KIRJALLINEN KYSYMYS 516/2004 vp Suomalaisten kielitaidon yksipuolistuminen Eduskunnan puhemiehelle Suomea äidinkielenään puhuvien noin 5 miljoonan ihmisen vieraiden kielten taito on ollut perinteisesti monipuolinen ja vahva. Pienen, omaa kieltänsä puhuvan kansakunnan ehdoton etu onkin se, että sen kansainvälisistä kommunikointivalmiuksista pidetään hyvää huolta laadukkaalla ja riittävällä yleissivistävällä kielikoulutuksella peruskouluissa, lukioissa ja myös muissa toisen asteen oppilaitoksissa. Englannin kielen valta-asemaan maailmalla on Suomessa pystytty vastaamaan kiitettävästi. Kansainvälisissäkin tutkimuksissa suomalaisten englannin kielen taidot on todettu hyviksi. Huolestuttavaa sen sijaan on, että muiden kuin englannin kielen taitajien määrä on jatkuvasti supistumassa. Tilastot osoittavat asian kiistatta. Tästä esimerkkinä ovat Opetushallituksen keräämistä tiedoista kootut prosentuaaliset laskelmat A1- kielen valintojen kehittymisestä. Tiedot koskevat lukion kolmasluokkalaisia koko maassa. Kieli 2002 1998 1994 Englanti 89,7 87,7 86,9 Saksa 2,0 2,9 4,0 Ruotsi 1,5 2,0 3,1 Ranska 1,0 1,6 1,0 Venäjä 0,1 0,2 0,2 Paitsi että englanti on lähes 90 %:n osuudellaan valta-asemassa A1-kielenä, on selvästi havaittavissa, että nuorten kiinnostus muitten, vapaaehtoisuuteen perustuvien kielten opiskeluun vähenee. Ala-asteikäisistä 33,5 % opiskeli jotain A2- kieltä vuonna 2002. Vertailussa vuoteen 2000 näidenkin oppilaitten määrä on laskenut 1,6 %. Yläasteella kahta A-kieltä opiskeli samana ajankohtana enää 26,8 % oppilaista ja yläasteen oppilaista B2-kielenkin valitsee entistä harvempi oppilas. B2-kielen suosio on suorastaan romahtanut. Vuonna 1996 B2-kieli kuului oppilaista vielä 42,7 %:n lukujärjestykseen, kun vastaava luku vuonna 2002 oli enää 17,5 %. Valinnaisten ja harvinaisempien kielten asemaa ovat lisäksi huonontaneet Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelmaan kuuluvat perusteet siitä, että oppilaalla on mahdollisuus jättää valinnaisen kielen arvosana pois perusopetuksen päättötodistuksesta ja että A2-kieli (useimmiten englanti) voidaan vaihtaa päättötodistuksessa A1-kieleksi. Tämä on laskenut oppilaitten opiskelumotivaatiota harvinaisemmissa kielissä, lisännyt valinnaisten kielten opiskelun keskeytyksiä ja heikentänyt koulujen työskentelyilmapiiriä. Lisäksi kieltenopettajat ovat huolissaan, miten käy A2-kielen aseman nyt voimaan tulevan perusopetuksen opetussuunnitelman myötä ja millaiseksi jää B2-kielen asema. Suomen kilpailukyvylle on globaaleilla markkinoilla erittäin haitallista, jos tyydymme siihen, että kansainvälisessä kaupassa, EU-yhteyksissä ja muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa olemme vain yhden kortin englannin kielen varassa. Pienenä maana toimimme maailmanmarkkinoilla pääsääntöisesti myyjän asemassa psykologisesti myös silloin, kun haluamme saada hyvää palvelua asiakkaina. Meidän on siksi osat- Versio 2.0
tava puhua asiakkaan kieltä. Saksan ja ranskan merkitys tässä asiassa korostuu kielistä eniten, mutta myös venäjän, ruotsin ja espanjan osaajille on tarvetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä toimenpiteillä hallitus pitää huolta suomalaisten monipuolisesta kielitaidosta ja miten oppilaille taataan asuinkunnasta riippumatta tasa-arvoiset kielenoppimismahdollisuudet tulevaisuudessa? Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2004 Hanna-Leena Hemming /kok 2
Ministerin vastaus KK 516/2004 vp Hanna-Leena Hemming /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Hanna-Leena Hemmingin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 516/2004 vp: Millä toimenpiteillä hallitus pitää huolta suomalaisten monipuolisesta kielitaidosta ja miten oppilaille taataan asuinkunnasta riippumatta tasa-arvoiset kielenoppimismahdollisuudet tulevaisuudessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Valtioneuvoston asetus perusopetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä tuntijaosta annettiin syksyllä 2002. Perusopetuksen tuntijaossa opetustuntien kokonaismäärä säilyi entisen suuruisena. Äidinkieleen ja kirjallisuuteen lisättiin kaksi vuosiviikkotuntia tukemaan myös muiden kielten oppimista. A-kielen vähimmäistuntimäärä säilyi entisen suuruisena (16 vuosiviikkotuntia). Ns. B-kielen tuntimäärä säilyi myös entisen suuruisena (6 vuosiviikkotuntia). Kielenopetuksen kaikille perusopetuksen oppilaille yhteiset tuntimäärät ovat Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkealla tasolla. Opetuksen järjestäjät päättävät, mihin oppiaineisiin tai useasta oppiaineesta muodostettujen kokonaisuuksien opetukseen he käyttävät valinnaisaineiden tunteja. Niitä voi käyttää myös kielten opetukseen. Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet on uudistettu tammikuussa 2004 vastaamaan kielenopetuksen kehittämistä. Vapaaehtoisen A-kielen tuntimäärää lisättiin aiempaan verrattuna (12 vuosiviikkotuntia). Muutoksella tähdätään vapaaehtoisen A-kielen tavoitetason nostamiseen. Vapaaehtoisen A-kielen tarjonnassa on alueellisia eroja, jotka johtuvat muun muassa opetuksen järjestäjien erilaisista resursseista ja painotuksista. Toisen asteen ammatillisessa peruskoulutuksessa vieraan kielen opiskelu sisältyy äidinkielen ja toisen kotimaisen kielen ohella pakollisiin opintoihin. Tämän lisäksi on mahdollista opiskella vieraita kieliä myös valinnaisina opintoina. Opetushallitus täydensi määräystään (4/011/1999) uudella määräyksellä (16/011/2002) kielten arvosteluun liittyen siten, että lukuun 9 "Todistukset ja niihin merkittävät tiedot" kohtaan "perusopetuksen päättötodistus" lisättiin uusi kappale seuraavasti: "Mikäli oppilaan huoltaja pyytää ettei oppilaan päättötodistukseen merkitä numeroarvosanaa valinnaisesta A2 tai B2 kielestä numeroarvosana jätetään pois ja todistukseen laitetaan poisjätettyjen arvosanojen tilalle merkintä hyväksytty." Muutos tuli voimaan 1.8.2002 alkaen. Muutoksen taustalla oli huoli oppilaiden halusta keskeyttää valinnaisen kielen opiskelu ennen peruskoulun päättövaihetta silloin, kun siitä oli tulossa keskiarvoa heikentävä arvosana. Hakeuduttaessa yhteisvalintajärjestelmän kautta toisen asteen koulutukseen A2- ja B2-kielen heikko arvosana aiheutti sen, että oppilaat (erityisesti pojat) eivät päässeet haluamaansa toisen asteen koulutukseen. Ratkaisulla on pyritty varmistamaan lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen hakeutuville yhdenvertainen asema. Ylioppilastutkintolautakunnan asettama työryhmä pohtii kielten kokeiden kehittämistä siten, että ne mittaisivat kokelaiden osaamista entistä monipuolisemmin. Valtakunnallinen KIMMOKE-hanke pyrki vuosina 1996 2001 kielenopetuksen monipuo- 3
Ministerin vastaus liseen kehittämiseen sekä määrällisesti että laadullisesti. Vapaaehtoista A2-kieltä tarjotaan toistaiseksi vajaassa 70 %:ssa kunnista. Opetushallitus käynnisti eräiden kuntien kanssa erillisen venäjän opetuksen kehittämishankkeen venäjän opiskelun suosion lisäämiseksi. Lisäksi asetettiin kielenopetuksen kehittämisverkko vuosiksi 2002 2004. Hankkeessa on mukana 72 kuntaa ja joitakin kielikouluja. Englannin kieli on suosittu oppiaine, ja sitä opitaan paljon myös koulun ulkopuolella. Oppilaiden osaaminen on yhteydessä heidän asenteisiinsa kielen tärkeyttä ja mieluisuutta kohtaan. Edellä kuvatuilla toimenpiteillä sekä verkkoopetusta hyödyntämällä ja kehittämällä pyritään pitämään huolta suomalaisten monipuolisesta kielitaidosta ja takaamaan oppilaille tasa-arvoiset kielenoppimismahdollisuudet tulevaisuudessa asuinkunnasta riippumatta. Valtion viranomaiset voivat tukea ja kannustaa monipuoliseen kielten opiskeluun, mutta viime kädessä valinta on lapsilla ja heidän vanhemmillaan. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2004 Opetusministeri Tuula Haatainen 4
Ministerns svar KK 516/2004 vp Hanna-Leena Hemming /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 516/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna-Leena Hemming /saml: Genom vilka åtgärder sörjer regeringen för finländarnas mångsidiga språkkunskaper och hur garanteras eleverna, oberoende av hemort, jämlika möjligheter till språkstudier i framtiden? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Hösten 2002 trädde statsrådets gällande förordning om riksomfattande mål för utbildningen enligt lagen om grundläggande utbildning och om timfördelning i den grundläggande utbildningen i kraft. Det totala antalet undervisningstimmar i timfördelningen kvarstod oförändrat. Modersmålet och litteraturen utökades med två årsveckotimmar, som skall stödja studierna även i andra språk. Minimitimantalet i A-språket kvarstod på samma nivå som förut (16 årsveckotimmar). Timantalet i det s.k. B-språket bibehölls likaså oförändrat (6 veckotimmar). Det för alla elever i den grundläggande utbildningen gemensamma timantalet för språkundervisningen är internationellt sett på hög nivå i Finland. Utbildningsanordnarna bestämmer för vilka ämnen eller ämnesgrupper de använder timmarna för de valfria ämnena. Timmarna kan även användas för språkundervisning. Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen och för gymnasieutbildningen reviderades i januari 2004 för att svara mot utvecklingen av språkundervisningen. Antalet timmar i det frivilliga A-språket utökades mot tidigare (12 årsveckotimmar). Ändringen syftar till en höjning av målnivån för det frivilliga A-språket. Utbudet av det frivilliga A- språket visar regionala skillnader, som bl.a. beror på varierande resurser och fokuseringar hos utbildningsanordnarna. I den grundläggande yrkesutbildningen på andra stadiet hör studierna i ett främmande språk utöver modersmålet och det andra inhemska språket till de obligatoriska studierna. Utöver det kan man läsa främmande språk även som valfria studier. Utbildningsstyrelsen kompletterade sin föreskrift (4/011/1999) med en ny föreskrift (16/011/2002) rörande bedömningen av språkkunskaper så, att följande nya stycke tillfogades kapitel 9 "Betygen och uppgifter som skall ingå i dem" under punkt "Avgångsbetyg från den grundläggande utbildningen": "Om elevens vårdnadshavare ber om, att elevens siffervitsord i det frivilliga A2- eller B2-språket inte antecknas i avgångsbetyget, utelämnas siffervitsordet och istället bedöms ämnena med anteckningen "godkänd". Ändringen trädde i kraft den 1 augusti 2002. Bakom ändringen låg en oro över elevernas benägenhet att avbryta studierna i det valfra språket före den sista perioden i grundskolan, om vitsordet annars skulle ha dragit ner medeltalet. När eleverna sökte till utbildning på andra stadiet via gemensam ansökan ledde ett svagt vitsord i A2- och B2-språket till att de (i synnerhet pojkarna) inte kom in på önskad utbildning. Lösningen syftar till att tillförsäkra dem som söker till gymnasieutbildning och yrkesutbildning en jämbördig ställning. En arbetsgrupp tillsatt av studentexamensnämnden dryftar hur proven i språk kunde utvecklas så att de mäter examinandernas kunnande på ett mångsidigare sätt än förut. Åren 1996 2001 arbetade man med att utveckla en såväl kvantitativt som kvalitativt mångsidigare språkundervisning inom det s.k. 5
Ministerns svar KIMMOKE-projektet. Hittills erbjuds ett frivilligt A2-språk i knappt 70 % av kommunerna. Med vissa kommuner startade Utbildningsstyrelsen ett separat utvecklingsprojekt för undervisningen i ryska för att göra ryskan till ett populärare val. Dessutom bildades ett utvecklingsnätverk för språkundervisningen för åren 2002 2004. I projektet deltar 72 kommuner och ett antal språkskolor. Engelskan är ett populärt ämne, och eleverna skaffar sig ofta kunskaper i språket även utanför skolan. Elevernas kunnande korrelerar med deras inställning till språkets vikt och attraktivitet. Genom ovan beskrivna åtgärder och genom att främja användning av nätundervisning och utveckla den strävar undervisningsförvaltningen efter att sörja för mångsidiga språkkunskaper och garantera eleverna jämlika möjligheter att lära sig språk i framtiden oberoende av var de bor. De statliga myndigheterna kan stöda och uppmuntra till mångsidiga språkstudier, men i sista hand är det barnen och deras föräldrar som väljer. Helsingfors den 7 juli 2004 Undervisningsminister Tuula Haatainen 6