Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore 2002 2009 Itsearviointiraportti ja liiteaineistot

Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore 2002 2009 Itsearviointiraportti ja liiteaineistot

1 SISÄLLYSLUETTELO CUPORE PÄHKINÄNKUORESSA... 2 1. ITSEARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTTAMINEN... 3 2. TOIMINTA-AJATUS JA MISSIO... 5 3. CUPOREN PERUSTAJAORGANISAATIOT JA TOIMENKUVAN MUOTOUTUMINEN... 9 4. SIDOSRYHMÄSUHTEET... 13 5. TUNNETTAVUUDEN LUOMINEN... 15 6. RAHOITUS JA OPERATIIVISTEN TOIMINTOJEN KOHDENTAMINEN... 16 7. CUPORE TUTKIJA-, ASIANTUNTIJA- JA TIEDONVÄLITYSYHTEISÖNÄ... 18 8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA CUPOREN TULEVAISUUS... 19 LIITTEET LIITE 1. Säätiön organisaatio, hallitus ja neuvottelukunta... 22 LIITE 2. Säätiön säännöt... 25 LIITE 3. Säätiön Mission Statement... 29 LIITE 4. Arviointiote... 30 LIITE 5. Jorma Rantasen työryhmän esitys sektoritutkimuslaitoksen tehtävistä... 32 LIITE 6 a. Cuporen yhteistyö- ja sidosryhmäsuhteet... 34 LIITE 6 b. Cuporen yhteistyö- ja sidosryhmäsuhteet toiminnoittain... 35 LIITE 7. Cuporen kotisivut... 43 LIITE 8. Cuporen järjestämät kokoukset ja Cable Factory Talks... 46 LIITE 9. Cuporen rahoituksen kehitys 2002 2009... 51 LIITE 10. Cuporen tulo- ja menoarvio vuodelle 2009... 54 LIITE 11. Cuporen henkilökunnan kehitys ja ns. kiinteän henkilökunnan tehtävänmääritykset... 55 LIITE 12. Cuporen tutkimustoiminta... 58 LIITE 13. Cuporen asiantuntijatyö... 77 LIITE 14. Cuporen julkaisutoiminta ja tutkijoiden muualla julkaistut artikkelit... 84 LIITE 15. Osallistuminen kansallisiin ja kansainvälisiin kokouksiin... 92

2 CUPORE PÄHKINÄNKUORESSA Jyväskylän yliopisto ja Suomen Kulttuurirahasto perustivat Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön vuonna 2002. Säätiön tarkoituksena on seurata suomalaisen ja kansainvälisen kulttuuripolitiikan kehitystä ja edistää sitä koskevaa tutkimustyötä, asiantuntemusta ja tiedonvälitystä. Opetusministeriö oli yksi säätiön perustamisen aloitteentekijöistä ja vastaa osaltaan sen tutkimustoiminnan rahoittamisesta. Tehtävänsä toteuttamiseksi säätiö ylläpitää samannimistä tutkimuskeskusta, joka tunnetaan lyhenteellä Cupore. Cuporen Helsingin toimipisteessä Kaapelitehtaalla koordinoidaan säätiön tutkimus- ja asiantuntijatoimintaa sekä pidetään yllä yhteistyösuhteita kansallisesti ja kansainvälisesti. Säätiön hallitus määrittää tutkimuskeskuksen toimintojen yleiset suuntaviivat, hyväksyy hankkeet ja toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä valitsee henkilökunnan. CUPOREn tutkimuksellisesta ja toiminnallisesta johdosta vastaa tutkimusjohtaja, asiamies ja Aallon tilitoimisto vastaavat säätiön juoksevasta hallinnosta ja kirjanpidosta. Cuporella on omia tutkijoita ja se toteuttaa havaittuun tiedontarpeeseen perustuvia omia tutkimushankkeita, mutta sen rahoittamaa tutkimusta tehdään myös sopimustutkimuksena yliopistoissa tai kilpailutetaan tutkimuslaitoksilla ja asiantuntijaryhmillä. Cupore osallistuu kansallisiin ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin, joihin haetaan rahoitusta eri tahoilta, erityisesti EU:n kansallisista ja eurooppalaisista ohjelmista. Cupore toimii läheisessä yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan oppiaineen kanssa. Cuporen kansainvälisen toiminnan kannalta keskeisessä asemassa ovat kansainväliset tutkijoiden ja asiantuntijoiden kokoukset ja konferenssit. Cupore on Circle-verkoston (Cultural Information Research Centres Liaison in Europe) jäsen ja toimii Jyväskylän yliopiston kautta yhteistyössä Encatc-verkoston (European Network of Cultural Administration Training Centres) kanssa. Cupore on myös ERICarts instituutin (European Institute for Comparative Cultural Research) ja Euroopan neuvoston ylläpitämän Compendium of Cultural Policies and Trends yhteistyöverkoston (compendium authors) jäsen ja on vastuussa Suomen tietojen päivittämisestä vuosittain sekä kompendiumin metodologisesta kehittämistyöstä yhteistyössä muiden eurooppalaisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.

3 1. ITSEARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TOTEUTTAMINEN Kun Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö perustettiin vuonna 2002 sovittiin perustajajäsenten kesken, että säätiön tavoitteita ja toimintoja tarkennetaan pilottikauden 2003 2005 jälkeen ja arvioidaan perusteellisesti seuraavan kolmivuotiskauden 2006 2008 jälkeen. Jälkimmäinen arviointiprosessi katsottiin aiheelliseksi aloittaa vuonna 2009 tällä itsearvioinnilla ja siihen liitetyllä arvioivalla aineistolla. Toimintojen osalta itsearviointi kohdentuu säätiön Helsingin toimipisteeseen, joka tunnetaan parhaiten säätiön nimilyhenteellä Cupore. Toimipiste vastaa sitä tutkimuskeskusta, jonka ylläpitämistä säätiön sääntöjen kolmas pykälä edellyttää. Perustajaorganisaatioista Jyväskylän yliopisto sekä opetusministeriö päärahoittajana ovat edustettuina säätiön hallituksessa ja hallitus on Cuporen ylin päätöksiä tekevä toimielin. Säätiön neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina molemmat perustajaorganisaatiot että opetusministeriö sekä eri yliopistojen edustajat, on puolestaan neuvoa-antava elin (liite 1, Säätiön organisaatio, hallitus ja neuvottelukunta, liite 2, Säätiön säännöt, liite 3, Säätiön Mission Statement). Itsearviointi on jäsennetty seitsemäksi kysymykseksi, joihin vastataan Cuporen voimavaroista, organisoitumisesta, toiminnoista ja tuloksista koottuja aineistoja tulkiten. Arviointi suoritetaan kehitysperspektiivistä. Kysymyksiin vastattaessa esitetään, mistä tilanteesta säätiö lähti vuonna 2002 liikkeelle ja millaiseksi sen kehitys kuluneen seitsemän vuoden ja kahden kehittämiskauden (2003 2005, 2006 2008/2009) aikana on muodostunut. Arviointiote ja kriteerit esitellään liitteessä 4. Kysymykset ovat seuraavat: 1. Toiminta-ajatus ja missio Miten säätiön toiminta-ajatus sitä perustettaessa ilmaistiin, miten sitä lähdettiin toteuttamaan ja miten sitä on mahdollisesti tarkennettu tai kohdennettu kokemusten kautta? Jos muutoksia on tapahtunut, miten ne ovat vaikuttaneet toimintojen suuntautumiseen? 2. Suhde säätiön perustajaorganisaatioihin Millaiseksi säätiön suhde on muodostunut sen perustamisorganisaatioihin, eli Jyväskylän yliopistoon ja Suomen Kulttuurirahastoon sekä sen päärahoittajatahoon eli opetusministeriöön? Miten niiden odotukset ja toiveet on otettu huomioon ja miten ne ovat ohjanneet Cuporen toimenkuvan (käytännön toimintamallin) kehitystä?

4 3. Sidosryhmäsuhteet Säätiön tehtävä, suomalaisen ja kansainvälisen kulttuuripolitiikan kehityksen seuranta ja sitä koskevan tutkimustyön edistäminen edellyttävät Cuporelta läheisiä sidosryhmäsuhteita alan kannalta keskeisiin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimus- ja tietotuotannon laitoksiin ja kulttuuripolitiikan kohderyhmiin, siis taiteen ja kulttuurin eri alojen toimijoihin. Miten Cupore on onnistunut näiden sidosryhmäsuhteiden kehittämisessä? 4. Tunnettavuuden luominen Cupore tarvitsee kansallista ja kansainvälistä tunnettavuutta voidakseen toisaalta omalla asiantuntijaosallistumisellaan edistämään sitä missiota, jota sen toiminta-ajatus edellyttää ja toisaalta menestyäkseen sellaisissa hankekilpailuissa jollaisia esimerkiksi EU:n rakennerahasto- ja tutkimushankkeista ja kansallisesta tutkimusrahoituksesta käydään. Miten Cupore on pyrkinyt luomaan tätä näkyvyyttä ja miten se on siinä onnistunut? 5. Rahoitus ja operatiivisten toimintojen suuntaaminen Opetusministeriö on sitoutunut rahoittamaan Cuporen perustoimintoja vuoden 2009 loppuun saakka. Suomen Kulttuurirahasto tuki Cuporea kolmen vuoden seed money - tuella (2003 2005) ja Jyväskylän yliopisto sitoutui maksamaan osan tutkimusjohtajan palkasta. Samalla perustaja- ja rahoittajatahot hallituksessa ilmaisivat tahtonaan, että tämän rahoituksen lisäksi Cuporen oli hankittava huomattava määrä ulkopuolista rahoitusta. Miten Cuporen kokonaisrahoitus on kasvanut seitsemän toimintavuoden aikana ja missä määrin tämä on johtunut toisaalta perusrahoituksen toisaalta ulkopuolisen rahoituksen kasvusta? Miten rahoituksen määrän ja kokoonpanon kehitys ovat näkyneet toimintojen laajenemisessa, kohdentumisessa ja odotetuissa tuloksissa? 6. Cupore tutkija-, asiantuntija ja tiedonvälitysyhteisönä Millaisen tutkija-, asiantuntija- ja tiedonvälitysyhteisön Cupore on tavoitteitaan toteuttaessaan ja toimintojaan organisoidessaan synnyttänyt ja miten tätä yhteisöä voidaan luonnehtia toisaalta toimintojen tehokkuuden, toisaalta yhteisön jäsenten toimintoihin sitoutumisen kannalta? Minkälaisia kanavia Cupore on hyödyntänyt tutkimus- ja selvitystiedon välittämisessä ja kuinka laajaa tämä toiminta on ollut?

5 7. Cuporen tulevaisuus osana kansallista ja kansainvälistä kulttuuripoliittisen tutkimuksen ja tiedontuotannon verkostoa Eurooppalainen kulttuurikehitystä ja kulttuuripolitiikkaa koskeva tutkimustoiminta ja tiedontuotanto- ja välitys ovat parin viime vuosikymmenen aikana laajentuneet ja uudelleen järjestäytyneet säätiöiden, järjestöjen ja non-profit-yritysten verkostoksi. Tämä verkosto, yhdessä yliopistojen kanssa tarjoaa vaihtoehdon alan voimakkaasti laajenneelle ja laajenevalle konsultointitoiminnalle. Millaiseksi Cupore näkee asemansa muotoutuneen tässä kilpailun ja yhteistyön kontekstissa? Tämän raportin teksti kohdentuu ennen kaikkea Cuporen organisaation kehityskertomukseen ja toimintojen organisoitumiseen. Toimintojen organisoitumisen kannalta Cuporen ensimmäinen toimintakausi (2003 2005) oli erityisen tärkeää. Kattava ja yksityiskohtainen kuvaus Cuporen tutkimus-, selvitys, asiantuntija- ja julkaisutoiminnoista löytyvät liitteistä (liitteet 6-15). 2. TOIMINTA-AJATUS JA MISSIO 2.1. Lähtökohtatilanne 2002 ja kehitys 2003 2005 Säätiön perustamisasiakirjat (Säädekirja ja säännöt) määrittävät säätiön tehtäviksi " seurata suomalaisen ja kansainvälisen kulttuuripolitiikan kehitystä ja edistää sitä koskevaa tutkimustyötä". Sääntöjen kolmas pykälä nimeää myös välineen tähän tehtävään: säätiön tulisi tätä tarkoitusta varten ylläpitää kulttuuripoliittista tutkimuskeskusta. Keskuksen taas tulisi: " tuottaa ja välittää kulttuuripoliittisen päätöksenteon käyttöön korkeatasoista tutkimustietoa ja edistää yleisemmin kulttuurikehityksen kannalta keskeisen tutkimus- ja asiantuntijatiedon syntyä koulutuksen ja tutkimushankkeiden kautta. Keskus seuraa alan tutkimusta, toteuttaa omaa tutkimus- ja selvitystoimintaa, aloittaa tutkimushankkeita yhteistyössä alan päätöksentekijöiden, tutkijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa sekä hankkii niille rahoitusta ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Keskus osallistuu tuottamansa tiedon ja tutkijoiden asiantuntemuksen välityksellä kulttuuripoliittisen opetuksen kehittämiseen. Keskuksen toimintaan liittyy oleellisena osana myös kulttuuripoliittista kehitystä edistävä tiedonhuolto". Vuonna 2002 kirjoitettiin säätiön toimintasuunnitelmaan seuraavalla tavalla: hallitus on tutkimuskeskuksen suhteen päätymässä eräänlaiseen virtuaaliratkaisuun, jossa keskus muodostuisi Jyväskylän yliopistossa toimivasta kulttuuripolitiikan opettajien ja jatkoopiskelijoiden tutkijaryhmästä ja Helsingissä opetusministeriön kanssa läheisessä yhteistyössä toimivasta think tank - yksiköstä. Nämä kaksi osiota voivat toteuttaa Tavoitteena oli, että edellä mainittuja toimintoja käynnistettäisiin jo vuoden 2002 aikana

6 ja säätiölle palkattaisiin kokopäivätoimiset työntekijät Helsinkiin (johtaja) ja Jyväskylään (yliassistentti). Ensi vaiheessa tarkoitus oli konkretisoida think tank-konseptia ja aloittaa kulttuuripolitiikan arviointitutkimusta koskeva metatutkimus sekä laatia 3-5-vuotinen toiminta- ja taloussuunnitelma. Jyväskylän yliopiston rehtori myönsi 3-vuotisen tutkijakoulutettavan apurahan tutkimuskeskus-konseptiin. Toimintakertomuksessa vuodelta 2002 todetaan edetyn suunnitelman mukaan. Säätiö palkkasi syksyllä 2002 kaksi henkilöä palvelukseensa: tutkimusjohtajan (1.9.2002 alkaen) ja yliassistentin (15.9.2002 alkaen). Tutkimusjohtajan tehtävänä oli käynnistää säätiön tutkimuskeskuksen toimintaa ja tehdä ehdotus TTS:sta vuosille 2003 2005 ja yliassistentin analysoida ja kehittää kulttuuripolitiikan ja kulttuurisen vaikuttavuuden arviointiin liittyvää teoreettis-metodologista pohjaa. Tutkimusjohtajan toimesta tehtiin ensimmäinen ESR-hakemus (KLEROT) ja säätiö käynnisti ensimmäisen tutkimusohjelmahaun kolmeen teemaan: 1) kulttuurin rahoitus- ja ohjausjärjestelmät ja niiden kehittämismahdollisuudet, 2) taide- ja kulttuurielämän kansainvälistyminen, ja 3) kulttuuripolitiikan kehitys. Samanaikaisesti aloitettiin Helsingin toimipisteen tilojen hankinta. Keväällä 2003 tutkimuskeskuksen toiminta alkoi vakiintua, kun sille löytyi tilat Helsingin Kaapelitehtaalla, jonne voitiin muuttaa kesällä 2003. Säätiön säännöt linjasivat keskuksen myös kulttuuripoliittisen tiedontuotannon ja välityksen toimintapisteeksi ja päätöksenteon ja tutkimuksen "risteysasemaksi" (carrefour) samaan tapaan kuin mannereurooppalaisia kulttuuripoliittisia observatorioita ja tutkimuslaitoksia perustettaessa on tehty. Lisäksi säätiö ei sääntöjensä mukaan vain kilpaile asemasta ja rahoituksesta muiden saman alan tutkimusyksiköiden kanssa, vaan myös hankkii niille rahoitusta. Tämä on mahdollistanut säätiön omien tärkeinä pitämien hankkeiden ulkoistamisen myös kilpailutettuna rahoittamisena. Sääntöjen mukaan säätiön ei odoteta keskittyvän tyydyttämään ainoastaan kulttuuripoliittisen päätöksenteon tarpeita, vaan sen odotetaan edistävän " yleisemmin kulttuurikehityksen kannalta keskeisen tutkimus- ja asiantuntijatiedon syntyä koulutuksen ja tutkimushankkeiden kautta". Toisin sanoen, sen asiakaskuntaan eivät kuulu ainoastaan kulttuuripolitiikan päätöksentekijät, vaan myös taide- ja kulttuurisektorin toimijat, laitokset ja järjestöt. Toiminnan pilotti-vaihetta 2003 2005 voidaankin kutsua tutkimustoiminnan lisäksi myös tietoperustaa luovan kartoitus- ja arviointityön vaiheeksi. Toimintatapoja siis testattiin panemalla alulle omia tutkimushankkeita, rahoittamalla ulkopuolista tutkimusta ja kokeilemalla erilaisia tiedonhankinnan ja -välityksen väyliä. Pilottivaihe oli myös toimintamahdollisuuksien testaamista kolmella muulla tasolla. Ensiksi oli lähdettävä kehittämään kulttuuripoliittisen tiedon välityskanavia päätöksentekijöiden ja muun taide- ja kulttuurisektorin muodostaman asiakaskunnan suuntaan. Toiseksi oli

7 selvitettävä käytännössä, miten operatiiviset toiminnot ja niiden rahoitus ja ohjaus voitaisiin säätiömuodon puitteissa parhaiten organisoida. Kolmanneksi oli järjestettävä yhteyskanava säätiön tutkimuksen ja asiantuntemuksen ja kulttuuripoliittisten päätöksentekijöiden välille. Cuporen toiminta voitiin perustaa alusta lähtien ainakin neljään 1990-luvulla kiteytyneeseen kulttuuripolitiikan tutkimuksen ja tietojärjestelmien kehittämissuuntaan. Nämä olivat taide- ja kulttuuripolitiikan kansainvälinen vertailu ja arviointi, kulttuuripolitiikan keskeisten kehittämistarpeiden kartoitus, aktiivinen osallistuminen alan kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen kokoustoimintaan sekä alulle pantu tutkimuksen ja koulutuksen entistä saumattomampi toisiinsa liittäminen. Ensimmäiselle näistä suunnista loi perustan maamme kulttuuripolitiikan arviointi 1993 1994 Euroopan neuvoston arviointiohjelman puitteissa. Kansallisella tasolla arviointiraportit ja Strasbourgissa käyty loppukeskustelu stimuloivat moniteemaista ongelmakeskeistä tutkimusta, jonka jonkinlaisena kulminaationa voidaan pitää kokoomateosta "Taiteen ja kulttuurin kentät". Teoksen määrittämät ja erittelemät ongelma-alueet ja kehityssuunnat tarjosivat menyyn, josta sitten valikoituivat esiin Cuporen ensimmäisten laajempien tutkimushankkeen teemat: kulttuuripolitiikan arvioinnin metodologiat kansallisen kulttuuripolitiikan rahoitus ja ohjaus ja elinkeinorakenteen muutosten ehdollistamien osaamistarpeiden ennakointi. Nämä hankkeet vuorostaan aukaisivat Cuporen toiminnalle kaksi uutta ulottuvuutta: Euroopan unionin kulttuurisektorin toimintaan osallistumisen ja tutkimuksen aikajanan jatkamisen tulevaisuuden tutkimuksen suuntaan ja ennakointiin. Kansainvälisellä tasolla kulttuuripolitiikan arviointi kytki maamme kulttuuripolitiikan kehittämisen läheiseen yhteistyöhön sekä opetusministeriön että laajemman sidosorganisaatioverkottumisen osalta. Edellistä sidettä heijastaa se, että Euroopan neuvoston kulttuurikomitean johdossa on sen jälkeen ollut kaksi opetusministeriön virkamiestä ja Cupore on vakiinnuttanut asemansa Euroopan neuvoston ja ERICartsin kulttuuripoliittisen kompendiumin kansallisena kehittäjänä ja päivittäjänä. Suomalaisen kulttuuripoliittisen tutkimuksen yhteistyösiteet kulttuuripolitiikan kansainväliseen tieteelliseen tutkimukseen solmittiin 1990-luvulla. Tutkimusjohtaja oli jo vuodesta 1982 ollut mukana CIRCLE verkoston (Cultural Information and Research Centres Liaison in Europe) toiminnassa, joten yhteistyösiteet alan tutkimuslaitoksiin Euroopassa ja Kanadassa olivat toimineet jo 20 vuoden ajan. 2.2. Mission määritys toimintakaudeksi 2006 2009 Kun säätiön hallitus arvioi vuonna 2005 Cuporen pilot-vaiheen tuloksia, se totesi niiden määrällisen ja laadullisen tason olevan odotusten mukaisia. Keskustelussa heräsi kuitenkin kysymys, tulisiko toimintaa kohdentaa entistä selvemmin jonkin yleisteeman puitteisiin. Tällaisena teemana nousi selvimmin esiin kulttuurisen moninaisuuden edistäminen. Monet Cuporen tutkimustyön ja muun tietotyön toiminnot kohdentuivat tai sivusivat tätä teemaa. Lisäksi teema oli nousemassa voimakkaasti esiin

8 kansainvälisten järjestöjen, erityisesti UNESCOn 1, mutta myös Euroopan unionin agendoilla 2, joilla se kytkeytyi entistä selvemmin yhteen monikulttuurisuuden, kansainvälisen kaupan, taiteilijoiden ja kulttuurialan työntekijöiden kansainvälisen liikkuvuuden, luovien toimialojen ja tekijänoikeuskysymysten kanssa. Säätiön hallitus päätyikin kokouksessaan syksyllä 2005 seuraavaan, sen toimintoja kokoavaan toiminta-ajatukseen, jonka mukaan: Säätiön tutkimus- ja asiantuntijatoimintoja ohjaa kulttuurisen moninaisuuden periaate. Säätiön tutkimus- ja asiantuntijatyö analysoi ja arvioi taiteen ja kulttuurin monimuotoisen kehityksen edellytyksiä ja esteitä ja ennakoi siinä ilmeneviä kehityssuuntia ja -käänteitä. Tämä edellyttää kulttuurisia eroja ymmärtävää monitieteistä otetta sekä tutkimustoiminnassa että asiantuntijatyössä. Kulttuurisen moninaisuuden tutkimus edellyttää myös menetelmiä koskevia valintoja ja metodologista kehitystyötä (liite 3, Säätiön Mission Statement). Hallitus totesi myös, että menetelmien kehittämistä ei ole syytä nostaa erilliseksi rahoituskohteeksi, vaan se tulee kytkeä yhteen tutkimushankkeiden kanssa, niiden yhteydessä tapahtuvaksi. Tällöin se kohdentuisi erityisesti kulttuurikehityksen seurannan, arvioinnin ja ennakoinnin menetelmiin ja metodologisiin ongelmiin. 2.3. Miten mission määritystä seurattiin? Miten hallituksen toimintavuonna 2005 tekemä mission määritys vuosille 2006 2009 on vaikuttanut Cuporen tutkimukseen ja toimintoihin. Missio voidaan tulkita tutkimuksen ja tiedonvälityksen yhteydessä kolmella eri tavalla. Ensiksi se voi merkitä pelastusoperaatiota, eli taka-alalle joutuneen kohteen esiin nostamista, toiseksi se voi ilmaista priorisointia, eli resurssien korvamerkitsemistä jollekin erityiselle tutkimusalueelle ja kolmanneksi se voi ilmaista moraalista sitoutumista jonkin asian tai aihepiirin edistämiseen. Cuporen hallitus kuitenkin päätti, että kulttuurinen moninaisuus nähdään eräänlaisena tutkimuksen sateenvarjokäsitteenä. Vuonna 2006 aloitettiinkin kolmivuotinen maamme kulttuuripolitiikkaa ja monikulttuurisuutta kartoittava tutkimushanke samana vuonna Cuporeen palkatun erikoistutkijan toimesta. Monikulttuurisuuden tutkimusta oli Cuporen piirissä tuettu jo aikaisemminkin, kun Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan oppiaine sai säätiöratkaisun yhteydessä yliopistolta tohtorikoulutettavan, jonka väitöskirjan aiheena oli monikulttuurisuus ja etniset suhteet. 1 Unesco Convention on the Protection and Promotion of the Diversity of Cultural Expressions, Paris, October 2005. 2 A European Agenda for Culture in a globalizing world, Brussels 2007.

9 Cupore on vuonna 2008 lähtenyt mukaan myös kahteen laajempaan ESRhankekokonaisuuteen, joiden teemoina ovat luovuus (Luova Suomi) ja kolmas sektori (Kolmas Lähde). Nämä teemat eivät ole mitenkään ristiriidassa Unescon määrittämän kulttuurisen moninaisuuden kanssa luovuus tulkitaan tavallisesti moninaisuutta edistäväksi ominaisuudeksi ja tätä moninaisuutta edistävät kolmannen sektorin toimijat ja luovan talouden pienyrittäjät, sekä tietysti luovan talouden ytimessä olevat taiteilijat ja muut sisällöntuottajat. 3. CUPOREN PERUSTAJAORGANISAATIOT JA TOIMENKUVAN MUOTOUTUMINEN 3.1. Lähtökohtatilanne 2002 Cuporen osakasorganisaatioina pidetään tässä itsearvioinnissa Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön perustajaorganisaatioita, Jyväskylän yliopistoa ja Suomen Kulttuurirahastoa, mutta myös päärahoittajaksi sitoutunutta opetusministeriötä. Perustajajäsenet lahjoittivat molemmat yhteensä sen rahasumman, joka tarvittiin säätiön pääomaksi (yhteensä 25 000 euroa, Jyväskylän yliopisto 10 000 euroa ja Suomen Kulttuurirahasto 15 000 euroa). Opetusministeriö puolestaan myönsi säätiölle vuonna 2002 yhteensä 65 000 euron suuruisen avustuksen toiminnan aloittamiseksi ja väliaikaisen henkilökunnan palkkaamiseksi (1.9.2002 va. tutkimusjohtaja ja Jyväskylän yliopiston va. yliassistentti) ja Jyväskylän yliopisto 3-vuotisen tutkijakoulutettavan apurahan sekä 40 %:n osuuden tutkimusjohtajan palkasta. Tähän liittyi tutkimusjohtajan velvollisuus luennoida kulttuuripolitiikan oppiaineessa. Lisäksi Jyväskylän yliopiston talouspalvelut hoitivat ensimmäisinä vuosina säätiön kirjanpidon ja taloushallinnon.

10 Säätiön säännöissä opetusministeriö nousee esiin kahdessa kohdassa, toimielinten jäsenten nimittämisessä ja säätiösopimuksen (säädekirjan) allekirjoituksissa. Sääntöjen viidennen pykälän mukaan säätiön hallituksen ja neuvottelukunnan jäsenistä Jyväskylän yliopisto ja opetusministeriö nimeää saman määrän hallituksen jäsenistä, molemmat kolme ja neuvottelukunnan jäsenistä kolmesta kuuteen (3-6). Suomen Kulttuurirahasto pidättäytyi mahdollisena rahoittajana nimeämisoikeudesta. Opetusministeriön edustajat (silloinen kulttuuriministeri) ja kulttuurihallinnon korkein virkamies (ylijohtaja) olivat läsnä säätiösopimuksen (säädekirjan) allekirjoituksessa ja todistivat perustajajäsenten edustajien (Jyväskylän yliopiston rehtorin ja Suomen Kulttuurirahaston yliasiamiehen) allekirjoitukset. Edellä kuvattu säädösperusteinen määritys jättää ministeriölle vapaat kädet sen suhteen, missä määrin se käyttää ja rahoittaa säätiötä ns. sektoritutkimuslaitoksena. Rahoituksesta ja toimintojen kohdentamisesta päättää ministeriö valtionapuhakemusten yhteydessä, ja opetusministeriö käy säätiön kanssa vuosittaiset tulossopimusneuvottelut. Sääntöjen mukaan tutkimuskeskus myös osallistuu " tuottamansa tiedon ja tutkijoidensa asiantuntemuksen välityksellä kulttuuripoliittisen opetuksen kehittämiseen". Se, että säätiön toinen perustajajäsen ja pääoman lahjoittaja on Jyväskylän yliopisto onkin merkinnyt sitä, että säätiön ja Cuporen siteet Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan oppiaineeseen ovat olleet kiinteämmät kuin muihin yliopistoihin ja niiden alan tutkimusta harjoittaviin laitoksiin. Säätiön palkkaama yliassistentti toimi osa-aikaisesti (40 %) vuosina 2002 2006 kulttuuripolitiikan oppiaineessa, joten tutkimuksen ja opetuksen yhteys on toiminut saumattomasti. Myös tutkimusjohtaja on opettanut Kansainvälisen kulttuuripolitiikan kurssin (16 t) vuosittain. Säätiön tutkijat ovat lisäksi luennoineet Sibelius-Akatemiassa (Arts Management), ammattikorkeakouluissa (kulttuurituotanto) ja muissa yliopistoissa sekä kotimaassa että ulkomailla. 3.2. Tutkimuskeskuksen syntyminen ja kehitys 2003 2005 Vuonna 2003 siis aloitettiin ensimmäisten säätiön hallituksen vuonna 2002 hyväksymien tutkimushankkeiden toteuttaminen. Hankkeiden toteuttamisen edellytyksistä ja toteuttamisprosesseista huolehti aluksi säätiön va. tutkimusjohtaja Helsingin toimintapisteessä, joka sijaitsi tilapäistiloissa ja säätiön va. yliassistentti Jyväskylän yliopiston oppiaineessa ja tiloissa. Vuoden 2003 keväällä alkoi kolmen vuoden kausi, jolloin säätiön operatiiviset toiminnot asettuivat tutkimuskeskuksen muottiin. Tämä muottiin asettuminen tapahtui nopeasti. Säätiön vuonna 2002 suunnittelema kulttuurin ja liikunnan osaamistarpeiden ennakointihanke (Klerot) sai kilpailutetun ESRrahoituksen kahdeksi vuodeksi (huhtikuu 2003-maaliskuu 2005), yliassistentti aloitti arviointitutkimuksen ja säätiön kilpailuttama kulttuurin rahoitus ja ohjaushanke käynnistyi.

11 Hallitus teki päätöksen tilojen ja laitteistojen hankinnasta ja säätiön tutkimus- ja tiedonvälitystoiminnot siirtyivät omiin tiloihin Helsingin Kaapelitehtaalle toukokuussa 2003. Omat tilat mahdollistivat tiedonhallintajärjestelmien kehittämisen, kirjaston luomisen ja oman kotisivun avaamisen. Samalla tutkimuskeskus otti käyttöön nimen Cupore. Tutkimusjohtajan ja yliassistentin toimet julistettiin haettavaksi määräaikaisina kolmeksi vuodeksi ja säätiölle palkattiin asiamies vuonna 2004. Tämä selvensi hallintoa. Säätiön asiamies valmisteli ja esitteli taloutta ja säätiön yleishallintoa koskevat asiat hallitukselle ja neuvottelukunnalle ja tutkimusjohtajan toimialaa oli säätiön tutkimus- ja tiedonvälitystoimintojen johtaminen ja toimintojen kansallinen ja kansainvälinen verkottaminen. Yliassistentin tehtävänä oli arviointitutkimuksen tekeminen ja opetus Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan oppiaineessa. Säätiön tilinpito siirtyi Jyväskylästä Helsinkiin ja kilpailutuksen tuloksena Aallon tilitoimistolle. Vuonna 2004 säätiö sai myös määräaikaisen suunnittelijan kehittämään säätiön viestintää ja toimintaa ja moninaisia asiantuntijatehtäviä, erityisesti toimimisen sihteerinä useissa opetusministeriön työryhmissä. Jo vuonna 2003 säätiön palvelukseen oli palkattu määräaikaisia tutkijoita Klerot-hankkeeseen. Kulttuurin tutkija toimi Tampereella ja liikunnan tutkijat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitoksella (liite 11, Cuporen henkilökunnan kehitys). 3.3. Cuporen toimenkuvan muotoutuminen 2006 2008 Seuraava Cuporen tutkimustoimintojen laajuuden ja suuntautumisen vertailu vuosina 2006-2008 selventää kuvaa Cuporesta nopeasti kasvaneena ja omaa profiiliaan kehittäneenä tutkimuskeskuksena. Vertailu valottaa myös kysymystä siitä, miksi Cuporen toimenkuva on muotoutunut suhteessa perustajaorganisaatioihin ja erityisesti sen päärahoittajaan opetusministeriöön. Vuonna 2006 Cuporella oli käynnissä kuusi tutkimushanketta. Näistä kolme oli suurehkoja monivuotisia hankkeita. Näistä yksi oli lähinnä teoreettis-metodologinen, kulttuurin arviointia käsittelevä hanke (Jyväskylän yliopisto, aloitettiin vuonna 2002), yksi kulttuuripolitiikan historiaa kartoittava hanke (Jyväskylän yliopisto, aloitettiin vuonna 2004) ja yksi pääkaupunkiseudun monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa kartoittava ja arvioiva hanke (Cupore, aloitettiin vuonna 2006). Suppeammista tutkimuksista yksi kohdistui taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden kansainväliseen liikkuvuuteen, yksi selvitti suomalaisen teatterikentän nykytilaa ja toimintaympäristön muutoksia ja yksi selvitti eurooppalaisen kulttuuriprojektikoulutuksen vaikuttavuutta. Jälkimmäisin tutkimusprojekti oli kansainvälisesti rahoitettu EU-projekti (Leonardo Da Vinci). Vuonna 2007 aloitettiin kaksi laajempaa uutta tutkimusprojektia, toinen niistä käsitteli ikääntymistä ja kulttuuriharrastuksia Suomessa ja Saksassa (+50) ja toisessa kartoitettiin

12 yhteistyössä Suomen kuntaliiton Suomen kuntien kulttuuritoimintaa ja sen kustannuksia. Lisäksi Cupore oli vuosina 2006 2008 mukana SIDAn (Ruotsin kehitysyhteistyölaitoksen) rahoittamassa Vietnamiin kulttuuripolitiikan arviointihankkeessa sekä eurooppalaisessa kulttuurien välistä dialogia edistävää kulttuuripolitiikkaa kartoittavassa hankkeessa. Lisäksi Cuporen tutkijat osallistuivat useiden muiden työryhmien työskentelyyn asiantuntijoina ja tutkijoina, kartoittivat mm. kulttuuriviennin koulutusta Suomessa ja olivat mukana tekemässä SAK:n kulttuuripoliittista ohjelmaa. Miltä kuva sitten näyttää vuonna 2009? Käynnissä olevia tai loppuraportin jättäneitä hankkeita vuodelta 2008 oli kymmenen, joista viisi oli suurempaa ja viisi pienempää. Suurempiin kuului edelleen jatkuneet 1) kulttuuripolitiikan historia-hanke ja 2) monikulttuurisuus ja kulttuuripolitiikka-hanke, 3) Suomi-Saksa vertailu ikääntyvän (50+) väestön taide- ja kulttuuritoiminnoista ja 4) kuntien kulttuuritoiminnan kartoitus ja analyysi (pilottivaihe 2007). 5) Viides oli Cuporen sitoutuminen mukaan Luova Suomihankkeeseen. Luova Suomi- hanke koordinoi opetusministeriön hallinnoimaa ESRvaltakunnallista luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisohjelmaa (2007 2013) ja Cupore on partnerina Luovassa Suomessa (koordinointi Aalto yliopisto) tehtävänään luoda koordinointiin tarvittavaa tietoperustaa ja tuottaa tutkimuksellista tietoa hankkeelle. Luovan Suomen kautta Cupore on myös partnerina mukana kahdessa muussa ESR rahoitetussa osa-hankkeessa 1) Toive (Musiikkialan toimintaympäristö ja osaamistarve 2008 2011, Sibelius- Akatemia) ja 2) Tuottaja 2020 (Kulttuurituottajien osaamistarpeiden muutokset, Metropolia). Cupore on myös mukana Teatterikorkeakoulun koordinoimassa ESR-rahoitteisessa 3) Kolmas lähde- hankkeessa. Tämän hankkeen taustalla on opetusministeriön hallinnoima ESR-hankeohjelma Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoalojen kolmas sektori hyvinvointipalvelujen tarjoajana (2007 2013). 4)Neljäs pienempi hanke oli opetusministeriön kulttuuripolitiikan indikaattorihanke, jota Tilastokeskus toteuttaa ja jossa Cupore on sopimusperusteisesti mukana asiantuntijaelimenä ja projektitutkijan palkkaamisena ministeriölle yhteistyösopimuksen puitteissa. 5) Yksi luettelomme hankkeista oli kansainvälinen; Euroopan neuvoston ja ERICarts-tutkimuslaitoksen ylläpitämän eurooppalaista kulttuuripolitiikan ja kulttuurikehityksen Compendiumin Suomea koskevien tietojen päivittäminen. Cupore on ollut hankkeessa mukana jo perustamisestaan lähtien. Vuoden 2009 listassa on mukana uusia tutkimusalueita ja painopisteitä lisääntyneen henkilökunnan ja rahoituksen ansiosta (erikoistutkija, projektitutkija, ESR-projektit). Cupore on lisäksi enentyneessä määrin mukana tiedontuottajapartnerina ja asiantuntijana opetusministeriön kehittämisohjelmissa ja kehittämishankkeissa. Tämä kehitys alkoi jo vuonna 2004, jolloin Cupore tuotti ensimmäisen kehittämishankeselvityksen opetusministeriön sukupuolten välisen tasa-arvon kehityksestä taiteen ja kulttuurituotannon toimialoilla sekä teki ehdotukset niistä

13 toimista, joilla opetusministeriö voisi entistä paremmin toteuttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä "mukaan verkottumisen strategia" toteutuu vielä selvemmin edellä luetelluissa ESR-hankkeissa ja tilastojen ja indikaattoreiden kehittämishankkeissa ja opetusministeriön erillisissä tehtäväksiannoissa. Kun Cupore on omaksunut saman strategian kuntasektorin, kolmannen sektorin, maahanmuuttajien sekä kulttuurialan koulutuksen kehittämishankkeiden suhteen, voidaan oikeutetusti puhua Cuporesta kulttuuripolitiikan ja kulttuurikehityksen sektoritutkimuslaitoksena. Toimenkuva laajenee vielä tästä, kun seuraavassa luvussa tarkastellaan lähemmin Cuporen kansallisia ja kansainvälisiä siteitä tutkimuksen, taiteen ja kulttuurin kenttään. Edellä esitetty saattaa antaa sen kuvan, että Cuporen kehittyminen nykyiseksi suhteellisen voimakkaaksi sektoritutkimuslaitokseksi olisi tapahtunut paljolti sattumanvaraisesti. Kuva kehityksestä selkiintyy, kun vertaillaan Cuporen toimintaa sektoritutkimuksen rakenneuudistustyöryhmän esittämään luetteloon maamme ministeriöiden sektoritutkimuslaitosten keskeisiin tehtäviin (liite 5). Vuoteen 2008 mentäessä Cupore oli toimintakertomustensa mukaan suorittanut tai ollut mukana suorittamassa kymmentä uudistustyöryhmän luettelon yhdestätoista tehtävästä. 4. SIDOSRYHMÄSUHTEET 4.1. Lähtökohtatilanne 2002 Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön perustamiseen johtaneessa selvityksessä sidosryhmäsuhteet nousivat esiin, kun vastausta etsittiin kahteen kysymykseen: eivätkö jo alan olemassa olevat tutkimuslaitokset toimineet riittävän kattavasti ja tehokkaasti ja jos eivät, niin keitä unohdettuja kulttuuripolitiikan asiakasryhmiä säätiön tutkimusta edistävien toimien tulisi erityisesti palvella 3. Selvityksessä todettiin, että vaikka kulttuuripoliittista tai kulttuuripolitiikan kannalta relevanttia kulttuuritutkimusta tehtiin Suomessa useilla tahoilla, kohdentui se usein tarkkaan rajatuille kapeille alueille, joita ei yritetty liittää tosiinsa aineistoja vaihtamalla tai tutkimusotteita ja käsitteistöjä yhteismitallistamalla. Samoin riittäviä yhteistyösiteitä ei löytynyt tutkimusta tekevien ja tietopalveluja tarjoavien laitosten välillä. Selvityksessä todettiin, että uuden toimijan mikäli sellainen päätettäisiin perustaa tulisi myös toimia laaja-alaisesti. Sen tulisi kattaa sellaisia vähälle huomiolle jääneitä laajoja alueita kuten kulttuuriyleisöjen tutkimus, kulttuuriteollisuuden tutkimus ja kolmannen sektorin organisaatioiden tutkimus. Kuitenkin vielä tärkeämpää olisi, että uusi yksikkö synnyttäisi 3 Mitchell Ritva, Kulttuuripoliittinen tutkimus Suomessa. Nykytila ja kehittämistarpeet opetusministeriön sektoritutkimuksen kannalta, Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja 8:2001, Opetusministeriö 2001.

14 tutkimuksen kenttään yhteistyötä edistäviä ja tutkimusta ja tietotyötä yhdentäviä verkostoja. Selvitys nosti esiin myös kolme muuta puutteellisen verkottumisen osa-aluetta. Ensiksi se näki ongelman tuotetun tiedon soveltamisessa. Silloinkin kun Suomessa tehtiin kulttuuripoliittisesti tärkeää tutkimusta, sitä ei saatettu tehokkaasti päätöksentekijöiden käyttöön. Vaikka päätöksentekijät olisivatkin vastaanottaneet tulokset, niiden soveltamismahdollisuuksia ei aina nähty selkeästi. Toinen ongelma löytyi tutkimuskohteiden ja ongelmien valinnasta. Ne valittiin usein aikaisempaa tutkimusta seuraillen tai teoreettisiin pohdiskeluihin perustuen. Kulttuuripolitiikan käytännön ongelmia ei riittävästi tunnettu eikä ymmärretty että niiden ratkomiseen tarvittava tieto olisi tuotettava yhteistyössä tiedon tarvitsijoiden kanssa. Kolmanneksi suomalaisen kulttuuripoliittisen tutkimuksen ja tiedonvälityksen kansainvälinen verkottuminen oli 1990 -luvulla paljon heikompaa kuin nykyisin. 4.2. Sidosryhmäsuhteiden kehittäminen 2003 2005 Kansallisten sidosryhmäsuhteiden kehittäminen pilotti-kaudella tapahtui lähinnä keskeisten tutkimushankkeiden yhteydessä ja niiden tulosten esittelytilaisuuksien kautta. Kauden kahden hankkeen ROPin (Kulttuurin rahoitus- ja ohjaushanke) ja Klerotin (Kulttuurin ja liikunnan osaamistarpeiden ESR -ennakointihanke) tutkijoina tai ohjausryhmän jäseninä toimi useiden yliopistojen, tutkimuslaitosten ja kulttuurihallinnon tahojen edustajia ja molempien tuloksia esiteltiin Cuporen omissa tilaisuuksissa taide- ja kulttuurisektorin ammatti- ja asiantuntijaryhmille. Molempien hankkeiden julkaisuilla oli hyvää kysyntää ja tuloksia esiteltiin kulttuurielämän eri tahojen tilaisuuksissa. Tutkimusten kautta syntynyt näkyvyys lisäsi tutkimushanketarjontaa ja asiantuntijakysyntää. Opetusministeriön pyynnöstä vuonna 2004 tehty ja erillissopimuksella rahoitettu sukupuolten tasa-arvotutkimus sai jatkoa vuonna 2006 tehdylle selvitykselle maamme teatterikentän tulevaisuuden haasteista ja vuonna 2007 kulttuuriviennin koulutuksen kartoituksesta. Cuporen koulutussiteet Jyväskylän yliopistoon perustuivat pitkälti yliassistentin yhteistyösuhteeseen Cupore/Jyväskylän yliopisto (vuoteen 2006 saakka) sekä Cuporen opetukseen kansainvälisestä kulttuuripolitiikasta (alkaen 2002). Viime vuosina näihin koulutussiteisiin tulivat mukaan myös yksittäiset luennot monikulttuurisuuden teemoista. Uusien tutkijoiden ja tutkimusprojektien myötä Cuporen verkostosuhteet ovat edelleen laajentuneet sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tutkimuksellista verkottumista on myös lisännyt Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan oppiaineen järjestämät kansalliset ja kansainväliset kokoukset ja kesäkoulut. Jyväskylän yliopistossa kulttuuripolitiikan oppiaine järjesti vuonna 2004 maamme ensimmäiset kulttuuripoliittisen tutkimuksen

15 päivät ja vuonna 2009 neljännen pohjoismaisen kulttuuripolitiikan tutkimuksen konferenssin. 4.3. Sidosryhmäsuhteiden kehittyminen 2006 2009 Cupore on alkanut pilottikauden jälkeen soveltaa tutkimustyössään "mukaan verkottumisen strategiaa" osallistumalla tiedontuottajana ja tutkimuksellisena osapuolena kulttuuripoliittisten toimenpiteiden ja ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vaikka tämä strategia on merkinnyt entistä selvempää sitoutumista sektoritutkimustehtävään, tätä toimintaa ovat taustoittaneet Cuporen kansallisten ja kansainvälisten sidosryhmäsuhteiden kehittyminen. Sidosryhmäsiteiden voimistuminen näkyy selvänä Cuporen asiantuntijatehtävien ja kansainvälisiin kokouksiin osallistumisen lisääntymisenä (liitteet 13 ja 15). Liitteissä 6a ja 6b luetellaan Cuporen kansallisen ja kansainvälisen tutkimus- ja asiantuntijayhteistyön keskeisimmät partnerit. ESR-hankkeet ja yhteistyö Suomen Kuntaliiton ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen kanssa ovat laajentaneet luetteloa kahteen suuntaan: mukaan ovat tulleet kauppakorkeakoulut ja taideyliopistot sekä kuntasektorin tutkimus- ja asiantuntijalaitokset. 5. TUNNETTAVUUDEN LUOMINEN 5.1. Toiminnan 2003 2005 synnyttämä näkyvyys Edellä esitetty kuvaus tutkimustoiminnan nopeasta laajenemisesta ja sidosryhmäsuhteiden kehityksestä antaa myös kuvan siitä perustasta, jolle Cuporen kansallinen ja kansainvälinen tunnettavuus alan organisaationa ja yhteistyöpartnerina alkujaan rakentui. 5.2. Tunnettavuuden luominen 2006 2008 Cupore on vuoden 2005 jälkeen pyrkinyt järjestelmällisesti edistämään kansallista ja kansainvälistä tunnettavuuttaan profiloimalla itseään tutkimuskeskuksena, tutkimuksen tukiorganisaationa, asiantuntijaelimenä ja agenda setterinä, uusien keskeisten kulttuuripoliittisten aihepiirien esiin nostajana. Osallistuminen kansainvälisiin vertaileviin kulttuurikehityksen, kulttuuripolitiikan ja taide- ja kulttuurialan koulutuksen keskeisten ongelma- alueiden kartoituksiin ja arviointeihin on nostanut Cuporen profiilia myös näillä osa-alueilla. Profiilia on myös terävöitetty Internet-viestinnän avulla, kotisivua ja nettijulkaisuja kehittämällä. Cuporen kotisivut ovatkin ahkerasti vierailtuja (liite 7). Cupore on myös käyttänyt profiilinsa teroittamisessa hyväkseen sijaintipaikkansa Kaapelitehtaan erikoisluonnetta taiteen ja kulttuurin urbaanina keskittymänä. Vuonna

16 2006 se aloitti carrefour-tyyppisen keskustelusarjan (Cable Factory Talks). Näiden kaapelikeskustelujen aihepiirit ja keskeiset osallistujatahot esitetään liitteessä 8. Samaan Cuporen näkyvyyttä lisäävien tapahtumien sarjaan voidaan lisätä myös Cuporen Kaapelitehtaalla itse tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa järjestämät kansalliset ja kansainväliset tilaisuudet. Cupore on puolestaan lisännyt Kaapelitehtaan näkyvyyttä järjestämällä näitä tilaisuuksia Kaapelitehtaalla ja yhteistyössä sen toimiston kanssa. 6. RAHOITUS JA OPERATIIVISTEN TOIMINTOJEN KOHDENTAMINEN 6.1. Rahoituksen kehitys ajanjaksoina 2003 2005 ja 2006 2008 Liitteen 9 taulukot antavat tietoa Cuporen rahoituksen kehityksestä vuosina 2003 2005 ja 2006 2008. Mukana on myös tietoja aloitusvuodesta 2002 ja vuoden 2009 (2010) tilanteesta. Vuosina 2003 2005 Cuporen kokonaisrahoitus oli hieman yli miljoonan euron, vuosina 2006 2008 se oli vajaan puoli miljoonaa suurempi. Perusrahoitus tulee valtionapuna opetusministeriöltä, ESR-hankkeet ovat olleet keskeisin ulkopuolinen rahoituslähde ja Suomen Kulttuurirahasto on antanut lisärahoitusta vielä alun perin luvatun kolmen "seed money"-vuoden jälkeen. Opetusministeriön valtionavun osuus kokonaisrahoituksesta on noussut ensimmäisen kolmivuotiskauden 57 prosentista (2003 2005) 67 prosenttiin (2006 2008). Tämä johtuu ESR-rahoituksen osuuden laskusta tällä ajanjaksolla 19 prosentista 7,5 prosenttiin. Cuporen asiantuntijatyöstä saama rahoitus ja opetusministeriön erillisprojektirahoitus ovat nousseet jälkimmäisellä kolmivuotiskaudella 17 prosentin osuudellaan merkittäväksi rahoituslähteiksi. Vuonna 2009 kaksi suurta ESR-projektia jälleen nostivat ESR- rahoituksen osuutta Cuporen budjetista (liite 9). Suomen Kulttuurirahaston avustuksella on rahoitettu kulttuuripolitiikan historiaprojektia. Valtionavulla on rahoitettu lähinnä kulttuuripolitiikan ydinalueille kohdentuneita hankkeita (kulttuuripolitiikan arvioinnin metodologiset ongelmat, kulttuurin rahoitus ja ohjaus, kulttuuripolitiikka ja monikulttuurisuus, 50+ väestön kulttuuriosallistuminen). ESR-hankkeet ovat vaativia jo haku-/kilpailuvaiheessa; omaa aloitusrahoitusta edellyttävinä ja tiukkaan aikatauluun sidottuina ne ovat myös riskialttiita. Vaikka säätiön hallitus tekee lopullisen päätöksen hakuun osallistumisesta, perustana on Cuporen tutkijoiden näkemys aihepiirin tärkeydestä, oman yksikön käytettävissä olevista henkilöresursseista ja mukaan saatavien partnereiden luotettavuudesta. Cuporen kokemukset ovat osoittaneet, että ESR-hankkeet eivät ole vain tutkimusta ja tiedonhankintaa. Niillä on myös keskeinen sosiaalinen funktio: ne vievät tutkimusta

17 lähelle tutkimuksen kohdekenttää ja luovat kiinteyttä ("koheesiota") kulttuuripolitiikan käytännön ongelmista kiinnostuneiden tutkijoiden keskuudessa. Cuporen lyhyellä aikavälillä toteutettavat erillissopimushankkeet ja asiantuntijatehtävät ovat olleet lähinnä KIBsejä, tietointensiivisiä maksullisia, mutta ei voittoa tuottavia palveluja (knowledge intensive business). Juuri ESR- ja erillissopimushankkeet ovat tehneet Cuporelle mahdolliseksi kehittää sitä "mukaan verkottumisen strategiaa", jota kuvattiin edellä jaksossa 3.3. ja antaneet sille mahdollisuuden kasvaa ja laajentua. 6.2. Vuoden 2009 menoarvion mukainen rahoitusrakenne Cuporen tilipäätökset ovat ESR-rahoituksen aiheuttamasta tulojen ja menojen vuosikohtaisesta eriaikaisuudesta johtuen vaikeasti tulkittavia, joten esitämme tässä vain vuodelle 2009 suunniteltujen menojen perusjakautuman (liite 10). Liitteen taulukosta tarkastelemme ainoastaan Kaapelilla tapahtuvien valtionapuperusteisten toimintojen menoja, siitä puuttuvat ESR-hankkeiden ja Jyväskylän yliopistossa tapahtuneen toiminnan menot. Kaapelilla tapahtuvan toiminnan menorakenne ja menolajien suhteelliset osuudet ovat olleet suunnilleen samat vuodesta 2006 lähtien. Henkilökunnan palkkamenot ovat odotetusti kaikkein suurin menoerä, 61,5 prosenttia. Jos näihin lisätään tilitoimiston laskutus ja säätiön asiamiehen palkkiot henkilöstömenot nousevat kahteen kolmasosaan kaikista menoista. Menoeriä voidaan pitää erittäin kohtuullisina. Nykyinen sopimuspalkkainen henkilökunta, tutkimusjohtaja, erikoistutkija, suunnittelija ja projektitutkija palkattiin yksitellen vuosina 2003 2006. 6.3. Cuporen toimintojen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointeja Kun etsitään näkökulmaa Cuporen toimintojen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointiin, on syytä huomioida kolmea seikkaa. Tutkimuskeskuksena Cupore tekee pääasiallisesti evidence-based" tutkimusta, lukuun ottamatta sen pitkäaikaisinta (2004 2010) ja akateemisinta tutkimusprojektia Suomen kulttuuripolitiikan historia. (1) Yksi mittari Cuporen kaltaisten tutkimuskeskusten onnistuneisuudesta sen tutkimuksen laadun lisäksi on kysyntä: tilatut tutkimukset ja asiantuntijatehtävät sekä pyynnöt yhteistyöpartnereiksi kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimushankkeisiin. (2) Menestyksen mittari on luonnollisesti myös päärahoittajan rahoituksen jatkuva kasvaminen. (3) Kolmanneksi, ministeriöiden sektoritutkimuksen asemasta ja merkityksestä tehdyt selvitykset korostavat oman tutkimustyön keskeistä asemaa muiden toimintojen tukena. Cuporen ja sen keskeisten partneriorganisaatioiden asiantuntijuus- ja tiedonvälityspalvelut perustuvat pitkälti omaan tutkimustoimintaan juuri sillä tavalla, jota Jorma Rantanen liitteen 5 lausunnossaan kuvaa.

18 Cuporen toimintoja tulee luonnollisesti arvioida tutkimuslaitosten tutkimus- ja julkaisutoiminnan yleisillä arviointi- ja suoritemittareilla. Tämän itsearvioinnin liitteet tarjoavat mahdollisuuden arvioida sen tutkimustoiminnan määrää ja laatua (liite 12), sen asiantuntijatyön määrää ja laatua (liite 13), sen julkaisutoiminnan ja sen tutkijoiden muiden julkaisujen määrää ja laatua (liite 14), ja sen kansallisiin ja kansainvälisiin konferensseihin osallistumisen määrää ja laatua (liite 15). 7. CUPORE TUTKIJA-, ASIANTUNTIJA- JA TIEDONVÄLITYSYHTEISÖNÄ 7.1. Cuporen toimintojen organisointi Jorma Rantanen korostaa vuoden 2008 sektoritutkimusselvityksessään, että ministeriöiden sektoritutkimuslaitoksissa " henkilöstövoimavaroja ei voida eriyttää jyrkästi eri tehtäviin, vaan samat asiantuntijat tekevät tehtäviä prosessien useissa vaiheissa ja useissa prosesseissa, esimerkiksi tutkimuksessa, palvelussa, koulutuksessa, hallinnon tuessa jne. Toisaalta Rantanen korostaa myös sitä, että sektoritutkimustehtävät " eriytyvät kasvavassa määrin vaativiin erityiskysymysten ratkaisuihin, jotka usein ovat ainutkertaisia". Yhdessä nämä kaksi toimintojen ehtoa merkitsevät sitä, että pienissä laitoksissa joudutaan turvautumaan ulkopuoliseen asiantuntemukseen tai ulkoistamaan joitakin tehtäväalueita. Toistuessaan nämä ulkopuoliset suhteet voivat nekin yhdentyä ja institutionalisoitua siten, että laitoksen ympärille muodostuu keskinäiseen luottamukseen perustuva tukiyhteisö, joka paikkaa oman sisäisen yhteisön pienuutta. Kyseessä ei ole varsinaisesti toimintayksiköiden verkottuminen vaan yhteistyö- ja palvelusuhteet Cuporen tapauksessa tällainen verkottunut tuki- ja yhteistyöjärjestelmä on kehittynyt ja tiivistynyt vuoden 2004 jälkeen ja kattaa tietojenkäsittelyjärjestelmän ylläpidon, julkaisujen painattamisen, survey-tutkimusten toteuttamisen, tuen projektityöntekijöiden löytämisessä ja palkkaamisessa ja aineistojen kiireellisissä analyyseissä ja perusraportoinnissa. Cuporen projekteissa mukana olleet tutkijat ja asiantuntijat ovat oleellinen osa tätä tukiyhteisöä ja juuri heidän tukeaan tarvitaan, kun joudutaan etsimään ratkaisuja (tai ratkaisijoita) Rantasen esiin nostamiin "ainutkertaisiin erityiskysymyksiin". Koska nämä tutkijat ja asiantuntijat tulevat yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joihin Cuporella on ollut yhteistyösuhteita, voidaan puhua löyhän koulutus/tutkimuspalveluklusterin kehittymisestä Cuporen ympärille. Kansainvälisen ulottuvuuden tähän tuo Cuporen tiivis yhteistyösuhde kulttuuripolitiikan tutkijoihin ja tutkimuslaitoksiin ympäri maailmaa. 7.2. Tiedon tuottaminen ja välittäminen Cupore jakaa tutkimus- ja selvitystuloksiaan omien julkaisusarjojensa kautta sekä järjestämällä keskustelutilaisuuksia. Cuporen julkaisutoiminta käynnistyi syksyllä 2004.

19 Säätiön julkaisusarjan nimi on Cuporen julkaisuja (ISSN 1795-1739). Sarjassa julkaistaan ensi sijassa Cuporen toiminnan piirissä toteutettuja tutkimuksia, selvityksiä, raportteja sekä työpapereita. Osan painetuista julkaisuista voi ladata myös Cuporen internetsivuilta PDF -muodossa joko kokonaisuudessaan tai osittain. Säätiön painettuja julkaisuja myy ja välittää Yliopistopaino. Lokakuuhun 2009 mennessä Cuporen julkaisusarjassa on ilmestynyt 17 teosta. Osa Cuporen julkaisuista on saatavissa ainoastaan PDF -muodossa. Nämä julkaisut ovat ilmestyneet keväästä 2007 alkaen omassa julkaisusarjassaan, Cuporen verkkojulkaisuja (ISSN 1796-9263). Lokakuuhun 2009 mennessä Cuporen verkkojulkaisusarjassa on ilmestynyt 4 teosta. Lisäksi Cupore julkaisee projekteistaan työpapereita, jotka myöhemmin kootaan julkaisuiksi. Cuporen selvitys- ja tutkimustietoa on julkaistu myös muilla foorumeilla yhteistyöprojektien tuloksina. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi Suomen Kuntaliiton sivuilla verkkojulkaisuna ilmestyneet kuntien kulttuuritoiminnan kustannusselvitykset, SAK:n kulttuuripoliittinen puheenvuoro SAK:n julkaisemana sekä luovien alojen täydennyskoulutusta ja sen arvoa käsittelevä raportti IADE:n julkaisusarjassa. Lisäksi Cuporen tutkijat ovat julkaisseet tuloksiaan myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, Arsislehdessä ja Kunta-lehdessä sekä International Journal of Cultural Policy -julkaisussa. Tietoa on välitetty myös kansallisissa ja kansainvälisissä kokouksissa, seminaareissa ja konferensseissa sekä osana asiantuntijatehtäviä Suomessa ja ulkomailla. Cupore järjestää yhdessä Koy Kaapelitehtaan kanssa seminaareja sarjassa Cable Factory Talks. Lokakuuhun 2009 mennessä näitä seminaareja on järjestetty neljä kappaletta, ja niiden aiheita ovat olleet tekijänoikeuskysymykset (2006), kulttuuripolitiikka ja kulttuurinen monimuotoisuus (2007), kulttuurienvälinen vuoropuhelu (2008) sekä taiteen, luovuuden ja kulttuurin keskukset (2009). Tarkempia tietoja Cuporen julkaisu- ja muusta tiedonvälitystoiminnasta löytyy liitteistä 7-8 sekä 12-15. 8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA CUPOREN TULEVAISUUS Tämän itsearvioinnin laatijat ovat voineet tiettyä tyytyväisyyttä tuntien todeta, että Cupore sen pilot-vaiheessa, vuosina 2003 2005, sopeutui nopeasti säätiön sääntöjen sille määrittämään kansalliseen ja kansainväliseen roolin ja että se vuosina 2006 2009 ilman sanottavampia ongelmia asettui nousujohtoiselle kehitysuralle niin sektoritutkimuslaitoksena kuin itsenäisenä kulttuurisektorille asiantuntija-apua tarjoavana asiantuntijalaitoksena. Osa Cuporen menestyksestä selittyy kehityskausien onnistuneella ajoittumisella. Ensimmäinen ESR-rahoitteinen projekti toi resursseja ja sen onnistunut toteuttaminen