MUISTIO 16.12.2014 Ympäristöministeriö LUONNOS EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSIKSI VESIYMPÄRISTÖLLE VAARALLI- SISTA JA HAITALLISISTA AINEISTA ANNETUN ASETUKSEN, VESIENHOIDON JÄRJESTÄMISESTÄ ANNETUN ASETUKSEN JA MERENHOIDON JÄRJESTÄMISES- TÄ ANNETUN ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1 Johdanto 1.1 Yleistä Ehdotetuilla asetusmuutoksilla pantaisiin täytäntöön 12 päivänä elokuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/39/EU direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (jäljempänä ympäristönlaatudirektiivi). Ympäristönlaatudirektiivi täydentää aikaisempaa sääntelykokonaisuutta ja sillä on liityntä useaan muuhun direktiiviin. Asetusmuutoksilla on vaikutusta sekä vesienhoidon ja merenhoidon suunnitteluun että ympäristölupamenettelyyn. Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetussa direktiivissä 2000/60/EY (jäljempänä vesipuitedirektiivi) säädetään strategiasta vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja edellytetään erityisiä pilaantumisen hallinnan lisätoimenpiteitä ja ympäristönlaatunormien asettamista. Ympäristönlaatudirektiivillä täydennetään vesipuitedirektiivin säännöksiä ja asetetaan vesipuitedirektiivin 16 artiklan nojalla ympäristönlaatunormit. Ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan sellaista vesiympäristölle haitallisen ja vaarallisen aineen pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää. Kaikille prioriteettiaineille ja suurimmalle osalle kansallisesti haitallisiksi määritellyistä aineista on määrätty ympäristönlaatunormi eli EQS-arvo, joka tulee sanoista Environmental Quality Standard. Ympäristönlaatunormi kuvaa ympäristön vesille asetettua haitta-aineen raja-arvoa. Ympäristönlaatudirektiiviin sovelletaan vesipuitedirektiivissä säädettyjä määritelmiä ja tavoitteita. Vesipuitedirektiivi edellyttää, että vesien hyvä kemiallinen tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Tietyin perustein hyvän tilan saavuttamiseksi voi määräaikaa pidentää vuoteen 2021, enintään kuitenkin vuoteen 2027. Myös vähemmän vaativia pintavesien tilatavoitteita voidaan tietyin edellytyksin asettaa. Ympäristönlaatudirektiivissä asetetut ympäristönlaatunormit määrittävät vesienhoidossa hyvän kemiallisen tilan pintavesissä. Vesistö voidaan luokitella kemialliselta puhtaustasoltaan hyväksi, jos haitallisten aineiden EQS-arvot alittuvat. Ympäristönlaatunormeja asetetaan myös kansallisista lähtökohdista ilman EU:sta tulevaa velvoitetta, mutta nämä kansalliset normit huomioidaan ainoastaan vesien ekologisen tilan määrittämisessä. Ympäristönlaatunormeja on sovellettava pintavesimuodostumiin sisämaassa ja Suomen aluevesiin ja talousvyöhykkeellä. Direktiivissä 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (jäljempänä meristrategiadirektiivi) vahvistetaan meriympäristöpolitiikan puitteet ja meren hyvän tilan tavoitteet. Komission päätöksessä 2010/477/EU merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa käytettävistä perusteista ja menetelmästandardeista määrätään huomioimaan vesipuitedirektiivin ja ympäristönlaatudirektiivin 2008/105/EU haitallisia aineita koskevat vaatimukset. Ympäristönlaatudirektiivin prioriteettiaineet ja direktiivissä asetetut ympäristönlaatunormit toimivat indikaattoreina määritettäessä meren- 1
hoidossa meren hyvää tilaa. Meristrategiadirektiivillä ja laatunormidirektiivillä on näin ollen vahva keskinäinen kytkentä ja direktiivien säännökset täydentävät toisiaan. Kansallisesti vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi on täytäntöönpantu lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004, vesienhoitolaki). Lain nojalla laaditaan vesienhoitosuunnitelmat seitsemälle vesienhoitoalueelle ja merenhoitosuunnitelma Itämerelle. Suunnitelmissa asetetaan vesien ympäristötavoitteet ja osana suunnitelmia laaditaan toimenpideohjelmat, joiden mukaisilla toimilla ympäristötavoitteet pyritään saavuttamaan. Pintavesien tilatavoitteet asetetaan kemialliselle ja ekologiselle tilalle. Kemiallisen tilan tavoitteet perustuvat nyt täytäntöönpantavassa direktiivissä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin. Ympäristönlaatunormit tulee toisaalta ottaa myös huomioon ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisissa lupamenettelyissä. Uusi ympäristönsuojelulaki on tullut voimaan 1.9.2014 ja kumonnut aikaisemman ympäristönsuojelulain. Ehdotuksessa on otettu huomioon uuden ympäristönsuojelulain säännökset sekä tehty muutoksista johtuvat teknisluonteiset korjaukset. Uusi ympäristönlaatudirektiivi pannaan täytäntöön kansallisesti täydentämällä ja muuttamalla valtioneuvoston asetusta vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006, jäljempänä vaarallisten aineiden asetus). Vaarallisten aineiden asetus on annettu edellä mainittujen vesienhoitolain ja ympäristönsuojelulain sekä lisäksi vesihuoltolain (119/2001) nojalla. Lisäksi ympäristönlaatudirektiivin toimeenpanemiseksi tehdään tarvittavia vähäisempiä muutoksia vesienhoitolain nojalla annettuihin valtioneuvoston asetukseen vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006, vesienhoitoasetus) sekä asetukseen merenhoidon järjestämisestä (980/2011, merenhoitoasetus). Ehdotuksessa on otettu huomioon ympäristöministeriön asettaman työryhmän esitykset ja kuultavana olleiden asiantuntijatahojen kirjalliset kommentit. Asetuksen valmistelussa työryhmässä on huomioitu Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) laatima suunnitelma, jonka perusteella on määritetty kansallisessa menettelyssä vesiympäristölle haitalliset aineet (jäljempänä kansalliset aineet). Vaarallisten aineiden asetuksen 12 :n mukaan SYKE:n laatimaa suunnitelmaa tulee käyttää asetuksen liitteen 1 D kohdassa mainitun aineen poistamiseksi luettelosta tai uuden aineen lisäämiseksi aineluetteloon. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimet. Asetuksen 12 :n 2 momentin mukaan aineluetteloon kohdistuvien toimien, päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimien sekä ympäristönlaatunormien tulee perustua riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta pintavedelle tai pintaveden välityksellä ihmisen terveydelle sekä seurantatietoon. Suunnitelmaa käytetään valmisteltaessa tarvittavia muutoksia haitallisten aineiden asetukseen. SYKE on marraskuussa 2014 jättänyt ympäristöministeriölle vaarallisten aineiden asetuksen 12 :n mukaisen suunnitelman asetuksen muutostarpeista. SYKE ehdottaa uusiksi kansallisiksi aineiksi Bisfenoli A:ta, triasulfuronia ja atsoksistrobiiniä, joista kaksi jälkimmäistä ovat kasvinsuojeluaineita. Bisfenoli A:lle asetettaisiin ympäristönlaatunormit sisämaan pintavesille vuoden pitoisuuskeskiarvona 1,5 mikrogrammaa litrassa ja merivesissä 0,15 mikrogrammaa litrassa. Triasulfuronille asetettaisiin ympäristönlaatunormi, jonka pitoisuus sisämaan pintavesissä vuosikeskiarvona olisi 0,002 mikrogrammaa litrassa merivesissä 0,0002 mikrogrammaa litrassa. Triasulfuronin hetkellinen maksimipitoisuus olisi 0,007 mikrogrammaa litrassa sisämaan pintavesissä ja merivesissä 0,0007 mikrogrammaa litrassa. Atsoksistropiinille asetettaisiin ympäristönlaatunormi, joka olisi sisämaan pintavesille vuosikeskiarvona 0,95 mikrogrammaa litrassa ja merivesissä 0,1 mikrogrammaa litrassa. Atsoksistrobiinin hetkellinen maksimipitoisuus olisi merivesissä 0,95 mikrogrammaa litrassa ja merivesissä 0,1 mikrogrammaa litrassa. 2
SYKE ehdottaa poistettavaksi kansallisesti asetettujen haitallisten aineiden joukosta tribenuronimetyyliä ja bronopolia. Bronopolia ei ole havaittu tulevasta ja puhdistetusta yhdyskuntien jätevedestä, kaatopaikkojen suotovedestä tai pintavedestä. Bronopolia on tutkittu myös lukuisista sedimentti ja kalanäytteistä erityisesti tuotantolaitosten ja jätevedenpuhdistamoiden vaikutuspiiristä, mutta ainetta ei havaittu näytteissä. Bronopoli ei ole biokertyvää tai sedimenttiin kertyvää. Tribenuroni-metyylin pitoisuudet luonnonvesissä ovat alhaisia ympäristönlaatunormiin verrattuna. Sen myyntimäärät ovat myös aikaisemmasta laskeneet. SYKE ehdottaa myös lisättäväksi MBeT:lle (bentsotiatsoli -2-tioli) vuosikeskiarvona laskettua ympäristönlaatunormia 25 mikrogrammaa litrassa sisämaan pintavesissä ja merivesissä 0,025 mikrogrammaa litrassa, TCMTB:lle ((bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti) vuosikeskiarvona laskettua ympäristönlaatunormia 0,018 mikrogrammaa litrassa sisämaan pintavesissä ja merivesissä 0,0018 mikrogrammaa litrassa, sekä resorsinolille (1,3-bentseenidioli) vuosikeskiarvona laskettua ympäristönlaatunormia 0,25 mikrogrammaa litrassa sisämaan pintavesissä ja 0,025 mikrogrammaa litrassa merivesissä. Lisäksi SYKE ehdottaa, että kansallisessa listassa oleville kasvinsuojeluaineille asetetaan hetkelliset maksimipitoisuusarvot vuosikeskiarvojen ohella. Arvot ilmenevät asetusehdotuksen liitteestä 1 D. Merenhoidon suunnitteluun liittyen SYKE on ehdottanut asetukseen lisättävän haitallisten aineiden biologisia vaikutuksia ympäristössä ilmentävän kalan lysosomikalvon (LMS) mittaamisen. SYKE ehdottaa maksasolujen lysosomikalvon stabiilisuuden (LMS) mittaamista avomerialueella silakasta ja rannikolla ahvenesta. LMS-menetelmä ei ole yhdistespesifinen, vaan mahdollisesti havaitut kalojen terveydentilaa vahingoittavat vauriot soluissa voivat olla usean eri haitallisen yhdisteen tai yhdisteryhmän aiheuttamia. Indikaattorilla ei liioin ole osoitettavissa olevaa yhteyttä mihinkään tiettyyn ihmisen toiminnasta aiheutuvaan ympäristöpaineeseen. Ympäristönlaatunormilla (EQS) tarkoitetaan yksiselitteisesti yksittäisten aineiden pitoisuuksia ympäristössä eikä siinä huomioida aineiden yhteisvaikutuksista aiheutuvaa vaaraa ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Näin ollen LMS-menetelmä ei sovellu ehdotettuun tarkoitukseen, eikä sitä oteta asetusehdotukseen. Menetelmä on sopiva muiden indikaattoreiden ohella käytettäväksi merenhoidon hyvän tilan indikaattoriksi ja LMS-seuranta sisältyy merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan. LMS-menetelmä on määrä ottaa käyttöön merenhoidon indikaattorina ja sille tullaan määrittelemään hyvän ja hyvää heikomman ympäristön tilan raja-arvot. 1.2 Ympäristönlaatudirektiivin 2013/39/EY keskeiset tavoitteet ja sisältö Nyt toimeenpantavalla ympäristönlaatudirektiivillä on muutettu vuonna 2008 hyväksyttyä direktiiviä. Direktiivimuutoksella tiukennetaan eräiden prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormeja (antraseeni, bromatut difenyylieetterit, fluoranteeni, lyijy, naftaleeni, nikkeli, PAH-yhdisteet) sekä täydennetään aikaisemman direktiivin aineluetteloa uusilla prioriteettiaineilla ja uusilla vaarallisilla prioriteettiaineilla sekä uusilla ympäristönlaatunormeilla. Vuonna 2008 hyväksytty edellinen aineluettelo sisälsi 33 prioriteettiainetta ja kahdeksan muuta haitallista ainetta. Nämä aineet ovat vesipuitedirektiivin 16 artiklan perusteella liitteessä X lueteltuja aineita. Uudet prioriteettiaineet ovat laatunormidirektiivin liitteen II taulukon sarakkeista 34 45. Uudessa direktiivissä on annettu nikkelin ja lyijyn uudet ympäristönlaatunormit biosaatavana pitoisuutena. Vastaavasti uudessa asetuksessa nikkelin ja lyijyn ympäristönlaatunormien vuosikeskiarvot on ilmoitettu biosaatavana pitoisuutena. Biosaatavalla pitoisuudella tarkoitetaan eliöille saatavilla olevaa metallipitoisuutta ja siten mahdollisten haittavaikutusten lähde. Näitä ympäristönlaatunorme- 3
ja vastaava paikallinen ympäristönlaatunormi arvioidaan jokaiselle vesinäytteelle erikseen joko bioligandimallin (nikkeli) tai liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuuden avulla (lyijy), koska vedenlaatu vaikuttaa metallien biosaatavuuteen. Näin saatua paikallista ympäristönlaatunormia verrataan näytteestä määritettyyn, liuenneen metallin pitoisuuteen. Kyseinen bioligandimalli laskee nikkelin paikallisen ympäristönlaatunormin ja biosaatavan osuuden jos näytteestä on tiedossa ph sekä kalsiumin ja liuenneen orgaanisen hiilen määrä. Lyijyn paikallisen ympäristönlaatunormi lasketaan suoran yhtälön avulla, joka ottaa huomioon näytteen orgaanisen liuenneen hiilen lyijyä sitovan vaikutuksen. Muita vedenlaatutekijöitä ei tarvita. Paikallista ympäristönlaatunormia verrataan näytteestä määritettyyn, liuenneen metallin pitoisuuteen Uudet prioriteettiaineet ovat seuraavat: - kasvinsuojeluaineet: aklonifeeni, bifenoksi, sypermetriini, dikofoli, heptakloori ja heptaklooriepoksi, kinoksifeeni - biosidituotteissa käytettävät aineet: sybutryyni, diklorvossi, terbutryyni - teollisuuskemikaalit: perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), heksabromisyklododekaani (HBCDD) - palamisen sivutuotteet: dioksiini ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet Uusista prioriteettiaineista vaarallisiksi prioriteettiaineiksi on luokiteltu dikofoli, PFOS, kinoksifeeni, dioksiinit ja dioksiinien kaltaiset yhdisteet, HBCDD, heptakloori ja heptaklooriepoksi. Vaarallisten prioriteettiaineiden kriteerit ovat yhdenmukaisia REACH-asetuksen mukaisten erityistä huolta aiheuttavien aineiden kanssa. Ympäristönlaatudirektiivissä ympäristönlaatunormien osalta muutoksia on tehty asettamalla eräille edellisen luettelon aineille uusia normeja eliöstöön (bromatut difenyylieetterit, fluoranteenit, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet)) ja ottamalla käyttöön viidelle uudelle aineelle eliöstönormit (dikofoli, PFOS, dioksiini, HBCDD, heptakloori). Ympäristönlaatudirektiivissä tunnistetaan erikseen niin sanotut ubikvitaariset eli kaikkialla läsnä olevat, laajalle levinneet aineet (UBI-aineet). Ne kulkeutuvat pysyvyytensä vuoksi laajalle alueelle kauaksikin alkuperäisestä päästölähteestään. Tutkituista aineista ubikvitaarisiksi on luokiteltu perfluoro-oktaanisulfonaatti (PFOS), bromatut difenyylieetterit (BDE), heksabromosyklododekaani (HBCD), elohopea, tributyylitina (TBT) ja dioksiinit ja niiden kaltaiset yhdisteet. Ubikvitaariset aineet ovat yleensä erittäin rasvaliukoisia ja kertyvät tämän vuoksi ravintoketjussa ylöspäin mentäessä. Niiden pitoisuudet vesiympäristössä ovat suurimpia kaloissa ja äyriäisissä. Näihin aineisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota myös siltä osin kuin on kyse niiden vaikutuksesta pintaveden kemiallisen tilan esittämiseen ja seurantavaatimuksiin. Vesienhoitosuunnitelmissa on mahdollisuus esittää erikseen edellä mainittujen UBI-aineiden vaikutus pintaveden kemialliseen tilaan, jotta veden laadun parannukset muiden haitallisten aineiden osalta eivät jää varjoon. Kaikki aineet kattavan pakollisen kemiallisen tilan kartan lisäksi voidaan käyttää lisäkarttoja, jotka kuvaavat erikseen UBI-aineita. Ympäristönlaatudirektiivissä on näitä UBI-aineita koskevia erityisvelvoitteita mm. kaukokulkeumien huomioon ottamisen osalta, mikäli tietyssä tilanteessa kansallisin toimenpitein ei voida saavuttaa vesien hyvää tilaa. Pintavesien kemiallinen tila tullee olemaan alle hyvän tilan laajalle levinneiden aineiden osalta useissa vesimuodostumissa ja merialueella mahdollisesti vuosikymmeniä mm. kaukokulkeumien ja aikaisempien päästöjen vuoksi, vaikka kansallisesti tehtäisiin suuriakin investointeja nykyisten päästöjen ja huuhtoutumien vähentämiseksi. Direktiivin neuvottelujen aikana komission näkemys asiassa oli, että maat voisivat käyttää näiden prioriteettiaineiden osalta vesien- ja me- 4
renhoidon suunnittelussa vesipuitedirektiivin ympäristönlaatudirektiivin ja meristrategiadirektiivin sallimia poikkeuksia eli mm. pidentää toimenpiteiden toteutuksen aikataulua, asettaa vähemmän vaativia tavoitteita sekä vedota kaukokulkeumaan, luonnon oloihin ja ylivoimaiseen esteeseen. Vesipuitedirektiivin 10 artiklan 3 kohdasta ja aikaisemman vuoden 2008 ympäristönlaatudirektiivin 18 artiklasta seuraa, että vesipuitedirektiivin 10 artiklan 2 kohdassa luetellun lainsäädännön mukaisesti säädettyjä toimenpiteitä olisi pidettävä päästöjen hallinnan vähimmäistasona (paras käyttökelpoinen tekniikka BAT-taso ja ympäristön kannalta paras käytäntö BEP-taso). Jos tällaisella hallinnalla ei voida varmistaa ympäristönlaatunormin saavuttamista esimerkiksi sellaisen aineen osalta, joka käyttäytyy laajalle levinneen aineen tavoin, eikä sitä voida varmistaa tiukemmillakaan ehdoilla, edes yhdessä vesimuodostumaan vaikuttaviin muihin päästöihin ja häviöihin sovellettavien tiukempien ehtojen kanssa, tällaisia tiukempia ehtoja ei voida pitää vaadittavina asianomaisen ympäristönlaatunormin saavuttamiseksi. Ympäristönlaatunormeilla on oikeudellinen merkitys mm. mitoitettaessa pistemäisten päästölähteiden kuormituksen vähentämistoimia ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupamenettelyssä. Ympäristönlaatudirektiivillä on lisäksi yhteys kemikaali-, kasvinsuojeluaine-, biosidituote-, vesienja merenhoidon, vesihuolto-, vesi-, terveydensuojelu-, ympäristönsuojelu- ja jätehuollon lainsäädäntöön. Uutena menettelynä ympäristönlaatudirektiivissä säädetään, että jäsenmaiden on järjestettävä seuranta komission laatiman ns. tarkkailulistan aineille. Listalla voi olla alussa enintään 10 ainetta tai aineryhmää ja myöhemmin korkeintaan 14 ainetta tai aineryhmää. Luetteloon sisällytettäisiin sellaisia aineita, joista yhteisön tasolla on puutteelliset seurantatiedot ja jotka voivat aiheuttaa vesiympäristölle merkittävän riskin. Lääkeaineet diklofenaakki, 17-beta-estradioli (E2) ja 17-alfaetinyyliestradioli (EE2) on sisällytettävä ensimmäiseen tarkkailtavien aineiden luetteloon seurantatietojen keräämiseksi. Suomen tulee järjestää tarkkailulistan aineille seuranta sisämaassa ja merialueella yhteensä 9 seuranta-asemalla. Komissio tulee käyttämään tämän seurannan tuloksia direktiivin tulevien päivitysten tietopohjana. Komissio laatii nykyisen arvion mukaan ensimmäisen tarkkailtavien aineiden luettelon vuoden 2015 alussa ja päivittää luetteloa tämän jälkeen 24 kuukauden välein. Ympäristönlaatudirektiivissä muutetaan myös komission direktiivin 2009/90/EY 5 artiklassa asetettuja veden tilan seurantaan käytettyjen analyysimenetelmien suorituskykyä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Direktiivissä 2009/90/EY määrätään veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä vesipuitedirektiivin mukaisesti. Direktiivi sisältää säännöksiä muun muassa analyysimenetelmiä koskevista laatuvaatimuksista, tulosten tulkinnasta ja menetelmiin liittyvien käsitteiden määritelmistä yleisten kansainvälisten standardien mukaisesti. Kansallinen lainsäädäntö on saatettava vastaamaan direktiivin velvoitteita viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2015. Direktiivin liitteen II osassa A olevien tiettyjen vanhojen aineiden (numerot 2, 5, 15, 20, 22, 23, 28) tarkistetut ympäristönlaatunormit ovat voimassa 22.12.2015 alkaen tarkoituksena saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22.12.2021 vuoden 2015 vesienhoitosuunnitelmiin sisältyvien toimenpideohjelmien avulla. Kemiallinen tila on meillä luokiteltu vuoden 2008 direktiivin ympäristönlaatunormeja käyttäen vuoden 2015 vesienhoitosuunnitelmiin voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Luokittelun perusteita ei ole ollut mahdollista aikataulun ja lainsäädännön vuoksi muuttaa yllä esitettyjen uusien vaatimusten mukaisesti. 5
Uusien aineiden (liitteen II osa A, numerot 34-45) ympäristönlaatunormit ovat voimassa 22.12.2018 alkaen tarkoituksin saavuttaa näiden aineiden suhteen vesien hyvä kemiallinen tila 22.12.2027 mennessä. Tätä varten on 22.12.2018 mennessä laadittava ja toimitettava komissiolle täydentävä seurantaohjelma ja kyseiset aineet kattava alustava toimenpideohjelma. Lopullinen toimenpideohjelma on laadittava 22.12.2021 mennessä ja pantava se täytäntöön viimeistään 22.12.2024. Monien aineiden ympäristönlaatunormit ovat erittäin alhaiset ja niiltä puuttuvat riittävän tarkat analyysimenetelmät. Tämän ongelman ratkaisemiseksi direktiivissä todetaan, että täytäntöönpanomenettelyä on mahdollisuuksien mukaan kehitettävä 22.12.2014 mennessä julkaisemalla tekniset suuntaviivat aineiden seurantastrategioista ja analyysimenetelmistä, eliöstöä koskeva näytteenotto ja seuranta mukaan lukien. Komissio julkaisee ajoissa tarpeellisilta osin tekniset suuntaviivat, joten määräaikoihin ei ole tiedossa pidennystä. EU:n jäsenmaiden ja komission vesijohtajakokouksessa 24.11.2014 todettiin, että asiantuntijoiden laatima eliöstön seurantaa koskeva ohje edustaa heidän näkemystään ja ohje vaatii sisällön ja liitteiden osalta parantamista sekä että analyysimenetelmiä koskeva ohje vaatii päivittämistä niiden aineiden analyysien osalta, joille ei ole vielä standardeja. 1.3 Uusien aineiden päästölähteet Ympäristönlaatudirektiivin aineita voi päästä suoraan vesiympäristöön eri lähteistä, kuten yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilta, kaatopaikoilta, taajama-alueilta hulevesien mukana ja maataloudesta. Teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevia aineita ovat perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja heksabromisyklododekaani (HBCDD), biosidin tehoaineina käytetään sybutryyniä, diklorvossia ja terbutryyniä, kasvinsuojeluaineina käytetään aklonifeenia, bifenoksia, sypermetriiniä, dikofolia, heptaklooria ja kinoksifeenia sekä palamisen sivutuotteita ovat dioksiini ja dioksiinin kaltaiset PCByhdisteet. Useiden aineiden käyttöä on jo rajoitettu EU:ssa Reach-asetuksella. PFOS- yhdisteiden käyttö pinta-aktiivisena aineena sammutinvaahdossa on kielletty, mutta PFOS:ia tulee esimerkiksi yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolta, metallin pintakäsittelystä, pintakäsiteltyjen tekstiilien pesusta ja kaatopaikkojen vesistä, HBCDD:ä käytetään muun muassa rakennuslevyissä ja rakennusten purkujen yhteydessä ainetta joutuu rakennusjätteen mukana kaatopaikoille ja sieltä vesiin. HBCDD:ä käytetään pinta-aktiivisena aineena polystyreenissä (eristeissä) ja muovin valmistuksessa sekä koneitten voiteluöljyssä. Näitä aineita voi kulkeutua yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille ja vesistöihin esimerkiksi tuontituotteista. Sybutryyniä ja terbutryyniä käytetään biosidinä esimerkiksi maalien, lakkojen ja painovärien valmistuksessa ja pintakäsittelyaineena puulle. Diklorvossi ei ole Suomessa käytössä. Aklonifeenia ja bifenoksia käytetään Suomessa rikkakasvien torjunta-aineina, sypermetriiniä käytetään tuhohyönteisten torjuntaan ja puunsuoja-aineena. Dikofoli, heptakloori ja kinoksifeeni eivät ole Suomessa käytössä. Teollisuus- ja kuluttajakäytössä olevia aineita tulee yleisesti yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta. Puhdistamot vähentävät osittain näiden aineiden päästöjä. Lisäpuhdistustoimia voidaan tarvita. Viimeisimpien tutkimustietojen mukaan yhdyskuntajäteveden puhdistuksesta tulevien aineiden pitoisuudet voivat ylittää esimerkiksi ympäristönlaatulaatunormin PFOS:n osalta. Ilmaperäinen kaukokulkeuma on merkittävä päästölähde, joko suoraan ilmasta tai huuhtoumana valuma-alueelta. Polttoprosesseissa muodostuvat dioksiiniyhdisteet kulkeutuvat ilman partikkeleissa. Dioksiineja syntyy tahattomasti palamis- ja kloorausprosessien epäpuhtautena esimerkiksi jätteenpoltossa, voimalaitoksissa, metalliteollisuudessa, kemianteollisuudessa. PCB-yhdisteitä on aiemmin käytetty lämmönsiirtonesteessä ja sähköeristeessä esimerkiksi muuntajissa ja kondensaattoreissa, mutta PCB-yhdisteiden käyttö on Suomessa nykyään kielletty. Ilmaperäinen laskeuma voi 6
olla merkittävää PFOS:n ja HBCD:n osalta. Lisäksi pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit voivat olla joidenkin aineiden kuten dioksiinien ja PFOS:in päästölähteitä. SYKE:n vaarallisten aineiden asetuksen 12 :n nojalla laatimassa suunnitelmassa on esitetty kansallisten ympäristönlaatunormien asettamista kolmelle uudelle aineelle eli bisfenoli A:lle, triasulfuronille ja atsoksistrobiinille. Bisfenoli A (BPA) on fenolinen yhdiste, jota ei tuoteta Suomessa. Bisfenoli A:ta sisältävien kemikaalituotteiden vuosittainen käyttömäärä (valmistus ja maahantuonti) Suomessa on noussut 2000- luvulla olleen nykyisin n. 500-1100 tonnia/a. Myös markkinoilla myynnissä olevien BPA:ta sisältävien kemikaalituotteiden määrä on noussut 2000-luvun alusta. BPA:ta käytetään Suomessa pääasiassa lämpöherkän paperin pinnoituksessa. Lämpöherkkää paperia käytetään pääosin eli noin 75 prosenttia kokonaismäärästä kauppakuiteissa ja fax-paperissa, mutta jossain määrin myös pääsy-, bussi- ja arvontalipuissa. Seuraavaksi suurin käyttökohde on maalien valmistus ja käyttö (n. 3 tonnia/a eli alle 0,5 prosentin osuus kokonaismäärästä Suomessa). BPA:lla on runsaasti käyttökohteita Suomessa. Koko EU:n alueella aineen pääkäyttökohteet ovat polykarbonaatin tuotanto ja epoksihartsien valmistus. BPA:ta käytetään pääasiassa polykarbonaattituotteissa kuten ruuan säilytysastioissa, mikroaaltouuni-käyttöön tarkoitetuissa astioissa ja ruokasäilykkeiden sekä juomatölkkien sisäosien suojapinnoituksissa. Triasulfuronia käytetään rikkakasvien torjuntaan viljan viljelyssä. Se tehoaa hyvin alhaisina pitoisuuksina ja levitysmäärät ovat tyypillisesti vain noin 5 g/ha. Vesiympäristössä triasulfuroni on erityisen haitallista vesikasveille. Triasulfuroni on ollut mukana pintavesien kasvinsuojeluaineiden seurannassa ja vaikka käytössä ollut määritysraja on ollut ehdotettua hetkellisen pitoisuuden ympäristönlaatunormia korkeampi (Ympäristöhallinnon PIVET-rekisteri). Atsoksistrobiinia käytetään kasvitautien torjuntaan mm. viljan ja vihannesten viljelyssä. Sen vuotuiset myyntimäärät ovat julkisia vuodelta 2012, jolloin sitä myytiin noin 7 tehoainetonnia. Pintavesien kasvinsuojeluaineiden seurannassa se on kasvien sienitauteja estävänä aineena yleisimmin havaittu aine ja sitä on havaittu noin joka toiselta näytepaikalta vesinäytteistä. Haitallisinta se on selkärangattomille vesieliöille. Maa-vesi jakaantumistietojen perusteella atsoksistrobiini saattaisi kulkeutua sedimenttiin, mutta sitä on kuitenkin havaittu yleisesti vesinäytteistä. Havaitut pitoisuudet eivät ole ylittäneet ympäristönlaatunormiehdotusta, mutta ovat kuitenkin samaa kertaluokkaa. 2 Asetusehdotukset Ympäristönlaatudirektiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön muuttamalla kolmea voimassa olevaa valtioneuvoston asetusta. Suurin osa muutoksista kohdistuisi vaarallisten aineiden asetukseen, ja vesienhoitoasetukseen ja merenhoitoasetukseen tehtäisiin muutamia vähäisempiä tarkistuksia. Vaarallisten aineiden asetus on annettu ympäristönsuojelulain, vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 20 :n 2 momentin ja vesihuoltolain 36 :n 2 kohdan nojalla. Näistä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 20 :n 2 momentti koskee vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa esitettäviä tietoja ja vesihuoltolain 36 :n 2 kohta puolestaan tarkkailuvelvollisuuksien toteuttamista ja tarkkailutietojen toimittamista. Ympäristönsuojelulain asetuksenantovaltuuksia koskevista säännöksistä on vaarallisten aineiden asetusta annettaessa viitattu kumotun ympäristönsuojelulain 11 :n 1 3 kohtiin ja 65 :n 1 momentin 2 kohtaan. Uudessa ympäristönsuojelulaissa on pintavesien laadusta ja siihen liittyvistä ympäristönlaatuvaatimuksista säädetty aikaisempaa täsmällisemmin 140 :ssä. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään pintavesien laadun turvaamiseksi ympäristönlaatuvaatimukset, jotka voivat koskea vesiympäristölle vaarallisten ja haital- 7
listen aineiden pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä. Ehdotettu valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden asetuksen muuttamiseksi annettaisiin siten ensisijaisesti juuri ympäristönsuojelulain 140 :n 2 momentin nojalla. Uudessa ympäristönsuojelulaissa on lisäksi 209 :ssä säädetty mittausten ja tutkimusten laadunvarmistuksesta. Pykälän 3 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä näytteenotosta, mittaus-, laskenta- ja testausmenetelmistä, standardeista ja laskentamalleista sekä niiden luotettavuuden ja laadun varmistamiseksi. Ehdotettavista muutoksista vaarallisten aineiden asetukseen säädettäisiin vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 20 :n 2 momentin, vesihuoltolain 36 :n 2 kohdan sekä ympäristönsuojelulain 140 :n 2 momentin nojalla, minkä lisäksi komission direktiivin 2009/90/EY täytäntöönpanoon liittyvät kansalliset säännökset mittausten ja tutkimusten laadunvarmistuksesta annettaisiin ympäristönsuojelulain 209 :n nojalla. Vesienhoitoasetus on annettu vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 10, 20 ja 26 :n nojalla. Asetukseen ehdotettujen muutosten kannalta merkityksellisiä ovat 10 :n valtuussäännökset liittyen vesien seurantaan ja seurantaohjelmaan, 20 :n säännökset vesienhoitosuunnitelmassa esitettävistä tiedoista ja 26 :n säännös ympäristötavoitteista. Merenhoitoasetuksen 8 :n 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 kohtaan C. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 26 l :n 1 momentin 1 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin meriympäristön hyvän tilan määrittelyn kuvaajista ja meriympäristön hyvän tilan määrittämisestä. Merenhoitoasetuksen meriympäristön hyvää tilaa ja sen ominaispiirteitä koskeva 8 on annettu lain 26 l :n nojalla. 3 Asetusehdotusten yksityiskohtaiset perustelut 3.1 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 3 Määritelmät. Pykälään lisättäisiin uudet kohdat, joissa olisivat ympäristönlaatudirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritelmät 1) matriisi ja 2) eliöstön taksoni. Pykälään lisättäisiin uusi 6 kohta, jonka mukaan matriisilla tarkoitetaan vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö ja uusi 7 kohta, jonka mukaan eliöstön taksoni tarkoittaa vesieliöstön tiettyä taksonia taksonomisen luokittelun tasolla alajakso, luokka tai vastaava. 4 a. Päästökielto pohjaveteen. Pykälän viittaukset ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä. 5. Päästöraja-arvo. Pykälän 2 momentin viittaukset ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä. 6. Ympäristönlaatunormi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin vesienhoitosuunnitelmiin sisältyviä toimenpideohjelmia koskevan viittauksen ohelle myös viittaus merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaan. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmasta säädetään vesienhoitolain 26 f :ssä, ja vastaavasti kuin vesienhoitosuunnitelmien toimenpideohjelmissa myös siinä tulee esittää toimenpiteitä ympäristönlaatunormien ylittymisen estämiseksi. 8
6 b. Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä. Pykälän 2 momentin viittaus ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä. 7 Pintaveden tarkkailu. Pykälään lisättäisiin uusi toinen momentti, jonka mukaan tilanteissa, joissa eliöstä mitattujen tai arvioitujen pitoisuuksien johdosta akuutista altistumisesta aiheutuu mahdollinen riski vesiympäristölle tai sen välityksellä, on seurantaa suoritettava myös pintavedessä. Tässä tapauksessa on sovellettava liitteessä 1 C esitettyjä ympäristönlaatunormin enimmäispitoisuuksia (MAC-EQS). Säännös vastaisi ympäristönlaatudirektiivin 2 artiklan 2 kohdan 3a-alakohdan säännöstä. 8. Tarkkailupaikat. Pykälän 1 momentin viittaus ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä. 9 Tarkkailutiheys. Pykälään lisättäisiin uusi viides momentti, jonka mukaan tiettyjä 1 C-liitteen mukaisia aineita voitaisiin seurata tietyin edellytyksin harvemmin kuin kerran vuodessa, pääsääntöisesti kolmen vuoden välein. Tämä poikkeus koskisi 1 C liitteen aineita 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44. Säännös vastaisi direktiivin 2 artiklan 5 kohdan 8a-artiklan 2 alakohtaa. 9 a Pitkäaikaisten muutossuuntien seuranta. Ensimmäistä momenttia muutettaisiin niin, että pitkäaikaisten muutossuuntien seurantaa koskeva sääntely ulotetaan koskemaan seitsemää uutta ainetta. Säännökseen lisättäisiin 1 C-liitteen aineet 34, 35, 36, 37, 43 ja 44. Säännös vastaisi direktiivin 2 artiklan 2 kohdan 6 kohdan sisältöä. 9 b Tarkkailulistan mukaisten aineiden seuranta. Asetukseen lisätään uusi 9 b, jossa määritellään tarkkailulistan mukaisten aineiden seuranta, seurantapaikat ja seurantatiheys. Pykälässä velvoitettaisiin Suomen ympäristökeskus laatimaan suunnitelma komission tarkkailulistan mukaisten aineiden seurannan varmistamiseksi. Käytännössä Suomen ympäristökeskus laatisi suunnitelman yhteistyössä seurantoja toteuttavien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa. Tarkkailulistan kutakin ainetta on seurattava vähintään kahdentoista kuukauden ajan yhdeksällä seurantaasemalla ja seurantatiheyden on oltava vähintään kerran vuodessa. Tarkkailulistalle lisättäviä aineita olisi aloitettava seuraamaan kuuden kuukauden kuluessa niiden sisällyttämisestä komission hyväksymään luetteloon. Seurannassa on otettava huomioon aineen käyttötavat ja mahdollinen esiintyminen. Seuranta voitaisiin tietyn aineen osalta olla toteuttamatta, jos Suomesta olisi olemassa vastaavat tiedot jo aikaisemmin tehtyjen seurantojen tai tutkimusten pohjalta. Säännös vastaisi ympäristönlaatudirektiivin 2 artiklan 5 kohdan 8 b artiklan 3 alakohdan säännöstä. 10. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen. Pykälän 1 momentin viittaus ympäristönsuojelulakiin päivitettäisiin vastaamaan uuden lain säännöksiä. Vastaavasti myös 1 momentin viittaus jo kumottuun torjunta-ainelakiin korvattaisiin viittauksella sen vuoden 2007 alusta alkaen korvanneeseen lakiin kasvinsuojeluaineista. Liite 1 C Yhteisön tasolla määritetyt vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä niiden ympäristönlaatunormit. Liite 1 C korvattaisiin uusilla liitteillä 1 C1 ja 1 C2, jotka vastaavat sisällöltään direktiivin liitettä I (vesipuitedirektiivin liite X) ja liitettä II (ympäristönlaatudirektiivin liite I, A-osa). Liitteen 1 C alaviitettä 3 muutettaisiin niin, että menettelyn ympäristönlaatunormi voi viitata biosaatavana pitoisuuteen, jos niin on erikseen mainittu. Säännös vastaisi ympäristönlaatudirektiivin 2 artiklan 6 kohdan b kohdan 3 alakohtaa. 9
Liite 1 D Kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet. Liite 1 D korvattaisiin uudella liitteellä, jossa on määritelty kolme uutta kansallista ainetta ympäristönlaatunormeineen, poistettu kolme ainetta ja muutettu tiettyjen aineiden ympäristönlaatunormeja. Liite 3 Analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevat vaatimukset. Liitteeseen 3 kohtaan 5 lisättäisiin uusi neljäs virke, jossa kerrotaan millä tavalla alle määritysrajan jäävät tulokset on huomioitava siinä tilanteessa, että asetettu ympäristönlaatunormi on alle määritysrajan. Säännös vastaisi ympäristönlaatudirektiivin 2 artiklan 2 kohdan 3 b alakohdan mukaista säännöstä. 3.2 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 13 Pintaveden kemiallisen tilan luokittelu. Pykälän ensimmäiseen momenttiin lisättäisiin tiedot niistä vesiympäristölle haitallisten aineiden liitteen 1 C aineista, joiden osalta pintaveden kemiallinen tilan määrittelyssä sovelletaan kalan, simpukan tai äyriäisen ympäristönlaatunormia. Säännös vastaisi haitallisten aineiden asetukseen uutta 1 C liitettä, joka on direktiivin liitteen I ja II mukainen. Liite 5 Vesienhoitosuunnitelmissa esitettävät tiedot. Lisätään liitteeseen 5 uusi 19 kohta, jonka mukaan vesienhoitosuunnitelmiin on sisällytettävä ympäristönlaatudirektiivin muutetun 3 artiklan 5 kohdan a-, ja c- alakohtien mukaiset tiedot. Artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisten tietojen esittämisestä ei ole tarpeen säätää, koska vaarallisten aineiden asetusta koskevassa ehdotuksessa ei ole esitetty b alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten ympäristönlaatunormien soveltamista. Vesienhoitosuunnitelmissa on ilmoitettava tiedot sovelletuista analyysimenetelmistä ja syyt poikkeavien menetelmien tai poikkeavan tarkkailutiheyden käytölle. Liitteeseen lisättäisiin myös uusi 20 kohta, joka koskisi mahdollisuutta laatia vesienhoitosuunnitelmissa eräitä aineita koskevia lisäkarttoja. Säännös vastaisi ympäristönlaatudirektiivin uutta 8 a artiklaa. Mahdollisuus erillisten lisäkarttojen laatimiseen koskisi edellä jo selostetuin tavoin ubikvitaarisia eli laajalle levinneitä aineita, vaarallisten aineiden asetuksen liitteeseen 1 C lisättäviä uusia aineita sekä niitä liitteen 1 C aineita, joiden ympäristönlaatunormeja muutetaan. 3.3 Valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 8 Meriympäristön hyvä tila ja sen ominaispiirteet. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että meriveden tilaa ei voitaisi luokitella hyväksi, jos vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 1C tai 1 D tarkoitetun aineen ympäristönlaatunormi on ylittynyt. Säännös saatettaisiin vastaamaan vesipuitedirektiivin ja ympäristönlaatudirektiivin vaatimuksia. 4 Asetusehdotusten vaikutukset 4.1 Yleistä Vaarallisten aineiden asetuksella muutetaan ja lisätään pintavesien hyvän kemiallisen tilan määrittäviä ympäristönlaatunormeja. Tämä luo puitteet vesien tilaa koskeville tavoitteille, mutta ei suoraan edellytä nimenomaisia toimenpiteitä yrityksiltä, kunnilta tai yksittäisiltä toimijoilta. Toimenpiteet määritellään ympäristönlaatunormien noudattamisen kautta. Kuormituksen rajoittamiseen liittyvistä toimenpiteistä päätetään useissa eri menettelyissä, joista säädetään muun muassa ympäristönsuojelulainsäädännössä, vesilainsäädännössä, vesihuoltolainsäädännössä ja kemikaalilainsäädännössä sekä biosidi- ja kasvinsuojelulainsäädännössä. Pysyville kaukokulkeutuville aineille laaditaan 10
myös ainekohtaisia päästöjen vähentämistä koskevia toimenpideohjelmia. Vesien- ja merenhoidon suunnitelmissa otetaan huomioon ainekohtaiset toimenpideohjelmat ja tarkastellaan myös valumaalueittain näiden aineiden vähennystarpeita ottaen huomioon ympäristönlaatunormien mukaisen hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset toiminnanharjoittajiin Suomessa on hyvin vähän tietoja direktiivin säätelemistä uusista aineista. Tämän vuoksi olisi tarpeen tarkemmin selvittää, mistä ja kuinka paljon näiden aineiden päästöjä pääsee suoraan tai ilman kautta vesistöön. Toiminnanharjoittajille tästä päästöjen selvittämisestä aiheutuu kustannuksia, mutta arvion mukaan ei merkittävässä määrin. Selvitysten perusteella on mahdollista, että tarvitaan päästöjen vähentämistoimia tai päästöjen ja vesistön tarkkailu on järjestettävä kuormittavien aineiden osalta. Yksittäiselle toiminnanharjoittajalle aiheutuvien kustannusten arvioimisen kannalta toiminnan kokoluokan tunnistaminen sekä haitallisten aineiden käyttömäärät ja toisaalta päästömäärät ovat olennaisia. Arvioiden mukaan päästöjen tarkkailusta voisi aiheutua ensi vaiheessa kustannuksia noin 150 000-200 000 vuodessa yli 10 000 asukasvastineluvun yhdyskuntajätevedenpuhdistamoille. Tämän kokoluokan puhdistamoja on Suomessa noin 90. Tulosten käsittelyn ja raportoinnin arvioidaan edellyttävän myös nykyistä enemmän resursseja tarkkailuvelvollisilta. Analysoitavien aineiden mittauskustannukset ovat aineesta riippuen suuruusluokkaa 100-1000 /näyte. Tarkkailuvelvoitteiden kustannusten kohtuullistamiseksi on tarkoitus siirtyä veden sijaan tarkkailemaan aineiden pitoisuutta eliöstössä. Tämä vähentää vesistön tarkkailukustannuksia, koska tarkkailua voidaan tehdä vuodessa vain kerran kun vesinäytteitä tulee ottaa 12 kertaa. Kasivinsuojeluaineiden käytöstä ja aineiden käyttöön kohdistuvista ympäristövelvoitteista ei arvioida maanviljelijöille aiheutuvan merkittäviä lisäkustannuksia ympäristölaatudirektiivin täytäntöönpanon seurauksena. Kustannukset voivat pienentyä, jos vesi-, sedimentti- ja eliökartoitukset osoittavat, että aineiden ympäristölaatunormit alitetaan ja sedimenttiin tai eliöön kertyvät aineet vähentyvät asteittain. Valtiontaloudelliset vaikutukset Ympäristöhallinnolle lisäkustannuksia aiheutuu uusien aineiden vesi, sedimentti- ja eliökartoituksista ja -seurannoista. Kaikki valtion vesiympäristölle vaarallisten aineiden seurannat palvelevat vesien- ja merenhoidon lisäksi useita kansainvälisiä sopimuksia, joten täsmällisten lisäkustannusten arviointi tämän asetuksen pohjalta ei ole mahdollista. Lisäystarve nykytasoon verrattuna on kuitenkin huomattava, mistä syystä valtiontalouden kehyksiin vuosille 2016 2019 on esitetty yhteensä 2 milj. lisämäärärahaa haitallisten aineiden seurantaan merivesissä ja muissa pintavesissä. Tämä summa voi pienentyä, jos vesi-, sedimentti- ja eliökartoitukset osoittavat aineiden esiintymisen vähentymistä. Lisäksi tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpito seurannan, päästöselvitysten ja raportoinnin apuvälineeksi tulee vaatimaan lisäresursseja. Raportointikustannukset voivat viranomaisilta vähentyä etenkin niissä tapauksissa, joissa samat raportit voidaan toimittaa useaan eri paikkaan. 4.3 Ympäristövaikutukset 11
Ehdotuksella parannettaisiin ja suojeltaisiin pintaveden tilaa vahvistamalla uudet vaarallisten ja haitallisten aineiden luettelot sekä asettamalla pintavesien hyvän tilan määrittävät ympäristönlaatunormit. Vaarallisten aineiden asetuksen tavoitteena on suojella pinta- ja pohjavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoumat sekä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoumia. Pintavesien kemiallinen luokittelu voimassa olevan lainsäädännön mukaisten prioriteettiaineiden osalta on tällä hetkellä kesken, mutta alustavien tulosten perusteella Suomen pintavesistä mitatut haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuudet ovat pääosin olleet alle laatunormien tai aineita ei ole havaittu vedestä. Kemiallinen tila on kuitenkin arvioitu hyvää huonommaksi kalojen sisältämän elohopean vuoksi joillakin sisävesialueilla sekä tributyylitinan vuoksi joillakin satama-alueilla. Lisäksi useissa Pohjanmaan joissa, jotka sijaitsevat happamilla sulfaattimailla, ja joissa esiintyy muun muassa korkeita kadmiumin pitoisuuksia, vesien tila on alle hyvän tilan. Kemialliseen tilaan vaikuttavia metalleja esiintyy vesissä myös luontaisesti, mikä on otettava huomioon luokittelussa. Luontaisesti korkeiden metallipitoisuuksien ei katsota heikentävän kemiallista tilaa. Tiedot kemialliseen tilaan vaikuttavien aineiden esiintymisestä pintavesissä ovat parantuneet ensimmäiseen vesienhoitokauteen verrattuna, mutta tiedot ovat edelleen puutteelliset. Ympäristölupapäätöksissä vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöt on pääsääntöisesti mitoitettava parasta käyttökelpoista tekniikka käyttäen niin, että ympäristönlaatunormit eivät ylity pintavesissä. Kasvinsuojeluaineiden käytössä on sovellettava parasta käytäntöä ja noudatettava Turvallisuusja kemikaaliviraston asettamia velvoitteita, jotta ympäristönlaatunormit eivät ylity. Tällä ympäristövaikutusten normisääntelyllä pyritään vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet pintavesissä saamaan sellaiselle tasolle, että haittavaikutukset tulisivat minimoiduiksi. Ehdotetut asetusmuutokset eivät kuitenkaan käytännössä aiheuta juurikaan muutoksia vaarallisten ja haitallisten aineiden käyttöä koskevaan sääntelyyn, sillä useiden aineiden käyttöä on jo rajoitettu EU:ssa. Laajalle levinneiden pysyvien, kertyvien ja myrkyllisten aineiden (bromatut difenyylieetterit, elohopea, polyaromaattiset hiilivedyt, tributyylitinayhdisteet, heptakloori, heksabromisyklododekaani, perfluorioktaanisulfonihappo, dioksiini ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet), pitkäaikaisella seurannalla kalasta varmistetaan, että aineiden pitoisuudet vähenevät vähitellen ja niistä ihmiselle ja muille eliöille aiheutuvat riskit pienenevät. Ekosysteemien tila paranee kokonaisuudessaan vähitellen. 4.4 Vaikutukset kotitalouksiin Mikäli asetuksesta aiheutuu lisäpuhdistustoimenpiteitä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla, myös kotitalouksien vesimaksut voivat nousta puhdistuksen kokonaiskustannusten noustessa, vaikka sääntely ei kohdistukaan suoraan kotitalouksiin. Myönteisenä vaikutuksena kotitalouksien suuntaan voidaan nähdä se, että vesien tila pysyy hyvänä esimerkiksi virkistyskäytön kannalta. Eliöstön tilan arvioidaan myös paranevan, millä on vaikutusta kalastukseen. 4.5 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Keskeiset viranomaiset, joihin haitallisten aineiden sääntely tulee vaikuttamaan, ovat Suomen ympäristökeskus, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, aluehallintovirastot ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät liittyvät niiden ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen rooliin ympäristönsuojelulain mukaisina valvontaviranomaisina ja toisaalta vesienhoidon suunnittelusta vastaavina viranomaisina. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes- 12
kukset vastaavat myös pintavesien viranomaisseurannasta sisävesissä ja Suomen ympäristökeskus merialueella. Nämä tehtävät vaativat resursseja, jotka tulisi voida varmistaa alue- ja keskushallinnossa. Aluehallintovirastot soveltavat ehdotettavaa lainsäädäntöä käsitellessään ympäristönsuojelulain mukaisia lupahakemuksia. Myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset toimivat ympäristönsuojelulain mukaisina lupa- ja valvontaviranomaisina, mutta vaikutusten kuntien tehtäviin arvioidaan viranomaisten välisistä toimivaltarajoista johtuen olevan vähäisiä. Myös Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto huomioi asetuksessa asetetut vesiympäristön laatunormit valmistellessaan biosidi- ja kasvisuojeluainevalmisteiden hyväksymistä koskevia päätöksiä, joiden osalta se on toimivaltainen viranomainen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto myös pitää yllä rekisteriä haitallisista aineista, mutta rekisterinpitoon liittyen ei arvioida aiheutuvan lisäkustannuksia. 5 Asetusehdotusten valmistelu Asetusehdotus on valmisteltu virkatyönä työryhmässä, jossa edustettuina olivat ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen ympäristökeskus, Kaakkois-Suomen elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus, Elintarviketurvallisuusvirasto, Turvallisuusja kemikaalivirasto. Työryhmä on kuullut Elinkeinoelämän Keskusliitoa, Kuntaliittoa, Länsi- Uudenmaan vesiensuojeluyhdistystä, Vesilaitosyhdistystä, Kaivosteollisuus ry, Suomen Luonnonsuojeluliittoa, Maataloustuottajien keskusliitoa ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoa. Ehdotus lähetetään lausunnolle toimialajärjestöihin ja keskeisiin viranomaisiin loppuvuodesta 2014. Asetusehdotukset on tarkoitus tarkistaa oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikössä. 6 Voimaantulo Ympäristönlaatudirektiivi tulee saattaa kansallisesti voimaan viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2015. Asetukset ehdotetaan näin ollen tulemaan voimaan 12 päivänä syyskuuta 2015. Säännöksiä sovellettaisiin niiden voimaantulon jälkeen kaikissa vireillä olevissa ympäristösuojelulain mukaisissa lupamenettelyissä, joissa käsiteltäisiin luvan myöntämistä vaarallisten aineiden asetuksessa tarkoitettujen aineiden päästämiselle vesiin ja viemäriverkostoon. Direktiivin uusia aineita koskevat ympäristönlaatunormit tulevat kuitenkin 3 artiklan 1a kohdan ii alakohdan mukaan voimaan vasta 22.12.2018, mistä syystä myös vaarallisten aineiden asetuksen liitteen C1 kohdan aineiden 34 45 ympäristönlaatunormit ehdotetaan tulemaan voimaan vasta vuonna 2018 eli kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Näiden aineiden osalta vesien kemiallinen hyvä tila tulisi ympäristönlaatudirektiivin 2 artiklan mukaan saavuttaa viimeistään 2027 mennessä, ja tätä tarkoitusta varten tulee laatia normaalista vesienhoidon suunnittelun aikataulusta poikkeava alustava toimenpideohjelma 22 päivään joulukuuta 2018 mennessä. Vaarallisten aineiden asetuksen muutoksen voimaantulosäännökseen otettaisiin viittaus myös tähän uusia aineita koskevaan alustavaan toimenpideohjelmaan. Useat vaarallisten aineiden asetukseen ehdotetut muutokset liittyvät ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraisten toimintojen tarkkailuun. Ympäristönsuojelulain 65 :n mukaan tarkkailumääräyksiä ja vahvistettua tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta. Asetusmuutosten voimaantulon jälkeen valvontaviranomaisena toimivien Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulisi mahdollisimman pian pyrkiä käymään lävitse ne vahvistetut tarkkailusuunnitelmat, joiden mukainen tarkkailu liittyy erityisesti vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 1 13
C ja D tarkoitettuihin aineisiin. Tarvittaessa näitä tarkkailusuunnitelmia tulisi muuttaa siten, että tarkkailu täyttää asetusmuutoksissa esitetyt vaatimukset. Jos ympäristönlaatunormien ylittymisen vuoksi on tarpeen muuttaa jo myönnetyn luvan muita kuin tarkkailua koskevia määräyksiä, tämä tulee kuitenkin tehdä muuttamalla lupaa ympäristönsuojelulain 89 :ssä tarkoitetulla tavoin. Lain 89 :n 1 momentin 6 kohdan mukaan lupaviranomainen voi muun muassa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hakemuksesta muuttaa lupaa, jos luvan muuttaminen on tarpeen luvan myöntämisen jälkeen valtioneuvoston asetuksessa annetun sitovan ympäristön pilaantumista koskevan yksilöidyn vaatimuksen täyttämiseksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulee tarkastella myös tarvetta saattaa vireille luvan muuttamista koskevia asioita aluehallintovirastoissa. Uusien aineiden vuonna 2018 voimaan tulevat ympäristönlaatunormit voidaan ottaa ympäristölupamenettelyssä huomioon jo ennen vuotta 2018 vireille tulleissa lupamenettelyissä siten, että näiden aineiden päästöjä koskeville lupamääräyksille asetetaan siirtymäaika Liitteet: 1. Asetusehdotus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. 2. Asetusehdotus vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen muuttamisesta 3. Asetusehdotus merenhoidon järjestämisestä annetun asetuksen muuttamisesta. 14
Muutosehdotukset on merkitty punaisella värillä. Liite 1 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä päivänä kuuta 2015 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, muutetaan vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 4 a, 5 :n 2 momentti, 6 :n 2 momentti, 6 b :n 2 momentti, 8 :n 1 momentti, 9 a :n 1 momentti, 10 :n 1 momentti sekä liitteen 1 C ja D kohdat, sellaisina kuin niistä ovat 4 a asetuksessa 342/2009, 5 :n 2 momentti, 6 :n 2 momentti, 6 b :n 2 momentti, 9 a :n 1 momentti, 10 :n 1 momentti sekä liitteen 1 C ja D kohdat asetuksessa 868/2010, ja lisätään 3 :ään uusi 6 ja 7 kohta, 7 :ään uusi 2 momentti, 9 :ään uusi 5 momentti, liitteeseen 3 uusi kohta 5 a ja asetukseen uusi 9 b, sellaisina kuin niistä ovat 3, 7 ja osin 9 sekä liite 3 asetuksessa 868/2010, seuraavasti: 3 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 6) matriisilla vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö; 7) eliöstön taksonilla vesieliöstön tiettyä taksonia taksonomisen luokittelun tasolla alajakso, luokka tai vastaava. 4 a Päästökielto pohjaveteen Liitteen 1 E kohdassa tarkoitettua vaarallista ainetta tai liitteessä mainittuun aineryhmään kuuluvaa ainetta ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen. Kielto ei koske aineen tai aineryhmään kuuluvan aineen vähäisen määrän päästämistä pohjaveteen, jos päästöstä ei aiheudu pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa nyt tai tulevaisuudessa. Päästön aiheuttajan on tarvittaessa osoitettava valvontaviranomaiselle, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa. Ainepäästöistä pohjaveteen on lisäksi voimassa muun ohella, mitä ympäristönsuojelulain 17 :n 1 momentissa säädetään. Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei koske ympäristönsuojelulain 154 :ssä tarkoitettua talousjätevettä, jos päästön vaikutus ei voi ulottua tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle taikka toisen kiinteistöllä olevaan tai käytössä olevaan pohjaveteen. 5 Päästöraja-arvo Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset tiukemmista päästöraja-arvoista kuin liitteen 1 B kohdassa esitetyt siten kuin ympäristönsuojelulain 54, 55, 56 ja 70 :ssä säädetään. 6 15