Ruokinnan vaikutus naudanlihan rasvahappokoostumukseen - Osa 2 Helena Kämäräinen Kotieläinagronomi ProAgria Kainuu 16.3.2012
Tutkimuksia Seuraavissa dioissa on kotimaisia ja ulkomaisia tutkimuksia ruokinnan vaikutuksesta lihan rasvahappokoostumukseen diat 44 49, suomalainen väkirehun osuuden vaikutusta mittaava tutkimus, mukana rypsirouhe diat 50 53, suomalainen laidunnuksen merkitystä mittaava koe diat 54 57, englantilainen puna-apilan vaikutusta selvittänyt koe diat 58 61, yhdysvaltalainen laidunnuskoe 2 16.3.2012
MTT:n Ruukin toimipiste: Pihvirotuisten nautojen ruokintakoe (2011) 3 16.3.2012
Koeasetelma Charolais- ja herefordsonnit kahdella väkirehutasolla (20 %, 50 %) ja rypsilisällä tai ilman rypsiä (0,5 kg A-rehun rypsitiivistettä), säilörehu timoteista happosäilönnällä tehtyä rehua lisäksi kivennäistä (A-rehun KasvuApeKivennäinen) ja vitamiinivalmistetta (XylitolADESAN, Suomen Rehu) Teuraspainotavoite molemmilla roduilla 380 kg Hereford-eläimet kolmelta eri tilalta, kuuden eri astutussonnin jälkeläisiä Charolais-eläimet kolmelta eri tilalta, kahdeksan eri astutussonnin jälkeläisiä 4 16.3.2012
Nautojen kasvu- ja teurastiedot Rotu Hereford Charolais Väkirehutaso 20 50 20 50 Rypsitiivistelisä EI ON EI ON EI ON EI ON koe-eläimet (kpl) 7 8 6 6 6 6 4 5 Kokeen kesto (vrk) 412 402 336 383 354 353 345 331 Alkupaino (kg) a 253 254 250 248 292 295 303 298 Loppupaino (kg) b 730 717 698 752 734 730 784 796 Teuraspaino (kg) c 388 384 372 410 409 413 449 447 Päiväkasvu (g/vrk) d 1156 1152 1339 1323 1251 1241 1407 1525 Nettokasvu (g/vrk) e 635 639 739 750 747 757 871 916 Teurasprosentti (g/kg) f 532 535 533 545 557 565 572 561 Lihakkuus, EUROP g 6,4 5,6 6,2 6,5 7,5 7,4 9,8 9,2 Rasvaisuus, EUROP h 4,6 4,6 4,3 4,9 2,6 2,6 3 3 MTT:n Ruukin toimipisteen pihvirotuisten nautojen kasvu- ja teurastiedot ruokintakoeryhmittäin (Teuras- ja tutkimustiedot, Arto Huuskonen, MTT) a) ruokintakokeen alussa punnittu noin puolivuotiaan vasikan paino b) ruokintakokeen lopussa punnittu elopaino c) teurasruhon paino, joka saadaan kun teurastetusta eläimestä on poistettu kaikki muu, paitsi luut ja lihat d) päiväkasvu = (loppupaino alkupaino)/kokeen kesto, vrk e) nettokasvu = [teuraspaino-(alkupaino x 0,4)]/kokeen kesto, vrk f) teurasprosentti g/kg = teuraspaino/loppupaino g) lihakkuus, EUROP-luokitus 1=P-, 2=p, 3=P+, 4=O-, 5=O, 6=O+, 7=R-, 8=R, 9=R+, 10=U-, 11=U, 12=U+, 13=E-, 14=E, 15=E+, jossa 1 on heikoin ja 15 on paras h) rasvaisuus, EUROP-luokitus 1= rasvaton ruho, 2, 3, 4, ja 5 = erittäin rasvainen ruho 5 16.3.2012
Väkirehuprosentin vaikutus 20 % väkirehua 50 % väkirehua Merkitsevyys n-6/n-3 rasvahappojen suhde 3,16 5,03 *** Alfalinoleenihapon osuus rasvahapoista % 0,77 0,54 *** Linolihapon määrä mg/100 g lihaa 39,56 72,21 *** Öljyhapon määrä mg/100 g lihaa 1001 1585 ** Väkirehuprosentin vaikutus lihan sisäisen rasvan rasvahappokoostumukseen ja -pitoisuuteen Lähde: MTT:n Ruukin toimipisteen pihvirotuisten nautojen ruokintakoe 2011 6 16.3.2012
Päätelmiä 1/2 Mitä lähempänä yhtä n-6/n-3 rasvahappojen suhde on, sitä parempi se on pieni väkirehu-% alensi suhdetta Mitä suurempi alfalinoleenihapon osuus rasvahapoista on, sitä parempi pieni väkirehu-% lisäsi alfalinoleenihapon suhteellista osuutta 7 16.3.2012
Päätelmiä 2/2 Vaikka linolihappo on toinen välttämättömistä rasvahapoista, sitä tulee länsimaisessa ruokavaliossa liikaa suhteessa alfalinoleeni- ja muihin n-3 -sarjan rasvahappoihin pieni väkirehu-% vähensi linolihapon määrää Öljyhappo on hyvä rasvahappo sen määrä lisääntyi voimakkaammalla väkirehuruokinnalla 8 16.3.2012
Suomalainen koe Laidunnus/sisäruokinta 9 16.3.2012
Koejärjestelyt 29 hereford-sonnia kahdessa ryhmässä: loppukasvatus laitumella (62 päivää ennen teurastusta) loppukasvatus sisätiloissa säilörehulla molemmat ryhmät saivat saman määrän väkirehua: 4,4 kg ka ohraa/eläin/pv ja kivennäisrehua 150 g/eläin/pv, vitamiinivalmistetta 50 g/eläin/vk Lähde: Huuskonen ym. 2010 10 16.3.2012
Tulokset Ominaisuus: Sisäruokinta/ säilörehu Laidunryhmä Merkitsevyys C14:1 myristoleiinihappo 0,1 1,3 * C16:0 palmitiinihappo 201,1 214,0 * C18:1 n-7 vakseenihappo 18,0 15,7 *** C18:2 n-6 linolihappo 84,4 68,8 * CLA eli konjugoitu linolihappo 4,2 2,8 ** C18:3 n-3 alfalinoleenihappo 20 15,3 ** Lähde: Huuskonen ym. 2010 11 16.3.2012
Päätelmiä Noin kahden kuukauden mittainen laidunnusjakso verrattuna säilörehuruokintaan vaikutti seuraaviin tekijöihin: alfalinoleenihappo- ja CLA-pitoisuudet kasvoivat nämä rasvahapot ovat edullisia ihmisen ruokavaliossa linolihappopitoisuus kasvoi länsimaisessa ruokavaliossa linolihappoa on yleensä tarpeeksi, toisaalta linolihappo on toinen välttämättömistä rasvahapoista (toinen on alfalinoleenihappo) palmitiinihappopitoisuus pieneni tämä rasvahappo on tyydyttynyt ja nykykäsityksen mukaan haitallisin eläinrasvoista 12 16.3.2012 Lähde: Huuskonen ym. 2010
Englantilainen puna-apilan vaikutusta tutkinut koe 13 16.3.2012
Koeasetelma Holstain-teuraslehmiä ruokittiin 12 viikon ajan ennen teurastusta Englannin raiheinästä (Lolium perenne) TAI punaapilasta (Trifolium pratense) tehdyllä säilörehulla säilörehujen rasvahappokoostumus g/kg ka: raiheinärehu apilarehu merkitsevyys C18:3 n-3, alfalinoleenihappo 13,5 8,11 *** C18:2 n-6, linolihappo 3,20 3,96 *** C16:0, palmitiinihappo 3,64 3,75 Ei merkitystä C18:1cis-9, öljyhappo 0,37 0,47 *** C18:0, steariinihappo 0,31 0,48 *** Lähde: Lee ym. 2009 14 16.3.2012
Tulokset Englannin raiheinä- ja puna-apilasäilörehuilla ruokittujen teuraslehmien lihan rasvahappokoostumus (% rasvahapoista) Engl. raiheinäryhmä Punaapilaryhmä Eron merkitsevyys C18:1cis-9 37,9 34,1 * C16:0 27,1 27,2 Ei merkitystä C18:0 13,1 15,6 P>0,1 C18:2n-6 1,87 2,64 * C18:3n-3 0,71 1,54 *** n-6/n-3 1,70 1,35 * CLA 0,22 0,17 Ei merkitystä 15 16.3.2012 Lähde: Lee ym. 2009
Päätelmiä Säilörehujen rasvahappokoostumuksissa oli merkittäviä eroja lähes kaikissa rasvahapoissa alfalinoleenihappoa oli merkittävästi vähemmän punaapilasäilörehussa kuin raiheinäsäilörehussa Kummallekaan eläinryhmälle ei annettu väkirehua lainkaan ruokinnat olivat 100 % karkearehua Näistä tekijöistä huolimatta puna-apilasäilö-rehua saaneiden eläinten lihan rasvassa oli merkittävästi enemmän alfalinoleenihappoa Lähde: Lee ym. 2009 16 16.3.2012
Yhdysvaltalainen 5 kuukautta kestänyt laidunnuskoe 17 16.3.2012
Koeasetelma 30 Angus-risteytyshärkää kasvatettiin viiden kuukauden ajan kolmella erilaisella laitumella pelkkä ruokonatalaidun ruokonata + sinimailanen ruokonata + puna-apila Laidunnurmien rasvahappokoostumus mg/g ka: C18:3 n-3 C18:2 n-6 C16:0 C18:1 C18:0 Ruokonata 14,10 3,91 3,85 0,54 0,46 Ruokonata + sinimailanen 14,48 4,66 4,69 0,61 0,54 Ruokonata + puna-apila 14,66 4,33 4,01 0,56 0,48 Lähde: Dierking ym. 2010 18 16.3.2012
Tulokset Lihan tärkeimpiä rasvahappoja, % rasvahapoista Ruokonata -laidun Ruokonata + sinimailas -laidun Ruokonata + puna-apila -laidun Erojen merkitsevyys C18:1 n-9, öljyhappo 29,83 34,01 27,41 NS C16:0, palmitiinihappo 20,19 23,76 18,79 NS C18:0, steariinihappo 13,60 16,81 13,06 NS C18:2 n-6, linolihappo 6,15 6,75 5,91 NS C18:3 n-3, alfalinoleenihappo 0,56 0,80 0,60 NS Yhteensä n-6 rasvahapot 8,44 9,11 8,17 NS Yhteensä n-3 rasvahapot 1,67 2,21 1,72 NS Lähde: Dierking ym. 2010 19 16.3.2012
Päätelmiä Tämä on harvinainen koe, koska tässä ei tullut esille puna-apilalle tyypillistä merkittävää vaikutusta lihan rasvahappoihin Kokeen tehnyt tutkija epäili laidunruohoseoksessa olevan liian vähän apilaa tai sinimailasta, jotta niiden rasvahappoja parantava vaikutus tulisi näkyviin Lähde: Dierking ym. 2010 20 16.3.2012
Lähteitä 1/2 Boufaïed H, Chouinard P Y, Tremblay G F, Petit H V, Michaud R & Belanger G, 2003. Fatty acids in forages.i. Factors affecting concentrations. Canadian Journal of Animal Science 83: 501 511. Dierking R M, Kallenbach R L & Grün I U, 2010. Effect of forage species on fatty acid content and performance of pasture-finished steers. Meat Science 85: 597 605. Huuskonen A, Jansson S, Honkavaara M, Tuomisto L, Kauppinen R & Joki-Tokola E, 2010. Meat colour, fatty acid profile and carcass characteristics of Hereford bulls finished on grazed pasture or grass silage-based diets with similar concentrate allowance. Livestock Science 131: 125 129. Koivunen Erja, 2010. Timotei-nurminadan ja puna-apilan kasvuasteen ja muurahaishapon annostason vaikutus säilörehun rasvahappokoostumukseen. Maisterin tutkielma, kotieläinten ravitsemustiede, maataloustieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 21 16.3.2012
Lähteitä 2/2 Lee M R F, Evans P R, Nute G R, Richardson R I & Scollan N D, 2009. A comparison between red clover silage and grass silage feeding on fatty acid composition, meat stability and sensory quality of the M. Longissimus muscle of dairy cull cows. Meat Science 81:738 744. Lock A L, Harvatine K J, Drackley J K & Bauman D E, 2006. Concepts in fat and fatty acid digestion in ruminants. Proceedings of Intermountain Nutrition Conference: 85 100. Simopoulos A P, 2004. Omega-6/Omega-3 Essential Fatty Acid Ratio and Chronic Diseases. Food Reviews International 20: 77 90. Simopoulos A P, 2002. Omega-3 Fatty Acids in Inflammation and Autoimmune Diseases. Journal of the American College of Nutrition 21: 495 505. Vanhatalo A, Kuoppala K, Toivonen P & Shingfield K, 2007. Effects of forage species and stage of maturity on bovine milk fatty acid composition. Eur. J. Lipid Sci. Technol. 109 : 856 867. 22 16.3.2012