Vertaistoiminta Itävallassa

Vertaistoiminta Itävallassa Kansalaisareena 2016 Jokke Reimers

Sisällys sivu 1 Taustatiedot ja toimintaympäristö 3 2. Selvityksen kohde ja alan terminologia 4 3. Vertaisryhmä ja vertaistukijärjestö 6 4. Vertaisryhmien kattojärjestöt ja vertaistukipisteet 7 5. Itävallan vertaistoiminnan työryhmä 8 6. Terveen Itävallan rahasto 9 7. Vertaistoimijoiden rahoitus 10 8. Vertaisryhmien kattojärjestöjen ja vertaistukipisteiden tehtävät ja standardit 11 9. Lähteet 15 2

1. Taustatiedot ja toimintaympäristö Itävallan väkiluku on noin 8,5 miljoonaa asukasta (Suomi: 5,5 miljoonaa) ja väestötiheys on 102/km 2 (Suomi: 18,0/km 2 ). Itävalta on valtiomuodoltaan liittovaltio, joka koostuu 9 osavaltiosta. Kullakin osavaltiolla on oma hallitus, oma parlamentti ja omat viranomaiset. Itävallassa lainsäädäntövalta ja hallintovalta on jaettu valtakunnan ja osavaltioiden kesken. Toukokuussa 2015 Itävallan työttömyysaste oli 8,6 % (Suomessa toukokuussa 2015: 11,8 %). Inflaatio oli Itävallassa heinäkuussa 2015 1,187 % (Suomessa 07/2015: -0,2 %). World Wealth Report 2014 selvityksen mukaan Itävallassa oli vuonna 2013 noin 114 200 tuhatta dollarimiljonääriä. Samana vuonna noin 14,4 prosenttia väestöstä (1,2 miljoonaa) eli suhteellisessa köyhyydessä. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan kyseessä olevan henkilön huono-osaisuutta muihin verrattuna. Itävaltaa pidetään kansainvälisesti verrattuna pienten tuloerojen maana. Tuloeroja kuvaa keskitetysti ns. Gini-kerroin. Gini-kertoimen raja-arvoja ovat 0 (täydellisen tasainen tulonjako) ja 100 (äärimmäisen epätasainen tulonjako). Vuonna 2013 Itävallan Gini-kerroin oli 29,2 (Suomi vuonna 2013: 26,9). Itävallan sosiaalivakuutusjärjestelmä koostuu sairaus-, tapaturma-, eläke- ja työttömyysvakuutuksesta. Lisäksi on olemassa joillekin ammattiryhmille tarkoitettuja hyvinvointirahastoja, jotka ovat luonteeltaan täydentäviä eläkevakuutuksia. Töissä käyvä kuuluu lakisääteiseen sairausvakuutukseen samoin kuin hänen kautta vakuutetut perheenjäsenet. Sairausvakuutus suoritetaan sairausvakuutuslaitoksen ( Krankenkasse ) kautta, joka on julkisoikeudellinen yhteisö. Suomen KELA:n kaltaista keskeistä vakuutuslaitosta ei ole olemassa Itävallassa. Sairausvakuutuslaitoksia sen sijaan on useita. Vakuutuksenottaja ei kuitenkaan saa valita itselleen vapaasti sairausvakuutuslaitosta, vaan toimivaltainen laitos määräytyy työnantajan alan ja kotipaikan mukaan. Sairausvakuutuslaitokset vastaavat pitkälti terveyspalveluiden, lääkkeiden yms. kustannuksista. Kunnallisia terveysasemia Itävallassa ei ole, potilas käy yksityislääkärillä tai sairaalassa. Sairaaloita on yhteensä 267 (vuonna 2011), 154 niistä on valtion, osavaltion, kunnan tai sairausvakuutuslaitoksen ylläpitämiä, loput yksityisiä. Vakuutusmaksut määräytyvät vakuutetun tulojen mukaan. Oikeus ainakaan keskeisiin palveluihin / lääkkeisiin ei pääsääntöisesti riipu vakuutusmaksun määrästä. Suuruusluokaltaan terveysalan menot ovat vuosittain noin 30 miljardia euroa (2009) ja käsittävät näin ollen suunnilleen 11 prosenttia Itävallan bruttokansantuotteesta. Terveysalan menoja rahoitetaan vakuutettujen maksuilla (45 %), verorahoilla (32 %) sekä yksityisillä varoilla (23 %). (Suomen terveydenhuoltomenot vuonna 2009 olivat 15,7 miljardia euroa. Terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen vuonna 2009 oli 9,2 prosenttia). 3

Lakisääteistä sairausvakuutusta voi halutessaan täydentää yksityisellä sairausvakuutuksella, joka laajentaa korvauskelpoisten palveluiden/lääkkeiden spektrin. 2. Selvityksen kohde ja alan terminologia Tämä selvitys keskittyy terveys- ja sosiaalialan vertaistoimintaan. Tämä ala on vertaistoiminnalle sekä laajuudeltaan että laadultaan hyvin edustava. Terveys- ja sosiaalialan vertaisryhmät- ja järjestöt muodostavat valtaosan kaikista Itävallassa toimivista vertaisryhmistä ja -järjestöistä. Kun Itävallassa puhutaan vertaistukitoiminnasta/vertaistoiminnasta, käytetään (samalla tavalla kuin Saksassa ja vastaavasti joissakin muissakin maissa) yleensä sanaa Selbsthilfe, joka tarkoittaa suomeksi oma-apu ja korostaa enemmän omien voimavarojen liikkeelle saamista. Kun puhutaan vertaisryhmistä tai vertaistukijärjestöistä, käytetään terveys- ja sosiaalialan vertaistoiminnassa paljon käsitteitä Potilaiden ja omaisten ryhmä ( Patienten- und Angehörigengruppe = PAG) tai Potilaiden ja omaisten järjestö ( Patienten- und Angehörigenorganisation = PAO). Esillä olevassa selvityksessä käytetään näistäkin kuitenkin ensiksi mainittuja käsitteitä. 4

Vertaistoiminta Tuki Rahoitus Paikallistasolla paikallisesti toimivia vertaisryhmiä ja vertaistukijärjestöjä Osavaltioiden tasolla osavaltiollisesti toimivia vertaistukijärjestöjä osavaltiollisesti toimivia sektoreita ylittäviä kattojärjestöjä ja vertaistukipisteet Valtakunnan tasolla ARGE SHÖ Ministeriöt valtakunnallisesti toimivia vertaistukijärjestöjä sosiaalivakuutuslaitokset Lääketeollisuuden liitto FGÖ jäsenyys / edustus 5

3. Vertaisryhmä ja vertaistukijärjestö (Selbsthilfegruppe und Selbsthilfeorganisation) Itävallassa toimii arvioltaan 1 700 vertaisryhmää ja vertaistukijärjestöä. Niistä 57 % omistautuu sommaattisiin sairauksiin, 18 % psyykkisiin sairauksiin, 8 % psykosomaattisiin sairauksiin ja 4 % riippuvuuteen liittyviin ongelmiin. Vertaisryhmiä arvostetaan Itävallassakin nykyään huomattavasti enemmän kuin vielä 20 vuotta sitten. Ammattiauttajat kuten lääkärit, psykologit yms. suhtautuivat 1990 -luvun alussa vertaistoimintaan vielä suhteellisen varauksellisesti. Monelle alan asiantuntijan oli näköjään vaikeata hyväksyä ajatusta, että potilaat itse pystyvät omalla tavallaan auttaamaan toisiaan antamalla vastavuoroisesti tukea ryhmässä. Asenteet ovat muuttuneet. Nykyään ammattiauttajat ymmärtävät paljon paremmin, että kyse ei ole siitä, että vertaisryhmä korvaisi varsinaisen ammattiauttajan palveluja, vaan lähinnä siitä, että kokemusasiantuntemuksella täydennetään lääkärin, psykologin yms. palveluja. Vertaistoiminnan arvostus on selvästi lisääntynyt, koska ammattilaiset ja kokemusasiantuntijat ovat oppineet arvostamaan vastavuoroisesti toisen osapuolen pätevyyttä omalla tontilla. Ammattiauttajan ja potilaan välinen suhde on näin askel askeleelta muuttunut hieman tasa-arvoisempaan suuntaan. Nykyään korostetaankin enemmän auttajan ja apua tarvitsevan välistä jonkinasteista kumppanuutta. Lisääntynyt yhteistoiminta johtaa molemminpuoliseen hyötyyn: Potilas tarvitsee epäilemättä ammattiauttajan osaamista. Ammattiauttajalle taas on keskeistä saada potilaalta enemmän tietoa tämän arkikokemuksista sairauden tai vammaisuuden kanssa. Lisäksi monet ammattiauttajat arvostavat nimenomaan vertaistoimintaa jälkihoitotilanteissa. Vertaisryhmät ja vertaistukijärjestöt erottautuvat toisistaan sekä järjestäytymisasteeltaan että toimintatavaltaan. Vertaisryhmällä ei ole alaryhmiä. Yllä mainituista 1 700 ryhmästä/järjestöstä noin 1 411 on vertaisryhmä. Puolet niistä on statukseltaan rekisteröityjä yhdistyksiä ja toiset puolet toimii pelkkänä ryhmänä ilman varsinaista oikeudellista statusta. Mainitun 1 700 joukosta 289 on vertaistukijärjestö, jolla on yleensä alajärjestö/-ryhmä. Vertaistukiryhmä on oikeudelliselta asemaltaan lähes aina rekisteröity yhdistys. Millaisia resursseja vertaisryhmillä ja vertaistukijärjestöillä on? Käytännössä tärkeimmät resurssit ovat jäsenten vapaaehtoistoiminta sekä käyttöön annettu osaaminen, ammatillinen pätevyys ja varat. Vertaisryhmän/-tukijärjestön budjetti on yleensä hyvin pieni: Noin 2/3 kaikista ryhmistä/järjestöistä vuoden budjetti on alle 2 000,00 euroa ja 81 % kaikista ryhmistä/järjestöistä alle 5 000,00 euroa. Vain 8 % kaikista ryhmistä/järjestöistä budjetti on yli 20 000,00 euroa. Vertaisryhmät toimivat pääsääntöisesti paikallisesti tai alueellisesti. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia: jotkut vertaisryhmät toimivat koko valtakunnassa. Vertaistukijärjestöt puolestaan toimivat yleensä osavaltiollisesti tai valtakunnallisesti. Vertaisryhmällä on yleensä seuraavat tunnusmerkit: ryhmän jäsenillä on samantyyppinen ongelma ryhmässä on noin 6 12 jäsentä 6

ryhmä kokoontuu pidemmän ajan säännöllisesti jäsenet osallistuvat ryhmän toimintaan vapaaehtoisesti, säännöllisesti, aktiivisesti ja tasavertaisesti ryhmän toiminta mukautuu jäsenten tarpeiden mukaisesti Missä asioissa vertaisryhmät antavat tukea? Valtaosa kaikista vertaisryhmistä sosiaali- ja terveysalalla (57 %) perustetaan somaattisiin sairauksiin liittyvien ongelmien takia. Somaattinen sairaus on ruumiillinen eli kehoon tai elimistöön kohdistuva sairaus. Ryhmän jäsenenä ovat joko siitä sairaudesta kärsivät potilaat tai heidän omaiset. Noin 18 % sote alan vertaisryhmistä perustetaan psyykkisten sairauksien hoitoa varten, 8 % psykosomaattisten ongelmien hoitoa varten ja noin 4 % päihderiippuvuuksien takia. Mikä on vertaisryhmän tarkoitus? Melkein kaikki vertaisryhmät ilmoittavat ryhmän tarkoituksen olevan jäsenten vastavuoroinen tukeminen. Noin 2/3 kaikista ryhmistä katsoo, että ryhmän tarkoitus on myös valvoa jäsenten yhteisiä intressejä ulospäin. Ketkä ovat vertaisryhmässä jäseninä? Noin ¾ kaikista ryhmistä jäseninä on yksinomaan niitä, joihin varsinainen ongelma välittömästi kohdistuu. Noin 12 % kaikista ryhmistä jäseninä saattaa olla lisäksi myös varsinaisesta ongelmasta kärsivän omaisia ja niinikään 12 % kaikista ryhmistä jäseninä on yksinomaan potilaan tai varsinaisesta ongelmasta kärsivän omaisia. Vertaistukijärjestöllä puolestaan on usein seuraavanlaisia piirteitä: rekisteröitynyt yhdistys paljon jäseniä toimintaa osavaltion tai valtakunnan laajuisesti edustus- ja lobbaustoimintaa palveluja myös ei-jäsenille Toisin kuin vertaisryhmän toiminta vertaistukijärjestön toiminta suuntautuu korostetusti ulospäin. Järjestö pyrkii vaalimaan kohderyhmän intressejä ja yrittää vaikuttamaan esim. terveys- ja sosiaalipolitiikkaan. Toteuttaakseen nämä päämäärät järjestöt luovat usein hierarkisen ja valtakunnallisesti toimivan liittojärjestelmän. 4. Vertaisryhmien kattojärjestöt ja vertaistukipisteet (Dachverbände für Selbsthilfegruppen und Selbsthilfekontaktstellen) Vertaisryhmät ja vertaistukijärjestöt tarvitsevat toiminnassaan ulkopuolista tukea. Ennen kaikkea ne tarvitsevat neuvontaa, toimivaa infrastruktuuria, rahallisia avustuksia, toimivia verkostoja sekä yhteiskunnallista arvostusta. On myös tärkeää, että vertaistoiminnasta kiinnostunut ja tukea tarvitseva henkilö löytää hänelle sopivan ryhmän tai saa ohjeita, miten itse voi perustaa sellaisen ryhmän. Vertaisryhmä tarvitsee usein ennen kaikkea tilan, jossa ryhmän jäsenet pääsevät kokoontumaan. Joskus tarvitaan myös ulkopuolista tukea ryhmää perustettaessa tai ohjausta vaikeissa tilanteissa. 7

Sen sijaan taloudellista tukea vertaisryhmät kaipaavat vähemmissä määrissä (esitteet, postimerkkejä), koska ryhmän toiminta painottuu keskustelutilaisuuksiin. Vertaistukijärjestö sen sijaan tarvitsee suuremmassa määrin taloudellista tukea. Yleensä järjestöllä on enemmän ulospäin suuntautuneita toimintoja kuin ryhmällä (esim. neuvonta, oma lehti, kotisivu yms.). Lisäksi järjestöllä on melkein aina kiinteitä kustannuksia, jotka liittyvät tilavuokraan, toimistotarvikkeisiin yms. Vertaisryhmien ja vertaistukijärjestöjen tueksi alettiin rakentaa 90 -luvun alussa verkostoa, joka koostuu vertaisryhmien kattojärjestöistä ja vertaistukipisteistä. Kattojärjestö on muodoltaan rekisteröitynyt yhdistys. Sillä on hallitus ja palkallisia työntekijöitä. Kattojärjestö on vertaisryhmien ja vertaistukijärjestöjen yhteenliittymä, jonka toiminta-alue on osavaltio. Kattojärjestö toimii yli sektoreiden rajojen. Kussakin Itävallan osavaltiossa on oma vertaisryhmien muodostama kattojärjestö. Vertaistukipiste puolestaan on pienempi yksikkö, joka on vain osa suurempaa järjestöä, jonka päätarkoituksena ei ole vertaisryhmien ja vertaistukijärjestöjen tuki. Joskus vertaistukipiste on myös kunnallishallinnon yksikkö. 5. Itävallan vertaistoiminnan työryhmä (ARGE Selbsthilfe Östereich = ARGE SHÖ) Vuonna 2000 vertaisryhmien kattojärjestöt ja vertaistukipisteet ovat liittyneet yhteen Itävallan vertaistoiminnan työryhmäksi ARGE SHÖ 1 :ksi, joka on toiminut vuodesta 2011 rekisteröityneenä yhdistyksenä. Jäsenenä on nykyään 8 vertaisryhmien kattojärjestöä, 1 vertaistukipiste ja noin 40 valtakunnallisesti toimivaa vertaistukijärjestöä. ARGE SHÖ:n toiminnan tarkoitus on sääntöjensä 2 :n mukaan mm. vertaistoiminnan edunvalvonta valtakunnan tasolla jäsenten terveys- ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden koordinointi ja edustus ARGE SHÖ:n ja relevanttien päättäjien ja edustajien välisen samoin kuin terveys- ja sosiaalialan toimijoiden keskinäisen viestinnän, verkottumisen ja yhteistyön rakentaminen ja kehittäminen vaikuttaminen terveys- ja sosiaalipoliittiseen kehitykseen ja päätöksiin valtakunnan tasolla vertaistoimintaa koskevan suunnittelun ja hankkeiden kehittäminen ja edistäminen mahdollistaa vertaistoiminnan osallistuminen päätöksentekoon valtakunnan tasolla vertaistoiminnan laadun kehittäminen terveys- ja sosiaalialalla 1 www.selbsthilfe-oesterreich.at 8

ARGE SHÖ on mm. julkaissut standardit vertaisryhmien tukemiseksi 2. Nämä standardit suuntautuvat vertaisryhmien kattojärjestöihin ja vertaistukipisteisiin. Standardien tarkoituksena on luoda vertaisryhmien tukemiseksi yhtenäinen ja asianmukainen peruste, jossa annetaan tukea antaville tahoille ohjeita mm. toimistotilojen asianmukaisesta varustuksesta, henkilökunnalta edellytettävästä pätevyydestä sekä työtehtävien järjestämisestä. Sen lisäksi ARGE SHÖ on julkaissut standardeja valtakunnallisesti toimiville yhden teeman vertaistukijärjestöille 3. Sekä avustuksia myöntävät tahot että myös muut terveys- ja sosiaalialan päättäjät käyttävät näitä standardeja viiteohjeena tehdessään päätöksiä. 6. Terveen Itävallan rahasto (Fonds Gesundes Österreich = FGÖ) Terveen Itävallan rahasto (FGÖ) on yksi Gesundheit Österreich GmbH:n kolmesta toimialasta. Gesundheit Österreich GmbH puolestaan on Itävallan valtion omistama keskeinen tutkimus- ja kehityslaitos 4. FGÖ:n päätoimintana on erilaisten terveysalan hankkeiden rahallinen tukeminen. Avustusten tarkoituksena on ennen kaikkea kehittää tai kokeilla innovaatioita. Avustusten tarkoituksena siis ei ole rahoittaa pitemmän ajan jatkuvia toimintoja tai alueellisesti laajoja kokonaisuuksia. FGÖ:n antama avustus kattaa yleensä 1/3 2/3 hankkeen kustannuksista. Lähtökohtaisesti FGÖ rahoittaa vain hankkeita, joiden budjetti ylittää 10 000 euron rajan. Tämän lisäksi FGÖ toteuttaa yksin tai kumppaneiden kanssa erilaisia aloitteita kuten esim. tapahtumia, koulutustilaisuuksia, tiedotuskampanjoita yms. Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia. FGÖ voi myöntää avustuksia myös seuraavanlaisille hankkeille, jos näiden budjetti on vähintään 5 000,00 euroa: terveydenhuolto kouluissa terveydenhuolto pk-yrityksissä sellaiset kunnallisen terveydenhuollon hankkeet, joilla on tavoitteena, että kyseiset kunnat ryhtyvät hyvin onnistuneen hankkeen seurauksena ajamaan laajamittaisemmin terveydenhuollon hankkeita. FGÖ:n vuosibudjetti, joka perustuu valtion myöntämiin varoihin, käsittää noin 7,25 miljoonaa euroa. 2 Fachstandards für die Unterstützung von Selbsthilfegruppen, 2004, viimeksi uusittu 2012 3 Mindeststandards für themenbezogene, bundesweit tätige Selbsthilfe-Organisationen im Sozial- und Gesundheitsbereich, 2008 4 www.goeg.at/de/bereiche/geschaftsbereich/0.html 9

FGÖ:ssä toimii kuratorio, johon kuuluu valtion, osavaltioiden sekä kuntien edustajia. Kuratorio kokoontuu neljännesvuosittain ja päättää 72 000 euron ylittävien avustusten myöntämisestä. Kuratorio tekee myös strategisia päätöksiä ja määrittää toiminnan painopisteet. FGÖ:ssä toimii myös tieteellinen neuvottelukunta, johon kuuluu seitsemän jäsentä. Tieteellinen neuvottelukunta antaa lausuntoja avustushakemuksista, jotka ylittävät 72 000 euron summan. Hankkeiden vaikutuksen tehostamiseksi FGÖ myöntää avustuksia joidenkin painopisteiden mukaan eli fokusoi tiettyihin teemoihin, joita ovat tällä hetkellä: kunta/kaupunki päiväkoti/koulu työpaikka/yritys neuvontapisteet ja sosiaalipalvelut mielenterveys liikunta ja ravinto Hankkeiden tukemisen lisäksi FGÖ tarjoaa terveysalan ja vertaistoiminnan toimijoille koulutusta, julkaisee eri kohderyhmiin suuntautuvaa tietomateriaalia terveyttä edistävistä rakenteista ja elämäntavoista sekä edistää ehkäisevän terveydenhuollon tutkimusta ja laadullista kehitystä. 7. Vertaistoimijoiden rahoitus Vertaisryhmien ja vertaistukijärjestöjen voimavarat perustuvat lähinnä jäsentensä vapaaehtoistoimintaan. Mitä enemmän toimijan järjestäytymisaste nousee ja tehtäväkenttä laajenee, sitä enemmän avustusten tarve lisääntyy. Julkisia avustuksia jaetaan Itävallassa hyvin epäyhtenäisesti. Jaettuja avustuksia ei edes tilastoida yhtenäisesti, joten ei ole olemassa aivan täsmällistä kokonaiskuvaa. Yleensä voidaan olettaa, että julkisten avustusten taso on Itävallassa vaatimattomampi kuin vaikkapa naapurimaassa Saksassa tai Alankomaissa. Vuonna 2014 ARGE SHÖ sai yhteensä noin 250 000 euroa avustuksia. Tärkein tukija oli Fonds Gesundes Österreich, FGÖ (n. 57 % avustussummasta). Lisäksi avustuksia myönsivät sosiaalivakuutuslaitosten keskusliitto (20 % avustussummasta), Itävallan valtio (12 %) ja Lääketeollisuuden keskusliitto (10 %). 10

Osavaltiotasolla toimivat vertaistoiminnan kattojärjestöt ja vertaistukipisteet saavat osavaltiosta toiseen vaihtelevalla tavalla julkisia avustuksia. Vertaisryhmät ja vertaistukijärjestöt saavat yleensä osavaltiolta ja osittain myös kunnilta avustuksia. Monille vertaisryhmille ja vertaistukijärjestöille (n. 20 %) lääketeollisuus on hyvin tärkeä tukija. Sairausvakuutuslaitokset puolestaan avustavat hyvin vaihtelevalla tavalla vertaistoiminnan kattojärjestöjä sekä vertaisryhmiä ja vertaistukijärjestöjä. Kuten yllä jo mainittiin, käsittää FGÖ:n vuosibudjetti, joka perustuu valtion myöntämiin varoihin, noin 7,25 miljoonaa euroa. Tästä summasta ohjataan luonnollisesti vain osa avustusten muodossa eteenpäin. 8. Vertaisryhmien kattojärjestöjen ja vertaistukipisteiden tehtävät ja standardit Tehtävät ja tehtävien suorittamiseksi tarvittavat standardit selviävät ARGE SHÖ:n julkaisemista, yllä mainituista standardeista (Fachstandards zur Unterstützung von Selbsthilfegruppen). ARGE SHÖ:n varsinaiset jäsenet sitoutuvat noudattamaan näitä standardeja. 8.1 Ohjausta ja neuvontaa vertaistuesta kiinnostuneille Palvelut: vertaistuesta kiinnostuneille annetaan yleistietoja vertaistoiminnasta ja vertaisryhmän toimintatavasta vertaistuesta kiinnostuneille mahdollistetaan pääsy teemakohtaiseen vertaisryhmään selvitetään, mitkä ovat vertaistuesta kiinnostuneen odotukset ja välitetään hänelle tietoja vertaistoiminnan mahdollisuuksista ja rajoista ( clearing ) ohjataan vertaistuesta kiinnostunut henkilö tarvittaessa sopivaan terveys- ja sosiaalialan yksikköön tai annetaan hänelle tietoja muista mahdollisista toimenpiteistä (esim. terapia) kannustetaan vertaistuesta kiinnostunut henkilö perustamaan uusi vertaisryhmä seurataan ryhmän toimintaa Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: kattojärjestön / vertaistukipisteen toimiston keskeinen sijainti toimistolle pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla esteetön pääsy toimistoon erillinen neuvontahuone säännölliset neuvonta-ajat (puhelimitse ja käynti) 11

joustava työaika (joka mahdollistaa esim. osallistumisen vertaisryhmän perustamiseen) hallinnollinen tuki (esim. yhdistyksen perustamisessa) tietopankki, joka kattaa kaikki alueellisten vertaisryhmien yhteystiedot vertaistuesta kiinnostuneiden kyselyt otetaan talteen ajan tasalla oleva lehdistön postituslista (esim. kun perustetaan uusi vertaisryhmä) 8.2 Hallinnollinen tuki vertaisryhmille, ryhmäprosessin seuranta ja koulutus Palvelut: hallinnollinen tuki vertaisryhmän toiminnalle ryhmän kokousten ja arkipäivän seuranta tuki ryhmän ongelmatilanteissa tuki tilaisuuksien valmistelussa ja toteuttamisessa sellaisten koulutustilaisuuksien tarjonta, jotka parantavat ryhmän jäsenten kykyä ja pätevyyttä tulla toimeen kyseisen sairauden, vammaisuuden tai elämäntilanteen kanssa tiedotus rahallisten avustusten mahdollisuuksista ja avustaminen hakemusten laatimisessa neuvonta tiedotuskysymyksissä Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: sopiva infrastruktuuri (toimistotilat, tietokoneet, kopiokone, puhelinvastaaja yms.) informaatiomateriaalin laatimiseen tarvittavien sovellusten tuntemus yhteistoiminta mahdollisten rahoittajien kanssa terveys- ja sosiaalialan yhteystietojen tietopankki yhteydenpito paikalliseen mediaan esittelytila vertaisryhmille (esiteteline, ilmoitustaulu yms.) 8.3 Viestintä ja valistus Palvelut: vertaisryhmien kattojärjestöt ja vertaistukipisteet tiedottavat: vertaisryhmien tyypeistä ja toimintatavoista sekä tuesta alueellisesta vertaistoiminnasta vertaistoiminnan mahdollisuuksista ja rajoista mahdollisuudesta hakea rahallista tukea vertaisryhmien osallistumismahdollisuuksista vertaisryhmille suuntautuvista neuvonta- ja koulutustilaisuuksista 12

Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: säännölliset asiointi-ajat (puhelimitse ja käynti) saatavilla sekä kirjallisia tietoja että informointi paikan päällä mm. seuraavista asioista: o luettelo alueellisista vertaisryhmistä o vertaistoimintaa koskeva yleistieto ja kirjallisuus o tietoja vertaistoiminnan tuesta ja vaikuttamismahdollisuuksista o kattojärjestön/vertaistukipisteen palveluluettelo o vertaistoimintakohtainen koulutus 8.4 Tiedotus- ja suhdetoiminta Palvelut: Tiedotus- ja suhdetoiminnalla pyritään informoimaan kansalaisia vertaistoiminnasta ja sen toimintatavasta sekä kannustamaan heitä vertaistoimintaan informoimaan yleisöä vertaistoiminnasta sekä vertaistoiminnan tuen ja avustuksen mahdollisuuksista ja tarpeista saamaan multiplikaattoreita ja sidosryhmiä informoimaan uusista ja olemassa olevista vertaisryhmistä saamaan yleisön tietoon kattojärjestön / vertaistukipisteen palvelutarjonta Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: informaatiomateriaalien julkaisu vertaistoimintalehti, uutiskirje yhteydenpito median edustajiin ajan tasalla oleva lehdistön postituslista yleisöön suuntautuvien tilaisuuksien järjestäminen (esim. vertaistoimintapäivä, vertaistoimintakohtaiset esitelmä-, informaatiotilaisuudet) aktiivinen osallistuminen (esittäjänä) relevantteihin tilaisuuksiin kirjoitusten julkaiseminen, kannanotot julkaisuissa, lautakunnissa, mediassa 8.5 Verkottuminen ja yhteistoiminta Palvelut: Kattojärjestöt ja vertaistukipisteet edistävät seuraavien tahojen keskinäistä yhteistoimintaa sekä tekevät itsekin yhteistyötä niiden kanssa: terveys- ja sosiaalialan relevantit toimijat sosiaalisten, psykososiaalisten, terveys-, perhe- ja naiskohtaisten palvelujen tarjoajat yhdistykset, liitot, sosiaalivakuutuslaitokset, viranomaiset ja muut toimijat valtakunnallisella tasolla toimivat vertaistukitoimijat kuten ARGE Selbsthilfe teemakohtaiset vertaistukijärjestöt 13

Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: tietämyksenhallinta ( kuka saa mitkä tiedot?) oppaiden ja muistioiden laadinta siidosryhmille välittäjän rooli asiantuntijoiden ja maallikkojen välillä sillanrakentajan rooli eri sidosryhmien, esim. vertaisryhmien, rahoittajien ja asiantuntijoiden välillä 8.6 Vertaistoiminnan eri muotojen vakinaistaminen terveys- ja sosiaalialaan Palvelut: teemakohtaisten vertaisryhmien, kattojärjestöjen ja vertaistukipisteiden toimenkuva tunnetuksi tekeminen vertaistoiminnan edunvalvonta ja vaikutusmahdollisuuksien edistäminen vertaistoiminnan mahdollisuuksien korostaminen kehitys- ja suunitteluhankkeiden yhteydessä vertaistoiminnan eri muotojen avustustarpeen selvittäminen, vaikuttaminen avustusjärjestelmän suunnitteluun ja olemassa olevan avustusjärjestelmän kehittäminen ja vakiinnuttaminen vertaistoiminnan intressien niputtaminen, ilmaiseminen ja tiedottaminen vertaistoiminnan vakinaistaminen lainsäädännön tasolla lausuntojen antaminen terveys- ja sosiaalialan lainvalmistelumenettelyssä Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: sektoreita ylittäviä työryhmiä, foorumeja ja keskustelutilaisuuksia aktiivinen osallistuminen relevantteihin työryhmiin vertaisryhmien asian huomioimiseksi edunvalvonta vertaistoiminnan tukemiseksi kannanottojen ja muistioiden laadinta sosiaalinen kompetenssi, nimenomaan kroonisesti sairaiden ihmisten ja vammaisten sosiaalisen näkökohdan tuntemus ja kyky saada se huomioiduksi terveys- ja sosiaalipolitiikkaa koskevissa keskusteluissa verkottumistyö 8.7 Laadun kehittäminen Palvelut: Teemakohtaisten vertaisryhmien ja sektoreita ylittävien vertaistukijärjestöjen palvelujen selkeä kuvaaminen vertaisryhmien kattojärjestöjen ja vertaistukipisteiden toimenkuvan kuvaaminen ja erottaminen muista tahoista laatua koskevien kysymysten jatkuva käsittely palvelut määräytyvät vertaistoiminnan tarpeiden ja kysynnän mukaan 14

Edellä mainittujen palveluiden suorittamiseksi edellytettävät standardit: järjestelmällinen toiminta tavoitteiden määrittely kyky tiimitoimintaan verkottuminen aktiviteettien ja suoritusten dokumentointi 9. Lähteet Fachstandards für die Unterstützung von Selbsthilfegruppen, ARGE Selbsthilfe Österreich, 2012 Positionspapier der ARGE Selbsthilfe Österreich für die gesetzliche Verankerung der unterschiedlichen Formen der Selbsthilfe, 2013 Patienten- und Angehörigenorganisationen bzw. -gruppen in Österreich, PAO-Studie, 2009 Aus Erfahrungen lernen, SIGIS-Tipps 2006 Tammikuu 2016 15