PERTUNMAAN KIRKONKYLÄN KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS

PERTUNMAAN KIRKONKYLÄN KULTTUURIYMPÄRISTÖSELVITYS Luonnos, täydennetty. 28.4.2016 Arkkitehtuuripalvelu Nina Könönen

1. ESIPUHE Arvokkaat maisemat ja rakennusperintö ovat osa koko Etelä-Savon ja Pertunmaan kulttuuriperintöä. Kulttuuriympäristö maisemineen on merkittävä taloudellinen voimavara, jota voidaan käyttää hyväksi elinkeinotoiminnassa. Rakennettua kulttuuriympäristöä kehitetään sen omilla ehdoilla, esimerkiksi osana elinvoimaista kulttuurimatkailua sekä erilaisina toimintaympäristöinä. Rakennettu kulttuuriympäristö antaa maiseman, luonnon ja muinaishistorian kanssa paikalle arvon ja luonteen. Maankäyttö ja rakennuslaki edellyttää kulttuuriympäristön huomioimista maankäytön suunnittelussa sekä muissa ympäristöä muuttavissa suunnitteluprosesseissa. Selvitys luo pohjan paikalliselle maankäytön suunnittelulle sekä rakentamisen ohjaamiselle. Tämä rakennus- ja maisemainventointi on tehty perusselvitykseksi Pertunmaan kuortin yleiskaavaa varten. Selvityksen teki Arkkitehtuuripalvelu Nina Könönen marraskuun 2015 ja maaliskuun 2016 välisenä aikana. Kiitokset työn edesauttamisesta Pertunmaan kulttuuritoimen KSKT-Consulting Oy Laura Laitinen. 2. TYÖN TAUSTAA Pertunmaalla on tehty paikallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnit 1980-luvulla ja toisessa erässä vuosina 1996 ja 1997. Maakuntakaavassa esitettyjen kulttuuriympäristöjen listauksessa Kuortin alueelle osuu valtakunnallisesti arvokas Suuren Savontien linjaus. Tässä Pertunmaan kirkonkylän selvityksessä on käyty läpi taajama-aluetta ja sen reunoja. Työssä on käyty läpi aikaisemmin inventoituja kohteita tietojen päivittämiseksi sekä otettu joukkoon mukaan joitakin uusia kohteita. Tulosten käsittelyssä on painotettu rakennetun ympäristön kokonaisilmettä ja rakennusten muodostamia kokonaisuuksia ja niiden suhdetta maisemaan, sekä maisemaa itsessään.

3. INVENTOINTIMENETELMÄT JA TULOSTEN TARKASTELU Inventointityön vaiheet olivat seuraavat: 1. Suunnittelu kartoitettiin aiemmat inventoinnit, paikallishistoriaa koskeva lähdeaineisto ja alustava kohdekartoitus 2. Kenttätyöt kohteiden ja alueiden dokumentointi, mahdolliset haastattelut 3. Raportointi tietojen kirjoittaminen, mahdolliset lisähaastattelut, kuvien järjestäminen, raportti Inventoitavien kohteiden alustava kartoitus perustui lähinnä aikaisemmin inventoituihin kohteisiin sekä saatuihin vihjeisiin. Inventointikohteiden valintaan vaikuttivat seuraavat seikat - miten rakennus ilmentää rakennusaikaansa tai arkkitehtonisia pyrkimyksiä - minkälainen on kohteen käyttöhistoria - millainen on kohteen ympäristö Inventointikohde voi olla yksittäinen rakennus/pihapiiri tai alue. Aluekohteita voivat olla esimerkiksi taajaman keskusta-alue tai asuinalue, tietyn aikakauden rakentamista edustava alue tai rakennusten käyttötarkoituksen rajaama alue. Kenttätyön aikana inventoija kirjasi kohteissa niitä koskevat inventointitiedot ja haastatteli asukkaita mahdollisuuksien mukaan sekä valokuvasi kohteen. Jos kohteen omistajaa ei tavoitettu paikan päällä Inventoinnin yhteydessä, jätettiin paikalle inventointityöstä kertova esite, josta ilmenivät inventoijan yhteystiedot ja hankkeen tausta. Valokuvat otettiin digitaalisina värikuvina. Kohteen tietoja täydennettiin kirjoitusvaiheessa kirjallisista lähteistä ja puhelinhaastatteluissa saaduilla tiedoilla. Inventointitiedot tullaan kirjaamaan internet-tietokantaan, jossa ne ovat luettavissa tilattavilla selaajatunnuksilla. Aineisto on tarkoitettu virkamieskäyttöön maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjaamisessa. Inventoinnin lopputuotteena tietokannan lisäksi on tämä raportti korjattuna, sekä kuvamateriaali. Raportti ja kuvat luovutetaan digitaalisessa muodossa Pertunmaan kunnalle, kaavoittajalle ja Etelä-Savon museolle.

4. KUORTIN RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN SELVITYS Tämän inventoinnin aineisto jakautuu tietokannassa alueisiin, kohteisiin ja rakennuksiin. Aineisto painottuu alueisiin ja kohteisiin. Alueet sisältävät usein kohteita. Jotkut kohteet ovat historiallisesti, rakennushistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaita yksinään. Jotkut kohteet ovat esimerkkejä alueen sisältämästä rakennuskannasta ja ne saattavat olla arvokkaita osana kokonaisuutta. Aineisto sisältää kuvamateriaalia alueesta tai kohteesta. Kohteet on merkitty karttapohjaan. Kartat ovat kuvamuodossa. PERTUNMAAN JA KUORTIN HISTORIAA Pertunmaan asutushistoria ulottuu jo tuhannen vuoden taakse. Peruveden länsirannan hautaröykkiö Kuuselan mäellä sijaitsee kirkonkylän itäpuolella. Alueella ovat kulkeneet ja kesällä erää käyneet pääosin hämäläiset talonpojat. Varhaisin pysyvä asutus lienee tullut Sysmästä Peruveden itärannalle mahdollisesti jo 1300-luvulla. Räävelin kautta on kulkenut vanha vesireitti kohti Savoa ja yhä suuremmaksi muodostunut Suuri Savontie todennäköisesti jo 1400-luvulta alkaen. 1840-luvulla tie muutettiin kulkemaan Kuortista nykyisen Pertunmaan kirkonkylän kautta. Pertunmaan kunta on muodostettu Hartolan, Joutsan ja Mäntyharjun osista, kun takamaiden asukkaat halusivat oman hallinnollisen keskuksen lähemmäs. Ensimmäisen rukoushuoneen Pertunmaa sai vuonna 1907 yksityislahjoituksena ja se vihittiin kirkoksi vuonna 1925 ja seuraavana vuonna itsenäistyi Pertunmaan kunta. Heimollisesti Pertunmaa on Savon ja Itä-Hämeen rajamailla. Rakennuskulttuuriltaan Pertunmaan tienoo kuitenkin enemmän itäistä kulttuurialuetta avoimempine pihoineen. Maisemamaakunnallisesti Pertunmaa kuuluu Lounais-Savon järviseutuun. Sille tyypillistä on laaksomuodostelmien ja ruhjelaaksojen suunnan vaihtelu ja kierto. Tämä on ehkä helpoimmin nähtävissä vesistöjen suunnissa. Järvet ovat pääosin pienimuotoisia. Pertunmaan tarkastelualueella pääasiallisena metsätyyppinä on kangasmetsä, mutta ranta-alueilla kasvillisuus on rehevämpää. Kyläalueet ovat Lounais-Savon järviseudulla tyypillisesti sijoittuneet vesireittien varsille, mutta Pertunmaalla asutuksen sijoittumiseen on vaikuttanut myös Suuri Savontie. Asutus sijaitsee tyypillisesti kumpareella ja viljelykset tilakeskuksen ympärillä ja usein loivassa rinteessä.

Kuortin seutua vahoissa kartoissa Kuninkaan kartastosta nähdään, että Pertunmaan kirkonkylän tarkastelualueella asutusta on ollut Kuuselan ja Tapiolan mäellä ja Hottolassa. Pankakoskessa on ollut jo tuolloin jo mylly myllytupineen. Peruveden länsirannalla on ratsupolku Kohti Suurta Savontietä ja toisaalle Hottolasta kohti Hartolaa. Kuninkaan kartasto Etelä-Suomesta 1776 1805, karttalehti 147a.

Pertunmaalta Suomen Posti- ja tiekartassa 1848. Pertunmaan maamerkkinä kartassa Ahvenniemi. Suomen yleiskartta 1864-1873, karttalehti E3

PERTUNMAAN KIRKONKYLÄN ALUEET JA KOHTEET Merkkien selitykset (s) (s2) Rakennus, pihapiiri tai kokonaisuus, Rakennus, pihapiiri tai kokonaisuus, jonka ominaispiirteet tulisi säilyttää. jonka ominaispiirteitä tulisi vaalia. Rakennuksia ei saa purkaa tai kohteen Mainittuja rakennuksia ei saa purominaispiirteitä muuttaa ilman pakottavaa syytä. kaa ilman pakottavaa syytä. 1. Tapiolan/Kuuselan viljelymaisema, paikallisella tasolla maisemallisesti, rakennushistoriallisesti ja historiallisesti arvokas viljelymaisema ja alue (s) Muinaisjäännökset, muinaismuistolailla suojeltu 1.1. Vanha-Rantala, seudullisella tasolla historiallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas. (s) 1.2. Tapiola, paikallisella tasolla (s2) 2. Lääninmylly, paikallisella tasolla rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas (s) 3. Pertunmaan kirkko, seudullisella tasolla rakennushistoriallisesti ja historiallisesti arvokas (s) 4. Pertunmaan pappila, seudullisella tasolla rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas rakennus (s) 5. Pertunmaan kylänraitti Pankaharjulla, ominaispiirteiltään paikallisesti maisemallisesti arvokas 5.1. Sahan omistajan asuinrakennus, paikallisella tasolla historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas (s2) 5.2. Kirkonkylän koulu, seudullisella tasolla historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas (s) 5.3. Asutus kirkon luona, paikallisella tasolla rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas kokonaisuus (s2) 6. Pertunmaan entinen Osuusmeijeri, seudullisella tasolla rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas (s) 7. Seurantalo/Juhlatalo, seudullisella tasolla rakennushistoriallista, historiallista ja maisemallista arvoa. (s) 8. Kukkamäki, paikallisella tasolla rakennushistoriallista ja maisemallista arvoa (s2) 9. Vuorela, entinen kauppa, paikallisella tasolla rakennushistoriallista ja maisemallista arvoa (s2) 10. Kuortintie harjulla ja Pertuntie Pienveden rannassa, paikallisella tasolla maisemallisesti ja historiallisesti arvokas (s)

11. Hottolan viljelykset ja tie kumpareilla, paikallisella tasolla maisemallisesti arvokas (s2) 12. Itsellisen asutus Hartolan tien varrella, paikallisella tasolla maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas

1. Tapiolan/Kuuselan viljelymaisema, Peruveden itärannan harjanteen asutushistoria ulottuu jo tuhannen vuoden taakse. Honkaniementien mutkasta, laidun- ja peltomaalta löytynyt kiviröykkiöitä, joista ainakin yksi on tunnistettu rautakautiseksi hautaröykkiöksi. Paikka on suojeltu muinaismuistolailla. Alueen pysyvä asutus saattaa olla peräisin mahdollisesti jo rautakaudelta. Kuninkaan kartastossa 1700-1800-lukujen vaihteesta alueella näkyy neljä taloa ja laajat, koko mäen yli ulottuvat viljelykset. Viljelymaisemassa on kolme tilakeskusta. Alueelta on johtanut ratsupolku Hottolan kautta Peruveden itärantaa myötäillen kohti Suurta Savontietä. Kuuselan tilan rakennuskanta on pääosin uusiutunut. Tapiolan tilakeskuksessa on jäljellä rakennuksia ilmeisesti 1700-luvulta 1930-luvulle. Tapiolan vieressä on kotiseutumuseona toimivan Vanha-Rantalan pihapiiri. Alueen viljelymaisema on maisemallisesti ja historiallisesti arvokas (s2) 1.1. Vanha-Rantala

Vanha-Rantalan talomuseo sijaitsee Tapiolan/Kuuselan viljelymaisemassa lähellä Peruveden rantaa. Tila on perustettu vuonna 1665 ja se on ollut asuttuna vuoteen 1958. Päärakennus on seudulle tyypillinen 1800-luvulla rakennettu talonpoikaistalo. Luonnonkiviladelmalle perustetun päärakennuksen tupaosa on rakennettu 1700- luvulla, mahdollisesti 1750-luvulla. Rakennusta on jatkettu avokuistista oikealle ilmeisesti 1850-luvulla. Nykyinen ulkoasu on pääosin 1800-luvun jälkipuoliskolta. Sen erityispiirteenä on räystäiden alla ja kuistilla kiertävä pykällyskoristelu. Aikaisemmin paikalla oli ollut savutupa, jonka hirsiä on käytetty aittojen rakentamiseen. Päärakennuksessa on toiminut alakansakoulu vuosina 1934-1936 ja kiertävä kotiteollisuuskoulu vuosina 1947-1948. Lisävalon saamiseksi 6-ruutuiset ikkunat on vaihdettu 9- ruutuisiksi. Pihapiiri muodostaa rakennushistoriallisesti yhtenäisen kokonaisuuden, johon kuuluvat kaksi harmaata luhtiaittaa, sauna ja hirsinavetta. Vanha-Rantala on lahjoitettu Pertun säätiölle vuonna 1964 ja nyt rakennukset omistaa Pertunmaan kunta. Pihapiiri on maakunnallisella tasolla historiallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas ja paikallisesti osa maisemallisesti arvokasta aluetta. (s) 1.2. Tapiola Tapiola on yksi Pertunmaan vanhoista tiloista. Se sijaitsee Tapiolan/Kuuselan viljelymaisemassa. Siihen on joskus yhdistetty Tillola niminen tila ja ilmeisesti 1920- luvulla tila on jaettu Kaupin veljesten kesken kolmeen osaan, joista yksi on naapuritila Kuusela. Tilalla oli 20-luvulla tyylillisesti 1800-luvun puoliväliin ajoittuva päärakennus, jonka pääjulkisivua oli ilmeisesti muodistettu 1900-luvun vaihteessa. Rakennuksessa toimi Pertunmaan ensimmäinen kansakoulu vuodesta 1883 vuoteen 1890 saakka, jolloin Lihavanpäähän rakennettiin koulurakennus. 1930-luvun alussa naapurissa Kuuselassa puitiin ylivuotista viljaa, jolloin sieltä olisi tarinan mukaan lentänyt kipinä 1700-luvulta peräisin olevan aitan katolle, josta tuli olisi levinnyt päärakennukseen. Pihapiirin matalan aitan päärakennuksen puoleinen pääty on hiiltynyt. Palanutta päärakennusta vastapäätä rakennettiin pieni asuinrakennus vuonna 1932 ja nykyinen päärakennus valmistui lohkokiviperustalle vuonna 1936. Rakennuksen ulkoasua on muutettu mm ikkunavaihdoin ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Pihapiiriin kuuluu asuinrakennusten lisäksi iso luhtiaitta 1700- tai 1800-luvulta, matala aittarakennus sekä 1950-luvulta peräisin oleva navetta. Tapiolan pihapiiri on paikallisella tasolla historiallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas kokonaisuus ja osa maisemallisesti arvokasta aluetta (s2)

2. Läänin mylly ja myllytupa, Peruveden myllypalsta Pankajoen suulla Peruveden luoteisrannalla on ollut 1700-luvun lopulla ilmeisesti kaksikin myllyä. Nyt jäljellä on 1800-luvulla, toisen tiedon mukaan 1860- ja toisen tiedon mukaan 1880-luvulla rakennettu entinen ratasmylly. Mylly oli 10 talon yhteinen kotitarvemylly. Joen eteläpuolella sijaitseva myllyrakennus on lyhytnurkkainen ja vuoraamaton. Sen alimmat hirret ovat kahdelta sivulta kohonneen maan sisässä ja lahovaurioiset. Myllyn toiminta loppui vuonna 1955 myllärin hukuttua myrskyssä Peruveteen. Myllärin leski asui vuonna 1925/1927 rakennetussa myllytuvassa vuoteen 1982 saakka, jolloin pihapiirin rakennusten katot uusittiin ja myllytuvan ikkunat vaihdettiin. Nyt myllytupa on yksityisessä asuinkäytössä. Myllyn ja myllytuvan lisäksi pihapiirissä on sauna ja aitta. Myllyrakennus on rakennustyyppinä harvinaistunut. Se muodostaa pihapiirin rakennusten kanssa maakunnallisella tasolla rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. (s) 3. Pertunmaan kirkko Pertunmaan seurakunnan perustamisesta oli puhuttu ensimmäisen kerran tiettävästi jo vuonna 1738. Talollinen Emil Pulier puuhasi Pertunmaalle rukoushuoneen vuonna 1907. Mäntyharjun kirkkoherran K.V. Petrellin toimesta Pertunmaalle saatiin oma Mäntyharjun papistoon kuulunut pappi, pastori Emil Jokiranta, vuonna 1917 ja pappila 1918. Pertunmaan seurakunta perustettiin 20.3.1924. Se muodostettiin osista Mäntyharjun, Joutsan ja Hartolan seurakuntia. Vuonna 1925 rukoushuone vihittiin kirkoksi. Seurakunta aloitti virallisesti toimintansa vuoden 1926 alussa. Samana vuonna perustettiin Pertunmaan kunta. Pertunmaalla nykyään oleva kirkko rakennettiin Hartolaan vuosina 1684 1693. Rakentajaksi on mainittu David Juhonpoika. Kirkkorakennus ostettiin pilkkahintaan Hartolan seurakunnalta ja siirrettiin Pertunmaalle vuosina 1927 1929. Syystalvella

1927 tuotiin kellotapuli ja sisusta. Kevättalvella 1928 tuotiin loppukirkko. Pulierin rukoushuoneesta tuli kirkon poikkilaiva ja kirkon sisustus on peräisin Hartolan ajalta. Kirkko on ristikirkko päädyssä olevalla kellotapulilla. Vuonna 1958 kirkkoon uusittiin katto tukirakenteineen, lattia tiivistettiin ja penkkien selkänojat asetettiin viistompaan. Vuonna 1970 kirkosta poistettiin kaminat ja sinne asennettiin ilmapuhalluslämmitys. Pertunmaan kirkko sijaitsee Pankaharjun päällä kirkonkylän kylänraitin varrella. Klassistisia tyylipiirteitä omaavaa kirkkoa ympäröi Pertunmaan uusi hautausmaa. Hautausmaan toisella laidalla on vaja ja toisella seurakuntatalo. Lähituntumassa samalla Pienveteen pistävällä niemekkeellä on paloasema, koulu, kunnantalo ja asutusta 1900-luvun alkupuolelta 1970-luvulle. Tien toisella puolen on 1960-luvun liikerakennus. Pertunmaan kirkko on vanhan Mikkelin läänin vanhin toiminnassa oleva puukirkko. Se on maakunnallisella tasolla rakennushistoriallisesti ja historiallisesti arvokas. (s)

4. Pertunmaan pappila Kuva vaemmalla, Kirsti Kovanen, Etelä-Savon maakuntaliitto, 1984. Kuvat oikealla 2016. Rakennusmestari Karppisen suunnittelema pappila rakennettiin lahjoitushirsistä vuonna 1918. Se sijaitsee Pienveden kaakonlahden rannalla. Piirustukset pappilaan laati rk, Karppinen Mäntyharjusta. Rakennusta laajennettiin 1927-1928 ja se jäi pois käytöstä, kun uusi pappila valmistui 1970-luvulla. Yksityiskäytössä olevaa rakennusta on remontoitu viime vuosina rajusti. Entinen pappila on ollut maakunnallisella tasolla arvokas. Viimeisimmän remontin ja voimakkaan pihapiirin muokkauksen jälkeen paikan arvo on pudonnut niin rakennushistorialliselta kuin maisemalliselta kannalta. 5. Pertunmaan kylänraitti Pankaharjulla

Vanhaa hautausmaata ja kyläraittia. Pertunmaan nykyinen keskusta on syntynyt kirkon koillispuolelle Pankahajulle Suuren Savontien varrelle. Suurin osa keskustan alueesta on ollut Pertunmaan vanhimman yrityksen, sahan, aluetta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Saha on vaihtanut omistajaa ainakin 1920-luvulla, joten se lienee perustettu viimeistään sillä vuosikymmenellä. Entisen sahan alueen pohjoispuolelle raivattiin vanha hautausmaa vuoden 1918 tienoilla. Nyt kylänraitin varrella on kirkon ja hautausmaan lisäksi monen ikäisiä asuin- ja liikerakennuksia, entinen ja uusi terveystalo, sahan omistajan asuinrakennus, tori ja kirkon niemekkeellä kunnantalo, paloasema, koulukeskus ja asuinrakennuksia 1900-luvun alusta 1950-luvulle. Entinen terveystalo lähellä Kaakonlampea valmistui MLL:n toimesta vuonna 1950. Rakennus siirtyi Pertunmaan kunnalle 1964. Nykyään rakennus toimii nuorisotalona. Paloasema ja entinen Säästopankin talo kirkon vieressä edustavat molemmat omina rakennustyyppeinään puhdaspiirteistä 1960-arkkitehtuuria. Näiden rakennusten ominaispiirteitä tulisi vaalia. Koko alueen ominaispiirteenä on tien kulkeminen harjanteen laella rakennuskannan sijaitessa leveähkön harjanteen sivuilla. Vanhoilla tienvarren männyillä on maisemallista arvoa.

5.1. Sahan omistajan asuinrakennus Pertunmaan saha, nykyisin Oy Pertu Components Ltd, on kunnan vanhin yritys. Se on todennäköisesti ollut toiminnassa jo ainakin vuonna 1928. Saha on ollut samalla suvulla 1930-luvulta alkaen. Itse saharakennus on sijainnut nykyisen Osuuspankin takaseinän tienoilla. Yritys on työllistänyt parhaimmillaan jopa 50 henkilöä ja sillä on ollut oma puunkuljetusauto jo vuonna 1936. Sahan omistaja rakennutti itselleen asuinrakennuksen, jossa on toiminut myös sahan konttori ja lääkärin vastaanotto. Rakennuksessa on sekaisin funktionalistisia piirteitä klassistisin yksityiskohdin, joista näkyvin esimerkki lienee pääsisäänkäynnin portaali. Merkittävimmät muutokset rakennuksessa on tehty 2009 jolloin rungon sisäinen veranta yhdistettiin keittiöön ja vuonna 202, kun rakennuksen länsipäätyyn rakennettiin uusi veranta. Pihapiiriä torilta rajaa piharakennus, jonka päädyssä on ollut sauna. Nykyinen sauna sijaitsee tilaan kuuluvassa Aarresaaressa, jossa myös on ennen sijainnut Pertunmaan museo. Rakennuksella on paikallisella tasolla historiallista, rakennushistoriallista ja maisemallista arvoa. (s2) 5.2. Kirkonkylän koulu Uusklassistisia tyylipiirteitä sisältävä koulurakennus oli tuoreen kunnan toinen julkinen rakennushanke. Koulu sijaitsee kirkon läheisyydessä Pienveden rannalla. Malakias Ahon suunnittelema osittain kaksikerroksinen koulurakennus valmistui vuonna 1936. Rakennusta on laajennettu ja peruskorjattu 1960-luvun lopulla sekä vuonna 1984. Maakunnallisesti arvokkaalla rakennuksella on rakennushistoriallisia, historiallisia ja maisemallisia arvoja. (s)

5.3. Asutus kirkon luona Kirkon ja seurakuntatalon länsi- ja luoteispuoleisella niemekkeellä on väljästi huvilamaista asutusta pääsääntöisesti tyylipiirteistään päätellen noin 1910-luvulta 1950luvulle. Alue on väljästi rakennettu ja puutarhamaisesti hoidettu. Osa rakennuksista on vapaa-ajan käytössä, osa asuinrakennuksina. Yksi kiinteistöistä on entinen kunnanlääkärin talo ja yksi mahdollisesti entinen kanttorila. Kiinteistöjen omistajia ei ole tavoitettu, eikä päästy haastattelemaan. Alueen rakennuskanta sisältää kuitenkin paikallisella tasolla rakennushistoriallisia arvoja on maisemallisesti arvokas kokonaisuus jonka väljyys ja rakennusten tyylipiirteet tulisi säilyttää. (s2)

6. Pertunmaan entinen Osuusmeijeri Perunmaan Osuusmeijeri on perustettu vuonna 1924. Hirsinen meijerirakennus valmistui Honkaniementien ja Suuren Savontien risteykseen Pankajoen varrelle lähelle Peruveden pohjukkaa vuonna 1926. Kokonaisuuteen kuuluva meijerin konttorirakennus on rakennettu 1940-luvulla. Tuotantotiloja on laajennettu mittavasti tiilisellä laajennusosalla ainakin 1950-luvulla. Pihapiirissä on lisäksi vuonna 1967 valmistunut autotallirakennus. Meijerin tiilipiippu on lähimaiseman kiintopiste. Entinen meijeri on Pertunmaan varhaisinta teollisuutta edustava rakennus. Kiinteistö on yksityiskäytössä. Meijerillä on seudullisesti rakennushistoriallisia, historiallisia ja maisemallisia arvoja. (s) 7. Nuorisotalo/Juhlatalo/Liittola Pertunmaan tien varrella kirkonkylän ja Ahvenniemen puolimaissa sijaitsee hirsirakenteinen poikkipäädyllinen nuorisoseurantalo, joka on ollut myös suojeluskuntakäytössä. Alunperin talo on ollut vuoraamaton, ja sen rakenteellisissa yksityiskohdissa on ollut klassistisia piirteitä. Rakennuksen valmistumisajaksi on mainittu 1925. Kohteella on seudullisesti rakennushistoriallisia, historiallisia ja maisemallisia arvoja. (s)

8. Kukkamäki Pertunmaantien varrella sijaitseva Kukkamäen tila lienee erotettu Vanha-Rantalan tilasta. Tilakeskus sijaitsee tien varrella ja sen kaakkoispuolella avautuu viljelymaisema Peruveden Ahvenlahdelle. Päärakennus ajoittuu ristikarmi-ikkunoineen 1800luvun lopulle tai 1900-luvun alkuun. Pihapiirissä on kulmittain kaksi yksikerroksista riviaittaa ja niiden takana sauna ja sementtitiilinen jälleenrakennuskauden navetta. Metsän laidassa on suuri vuoraamaton riihi. Pihapiirin rakennuskannalla ja viljelymaisemalla on paikallisella tasolla rakennushistoriallista ja maisemallista arvoa. (s2) 9. Vuorela, entinen kauppa Vuorelan kiinteistö sijaitsee Pertunmaantien varrella Ahvenniemen ja Kukkamäen talojen puolivälissä. Päärakennuksen vanhin osa on mahdollisesti 1880-luvulta. Vanhojen karttojen mukaan rakennus on mainittu majatalona. Siinä on toiminut pankki ja vuodesta 1926 kiinteistössä on toiminut kauppa. Kauppa on lopettanut toimintansa

1960-1970-lukujen vaihteessa. Rakennuksen laajennus on valmistunut 1952. Pääosa piharakennuksista on kauppa-ajalta ja ajallisesti 1950-luvulta. Niissä on toiminut mm. navetta, sikala, betonivarasto ja teurastamo. Yksityiskäytössä olevassa entisessä liikerakennuksessa on havaittavissa sen rakennusvaiheet. Rakennus on paikallisesti arvokas rakennushistoriallisessa ja maisemallisessa merkityksessä. (s2) 10. Kuortintie harjulla ja Pertuntie Pienveden rannassa Suuri Savontie muutettiin 1840-luvulla kulkemaan Kuortista nykyisen Pertunmaan kirkonkylän kautta. Tien linja on luonnollisesti kulkenut harjanteita pitkin vältellen soista maastoa. Pienveden eteläpäässä Kuortista tuleva maantie kulkee pitkin kapean mutkittelevan harjun lakea. Tien molemmin puolin laskeutuu männikköinen rinne kohti suomaata. Kärmelammen eteläpään suo harjun itäpuolella on luonnonsuojelualueena. Harjulta tie laskee kohti Pienveden rantaa. Siitä haarautuu muinaiseen ratsupolkuun pohjautuva tie kohti Hartolaa. Risteyksen jälkeen tie kulkee aivan Pienveden rannassa ja kohdalta lähtee Pankajoki Vehtosuon halki kohti Peruvettä. Tien ympärystä on harjun ja rannan kohdalta maisemallisesti hyvin haavoittuvainen. Maisema on edustava otos alueen maisematyypistä harju-, veistö- ja suovaihteluineen. Kohde on paikallisella tasolla maisemallisesti arvokas ja Suuri Savontie tuo siihen historiallisen arvon. (s)

11. Hottolan viljelykset ja tie kumpareilla Hottolan tila esiintyy 1700-luvun lopun Kuninkaan kartastossa. Tilakeskus rajautuu juuri tarkastelualueen ulkopuolelle, mutta pienipiirteisen kumpuilevan viljelymaiseman halki kulkeva tie on ollut polkuna jo yli 200 vuotta. Vanha viljelymaisema tienvarsimäntyineen on paikallisella tasolla maisemallisesti arvokas. (s2) 12. Itsellisen asutus Hartolan tien varrella Hartolantie haarautuu Pertunmaantiestä Pienveden eteläkolkassa. Tie kulkee harjanteelta harjanteelle noudatellen ainakin osittain monisatavuotista ratsupolkua. Ensimmäisen puolentoista kilometrin matkalla tien varrella on useita 1900-luvun alkupuolella rakennettuja pienipiirteisiä asuinrakennuksia, itsellisen asutusta. Ne eivät sinänsä muodosta ajallisesti, tyylillisesti tai nauhamaisesti tiivistä kokonaisuutta, mutta ne antavat alueelle luonteen. Tien varren itsellisen asutuksella on paikallisella tasolla maisemallista ja rakennushistoriallista arvoa ja ne sitä kautta antavat suuntaa mahdollisen täydennysrakentamisen mittakaavalle ja mittasuhteille.

LÄHTEET: KIRJALLISET LÄHTEET Favorin Matti, Mäntyharjun historia I, Mäntyharjun kunta Favorin Matti, Mäntyharjun historia II, Mäntyharjun kunta, 1983 Kuninkaan kartasto Etelä-Suomesta 1776-1805, toim. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Erkki-Sakari Harju, Saarijärvien Offset Oy, Saarijärvi 2012 Pertunmaan Osuusmeijeri 1924 1974, Veikko Törnroos, Itä-Hämeen Kirjapaino Offset, 1974, Heinola Suomen maatilat, IV osa, Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänit, WSOY, Porvoo 1932 Suuri maatilakirja IV Kymen- ja Mikkelin läänit, Kustannustuote Oy, Helsinki, Kirjapaino Oy Savo, Kuopio 1965 PAINAMATTOMAT LÄHTEET: Asukkaiden antama suullinen tieto Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta Koskinen Vilho, 50-vuotta rakennustelineillä, 1998 Leena Lahdenvesi-Korhonen, Maakunnan Parhaat Maisemat, Etelä-Savon valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2011-2013, Etelä-Savon ELY-keskus Pertunmaan rakennusinventointi 1996-1997, Raija Virtanen www.pertunmaanseurakunta.fi Rantayleiskaava ja kyläkaavat, Kulttuurihistoriallinen selvitys, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 2004 Suomen Posti- ja tiekartta 1848 Suomen yleiskartta 1864-1873, karttalehti E3 www.pertunmaa.fi www.rky.fi, Museoviraston valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt aineisto http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat, Heikki Vanhatupa, historialliset kartat, Jyväskylän Yliopisto