3/2014 PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN TIEDOTUSLEHTI
Pipsy-posti 3/2014 Sisältö: Pääkirjoitus 3 Uutisia 4 Kutsuja ja ilmoituksia 5 Saunaillan tunnelmia 6 Pipsyläisiä-haastekirjoitus 9 Opiskelijakolumni 11 Toimitus: Tiia Hyttinen, tiedotusvastaava e-mail: tiia.hyttinen@uta.fi Pipsy verkossa: Pipsyn kotisivut: pipsy.fi Kirjoita Pipsy- Postiin Kirjoituksista maksetaan pienehkö palkkio (50 100 ). Voit lähettää juttusi sähköpostitse tiedotusvastaavalle. Pirkanmaan psykologiyhdistys ry perustettu 1974 Pipsyssä on tällä hetkellä (9.1.2014) jäseniä 756, joista työttömiä 13. Varsinaisia jäseniä on 525, kaksoisjärjestäytyneitä 21, eläkeläisiä 71, opiskelijoita 139. Pipsyläisiä liiton koko jäsenmäärästä on 11,4 % (jäseniä 6610). Pipsy-posti 3 / 2014 s. 2
PÄÄKIRJOITUS Hyvä pipsyläinen! Kesän säällä on ollut Janus-kasvot: ensin kolea, liki masentava alkukesä ja sen jälkeen loistava, lämmin, oikea kesä. Heinä-elokuun ihanat kesäsäät pudottivat minut lapsuuden kesiin. Niin minulle kuin yleensä meille suomalaisille sää on tärkeä. Se puhututtaa ja koskettaa tunteita. Lämmöstä on hyvä siirtyä virkeään syksyyn! Syksy tuo tullessaan marraskuussa Pipsyn 40-vuotisjuhlat Lapintien juhlatalolla. Muistathan ilmoittautua tähän monipuoliseen tapahtumaan! Ennen syntymäpäiviä lokakuussa (23.10) on Pipsyn syyskokous. Sinne toivomme runsasta osanottoa ja johtokunnan toiminnasta kiinnostuneita henkilöitä. Tänä syksynä johtokunnassa on poikkeuksellisen paljon vaihtuvuutta! Uusia jäseniä toivotaan tilalle. Innostu! Kuulain syysterveisin Marjatta Lehtovirta Pipsy-posti 3 / 2014 s. 3
UUTISIA/NEWS/NYHETER Uudet jäsenet Pipsy on saanut johtokunnan kokouksissa 20.5.2014, 6.6.2014 ja 25.8.2014 12 uutta jäsentä. Pipsy toivottaa kaikki jäsenensä lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan! Osoitteenmuutokset Liittoon Osoitteenmuutokset tehdään suoraan Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle (p. 09-61229133 e-mail: tarja.koivuniemi@psyli.fi). Ilmoita sähköpostiosoitteesi! Pipsyn uudistuneilta nettisivuilta löydät mm. tapahtumat, yhteystiedot, jäsenyysasiat, Pipsypostit ja Pipsyriikin. pipsy.fi Psykologiliitto viestittää entistä enemmän sähköpostin välityksellä. Ilmoita sähköpostiosoitteesi liittoon: tarja.koivuniemi@psyli.fi Ilmoitathan myös muutoksista. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 4
TERVETULOA PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN 40-VUOTISJUHLIIN Komediateatterin Juhlatalolle (Lapintie 3 a) lauantaina 15. marraskuuta 2014 klo 17-24. Ohjelmassa muun muassa juhlapuhe ja katsaus psykologityöhön eri aikoina. Juhlaillallisen lisäksi luvassa herkkuja muillekin aisteille monipuolisen musiikin ja visuaalisten elämysten muodossa. Ilmoittautumisen yhteydessä maksetaan illalliskortti 25 (opiskelijat 20 ). Tumma puku. Sitovat ilmoittautumiset 7.10. mennessä osoitteessa pipsy.fi. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 5
KOKOUSKUTSU Suomen Psykologiliitto ry. Pirkanmaan Psykologiyhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous. TORSTAINA 23.10.2014 KLO 18.00, Ravintola Astor, Aleksis Kiven katu 26, Tampere. Esityslista I Kokouksen järjestäytyminen 1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja 2. Valitaan kokouksen sihteeri, pöytäkirjan tarkastajat ja ääntenlaskijat 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys II Varsinaiset kokousasiat 1. Hyväksytään toimintasuunnitelma vuodelle 2015 2. Vahvistetaan johtokunnan jäsenten palkkiot, toimikuntien jäsenten palkkiot sekä luottamustehtäviin valittujen matkakorvaukset vuodelle 2015 3. Hyväksytään talousarvio vuodelle 2015 4. Valitaan johtokunnan puheenjohtaja, varsinaiset jäsenet ja varajäsenet 5. Valitaan yhdistykselle kaksi varsinaista toiminnantarkastajaa ja kaksi varatoiminnantarkastajaa 6. Valitaan yhdistyksen edustajat Psykologiliiton liittovaltuutetuiksi ja varavaltuutetuiksi 7. Valitaan yhdistyksen ehdokkaat Psykologiliiton erityisalatoimikuntiin 8. Muut asiat 9. Ilmoitusasiat 10. Kokouksen päättäminen Tervetuloa! Pipsy tarjoaa kokouksen yhteydessä ruokailun. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 6
Pipsyn johtokuntaan kaivataan uusia aktiivisia toimijoita! Pipsyn syyskokouksessa 23.10.2014 valitaan kaudelle 2015 johtokunnan varsinaiset - ja varajäsenet. Johtokunnassa pääset vaikuttamaan pirkanmaalaisten psykologien asioihin ja nauttimaan kollegoiden hyvästä seurasta. Kokouksia on vuosittain 10, ja niistä maksetaan kokouspalkkio. Johtokunnan toimintaan saat hyvän perehdytyksen sekä tarvittaessa mahdollisuuden kouluttautua johtokuntatyöskentelyyn! Kysy lisää puheenjohtajalta ennen syyskokousta: marjatta.lehtovirta@tampere.fi puh. 040 723 79 69. Tervetuloa vaikuttamaan! SENIORIPSYKOLOGIT TERVETULOA Syyskauden aloitus to 4.9 klo 13 Antikassa, Väinölänkatu 1, Tampere. Seuraavat kokoontumiset 2.10, 6.11 ja 4.12, sama aika ja paikka. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 7
Pipsyn saunaillassa 6.6.2014 sade lakkasi juuri sopivasti vauhdikasta lentopallo-ottelua varten. Näsijärven vesikään ei ollut kesän alussa vielä liian lämmintä uimiseen. Illan mittaan saunottiin, uitiin ja syötiin lähes kolmenkymmenen hengen voimin ja vaihdettiin kuulumisia vanhojen ja uusien tuttujen kesken. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 8
PIPSYLÄISIÄ: Arto Pietikäinen: Miten minusta tuli psykologi? Tämän kirjoituksen punaisena lankana haluaisi nähdä sen, miten arvot ovat ohjanneet valintoja uran suhteen, vaikka välillä on näyttänyt aivan päinvastaiselta. Kaikki alkoi siitä, kun puolihaluttomasti pyrin Oulussa lääketieteelliseen tiedekuntaan heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen keväällä 1979. Yksi pääsykoekirjoista oli R. Lazaruksen teos Persoonallisuus (1977). Se kolahti samantien. Kirja oli ensikosketukseni psykologian maailmaan, koska lukiossa en sitä opiskellut. Tuntui kiehtovalta lukea, miten persoonaa tutkitaan, ja mitä psykologialla on sanottavana siitä. En päässyt lääkikseen, ja lähdin opiskelemaan luonnontieteitä. Siihen taas vaikutti eniten se, että tunsin yhden, joka oli opiskellut siellä. Kului liki kolme vuotta, ja tiesin olevani väärällä alalla. Oulussa oli tuolloin käyttäytymistieteiden laitos, jossa saattoi opiskella pääaineena kasvatustiedettä ja sivuaineena psykologiaa. Sinne siis pyrkimään vuonna 1983. Taas pääsykoekirja aiheutti innostunutta kutinaa: se oli Antti Eskolan sosiaalipsykologisia tutkimuksia ja menetelmiä esittelevä Vuorovaikutus, muutos, merkitys (1982). Ihmisen käyttäytyminen kiehtoi toden teolla, ja siirryin opiskelemaan ihmistieteitä edelleen Oulun yliopistossa. Luin vahvana sivuaineena psykologiaa, ja se kiehtoi alusta asti. Muistan siinä vaiheessa selanneeni opinto-oppaita psykologian pääaineopinnoista, ja ensi kerran tunnistin halun jonakin päivänä valmistua psykologiksi. Valmistuin Oulusta vuonna 1986, ja ensimmäinen työpaikkani oli psykologian opettajan toimi Nivalan lukiossa. Lukion psykologiaa oli kiehtovaa opettaa, koska viihdyin hyvin nuorten kanssa, ja opettaminen on itselleni toiseksi paras tapa oppia kirjoittamisen jälkeen. Lopulta hakeuduttiin Tampereelle ja sain opinto-oikeuden psykologian syventäviin opintoihin, ja siinä vaiheessa kirkkaana tavoitteena oli valmistuminen psykologiksi. Toimin samaan aikaan opettajana Oriveden opistossa, jossa opetin kasvatustiedettä ja psykologiaa. Siitä tuli minulle merkittävä yhteisö, ja sain kouluttaa siellä nuoria aikuisia, jotka olivat hakemassa suuntaa elämäänsä. Opiston vuodet olivat pedagogiikan korkeakouluni sain paneutua siihen, miten oppimista voi parhaiten edistää yksi intohimoistani edelleen. Tein gradun vuonna 1991 vankilassa olevien nuorten kausaaliselityksistä. Olin vahvasti suuntautumassa vaikeuksissa olevien nuorten kanssa työskentelyyn, mutta sen kanssa oli alkanut kilpailla yllättäen työ- ja organisaatiopsykologia. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 9
Niinpä suoritin harjoittelun Tampereen aluetyöterveyslaitoksella, jossa tutustuin kahteen huipputyyppiin, organisaatiopsykologi Maija-Leena Setälään ja Pekka Järviseen. Heillä oli suuri vaikutus uraani, ja halusinkin valmistumisen jälkeen suuntautua työyhteisö- ja organisaatiopsykologiaan. Valmistumisen jälkeen (1996) lähdin Oriveden Opistolta ja tein kouluttajan töitä mm. työnhakuvalmennuksia. Vuosina 1998 1999 työskentelin Poliisikoulussa psykologian opettajana, mutta tein samalla myös toiminimen kautta monenlaisia työyhteisöjuttuja, kuten konfliktiselvityksiä, tiimivalmennuksia ja kehittämishankkeita. Jatkoin myös yhteistyötä Työterveyslaitoksen kanssa. Siirryin vuonna 2000 työterveyshuoltoon, ja työn painopisteenä oli juuri työyhteisötyö, ja jonkin verran yksilötyö. Seuraava uraa mullistava askel oli kognitiivisen käyttäytymisterapian koulutukseen hakeutuminen vuonna 2001, josta valmistuin psykoterapeutiksi 2004. Sain siitä koulutuksesta niitä työkaluja, joita tällä hetkellä eniten sovellan työssä. En koskaan ollut uskonut siihen, että ihminen voi keskustelun avulla muuttaa elämäänsä tai oppia uusia taitoja, vaan ymmärrän muutoksen ja oppimisen eri tavalla: Ne edellyttävät tekoja. Kuka haluaisi keskustella nojatuolissa tenniksen pelaamisesta, jos halua oppia sitä? Olen edelleen työterveyshuollossa, jossa keskityn yksilöasiakkaisiin, ja sen lisäksi teen psykoterapiaa ja koulutusta. Viime mainittu on kulkenut työurallani mukana siitä asti, kun tein ensimmäiset sijaisuuden matematiikan ja fysiikan opettajana Oulussa 1980 luvun alussa. Jollakin tavalla työarvojeni ytimessä on ollut halu auttaa ihmisiä oppimaan uusia taitoja. Sen vuoksi käyttäytymisterapiaa painottava Hyväksymis- ja omistautumisterapia tuntuikin niin omalta. Nykyään missioni on auttaa ihmisiä kehittämään psykologista joustavuutta. Teen sitä kirjoittamalla, kouluttamalla, työnohjaamalla ja tapaamalla yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat tehdä mielekkäitä muutoksia elämässään. Seuraavaksi haluan haastaa tähän kirjoitussarjaan ystäväni ja kirjailijakollegani, työterveyspsykologi Jouni Luukkalan. Pipsy-posti 3 / 2014 s. 10
OPISKELIJAKOLUMNI Tiia Hyttinen Kesää festareilla Kesässä parasta ovat festarit! Satoja kilometrejä Suomen kuoppaisilla maanteillä kesäautolla, jossa ei ole ilmastointia, eksyminen vähintään kolmesti, kauhea ruuhka nyrpeiden vapaaehtoisten ylläpitämässä turvatarkastuksessa, ukkoskuuro lempibändin kivutessa lavalle ja anniskelualueelta siideritölkki, jonka hinnalla saisi ostettua tarjouksesta 21,5 nuudelipakettia (minä oikeasti laskin). Kesän ensimmäiset festarit olivat tutulla kotitantereella Tampereen Eteläpuistossa ja tapahtuman nimeksi oli ovelasti laitettu Southpark. Olin telonut käteni edellisenä iltana Pipsyn saunaillan lentopallopelin tiimellyksessä, joten en voinut taputtaa, mutta onneksi pystyin laulamaan W.A.S.P:n ja Europen kappaleita täysillä mukana! Toisin oli muutamaa vuotta aiemmin Souhparkia edeltäneillä Sauna open air -festareilla kun olin kesäflunssan seurauksena menettänyt ääneni täydellisesti. On ehkä maailman yksinäisin tunne olla tuhansien ihmisten ympäröimänä pystymättä kommunikoimaan kenenkään kanssa. En tiedä, kuinka rock-uskottavaa on kiertää festareilla paikoissa nimeltä Koria tai Töysä, mutta minusta on aidosti hienoa, että Suomessa riittää talkoohenkeä ja hulluutta järjestää tapahtumia joka niemessä ja notkelmassa pitkin kesää. Ja toivottavasti niihin riittää porukkaa jatkossakin. Minäkin olen kavereiden kanssa suunnitellut lähteväni pitämään yllä Suomen lavatanssikulttuuria jo kohta kymmenenä kesänä. Voisi tietysti väittää ettei festareilla käynti ole kovin helposti opiskelijabudjetilla suoritettavaa toimintaa. Ja ovathan ne liput kalliita. Helsingin sanomat oli tutkinut jo keväällä festarilippujen hintoja ja todennut hintojen nousseen monia kymmeniä prosentteja viidessä vuodessa. Tälle kesälle ei helpotusta ehtinyt tuoda edes opintotuen korotus. Nyt syksyllä juhlitaan sentään melkein neljä euroa korkeammalla summalla, elleivät elinkustannukset nouse, ja eiväthän ne ikinä. Mutta onhan sitä tietysti kaikenlaisia ilmaiskonsertteja jos ei liian nirso sille mitä kuuntelee. Tampereen kukkaisviikoilla tein jopa pientä bisnestä myymällä sateenvarjoni epätoivoiselle Uniklubi-fanille, joka tahtoi nähdä lempibändinsä eturivistä, mutta ei kestänyt pientä sadetta. Hän tahtoi ostaa sateenvarjoni 20 eurolla, ja minä ostin itselleni seuraavana päivänä neljällä eurolla. Ei mikään huono kauppa, eikä Uniklubin soiton aikana edes juurikaan satanut. Kesä loppui hienolla tavalla Sappeen kesäteatterin musikaalisessa Yhden tähden hotelli - esityksessä, ja sen viimeiseen, Jorma Kääriäisen esittämään Kesä jonka kerran elää sain - kappaleeseen. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn haasteita. Ps. Taisi olla jo kevään puolella kun satuin näkemään livenä Pipsyn nelikymppisillä marrakuussa soittavan Rock-It-Launcherin. Oli muuten hyvä bändi, jo pelkästään se takia kannattaa tulla juhliin! Pipsy-posti 3 / 2014 s. 11