YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 43/2015/1 Dnro PSAVI/2960/2014 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA

YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 43/2015/1 Dnro PSAVI/2960/2014 Annettu julkipanon jälkeen 24.4.2015 1 ASIA Purkuputken rakentaminen ja puhdistettujen jätevesien johtaminen Talvivaaran kaivosalueelta Nuasjärveen sekä nykyisien purkupisteiden kautta Kalliojokeen johdettavan puhdistetun veden määrän tilapäinen lisääminen vuoden 2015 aikana, Sotkamo LUVAN HAKIJA Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Julkisselvittäjä Asianajaja Jari Salminen c/o As.ajotsto JB Eversheds Fabianinkatu 29 00100 Helsinki

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 5 Hakijan muutos... 5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 6 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 6 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 6 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE... 6 Kaivosoikeudet... 6 Ympäristö- ja vesitalousluvat sekä koetoimintapäätökset... 6 Ympäristövaikutusten arviointi... 9 Toimintaa koskevia muita lupia ja päätöksiä... 10 Ydinenergialain mukaiset päätökset... 11 Kaavoitustilanne... 11 TOIMINTA... 11 Yleiskuvaus kaivoksen toiminnasta... 11 Toteutuneet louhinta- ja tuotantomäärät... 12 KAIVOKSEN VESIENHALLINTASUUNNITELMA... 13 Kaivoksen vesitase... 13 Kaivosalueelle varastoidut vedet ja niiden laatu... 15 Tuotannon vaikutus vesitaseeseen... 17 Käsiteltyjen jätevesien nykyinen johtaminen... 18 Uuden purkuputken vaikutus vesienhallintasuunnitelmaan... 19 Käsiteltyjen vesien johtaminen purkuputken ollessa käytössä... 20 Vesivarastojen kehittyminen vuosina 2014 2016... 21 PURKUPUTKEN RAKENTAMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO... 22 Purkuputken rakenteet ja rakentaminen... 22 Putken linjaus... 23 Putken käyttö ja kunnossapito... 26 PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN... 26 Kaivoksen jätevesien käsittely... 26 Kalkkisaostus... 27 Käänteisosmoosi (RO)... 27 Käsiteltyjen jätevesien johtamistarve... 27 Vesistöihin johdetun käsitellyn jäteveden laatu... 28 Käsitellyn veden laatu vuonna 2014... 28 Käsitellyn veden laadun vaihtelu vuosina 2013 2014... 30 Vuoden 2014 päästötarkkailun (vedet) yhteenveto... 31 Käsiteltyjen jätevesien myrkyllisyys vesieliöille... 33 Vesistöön johdettu kuormitus... 33 Haetut kuormitus- ja pitoisuusrajat purkuputken kautta Nuasjärveen johdettavalle käsitellylle jätevedelle... 34 Käsiteltyjen jätevesien johtaminen nykyisiin purkupisteisiin... 35 Käsiteltyjen jätevesien johtamissuunnitelma 2015 2019... 35 Sekoittumisvyöhykkeen määrääminen... 36 Jätevesien suunnitellun johtamisen vaikutus kaivosalueen natrium- ja sulfaattitaseeseen.... 37 Natriumtase... 38 Sulfaattitase... 38 Sulfaatti- ja natriumtaseiden kehittyminen... 39 HANKKEEN VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN PERUSTEET... 39 Jormasjärvi ja Kolmisoppi... 39 Nuasjärvi ja sen alapuoliset vesistöt... 40 Päästöjen alkulaimentuminen purkualueella... 40 Päästöjen kulkeutuminen... 41 Mallinnuksen lähtöarvot... 42 Säännöstelyn vaikutus mallinnukseen... 43

Mallinnukseen liittyvät epävarmuudet... 44 Muun kuormituksen huomioiminen mallinnuksessa... 45 YMPÄRISTÖN TILA JA PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET SIIHEN... 46 Yleiskuvaus vesistöstä... 46 Vesistöön kohdistuva muu kuormitus... 47 Vedenpinnankorkeudet ja virtaamat... 48 Hankkeen vaikutukset virtaamiin, vedenkorkeuksiin ja jääkanteen... 49 Vesistön käyttö... 50 Hankkeen vaikutus vesistön käyttöön... 51 Nuasjärven veden laatu... 51 Veden laadun kehitys... 53 Hankkeen vaikutukset Nuasjärven veden laatuun purkualueella... 54 Päästöjen kulkeutuminen... 56 Jormasjoen kautta tulevan sulfaattikuormituksen vaikutus... 61 Syyt kerrostumisen purkautumiseen... 61 Hankkeen vaikutus Nuasjärven ulkoisen ravinnekuormituksen sietokykyyn... 62 Oulujärven veden laatu... 64 Nuasjärven sedimenttien laatu... 64 Luonto- ja luonnonsuojeluarvot... 66 Hankkeen vaikutukset... 66 Vesistön ekologinen tila... 66 Nuasjärven pohjaeläimistö... 67 Hankkeen vaikutus kasviplanktoniin ja pohjaeläimistöön... 67 Kalasto ja kalastus... 69 Nuasjärvi... 69 Kajaaninjoki... 70 Oulujärven Paltaselkä... 70 Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen... 71 YHTEENVETO PINTAVESIEN VUODEN 2014 VAIKUTUSTARKKAILUSTA... 71 Vesistötarkkailu... 71 Kalataloudellinen tarkkailu... 73 Piilevätarkkailusta... 75 Tulosten tarkastelu... 75 Yhteenveto... 77 VUODEN 2015 TARKKAILUN TULOKSET... 78 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 78 Taustatilanteen selvittäminen... 79 Rakentamisen aikainen tarkkailu... 79 Toiminnan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmat... 79 Päästötarkkailu... 79 Vaikutustarkkailu... 79 Raportointi... 83 POIKKEUKSELLISET TILANTEET... 83 Riskinarviointi... 83 ESITYS AIHEUTUVIEN HAITTOJEN JA VAHINKOJEN KORVAAMISEKSI... 84 Toimenpiteet ympäristöön kohdistuvien haittojen ja vahinkojen estämiseksi... 84 Korvausesitys... 84 Rantojen virkistyskäytön vaikeutuminen... 84 Vesialueen tuoton menetys... 85 Kalastus... 85 Arvio putkilinjan maa-alueiden omistajille kohdistuvista edunmenetyksistä... 86 KÄYTTÖOIKEUDET PUTKILINJAN ALUEELLE... 86 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVA HAKEMUS... 87 HAKEMUKSEN KÄSITTELY... 87 Hakemuksen täydennykset... 87 Hakemuksesta tiedottaminen... 88 Lausunnot, muistutukset ja mielipiteet... 88 3

Lausunnot... 88 Muistutukset ja mielipiteet... 108 Hakijan vastine lausunnoista... 108 Hakijan vastine muistutuksista ja mielipiteistä... 119 Lausunnon antaneiden viranomaisten vastaselitykset... 119 Muistutuksen tai mielipiteen esittäneiden tahojen vastaselitykset... 120 Hakijan vastine vastaselityksistä... 120 Tarkastukset, katselmus ja neuvottelut... 120 MERKINNÄT... 120 ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU... 121 KÄSITTELYRATKAISUT... 121 Käsittelyratkaisujen perustelut... 122 LUPARATKAISU... 125 Ympäristöluparatkaisu... 125 Käyttöoikeusratkaisu... 126 Uudet lupamääräykset... 127 Päästöt vesiin... 127 Poikkeaminen ympäristölaatunormista sekoittumisvyöhykkeellä... 129 Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja... 129 Putkilinjojen rakentamista ja käyttöä koskevat määräykset... 131 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 132 Kalatalousmaksu... 133 Käyttöoikeuskorvaukset, korvattavat vahingot ja niiden selvittäminen... 133 TOIMINNAN ALOITTAMINEN MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA... 134 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 135 RATKAISUN PERUSTELUT... 135 Liuotusprosessin toiminta ja kaivoksen vesitaseen hallinta... 135 Prosessin toiminta... 135 Vesienhallinta... 138 Vesienhallinnan tilanne ympäristölupaa ratkaistaessa... 139 Vaihtoehdot toiminnan järjestämisen osalta konkurssitilanteessa... 139 Toiminnan jatkaminen... 139 Kaivoksen sulkeminen... 140 Yhteenveto vaihtoehdoista... 140 Lupaharkinta ja luvan myöntämisen edellytykset... 141 Nuasjärven purkuputki... 141 Nykyinen purkureitti (Kolmisopen yläpuoliset vesistöt)... 148 Lupaharkinnan lopputulema... 149 Käyttöoikeusratkaisun perustelut... 149 Lupamääräysten perustelut... 150 Toiminnan aloittamisen perustelut... 157 LAUSUNTOJEN, MUISTUTUSTEN JA MIELIPITEIDEN HUOMIOON OTTAMINEN... 159 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 161 Päätöksen voimassaolo... 161 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 161 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 161 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 161 Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta... 161 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 161 KÄSITTELYMAKSU JA SEN PERUSTELUT... 162 Ratkaisu... 162 Perustelut... 162 Oikeusohjeet... 162 PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN... 162 MUUTOKSENHAKU... 164 4

5 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Talvivaara Sotkamo Oy on 23.10.2014 toimittanut Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon Talvivaaran kaivoksen käsiteltyjen jätevesien johtamisen muuttamista koskevan hakemuksen. Hakemus koskee uuden purkuputken rakentamista kaivospiirin alueelta Nuasjärven Juurikkalahden edustalle sekä käsiteltyjen jätevesien johtamista rakennettua purkuputkilinjaa pitkin. Hakemuksessa on pyydetty määräämään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) tarkoittama sekoittumisvyöhyke Nuasjärveen. Samalla haetaan vesilain mukaista lupaa purkuputken sijoittamiselle Jormasjoen sekä Nuasjärven pohjaan. Lupaa on haettu siten, että Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen (nro 52/2013/1, Dnro PSAVI/12/04.08/2013) kirjatut luparajat vesien johtamiselle nykyisin käytössä oleville purkureiteille Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueille säilyvät voimassa. Yhtiö on hakenut myös lupaa juoksuttaa vuoden 2015 aikana osan purkuputkelle haetusta kiintiöstä luontaista vesireittiä pitkin. Kyseistä lupaa on haettu siten, että vesien johtamisoikeus alkaa lupapäätöksestä ja päättyy kuuden kuukauden kuluttua tai silloin kun purkuputki on valmis ja otetaan käyttöön. Hakija on pyytänyt lupaviranomaista määräämään ympäristönsuojelulain 199 :n mukaisesti, että jätevesien johtaminen voidaan aloittaa muutoksenhausta huolimatta. Lisäksi on haettu vesilain 3 luvun 16 :n mukaista oikeutta ryhtyä jo ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin (valmistelulupa). Hakijan muutos Espoon käräjäoikeus on 6.11.2014 asettanut Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n operatiivisen tytäryhtiön Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssiin Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssihakemuksen johdosta. Käräjäoikeus on määrännyt konkurssimenettelyn pesänhoitajaksi asianajaja Jari Salmisen Asianajotoimisto JB Eversheds Oy:stä. Pesänhoitajan valtuuttama edustaja on Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon 18.11.2014 toimittamassa kirjelmässä ilmoittanut, että Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä jatkaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa Talvivaara Sotkamo Oy:n vireillä panemia hakemuksia ja ilmoituksia. Espoon käräjäoikeus on 1.12.2014 tekemällään päätöksellä määrännyt, että Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssia jatketaan julkisselvityksenä. Talvivaara Sotkamo Oy:n julkisselvityksessä yhtiön jo aloitettu konkurssimenettely jatkuu keskeytyksettä. Julkisselvitys tapahtuu konkurssiasiamiehen valvonnassa ja julkisselvityksen kustannukset hyväksyy konkurssiasiamies. Pesänhoitajan ja velkojien päätösvalta konkurssihallinnossa on lakannut julkisselvityksen aloittamispäätöksen myötä. Julkisselvityksessä olevan konkurssipesän hallintoa hoitaa ja päätösvaltaa käyttää julkisselvittäjä. Konkurssiasiamies on 1.12.2014 määrännyt julkisselvittäjäksi asianajaja Jari Salmisen Asianajotoimisto JB Eversheds Oy:stä.

6 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Talvivaaran kaivosalue sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kolmisoppi-nimisen järven eteläpuolelle ja sen ympärille sijoittuvan kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Toiminnassa hyödynnetään alueen monimetalliesiintymää tuottamalla mm. nikkeliä, kobolttia ja sinkkiä sekä myöhemmin kupari ja uraania sisältäviä rikasteita. Uusi purkuputki johtaa kaivoksen käsitellyt jätevedet Nuasjärven Juurikkalahden edustalle, noin kahden kilometrin etäisyydelle rannasta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojelulain (527/2014) 29 :n mukaan luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava ympäristölupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain (527/2014) 35 :n mukaan toiminnan muuttamista koskevan lupahakemuksen ratkaisee se viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu ratkaista vastaavaa uutta toimintaa koskeva hakemus. Valtioneuvoston ympäristönsuojelusta antaman asetuksen 1 :n 2 momentin 7) kohdan mukaan valtion ympäristölupaviranomainen ratkaisee kaivostoimintaa koskevat ympäristölupa-asiat. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Kaivosoikeudet Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut 16.12.1986 Outokumpu Mining Oy:lle kaivoskirjan (KaivNro 2819), joka oikeuttaa kaivoskirjassa mainittujen kaivoskivennäisten hyödyntämiseen Kolmisoppi ja Kuusilampi -nimisillä kaivospiireillä. Kaivosoikeus on siirretty Outokumpu Mining Oy:ltä Talvivaara Projekti Oy:lle (nykyisin Talvivaara Sotkamo Oy) 24.3.2004 alkaen. Kauppaja teollisuusministeriö on 3.10.2006 antanut kaivospiirien laajentamista koskevan päätöksen. Siitä on tullut lopullinen ja sitova korkeimman hallinto-oikeuden 14.4.2009 antamalla päätöksellä. Kaivosrekisterissä laajennetut kaivospiirit on sittemmin (18.2.2010) rekisteröity yhdeksi kaivospiiriksi nimeltään Talvivaara. Ympäristö- ja vesitalousluvat sekä koetoimintapäätökset Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.4.2005 antanut Talvivaara Projekti Oy:lle koetoimintailmoituksen johdosta päätöksen, joka koskee malmin kasaliuotusta Kuusilammen kaivospiirin alueella. Kainuun ympäristökeskus on hyväksynyt malmin kasaliuotuksen koetoimintaa koskevan tarkkailuohjelman 24.5.2005 päätöksellä Dnro KAI 2004 Y 111. Aluehallintovirasto on

antanut 30.4.2010 lupapäätöksen nro 29/10/1 koetoimintakasaa koskevan päätöksen raukeamisesta. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 29.3.2007 myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle (myöhemmin Talvivaara Sotkamo Oy) Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 33/07/1. Vaasan hallinto-oikeus on 15.2.2008 antamallaan päätöksellä nro 08/0039/1 osittain muuttanut ympäristölupaviraston päätöstä. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 24.11.2008 (taltionumero 2953) hylännyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 10.4.2008 antamallaan päätöksellä nro 17/08/1 myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen polttonesteiden jakeluasemille. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 21.10.2008 antamallaan päätöksellä nro 51/08/1 myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen ilmakaasutehtaalle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 28.11.2008 antamallaan päätöksellä nro 63/08/1 myöntänyt Talvivaaran kaivoksen kattilalaitosten ympäristöluvan ja muuttanut Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa nro 33/07/1 höyrykattilassa käytettävän polttoaineen osalta. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 20.5.2009 antamallaan päätöksellä nro 33/09/1 hylännyt Talvivaaran Sotkamo Oy:n hakemuksen, joka koskee Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 33/07/1 vakuuksia koskevan lupamääräyksen 101 muuttamista. Vaasan hallinto-oikeus on 22.12.2009 antamallaan päätöksellä nro 09/0428/1 hyväksynyt hakijan valituksen ja muuttanut lupamääräyksen 101 kolmannen kappaleen. Korkein hallinto-oikeus on 28.1.2010 antamallaan päätöksellä (taltionumero 3907) hylännyt hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituksen ja pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 16.12.2009 antamallaan päätöksellä nro 74/09/1 vahvistanut Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelman vuosille 2008 2010. Aluehallintovirasto on 11.5.2010 antamallaan päätöksellä nro 32/10/1 muuttanut Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan jätealueiden pohjarakenteita koskevaa lupamääräystä 33 ja täydentänyt päätöstä uudella määräyksellä 33a. Aluehallintovirasto on 31.5.2010 antamallaan päätöksellä nro 33/10/2 muuttanut Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan Jormasjärven pohjapatoselvitystä koskevia lupamääräyksiä 74 ja 74a. Aluehallintovirasto on 31.3.2011 antamallaan päätöksellä nro 19/11/1 muuttanut ympäristö- ja vesitalousluvassa nro 33/07/1 asetettuja ja Vaasan hallinto-oikeuden 15.2.2008 antamalla päätöksellä nro 08/0039/1 osittain muutettuja lupamääräyksiä 7, 8 ja 9 siten, että ne mahdollistavat loppuneutraloinnissa käsiteltyjen jätevesien johtamisen tarvittaessa kipsialtaan ohi suoraan jälkikäsittelyyn. Vaasan hallinto-oikeus on 30.3.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0097/1 kumonnut aluehallintoviraston päätöksen. Aluehallintovirasto on antanut 17.6.2011 päätöksen nro 54/11/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee uraanin talteenoton laboratoriomittakaavaisia kokeita Talvivaaran kaivosalueella. 7

Vaasan hallinto-oikeus on 27.9.2011 antamallaan päätöksellä nro 11/0436/3 hylännyt aluehallintoviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Aluehallintovirasto on 23.6.2011 antamallaan päätöksellä nro 39/11/2 ratkaissut Talvivaaran kaivoksen veden johtamisesta vesistöstä aiheutuvan vesivoiman käytön menetyksen korvaamista koskevan asian. Vaasan hallinto-oikeus on 19.11.2012 antamallaan päätöksellä nro 12/0341/1 osittain muuttanut aluehallintoviraston päätöstä. Korkein hallinto-oikeus on 14.2.2014 antamallaan päätöksellään osittain kumonnut hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset ja palauttanut asian kumotulta osin aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Aluehallintovirasto on 18.11.2011 antamallaan päätöksellä nro 113/11/1 pidentänyt Talvivaaran kaivoksen sulkemissuunnitelmaa koskevan päätöksen nro 74/09/1 lupamääräyksessä 1 annettua määräaikaa. Aluehallintovirasto on antanut 5.6.2012 päätöksen nro 52/12/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee rikkidioksidin käytön tutkimista Talvivaaran kaivosalueen metallien talteenottolaitoksella. Aluehallintovirasto on antanut 21.6.2012 päätöksen nro 67/12/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee ammoniumsulfaatin koekäyttöä tuotantokasalla. Aluehallintovirasto on antanut 28.8.2012 päätöksen nro 89/12/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee ammoniumsulfaatin koekäytön jatkovaihetta (vaihe 2) tuotantokasalla. Aluehallintovirasto on 25.1.2013 antamallaan päätöksellä nro 9/2013/1 myöntänyt ympäristöluvan lämmöntuotantoon raskasöljykäyttöisellä höyrykontilla Talvivaaran kaivoksen tehdasalueella. Aluehallintovirasto on 31.5.2013 antamallaan päätöksellä nro 52/2013/1 myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen käsiteltyjen jätevesien johtamisen ja siihen välittömästi liittyvien asioiden osalta. Päätöksellä aluehallintovirasto on muuttanut Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 33/07/1 pilaantumisen estämistä koskevaa yleistä määräystä 4 ja jätevesipäästöjä koskevia lupamääräyksiä 5, 6, 7, 8, 9 ja 12 siten, että jätevesipäästöjä rajoittavat sekä pitoisuus- että enimmäispäästörajat. Johdettavien jätevesien vuosittaista enimmäismäärää koskeva rajoitus on poistettu. Uusien määräysten mukaan metallien talteenottolaitoksen loppuneutralointilaitoksen (LONE) ylitevedet on johdettava kipsisakka-altaan ohi. Päätöksellä aluehallintovirasto on antanut päästöjen, riskien ja pilaantumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi uudet lupamääräykset 4a, 4b, 4c, 4d, 4f, A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K ja 96a, muuttanut kalatalousmaksua ja Tuhkajoen taimenkantaa koskevia lupamääräyksiä 97 ja 98 sekä antanut veden toimittamista koskevan uuden lupamääräyksen 98 a. Luvan saaja on lisäksi velvoitettu selvittämään tarkemmin toiminnasta aiheutuvat vahingot ja asettamaan vakuus vahinkojen korvaamisesta lupamääräyksistä 100 a ja 100 b ilmenevästi. Muilta osin toiminnassa on noudatettava ympäristö- ja vesitalouslupaa nro 33/07/1, sellaisena kuin Vaasan hallinto-oikeus on sitä muuttanut. Päätös nro 52/2013/1 on määrätty olemaan voimassa toistaiseksi. Voimassaolosta on lisäksi todettu, että aluehallintovirastossa käsiteltävänä olevasta hakemuksesta (Dnro PSAVI/58/04.08/2011) annettavassa päätöksessä (30.4.2014 annettu päätös nro 36/2014/1) tullaan käsittelemään päätöksen nro 52/2013/1 voimas- 8

saolo ja antamaan määräykset Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan lupamääräysten seuraavasta tarkistamisesta. Päätöksestä nro 52/2013/1 on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on 22.10.2013 antamallaan välipäätöksellä nro 13/0297/1 muuttanut aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanoa uuden lupamääräyksen C osalta ja pidentänyt kipsisakkaaltaan tyhjentämistä koskevaa määräaikaa 31.12.2013 saakka. Lisäksi hallinto-oikeus on muuttanut aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanon lupamääräyksen 9b osalta siten, että jätevesien johtaminen Vuoksen vesistön Lumijokeen on toteutettava niin, että kyseiset jätevedet sisältävät enintään 40 % lupamääräyksessä 9a mainittujen haitta-aineiden vuosipäästöstä. Lupamääräystä 9b koskeva määräys on voimassa siihen saakka, kunnes pääasiaa koskevat valitukset on hallinto-oikeudessa ratkaistu tai kunnes asiasta toisin määrätään. Aluehallintovirasto on 27.12.2013 antamallaan päätöksellä nro 137/2013/1 jatkanut päätöksensä nro 52/2013/1 lupamääräyksen C määräaikaa päätöksessä tarkemmin määrätyin edellytyksin 31.8.2014 saakka. Aluehallintovirasto on 30.4.2014 antamallaan päätöksellä nro 36/2014/1 myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:lle uuden ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen koko toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Lupa koskee monimetallimalmin louhintaa Kuusilammen avolouhoksesta (15 Mt t/v malmia ja 30 Mt t/v sivukiveä), malmin murskausta ja jauhatusta, ensimmäisen ja toisen vaiheen kasaliuotusta, metallien talteenottolaitosta (nikkelin tuotanto enintään 30 000 t/v nikkeliä), uraanin talteenottolaitosta, vety- ja rikkivetytehdasta, kalkin jauhatusta ja sammutusta, energian tuotantoa, tarvekiven louhintaa, toimintaan liittyviä kaivannaisjätteen jätealueita ja kaatopaikkoja sekä muita näihin liittyviä aputoimintoja. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeudelle. Lupapäätös ei ole täytäntöönpanokelpoinen. Aluehallintovirasto on antanut 25.11.2014 päätöksen nro 136/2014/1 ympäristönsuojelulain 61 :n mukaisesta ilmoituksesta, joka koskee rikkidioksidin käytön tutkimista Talvivaaran kaivosalueen metallien talteenottolaitoksella. Aluehallintovirasto on 5.12.2014 antamallaan päätöksellä nro 141/2014/1 myöntänyt määräaikaisen ympäristöluvan likaantuneiden vesien varastointia Kuusilammen avolouhoksen eteläisessä avauksessa. Päätöksessä on hylätty hakemus siltä osin kuin se on koskenut vesienkäsittelysakkojen tilapäistä varastointia Kuusilammen alueella. Aluehallintovirasto on 10.2.2015 antamallaan päätöksellä nro 7/2015/2 myöntänyt Talvivaaran Sotkamo Oy:n konkurssipesälle luvan suorittaa maaperätutkimuksia suunnitellun Talvivaaran kaivoksen purkuputkilinjan maa- ja vesialueella päätöksen liitteestä 2 ilmenevillä tutkimuspisteillä 1-32 sekä Nuasjärven luotauslinjalla. Luvan saajalla on oikeus kulkea tutkimusalueille sekä liikkua tutkimusalueisiin kuuluvilla maa- ja vesialueilla, pitää alueella tutkimuslaitteita sekä tehdä tutkimusalueilla maaperäkairauksia ja luotauksia sekä ottaa maaperä- ja sedimenttinäytteitä. Tutkimuslupa on voimassa 30.4.2015 saakka. 9 Ympäristövaikutusten arviointi Talvivaara Projekti Oy (myöhemmin Talvivaara Sotkamo Oy) on tehnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisen Talvivaaran kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin vuonna 2005. Hankkeessa yhteysviranomaisena toiminut Kainuun ympäristökeskus antoi arviointiselostuksesta lausuntonsa 30.12.2005.

Talvivaara Sotkamo Oy on tehnyt uraanin talteenottohankkeesta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Arviointiselostus on saapunut Kainuun elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle (myöhemmin ELY-keskus) 29.11.2010 ja ELY-keskus on antanut selostuksesta lausuntonsa 1.3.2011. Kainuun ELY-keskus on 2.9.2014 antanut päätöksen, jossa se on todennut, että suunniteltuun puhdistetun veden purkuputkihankkeeseen ei tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. 10 Toimintaa koskevia muita lupia ja päätöksiä Turvallisuus ja kemikaalivirasto (TUKES) on antanut muun muassa seuraavat päätökset, jotka koskevat vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia Talvivaaran kaivokselle: Päätös 30114/36/2008, 6.6.2008. Lupa Talvivaaran kaivoksen toiminnan edellyttämään vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen käsittelyyn ja varastointiin. Päätös 3299/36/2013, 18.6.2013. Lupa vaarallisten kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liuosaltaissa ja -kasoissa. Päätös 11921/36/2013, 9.1.2014. Päätös koskee sekundäärialueen liuoksen ja raffinaatin pumppausta ja varastointia avolouhokseen. Päätös 1580/36/2014, 14.3.2014. Talvivaaran Kuusilammen avolouhokseen rakennettava vesien varastointipato. Päätös koskee kaivosalueelle kertyneiden, vaaralliseksi kemikaaliksi luokiteltujen vesien tilapäistä varastointia, kunnes kaivoksen vesitase saadaan hallintaan. Päätös 1500/36/2012, 18.8.2014. Uraanin talteenottolaitos. Päätöksellä on annettu lupa uraanin talteenottoon ja rikastamiseen Talvivaaran kaivoksella. Säteilyturvakeskus (STUK) on antanut muun muassa seuraavat Talvivaaran kaivoksen toimintaa koskevat päätökset: Päätös 9/3020/2012, 19.11.2012. Päätöksen mukaan vesienhallinta Talvivaaran kaivosalueella kokonaisuudessaan (mukaan lukien prosessiliuokset, jätevedet, sadevedet, ympäristöön päästettävät vedet jne.) on (marraskuussa 2012 tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodon jälkeen) säteilylain 11 :ssä tarkoitettua säteilytoimintaa. Päätös 9/3020/2012, 28.12.2012. Päätös koskee avolouhosvesien (300 000 m 3 ) käsittelyä louhoksen eteläosassa olevalla maanpoistoalueella. Päätös 9/3020/2012, 7.2.2013. Päätös koskee kaivosalueelle varastoitujen vesien käsittelyä ja johtamista vesistöihin sekä vesistöön johdettavan veden uraanipitoisuutta. Päätös 9/3020/2012, 4.12.2013. Päätös koskee vesihallintasuunnitelmaa sekä suunnitelmaa sakkojen käsittelystä ja sijoittamisesta. Kainuun ELY-keskus on antanut useita ympäristönsuojelulain 64 :n, 84 :n ja 86 :n tarkoittamia päätöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat poikkeuksellisia tilanteita (62 ) rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisua (84) tai toiminnan keskeyttämistä (86 ). Talvivaaran kaivosalueen patojen patoturvallisuutta koskevat määräykset on toiminnan alkuvaiheessa antanut silloinen Turvatekniikan keskus vanhan kaivoslain (503/1965) 57 :n ja kaivosten turvallisuusmääräyksistä annetun

kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (921/1975) 2 4 :n nojalla. Uuden patoturvallisuuslain (494/2009) voimaantulon (1.10.2009) jälkeen patoturvallisuutta koskevat määräykset on antanut Kainuun ELY-keskus, joka toimii jäte- ja kaivospatojen patoturvallisuusviranomaisena. 11 Ydinenergialain mukaiset päätökset Valtioneuvosto 1.3.2012 on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:lle ydinenergialain (8 :ssä ja) 21 :ssä tarkoitetun luvan lain 2 :n 1 momentin 2) kohdan tarkoittamaan kaivos- ja rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on ottaa talteen uraania Talvivaaran kaivoksesta saatavasta malmista. Korkein hallinto-oikeus on 5.12.2013 antamallaan päätöksellä nro 3825/2013 kumonnut valtioneuvoston päätöksen ja palauttanut asian valtioneuvostolle käsiteltäväksi. Kaavoitustilanne Valtioneuvosto on 29.4.2009 antamallaan päätöksellä vahvistanut Kainuun maakuntakaavan. Maakuntakaava käsittää koko Kainuun maakunnan alueen. Maakuntakaavassa kaivosalue on varattu merkinnällä EK, kaivostoimintaan tarkoitettu alue. Maakuntakaavassa ei ole muita erityismerkintöjä kaivosalueella tai sen läheisyydessä. Kainuun maakuntakaavassa suunnitellulle purkupaikan alueelle Nuasjärvellä ei ole osoitettu erityisiä aluevarauksia. Nuasjärven alue on osa Matkailun vetovoima-alue -vyöhykettä (mv). Mondo Mineralsin Lahnaslammen kaivosalue on osoitettu toiminnassa olevana kaivoksena (ekt) sekä teollisuusja varastoalueena, jolla on merkittävä, vaarallisia kemikaaleja valmistava tai varastoiva laitos (t/kem). Juurikkalahden alueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Sotkamon kunnanhallitus on kokouksessaan 17.2.2015 määrännyt Nuasjärven rantayleiskaavan muutoksen ja laajennuksen tulemaan voimaan muilta kuin valituksenalaisilta osilta. Täytäntöönpano ei koske kiinteistöä Katajaranta 765-405-7-39. Täytäntöönpano on tullut voimaan 14.4.2015. Yleiskaavassa purkupaikka on vesialuetta (W). Lähirannat ovat loma-asuntoaluetta (RA), erillispientalojen aluetta (AO), maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Yleiskaavaa käytetään rakennusluvan myöntämisen perusteena. Nuasjärven saariin on merkitty loma-asuntoaluita sekä maa- ja metsätalousvaltaisia aluita, joilla on erityisiä ympäristö- ja luontoarvot sekä virkistyskäyttöarvoa (MY). Juurikkalahden ranta-aluetta on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeäksi alueeksi (luo). Purkuputken linjaus ei kulje tämän alueen kautta. Sotkamon kunta on laatinut kaivosalueelle asemakaavan. Kaava on hyväksytty 29.8.2006 Sotkamon kunnanvaltuustossa. TOIMINTA Yleiskuvaus kaivoksen toiminnasta Talvivaaran kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joiden todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan 1 121 Mt. Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Käytössä

olevat tuotantoalueet ovat Kuusilammen louhos, primääriliuotus (noin 200 ha), sekundääriliuotus (noin 200 ha), pintamaiden läjitysalue (noin 190 ha), kipsisakka-allasalue (noin 80 ha) ja tehdasalue. Sivukivikasalle on aluevaraus, mutta sivukiveä ei ole vielä läjitetty, koska se on hyödynnetty sekundääriliuotusalueen rakentamisessa. Kaivoksen kaupallinen tuotanto alkoi vuonna 2009. Tuotanto perustuu liuotukseen, jossa metallit irrotetaan malmista. Tuotantoprosessin keskeisimmät vaiheet ovat: louhinta, murskaus, agglomerointi, liuotus ja metallien talteenotto. Agglomeroinnin jälkeen malmi kasataan noin kahdeksan metriä korkeiksi kasoiksi, joissa sitä liuotetaan noin puolentoista vuoden ajan. Kasaan asennetun putkiston läpi puhalletaan malmikasaan alhaisella paineella ilmaa. Kasaa kastellaan rikkihapon vesiliuoksella, jota kierrätetään kasan läpi metallien liuotuksen ja mikrobitoiminnan kannalta välttämättömien, happamien olosuhteiden luomiseksi. Happaman vesiliuoksen metallipitoisuuden noustessa riittävän korkeaksi, liuos johdetaan metallien talteenottoon. Primääriliuotuksen jälkeen kasa siirretään sekundäärialueelle, missä liuotusta jatketaan, jotta metallit saadaan talteen myös osittain liuenneista kasan osista. Sekundäärikasa on myös liuotetun malmin loppusijoituspaikka. Liuotuksessa malmin sisältämät metallisulfidit hapetetaan mikrobitoiminnan kautta liukoisiksi yhdisteiksi. Metallien talteenotossa nikkeli, kupari, sinkki ja koboltti saostetaan liuotuskasalta saatavasta liuoksesta pelkistämällä ne jälleen metallisulfideiksi. Saostus suoritetaan rikkivedyllä kolmessa eri vaiheessa. Prosessit ovat toteutusjärjestyksessä kuparisulfidin, sinkkisulfidin ja nikkeli-koboltti sekasulfidin saostus. Saostukset tehdään eri saostuslinjoissa, jotka ovat prosessivaiheiden suhteen lähes identtiset. Sakat erotetaan liuoksesta sakeuttimessa. Osa sakasta kierrätetään takaisin saostusprosessiin, mutta suurin osa siitä suodatetaan ja pestään. Viimeisen prosessivaiheen jälkeen liuos syötetään loppuneutralointiin (LONE). LONE-vaiheen saostus toteutetaan nostamalla liuoksen ph emäksiselle tasolle (ph=10) sammutetulla kalkilla, mikä mahdollistaa jäännös- ja muiden metallien saostamisen hydroksidina. Kipsiä sisältävä hydroksidisakka erotetaan sakeuttamalla ja johdetaan kipsisakka-altaaseen. Yhtiön louhinta- ja materiaalinkäsittelytoiminnot ovat olleet keskeytettyinä marraskuusta 2013 saakka lukuun ottamatta kevään 2014 muutamien viikkojen ajan tehtyä koeluontoista vanhojen primäärikasojen purkua. 12 Toteutuneet louhinta- ja tuotantomäärät Kaivoksen toiminta-aikana toteutuneet louhinta- ja tuotantomäärät on esitetty seuraavassa taulukossa. 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Summa Malmin louhinta (Mt) 3,0 10,8 13,3 11,3 8,7 7,4 0 51,7 Sivukiven louhinta (Mt) 1,4 4,3 16,7 17 5,3 3,1 0 47,8 Sinkkituotanto (t Zn) 3 100 24 500 31 800 25 867 17 251 19 387 121 905 Nikkelituotanto (t Ni) 735 10 400 16 100 12 916 8 662 9 602 58 415

Ympäristöluvan mukainen kaivoksen kokonaislouhintamäärä on 45 miljoonaa t/v (Mt/v), josta sivukiven louhintamäärä on 30 Mt/v ja louhittavan malmin määrä 15 Mt/v. Luvan mukainen vuosittain tuotettavan nikkelin määrä on 30 000 tonnia. 13 KAIVOKSEN VESIENHALLINTASUUNNITELMA Kaivoksen vesienhallintasuunnitelma on laadittu 3.7.2013. Vesienhallintasuunnitelman keskeinen sisältö on kuvattu Pohjois-Suomen aluehallintoviraston 30.4.2014 antamassa päätöksessä nro 36/2014/1. Vesihallintasuunnitelman keskeisiä osia ei ole, suunniteltua uutta purkuputkea lukuun ottamatta muutettu. Näin ollen vesienhallintasuunnitelman sisältöä ei ole tämän päätöksen kertoelmaosassa kuvattu uudelleen. Kaivoksen vesitase Kaivosalueen vesitaseen muodostavat alueelle tulevat vedet, siellä haihtuvat vedet, varastoituvat vedet sekä sieltä poistuvat ympäristöön johdettavat vedet. Alueelle vedet tulevat joko sadantana tai raakavetenä Kolmisopesta sekä avolouhokseen kertyvinä kalliopohjavesinä. Poistuvien vesien määrää säätelee voimassa oleva ympäristölupa (PSAVI nro 52/2013/1) sekä niiden laadun että virtaaman suhteen. Lisäksi vesitaseeseen vaikuttavat jo alueella olevat varastoidut vedet. Kaivoksen nykyisen vesitaseen laskentaperusteena on käytetty seuraavia lähtöoletuksia: vuosisadanta alueelle on 810 mm, haihtuminen 300 mm/v (noin viiden (5) kesäkuukauden aikana), lumen keskimääräinen vesiekvivalentti 180 mm (huhtikuu), lumen maksimaalinen vesiekvivalentti 240 mm (huhtikuu) ja malmiin sitoutuva vesimäärä 1,2 Mm 3 /v. Kaivosalueen vesitaseaseen vaikuttava sadanta kertyy tuotantoalueille sekä harmaiden vesien alueille. Nämä alueet jaetaan edelleen prosessialueiksi ja prosessin ulkopuolisiksi alueiksi vesitasevaikutuksen mukaan. Puhtaiden vesien alueet on erotettu harmaiden vesien alueista ja tuotanto alueista erotusojin, joita pitkin puhtaiden vesien alueille satavat vedet ohjataan kaivosalueelta luontoon niin, etteivät ne pääse kosketuksiin likaantuneiden vesien tai alueiden kanssa. Näin ollen tälle alueelle muodostuvalla sadannalla ei ole vaikutusta kaivoksen vesitaseeseen. Kaivoksen prosessialueen pinta-ala on 5,38 km 2. Sen vesitasetta hallitaan metallien talteenottolaitoksen kautta kierrättämällä puhdistettua vettä korvaamaan tuorevettä sekä johtamalla RO-tuotevettä ulos tilanteen salliessa. Prosessiliuoskiertoon korvausvesi otetaan varastoituneista vesistä. Prosessin ulkopuolisen valuma-alueen pinta-ala on noin 8,68 km 2. Tälle alueelle satava vesi likaantuu ja vaatii puhdistamista ennen luontoon laskemista. Tämä vesimäärä jää kaivoksen vesitaseeseen ja se puhdistetaan ja juoksutetaan luontoon tai varastoidaan kaivosalueen varastoaltaisiin ympäristöluvan mukaisesti.

Tuotantoalueet, lievästi likaantuneiden vesien alueet ja puhtaiden vesien alueet heinäkuun 2014 tilanteessa on esitetty seuraavissa taulukoissa. Tuotantoalueet Alue, Nykyinen johtamisreitti ha Kipsisakka-altaat 116 Tammalammen käsittely-yksikköön Liuotuskasat altaineen *sis. myös SEM2-allas, joka neutralointikäytössä 516 (SEM2: tierumpu-> Torrakkopuron pumppaus -> puhdasvesioja-> Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi) Avolouhos 214 Louhoksesta vesi johdetaan Tammalammen käsittely-yksikölle 14 Harmaat vedet, lievästi likaantuneet Alue, ha Nykyinen johtamisreitti Eteläinen jälkikäsittely (yht.) 230 Ylä-Lumijärven ohitus -> Lumijoki -> Kivijärvi Latosuon allas 165 Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Kuusilampi 32 Puhdasvesioja -> Härkälampi -> Härkäpuro -> Kuusilampi -> Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Tehdasalue 56 (Torvelansuon käsittely) -> Ylä-Lumijärven ohitus -> Lumijoki -> Kivijärvi Kärsälampi, Haukilampi 55 Salminen -> Salmisenpuro ->Kalliojärvi -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Puhtaat vedet Alue, ha Nykyinen johtamisreitti Martikanvaaran alue 123 Ylä-lumijärven ohittava oja -> Lumijoki - > Kivijärvi Mäkisuon alue 66 Mäkijärvi Torvelansuon alue, Pyylehto, Lumelantie 167 Ylä-lumijärven ohittava oja (Kortelammen purkuoja) -> Lumijoki -> Kivijärvi Haukisuon alue 16 Salminen -> Salmisenpuro -> Kalliojärvi - > Kalliojoki -> Kolmisoppi Rasvalammit 145 Salminen -> Salmisenpuro -> Kalliojärvi - > Kalliojoki -> Kolmisoppi Hoikkalammen alue 142 Hoikkalampi -> Salminen -> Salmisenpuro -> Kalliojärvi -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Salmisenpuron ympäristö 166 Salmisenpuro -> Kalliojärvi -> Kalliojoki - > Kolmisoppi Latosuon länsipuoli 53 Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Sekundäärin alue (joka ei ole liotuskäytössä) Kuohunaho, Hauta-aho, Munnlnmäki Kaivoslampi, Syvälampi, Roninkangas Rajakangas (Latosuon itäpuoli) EM-altaan länsipuoli 45 75 (Puhdasvesioja -> latosuon ohittava oja) -> Kuusijoki-Kalliojoki -> Kolmisoppi 383 Puhdasvesioja -> Härkälampi -> Härkäpuro -> Kuusilampi -> Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi 196 Härkälampi- Härkäpuro- Kuusilampi- Kuusijoki- Kalliojoki- Kolmisoppi 73 Kuusilampi -> Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Ylä-Lumijärven ohittava oja (Kortelammen purkuoja) -> Lumijoki -> Kivijärvi

Kaivosrata-Ursusalue 36 Ylä-Lumijärven ohittava oja (Kortelammen purkuoja) -> Lumijoki -> Kivijärvi Latosuon läntinen 0-oja 37 Kuusilampi -> Kuusijoki -> Kalliojoki -> Kolmisoppi Keskimääräisellä sademäärällä prosessin ulkopuolisilla alueilla vesitaseeseen kertyy teoreettisesti ylimääräistä vettä 3,5 Mm 3 (396 m 3 /h jaettuna tasaisesti vuoden ajalle) vuodessa ja maksimisademäärällä 5,2 Mm 3 (596 m 3 /h) vuodessa. Poikkeustilanteissa lyhyessä ajassa (2 viikkoa) kertyvä vesimäärä on ollut kokemuksen mukaan noin 1,2 Mm 3 (3 571 m 3 /h kahden viikon aikana vastaten noin 120 mm sadetta). Lyhytaikaiseen poikkeukselliseen vesimäärään varaudutaan ennakolta varmistamalla riittävä varotilavuus. Prosessialueilla esimerkiksi sulamisvesien määrä on ollut tyypillisesti alempi kuin muilla alueilla johtuen liuotuskasoilla olevasta vähemmästä lumimäärästä ja sulamisen ajoittumisesta pidemmälle ajan jaksolle. Normaalisadannan aikana vettä kertyy teoreettisesti noin 2,1 Mm 3 vuodessa ja maksimisadannalla 3,1 Mm 3 olettaen alueen sadannan ja haihdunnan käyttäytyvän normaalilla tavalla. Kaivosalueelle varastoidut vedet ja niiden laatu Kaivosalueelle on vesitaseen hallinnan ongelmien vuoksi jouduttu varastoimaan huomattava määrä käsiteltyjä ja käsittelemättömiä jätevesiä. Seuraavassa taulukossa on esitetty alueella varastoitavien vesien määrä ja vesivarastoaltaiden tilavuudet. 22.5.2014 m 3 09/2014 m 3 15 13.11.2014 14/2015 MAX. (HW) m 3 Majava 104 000 98 944 443 904 465 089 399 225 Kortelampi 1 095 552 1 508 096 1 747 456 1 872 619 1 834 566 Avolouhos, pääramppi 1 601 858 1 598 196 1 635 876 1 507 938 1 620 349 Avolouhos, eteläinen avaus 897 000 1 038 600 1 187 600 1 903 378 2 695 000 Avolouhos, pohjoinen avaus 695 000 874 560 800 960 525 720 2 057 000 Kuusilampi 309 568 304 116 492 416 628 950 793 000 Latosuo 1 134 848 1 107 140 1 629 952 1 349 200 1 239 000 Pohjoinen jälkikäsittely 165 316 157 145 211 156 197 000 173 459 (Haukilampi, Kärsälampi) Kuljun allas 944 488 1 000 000 YHTEENSÄ n. 6,0 Mm 3 n. 6,7 Mm 3 n. 8,1 Mm 3 n.9,2 Mm 3 n. 12,0 Mm 3 Hakijan arvion mukaan kaivosalueen vesivarastojen varastointikapasiteetti tulee loppumaan viimeistään kesäkuun alkuun 2015 mennessä. Tuolloin kaivosalueelle on varastoitu yhteensä noin 11 Mm 3 jätevesiä. Vesien varastointi on aloitettu Kuljun altaalla alkuvuonna 2015. Lisäksi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt määräaikaisen ympäristöluvan vesien varastointiin Kuusilammen avolouhoksen eteläisessä avauksessa. Avolouhokseen padolla rajatun altaan tilavuus on noin 2,9 Mm 3. Varastoitujen vesien laatua ja sen vaihtelua varastointikohteessa on esitetty seuraavissa taulukoissa. Avolouhoksen pohjoisen avauksen pitoisuudet ovat 16.10.2014 otetuista kerrosvesinäytteistä. Kortelammen pitoisuudet ovat 4.7.2014 otetuista kerrosvesinäytteistä. Kuljunpadon pitoisuusarviona on käytetty Latosuon pitoisuuksia. Haukilammen ja Kärsälammen pitoisuudet altaista lähtevien vesien pitoisuuskeskiarvoja 25.9. 23.11.2014. Muut pitoisuudet kerrosvesinäytteistä 21.11.2014.

ph SO4 Mg Mn Al Fe Na Ca mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Avolouhos Pohjoinen avaus 3,1-4,2 5100-14000 420-1905 341-879 46,2-84,2 388-779 234-1058 254-314 Pääramppi 3,2-3,8 6500-35300 494-3214 366-2346 100-1105 493-4212 344-1181 288-492 Eteläinen avaus 3-4,4 2900-12700 141-1117 74-847 23-119 167-1154 413-611 285-376 Kaivosalueen jälkikäsittely Kuusilampi 9,9-10,3 3500-3600 23,6-27,4 0,007-0,06 0,015-0,04 0,005-0,02 793-846 651-708 Latosuo 6,4-6,9 2200-3100 90-145 3-6,15 0,07-0,16 1,18-2,17 470-692 310-420 Kuljun allas 6,4-6,8 2200-3100 91,3-145 3-6,15 0,07-0,16 1,18-2,17 493-692 318-420 Eteläinen jälkikäsittely Kortelampi 4,5-6,8 3600-19000 186-2331 33,9-1405 0,0275-272 0,19-1409 293-1374 379-788 Lumela/Majava 4,1-4,3 2400-2700 186-189 51,9-54,9 16,3-16,4 4,48-13,1 328-396 249-297 Pohjoinen jälkikäsittely Haukilampi 8,0 2559 63,02 1,76 0,225 0,33 747,51 329 Kärsälampi 8,4 1981 37,05 0,31 0,15 0,08 514,02 229 16 Zn Ni U Co As Cd Cu mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Avolouhos Pohjoinen avaus 51,9-113 19-34,7 0,37-0,71 0,37-0,75 0,12-0,32 0,09-0,24 0,0055-0,09 Pääramppi 101-296 32,8-121 0,51-4,26 0,73-3,65 0,02-0,08 0,26-0,89 0,22-1,53 Eteläinen avaus 58,3-104 18-45,8 0,14-0,78 0,43-1 0,01-0,02 0,07-0,16 0-0,2 Kaivosalueen jälkikäsittely Kuusilampi 0,01-0,01 0,01-0,02 0,0001 0-0 0,00015 0,0001 0,01-0,01 Latosuo 0,01-0,05 0,02-0,03 0,0001 0-0 0-0 0,0001 0,0006-0,01 Kuljun allas 0,01-0,04 0,02-0,03 0,0001 0-0 0-0 0,0001 0,0006-0,0006 Eteläinen jälkikäsittely Kortelampi 0,67-13,7 0,58-19,1 0,18-2,68 0,0099-0,49 0,066-0,59 0,003-0,02 0,00605 Lumela/Majava 11,2-11,8 4,29-4,66 0,04-0,04 0,17-0,18 0,01-0,01 0,03-0,04 0,16-0,23 Pohjoinen jälkikäsittely Haukilampi 0,035 0,045 0,209 0,0098 0,1 0,004 0,01 Kärsälampi 0,01 0,01 0 0 0 0 0 Etenkin avolouhoksen avauksissa ja Kortelammen altaassa varastoitavat vesimassat ovat laadultaan voimakkaasti kerrostuneita. Seuraavassa taulukossa on esitetty 28.5.2014 otettujen näytteiden mukaista veden laadun syvyyssuuntaista vaihtelua avolouhoksen eri avauksissa. Näytepaikka ph 2- SO 4 Al Cd Co Cu Fe Mg Mn Na Ni Zn U mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Avolouhos pääramppi 1 m 3,3 6 500 109 0,16 0,59 0,07 599 677 430 409 25,6 66,1 1,58 6 m 3,5 32 000 1 085 0,8 3,55 1,52 3 423 3 118 2 190 1 008 121 286 7,58 12 m 3,6 34 000 1 243 0,57 2,93 0,13 4 162 3 291 2 330 1 095 112 233 8,44 Avolouhos pohjoinen 1 m 3,6 4 400 45 0,3 0,59 0,23 308 443 263 254 25,6 82,5 1,08 5 m 3,7 14 000 45,2 0,13 0,37 <0.011 589 2 496 843 1 216 18,7 50 1,6 10 m 3,8 14 000 42,2 0,12 0,36 <0.011 577 2 682 856 1 268 17,8 48,2 1,55 14 m 3,9 14 000 42,1 0,12 0,37 <0.011 601 2 717 868 1 312 18,5 49 1,56 Avolouhos eteläinen 1 m 3,7 2 700 6,92 0,07 0,43 <0.011 203 144 67,7 304 17,8 51,3 <0,33 7 m 3,9 11 000 140 0,2 0,98 <0.011 1 034 1 162 783 623 44,2 101 2,28 13,5 m 4,1 11 000 134 0,17 0,96 <0.011 1 096 1 210 821 656 44,7 100 2,47

Seuraavassa taulukossa on esitetty 3.7.2014 otettujen näytteiden mukaista veden laadun syvyyssuuntaista vaihtelua Kortelammen altaassa. 17 Näytepaikka Kortelampi ph SO 4 2- mg/l Al mg/l Co mg/l Fe mg/l Mg mg/l Mn mg/l Na mg/l Ni mg/l Zn mg/l U mg/l 1 m 6,2 3 700 <0,055 <0,0198 0,22 187 34,6 293 0,58 0,96 <0,363 2 m 6,4 3 600 <0,055 <0,0198 0,19 186 33,9 294 0,62 0,67 <0,363 3 m 6,6 3 700 <0,055 0,04 0,38 212 46,4 296 0,65 0,69 <0,363 4 m 6,8 15 000 <0,055 0,22 445 2 184 1 290 1 051 6,54 1,23 1,61 5 m 5,6 17 000 14,1 0,49 1 186 2 261 1 405 1 202 17,9 13,7 1,79 6 m 4,7 18 000 139 0,47 1 312 2 302 1 335 1 273 19,1 12,7 2,68 7 m 4,5 19 000 272 0,39 1 409 2 331 1 335 1 374 18,3 9,87 2,68 Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivoksen ylimääräisten vesivarastojen sisältämä sulfaatti- ja natriummäärä marraskuussa 2014. Tällöin Talvivaaran kaivoksen vesivarastoaltaissa oli yhteensä 8 668 148 m 3 vesiä. Varastoallas Vesimäärä m 3 SO4 t Avolouhos Pohjoinen avaus 828 300 9 664 696 Pääramppi 1 633 432 45 952 1 580 Eteläinen avaus 1 198 880 6 114 281 Yhteensä 3 660 612 61 731 2 557 Kaivosalueen jälkikäsittely Kuusilampi 51 0592 1 816 419 Latosuo 1 598 976 3 686 804 Kuljun allas 0 - - Yhteensä 2 109 568 5 502 1 224 Eteläinen jälkikäsittely Kortelampi 1 777 664 12 376 922 Lumela/Majava 429 840 1 068 149 Yhteensä 2 207 504 13 444 1 072 Pohjoinen jälkikäsittely Haukilampi 159 072 407 119 Kärsälampi 51 392 102 26 Yhteensä 210 464 509 145 Na t Otettaessa mukaan myös liuoskierron sulfaatti ja natrium, on kaivospiirissä kokonaisuudessaan 11.11.2014 tilanteessa varastoituneena vesi- ja prosessiliuoksissa 107 428 tonnia sulfaattia ja 5 164 tonnia natriumia. Tuotannon vaikutus vesitaseeseen Vettä sitoutuu uuteen malmiin keskimäärin 1,5 Mm 3 /v suurimmalla vuotuisella malmin (15 Mt/v) louhintamäärällä. Kaivoksen toiminta-aikana saadun kokemuksen perusteella uusien liuotuskasojen lisähaihdunta on ollut noin 100 000 250 000 m 3 kuukaudessa parhaan haihtumiskauden aikana ja noin 50 000 100 000 m 3 muina aikoina 1,5 aktiivisen primäärikasan lohkon ollessa toiminnassa. Haihdunnan suuruus kasvaa sateiden aikana ja puolestaan pitkään jatkuneen kuivan kauden aikana pienenee kasojen kostutetun pinta-alan pienetessä. Normaalitoiminnassa 3,5 liuotuslohkon (osa lohkoista on purku- ja kasausvaiheessa) ollessa tuotannossa lisähaihdunta on näin ollen arviolta tyypillisimmillään 1 3 Mm 3 /v riippuen vallitsevista sääolosuhteista.

Metallien talteenottolaitoksella poistuu prosessiliuoskierrosta vettä noin 5 000 8 000 m 3 vuorokaudessa loppuneutraloinnin ja prosessisakkojen sitoman kosteuden kautta, vastaten noin 2 Mm 3 vuotuista vesitilavuutta. Lisäksi veden kierrätyksen ansiosta vältytään tarpeelta ottaa kaivoksen ulkopuolelta uutta tuorevettä. Poistunut vesimäärä ei kokonaan poistu taseesta vaan siirtyy osittain varastoituneiden vesien puolelle kipsisakka-altaalla erottuneena vetenä. Taseesta poistuvia vesiä metallien talteenottolaitoksella ovat: 18 tuotesakkojen kosteus, raudan saostuksen ja loppuneutraloinnin alitteen kiintoaineksen sitoma loppukosteus, kaasunpesureiden poistokaasujen kosteus ja jäähdytystornien poistoilman kosteus. Metallien talteenottolaitoksen kautta kokonaan vesitaseesta poistuvan vesimäärän on arvioitu olevan 1,2 Mm 3 /v. Käsiteltyjen jätevesien nykyinen johtaminen Kaivosalueen vesiä käsitellään Kortelammen, SEM2-altaan, Torvelansuon ja Tammalammen käsittelypisteissä. Alueelta johdetaan käsiteltyjä vesiä noin 60 % Oulujoen vesistöön ja 40 % etelän suuntaan Vuoksen vesistöön. Kaivosalueelta johdetaan käsiteltyjä jätevesiä Oulujoen vesistöön Latosuon kautta, johon vesiä johdetaan Tammalammen vedenkäsittely-yksiköiltä sekä Kuusilammen ja Kuljun patoaltailta. Latosuolle johdetaan käsiteltyjä jätevesiä myös Kuusilammen avolouhoksesta ja kipsisakka-altailta, jotka käsitellään ennen Latosuolle johtamista ensin kipsisakka-altailla ja myöhemmin vielä Tammalammen vedenkäsittely-yksiköllä. Lisäksi Latosuolle johdetaan vettä kaivosalueen eteläisiltä jälkikäsittely-yksiköiltä. Osa eteläisellä jälkikäsittely-yksiköllä käsiteltävästä vedestä johdetaan Lumijokea pitkin Vuoksen vesistöalueelle. Vuonna 2015 ja siitä eteenpäin kuormitus tulee olemaan 40 % nykyisen luvan mukaisesta vuosikiintiöstä (1300 t/a), eli 520 tonnia vuodessa. Torrakkopurolta käsiteltyjä jätevesiä johdetaan jatkossa pieniä määriä Kuusijoen kautta Kalliojokeen Oulujoen vesistöalueelle. Pohjoisilta käsittely-yksiköilttä vedet johdetaan Salmisen kautta Oulujoen vesistöalueelle. Vuonna 2015 ja siitä eteenpäin kuormitus tulee olemaan 60 % nykyisen luvan mukaisesta vuosikiintiöstä (1 300 t/v), eli 780 tonnia vuodessa.

Käsiteltyjen vesien nykyiset johtamisreitit on esitetty seuraavassa kuvassa. 19 Uuden purkuputken vaikutus vesienhallintasuunnitelmaan Edellä mainituin perustein Talvivaaran kaivosalueelle kertyy keskimääräisellä sadannalla vuosittain noin 5,5 miljoonaa kuutiota vettä, joka tulee käsitellä ja johtaa pois kaivosalueelta. Talvivarassa on tehty useita vesienhallintaan liittyviä kehitystoimenpiteitä vuosina 2011 2014. Näistä toimenpiteistä huolimatta vuonna 2013 annetun, purkuvesiä koskevan ympäristöluvan lupamääräykset ovat niin tiukat, ettei niitä voida saavuttaa ilman, että alueelle kertyviä sade- ja valumavesiä johdetaan myös suurempaan vesistöön. Purkuputken rakentaminen kaivosalueelta Nuasjärveen on välttämätöntä kaivoksen vesienhallinnan parantamiseksi ja tehostamiseksi. Vuodesta 2015 alkaen ympäristöluvassa sallittu sulfaatin vuosikuormitus on 1 300 t/v. Sallittu sulfaattikuormitus on pieni vesivarastojen suuruus sekä alueella vuosittain muodostuva vesimäärä huomioiden. Vuoden 2014 keski-

määräisellä purkuveden sulfaattipitoisuudella laskettuna vuoden 2015 sulfaattikiintiö 1 300 t/v tarkoittaa, että kaivokselta voidaan johtaa vesiä nykyisiin purkupisteisiin noin 0,6 0,7 Mm 3 /v. Luvan mukainen kiintiö on riittämätön ja kaivosalueelle tulee kertymään huomattava määrä vettä, ellei niitä voida johtaa kaivosalueen ulkopuolelle. Vuoden 2015 sulfaattikiintiö täyttyi maaliskuussa, ennen kevättulvaa. Tämän jälkeen kaikki sulamis- ja sadevedet on kerätty vesivarastoihin, kunnes purkuputki suurempaan vesistöön valmistuu. Käsiteltyjen vesien johtaminen purkuputken ollessa käytössä Purkuputken käyttöönoton jälkeen käsitellyt jätevedet johdetaan pääosin Latosuolta Nuasjärveen. Puhdistettua vettä varastoidaan Kuusilammen, Latosuon ja Kuljun patoaltaissa. Näille altaille vesi johdetaan Tammalammen käsittely-yksiköltä, jossa käsitellään muun muassa kipsisakka-altaan ja Kortelammen alueen vesiä. Metallitehtaan loppuneutralointivaiheessa puhdistetut vedet palautetaan takaisin prosessiin, käytettäväksi sellaisenaan tai mm. käänteisosmoosilaitteistojen syötteenä. Hetkellisten prosessihäiriöiden ym. syiden vuoksi vettä voidaan johtaa myös Kortelammen alueelle vedenkäsittely-yksikölle. Kortelammen käsittely-yksikköjä käytetään niin kauan, kun kaivosalueella on kontaminoituneita vesiä jäljellä. Puhdistetut vedet johdetaan joko etelään vanhoja purkureittejä ja -kiintiöitä käyttäen Lumijokeen tai kierrättäen takaisin Kortelampeen. Vaihtoehtoisesti Kortelammen vedet voidaan johtaa puhdistettavaksi Tammalammen käsittely-yksikössä. SEM2-altaan käsittely-yksiköllä neutraloidaan sekundäärialueen suojapumppausvesiä, jotka johdetaan Latosuolle tai vanhoja purkureittejä ja -kiintiöitä käyttäen Kuusijokeen. Pohjoisen jälkikäsittely-yksikön (Härkälampi-Kärsälampi) vesiä johdetaan vielä arviolta kolmen vuoden ajan vanhoja purkureittejä ja -kiintiöitä käyttäen Salmiseen. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaivoksen jätevesien käsittelyn toteuttaminen ja käsiteltyjen jätevesien johtaminen luontoon tämän hakemuksen tarkoittaman purkuputken toteuttamisen jälkeen. 20

21 Vesivarastojen kehittyminen vuosina 2014 2016 Laskennassa on oletettu, että bioliuotukseen johdetaan vettä tammikuusta 2015 lähtien 100 000 m 3 /kk. Tämä vesimäärä sitoutuu louhittavaan malmiin ja laskelmassa on oletettu malminlouhinnan alkavan vuoden 2015 alusta. Laskelmassa ei ole huomioitu kasalta haihtuvan veden vaikutusta ylimääräisten vesien taseeseen. Metallien talteenotosta taseeseen tulee vettä sekä kipsisakka-altaalle että pohjoiseen jälkikäsittely-yksikköön. Laskennan perusteena oletetaan kipsisakka-altaalle tulevan käänteisosmoosin rejektiä noin 45 000 m 3 /kk, raudansaostuksen alitetta noin 95 000 m 3 /kk ja loppuneutraloinnin alitetta noin 96 500 m 3 /kk. Vuoden 2015 alusta käänteisosmoosin rejektin määrän oletetaan nousevan tasolle 90 000 m 3 /kk. Pohjoiselle jälkikäsittelyalueelle johdetaan loppuneutraloinnin ylitettä keskimäärin noin 7 000 m 3 /kk. Edellä olevien rejektitietojen peruste on se, että vanhasta käänteisosmoosilaitteistosta on yksi linja kolmesta kokoaikaisesti pesussa tai membraanien vaihdossa. Kaivosalueelle on hankittu uutta RO-kapasitettia, joka saadaan käyttöön keväällä 2015. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaivosalueella olevan vesi- ja sakkamäärän kehittymien vuoden 2015 aikana. Huomattakoon, että varastoallastilavuuksissa on huomioitava kipsisakka-altaissa olevan sakan määrä, joten kuvassa on esitetty myös altaissa olevan lietteen vaikutus kokonaisvesitaseen vaatimaan allastilavuuteen.

22 Kuvasta voidaan havaita, että kaikki käytettävissä olevat vesivarastot tulevat lähes täyteen, ennen kuin Nuasjärven purkuputki saadaan käyttöön. Tuolloin kaivosalueelle olisi varastoituneena vesiä yhteensä noin 11 Mm 3. Seuraavassa kuvassa on esitetty arvioitu kaivoksen kokonaisvesitaseen kehittyminen vuoden 2016 aikana. PURKUPUTKEN RAKENTAMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO Purkuputken rakenteet ja rakentaminen Purkuputken kokonaispituus on noin 18 kilometriä. Putkireitti alkaa Latosuon patoaltaan laidalta, minne vettä voidaan johtaa myös Kuusilammen ja Kuljun puhtaiden vesien varastoista. Myöhäisemmässä vaiheessa on mahdollista, että vesienkäsittely keskitetään kipsialtaiden läheisyyteen, jolloin vesi johdetaan Latosuon vesivarastoaltaaseen kipsisakka-altailla tehtävän puhdistuksen ja selkeytyksen kautta.

Putken linjaus Veden kulku putkessa tapahtuu alkupään pumppauksen jälkeen painovoimaisesti. Putken alkupään ja purkupisteen välinen lasku on noin 45 metriä. Lähtöpumppaamo on mitoitettava alun vastamäkien ylittämiseksi. Aikaisemmin toteutetun purkupaikkaselvityksen vesistömallilaskelmien lähtöoletuksena on käytetty pyöreää pohjalle asennettua ylöspäin suunnattua purkuputkea, jonka halkaisija on noin 600 mm ja purkautuvan veden nopeus tällöin luokkaa 1,0 m/s. Alustavien teknisten suunnitelmien mukaiselle purkuputkelle purkupaikkaselvityksen mukaisilla keskimääräisillä virtaamilla (856 m 3 /h) virtausnopeus putken suulla olisi luokkaa 1,2 m/s eli hieman korkeampi kuin mallilaskelmissa käytetty virtausnopeus. Purkulinja toteutetaan maa-alueilla maanalaisena. Alustavaksi asennussyvyydeksi on arvioitu 2 2,5 m ja lopullinen vähimmäispeitesyvyys tarkistetaan maaperän ja putkilaadun mukaan siten, että varmistetaan roudaton asennussyvyys. Suunnitellun purkuputkilinjan maastoa on tutkittu kesällä 2014. Tarkempia maaperätutkimuksia tarvitaan yleisten teiden, radan sekä Nuasjärven matalalla ranta-alueella. Putken peittäminen onnistuu pääsääntöisesti paikalla olevilla suo- ja turvemailla eikä putkea tarvitse pengertää kauempaa tuotavalla maalla. Alustavasti hankalimpia kohtia kaivusyvyyden saavuttamiseksi ovat maantien 8740 läheisyydessä olevien Pitkäsuolle ja Papinmäkeen menevien metsäautoteiden alitukset. Kyseisiin paikkoihinkin on kuitenkin mahdollista tuoda lisätäyttöjä tai tarvittaessa louhia kalliota roudattoman asennussyvyyden saavuttamiseksi. Purku toteutetaan pyöreällä pohjalle asennetulla ylöspäin suunnatulla purkuputkella, jonka päähän asennetaan tarvittaessa levy. Tavoitteena on saada virtaus tasaisesti purkuputken. joka puolelle järven pinnan suuntaisena virtauksena. Arvion mukaan purkuputkilinjan rakentamistyöt kestävät noin kolme kuukautta luvan saamisen jälkeen, mikäli kaikki valmistelevat työt on saatu tehtyä ennen sitä. Tämä edellyttää, että kaivospiirin alueella rakennustyön on tehty etukäteen ja kaivospiirin ulkopuolellakin on tehty valmistelevia töitä. Eli mikäli lupa purkuputkilinjan toteutukselle saadaan maaliskuun loppuun 2015 mennessä, voidaan vesien purkaminen aloittaa Nuasjärveen aikaisintaan heinäkuun 2015 alussa. Putkimateriaalin tilaukset on tarkoitus tehdä jo vuoden 2014 puolella, jotta ensimmäisiä putkia voisi liittää yhteen heti alkuvuodesta 2015. Putkimateriaalin toimitus kestää kaikkiaan noin neljä kuukautta. Asennustyöt aloitetaan kaivospiirin alueelle ennen luvan saamista. Putkilinjasta neljä ensimmäistä kilometriä on kaivospiirin alueella. Luvan saannin jälkeen on tarkoitus toteuttaa rakennustyöt 3 4 erillisen työryhmän voimin samanaikaisesti eri osissa purkuputkilinjaa kaivospiirin ulkopuolella, jotta linja saataisiin valmiiksi aikataulussa. Purkuputken yhteyteen rakennetaan säätökaivo lähelle Nuasjärven rantaa. Säätökaivoon tarvitaan sähköistys ja datayhteydet kaivossa olevien venttiileiden ohjaamista varten. Putkilinjalla on kolme maantien alitusta eli teiden (seututie 870 Kajaani- Rautavaara, yhdystie 8740 Eevala-Muistolanmutka ja valtatie 6 Helsinki-Joensuu-Kajaani) alitukset sekä muutamien pienempien metsäteiden 23

alituksia. Putkilinja alittaa myös Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Sotkamon kaivosalueelle vievän rautatien sekä Jormasjoen. Maanteiden ja rautatien alitukset toteutetaan poraamalla penkereen läpi tai kaivamalla putki penkereeseen, mikäli liikenne saadaan järjestettyä toimenpiteiden ajaksi. Pienemmät tiet kaivetaan auki alituksen tekemiseksi. Jormasjoen alitus pyritään toteuttamaan suvantopaikalta siten, että alituksesta aiheutuu vain vähäisessä määrin haitallisia vaikutuksia joen vedenlaatuun. Putkilinjan asennetaan Jormasjokeen siten, ettei linjauksella ole vaikutusta joen vedenpinnankorkeuksiin ja virtauksiin. Tämä varmistetaan asentamalla putki niin syvälle, että putken yläreuna on jokiuoman pohjan luontaisella tasolla. Lisäksi putki painotetaan siten, ettei siitä ole haittaa vesistön käytölle. Nuasjärven ja Kolmisopen rantavyöhykkeillä putki kaivetaan pohjaan niin, että päälle jää vettä ja maata yhteensä noin 2,5 metriä. Purkuputken kanssa samaan kaivantoon on suunniteltu 110 mm juomavesiputki, joka liitettäisiin Jormasjoen vesiosuuskunnan verkostoon Määttälänmäentien varressa. Putki tulisi purkuputken rinnalla yhtenäisenä Tuhkalantien (seututie 870) varteen. Tästä putki jatkuisi erillisputkena purkuputken rinnalla Latosuon pumppaamolle asti ja Jormasjoen vesiosuuskunta voisi haaroittaa putkea kaikille osuuskunnan uusille asiakkaille. Purkuputken linjaus ja uusi purkupaikka on esitetty seuraavassa kuvassa. 24

Purkuputken karkea sijainti on valittu esiselvityksen sekä myöhemmin tehtyjen vedenlaatumallinnusten avulla. Putken tarkempi sijainti on määritelty syvyysvyöhykkeen sekä lähimpien syvänteiden perusteella. Esitetty purkualue sijaitsee optimaalisella syvyysvyöhykkeellä (noin 8 m) ja kutakuinkin Nuasjärven hevosenkengän muotoisten syvänteiden keskialueella, josta on matkaa noin 1,3 1,6 km eri puolilla sijaitseville syvännealueille (vedensyvyys yli 20 m). Etäisyyden katsotaan olevan riittävä vesien sekoittumisen kannalta. Sijoituksessa on huomioitu myös lähimmät saaret ja ranta-alueet; hakemuksessa esitetty sekoittumisvyöhyke ei yllä ranta-alueille, eikä rantaalueilla laskelmien ja mallinnusten mukaan tule esiintymään ainepitoisuuksia, jotka voisivat aiheuttaa haittaa virkistyskäytölle. 25

26 Putken käyttö ja kunnossapito Purkuputken käyttö tapahtuu ensisijaisesti lähtöpumppaamon pumppuja ja venttiilejä säätämällä. Lisäksi Nuasjärven rantaan tulee kauko-ohjattava säätöventtiili paineen säätöä varten. Lähtöpumpun painetta tarvitaan linjalla olevien korkeampien kohtien ylittämiseen. Kriittisen kohouman paikka riippuu virtausnopeudesta. Rantaan tulevalla venttiilillä kuristetaan virtaamaa niin että putkeen ei synny tyhjiötä mihinkään kohtaan ja pumpulla pysyy pieni vastapaine minimivirtaamillakin. Putken molempiin päihin asennetaan virtaus- ja painemittaukset, joiden perusteella putken virtaama voidaan säätää halutulle tasolle. Virtausmäärän säätämisen tueksi voidaan asentaa vielä Latosuon altaaseen vedenpinnankorkeuden mittausasema ja putken lähtöpäähän ph ja sähkönjohtavuusmittaus. Virtaamaa säädetään liuotuksen, vesienhallinnan ja metallien talteenottotehtaan valvomosta automaatiojärjestelmän kautta. Päätökset virtaaman muutoksista tekee vesienhallinnasta vastaava henkilö. Hän perustaa päätöksensä Latosuon altaalla tehtäviin mittauksiin ja tarkkailutuloksiin. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, ettei virtaamaa muuteta viikoittain, vaan muutokset konkretisoituvat kuukausitasolla. Yleisenä tavoitteena on, että putken läpi menevä virtaama pidetään mahdollisimman vakiona ympäri vuoden. Putkea täytettäessä mäkien päälle asennettavia ilmausventtiilejä joudutaan operoimaan paikan päällä. Jos putkea joudutaan välillä tyhjentämään, pitäisi mäkien päälle asennetut ilmaa antavat venttiilit toimia itsekseen ja alimmissa tyhjennyskohteissa olevia venttiilejä pitäisi käydä operoimassa paikan päällä. Tarkoituksena on kuitenkin käyttää putkea jatkuvasti niin, että virtausta säädetään vesitilanteen mukaan. Maan suojaan peitetyn putken pitäisi toimia vuosikymmeniä ilman korjausta tai kunnossapitotöitä. Venttiilejä pitää kuitenkin tarkastaa säännöllisesti ja korjata tai vaihtaa vialliset. PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Kaivoksen jätevesien käsittely Vesienkäsittelyä toteutetaan useissa eri vaiheissa ja kohteissa Talvivaaran laitosalueella. Osa käsittelyjärjestelmistä on varsinaisia prosesseja, kuten metallien talteenottolaitoksen neutralointireaktorit sekä niitä seuraavat sakeutusaltaat eri metallien sekä sulfaatin poistamiseksi ja kierrätysveden valmistamiseksi. Lisäksi metallitehtaalla on käänteisosmoosilaitteet (RO), joihin syötetään loppuneutraloinnin ylitevettä edelleen prosessiveden kierrätyksen parantamiseksi. Näiden ohella alueelta poistuvia vesiä käsitellään kalkkineutraloinnilla joko reaktoreissa ja niitä seuraavissa selkeytysaltaissa tai luonnonaltaissa. Kaivoksen likaantuneiden vesien käsittely-yksiköt ovat kohteittain: vesien puhdistusprosessit metallien talteenotossa (raudansaostus, loppuneutralointi ja käänteisosmoosi), neutralointiyksiköt Kortelammella ja Tammalammella,

27 Kalkkisaostus Käänteisosmoosi (RO) suojapumppausten käsittely sekundääriliuotuskasoilta (SEM2) ja muut jälkikäsittely-yksiköt (Haukilampi/Kärsälampi, Torrakkopuro ja Härkälampi) Kaikki kaivosalueelta ulos johdettavat ja käsittelyä vaativat vedet käsitellään nostamalla käsitellyn veden ph emäksiselle tasolle kalkkipohjaisilla tuotteilla, kuten poltettu kalkki (CaO). Kalkkikäsittelyllä pyritään saostamaan jätevesien sisältämät metallit niukkaliukoisina hydroksideina. Kalkkikäsittely on laajasti käytetty ja tunnettu menetelmä sekä sulfaatin että metallien poistamiseksi jätevesistä. Vedessä oleva sulfaatti saostuu prosessissa kalsiumin kanssa kipsiksi (CaSO 4). Kipsin liukoisuus huomioiden kalkkisaostuksella ei kuitenkaan voida laskea päästövesien sulfaattipitoisuutta pitoisuustasoa 1 500 2 000 mg/l alhaisemmalle tasolle. Lisäksi alkalimetallien, kuten natriumin (Na) on havaittu heikentävän kipsin saostumista, mikä näkyy käsitellyissä jätevesissä edellä mainittua pitoisuustasoa selvästi korkeampina sulfaattipitoisuuksina. Käsittelyssä syntyvä sakka poistetaan samanaikaisesti kiintoaineena esim. laskeuttamalla joko sakeuttimessa tai selkeytysaltaassa. Kalkkikiveä käytetään prosessissa yhdessä poltetun kalkin kanssa niin, että kalkkikivellä saostetaan ensi vaiheessa alumiini sekä rauta matalammassa ph:ssa (ph = 5,5 6,0), ja poltetulla kalkilla saostetaan toisessa vaiheessa korkeammassa ph:ssa (ph = 9,0 10,5) saostuvat raskasmetallit ja mangaani. Kalkkituotteilla tehtävään neutralointiin perustuvaa vedenpuhdistustekniikkaa on kaivoksella käytössä noin 3000 4000 m 3 /h kapasiteetti. Käänteisosmoosi on suolanpoistomenetelmä, jossa puoliläpäisevän kalvon läpi suodatetaan vettä korkeassa paineessa. Kalvon painepuolelle jää suolapitoinen vesi (hylkyvesi), ja puhdas vesi suodattuu kalvon toiselle puolelle. Suolojen erotusprosentti on menetelmällä hyvä. Kalvolla poistuu suoloista 95 % tai enemmän. Käsiteltävästä vedestä saadaan RO-laitoksella talteen vähintään 50 %. Talvivaaran kaivosalueelle on perustettu käänteisosmoosilaitos vuosina 2012 2013. Laitos pystyy käsittelemään vettä 420 m 3 /h, josta lopputuotteena on 210 m 3 /h erittäin puhdasta vettä metallitehtaan käyttötarpeisiin. Kaivokselle ollaan hankkimassa lisää käänteisosmoosikapasiteettia. Uusi yksikkö otetaan käyttöön vuonna 2015. Lisäyksikön kapasiteetti on 150 m 3 /h syötettä eli 75 m 3 /h puhdistettua vettä. Kapasiteetin noustessa käänteisosmoosin rejektin määrän oletetaan nousevan tasolle 90 000 m 3 /kk eli noin 1,1 Mm 3 vuodessa. Käänteisosmoosilaitoksen käyttöönoton jälkeen raakaveden ottotarve on vähentynyt selvästi kaivoksella selvästi Käsiteltyjen jätevesien johtamistarve Kaivosalueelle kertyy likaantuvia sadevesiä haihdunta huomioiden normaalina vesivuotena 5,5 Mm 3 ja poikkeuksellisen sateisena vuotena 8,3 Mm 3.

Tuotannon aikana malmiin sitoutuva vesimäärä huomioon ottaen, on kaivoksen vuotuinen purkuvesitarve 4,3 Mm 3 keskimääräisenä vesivuotena ja 7,1 Mm 3 poikkeuksellisen sateisena vesivuotena. Tehdasalueelta johdettiin prosessi- ja ylijäämävesiä vesistöön vuonna 2013 noin 5,7 Mm 3, josta noin 60 % pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja noin 40 % etelän suuntaan Vuoksen vesistöön. Vuonna 2014 vesiä johdettiin kaivosalueelta ulos vesistöihin yhteensä noin 4,82 Mm 3 käsiteltyjä jätevesiä, joista noin 60 %) johdettiin pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja noin 40 % etelään Vuoksen vesistöön. Mainitulla johtamisella ei ole pienennetty vesien varastointitarvetta. Seuraavassa taulukossa on esitetty purkuvesitarve keskimääräisenä sekä poikkeuksellisen sateisena vuotena ja alueelle jo varastoitujen vesien määrät sekä arvio vuotuisesta purkuvesimäärästä Nuasjärveen. Keskimääräisinä vesivuosina kaivosalueen vesivarastot saadaan tyhjennettyä yhtiön arvion mukaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Huomioitavaa on, että varastojen purkaminen hidastuu, mikäli kaivosalueelle kertyvät vesimäärät nousevat vesitaselaskelmissa arvioiduista. Arviossa on oletettu, että louhinta ja malmin käsittely käynnistyvät uudelleen ja tällä hetkellä keräilyn piirissä olevia alueita päästään muuttamaan takaisin puhtaiden vesien alueiksi. 28 Normaali vuosi Sateinen vuosi Sadannasta aiheutuva johtamistarve, Mm 3 /v Kokonaisvesivarasto, Mm 3 Jätevesien johtaminen, kolme ensimmäistä vuotta, Mm 3 /v 4,3 11 7,5 2,5 5 7,1 11 7,5 2,5 5 Jätevesien johtaminen, neljäs vuosi ja eteenpäin, Mm 3 /v Vesistöihin johdetun käsitellyn jäteveden laatu Käsitellyn veden laatu vuonna 2014 Loppuneutraloinnin ylitevedestä (LONE) on otettu näyte konsultin toimesta silloin, kun se on juoksutettu suoraan vesistöön ja silloin, kun sitä on ohjattu jälkikäsittely-yksiköille. LONE-vesien sulfaattipitoisuus on ollut 2 300 6 700 mg/l ja natriumpitoisuus 4 60 2 100 mg/l tammi-elokuussa 2014. Lone-vesien kadmiumpitoisuus on ollut korkeimmillaan 0,17 μg/l, nikkelipitoisuus 100 μg/l ja mangaanipitoisuus 5 000 μg/l. Muualta vesistöihin johdettavista käsitellyistä jätevesistä otetaan näytteet viikoittain. Tarkkailupisteitä on tällä hetkellä seitsemän. Oulujoen suunnan vesijakeiden sulfaattipitoisuus on ollut vuoden 2014 aikana korkeimmillaan Kuusilammelta lähtevässä vedessä, ollen 2 300 9000 mg/l. Jälkikäsittelyalueilta Oulujoen suuntaan johdettavien käsiteltyjen jätevesien nikkelipitoisuus on ollut korkeimmillaan Kuusilammesta lähtevässä vedessä tasolla 700 μg/l. Muutoin nikkelipitoisuudet ovat olleet keskimäärin alle 100 μg/l. Mangaanipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan Kuusilammesta lähtevässä vedessä vaihdellen vuoden 2014 aikana 240 200 000 μg/l. Kärsälammelta lähtevän veden keskimääräinen mangaanipitoisuus on ollut vuonna 2014 noin 660 μg/l, Torrakkopurolla noin 950 μg/l ja Latosuolla likimain 3 670 μg/l.

Vuoksen suunnan vesijakeiden sulfaattipitoisuus on ollut vuoden 2014 aikana korkeimmillaan Kortelammen jälkikäsittely-yksiköiltä lähtevissä vesissä, ollen 560 4 100 mg/l. Jälkikäsittely-yksiköiltä Vuoksen suuntaan johdettavien käsiteltyjen jätevesien nikkelipitoisuus on ollut korkeimmillaan tasolla 5 200 μg/l Torvelansuolta lähtevässä vedessä. Kyseinen pitoisuustaso havaittiin puhdistusprosessilla tapahtuneen häiriötilanteen yhteydessä. Muutamaa poikkeustilannetta lukuun ottamatta päästövesien nikkelipitoisuudet ovat olleet keskimäärin alle 100 μg/l. Mangaanipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan Torvelansuolta lähtevässä vedessä 470 41 000 μg/l. Kortelammelta (sis. molemmat Kortelammen jälkikäsittely-yksiköt) lähtevän veden keskimääräinen mangaanipitoisuus on ollut vuonna 2014 noin 2 950 μg/l. Käsiteltyjen jätevesien korkeimmat pitoisuudet kytkeytyvät voimakkaasti kaivosalueella havaittuihin poikkeustilanteisiin. Purkuputkilinjauksen käyttöönoton jälkeen päästövesien laadun arvioidaan vaihtelevan maltillisemmin, Latosuon vesitilavuuden tasoittaessa vaihtelua. Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivoksen vuoden 2014 juoksutusten keskimääräiset pitoisuudet väliltä tammikuu elokuu. Käsiteltävien vesien laatu vaihtelee käsittely-yksiköittäin ja taulukossa on esitetty kaikkien käsittely-yksiköitten keskiarvo. Muuttuja Pitoisuus, mg/l Sulfaatti (SO 4) 2 518 Natrium (Na) 449 Mangaani (Mn) 2,93 Rauta (Fe) 1,34 Sinkki (Zn) 0,064 Nikkeli (Ni) 0,037 Kupari (Cu) 0,004 Uraani (U) 0,0009 Kadmium (Cd) 0,0002 Elohopea (Hg) 0,0001 29 Seuraavassa taulukossa on esitetty vuoden 2014 aikana määritettyjä käsittely-yksikkökohtaisia tulevan ja lähtevän veden keskimääräisiä pitoisuusarvoja ja saavutettuja puhdistustehoja.

30 Käsitellyn veden laadun vaihtelu vuosina 2013 2014 Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivosalueelta luontoon johdettavan jäteveden laatutietoja purkupisteittäin vuosien 2013 2014 ajalta. Redox ph, 25 C Sähkönjohtavuus 25 C Kiintoaine Alkaliniteetti Kiintoaineen hehkutusjäännös Kokonaiskovuus CODCr CODMn TOC mv ms/m mmol/l mg/l mg/l mmol/l mg/l mg/l mg/l Kortelampi 2 min-max 80-159 6,8-11,1 210-892 0,15-24 2-1100 2-873 21-50 <30 0,51-3,1 1-2,9 keskiarvo 115 9,2 499,88 1,59 51 57,69 28 <30 1,42 2 Kuusilampi min-max -328-275 6-11,5 8,37-980 0,05-3,4 1,6-46 1,0-36 0,3-56 0,74-38 61-61 1-4,4 keskiarvo 53 8,5 469,46 1,06 6,5 4,58 18 4,33 61 2,5 Torrakkopuro min-max -13,5-150 4,5-11,7 72,9-510 0,15-5,4 1,8-48 1,0-41 3,9-14 <30 0,53-14 2,0-13 keskiarvo 97 9 168,28 0,82 10,5 9,92 9 <30 3,46 4,6 Latosuo min-max - 4,6-6,6 280-531 0,11-0,66 4,5-29 2,43-9,71 15-21 - 8,7-27 9,2-16 keskiarvo - 5,4 401,14 0,44 14,1 5,47 18,2-13,32 12,6 Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivosalueelta luontoon johdettavan jätevesien ravinne- ja suolapitoisuuksiin liittyviä laatutietoja purkupisteittäin vuosien 2013 2014 ajalta. Kok.N NH4-N NO2,3-N Kok.P PO4-P Fluoridi Kloridi Sulfaatti mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l mg/l mg/l Kortelampi 2 min-max 0,85-3,1 360-1800 14-640 17-70 <2-7 0,11-0,9 4,5-16 560-7000 keskiarvo 1,42 872 153,4 44,7 1,5 0,47 6,55 3120 Kuusilampi min-max 0,87-3000 1,3-1800 16-780 2-250 3-170 0,14-0,78 0,41-17 29-9000 keskiarvo 1001,8 533 137,3 43,7 16,6 0,36 8,16 3195 Torrakkopuro min-max 0,57-1,6 120-410 11-530 3,0-26 2,0-5 0,47-1,1 1,1-6,5 240-1700 keskiarvo 0,93 269 198,5 12,4 3,6 0,78 2,74 923 Latosuo min-max 1,1-2,4 690-1600 <5 65-400 37-360 0,11-1,1 7,2-10 1600-3900 keskiarvo 1,8 1145 <5 232,5 160,3 0,42 8,6 2614 Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivosalueelta luontoon johdettavan jäteveden laatutietoja siinä olevien määrällisesti yleisimpien alkuaineiden osalta purkupisteittäin vuosien 2013 2014 ajalta. Rauta Mangaani Magnesium Natrium Kalsium Rikki mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Kortelampi 2 min-max 0,009-21 0,041-45 20-810 92-930 300-1100 790-2300 keskiarvo 1 7,3 171 385 875 1326 Kuusilampi min-max 0,035-25 0,004-20 0,28-990 10,4-1300 10,5-940 9,3-2400 keskiarvo 1,3 9,8 191 577 499 940 Torrakkopuro min-max 0,024-7,3 0,052-10 0,47-71 5,7-210 150-570 120-490 keskiarvo 0,7 1,4 18 48 316 295 Latosuo min-max 1,9-19 0,3-4,3 83-180 300-710 250-540 820-1200 keskiarvo 6,0 3,5 124 486 374 1040

Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivosalueelta luontoon johdettavassa jätevedessä olevien metallien laatutietoja purkupisteittäin vuosien 2013 2014 ajalta. Kadmium Kadmium, liuk Kromi Uraani Koboltti Kupari Barium Nikkeli Sinkki Alumiini µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kortelampi 2 min-max 0,02-7,2 0,01-2,2 0,3-4,4 0,03-21 0,07-38 0,3-52 2,7-63 1,4-860 1,2-1600 8,2-8200 keskiarvo 0,79 0,33 1,4 1,83 3,45 3,8 36,9 77,8 85,8 466,4 Kuusilampi min-max 0,01-0,05-0,03-3,5 0,78 0,3-9 0,01-2,6 15,25 0,3-33 19-230 1,9-700 2,2-250 8,3-491,3 keskiarvo 0,63 0,15 1,4 0,66 2,66 2,9 45 53,8 49,1 107,1 Torrakkopuro min-max 0,11-11 0,02-8,3 0,4-4,9 0,1-6,2 0,54-41 1-12 17-82 6,2-1400 11-4100 21-1400 keskiarvo 1,8 1 1,6 1,57 7,97 4,6 28,8 105,3 240,5 429,7 Latosuo min-max 0,04-0,31-1,6 0,63 0,6-5,2 0,11-0,37 6,2-17 1,1-5,3 1,1-62 32-79 41-120 100-450 keskiarvo 0,65 0,28 2 0,2 9,49 2,1 44,7 48,8 71 230 31 Seuraavassa taulukossa on esitetty kaivosalueelta luontoon johdettavan jäteveden laatutietoja purkupisteittäin vuosien 2013 2014 ajalta. Elohopea, Eloho- Anti- Vana- Boori lium luuri Tal- Tel- Tina Beryllium liuk. pea moni Lyijy Arseeni diini µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 0,1-0,025-0,07-0,025- <0,2- <20- <0,5 <1 <0,5- Kortelampi 2 min-max <0,05 <0,05 0,86 1,2 1,1 3,1 0,28 <50 4,5 keskiarvo <0,05 <0,05 0,24 0,256 0,34 0,435 <0,5 <1 0,07-0,07-0,025-0,025- <0,5 <1- <0,5- Kuusilampi min-max <0,2 <50 <0,05 <0,05 1,1 3,2 0,89 0,88 2,9 1,6 keskiarvo <0,05 <0,05 0,24 0,389 0,3 0,284 <0,2 <50 <0,5 0,08-0,08-0,09- <0,5 <1 2 Torrakkopuro min-max <0,2 <50 <0,05 <0,05 1,7 0,08-2 1,7 4,6 keskiarvo <0,05 <0,05 0,3 0,418 0,38 0,757 <0,2 <50 <1 0,021-0,07-0,19-0,36-0,2- Latosuo min-max 0,023-0,46 0,71 1,4 0,57 keskiarvo 0,021-0,28 0,449 0,76 0,34 Hopea <0,5 <0,5-0,8 <0,5 Titaani <1-1 <1-2,4 2,5 Vuoden 2014 päästötarkkailun (vedet) yhteenveto Talvivaaran kaivosalue sijaitsee vedenjakajalla ja alueen vesiä johdetaan pohjoiseen Oulujoen ja etelään Vuoksen vesistön suuntaan. Kaivosalueella muodostuu puhtaita sekä likaantuneita vesiä. Päästötarkkailu kohdistuu likaantuneisiin vesiin jotka käsitellään kaivosalueella ennen vesistöön johtamista. Kaivoksen vesipäästötarkkailu käsitti kaivoksen aluevesien, prosessin ylijäämävesien sekä saniteettipuhdistamon veden laadun, määrän ja syntyvän kuormituksen tarkkailun tarkkailusuunnitelman (Pöyry Finland Oy 2013, täydennetty 27.6.2014) mukaisesti. Tarkkailutulosten perusteella seurattiin ympäristöluvassa annettujen lupamääräysten toteutumista. Lisäksi vedenlaatutulosten perusteella arvioitiin käsittely-yksiköiden puhdistustehoja eri aineiden suhteen puhdistusyksiköille saapuvan ja sieltä lähtevän veden laadun perusteella. Vuonna 2014 kaivosalueelta johdettiin ulos vesistöihin yhteensä noin 4,82 Mm 3 käsiteltyjä jätevesiä, joista noin 2,74 Mm 3 (noin 57 %) johdettiin pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja noin 2,08 Mm 3 (noin 43 %) etelään Vuoksen vesistöön. Vuoden 2014 kokonaisvesimäärä oli lähes miljoona kuutiota vähemmän kuin vuonna 2013.

Kaivosalueen vesien juoksutukset tapahtuivat pääosin alkuvuonna tammikuusta kesäkuun puoliväliin saakka. Loppuvuodesta vesistöön juoksutetut vesimäärät olivat alkuvuoteen verrattuna vähäiset. Ympäristölupaan perustuen vesistöön juoksutettavan veden määrää säätelee Kalliojoen virtaamat. Vesistöön juoksutettavan käsitellyn jäteveden vuorokausivirtaama saa olla 10.4. 15.6. välisellä jaksolla enintään 15 % ja muina aikoina enintään 10 % johtamista edeltäneen Kalliojoen 7 vuorokauden keskivirtaamasta. Vesistöön johdetut jätevesimäärät ylittivät hetkellisesti lupaehdot lähinnä alkuvuodesta tammi helmikuussa sekä huhtikuussa. Pääosa loppuneutraloinnin (Lone) ylitevesistä johdettiin joko suoraan tai käänteisosmoosilaitoksen (RO-laitoksen) kautta metallitehtaan käyttövedeksi. Lone-vesiä juoksutettiin 1.1. 26.9. välisenä aikana pohjoiselle käsittely-alueelle Haukilampeen ja 26.9 31.12. eteläiselle käsittelyalueelle Majavan/Lumelan altaille. Loppuneutraloinnin (Lone) ylitevesiä ei johdettu vuonna 2014 suoraan vesistöön, joten ympäristöluvassa esitetyt veden laadulle asetetut raja- ja tavoitearvot eivät koskeneet loppuneutraloinnin vesistä vuonna 2014 analysoituja pitoisuusarvoja. Vesistöihin johdettavien vesien vedenlaatua tarkkailtiin viikoittain otettavin näyttein tarkkailusuunnitelman mukaisesti purkupisteiltä lähtevästä vedestä, mikäli käsiteltyjä jätevesiä juoksutettiin vesistöön. Vesistöön johdetuille vesien ainepitoisuuksille on annettu ympäristöluvassa raja- ja tavoitearvoja sekä yksittäisille näytteille että näytteistä lasketuille virtaamapainotteisille kuukausikeskiarvoille. Oulujoen suuntaan johdetuista puhdistetuista vesistä Kärsälammen näytepisteen vedet ylittivät ph:lle asetetut raja-arvot 6 yksittäisen näytteen ja helmikuun kuukausikeskiarvon osalta. Latosuon altaalta lähtevän veden pitoisuus ylitti tammi-, huhti- ja toukokuussa raudalle asetetut pitoisuusarvot. Kaivosalueen käsittelyalueella puhdistetuista vesistä Kuusilammen rauta-, mangaani, nikkeli- ja sulfaattipitoisuudet ylittivät helmikuussa raja- ja tavoitearvot. Kuusilampi oli tuolloin lähes tyhjä ja altaasta juoksutettiin pelkästään sulanapitovirtaamaa. Lisäksi Kuusilammen purkupisteellä kiintoaineen virtaamapainotteinen kuukausikeskiarvo ylittyi maaliskuussa ja mangaanin tavoitearvo tammikuussa. Sekundäärialueen suojapumppausvesien jälkikäsittelyalueen Torrakkopuron näytepisteen veden ph-arvot ylittivät ph:lle asetetut arvot yhteensä 13 yksittäisen näytteen sekä kesä-, heinä, syys-, marras- ja joulukuun virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen osalta. Lisäksi Torrakkopurolta mitattiin yksittäinen sinkkipitoisuuden ja kiintoaineen kuukausikeskiarvon ylitys tammikuussa, sekä nikkelin ja mangaanin osalta rajaarvo ylitykset elokuulta. Tammikuun kohonneet pitoisuudet olivat hetkellisiä ja liittyvät häiriötilanteeseen. Vuoksen suuntaan johdetuista vesistä eteläisellä jälkikäsittelyalueella Kortelampi 1:llä ei ylitetty lupaehtoja. Kortelampi 2 tarkkailupisteellä ph:lle asetettu yksittäisen näytteen arvo ylittyi kerran 9.1. otetussa näytteessä, mutta kuukausikeskiarvolle asetettu raja-arvo ylittyi tammi-, helmi-, maalis-, syys-, loka- ja marraskuussa. Kortelampi 2 lähtevän veden sinkkipitoisuus ylitti luparajan 9.1. otetussa näytteessä ja kiintoaineen raja-arvo ylittyi tammi- ja huhtikuun sekä mangaanin osalta tavoitearvo tammikuun kuukausikeskiarvoissa. Torvelansuolta lähtevän veden ph arvo ylitti luparajan 29.4. otetussa näytteessä ja toukokuun kuukausikeskiarvon osalta. Huhtikuun kuukausi- 32

keskiarvot kiintoaineen, raudan, mangaanin, nikkelin ja sinkin sekä toukokuun keskiarvo kiintoaineen osalta ylitti raja-arvot. Torvelansuon kohonneet pitoisuudet olivat hetkellisiä ja liittyivät häiriötilanteeseen. Liukoisen elohopean ja kadmiumin osalta mitatut pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan ja aina alle valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1B määrättyjen raja-arvojen. Säteilyturvakeskus (STUK) teki Kortelampi 2, Torrakkopuron, Latosuon ja Kuusilammen tarkkailupisteiltä lokakuussa (7.10.2014) otetuista näytteistä radioaktiivisuusmittaukset, joiden perusteella radioaktiivisuustasot olivat niin alhaiset, ettei tarkemmille hajoamistuotteiden analyyseille ilmennyt tarvetta. Kortelampi 2, Torrakkapuro (SEP9), Latosuo ja Kuusilampi 2 purkupisteiden lähtevästä vedestä tehtyjen ekotoksisuustestien perusteella näytteet eivät olleet toksisia vesikirpuille, levälle eikä valobakteereille. Kaivosalueen käsittely-yksiköiltä vesistöön johdettu kuormitus oli suurimmillaan alkuvuodesta tammikuussa ja kevättulva-aikaan huhti toukokuussa jolloin käsiteltyjen kaivosvesien juoksutus oli suurimmillaan. Vuoden 2014 kaivosvesien mukana alapuoliseen vesistöön kulkeutuneet ainemäärät olivat selvästi edellisvuotta pienemmät. Ympäristöluvassa määrätyt luparajat kuormituksen osalta alittuivat sinkkipäästöjä lukuun ottamatta. Sinkin kokonaiskuormitus 309 kg ylitti niukasti sille asetetun luparajan 300 kg/a. Talvivaaran talousjätevedenpuhdistamon toimintaa tarkkailtiin kesä- ja joulukuussa otettujen vesinäytteiden perusteella. Puhdistamo saavutti vuonna 2014 ympäristöluvassa asetetut lupaehdot sekä valtioneuvoston asetuksen vaatimukset. Käsiteltyjen jätevesien myrkyllisyys vesieliöille Hakija on teetättänyt nykyisellä käsitellyllä jätevedellä toksisuustestit seuraavista pisteistä otetusta vedestä: Kortelampi 2, Torrakkopuro, Latosuo, Kuusilampi. Ekotoksisuustesteinä on tehty standardien mukaiset vesikirppu-, levä- ja valobakteeritesti. Tulosten mukaan kaikkien näytepisteiden käsitelty jätevesi ei ollut akuutisti toksista Daphnia magna vesikirpuille, eli näyteliuoksen ei havaittu aiheuttavan toksisia vaikutuksia testieliöille 24 tai 48 tunnin aikana. Tulosten mukaan kaikkien näytepisteiden käsitelty jätevesi ei ollut toksista leville, mikä tarkoittaa testissä, että näyteliuoksessa havaittu levänkasvu ei estynyt siten, että olisi voitu määrittää EC 50-arvoa. Tulosten mukaan kaikkien näytepisteiden jätevesi ei osoittanut pienimmällä käytetyllä laimennoksella (80 %) merkkejä toksisuudesta valobakteereille, eli näyte ei ole akuutisti toksista valobakteereille. 33 Vesistöön johdettu kuormitus Seuraavassa taulukossa on esitetty vuonna 2014 kaivoksen purkuvesipisteiltä vesistön johdetut vesimäärät, kuormitus, kuormituksen jakautuminen purkusuuntien välillä sekä luparajat. Vertailuna vuoden 2013 kuormitustiedot.

34 Haetut kuormitus- ja pitoisuusrajat purkuputken kautta Nuasjärveen johdettavalle käsitellylle jätevedelle Käsiteltyjen jätevesien Nuasjärveen johtamisen osalta lupaa haetaan seuraavan taulukon mukaiselle kuormitukselle. Toimintaa koskevan täytäntöönpanokelpoisen päätöksen mukaan tällä hetkellä käytössä oleviin purkuvesistöihin saa johtaa vuodesta 2015 lähtien yhteensä enintään seuraavan vuosi kuormituksen: nikkeli 250 kg, 150 kupari kg, sinkki 300 kg, mangaani 2 600 kg, sulfaatti 1 300 t ja natrium 650 t. Johtamisvuodet Muuttuja Kuormitus (t/v) Kolme ensimmäistä purkuputken käyttövuotta Nikkeli 0,8 Kupari 0,8 Sinkki 2,0 Mangaani 45 Sulfaatti 30 000 Natrium 15 000 Käyttövuosi neljä ja siitä eteenpäin Nikkeli 0,5 Kupari 0,5 Sinkki 1,3 Mangaani 30 Sulfaatti 10 000 Natrium 5 000 Kuormitus Nuasjärveen on korkeimmillaan ensimmäisen kolmen toimintavuoden aikana, mutta laskee tästä eteenpäin. Ensimmäisen kolmen vuoden aikainen korkeampi sulfaattikuormitus mahdollistaa kaivokselle kertyneiden vesivarastojen purkamisen sekä keskeytymättömän louhinnan vesien varastoinnin aikana. Purkuputken kautta on tarkoitus purkaa kaivosalueelle kertyneitä ylijäämävesiä sekä käsiteltyjä jätevesiä noin 500 900 m 3 /h keskivirtaamalla. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana vuosikuormituksen laskennassa on sulfaatin osalta käytetty pitoisuutta noin 4 000 mg/l, joka vastaa tyypillistä Kuusilammelta lähtevän käsitellyn veden keskimääräistä sulfaattipitoisuutta. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana merkittävä osa purkuputkeen johdettavasta vedestä otetaan louhokselta ja johdetaan Tammalammen ja Kuusilammen kautta Latosuolle, joten Kuusilammen vesi kuvaa hyvin ensimmäisien vuosien pitoisuustasoja. Nikkelin ja kuparin osalta laskennassa on käytetty pitoisuutta 100 μg/l. Juoksutettavan vesimäärän on arvioitu olevan 7 500 000 m 3. Näillä kuormitusarvoilla vesivarastojen purkaminen on ensimmäisen kolmen vuoden aikana mahdollista siten, että kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen sulfaatin vuosikuormitus on 10 000 tonnia/v. Tällöin johdettava vesimäärä on 2,5 5,0 Mm 3 ja keskimääräinen sulfaattipitoisuus on noin 2 000 4 000 mg/l. Johdettavaan vesimäärään vaikuttaa hydrologisten olosuhteiden

lisäksi se, miten tyhjentyneiden altaiden alueita voidaan poistaa keräilyn piiristä. Arvio perustuu siihen, että ensimmäisen kolmen vuoden aikana Kuusilammen louhoksen runsaasti sulfaattia sisältävät vesivarastot saadaan käsiteltyä ja tyhjennettyä. Lupaa haetaan siten, että purkuputken kautta Nuasjärveen johdettavien käsiteltyjen kaivosvesien kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavan taulukon mukaiset virtaamapainotteiset kuukausikeskiarvot. Taulukossa on esitetty myös jätevesien johtamista tällä hetkellä koskevat raja-arvot. Muuttuja Raja-arvo pitoisuus (mg/l) Vuoden 2013 päätöksen raja-arvot (mg/l) Nikkeli 0,3 0,3 Kupari 0,3 0,3 Sinkki 0,5 0,5 Rauta 10,0 4 Uraani 0,01 0,01 Kadmium (liukoinen) 0,003 0,01 Elohopea (liukoinen) 0,0015 0,005 Sulfaatti 6 000 6 000 Kiintoaine 30 20 35 Käsiteltyjen jätevesien johtaminen nykyisiin purkupisteisiin Lupaa haetaan siten, että Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen (nro 52/2013/1, Dnro PSAVI/12/04.08/2013) kirjatut luparajat vesien johtamiselle nykyisin käytössä oleville purkureiteille Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueille säilyvät voimassa. Lupaa haetaan siten, että osa purkuputkelle vuodelle 2015 haetusta kiintiöstä voidaan Kuusijoen kautta Kalliojokeen. Kalliojokeen johdettava vesimäärä on noin 1,5 Mm 3 ja jokeen kohdistuva sulfaattikuormitus noin 6 000 tonnia. Lupaa haetaan siten, että se on voimassa enimmillään 6 kk lupapäätöksestä alkaen tai siihen saakka kun purkuputki on otettu käyttöön. Luontaista reittiä pitkin johdettu kuormitus vähennetään purkuputkelle vuodelle 2015 haetusta kiintiöstä. Kaivoksen vesivarastot ovat täynnä kesällä 2015, mikäli vettä ei voida juoksuttaa nykyisen luvan kiintiöiden täytyttyä. Mahdollinen viivästys purkuputken lupaprosessin tai putkilinjan rakentamisen aikataulussa voisi tarkoittaa vesienhallintaan liittyvien riskien kasvamista, joten yhtiön näkemyksen mukaan on perusteltavissa, että osa purkuputken vuoden 2015 kuormituskiintiöstä käytetään johtamalla vesiä luontaista reittiä pitkin lupapäätöksen antamisen ja purkuputken valmistumisen välisenä aikana. Käsiteltyjen jätevesien johtamissuunnitelma 2015 2019 Hakija on 8.4.2015 toimittamassaan täydennyksessä täsmentänyt suunnitelmiaan käsiteltyjen jätevesien johtamisen osalta. Suunnitelman mukaan kaivosalueella olevia vesivarastoja puretaan osin samanaikaisesti. Kontaminoituneita vesiä johdetaan käsittely-yksiköille ja niiltä edelleen puhdistettujen vesien varastoaltaisiin. Näiltä altailta vettä juoksutetaan ulos nyt haettavan purkuputken käyttösuunnitelman mukaisesti Latosuon vesivarastoaltaalta Nuasjärveen sekä osin myös vanhoja

purkureittejä pitkin Lumijokeen ja Salmisen kautta Kalliojokeen (Kärsälammen ja Kortelammen purkupisteet). Alla olevassa taulukossa on esitetty ulosjuoksutussuunnitelma vuosille 2015 2019. 36 Ulosjuoksutus Latosuo Latosuo Kortelampi SEM2 (Kuusijoki-Kalliojoki) (Lumijoki) (purkuputki Nuasjärveen) (Kuusijoki-Kalliojoki) Haukilampi ja Kärsälampi (Salminen) m 3 t(so4) m 3 t(so4) m 3 t(so4) m 3 t(so4) m 3 t(so4) 2015 (alkaen 17.4.) 1840750 6000 2928000 11712 2016 6949000 27796 180000 520 100000 360 100000 360 2017 6932000 27728 180000 520 200000 360 150000 360 2018 2485000 9940 180000 520 200000 360 50000 360 2019 2485000 9940 180000 520 200000 360 0 0 Tehtyjen suunnitelmien mukaisesti ensimmäisenä tyhjentyy Kuljun patoallas. Arvioidun aikataulun mukaan tämä tapahtuu vuoden 2015 aikana tai viimeistään kesään 2016 mennessä. Seuraavana tyhjennetään pohjoisen jälkikäsittely-yksikön alue (Haukilampi ja Kärsälampi, arvion mukaan vuonna 2017). Tämän alueen tyhjentämiseen vaikuttaa myös vesienkäsittelyssä syntyvien sakkojen ja lietteiden kunnostuksesta jätetyn ympäristölupahakemuksen käsittely-aikataulu. Kuusilampi ja Kortelampi tyhjennetään viimeisimpänä, mahdollisesti vuonna 2018. Näiden altaiden tyhjentäminen edellyttää hakijan näkemyksen mukaan ympäristölupapäätöksiä vesienkäsittelyssä syntyvien sakkojen ja lietteiden loppusijoittamisesta sekä keskitetyn vedenpuhdistuksen rakentamisesta. Ilman keskitettyä vedenkäsittely-yksikköä Tammalammen aluetta ei voi sulkea ja puhdistaa viiden vuoden kuluessa, koska tällöin alueella on aina väistämättä vettä estämässä lietteiden poistoa ja alueiden puhdistamista. Avolouhoksen päärampin ja eteläisen avauksen tyhjentämisen tavoiteaikataulu on vuoden 2018 loppuun mennessä. Avolouhokseen tulee jatkuvasti uutta vettä sadantana ja kalliopohjavesinä. Tästä syystä pumppaukset kaivoksesta tulevat jatkumaan koko louhoksen toiminta-ajan. Ulosjuoksutuksista syntyvä sulfaattikuorma on esitetty edellä olevassa taulukossa. Käsittelyyn tulevan veden sulfaattipitoisuuksiin vaikuttaa mm. käänteisosmoosilaitteistojen käyttö. Käänteisosmoosilaitteistoja käytettäessä syntyvä rejekti nostaa veden natrium- ja siten myös liukoisen sulfaatin pitoisuuksia. Sekoittumisvyöhykkeen määrääminen Lupaa haetaan myös vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (Vna 1022/2006) määritetyn sekoittumisvyöhykkeen määräämiseen Nuasjärveen nikkelille, kadmiumille ja elohopealle. Sekoittumisvyöhykettä on haettu määrättäväksi kilometrin säteelle purkupaikasta ulottuvalle vesialueelle. Haettu sekoittumisvyöhyke on esitetty seuraavassa kuvassa.

37 Jätevesien suunnitellun johtamisen vaikutus kaivosalueen natrium- ja sulfaattitaseeseen. Talvivaaran ionitaseen laskeminen vaati joitakin oletuksia. Suurin osa oletuksista on jo esitetty purkuputken lupahakemuksen päästöluvuista, mutta ehdottomasti suurin pitoisuuksiin vaikuttava tekijä on uuden malmin kasaamisen aikataulu. Natriumin lisäys prosessiin on suoraan riippuvainen metallien saostukseen käytetyn rikkivedyn määrästä. Natrium puolestaan on suurin yksittäinen tekijä puhdistettuihin vesiin jääneeseen sulfaattiin. Näin ollen liuotetun malmin määrä ja se millä nopeudella nyt liuotuksessa olevien kasojen liuoskierrosta otetaan PLS:ää metallitehtaalle, vaikuttavat natriumtaseeseen. Seuraavassa lasketut taseet pohjaavat tilanteeseen, jossa uutta malmia aletaan kasata Q2 alussa 2015. Jos kasojen rakennusaikataulu muuttuu, taseen huipputaso ja vakiintunut taso -tilanne saavutetaan vastaavasti myöhemmin. Laskennassa on oletettu myös, että vuoden 2015 aikana MTO:n sisäänottoa vähennetään, kun vanhoja 1 ja 2 kasoja aletaan purkaa. Kasojen mallinnuksessa käytettiin pääasiassa viimeisimpien lohkojen 3 ja 4 liuotusdataa, jotka on hoidettu parhaan nykyisen tietämyksemme mukaisesti. Kasojen toiminnassa oleellisia ilmiöitä taseeseen on rikkihapon lisäys, sulfidien hapettuminen ja jarosiitin muodostuminen. Näistä Jarosiitti sitoo huomattavan määrän natriumia ja osaltaan vähentää hapon kulutusta. Metallitehtaan osalta oleellisia ovat neutralointivaiheet ja tarvittava lipeän määrä, mukaan lukien rikkivedyn pesussa käytettävä NaOH, joka jatkokäytetään metallien tuotannossa. Malli yksinkertaistaa sadantaa, joka oikeasti laimentaa hetkittäin liuoksia merkittävästi, mutta mallin kannalta sadanta laskettiin tasaisena. Tämä johtaa hieman tasaisempiin taseisiin, mutta vuoden tasolla kokonaistaseeseen tästä ei tule merkittäviä heittoja. Mallinnus tehtiin keskimääräisellä vuosisadannalla.

38 Natriumtase Natriumia kertyy kiertoon pääasiassa kemikaalien lisäyksestä metallien talteenoton yhteydessä. Natriumia poistuu kasoilla natriumjarosiittina, jonka poistuma on riippuvainen liuenneen kaliumin määrästä, redoxista, lämpötilasta, sopivan katalysoivan materiaalin ja liuoksen natriumin määrästä. Mallinnuksen tuottama tasapaino on hyvin lähellä kasoissa aiemmin havaittuja tasoja. Natriumin tase liuoskierrossa on esitetty seuraavassa kuvassa. Sulfaattitase Sulfaattitaseeseen vaikuttaa olennaisesti kipsin muodostuminen kasalla, sekä paikalliset metallisulfaattien muodostumiset. Metallisulfaatit kuitenkin liukenevat takaisin kasteluliuokseen, joten pitkän aikavälin taseeseen ne eivät vaikuta merkittävästi. Sulfaattia tulee taseeseen sekä rikkihaposta että malmin sulfidien hapettumisesta. Sulfaatin tase liuoskierrossa on esitetty seuraavassa kuvassa.

39 Sulfaatti- ja natriumtaseiden kehittyminen Seuraavassa kuvassa on esitetty kaivoksen liuoskierroissa ja varastoaltaissa olevan sulfaatin määrän kehittyminen lähivuosina. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaivoksen liuoskierroissa ja varastoaltaissa olevan natriumin määrän kehittyminen lähivuosina. HANKKEEN VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN PERUSTEET Jormasjärvi ja Kolmisoppi Vuosien 2008 2013 tarkkailutulokset osoittavat, ettei kaivoksen käsitellyillä vesillä ole ollut havaittavia vaikutuksia Jormasjärven plankton- ja pohjaeläimistöön tai kalastoon. Myöskään kalansaalissa ei ole todettu merkittäviä muutoksia. Jormasjärvessä ei ole ollut missään vaiheessa vesistöjen käyttöön liittyviä rajoituksia. Koska haettu sulfaattikuormitus tulisi olemaan vuoden 2014 kuormituksen tasolla ja vuoden 2013 kuormitusta selvästi alhaisempi, ei vuoden 2015 kuormituksesta arvioida aiheutuvan aikaisemmasta poikkeavia vaikutuksia Jormasjärven vesieliöstöön tai vesistöjen käyttöön. Kolmisopen osalta voidaan todeta, ettei vuoden 2015 kuormitus todennäköisesti aiheuta pysyvää kerrostuneisuutta, koska näin ei käynyt myöskään vuoden 2013 selvästi suuremman sulfaattikuormituksen aikana. Tuhkajoen taimenen tilannetta on seurattu vuosittaisilla sähkökoekalastuksilla. Talvivaaran purkuvesillä ei ole todettu olevan vaikutuksia taimenen lisääntymi-

seen Tuhkajoessa myöskään vuonna 2013, jolloin Tuhkajoen sulfaattipitoisuus on ollut korkeimmillaan. Näin olleen vuoden 2015 kuormituksesta ei ole odotettavissa Tuhkajoen taimeneen kohdistuvia vaikutuksia. 40 Nuasjärvi ja sen alapuoliset vesistöt Hankkeen vaikutuksia Nuasjärven vedenlaatuun arvioitiin vesistömallilaskelmin. Laskelmat perustuvat arvioon purkuputken kautta johdettavien vesien määrästä sekä sulfaattikuormituksesta. Sulfaattipitoisten jätevesien kulkeutumista tarkasteltiin purkureitillä kahdessa eri vaiheessa, joista ensimmäisen kolmen vuoden sulfaattikuormitus oli 30 000 t vuodessa ja jälkimmäisen kolmen vuoden 10 000 t vuodessa. Laskelmat toteutettiin sekä kuivana että poikkeuksellisen sateisena vesivuonna. Laskelmissa tarkasteltava purkualue oli Nuasjärven Tikkalahti Tenetinvirran alapuolella Jormasjokisuun itäpuolella. Purkupaikkaselvityksen mukaisen purkupaikan (Tikkalahti) syvyys on 6 13 m ja etäisyys kaivosalueelta noin 17 km. Purkuputkilinjan suunnittelutyön edetessä purkupaikkaa on siirretty Tikkalahdesta Juurikkalahden edustalle. Uuden purkupaikan vesisyvyys on 7 8 m ja etäisyys kaivosalueelta on noin 18 km. Purkupisteiden välinen etäisyys on noin 1 600 m. Purkupaikan siirtymisestä johtuen, vesistömallilaskelmia on päivitetty hydrologisilta olosuhteiltaan kuivan vuoden osalta, sulfaattikuormituksen ollessa 30 000 t/v. Purkuputkihankkeen rakentamisvaiheen aikaisia vaikutuksia on arvioitu myös Jormasjoessa. Kolmisopen alituksen osalta arviota ei ole toteutettu, koska Kolmisoppi sijoittuu kokonaisuudessaan kaivospiirin sisäpuolelle. Päästöjen alkulaimentuminen purkualueella Vesien alkulaimennusta, vesien sekoittumista ja syntyneen vesiseoksen ns. pluumin pitoisuuksia sekä vesien liikkeitä tarkasteltiin purkualueiden läheisyydessä käyttäen apuna Cormix (Mixing Zone Expert System, United States Environmental Protection Agency) mallinnusta. Laskentamalli ei ole varsinainen vesistömalli, jossa ratkaistaan tarkasti virtauskentät, mutta se ennustaa kuitenkin matemaattisesti virtaus- ja liikeyhtälöiden avulla annetuissa olosuhteissa syntyvän jätevesiseoksen, pluumin muotoja, liikkeitä ja sekoittumisastetta. Laskentamallin avulla saadaan käsitys alkulaimennuksista ja purkujärjestelyjen ja purkupaikan vaikutuksesta alkulaimennukseen. Sulfaatin lisäksi alkulaimennusta on tarkasteltu myös nikkelin, kadmiumin ja mangaanin osalta. Käsitellyn kaivosveden purkautuessa vesistöön tapahtuu aluksi nopea alkulaimentuminen, jossa pitoisuudet voivat kuitenkin vielä olla korkeita verrattuna kauempana purkuputkesta olevaan tilanteeseen. Mitä lähempänä purkuputkea ollaan, sitä suurempia pitoisuudet ovat, maksimiarvona putken suulla purkuvesistössä hetkellä t 0 päästöveden pitoisuus on sama kuin purkuputkessa. Laskentojen lähtöoletuksena on käytetty pyöreää pohjalle asennettua purkuputkea, jonka halkaisija on noin 60 cm ja purkautuvan veden nopeus luokkaa 1 m/s. Laskelmissa hyödynnetty malli tulostaa lähialueen (near field region), missä se liikeyhtälöiden avulla ennustaa purkautuvan suihkun muodon, taipumisen ja sekoittumisen lähialueella. Lähialueeseen vaikuttavat purkusuihkun omi-

naisuudet (muoto, suunta, liikeenergia, jne.) ja vesien välinen tiheysero. Lähialueen sekoittumisoloihin voidaan vaikuttaa mm. purkujärjestelyillä. Mallin tulostuspisteitä ei voida kuitenkaan säätää, vaan malli tulostaa tietyt pisteet sekä near field- että far field -alueille. Päästöjen kulkeutuminen Sulfaattipitoisten vesien jatkokulkeutumista arvioitiin 3D-vesistömallin EFDC (Environmental Fluid Dynamics Code) avulla. Malli on nykyään vesistöjen kuormitussietokyvyn arviointiin tarkoitettujen suositeltujen mallien joukossa Yhdysvalloissa. Kyseistä mallia on käytetty Talvivaaran jätevesien kulkeutumisen arviointiin useissa eri selvityksissä aikaisemminkin. Ongelmaksi laskennassa on todettu aikaisemmin huonosta alkulaimennuksesta johtuvat poikkeavan korkeat suolapitoisuudet. Lisäksi malli ei ole pystynyt luotettavasti ennustamaan vesien kerrostumista ja sen säilymistä purkualueiden lähijärvissä. Laskennan pystysuoran kuvauksen tarkentamiseksi matalimmissa sulfaattipitoisuuksissa laskentamallia kalibroitiinkin Jormasjärven aineistolla. Mallilaskelmat toteutettiin kaivoksen sulfaattipäästöille, koska sulfaatti on Talvivaaran pintavesipäästöjen selkein kemiallinen indikaattori ja antaa näin parhaan kuvan kaivospäästöjen leviämisestä vastaanottavissa vesistöissä. Lisäksi sulfaattipäästöt ovat olleet moninkertaisia muihin päästöihin verrattuna. Mallin kalibrointilaskennoissa käytettiin Jormasjärven tarkkailuaineistoa ja sulfaattikuormitus arvioitiin Tuhkajoesta purkautuvan veden mitatun sulfaattipitoisuuden ja vesistömallin virtaamatietojen perusteella. Jormasjärven valuma-alue on 300 km 2 ja keskivirtaama 3,3 m 3 /s. Järven pinta-ala on 2 200 ha ja tilavuus 183 Mm 3, jolloin sen teoreettinen viipymä on noin 640 päivää. Päivittäiset virtaamat poimittiin vesistömallista. Epätarkkuutta kuormitusarvioon aiheutuu virtaamien arvioinnista (ei suoraan mitattua tietoa) ja pitoisuushavaintojen vähäisestä määrästä, esimerkiksi vuosilta 2010 2011 oli käytettävissä vain 3 5 havaintoa vuodessa. Kerrostuneisuusoloihin vaikuttaa pääasiassa veden lämpötila- ja tiheyserot. Malli tarvitsee syöttötietona jätevesiseoksen suolaisuuden ja lämpötilan, joiden avulla se laskee tiheyden. Kenttämittauksia jäteveden sulfaattipitoisuuden ja veden tiheyden välisestä riippuvuudesta ei ole. Sulfaattipitoisuuden riippuvuutta tiheydestä kuvattiinkin näin seuraavan yhtälön mukaisesti: SO4 johtokyky suolaisuus ( ) tiheys Sulfaattipitoisuuden ja johtokyvyn välillä on havaittu selkeä lineaarinen riippuvuus, joka on esitetty seuraavassa kuvassa. 41

Mallinnuksen lähtöarvot Suolaisuuden ja tiheyden välistä riippuvuutta kalibroitiin vuosien 2010 2012 aineistolla siten, että järvessä havaitut pitoisuudet vastasivat mahdollisimman hyvin laskettuja pitoisuuksia. Tällöin saatiin yllä olevan toisen kuvan mukainen sulfaattipitoisuuden ja tiheyden välinen riippuvuus, jota hyödynnettiin jatkolaskennoissa. Sulfaatin poistumana (sedimentaatiokertoimena) mallilaskelmissa käytettiin puoliintumisaikaa 600 vrk eli noin 1,6 vuotta. Arvoon päädyttiin hyödyntämällä eri vuosien tarkkailu- ja kuormitustietoja mallin kalibroinnissa. Tuulitietoina käytettiin vuosien 2010 2011 Kajaanin tuulitietoja, toistaen niitä myös vuosina 2012 ja 2013. Näillä arvoilla laskettiin, verifioitiin, mallia myös vuoden 2013 arvojen perusteella. Mallilaskelmien kalibroinnin jälkeen voidaan todeta, että näin menetellen malli kuvaa kohtuullisen hyvin sulfaattipitoisuuden leviämistä ja kerrostumista käytetyillä laskentaparametreilla. Haitta-ainepäästöjen osalta vaikutuksia on tarkasteltu purkuputken pään lähialueella Cormix-laskelmin. Numeerista ratkaisua varten mallinnettava alue Tenetistä Oulujärven luusuaan jaettiin laskentaelementteihin, joiden keskimääräisen virtausnopeuden ja vedenkorkeuden malli laskee. Laskentaelementtien kokoa tarkennettiin siten, että elementin koko kasvoi purkupisteestä etäännyttäessä. Tikanlahden purkualueella elementin hilakoko oli noin 250 * 250 m ja kauempana noin 500 * 500 m. Syvyyssuunnassa käytettiin kuvaustapaa, jossa laskentakerrosten lukumäärä syvyyssuunnassa oli kaikissa laskentapisteissä sama, kuusi tasapaksua kerrosta. Mallinnettu alue ja sen syvyyssuhteet on esitetty seuraavassa kuvassa. 42 Vaikutuksia laskettiin hydrologisilta oloilta kuivana vuotena ja märkänä vuotena. Vesistömallista saatujen virtaamien perusteella aineistosta valittiin kuivaksi vuodeksi vuosi 2003 ja märäksi vuodeksi vuosi 2012. Virtaamien syöttöpisteet malliin olivat Tennetti (valuma-alue F=6 675 km 2 ), Jormasjoki (F=312,5 km 2 ), Kontinjoki (F=88,1 km 2 ), Kiehimäjoki (F=8 665 km 2 ), Varisjoki (F=415,1 km 2 ) ja Aittojoki (F=245,4 km 2 ). Jokien purkupisteet

selviävät seuraavasta kuvasta. Kuivana vuotena Tenetin virtaaman keskiarvo oli 59,6 m 3 /s ja märkänä vuotena 116 m 3 /s, Jylhämän vastaavat virtaamat olivat 134 m 3 /s ja 329 m 3 /s. Muun lähialueen virtaamia ei syötetty malliin, jolloin kuivan vuoden laskelmissa alivirtaamat korostuvat. Muun lähialueen osuus on Jylhämässä noin 17 %. Laskennassa ei ole otettu huomioon Kajaaninjoen vuorokautissäännöstelyä, mikä voi vaikuttaa lyhytaikaisvaihteluihin. 43 Tuulen osalta käytettiin Kajaanin vuoden 2008 tuulitietoja, joiden suuntajakauma on lähellä pitkän jakson havaintoja. Säännöstelyn vaikutus mallinnukseen Purkupaikalla vesisyvyys keskivedenkorkeudella on 7 8 m, joten kevättalvella purkupaikalla on vettä 5 6 m. Lupahakemuksen vaikutusarviossa purkupaikan alkulaimennusta arvioitiin Cormix-laskelmin, jonka avulla saadaan karkea kuva vesien sekoittumisesta purkuputken suualueella. Laskennassa vastaanottavan vesistön virtausnopeutena käytettiin arvoja 1 3 cm ja purkupaikan keskimääräisenä vesisyvyytenä 7 m. Sulfaattipitoisten vesien jatkokulkeutumista arvioitiin 3D-vesistömallin EFDC, avulla. Purkupaikkavertailun vaikutuslaskelmassa oli mukana useita vaihtoehtoja, joten mallinnusalue ulottui Oulujärven luusuaan asti. Syvyyssuunnassa käytettiin kuvaustapaa, jossa laskentakerrosten lukumäärä syvyyssuunnassa oli kaikissa pisteissä sama, 6 tasapaksua kerrosta. Laskennassa virtaamien syöttöpisteet olivat Tenetti, Jormasjoki, Kontinjoki, Kiehimäjoki, Varisjoki ja Aittojoki. Muun lähivaluma-alueen virtaamia ei malliin erikseen syötetty. Laskennassa ei myöskään erikseen syötetty Kajaaninjoen virtaamia, eikä huomioitu Kajaaninjoen vuorokausisäännöstelyä. Mallin alareunan veden juoksutusta Jylhämässä säädettiin siten, että laskenta kuvasi Oulujärven veden korkeuden vaihtelua.

Laskennan reunaehdoista johtuen kulkeutumismallinnus ei kuvaa tarkasti Nuasjärven keväistä veden korkeuden laskua. Laskennassa veden korkeuden vaihtelu oli kuivana vuonna (2003) Nuasjärvessä vain noin 80 cm. Säännöstelystä johtuva ns. kevätkuoppa pienentää järven vesitilavuutta, jota edelleen pienentää paksu jääpeite. Vedenkorkeuden suhteellisen nopea muutos ja samanaikainen vesipoikkipinta-alan pienentyminen voi hieman kasvattaa purkualueen virtausnopeuksia laskennassa käytetyistä arvoista, kun taas tilavuuden pienentyminen nostaa pitoisuuksia. Lyhyehkön kevätjakson aikainen pienempi vesitilavuus lyhentää hetkellisesti myös viipymiä, mutta sulfaatin vähäisestä poistumasta ja jakson lyhyehköstä kestosta johtuen tämän vaikutus ei ole merkittävä. Cormix-laskelman tarkkuustaso huomioiden alkulaimennuslaskelma antaa tarkkuudeltaan riittävän yleiskuvan sekoittumisesta myös kevättalvisessa vedenkorkeustilanteessa. Kevätkuopan merkityksen tarkemmaksi arvioimiseksi suoritettiin kulkeutumismallinnus Nuasjärven osalta lupahakemuksessa esitetyllä uudella purkupaikalla siten, että mallialue katkaistiin Nuasjärven luusuaan ja järven ulosjuoksutus määritettiin siten, että Nuasjärven vedenkorkeuden vaihtelu asettui keskimääräiselle tasolle. Laskennassa kevätkorkeudet olivat hieman alle +136,5 m ja kesällä vesi nousi hitaasti tasolle +137,5 m, ollen siten alkukesästä normaalia alempana. Laskennan tulosten mukaan purkualueella aivan pohjakerroksessa sulfaattipitoisuudet nousivat korkeammalle kuin lupahakemuksen laskennassa ollen kevättalvella tasoa 250 300 mg/l. Sen sijaan pintakerrokseen ja kauempana Nuasjärvellä eroja laskentojen välillä ei juuri ollut. Kesällä ero on yleensä esitettyä hieman pienempi, koska tarkistuslaskelmassa kesäveden korkeus oli keskimääräistä matalampi. 44 Mallinnukseen liittyvät epävarmuudet Arvioinnissa hyödynnetty Cormix-laskentaohjelmisto ei ole varsinainen vesistömalli, jossa ratkaistaan matemaattisesti aina kyseisen alueen virtaussuunnat ja nopeudet. Cormix-laskelma laskee matemaattisten yhtälöiden avulla sekoittumisastetta keskiarvoistaen virtausnopeuksia, syvyyksiä jne. Kyse on siis ennustamisesta käytetyillä keskimääräisillä lähtöarvoilla. Sekoittuminen purkuputken suulla on tapahtuma, johon vaikuttavat monet tekijät. Laskelma on varsin herkkä muutoksille (purkunopeus, tiheys, vastaanottavan vesistön virtausnopeudet ja suunta), mutta se antaa kuitenkin kuvan sekoittumisesta. Vesistömalli on yksinkertaistettu matemaattinen kuvaus vesien liikkeistä ja aineiden kulkeutumisesta. Lähtökohtana on malliin syötetty vesistön morfometria, tunnetut luonnonvakiot ja yleiset virtausyhtälöt. Malli laskee annettujen lähtötietojen perusteella syntyvät virtauskentät ja suunnat, aineiden laimentumisen ja poistuman vedestä. Vesiluonnossa tapahtumat ovat paljon monimutkaisempia, ja siellä tapahtuu prosesseja, joita mallissa ei ole huomioitu, kuten virtausten ja aallokon aiheuttamaa sedimentin resuspendaatiota, olosuhdemuutosten aiheuttamia kemiallisia prosesseja jne. Kaivosalueelta vesistöön purkautuva kuormitus on arvioitu ajallisesti tasaiseksi, todellisuudessa tapahtuu mm. sadannasta johtuvia pitoisuuksien ja vesimäärien vaihteluita. Arvion toteutumisen lähtöedellytyksenä luonnollisesti on, että toteutuneet lähtöpitoisuudet ja vesimäärät ovat laskennassa käytetyillä tasoilla.

Tulovesien määrät ja vesistön virtaamat ovat sadannan avulla laskettuja vesistömallimalliarvioita, joissa on huomioitu vedenkorkeuden vaihtelut, mutta päivittäiset virtaamat eivät välttämättä kaikilta osin vastaa todellisia virtaamia. Vesitaseessa on epätarkkuuksia, ja on huomattava, että tarkalleen laskennassa käytettyjen vesivuosien kaltaisia virtaamatilanteita ei vesistössä ilmene. Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty, joten sitä käytetään paljolti voimatalouden ehdoin, mikä heijastuu vesistön virtausoloihin sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, ja ne poikkeavat paljon luonnonvesien luontaisesta vaihtelusta. Tulosten tarkastelussa on huomioitava, että laskennassa on käytetty tiettyjä hydrologisia oloja, joten hydrologisten olojen merkittävästi poiketessa ko. jakson oloista myös pitoisuudet muuttuvat. Vesistömallista poimittujen 51 vuoden (1962 2013) virtaamien perusteella aineistosta valittiin kuivaksi vuodeksi vuosi 2003 ja märäksi vuodeksi vuosi 2012. Hydrologisessa mielessä tarkasteluaika on suhteellisen lyhyt, mutta toisaalta säännöstelykäytäntöjen muutos on pienentänyt ainakin jossain määrin vesistön virtaamien vaihtelua. Vaikka vesistössä voi esiintyä selvästi märempiä ja kuivempia vuosia, valitut vuodet antavat hyvän kuvan selvitysalueen virtausoloista ja niiden vaihtelusta. Virhemarginaalia arvioitaessa merkittävä seikka on sulfaatin poistuman arviointi. Tässä arviossa käytettiin kalibroinneissa saatua tulosta, puoliintumisaika 600 vrk. Poistuma riippuu lineaarisesti pitoisuudesta ja viipymästä, eikä se huomioi esim. olosuhteissa tapahtuvia muutoksia. Edellä esitetyn perusteella voidaan arvioida, että keskiarvotuloksissa virhemarginaali on luokkaa 10 20 %. Mallin laskenta perustuu sulfaatin kulkeutumiseen ja laimenemiseen, ja sitä poistuu vain sedimentaation myötä esim. järvisyvänteissä (sulfaatti voi olosuhteiden salliessa saostua metallisulfideina), jolloin esimerkiksi alusveteen kerrostuneet ainemäärät pyörähtävät koko vesimassaan kerrostumisen purkautuessa nostaen vesimassan pitoisuuksia. Sen sijaan kerrostumisen voimakkuuden ja keston laskenta ja arviointi on vaikeampaa, ja siinä virhemarginaalit ovat suurempia, esimerkiksi pitoisuustasojen jakaumat alusveden eri kerroksissa. Kuitenkin laskentojen sekä Jormasjärven ja Kolmisopen havaintojen perusteella voidaan kohtuullisen luotettavasti arvioida, että pysyvää kerrostumista purkualueilla ei tapahdu, sillä tiheyserot vesistössä eivät kasva riittävän suuriksi. Sen sijaan kevättalvista ja keskikesän kerrostumista tulee tapahtumaan, jolloin sulfaattipitoisuudet nousevat hetkellisesti alusvedessä pohjan lähellä satoihin milligrammoihin litrassa. Epävarmuustekijöistä huolimatta laskenta kuvaa aineiden keskimääräistä kulkeutumista ja leviämistä vesistössä eri kuormitustilanteissa, ja se kuvaa kuormitusmuutosten vaikutusta samankaltaisissa hydrologisissa oloissa ja antaa hyvän pohjan tulosten perusteella arvioida muutoksia vesiluonnossa. Mallitulosten tulkinnassa on aina muistettava, että yksittäisiin laskentatuloksiin ei tule panna liikaa painoarvoa, vaan mallinnus kokonaisuutena auttaa johtopäätösten teossa. Tarkastelussa onkin pääpaino kiinnitettävä laskennallisten pitoisuustasojen keskimääräisiin muutoksiin vesistön eri osissa ja eri kuormitustilanteissa. 45 Muun kuormituksen huomioiminen mallinnuksessa Hakemuksessa esitetyt sulfaattimallinnukset osoittavat purkuputken aiheuttaman sulfaattipitoisuuden lisäyksen Nuasjärvessä. Laskelmissa ei ole mukana alueen nykyistä taustakuormaa, mutta taustakuorma on kuitenkin huomioitu hakemuksessa arvioitaessa purkuputken aiheuttamia vaikutuksia vedenlaatuun, vesieliöstöön ja virkistyskäyttöön.

46 YMPÄRISTÖN TILA JA PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET SIIHEN Yleiskuvaus vesistöstä Suunniteltu käsiteltyjen jätevesien uusi purkupaikka sijaitsee Nuasjärvessä. Nuasjärvi (Rehja-Nuasjärvi) on Sotkamon reittivesistöön kuuluva järvi. Järvi on reilun kilometrin levyisen salmen kautta yhteydessä Rehjaan eli Rehjanselkään. Yhdessä kaksikon kokonaispinta-ala on 96,4 km 2. Järvi tunnetaan yhdessä samassa tasossa olevien Iso-Kiimasen, Pirttijärvi-Kaitainjärven, Sapsojärvien sekä Kiantajärven kanssa Sotkamonjärvinä. Nuasjärven valuma-alueen pinta-ala on järven luusuassa 7 475 km² ja järvisyys 11,7 %. Nuasjärvi-Rehjanselän keskisyvyys on 8,5 m ja suurin syvyys 42 m. Saaria ei ole kovin runsaasti, suurin on Rehjansaari (30 ha). Nuasjärven vesistö on esitetty seuraavassa kuvassa. Kajaani Vuokatti Suunniteltu purkupaikka Nuasjärven Juurikkalahden edustalla sijaitsee Tenetinvirran alapuolella ja Jormasjoen suistoalueen itäpuolella. Pääosa Tenetinvirrasta purkautuvista vesistä virtaa Juurikkalahden pohjoisosan kautta, osan kiertäessä lahden kautta. Lahden virtauksiin ja veden vaihtoon vaikuttaa Tenetinvirran virtaustilanteen lisäksi tuulten aiheuttamat virtaukset. Uuden purkupaikan syvyys on 7 8 m ja etäisyys kaivosalueelta noin 16 18 km.

Purkupaikan sijainti ja Nuasjärven syvyyssuhteet on esitetty seuraavassa kuvassa. 47 Nuasjärvi laskee Kajaaninjoen kautta säännösteltyyn Oulujärveen, joka on Suomen viidenneksi suurin järvi. Oulujärvi jakautuu kolmeen suureen altaaseen: Paltaselkään, Ärjänselkään ja Niskanselkään. Oulujärvessä yhtyy kaksi suurta reittiä, Kiehimäjoen kautta laskeva Hyrynsalmen reitti (8 665 km², järvisyys 7,5 %) ja Kajaaninjoen kautta tuleva Sotkamon reitti (7 535 km², järvisyys 11,7 %). Lisäksi järveen laskee useita pienempiä jokia ja puroja. Oulujärven pinta-ala on keskimäärin 887 km 2 ja keskisyvyys 7,6 m. Syvimmillään järvi on noin 35 m syvä. Suurista virtaamista johtuen Oulujärven viipymä on verrattain lyhyt, 329 päivää. Läntisen Paltaselän vesimassa vaihtuu keskimäärin kerran kuukaudessa. Vesistöön kohdistuva muu kuormitus Nuasjärven yläpuolisen Sotkamon reitin kuormitus koostuu pääosin ravinnekuormituksesta, joka on peräisin luonnonhuuhtouman lisäksi hajakuormituslähteistä sekä pistekuormituksesta. Pistekuormitusta tulee Sotkamon ja Kuhmon jätevedenpuhdistamoilta, reitin kalankasvatuslaitoksilta, teollisuuslaitoksilta, kuten Kuhmon Lämpö Oy, sekä Kuhmon ja Sotkamon suljetuilta kaatopaikoilta. Tenetin virran yläpuoliselle reitille ei kohdistu merkittävää kaivannaisteollisuuden aiheuttamaa pistekuormitusta. Nuasjärveen kohdistuvasta nykyisestä kuormituksesta merkittävä osa (kuormittajasta riippuen 60 100 %) tulee maa- ja metsätaloudesta. Nuasjärveen on kohdistunut kaivosvesikuormitusta Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Sotkamon Lahnaslammen kaivokselta sekä Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivokselta. Lahnaslammella kaivostoiminta alkoi vuonna 1968. Kaivokselta on louhittu talkkimalmia, joka rikastetaan ja jalostetaan lopputuotteiksi kaivoksen yhteydessä olevalla rikastamolla ja tehtaalla. Talkkirikasteen lisäksi rikastusprosessi tuottaa nikkelirikastetta. Kaivosalueen vedet ovat päätyneet Nuasjärven Jormaslahteen. Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2007. Rakentamistyöt olivat käynnissä koko vuoden 2008, ja samanaikaisesti käynnisteltiin myös tuotantoa, lähinnä louhintaa ja liuotusta.

Talvivaara Sotkamo Oy:n purkuvedet johdetaan nykyisellään sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöalueelle. Oulujoen suuntaan purkureitti on Salmisesta eteenpäin lopulta aina Nuasjärven Jormaslahteen saakka. Oulujärveen kohdistuu lähinnä ravinne- ja orgaanista kuormitusta luonnonhuuhtouman lisäksi maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta ja turvetuotannosta. Kuormitusta syntyy myös jätevedenpuhdistamoilta, lämpölaitoksilta, kalanviljelylaitoksilta ja teollisuusyrityksiltä. Oulujärven ympäristön tarkkailuvelvollisia olivat vuonna 2013 UPM Kymmene Oyj:n lakkautettu paperitehdas, Kainuun Voima Oy:n lämpövoimalaitos, Kajaanin Vesi, Paltamon kunta, RKTL:n Kainuun kalanviljelylaitos, Puolangan Kotilan jätevedenpuhdistamo sekä Transtech Oy. Lisäksi Oulujärven alueella on yksi toiminnassa oleva ja kolme suljettua kaatopaikkaa sekä lukuisia turvetuotantoalueita. 48 Vedenpinnankorkeudet ja virtaamat Nuasjärven säännöstelyluvassa vuodelta 1960 yläraja on Rehjanselän asteikkolukemana NN +138,00 m ja alaraja NN +135,70 m. Nuasjärven vedenkorkeutta mitattiin vuosina 1896 1998 järven itäpäässä sijainneella asteikolla. Rehjanselällä mittaukset aloitettiin 1956 ja ne jatkuvat edelleen. Keskivedenkorkeus on koko mittausjakson aikana ollut NN +137,33 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu oli ennen säännöstelyä noin 130 cm ja säännöstelykaudella noin 170 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN +139,11 m (kesäkuussa 1899) ja alin NN+ 135,66 m (huhtikuussa 1976), joten äärivaihtelu on ollut 345 cm. Nuasjärven säännöstelyrajat ja vedenkorkeuden keskiarvokäyrä vuosilta 1956 2006 on esitetty seuraavassa kuvassa. Suunnitellun purkualueen yläpuolella Tenetin virran kohdalla (F=6 675 km 2 ) keskivirtaama (MQ) vuosijaksolla 1994 2013 (Vesistömallijärjestelmä) on ollut 76 m 3 /s, keskialivirtaama (MNQ) 13,3 m 3 /s ja keskiylivirtaama 167 m 3 /s. Suunnitellun purkupaikan läheisyyteen laskee Talvivaaran suunnasta Jormasjoki (F=312,5 km 2 ), jonka keskivirtaama on vuosijaksolla 1994 2013 ollut 3,9 m 3 /s, keskiylivirtaama 18,2 m 3 /s ja keskialivirtaama 0,95 m 3 /s.

Nuasjärven luusuassa Koivukosken voimalaitoksella (F=7 475 km 2 ) keskivirtaama on vuosijaksolla 1994 2013 ollut 84,7 m 3 /s, keskiylivirtaama 231 m 3 /s ja keskialivirtaama 16,6 m 3 /s. Koivukosken vuorokausivirtaamien vaihteluja on esitetty seuraavassa kuvassa. 49 Hankkeen vaikutukset virtaamiin, vedenkorkeuksiin ja jääkanteen Purkuputken maksimivirtaama on 1 000 m 3 /h eli 0,28 m 3 /s ja maksimipurkunopeus noin 1,2 m/s. Purkuputken suulle muodostuu suihkuvirtaus, jossa virtausnopeudet nopeasti laskevat sekoittumisen ansiosta. Alle 100 m:n päässä purkuputkesta pluumin leveys on luokkaa 300 m. Käyttämällä pluumin korkeutena 0,8 m, saadaan poikkialaksi 240 m 2. Laskennallisesti purkuvesimäärä (0,28 m 3 /s) nostaa virtausnopeutta tällä poikkialalla vain 0,1 cm/s. Näin ollen purkaminen aiheuttaa muutoksia virtausnopeuksiin ja - suuntiin vain välittömällä purkualueella. Purettava vesimäärä on noin 2 % Tennetin keskialivirtaamasta ja 0,4 % keskivirtaamasta. Johdettava vesi on muodostunut sadantana pääasiassa Nuasjärven valuma-alueelle, joten sillä ei ole vaikutusta Nuasjärvestä purkautuviin vesimääriin. Liuotuskasojen lisäämä haihdunta voi laskennallisesti vähentää vähän purkautuvia vesimääriä. Johdettava vesimäärä oikaisee purkuputkea pitkin luontaisen virtaamareitin, jolta osin se vähentää virtaamia Jormasjärven valuma-alueella. Esimerkiksi purkureitillä (Salminen->Jormasjärven luusua) keskivirtaamat ovat tasoa 0,13 3,3 m 3 /s. Käytännössä kaivostoiminta on vähentänyt purkuvesimääriä jo nykyisellään, sillä kuormitusrajat ja purkuehdot ovat vähentäneet syntyvien vesimäärien purkua, mikä näkyy juuri vesivarastojen kasvuna. Nuasjärven suuresta tilavuudesta johtuen purkuvesimäärä ei vaikuta järven veden korkeuksiin. Purkualueella sekoittuminen ja virtauskenttien muutokset nostavat lämpimämpää alusvettä pintaosiin, mikä yhdessä kasvaneiden virtausnopeuksien kanssa saa aikaan jään muodostumisen hidastumista Nuasjärven purkualueella. Vesien johtaminen hidastaa siten jääpeitteen syntyä, sekä ohentaa muodostuvaa jääpeitettä, ja välittömällä purkualueella voi esiintyä vaihtelevan sulan alue. Sulan koko ja muoto riippuvat ilman lämpötilasta ja vesistön juoksutuksista. Lämpötilat eivät kuitenkaan purkualueella nouse niin suuriksi, että sula-alueella muodostuisi normaalia avointa koskijaksoa enempää sumua tai jääkiteitä. Sula-alue sekä epämääräisesti vaihteleva heikenty-

neen jään alue vaikeuttaa/estää jäällä liikkumista purkualueella ja sen läheisyydessä. Jään paksuusmittauksin todettu heikentynyt alue merkitään varoitusmerkein onnettomuuksien välttämiseksi. Talviaikaisella veden lämpötilan muutoksella ei myöskään arvioida olevan vaikutusta kalastoon tai vesieliöstöön. 50 Vesistön käyttö Oulujoen vesistössä Kainuun suurimmat reittivesistöt on muutettu palvelemaan energiantuotantoa patoamalla järviä ja jokia säännöstelyaltaiksi sekä säätelemällä virtaamia ja vedenkorkeuksia. Kainuun puolella Oulujoen vesistössä on 11 merkittävää vesivoimalaitosta. Säännöstelyaltaina käytetään Oulujärveä ja pääosaa siihen laskevien Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien suurista järvistä. Lentuaa ja Lammasjärveä lukuun ottamatta kaikkia Oulujoen vesistön suurimpia järviä säännöstellään. Vuokatin loma- ja vapaa-ajankeskittymässä järjestetään sulan veden aikaan monenlaisia ohjelmapalvelutoimintoja, joissa hyödynnetään ympäröivää vesistöä. Tenetin kautta kulkee seudullisesti/maakunnallisesti merkittävä veneväylä. Oulujärvellä ja Kajaaninjoessa ei ole säännöllistä laivaliikennettä. Alueella voi harrastaa omatoimisesti veneilyä ja melontaa. Talvella järvellä esimerkiksi lumikenkäillään ja pilkitään. Juurikkalahden editse kulkee Nuasjärven moottorikelkkaura, jota pitkin pääsee Vuokattiin ja Kajaaniin. Nuasjärven keskellä on talvisin Rimpilänniemen hiihtolatu. Jormasjoen kautta Nuasjärvelle kulkee Jormasjoen melontareitti. Jormasjoen suulla on sekä veneenlaskupaikka että kalastuspaikka. Myös Kajaaninjoesta löytyy merkitty Linnanvirran kalastuspaikka. Nuasjärvessa on kaksi (Korholanmäki ja Kuluntalahti) ja Kajaaninjoessa kaksi (Kesäniemi ja Lukkarinnurmi) merkittyä uimapaikkaa. Kesäniemen uimaranta on EU-uimaranta. Lukkarinnurmen uimaranta on kyläyhdistyksen ylläpitämä. Sen rannalta löytyy myös nuotiopaikka ja taukokatos. Kajaanin Veden päävedenottamo, Heterannan pohjavedenottamo, sijaitsee Nuasjärven Kuluntalahdessa. Kajaanin Vesi -liikelaitos käyttää raakavetenään ainoastaan pohjavettä. Yksi Sotkamon kunnan pohjavedenottamoista sijaitsee Nuasjärven Rimpilänniemellä. Kainuun Voima Oy ja Renforsin Ranta ottavat vettä Kajaaninjoesta teollisuusalueella olevien yritysten tarpeisiin. Vedenotto sisältää varaukset mm. jäähdytys-, prosessi- ja palovedeksi. Osa vedestä johdetaan kemialliseen käsittelyyn orgaanisen aineksen ja muiden joesta tulleiden epäpuhtauksien poistamiseksi. Kemikaalien lisäyksen jälkeen vesi johdetaan suodatukseen. Suodatettu vesi johdetaan kemiallisesti puhdistetun veden altaaseen ja sieltä edelleen käyttäjille. Kajaaninjokeen ei kohdistu muuta merkittävää vedenottoa, mutta mm. Parkinniemen puutarha Kajaaninjoen suualueella ennen Paltajärveä ottaa kasteluvetensä Kajaaninjoesta. Muita joen läheisyyteen sijoittuvia puutarhoja, jotka saattavat hyödyntää jokivettä kastelussa, on Nissisen puutarha ja Paltaniemen puutarha. Lisäksi yksittäiset kiinteistöt voinevat hyödyntää joen vettä kasteluvetenä.

51 Hankkeen vaikutus vesistön käyttöön Käsitellyt jätevedet johdetaan noin 1,5 km:n päähän lähimmistä ranta-alueista. Ranta-alueiden sulfaattipitoisuuksien nousut jäävät kohtuullisin pieniksi, ensimmäisinä purkuvuosinakin nousut ovat pintavedessä keskimäärin tasoa 10 20 mg/l. Jätevedet sisältävät vähäisessä määrin ravinteita, lähinnä typpeä, ja niihin liittyy potentiaalista rehevyyden kasvua, mutta hyvistä sekoittumisoloista johtuen ranta-alueilla rehevöityminen jää vähäiseksi. Kaivoksen päästövesien aiheuttamat vesistövaikutukset konkretisoituvat selkeimmin purkualueen lähialueilla, lähinnä purkualueen viereisten syvänteiden vedenlaadussa. Purkuputkilinjan purkupaikka on pyritty valitsemaan siten, että merkittävää vedenlaadun heikkenemistä ei olisi havaittavissa Joki- ja Tikkaniemen ranta-alueilla. Päästövesillä ei näin myöskään ole vaikutusta rantakiinteistöjen vedenhankintaan. Putkilinjan rakentamisvaiheen aikana kevättalvella 2015 ranta-alueiden vedenlaatu heikkenee hetkellisesti linjan ruoppaus- ja kaivutöiden yhteydessä. Linja viedään Nuasjärveen Jokiniemen itäpuolelta ja Juurikkasuon länsipuolelta. Kohtuullisen pienet ainepitoisuuksien nousut ja samennuksen lyhytaikaisuus huomioiden, rakentamisvaiheen aikaiset vaikutukset ranta-alueiden vedenlaatuun jäävät arviolta vähäisiksi. Nuasjärvestä ei oteta vettä talousvedeksi, joten purkuvesillä ei ole vaikutusta Nuasjärven vedenkäyttöön. Kainuun Voima Oy ottaa vettä Kajaaninjoesta ja käsittelee siitä talousvettä voimalaitoksen käyttöön. Kulkeutumismallinnusten perusteella sulfaattipitoisuudet nousevat Kajaaninjoessa tasolle 15 20 mg/l, joten Talvivaara Sotkamo Oy:n jätevesien purkamisesta Nuasjärveen ei arvioida olevan vaikutusta voimalaitoksen vedenkäyttöön. Nuasjärven veden laatu Nuasjärven vedenlaaduntarkkailu on painottunut Juurikkalahden länsipuolella sijaitsevaan Jormaslahteen ja sen edustalle, joka on Mondo Mineralsin Lahnaslammen kaivoksen ja Talvivaaran kaivoksen vaikutusaluetta. Tarkkailupisteet Nuasjärvi 16 ja Nuasjärven eteläosan syvännepiste Nuasjärvi 23 sijaitsevat lähimpänä, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä uudesta purkupaikasta. Rehjanselkä (Reh 135) oli mukana Oulujärven tarkkailussa vuoteen 2012 asti. Hakemuksessa on tarkasteltu veden laatua vuosien 2000 2009 ja 2010 2012/2013/2014 tarkkailutulosten perusteella pohjautuen ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta saatuihin tietoihin ja Talvivaaran velvoitetarkkailutuloksiin vuodelta 2014. Vuosina 2000 2009 Talvivaaran jätevesillä ei ollut vielä vaikutusta Nuasjärven veden laatuun. Talvivaaran prosessivesien johtaminen alkoi loppuvuodesta 2009. Viipymä Jormasjärven luusuaan on teoreettisesti tarkasteltuna yli kaksi vuotta ja todellinen viipymä mm. järvien lämpötilaeroista johtuvista oikovirtauksista johtuen jonkin verran lyhyempi. Natriumpitoisuudet nousivat Nuasjärvessä (>10 mg/l) maaliskuussa 2012, mikä tukee em. viipymäarviota. Viime vuosina Nuasjärven Jormaslahdella happitilanne on ollut pääosin hyvä ja vähintään tyydyttävä myös alusvedessä. Keskemmällä Nuasjärveä happitilanne on ollut päällysvedessä (1 m) keskimäärin hyvä, alusvedessä

välttävä ja yksittäisissä näytteissä alusvedessä elokuussa huono. Rehjanselällä happitilanne on ollut päällysvedessä keskimäärin hyvä ja alusvedessä tyydyttävä. Veden ph on vaihdellut välillä 6,0 7,1. Nuasjärven syvänteen alusvedessä ph oli huhtikuussa 2013 5,9. Puskurikyky ulkoista happamuutta vastaan on ollut keskimäärin hyvä (alkaliniteetti 0,10 0,12 mmol/l). Kokonaiskovuudeltaan Nuasjärven vedet ovat keskimäärin erittäin pehmeitä. Päällysveden sähkönjohtavuus on ollut luonnonvesien tasoa, keskimäärin 3,1 4,0 ms/m, poikkeuksena Nuasjärven Jormaslahti, jossa päällysveden sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin 9,1 ms/m. Alusvedessä sähkönjohtavuus on ollut samaa tasoa tai hieman korkeampi kuin päällysvedessä, paitsi Nuasjärven syvänteessä keskimäärin 9,4 ms/m ja korkeimmillaan 43 ms/m huhtikuussa 2010. Sulfaattipitoisuus on ollut Jormaslahden pisteellä 6 keskimäärin 29 mg/l, syvännepisteellä päällysvedessä keskimäärin 4,6 mg/l ja alusvedessä 25 mg/l, ollen korkeimmillaan alusvedessä tasolla 62 mg/l huhtikuussa 2011. Päällysveden natriumpitoisuudet ovat olleet keskimäärin 1,6 6,2 mg/l, syvänteen alusvedessä keskimäärin 3,9 mg/l ja suurimmillaan tasoa 12 15 mg/l. Orgaanista ainesta kuvaava kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) on vaihdellut melko vähän, ollen keskimäärin 11 14 mg/l. Päällysveden kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 374 412 μg/l ollen korkeimmillaan Jormaslahdella. Epäorgaanisessa muodossa typestä on ollut noin 40 50 μg/l. Nuasjärven syvänteen alusvedessä typpipitoisuus on ollut keskimäärin 482 μg/l. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut Nuasjärven alueella keskimäärin 14 15 μg/l ja Rehjanselällä hieman korkeampi, 18 μg/l, mikä voi osaltaan johtua pienemmästä näytemäärästä (n=5). Keskimääräiset typpipitoisuudet ovat karuille vesille tyypillisiä, paitsi Jormaslahdella lievästi rehevää tasoa, ja fosforipitoisuudet karujen ja lievästi rehevien vesien rajan tuntumassa. Kasviplanktonin määrää kuvaavat kesän keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet lievästi reheville vesille tyypillisiä, Nuasjärvessä 4,9 5,6 μg/l ja Rehjanselällä 6,6 μg/l (n=3). Ravinneja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat erinomaista tai hyvää tilaa. Kokonaisnikkelipitoisuus on ollut Jormaslahdella keskimäärin 8,6 μg/l ja muilla Nuasjärven pisteillä päällysvedessä keskimäärin 2,0 2,7 μg/l ja syvännepisteen alusvedessä 6,9 μg/l, suurimmillaan 26 μg/l. Liukoisen nikkelin pitoisuus (n=7) on vaihdellut välillä 1,2 10 μg/ ollen keskimäärin 1,8 5,8 μg/l. Liukoisen nikkelin pitoisuudet ovat alittaneet nykyisen ympäristönlaatunormin 21 μg/l (tausta+aa-eqs 20 μg/l). Nuasjärven luontaisena nikkelin taustapitoisuutena voidaan pitää yleisesti käytettyä pitoisuustasoa 1 μg/l. Huomioitavaa myös on, että Jormaslahden keskimääräinen liukoisen nikkelin pitoisuus on ollut vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista Euroopan Unionin parlamentin ja neuvoston elokuussa 2013 asettaman direktiivin (2013/39/EU) laatunormin 5 μg/l (tausta+aa-eqs) tuntumassa, mutta ei ylitä korkeimmillaankaan uuden asetuksen suurinta sallittua liukoisen nikkelin pitoisuustasoa 34 μg/l (MAC-EQS). Jäsenvaltioiden on saatettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 14.9.2015 mennessä. Voimaan uuden direktiivin mukaiset ympäristönlaatunormit astuvat joulukuussa 2015. Ympäristölaatunormi määritetään jatkossa niin sanotulle biosaatavalle osuudelle haitta-aineista. 52

Veden laadun kehitys Liukoisen kadmiumin pitoisuudet (n=6) ovat vaihdelleet sekä Jormaslahdella että syvännepisteellä välillä <0,01 0,091 μg/l ollen keskimäärin 0,017 0,051 μg/l. Kadmiumpitoisuudet ovat olleet sille asetettua ympäristölaatunormia 0,1 μg/l (tausta+aa-eqs pehmeissä vesissä) pienempiä. Arseenipitoisuudet ovat olleet Nuasjärven päällysvedessä keskimäärin 0,33 0,59 μg/l ja Nuasjärven syvänteen alusvedessä keskimäärin 0,62 μg/l. Yksittäisiä kohonneita pitoisuuksia lukuun ottamatta lähes kaikki pitoisuudet ovat olleet alle 1 μg/l. Päällysveden mangaanipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 56 63 μg/l, syvänteen alusvedessä keskimäärin 207 μg/l ja suurimmillaan 754 μg/l. Ympäristöhallinnon seurantatulosten mukaan Nuasjärven tarkkailupisteillä happitilanne oli maaliskuussa 2014 varsin hyvä. Sähkönjohtavuus oli päällysvedessä luonnonvesien tasoa, mutta lievästi koholla (7,5 14 ms/m) syvempien pisteiden alusvedessä. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli koko vesimassassa välillä 12 15 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus välillä 420 450 μg/l. Rautapitoisuus vaihteli välillä 410 690 μg/l. Muita metalleja ja sulfaattia ei ollut analysoitu. Nuasjärven syvänteen alusveden sulfaattipitoisuuksissa ei ole tapahtunut tarkkailutulosten perusteella merkittävää muutosta viimeisen viiden vuoden aikana. Suurimmillaan sulfaattipitoisuudet ovat olleet vuonna 2009 eli ennen Talvivaaran päästövesien johtamisen alkamista syksyllä 2009. Myös alusveden nikkelipitoisuudet ovat olleet suurimmillaan vuonna 2009, minkä jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet. Happitilanteessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa, ja myös alusvesi on pysynyt hapellisena. Alusveden mangaanipitoisuudet ovat olleet alimmillaan vuosina 2013 2014. Syvänteen veden laadussa on havaittavissa järville luontaista syklisyyttä, mikä on nähtävissä päällys- ja alusveden sekoittumisena kevään ja syksyn täyskiertojen yhteydessä. Nuasjärvessä lähinnä natrium-, sulfaatti- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet 2000-luvun alussa jonkin verran alhaisempia kuin vuodesta 2010 lähtien. Nuasjärven Jormaslahdella sulfaattipitoisuus on ollut 2000-luvun alussa keskimäärin 16 mg/l ja 29 mg/l vuodesta 2010 lähtien. Sulfaattipitoisuuden kasvu näkyy myös hieman kohonneina sähkönjohtavuuksina, mutta yksittäisiä kohonneita arvoja on esiintynyt myös 2000 -luvun alussa. Natriumpitoisuus on kasvanut Jormaslahdella keskimäärin tasolta 1,3 mg/l tasolle 6,2 mg/l. Myös mangaanipitoisuus on ollut 2000-luvun alussa keskimäärin alempi (38 μg/l) kuin vuodesta 2010 lähtien (56 μg/l). Mangaanipitoisuus on noussut myös Nuasjärven syvännepisteen (piste 23) päällysvedessä, mutta ei alusvedessä. Sulfaattipitoisuus on noussut vain vähän syvännepisteen päällysvedessä ja alusvedessä korkeimmat pitoisuudet on todettu maalishuhtikuussa 2009 (190 mg/l). Natriumpitoisuuden kasvu on ollut vähäistä. Osaltaan tuloksiin voi vaikuttaa erilaiset näytemäärät. Metallipitoisuuksissa (As, Cd) ei näyttäisi tapahtuneen merkittäviä muutoksia 2000-luvun alun ja viimeisimpien neljän vuoden välillä. Osittain vertailua vaikeuttavat metallien erilaiset määritysmenetelmät ja pienet näytemäärät (Cd) etenkin 2000-luvun alussa. Nuasjärven keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat hieman laskeneet vuodesta 2010 lähtien ja typpipitoisuudet pysyneet kutakuinkin samalla tasolla. Rehjanselällä alusveden alhaisimmat happitasot ja korkeimmat ravinne- ja mangaanipitoisuudet on todettu 2000-luvun alussa talviaikana. 53

54 Hankkeen vaikutukset Nuasjärven veden laatuun purkualueella Purettaessa käsiteltyä jätevettä (4 000 mg/l sulfaattia) purkualueelle käyttäen alueen virtausnopeutena 3 cm/s ja suunnaten purkuputki järven pohjalta suoraan ylöspäin pluumista muotoutuu seuraavan kuvan mukainen purkutyyppi (Cormixin tyypittely NV5). Jätevedet valuvat takaisin purkupaikan lähialueen pohjakerrokseen leviten virtausten mukana myös voimakkaasti vastavirtaan samalla hitaasti laimeten. Laimennussuhde 1:50 saavutetaan noin 1 500 m:n päässä purkupaikasta. Seuraavassa taulukossa on esitetty edellä mainitussa tilanteessa aiheutuva laskennallinen ainepitoisuus vesistössä eri etäisyyksillä purkupaikasta. Matka SO4 Ni Cd Mn U Hg Pb m mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l 0 4000 300 3 6000 10 1,5 3 80 236 17,7 0,18 354 0,59 0,09 0,18 140 225 16,9 0,17 338 0,56 0,08 0,17 200 215 16,1 0,16 323 0,54 0,08 0,16 500 171 12,8 0,13 257 0,43 0,06 0,13 1000 116 8,7 0,09 174 0,29 0,04 0,09 1500 75 5,6 0,06 113 0,19 0,03 0,06 2000 53 3,9 0,04 79 0,13 0,02 0,04 2400 41 3,1 0,03 61 0,1 0,02 0,03 Alkulaimennukseen vaikuttaa vesistön virtausnopeuden ohella jäteveden tiheys, mikä riippuu sen lämpötilasta ja suolapitoisuudesta, lähinnä sulfaattija natriumpitoisuudesta. Käyttämällä vesistön virtausnopeutena arvoa 1 cm/s ja sulfaattipitoisuutena 2 000 mg/l, saavutetaan seuraavan kuvan mukainen laskennallinen sekoittuminen. Purkuviuhkan muoto pysyy näin ollen samana aikaisempaan laskentatilanteeseen verrattuna, ja laimennussuhde 1:50 saavutetaan noin 600 m päässä purkuputkesta. Mitä todennäköisimmin veden alhaisempi sulfaattipitoisuus aiheuttaa nopeamman sekoittumisen purkuveden ja vastaanottavan veden tiheyseron ollessa pienempi. Pienemmistä lähtöpitoisuuksista johtuen sulfaattipitoisuudet purkualueella jäävät myös alhaisemmiksi.

55 Seuraavassa taulukossa on esitetty edellä mainitussa tilanteessa aiheutuva laskennallinen ainepitoisuus vesistössä eri etäisyyksillä purkupaikasta. Matka SO4 Ni Cd Mn U Hg Pb m mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l 0 2000 300 3 6000 10 1,5 3 440 92 6,9 0,07 138 0,23 0,03 0,07 500 87 6,5 0,07 130 0,22 0,03 0,07 600 79 5,9 0,06 118 0,2 0,03 0,06 700 72 5,4 0,05 107 0,18 0,03 0,05 800 65 4,9 0,05 98 0,16 0,02 0,05 900 59 4,4 0,04 89 0,15 0,02 0,04 1000 55 4,1 0,04 83 0,14 0,02 0,04 Vähävetisinä vuosina ja keskimääräisessä tuulitilanteessa purkualueen laskennalliset virtausnopeudet alusvedessä olivat varsin tasaisesti luokkaa 1 cm/s. Tuulettomina jaksoina kesällä, samoin kuin talvella jääkannen estäessä tuulen vaikutuksen virtausnopeudet ovat vielä edellä mainittua alhaisempia ollen luokkaa 0,3 0,5 cm/s. Tällöin jätevettä konsentroituu vielä voimakkaammin purkupaikan lähialueen pohjan läheisiin kerroksiin, jolloin sulfaattipitoisuudet voivat olla alusvedessä muutamia satoja mg/l ja metallipitoisuudet tasoa kymmenesosa lähtöpitoisuudesta. Kerrostumisen ei arvioida kuitenkaan olevan pysyvää, vaan keväällä jääkannen sulettua vesimassat sekoittunevat purkualueella. Päästövedet äärevöittävät talvi- ja kesäkerrostuneisuutta ja mahdollisesti pidentävät kerrostuneisuusjaksojen kestoa. Purkualueella metallipitoisuudet nousevat selvästi luonnontasoista. Laskentojen perusteella purkualueilla mitataan muutamia kymmeniä μg/l pitoisuustasoja nikkeliä. Sisämaan pintavesille säädetty nikkelin ympäristölaatunormi (AA EQS) on 21 μg/l (EQS + luontainen taustapitoisuus). Kadmiumin asetuksen (Vna 868/2010) mukaisella taustapitoisuudella (0,02 μg/l) korjattu ympäristölaatunormi on 0,1 0,26 μg/l vaihdellen veden kovuuden mukaan. Huomioitavaa on, että purkupaikkojen vedet ovat tarkkailutietojen perusteella kokonaiskovuudeltaan erittäin pehmeitä tai pehmeitä. Kadmiumin ympäristönlaatunormi tuleekin näin olemaan Nuasjärvessä tasolla 0,1 μg/l (kovuusluokat 1 ja 2). Sisämaan pintavesille asetettu lyijyn ympäristönlaatunormi on riippuvainen vesistön partikkelimaisen ja liukoisen orgaanisen aineksen määrästä. Nuasjärvi-Rehjanselän keskimääräinen väriluku vaihtelee välillä 65 80 mg/l. Järvi voidaan näin luokitella humuksiseksi järveksi (Vna 868/2010). Lyijyn ympäristönlaatunormi on tällöin järven luontainen taustapitoisuus (0,2 μg/l) huomioiden 7,4 μg/l. Sisävesien elohopeapitoisuudelle ei ole asetettu ympäristönlaatunormia edellä mainitussa valtioneuvoston asetuksessa. Euroopan Unionin parlamentti ja neuvosto on kuitenkin asettanut sisävesien elohopeapitoisuudelle laatunormin vuonna 2008 (2008/105/EY).