STRONG-hanke Väkivaltaa kokeneiden naisvankien valmiuksien kehittäminen

JUST/2010/DAP3/AG/1110 STRONG-hanke Väkivaltaa kokeneiden naisvankien valmiuksien kehittäminen Lähdeaineisto WIAD - Scientific Institute of the Medical Association of German Doctors, Bonn, Germany Projektipäällikkö: Caren Weilandt Bonn, helmikuu 2013

Johdanto Tämä lähdeaineisto on koottu täydentämään Daphne Strong -koulutusohjelmaa, ja sen tarkoituksena on auttaa kouluttajia ja koulutettavia pohtimaan koulutusjaksojen sisältöä ja opittujen tietojen soveltamista käytännön työssä. Aineisto sisältää myös joitakin lisätietoja, joita voitaan käyttää tarvittaessa lähteinä. Aineistoa voidaan siis käyttää myös itsenäisenä koulutusmateriaalina. Suuri osa aineistosta pohjautuu EU:n rahoittamaan Daphne Strong -hankkeeseen. Stronghankkeessa pyritään tarjoamaan rikosoikeudellisen alan työntekijöille laajempi käsitys sellaisten syrjäytyneiden naisten kohtaamista ongelmista, jotka ovat kokeneet lapsuudessa, parisuhteessa tai muutoin fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. 1 Tässä yhteydessä on huomattava, ettei asiakirja ole lopullinen. Siinä esitetyt esimerkit ja tiedot eivät ehkä sovellu käytettäväksi kaikissa maissa, joten niitä on pidettävä esimerkkeinä, joita voidaan mukauttaa oman vankilan tai paikkakunnan käyttöön. Aineistoon voidaan myös vapaasti lisätä uutta materiaalia aina, kun sellaista saadaan käyttöön. Aineisto on jaettu lukuihin, joissa kussakin tarkastellaan tiettyä lähisuhdeväkivaltaan liittyvää näkökohtaa. Luvut täydentävät rikosoikeudellisen alan työntekijöiden koulutuspakettia, joka on toinen Daphne Strong -hankkeen tuotos. Aineisto on jaettu osiin seuraavien laajojen teemojen mukaisesti. Tausta- ja tilastotiedot Luvussa annetaan yksityiskohtaista tietoa lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisvankien ongelman laajuudesta. Se sisältää lisätietoja keskeisistä aiheista, lähisuhdeväkivallan yhteisistä piirteistä eri puolilla EU:ta ja tilastotietoja naisvangeista, kuten henkisistä ongelmista ja huumeongelmista kärsivistä sekä väkivaltaa kokeneista naisvangeista. Luvussa hyödynnetään myös Daphne Strong -hankkeen yhteistyökumppanien tekemää tutkimustyötä, jossa määriteltiin väkivaltaiseen menneisyyteen liittyviä seikkoja. Näitä voivat olla esimerkiksi mielenterveysongelmat, huumeiden/alkoholin ongelmakäyttö, itsensä vahingoittaminen ja etninen alkuperä. Puheeksi ottaminen Puheeksi ottaminen on keskeinen teema, joka toistuu kirjallisuuskatsauksissa, keskusteluissa, haastatteluissa ja kyselyissä. Tämän vuoksi sille on asianmukaista osoittaa oma lukunsa. Luvussa esitetään neuvoja ja ohjeita niitä tilanteita varten, joissa naisvanki paljastaa joutuneensa lähisuhdeväkivallan uhriksi, sekä esimerkkejä eri tavoista, joilla puheeksi ottaminen voi tapahtua. 1 Lisätietoja Daphne Strong -hankkeesta on saatavilla osoitteesta: www.daphne-strong.eu/. 2

Vankilan jälkeen Vankilasta vapautuminen on määritetty ratkaisevaksi hetkeksi vangin elämässä. Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille naisille on hyvin tärkeää valmistautua yhteiskuntaan paluuseen. Luvussa esitetään esimerkkejä Euroopassa tällä hetkellä noudatetuista hyvistä käytännöistä, toteutustavoista ja vaikutuksista vankilasta vapautuneisiin naisvankeihin. Tätä lukua on tärkeää täydentää koulutuspaikan paikallisilla käytännöillä. Verkostoituminen ja yhteistyö Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisvankien kanssa työskentelyssä verkostoituminen ja yhteistyö ovat tärkeä osana ongelman ratkaisua. Tarkoituksena on määrittää yhteistyöprosessin resurssit, kuten yhteistyön edut ja haitat, toimivat kumppanuudet sekä tilanteet, joissa yhteistyö ei toimi. Lukuun on sisällytetty myös esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja mahdollisia tapaustutkimuksia eri puolilla Eurooppaa käynnissä olevien hankkeiden kuvaamiseksi. Kuten edellä on todettu, aineistoa on kuitenkin tärkeää päivittää säännöllisesti sen varmistamiseksi, että uudet tutkimukset, teoriat ja esimerkit onnistuneista hankkeista saadaan siirrettyä käytäntöön ja että materiaali kuvastaa koulutusmaan nykyisiä käsityksiä ja käytäntöjä. 3

Tausta- ja tilastotiedot Määritelmät Tässä luvussa tarjotaan tietoja naisiin kohdistuvan väkivallan käsitteestä, sen ilmenemistavoista ja -ympäristöstä sekä tilastotietoa ongelman laajuudesta. Luku sisältää myös joitakin havaintoja naisvankeja yhdistävistä tekijöistä. Siinä mainitaan viitteitä ja lisämateriaalia lisätietojen saamiseksi kaikista edellä mainituista aiheista. Luvun alussa määritetään joitakin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan liittyviä käsitteitä: a) naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja naisiin kohdistuvaa syrjintää, ja sillä tarkoitetaan kaikkia sukupuoleen perustuvia väkivallantekoja, joista seuraa tai joista todennäköisesti seuraa naisille fyysistä, seksuaalista, psyykkistä tai taloudellista vahinkoa, tai tällaisilla teoilla uhkaamista, pakottamista tai mielivaltaista vapaudenriistoa, niin julkisesti kuin yksityiselämässäkin; b) lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan kaikkea fyysistä, seksuaalista tai taloudellista väkivaltaa, joka tapahtuu perheessä tai kotitaloudessa tai entisten tai nykyisten puolisoiden tai kumppanien välillä, riippumatta siitä, asuuko väkivaltaan syyllistynyt henkilö samassa taloudessa uhrin kanssa; c) sukupuolella tarkoitetaan sosiaalisesti rakennettuja rooleja, käyttäytymismalleja, toimintaa ja attribuutteja, jotka tietyssä yhteiskunnassa katsotaan sopiviksi naisille tai miehille; d) naisiin kohdistuvalla sukupuoleen perustuvalla väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka kohdistuu naiseen siksi, että tämä on nainen, tai joka kohdistuu pääasiassa naisiin; e) uhrilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, johon a ja b kohdissa määritetty väkivalta kohdistuu; f) naisia ovat myös alle 18-vuotiaat tytöt. (Euroopan neuvosto, 2011). lähisuhdeväkivalta on fyysistä, seksuaalista, henkistä tai taloudellista väkivaltaa, joka tapahtuu lähisuhteessa tai perheessä ja joka muodostaa hallinnan ja kontrollin käyttäytymismallin. Siihen voivat sisältyä pakkoavioliitot ja niin kutsutut kunniarikokset. Lähisuhdeväkivalta voi käsittää monenlaista hyväksikäyttöä, joka ei sellaisenaan ole varsinaisesti väkivaltaista. (Women s Aid, 2007) Näihin yleisiin määritelmiin sisältyy erillisiä alaluokkia, joita ovat seksuaalinen väkivalta ja henkinen väkivalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivan Women s Aidin kaltaisilla organisaatioilla on kattavat verkostot, jotka tarjoavat yksityiskohtaista tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä (Women s Aid, 2012). Näihin verkostoihin olisi myös syytä tutustua laajemman käsityksen saamiseksi lähisuhdeväkivallan käsitteestä, joka kattaa esimerkiksi vallan ja kontrollin teorian sekä lähisuhdeväkivallan vaikutuksen lapsiin. Tilastotiedot Tilastotiedot tarjoavat lisää yksityiskohtaista tietoa lähisuhdeväkivallan laajuudesta. On kuitenkin tärkeää huomata, että kaikki naisia ja lähisuhdeväkivaltaa koskevat tilastot ovat tulkinnanvaraisia. 4

Yhdistyneen kuningaskunnan Women s Aid on koonnut seikkoja, jotka on otettava huomioon tilastoja tulkittaessa: lähisuhdeväkivallasta ja/tai hyväksikäytöstä käytetty määritelmä kuinka tiedot on kerätty ketä tai mitä ne koskevat ja kuinka paljon ihmisiä tai organisaatioita ne kattavat kuka tiedot on kerännyt ja mitä tarkoitusta varten (Women s Aid, 2012). Women s Aidin mukaan lähisuhdeväkivaltaa on tarkasteltava osana valtaa ja kontrollia 2, jotka tavallisesti (mutta eivät aina) perustuvat sukupuoleen. Toistuvaa ja pahenevaa väkivaltaa, joka tapahtuu pelon ja uhkailun ilmapiirissä, ei ole helppo havaita tilastotiedoissa, jotka perustuvat ilmoitettuihin väkivallan tekoihin. Henkinen väkivalta 3 jota voidaan harjoittaa eri tavoin ja eriasteisena voi jäädä kokonaan havaitsematta, erityisesti kun keskitytään rikoksiin (Women s Aid, 2008). Tilastotiedoista voidaan kuitenkin saada käsitys naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen asiakirjan Call to End Violence Against Women and Girls: Taking Action the Next Chapter (Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriö, 2012), johdannossa sisäministeri toteaa seuraavaa: Vuosittain lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuu yli miljoona naista 4, yli 300 000 naista kärsii seksuaalisesta väkivallasta ja 60 000 naista raiskataan 5. Tilastotiedot ovat järkyttävää luettavaa. Usein nämä rikokset kuitenkin tapahtuvat suljettujen ovien takana, ja uhrit kärsivät hiljaa. Harvempi kuin yksi neljästä kumppaninsa väkivallan kohteeksi joutuneesta naisesta 6 ja vain noin yksi kymmenestä vakavaa seksuaalista väkivaltaa kokeneesta naisesta ilmoittaa asiasta poliisille (sisäministeriö, 2012). 7 Yleisiä tilastotietoja naisvangeista on saatavilla varsin helposti, vaikka ne eivät useinkaan ole täysin ajantasaisia. Alkuvaiheen lähteinä voidaan käyttää Euroopan neuvostoa ja World Prison Briefiä. Naiset vankilassa yhdistävät tekijät Daphne Strong -hankkeeseen osallistuneiden yhteistyökumppaneiden toteuttamat tutkimukset ovat osoittaneet, että naisvangeilla on yhteisiä tunnusomaisia piirteitä. Näitä ovat muun muassa, mutta eivät pelkästään, seuraavat: päihteiden väärinkäyttö mielenterveyden häiriöt 2 Ks. lisätietoja aiheesta Women s Aidin asiakirjassa Cycle of Violence. http://www.womensaid.org.uk/domestic-violencearticles.asp?itemid=1279&itemtitle=cycle+of+violence&section=00010001002200410001&section Title=Articles%3A+domestic+violence [lainattu 24.09.2012]. 3 Lisätietoja aiheesta Women s Aidin asiakirjassa Topic: Emotional Abuse : http://www.womensaid.org.uk/domestic-violencearticles.asp?itemid=1279&itemtitle=cycle+of+violence&section=00010001002200410001&section Title=Articles%3A+domestic+violence [lainattu 24.09.2012]. 4 Smith, K. ym. (2012). 5 Ks. edellä. 6 Ks. edellä. 7 Smith, K. ym. (2011). 5

aiemmin koettu fyysinen/henkinen väkivalta ja seksuaalinen väkivalta taloudelliset ongelmat ja asunto-ongelmat heikko koulumenestys. Seuraavat Daphne Strong -hankekumppaneiden raporteista lainatut esimerkit korostavat näiden tekijöiden merkitystä. Päihteiden väärinkäyttö Suomessa toteutetun tuoreen tutkimuksen mukaan naisvangit kärsivät vakavista terveysongelmista ja päihderiippuvuudesta (Joukamaa ym., 2010). Naisvankien tilanne on yleensä usealla tapaa huonompi kuin miesvankien. Tutkimuksen kohteena olleista naisvangeista (N=101) yli 86 prosentilla oli elinaikanaan jokin riippuvuus. Yleisimpiä olivat alkoholiriippuvuus (~55 prosenttia) ja amfetamiiniriippuvuus (~44 prosenttia). Quaker Council for European Affairsin Ruotsia koskevassa maakohtaisessa raportissa (2007, 7) todetaan, että vuonna 2005 vankilaan saapuneista naisista 56 prosenttia oli huumausaineiden väärinkäyttäjiä. Näistä 88 prosentilla väärinkäytön katsottiin olevan vakavaa. (Ks. edellä.) Ruotsin vankiloissa huumausaineiden väärinkäyttö on vankien keskuudessa alkoholiongelmia yleisempää. Alkoholiongelmasta kärsivien vankien määrä vaihteli kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin vuosina 1999 2009, mutta huumeongelmasta kärsivien osuus vaihteli 50:stä 60 prosenttiin (Kriminalvården 2010a; 2010b). Norjassa tehty kansallinen vankien reseptilääkkeiden käyttöä koskeva tutkimus paljasti, että naisvangeista (N=153) 44,4 prosenttia sai lääkitystä psyykkisiin ongelmiin, kun lääkitystä sai vangeista keskimäärin 35,1 prosenttia. Naisvangit käyttivät myös vakaviin alkoholi- tai huumeongelmiin tarkoitettua lääkitystä useammin (5,9 prosenttia) kuin vangit keskimäärin (1,5 prosenttia). Naisille myös määrättiin useammin lääkkeitä somaattisiin sairauksiin, kuten kipuun, migreeniin ja astmaan (Kjelsberg & Hartvig 2005, 589 590). Tanskassa naisvangeista 15,4 prosentilla on alkoholiongelma, mutta heistä vain 11,5 prosenttia saa ongelmaansa hoitoa. Huumeongelmat ovat alkoholiongelmia yleisempiä, sillä 34,5 prosenttia naisista haluaisi saada hoitoa huumeongelmiin ja 27,6 prosenttia heistä saa jo apua (Quaker Council for European Affairs, 2007). Mielenterveyden häiriöt Suomen naisvankien mielenterveydestä tutkimus osoittaa, että jopa 70,3 prosenttia naisvangeista (N=101) kärsi jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä (Joukamaa ym. 2010). Yleisimpiä persoonallisuushäiriöitä olivat epäsosiaalinen persoonallisuus (58,4 prosenttia) ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus (23,8 prosenttia). Tanskassa naisvangeista 40,7 prosentilla oli lisääntyneitä tai paljon masennuksen oireita ja 17,9 prosentilla oli lisääntynyt tai suuri riski satuttaa itseään. Naisista vain 11,1 prosenttia sai hoitoa psyykkisiin ongelmiin, vaikka apua tarvitsi 37 prosenttia naisista, mikä osoittaa vakavia puutteita palveluntarjonnassa (Quaker Council for European Affairs, 2007). Väkivallan kohteeksi joutuminen 6

Suomessa hyvin suuri osuus tutkimuksen (Joukamaa ym. 2010) kohteina olleista naisvangeista oli joutunut fyysisen, henkisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. Jopa 69,3 prosenttia naisista oli joutunut kumppaninsa fyysisesti pahoinpitelemäksi, ja 65,4 prosenttia oli kokenut kumppaninsa taholta henkistä väkivaltaa. Neljäsosaa oli pahoinpidelty lapsena kotona. Myös seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisvankien osuus koko naisväestöstä on hyvin suuri (ks. edellä). Knuutin (2010, 5) mukaan monet Ruotsin naisvangeista kärsivät heikosta itsetunnosta ja ovat traumatisoituneet esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tai prostituution vuoksi. Daphne Strong -hanketta varten toteutetusta kirjallisuuskatsauksesta saatiin seuraavat tilastotiedot: 1. Väkivallan kesto: Naiset olivat kokeneet väkivaltaa miehiä pidempään. Lähes kaksi viidesosaa naisuhreista (39 prosenttia) oli kokenut väkivaltaa yli vuoden ajan (Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriö, 2008), kun vastaavaa oli kokenut miehistä vain 23 prosenttia. Miesuhreista sitä vastoin puolet oli kokenut kumppanin väkivaltaa alle kuukauden, kun naisuhreista tämä koski vain yhtä kolmannesta (32 prosenttia) 2. Fyysiset vammat ja henkiset seuraukset: Väkivallasta aiheutui fyysistä ja henkistä vahinkoa todennäköisemmin naisille (58 prosenttia) kuin miehille (48 prosenttia). 3. Väkivalta raskauden aikana: Noin kolmannes kumppanin väkivaltaa kokeneista naisista oli ollut väkivaltaisen suhteen aikana raskaana, ja heistä 43 prosenttia kertoi kumppanin käyttäneen tai uhanneen käyttää väkivaltaa heidän raskaana ollessaan (sisäministeriö, 2008). 4. Väkivallasta ilmoittaminen: Naiset ilmoittivat väkivallasta paljon todennäköisemmin kuin miehet (83 prosenttia naisista, 62 prosenttia miehistä). Tavallisimmin naiset ja miehet kertoivat asiasta ystäville, sukulaisille tai naapureille. Vaikka suurin osa lähisuhdeväkivallasta jäi ilmoittamatta poliisille (87 prosenttia 1 282 uhrista), naiset ilmoittivat poliisille kumppanin väkivallasta kaksi kertaa miehiä todennäköisemmin (16 prosenttia naisista, vain 9 prosenttia miehistä). 5. Seksuaalinen väkivalta: Koko elämänsä aikana naiset kokevat seksuaalista väkivaltaa huomattavasti todennäköisemmin kuin miehet. Kolmen kyselyn aikana (5.2004 7.2006) naisista lähes neljännes (24 prosenttia) ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa täytettyään 16 vuotta, miehistä puolestaan 4 prosenttia (sisäministeriö, 2008). Taloudelliset ongelmat ja asunto-ongelmat Naisvangeilla on usein myös taloudellisia ongelmia, ja Suomessa kolme neljästä on saanut toimeentulotukea. Heillä on myös asunto-ongelmia. (Naiset näkyviksi 2008, 3). Asunto-ongelmia on paljon myös vankilasta vapautuneilla naisilla, joilla ei ole pysyvää asuntoa tai jotka päätyvät sukulaisten, ystävien tai väkivaltaisten entisten kumppanien luo (esim. Granfelt 2004). Jotkut vankilasta vapautuneet naiset ajautuvat prostituutioon voidakseen maksaa asumiskulunsa (Nimi Ovessa -hanke 2011, 3). Heikko koulumenestys Kansalliseen keskitasoon nähden naisvangit ovat Suomessa heikosti koulutettuja, ja vain hieman yli puolet on suorittanut edes peruskoulun oppimäärän (Joukamaa ym. 2010, 28). Noin 65 prosenttia naisista kuuluu Suomen tilastokeskuksen luokituksessa alimpaan sosiaaliryhmään (ks. edellä). 7

Tanskassa koulutustaustasta todettiin, että suurin osa naisvangeista oli käynyt koulua yhdeksän tai kymmenen vuotta, mutta vain 26,9 prosenttia oli opiskellut 18-vuotiaaksi asti (Quaker Council for European Affairs, 2007). Yhteenveto Edellä on esitetty lyhyt johdanto naisiin kohdistuvan väkivallan käsitteestä, joitakin tilastotietoja ongelman laajuuden osoittamiseksi ja esimerkkejä erityisesti Daphne Strong -hankkeessa tehdystä työstä. Jäljempänä esitetään viitteitä sekä lisää lähdeaineistoa, joka täydentää lyhyttä johdantoa. On kuitenkin tärkeää perehtyä tarvittaessa esimerkkeihin siitä maasta, jossa koulutus toteutetaan, ja sisällyttää esimerkit koulutukseen. Viitteet Lähdeaineisto Yleiset lähisuhdeväkivaltaa koskevat lähteet Lähisuhdeväkivalta ja mielenterveys Lähisuhdeväkivalta ja ikääntyneet naiset Lähisuhdeväkivalta raskauden aikana Tilastotiedot 8

Väkivallan yhteiskunnallinen ja oikeudellinen ympäristö Tässä luvussa käsitellään väkivallan merkitystä laajemmassa yhteiskunnallisessa yhteydessä. Johdannon täydentämiseksi viitataan lähdeaineistoon ja esitellään lainsäädäntöä, joka koskee naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa. On tärkeää tarkastella kansallista lainsäädäntöä ja tilastotietoja, jotta saadaan kattava käsitys koulutusmaan tilanteesta. Väkivalta ilmenee omassa ympäristössään WHO:n raportissa vuodelta 2002 todetaan seuraavaa: Väkivalta on yksilöllisten, ihmissuhteisiin liittyvien, sosiaalisten, kulttuuristen ja ympäristöllisten tekijöiden monimutkaisen yhteisvaikutuksen tulosta. On erittäin tärkeää tietää, mikä on näiden tekijöiden ja väkivallan välinen suhde, jotta väkivaltaa saadaan ehkäistyä kansanterveydellisillä toimenpiteillä (luku 1, s.12). Edellä mainitussa raportissa tarkastellaan väkivallan syiden ymmärtämisen ekologista mallia. Sitä on käytetty viimeaikoina parisuhdeväkivallan tutkimisessa. Malli selvittää yksilöllisten ja ympäristötekijöiden suhdetta ja tarkastelee väkivaltaa käyttäytymiseen kohdistuvien monitasoisten vaikutusten tuotteena (WHO, 2002: luku 1, s.12). Lyhyesti sanottuna mallissa määritetään seuraavat neljä tasoa, joita on tarkasteltava väkivallan monimuotoisen luonteen ymmärtämiseksi: 1. Yksilö 2. Ihmissuhteet 3. Yhteisö 4. Yhteiskunta Mallin mukaan väkivallan eri lajeilla on useita yhteisiä riskitekijöitä. Siinä esitetään esimerkiksi, että naiset, joilla on riski joutua kumppaninsa pahoinpitelemiksi, ovat myös vaarassa kokea seksuaalista väkivaltaa (WHO, 2002: luku 1, s. 14 15). WHO:n raporttiin sisältyy parisuhdeväkivaltaa käsittelevä luku (luku 4), johon on syytä tutustua kyseisen väkivallan muodon dynamiikan ymmärtämiseksi. Raportissa todetaan, että parisuhdeväkivalta vaikuttaa moneen osatekijään, joita ovat muun muassa terveys talous lapset (WHO 2002: luku 4, s. 100 103) Raportissa tarkastellaan myös sitä, miten naiset reagoivat lähisuhdeväkivaltaan tai sen uhkaan. Tätä monimutkaista kysymystä on vaikea ymmärtää, sillä naisen mahdollisuuksia lähteä väkivaltaisesta suhteesta rajoittavat valitettavan usein monet tekijät. Lisätietoja on saatavilla muassa seuraavista lähteistä: 9

Women s Aid (2006) Why Doesn t She Leave Hidden Hurt (2012) Why Domestic Abuse Victims Stay Brian Fox (2007) Why Don t They Just Leave? Lähisuhdeväkivallan seuraukset Kuten edellä todettiin, lähisuhdeväkivalta voi vaikuttaa uhrin terveyteen ja talouteen ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia lapsiin. Muita seurauksia voivat olla uhrin turvautuminen alkoholiin, huumeisiin tai rikollisuuteen väkivallasta selviytymiseksi. Monet tukiorganisaatiot ja alan asiantuntijat ovat tunnistaneet nämä toimintatavat ja tarkastelleet niitä. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Women s Aid on tuottanut selviytyjän käsikirjan (Survivor s Handbook), joka auttaa naisia tunnistamaan selviytymisstrategiansa ja tarjoaa tietoa tukitahoista (Women s Aid, 2009). Huumeriippuvuuden on todettu korreloivan tiiviisti lähisuhdeväkivallan kanssa, varsinkin naisvankien parissa (UNODC, 2008). Huumeiden käytön lisäksi väkivaltainen menneisyys voi johtaa mielenterveysongelmiin sekä posttraumaattiseen stressihäiriöön (UNODC, 2008; Babbel, 2011). Myös lähisuhdeväkivallan lapsiin kohdistuvia vaikutuksia on dokumentoitu laajalti. Women s Aidin mukaan lähisuhdeväkivaltaa näkemään joutuneet lapset voivat kärsiä sekä lyhyt- että pitkäaikaisista kognitiivisista, emotionaalisista ja käyttäytymiseen liittyvistä seurauksista. Lapset reagoivat traumoihin eri tavoin, ja jotkut voivat kestää niitä ilman selviä kielteisiä merkkejä (Women s Aid, N.D). Kuten UNICEF toteaa, lähisuhdeväkivallan tuhoisia vaikutuksia naisiin on dokumentoitu paljon. Huomattavasti vähemmän tiedetään sen vaikutuksista lapsiin, jotka joutuvat näkemään vanhempansa tai huoltajansa joutuvan väkivallan uhriksi. Nämä lapset ovat lähisuhdeväkivallan unohdettuja uhreja. (2006) Kun lähisuhdeväkivallan ja muun naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ongelma on tullut yhä laajemmin tietoon, uutta lainsäädäntöä on laadittu aiheesta niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Seuraavassa luvussa kuvataan lyhyesti tätä lainsäädäntöä. Oikeussuojakeinot Tässä luvussa tarkastellaan lyhyesti lähisuhdeväkivallan torjumiseen tähtäävää ja naisvankeja koskevaa lainsäädäntöä Euroopassa ja kansainvälisellä tasolla. On tärkeää tarkastella ja sisällyttää koulutukseen tarvittaessa kansallista lainsäädäntöä, joka koskee lähisuhdeväkivaltaongelmaa koulutusmaassa. Vastaavasti on selvitettävä, mikä on kansallisen poliisin toimivalta väkivaltatapauksissa. Euroopan unionin toimet Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen, vakiintunut ilmiö, joka voi vaihdella yhteiskunnan sosiaalisten, taloudellisten, kulttuuristen ja poliittisten olosuhteiden mukaan. Se aiheuttaa vakavia seurauksia uhrien fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle ja yhteiskunnan kehitykselle yleisesti ottaen. Sen syitä ovat pääasiassa sukupuolten välinen taloudellinen ja valta-asemaan liittyvä eriarvoisuus, tavat, perinteet, uskonnolliset arvot, poliittinen epävakaus ja aseelliset selkkaukset (Europa, 2010). 10

Kuten edellä olevasta lainauksesta voidaan päätellä, naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ongelma tunnustetaan Euroopassa. EU:ssa on laadittu suuntaviivoja ilmiön torjumiseksi ja sen poistamiseksi. Keskeiset toimet esitetään tässä, mutta lukua on päivitettävä säännöllisesti, jotta tiedot pysyvät ajan tasalla. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkinaisen heihin kohdistuvan syrjinnän torjumista koskevissa EU:n ohjeissa ilmaistiin EU:n selkeä poliittinen tahto painottaa naisten oikeuksia ensisijaisena kysymyksenä ja antaa EU:n toimille tällä alalla jatkuvuutta käsiteltäessä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa (EU, 2008). Toinen merkittävä teksti on hiljattain hyväksytty EU:n direktiivi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista. Euroopan komissio on asettanut rikoksen uhrin suojelun ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisen strategiseksi prioriteetikseen Tukholman ohjelman ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman mukaisesti. Uhrin oikeuksille annetaan näissä asiakirjoissa ensisijainen merkitys EU:n asialistalla. Niissä myös todetaan lokakuussa 2009 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmien mukaisesti, että tarkoituksena on ottaa käyttöön uhrin asemaa koskeva yhdennetty ja koordinoitu lähestymistapa. Komissio esitti toukokuussa 2011 ehdotuksen rikoksen uhrien oikeuksia koskevista vähimmäisvaatimuksista annettavaksi direktiiviksi (IP/11/585 ja MEMO/11/310), ja Euroopan unionin neuvosto hyväksyi sen lokakuussa 2012. Sen jälkeen kun direktiivi on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä, jäsenvaltioilla on kolme vuotta aikaa sisällyttää sen säännökset kansalliseen lainsäädäntöönsä. Rikoksen uhrien oikeuksia koskevista vähimmäisvaatimuksista annetulla uudella EU:n direktiivillä varmistetaan, että kaikissa EU:n 27 jäsenvaltiossa: uhreja kohdellaan kunnioittavasti, ja poliisit, syyttäjät ja tuomarit saavat asianmukaista koulutusta rikoksen uhrin kanssa toimimisesta; uhrit saavat tietoa oikeuksistaan tavalla, jonka he ymmärtävät; uhreille tarkoitettuja tukipalveluja on saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa; uhrit saavat halutessaan osallistua oikeudenkäyntiin ja heitä autetaan osallistumaan oikeuden istuntoon; erityisen haavoittuvassa asemassa olevat uhrit kuten lapset, raiskauksen uhrit tai vammaiset määritellään ja heille tarjotaan asianmukaista suojaa; uhreja suojellaan poliisitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana (Eur-lex, 2012). Edellä esitetyn mukaisesti Euroopan neuvoston yleissopimuksessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (CETS N:o: 210) näytetään tietä oikeudellisen kehyksen luomiseksi yleiseurooppalaisella tasolla, jotta naisia voidaan suojella väkivallan kaikilta muodoilta sekä ehkäistä, tuomita ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa (Euroopan neuvosto, 2011). Lisäksi on tehty toteutettavuustutkimus johdonmukaisen analyysin laatimiseksi kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen tarpeesta, mahdollisuuksista ja esteistä kolmella väkivallan alalla EU:n jäsenvaltioissa (EU, 2011; 13). Daphne-ohjelmaan kuuluva tutkimus nousi esiin, kun tunnustettiin, että valtion vastuulla on torjua väkivaltaa, joka kohdistuu yksilöihin yhteiskuntaryhmän jäsenenä ja/tai kohtuuttomassa määrin haavoittuvien ryhmien jäseniin (EU, 2011; 13). 11

Naisvangit Yksi naisvankeja koskeva merkittävä edistysaskel oli naisvankien kohtelua ja naispuolisten rikoksentekijöiden vapaudessa suoritettavia rangaistuksia koskevien Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen hyväksyminen (Yhdistyneet kansakunnat, 2010). YK:n yleiskokous hyväksyi nämä ns. Bangkokin säännöt 21. joulukuuta 2010. Ennen niitä vain muutamissa säännöksissä käsiteltiin naisten ja tyttöjen tarpeita ja ominaispiirteitä rikosoikeudellisessa järjestelmässä. Vuonna 1980 järjestetty YK:n kuudes rikosten ehkäisyä ja rikoksentekijöiden kohtelua tarkastellut kongressi totesikin selkeästi, että naiset eivät usein saa samaa huomiota kuin miespuoliset rikoksentekijät. Kesti kuitenkin vuoteen 2009 saakka ennen kuin YK:n rikoskomissio antoi asiantuntijaryhmälle tehtäväksi laatia säännöt juuri tämän puutteen korjaamiseksi (Penal Reform International, 2011) Yhteenveto Tässä luvussa on kuvattu yhteiskunnallista ympäristöä, jossa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ilmenee, sekä mainittu lähteitä, joiden ansiosta lukija saa käsityksen niistä lukuisista tekijöistä, jotka voivat osaltaan edistää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Siinä kuvataan tällaisen väkivallan mahdollisia seurauksia. Lopuksi tarkastellaan lyhyesti pyrkimyksiä puuttua ongelmaan eurooppalaisen lainsäädännön avulla ja esitetään joitakin keskeisiä lisätietojen lähteitä. Viitteet Lähdeaineisto 12

Vankilan jälkeen Keskeinen tekijä, jolla autetaan entisiä vankeja palaamaan yhteiskuntaan, on tarjota tehokasta tukea itsenäisten selviytymistaitojen kehittämiseen ja asunnon säilyttämiseen. On erittäin tärkeää tarjota myös johdonmukaista portti vapauteen -tukea KAIKILLE vangeille, joilla ei ole vakinaista asuntoa (MacDonald ym., 2012). Kuten edellä todetaan, yksi tärkeimmistä tekijöistä sen varmistamisessa, että vapautuneet vangit pystyvät palaamaan yhteiskuntaan, on suunniteltu tuki, joka alkaa heti henkilön vapauduttua vankilasta. On olemassa viitteitä siitä, että väkivallan uhreiksi joutuneet naiset ajautuvat helposti takaisin väkivallan kierteeseen, elleivät he pääse pois väkivallan tekijän luota, joka monissa tapauksissa on heidän kumppaninsa. Tässä luvussa tarkastellaan hankkeita ja resursseja, joilla on tarkoitus tarjota tukea juuri kriittisellä hetkellä eli vankilasta vapauduttaessa. Tarpeen tunnistaminen Norman ja Barron (2011) toteavat seuraavaa: Kaikkien lähisuhdeväkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisvankien parissa työskentelevien ensisijaisia tavoitteita ovat vahingon riskin vähentäminen; mahdollisuuksien tarjoaminen lähisuhdeväkivallasta tai seksuaalisesta väkivallasta toipumiseen; rikoksen uusimisen vähentäminen (Norman ja Barron, 2011: 7). Kirjoittajat toteavat edelleen, että keskeistä näiden tavoitteiden saavuttamisessa on tuen ja resurssien tarjoaminen (ks. edellä). Lisäksi he katsovat, että rikoksentekijöille tarjottavien palvelujen strategisesta hallinnoinnista ja kehittämisestä vastaavien tahojen vastuulla on kehittää sellaisia toimitapoja ja käytäntöjä, joilla varmistetaan lähisuhdeväkivallan tai seksuaalisen väkivallan tehokas torjunta kaikilla tasoilla (Norman ja Barron, 2011: 17). Norman ja Barron huomauttavat, että tarvitaan lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan torjumista koskeva koko järjestelmän kattava lähestymistapa. Se sisältää tarpeen määrittämisen; sellaisten strategioiden ja toimitapojen luomisen lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan torjumiseksi, jotka noudattavat kansallista ohjeistusta ja tunnustettuja parhaita käytäntöjä; toimimisen yhdessä kumppaneiden kanssa virastojen välisen yhteisen ja koordinoidun toiminnan takaamiseksi; palveluiden kehittämisen laatukehyksessä; palveluiden ja niiden vaikutusten seurannan ja arvioinnin (Norman ja Barron, 2011: 17). Näistä vaatimuksista keskeisimpiä on tarve tehdä yhteistyötä kumppaneiden kanssa virastojen välisen yhteisen ja koordinoidun toiminnan takaamiseksi. Kuten Norman ja Barron toteavat (2011), eri virastojen palvelutarjontaa ei pidä suunnitella erikseen, ja siinä on otettava huomioon muun muassa 13

keitä ovat nykyiset ja mahdolliset kumppanit strategia ja palvelujen tarjoaminen? kuinka kumppanit voivat osaltaan vastata lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisvankien tarpeisiin? mitä mahdollisuuksia on toteuttaa yhteisiä hankkeita, yhteistyötä ja/tai lähetekäytäntöjä? (Norman ja Barron, 2011: 19). Portti vapauteen -palveluiden tarve Kuten edellä todettiin, väkivallasta ja/tai lähisuhdeväkivallasta kärsivien naisvankien kannalta yksi keskeisin vaihe on paluu vankilasta takaisin yhteiskuntaan. Useat tahot ovat painottaneet, että vankilasta vapautumisen kriittisellä hetkellä on tärkeää saada tukea ja että tällaisesta tuesta on puutetta. Naisvangit ovat korostaneet, ettei tukea ole tarjolla riittävästi vankilasta vapautumisvaiheessa ja että se heikentää heidän luottamustaan itseensä. Mentorointipalvelut ja saattajapalvelut on määritetty mahdollisiksi vastauksiksi tukitarpeeseen. Kotoutumistavoitteiden saavuttamiseksi palvelujen tarjonnassa on ymmärrettävä, että naisvangit tarvitsevat portti vapauteen -tukea, joka suunnitellaan hyvissä ajoin ennen vapautumista. Portti vapauteen -tuki on erityisen tärkeää naisille, ja sen yhteydessä on varmistettava, että naisvangit ovat tietoisia nykyisistä tai ehdotetuista uusista järjestelyistä, jotka koskevat heidän huollettavanaan olevia lapsia. Tämän vuoksi laaja-alaisen tuen tarjoamiseen on otettava mukaan monia yhteiskunnan organisaatioita, kuten sosiaalitoimi ja naisjärjestöt (NOMS South West, ND: 3). Koska naisvankien tuomiot ovat tavallisesti paljon lyhyempiä kuin miesvankien tuomiot, naisvankeja vapautumisen jälkeen tukevia portti vapauteen -palveluja pidetään erittäin tärkeinä yhteiskuntaan palaamisen varmistamisessa. Palveluista hyötyvät erityisesti ne naisvangit, joita siirretään useita kertoja vankeuden aikana ja/tai jotka ovat pikkurikosten uusijoita ja joilla on moninaisia tarpeita. Pelkkä neuvonta ei riitä täyttämään naisvankien tarpeita, vaan naisvangit tarvitsevat tukea kaikissa yhteiskuntaan palaamisen vaiheissa (Government Equalities Office, 2010: 12). Kuten edellä todetaan, portti vapauteen -palvelut ovat erityisen tärkeitä lyhyitä tuomioita suorittaville naisille. Tämä pätee myös mielenterveysongelmista kärsiviin naisiin: Portti vapauteen -palvelut ovat tärkeitä mielenterveysongelmista kärsiville naisille, jotka saattavat olla vankilasta vapautuessaan kodittomia tai vailla tukea ja tämän vuoksi erityisen haavoittuvia (NOMS South West, ND: 3). Yksi lähisuhdeväkivallan ja/tai hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden naisten suurimmista huolenaiheista on asuminen. On arvioitu, että 30 prosenttia naisista menettää asuntonsa vankeustuomion vuoksi (Corston Report, 2007: 3). On olemassa vaara, että lähisuhdeväkivallan ja/tai hyväksikäytön kohteeksi joutunut nainen palaa vankilasta vapautuessaan väkivaltaisen kumppaninsa luo, ellei vaihtoehtoisia järjestelyjä selvitetä hyvissä ajoin ennen tuomion päättymistä (Norman ja Barron, 2011). Vaikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa tunnustetaan, että erityisesti lähisuhdeväkivallasta ja/tai hyväksikäytöstä kärsivät tai moniongelmaiset naiset tarvitsevat asiantuntijapalveluja, palvelujen tarjonta ei kuitenkaan vastaa vaatimuksia. Naisvangeille tarkoitettujen johdonmukaisten asiantuntijapalveluiden tarjonnan puute on järkyttävä, ja kun ryhmäperusteisia ohjelmia on olemassa, niitä tarjotaan ilman johdonmukaisia standardeja, riittävää riskinarviointia, neuvontatukea tai arviointia. Tällaisinaan palvelut lisäävät vapautuvien naisvankien turvallisuusriskiä ja vaarantavat heidän lastensa turvallisuuden (Women Offender Campaign Network, ND). 14

Yhteenveto Tässä luvussa tarkastellaan lähisuhdeväkivallan ja/tai hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden vankilasta vapautuvien naisien palveluista saamaa hyötyä sekä sitä, kuinka vankilatyöntekijöiden on yhteistyössä ulkopuolisten tahojen kanssa varmistettava, että tarvittavat palvelut ovat saatavilla. Luvun lopussa esitetään valikoima lähteitä, jotka tarjoavat lisätietoja aiheesta. Koska naisille tarkoitettuja portti vapauteen -palveluita on tarjolla niukasti, tässä esitetään myös joitakin yleisiä aloitteita. Viitteet Lähdeaineisto 15

Verkostoituminen ja yhteistyö Usean viraston yhteiset ja koordinoidut toimet ovat paras tapa puuttua lähisuhdeväkivaltaan ja mielenterveysongelmiin. Lähisuhdeväkivaltaa kokevalla naisella on todennäköisesti moninaisia tarpeita, ja hän saattaa tarvita tietoa oikeuksistaan, sosiaaliturvasta sekä asumisesta (EACH 2009, 38). Väkivaltaa kokeneiden naisten parissa työskentelystä saadut kokemukset osoittavat, että verkostoituminen ja yhteistyö ovat keskeisessä asemassa naisvankien kokemaan lähisuhdeväkivaltaan ja hyväksikäyttöön puuttumisessa. Tässä luvussa esitetään esimerkkejä Daphne Strong -hankkeeseen osallistuneiden yhteistyökumppanien toiminnasta. On tärkeää päivittää tätä lukua esimerkeillä koulutusmaasta ja muualta. Organisaatioiden yhteistyö Organisaatioiden yhteistyö nuorten naisvankien tukemiseksi raskauden aikana Mamma Mia Saksa Nurnbergiläinen Treffpunkt e.v. -yhdistys on marraskuusta 2004 alkaen tarjonnut Mamma Mia -koulutusohjelmaa nuorille naisvangeille, jotka ovat raskaana tai joilla jo on lapsia. Yhteiskuntapalveluun tuomitut nuoret äidit ovat toisinaan ylirasittuneita, eikä heitä pitäisi erottaa lapsistaan tuomion vuoksi. Ohjelma tarjoaa pakollisen vaihtoehdon työlle ja auttaa nuoria naisvankeja analysoimaan elämäntilannettaan ja rikollista toimintaansa. Koska yhteistyöhön osallistuu monia sosiaalialan palveluntarjoajia ja laitoksia, kuten työnvälitystoimistoja, nuoret naiset oppivat hyödyntämään neuvontapalveluja. Lisäksi säännölliset tapaamiset auttavat nuoria äitejä luomaan tiiviimmän sosiaalisen verkoston (Saksa, kirjallisuuskatsaus). Vankiloilla on vähän resursseja, joten on järkevää tehdä yhteistyötä erilaisten asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Silti vain harvat vankilat tekevät yhteistyötä ulkopuolisten organisaatioiden kanssa. Vertaisneuvonta Yhteistyössä on usein kyse siitä, että väkivaltaa kokenut nainen ohjataan taholle, jolla on parhaat valmiudet auttaa häntä. Kaksi saksalaista vankilaa on käynnistänyt yhteistyön kansalaisjärjestöjen kanssa. Väkivaltaa kokeneen naisen tilannetta sekä väkivallan ja hyväksikäytön seurauksia koskevan vertaisneuvonnan lisäksi on käynnistetty tiivis yhteistyö Centre for Women s Aidin kanssa sekä auttava puhelinpalvelu. Rikoksentekijöiden ja uhrien keskuksen kerrotaan osallistuvan säännöllisesti toimintaan ainakin yhdessä vankiloista. Sen lisäksi tarjotaan lähetteitä sosiaalipalveluihin vankilan ulkopuolella. Kriminaalihuoltolaitos luo 16

yhteyden vankilaan vapautumisen lähestyessä ja tarjoaa naisvangeille tiedotusmateriaalia (Saksa, kartoitustehtävä). Ohjelmien tarjoaminen naisvangeille Vankilat tarjoavat vangeille erilaisia ohjelmia usein ulkopuolisten organisaatioiden kanssa. On varsin yleistä, että ulkopuoliset organisaatiot tekevät yhteistyötä vankiloiden kanssa tarjotakseen ohjelmia väkivaltaa kokeneille naisille. Lubliniecin rangaistuslaitoksessa pantiin täytäntöön vuosina 2005 2008 Euroopan sosiaalirahaston rahoitustuella Equal-yhteisöaloitteen puitteissa ja yhteistyössä naisten oikeuksien keskuksen kanssa ohjelma Work Dignified Life of Women Victims of Domestic Violence (Fundacja Fundusz Wspólpracy, n. d.). Ohjelmalla tähdättiin lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten ammatilliseen aktivointiin. Siinä tarjottiin draamaterapiaa naisille, jotka oli tuomittu heitä väkivaltaisesti kohdelleen henkilön surmasta. Lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa tehtävään työhön sisältyi heidän itsetuntonsa ja omanarvontuntonsa vahvistaminen, myönteisten kokemusten tarjoaminen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, myönteisten suhteiden luominen muihin ryhmän jäseniin sekä mielenterveydellisen ja emotionaalisen tilan parantaminen (Cywinski, 2009). Naisvangit esittivät näytelmän kokemastaan väkivallasta ja muista siihen liittyvistä kokemuksistaan. Esitys, jonka nimi oli Villiruusun tuoksu, sai paljon kiitosta ja herätti kiinnostusta. Se esitettiin monta kertaa vankilan ulkopuolella, jopa ulkomailla (Puola, kirjallisuuskatsaus). Toinen aloite oli lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille suunnattu Lubliniecin rangaistuslaitoksen koulutusohjelma (Kalinowska-Prokopowicz, 2009), joka toteutettiin yhdessä naisten oikeuksien keskuksen ja Lubliniecin piirikunnan poliisilaitoksen kanssa. Keskustelun ja luentojen kaltaisten opetusmetodien lisäksi ohjelmassa tarjotaan henkilökohtaista psykologin ohjausta (Puola, kirjallisuuskatsaus). Toinen mielenkiintoinen esimerkki on Väkivallan ehkäiseminen -ohjelma (Nielubowicz ja Niemiec, 2009), jota toteutetaan Krakovan rangaistuslaitoksessa Nowa Hutassa yhteistyössä muiden organisaatioiden ja laitosten kanssa. Ohjelmassa pyritään tarjoamaan tietoja lähisuhdeväkivallan syistä ja seurauksista sekä lisäämään naisvankien itseluottamusta (Puola, kirjallisuuskatsaus). Niskon rangaistuslaitoksessa on pantu täytäntöön aloite nimeltä Toisen mahdollisuuden akatemia. Naisvangeille suunniteltu ohjelma perustuu hyvin henkilökohtaiseen lähestymistapaan. Ohjelmassa jokaiselle naiselle tarjotaan yksilöllistä terapiaa. Seitsemästä valinnanvaraisesta moduulista yksi koskee lähisuhdeväkivallan ehkäisemistä (Puola, kirjallisuuskatsaus). Bialystokin tutkintavankilan naisten osastolla on vuodesta 2004 lähtien toteutettu säännöllisesti ainutlaatuista ohjelmaa nimeltä Vankilakorkeakoulu Tie vapauteen (Lotowski, 2009). Kyseessä on vuosittain toteutettava, kattava ja ennaltaehkäisevä koulutusohjelma, johon sisältyy lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tarkoitetut moduulit Stop väkivalta, Uhri, Rikoksentekijä ja Itsetuhoinen käytös (Puola, kirjallisuuskatsaus). 17

Samassa vankilassa on käynnissä myös yhteistyössä piirikunnan kriisikeskuksen kanssa toteutettu lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden vankien koulutusohjelma (Wójtowicz, 2009) (Puola, kirjallisuuskatsaus). Ohjelmien kehittäminen Yhteistyö tietämystä lisäävien ohjelmien tuottamiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetaan Sex Workers in Custody/Community (SWICC) ohjelmaa, jonka tarkoituksena on lisätä tietämystä seksityötä tekevistä naisista. Yhteistyöohjelmaan osallistuvat NOMS Women s Team, United Kingdom Human Trafficking Centre, Eaves & POPPY -hanke, Anti-Trafficking Alliance ja The Griffins Society. Päätavoitteena on lisätä rikosoikeudellisen alan työntekijöiden tietämystä seksityön todellisuudesta ja vaikutuksista (UK, kartoitusharjoitus). Yhdistyneessä kuningaskunnassa National Offender Management Service Women s Team on kehittänyt Women-ohjelman (WASP). Sillä pyritään lisäämään naisvankien parissa työskentelevien tietämystä tätä ryhmää koskevista aiheista. Ohjelman esittelee yhteistyöryhmä, joka koostuu tavallisesti NOMSin henkilöstön ja vankilahenkilökunnan edustajista (UK, kartoitusharjoitus). Viitteet Lähdeaineisto 18