Rytmejä ja rajankäyntiä

1 Rytmejä ja rajankäyntiä

2 Marita Muukkonen, Opetushallitus 1998 Kansi Antti Porkka Taitto Pirjo Hilkku ISBN 952 13 0280 1 Hakapaino Oy

3 Rytmejä ja rajankäyntiä Kokemuksia monikulttuurisuuskasvatuksesta koulujen ja oppilaitosten arkipäivässä Marita Muukkonen (toim.)

4 Lukijalle Euroopan unionin rasismin vastaisena teemavuonna 1997 pyrittiin saamaan koko suomalainen yhteiskunta sitoutumaan hyvien etnisten suhteiden edistämiseen. Kansainvälistyminen ja siihen liittyvä lisääntyvä monikulttuurisuus kuuluvat suomalaisen osaamisen keskeisimpiin haasteisiin, joihin kaikkien oppilaitosten on kyettävä vastaamaan. Suvaitsevaisuuden lisääminen ja rasismin ehkäisy ovat siksi keskeisiä kasvatustavoitteita. Niiden toteutumista Opetushallitus pyrki tehostamaan teemavuonna tukemalla asiaa edistävien hankkeiden käynnistämistä. Opetushallitus toivoo tässä julkaistavien hankeselostusten antavan virikkeitä muille oppilaitoksille. Esitetyt hankkeet jatkuvat ja muovautuvat tulevien vuosien varrella. Ne eivät pyri olemaan toimintamalleja, mutta niistä toivotaan löytyvän esimerkkejä erilaisista suvaitsevaisuuskasvatuksen keinoista, jotka voivat sisältyä oppilaitosten arkipäivään. Kasvatus ja opetus edistävät suvaitsevan yhteiskunnan rakentamista ja elintilan luomista eri kulttuureille. On välttämätöntä, että Suomessa panostetaan edelleen suvaitsevaisuuskasvatukseen. Kasvatustyö edellyttää opettajien ja muun kouluhenkilöstön osaamista sekä oppilaitosjohdon ja oppilaiden tukea. Suuret kiitokset koulujen ja oppilaitosten johdolle, opettajille, opiskelijoille ja muille projekteissa mukana olleille. Jukka Sarjala pääjohtaja

5 Sisällys Lukijalle Jukka Sarjala... 4 Saatteeksi. Sitoudutaan ihmisyyteen Kaarina Suonio... 7 Apollon yhteiskoulu, Pelimannin ala-aste, Helsinki ja Havukosken yläaste, Vantaa En oikein tunne romaneja Anne Luusalo, Marja Paukku ja Tarja Ruohonen... 9 Pelimannin ala-aste, Helsinki Vuoropuhelua suomeksi ja somaliksi Ilona Kuukka... 15 Centrala lågstadiet, Närpes högstadium, gymnasium, medborgarinstitut och Sydösterbottens yrkesskola, Närpes I Österbotten bryts språkmurar ner Johan Berglund, Rainer Böling, Ebba Carling, Christina Holmberg, Steffan Holmberg, Christina Jansson ja Frey Österberg... 17 Keskustan ala-aste, Närpiön yläaste, lukio, kansalaisopisto ja Etelä-Pohjanmaan ammattikoulu, Närpiö Pohjanmaalla murretaan kielimuureja Johan Berglund, Rainer Böling, Ebba Carling, Christina Holmberg, Steffan Holmberg, Christina Jansson ja Frey Österberg... 25 Otavan Opisto Haasteena hiljainen enemmistö Tuija Salminen... 33 Outokummun ammatillinen oppilaitos Lyhyt matka Venäjälle? Eila Nissinen... 39

6 Pohjois-Hervannan yläaste, Tampere Maahanmuuttajatyötä antaumuksella ja talonpoikaisjärjellä Hilkka Haapaniemi... 46 Pukinmäen yläasteen koulu, Helsinki Musiikki kulttuurien välisenä siltana Sampo Idstam ja Pirjo Nenonen... 50 Päiväkehrän ala-aste, Espoo Yhdessä maailmalla: Elämyksellistä oppimista Kaarina Hakuri... 56 Turun Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus Poliisi palveluksessanne Rauno Laine ja Osku Laukkanen... 62 Lopuksi Marita Muukkonen... 64 Järjestöjä ja viranomaisia... 65 Materiaalia... 68

7 Saatteeksi Sitoudutaan ihmisyyteen Kansainvälistyminen alkaa kotiportilta. Kansainvälinen kanssakäyminen ei ole suomalaisille uutta. Tänään se on entistä tärkeämpää. Suomalaiset yritykset ovat toimineet jo pitkään ulkomailla. Suomeen kaivataan yhä lisää yritteliäisyyttä. Ammattiin tähtäävään koulutuksen kaikilla tasoilla kansainvälistymisprojektit ovat opinahjon tason keskeinen mitta. Yleissivistävässä koulutuksessa korostetaan kielitaitoa, kulttuurien tuntemusta ja kansainvälisyyskasvatusta. Haluamme maailmalle ja panostamme siihen. Me myös odotamme, että meitä kohdellaan hyvin Euroopassa ja muualla maailmassa. Onneksi kansainvälistymiseen ei tarvitse hakea kaukaa oppia. Maahanmuuttajat ja kansalliset vähemmistöt ovat lähellämme. Yhdessä toimien opimme kansainvälisyyden perustaitoja, vuorovaikutusta yli kulttuurirajojen ja erilaisuuden hyväksymistä sekä ihmisen arvostamista taustasta, rodusta tai uskonnosta riippumatta. Maahanmuuttaja on voimavara. Ulkomaalaisten osuus väestöstämme on läntisen Euroopan pienin, mutta määrä on kuitenkin kasvanut nopeasti. Kehityksen myötä on tullut paljon hyviä asioita ja uusia mahdollisuuksia. Pakolaisia vastaanottaneet kunnat ovat onnistuneet kansainvälistymisessä paremmin kuin kunnat, joissa ei ole kokemuksia ulkomaalaisten kanssa elämisestä. Kouluissa, joissa on ulkomailta tulleita pieniä tai suuria oppilaita, kasvetaan kansainvälisiin taitoihin ja valmiuksiin luonnonmenetelmällä. Tutkimus, kauppa, taide ja urheilu ovat hyötyneet uussuomalaisista. Meillä on huomattu Ruotsin tapaan, että maahanmuuttajien lapset muodostavat lahjakkuusreservin monilla aloilla. Syntyvyyskin on liian alhainen Suomen tulevaa ikärakennetta ajatellen. Maahanmuuttajien myötä suomalaiseen arkeen on tullut enemmän iloa ja väriä. Ajatellaan vaikka ruokakulttuuria tai musiikkia. Muukalaispelko synnyttää rasismia. Kaikki eivät iloitse kansainvälisyyden lisääntymisestä kaukaisessa ja luonnonoloiltaan ankarassa maassamme. Erilaisuuden pelko on omaa epävarmuuttamme. Se ruokkii ennakkoluuloja, jotka voivat kypsyä rasismiksi; avoimeksi tai peitellyksi syrjinnäksi. Rasismilla on monet kasvot. Se ulottuu tylystä viranomaiskohtelusta katuväkivaltaan ja eristetyksi joutumiseen lukemattomissa arjen tilanteissa. Rasismi on rikos ihmisyyttä vastaan. Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Rasismin tekee vakavaksi se, että yksilö joutuu kärsimään ryhmään kohdistuvista ennakkoluuloista. Syrjintä on leimaamista ja alistamista. Syrjintään syyllistyvä oikeuttaa tekonsa pitämällä syrjimänsä ihmisen edustamaa ryhmää vähemmän arvokkaana kuin omaansa ja siis tätä ihmistä vähemmän arvokkaana kuin itseään. Pahimmat hirmuteot historiassa on tehty ja tehdään tänäänkin etnisten ja uskonnollisten erojen nimissä. Rasismi on aina vaarallista.

8 Ihmisyyden kunnioittamisen, jokaisen ihmisen arvon tunnistamisen, tulisi olla itsestäänselvyys. Toisen polkeminen ei lisää omaa arvoa. Se pienentää molempien ihmisyyttä. Arki ratkaisee kotoutumisen. Maahanmuuttajan päivittäinen elinympäristö ja kohtaamiset naapureiden, opiskelutovereiden ja mahdollisten työtovereiden, viranomaisten, palveluhenkilöstön, kadunmiesten ja -naisten kanssa ovat tärkeimpiä. Torjutuksi tai hyväksytyksi tuleminen arjen lukemattomissa tilanteissa on minäkuvan kannalta mullistava kokemus kenelle tahansa. Maahanmuuttaja on erityisen herkistynyt ympäristön reaktioille. Usein hän tulee ylivoimaisen vaikeista olosuhteista ja joutuu ponnistelemaan jatkuvasti tottuakseen uuden ympäristön odotuksiin. Hän tarvitsee hyviä kokemuksia ja tukea, ei tölvimistä ja tuijottamista. Hiljainen enemmistö on avainasemassa. Enemmistö suomalaisista ei ole rasisteja. Enemmistö on kuitenkin hiljaa, ei puutu tilanteisiin, eikä ota avoimesti kantaa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin omalla käyttäytymisellään. Ei ole pakko piiloutua hiljaiseen enemmistöön. Jokaisen kohdalle tulee tilanteita, joissa voi vastustaa muukalaisvihaa ja vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Katsotko sivuun jos maahanmuuttajaa kohdellaan huonosti, myötäiletkö jos vähemmistöjä haukutaan, nauratko mukana jos kerrotaan rasistisia vitsejä. Rasismi ei ole isänmaallisuutta. Tutkimusten mukaan jotkut nuoret, varsinkin pojat, pitävät rasismia isänmaallisuutena. Suurempaa väärinkäsitystä ei ole olemassa. Isänmaallisuus on hyvä asia. Tämän päivän maailmassa voimme olla ylpeitä isänmaastamme vain jos täällä kohdellaan kaikkia ihmisiä ihmisinä. Lainsäätäjä ja viranomaiset huolehtivat maahanmuuttajapolitiikastamme. Se ei ole hallitsematonta. Yksilön ei tule ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Lisäksi rasistiset teot ovat isänmaamme lainsäädännön mukaan rangaistavia. Ennakkoluulojen ja vihan lietsomisella ei saa tehdä kauppaa. Osa mediasta käyttää vastenmielisellä tavalla muukalais- ja vähemmistövihaa myynnin edistämiseen. Kunnalliset tiedotusvälineetkin repivät mielellään myyviä otsikoita kielteisistä asioista. Suuren yleisön kuva maahanmuuttajista ja vähemmistöistä muodostuu paljolti median kautta. Mediaan kannattaa vaikuttaa ja siltä voi vaatia tasapuolisempaa uutisointia vähemmistökysymyksissä. Ihmisoikeuksia ei voi alistaa gallupdemokratialle. Jokainen ihminen on rodusta, uskonnosta, kielestä, iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmisoikeuksien piirissä. Ihmisen arvosta tai oikeuksista ei voi päättää mielipidetiedustelujen perusteella. Ihmisiin kannattaa luottaa. Silloin voi saada nenilleen, mutta silloin saa myös monin verroin enemmän kanssakäymiseen rohkaisevia kokemuksia. Ryhmää koskevat ennakkoluulot ruokkivat rasismia. Ennakkoluulot osoittautuvat harhaanjohtaviksi, kun tutustumme yksilöön. On hyvä muistaa, että ihminen ei ole täydellinen; emme me Suomessa syntyneet eivätkä muualta tänne tulleet tai perinteiset vähemmistömme. Silti ja sen vuoksi voisimme suvaita toisiamme paremmin. Kaarina Suonio Rasismin vastaisen valtuuskunnan puheenjohtaja

9 Apollon yhteiskoulu, Pelimannin ala-aste, Helsinki ja Havukosken yläaste, Vantaa En oikein tunne romaneja Anne Luusalo, Marja Paukku & Tarja Ruohonen Apollon yhteiskoulu ja Pelimannin ala-aste Helsingistä sekä Havukosken koulu Vantaalta toteuttivat projektin, jonka tarkoituksena oli selvittää pääkaupunkiseudun oppilaiden mielipiteitä ja käsityksiä romaneista. Romaniväestön koulutusyksikön kulttuurisihteeri Janette Grönfors Opetushallituksesta ehdotti romaniteemaa käsittelevää ainekirjoitusprojektia Pelimannin ala-asteelle. Projektiin pyydettiin mukaan Apollon yhteiskoulu ja Havukosken koulu. Koulut pyrittiin valitsemaan sellaisilta alueilta, joilla asuu romaneja tai jotka ovat muuten monikulttuurisia. Alueilla on paljon kaupungin vuokra-asuntoja, mikä luo oman leimansa elämälle ja mahdollistaa erilaisten ihmisten kanssakäymisen. Apollon yhteiskoulu: Rohkeasti puolesta ja vastaan Apollon yhteiskoulussa on noin 600 oppilasta: yläasteella 350 ja lukiossa 250. Romaneja on koulussa yksitoista ja maahanmuuttajia kaksikymmentäyhdeksän. Aineita kirjoittivat koulun yhdeksäsluokkalaiset. Janette Grönfors kävi esittelemässä luokille romanikulttuuria. Vierailu koettiin oikealla tavalla informatiiviseksi ja kiihkottomaksi. Janetten käynnillä oli erittäin myönteinen vaikutus romaneihin, mutta myös muut oppilaat suhtautuivat aiheeseen asiallisesti ja kiinnostuneesti kysellen ja keskustellen. Opettajat rohkaisivat oppilaita kertomaan kirjoitelmissaan rehellisesti omia mielipiteitään. Jo otsikot tarjosivat mahdollisuuden ottaa kantaa myönteisesti tai kielteisesti. Aiheet olivat: 1. Mitä tiedän romaneista? 2. Käsityksiäni romaneista 3. Millaista olisi elää vähemmistön edustajana Suomessa? 4. Tuntemiani romaneja 5. Ystäväni on romani 6. Minäkö rasisti? 7. Sellaisia romanit ovat 8. Kohtasin kerran tiellä mustalaisen Apollossa kirjoitettiin kolmen päivän aikana 102 ainetta. Osa aineista kirjoitettiin ennen Janette Grönforsin informaatiotilaisuutta ja osa sen jälkeen, mikä näkyi kirjoitelmissa runsaampana historiatietojen osuutena.

10 Yhdessätoista aineessa oli erittäin positiivisia kokemuksia. Saman verran löytyi selkeästi kielteisiä aineita. Loput aineet sijoittuivat sarjaan rohkeasti pohdiskellen puolesta ja vastaan. Useat kirjoittajista korostivat, että jotkut kokemukset olivat kavereiden kertomia, joten niihin pitää suhtautua varovasti. Kymmenellä oppilaalla oli hyviä kokemuksia romaniystävistä. Yhdellä oppilaalla oli romaniperhe tuttavana. Muutamilla oli kokemuksia naapuruudesta romanien kanssa. Monissa kirjoitelmissa kaivattiin lisää tietoa romanikulttuurista, jotta romaneja voisi ymmärtää paremmin. Toivottiin myös, että heihin voisi tutustua vaikka romanikodeissa. Tietoisuus romanien syrjinnästä nousi esille muutamissa aineissa. Aineissa huomioitiin, että Suomessa romaneilla on nykyään paremmat olot kuin muualla maailmassa. Muutamissa aineissa mainittiin myös se, että romanin tekemä rike tai rikos nostetaan helpommin esille lehdistössä kuin valtaväestöön kuuluvan tekemä rike. En oikein tunne romaneja. Jotkut sanovat, että ne ovat täysiä pettureita ja jotkut taas, että ihan OK. Kuten jo sanoin, en tunne heitä, joten en voi leimatakkaan. Toivoisin, että tuntisin heitä paremmin.[ ] En ole mikään rasisti, joten minua ottaa pannuun se, että jos joku romani tai joku muu tummaihoinen tekee rikoksen, niin siitä on hirveä etusivun juttu lehdessä, mutta jos joku suomalainen tekee rikoksen siitä ehkä on jossain takasivulla pari riviä tekstiä. (Poika, 9-luokka.) Muutama nuori pohti, että on varmaan aika raskasta olla vähemmistön edustaja, koska silloin saa taakakseen inhoa ja syrjintää. Moni myönsi ennakkoluulonsa, mutta halusi päästä niistä eroon ja oppia suhtautumaan kaikkiin etnisiin ryhmiin avoimesti ja myönteisesti. Yksi kirjoittaja kiteytti ajatuksensa näin: Vähänkin rasismia on liikaa rasismia. Minä en henkilökohtaisesti ole rasisti tai ainakaan halua olla. Minuunkin kuitenkin vaikuttaa toisten puheet. Yritän kuitenkin miettiä, ovatko ne vain juoruja. Kaiken kaikkiaan ei minulla ole mitään romaneja vastaan. (Poika, 9-luokka.) Nuorilla oli myönteisiä kokemuksia romanien musikaalisuudesta, kauniista vaatteista, reiluudesta, perhe- ja sukurakkaudesta, ryhmähengestä, vanhempien kunnioittamisesta, puhtaudesta, kädentaidoista, hevostenhoidosta sekä raveista. Ensimmäinen asia, jota ihailen romanikulttuurissa, on heidän sukurakkautensa. Perisuomalaisissa perheissä tämä on harvinaisempaa, ainakaan sitä ei näytetä yhtä avoimesti. Romanit ovat muutenkin herkästi, voimakkaasti ja avoimesti reagoivia ihmisiä, ja kun joku on esimerkiksi joutunut sairaalaan, käy koko suku

11 häntä katsomassa. Kaikkein parasta on, että vierailijat ovat mukana omasta halustaan, huolestaan ja kiintymyksestään. (Tyttö, 9-luokka.) Romanien vilkkaus nousi positiivisena asiana esille. Romanit eivät jurota, vaan ovat avoimia, rohkeita ja iloisia. Aineissa mainittiin myös, että romaneilla on hyvä itsetunto. Useissa aineissa painotettiin romanien olevan samanlaisia kuin muidenkin ihmisten. Nuoret huomioivat sen, ettei yhden ikävän tapauksen takia saa tehdä yleistyksiä koko romaniväestöstä: yksilö ei ole koko yhteisö. Kielteisinä kokemuksina nousivat aineissa esille mm. seuraavat asiat: romaneja pitää varoa, väistää, välttää, pelätä romanin kohdatessa pitää olla kontrolli päällä, ettei sano mitään väärää romanit ovat epärehellisiä, äkkipikaisia, kiivaita, ylimielisiä, itsekkäitä, koviksia, tappelunhaluisia, hyökkääviä, rääväsuisia loisia, kovaäänisiä, itsetietoisia, temperamenttisia, hankalasti lähestyttäviä, epäluotettavia romanit halveksivat muita, ovat itse rasisteja, kiroilevat, ylpeilevät, koreilevat vaatteilla, varastavat, huijaavat, ovat laiskoja, eivät tee töitä tai käy kouluja eivätkä välitä säännöistä romanit pitävät itseään muita parempina, vaativat itselleen etuja vaikkeivät tee itse mitään romanit kerjäävät ja elävät sosiaalituen varassa ja vievät asunnot romaneilla on iso suku, joka vie ihmiseltä mahdollisuuden yksityisyyteen romanit todistelevat miehisyyttään romanit ovat itse luoneet asemansa Vaikka en pidäkään romaneista, niin ovathan hekin ihmisiä, vain erilaisia kuin me. Ehkä suomalaiset eivät pidä mustalaisista, mutta ei se meistä rasisteja tee. Entä pitävätkö romanit meistä? Vastaus on valehtelematta varmasti, että he eivät pidä meistä erityisesti. Ovatko he silloin rasisteja? Vaikka he ovatkin vähemmistöä, niin me käymme rehellisesti työssä ja maksamme rehellisesti veroja ja pidämme yhteiskuntaamme pystyssä. (Tyttö, 9-luokka) Projekti sytytti opettajat ja oppilaat. Opettajainkokouksessa nousi esille vahva ajatus, että kaikista vähemmistökulttuureista tarvittaisiin tietoiskuja. Romani-teeman ympärille kaivataan yhteistyökumppaneita Helsingin keskustasta ja muualta Suomesta. Mielessä liikkuu kauaskantoisempi ajatus: romaneihin suhtautumisesta voitaisiin tehdä tutkimus.

12 Havukosken koulu: Erot kielessä ja pukeutumisessa Havukosken koulussa on neljäsataa oppilasta, joista maahanmuuttajia on noin viisikymmentä. Koulussa ei ole tällä hetkellä romaneja. Janette Grönfors esitteli romanikulttuuria oppitunnin ajan projektiin osallistuville seitsemäsluokkalaisille ja heillä oli mahdollisuus kysellä romaneista. Kirjoitelman otsikkona oli Romanit ja muut suomalaiset mikä meitä yhdistää?. Puolet kahdestakymmenestä kirjoitetusta aineesta oli neutraaleja, referaatti-tyyppisiä kirjoitelmia. Janetten jakamaa tietoa oli toisteltu melko uskollisesti. Esille nousivat mm. Intiasta lähdön syyt, kiertolaiselämä ja vanhat ammatit. Tähän vaikutti todennäköisesti se, että useimmilla kirjoittajista ei ollut aikaisempia kokemuksia romaneista. Otsikkoa Romanit ja muut suomalaiset mikä meitä yhdistää? oli käsitelty harvassa aineessa. Neljässätoista aineessa oli otsikon sijaan pohdittu erottavia ominaisuuksia lähinnä kielessä ja pukeutumisessa. Omia havaintoja oli viidessä kirjoitelmassa. Selkeästi negatiivisia kokemuksia oli kahdessa aineessa. Minun mielestäni romanit varastavat paljon, olen itse nähnyt ja kuullut. He varastavat kultaliikkeistä kultakelloja, koruja. He myös ryöstävät vanhuksia, vanhuksilta he vievät rahaa. On hyvät puoletkin, jotkut tekevät paljon työtä Jotkut romanit myyvät varastettua roinaa, jotkut taas itse hankittua tavaraa. (Poika, 7-luokka.) Huonoina piirteinä esitettiin mm. varasteleminen, ryösteleminen, puukottaminen, uhkaileminen, riidan haastaminen, huumeiden ja varastetun tavaran myynti, kiivasluonteisuus, valehteleminen ja huijaaminen. Myönteisinä kokemuksina nousivat esille mm. perheen ja suvun kiinteys, perinteet, upeat vaatteet ja hevosharrastus. Yksi kirjoittajista kertoi, että perheellä oli romanituttuja. Viidessä aineessa oli korostettu, ettei negatiivisia kokemuksia saa yleistää. Suosituimmaksi ammatiksi mainittiin raviurheilu. Havukosken koulussa suvaitsevaisuuskasvatusta jatketaan ja laajennetaan. Oppilaat on tarkoitus viedä katsomaan tanssiteatteri Raatikon monikulttuurista tanssiteosta Romeo ja Julia, jonka teemoja ovat rakkaus, ennakkoluuloisuus, suvaitsemattomuus ja viha. Ennen esitystä oppilaat osallistuvat työpajaan, jossa on tavoitteena antaa tietoa ja iloa tanssista sekä tarjota tekemisen kautta oivalluksia ihmisenä olemisesta. Empatiaa herätellään elämyksien kautta. Suvaitsevaisuus-teemaa käsitellään myöhemmin erilaisissa kirjoitustehtävissä. Suvaitsevaisuuskasvatus toteutuu ennen kaikkea arjessa: kaikilla on Havukosken koulussa samat oikeudet ja velvollisuudet ja töitä tehdään yhdessä. Vuosittain koulussa järjestetään kansainväliset päivät, jolloin rakennetaan näyttelyitä eri maista ja pidetään basaari, johon oppilaat valmistavat kotimaansa herkkuja myytäviksi. Maahanmuuttajaperheiden nuoret esittelevät muulloinkin kulttuuriaan sekä koulussa että koulun ulkopuolella, esimerkiksi tanssiesityksin. Suvaitsevaisuuskasvatuksessa ovat mukana monet tahot, esimerkiksi oman äidinkielen opettajat ja oppilaiden vanhemmat.

13 Pelimannin ala-aste: Arviot asialinjalla Pelimannin ala-asteella on noin 390 oppilasta, joista romaneja on seitsemän ja maahanmuuttajia viisikymmentäkolme. Ainekirjoitusidea esiteltiin ensin opettajainkokouksessa, jossa se sai neutraalin vastaanoton. Ajatusta elävöitettiin romanilasten musiikkikasetilla, lauluvihkolla, romanien Latvo diives -lehdellä ja kirjalla Kultaiset korvarenkaat. Opettajilta pyydettiin, että he tutustuisivat materiaaleihin ja esittelisivät niitä luokissa. Romaniprojektissa oli mukana yksi 5. luokka ja mukautetun opetuksen (EMU) 3. 4. luokka. Aineita kirjoittavissa luokissa tutustuttiin ensin opettajien saamiin materiaaleihin. Viidesluokkalaiset pysyttelivät asialinjalla aineistoa arvioidessaan. Kolmosnelosluokkalaiset olivat aiheesta aidosti innostuneita. Luokan asenne oli ainekirjoituksen aikanakin todella positiivinen. Se, että luokassa on ollut kaksi kertaa romaniavustaja, on vaikuttanut luonnollisen ja tuttavallisen asenteen syntymiseen romaneja kohtaan. Luokalla on aina ollut myös romanioppilas tai kaksi. Ennen aineiden kirjoittamista Janette Grönfors vieraili luokissa. Pienetkin oppilaat kuuntelivat Janettea keskittyneesti, vaikkeivät osanneetkaan heti tehdä kovin monia kysymyksiä. Aineet kirjoitettiin aiheesta Romanien maailma. Janetten pitämällä informaatiotilaisuudella oli selvä vaikutus kirjoitelmiin, jotka olivat melko asiapitoisia. Toki mukana oli oppilaiden omiakin kokemuksia esimerkiksi romanikoulukavereista, -kouluavustajista ja -naapureista. Kolmosnelosluokkalaisten aineista nousivat myönteisinä asioina esille mm. kauniit korut ja vaatteet, yleensä romanien kauneus, reiluus, iloisuus, ystävälliset tavat, perheen tärkeys, hienot juhlat, rohkeus puhumiseen ja laulutaito. Aineissa mainittiin myös, että romaneilla on kaunis lippu, ja he ajelevat Mersuilla. Hämmentävinä seikkoina oppilaat olivat kokeneet mm. villeyden, räyhäämisen, valehtelemisen, huijaamisen, häiritsemisen, tappelemisen, riitelemisen, kerjäämisen, pelottavuuden ja puukot. Käsitykset romanien elinkeinoista vaihtelivat hevosten ja pitsien myynnistä työttömyyteen. Meidän rapussa alapuolella asuu viisi romania. He ovat kivoja ihmisiä ja juttelevaisia, mutta joskus mekastavat, vaikka on heillä ystävälliset tavat. Tamara asuu mummonsa luona, ja Tamara saa välillä leikkiä meillä. Joskus mummo huutaa sen pois ja räyhää kamalasti. Heillä on maatila ja paljon hevosia. Naiset tekevät käsitöitä ja miehet myyvät hevosia ja viinaa ja kelloja. [ ] Meidän perhe kyllä tykkää romani-ihmisistä. Romanit eivät tykkää olla vankilassa, sillä he eivät saa paljon ruokaa vankilassa. Niitten pitäisi olla enemmän kunnolla. (Tyttö, 4-luokka.) Viidesluokkalaiset mainitsivat myönteisinä piirteinä mm. romanien ystävällisyyden, rehellisen työnteon, hevosten kasvattamisen, musikaalisuuden, kauniit puvut, liikunnassa ja veistossa pärjäämisen, käsityötaidot, opiskelun, menestymisen, vanhempien kunnioittamisen sekä oman kielen. Aineissa kerrottiin myös, että romanit ovat hyviä ystäviä ja ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin suomalaiset. Kielteisinä käsityksinä

14 nousivat esille mm. varastaminen, kiusaaminen, puukon kantaminen sekä se, että romanit eivät käy mielellään koulua. He ovat usein jälki-istunnossa ja suomen kieli on heille joskus vaikeaa. Löytyi myös maininta, että romaneja syrjitään, eivätkä he saa työtä. Romanien pilkkaaminen voi johtua siitä, että heitä ei lähetetä tarhoihin ja kerhoihin. Jos heidät lähetettäisiin tarhoihin ja kerhoihin, niin muut ihmiset oppisivat olemaan heidän kanssaan. Se olisi hyvä asia, koska pienenä oppii enemmän.[ ] En vastusta romaneja, mutta en tiedä, että kun romaneille hankitaan mekko, niin pitääkö siihen ottaa kasvunvaraa? (Tyttö, 5-luokka.) Viidesluokkalaisille luettiin aineiden kirjoittamisen jälkeen muutamia Apollon yhdeksäsluokkalaisten kirjoitelmia. Niihin suhtauduttiin asiallisesti ja analysoivasti. Oppilaat olivat iloisia ja ylpeitä siitä, että he olivat saaneet olla projektissa mukana. Romaniprojektilla on ollut positiivisia vaikutuksia, vaikka ne eivät vielä näy konkreettisina koulun ulkopuolella. Projekti on antanut rohkeutta laajentaa yhteistyöverkostoa, joka on jo varsin laaja. Työtä tehdään mm. sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisten, poliisin, nuorisotoimen, kirjaston ja seurakunnan kanssa. Yhteistyöstä toivotaan tietoista ja jatkuvaa. Koulussa aiotaan järjestää romanikulttuurin esittelytilaisuus, johon kutsutaan lähikoulujen opettajat, muita yhteistyökumppaneita ja paikallislehden toimittaja. Tilaisuuteen pyydetään romaneja kertomaan kulttuuristaan sekä laulamaan ja soittamaan. Vastaavia tilaisuuksia on tarkoitus järjestää syksyisin uusille koulutulokkaille, tosin pienimuotoisempina. Silloin otetaan mukaan jokaisen koulussa esiintyvän kulttuurin esittely. Kun vähemmistökulttuureista kerrotaan jo ensimmäisinä kouluvuosina, lasten suhtautuminen muodostuu luontevaksi. Samalla pyritään pääsemään rakentavaan yhteistyöhön eri kulttuuritaustaisten ihmisten kanssa. Koulu elää kansainvälisyyttä vahvasti arjessaan. Esimerkiksi viime vuonna järjestettiin kansainvälinen toimintapäivä, jossa tutustuttiin egyptiläiseen maanmittaukseen, pystytettiin erilaisia näyttelyitä, laulettiin, leikittiin, kerrottiin satuja ja maalattiin. Koulussa toimii myös avoin, kaksikielinen opetusryhmä.

15 Pelimannin ala-aste, Helsinki Vuoropuhelua suomeksi ja somaliksi Ilona Kuukka Pelimannin ala-asteen kaksikielisessä opetusryhmässä opiskelee kuusitoista erityistuen tarpeessa olevaa ala-asteen oppilasta, kahdeksan somalialaista ja kahdeksan suomalaista. Ryhmä on toiminut syksystä 1996 lähtien. Luokan tavoitteet, opetuksen järjestelyt ja erilaiset toimintatavat ovat täsmentyneet kokeilun kestäessä. Monet alkuvaiheen ratkaisut muuttuivat ensimmäisen vuoden jälkeen. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kokeilu virallistetaan lukuvuonna 1998 1999. Yksi ryhmän toiminnan tavoitteista on kuntouttaa mahdollisimman moni oppilas yleisopetukseen. Kokeilu on tarjonnut aikaa, rauhaa ja tilaa lasten oppimisvaikeuksien arvioimiselle. Jos ja kun joku oppilaista on siirtymässä takaisin yleisopetukseen, hänelle pyritään järjestämään tätä ennen riittävän pitkä harjoittelujakso.virallinen siirtymispäätös tehdään harjoittelujakson jälkeen. Kun erityisluokan oppilas on harjoittelujaksolla, erityisluokkaan voidaan sijoittaa sellainen yleisopetuksen oppilas, joka hyötyy pienryhmäopetuksesta. Tätä kutsutaan kuntoutusjaksoksi. Kahden vuoden aikana jo neljä oppilasta on siirtynyt yleisopetukseen. Luokka toimii myös avoimena erityisopetuspisteenä ja pyrkii häivyttämään erityisopetuksen ja yleisopetuksen rajaa. Avoin erityisopetus tarkoittaa käytännössä sitä, että oppilailla on tunteja sekä erityisopetuksen että yleisopetuksen ryhmissä. Jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma tai opinto-ohjelma lukuvuodeksi kerrallaan. Toisin sanoen kullakin oppilaalla on oma lukujärjestyksensä. Mutta mikään ei suju ongelmitta. Avoimen erityisopetuksen mallin toteuttaminen ei ole aina onnistunut. Se vie paljon aikaa koulussa, jossa työtapa on uusi. Luokassa on suurimman osan aikaa kaksi opettajaa ja kahdenkielistä opetusta, suomeksi ja somaliksi. Somalialaisilla lapsilla on mahdollisuus oppia uusia käsitteitä yhtä aikaa molemmilla kielillä. Ryhmän toiminnan puitteissa laaditaan ja kokeillaan kaksikielistä oppimateriaalia sekä kehitetään maahanmuuttajien oppilasarviointia. Ensimmäisenä vuonna oppimateriaalin laatimisessa oli omat ongelmansa: valmiin julkaisun somaliankielinen käännös jouduttiin korjaamaan kokonaan. Lasten keskinäistä vuorovaikutusta ja vuoropuhelua kahden kulttuurin välillä edistetään luokassa päivittäin. Arki ei ole aina ruusuilla tanssimista: kokeilun aikana on kohdattu monia kulttuuriin ja uskontoon liittyviä kysymyksiä. Lasten väliset riidat on käyty aina niiden oikeilla nimillä, ei koskaan suomalaisina ja somaleina. Omaa kulttuuria on korostettu vain myönteisessä merkityksessä. Loppujen lopuksi kulttuurit ja traditiot ovat ihmisten tekemiä kaikesta ihmisen aikaan saamasta voidaan keskustella. Kysyminen ja ihmettely ovat vuoropuhelua aidoimmillaan. Aito vuoropuhelu on ainoa tie sellaiseen monikulttuurisuuteen, joka tunnustaa eri ryhmien välisen tasaarvon.

16 Yhteystiedot Apollon yhteiskoulu Arentinpolku 1 00410 Helsinki Lehtori Annika Heikkinen Äidinkielen opettaja Marja Paukku puh. 09 566 3957 Havukosken yläaste Tarhakuja 2 01360 Vantaa Äidinkielen opettaja Anne Luusalo puh. 09 839 4536 Pelimannin ala-aste Pelimannintie 16 B 00420 Helsinki Erityisluokanopettaja Ilona Kuukka Vs. luokanopettaja Seija Lehmus Erityisluokanopettaja Tarja Ruohonen puh. 09 310 822 12 Opetushallitus Romaniväestön koulutusyksikkö Hakaniemenkatu 2 00530 Helsinki Kulttuurisihteeri Janette Grönfors puh. 09 774 773 09

17 Centrala lågstadiet, Närpes högstadium, gymnasiet, medborgarinstitutet och Sydösterbottens yrkesskola, Närpes I Österbotten bryts språkmurar ner Johan Berglund, Rainer Böling, Ebba Carling, Christina Holmberg, Staffan Holmberg, Christina Jansson & Frey Österberg I Närpes tror man på nätverk: Centrala lågstadiet, Närpes högstadium, gymnasiet, medborgarinstitutet och Sydösterbottens yrkesskola genomförde tillsammans projektet Tillsammans mot rasism. Resultatet var tre evenemang för allmänheten samt skolornas egna delprojekt som omfattade allt från inköp av litteratur på bosniska till en gemensam hobbykurs för finsk- och svenskspråkiga. I Närpes i Österbotten är 90 % av befolkningen svenskspråkig. De finskspråkiga är inte längre den enda minoritetsgruppen i Närpes. De första vietnamesiska båtflyktingarna anlände 1988. Då inleddes ett integreringsprojekt med hjälp av vänfamiljer för att flyktingarna lättare skulle kunna anpassa sig till det dagliga livet på orten. Några år senare togs ytterligare en grupp flyktingar från Vietnam emot och i mitten av 90-talet anlände två flyktinggrupper från Bosnien. Alla tre minoritetsgrupper uppmärksammades i projektet. Närpes medborgarinstitut och gymnasium arbetade främst med att bryta ner språkmuren mellan finsk- och svenskspråkiga. Man har samarbetat redan tidigare med ett akvarieprojekt där ungdoms- och vuxenskolorna i Närpes deltog. Kontakter har knutits också med de tvåspråkiga grannstäderna Kaskö och Kristinestad, samt med de finskspråkiga Teuva, Jurva och Ilmajoki. Rektorer, lärare och elever samarbetar alla i nätverket. Studiehandledarna i Närpes och Teuva arrangerade t.ex. en tvåspråkig utbildningsmässa tillsammans. I den deltog också elevernas föräldrar. Är jag rasist? Vid projektets inledande föreläsning begrundades frågan Är jag rasist?. Ann- Christine Marttinen från Finska missionskyrkan tog under sin föreläsning upp huruvida ett mångkulturellt samhälle uppfattas som ett hot mot den enskilda individen, eller om det bara är att uppfatta som en utmaning. Hon behandlade också orsaker till att kulturkrockar uppstår och hur de går att undvika. Föreläsningen vände sig till allmänheten samtidigt som den fungerade som en halv fortbildningsdag för skolornas lärare. Under pausen bjöds det på kaffe med bosniska bakverk och två rwandiska pojkar underhöll med sång. Deltagarantalet var stort, vilket kanske bidrog till att det inte uppstod någon diskussion efteråt. Föreläsningen hölls på svenska, men man hade förberett sig på att tolka till finska vid behov. Åhörarna förstod ändå svenska så väl att tolkning var onödig.

18 Hembygden och språkgränserna Är språkgränserna en begränsning eller en tillgång? I vilken grad kan en individ hålla fast vid sitt modersmål? I vilket skede är det dags att byta språk för att underlätta kommunikationen? Skall man alls byta språk? Kring dessa frågor diskuterade man vid en sammankomst där tre inledare berättade om hur de uppfattat flyttningen hemifrån till en ny ort och vilka problem de stött på. Sjökapten Sven-Evert Norrback inledde med att berätta om hur han blivit bemött i olika länder. På grund av sitt jobb har han ofta varit tvungen att flytta från ett land till ett annat. Norrback har dessutom flyttat från sin hemort Närpes till finskspråkiga Teuva. Martina Westesson beskrev hur hon upplevt flyttningen från Stockholm till Närpes. Hennes modersmål var svenska, så logiskt sett borde hon inte ha stött på språkbarriärer och andra språkliga problem i ett svenskspråkigt område. Hon lade ändå märke till fördomar som bottnade i det att hon var en före detta storstadsbo. Språkproblem uppstod också på grund av dialektens starka ställning i Närpes. Minna Varho hade i sin tur nyligen flyttat från Åbo till Närpes. Hon var finskspråkig, men talade svenska flytande. Hon berättade om sina försök att få service på finska i affärer och vid offentliga instanser, samt om de varierande reaktioner hon stött på. Diskussionen blev livlig efter de inledande inläggen. Endast nio åhörare fanns på plats, men de var mycket engagerade av ämnet. Många hade egna erfarenheter av språkproblem i samband med byte av hemort. Att alla satt kring samma bord och drack kaffe under diskussionens lopp bidrog till den avspända stämningen. Kulturchocker och kulturkrockar Kenyanen David Otieno, som bor i Närpes, föreläste om kulturchocker och kulturkrockar. David Otieno är gift med en närpesbo och han har bott i Finland ett år. Han inledde med att på ett levande sätt beskriva de kulturchocker han upplevt i sitt hemland Kenya, där skillnaderna mellan olika stammar kan vara mycket stora. Han fortsatte genom att berätta om kulturkrockar han råkat ut för då han träffat finländare. David Otieno beskrev också sitt hemlands kultur för att åhörarna lättare skulle förstå hur han i början upplevde t.ex. finländska traditioner, vår matkultur och vårt sätt att bo. Efter rungande applåder uppstod en livlig diskussion. Centrala lågstadiet: Bosnisk litteratur och diskussion om mobbning Har du hört talas om författarna Mirko Kovac och Marko Vesovic? I dag finns dessa författares prosa att få på bosniska på Närpes stadsbibliotek. Centrala lågstadiets lärare märkte att det inte fanns litteratur på bosniska på stadens bibliotek. Bibliotekarien bekräftade att så var fallet och man beslöt att beställa ett tjugotal böcker på bosniska från Stockholm. I samlingen ingick poesi, prosa, facklitteratur, memoarer, barnböcker och religiös litteratur. I Närpes bor c. 100 bosnier. Lärarna på lågstadiet har lagt märke till de första tecknen

19 på att eleverna varken behärskade svenska eller modersmålet flytande. Utvecklingen kan leda till ökade problem, såväl språkliga som andra. Många forskningsresultat pekar på att en stark förankring av identiteten i den egna kulturen kan göra det lättare att finna sig till rätta i en ny miljö. Litteraturen fick för bosnierna bli ett redskap för en ökad känndom om bosnisk kultur. Det är viktigt att man på biblioteken ser till att olika grupper, oberoende av nationell eller etnisk tillhörighet, får sina behov tillgodosedda. Språket är kulturens hemland. Utan modersmål är människan hemlös. Böckerna är inte bara en viktig källa för kunskap och färdigheter. De hjälper oss också att bredda vår världsbild. Men när biblioteket fungerar som bäst är det mer än ett ställe där man få låna böcker. Biblioteket kan också skapa möjligheter för olika människor att träffas. På biblioteket kan man t.ex. berätta sagor och berättelser på olika språk, arrangera diskussioner eller läsa om vad som händer i världen i tidningar och på internet. På lågstadiet ordnades också en föreläsning om mobbning och rasism för föräldrar och personal. Mobbning och brist på tolerans diskuteras ständigt i skolvärlden. I Centrala lågstadiet har man inte lagt märke till problem med rasistiska förtecken. Den typen av problem ökar dock då eleverna blir äldre. Därför är det viktigt att påverka hemmens attityder i denna fråga. I och med en ökande internationalisering ökar också behovet av fostran till en större tolerans. Centrala lågstadiets elever är världsmedborgare: många har via internet fått vänner på olika håll i världen och barnen gör också en samnordisk tidning. Den välgörenhetskonsert eller musikal som ordnas varje år har blivit en tradition. Intäkterna doneras till Unicef eller någon annan organisation som hjälper världens barn. Närpes högstadium: Rock och folkdanser Lärarna på högstadiet överraskades av att flyktingarna och invandrarna var så villiga att presentera sin egen kultur vid olika evenemang i skolan. En annan positiv överraskning var att eleverna så gärna engagerade sig i projektet för en ökad tolerans. Skolans elevkår föreslog t.ex. en konsert med ett bosniskt band. Projektet Att öka tolerans och förebygga rasism inledde utbildningen av stödelever i Närpes, Kaskö och Kristinestad. Ann-Christine Marttinen från Finska missionskyrkan diskuterade tillsammans med eleverna det fina med skillnader mellan folk och kulturer. Konserten med det bosniska bandet ordnades för niorna. Rock, traditionella bosniska folkvisor samt bosnisk och thailändsk folkdans ingick i programmet. En dag fylldes skolans aula med torgstånd. I stånden bjöd vietnamesiska, rwandiska, bosniska och ryska invandrare på information och smakupplevelser från sina tidigare hemland. Efter en runda bland torgstånden visste eleverna att Burek-piråg serveras vid bosniska middagsbord, att man äter räkchips i Vietnam och att man rostar jordnötter i Rwanda. Eleverna besökte torget klassvis så att de skulle få bekanta sig med stånden utan att skuffas och trängas. Förberedelserna inför torgdagen gjordes inom ramen för flera ämnen. Arbetet inleddes genom att man tog reda på vilka nationaliteter som fanns representerade i Närpes. Överraskande många märken dök upp på världskartan: Algeriet, Danmark,

20 Peru, Sverige, Storbritannien, Kanada, Thailand En lärare i datateknik letade reda på ländernas flaggor och på teckningstimmarna textades planscher för aulans väggar med fakta om länderna. Under modersmålstimmarna intervjuades personer som flyttat till Närpes från bl.a. Australien, Storbritannien, Danmark och Holland. Torgdagen förlöpte smidigt utan större avbrott i undervisningen. Efteråt konstaterade man att flaggorna, broschyrerna och planscherna som tillverkats för torgdagen gärna hade fått vara utställda längre. Bosnisk köttgryta och vietnamesiskt spagettiris dök upp på skolans matsedel. Dessa rätter valdes med tanke på de bosniska och vietnamesiska invandrareleverna i skolan. Eleverna med bosniskt eller vietnamesiskt ursprung var påfallande nöjda över att skolan uppmärksammat deras matkulturer. Närpes gymnasium: Flexvecka med elevutbyte Vad är en flexvecka? Alla elever i gymnasiet deltog under flexveckan i någon finskspråkig skolas undervisning. På motsvarande sätt deltog finskspråkiga elever i svenskspråkig undervisning. Under veckan erbjöds eleverna bl.a. följande kurser: skrivövningar på finska, Närpes förr och nu, naturvetenskapliga laboratoriearbeten, internationella ämnen och working-english. Förhoppningsvis bidrog erfarenheten som elev i den andra språkgruppens skola till mera umgänge och förståelse över språkgränserna. Under gymnasiets kurs i fredsfostran och internationalism erbjöds ett utbildningspaket på en vecka i vilket ingick information om fredsarbete, flyktingfrågor, arbete mot rasism och internationellt umgänge. Denna rejäla portion information omfattade också kontakt med flyktingar och folk som arbetar internationellt. På måndagen fick eleverna information om internationella, finländska och lokala fredsorganisationer. Det lönar sig att bjuda in inledare från Amnesty International, Röda Korset eller någon motsvarande organisation, rekommenderar kursens ledare Ulla Holmberg alla dem som planerar en motsvarande kurs. Dessutom fick eleverna surfa på internet i jakt på information om fredsorganisationer. På tisdagen spelades Rantaba och Malindi, ett rollspel som lät eleverna uppleva hur kulturkrockar känns. Efter rollspelet förbereddes de intervjuer som skulle göras följande dag på flyktingförläggningen i Oravais. Kursdeltagarna intervjuade ensamma, i par och i små grupper anställda och flyktingar. På förläggningen bekantade sig deltagarna med daghem, skolor och språkkurser för vuxna. Eleverna informerades också om flyktingsituationen i Finland. Under torsdagen bearbetades det material som samlats in dagen innan. Rapporterna skrevs i form av artiklar, collage m.m. De presenterades på fredagen. Sydösterbottens yrkesskola: Han är ju min kompis! Vid sydösterbottens yrkesskola har studerandena med invandrarbakgrund anpassat sig väl till arbetsmiljön. Alla har kunnat studera och arbeta problemfritt. Arbetet har gått