Yhteenveto kuntien lausunnoista kuntarakennelakiesitykseen Keskustan eduskuntaryhmä Eduskunta 14.03.2012
Mitä kysyttiin? Keväällä 2012 toteutetulla ensimmäisellä lausuntokierroksella kunnilta kysyttiin virkamiestyöryhmän tekemään tulevaisuuden näkymiin ja kuntakarttaesitykseen aikatauluineen ja ohjauskeinoineen. 7.3.2013 päättyneellä toisella lausuntokierroksella kunnilta pyydettiin lausuntoja kuntarakenteiden uudistamiseen tähtäävästä rakennelakiluonnoksesta seuraavista asioista: 1. Selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista (ml. poikkeusperusteista) ja selvitysvelvollisuuden sisällöstä; 2. Esityksen sisältämistä määräajoista ja menettelyistä; 3. Valtioneuvoston toimivallasta päättää kuntajaon muuttamisesta; 4. Yhdistymisavustuksien ehdoista ja määrästä; 5. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten mukaisesti.
Yhteenveto vastauksista: enemmistö kunnista on yhä suurkuntauudistusta vastaan Ensimmäinen lausuntokierros (kevät 2012) Kuntajakoselvitys Selvitysalue Kuntaliitosvuosi Lains. ohjauskeinona Kuntien käynn. VM käynn Ei kumpik. Tr. esitt Muu Ei kumpik. 2013 2014 2015 2016 2017 ei vast. Kyllä Ei ei vas. Kaikki kunnat 94 119 158 91 136 158 12 3 33 1 72 199 39 221 60 Toinen lausuntokierros (talvi 2013) Selvitysperusteiden Annetut Valtioneuvostolle Esitetyt selvitysavustukset ja yhdistymistuet Sote-uudistus hyväksyttävyys määräajat pakkoliitosvalta Ei Vain Kriisik Pieni/ei Liian tiukat Liian tiukat Ei Kyllä Ei Liian tiukat Kyllä lainkaan (ehd.) Riittävät kannusta ehdot aikarajat vossista yht.työ vahva pk/isäntäk shp/mkm Kaikki kunnat 76 209 243 10 113 120 45 108 54 79 45 152 21 89
Yleisiä havaintoja Haasteet ja uudistamistarpeet tunnustetaan, yksipuolisia uudistamiskeinoja ihmetellään. Kunnat kokevat, ettei niiden vuosi sitten antamalla palautteella ollut merkitystä Syvä rintamalinja keskuskaupungit vastaan kehyskunnat ja maaseutukunnat. Kaikkein suurimmissa vaikeuksissa ollaan pk-seudun metropolialueella ja suurimmilla kaupunkiseuduilla Keskuskaupungit näkevät kuntarajat kehityksen esteenä, kehys- ja maaseutukuntien mielestä keskuskaupungit hamuavat valtaa ja rahaa. Kaupunki- ja maaseutukuntien liitoksen mielekkyyttä ihmeteltiin. Kehys- ja maaseutukunnissa huolta kannettiin palvelujen etääntymisestä ja vaikutusmahdollisuuksista suurkunnassa. Sekavaa uudistusta sekoittaa entisestään epäselvät ja kuntauudistuksen kanssa ristiriitaiset sote-linjaukset Lainsäädäntöohjeiden vastaisesti lakiluonnoksesta puuttuvat vaikuttavuusarviot (mm. julkisen talouden kestävyysvaje, lähipalvelut, kuntatalous, yhdistymiskustannukset, suhde perustuslakiin). Kuntalaisen näkökulma on unohdettu. Kuntien toiminnan kannalta tärkeitä asioita kuten lähipalvelujen saavutettavuus, toiminnan tehokkuus ja kuntayhteistyö ei ole huolittu vahvan peruskunnan kriteereiksi
1. Selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista (ml. poikkeusperusteista) ja selvitysvelvollisuuden sisällöstä Jopa 2/3 kunnista kokee lain pakkolakina. Siinä jokainen kunta velvoitetaan ensin tekemään liitosselvitys ja sen jälkeen yhdistymissopimus, olipa selvityksen lopputulos mikä tahansa. Selvityskriteerit koetaan poliittisiksi, mekaanisiksi sekä epätäsmällisiksi ja tulkinnanvaraisiksi (yhdyskuntarakenne- ja työpaikkaomavaraisuus-kriteerit). Niiden kytköksestä vahvaan peruskuntaan ei ole olemassa tutkittua faktapohjaa. Noin 20 000 asukkaan asukaspohjavaatimus on harvan asutuksen alueella mahdoton sekä ristiriitainen sote-asukaspohjien kanssa. Asukaspohjavaatimuksessa pitää huomioida myös yhteistoimintaalueen koko. Poikkeusperusteisiin on kirjoitettava vahvemmin saaristoisuus, kielelliset oikeudet ja harva-asutus. Lain perusteluihin kirjoitettu kuntayhteistyön selvittämismahdollisuus on kirjoitettava pykäliin.
2. Esityksen sisältämistä määräajoista ja menettelyistä Kuntaliitosselvityskumppaneiden ilmoittautumisaikaa (30.11.2013 mennessä) kunnat pitävät haasteellisena, muttei mahdottomana, mikäli kuntarakennelaki astuu voimaan viimeistään syyskuun alkuun mennessä. Kuntaliitosselvityksiin varattu aikataulu koetaan mahdottomaksi. Ilmoittautumisajan jälkeen selvitysprosessille varattua 4 kuukauden aikaa (1.4.2014 mennessä) 4/5 kunnista pitää riittämättömänä varsinkin, kun ko. aikarajaan on kytketty liitosavustusten saaminen. Käytännössä laki velvoittaa monikuntaliitosselvityksiä, punnitsemaan kuntaliitoksen edut ja haitat, järjestämään kuntalaisten kuulemisia, laatimaan yhdistymissopimuksen sekä tekemään yhdistymispäätöksen.
3. Valtioneuvoston toimivallasta päättää kuntajaon muuttamisesta Enemmistö kunnista katsoo, että kunnallisen itsehallinnon perusteella kuntaliitoksista päättäminen kuuluu kunnille itselleen. Valtioneuvoston toimivallan lisäämistä pidemmälle kuin lakiluonnoksessa esitetään (pakkoliitokset) kannattaa tai siihen suuntaan vihjailee 10 kuntaa. Viimesijaisena keinona turvata asukkaiden palvelut reilu kolmasosa kunnista hyväksyy lakiluonnokseen kirjatun toimivallan pakkoliittää kriisikunta, kunhan valtiovalta estää uuden kunnan kriisiytymisen esim. huolehtimalla kriisikunnan mukanaan tuomat velat. Reilu kolmasosa kunnista ei hyväksy pakkoliitoksia missään olosuhteissa. Kunnat muistuttavat, että niiden kantokyky riippuu paljolti myös valtiovallan toimenpiteistä kuntien suuntaan (lakisääteiset tehtävät ja niihin osoitetun rahoituksen tasapaino).
4. Yhdistymisavustuksien ehdoista ja määrästä Lakiin kirjattua pakkoselvittämistä moni kunta pitää lakisääteisenä tehtävänä, josta aiheutuvat selvityskustannukset on valtion maksettava tai ainakin niihin tulee osoittaa valtionosuus. Enemmistö kunnista kokee yhdistymisavustukset ei-houkuttavaksi, summaltaan liian pieniksi (sekä perusosan että lisäosan kannalta), aikataulun liian tiukaksi (saamisen edellytys kuntaliitospäätös 1.4.2014 mennessä), ehdoiltaan liian tiukoiksi (mm. avustuksen kytkeminen asukaspohjavaatimukseen) sekä ajallisesti liian lyhyeksi (vuoteen 2019 asti eli 3-6 vuotta liitoksen voimaantulosta riippuen). Moni kunta huomauttaa, että 200 miljoonan euron erillisrahoituksen ylittävät yhdistymisavustukset maksetaan valtionosuuksista eli koko kuntakenttä kattaisi yhteisvastuullisesti kuntauudistuksesta johtuvia kuluja. Sitä ne pitävät kuntapalvelujen rahoitukseen tarkoitettujen valtionosuuksien väärinkäyttönä
5. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten mukaisesti Suhteessa kuntarakennelakiin ovat sote-linjaukset ristiriitaisia. Molemmissa asukaspohjavaatimukset ovat keinotekoisia ja vastoin asiantuntijoiden lausuntoja ja tutkimuksia. Sote-uudistuksessa sosiaalitoimesta on puhuttu liian vähän ja asiakkaan näkökulma on unohdettu kokonaan. Alle 20 000 asukkaan kunnat eivät hyväksy, että niiltä viedään kokonaan sotejärjestämisoikeudet. Ne ihmettelevät, miksi hyviä tuloksia tuottanut sopimusyhteistyö kielletään. Sote-uudistuksen yhteydessä on toteutettava sote-rahoitusuudistus. Ilman sitä ei mikään muutu. Eniten kannatusta sai sote-alueyhteistyö. Lähes kolmannes kunnista kannatti soteuudistusta nykyisten sairaanhoitopiirien tai maakuntapohjaisena sotea-alueina kuntayhtymämallina. Kainuussa ja Etelä-Karjalassa kannatetaan maakunnallisen soten jatkaminen. Hallituksen ajamaa vahvan peruskunnan tai isäntäkuntamallia kannattaa vain muutamat keskuskaupungit. Keskuskaupungeista esim. Oulu, Mikkeli ja Rovaniemi eivät halua isäntäkunniksi.