KAJAANIN KAUPUNKI Tekninen toimiala KAJAANIN VESIHUOLLON KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2011-2017
SISÄLLYSLUETTELO SANASTO...3 JOHDANTO...4 1. LÄHTÖTIETOJA...6 1.1 Alue... 6 1.2 Väestö... 6 1.3 Elinkeinoelämä... 7 1.4 Vapaa-ajan toiminnot... 7 1.5 Pohjavesi... 7 1.6 Vesistöt... 9 1.7 Talousvesi... 10 1.8 Jätevesi... 10 1.9 Lietteet... 11 1.10 Hulevedet... 11 1.11 Kytkeytyminen muihin suunnitelmiin... 11 1.11.1 Maankäyttöpoliittinen ohjelma... 11 1.11.2 Kajaanin kylä- ja kaupunginosasuunnitelma... 12 1.11.3 Kainuun alueellinen vesihuollon kehittämisen yleissuunnitelma... 12 1.11.4 Tärkeiden pohjavesialueiden riskien hallinta projekti... 12 1.11.5 Kainuun haja-asutuksen jätevesihanke 2005-2006... 13 1.11.6 Oulun läänin alueellinen jätesuunnitelma... 13 1.11.7 Eloperäiset jätteet kiertoon -hanke... 13 1.11.8 Kaupungin valmiussuunnitelma... 14 1.11.9 Sammutusvesisuunnitelma... 14 1.11.10 Hulevesisuunnitelma... 14 1.12 Vesihuoltoa ohjaava lainsäädäntö... 14 1.12.1 Vesihuoltolaki (119/2001)... 14 1.12.2 Terveydensuojelulaki (763/1994)... 16 1.12.3 Vesilaki (264/1961)... 16 1.12.4 Ympäristönsuojelulaki ja asetus (86/2000 ja 169/2000)... 17 10.12.5 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (11.6.2003/542)... 17 1.12.6 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)... 18 1.12.7 Laki vesihuollon tukemisesta (686/2004)... 18 1.12.8 Valmiuslaki (1080/1991)... 19 1.12.9 Hallintolaki (434/2003)... 20 1.12.10 Kuntalaki (365/1995)... 20 2. KUNNAN VESIHUOLLON PAINOPISTEET JA TAVOITTEET...21 2.1 Kajaanin kaupungin vesihuollon tavoitteet... 21 2.2 Seudullisen vesihuoltoyhteistyön painopisteet... 22 2.3 Kytkeytyminen Kajaanin kaupungin strategiaan ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen... 22 2.4 Vesihuollon rahoituksen periaatteet Kajaanin kaupungissa... 22 2.4.1 Ulkopuolinen rahoitustuki... 23 3. TOIMINTA-ALUEIDEN ULKOPUOLISET ALUEET,...24 HAJA-ASUTUS...24 3.1 Nykytila ja kehittämistarpeet... 24 3.1.1 Etelä-Kajaanin kylät ry... 26 3.1.2 Jormuan kylä- ja asukasyhdistys ry... 26 3.1.3 Kirkkoahon seudun kyläyhdistys ry... 26 3.1.4 Koski-Ounaksen kyläyhdistys ry... 26 3.1.5 Koutaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys ry... 26 3.1.6 Kuluntalahden kyläyhdistys ry... 26 3.1.7 Kuusirannan kyläseura ry...26 3.1.8 Kytökoski-Saaresmäki kyläyhdistys ry... 27 3.1.9 Käkilahden kyläseura ry... 27 3.1.10 Mainuan kylän edistäminen ry... 27 3.1.11 Ojanperän maaseutuyhdistys ry... 27 3.1.12 Paltaniemen kyläyhdistys ry... 27 3.1.13 Teeri-Hevossuon kylätoimikunta ry... 27 3.1.14 Vuottolahden kylätoimikunta... 27
3.2 Verkostojen tarvealueet... 28 3.3 Toimenpiteet... 29 3.3.1 Ranta-alueet... 29 3.3.2 Yleiskaava-alueet ja muut toiminta-alueiden ulkopuoliset haja-asutusalueet... 29 4. VESIHUOLTOLAITOSTEN TOIMINTA-ALUEET...30 4. 1 Kajaanin Vesi -liikelaitos... 30 4.1.1 Alueellinen yhteistyö... 31 4.1.2 Toimintavarmuus... 32 4.1.3 Verkostojen ja laitosten ylläpito... 33 4.1.4 Toimenpiteet ja toimenpideohjelma... 41 4. 2 Jormuan vesiosuuskunta... 42 4. 3 Kajaanin Rehjan vesihuolto-osuuskunta... 45 4. 4 Kirkkoahon seudun viemäriosuuskunta... 48 4. 5 Koutaniemen vesiosuuskunta... 50 4. 6 Osuuskunta Kulunnan Vesi... 53 4. 7 Kuninkaanniementien viemäriosuuskunta... 56 4. 8 Lauttolahden seudun vesiosuuskunta... 58 4. 9 Niemelänrannan vesihuoltoyhtymä... 61 4. 10 Paltaniemen vesi- ja viemäriosuuskunta... 63 4. 11 Parkinniemi-Sokajärvi vesihuolto-osuuskunta... 66 4. 12 Pöyhölänniemen viemäriosuuskunta... 69 4. 13 Sivolanniemen vesiyhtymä... 71 4. 14 Takkarannan vesiosuuskunta... 74 4. 15 Vuoreslahden vesiosuuskunta... 77 5. Toimenpiteet, yhteenveto... 80 6. Vaikutusten arviointi... 82 7. Tiedottaminen, ajan tasalla pitäminen ja toteutuksen seuranta... 85 8. Tiivistelmä (koko suunnitelma)... 86 Liitteet... 90 Lähteet... 91 2
SANASTO Vesihuolto Vesihuoltolain mukaan vesihuollolla tarkoitetaan vedenhankintaa eli veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröintiä eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista ja käsittelyä. Talousvesi Terveydensuojelulaki, 5 luku 16 : Talousvedellä tarkoitetaan luonnon kivennäisvettä ja lääkinnällisiin tarkoituksiin käytettävää vettä lukuun ottamatta: 1) kaikkea vettä, joka on tarkoitettu juomavedeksi, ruoan valmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin riippumatta siitä, toimitetaanko vesi jakeluverkon kautta, tankeissa, pulloissa tai säiliöissä; sekä 2) kaikkea vettä, jota elintarvikealan yrityksessä käytetään elintarvikkeiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen. (19.5.2000/441) Talousvetenä ei kuitenkaan pidetä vettä, jota käytetään yksinomaan peseytymiseen, pyykinpesuun, siivoukseen saniteettitarkoitukseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Terveydensuojelulaki, 5 luku 17 : Talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja muutenkin sanottuun tarkoitukseen soveltuvaa. Vesihuoltolaitos Vesihuoltolaitoksina pidetään laitoksia, jotka huolehtivat yhdyskunnan vesihuollosta. Hallituksen esityksen (HE 85/2000) yksityiskohtaisissa perusteluissa vesihuoltolaitoksina pidetään sellaisia laitoksia, jotka toimittavat vettä tai vastaanottavat jätevettä yli 10 m 3 /d tai palvelevat yli 50 henkilöä, jos ne palvelevat useampaa kuin muutamaa kiinteistöä. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue VHL 7 : Kunnan alueella vesihuoltolaitoksen toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai viemäriin on tarpeen asutuksen taikka vesihuollon kannalta asutukseen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan määrän tai laadun vuoksi. VHL 8 : Kunta hyväksyy vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen joko vesihuoltolaitoksen esityksestä tai vesihuoltolaitosta kuultuaan. Ennen toiminta-alueen hyväksymistä tai muuttamista asiasta on pyydettävä lausunto valvontaviranomaiselta sekä varattava alueen kiinteistöjen omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi. Toiminta-alueen tulee olla sellainen, että vesihuoltolaitoksen voidaan katsoa kykenevän huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti. 3
JOHDANTO Vesihuoltolain (119/2001) 5 :n mukaan kunnan tulee yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten kanssa laatia ja pitää ajan tasalla alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Vesihuollon kehittämissuunnitelma on tarkoitettu joustavaksi kunnan vesihuollon suunnittelun välineeksi, jonka sisältö ja tarkkuus riippuvat kunkin kunnan tarpeista. Lain mukaan kehittämissuunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesihuollon järjestämiseen alueilla, joilla on voimassa tai vireillä maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu yleis- tai asemakaava tai joita koskevat ympäristönsuojelulain nojalla annetut ympäristönsuojelumääräykset. Kehittämissuunnitelma ei ole kuntaa sitova oikeusvaikutteinen suunnitteluväline, vaan luonteeltaan tavoitteellinen asiakirja, joka osoittaa, millä tavoin kunnan alueen vesihuolto aiotaan järjestää. Kajaanissa suunnitelmaa käytetään mm. vesihuoltolaitosten avustamisen perusteena. Kehittämissuunnitelmassa tarkastellaan vesihuollon nykytilaa ja tulevaisuuden tarpeita sekä taajamassa että haja-asutusalueilla. Vesihuolto on jokaista kuntalaista koskettava välttämättömyyspalvelu, jonka takia vesihuollon järjestämisen suunnittelu on erittäin tärkeää. Edellinen Kajaanin kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelma 2004-2010 on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 21.6.2004. Vesihuollon kehittämissuunnitelmaa päivitettäessä pyrittiin saamaan mukaan mahdollisimman laajan asiantuntija- ja muun käyttäjäjoukon näkemyksiä vesihuollon nykyisestä toteutuksesta, sekä tulevaisuuden tarpeista. Päivitystyön valmisteluun liittyvään aloituspalaveriin 27.4.2010 osallistuivat edustajat Kajaanin kaupungilta, Kajaanin Vesi - liikelaitoksesta, sekä Kainuun ELY keskukselta, joka toimii vesihuoltolain mukaisena valvontaviranomaisena. Päivitystyötä tekemään perustettiin kuusihenkinen työryhmä seuraavanlaisella kokoonpanolla: - Kajaanin kaupunki, kunnallistekniikka, Matti Nousiainen - Kajaanin kaupunki, kunnallistekniikka, Suvi Nevalainen - Kajaanin kaupunki, ympäristönsuojelu, Paula Malinen - Kajaanin kaupunki, maankäyttö, Irmeli Hanka - Kajaanin Vesi liikelaitos, Juha Nurminen - Kajaanin Vesi liikelaitos, Tuija Heikkinen. Lisäksi päätettiin perustaa ohjausryhmä ohjaamaan työryhmän työskentelyä. Ohjausryhmän kokoonpano on ollut seuraava: - Kajaanin kaupungin ympäristötekninen lautakunta, Tarja Leinonen (pj.) - Kajaanin kaupunki, kunnallistekniikka, Suvi Nevalainen (siht.) - Kajaanin kaupunki, kunnallistekniikka, Matti Nousiainen - Kajaanin kaupunki, ympäristönsuojelu, Paula Malinen - Kajaanin kaupunki, maankäyttö, Irmeli Hanka - Kajaanin Vesi liikelaitos, Juha Nurminen - Kajaanin Vesi liikelaitos, Tuija Heikkinen - ELY keskus, Kainuu, Jari Pesonen, varajäsenenä Risto Rojo - Kainuun maakunta, ympäristöterveys, Päivi Nykänen, varajäsenenä Pekka Kettunen - Niemelänrannan vesihuoltoyhtymä, Teemu Lätti - Jormuan vesiosuuskunta, Eino Tähtinen - Lauttolahden seudun vesiosuuskunta, Jouko Suutari - Kuninkaanniementien viemäriosuuskunta, Helena Mikkonen - Pöyhölänniemen viemäriosuuskunta, Juha Määttä - Jormuan kylä- ja asukasyhdistys, Risto Kuvaja. 4
Kajaanissa toimiville vesihuoltolaitoksille ja suurimpien kylien yhteyshenkilöille lähetettiin 17.5.2010 tiedotuskirje, jossa haja-asutusalueen vesihuoltolaitosten ja kylien keskuudesta pyydettiin nimeämään kaksi edustajaa vesihuoltosuunnitelman päivitystyön ohjausryhmään. Kaikki vesihuoltolaitokset / kylät eivät kuitenkaan osallistuneet nimeämiseen, joten työryhmä päätti nimetä kaikki ehdotetut haja-asutusalueen edustajat mukaan ohjausryhmään. Näin ollen ohjausryhmään nimettiin viisi edustajaa haja-asutusalueen vesihuoltolaitoksista ja yksi edustaja haja-asutusalueen kyläyhdistyksestä. Vesihuollon kehittämissuunnitelman tekoon osaltaan osallistuivat myös Kajaanin kaupungin maankäytöstä paikkatietoinsinööri Jaakko Heikkinen, sekä kunnallistekniikasta ohjelmistoasiantuntija Heikki Myllykangas, jotka ovat laatineet tämän suunnitelman liitekarttaaineiston. Tämä Kajaanin kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman päivitetty versio on tehty Pirkanmaan ja Hämeen ympäristökeskusten valmisteleman oppaan (Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma, -hyviä suunnittelukäytäntöjä, Pirkanmaan ympäristökeskus, ympäristöopas 2008) ohjeita ja otsikkotasoja soveltaen ja opasta on käytetty apuna tämän suunnitelman sisältöä suunniteltaessa. Uudessa suunnitelmassa haluttiin korostaa vesihuollon järjestämisen alueellista jaottelua. Jokaisesta Kajaanissa toimivasta vesihuoltolaitoksesta on laadittu oma kappaleensa, jossa kerrotaan kunkin laitoksen perustiedot ja tavoitteelliset toimenpiteet vesihuollon edistämiseksi. Myös Kajaanin alueella toimivilla kylillä on omat kappaleensa. Tavoitteelliset kehittämistoimenpiteet vesihuoltolaitosten toimintaalueiden ulkopuolella on jaoteltu yleiskaava- ja ranta-alueiden mukaisesti. Tavoitteena oli, että jokainen kuntalainen löytää helposti oman asuinalueensa ja tätä kautta asuinaluettaan koskevat kehittämistavoitteet luettavakseen. Lisäksi suunnitelmaan haluttiin tuoda aiempaa enemmän myös yleistietoa vesihuoltoon liittyvistä asioista, jotta suunnitelman sisältö voisi palvella entistä suurempaa käyttäjäkuntaa vesihuoltoon liittyvissä kysymyksissä. Suunnitelman sisältö tarkoitettiin siis palvelemaan sekä kunnan, että kuntalaisten vesihuollon suunnittelua, sekä toimimaan perustiedon lähteenä vesihuoltoon liittyvissä yleisimmissä kysymyksissä. 5
1. LÄHTÖTIETOJA 1.1 Alue Kajaanin kaupunki sijaitsee entisessä Oulun läänissä, Kainuun maakunnan keskustassa, noin 600 kilometriä Helsingistä pohjoiseen päin. Kaupungin kokonaispinta-ala on 2 264, 04 km 2, josta vesistön osuus on noin 18, 9 %. Alueesta oli vuonna 2010 yleiskaavoitettua maapinta-alaa 376,74 km 2 ja todellista rantaviivaa 380 km. Asemakaavoitetun alueen pinta-ala on 30 km 2. Liitekartassa 6 on esitetty asemakaava ja yleiskaava-alueet. 1.2 Väestö Kajaanin kaupungissa oli joulukuussa 2010 asukkaita yhteensä 38 139. Keskustaajaman väkiluku oli 31 000 henkilöä, eli 81 % kunnan väestöstä. Kaupunginosia on lisäksi Otanmäki (740 asukasta) ja Vuolijoki (430 asukasta). Haja-asutusalueen väkiluku oli vastaavana ajankohtana lähes 6 000 henkilöä, eli n.16 % kunnan asukasluvusta. Tiivistä kylärakennetta edustavat Paltaniemi (520 asukasta), Kuluntalahti (540 asukasta), Salmijärvi (430 asukasta) ja Kirkkoaho-Lehtomäki (430 asukasta). Muut kylät ovat varsin hajallaan olevaa tienvarsi- tai ranta-asutusta. Laajat alueet Kajaania on asumatonta metsää ja suota. Liitekartoissa on esitetty Kajaanin väestöntiheys 500 m x 500 m ruuduissa. Kajaanin väestömäärän kehitys on ollut laskeva 1990 luvun puolivälistä alkaen. Kaupungin väestömäärä nousi Vuolijoen kunnan liityttyä Kajaanin kaupunkiin vuonna 2007. Väestön painopiste on 1990 luvulla alkaneesta ajoittain vilkkaasta kylä- ja hajaaluerakentamisesta huolimatta siirtynyt haja-asutusalueelta taajamiin. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Kainuun väkiluku pienenee vuoteen 2040 mennessä neljännekseen nykyisestä, jos muuttoliike jatkuu yhtä vilkkaana kuin viime vuosina. Kajaanin keskustaajaman väkiluku kuitenkin ennusteen mukaan kasvaa koko ajan (Kuva 1.), joka lienee seurausta haja-asutusalueilta maakunnan keskukseen päin tapahtuvasta muuttoliikkeestä, maahanmuutosta ja paluumuutosta. Kajaanin asukastiheys on 20,8 asukasta / maa-km 2. Asukastiheys vaihtelee suuresti: keskustan kerrostaloalueiden max 4000 asukkaasta / km 2 erityisesti etelässä Savon rajalla sijaitseviin asumattomiin alueisiin. KAJAANIN VÄESTÖENNUSTE Henkilöä Tilastokeskuksen trendiennuste 41 000 40 500 40 000 39 500 39 000 38 500 38 000 37 500 37 000 36 500 Kainuun maakunta - kuntayhtymän omavaraislaskelma 2009 2 010 2 015 2 020 2 025 2 030 2 035 2 040 38 168 38 266 38 410 38 620 38 785 38 899 38 940 38 382 39 063 39 731 40 231 40 498 40 599 40 631 Kuva 1. Tilastokeskuksen trendiennuste ja Kainuun maakunta kuntayhtymän omavaraislaskelma Kajaani 7.10.2009. 6
1.3 Elinkeinoelämä Elinkeinoelämässä tapahtuu monen suuntaisia toimitiloihin ja niiden vedenkäyttötarpeisiin vaikuttavia muutoksia: yksikkökoko sekä kasvaa ja harvenee (vähittäiskauppa, matkailu, vapaa-ajan palvelut, terveys- ja hyvinvointipalvelut), että pienenee ja harvenee tai tihentyy (rahoitus- ja vakuutusalan toimistot, henkilökohtaiset palvelut). Tihisenniemen muutos paperituotannosta Renforsin rannan monialaiseksi työpaikkaalueeksi on käynnissä ja sen vesihuoltotarpeisiin saattaa tulla muutoksia. 1.4 Vapaa-ajan toiminnot Loma-asuntojen määrä on vuodesta 1970 yli kaksinkertaistunut (Taulukko 1.) Määrän kasvun lisäksi vapaa-ajanasunnot ovat yhä paremmin varusteltuja ja osan käyttö on ympärivuotista. Vesijohto on varsin yleinen ja osa on liitetty jopa viemäriverkostoon. Vapaa-ajan asunto ei aina eroa vedenkäytöltään vakinaisesta asumisesta. Taulukko 1. Vapaa-ajan asuntojen määrä Kajaanissa 1970-2010. Vapaa-ajan Vuosi asuntojen määrä (kpl) 1970 809 1980 1009 1990 1548 2000 1730 2010 1719 1.5 Pohjavesi Maa- ja kallioperään varastoituneet sadevedet ja lumien sulamisvedet ovat joko maavettä tai pohjavettä. Pohjavesivyöhykkeessä pohjavesi virtaa maaston alimpien kohtien suuntaan ja purkautuu paikoin maanpintaan tai vesistöihin painovoiman tai paineen vaikutuksesta. Pohjaveden muodostumiselle ja hankinnalle tärkeimpiä ovat karkean lajittuneen aineksen kerrostumat -jäätikkösyntyiset harjut tai reunamuodostumat sekä sora-, hiekka- ja hietavaltaiset ranta- ja jokikerrostumat joissa hienoaineksen (hieno hieta, hiesu, savi) osuus on alle 10 %. Harjujen ja muiden paksujen hiekka- ja sorakerrostumien reunaosissa pohjavedenpinta on lähempänä maanpintaa kuin muodostumien keskiosissa. Siksi reunaosissa veden saatavuus on helpompaa. Pohjaveden laatuun vaikuttavat maa- ja kallioperän koostumus, mineraalien geokemialliset ominaisuudet ja kestävyys rapautumista vastaan sekä ihmistoiminta. Suomessa on alueita, joilla pohjaveden laatu on heikentynyt geologisista syistä: esimerkiksi rapakivialueilla pohjavedessä on usein paljon fluoridia ja *mustaliuskealueilla vedessä on suuria raskasmetallipitoisuuksia. Ihmistoiminta on kuitenkin yleensä suurin pohjaveden laatuongelmia aiheuttava tekijä ja siksi pohjavettä likaavia ja saastuttavia toimintoja pohjavesialueilla estetään ja rajoitetaan lainsäädännön avulla (vesilaki, ympäristönsuojelulaki, maa-aineslaki ja terveydensuojelulaki). Pohjavesialueet on vesi- ja ympäristöhallinnon vuosien 1988 1995 aikana toteuttaman pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusprojektin yhteydessä jaettu kolmeen luokkaan: I II III Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Muu pohjavesialue 7
Luokkaan I kuuluu pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa liittyjämäärältään yli kymmenen asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai vastaavaan muuta talousvettä toimittavaan laitokseen. Luokkaan I luokitellaan myös pohjavesialue, josta otetaan vettä pakattua talousvettä toimittavaan laitokseen tai sitä tarvitaan kriisiaikojen vedenhankintaan. Yhteisvedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa, kuuluu luokkaan II. Muuksi pohjavesialueeksi (luokka III) määritellään alue, joka vaatii lisätutkimuksia antoisuudesta, vedenlaadusta tai likaantumis- tai muuttumisuhasta, jotta hyödyntämiskelpoisuus voidaan arvioida. Mikäli luokkaan III kuuluva alue todetaan jatkotutkimuksissa vedenhankintaan soveltuvaksi, se siirretään luokkaan I tai II. Muussa tapauksessa se jätetään luokittelun ulkopuolelle. Kainuussa on kaiken kaikkiaan 53 vedenhankintaa varten tärkeää, luokan I pohjavesialuetta ja näistä viisi (5) sijaitsee Kajaanissa (Taulukko 2. Kajaanin pohjavesialueet). Taulukko 2. Kajaanin pohjavesialueet. Luokka Lukumäärä Muodostumisalueen Kokonaisantoisuus Käytössä pinta-ala km 2 m 3 /d % I 2 25, 22 24 000 31 II 1 2,51 2 100 0 III - - - - Kajaanissa pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä 27,73 km 2, joka on noin 1,5 % koko Kajaanin pinta-alasta. Luokan I pohjavesialueiden yhteenlaskettu arvioitu laskennallinen antoisuus on noin 21 175 m 3 /d ja siitä on käytetty vuorokausikeskiarvona aikajaksolla 2000-2007 noin 34 % (kuva 2). Vedenkulutuksen suhde luokan I pohjavesialueiden antoisuuteen Kajaanissa 25 000 20 000 m3/d 15 000 10 000 Luokan I pohjavesialueiden kokonaisantoisuus (m3/d) Vedenkulutus (m3/d) 5 000 Kuva 2. 0 Kajaanissa vedenhankinnan kannalta merkittävin harjujakso ulottuu Matinmäestä Mustikkamäkeen. Tällä alueella sijaitsevat keskustaajaman pohjavedenottamot; Heteranta, Matinmäki, Hannusranta, Salmijärvi ja Mustikkamäki. Koutaniemen vedenottamo, josta toimitetaan vettä Koutaniemi Vuoreslahti alueelle, sijaitsee kaupunkikeskustan luoteispuolella. Vuolijoen alueella sijaitsee Kuusirannan pohjavedenottamo (jonka lisäksi Vuolijoen ja 8
Mainuan vettä toimitetaan myös Vieremän kunnan alueella sijaitsevasta, Kajaanin Veden omistamasta Nissilän vedenottamosta ja Vaalasta tulevaa siirtojohtoa pitkin Vaalasta). Valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva Pekonkankaan-Salmijärven alue on geologisesti, maisemallisesti ja virkistyskäytöllisesti erittäin arvokas ja monipuolinen selänteistä, harjukummuista, supista, suppalammista ja dyyneistä koostuva osa harjujaksosta. Harjujakso on tärkeää pohjaveden muodostumisaluetta, jolla sijaitsevat edellä mainitut kaupungin viisi keskustaajamaan vettä toimittavaa pohjavedenottamoa. Harjujensuojeluohjelman lisäksi pohjavesialueita suojellaan ympäristönsuojelulain, pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien, luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden harjualueiden luokittelun sekä NATURA2000 alue määritysten avulla. Harjumuodostumien pohjavedet ovat laadultaan lievästi happamia ja pehmeitä, mutta muutoin yleensä moitteettomia. Rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat tutkituissa esiintymissä olleet pieniä. 1.6 Vesistöt Kajaanin keskustaajama on kahden suuren järven Oulu- ja Nuasjärven välissä. Niiden lisäksi on useita erikokoisia järviä sekä pohjavesialueilla että soisilla seuduilla, suurimmat Laakajärvi ja Raudanvesi Sonkajärven kunnan rajalla. Kajaanin vesistöistä pääosa kuuluu Oulujoen vesistöalueen Sotkamon reittiin. Kajaanin vesipinta-ala on 212 km² eli noin 15,5 % kunnan kokonaispinta-alasta. Oulujärvi ja Nuasjärvi ovat vesistön suurimmat keskusjärvet. Oulujärvi jakautuu kolmeen suureen altaaseen: Paltaselkään, Ärjänselkään ja Niskanselkään. Sotkamon reitin viimeisiä järviä, Palta- ja Sokajärveä, voidaan pitää Oulujärven osa-alueina. Paltaselälle laskee kaksi suurta reittivesistöä: Hyrynsalmen reitti ja Sotkamon reitti, lisäksi Oulujärveen laskee useita pieniä jokia ja puroja. Kajaanijoki saa alkunsa Nuasjärven Rehjan selältä. Vesistöjen veden laatu on pääosin hyvä. Oulujärven vesi on jokseenkin humuspitoista koko alueella. Kajaanijoen, Paltajärven ja Paltaselän eteläosassa happipitoisuus on ajoittain heikentynyt, orgaanisten aineiden pitoisuus, fekaalisten indikaattoori-bakteerien määrä ja ravinnepitoisuudet sekä perustuotannon taso ovat jonkin verran kohonneet. Vesistöjen yleistä tilaa kuvataan käyttökelpoisuusluokituksen avulla. Ympäristöhallinnon käyttämässä laatuluokituksessa on viisi laatuluokkaa. Kullakin luokalla on omat rajaarvonsa veden laatumuuttujille, joita ovat happipitoisuus, happamuus, humuspitoisuutta kuvaava veden väriarvo sekä rehevyyttä kuvaavat fosforipitoisuus ja a-klorofylli. Pääosa Kajaanin järvistä kuuluu laatuluokkaan hyvä. Merkittävimmän joen, Kajaanijoen käyttökelpoisuusluokka alajuoksulla on välttävä. Kajaanin kaupungin jätevedet johdetaan Peuraniemen jätevedenpuhdistamosta Kajaaninjokeen ja edelleen Oulujärven Paltaselälle. Paltamon keskustaajaman puhdistetut jätevedet laskevat Oulujärveen Kiehimäjoen suulle ja Paltamon Kontiomäen taajaman puhdistetut jätevedet Haarajoen ja edelleen Miesjoen kautta Oulujärveen. Jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa vuonna 2002 mitatuissa tuloksissa. Oulujärven havaintopaikalla ravinneja a-klorofyllipitoisuudet kuvastivat lievää rehevyyttä ja veden hygieeninen laatu oli moitteeton. Vuolijoen kunnan puhdistetut jätevedet johdetaan Vuolijokea pitkin Ärjänselälle. Jokisuussa, Ärjänselällä oli vuoden 2002 maaliskuussa havaittavissa selvää ravinnepitoisuuksien kasvua ja kohonnut bakteeritiheys. Kesällä ravinnepitoisuuksien nousua ei havaittu, mutta veden happitilanne oli heikentynyt. 9
Oulujärven ympäristön taajamien ja kalalaitosten yhteenlaskettu kuormitus oli v 2002 noin 5,8 kg/d fosforia, 411 kg/d typpeä ja 410 kg/d happea kuluttavaa ainesta (BOD 7 ). Taajamakuormittajista selvästi suurin yksittäinen oli vuonna 2002 Kajaanin kaupunki, 49 kg/d happea kuluttavaa ainesta, 2,95 kg/d fosforia ja 47 kg/d typpeä. UPM-Kymmene Oyj:n kuormitus oli v.2002 noin 6,9 kg/d fosforia, 109 kg/d typpeä ja 7,3 t/d COD Cr. Mainuanjärvi on Oulujoen vesistöalueen Mainuanjoen valuma-alueen keskusjärvi. Mainuanjärvi on maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormittama lyhytviipymäinen matala ja rehevä järvi. Järveen kohdistuvan ravinnekuormituksen määräksi on fosforin osalta arvioitu keskimäärin 3 300 kg/a ja typpikuormitukseksi 42 000 kg/a. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan järvi kuuluu pääosin tyydyttävään, paikoin välttävään luokkaan. 1.7 Talousvesi Talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja muutoinkin sanottuun tarkoitukseen soveltuvaa. Talousveden laadunvalvonnassa viranomaisena toimii kunnan terveydensuojeluviranomainen, jolla on oikeus antaa määräyksiä koskien talousveden käsittelyä ja käyttöä (mikäli tarpeen veden laadun kannalta tai terveyshaittojen ehkäisemiseksi). Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulee lisäksi yhdessä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa laatia talousvettä toimittavien laitosten säännöllistä valvontaa varten laitoskohtainen valvontatutkimusohjelma, jossa laitoksen ominaispiirteet on otettu huomioon. Vähintään 10m 3 päivässä taikka vähintään 50 henkilön tarpeisiin talousvettä toimittavan laitoksen valvontatutkimusohjelma on toimitettava tiedoksi aluehallintovirastolle, eli AVI:lle ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle eli ELY:lle. Valvontatutkimusohjelma on tarkastettava vähintään viiden vuoden välein ja muulloinkin, milloin sitä olosuhteiden muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena. Kajaanissa kaupungilla on yksi oma valvontatutkimusohjelma, eikä laitoskohtaisia ohjelmia ole. Tämä malli on koettu toimivaksi Kajaanissa, jossa kaikkien laitosten vesi otetaan samoista ottamoista (Matinmäki Mustikkamäki alueen ottamot ja Koutaniemi). Käytännössä Kajaanin Vesi liikelaitos suorittaa kaupungin valvontatutkimusohjelman mukaisen näytteenoton ja haja-asutusalueen vesihuoltolaitokset ostavat näytteenottopalvelun Kajaanin Vesi liikelaitokselta. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava STM: n asetuksen 401/2001 1 :n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua talousvettä säännöllisin tutkimuksin. Tutkimuksen tiheys on talousveden laadusta ja käyttäjämäärästä, tuotettavan veden määrästä tai elintarvikealan yrityksen toiminnan luonteesta riippuen yhdestä kerrasta vuodessa yhteen kertaan kolmessa vuodessa. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä tutkimuksen tehtäväksi tätä tiheämminkin, jos se talousveden laadusta johtuvista syistä on ilmeisen tarpeen. 1.8 Jätevesi Kajaanin Vesi liikelaitoksen Kajaanin alueen jätevedet käsitellään vuonna 1975 valmistuneessa Peuraniemen jätevedenpuhdistamossa. Puhdistus tapahtuu mekaanisesti, kemiallisesti, sekä biologisen suodatuksen avulla. Laitos on mitoitettu AVL 36 000 mukaan ja siellä käsitellään noin 34 400 asukkaan jätevedet. Laitoksella puhdistetaan jätevettä keskimäärin 10 100 m 3 vuorokaudessa. Edellä mainittu määrä pitää sisällään sekä Kajaanin Vesi liikelaitoksen jätevesiverkoston alueelta johdetut jätevedet, että haja-asutusalueen vesihuoltolaitosten Kajaanin Vesi liikelaitoksen viemäriverkostoon johtamat jätevedet. Saostus- ja umpikaivolietteitä puhdistamolla vastaanotetaan noin 14 000 m 3 vuodessa. Liete kuivataan mekaanisesti lingolla ja aumakompostoidaan noin 0,5 kilometrin etäisyydellä puhdistamolta sijaitsevalla Auralan kompostointialueella. Kompostoinnin suotovedet 10
johdetaan puhdistamolle. Kompostoitu liete käytetään tällä hetkellä pääosin viherrakentamiseen. Vuolijoen alueella kirkonkylän jätevedet puhdistetaan Vuolijoen varressa sijaitsevalla biologis-kemiallisella bioroottorilaitoksella ja Otanmäen jätevedet kosteikkopuhdistamossa, josta jätevedet johdetaan noin 2 km 2 : n laajuiseen kaivoksen entiseen teollisuusjätevesialtaaseen. Kirkonkylän puhdistamon tulovirtaama on keskimäärin 95 m 3 vuorokaudessa ja Otanmäen puhdistamon tulovirtaama keskimäärin 488 m 3 vuorokaudessa. 1.9 Lietteet Jäteveden käsittelyssä syntyy suuria määriä puhdistamolietettä, jonka käsittely saattaa muodostaa noin kolmanneksen puhdistamon käyttökustannuksista. Lietettä syntyy mekaanisessa, kemiallisessa ja biologisessa puhdistusvaiheessa. Mekaanisessa vaiheessa eli esiselkeytysvaiheessa lietteen muodostavat vedessä olevat laskeutuvat hiukkaset. Siinä voi olla kuituja, kahvinporoja, liukenemattomia ruoantähteitä, hienojakoista hiekkaa ja muita mineraaliaineksia, ulosteita sekä kiintoaineeseen sitoutunutta fosforia. Tämä ns. raakaliete on helposti mätänevää ja jos puhdistamossa on mädättämö, siitä saadaan suurin osa biokaasusta. Raakalietteen kuiva-ainepitoisuus on 2,5-5,5 % selkeytysaltaan lietetaskussa. Kemiallisen lietteen ainesosina on fosfaattisakka, hydroksidisakka ja karbonaattisakka sekä pieniä määriä eloperäistä ainesta. Esisaostuslaitoksissa kemikaalisakka on sekoittunut raakalietteeseen, jälkisaostuslaitoksissa se on suhteellisen "puhdasta" ja rinnakkaissaostuslaitoksessa sekoittuneena biolietteeseen. Biologisesta vaiheesta saadaan ylijäämälietettä, joka muodostuu pääasiassa elävistä ja kuolleista mikrobeista. Rinnakkaissaostuslaitoksissa ylijäämäliete sisältää 10-20 % rautaa ja 2-3 % fosforia. Ylijäämälietteen pitoisuus selkeyttämön lietetaskussa on 0,5-1,2 %. Kaiken kaikkiaan lietettä syntyy puhdistamolla 0,7-1,2 kg kuiva-ainetta jokaista poistettua BOD 7 kilogrammaa kohti. Sakokaivolietteitä ei saa levittää peltoon käsittelemättömänä. Ks. lietteestä enemmän kappaleesta Eloperäiset jätteet kiertoon hanke. 1.10 Hulevedet Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesiin luetaan myös perustusten kuivatusvedet. Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportissa 17.6.2010 käsitellään hulevesien hallinnan vastuiden selkeyttämistä. Vastuiden selkiyttämisellä pyritään nykyistä parempaan rankkoihin sateisiin varautumiseen jo yhdyskuntien suunnittelu- ja rakentamismenettelyissä. Loppuraportin mukaan perinteisestä hulevesien viemäriin johtamisesta tulisikin siirtyä hulevesien kokonaishallintaan, joka tarkoittaa muun muassa huleveden imeyttämisen sekä varastointialtaiden käyttömahdollisuuksien huomioimista, aina kaavoitusvaiheesta alkaen jolloin maankäytön suunnittelussa voidaan ottaa huomioon huleveden johtamiseen ja käsittelyyn tarvittavat tilantarpeet. 1.11 Kytkeytyminen muihin suunnitelmiin 1.11.1 Maankäyttöpoliittinen ohjelma Kajaanin valtuustokausittain hyväksyttävässä maankäyttöpoliittisessa ohjelmassa strategisiksi tavoitteiksi on kirjattu kaupungin kehittäminen maakuntakeskuksena, olevan rakenteen käyttö ja kehittäminen, asuinpaikkatarjonnan monipuolisuus ja useiden toimitilojen sijaintivaihtoehtojen tarjonta. 11
Kajaanin kaupungin maaomaisuus on huomattava ja sen maapolitiikka aktiivista, joten kaupungin mahdollisuus ohjata kaavoituksella maankäyttöä on hyvä. Maankäyttöpoliittinen ohjelma antaa suuntaviivat vesihuollon kehittämissuunnitelmassa esitetyille vesihuollon ratkaisuille. 1.11.2 Kajaanin kylä- ja kaupunginosasuunnitelma Kaupunkikeskustan kehittämisen rinnalla kaupunginosien ja kylien kehittämisestä on laadittu kaupunginvaltuuston hyväksymä suunnitelma, jossa on asetettu myös vesihuoltotavoitteita. Kylä- ja kaupunginosasuunnitelmassa esitetyt asiat huomioidaan vesihuollon kehittämistä suunniteltaessa. 1.11.3 Kainuun alueellinen vesihuollon kehittämisen yleissuunnitelma Vesihuoltolaissa (119/2001) on selkeät säännökset vesihuollon tavoitteista ja keinoista sekä eri tahojen vastuista vesihuollon kehittämisessä, järjestämisessä ja hoitamisessa. Vesihuoltolain 5 :n mukaan "kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun". Saman pykälän 2 momentin mukaan "kunnan tulee yhteistyössä alueensa vesilaitosten kanssa laatia ja pitää ajan tasalla alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat" ja "kehittämissuunnitelmia laatiessaan kunnan tulee olla riittävässä yhteistyössä muiden kuntien kanssa". Edelleen 5 :n 3 momentin mukaan "kehittämissuunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesihuollon järjestämiseen alueilla, joilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitettu yleis- tai asemakaava tai joilla yleis- tai asemakaavan laatiminen on vireillä sekä alueilla, joita koskevat ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 :n nojalla annetut ympäristönsuojelumääräykset". Vesihuoltolain perusteluissa alueellisella yleissuunnittelulla tarkoitetaan usean kunnan kattavaa ylikunnallista, seudullista, maakunnallista tai sitäkin laajempaa alueellista vesihuollon suunnittelua, jota kunnat yleensä tekevät yhteistyössä alueellisen ympäristökeskuksen ja maakunnan liiton kanssa. Tällaisia vesihuollon alueellisia yleissuunnitelmia on laadittu jo ainakin 1960-luvulta lähtien. Niitä on pidetty tärkeinä vesihuollon ja vesihuoltohankkeiden edistämisvälineinä. Alueellinen yleissuunnitelma on ollut keskeinen instrumentti kuntien rajat ylittävän yhteistyön edistämisessä ja kuntien välistä yhteistyötä koskevien päätösten valmistelussa. Hankkeiden toteuttamiseen haettavien rahoitustukien (vesihuolto- ja vesiensuojeluavustus, korkotukilaina, valtion vesihuoltotyöt, EU:n tuet) kannalta yleissuunnittelulla on erityinen merkitys. Esimerkiksi yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta annetussa laissa (56/1980) yhtenä vesihuoltoavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että "hanketta varten on laadittu hyväksyttävä suunnitelma kustannusarvioineen, jota laadittaessa on otettu huomioon vesivarojen kestävän käytön periaatteet sekä alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma ja kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma". Kajaanin kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa huomioidaan alueellisessa vesihuollon kehittämisen yleissuunnitelmassa esitetyt asiat. 1.11.4 Tärkeiden pohjavesialueiden riskien hallinta projekti Projektin aikana laadittiin viidelle tärkeälle pohjavesialueille riskien hallintaa varten suojelusuunnitelmat. Suojelusuunnitelma edesauttaa poikkeuksellisiin tilanteisiin varautumista. Lisäksi pohjavesialueilta kartoitettiin sopivia varavedenottamoiden paikkoja ja tehtiin suunnitelma varavedenottamoista. Suojelusuunnitelmien tarve on ilmennyt pohjavesialueiden riskikartoitusten yhteydessä. Tarve on tullut esille myös Kainuun ympäristöohjelmassa sekä maakuntasuunnitelmassa ja -ohjelmassa. Kainuuseen on ennestään laadittu seitsemän pohjavesialueen suojelusuunnitelmaa. Suojelusuunnitelmia laadittiin seuraaville pohjavesialueille: 12
Mäntykangas, 3,8 km 2 (Hyrynsalmi) Multimäki, 4,2 km 2 (Hyrynsalmi) Kirkonkylä, 1,4 km 2 (Puolanka) Kapustakangas, 1,5 km 2 (Puolanka) Matinmäki-Mustikkamäki, 25,0 km 2 (Kajaani). Riskien hallinta projektin yhteydessä valmistuneessa Matinmäki-Mustikkamäki pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa esitetyt asiat on huomioitu tässä vesihuollon kehittämissuunnitelmassa pohjavesialueen- ja talousveden laadun turvaamisen toimenpiteitä määritettäessä. 1.11.5 Kainuun haja-asutuksen jätevesihanke 2005-2006 Kainuun ympäristökeskuksessa käynnistettiin vuoden 2005 maaliskuussa Kainuun hajaasutuksen jätevesihanke 2005 2006, jossa olivat mukana Kainuun kaikki kunnat. Hankkeen tavoitteena oli pilottikohteiden kautta selvittää Kainuun haja-asutusalueella olevien kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tila ja taso verrattuna 1.1.2004 voimaan tulleen jätevesiasetuksen käsittelyvaatimuksiin, sekä mm. neuvonnan ja tiedottamisen avulla saattaa maakuntaan tietoa uuden jätevesiasetuksen sisällöstä ja vaatimuksista. Jätevesiselvitys tehtiin kymmenellä pilottikylällä 400: lla ja Oulujärven rantavyöhykkeellä 441: llä kiinteistöllä. Hankkeen aikana koulutettiin kuntien viranomaisia, jätevesijärjestelmien suunnittelijoita ja rakentajia, sekä lokayrittäjiä. Tämän kaltaiset hankkeet tukevat osaltaan vesihuollon kehittämistä. 1.11.6 Oulun läänin alueellinen jätesuunnitelma Alueellisen jätesuunnitelman tavoitteena on jätteen määrän vähentäminen (sisältäen jätteen synnyn ehkäisyn), jätteen hyötykäyttöasteen nostaminen, jätehuollon ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen ja jätehuollon organisoinnin eko- ja kustannustehokkuus. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset ovat vuonna 2008 laatineet jätehuollon pitkän aikavälin strategisen kehittämissuunnitelman jätteiden synnyn ehkäisyn periaatteista, jätehuollon tavoitteista ja kehittämisen painopisteistä. Jätesuunnitelma koskee vesihuoltoa jätevedenpuhdistamolietteiden osalta. 1.11.7 Eloperäiset jätteet kiertoon -hanke Hankkeessa kehitettiin eloperäisten jätteiden keräystä, käsittelyä ja hyödyntämistä. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli suunnitella Kainuuseen eloperäisten jätteiden käsittelylaitos. Hanke koskee vesihuoltoa jätevedenpuhdistamoiden lietteiden osalta, jotka myös voitaisiin käsitellä suunnitelman mukaisessa laitoksessa. Suunnitelmassa esitetyt vaihtoehtoiset lietteen käsittelyn ratkaisut ovat: VE 1: Peuraniemen mädättämö ( 22 000 tonnia / v), jälkikompostointi Auralassa tai Majasaarenkankaan jätekeskuksessa VE 4: Majasaarenkankaan biokaasulaitos VE 5: Majasaarenkankaan aumakompostointi ja rakeistus ja VE P: Peuraniemen mädättämö ( 9 720 tonnia / v) Vaihtoehdoissa 1, 4 ja 5 on tarkoitus käsitellä Kainuussa yhdeksällä (9) jätevedenpuhdistamolla muodostuvat jätevesilietteet ja vaihtoehdossa P ainoastaan Peuraniemen puhdistamon puhdistamolietteet. Lisäksi vaihtoehdoissa 4 ja 5 käsiteltäisiin myös muita biojättei- 13
tä. Edellä esitettyjen vaihtoehtojen (jonkun niistä) mukainen lietteen käsittelyn ratkaisu on tarkoitus valita tämän vuoden (2011) aikana. Kajaanin jätevesilietteiden käsittelyn tulevaisuus ratkeaa EJK hankkeessa esitetyin ratkaisuin. 1.11.8 Kaupungin valmiussuunnitelma Valmiuslain (1080/1991) mukaisesti kuntien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muin toimenpitein varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa. Valmiuslain mukainen valmiussuunnitelma kattaa myös vesihuollon valmiussuunnittelun. Valmiussuunnitelma on päivitetty viimeksi vuonna 2009 ja uusi päivitystyö on käynnissä parhaillaan. 1.11.9 Sammutusvesisuunnitelma Pelastuslain (379/2011) 30 :ssä säädetään sammutusvesisuunnitelmasta ja eri osapuolten vastuista sammutusveden järjestämiseen ja toimittamiseen liittyvissä asioissa. Sammutusvesisuunnitelman laatii pelastuslaitos, yhteistyössä pelastustoimen alueeseen kuuluvien kuntien ja pelastustoimen alueella toimintaa harjoittavien vesihuoltolaissa tarkoitettujen vesihuoltolaitosten sekä näille vettä toimittavien vesilaitosten kanssa ja sen hyväksyy alueen pelastustoimi. Kunnan tulee huolehtia alueellaan sammutusveden hankinnasta pelastuslaitoksen tarpeisiin sammutusvesisuunnitelmassa määritellyllä tavalla. Kajaanin kaupungin nykyinen sammutusvesisuunnitelma on vuodelta 1984 ja pelastuslaitoksella on käynnistymässä sammutusvesisuunnitelman päivitystyö vuoden 2011 aikana. Uudessa suunnitelmassa esitetyt asiat huomioidaan vesihuollon kehittämissuunnitelmaa päivitettäessä. 1.11.10 Hulevesisuunnitelma Kajaanin kaupunki yhdessä Kajaanin Vesi liikelaitoksen kanssa laatii hulevesisuunnitelman, jossa määritellään vesihuollon kehittämissuunnitelmaa tarkemmalla tasolla hulevesien kokonaisvaltaiseen hallintaan liittyvät ratkaisut. 1.12 Vesihuoltoa ohjaava lainsäädäntö 1.12.1 Vesihuoltolaki (119/2001) Vesihuoltolaki tuli voimaan maaliskuun alusta vuonna 2001. Lailla korvattiin 1970-luvulta olleet lait yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista sekä jätevesimaksuista. Uudessa laissa huomioitiin uuden perustuslain ja EU-direktiivien vaatimukset. Laki kattaa sekä yhdyskuntien talousveden toimittamisen että jäteveden poisjohtamisen ja puhdistamisen. Lakia sovelletaan asutuksen sekä, jollei toisin säädetä, asutukseen rinnastettavan vapaaajanasutuksen sekä elinkeinotoiminnan vesihuoltoon. Vaikka vesihuoltolaki pääsääntöisesti koskee kaikkia vesihuoltolaitoksia, on keskeiset laitoksia koskevat oikeudet ja velvollisuudet kuitenkin kytketty kunnan toimintaaluepäätökseen. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueilla kiinteistöillä on liittymisvelvollisuus ja toisaalta tällä alueella vesihuoltolaitos vastaa vesihuollon järjestämisestä. Rakentamattomalla kiinteistöllä ei ole liittymisvelvollisuutta. Muiden kiinteistöjen osalta liittymisvelvollisuudesta vapauttamisesta päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen kuultuaan kunnan terveydensuojeluviranomaista, kiinteistön omistajaa ja alueellista ympäristökeskusta. Lain mukaan vapautus liittymisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen on kiinteistönomistajalle tai haltijalle kohtuutonta ja 14
vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista toiminta-alueella sekä lisäksi kiinteistöllä on riittävästi käytettävissä talousvettä tai jätevesien poisjohtaminen ja käsittely voidaan muutoin asianmukaisesti hoitaa tai hule- ja perustusten kuivatusvedet voidaan muutoin poistaa asianmukaisesti. Mikäli erityinen vedenkulutus tai jäteveden määrä tai laatu vaikeuttaisi laitoksen toimintaa, vesihuoltolaitos voi kuitenkin kieltäytyä liittämästä kiinteistöä vesijohtoon tai viemäriin. Kunta päättää toiminta-alueesta vesihuoltolaitoksen hakemuksesta tai oma-aloitteisesti vesihuoltolaitosta kuultuaan. Ennen toiminta-aluepäätöksen tekemistä on pyydettävä lausunto valvontaviranomaisilta sekä varattava kiinteistön omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi. Vesihuoltolain mukaan kiinteistön vesihuollosta vastaa kiinteistön omistaja tai haltija. Vesihuoltolaitoksella on puolestaan vastuu vesihuollon järjestämisestä toiminta-alueellaan. Kunnan tulee lain mukaan laatia alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat sekä osallistua vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun. Kunnalla on yleisvastuu vesihuollon järjestämisestä, mikäli suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristölliset syyt niin edellyttävät. Tuolloin kunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, laitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. Laitoksen toiminta-alueen tulee kuitenkin olla sellainen, että laitos kykenee taloudellisesti ja asianmukaisesti hoitamaan vesihuollon alueellaan. Vesihuoltolaissa säädetään yleisesti sekä talousveden että viemäröinnin maksuista. Vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Maksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Lisäksi laitos voi periä liittymismaksua, perusmaksua ja muita maksuja laitoksen palveluista. Laissa säädetään maksujen yleisistä perusteista. Maksujen tulee kattaa pitkällä aikavälillä laitoksen investoinnit ja kustannukset ja niiden tulee olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Maksujen määräämisessä voidaan ottaa huomioon tarve veden kulutuksen säätelyyn, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Muiden maksujen kuin käyttömaksun määräämisessä voidaan soveltaa ns. aiheuttamisperiaatetta eli esim. eri alueilla voi olla erisuuruisia liittymismaksuja ja perusmaksuja, mikäli eroavaisuudet johtuvat kustannusten oikeasta kohdentamisesta. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon kiinteistön käyttötarkoitus. Vesihuoltoa voidaan vesihuoltolain mukaan tukea julkisin varoin. Vesihuoltolain valvontaviranomaisina toimivat alueellinen ELY keskus, kunnan ympäristöviranomainen ja terveydensuojeluviranomainen. Kuntien valvonta vesihuoltolaissa kuuluu alueellisille ELY keskuksille. Koska ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluu vapauttaminen liittymisvelvollisuudesta, kuuluu sen toimivaltaan myös valvoa liittymisvelvollisuutta. Valvontaviranomaisten hallintopakkokeinoina ovat uhkasakko, teettämis- ja keskeyttämisuhka. Vesihuoltolain uudistaminen Maa- ja metsätalousministeriö asetti 17.9.2008 työryhmän selvittämään vesihuoltolain ja siihen liittyvän lainsäädännön tarkistamistarpeet sekä valmistelemaan tarvittavat ehdotukset säädösmuutoksiksi. Työssään työryhmän tuli kiinnittää huomiota erityisesti vesihuollon kehittämissuunnitelmien sisältövaatimuksiin ja suunnitelmien tarkistamiseen määräajoin vesihuollon erityistilanteisiin varautumiseen, laitosten varautumissuunnitteluun ja varallaoloon vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymispäätöksen sisältöön ja päätöksen suhteeseen vesihuoltolaitoksen velvollisuuksiin vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen supistamiseen vesihuollon palvelujen tarpeen vähentyessä 15
vesihuoltolaitoksen taloutta koskevien säännösten toimivuuteen hulevesien johtamisen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen, sekä vesihuoltolaitoksen verkkoon liittämisvelvollisuuteen ja siitä vapauttamiseen. Lisäksi työryhmän tuli selvittää tarve täsmentää vesihuollon maksujen yleisiä perusteita sekä kehittää valvonta tai muita menettelyjä sen varmistamiseksi, että laitoksen perimät vesihuoltomaksut ovat yhtäältä kohtuulliset ja toisaalta riittävät, ja että maksutulojen käyttö on asianmukaista vesihuoltopalvelujen ylläpitämiseksi pitkällä aikavälillä. Työryhmän tuli työssään ottaa huomioon uusimmat selvitykset vesihuollon liiketoiminnan valvonnan järjestämisestä. Lisäksi työryhmän piti muun muassa kiinnittää erityistä huomiota laitosten taloudenpidon läpinäkyvyyden ja vesihuoltolaitteistojen asianmukaisen ylläpidon turvaamiseen. Vesihuoltolaitosten talouden valvonnan ja vesihuoltomaksujen valvonnan kehittämiseksi työryhmän tuli tarkastella mahdollisina vaihtoehtoina julkisuusvalvonnan kehittämistä, erityistä valvontalautakuntaa sekä uuden valvontaviranomaisen perustamista. Selvitysten perusteella työryhmän tuli tehdä tarpeelliseksi katsomansa säännösehdotukset. Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportissa (mmm 2010:6) on ehdotettu lakipykälämuutoksia vesihuoltolakiin, jonka lisäksi työryhmä on tehnyt muutosehdotuksensa myös maankäyttö- ja rakennuslakiin, jossa ehdotusten mukaan määriteltäisiin hulevesistä ja hulevesien hallinnasta johtuvia kysymyksiä pykälissä 90a-90g. Tarkistamistyöryhmän loppuraportissa esitettyjä muutoksia vesihuoltolakiin ei ole vielä hyväksytty eduskunnassa ja asiasta on käyty julkista keskustelua suuntaan jos toiseen. Lakipykälämuutosten sisältö voi täten muuttua ja varsinaisen lakimuutoksen aikataulusta ei ole tarkkaa tietoa. Työryhmän tekemässä loppuraportissa esitettyjä muutoksia vesihuoltolakiin pyritään ottamaan huomioon ennakoivalla tavalla, mutta käytännössä toimintaa määrittelee ennen kaikkea voimassa oleva lainsäädäntö. 1.12.2 Terveydensuojelulaki (763/1994) Terveydensuojelulaki sisältää säännöksiä talousvettä toimittavista laitoksista sekä talousveden laadusta ja valvonnasta. Terveydensuojelulaki täydentää ympäristönsuojelulain ja vesilain säännöksiä jätevesistä ja terveydensuojelulain kannalta tarpeellisilla säännöksillä viemäröinnistä. Terveydensuojelulain 4 ja 5 :n mukaan terveydensuojelun yleisen suunnittelun ja valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Terveydensuojelua ohjaa ja valvoo aluehallintovirasto (Pohjois-Suomen AVI). Talousveden laadunvalvonnassa viranomaisena toimii kunnan terveydensuojeluviranomainen. Terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa määräyksiä koskien talousveden käsittelyä ja käyttöä, mikäli nämä ovat tarpeen veden laadun kannalta tai terveyshaittojen ehkäisemiseksi. 1.12.3 Vesilaki (264/1961) Vesilaissa säädetään edellytyksistä veden ottamiselle vesistöstä ja pohjavedestä, sekä pintaveden johtamiselle pohjaveden muodostamiseksi. Laissa on myös säännökset jäteveden johtamisesta viemärissä (10 luku). Vesilain mukainen lupa on haettava kaikille toiminnoille, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua vesilain yleiskiellossa tarkoitettuja seurauksia. Vesilain mukaan vesialueen omistajalla ei ole oikeutta estää muita käyttämästä vettä tai saamasta vesilain mukaista lupaa veden käyttämiseen. Vedestä ei myöskään suoriteta omistajalle otetun veden määrään perustuvaa korvausta (9 luku, 11 ). Aluehallintovirasto voi vesilain nojalla määrätä pinta- tai pohjavedenottamon ympärille perustettavaksi suoja-alueen, missä voidaan kieltää kokonaan tai ilman lupaa ryhtymästä pilaantumisen vaaraa merkitseviin toimenpiteisiin. Suoja-aluemääräyksistä aiheutuvat edunmenetykset tulee korvata maanomistajalle, tai mikäli ne ovat kohtuuttomia, suoja-alue voidaan määrätä lunastettavaksi (9 luku, 19 ja 20 ). 16
1.12.4 Ympäristönsuojelulaki ja asetus (86/2000 ja 169/2000) Ympäristönsuojelulaissa säädetään mm. vesistön ja pohjaveden pilaamisen ehkäisemisestä. Ympäristönsuojelulain 11 :n mukaan valtioneuvosto voi asetuksella säätää muun muassa päästöistä ympäristöön tai yleiseen viemäriin, päästöjen rajoittamisesta sekä päästörajojen valvonnasta sekä terveydelle tai ympäristölle vaarallisten aineiden ympäristöön tai yleiseen viemäriin päästämisen rajoittamisesta tai kieltämisestä. Vesihuollon alalta ympäristönsuojelulain nojalla annetussa ympäristönsuojeluasetuksessa säädetään ympäristöluvanvaraiseksi toiminnaksi jätevedenpuhdistamo, joka on tarkoitettu asukasvastineluvultaan vähintään 100 henkilön jätevesien käsittelemiseen, vähintään 100 henkilön asumisjätevesien johtaminen muualle kuin yleiseen viemäriin ja pintavettä käyttävä raakaveden puhdistuslaitos. Ympäristönsuojelulaissa on säännökset ympäristöluvan myöntämisen edellytyksistä jätevesien johtamiselle, lupaan sisällytettävistä määräyksistä ja velvoitteista, sekä pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisvelvollisuudesta. Ympäristönsuojelulain 8 :ssä säädetään pohjaveden pilaamiskiellosta. Kielto sisältää vaaran aiheuttamisen kiellon eikä pilaamiskiellon vastaiselta toimelta edellytetä konkreettista pilaantumisen aiheutumista. Pohjavesien pilaamiskiellon valvonta jakaantuu vesilain ja ympäristönsuojelulain kesken, siten että vesilain 1 luvun 18 : n pohjaveden muuttamiskiellon soveltamisalaan kuuluvat pohjaveden laadullinen ja määrällinen muutos, joka johtuu muusta kuin ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta päästöstä aiheutuvasta pilaantumisesta. 10.12.5 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (11.6.2003/542) Ympäristönsuojelulain 27 c :n nojalla säädetty valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla, eli jätevesiasetus, tuli voimaan 1.1.2004. Asetus tiukensi kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyvaatimuksia, tarkoituksena talousjätevesien päästöjen ja ympäristön pilaantumisen vähentäminen, ottaen erityisesti huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Asetus on sittemmin uusittu ja uusi asetus tuli voimaan 15.3.2011. Asetuksessa säädetään talousjätevesien käsittelystä ja johtamisesta, jätevesijärjestelmien rakentamisesta ja ylläpidosta, jätevesistä muodostuvista lietteistä, sekä lietteiden keräilystä ja käsittelystä. Asetuksen mukaan talousvesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen (BHK 7 ) osalta vähintään 85 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 70 % ja kokonaistypen osalta vähintään 30 % verrattuna haja-asutuksen kuormitusluvun avulla määritettyyn käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Uuden jätevesiasetuksen 4 :n mukaisesti pilaantumiselle herkillä alueilla puhdistustasovaatimukset tulisi määrätä kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä annetuilla puhdistustasovaatimuksilla siten, että ympäristöön aiheutuva kuormitus vähenee orgaanisen aineen (BHK 7 ) osalta vähintään 90 %, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 % ja kokonaistypen osalta vähintään 40 % verrattuna haja-asutuksen kuormitusluvun avulla määritettyyn käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen Laki määrää, että jätevesijärjestelmästä on oltava selvitys, jota säilytetään kiinteistöllä ja esitetään viranomaiselle tarvittaessa, sekä ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet. Uutta järjestelmää rakennettaessa jätevesijärjestelmästä on tehtävä suunnitelma, joka liitetään rakennuslupahakemukseen. Olemassa olevat jätevesijärjestelmät on saatettava vastaamaan asetuksessa vaadittuja puhdistusvaatimuksia viimeistään viidessä vuodessa asetuksen voimaantulosta, eli viimeistään 15.3.2016. Ympäristönsuojelulain 27 d :n nojalla säädetään talousjätevesien käsittelyvaatimuksista poikkeamisesta. Vaatimuksista voidaan poiketa, mikäli vaatimusten täyttämiseksi tarvitta- 17
vat toimet voidaan katsoa kiinteistön haltijalle kohtuuttomiksi. Esimerkiksi 68 vuotiaat, kiinteistöllä asuvat kiinteistön omistajat / haltijat vapautuvat vaatimuksista, mikäli jätevesien käsittelyjärjestelmä on käyttökuntoinen eikä aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Kunnan toimivaltainen viranomainen myöntää hakemuksesta edellä mainitun poikkeuksen. Poikkeus myönnetään hakijalle enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. 1.12.6 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Vesihuolto kytkeytyy useilla tavoilla myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen sääntelyyn. Esimerkiksi vesihuoltolaitosten rakennukset tarvitsevat yleensä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen rakennusluvan. Lisäksi vesihuollon tarpeet vaikuttavat MRL:n mukaiseen suunnittelutarpeeseen, sillä MRL:n 16 :n mukaisena suunnittelutarvealueena pidetään muun muassa aluetta, jolla on syytä ryhtyä vesijohdon tai viemärin rakentamiseen. Vesihuollon järjestäminen on myös otettava huomioon MRL:n mukaisia kaavoja laadittaessa. Lisäksi vesihuollon järjestämisen edellytykset on huomioitava uusia rakennuslupia myönnettäessä. Lain 135 :n mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa että vedensaanti ja jätevedet voidaan hoitaa tyydyttävästi ja ilman haittaa ympäristölle. Myös 14 :n mukaisen rakennusjärjestyksen määräykset voivat kohdistua muun muassa vesihuollon järjestämiseen. Laissa on lisäksi säännöksiä yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamisesta, joita sovelletaan myös vesihuoltolaitosten vesijohtoihin ja viemäreihin (161 ). Sen mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa ja kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi tai kohtuullisin kustannuksin. Lain mukaan kunta vastaa alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta alueellaan. Rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä vastaa kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Lisäksi rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten kunnassa tulee olla rakennustarkastaja. Alueellisen ELY keskuksen tehtävä on edistää ja ohjata kunnan alueidenkäytön suunnittelua ja rakennustoimen järjestämistä. Maakuntakaavan laatimisesta ja muusta maakunnan suunnittelusta vastaa maakunnan liitto, missä alueen kuntien on oltava jäseninä. 1.12.7 Laki vesihuollon tukemisesta (686/2004) Laissa vesihuollon tukemisesta säädetään vesihuollon tukemisesta valtion talousarviossa tätä varten myönnettävillä määrärahoilla. Vesihuoltoavustuksiin sovelletaan lisäksi mitä valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään. Lakia vesihuollon tukemisesta sovelletaan myös tuettaessa vesihuoltotoimenpiteitä Euroopan yhteisön rakennerahastoista tai muista Euroopan yhteisön varoista, ellei muualla toisin säädetä. Vesihuoltotoimenpidettä voidaan tukea myöntämällä sitä varten avustusta (vesihuoltoavustus) tai toteuttamalla toimenpide valtion työnä. Toteutettaessa vesihuoltotoimenpide valtion työnä valtio vastaa toimenpiteen toteutuksesta ja osallistuu yhdessä tuensaajan kanssa toimenpiteen kustannuksiin. Vesihuoltotoimenpiteellä tarkoitetaan toimenpidettä, joka palvelee asutuksen tai siihen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoa. Tukea voidaan myöntää vesihuoltolaitokselle tai muulle vesihuoltoa varten perustetulle yhtymälle tai yhteisölle taikka kuntayhtymälle tai kunnalle vesihuoltotoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on: 1) alueellisen yhteistyön aikaansaaminen vesihuollossa; 2) vesihuollon turvaaminen erityistilanteissa; 3) vesihuoltolain 1 :ssä tarkoitetun vesihuollon aikaansaaminen maaseutuyhdyskunnissa ja hajaasutusalueilla; tai 18
4) pinta- tai pohjavesien pilaantumisen ehkäiseminen taikka niiden tilan parantaminen. Vesihuoltotoimenpiteen tukemisen edellytyksenä on, että: 1) sen toteuttamista on taloudellisista, terveydellisistä, ympäristönsuojelullisista tai muista niihin verrattavista syistä pidettävä tarpeellisena; 2) sitä varten on laadittu suunnitelma, jossa on otettu huomioon kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma ja alueellinen vesihuollon yleissuunnitelma; 3) tuettaessa vedenhankintaa varmistetaan jätevesien käsittelyn riittävyys ja tuettaessa jätevesien poisjohtamista ja käsittelyä myös vedenhankintaan liittyvät näkökohdat otetaan riittävästi huomioon; ja 4) toimenpiteen kustannukset ovat kohtuulliset sillä saavutettaviin hyötyihin verrattuna. Tuen myöntämisestä päättää asianomainen alueellinen ELY keskus maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sille tätä varten myöntämien määrärahojen rajoissa. Avustuspäätöksessä asetetaan ehdot vesihuoltoavustuksen saajalle toimenpiteen aloittamisesta, toteuttamisesta ja loppuun saattamisesta. Vesihuoltoavustusta voidaan myöntää rakennetun kiinteistön omistajalle tai haltijalle jos: 1) kiinteistöä käytetään pysyvään asumiseen; 2) kiinteistöä käytetään pysyvään asumiseen liittyvään ja siihen vesihuolloltaan rinnastuvaan elinkeinotoimintaan; tai 3) kiinteistöllä sijaitsee vesihuolloltaan asumiseen rinnastuva yleinen rakennus. Vesihuoltoavustusta voidaan myöntää kiinteistön omistajalle tai haltijalle kiinteistön liittämiseksi vesihuoltoverkostoon. Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella sijaitsevan kiinteistön omistajalle tai haltijalle voidaan vesihuoltoavustusta myöntää vain, jos kiinteistön omistajalle tai haltijalle muutoin aiheutuisi poikkeuksellisen suuret kustannukset kiinteistön vesihuoltolaitteiston rakentamisesta liittämiskohtaan saakka. Avustusta voidaan myöntää myös kiinteistön omaa vedenhankintaa tai jätevesien poisjohtamista ja käsittelyä varten, jos kiinteistön liittämiselle vesihuoltolaitoksen tai kiinteistöjen yhteiseen verkkoon ei kiinteistön sijainnin vuoksi ole edellytyksiä. Avustusta voidaan myöntää suunnitteluun, toteutukseen ja niitä palvelevista selvityksistä aiheutuviin kustannuksiin. Ylläpitokuluihin ei myönnetä vesihuoltoavustusta. Vesihuoltoavustuksen osuus voi olla enintään 30 % toimenpiteen hyväksyttävistä kustannuksista ja erityisestä syystä enintään 50 % hyväksyttävistä kustannuksista. Avustushakemus toimitetaan alueelliselle ELY keskukselle ennen kuin tuettavan toimenpiteen toteuttaminen aloitetaan. Toteutettaessa vesihuoltotoimenpide valtion työnä, korvattavaksi hyväksyttäviä kustannuksia ovat työ- ja materiaalikustannukset sekä säädöksiin tai lupiin perustuvista velvoitteista toimenpiteen toteuttamisvaiheen aikana aiheutuvat kustannukset. Valtion työnä toteutettavissa toimenpiteissä tuen osuus voi olla korkeintaan 50 % hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista, erityisistä syistä enintään 75 % hyväksyttävistä kustannuksista. 1.12.8 Valmiuslaki (1080/1991) Valmiuslain 40 :n mukaisesti Valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion liikelaitosten ja muiden valtion viranomaisten sekä kuntien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muin toimenpitein varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa. Valmiuslain mukaisesta valmiussuunnitelmasta kunnassa vastaa kunnan ohjesäännön mukaisesti pääsääntöisesti kunnanjohtaja. Valmiussuunnitelmat tehdään kuntien perus- 19