Metsätalouden vesiensuojelu

Metsätalouden vesiensuojelu

Esityksen sisältö Metsätalouden vesistökuormitus, vesistökuormitusta aiheuttavat toimenpiteet ja sen vaikutukset Vesiensuojelu hakkuiden, maanmuokkauksen ja kantojen noston yhteydessä Vesiensuojelu kunnostusojitusten yhteydessä Vesiensuojelu lannoituksessa ja happamilla sulfaattimailla Lainsäädäntö ja sertifiointi Esitys perustuu TASO-hankkeessa tuotettuun metsätalouden vesiensuojelun kouluttajan aineistoon. Aineisto löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/taso 11.12.2013

Metsätalouden vesistökuormitus

Metsätalouden vesistökuormitus Metsätalouden kuormitus on tyypiltään hajakuormitusta. Myös luonnontilaisista metsistä ja soilta valuu vesistöihin ravinteita, kiintoaineita ja humusta. Metsätalouden osuus vesistöjen kokonaisfosforikuormituksesta on arviolta 5 % ja typpikuormituksesta 7 %. Latvavesistöissä metsätalous voi olla ainoa vesistökuormitusta aiheuttava maankäyttömuoto. Metsätalouden vesiensuojelua on tehostettu ja menetelmiä kehitetty paljon viimeisten 20 vuoden aikana. EU:n vesipuitedirektiivi, vesilaki ja -asetus, Kemera-laki, valtakunnalliset vesienhoitosuunnitelmat ja toteutusohjelmat, kansalliset metsäohjelmat, metsäsertifiointi, metsänhoitosuositukset vesien hyvä tila on monen tason tavoite. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 6

Mitä vesistökuormitus on (1)? Kiintoainekuormitus Kiintoaines voi olla kivennäismaalajeja (esim. hiesu) tai orgaanisia maalajeja (esim. turve). Kiintoainekuormitukseen vaikuttaa maalaji, valunnan määrä, pinnanmuodot, virtaamanopeus, kaivuun ajankohta, sademäärät. Metsätalouden toimenpiteet lisäävät kiintoainekuormitusta enemmän tai vähemmän. Ravinnekuormitus Haitallisimpia kasvien pääravinteet typpi (N) ja fosfori (P). Muita yleisiä kalium (K) ja kalsium (Ca). Ravinteet voivat olla kiintoaineessa tai veteen liuenneina. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 7

Mitä vesistökuormitus on (2)? Humuskuormitus Humus on liuennutta orgaanista ainetta, joka tummentaa veden. Happamuuskuormitus Happamoituminen tarkoittaa veden ph-arvon laskua. Pintavedet normaalisti hieman happamia. Ongelmaa esiintyy rannikkoseutujen happamilla sulfaattimailla. Metallikuormitus Haitallisimpia raskasmetallit lyijy (Pb) ja kadmium (Cd). Pohjavesiin kohdistuva kuormitus Haitallinen valunta pohjavesiin (esim. öljypäästöt). 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 8

Kuva 1. Metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on pääasiassa kiintoainesta. Epäonnistuneen ojituksen jälkeen tilanne voi vesistön rannassa näyttää pahimmillaan tältä. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 9

Mikä kuormitusta aiheuttaa? Toimenpiteet, jotka paljastavat maanpintaa jättäen sen alttiiksi eroosiolle ja syöpymiselle. Näitä ovat ojitus, maanmuokkaus, kantojen nosto, tienrakennus ja koneurat. kiintoainekuormitus, ravinnekuormitus Toimenpiteet, jotka voimistavat hetkellisiä virtaamia ja aiheuttavat siten syöpymiä ja eroosiota. kiintoainekuormitus, ravinnekuormitus Lannoitus ravinnekuormitus Hakkuut, kulotus ravinnekuormitus Haitallisten aineiden joutuminen maahan ja edelleen vesistöihin. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 10

Mitä kuormitus aiheuttaa (1)? Kiintoaine samentaa veden, laskeutuu pohjaan, aiheuttaa liettymistä ja ojien tukkeutumista. Pienissä virtavesissä pohja umpeutuu, jolloin esim. kutupaikat katoavat. Ravinteet ja orgaaninen hiili lisäävät veden perustuotantoa, levien ja vesikasvien kasvua, joka edelleen voi aiheuttaa leväkukintoja, veden samentumista, hapettomuutta, kalakuolemia ja veden yleistä käyttökelvottomuutta. Orgaaninen aines kuluttaa hajotessaan veden happea ja voi aiheuttaa syvänteiden hapettomuutta. Hapettomuus vapauttaa pohjasta ravinteita. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 11

Mitä kuormitus aiheuttaa (2)? Humuksella on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia, esim. veden väri, happamuus, happipitoisuus, kalakanta. Voimakas happamoituminen aiheuttaa kalakuolemia. Vedestä tulee petollisen kirkasta, kun humus saostuu. Vesistökuormituksen haitat ovat usein monen tekijän yhteisvaikutuksen tulosta. Haitat ainakaan kaikki eivät näy heti kuormituksen alettua, eivätkä lopu sen päätyttyä. Veden laadun huononeminen vähentää vesistön virkistyskäyttöarvoa ja voi välillisesti vaikuttaa rantatonttien hintaan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 12

Vesistökuormituksen eri lajit

Kiintoainekuormitus Merkittävin metsätaloustoimenpiteiden aiheuttama vesistöhaitta on kiintoainekuormitus. Yksittäisistä toimenpiteistä kiintoainekuormitusta aiheuttaa eniten kunnostusojitus. Kiintoaineen taustakuormitus keskimäärin 5 kg/ha/v. Kunnostusojitus lisää kiintoainekuormaa ensimmäisinä vuosina 3 10-kertaisesti, jopa 20-kertaisesti. Kiintoainekuormituksen riski suuri 2 3 vuotta kunnostusojituksen jälkeen. Kiintoaineskuormitusta voivat aiheuttaa kunnostusojitus, maanmuokkaus, kannonnosto, tienrakennus ja koneiden urapainaumat. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 14

1,6 0 Vedenvirtausnopeusm/s 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 2 4 6 8 10 12 14 Hiukkasen laskeutumisnopeus m/h 0 savi hieno hiesu karkea hiesu hieno hieta karkea hieta hieno hiekka karkea hiekka hieno sora karkea sora 16 Kuva 2. Kiintoainekuormituksen riski kasvaa, jos maalaji irtoaa helposti virtaavan veden mukaan ja laskeutuu hitaasti seisovassa vedessä. Vesiensuojelun kannalta hankalin kivennäismaalaji on hiesu. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 15

Maalajin tunnistaminen Maalajiryhmä Maalajit Tunnistaminen Ominaisuudet Karkeat maalajit Sora, hiekka, soramoreeni Raekoko helppo arvioida silmävaraisesti. Läpäisevät helposti vettä. Karuja maita. Keskikarkeat maalajit Karkea hieta ja hiekkamoreeni Yksittäiset rakeet nähtävissä paljain silmin, rakeet irrallisia. Vesitalous yleensä kunnossa. Hyviä metsämaita. Hienot maalajit Hieno hieta, hiesu, hienoainesmoreeni Yksittäisiä rakeita ei erota paljain silmin. Kovettuu kuivana, mutta hajoaa pöliseväksi jauhoksi. Läpäisee heikosti vettä, märkänä juoksevaa, erittäin routivaa. Irtoaa helposti virtaavan veden mukaan. Vesiensuojelun kannalta hankalimpia maalajeja. Savi Kosteana voi pyörittää alle 2 mm paksun pötkön. Kuivana ei hajoa jauhoksi. Märkänä sitkeää ja tiivistä. Kovettuu ja halkeilee kuivuessaan. Värjää veden. Hiekan näkee, hiedan tuntee, hiesun maistaa ja saven haistaa. Moreenimaat yleisimpiä, lajittuneita maalajeja on vähemmän. Moreenien luokitus sen mukaan, mitä maalajia on eniten. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 16

Ravinnekuormitus Ravinteita liukenee valumaveteen hakkuutähteistä, humuskerroksesta ja suoraan maaperästä. Ravinteita joutuu vesistöihin myös kiintoaineen mukana. Kiintoaineessa on ravinteita eri suhteissa kiintoaineen laadun mukaan. Typpi (N) on sitoutunut eloperäiseen kiintoainekseen ja fosfori (P) kivennäismaalajeihin. Lannoitus voi lisätä valumaveden ravinnepitoisuuksia. Pääravinteet typpi (N) ja fosfori (P) aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä. Pienet latvavedet herkempiä ravinnetalouden muutoksille kuin suuret vesialtaat. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 17

Mitä on humus? Humus on veteen liuennutta orgaanista eli eloperäistä ainetta. Humusta muodostuu hajoavasta eläin- ja kasviaineksesta. Vesistöjen humus on peräisin ympäröivältä valuma-alueelta. Suomen järvi- ja jokivesien orgaaninen hiili on pääosin liuenneessa muodossa ja siitä valtaosa vaikeasti hajoavia humusaineita. Humuspitoisuuden määrittäminen on vaikeaa. Epäsuorasti sen määrää voidaan arvioida esim. veden väristä tai mittaamalla liuenneen orgaanisen hiilen määrää (DOC). Humus on pääosin hiiltä (n. 50 %). Kunnostusojitus ei lisää valumaveden liukoisen humuksen pitoisuutta ja voi joissakin tapauksissa jopa pienentää sitä. Turvemaiden uudistushakkuualoilla humuskuormitus voi kuitenkin lisääntyä valunnan määrän kasvaessa. Myös vedessä olevan orgaanisen kiintoaineen hajoaminen voi lisätä humusaineiden määrää. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 18

Mitä humus aiheuttaa? Tummentaa vettä kellertävästä lähes mustaan. Vettä tummentavat myös muut aineet esim. rauta ja mangaani. Eloperäinen aines kuluttaa hajotessaan happea. Humuspitoinen vesi on tavallisesti hapanta. Veden tummuminen ja happamoituminen muuttaa kalakantoja. Humuksen hiili lisää perustuotantoa ja rehevöitymistä. Tarttuu voimakkaasti erilaisiin pintoihin esim. kalaverkkoon. Sitoo kaloille vaarallisia metalleja kuten rautaa ja alumiinia sekä monia ympäristömyrkkyjä. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 19

Kuva 3. Humuspitoinen vesi voi olla lähes mustaa myös luonnontilaisissa suopuroissa. Kuvassa laskuojan vesi on ohjattu takaisiin vanhaan mutkittelevaan purouomaan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 20

Vesiensuojelu hakkuissa, maanmuokkauksessa ja kantojen nostossa

Vesiensuojelun tavoite Valtioneuvoston hyväksymässä Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 on asetettu tavoitteeksi, että metsätalouden aiheuttama kuormitus vesistöihin vähenee. Tavoitteena on, että vesien virkistyskäyttöarvo ei huonone tai se paranee. Tavoitteena on käyttää parhaimpia ja taloudellisesti tehokkaimpia vesiensuojelumenetelmiä. Hyvä suunnittelu ja ongelmien ennaltaehkäisy ovat vesiensuojelun avainsanoja. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 23

Riskitekijät Toimenpide Maalaji Kaltevuus Veden määrä Virtausnopeus Ajankohta Sijainti Iso avohakkuu, ojitusmätästys ja kantojen nosto loppukesällä maalajiltaan hienojakoisessa, jyrkässä puronvarsimetsässä. Vesistöongelmia vaikea välttää Pieni harvennushakkuu umpimetsässä talvella maalajiltaan karkealla, tasaisella moreenimaalla. Vesistöongelmia helppo välttää. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 24

Suojakaista (1) Riittävän leveällä suojakaistalla voidaan vähentää kiintoaineen ja ravinteiden valumista vesistöihin hakkuiden, maanmuokkauksen, kantojen noston ja lannoituksen yhteydessä. Suojakaistan suositusten mukainen minimileveys: Vesistöjen ja pienvesien varteen vähintään 5 metriä. Metsälakikohteella rajaus ominaispiirteiden mukaan. Metsäojien varteen 3 metriä, jos ei nosteta kantoja. Muokkauksessa ojien varteen vähintään 1 metri. Lannoitus: ojat 5 m, purot 10 15 m, vesistöt 30 m. Lentolevityksessä suojakaista vesistöihin 50 m. Tuhkanlevityksessä suojakaista vesistöihin 50 m. Leveyden tulisi olla minimiä enemmän, kun maalaji on hienojakoista, rinne jyrkkä, vettä valuu laajalta alueelta. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 25

Suojakaista (2) Huomioitava tulva suojakaista ei saa jäädä tulvan alle. Yksittäisiä puita voi poimia, jos se onnistuu maanpintaa rikkomatta eikä kyseessä ole metsälakikohde. PEFC-sertifioinnin standardien mukaan suojakaistan puuston voi hakata, mutta pensaskerrosta ei saa raivata. Hakkuutähteet puidaan suojakaistan ulkopuolella. Leveydessä kannattaa huomioida maanpinnan muodot ja veden virtaamakohdat. Virtaamakohtiin leveyttä. Maiseman kannalta monotoninen tasaleveä kaistale on yleensä huono. Suojakaistalle tai sen läheisyyteen hyvä sijoittaa säästöpuuryhmiä. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 26

1. 2. 3. Kuva 4. 1. Pieni notko eli veden purkautumisreitti lisää leveyttä 2. Jyrkkä rinne lisää leveyttä 3. Alava ranta, huomioitava tulvaraja 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 27

Kuva 5. Erijärvi, Perho. Katso myös muistiinpanot ja seuraava dia. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 28

Kuva 6. Pintaveden valuntamalli voidaan liittää ilmakuvaan tai maastokarttaan. Mallista nähdään kohdat, joista pintavesi purkaantuu vesistöön. Uomaeroosion riskiä kuvataan eri värein: vihreässä uomassa riski on pieni, sitten sininen, keltainen ja punaisessa riski on huomattava. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 29

Kuva 7. Riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan leveydessä huomioitu kuvan oikeasta reunasta tuleva painuma (vedenkulku-uoma), jota ei ole hakkuussa ylitetty. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 30

Kuva 8. Reunimmaisesta muokkausurasta rantaan 10 15 m eli leveyttä vesiensuojelun kannalta riittävästi. Rantavyöhyke turvetta. Maiseman kannalta toteutus ei ole paras mahdollinen. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 31

Vesiensuojelu eri työlajien yhteydessä

Maanmuokkaus Maanmuokkauksella varmistetaan uudistamisen tulos ja parannetaan metsätalouden kannattavuutta. Tavoitteena muokkausmenetelmä, joka varmistaa uudistamisen ja paljastaa kivennäismaata mahdollisimman vähän. Hienojakoiset maat (hieno hieta, hiesu, hienoainesmoreeni) hankalia vesiensuojelun kannalta. Hienojakoiset maat vaativat yleensä mätästyksen. Ojitusmätästysaloilla vesiensuojelu kuten kunnostusojituksessa. Vettä johtavia ojia tehdään vain, jos on maan kuivatustarvetta. Turvemailla uudistamisen yhteydessä joudutaan tekemään myös ojitus. Vesiensuojelu kuten kunnostusojituksessa. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 33

Uudistamisketju Metsänomistajan tavoite, kasvupaikan viljavuus, sijainti, metsän terveys Uudistettava puulaji Puulaji, viljavuus, maalaji, sijainti, metsänomistajan tavoite Uudistamismenetelmä Uudistamismenetelmä, maalaji, vesitalous, (konekalusto) Maanmuokkausmenetelmä Vesiensuojelun huomioiminen ja toimenpiteet, tarvittaessa muokkausmenetelmän vaihto. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 34

Kuva 9. Laikkumätästys on suositeltava muokkausmenetelmä erityisesti kuusen viljelyssä. Paljasta maanpintaa on vähemmän kuin perinteisellä metsä-äkeellä ajettaessa eikä yhtenäisiä vedenkulku-uomia synny. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 35

Kantojen nosto Kantojen nosto rikkoo maan pintaa enemmän kuin pelkkä maanmuokkaus eroosion riski kasvaa. Vesiensuojelu huomioidaan samoin kuin maanmuokkauksessa ja käytetään samoja menetelmiä koska maanpintaa paljastuu enemmän, leveämmät suojakaistat suositeltavia. Kantoja ei nosteta I luokan pohjavesialueilta eikä nostoa suositella II luokan pohjavesialueilla. Kantojen nosto voi lisätä välillisesti ravinnekuormitusta, jos kantojen nostoalueelta huuhtoutuu vesistöön kiintoainetta. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 36

Hakkuutähteiden keruu Päätehakkuuikäisen kuusikon biomassasta noin 40 % oksissa, latvuksessa ja neulasissa. Männyllä noin 20 %. Ravinteista suurin osa neulasissa, latvuksessa ja muissa ohuissa oksissa. Hakkuutähteiden keruu pienentää potentiaalista ravinteiden huuhtoutumista. Ravinteet ovat pois metsän kasvusta. Siksi hakkuutähteistä suositellaan jätettäväksi 30 % ja kuusivaltaisilla aloilla suositellaan latvusmassan kuivattamista palstalla. Harvennushakkuualoilla kokopuukorjuulla ei merkittävää vaikutusta ravinnehuuhtoumaan, mutta selvä vaikutus jäävän puuston kasvuun. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 37

Hyvä työmaakartta Maalaji eroosioherkkyys Pintavesien virtausreitit Merkintä mahdollisesta pohjavesialueesta Ojitustarve Metsälakikohteet ja muut arvokkaat elinympäristöt Vesiensuojelumenetelmät: suojakaistat, muut mahdolliset rakenteet, kuten pintavalutuskenttä, kaivukatkot, lietekuopat, laskeutusaltaat. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 38

Epäonnistumisen paikat 1. Riskikohteissa liian voimakkaita toimenpiteitä. 2. Liian kapeat suojakaistat minimileveydet toimivat vain helpoimmissa kohteissa. 3. Ojitusmätästysalueilla tai turvemailla on tehty vettä johtavia ojia ilman tarpeellisia vesiensuojelurakenteita. 4. Äesvaot rinteen suuntaisia. 5. Ei ole huomioitu pohjavesialueita. 6. Vettä ja sen mukana kivennäismaata kulkeutuu arvokkaalle elinympäristölle. 7. Ojat on kaivettu happamaan sulfaattipitoiseen pohjamaahan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 39

Puunkorjuu Suojakaistan minimileveydet Vesistö Pienvesi Oja Vesistöjen ja pienvesien varteen tulee jättää 5 metriä leveä suojakaista, jolla maanpintaa ei rikota. Maanmuokkaus 5 metriä 5 metriä 1 metri Kantojen nosto 5 metriä 5 metriä 3 metriä Hakkuutähteet 5 metriä 5 metriä Ei jätetä ojiin Hakkuutähteitä ei jätetä suojakaistalle Lannoitus 30 metriä, lentolevitys 50 metriä 10 15 m 5 metriä Tuhka 50 metriä 10 15 m 5 metriä Urea kantokäsittely Kasvinsuojeluaineet 10 metriä Kasvinsuojeluaineita ei käytetä suojakaistoilla 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 40

Vesiensuojelu pohjavesialueilla Kantoja ei korjata I-luokan pohjavesialueilta (PEFCkriteerit) eikä nostoa suositella II-luokan pohjavesialueilla. I- ja II-luokan pohjavesialueilla suositellaan vain kevyttä maanmuokkausta (vain maanpinnan paljastus). I- ja II-luokanpohjavesialueilla ei suositella kulotusta. I- ja II-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. I- ja II-luokan pohjavesialueilla olevia soita ei suositella lannoitettavaksi (pohjaveden ehdoton pilaamiskielto). I - ja II-luokan pohjavesialueilla kunnostusojitusta ei suositella, mikäli ojat joudutaan kaivamaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmiksi. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 41

Vesiensuojelu kunnostusojituksessa

Kunnostusojituksen tarve (1) Turvemaiden ojituksen tavoitteena on laskea pohjaveden pintaa niin, että maan pinnassa on 30 50 cm hapellinen kerros kasvukauden aikana. Kunnostusojitustarve voidaan arvioida tarkastelemalla ojien kuntoa, puuston kasvua ja pohjaveden korkeutta. Kunnostusojitustarvetta ei pääsääntöisesti ole, jos hyväkasvuista puustoa on Etelä- ja Keski-Suomessa yli 120 m³/ha ja Pohjois-Suomessa yli 150 m³/ha. Puuston haihdunta pitää pohjaveden riittävän alhaalla. Puuston kasvu hiipuu vähitellen pohjaveden noustessa äkkikuolemaa ei tapahdu. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 44

Kunnostusojituksen tarve (2) Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennushakkuiden yhteyteen tai siirtää uudistamisvaiheeseen. Huomioitava puuston määrä hakkuun jälkeen. Kunnostusojituskelpoisuus tarkoittaa sitä, että kunnostusojitus on taloudellisesti kannattava toimenpide. Kannattavuus monen asian summa. Kunnostusojituksen aikaansaama lisäkasvu keskimäärin 1 1,5 m³/v/ha 15 20 vuoden ajan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 45

Kuva 10. Oja täysin tukossa, puustossa alkavaa harvennustarvetta, puustosta valtaosa kasvaa tukkipuustoksi. Kunnostusojitus tarpeellinen ja kannattava toimenpide. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 46

Kuva 11. Karu rahkaräme, jolla puusto ei kasva tukkipuun mittoihin ilman toistuvia lannoituksia. Kunnostusojitus ei ole kannattavaa. Kuiva maatunut pintaturve liettyy erittäin helposti veden mukaan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 47

Kunnostusojituskelpoisuus Kunnostusojituskelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että hanke on taloudellisesti kannattava. Hanke on taloudellisesti kannattava, kun puuston arvokasvu (= lisäkasvu ja järeytyminen) tuottaa ojituskustannukselle halutun tuoton. Taloudelliseen kannattavuuteen vaikuttaa kunnostusojitushankkeen koko, maantieteellinen sijainti, yksittäisen hankkeen sijainti suhteessa muihin hankkeisiin, puunmyyntitulot, haluttu tuotto sijoitukselle, kasvupaikan hyvyys, olemassa olevan puuston määrä ja laatu. Hyvän metsänhoidon suosituksissa minimitasona: 1) kasvu vähintään 1,5 m³/ha, 2) päätehakkuussa puustosta valtaosa tukkipuuta. Esim. Lisäkasvu 1 m³/ha 20 vuotta, lisäkasvu 1/3 tukkia. Tuotto 20 m³ x 27 /m³ = 540 /ha. Ojitus 300 /ha, tuotto n. 3 %. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 48

Vesiensuojelun tavoite Metsätalouden toimenpiteistä kunnostusojitukseen liittyy suurin riski haitallisesta vesistökuormituksesta. Vesistökuormitus koostuu yksittäisistä hajallaan olevista toimenpiteistä. Tärkeimmät vesiensuojeluratkaisut tehdään yksittäisen hankkeen toteutuksessa. Ensisijainen tavoite on estää maa-aineksen irtoaminen veden mukaan. Hyvin onnistuneilla vesiensuojeluratkaisuilla kiintoaineesta pysäytetään 70 90 % ennen vesistöä. Ehkäistävä purojen ja pienvesien liettyminen. Muistettava, että ravinteet kulkeutuvat vesistöihin valtaosin kiintoaineen mukana ja eloperäinen kiintoaines voi ajan myötä liueta veteen muodostaen humusta. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 49

Kunnostusojitushankkeen vesiensuojelun suunnittelu ja toteutus

Vesiensuojelun suunnittelu (1) Kohdevalinta - hyötyjen arviointi: Tehdään vain puuston kehityksen kannalta tarpeellisia kunnostusojituksia. Kerralla kuntoon periaate (hakkuu, lannoitus, vesiensuojelurakenteet + kunnostusojitus). Riskien kartoitus: syöpyvät alueet, arvokkaat luontokohteet, happamat sulfaattimaat, pohjavesialueet. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 51

Vesiensuojelun suunnittelu (2) Huolellinen suunnittelu: valuma-alue ja vesimäärä rakenteiden mitoitus virtaamanhallinta ja vesiensuojelun muut rakenteet kaivettavat ojat: perkaus tai täydennysojitus purkautuvien vesien ohjaus veto- ja laskuojiin vesiensuojelurakenteet ja niiden paikat, rakenteiden hajautus kunnostus- ja huoltotarve läjitysalueet, kulkureitit ja merkinnät työjärjestys ja työn ajankohta. Suunnitelman mukainen ja huolellinen toteutus. Pyritään parhaaseen mahdolliseen vesiensuojelun tasoon olosuhteet huomioiden. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 52

Vesiensuojelun suunnittelu (3) Mahdolliset laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät tehdään ennen kuivatusojia. Ojaverkoston kaivu aloitetaan latvaojista. Laskuoja kaivetaan viimeiseksi. Kaivu mahdollisimman kuivaan aikaan. Ojiin riittävä, muttei liian suuri syvyys. Jos mahdollista, laskuojaa ei perata lainkaan. Perataan vain, jos se on tarpeen kuivatuksen kannalta. Suuret vesimäärät ohjataan tarvittaessa useampaan laskuojaan. Laaja ojitus useammalle vuodelle, jos mahdollista. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 53

Ojakohtaiset menetelmät Menetelmä Vesien jako useampaan ojaan Ojien suuntaus Lietekuoppa Kaivukatko Pohjapato Tarkoitus Vesien jakamisella voidaan pienentää ojakohtaista vesimäärää ja veden virtausnopeutta. Ojaeroosion ehkäisy. Ojien pituuskaltevuus ei ylitä ojan valumaalueen ja maalajin mukaista suurinta sallittua raja-arvoa. Ojaeroosion ehkäisy. Pidättää ojan pohjalla kulkevan karkean maaaineksen. Pienentää pituuskaltevuutta ja virtausnopeutta ja sitä kautta ojaeroosiota. Pienentää pituuskaltevuutta ja virtausnopeutta ja sitä kautta ojaeroosiota. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 54

Hankekohtaiset menetelmät Menetelmä Virtaaman hallinnan rakenteet Laskeutusallas Pintavalunta Kosteikko Tarkoitus Virtaamanhallinnalla varmistetaan, että veden virtausnopeus pysyy riittävän pienenä eikä maa-aines irtoa veden mukaan. Hidastaa veden virtausnopeutta, jolloin altaan pohjalle laskeutuu maa-ainesta. Pidättää kiintoainesta ja myös ravinteita. Vesi virtaa turpeen tai kivennäismaan ylimmässä vettä läpäisevässä kerroksessa, jossa se puhdistuu. Osittain avovesipintainen vesiensuojelurakenne, joka pidättää kiintoainesta ja ravinteita. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 55

Virtaamanhallinta Virtaamanhallinta on keskeinen menetelmä pienentää kunnostusojituksen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Ojakohtainen virtausnopeus ei saa ylittää maalajikohtaista rajanopeutta. Virtausnopeuteen vaikuttaa ojan pituuskaltevuus ja vesimäärä. Pituuskaltevuuteen vaikuttaa ojien suuntaus. Sitä voidaan pienentää pohjapadoilla tai kaivukatkoilla. Veden määrään ja sitä kautta virtausnopeuteen voidaan vaikuttaa erilaisilla patorakenteilla, joita ovat putkipato, settipato, v-pato, munkki sekä veden ohjauksella ojaverkostossa eri ojiin. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 56

Kaivu- ja perkauskatkot Kaivu- ja perkauskatkojen tarkoitus on pienentää ojan pituuskaltevuutta ja ehkäistä ojaeroosiota. Kaivukatkon suositeltava pituus on 20 metriä, mutta lyhyempiäkin kannattaa käyttää. Veto- ja laskuojien perkaustarve on arvioitava huolella ja ne perataan vain, mikäli riittävää kuivatustehoa ei saada muutoin aikaiseksi. Laskuojaa ei perata, jos tukkeutunut oja padottaa vettä vain hetkellisesti tulvahuippujen aikana. Jos laskuoja perataan, on suositeltavaa tehdä se vasta 1 2 vuotta kuivatusojien perkauksen jälkeen. Suon ja kangasmetsän vaihettumisvyöhykkeeseen kaivetun niskaojan perkaus on myös harkittava aina tapauskohtaisesti. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 57

Uomien eroosioherkkyyden mallinnus Pintavesien virtausreitin, valuma-alueen pinta-alan ja uoman kaltevuuden perusteella laskettu arvo esim. veden nopeus. Antaa etukäteistietoa pintavesien liikkumisesta ja kohdista, joissa maaainesten irtoaminen on mahdollista. Aineisto toimijoiden käyttöön vuoden 2014 aikana. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 58

Putkipato Virtaamansäätörakenne, jonka avulla padotetaan hetkellisesti vettä padon yläpuolella olevaan laskeutusaltaaseen ja/tai ojaverkostoon. Putkipato pienentää ylivirtaamien voimakkuutta tutkimusten mukaan jopa 90 %. Vähentää eroosiota ojaverkostossa ja parantaa kiintoaineen laskeutumista. Vähentää kiintoaineen määrää jopa 80 %. Putkipato padottaa vettä ojitusalueelle ja vaikutus voimakkain padon yläpuolella. Mitoitus siten, että kasvukaudella pohjaveden pinta pysyy ojitusalueella riittävän alhaalla. Soveltuu laajoille ojitusalueille, joissa rakenteen yläpuolella riittävästi veden pidätystilavuutta. Soveltuu hyvin laskeutusaltaan yhteyteen. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 59

Kuva 12. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 60

Lietekuopat ja laskeutusallas Lietekuopan tilavuus vähintään 1 m³ ja lietekuopat sijoitetaan 100 metrin välein ja ennen jokaista risteystä. Laskeutusaltaassa oleellista riittävä koko, oikea rakenne ja sijainti. Laskeutusaltaaseen mahdollista pidättää vain hieta ja sitä karkeammat maalajit. Laskeutusallas ei koskaan saa olla ainoa vesiensuojelumenetelmä. Laskeutusallasta ei aina tarvita (siitä ei ole aina hyötyä). 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 61

Kuva 13. Lietekuoppa pidättää ojan pohjalla kulkevaa karkeaa maaainesta. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 62

Kuva 14. Kosteikon (tai ison laskeutusaltaan) rakentamisessa kannattaa käyttää esimerkiksi vanhoja turpeennostopaikkoja, jolloin vältytään raskailta kaivuutöiltä. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 63

Pintavalutuskenttä (1) Pintavalutuskenttä voi olla ojitettu tai ojittamaton suo tai kivennäismaa-alue, jolle metsänkäsittelyalueen vedet ohjataan. Pintavalutukseen soveltuu tasainen maa-alue, jolle vesi levittäytyy tasaisesti ja virtaama hidastuu. Sitoo hyvin kiintoaineita, liukoisten ravinteiden osalta tulokset vaihtelevia. Toimivuuteen vaikuttaa koko, hyötyala, tulevan veden määrä, oikovirtaukset, kaltevuus, kasvillisuus ja turvekerroksen paksuus. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 64

Pintavalutuskenttä (2) Suositeltava koko vähintään 1 % valuma-alueen pintaalasta. Valuma-alueen kokosuositus alle 50 ha. Jos isompi niin vedet useammalle pintavalutusalueelle. Ohjekokoa pienempikin parempi kuin ei mitään, pidättää hyvin kiintoainetta. Ohjekokoa selvästi pienemmälle kentälle ei kuitenkaan koko kuivatusalueen vesimäärää vaan ainoastaan se osa, jonka käsittelyyn pintavalutuskentän koko riittää. Pieni pintavalutuskenttä toimii paremmin virtaamansäätörakenteiden, esim. putkipatojen yhteydessä. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 65

Kuva 15. Vesi saadaan jakaantumaan pintavalutuskentälle tasaisemmin kampamaisella jako-ojalla. Kentän alapuolisia ojia perataan vain tarpeen mukaan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 66

Kuva 16. Jos pintavalutuskenttä tehdään metsään, puuston kuoleminen on mahdollista. Pääpuulajeista kuusi on herkin, mänty ja hieskoivu kestävät tulvia paremmin. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 67

Kuva 17. Lietealtaan alapuolinen pintavalutusalue, jossa veden jakaantumista on pyritty parantamaan padotuksella. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 68

Kosteikko Kosteikko on patoamalla tai kaivamalla tehty osittain avovesipintainen syvän ja matalan veden alueita käsittävä vesiensuojelurakenne. Kosteikot pidättävät hyvin kiintoainesta ja myös ravinnekuormitusta. Fosforin osalta vaihtelevia tuloksia. Kosteikkojen rakentamisessa suositeltavaa käyttää olemassa olevia lampia, turpeen nostopaikkoja tai vastaavia, jolloin vältytään huomattavalta rakentamiselta. Kosteikko voi olla myös lyhytaikainen tulvituskosteikko. Hyvän kosteikon suunnittelu ja rakentaminen on vaativa, osaamista ja hyviä paikkatietosovelluksia vaativa työ. Kosteikon käyttö on suositeltavaa, kun sillä voidaan parantaa useiden maankäyttömuotojen vesiensuojelua ja kosteikolla on muutakin kuin vain vesiensuojelullista arvoa. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 69

Metsätalouden vesiensuojelu lannoituksessa ja happamilla sulfaattimailla

Vesiensuojelu lannoituksessa (1) Kohdevalinta: pääravinteita typpeä ja fosforia vain, jos niistä on hyötyä. Työn ajankohta lannoitelajin mukaan: sulan maan aikaan, tuhkaa ympäri vuoden, nitraattityppi kevätkesällä, urea syksyllä. Riittävät suojakaistat: ojat 5 m, purot 10 15 m, vesistöt 30 m tai 50 m (tuhkan levitys), lentolevityksessä vesistöjen varteen 50 m. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 72

Vesiensuojelu lannoituksessa (2) Työjärjestys: hakkuu, lannoitus, kunnostusojitus. Turvemaille RautaPK-lannoite tai tuhkaa. Lannoitteen rauta ja tuhkan metallit sitovat fosforin maa-ainekseen. Tuhka tai RautaPK eivät lisää turvemaiden fosforin huuhtoutumista. Kivennäismaiden lannoitteet hidasliukoisia. Kivennäismaiden lannoituksesta typestä huuhtoutuu jonkin verran (n. 10 %), fosfori ei huuhtoudu. Tärkeillä pohjavesialueilla (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (luokka II) ei lannoiteta. Ympäristönsuojelulaissa pohjaveden ehdoton pilaamiskielto. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 73

Happamat sulfaattimaat Happamia sulfaattimaita esiintyy rannikkovesistöjen valumaalueilla Litorinameren ylimmän rannan korkeudella. Pohjois-Pohjanmaalla korkeus noin 100 m ja Etelä-Suomessa 30 40 m merenpinnasta. GTK tekee happamien sulfaattimaiden yleiskartoitusta. Tiedot löytyvät GTK:n verkkosivuilta. Todellista hapanta sulfaattimaata tai pohjavesipinnan alapuolisia sulfidi-sedimenttejä, jotka hapettuvat ja muodostavat rikkihappoa (H2SO4), jos pohjavesipinta laskee esim. ojituksen seurauksena. Rikkihappo laskee maakerroksen ja valumavesien ph-arvon niin alas, että vesistöissä voi tapahtua kalakuolemia. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 74

Metsätalouden vesiensuojelun lainsäädäntö ja vastuukysymykset

Ympäristönsuojelulaki Ympäristön pilaantumisen torjunnan yleislaki. Pohjavesien ehdoton pilaamiskielto. Ympäristölupa tarvitaan, jos toiminnasta ympäristön pilaantumisen vaara. Pilaantumista on tapahtunut esimerkiksi silloin, jos ympäristön soveltuvuus yleiseen virkistykseen vähenee tai vahinkoa syntyy omaisuudelle tai sen käytölle. Tavoite on ennen kaikkea ennalta ehkäistä pilaantumista. Toimijan tulee olla riittävän selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Toimijalla on myös pilaantumisen torjuntavelvollisuus. Tämä voi tarkoittaa esim. torjuntaa, kun öljyä pääsee maahan. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 77

Vesilaki Vesilaki käsittelee vesitalousasioita, esim. vedenpinnan nostoa tai laskua tai veden ohjaamista uuteen uomaan. Jos ojitushanke on luvanvarainen, sille haetaan vesilain vesitalouslupaa, ei ympäristölupaa, vaikka luvanvaraisuus koskisi vesistön pilaantumisen vaara. Lupaviranomainen on aluehallintovirasto (AVI). Vesilakia sovelletaan vesistöihin. Niitä ovat järvet, lammet, purot, tekojärvet, kanavat tai vastaavat. Noro, oja tai lähde ei ole vesilaissa vesistö. Luonnontilaisen tai sen kaltaisen lähteen tai noron luonnontilaa ei kuitenkaan vesilain mukaan saa vaarantaa. Jos toimenpide vaarantaa puron uoman luonnontilaisuuden, on toimenpide luvanvarainen. Vesilain mukaista järvien, purojen ja norojen suojelua ei sovelleta Lapin maakunnassa. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 78

Ojitushanke Maanomistajalla on oikeus ojitukseen maan kuivattamiseksi. Ojitusta on ojan tekeminen, ojan, noron tai puron suurentaminen, syventäminen tai oikaisu. Ojitushanke on harvoin luvanvarainen. Ojitus on tehtävä niin, ettei toisen alueelle aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta vahinkoa. Jos vahinko on huomattavasti pienempi kuin kustannus, joka aiheutuu sen estämisestä, korvaus voi olla rahaa. Toisen maalla toimimiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa tai lupa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 79

Ojitusilmoitus Kirjallinen ilmoitus ojitushankkeesta elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukseen (ELY) 60 vuorokautta ennen aloitusta. Ei tarvita, jos hanke on vähäinen tai sille on myönnetty vesitalouslupa. Vähäistä hanketta ei ole tarkasti määritelty. Käytännöksi muodostunut, että kaikista kunnostusojituksista tehdään ilmoitus. Uudistamiseen liittyvää ojitusmätästystä pidetään vähäisenä, vaikka siihen liittyy ojitusta. Metsälaki/vesilaki: Metsälaki koskee pienvesien välitöntä lähiympäristöä. Vesilaki koskee vesiuomaa. 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 80

Kiitos! Metsäala kasvuun 11.12.2013 Suomen metsäkeskus 81