www.turvallisuuskomitea.fi Kokonaisturvallisuus tulevaisuus & Seminaariraportti 8.5.2014 (Toim. Milla Anttila, Vesa Valtonen, Marja-Liisa Viherä)
1. Johdanto... 2 2. Johdatus seminaariteemoihin - kokonaisturvallisuus ja tulevaisuus... 2 3. Seminaarin valmistelu ja menetelmät... 7 3.1 Valmiussihteerien tulevaisuuspaja 11.3.14 - skenaarioiden ja kuunnelmien synty... 7 3.2 Skenaariotaulukko ja skenaariot... 8 3.3 Seminaarin verstaiden valmistelu... 12 3.4 Tiedonkeruu ja analysointi... 12 4. Seminaarin tulevaisuusverstaat... 13 4.1 Turvallisuuskasvatus ja turvallisuustietoisuus... 13 4.1.1 Taustaa... 13 4.1.2 Keskustelua... 14 4.1.3 Yhteenveto... 15 4.2 Teknologia turvallisuuden takaajana... 16 4.2.1 Taustaa... 16 4.2.2 Keskustelua... 16 4.2.3 Yhteenveto... 18 4.3 Yhteiskunnallinen turvallisuus... 18 4.3.1 Taustaa... 18 4.3.2 Keskustelua... 19 4.3.3 Yhteenveto... 22 4.4 Suomalainen elinkeinorakenne turvallisen yhteiskunnan mahdollistajana... 23 4.4.1 Taustaa... 23 4.4.2 Keskustelua... 23 4.4.3 Yhteenveto... 26 4.5 Verstaiden ristiintaulukointi... 26 5. Seminaarin yhteenveto - Kohti tulevaisuutta... 28 Turvallisuuskomitea Eteläinen Makasiinikatu 8 PL 31, 00131 HELSINKI tk@turvallisuuskomitea.fi www.turvallisuuskomitea.fi ISBN: 978-951-25-2566-9 (nid.) ISBN: 978-951-25-2567-6 (pdf)
Esipuhe Hyvä turvallisen tulevaisuuden tekijä, Turvallisuuskomitealla oli kunnia isännöidä IV kansallinen turvallisuustutkimuksen seminaari. Seminaarin teemaksi valittiin kokonaisturvallisuus ja tulevaisuus. Teemavalinta pohjautui Turvallisuuskomitean päätehtävän, kokonaisturvallisuuden yhteensovittamisen, tunnettuuden parantamiseen ja tulevaisuuden ennakoinnin kiistattomaan tarpeellisuuteen. Valinnat varmistivat sen, että seminaarista saatiin mainoksensa mukaisesti sekä poikkihallinnollinen että poikkitieteellinen ideafoorumi, joka toi yhteen suomalaisen varautumisen, kokonaisturvallisuuden ja tulevaisuudentutkimuksen asiat ja ihmiset. Turvallisuustoiminnassa on tunnistettu tulevaisuuden ennakoinnin tarpeellisuus jo pitkään. Oma havaintoni yli kahden vuosikymmenen ajalta puolustusvoimien operatiivisessa ja strategisessa suunnittelussa sekä kriisinhallintatehtävistä mm. Balkanilta kuitenkin on, että yhtään kriisiä tai tapausta ei toteutunut laadittujen skenaarioiden mukaisesti jokainen tapahtuma käynnistyi shokin kautta, jota ei osattu skenaarioissa ennakoida. Inhorealistisesti voidaan lainata yhdysvaltalaista kenraali Perkinsiä: Jos tiedät jotain tulevaisuudesta, on lähes varmaa, ettei se toteudu. Lähtökohtaisesti on helppo yhtyä Perkinsin näkemykseen, mutta vaikka shokit ovat toistuvasti yllättäneet, niin ilman tulevaisuuden ennakointia ja vaihtoehtoisia skenaarioita emme kykenisi reagoimaan niihin - ainakaan näin hyvin. Shokitkin syntyvät aina jostain, jota ehkä pidetään hyvin epätodennäköisenä tai mustana joutsenena, mutta josta aina on olemassa heikkoja signaaleja. Heikkojen signaalien pohdinta onkin erittäin tärkeä osa skenaariotyötä. Samalla kun niiden toteutumista seurataan, on jatkuvasti varauduttava uusiin shokkeihin, jotka saattavat palauttaa tulevaisuuden ennakointiprosessin uuteen lähtötilanteeseen. Järjestetty seminaari oli erinomaisesti toteutettu ja ajatuksia herättävä. Ennakolta valmistellut skenaariot, niistä tehdyt kuunnelmat johdattivat seminaariväen keskittymään toivotun tulevaisuuden tekemiseen. Itse seminaarin esiintyjät ja tulevaisuusverstaiden vetäjät olivat ammattitaitoisia alansa huippuosaajia. Voin olla kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen ja pidän suuressa arvossa seminaarin järjestäjien sitoutumista asiaan. Kiitän Aalto-yliopistoa innovatiivisen ympäristön ja teknisen tuen järjestämisestä, Tulevaisuudentutkimuksen seuraa ja ViheräVerstasta tulevaisuusosaamisen ja -menetelmien jakamisesta sekä Turvallisuuskomitean sihteeristöä kokonaisjärjestelyistä. Lisäksi kiitos kuuluu luonnollisesti kaikille seminaariin osallistuneille kokonaisturvallisuuden periaatteiden mukaisesti olimme yhdessä tekemässä turvallisempaa tulevaisuutta! Tervehtien, Arto Räty 1
1. Johdanto IV kansallinen turvallisuustutkimuksen seminaari järjestettiin 8.5.2014 Espoon Otaniemessä. Seminaarin vastuullisena valmistelijana toimi Turvallisuuskomitea, joka valitsi teemoiksi kokonaisturvallisuuden ja tulevaisuuden. Seminaariin osallistui yli 140 turvallisen tulevaisuuden tekijää. Tämä raportti on kooste kokonaisturvallisuus ja tulevaisuusseminaarin keskeisimmistä tuloksista. Raportissa kuvataan myös seminaarissa käytettyjen skenaarioiden taustat, jotta seminaarin tuloksia voi kukin tulkita lähteisiin ja syntyhistoriaan peilaten. Raportin alussa kuvataan lyhyt johdanto teemoihin, joita seminaarissa alustettiin asiantuntijapuheenvuoroin (ks. ohjelma liitteessä 1). Tämän jälkeen käydään läpi seminaarin valmistelevia toimenpiteitä ja menetelmiä, jotka toimivat seminaarin tulevaisuusverstaiden työskentelyn pohjana. Seminaarissa työskenneltiin neljässä tulevaisuusverstaassa, joita vetivät aihepiiriensä parhaimmat asiantuntijat. (ks. liite 2). Skenaariotaulukko ja skenaariot johdattavat tulevaisuusverstaisiin, joiden käsittely kuvaa verstaiden luonnetta. Tekstit ovat raakamateriaalipohjaisia, suoria otoksia verstaiden työskentelystä. Jokainen verstas oli omanlaisensa, tämä näkyy myös dokumentointitavassa. Verstaiden ristiintaulukointi pyrkii nelikentässä hahmottamaan kokonaisturvallisuuden tulevaisuuden tekijät ja havainnollistamaan ne pääteemat, jotka yhdistivät verstaissa käytyä keskustelua. 2. Johdatus seminaariteemoihin - kokonaisturvallisuus ja tulevaisuus Kokonaisturvallisuus - suomalaisen varautumisen toimintamalli Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen toimintamallia kuvaavana terminä varsin nuori. Sen kehitystarina kokonaismaanpuolustuksesta nykyiseen muotoonsa on varsin looginen ja luonnollinen. Suomessa on pitkä perinne yhteiskunnan laaja-alaisessa kansallisessa varautumisessa, joka pohjautuu yhteistyöhön ja luottamukseen. Turvallisuuden yleinen kehitys, kuten sen laajeneminen uusille toiminta-alueille sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajan hämärtyminen, on johtanut turvallisuuden toimintakonseptien uudelleenmäärittelyyn. Kokonaisturvallisuuden kaksi tunnuspiirrettä ovat keskittyminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen ja laaja-alainen yhteistyö. Kokonaisturvallisuuden yleiset ja yhteiset periaatteet on esitetty yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa, joka on valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2010. Toimeenpanoa ohjataan muun muassa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisilla selonteoilla sekä hallitusohjelmalla. Turvallisuuskomitealla on tärkeä rooli kokonaisturvallisuuden yhteensovittamisessa. Tiedon jakaminen ja vaihtaminen erilaisten asiantuntijafoorumien kanssa on olennainen osa turvallisen yhteiskunnan ylläpitoa ja kehittämistä. Tähän taustoitukseen nojautuen valittiin seminaarin teemaksi kokonaisturvallisuus. Kokonaisturvallisuus ei ole kuitenkaan koko turvallisuus. Se huomioi laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti turvallisuuden eri ulottuvuudet, mutta itse turvaaminen keskittyy yhteiskunnan kannalta tärkeisiin toimintoihin. Kaikilla toimialoilla on näiden lisäksi huomattava määrä turvallisuuteen liittyviä asioita, joita käsitellään muissa yhteyksissä. 2
Tulevaisuus ja turvallisuus/ Sirkka Heinonen, sivut 3-6 Tapasin tulevaisuudentutkimuksen kansainvälisessä konferenssissa (World Futures Studies Federation) hiljattain professori Johan Galtungin, rauhan- ja konfliktintutkimuksen grand old manin ja perustajan. Kysyin häneltä heti kärkeen, mikä on suurin uhka maailman rauhalle? Hän vastasi: Nykyinen talousjärjestelmä, joka synnyttää epätasa-arvoa ja sen kautta konflikteja. Tulevaisuudentutkimuksen perusteet loi jo 1940-luvulla alan pioneeri Ossip K. Flechtheim. Hän korosti tulevaisuudentutkimuksen tavoitteeksi poistaa isoja, koko ihmiskuntaa vaivaavia ongelmia kuten sodan, konfliktit ja köyhyyden. Tulevaisuus symboloi muutosta, riskejä, epävarmuuksia, yllätyksiä. Tulevaisuudentutkimus auttaa valmistautumaan tulevaisuuden erilaisiin tiloihin ja skenaarioihin. Käytännönläheinen, ongelmakeskeinen ennakointi (foresight) on osa tulevaisuudentutkimusta (futures research). Tulevaisuudentutkimus oppiaineena ja strategia-alueena Tulevaisuudentutkimus on systemaattista, kokonaisvaltaista, monitieteistä ja kriittistä pitkän tähtäyksen analyysia tulevaisuutta koskevista teemoista ja tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoista. Tulevaisuudentutkimus liittyykin näin läheisesti myös turvallisuustutkimukseen. Tulevaisuudentutkimuksen taustalla on systemaattinen tulevaisuusajattelu. Tulevaisuutta voi tutkia ja tulevaisuudentutkimusta voi opiskella. Turvallisuutta voi ja tulee myös tarkastella nyt ja tulevaisuudessa. Aikaperspektiivinä voi olla esimerkiksi vuosi 2020, 2030, 2040 tai vaikkapa 2050. Turvallisuuden käsitettä voi tarkastella neljällä eri tasolla: 1) Objektiivisesti mitattavissa olevana turvallisuutena 2) Koettuna turvallisuutena 3) Kokonaisturvallisuutena ja 4) Turvallisuutena turvattomuuden vastakohtana. Tulevaisuus voidaan hahmottaa maisemana. Tulevaisuusmaiseman horisontissa voi tarkasti katsomalla havaita erilaisia toimijoita, tapahtumia ja nousevia ilmiöitä. Tulevaisuusmaisema voidaan myös nähdä neljässä ulottuvuudessa: 1) Tulevaisuus on NYT - tulevaisuus kääriytyy auki joka sekunti; 2) Tulevaisuus on LAAJA - tulevaisuus pitää sisällään useita mahdollisuuksia; 3) Tulevaisuus on SYVÄ - vain osa mahdollisuuksista todentuu nykyhetkeen ja 4) Tulevaisuus on NÄHTÄVILLÄ - etukäteismerkkejä tulevista kehityskuluista voidaan tunnistaa ennakoinnin avulla. Tulevaisuudentutkimukseen liittyy aina pitkän tähtäyksen lisäksi globaalitaso: koko maailman tulevaisuuden tarkastelu. Sitä hahmotetaan toimintaympäristön muutosten tunnistamisen avulla. Toimintaympäristöjä havainnoidaan laajalti, myös ääreisnäöllä. Muutoksia analysoidaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti, tarkastellaan keskinäisiä kytkentöjä ja tulkitaan muutoksia, yritetään ymmärtää ja pidetään mielessä tulkintojen vaikeus. 3
Tulevaisuudentutkimuksen kolme perusteesiä ovat: 1. Tulevaisuutta ei voi ennustaa 2. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty 3. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa (Roy Amara 1981) Tavoitteena ei ole ennustaa eksaktisti tulevaisuutta, vaan luodata erilaisia tulevaisuuskuvia, tuoda esiin tulevaisuuden mahdollisuuksia ja arvioida niiden vaikuttavuutta. Lähtökohtana on, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan siihen voidaan proaktiivisesti vaikuttaa. Tulevaisuus on tunnistettavissa ja tulkittavissa monentasoisten merkkien kautta (neljällä tasolla): 1) Megatrendit 2) Trendit 3) Heikot signaalit 4) Villit kortit/mustat joutsenet. Tulevaisuutta kannattaa ennakoida kaikkien näiden neljän tason kautta. Kuva 1. Tulevaisuus on täynnä riskejä ja epävarmuuksia, joita voi ennakoinnilla hälventää Megatrendejä Tulevaisuuteen vaikuttavia globaaleja megatrendejä ovat mm. ilmastonmuutos, väestömuutos (vanheneminen, määrä, monikulttuurisuus), globalisaatio, digitalisaatio ja elämystalous. Ilmastonmuutos tulee laskelmien mukaan johtamaan esimerkiksi siihen, että jo vuonna 2025 äärimmäinen pula puhtaasta vedestä koskee 25 % maapallon väestöstä. Energiajärjestelmien muutos johtaa ekorakennusten, uusiutuvan energian ja nollapäästöisten kulkuneuvojen yleistymiseen. 4
Väestömuutos merkitsee paitsi väestön määrän kasvua kehittyvissä maissa, myös ikääntymistä ja monikulttuurisuuden lisääntymistä kehittyneissä teollisuusmaissa. Globalisaatio ja hyperkaupungistuminen puolestaan näkyvät jo siinä, että yli 50 % maailman väestöstä asuu nykyään kaupungeissa, joista tulee yhä enemmän öljy- ja autoriippuvaisia. Uudenlaista asumista kokeillaan muun muassa Abu Dhabissa, jossa on rakenteilla hiiletön yhdyskunta 50 000 asukkaalle (Masdar City). Digitalisaatio ja ubiikkielämä eivät merkitse vain informaatioteknologian hyödyntämistä, vaan sen konvertoimista eli muuntamista esimerkiksi lääketieteen ja nanotekniikan tarpeisiin. Etelä-Koreassa rakennetaan jo kokonaisia digikaupunkeja ja voi pohtia, syntyykö vastareaktiona teknologiavapaita vyöhykkeitä. Elämysyhteiskunnan merkkejä näkyy esimerkiksi siirtymisessä massatuotannosta räätälöityyn tuotantoon ja teknisistä innovaatioista sosiaalisiin innovaatioihin. Tuotteita ja palveluja suunniteltaessa, markkinoitaessa, myytäessä ja kulutettaessa, suunnitellaan, markkinoidaan, myydään ja kulutetaan nimenomaan elämyksiä. Haasteena nähdä heikkoja signaaleja Maailman muutoksen megahaasteena on nähdä heikkoja signaaleja, merkkejä orastavista asioista ja tarttua niihin. Slow- filosofia eli hidastaminen eri muodoissaan kuten hiljentämällä vauhtia elämässä, nauttimalla hidasta ruokaa, asumista ja designia on rantautunut jo Suomeenkin. Aluksi hitaasta elämästä oli näkyvillä vain heikkoja signaaleja, eikä sitä otettu vakavasti. Enää hidastamista ei nähdä laiskuutena ja joutilaisuutena, vaan oikean rytmin hakemisena levon ja työn jaksojen välillä. Työympäristössä hitaus ei vain auta jaksamaan, vaan avaa myös ovet luovuudelle. Heikkoja signaaleja näkyy myös lähielämässä, jossa pyritään omavaraisuuteen ruuan, energian ja asumisen suhteen sekä ostamaan ruoka läheltä tai lomailemaan lähiseudulla. Samansuuntainen ilmiö on vertaistuotanto, jossa kuluttajia on alettu ottaa mukaan tuotantoprosessiin, oppilaita opetusprosessiin ja kaupunkilaisia kaupunkisuunnitteluun. Kiinnostavia esimerkkejä on myös vertikaaliviljelyssä ja biomimiikassa. Muun muassa Ranskassa on rakennuksia, joissa ulkoseinä on täynnä viherkatetta, joka tuo vehreyttä, säästää energiaa ja tuottaa hyötykasvejakin. Asia on vielä kokeiluasteella, jotta homevauriot pystytään välttämään. Biomimiikassa on kyse luonnon jäljittelystä esimerkiksi rakentamisessa. Esimerkkinä kokeilut, joissa on pyritty jäljittelemään ikkunoiden rakentamisessa Lotus-kukan lehden luontaista kykyä hylkiä likaa. Mustat joutsenet muuttavat maailmaa Villit kortit eli mustat joutsenet muuttavat maailmaa eniten. Mustat joutsenet ovat harvinaisia, epätodennäköisiä, yllättäviä ja odottamattomia tapahtumia, joilla on toteutuessaan hyvin suuria vaikutuksia. Maailmaa muuttavat eniten äärimmäisen epätodennäköiset ja odottamattomat tapahtumat (Nassim Taleb Black Swan 2007). Maailmaa ovat eniten muuttaneet odottamattomat tapahtumat kuten terrori-isku vuonna 2001, tsunami vuonna 2004, Islannin tuhkapilvi vuonna 2010 ja Fukushiman kolminkertainen musta joutsen (maanjäristys + tsunami + ydinvoimalaonnettomuus) vuonna 2011. 5
Mustien joutsenten ei tarvitse aina olla negatiivisia asioita. Vaikeampaa on miettiä myönteisiä mustia joutsenia: tällainen voisi olla vaikkapa jonkun arvokkaan mineraaliesiintymän löytyminen Suomessa tai geneerisen, kaikkiin syöpälajeihin tehoavan täsmälääkkeen läpimurto. Tulevaisuuteen valmistautumiseksi onkin hyvä miettiä, millaisia mustia joutsenia ennakoimattomia tapahtumia - ylipäänsä voisi lehauttaa lentoon. Myös Suomen eduskunnan maailmassa ainutlaatuinen tulevaisuusvaliokunta on kysynyt kansalaisilta mustia joutsenia Suomen tulevaisuuden taivaalla. Parhaimmat esseekuvaukset on koottu kirjaksi. Syrjäytyminen uhkana Suomessa Suurimpana uhkana Suomessa on eräiden arvioiden mukaan syrjäytyminen. Työssä olevia puolestaan ahdistavat sirpalemaisuus, urbaani hektisyys ja äärimmäiset tehokkuusvaatimukset. Ihmiset hakevat elämään mielekkyyttä ja tasapainoa eri elämänalueiden välillä. Halu rytmittää ajankäyttö omien tarpeiden mukaan on kasvanut. Pitää päästä eroon yltiöyksilöllisyydestä ja toimia yksilönä yhteisössä ja yhteiskunnassa. Avainkysymys on, miten ihmiskunta pystyy tuotannossaan ja toiminnoissaan asemoitumaan osaksi luontoa ei resursseja ja energiaa tuhlaten vaan vastuullisena toimijana ja kuluttajana viisaita valintoja tehden, lähimmäisistään ja itsestään huolta pitäen Vaikka maapallo ja sen resurssit ovat rajalliset, niin oppimisella ei ole rajoja. Jos on vahva tahtotila, voidaan edetä vääjäämättä parempaa tulevaisuutta tehden, vaikkakin pienten askelten kautta. Suuri kysymysmerkki ja tarkempaa ennakointia edellyttävä tutkimuskohde Suomen ja koko ihmiskunnan turvallisuuden kannalta on ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen ja yhteenliittymien tulevaisuus. 6
3. Seminaarin valmistelu ja menetelmät Seminaarin valmistelu aloitettiin palaverilla Aalto- yliopiston edustajien kanssa heinäkuussa 2013. Seminaarin valmisteluista ja menetelmän valinnasta vastasi Turvallisuuskomitean sihteeristö yhdessä ViheräVerstaan kanssa. Ongelmanomistajamenetelmää sekä tulevaisuustaulukointia päätettiin käyttää menetelmällisinä lähtökohtina valmiussihteerien tulevaisuuspajassa, joka järjestettiin Sisäministeriössä 11.3.2014. Tulevaisuuspajassa syntyivät skenaariot ja kuunnelmat seminaariin. Valmiussihteerien tulevaisuuspaja oli merkittävin yksittäinen valmisteleva toimenpide ennen seminaaria. 3.1 Valmiussihteerien tulevaisuuspaja 11.3.14 - skenaarioiden ja kuunnelmien synty Seminaarin tulevaisuusverstaiden työskentelyn pohjaksi laadittiin FAR- menetelmällä skenaariotaulukko. Huoltovarmuuskeskuksen huoltovarmuuden skenaarioihin ja Suomen akatemian työpajaan pohjautuvan taulukon laativat Huoltovarmuuskeskus, Turvallisuuskomitean sihteeristö ja ViheräVerstas Oy. Skenaariotaulukkoa jalostettiin valmiussihteerien tulevaisuuspajassa, johon osallistui lähes kaikkien hallinnonalojen asiantuntijoita. Tulevaisuuspajassa ministeriöiden valmiussihteerit pääsivät tekemään tulevaisuusskenaarioita Marja-Liisa Viherän johdolla. Tulevaisuuspajan tarkoituksena oli muodostaa aiemmin FAR- menetelmällä muodostettuihin skenaariotaulukoihin polut, ja kuvata skenaarioita lyhyesti. Skenaariotaulukosta muodostettiin valmiussihteerien kommenttien ja keskustelun perusteella kolme tulevaisuutta; todennäköinen, epätoivottu ja toivottu. Skenaariopolut merkittiin skenaariotaulukkoon väreittäin. (punainen= epätoivottu, sininen= todennäköinen ja vihreä = toivottu.) Muodostuneet skenaariot pyrittiin viemään tulevaisuuden arkeen kuunnelmien avulla. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään, jonka jälkeen ViheräVerstaan avustajat jakoivat ryhmän jäsenille roolikortit, joista ilmeni henkilön ammatti sekä kaksi luonteenpiirrettä. Ryhmien piti nyt keksiä tilanne, jossa he implementoivat kutakin skenaariota niin, että skenaariopoluista nostetut pääteemat tulivat käsitellyksi. Kuunnelmissa osallistujien oli tarkoitus päästä oman työroolinsa ulkopuolelle ja ajatella asioita oman roolikorttinsa henkilön ammatin ja luonteen kautta. ViheräVerstas editoi kuunnelmat muutaman minuutin mittaisiksi. Kuunnelmien pohjalta ViheräVerstas valmisteli kuvaukset kustakin kolmesta skenaariosta. Nämä kuvaukset sekä kuunnelmat olivat katseltavissa ja kuultavissa seminaarin internet sivustolla ja ne toimivat näin johdantona ja ajatuksen herättäjänä jo ennen seminaaria. Edellä kuvatulla menetelmällä luotiin seuraavalla sivulla oleva skenaariotaulukko sekä skenaariot. 7
3.2 Skenaariotaulukko ja skenaariot Muuttujat VUONNA 2025 Globaalit Ympäristöuhjat, Muuttuva ilmasto, luonnovarojen riittävyys -> väestön liikkeet Epätasaisesti kehittyvä, globaalistuva kybertoiminta-ympäristö, digitalisoituva maailmanja kansantalous, Internet-talous Valtioiden poliittinen, taloudellinen ja teknologinen kehitys ja keskinäisriippuvuus, positiivisessa mielessä Väestönkasvu ja ikärakenteen muutokset, kaupungistuminen Yhteiskunnallinen hyvinvointi ja vakaus sekä sosiaaliset muuttujat Oikeusvaltion ylläpito kokonaisuuden tukena Julkisen palvelutuotannon yksityistäminen ja ulkoistaminen Kansalaisten toimeentulon ja hyvinvointivaltion ylläpito (mm. kuntaja aluehallinnon muutokset) Yhteiskuntarauhan horjuminen Polarisaation tion kasvu Luottamus, yhteisöllisyys Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon Sosiaalisen epätasaarvon kasvu Arvojen ja asenteiden koveneminen Kulttuuriset Monikulttuurisuus ja -kielisyys Monokulttuurisuus ja -kielisyys, eristäytyminen Ketterä ilmiökulttuuri, tosi-tv-kulttuuri Kansallinen henkinen pääoma Koettu turvallisuus Turvattomuus Korkea turvallisuuden tunne (pun ja vih) Oikea turvallisuustietoisuus, tietoon perustuva Ostoturvallisuus Suomen paikka maailmassa Suomi tiiviisti mukana globaaleissa arvoverkoissa ja integroituneissa kauppa- ja pääomavirroissa Suomen katse Euroopassa, EU:ssa ja EMU:ssa - TÄMÄ ENEMMÄNKIN TOIVOTTAVAA, MUTTA TODENNÄKÖINEN Suomi tiiviissä yhteistyössä vain lähivaltioiden kanssa Suomen pyrkimys omavaraisuuteen Elinkeinorakenne Suomessa Teknologiaintensiivinen palvelu- ja immateriaalituotanto, bio, cleantech ym. Luonnonvara- ja resurssi-intensiivinen tuotantorakenne, perinteisen teollisuuden rooli politiikkaa ohjaavana tekijänä Suomi tytäryhtiötaloutena, pääomatulot voittopuolisesti Suomen ulkopuolelle Valtio voimakkaana toimijana elinkeinoelämässä Turvallisuusosaaminen Turvalaitteiden ja -järjestelmien tuntemus Mediakasvatus Kommunikaatiotaidot Yhteistyö-/ neuvottelutaidot Turvallisuus kasvatus koteihin ja kouluihin Kuva 2. Skenaariotaulukko 8
Epätoivottu Pelle Pelokas Pelko ohjaa suomalaista yhteiskuntaa Epätoivottu tulevaisuus: http://youtu.be/nmounrk5ofa Yhteiskunnallinen rauhattomuus oli saanut alkunsa toteutuneista ympäristökatastrofeista ja niiden aiheuttamista väestön liikkeistä. Väestö on muuttanut ulkomailta suurin joukoin Suomeen, jossa olosuhteet ovat vielä kohtuulliset. Rannikolla tosin pelätään vedennousua ja Pohjanmaan jokien tulviminen on arkipäivää. Toisten hätä on toisten rikkauksien alku, mm. turvalaitteita valmistetaan ja myydään runsaasti. Vakuutusyhtiöt nostavat maksujaan, mutta asiakkaita riittää. Kukin pitää huolta omista asioistaan ja talot suojataan turvalaitteilla. Näin tekevät ne, joilla on varaa. Köyhyys on lisääntynyt ja samalla aiheuttanut hyväosaisissa yhä suurempaa turvattomuudentunnetta ja tarvetta varautua ulkopuolisia uhkia vastaan. Ihmiset vetäytyvät omiensa joukkoon, kaikkea tuntematonta pelätään, niin kulttuuria kuin ulkomailta tulleita turvapalvelujakin. Luottamus yhteiskuntaa kohtaan on olematonta. Pyrkimys omavaraisuuteen on vahva. Luotetaan vain omaan maanviljelyyn, turvapalveluun, infrastruktuuriin jne. On palattu luonnonvara- ja resurssiintensiiviseen talouteen; perinteistä teollisuutta, puu- ja metalliteollisuutta arvostetaan omavaraisuuden takuumiehinä. Valtio on voimakas toimija elinkeinoelämässä, mm. energiatuotanto on valtion hoidossa kokonaan samoin kuljetuspalvelut. Jo pienestä pitäen kaikki opetetaan käyttämään turvalaitteita ja tuntemaan turvajärjestelmät. 9
Todennäköinen Pelle Neuvoton Suomi ajelehtii globaaleissa virroissa Todennäköinen tulevaisuus: http://youtu.be/svn82wdtnfg On siirrytty vihdoin ubiikkiyhteiskuntaan, kaikki ovat yhteydessä kaikkiin koko ajan, niin tavarat kuin ihmisetkin. Kybertoimintaympäristö on globaali ja epätasaisesti kehittynyt. Pienenä yksityiskohtana voi mainita, että enää ei ole mahdollista, että lentokone katoaa, siitä pitävät satelliittitiedustelupalvelut huolen. Mutta köyhillä alueilla ei kaikilla ole vielä edes puhelinta. Nämä ihmiset pysyvätkin köyhinä, sillä maailman talous on siirtynyt kokonaan nettiin. Julkinen palvelutuotanto on yksityistetty ja ulkoistettu, yhteiskunnan jakamilla palveluseteleillä saa minimipalvelut, (mm. eutanasian saa hoidettua palveluseteleillä). Globaalitalouden vaatimuksesta monikielisyys ja -kulttuurisuus ovat valtiovallan painopistealueita. Kouluissa opetetaan useita kieliä ja maahanmuuttajat ohjataan myös kielikoulutukseen. Monikulttuurisia kulttuurikeskuksia on perustettu joka puolelle. Tästä huolimatta juopa eri kansalaisten välillä on vielä iso ja aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Niinpä turvapalveluilla on kysyntää, erilaisia valvontalaitteita myydään. Turvapalvelujen tarjonta on kansainvälisten turvayhtiöiden käsissä. Suomessa toivotaan, että EU ja Emu ratkaisevat kansainväliset ongelmat, mm. kyberturvallisuuden osalta. Ulkomaisia turvapalveluja ei osata pelätä. Suomessa toimii useita tytäryrityksiä sekä terveyden, kuljetusten, energian että turvallisuuden alalla. Pääomatulot siirtyvät ulkomaille, lähinnä veroparatiiseihin. Vaikka useat puolueet ovat vaalipuheissa esittäneet veroparatiisien alasajoa, heidän voimansa eivät ole riittäneet. Tässäkin asiassa on jättäydytty EU:n varaan. Turvattomuus nähdään usein median aikaansaamana tunnekuohuna ja siksi mediakasvatus kouluissa nähdään tärkeänä. 10
Toivottu Pelle Peloton - Suomi mukana ketteränä toimijana ja tekniikan osaajana kansainvälisissä verkoissa Toivottu tulevaisuus: http://youtu.be/kc6syyhuj58 Yhteiskunnallinen kehitys perustuu näkemykseen yhteistyön merkityksestä poliittisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen alueella. Nähdään, että kansat ovat toisistaan riippuvaisia ja sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävä kehitys on ainoa mahdollisuus säilyttää globaali tasapaino. Länsimaissa tapahtunut ympäristökatastrofien sarja vauhditti kestävän kehityksen visiota. Onneksi katastrofien seuraukset olivat vielä korjattavissa, tosin ei kaikkien osalta, sillä hirmumyrskyjen seurauksena tuhoutui kokonainen kaupunki. Mutta ihmiset oppivat shokkien jälkeen. Saavutetun seesteisen kauden aikana huomataan kansalaisten hyvinvoinnin olevan riippuvainen toimeentulosta ja hyvinvointivaltion ylläpidosta. Näistä asioista ei tingitä. Niinpä luottamus ja yhteisöllisyys kukoistavat, kansalaiset voivat ja saavat ja heidän toivotaan vaikuttavan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kansallisesta henkisestä pääomasta huolehditaan koulujen, kirjastojen, aikuiskasvatuslaitosten, taiteen ja tieteen avulla. Byrokratiaa on vähennetty ja ketterä ilmiökulttuuri vallitsee. Aikoinaan popup- ravintoloista alkanut ja maailmanmaineeseen noussut suomalainen oma-aloitteisuus leviää ja vahvistuu edelleen. Joka korttelilla ja kylällä on oma ilmiönsä muille jaettavaksi. Verkostoituneessa maailmassa tieto leviää nopeasti, ja kaikelle löytyy matkijansa. Kansalaisille jaetaan tietoa sekä viranomaisten toimesta että muutenkin median välityksellä turvallisuuteen kuuluvista asioista. Menneen vuosikymmenen kokemukset ovat opettaneet oikeanlaisen turvallisuustietoisuuden merkityksen. Katastrofien sattuessa ollaan valmiita toimimaan oikein, eikä paniikkeja synny. Elinkeinorakenne on teknologiaintensiivistä palvelu- ja immateriaalituotantoa, mm. peliteollisuus kehittyy ja kasvaa edelleen, se on laajentunut käsittämään kaikki elämän alueet, mm. terveyden ja elämäntavan, puhumattakaan opetuksesta. Turvallisuuskasvatukseen kiinnitetään paljon huomioita, mm. neuvottelutaitoja opetellaan kaikissa opinahjoissa. Skenaariot ja kuunnelmat toteutti 11
3.3 Seminaarin verstaiden valmistelu Seminaarin tulevaisuusverstaat muodostettiin niin ikään näiden skenaarioiden pohjalle. Neljässä tulevaisuusverstaassa aiheita käsiteltiin kokonaisturvallisuuden toimeenpanon näkökulmasta ongelmanomistajamenetelmän 1 kautta. Keskusteluissa tavoitteena oli löytää aiheeseen sekä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen kuin kansalaistenkin näkökulma. Verstaissa oli osanottajia eri hallinnonaloilta, elinkeinoelämästä sekä järjestökentältä. 3.4 Tiedonkeruu ja analysointi Seminaariraporttia varten seminaarin järjestelyt ja sisältö dokumentoitiin tarkasti. Lähtökohtana oli, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Seminaarin alku- ja loppupuheenvuorot nauhoitettiin ja niistä havainnoitiin tärkeimmät nostot. Jokaisessa verstaassa oli oma sihteerinsä, joka kirjoitti muistiin keskustelun hedelmiä, jotka näkyivät verstastyöskentelyn ajan verstaaseen osallistujille. Verstaita arvioi myös Yhteiskuntaturvallisuuden seuran edustajat. Tämä raakadata laitettiin seminaarin sivustolle heti seminaaripäivän jälkeen, näin kaikilla oli mahdollisuus tutustua eri verstaiden tärkeimpiin keskustelunaiheisiin, havaintoihin ja ratkaisuihin. Sihteerien lisäksi verstaissa oli myös omat twitter- sihteerinsä, myös twiittien sisältö on huomioitu ja hyödynnetty raporttia tehtäessä. Kaikille seminaarin osallistujille lähetettiin palautekysely, jossa erityisesti haluttiin tietää jäikö seminaarissa jotain sanomatta? Myös palautekysely antoi omalta osaltaan lisätietoa raporttiin ja mahdollisti sisällön parantamisen vielä seminaarin jälkeenkin. Palautekyselyyn vastasi 48 seminaariin osallistunutta. 1 Ongelmanomistajamenetelmässä ongelmanomistaja ensin kertoo noin 5 minuutin ajan omasta alueestaan ja kysyy sitten: Mutta miten? Yleisö toimii asiantuntijana ja vastaa kysymykseen. Puheenjohtaja johtaa puhetta ja sihteeri kirjoittaa vastaukset kaikkien nähtäville. Kun vastauksia on tullut tarpeeksi, ongelmanomistaja etsii niistä hyviä ehdotuksia ainakin kolme ja jatkaa sitten kysymyksellä: Mutta miten? Asiantuntijat vastaavat, sihteeri kirjoittaa ylös ja puheenjohtaja innostaa vastaamaan. Näin jatketaan, kunnes ongelmanomistaja on tyytyväinen. Usein myös asiantuntija yleisö saa paljon uutta ajateltavaa omaan työhönsä. 12
4. Seminaarin tulevaisuusverstaat 4.1 Turvallisuuskasvatus ja turvallisuustietoisuus Jokainen ihminen ja kansalainen on turvallisuuskasvatuksen arvoinen. Jaettu turvallisuus tarvitsee osallistumistasi.#kotusem#kotusem1 Media education, media literacy, wiser use of internet, system intelligence, capability to prioritize, shared responsibility#kotusem1 4.1.1 Taustaa Kasvatus on luonteeltaan arvosidonnaista ja pitkäjänteistä, kun tietoisuus on puolestaan uskomus- ja mediasidonnaista. Turvallisuuskasvatus perustuu siten arvopohjaan ja turvallisuustietoisuus kommunikaatioon. Onko kasvatus tiedettä, vaikka kasvatus ei ole objektiivista? Kasvatushan ei ole arvovapaata, vaan arvosidonnaista toisin kuin muut tieteet. Aina pitää kysyä, mihin kasvattaa, mikä on kasvatuksen tavoite. On erimielisyyksiä siitä, onko kasvatuksen tehtävä palvella talouselämää tai yhteiskuntaa, vai tuottaa eheä kokonaisvaltainen ihminen. Kasvatuksen tehtävänä on edistää hyvää elämää, joka sisältää kyvyn dialogiin. On pohdittava valmistetaanko ihmisiä jotain vastaan vai jonkin puolesta. Kuinka kyetään synnyttämään kansalaisten mieliin tarpeellinen terve epäluulo säilyttäen samalla kyky terveeseen luottamukseen. Kasvatuksessa lähtökohtana ei voi olla epäluulo vaan tasapainon saavuttaminen. Turvallisuustietoisuuden osalta on ilmeistä, että medioihin ei voi luottaa. Sen vuoksi kyky arvioida tietoa nousee keskeiseksi kansalaistaidoksi ja luotettavan tiedon tarjoaminen tärkeäksi yhteiskunnan palveluksi. Kylmän reaalipolitiikan maailmassa esimerkiksi aseistariisuminen perustuu luottamukseen, mutta siihen sisältyy verifikaatio; luota, mutta varmista. Opettajankoulutuksen sisällön ajantasaisuus ja kyky ottaa reaalimaailman kovia tosiasioita ja asenteita huomioon kasvatuksessa ja koulutuksessa on asia johon ei voida vastata lyhyellä äkkikäännöksellä vaan pitkäjänteisellä toiminnalla, jota kasvatus on. Tähän liittyy teesi kokonaisvaltaisesta ihmisestä, renessanssi-ihmisestä, jolla on tasapainossa soul, spirit and skill eli sielun, hengen, käytännön ja ammatillisten taitojen hallinta. Vaikka maailma olisi uhan alla, niin pitää jaksaa istuttaa omenapuu ja uskoa elämään. Tietoisuudessa on kysymys mediakasvatuksesta ja kommunikaatiotaidoista. Mediakasvatuksen sisältö ja yksilön valmius tuottaa ja ottaa vastaan informaatiota, sekä osallistua vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä on perusta tietoisuudelle. Turvallisuustietoisuudessa media ei ole totuuden välittäjä. Erityisesti aikoina, jolloin vallitsee kireä ilmapiiri, niin kuin nyt, media ei ole totuuden välittäjä, eikä se sitä ehkä koskaan ollutkaan. Media on kriisin aikana erityisen propagandistinen: koskaan ei voi olla varma siitä, kuka on tuottanut minkä informaation ja missä. Jos täyttä luottamusta ei ole, niin millä valmiuksilla voidaan ottaa vastaan tietoa kohtuullisilla varmuuksilla? Sosiaalisen median toiminnasta kriisitilanteessa meillä on kokemusta se on osin samanlaista pötypuheen ja huhujen levittämistä, tunnepohjaisen tiedon välittämistä, jollaista oli aikoinaan radiopropagandassa sen tullessa uutena välineenä tietoisuuteen. Lisäksi täytyy huomata, että voi tulla muitakin kuin ihmisen aiheuttamia kriisejä. Äkillisten luonnonoikkujen seurauksena voi tapahtua jotain sellaista, mikä ei oikeastaan mahdu 13
siihen median välittämään tietoisuuden kuvaan jolla turvallista maailmaa ympärillemme rakennetaan. Joudutaan kysymään, että onko käytännön toimivalmiuksia silloin olemassa ja jos ei ole niin miten niitä hankkia? Kysymys kuuluu: Mihin tiedonlähteeseen yllättävässä tilanteessa voi luottaa? Olisiko sitten niin, että Suomessa Yleisradion velvollisuus olisi olla ensisijainen nopea tiedonlähde ja kuinka paljon voimme siihen luottaa? Mitkä ovat turvallisuus kasvatuksen ja tietoisuuden periaatteet? 4.1.2 Keskustelua Mihin yhteisöön kansalainen tuntee kuuluvansa? Tapahtuu polarisaatiota ja erottautumista perinteellisestä suomalaisuudesta; osa nuorista on jo nyt maailmankansalaisia, joiden viiteryhmä ei noudata kansallisia rajoja toisaalta osalla kompetenssi johtaa syrjäytymiseen ja eräänlaiseen alkoholi ja anarkismi elämänmuotoon. Kummankin ääripään taholta kansallisvaltion rooli totuudellisen tiedon tuottajana kiistetään. Helsingissä ja joissain muissa isoissa kaupungeissa on näkyvissä maahanmuuton mukanaan tuomaa eriarvoistumista. Ylhäältä annettujen totuuksien arvo vähenee ja yksilöllisten näkökulmien arvo lisääntyy, vastalääkkeenä voidaan nähdä sivistyksen lisääminen. Mediakasvatuksen ydinkysymyksiä on, pitääkö tietää todellisuuden raakuudesta? Vai jäädä todellisuuden ulkopuolelle? Jos kerrotaan pahoista asioista, niitä vastaan osataan myös puolustautua, sekä varoa niitä. On opittava sietämään epävarmuutta ja elämään vaarojen kanssa. Yhteiskunnallinen resilienssi (sietokyky) vaatii, että on pakko oppia selviämään pahalta, jotta pysyisi eheänä persoonana. Tietoisuus perustuu paljolti vallitsevaan mediakulttuuriin ja uskomuksiin. Kriittinen medialukutaito helpottaa erilaisten tietolähteiden arviointia ja käyttöä sekä osallistumista kansalaisyhteiskunnassa käytävään toimintaan ja keskusteluun. Kommunikaatiotaidot ovatkin vuoden 2025 tärkeä kyky, erityisesti kyky kommunikoida muiden kanssa. Tämä edellyttää myös luottamusta digitaalisiin välineisiin ja medioihin, sekä kykyä tunnistaa niiden riskit. Viestintäkompetenssia ja turvallisuustietoisuutta tarvitaan yhteiskunnan rakentamiseen. Tärkeä valmius turvallisuuteen on sivistys. Sivistyksellä on merkitystä yhteisten arvojen luomisessa. Eri ikäluokkien arvot poikkeavat toisistaan ja globaaliajattelu luo uusia arvoja. Arvojen muutos on myös mahdollisuus turvallisempaan maailmaan. Yhteisöllisyyteen kasvaminen on tärkeää ja siihen pitää kasvattaa. Kokonaisturvallisuus käsitys tulee ottaa pohjakäsitteeksi. On tärkeää oppia, miten saada ääripäät keskustelemaan keskenään polarisaation pienentämiseksi. Peruskoulun oppimisympäristöjen tulee olla monipuolisempia ja lapsille tulee muun muassa opettaa henkilökohtaisesti riskienarviointia. Neuvottelutaitojen opettelua voi sisällyttää lähes päivittäin koulun arkeen. Median välittämä kuva turvallisuudesta näkyy erityisesti negatiivisten uutisten roolin kannalta. Konfliktitilanteessa ei välttämättä ole mahdollista juuttua kiistelyyn totuudesta, mutta myöskään ylhäältä annettu totuus ei välttämättä toimi. Tärkeää olisi pystyä rakentavaan, tulevaisuuteen suuntautuvaan toimintaan. Informaatiotulvan suhteen tarvitaan arvottamiskykyä, ja kykyä priorisoida. Sosiaalinen media ja uudet mediat herättävät monia kysymyksiä, emotionaalista liikehdintää, uusheimoistumista ja yksityisyyden turvallisuuden tunteen vähenemistä. Tietoisuuden suhteen media ei ole kasvatusvastuussa, mutta tosi-asia on, että nuoret oppivat mediasta. Länsimaisen kulttuurin kommunikaatio on ollut myös yhteyttä Jumalaan. Missä ja ketkä ovat uusheimojen jumalia? 14
4.1.3 Yhteenveto Turvallisuuskasvatusta ei tarvita omana oppiaineena, vaan osana yleisempää osaamista 2025 koulutusajattelussa. Erityisesti viestintätaitojen, moraalikasvatuksen ja globaalietiikan merkitys on keskeistä. Nämä ovat osa globaalia mediakasvatusta. Kommunikaatio luo yhteisön, on opittava elämään vaaran ja muutoksen kanssa. Myös nuoret ovat turvallisuuden tuottajia ja myös vanhat tarvitsevat koulutusta. Tarvitaan kokonaisvaltaisen turvallisuuskasvatuksen tavoiteohjelma. Suomalaista identiteettiä turvallisuuskasvatuksen arvoperustana on vaalittava ja medialukutaitoa on järjestelmällisesti parannettava. Saattaisi olla järkevää kehittää asevelvollisuuden rinnalle jonkinlainen kansalaispalvelus osaksi kotoutumista ja vastavoimaksi segregaatiolle. Lähdekriittisyys on osa mediaosaamista, totuus ei aina ole verkoissa. Wikipedia ei esimerkiksi kelpaa tieteelliseksi lähteeksi. Tarvitaankin kokonaisvaltaista turvallisuuskasvatuksen tavoiteohjelmaa ja toiminnallisia menetelmiä, jotka tavoittavat kaikki. On hyvä muistaa, että nuoret ovat vastaanottavia ja he pitävät turvallisuutta tärkeänä tekijänä. Turvallisuuskasvatuksen tulisi opettaa riskien arviointiin. Täydellisesti pehmustettu yhteiskunta ei tuota parasta turvallisuuskasvatustulosta, vaan (hallitun) vaaran kanssa on opittava elämään. Myös erilaisia yhteisöjä on opittava arvottamaan ja kunnioittamaan toista ihmistä, näin suojaa myös itseään. Tarvitaan myös kasvatusta resilienttiin asenteeseen - kykyyn toipua, sopeutua ja joustaa. Käytännön turvallisuusosaaminen on tärkeää, sillä ihmiset ovat hyvin avuttomia onnettomuuden edessä. On hyvä opettaa ja harjoitella oikeita toimintamalleja vaaratilanteista selviämiseen, esimerkiksi tulipalojen varalta. Aikuisten ja nuorten keskustelut auttavat suhteuttamaan kuulemansa ja näkemänsä, ymmärtämään järjestelmiä ja sitä, miten viestit muodostuvat ja muokkaavat maailmankuvaa. On hyvä myös havaita, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on paljon keskustelujen vääristäjiä ja väärän tiedon välittäjiä. Kukaan ei saakaan jäädä yksin sosiaalisen median käyttäjäksi. Medialukutaidon merkitys kasvaa nopeasti osana yleistä turvallisuuskäsitystä. Totuudella on oma perimmäinen merkityksensä, mutta Ukrainan kriisiin liittyvä informaatiosota on osoittanut, että kyky ymmärtää kehityskulkuja ja priorisoida saatua tietoa ovat välttämättömiä kun totuus piiloutuu harmaan ja mustan propagandan taakse. Kansalaista ei voi yksin asettaa vastuuseen median ymmärtämisestä vaan valtiolla on rooli tiedon prosessoinnissa ja saattamisessa kansalaisten käyttöön. Palautekommentti Turvallisuus osana hyvää elämää tulisi nähdä syvemmin ja selvemmin. Hyvä elämä on tässä yhteydessä ideaalinen käsite; ideaalisuus on tässä aristoteelista ideaalisuutta eli yhteydessä sekä tosiasialliseen hyvään ja elämäntäyteiseen olemiseen että abstraktiin hyvän elämän ihanteeseen, joka ei ole ehkä edes käsitteellistettävissä vaikkakin pitkälle käsitettävissä 15
4.2 Teknologia turvallisuuden takaajana #kotusem2 Ajantasainen ja luotettava tieto ympäristön tilasta voi lisätä turvallisuuden tunnetta. 4.2.1 Taustaa Peruskysymys: Miten teknologialla edistetään Pelle Peloton -tulevaisuutta? Voidaan muotoilla myös: mitä ovat luottamusta ja yhteisöllisyyttä lisäävät, pelokkuutta vähentävät, riskeihin ja yllätyksiin varautuvat ratkaisut? Mitä tämä edellyttää kyberturvallisuuden osalta? Onko lisääntyvä turvateknologia tätä tukevaa: rikosten ja onnettomuuksien, muun muassa tulipalojen ilmoitinjärjestelmät, kameravalvonta, GPS- paikannus, etävalvonta ja kulunvalvonta. Mitä ovat muut tärkeät teknologiat, jotka vievät kohti toivottua visioita? Onko teknologian arvioinnissa kyse riskien vähättelystä vai turhien pelkojen lietsonnasta? Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidas eteneminen johtaa riskien vähättelyyn ja vapaamatkustajuuteen päästöissä. Yhtäältä turhia pelkoja käytetään liiketoiminnassa hyväksi, kuten tekevät turvavälineitä myyvät yritykset: Teidän lapsenne on autossa ilmeisessä vaarassa, ellette osta tätä parasta turvaistuinta. Toisaalta geenimuuntelulla pelottelu on tyypillinen esimerkki pelkojen varassa ratsastamisesta. 2 Geenimuuntelun hyväksymisen umpisolmu osoittaa, että tutkimuksista huolimatta turvallisuustietoisuus ei saavuta ihmisiä, sillä kertyneestä turvallisuuteen liittyvästä tiedosta huolimatta asenteet ovat tiukassa ja esimerkiksi Snellman Oy mainosti vastikään näyttävästi, ettei se käytä rehuna geenimuunneltua soijaa. 4.2.2 Keskustelua Tulevaisuudessa yksityisyys nousee yhä tärkeämpään asemaan ja Pelle Peloton -visiossa käyttäjä (yksilö) hallitsee itseään koskevaa tietoa. Isot yritykset eivät enää kontrolloi tilannetta. Yksilön ja yhteiskunnan tiedon avoimuuden ja salaisuuden pelisäännöt määritellään yksilön ja yhteiskunnan tarkoitusten ja toiveiden mukaan. Samalla luodaan riittävästi sanktioita pelisääntöjen rikkomisesta. Mikään järjestelmä ei toimi täydellisesti. Yksilön jääminen järjestelmän ulkopuolelle ei ole riski, mutta riski syntyy, jos yksilö jää järjestelmän sisälle taistelemaan. Teknologiaidentiteetin vahvistaminen samanlaiset mahdollisuudet kaikille (heikko-osaiset - parempiosaiset) on tärkeä. Mitkä voivat olla konkreettisia keinoja tämän parantamiseksi? Kybermaailmassa yksilö voi päättää omien tietojensa näkyvyydestä, mutta yksilöllä ei voi olla absoluuttista valtaa omien tietojensa hallintaan. Tiedonhallintasysteemissä määrätyllä taholla on tietyt tiedot kaikista ihmisistä, muista tiedoista yksilön täytyy itse päättää. Tiedonhallintasysteemin täytyy olla sellainen, että yksilö ei voi sitä hajottaa. 2 Yli 130 riippumattomien tutkimusryhmien tutkimusprojektia 25 vuoden ajalta osoittaa, että bioteknologia ja ennen kaikkea geenimuuntelu ei ole erikseen tarkasteltuna riskialttiimpaa kuin perinteiset kasvinviljelymenetelmät (EC 2010). EU rahoitti turvallisuutta arvioivia hankkeita noin 300 milj. :lla vuosina 1982 2010. 16
Lainsäädäntö on yksityisyyden säätelyn lähtökohta, esimerkiksi verotusta ei pääse karkuun. Yleensä lainsäädäntö laahaa kuitenkin aina perässä, joten se ei ole paras keino turvallisuusteknologian kehittämisessä. Ongelmat ovat globaaleja. Lainsäädännön perusteet ovat kunnossa, mutta riskinä ovat yksilöt ja halu puuttua tilanteeseen. Pystyykö teknologialla hallitsemaan turvallisuutta vai meneekö teknologian kehitys edellä? Tänä päivänäkin esimerkiksi kuluttajia profiloidaan ostamiensa laitteiden ja tuotteiden perusteella. Älylaitteiden kautta tieto meistä menee globaaleille toimijoille yksilöillä (yksilön tiedoilla) käydään kauppaa. Yksilö ei pysty nykypäivänä hallitsemaan tietojaan, mikäli esimerkiksi haluaa käyttää nettikauppoja, joutuu hyväksymään sivuston evästeet. Teknologia ei ole ainoa väline, mutta se on välttämätön väline turvallisuuden varmistamiseen. Tulossa olevaa pelätään, mutta voi käydä niin, että vanha (esimerkiksi vanhat passit vs. biopassit) muuttuu uhkaksi turvallisuuden kokemisen suhteen. Ammattilaisten ja kansalaisten suhtautuminen on keskeinen kysymys. Uusia rooleja syntyy ja ammattilaisuuden raja häviää. Tietojärjestelmät työvälineenä tasavertaistavat. Kansalaisen hallintapaneeli on yksi ratkaisu hallita yksilöllisyyttä. Mallissa jokainen saa syntyessään hallintapaneelin, jossa voi itse määrittää, mitkä tiedot ovat julkisia ja mitkä eivät. Esimerkiksi sosiaaliturvatunnus olisi kansalaisen puhelinnumero ja sähköposti. Hallintapaneeli voi toimia esimerkiksi kirjautumisapuna johonkin palveluun eli toimia kaksisuuntaisesti. Jokaisen on luovutettava tietoa, jotta voi kuulua yhteisöön. Ongelmaksi muodostuu, ovatko pelisäännöt selvät yksilölle? Vastapuoli tietää säännöt, mutta ei välttämättä kerro tietoa yksilölle. Viranomaisten keräämä tieto on päätettävä demokraattisesti. Pitää luottaa, että viranomainen tekee niin kuin halutaan. Arkinen teknologia lisää turvallisuuden tunnetta ja osittain ratkaisee isoja ongelmia nyky-yhteiskunnassa. Sosiaaliset teknologiat, tiedon jakaminen ja etäläsnäolo verkon kautta lisäävät turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi kännykkä lisää yksin metsässä kulkevan vanhuksen turvallisuuden tunnetta. Taloudelliset rajoitteet pakottavat miettimään erilaisia ratkaisumalleja. Turvallisuuden tunnetta lisää myös tehokas vuorovaikutus kansalaisten ja ammattilaisten välillä, vuorovaikutukseen pitää panostaa ja sitä pitää jatkuvasti kehittää. Kenen tehtävä on se, ettei luoda vääränlaisia globaaleja teknologioita? Tekniikan käyttö muuttuu koko ajan, mutta periaatteet muuttuvat hitaammin. Periaatteet ovat meidän kulttuuriamme ja siitä otetaan lakiin vain osa. Uhkakuvien ennalta laatiminen menee usein pieleen. Jos tai kun älylaitteet ottavat vallan, niin mitä sitten? 17
4.2.3 Yhteenveto Yhteenvetokeskustelussa muodostettiin seuraava lista huomioita: yksityisyyden suoja saa paljon huomiota hallintapaneeli on mielenkiintoinen idea (Virossa jo osittain käytössä)! kuinka paljon yritämme ennakoida riskejä ja asettaa rajoituksia? Ei seurata kehittymistä ja reagoida siihen. muiden kuin tvt- teknologioiden huomiointi jäänyt vähille EU:ssa arvioidaan jo nyt teknologiaa case - esimerkki: Pitäisikö automatisoitujen autojen liikenteessä liikkuminen sallia? omien tietojen uskottava hallinta on olennainen kysymys lainsäädäntö on keskeinen teema (luottamusyhteiskunta) lintukotoa ei voi rakentaa Palautekommentti: Dilemma: Yksilön turvallisuutta voidaan parantaa tekniikan avulla (paikkatieto, kodin turvallisuusvalvonta, etähallinnat (lämmitys, sauna, jääkaappi, valot, etc.), mutta samalla altistaa uudentyyppiselle turvallisuusuhkalle. Järjestelmän luotettavuuden pettäessä yksilön yksityisyyteen päästään entistä syvemmälle. 4.3 Yhteiskunnallinen turvallisuus #kotusem3 raja-aita on aina jossain. Tarvitaanko aina kysymystä: kuka vastaa? Vai miten jos lähdetään hakemaan miten hoidetaan yhdessä? #kotusem3 Ketteryyttä syntyy kun luottaa että kaikki mitä ei ole erikseen sallittu ei ole kiellettyä Kansalaisyhteiskunta ei näy turvallisuusmekanismeissa.#kotusem3 4.3.1 Taustaa Tavoitetila (Pelle Peloton visio) perustuu syvään kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Nykytila on määritelty siilopohjaisesti, vastuuviranomaismallilla. Ongelmaksi nousee: kuka omistaa yhteiset ongelmat, menetelmät, kuvaustavat, rakenteet? Voidaanko yhteiseen pakottaa? Onko oma ydin jatkossakin yhteistä tärkeämpää? Tavoitetilassa kohteista tulee subjekteja. Trendi ulkoistaa turvallisuuden kansalaistaitoja viranomaisille siis käännetään ympäri. Jos kansalaiset hyväksyvät lisääntyvät resilienssivastuunsa, miten viranomaisten pitää muuttua? Jos jotkut kansalaiset ostavatkin toteutuksen yrityksiltä, miten yrityksiin pitää suhtautua? Miten ja kuka päättää, mistä viranomaiset jatkossa vastaavat? 18