ARVIO TUULIVOIMARAKENTAMISEN VAIKUTUKSISTA LINNUSTOON JA LUONNONYMPÄRISTÖÖN POHJOIS- SAVOSSA Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavan selvityksiä Kalle Ruokolainen 2011
Arvio tuulivoimarakentamisen vaikutuksista linnustoon ja luonnonympäristöön Pohjois Savossa Kalle Ruokolainen Pohjois Savon liitto
Arvio tuulivoimarakentamisen vaikutuksista linnustoon ja luonnonympäristöön Pohjois Savossa Tuuliatlaksen mukaan tuulivoimarakentamisen kannalta otollisia olosuhteita on Pohjois- Savossa etenkin korkeimmilla mäkien lakialueilla sekä laajojen järvialueiden rannoilla. Näiden kahden seikan osuessa lähekkäin tuotto näyttäisi olevan kaikkein paras. Pohjois-Savon liitto on valmistellut tuulivoiman vaihemaakuntakaavaa varten kartan potentiaalisista tuulivoima-alueista. Samalle kartalle on merkitty potentiaalisten tuulivoima-alueiden ympärille kahden kilometrin päähän ulottuvat puskurivyöhykkeet, joille pääosa voimaloiden linnusto- ja maisemavaikutuksista rajoittuu. Lisäksi kartalle on merkitty luonto- ja linnustovaikutusten kannalta olennaisia aluevarauksia ja kohdemerkintöjä (kartta 1a.) ja toisaalta maisema- ja kulttuuriympäristöjen suojelualueita ja -kohteita (kartta 1b.). Arvio perustuu keskeisesti näiden karttojen tarkastelun ja aluetuntemuksen yhteensovittamiseen. Tässä työssä tarkastellaan potentiaalisille tuulivoima-alueille mahdollisesti rakennettavien tuulivoimaloiden linnusto- ja luontovaikutuksia painottuen ensin mainittuihin. Näin siksi, että yleisesti tiedetään maa-alueille rakennettavien voimaloiden vaikutuksen olevan suurinta yleensä lintuihin ja tuulivoiman hyväksyttävyyden kannalta olennainen kysymys. Toisena tulevat ehkä maisemalliset vaikutukset, tässä tapauksessa vaikutukset luonnonmaisemaan ja kulttuurimaisemiin, ja kolmantena muihin eliöihin ja joissakin tapauksissa vaikutukset (luonnon) äänimaisemaan (esim. hiljaiset alueet, erämaiset seudut). Itse mahdollisten rakentamispaikkojen luonnonarvoja ei erikseen tarkastella, koska se tuskin olisi rakentamisesta aiheutuvien ja melko pienille alueille rajoittuvien paikallisten vaikutusten takia tarkoituksenmukaista, sillä suunnittelu on vielä hyvin yleispiirteisellä maakuntakaavatasolla. Paikallisista luonnonarvoista (mm. uhanalaisten lajien esiintymät) pitäisikin tehdä selvitykset ennen tuulivoimapuiston lopullisen rakentamissuunnitelman aloittamista. Linnustovaikutusten tarkastelu Tuulivoimalat vaikuttavat lintuihin lähinnä kolmella tavalla. Voimala-alueet, ns. tuulivoimapuistot, voivat tuhota elinympäristöjä (habitaattivaikutus), ne voivat häiritä ja pelottaa lintuja (häirintävaikutus) ja linnut voivat törmätä voimaloihin (lintukuolemat). Habitaatti- ja häirintävaikutukset Habitaatti- ja häirintävaikutuksia rajoitetaan tehokkaasti sijoittamalla tuulivoimalat alueille, joilla ei ole erityisen paljon lintuja ja jotka eivät ole lintujen kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai muuttoreittejä. Tällaisia vältettäviä alueita ovat kansainvälisesti ja valtakunnallisesti tärkeät lintualueet (IBA- ja FINIBA-alueet), lintuvesiensuojeluohjelman alueet ja muut tärkeät lintukosteikot (mm. lintusuot), Natura 2000 -verkoston alueet (erityisesti SPA-alueet) ja monet muut luonnonsuojelualueet.
Lisäksi on hyvä tiedostaa, että lintuja kerääntyy erityisen paljon myös kaatopaikoille ja keväisille sulapaikoille. Nämä vältettävät alueet ovat siis sellaisia, joilla pesii, ruokailee ja levähtää paljon lintuja tai joilla esiintyy vähälukuisia tai uhanalaisia lajeja ja niiden suosimia elinympäristöjä. Muuttoreittien osalta on sen sijaan vaikeammin osoitettavissa selviä alueita tai kohtia, joihin ei pitäisi rakentaa tuulivoimaloita niiden aiheuttaman selvän häiriön tai lintukuolemien riskin takia. Tämä johtuu siitä, että Pohjois-Savossa lintujen muutto tapahtuu pääosin hajallaan eikä selviä muuton pullonkauloja ole. Toki on todettavissa, että osa linnuista hyödyntää ja seuraa vesistöreittejä (vesilinnut, lokit, kahlaajat), osa seurailee vesistöjen välisiä kannaksia ja niemiä ja saarijonoja (vaeltavat varpuslinnut, ehkä myös tikat) sekä mahdollisesti korkeiden mäkialueiden muodostamia ketjuja (petolinnut, mahdollisesti kurjet), mutta tämän tarkempaa tietoa erityisen suosituista muuttoreiteistä ei ole. Yleisesti tiedetään, että isokokoisten lintujen kevätmuutto keskittyy Suomessa muutamille päämuuttoreiteille, jotka kulkevat pitkin Suomenlahtea itään ja koilliseen sekä Pohjanlahden rannikolla. Tämä koskee etenkin parvina muuttavia kuikkalintuja, arktisia vesilintuja, hanhia ja joutsenia sekä osaa kahlaajista (vrt. kartta 2). Kurkien pääjoukot muuttavat halki Länsi-Uudenmaan (Hanko-Kirkkonummi-väli) Länsija Keski-Suomeen. Petolintujen muuttoreitit kiertävät osin Suomenlahden perukan kautta luoteeseen ja pohjoiseen, osin Ruotsista Lounais-Suomeen ja siitä edelleen pohjoisiin ilmansuuntiin. Petolinnut eivät kuitenkaan muuta parvina, vaan niiden muutto hajaantuu laajalle alueelle. Kahlaajat muuttavat usein niin korkealla, että niiden muuttoa manneralueiden yli ei oikeastaan pysty havaitsemaan, vaikka muutto suuntautuisi halki sisämaan. Pikkulinnut muuttavat vaihtelevasti erikokoisissa parvissa, mutta usein melko matalalla, ehkä valtaosin mäillä sijaitsevien tuulivoimaloiden roottorinlapojen alapuolella. Usein yöllä tapahtuvan muuton korkeudesta on kuitenkin vähän tietoa. Lintujen muuttoa esiintyy joka tapauksessa kaikkialla maassamme, koska osa yksilöistä seuraa muuttoreittejä vain löyhästi ja ne menevät pääreittien väleissä pienempinä parvina kuin pääväylillä. Vastaavasti yksittäismuuttajien määrät ovat pääreittien väleissä vähäisempiä kuin pääreiteillä. Syksyllä, jolloin muuttavien lintujen yksilömäärät ovat huomattavasti suurempia kuin keväällä, reitit kulkevat samoilla seuduin kuin keväällä, mutta päinvastaiseen suuntaan. Törmäämiskuolemien riskin ja merkittävyyden arviointia yleisesti ja lajeittain Pohjois-Savo sijaitsee isokokoisten lintujen päämuuttoreittien ulkopuolella. Näin ollen suurten lintumäärien törmäämisen todennäköisyys tuulivoimaloihin on meillä suhteellisen vähäinen. Edelleen kuitenkin on todennäköistä, jopa varmaa, että yksittäisiä törmäyksiä tapahtuu kaikkiin voimaloihin. Törmäysfrekvenssi suhteessa tuulivoimalan sijaintiin ja mahdollisesti törmäävät lajit jäävät oikeastaan spekuloinnin varaan. Lisäksi on poikkeuksellisia sääoloja, jolloin isojenkin lintujen (lähinnä hanhien) muutto voi yltää voimakkaana myös Pohjois-Savoon. Tällöin kyseeseen tulevat lähinnä syyssumujen (keväisin harvemmin) harhauttamat muuttoparvet. Sumuisilla ilmoilla,
jolloin pilvet roikkuvat matalalla, lintujen muuttokorkeus ei välttämättä ole kovin suuri, jolloin tuulivoimaloiden roottorinlavat, jotka sijaitsevat 50 150 metriä mäenlakien yläpuolella voivat hyvinkin osua parven muuttoreitille. Todennäköisyys tällaisten muuttoväyliltä eksyneiden parvien törmäyksiin lienee suurin maakunnan etelä- ja itäosissa (Varkaus, Leppävirta, Tuusniemi, Kaavi). Näiden törmäysten yleisyyden ja vaikutusten tarkka arviointi on jokseenkin mahdotonta. Yleisesti ottaen muuttolintujen reittejä ei Pohjois-Savossa voida tarkasti määrittää. Pääosa kaikesta lintumuutosta kulkee täällä halki koko maakunnan hajallaan. Toisilla lajeilla muuttosuunnat ovat lounaasta koilliseen ja takaisin, toisilla lajeilla kaakosta luoteeseen ja takaisin, joillakin lajeilla muutto tapahtuu etelä-pohjoissuunnassa. Vallitsevat tuulensuunnat vaihtelevat meillä Tuuliatlaksen mukaan melkoisesti (Kuva 1.), joten törmäysriski näyttäisi muodostuvan suunnilleen yhtä suureksi myös kunkin lajin muuttosuunnasta riippumatta (kohtisuorassa muuttosuuntaan olevat lavat peittävät ilmatilasta suuremman pinta-alan kuin vinottain tai samansuuntaisesti olevat). Toisaalta linnutkin ohjautuvat tiettyihin suuntiin tuulen vaikutuksesta tai ne pyrkivät muuttamaan hyvällä myötätuulella, joten oletusarvona voinee pitää, että hyvän myötätuulen vaikutuksesta törmäysriski voimalan lapoihin on hieman suurempi suoraviivaisilla myötätuulimuuttajilla kuin esimerkiksi tyynempien kelien yömuuttajilla. Kuva 1. Kuopion tuuliruusu. Lähde: Tuuliatlas Joissakin tapauksissa lintujen on havaittu seurailevan reittivesistöjä (mm. vesilinnut) ja mahdollisesti mäkiselänteiden jonoja (petolinnut). Toisaalta linnut suosivat hyviä ruokailualueita (kerääntymisalueet) ja lentävät paljon edestakaisin näiden lähistöllä. Levähdysalueet ovat usein kosteikkoja (lintuvesiä) ja niitä ympäröiviä pelto-alueita sekä kaatopaikkoja ja vesistöjen sulapaikkoja (keväisin). Tällaisten kohteiden lähistölle kertyy myös petolintuja, jotka saalistavat toisia lintuja ja pikkujyrsijöitä. Tuulivoimaloiden sijoittelussa lintujen kerääntymisalueiden läheisyyttä on hyvä välttää törmäysriskin pienentämiseksi. Pohjois-Savossa tuulivoiman linnustovaikutusten arviointi jää muuttolintujen osalta lähinnä spekuloinnin tasolle. Eri mäkialueiden, joilla kaikki potentiaaliset tuulivoimaalueet sijaitsevat, tai niiden muodostamien ketjujen merkittävyyttä lintujen muuton ohjaajina ei voida nykytiedoin arvioida tai alueittain erotella. Törmäysriskiä voi arvioida ja vertailla vain hyvin karkeasti eikä arvioinnille ole esittää riittävään havainnointiin perustuvaa seuranta-aineistoa tai muuta vastaavaa tietopohjaa.
Toisaalta törmäysten vaikutuksia voi tarkastella myös niiden merkittävyyden valossa. On yleisesti hyväksyttävämpää, että voimalaan törmää runsaslukuisena esiintyvä lintulaji (vaikkapa peippo) kuin uhanalainen laji (kiljuhanhi). Näin ollen voidaan tarkastella myös sitä, mitä uhanalaisia lintulajeja tuulivoimarakentaminen Pohjois-Savossa voisi uhata. Viimeisimmän valtakunnallisen (Punainen kirja 2010) uhanalaisuusarvioinnin mukaan Suomessa on 59 uhanalaista ja 30 silmällä pidettävää lintulajia. Taantuvia lajeja on siis suhteellisen paljon. Kaikkein uhanalaisimmista lajeista (äärimmäisen uhanalaiset, 11 kpl) kaikki voivat esiintyä meillä enemmän tai vähemmän satunnaisesti, joskin kiljuhanhi, kiljukotka ja etelänsuosirri erittäin harvoin. Satunnaisia pesimälintuja lienevät vain kuningaskalastaja, kultasirkku ja rantakurvi. Nämä lajit ovat sellaisia, että tuulivoimaloilla ei ole merkittävää vaikusta ko. lajien kantoihin, koska pohjoissavolaiset voimala-alueet eivät sijoitu ko. lajien pesimäympäristöihin. Edelleen on kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi yksittäinen heinäkurppa tai haarahaukka kuolee Pohjois-Savossa joskus tuulivoimalaan törmätessään. Tällöin verotus kuitenkin kohdistunee monesti muuhun kuin maamme omaan pesimäpopulaatioon, johon taas uhanalaistarkastelumme rajoittuu. Erittäin uhanalaisia lintulajeja on Suomessa 12. Näistä useimmat esiintyvät harvinaisina myös Pohjois-Savossa, mutta nykyisiä pesimälintuja ovat vain suokukko, valkoselkätikka, peltosirkku, satunnaisesti mustapyrstökuiri ja mahdollisesti viiriäinen. Valkoselkätikan pesimäalueet tunnetaan kohtuullisen hyvin ja jos sijoituspaikan lajistoa selvitetään voimalan rakentamispäätöstä valmisteltaessa, voidaan teoreettisetkin vaikutukset lajiin minimoida. Muut edellä mainituista neljästä lajista eivät varmasti pesi alueilla, jotka meillä soveltuvat tuulivoimarakentamiseen (metsäiset mäkien lakialueet). Vaarantuneiden lintulajien joukossa (36 kpl) on jo useita meillä melko yleisiä pesimälintuja. Näistä törmäysriskissä korkeimmalla lienevät Pohjois-Savossa muutto- ja pesimäaikoina tavattavat päiväpetolinnut maakotka (pesintä ollut toistaiseksi satunnaista), mehiläishaukka (satoja pareja), hiirihaukka (satoja pareja), sinisuohaukka (kymmeniä pareja), muuttohaukka (läpimuuttaja), merikotka (läpimuuttaja) ja lokeista selkälokki (useita satoja pareja). On todennäköistä, että yksittäistapauksissa näitä lajeja kuolee roottorinlapoihin ja kuolemat kohdistuvat sekä maakunnan että Suomen pesimälintuihin. Muita tavallisia vaarantuneita pesimälajeja ovat mm. jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka (metsästettäviä vesilintuja), pohjansirkku, keltavästäräkki, kivitasku ja törmäpääsky (pienikokoisia varpuslintuja), joiden kantoihin ei mäkialueilla sijaitsevien tuulivoimaloiden pitäisi mitenkään vaikuttaa. Silmällä pidettäviksi luokitelluista (30 kpl) lajeista kaakkuri, metsähanhi, isokoskelo, tukkakoskelo, teeri, metso, kalasääski, huuhkaja ja naurulokki ovat sellaisia lajeja, joiden elinympäristöjen häiriintyminen tai törmääminen voimaloihin voisivat aiheuttaa pientä haittaa lajien paikallisille kannoille. Näistäkin osa on metsästettäviä lajeja, joten tuulivoimaloilla olisi niiden kohdalla vain marginaalinen merkitys kokonaiskuolleisuuteen. Muutamien lajien (isokoskelo, teeri, metso ja naurulokki) pesimäkannat ovat niin suuria, että tuulivoimasta aiheutuvan kuolleisuuden lisääntymisellä ei käytännössä olisi mitään vaikutusta kantoihin. Pohjois-Savossa kaakkuri, kalasääski ja ehkä huuhkajakin lienevät herkimpiä altistumaan tuulivoiman haitallisille vaikutuksille, koska niiden pesimäpaikat tai lentoreitit mäkialueilla voivat altistua häiriöille eivätkä lajien pesimäkannat ole kovin suuria.
Kyseisten lajien paikallista esiintymistä suhteessa voimaloiden sijoituspaikkoihin on syytä tarkastella viimeistään rakennushankkeita suunniteltaessa. Törmäyskuolemien välttämiseksi on hyvä myös todeta, että joskus julkisuudessa esiintynyt voimaloiden valaiseminen näyttävyyden tms. takia voisi olla omiaan muuttoaikaan houkuttelemaan lintuja läheisyyteensä, kuten majakat tekevät. Näin ollen, jos voimaloiden valaiseminen tulee jostakin syystä pohdittavaksi, olisi se syytä rajoittaa korkeintaan ajalla 1.12. 28.2., jolloin lintujen muutto on Pohjois-Savossa lähes olematonta. Joinakin lämpiminä keväinä muutto voi olla selvästi havaittavaa jo helmikuun alusta alkaen. Kalasääski ja maakotka Tietäen suurikokoisten petolintujen törmäysalttius tuulivoimaloihin valittiin kalasääski harvalukuisuutensa, näkyvyytensä ja pitkäaikaisen suojelutyön kohdelajina (nyk. silmällä pidettävä) sekä edellä esitetyn riskinarvioinnin perusteella tarkasteluun lajina, jota tuulivoima mahdollisesti eniten Pohjois-Savossa uhkaa. Lajin kaikkien tunnettujen pesimäreviirien sijaintitiedot kerättiin rengastajilta ja sijainteja verrattiin maakuntakaavatyön yhteydessä tarkasteltuihin potentiaalisiin tuulivoima-alueisiin. Vaikutusarviointia varten tuulivoima-alueiden ympärille muodostettiin kahden kilometrin etäisyyspuskuri (engl. buffer), jonka katsottiin Maailman Luonnon Säätiön (WWF) merikotkatyöryhmän merikotkalle esittämän suosituksen perusteella riittäväksi puskuriksi myös kalasääskelle. Tämän jälkeen oli mahdollista tarkastella kartalla puskuri-alueille tai niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvien reviirien määrää suhteessa yksittäisiin, mahdollisiin kaavavarauksiin. Puskurivyöhykkeille tai aivan niiden rajalle sijoittuu kahdeksan kalasääsken pesää, joista puolet on hiljentyneitä mäkipesiä. Pieni osa pesistä sijaitsee nykyään mäkialueilla (mm. entiset kolmimittaustornit), joilla moni maakunnan viimeisistä sääksipareista sinnitteli 1970 ja 80-luvuilla. Nykyään valtaosa pareista pesii vesialueiden äärellä. Kalasääskitiedot tuulivoima-alueittain on esitetty liitetaulukossa. Maakotkan osalta tilanne Pohjois-Savossa on erilainen, koska laji ei ole 1900-luvun alun jälkeen pesinyt säännöllisesti maakunnassa. Tällä hetkellä on yksi reviiri, joka ulottuu osittain Pohjois-Savon puolelle. Tämä reviiri on niin ikään huomioitu yksittäisten potentiaalisten tuulivoima-alueiden tarkastelussa. Muiden luonnonympäristöön kohdistuvien vaikutusten tarkastelu Tuulivoimalat vaikuttavat luonnonympäristöön muutenkin kuin haittaamalla lintuja. Tärkeimpinä ympäristövaikutuksina mainitaan useimmiten maisemavaikutukset ja voimaloiden aiheuttama melu. Vesialueille rakennetut voimalat voivat vaikuttaa merkittävästi myös kalakantoihin ja muuhun matalien vesialueiden eliöstöön. Pohjois- Savon vesialueille ei tuulivoimaa olla kuitenkaan sijoittamassa. Ulkomailla tuulivoiman on todettu vaikeuttavan myös lepakoiden elämää.
Maisemavaikutuksissa on vaikea erotella luonnonmaisemia ja kulttuurimaisemia, sillä esteettisen hyödyn ja haitan kokija on sama taho (ihmiset). Tässä tapauksessa onkin arvioitu lähinnä sitä, onko mahdollista tai todennäköistä, että jotkin arvokkaiksi nimetyt tai esteettistä virkistysarvoa sisältävien kohteiden ominaispiirteet vaarantuvat tuulivoimarakentamisen takia. Luonnonmaisemat, hiljaiset alueet ja kulttuurimaisemat Luonnon estetiikka (sisältäen myös äänimaiseman puhtauden) on ihmisen mieleen sidottu arvo, jota voidaan yrittää tarkastella objektiivisesti vain ihmistoiminnan kautta. Jos mahdollisella tuulivoima-alueella tai sen läheisyydessä on ennestään toimintoja tai varauksia, jotka liittyvät luonnon estetiikan vaalimiseen (suojelualueet ja -varaukset) ja kokemiseen (retkeily-, matkailu- ja metsästyskäyttö), on nähtävissä ristiriitoja näiden eri toimintojen tavoitteiden tai toivottujen vaikutusten välillä. Tuulivoimalat ovat luonnollisesti useimpien ihmisten mielestä luonnonmaisemaa häiritseviä rakennelmia etenkin, jos niihin liittyy häiritsevää melua tai valon ja varjon jatkuvia vaihteluja tai heijastuksia. Aivan vastaavasti ristiriitaisuus on nähtävissä myös rakennetun ympäristön eri aikakausien välillä. Vaikka perinteiset puiset tuulimyllyt ovat kulttuurimaisemassa erityisen kauniita, vaalimisen arvoisia ja arvokkaita rakennuksia, voi moderni tuulivoimala samassa ympäristössä olla useimpien mielestä täysin sopimaton rakennelma. Toisaalta tuulivoimaloita ei ole tässä yhteydessä tarkasteltu maiseman arvotekijöinä tai modernismin tavoitteellisina ilmentäjinä esimerkiksi urbaanissa ympäristössä, koska maakuntakaavaan ei ole merkitty modernismia tai jälkiteollista yhteiskuntaa tyypillisesti edustavia ja vaalittavia alueita tai kohteita. Perinnemaisemien ja kulttuurimaisemien alkuperäisyyden, omalla tavallaan alkukantaisen luonnollisuutensa, takia ja leimallisesti luonnonjärjestelmästä erkaantumattomuutta edustavina ne sen sijaan on tässä yhteydessä pitkälti rinnastettu luonnonympäristöihin mahdollisesti katoavina ja uhanalaisina arvoina. Osin psykologiset maisemahaitat ovat ohimeneviä, koska ihminen tottuu maisemaan. Vanha maisema unohtuu ja ihminen leimautuu uuteen vähitellen (muutosvastarinnan vähittäinen heikkeneminen). Uudet sukupolvet eivät puolestaan tiedä vanhasta maisemasta, vaan näkevät vain muuttuneen maiseman todellisuuden. Maisemavaikutuksia ei kuitenkaan kategorisesti pidä väheksyä, vaan pitäisi osata valita jollakin perusteella kohteet, joiden maisema-arvoja halutaan tietoisesti ja erityisesti suojata ja toisaalta pitäisi vastaavasti kyetä uhraamaan osa maisemista muutokselle. Esteettisiä ja ihmiskeskisiä arvoja on tarkastelu valtaosin yleisellä tasolla karttatyönä, jossa maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja -kohteita, kulttuurihistoriallisia kohteita ja hiljaisia alueita on merkitty samalle kartalle yhdessä potentiaalisten tuulivoima-alueiden kanssa. Vaikutusten suuruutta on painotettu sen mukaan, kuinka paljon ihmisiä tai tiettyihin arvoihin sitoutuneita retkeilijöitä ja matkailijoita vaikutuksille todennäköisesti altistuu. Myös lähiympäristön kohteiden statuksen, luonnonhistoriallisen arvon ja tunnettavuuden on katsottu vaikuttavan haitan merkittävyyteen (kansallispuisto vs. pieni luonnonsuojelualue).
Luonnonmaiseman kokemisen kannalta arvokkaiksi aluevarauksiksi on tulkittu lähinnä suuret luonnonsuojelualueet, hiljaiset alueet ja vastaavat aluevaraukset sekä erikoiset luonnonmuodostumat. Näistä osaan liittyy myös matkailupalveluja. Lisäksi on huomioitu yhtenäisistä ja laajoista vesialueista johtuva vaikutusalueen eli voimalaitosalueen näkyvyyden mahdollinen laajentuminen. Arviot maisemavaikutuksista tuulivoima-alueittain on esitetty liitetaulukossa. Lepakot Ulkomailla on todettu varsinkin muuttavien lepakoiden altistuvan tuulivoimaloihin tapahtuville törmäyksille. Vaikka metsissämme elää lepakoita, eivät ne tiettävästi parveudu tai hakeudu erityisesti mäkien lakialueille, joille tuulivoimatuotantoa sisämaassa kaavaillaan. Lisäksi lepakot saalistanevat pääasiallisesti puiden latvatason alapuolella tai sen tuntumassa, joten törmääminen tuulivoimalan lapoihin tuntuu epätodennäköiseltä. Lepakoiden muutosta ja muustakin liikkumisesta on kuitenkin vähän tietoa. Törmäämisriski tuulivoimaloihin lienee sisämaassakin olemassa, mutta se on todennäköisesti vähäinen. Potentiaalisten tuulivoima alueiden arviot Yhteensä on arvioitu 21 mahdollista tuulivoima-aluetta tai niiden yhdistymää. Yksittäiset pienet alueet, joiden kahden kilometrin puskurit yhdistyvät laajalti, on käsitelty tarkoituksenmukaisuuden takia ja toiston välttämiseksi yhtenä alueena (yhdistyminä). Alueiden arviointia varten on tehty taulukointi (liite 1.), johon on kerätty arvioinnin kannalta olennainen tieto kartoilta. Sen jälkeen vaikutusten suuruutta luonnonympäristön (linnut, maisemat ja luonnonestetiikan kokeminen) näkökulmasta on arvioitu neliportaisella asteikolla, jossa vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti: vlm vain lähimaisemaan, * pääasiassa lähimaisemaan ja vähäisessä määrin muihin arvoihin, ** kaukomaisemaan, erityisiin luonto- ja maisema-alueisiin ja jossakin määrin muihin arvoihin, *** kaukomaisemaan, erityisiin luonto- ja maisema-alueisiin ja merkittävässä määrin muihin arvoihin. On tärkeää ymmärtää, että vaikutuksen suuruutta ei voida arvioida objektiivisesti yhteismitallisella ja jatkuvalla asteikolla, vaan kyse on aste-eroista. Pienten erojen osoittamiseksi asteikon pitää myös olla riittävän herkkä, etteivät alueiden välillä nähtävissä olevat erot katoa. Tässä tapauksessa on ollut selvintä jakaa todennäköiset vaikutukset vähintään kolmeen eri luokkaan (* ***) ja käyttää sen lisäksi luokkaa, jossa
ei ole ollut nähtävissä juuri mitään sellaista, joka osoittaisi vaikutusten merkittävyyttä (vlm). Kolmosluokassa (1 alue) vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti kaukomaisemaan, erityisiin luonto- ja maisema-alueisiin ja merkittävässä määrin muihin arvoihin (***) on ehdottomasti harkittava aluevarauksen poistamista tai muokkaamista niin, että vaikutukset luonnonympäristöön vähenisivät. Tähän luokkaan on päätynyt vain yksi alue: Rautavaara Maaselänmäki Naulavaara Aluevaraus on laaja ja se sijoittuu Pohjois-Savon erämaisimmalle seudulle, joka on arvokas paitsi luonnonsuojelullisesti myös luonnonmaisemien ja -estetiikan sekä luontomatkailun kannalta. Varauksen sisällä pesii maakotka ja sen keskelle jää puristuksiin yksittäinen Natura-alue. Vaara-alueen länsipuolella on laaja suoalue, jolta tuulivoimalat näkyisivät laajalti luonnonympäristöön (kansallispuistoon). Tuulivoiman aluevaraus vaarantaisi ainakin osittain alueen muiden käyttötarkoitusten toteutumista. Huomautettakoon, että arviointi on tehty vain Pohjois-Savon puolelle aluevarausta, vaikka se ulottuu myös Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Kakkosluokassa (6 aluetta) vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti kaukomaisemaan, erityisiin luonto- ja maisema-alueisiin ja jossakin määrin muihin arvoihin (**) on tärkeää nähdä, että tuulivoimaloiden rakentamisella kyseiselle alueelle on todennäköisesti ympäristövaikutuksia, joiden voi perustellusti väittää olevan melko suuria joko tyypiltään tai laajuudeltaan. Vaikutusten vähentämiseksi on mahdollista rajata kohdetta uudelleen, edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnittelua (suunnittelumääräys) tai toisaalta verrata hankkeen haittoja hyötyihin ja todeta, että nämä haitat, vaikka ovatkin todennäköisesti suurehkoja, voidaan uhrata hankkeesta saatavien merkittävien hyötyjen takia. Luokkaan on sijoitettu seuraavat kuusi aluetta: Varkaus Kuopio Tervo Nilsiä Nilsiä Vieremä Pisamaniemi Pieni-Neulamäki Vekarovuori Linnanmäki-Kinahmi (yhdistymä) Rahasmäki Rotimo Kaikkien näiden kohteiden vaikutukset ulottuvat alueille, joilla on erityistä merkitystä luonnon- ja kulttuurimaisemien kannalta sekä osin myös luonnonsuojelun kannalta. Useimmissa tapauksissa vaikutuksille altistuu myös suuri joukko ihmisiä, koska kohteiden sijainti on keskeinen ja näkyvä. Ainoastaan Vekarovuori ja Rotimo ovat syrjäisiä kohteita, mutta niiden kohdalla sijainti erityisen herkällä paikalla yhdessä muiden tärkeiden arvojen läheisyyden kanssa riittää perusteeksi alueiden sijoittamiselle tähän luokkaan. Ykkösluokassa (5 aluetta) vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti pääasiassa lähimaisemaan ja vähäisessä määrin muihin arvoihin luonnonympäristöön kohdistuvat haitat ovat ilmeisen vähäisiä, vaikka niitä olisikin nähtävissä. Luokka vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti vain lähimaisemaan (9 aluetta) ei kovin paljon poikkea edellisestä, vaikka eroja alueiden välillä toki on. Ykkösluokassa (*)
vaikutukset lankeavat arvokkaammille ja korkeamman statuksen luontokohteille kuin alimmassa luokassa (vlm). Linnustoon kohdistuvien vaikutusten seuranta Sisämaassa sijaitsevien tuulivoimaloiden vaikutuksista lintuihin on suhteellisen vähän tietoa. Törmäyksien seuranta saattaisi tuoda arvokasta tietoa niiden määrästä ja merkityksestä. Ainakin suurikokoisten lajien törmäykset lienee mahdollista huomata maastoselvityksin. Kiitokset Linturengastajien pesätietojen toimittamisesta kiitokset Ari Lyytikäiselle, Tuomo Ollilalle ja Kalevi Rutoselle sekä karttojen työstämisestä kiitos Pohjois-Savon liiton suunnitteluavustaja Mikko Rummukaiselle. LIITETAULUKKO. Tuulivoima-alueittaiset arviot voimalarakentamisen vaikutuksista linnustoon ja luonnonympäristöön Pohjois-Savossa.
LIITETAULUKKO.Tuulivoima-alueittaiset arviot voimalarakentamisen vaikutuksista linnustoon ja luonnonympäristöön Pohjois-Savossa. Vaikutukset kohdistuvat todennäköisesti vlm = vain lähimaisemaan * = pääasiassa lähimaisemaan ja vähäisessä määrin muihin arvoihin ** = kaukomaisemaan, erityisiin luonto- ja maisema-alueisiin ja jossakin määrin muihin arvoihin *** = kaukomaisemaan, erityisiin luonto- ja maisema-alueisiin ja merkittävässä määrin muihin arvoihin Kunta Alue Lintualueiden läheisyys Kalasääski / maakotka Vaikutus luonnonmaisemaan ja luonnonrauhaan Vaikutukset kulttuurimaisemaan Vaikutusten merkittävyyden arviointi Rautavaara Maaselänmäki- Naulavaara Puskurivyöhykkeelle ulottuu kansallispuisto ja laaja erämainen Naturaalue. Alueilla suuri merkitys metsä- ja suolinnuston suojelualueena. Tuulivoima-alueella Pohjois-Savon ainoa maakotkan reviiri. Pohjois-Savon merkittävin luontomatkailualue, "hiljainen alue" ja maakunnan laajimmat "erämaat". Tuulivoimaalueella maakunnna korkein paikka (Maaselänmäki), jota reunustaa länsipuolella laaja suo-alue. kulttuuriympäristö- /maisemakohde. *** Varkaus Pisamaniemi Rajautuu FINIBAalueeseen (selkävesi), puskurivyöhykkeen reunamilla myös IBAalue, Natura-alue, luonnonsuojelualueita (mm. kansallispuisto). Pesä puskurivyöhykkeen rajalla, hieman kauempana useita pesiä. Lähellä tärkeitä luontomatkailualueita (vesistöt, kansallispuisto) ** Kalle Ruokolainen / Pohjois-Savon liitto (2011) Sivu 1 arvio_tuulivoimarakentamisen_vaikututuksista_pohjois_savossa.xlsx
Kunta Alue Lintualueiden läheisyys Kalasääski / maakotka Vaikutus luonnonmaisemaan ja luonnonrauhaan Vaikutukset kulttuurimaisemaan Vaikutusten merkittävyyden arviointi Kuopio Pieni-Neulamäki Puskurivtöhykkeellä FINIBA-alue (selkävesi) ja paljon Natura-alueita (mm. metsiä ja lehtoja). Lähellä lisäksi kaatopaikka, jolta suuntauu erityisesti lokkija varislintujen parvia kohti syväsatamaa (keväällä), Kuopion keskustaa ja Kallansiltojen sulia (keväällä) sekä joillekin pesimäpaikoille. Tuulivoima-alue sijaitsee melko tarkasti suorimmalla reitilla kaatopaikalta näille alueille. Puskurivyöhykkeen rajalla yksi pesä ja yksi vanha (1975) pesäpaikka. Haminalahden alueella on merkittäviä luonnonmaisemallisia arvoja. Näkyvyys vesialueille, joilla paljon virkistyskäyttöä. Sijaitsee toisaalta kiinni kaupunkirakenteessa, jossa on myös muita maiseman häiriötekijöitä. Haminalahden alueella on kulttuurimaisemallisia arvoja. Lisäksi puskurivyöhykkeellä muita kulttuurikohteita. ** Tervo Vekarovuori Sijainti pitkällä niemimäisellä muodostoumalla voi ohjata lintujen muuttoa alueelle. Puskurivyöhykkeen rajalla yksi pesä. Lähistöllä paljon muitakin pesäpaikkoja. Ympärillä laajoja vesialueita. kulttuurimaisemallisia arvoja. ** Kalle Ruokolainen / Pohjois-Savon liitto (2011) Sivu 2 arvio_tuulivoimarakentamisen_vaikututuksista_pohjois_savossa.xlsx
Kunta Alue Lintualueiden läheisyys Kalasääski / maakotka Vaikutus luonnonmaisemaan ja luonnonrauhaan Vaikutukset kulttuurimaisemaan Vaikutusten merkittävyyden arviointi Nilsiä Linnanmäki-Kinahmi (yhdistymä) useita pieniä Naturaalueita ja luonnonsuojelualueita (lehtoja), joilla ei suurta linnustollista merkitystä. Tuulivoima-alueelle ulottuu arvokas maisemaalue. Pohjois-Savon luonnonmaisemallisesti merkittävin ja korkoeroiltaan suurin selänne. Suuri luonnonmaisemallinen merkitys lähi- ja kaukomaisemassa. Osittain jo aiemmin ihmistoiminnan muuttama. Tuulivoima-alueelle ulottuu kulttuurimaisemaalue, puskurivyöhykkeellä kaksi kulttuuriympäristö- /maisemakohdetta. ** Nilsiä Rahasmäki Ruokosjärven lintuvesi sekä kaksi pientä Naturaaluetta ja suojelualuetta. Osa Pohjois-Savon luonnonmaisemallisesti merkittävintä ja korkoeroiltaan suurinta selännettä. Suuri luonnonmaisemallinen merkitys lähi- ja kaukomaisemassa (vesistöalueen reunalla). Osittain jo aiemmin ihmistoiminnan voimakkaasti muuttama. Alueella merkittävää matkailukäyttöä, joka ei tosin suuntaudu ns. luontomatkailuun. Puskurivyöhykkeen rajoilla kulttuurimaisemaalue. ** Kalle Ruokolainen / Pohjois-Savon liitto (2011) Sivu 3 arvio_tuulivoimarakentamisen_vaikututuksista_pohjois_savossa.xlsx
Kunta Alue Lintualueiden läheisyys Kalasääski / maakotka Vaikutus luonnonmaisemaan ja luonnonrauhaan Vaikutukset kulttuurimaisemaan Vaikutusten merkittävyyden arviointi Vieremä Rotimo Talaskankaan luonnonsuojelualue, jolla suuri merkitys metsä- ja suolinnuston suojelualueena sekä Rahajärvi-Kontteroisen lintuvesi. pesä. Laajasti erämainen alue ja puskurivyöhykkeellä luontomatkailua. ** Varkaus Kurenlahti Puskurivyöhyke ulottuu hiukan FINIBA-alueelle ja Natura-alueelle. Tuusniemi Ranta-Kosula Melko lähellä IBA-alue (selkävesi). Melko lähellä tärkeitä luontomatkailualueita (vesistöt, kansallispuisto). Lähellä Juojärven (maakuntajärvi) rantaa. Vaikutus vesistömaisemaan merkittävä. * * Kuopio Mönkkölänmäki Melko lähellä IBA-alue (selkävesi), FINIBA-alue ja Natura-alue. Sijainti Soisalon kärjen tuntumassa voi olla petolintujen muuttoa "keräävä". "hiljainen alue". kaksi kulttuuriympäristö- /maisemakohdetta. * Iisalmi Tähysmäki-Pölönmäki (yhdistymä) pieni luonnonsuojelualue. Puskurivyöhykkeen rajalle ulottuu maisemaalue. kultuuriympäristö/maise makohde. Lähistöllä Pohjois-Savon "kansallismaisema", Väisälänmäki. * Kalle Ruokolainen / Pohjois-Savon liitto (2011) Sivu 4 arvio_tuulivoimarakentamisen_vaikututuksista_pohjois_savossa.xlsx
Kunta Alue Lintualueiden läheisyys Kalasääski / maakotka Vaikutus luonnonmaisemaan ja luonnonrauhaan Vaikutukset kulttuurimaisemaan Vaikutusten merkittävyyden arviointi Rautavaara Paljakka Melko lähellä Älänteen Natura-alue, jolla myös hiljainen alue ja jossakin määrin luontomatkailua. Puskurivyöhykkeen rajalla maisema-alue. kulttuuriympäristö- /maisemakohde. * Varkaus Joenmäenvuori vlm Leppävirta Niittysmäki- Konkanmäki Yksi vanha pesäpaikka (1975) tuulivoima-alueen sisällä. kulttuuriympäristö- /maisemakohde. vlm Leppävirta Takunkorpi Sijoittuu lähelle "lounaskoillinen" suuntautuvaa vesistöväylää Unnukka- Paljakkavesi-Suvas. Mahdollisesti vesilintumuuttoa, joka seuraa vesialuetta. Melko lähellä laajaa vesialuetta, mutta vesialue rikkonainen ja saaret suuria. kulttuuriympäristö- /maisemakohde. vlm Leppävirta Öitsinmäki vlm Leppävirta Haapasenmäki kulttuuriympäristö- /maisemakohde. vlm Kalle Ruokolainen / Pohjois-Savon liitto (2011) Sivu 5 arvio_tuulivoimarakentamisen_vaikututuksista_pohjois_savossa.xlsx
Kunta Alue Lintualueiden läheisyys Kalasääski / maakotka Vaikutus luonnonmaisemaan ja luonnonrauhaan Vaikutukset kulttuurimaisemaan Vaikutusten merkittävyyden arviointi Kuopio Kangasmäki- Munakkajärvi (yhdistymä) pieniä luonnonsuojelualueita ja pieni Natura-alue (metsiä). Alueelle voi ohjautua petolintumuuttoa etelästä, kaakkosta ja luoteesta, ehkä veslintumuuttoakin koillisesta. Melko lähellä myös FINIBA-alueita (selkävedet). Kaksi vanhaa (1974 ja 1985) pesäpaikkaa tuulivoima-alueilla. vlm Kaavi Kaavinniemi Hiljainen alue Kaavinjärven toisella puolella. vlm Vesanto Niinivedenranta- Sorsamäki (yhdistymä) Puskurivyöhykkeen rajalla pieni lintuvesi. Melko lähellä maisemaalue ja hiljainen alue. kulttuuriympäristö- /maisemakohde. vlm Iisalmi Ruotaanmäki Puskurivyöhykkeen rajalla arvokkaita lintuvesiä. Lähellä puskurivyöhykkeen rajaa olevalta pesältä todennäköisesti saalistuslentoja tuulivoima-alueen halki lintuvesille. vlm Kalle Ruokolainen / Pohjois-Savon liitto (2011) Sivu 6 arvio_tuulivoimarakentamisen_vaikututuksista_pohjois_savossa.xlsx
Pohjois-Savon liitto Sepänkatu 1 A, PL 247, 70101 KUOPIO Puh. (017) 550 1400, Faksi (017) 550 1428 www.pohjois-savo.fi Kotipaikka: Kuopio