EUROOPAN PARLAMENTTI 2014-2019 Vetoomusvaliokunta 28.11.2014 ILMOITUS JÄSENILLE Aihe: Vetoomus nro 1772/2009, Helena Maijala, Suomen kansalainen, Pro Hanhikivi -ryhmän puolesta, Fennovoiman Hanhikivelle suunnitteleman ydinvoimalaitoksen rakentamisesta 1. Yhteenveto vetoomuksesta Vetoomuksen esittäjät ilmaisevat huolensa siitä, että tulevan Hanhikiven ydinvoimalaitoksen rakentaminen aiheuttaa meriveden lämpenemistä Perämeressä ja että voimalaitoksella on haitallinen vaikutus metsämaalle ja ympäröivälle kasvistolle ja eläimistölle. He toteavat, että kyseinen alue on erityisen merkittävä, koska se on monien lintulajien pesimisalue. He katsovat, että ydinvoimalaitoksen rakentaminen rikkoo direktiivejä 79/409/ETY ja 92/43/ETY, ja vaativat näin ollen, että toimivaltaisia viranomaisia muistutetaan heidän velvollisuudestaan noudattaa Euroopan ympäristölainsäädäntöä ja kehotetaan etsimään vaihtoehtoinen sijoituspaikka kyseiselle ydinvoimalaitokselle. 2. Käsiteltäväksi ottaminen Vetoomus otettiin käsiteltäväksi 16. maaliskuuta 2010. Komissiota pyydettiin toimittamaan tietoja (työjärjestyksen 202 artiklan 6 kohdan mukaisesti). 3. Komission vastaus, saatu 9. joulukuuta 2010 Vetoomus Kolme yhtiötä on hakenut Suomessa lupaa uusien ydinvoimalaitosten rakentamiselle. Yksi yhtiöistä (Fennovoima) on esittänyt hakemuksessaan voimalaitokselle kolme vaihtoehtoista sijaintia, ja yksi niistä on Pyhäjoen kunnassa sijaitseva Hanhikivenniemi. Vetoomuksen mukaan alueelle on olemassa voimassa oleva yleiskaava. Ydinvoimalaitoksen CM\1042132.doc PE454.589v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
yleiskaava rikkoo nykyistä yleiskaavaa sekä luontotyyppi-, lintu- ja vesipuitedirektiivejä. Vetoomuksen perusteet ovat seuraavat: Yleiskaavaa rikotaan, koska siinä määrätään biologisen monimuotoisuuden kehittämisestä, ekologisesta yhtenäisyydestä, lintujen ja kasvien kasvuympäristöjen suojelemisesta ja arvokkaiden kallioisten alueiden suojelemisesta. Luontotyyppidirektiiviä 92/43/EY 1 rikotaan, koska maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilainen metsä on luontotyyppidirektiivin liitteessä I mainittu luontotyyppi, joka on uhanalainen. Näin ollen Hanhikiven alueiden metsiä on suojeltava. Lintudirektiiviä 2009/147/EY 2 rikotaan, koska Hanhikivellä on monia direktiivin liitteessä I lueteltuja lintulajeja. Sen lisäksi alueella pesii kolmetoista lajia, joiden suojelusta Suomi on erityisvastuussa. Jos voimalaitos rakennetaan, alueiden pirstoutumisella olisi kielteisiä vaikutuksia lintuihin. Lisäksi lentoreiteille osuvat voimalinjat lisäisivät lintujen törmäysriskejä. Tämä saattaisi vaikuttaa myös läheiseen Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura 2000 -alueeseen (1104201). Voimalaitoksen jäähdytysvedet lämmittäisivät Hanhikiven rannikkovesiä ja tällä olisi rehevöitymiseen, planktonin tuotantoon, kalakantoihin ja vesi- ja rannikkokasvillisuuteen vaikutuksia, jotka olisivat vesipuitedirektiivin 2000/60/EY vastaisia. 3 Komission huomiot vetoomuksesta Komissio on vastaanottanut samaan aiheeseen liittyvän valituksen samoilta henkilöiltä. On todettava heti aluksi, että komissiolla on toimivalta tutkia vain EU:n lainsäädännön mahdollisia rikkomuksia. Näin ollen ei ole mahdollista tutkia, onko nykyistä yleiskaavaa rikottu. Komissio on todennut, että Suomen hallitus teki 6. toukokuuta 2010 periaatepäätöksen, jolla se salli Fennovoiman jatkaa ydinvoimalaitoksen rakentamisen suunnittelua. Komission tietojen mukaan voimalaitoksen rakentamiselle ei kuitenkaan vielä ole annettu lupaa eikä yhtiö ilmeisesti ole vielä päättänyt voimalaitoksen lopullista sijaintia. Näin ollen tällä hetkellä on epävarmaa, tuleeko voimalaitos sijaitsemaan Hanhikivenniemellä. Sen lisäksi saatavilla olevien tietojen perusteella näyttää siltä, että ydinvoimalaitoksen yleiskaavaa koskeva muutoksenhaku on vireillä. Vesipuitedirektiivin osalta komissio on todennut, että Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle tehdyssä vesipiirin hoitosuunnitelmassa mainitaan tämä hanke yhtenä monista, joille oltiin tekemässä ympäristövaikutusten arviointeja samaan aikaan, kun vesipiirin hoitosuunnitelmaa laadittiin. Komissio tarkistaa parhaillaan kaikkien laadittujen vesipiirin hoitosuunnitelmien vaatimustenmukaisuutta. Koska voimalaitoksen sijainnista ei ole lopullista päätöstä ja koska 1 EYVL L 206, 22.7.1992. 2 EUVL L 20, 26.1.2010. 3 EYVL L 327, 22.12.2000. PE454.589v02-00 2/6 CM\1042132.doc
vetoomuksen/valituksen väitteet ovat luonteeltaan yleisiä, komissio ei ole voinut arvioida, onko vesipuitedirektiiviä rikottu. Valituksesta/vetoomuksesta ei käy ilmi, mitä direktiivin velvoitteita rikottaisiin, jos voimalaitos sijoitettaisiin Hanhikivenniemelle. Lintu- ja luontotyyppidirektiivien osalta komissio toteaa, että molemmat direktiivit koskevat Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen aluetta (1104201). Luontotyyppidirektiivi vaatii näiden alueiden kohdalla asianmukaisen arvioinnin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikille suunnitelmille ja hankkeille, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi kyseisen alueen koskemattomuuteen. Vetoomuksen/valituksen ja sen liitteiden sisältämien tietojen seurauksena on suoritettu luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi ehdotetulle yleiskaavalle, ja arvioinnissa todettiin, ettei suunnitelmalla tai hankkeella olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia alueeseen. Vetoomuksessa/valituksessa ei ole konkreettisia perusteltuja väitteitä sille, miksi suunnitelmalla/hankkeella olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia alueelle. Esimerkiksi väitteelle siitä, että lintujen riski törmätä voimalinjoihin on merkittävä, ei ole perusteita, jotka olisivat ristiriidassa 6 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin tulosten kanssa. Se, että alueella on suuri määrä lintudirektiivillä suojeltuja lintuja, ei itsessään tarkoita, että kyseinen hanke rikkoisi lintu- ja luontotyyppidirektiivejä. Valituksen tekijä ei myöskään osoittanut, miten on todettu, että luontotyyppidirektiivin liitteessä II lueteltuja kasvilajeja koskevien vaikutusten mahdollisuus poikkeaa 6 artiklan 3 kohdan mukaisessa arvioinnissa tehdyistä päätelmistä. Valituksen tekijä ei väitä, eikä perusteita näytä olevan sille, että hankkeella olisi todennäköisesti merkittävä vaikutus Natura 2000 -alueen maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaisen metsän luontotyyppiin. Komissio ei voi ottaa kantaa valituksen näkökohtiin, jotka eivät kuulu EU:n luontolainsäädännön soveltamisalaan, eli lajeihin ja luontotyyppeihin, joita suojellaan vain kansallisella lainsäädännöllä. On myös todettava, että se, ettei ydinvoimalaitos edistä luonnonsuojelua ehdotetussa sijaintipaikassa, ei ole peruste sille, että luontotyyppidirektiiviä on rikottu. Päätelmät Tällä hetkellä ja komission saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole viitteitä siitä, että EU:n lainsäädäntöä olisi rikottu. 4. Komission vastaus (REV), saatu 28. marraskuuta 2014 Komission edellisen tästä asiasta joulukuussa 2010 antaman vastauksen jälkeen vetoomuksen esittäjä toimitti lisätietoja seuraavina ajankohtina: 25. elokuuta 2011, 24. syyskuuta 2011 ja 23. huhtikuuta 2012. Komissio toteaa näiden lisätietojen perusteella seuraavaa: Periaatepäätöksestä Suomen hallitus teki 6. toukokuuta 2010 periaatepäätöksen, jolla se valtuutti Fennovoiman jatkamaan ydinvoimalaitoksen rakentamisen suunnittelua. CM\1042132.doc 3/6 PE454.589v02-00
Fennovoima on sen jälkeen valinnut reaktorin toimittajaksi venäläisen Rosatom-yhtiön (Rosatomin 1 200 megawatin AES-2006 -painevesireaktori), joka ei ollut hallitukselle 2009 toimitetussa periaatepäätöstä koskevassa hakemuksessa tarkasteltujen ydinvoimalavaihtoehtojen joukossa. Fennovoima teki tätä varten uuden ympäristövaikutusten arvioinnin ja allekirjoitti voimalan toimitussopimuksen Rosatom Overseas -yhtiön kanssa joulukuussa 2013. Maaliskuussa 2014 Fennovoima pyysi hallitukselta periaatepäätöksen täydennystä. Hallitus antoi 18. syyskuuta 2014 myönteisen periaatepäätöksen Fennovoiman hakemukselle rakentaa Rosatomin ydinreaktoriyksikkö Pyhäjoelle. Vetoomuksen esittäjän 25. elokuuta 2011, 24. syyskuuta 2011 ja 23. huhtikuuta 2012 päivätyissä kirjeissä esiin tuoduista kysymyksistä Yleisellä tasolla komissio haluaisi todeta, että komissiolla on toimivalta tutkia vain EU:n lainsäädännön mahdollisia rikkomuksia. Siksi se ei voi tutkia kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien sääntöjen rikkomiseen liittyviä valituksia. Jos komissio päättää käynnistää rikkomismenettelyn jäsenvaltiota vastaan, todistustaakka on komissiolla, jonka on näin ollen todistettava, että EU:n lainsäädäntöä on todella rikottu. Vetoomuksen esittäjän esille ottamista erityiskysymyksistä komissio toteaa seuraavaa. Viittaukset noudattavat vetoomuksen esittäjän 25. elokuuta 2011 päivätyssä kirjeessä olevia lukuja. Kirjeen luvussa 1 vetoomuksen esittäjä katsoo, että komission on toteutettava toimia, vaikka kansalliset päätöksenteko- ja vetoomusmenettelyt ovat kesken. Komissio toteaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet ovat ensisijaisessa vastuussa EU:n lainsäädännön soveltamisesta. Noudattamassaan käytännössä Euroopan oikeusasiamies yhtyy komission kantaan tässä asiassa. 1 Luvussa 2 vetoomuksen esittäjä luettelee Suomen viranomaisten päätöksiä ja vetoomuksen esittäjän näihin päätöksiin esittämiä valituksia ja päättelee, että hankkeen valmistelussa esiintyneet puutteet osoittavat, että EU:n lainsäädäntöä on rikottu. Komissio toteaa, että se seikka, että päätöksestä on valitettu, ei yksin riitä osoittamaan, että päätös oli laiton. Lisäksi korkein hallinto-oikeus hylkäsi 21. syyskuuta 2011 tekemällään päätöksellä yleiskaavaa koskevan valituksen. Kun kaava oli todettu lailliseksi, Fennovoima julkisti 5. lokakuuta 2011 päätöksensä uuden ydinvoimalan sijoittamisesta Pyhäjoelle, Luvussa 3 vetoomuksen esittäjä toteaa lyhyesti, että hankkeen vaikutukset eivät rajoitu Natura 2000 -alueeseen Parhalahti-Syölätinlahti-Heinikarilampi ja että koko Hankikivenniemi olisi nimettävä Natura 2000 -alueeksi ja aluetta olisi kohdeltava sen mukaisesti. Komissio toteaa, että Suomen Natura 2000 -nimeämiset on arvioitu ja katsottu asianmukaisiksi direktiivin 92/43/ETY valossa. Luvussa 4 vetoomuksen esittäjä mainitsee eräitä vaikutuksia Natura 2000 -alueeseen 1 http://www.ombudsman.europa.eu/cases/decision.faces/en/4518/html.bookmark, kohta 33. PE454.589v02-00 4/6 CM\1042132.doc
Parhalahti-Syölätinlahti-Heinikarilampi, mukaan luettuina vaikutukset pinta- ja pohjaveteen. Väitteet ovat yleisellä tasolla ja sisältävät useita olettamuksia. Yleisesti viitataan Natura 2000 -alueen vaikutustenarviointiin mutta ei erityisesti mihinkään arvioinnin osaan, josta väitetyt puutteet voitaisiin löytää. Todellisen näytön puuttuessa väitteitä ei ole vahvistettu. Komissio panee lisäksi merkille, että ympäristöministeriö muistutti 21. joulukuuta 2009 päivätyssä lausunnossaan 1 yhtiölle olevansa huolissaan niitä luontotyyppejä koskevan seurannan tarpeesta, jotka ovat olleet Natura 2000- alueiden valinnan perusteina. Seurantaohjelmat on sisällytetty Fennovoiman maaliskuussa 2014 päivättyyn hakemukseen. Luvussa 5 on väitteitä vaikutuksista eläimistöön ja kasvistoon, joista eräät on mainittu luontotyyppidirektiivissä. Luvussa 5.2 olevissa viittauksissa kasvilajeihin ja selkärangattomiin ei yksilöidä, mistä lajeista on kyse. Komissio panee myös merkille, että meriharjusta (Thymallus thymallus) ja viitasammakkoa (Rana arvalis) koskevat viittaukset on pidetty yleisellä tasolla eikä niitä ole vahvistettu todisteilla. Vetoomuksen esittäjä mainitsee lisäksi, että kirjeen kirjoittamishetkellä oli meneillään kansallinen valitusmenettely luvan myöntämisestä kyseisillä paikoilla pesivän ja lisääntyvän viitasammakon tuhoamiselle. Ympäristöministeriö toteaa 24. huhtikuuta 2014 päivätyssä lausunnossaan 2, että on tarpeen seurata meriharjusta (Thymallus thymallus) ja välttää tiettyjen töiden toteuttamista tämän lajin kutuvaelluksen aikana. Viitteitä EU:n lainsäädännön rikkomisesta ei löydetty. Myös luvussa 5 on väitteitä vaikutuksista lintuihin. Ehdotetun ydinvoimalaitoksen rakentaminen selvästi tuhoaa eräiden liitteessä I mainittujen lajien pesimäpaikkoja ja voimalinjat lisäävät muuttolintujen törmäysriskiä. Toimivaltaiset viranomaiset näyttävät kuitenkin olevan tietoisia tästä ongelmasta ja ovat ottaneet sen esille vaikuttavuuden merkittävyyden arvioinnin ja haittojen ehkäisemisen sekä ympäristövaikutusten seurannan 3 yhteydessä. Luvussa 6 on väitteitä suojeltujen luontotyyppien lukumäärästä. Väitteitä ei ole vahvistettu todistein, jotta komissio voisi toteuttaa toimia, tai vetoomuksen esittäjä ei ole yksilöinyt, miten hanke vaikuttaisi kyseisiin luontotyyppeihin. Fennovoiman tekemässä ympäristövaikutusten arvioinnissa todetaan, että laitoksen rakentaminen lisää luontotyypin 9030 pirstoutumista alueella, mutta merkittävän osan luontotyypistä sanotaan jäävän rakennustoimien ulkopuolelle. Luontotyypin 1630 väitetään pysyvän lähes kokonaan rakennustoimien ulkopuolella. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota tarpeeseen seurata tätä luontotyyppiä ja toteuttaa haittoja ehkäiseviä toimenpiteitä 4. Toimivaltaiset viranomaiset eivät ole osoittaneet olevansa erityisesti huolissaan muista luontotyyppidirektiivin kattamista luontotyypeistä. Viitteitä EU:n lainsäädännön rikkomisesta ei löydetty. Vesipolitiikan puitedirektiivistä 5 1 https://www.tem.fi/files/25611/ymparistoministerion_lausunto_fpap_21.12.2009.pdf 2 https://www.tem.fi/files/39611/ymparistoministerion_lausunto.pdf 3 https://www.tem.fi/files/39611/ymparistoministerion_lausunto.pdf 4 https://www.tem.fi/files/39618/pohjois-pohjanmaan_ely-keskuksen_lausunto.pdf 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan CM\1042132.doc 5/6 PE454.589v02-00
Vetoomuksessa olevien väitteiden yleisen luonteen perusteella ei ole löydetty viitteitä EU:n lainsäädännön rikkomisesta. Ympäristövastuudirektiivistä 1 Vetoomuksessa olevien väitteiden yleisen luonteen perusteella ei ole löydetty viitteitä EU:n lainsäädännön rikkomisesta. Päätelmät Komission saatavilla olevien rajallisten tietojen perusteella ei voida päätellä, että EU:n lainsäädäntöä olisi rikottu. puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56). PE454.589v02-00 6/6 CM\1042132.doc