OMIA MUTTA EI BIOLOGISIA Adoptioon hakeutuu silloin tällöin perhe, jolle adoptio on oikea vaihtoehto, vaikka tiedossa ei ole esteitä biologisten lasten hankinnalle. Teksti ja kuvat Johanna Lassy-Mäntyvaara LEENA JA ANTTI KIVIVALLI, LEMPÄÄLÄ Insinöörin logiikalla Kivivallien viisihenkinen perhe ja vanha Terijoen huvila Sääksjärven rannalla Lempäälässä muodostavat monikulttuurisen kokonaisuuden. Leena, 43 ja Antti, 49 kaipasivat pois Tampereen keskustasta ja hankkivat vanhan huvilan vuosi sitten. Talon kunnostuksessa on edessä noin kymmenen vuoden urakka, mutta se ei Kivivalleja hirvitä. Heidän perheessään asioita ei ole ollut tarvis hoitaa helpoimman kautta loogisesti kylläkin. Perheen lapsista 17-vuotias Tara adoptoitiin Kiinasta noin 5-vuotiaana. 14-vuotias Brayan ja 13-vuotias Lina puolestaan liittyivät perheeseen 4- ja 3-vuotiaina Kolumbiasta. Sekä Brayanilla että Linalla oli tullessaan monenlaisia erityistarpeita, joiden kanssa perhe elää edelleen. Tapasimme toisemme aikuisina, päätimme heti mennä naimisiin ja halusimme saman tien lapsia. Olimme yhtä nopeasti myös varmoja siitä, että emme halua tehdä niitä itse, kertoo Leena. Olemme siis epäilyttäviä monessa mielessä, naljailee Antti hyväntuulisesti vierestä. Antti viittaa epäilyillä pariskunnan adoptioprosessiin, jonka aikana he joutuivat useaan otteeseen todistamaan motiivejaan - pariskunnalla kun ei ole biologista lapsettomuustaustaa. Heidän kaltaisensa adoptiohakijat ovat prosessissa pieni vähemmistö. Insinööri-teekkaripariskunnalle, joksi Antti ja Leena itseään leikkisästi kutsuvat, asia taas oli matemaattisen yksinkertainen, helposti järkeiltävissä. Kivivallien maailmankuvaan Tara (vas.), Leena ja Antti, edessä Lina ja Brayan sekä Uula koira perheen kotipihassa Sääksjärvellä. 20 Pelastakaa Lapset / OMAT
kuuluu ajatus siitä, että vastuu muista ulottuu omaa takapihaa kauemmaksi. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta saada biologista lasta. Siksi insinöörinaivoni sanovat, että hoidetaan nyt ihmeessä ensin perhe lapsille, jotka ovat ilman vanhempia, Leena toteaa. Leena ja Antti olivat alusta saakka valmiita hyväksymään niin terveet kuin sairaatkin lapset. Logiikka oli sama kuin adoptoinnissa muutenkin. Ajattelimme, että meitä on kaksi tolkun ihmistä ja asumme kolmen kilometrin päässä keskussairaalasta. Jos me emme pärjää erityistarpeisten lasten kanssa, niin ketkäs sitten, Antti sanoo. Elämä erityistarpeisten lasten kanssa on sekä haastanut että rikastuttanut Kivivallien arkea. Lina ja Brayan olivat ehtineet käydä läpi rankkoja asioita ennen Kivivallien perheeseen tuloa ja arkielämä heidän kanssaan piti rakentaa pienistä, turvallisista palasista. Aina samanlaisena toistuva aikataulu iltakävelyineen ja Pikku-Kakkosineen oli meille tärkeä pitkään, Antti kertoo. Vuosi kotiintulon jälkeen lapset pääsivät ensimmäisen kerran Särkänniemeen. Virikkeitä oli aivan liikaa ja käynti johti usean päivän taantumiseen, Leena muistelee. Lasten adoptiotaustan ja erityistarpeiden selvittäminen on tullut Kivi- Lokakuu 2013 21
Antti (vas.), Leena, Tara, Lina ja Brayan muuttivat Sääksjärvelle vuosi sitten. Vanhasta Terijoen huvilasta muotoutuu heidän kotinsa pikkuhiljaa. valleilla tutuksi niin neuvolassa, lääkärissä, päiväkodissa kuin koulussakin. Kuten monet muutkin adoptiovanhemmat, olemme tottuneet selittämään lapsen adoptiotaustaa pois eli kertomaan mihin se vaikuttaa ja mihin ei, Antti kertoo. On yleistä ja ymmärrettävääkin, että lapsen erityistarpeita selitetään adoptiotaustalla. Se ei kuitenkaan auta asioiden ratkaisussa, Leena jatkaa. Päivähoidon aloittaminen ja uusiin aikuisiin totuttelu tapahtui sekin aikanaan Kivivalleilla pienin askelin. Antti kävi vanhempainvapaallaan nuorimpien lasten kanssa kerhossa, jossa ihmeteltiin, miksi isä ei halunnut jättää reippaasti leikkiviä lapsiaan kerhoon ilman vanhemman seuraa. Pidin sitkeästi kiinni siitä, että ilmestyin kerhoon säännöllisesti, jäin itse paikalle ja lyhensin kerhossaoloaikaa pikkuhiljaa. Kun sitten pääsimme niin pitkälle, että lapset jäivät kerhoon ilman minua, ohjaajat kertoivat ymmärtävänsä hyvin strategiani, Antti kertoo ja nauraa päälle. Kivivallien suvussa tieto adoptiosta herätti monenlaisia reaktioita, myös ihmetystä ja hämmästystä. Kaikista läheisimmät ihmiset suostuivat kuitenkin pian ajattelemaan, että tämähän on ihan teidän juttunne. Leenaa ja Anttia on koskettanut se, kuinka mutkattomasti heidän sota-ajan eläneet sukulaisensa osasivat suhtautua pariskunnan adoptioaikeisiin. Heille ajatus orpolapsista sekä siitä, että toisen lapsista voi huolehtia kuin omistaan, oli tavallinen ja ymmärrettävä. Läheinen kokemus äidittömyydestä ja isättömyydestä ajoi yli kaiken sen vierauden, mikä adoptioon monien muiden ajatusmaailmassa liittyy, Leena ja Antti iloitsevat. Lukeminen on Julian ja Ossin yhteinen harrastus. He ovat löytäneet kirjoista paljon kiinnostavaa adoptiotietoa. Julian äidin kutoma täkki odottaa uutta perheenjäsentä. 22 Pelastakaa Lapset / OMAT
JULIA JA OSSI TALVITIE, ESPOO Halusimme tämän matkan Vastikään meribiologiksi valmistunut Julia, 30, ja toimitusjohtajana työskentelevä Ossi, 30, alkoivat miettiä perheen perustamista muutamia vuosia sitten monen nuoren ihmisen tavoin vasta sitten, kun koulut oli käyty ja töitä tehty. Adoptio oli heidän keskusteluissaan alusta saakka varteenotettava vaihtoehto perheen perustamiseen ja he päätyivät aloittamaan adoptioneuvonnan elokuussa 2012. Neuvonta on nyt saatu päätökseen ja Talvitiet odottavat lasta Etelä-Afrikasta. Toiveissa on, että lapsi saapuisi heille viimeistään kolmen tai neljän vuoden päästä. Julian ja Ossin tarinaan ei kuulu biologista lapsettomuutta, mikä tekee heistä harvinaisen adoptioperheen. Talvitiet ovatkin saaneet perustella päätöstään lukemattomia kertoja. Puolisot kertovat, että pohjimmiltaan heitä ohjaa aivan sama perustarve kuin ketä tahansa lapsista haaveilevaa ihmistä, halu tulla äidiksi ja isäksi. Se on itsekäs halu. Adoption valitseminen biologisen lisääntymisen sijaan ei ole heille ekologinen valinta. Puhuimme adoptiosta ensimmäi- Lokakuu 2013 23
Läheinen uimalampi on tärkeä paikka paitsi Julialle ja Ossille, myös Stella-koiralle. sen kerran jo tosi nuorina, muistelee Julia perhehaaveitaan. Muutama vuosi sitten aloimme ottaa asiasta selvää. Asia tuntui koko ajan enemmän ja enemmän meidän jutultamme. Emme keksineet mitään syytä, miksi emme adoptoisi. Meistä tuntui, että adoptio on mielettömän kiinnostava ja upea matka vanhemmuuteen. Haluamme ehdottomasti lähteä tälle matkalle, sanoo Ossi. Talvitiet ovat vasta adoptioprosessin aikana oppineet, että suurin osa adoptioon päätyneistä pariskunnista on ensin käynyt läpi lapsettomuushoidot. Tieto yllätti, sillä vauvan odottaminen tai synnyttäminen ei ole koskaan ollut Julialle ja Ossille erityisen tärkeää. Pariskunnan suurin haave on ollut pieni ihminen, jonka elämässä he saisivat olla mukana. Juliaa ja Ossia on muistutettu adoptioprosessin aikana usein siitä, että adoptiolapsi ei voi korvata biologista lasta. Asia toimii myös toisin päin. Biologinen lapsi ei voi korvata adoptoitua, ei tarjota samanlaista matkaa vanhemmuuteen, Talvitiet kiteyttävät. Lapsen oikeus etusijalla Adoptiovanhemmuutta edeltää aina adoptioneuvonta, jossa tulevat vanhemmat tapaavat sosiaalityöntekijää noin vuoden ajan. Neuvonnassa käydään läpi monia eri teemoja kuten parisuhdetta, menetyksiä ja vaikeita elämänkokemuksia, kasvatuskysymyksiä ja lapsen erityistarpeita. Neuvonnalla pyritään varmistamaan, että pariskunta tai perhe voi antaa lapselle hyvän kodin, tiivistää Pelastakaa Lapsien Etelä-Suomen toimiston aluejohtaja Kristiina Mattinen. Lapsen oikeus on adoptiossa aina etusijalla ja meidän tehtävämme on varmistaa, että se toteutuu. Me edustamme prosessissa lasta, Kristiina Mattinen selventää. Lähtökohtaisesti vanhemmilla ei ikinä ole oikeutta adoptioon vaan kyse on lapsen oikeudesta päästä perheeseen. Kristiina Mattisen mukaan lapsettomuustausta on yleinen adoptiohakijoilla ja sellaiset hakijat, joille adoptio on ensisijainen perheenperustamismuoto, ovat vähemmistössä. Hän korostaa, että adoptioneuvonta on aina yksilöllinen prosessi ja jokainen pariskunta kokee sen eri tavalla. Siitä, miksi adoptioon on päädytty, keskustellaan jokaisen hakijapariskunnan kanssa perusteellisesti. On tärkeää selvittää, että lasta halutaan tosissaan ja että hän ei tule perheeseen mistään muusta syystä - esimerkiksi biologisen lapsen korvikkeeksi tai hyväntekeväisyystarkoituksessa. Halu auttaa maailman kodittomia lapsia tulee Kristiina Mattisen mukaan säännöllisesti esille adoption motiiveja pohdittaessa. Auttamisen halu ei ole riittävä motiivi ryhtyä vanhemmaksi, se ei kanna vaikeiden tilanteiden yli, Kristiina Mattinen korostaa. Aito halu saada lapsi ja valmius kasvaa vanhempana ovat ehdottomia edellytyksiä adoptiovanhemmille. 24 Pelastakaa Lapset / OMAT