KIRJALLINEN KYSYMYS 1235/2002 vp Sairausvakuutuskorvauksen ulottaminen hierontaan Eduskunnan puhemiehelle Väestön ikääntyessä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien ollessa yksi yleisimmistä työ- ja toimintakykyä rajoittavista sairauksista tarvitaan yhteiskunnan tukea ennalta ehkäiseviin hoitomuotoihin, kuten hierontaan. Nykylainsäädännön mukaan potilas saa sairausvakuutuslain mukaista korvausta fysikaalisesta hoidosta, mutta ei hieronnasta. Monet lääkärit ja potilaat pitävät hierontaa kuitenkin vähintään yhtä tehokkaana hoitomuotona kuin fysikaalista hoitoa. Sairausvakuutuslain tulkinta asettaa fysikaaliset hoidot ja hieronnan eri asemaan ja antaa fysikaalisia hoitoja antaville yrityksille kilpailuedun. Kuitenkin rajanveto näiden hoitomuotojen välillä on kuin veteen piirretty viiva. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen laillistettujen hierojien hieronnan sairausvakuutuslain korvauksen piiriin? Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2003 Kari Rajamäki /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kari Rajamäen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1235/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen laillistettujen hierojien hieronnan sairausvakuutuslain korvauksen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sairausvakuutus korvaa vakuutetulle osan hänen yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käytöstä aiheutuneista kustannuksistaan. Sairausvakuutuslain perusteella sairaanhoitona korvataan muun muassa lääkärin antama hoito sekä lääkärin suorittama mahdollisen sairauden toteamiseksi ja hoidon määrittelemiseksi tarpeellinen tutkimus sekä niin ikään lääkärin määräämä asetuksella tarkemmin säädetyssä laitoksessa suoritettu tutkimus tai annettu hoito. Tällaisena sairausvakuutuslain tarkoittamana laitoksena pidetään yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettua yksityistä palvelun tuottajaa. Sairausvakuutuksesta maksetaan potilaalle tarpeellisia sairaanhoidon kustannuksia sairausvakuutuslain 4 ja 6 :n perusteella siltä osin, minkä hoito tarpeettomia kustannuksia välttäen vakuutetun terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta olisi tullut vakuutetulle maksamaan. Sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän lähtökohtana on, että hoidon on antanut lääkäri tai hoito perustuu lääkärin antamaan määräykseen. Sairausvakuutusasetuksen mukaan lääkärin antamana hoitona pidetään hoitoa, jonka on antanut henkilö, jolla on oikeus harjoittaa lääkärintointa Suomessa. Sairausvakuutuskorvauksia voidaan suorittaa myös muulle ammattihenkilölle kuin lääkärille sairausvakuutuslain perusteella, kun annettava hoito perustuu lääkärin määräykseen ja hoidon on antanut sairausvakuutuslain tarkoittama asianmukaisen ammattikoulutuksen saanut henkilö. Sairausvakuutusasetuksen 5 :ssä määritellään tyhjentävästi, ketkä ovat sairausvakuutuslaissa tarkoitettuja asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneita henkilöitä. Fysioterapeutti on mainittu tässä säännöksessä. Sen sijaan siinä ei ole mainittu hierojaa. Yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain 2 määrittelee muun muassa fysikaalisen hoidon, hieronnan sekä terveydentilan määrittelemiseksi tehtävät toimenpiteet terveydenhuollon palveluiksi sekä sen, mitä tarkoitetaan itsenäisellä ammatinharjoittajalla. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 määrittelee, mitä ovat laillistetut, luvan saaneet ja nimikesuojatut ammattihenkilöt. Koulutettu hieroja kuuluu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 1 :n mukaan nimikesuojattuihin ammattihenkilöihin. Sairausvakuutusasetuksen 6 :n mukaan fysikaaliseksi hoidoksi katsotaan lääkärin määräämä fysikaalinen liikuntahoito ja siihen liittyvä tarpeellinen esikäsittely sekä lääkärin määräämä muu fysikaalinen hoito. Fysikaalisen hoidon korvaamisen edellytyksenä on, että hoidon on antanut fysioterapeutti tai hoito on annettu fysikaalista hoitoa antamaan hyväksytyssä lääketieteellisessä laboratoriossa. Sairausvakuutuksesta korvataan lääkärin määräämä hieronta silloin, kun se on osa terapeuttista hoitokokonaisuutta. Hyvän hoitokäytännön mukaisesti, johon sisältyvät sairausvakuutuksen korvausjärjestel- 2
Ministerin vastaus KK 1235/2002 vp Kari Rajamäki /sd män johtavat periaatteet hoidon tarpeellisuudesta ja turvallisuudesta, fysioterapiassa pystytään kannustamaan myös potilaita hoitamaan omaa fyysistä kuntoaan sekä aktivoimaan oikeisiin omaehtoisiin toimiin. Nykyinen käytäntö hieronnan korvaamisesta sairausvakuutuksesta perustuu Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimivan sosiaalilääketieteellisen neuvottelukunnan suosituksiin sekä sairausvakuutuslain 4 ja 6 :n sisältämiin periaatteisiin. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina sairausvakuutuksen toteuttamisen kannalta tärkeimmät lääketieteen erikoisalat sekä riittävä määrä sairausvakuutuskäytännön tuntevia lääkäreitä. Myös lääketieteelliset tiedekunnat, lääkäreitä edustava järjestö ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ovat edustettuina neuvottelukunnassa. Sosiaalilääketieteellinen neuvottelukunta on esittänyt, että sairausvakuutuksen piiriin ei tule ottaa muita kuin sellaisia hoitotoimenpiteitä, joilla on toistetuin tieteellisin tutkimuksin voitu osoittaa olevan merkitystä sairauksien hoidossa. Lisäksi on edellytetty, että hoitomuoto on otettu yleiseen kliiniseen käyttöön. Neuvottelukunnan näkemyksen mukaan hieronnan sinänsä ilman aktivoivaa hoito-ohjelmaa ei ole osoitettu täyttävän edellä mainittuja edellytyksiä. Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Kari Rajamäki /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1235/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att massage som ges av en legitimerad massör skall börja omfattas av ersättningar enligt sjukförsäkringslagen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Sjukförsäkringen ersätter de försäkrade för en del av de kostnader som uppstår då de anlitar privata hälsovårdstjänster. Med stöd av sjukförsäkringslagen ersätts såsom sjukvård bl.a. av läkare given vård samt av läkare företagen nödvändig undersökning för konstaterandet av eventuell sjukdom eller bestämmandet av vård samt av läkare föreskriven undersökning eller behandling i anstalter som närmare anges i förordning. Med anstalter enligt sjukförsäkringslagen avses privata serviceproducenter enligt lagen om privat hälso- och sjukvård. Enligt 4 och 6 sjukförsäkringslagen ersätts ur sjukförsäkringen till patienten nödvändiga kostnader för sjukvård till den del, vartill kostnaderna för vården skulle ha uppgått för den försäkrade med undvikande av onödiga kostnader, men utan äventyrande av den försäkrades hälsa. Utgångspunkten för sjukförsäkringens ersättningssystem är att vården har givits eller föreskrivits av läkare. Enligt sjukförsäkringsförordningen avses såsom av läkare given vård sådan vård, vilken ges av en person som har rätt att utöva läkaryrket i Finland. Sjukförsäkringsersättning kan enligt sjukförsäkringslagen betalas även för sådan vård som ges av någon annan yrkesutbildad person än läkare, när vården baserar sig på föreskrift av läkare och vården har givits av en sådan person med behörig yrkesutbildning som avses i sjukförsäkringslagen. I 5 sjukförsäkringsförordningen fastställs uttömmande vilka de personer med behörig yrkesutbildning är som avses i sjukförsäkringslagen. Fysioterapeut nämns i denna bestämmelse, men massör nämns däremot inte. I 2 lagen om privat hälso- och sjukvård fastställs bl.a. fysikalisk behandling, massage samt åtgärder som vidtas för att konstatera någons hälsotillstånd såsom hälso- och sjukvårdstjänster samt även vad som avses med självständig yrkesutövare. I 2 lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården fastställs vad som avses med legitimerade yrkesutbildade personer, yrkesutbildade personer som beviljats tillstånd och yrkesutbildade personer med skyddad yrkesbeteckning. Utbildad massör hör enligt 1 förordningen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården till yrkesutbildade personer med skyddad yrkesbeteckning. Enligt 6 sjukförsäkringsförordningen anses såsom fysikalisk behandling av läkare föreskriven fysikalisk motionsbehandling och därtill ansluten nödig förbehandling samt av läkare föreskriven annan fysikalisk behandling. En förutsättning för att fysikalisk behandling skall ersättas är att behandlingen har getts av en fysioterapeut eller i ett godkänt medicinskt laboratorium. Ur sjukförsäkringen ersätts av läkare föreskriven massage om den utgör en del av en terapeutisk vårdhelhet. I enlighet med god vårdpraxis, som omfattar huvudprinciperna för systemet med sjukförsäkringsersättningar vad gäller hur nödvändig och 4
Ministerns svar KK 1235/2002 vp Kari Rajamäki /sd trygg vården är, kan man inom fysioterapin sporra patienterna att också själva sköta sin fysiska kondition samt aktivera sig själva att hitta de rätta frivilliga aktiviteterna. Nuvarande praxis att ersätta massage från sjukförsäkringen baserar sig på rekommendationer av den socialmedicinska delegationen som verkar i anslutning till Folkpensionsanstalten samt på de principer som framgår av 4 och 6 sjukförsäkringslagen. I delegationen finns representanter för läkarvetenskapens viktigaste specialområden med tanke på genomförandet av sjukförsäkringen samt ett tillräckligt antal läkare som är förtrogna med sjukförsäkringspraxis. I delegationen finns också representanter för medicinska fakulteter, den organisation som representerar läkarna och Rättsskyddscentralen för hälsovården. Socialmedicinska delegationen har föreslagit att sjukförsäkringen inte skall omfatta andra än sådana vårdåtgärder som man med upprepad vetenskaplig undersökning har kunnat påvisa att har betydelse vid behandling av sjukdomar. En förutsättning är dessutom att vårdformen är i allmänt kliniskt bruk. Enligt delegationens uppfattning har det inte kunnat påvisas att massage i sig utan något aktiverande vårdprogram uppfyller ovan nämnda förutsättningar. Helsingfors den 6 mars 2003 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5