauksen tavoitteena on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti toimiva monimuotoinen järjestö, jossa ketään ei syrjitä. Linjaus tukee jokaisen partiolaisen yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua partiotoimintaan omana itsenään. Lue lisää partion monimuotoisuuslinjauksista ja lähde mukaan toteuttamaan sitä omilla pienillä teoillasi! Www.partio.fi -sivujen aikuisille suunnatussa osiossa on asiasta materiaalia meille kaikille. KUTSU KEVÄTKOKOUKSEEN Pohjanmaan Partiolaiset ry:n kevätkokous järjestetään lauantaina 24.3.2012 kello 12.00 Lapuan nuorisotalolla, Asemakatu 12. Valtakirjojen tarkistus alkaa kello 11.15. Lisätietoja kokouksesta lähetetään lippukunnille kokousmateriaalin mukana ja on luettavissa piirin sivuilla osoitteessa www.pohjanmaa.partio.fi/piiri/kokoukset. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen pykälän 4 mukaiset asiat. Tervetuloa! Pohjanmaan Partiolaiset ry:n hallitus
Puutiset KEVÄÄN ANSIOMERKKIHAKU JO HUHTIKUUSSA Suomen patiolaiset julkaisi loppuvuodesta 2011 uuden ansiomerkkiohjekirjasen, joka on päivitetty vastaamaan nykyistä ohjelmaa. Ohje korvaa kaikki aiemmat ohjeet. Ansiomerkkiohjeistukset löytyvät osoiteesta www.partio.fi/ansiomerkit. Yksi kirjanen on myös postitettu joka lippukuntaan. Lisäksi pdf-julkaisuun on linkki myös piirin nettisivuilla. Samalla kun ansiomerkkiohje päivitettiin, kevään ansiomerkkihaku aikaistettiin kuukaudella. Jatkossa kevään merkkihakemuksia ei siis enää jätetäkään toukokuussa, vaan jo 15. huhtikuuta mennessä. Näin varmistetaan, että kevään haussa myönnetyt ansiomerkit saadaan jakoon kesäleireillä. Muut määräpäivät ovat entiset: 15. tammikuuta, 15. syyskuuta ja 15. marraskuuta. Kesän HAVU-piirileirille on lippukunnista tulleiden toiveiden seurauksena suunnitteilla ansiomerkkien jakotilaisuus. Tilaisuudesta kerrotaan tarkemmin kevään mittaan. Koulutusryhmässä on päätetty kokeilla partiojohtajan jatkokoulutustason koulutuskokonaisuuksien kohdalla siirtymistä tilauspohjaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa näitä kursseja voidaan toteuttaa siellä, missä ja milloin niitä tarvitaan sen sijaan, että niitä tarjottaisiin väärään aikaan väärässä paikassa. Tilauskursseja tarpeeseen Tilattavia koulutuskokonaisuuksia ovat koulutusvastaavan (KoVa), ikäkausivastaavan, lippukunnan johtaminen ja partiokou-luttajan (PKK) -koulutuskokonaisuudet. Näistä koulutusvastaavakokonaisuutta tarjotaan toistaiseksi myös piirin kokousten yhteydessä. Partiokouluttajakokonaisuutta tarjotaan kerran vuodessa myös piirin tapahtumakalenteriin merkittynä kurssina. Näitä nimenomaisia koulutuskokonaisuuksia on ollut vaikea saada toteutettua, koska on ollut niin vähän ilmoittautuneita, joten siksi kokeillaan nyt kurssien toteuttamista tilauksesta. Tilauskurssi vaatii tilaajalta hieman enemmän ponnistelua kuin perinteinen koulutus. Tilaavan lippukunnan odotetaan hoitavan tilat, ruuat, majoitukset, yms. Tämä vaivannäkö tietenkin laskee koulutuksen kuluja, käytännössä vain kouluttajan/kouluttajien matkoista ja mahdollisesta materiaalista koituvat kulut laskutetaan. Lisätietoa tilauskursseista saa piirin koulutusryhmältä ja www-sivuilta. Partiouutiset Suomen Partiolaisten markkinointisuunnittelijan tehtävään on valittu mediatekniikan insinööri Jaana Moilanen, 28. Espoolainen Jaana työskentelee nykyisellään Anttilan ja Kodin Ykkösen sähköisen markkinoinnin suunnittelijana. Jaana aloittaa työt Suomen Partiolaisissa maanantaina 30.1. Piirihallituksen blogi on muuttanut vapaamuotoisempaan ympäristöön. Myös aiemmin piirin sivuilla julkaistut tekstit on siirretty uuteen ympäristöön. Tavoitteena on, että uusi blogiteksti ilmestyy vähintään kerran kuussa. Lue hallitusjäsenten ajatuksia ja osallistu keskusteluun osoitteessahttp://pihaus.blogspot. com/. Uusia medialähettiläitä koulutettiin jälleen Kiljavalla. Pohjanmaan medialähettiläsjoukko kasvoi kolmella eteläisel-lä vahvistuksella, joiden myötä mukana on myös miehistä näkökulmaa. Medialähettiläs on partionuori, joka on koulutettu ulkoisen median haasteisiin. Partionuoren antaessa haastattelun ulkoinen kuva on reipas ja nuorekas, kliseitäkin rikkova. Piirileiri Havun ilmoittautumista jatketaan heti alkuunsa 15.3. saakka, jotta kaikki leirille haluavat ennättäisivät mukaan. Tammikuun lopussa lippukuntien Havu-agentit ovat saaneet sähköisesti ilmoittautumisohjeet ja tämän lehden välissä joka kotiin kolahtaa ilmoittautumislomake, jolla pääsee mukaan ensi kesän havuntuoksuisimpaan partiomenoon! Vuoden eurooppalaiseksi vapaaehtoiseksi on valittu partiolainen. Euroopan vapaaehtoistyön vuosi EYV antoi tunnustuksen romanialaiselle Andrei Avramille yli 10 vuoden aktiivisen partioharrastuksen johdosta. Andreihin voit tutustua osoitteessa http://euroscoutinfo. com/2011/12/13/the-volunteerof-the-year-2011-in-romania-is-ascout/. Oululaislippukunta Pohjan Veikot (PV) täyttää kuluvana vuonna 95 vuotta. Lippukunta juhlistaa merkkivuottaan kymmenen juhlatapahtuman muodossa. Ruotsin Sarekin kansallispuistoon suuntautuvalle juhlapääsiäisvaellukselle ovat lämpimästi tervetulleita myös PV:n ulkopuoliset vaellusryhmät! Pohjan Puhuri 7
Kilpailujaoston kuulumisia Kisarintamalla tuulee SM-kisat Virpiniemessä maaliskuussa Pt-kisarintamalla on ensi maaliskuussa tarjolla Jenkkilä 2012 -SM-kisat Haukiputaan Virpiniemessä. Paikalle saapuu suuri määrä eri-ikäisiä partiolaisia ympäri maan testaamaan taitojaan. Maasto on enimmäkseen miellyttävää vähämäkistä pohjoispohjalaista kangasmaastoa, joka toivottavasti vielä kisan aikana on lumipeitteinen. Järjestelyvastuussa ovat piirimme 1- ja 2-alueiden partiolaiset, vahvistettuna pienellä otoksella huivikauloja muiltakin alueilta. Kisoja on tehty enemmän ja vähemmän aktiivisesti viime vuoden huhtikuusta asti. Liiasta hurmoshenkisyydestä nämäkään kisajärjestelyt eivät ole kärsineet, vaan hammasta on jouduttu kiristelemään muun muassa venyvien aikataulujen ja järjestäjien riittävyyden kanssa. Edellä mainitut ovatkin perinteisiä partioprojektiongelmia, ja tällä hetkellä vaikeimmat paikat on toivottavasti jo kohdattu. Tammikuun puolivälissä pidettiin koekisa, jossa testattiin osaa tehtävistä. Kokeilin siellä paria tehtävää, ja ainakin testaamani tehtävät vaikuttivat toimivilta. Tehtävistä eniten tietävät tehtäväpäälliköt, ja suurelle yleisölle tehtäviä verhoaakin suuri salaisuus vielä kisaaamuun saakka. Kisassa vastaan tulostoimiston toiminnasta, ja jotakin siihen liittyvää voin kertoakin. Kisassa käytetään uudehkoa SP:n viime vuonna lanseeraamaa tulospalveluohjelmaa KiPaa (Kisa- Palvelu). KiPa tulee 1990-luvun alussa käyttöönotetun TuPa:n (TulosPalvelu) rinnalle. Erot uuden ja vanhan ohjelman välillä liittyvät lähinnä käytettävyyteen, ulkoasuun ja toimintaperiaatteeseen. Ki- Pan käyttämistä ei tarvinne perustella, sillä TuPa on toimivuudestaan huolimatta jo aika vanha peli. Uuden ohjelman miinuksena mainittakoon, että se ei vielä ole täysin valmis, vaikka sillä onkin jo laskettu esimerkiksi viime syksyn partiotaitojen SM-kisojen tulokset. Edellä mainittu ja testaamisen tuntuma antavat kuitenkin varmuuden ja syyt, miksi ohjelmaa nyt käytetään. Joskus vanhaa ei kannata vaihtaa, mutta nyt uusi tuntuu vähintään yhtä hyvältä. Loppuun vielä pari sanaa kilpailun teemasta. Kuten kilpailun nimestä on voinut päätellä, liittyvät kilpailun teema ja tehtävien aiheet Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin. Tästä voikin päätellä, että osallistumalla Jenkkilään kokee jotakin amerikkalaista... Mika Laurila 8 Pohjan Puhuri
Selkeät säännöt takaavat sujuvat kisat Seuraavat partiotaitojen talvisuomenmestaruuskilpailut, Jenkkilä 2012, järjestetään 17. 18. maaliskuuta Oulun naapurissa Haukiputaalla. Järjestelyvuorossa ovat Pohjanmaan Partiolaisten alueiden 1 ja 2 lippukunnat. Muiden alueiden partiolaisilla on mahdollisuus osallistua kilpailijoina. Puhuri päätti ottaa selvää partiotaitokilpailujen sääntöjen merkityksestä ja haastatteli Jenkkilä 2012 -kilpailujen kakkosvalvoja Laura Pölöstä. Hei Laura! Toimit tulevissa Jenkkiläkilpailuissa valvojana. Mitä valvojan toimenkuvaan oikein kuuluu? Hei! Lyhyesti kerrottuna kilpailujen valvojat ovat kisanjärjestäjille tukena ja turvana. He huolehtivat kisatehtävien turvallisuudesta ja tasapuolisuudesta, seuraavat järjestelyjen aikataulussa etenemistä ja tarkkailevat SP:n partiotaitokilpailusääntöjen noudattamista. Mistä SP:n partiotaitokilpailusäännöissä sitten on oikein kyse? Säännöt antavat raamit kilpailujen suunnittelulle, toteutukselle ja kisoihin osallistumiselle. Sekä järjestäjien että kilpailijoiden kannattaa tuntea kisasäännöt. Järjestäjät tietävät sääntöjen pohjalta, millaiset kilpailut järjestää. Kilpailijat taas saavat niistä tietoa siitä, mitä saa ja ei saa tehdä ja yleistä tietoa radoista ja tehtävien arvostelusta. Mainitsit, että kilpailusäännöissä mainitaan, mitä vartio saa ja ei saa tehdä kisoissa. Kertoisitko lisää? Tiivistetysti vartiot saavat kisata hyvässä partiohengessä ja tehdä tehtävät tehtäväkäskyjen mukaan. Sen sijaan vartiot eivät saa muun muassa jakaantua ilman lupaa, tehdä yhteistyötä toisten vartioiden kanssa tai käyttää luntteja, omia karttoja tai kännykkää. Vartion tulee myös käydä tavaroidensa kanssa jokaisella rastilla oikeassa järjestyksessä. Yleensä ainoastaan suunnistustehtävän aikana tavaroita ei tarvitse kantaa koko aikaa mukana vaan riittää, että ne ovat tehtävän lähdössä ja maalissa vartion matkassa. Usein kuulee sanottavan, että kilpailut järjestetään kilpailijoita varten. Millaisia oikeuksia heillä on? Kilpailijoilla on kisoihin liittyen moniakin oikeuksia. Tässä joitakin tärkeimpiä: - Tehtävien vaikeusasteiden pitäisi olla kunkin sarjan ikäryhmälle sopiva - Tehtävänimien tulee antaa selkeät vinkit tehtävissä tarvittavista tietotaidoista, poikkeuksena yllätystehtävät - Tehtävissä tulee olla tasavertaiset ja turvalliset suoritusolosuhteet vartioiden kesken - Kilpailun maalissa on oltava nähtävillä tehtävien oikeat vastaukset - Vartioilla on mahdollisuus tehdä tarkistuspyyntö heti kisan jälkeen kisakeskuksessa tai maksullinen vastalause viikon sisään tulosten saamisesta Lopuksi vielä kiinnostaisi tietää, mistä asioista kilpailuissa useimmiten reklamoidaan tai pyydetään tarkastuspyyntöjä? Kilpailun jälkeen moni vartio tulee kysymään, miksi he saivat niin huonot pisteet jostakin tehtävästä. Nämä tilanteet katsotaan yleensä läpi kyseisen vartion, kilpailijoiden edustajan ja mahdollisesti tehtävän suunnittelijan tai tehtäväryhmämestarin kesken. Vartio saa nähdä oman arvostelupöytäkirjansa tehtävästä ja katsoa, mikä meni vikaan. Alhaiset pisteet voivat johtua esimerkiksi tiukoista arvostelukriteereistä. Kannattaa muistaa, että monesti nollille menneeseen tehtävään on syynä ajan ylitys tai tehtäväkäskyn vastainen suoritus, esimerkiksi omien materiaalien käyttäminen. Joskus kyse voi olla myös järjestäjien tekemästä virheestä pisteiden laskussa tai niiden virheellisestä syöttämisestä koneelle. Kiitos haastattelusta ja mukavia kilpailuja! Viivi-Lotta Emppu Kivilahti Pohjan Puhuri 9
Voimia vievää harrastamista Teksti: Essi Mäyrä Joinain päivinä tuntuu, että ainoa, mitä lippukunnassa saadaan aikaan, on pitämättömät aikataulut ja kokoukset joihin kukaan ei tule. Kaupan päälle tulee usein vielä sekasortoinen kaaos siitä, kun muutamat hommat on hoidettu kolmeen kertaan ja toisia ei kertaakaan. Ei sen silti olisi pakko olla niin. Ehkä tästä pienestä tosielämäänkin sopivasta kuvitteellisesta tarinasta voi taas saada voimia. Sillä ei ex-tempore aina tarkoita automaattista katastrofia. Kello oli jo puoli kuusi, vaikka kokouksen piti alkaa tasan viideltä. Tiiaa väsytti ja paikalle raahautuminen tuntui turhalta, kun muitakaan ei kuulunut. Sihteeri laski keittiössä kahvimitallisia ja puhui puoliääneen jotain, mitä Tiia ei kuullut eikä viitsinyt kysyä. Minuuttiviisari rapsahti kuuluvasti rikkinäisessä seinäkellossa ja ovella kolisi. Matti toi kengissään pakkaslumen palasia ja tuulahduksen hyytävää ilmaa, joka sai Tiian ihon kananlihalle. Moi, se tervehti. Tiia vain nyökkäsi vastaukseksi. Häntä ärsytti, koska leirin suunnitteleminen 10 Pohjan Puhuri olisi koko lailla turhaa, jos ketään ei tullut paikalle. Sähköposteja ei muistettu tarkistaa kokouskutsuista, eikä kukaan ollut viitsinyt vaivautua lähettämään samaa asiaa tekstarina. Hilja tuli keittiön puolelta ja katsoi Tiiaa. Nii mitä mieltä sää oot siittä kellonajasta? Ai siis mitä? Matti nauroi heille muka-huomaamattomasti. Siittä leirin alakamisesta kun oli puhetta, Hilja täsmensi ja kiskoi punaisia villasukkia jalkaansa, - että jos alotettaan lauantaina heti aamusta, nii kaikki kuukahtaa sitte illalla telttaan. Tiia mumisi myöntävästi. Ja pakko kai meiän on tää kokkouski alottaa, vaikka kettään ei näykkään. He istuivat kolmestaan pöydän ympärille, Hilja ja Matti katsoivat Tiiaa odottavasti. Hän oli lupautunut olemaan leirinjohtajana, ja kokouksen vetovastuu tuli kai kaupan päällisinä. Niin tuota noin, hän aloitti ja tunsi, miten nauru nousi kurkkuun. Tämä ei todellakaan toiminut. Hän ei jaksanut ajatella järkevästi niitä kaikkia työläitä käytännön juttuja, joita leirin toteutumiseen tarvittaisiin. Varsinkin, kun näytti, etteivät läheskään kaikki johtajat ole edes tulossa. Joo, Matti hymähti, kaikki muut aikoo ilimeisesti tehdä vaan sen, mitä käsketään.
valkadin heidän päivästään. Tiia oli ollut ylpeä kaikista johtajistaan, joita heidän lippukunnassaan oli. Että ne jaksoivatkin tätä rumbaa, vuodesta toiseen olla yhtä iloisia lehtikuvissa. Jaksoivat hänen harakanvarpaitaan aikatauluissa, jotka eivät koskaan pitäneet, ja jaksoivat olla paikalla edes leiriläisten vuoksi. ** Heissä oli sittenkin ytyä: lehtijutusta kirposi useita kyselyitä ja kiinnostuneita uuden ryhmän aloittamisesta oli paljon. Mää laitan tän jutun kolon seinälle, saatte ihhailla sitä sieltä, Tiia ilmoitti. Muut nauroivat, Tiiasta oli ihana kuunnella sitä yhteishenkeä, joka melkein tihkui ikkunoista ulos. Tässä hetkessä, näiden ihmisten keskellä oli todellakin hyvä harrastaa. Tarinassa esiintyvät henkilöt eivät ole oikeasti olemassa eikä tarina ole totta. Meillä on kova homma keksiä niille mahollisimman huonoja nakkeja. No siinäpäs mietit, Tiia tuhahti. Piti keksittyä jo muuhun, mutta Matin idea ei ole ollenkaan huono. Ihan oikeassa se itse asiassa taisi olla. Meijän pitäis tiedottaa lehteenkin jottain, Hilja sanoi, ja voishan joku toimittajaki tulla käymään, jos aijoissa ilimotettais. Tai jottain. Näkyvää. Tiia pyöritti lyijykynällä ympyrää paperiin ja havahtui vasta Hiljan viimeiseen sanaan. Niin mitä näkyvää? Matti nauroi taas ja selitti voivansa ottaa yhteyttä paikallislehden toimitukseen. Hilja suunnitteli ruokalistaa ja Tiia pyöritteli paperiin lisää ympyröitä. Mitähän kaikkea vielä pitäisi ottaa huomioon? Ilmoittautumisilla alkaisi ehkä olla kiire, johtajia pitäisi myös saada sitoutettua, jonkun pitäisi hankkia materiaalit, aurata tie leiripaikalle, huolehtia, että siellä on puita Lista alkoi äkkiä tuntua huimaavan pitkältä. ** Pimeys tunki iholle heti, kun Tiia astui ulos. Pakkasilma nipisteli poskia ja hänen lasinsa huurtuivat. Lumessa näkyi selkeitä polkuja, jos taskulampulla heijasti teltalle päin. Kämpästä kajasti valo. Tiiasta tuntui, että hän saattaisi sittenkin selvitä hengissä tästä leiristä, yöstä oli jäljellä enää neljä tuntia, sitten vain siivottaisiin. Ihmeen paljon leiriläisiä oli kuitenkin tullut eilen, vaikka ilmoittautumislomakkeet oli saatu menemään vasta viikkoa ennen leiriä. Eilinen oli mennyt telttaa kokoillessa, ja sudenpennut olivat käyneet paistamassa makkaraa. Tiia oli etukäteen stressannut, mikä kaikki saattaisi mennä pieleen, mutta kaikki olivat olleet tyytyväisiä siihen matalan profiilin ohjelmaan, jonka he olivat Hiljan ja Matin kanssa työllä ja tuskalla luoneet. Muutamat sudenpennut olivat olleet aivan ihmeissään siitä, miten talvisessa metsässä saattoi olla yötä, ja muutamat olivat vannottaneet Tiiaa, että tällainen leiri pitäisi järjestää heidänkin aikanaan. Paikallislehden sirkeä toimittajanainen oli käynyt tenttaamassa leiriläisten tunnelmia ja kuvannut sekalaisen kuvaka- Pohjan Puhuri 11