Sivu 1 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN (Viranomainen täyttää) Diaarimerkintä Hakemus on tullut vireille Viranomaisen yhteystiedot 1 TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN Tässä asiakirjassa Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikka toimittaa lupaviranomaiselle ympäristölupamääräysten tarkistamista varten. Toimipaikkaa koskeva ympäristölupa sai lainvoiman vuonna 2006 (Dnro ISY-2004-Y-272), jonka jälkeen siihen on annettu lukuisia muutospäätöksiä. Lupamääräysten tarkistamisen ajankohta on määrätty nykyisessä ympäristöluvassa. Lisäksi toiminnanharjoittaja hakee samalla uusille toiminnoille lupaa lupamääräysten tarkistamiskäsittelyn yhteydessä. Uudet toiminnat koskevat kaivoksen Mustin rikastushiekka-altaan viereen suunniteltua pastalaitosta, uutta kemiallista puhdistamoa, polttoaineen jakelupistettä ja siirrettävien murskaamoiden sijoittamista. Lisäksi toiminnanharjoittaja tässä hakemuksessa päivittää tuotantolaitostensa tuotantomäärät. Toiminnanharjoittaja hakee pastalaitokselle myös toiminnan aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta ympäristösuojelulain 199 mukaisesti. Toiminnan aloittamislupaa haetaan, koska laitoksella voidaan merkittävästi vaikuttaa läjitettävän rikastushiekan läjityskulmaan ja samalla rikastushiekka-altaan tehokkaampaan käyttöön. Laitos on suunniteltu rakennettavan vuonna 2016 ja sen käyttöönotto tapahtuisi vuonna 2017. Toiminnan aloittamisluvalla muutoksenhausta huolimatta toiminnanharjoittaja ei esitä vakuutta, koska kyseinen alue on toiminnanharjoittajan omistama, sijaitsee kaivosalueella eikä alueella tarvitse tehdä puustoon liittyviä raivauksia. Alueen ennallistaminen vaatii varsin vähän resursseja.
Sivu 2 2 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT Hakijan nimi Yara Suomi Oy Kotipaikka Siilinjärvi Postiosoite ja -toimipaikka PL 20 71801 Siilinjärvi Käyntiosoite ja -toimipaikka Nilsiäntie 501 71800 Siilinjärvi Liike- ja yhteisötunnus Y-1864688-9 Puhelinnumero 010 215 111 Faksinumero 010 215 6000 Sähköpostiosoitteet muotoa etunimi.sukunimi@yara.com Yhteyshenkilön nimi Jouni Torssonen Postiosoite PL 20 71801 Siilinjärvi Puhelinnumerot 050 574 5797 Sähköpostiosoite jouni.torssonen@yara.com 3 LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT Laitoksen nimi Yara Suomi Oy Siilinjärven toimipaikka Nilsiäntie 501, 71800 Siilinjärvi Sijaintipaikka Siilinjärvi Puhelinnumero 010 215 111 Faksinumero 010 215 6000 Sähköpostiosoite etunimi.sukunimi @yara.com Toimiala Kemianteollisuus Työntekijämäärä 403 Yhteyshenkilön nimi Jouni Torssonen Postiosoite PL 20 71801 Siilinjärvi Puhelinnumerot 050 574 5797 Sähköpostiosoite jouni.torssonen@yara.com
Sivu 3 SISÄLLYSLUETTELO 1 TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN... 1 2 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT... 2 3 LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT... 2 4 VOIMASSA OLEVAT YMPÄRISTÖLUPA-, VESILUPA- TAI MUUT PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET... 7 5 TIEDOT KIINTEISTÖISTÄ... 8 6 SIJAINTIPAIKKA, YMPÄRISTÖOLOSUHTEET, YMPÄRISTÖN LAATU, ASUTUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 8 6.1 Sijaintipaikka... 8 6.2 Maaperä ja maasto... 11 6.3 Vesistöt ja valuma-alueet... 11 6.4 Pohjavedet... 14 6.5 Luonnonympäristö ja eläimistö... 15 6.6 Kaavoitustilanne... 16 6.7 Luonnonsuojelualueet... 18 6.8 Ilman laatu... 18 6.9 Melu ja tärinä... 20 6.10 Liikenne... 20 6.11 Ympäristöä kuormittavat muut toiminnot alueella... 21 7 RAJANAAPURIT SEKÄ MUUT ASIANOSAISET... 21 8 YLEISKUVAUS TOIMINNASTA... 21 8.1 Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti... 22 8.2 Kaivos... 24 8.3 Rikastamo... 25 8.4 Rikkihappotehtaat ja pasutot... 25 8.5 Typpihappotehdas... 26 8.6 Fosforihappotehdas... 26 8.7 Lannoitetehdas... 27 8.8 Voimalaitos... 28 8.9 Kiilletuotetehdas... 28 8.10 Biotiittituotetehdas... 28 8.11 Satama... 29 9 MUUTOKSET TOIMINNASSA... 29 9.1 Kipsipigmenttitehdas... 29 9.2 Pastalaitos... 29 9.2.1 Mitoitus... 30 9.2.2 Prosessi... 30 9.3 Kemiallinen puhdistamo... 32
Sivu 4 9.3.1 Mitoitus... 32 9.3.2 Prosessi... 33 9.4 Polttoaineen jakeluasema... 34 9.5 Sivukiven liikuteltavat murskaamot... 36 10 TOIMINNAN AJANKOHTA... 38 11 TUOTTEET, TUOTANTO, KAPASITEETTI, PROSESSIT, LAITTEISTOT, RAKENTEET JA NIIDEN SIJAINTI... 38 11.1 Kaivos... 38 11.2 Rikastamo... 39 11.3 Kiilletuotetehdas... 39 11.4 Rikkihappotehtaat... 39 11.5 Typpihappotehdas... 40 11.6 Fosforihappotehdas... 40 11.7 Lannoitetehdas... 40 11.8 Voimalaitos... 40 12 RAAKA-AINEET, KEMIKAALIT, POLTTOAINEET JA NIIDEN VARASTOINTI, SÄILYTYS SEKÄ KULUTUS... 41 13 ENERGIAN KÄYTTÖ JA ARVIO KÄYTÖN TEHOKKUUDESTA... 41 13.1 Energiatehokkuuden ylläpito ja kehittäminen... 42 14 VEDEN HANKINTA JA VIEMÄRÖINTI... 43 14.1 Vesien johtaminen... 43 14.1.1 Tehdasalueen vesien johtaminen... 45 14.1.2 Kaivoksen vesien johtaminen... 47 14.1.3 Vesitase... 51 15 ARVIO TOIMINNAN YMPÄRISTÖRISKEISTÄ, ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET... 51 15.1 Suuronnettomuusriskit... 51 15.2 Muut suuronnettomuusriskit... 52 15.3 Patoturvallisuusriski ja altaiden ylivuodot... 52 15.4 Muut ympäristö- ja onnettomuusriskit... 53 15.5 Riskien hallinta... 53 16 LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT... 54 16.1 Sisäisen liikenne... 54 16.2 Maantiekuljetukset... 54 16.3 Ratapiha... 56 16.4 Satama... 56 17 YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ... 58 18 PÄÄSTÖJEN LAATU, MÄÄRÄ JA HALLINTA... 58 18.1 Päästöt vesistöön... 58 18.1.1 Kuuslahteen johdettavat käsitellyt jätevedet... 59 18.1.2 Sulkavanjärveen johdettavat käsitellyt jätevedet... 62 18.1.3 Kemiallisten puhdistamojen toiminta... 63 18.1.4 Pasute- ja kipsialueen vedet... 66
Sivu 5 18.1.5 Suotovedet... 68 18.2 Päästöt ilmaan... 75 18.2.1 Kaivoksen ilmapäästöt... 75 18.2.2 Rikastamon ilmapäästöt... 77 18.2.3 Rikkihappotehtaat ja pasutot... 79 18.2.4 Typpihappotehdas... 85 18.2.5 Fosforihappotehdas... 87 18.2.6 Lannoitetehdas... 89 18.2.7 Voimalaitos... 94 18.2.8 Uudet toiminnot... 94 18.3 Päästöt pohjaveteen ja maaperään... 94 18.3.1 Pasutealue... 95 18.3.2 Kipsin läjitysalue... 101 18.3.3 Kaivosalue... 109 18.3.4 Uudet toiminnot... 117 18.4 Melupäästöt ja tärinä... 117 19 PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISKEINOT... 120 19.1 Päästöt ilmaan... 121 19.2 Päästöt vesiin ja vesistöihin... 122 19.3 Melupäästöt... 122 20 SYNTYVÄT JÄTTEET, NIIDEN OMINAISUUDET, MÄÄRÄT, VARASTOINTI, EDELLEEN TOIMITTAMINEN JA HYÖDYNTÄMINEN OMASSA TOIMINNASSA... 123 20.1 Syntyvät jätteet... 123 20.1.1 Tavanomaiset jätteet... 124 20.1.2 Vaaralliset jätteet... 125 20.1.3 Sivukivi... 127 20.1.4 Rikastushiekka... 128 20.1.5 Kipsi... 129 20.1.6 Pasute... 130 20.1.7 Sataman jätehuolto... 131 20.1.8 Jätteiden hyötykäyttö... 132 20.2 Loppusijoitus toimipaikalla... 135 20.2.1 Vaarallisen jätteen kaatopaikka... 136 20.2.2 Sivukivialueet... 137 20.2.3 Rikastushiekka-altaat... 139 20.2.4 Mustin rikastushiekka-alueen vesiallas... 142 20.2.5 Kipsin läjitysalue... 143 20.2.6 Oulunlampi... 147 20.2.7 Pasutteen läjitysalue... 147 20.2.8 Läjitysalueiden käyttö ja hoito... 150 20.3 Jätteiden haitallisuuden vähentäminen ja hyötykäytön lisääminen... 152 20.4 Kaivannaisjätteen jätealueiden vakuus... 155 21 PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PARHAAN KÄYTÄNNÖN SOVELTAMINEN (BEP)... 156
Sivu 6 21.1 Kaivos... 156 21.2 Rikkihappotehtaat... 157 21.3 Typpihappotehdas... 158 21.4 Lannoitetehdas... 159 21.5 Fosforihappotehdas... 159 22 ARVIO PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISTOIMIEN RISTIKKÄISVAIKUTUKSISTA... 160 23 DIREKTIIVILAITOSTA KOSKEVAT LISÄTIEDOT... 161 23.1 Perustilaselvitys... 161 24 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 162 24.1 Vaikutuksen yleiseen viihtyisyyteen ja ihmisten terveyteen... 162 24.2 Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin sekä rakennettuun ympäristöön... 162 24.3 Vaikutukset vesistöihin... 162 24.3.1 Sulfaatinpoistosuunnitelma... 167 24.3.2 Kolmisopen kunnostus... 168 24.4 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen... 168 24.5 Ilmapäästöjen vaikutukset... 170 24.5.1 Fluorin laskeumamittaukset... 171 24.6 Vaikutukset pohjaveteen ja maaperään... 174 24.7 Melun ja tärinän vaikutukset... 175 24.8 Maisemavaikutukset... 177 24.9 Vaikutukset luonnonympäristöön ja eläimistöön... 177 25 TARKKAILU JA RAPORTOINTI... 179 25.1 Käyttötarkkailu... 179 25.2 Päästötarkkailu... 180 25.2.1 Jätevedet... 180 25.2.2 Pohjavedet... 184 25.2.3 Ilmapäästöt... 184 25.2.4 Melu... 188 25.2.5 Tärinä... 188 25.2.6 Jätteiden ja jätehuollon tarkkailu... 189 25.3 Tarkkailusuunnitelma... 189 25.4 Vaikutustarkkailu... 190 25.5 Mittausmenetelmät ja laitteet sekä laadunvarmistus... 191 25.5.1 Päästöt vesiin... 192 25.5.2 Ilmapäästöt... 192 25.6 Raportointi ja tarkkailuohjelmat... 193 26 VAHINKOARVIO... 195 27 ESITETYT MUUTOKSET LUPAAN JA SEN MÄÄRÄYKSIIN... 196 28 HAKEMUKSEN LIITTEET... 199 29 HAKIJAN ALLEKIRJOITUS... 203
Sivu 7 4 VOIMASSA OLEVAT YMPÄRISTÖLUPA-, VESILUPA- TAI MUUT PÄÄTÖKSET JA SOPIMUKSET Toiminta sijoittuu Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan kaivos- ja teollisuusalueelle, jolle on olemassa seuraavat luvat: Kemphos Oy:lle (nykyisin Yara Suomi Oy) on myönnetty ympäristölupa 6.10.2006 79/06/2 (Dnro ISY-2004-Y-272) ja valituksen jälkeen Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään nro. 07/038771, annettu 7.11.2007 (Dnro 0213-02131/06/5399) ratkaissut asian muuttamalla ympäristöluvan määräyksiä 26 ja 68. Kemphos Oy:lle (nykyisin Yara Suomi Oy) on myönnetty ympäristölupa rikkihappotehtaiden ja voimalaitoksen tuotannon lisäämiseen ja jäähdytysveden oton lisäykselle 28.11.2007 (Dnro ISY-2007-Y-61). Kemphos Oy:lle (nykyisin Yara Suomi Oy) on myönnetty ympäristölupa apatiittirikasteen kuivauslaitokselle 4.3.2009 (Dnro ISY-2008-Y-233). Yara Suomi Oy:lle on myönnetty ympäristölupa kipsijätteen jäteluokituksen poistamiseen siltä osin kun kipsiä hyödynnetään tuotteena tai tuotteen osana vanhentamisprosessin jälkeen 11.11.2010 (Dnro ISAVI/198/04.08/2010). Yara Suomi Oy:lle on annettu ympäristölupapäätös pasutteen jäteluokituksen poistamisesta ympäristöluvasta (ISY-2004-Y-272) siltä osin, kun pasute toimitetaan asiakkaalle käytettäväksi teollisessa tuotannossa laillisena ja asiakasteollisuuden teknisten vaatimusten mukaisena raaka-aineena, tuotteena tai tuotteen osana (Dnro ISAVI/69/04.08/2011). Yara Suomi Oy:lle on myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa Saarisen apatiittikaivokselle sekä toiminnan ja töiden aloittamiselle 9.8.2012 (Dnro ISAVI/92/04.08/2011). Yara Suomi Oy:lle on annettu ympäristölupapäätös Mustin rikastushiekka-alueen vesialtaan laajennuksen vaikutusta Kolmisopen ja Syrjänlammen tilaan koskevasta selvityksestä 9.8.2012 (Dnro ISAVI/113/04.08/2011). Vaasan hallinto-oikeuden päätös (6.3.2014, päätös nro 14/0090/2) lupapäätöksen muutoksesta. Yara Suomi Oy:lle on annettu päätös ympäristöluvan muutoksesta koskien kipsin läjitysalueen laajentumista ja toiminnan aloittamislupa 27.6.2013.(Dnro ISAVI/91/04.08/2012) Yara Suomi Oy:lle on annettu päätös ympäristöluvan muutoksesta, joka koskee kaivoksen Ansanmäen ja Itäläjityksen sivukivialueiden laajentamista, Sikopuron siirtämistä ja toiminnan aloittamislupaa muutoksen hausta huolimatta. 19.2.2015 (ISAVI/2576/2014). Päätös on Vaasan hallinto-oikeudessa käsiteltävänä valituksien johdosta. Kaivoslupa (KL2012:0003) Lisäksi toimipaikalla on voimassa oleva lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus (numerotunnukseltaan 0295630000).
Sivu 8 5 TIEDOT KIINTEISTÖISTÄ Toimipaikan tehdas- ja kaivostoiminnot sijoittuvat kiinteistöille 749-405-33-7 ja 749-405-33-8. Kyseiset kiinteistöt ovat Yara Suomi Oy:n omistuksessa. Lisäksi toiminnanharjoittaja omistaa useita kiinteistöjä ja määräaloja toimipaikan ympäristössä. Toiminnanharjoittajan omistamien kiinteistöjen rajat sekä kiinteistöt ja määräalat on esitetty liitteissä 5.1 ja 5.2. 6 SIJAINTIPAIKKA, YMPÄRISTÖOLOSUHTEET, YMPÄRISTÖN LAATU, ASUTUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE 6.1 Sijaintipaikka Siilinjärven kaivos- ja tehdasalue on pohjois-etelä suunnassa, 2 3 km leveä ja noin 12 km pitkä sekä noin 4 000 ha laaja Yara Suomi Oy:n omistuksessa oleva alue. Tehdasalue on toimipaikan kaakkois-/eteläosassa kantatien 75 (Nilsiäntie) ja Juurusveden Laukanrannan välissä. Tien pohjoispuolella sijaitsevat apatiittikaivos, rikastamo sekä kipsin ja sivukiven läjitysalueet. Kuvassa 1 on esitetty toimipaikan sijainti kartalla. Rautatie Joensuuhun kulkee kipsin läjitysalueen länsi-puolelta ja kaivoksen itäpuolelta. Raasion ja Mustin rikastushiekan läjitysalueet ovat alueen pohjoisosassa. Alueen (kaivoksen) länsipuoli rajoittuu Sulkavanjärveen. Apatiittiesiintymä on 16 km pitkä, enimmillään 700 metriä leveä ja sen tunnettu syvyys on 800 m. Siilinjärven kirkonkylän keskustaajama sijaitsee noin 3 km:n etäisyydellä lähimpien teollisuusalueen rakennusten ja kaivosalueen sivukivikasojen lounaispuolella. Kaivos- ja tehdasalueen länsipuolella on Kolmisopen, pohjoispuolella Koivumäen ja idässä Heinämäen sekä etelässä ja kaakossa Kuuslahden kylät. Kirkonkylän taajamassa asuu liki 10 000 asukasta ja kylien asukasluku on noin 1 000.
Sivu 9 Kuva 1. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan sijainti. Sulkavanniityn asuinalue on 0,8 km:n ja lähimmät yksittäiset asuinrakennukset ovat noin 0,5 km:n etäisyydellä kipsin läjitysalueesta. Rikastamolta ja pasutteen läjitysalueelta on matkaa lähimpiin asuntoihin noin 0,6 km. Raasion rikastushiekka-altaan etelä-, länsi- ja pohjoispuolella on asuinrakennuksia muutaman sadan metrin etäisyydellä. Myös Mustin altaasta noin 0,5 km:n päässä on asutusta. Tehdas- ja kaivostoimintojen sijainnit esitetään kuvassa 2 ja kuvassa 3 ja liitteissä 6.1 ja 6.2 kartoissa.
Kuva 2. Tehdastoiminnot. Sivu 10
Sivu 11 Kuva 3. Rikastamon alue. 6.2 Maaperä ja maasto Toimialueen maasto on mäkistä. Alueen eteläosassa maasto kohoaa tasolle +140 m ja rikastushiekka-alueen itäpuolella tasolle +140 - +150 m. Kaivoksen itäpuolella Kuusimäki ja Jaakonmäki ja pohjoispuolella Ansanmäki ovat tasolla +160 m. Sulkavanjärven pinnan taso on +84,9 m ja Kuuslahdessa +81,8 m. Alueen maaperä muodostuu pääasiassa kalliosta, hienoainespitoisesta moreenista sekä muista hienorakeisista kerrostumista. Maaperä on yleisesti huonosti vettä läpäisevää. Pohjavedenpinnan korkeudet vaihtelevat valuma-alueiden latvaosien yli + 100 m:sta Juurusveden ja Sulkavanjärven ranta-alueiden tasoon +82 - +95 m. Kaivosalueella sijaitsee viisi valuma-aluetta. Pohjois-eteläsuuntaisen vedenjakajan itäpuolelta pinta- ja pohjavedet virtaavat Juurusveteen ja länsipuolella Sulkavanjärveen. 6.3 Vesistöt ja valuma-alueet Kaivos- ja tehdasalue sijaitsee Vuoksen vesistöalueen Nilsiän reitin valuma-alueella (4.6). Kaivosalueen itäpuolella, etelään tehdasalueen poikki kulkee vedenjakaja, jonka itäpuolen
Sivu 12 alueet kuuluvat Juurusveden valuma-alueeseen (nro 04.61, valuma-alue 975,18 km 2 ) ja länsipuoliset alueet Siilinjoen valuma-alueen (nro 04.65, valuma-alue 149,83 km 2 ) vedenjakaja-alueeseen. Alueen pohjoisosa on Siilinjoen valuma- alueen ja Naarvanjoen valuma-alueen (4.59) vedenjakaja-aluetta. Kaivosalue sijoittuu Vuoksen vesistöalueen Nilsiän reitin valuma-alueeseen kuuluvien Juurusveden ja Siilinjoen valuma-alueen vedenjakajaalueelle. Tarkemmin eriteltynä kaivosalue sijoittuu neljälle eri valuma-alueelle Juurusvesi (04.611), Ventojoki (04.614), Siilinjoki (04.651) ja Koivusenjoki (04.653) (Kuva ). Toimipaikan lähialueen vesien ekologinen tila on kuvattu kuvassa 4. Sulkavanjärven ekologinen tila vuonna 2013 on arvioitu olevan välttävä ja Juurusveden ekologinen tila hyvä. Siilijärven ekologinen tila on ollut 2013 tyydyttävä. (Lähde: Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu: Vesikartta) Kuva 4. Järvien ja jokien ekologinen tila vuosina 2008 ja 2013. (Kuva- ja kartta-aineisto osittain ymparisto.fi sivuilta: Vesikartta 26.2.2015) Toimipaikka johtaa jätevesiä Kuuslahteen kahdesta eri purkupisteestä. Tehdasalueen jätevedet johdetaan kemiallisen puhdistamon kautta Kuuslahteen. Rikastamolta vesikierron ylitevedet johdetaan Sikopuron puhdistamon kautta Sikopuroon ja sitä kautta edelleen Kuuslahteen. Lisäksi alueelta johdetaan hulevesiä Sulkavanjärveen kolmesta purkupisteestä. Tehdasalueen ja kipsinläjitysalueen ympäristön hulevedet johdetaan Sulkavanojaa pitkin Särkilahteen. Rikastamon ympäristön hulevedet (öljynerotuskaivojen ja laskeutusaltaiden kautta) lasketaan Pirttilahteen. Oulunlampeen tulevat valumavedet johdetaan Sulkavanjärvenojaa pitkin Sulkavansalmeen. Lisäksi Raasion ja Mustin rikastushiekka-alueiden patojen läpi suotautuvat suotovedet päätyvät pintavesinä Aitapuroon, Syrjänlampeen, Syrjänjokeen, Rötikönpuroon, Perkkiönpuroon, Kolmisoppeen, Kolmisopenjokeen ja edelleen Sulkavanjärveen. Pieniä määriä suotovesiä suotautuu myös Mustin rikastushiekka-altaan itäpuolelle Pitkänlampeen.
Sivu 13 Läheisiä järviä käytetään myös jäähdytys- ja raakavesilähteinä. Kuvassa 5 on esitetty valumaalueet ja niiden rajat. Luvussa on 14 kerrottu toimipaikan vesien johtamiset, luvussa 18.1. päästöt vesistöihin ja luvussa 24.3. toiminnan vaikutukset vesistöihin. Kuva 5. Valuma-aluee
Sivu 14 6.4 Pohjavedet Toimipaikalla tai sen ympäristössä ei ole tärkeitä ja muuhun vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita eikä laajoja yhtenäisiä pohjavesiesiintymiä. Kuvassa 6 ja liitteessä 6.4 on esitetty toimipaikan lähimmät luokitellut tärkeät pohjavesialueet. Alueen pohjavesimuodostumat ovat lähinnä kallio- ja moreenimäkien jakamia pienialaisia maapohjavesiesiintymiä, joissa pohjaveden virtaus on hienorakeisesta moreenimaalajista johtuen hidasta. Pohjaveden virtaussuunnat noudattelevat pääosin maaston muotoja ja virtaussuunnat ovat pitkälti pintavesien kaltaisia. Kuva 6. Toimipaikan läheiset vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet ja pohjaveden muodostumisalueet.
Sivu 15 Pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee valuma-alueiden latvaosien yli +100 metristä (mpy) Juurusveden ja Sulkavanjärven ranta-alueiden tasolle +82 - +95 m (mpy). Toimipaikan ja sen lähiympäristön pohjaveden tilaa seurataan säännöllisesti pohjavesiputkista ja kaivosta keväisin ja syksyisin. Pohjaveden tarkkailupisteet on esitetty karttapohjaisesti liitteessä 25.3. Tarkkailutuloksia kuluneelta lupakaudelta on tarkemmin kerrottu luvussa 18.3. Toimipaikan ympäristössä pohjaveden käyttö on hyvin vähäistä. Lähialueen asutusalueet on pääasiassa liitetty vesiosuuskuntien talousvesiverkostoihin. 6.5 Luonnonympäristö ja eläimistö Siilinjärven alue kuuluu Pohjois-Savon eliömaakuntaan ja sijaitsee kasvimaantieteellisesti eteläboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen osa-alueella. Siilinjärvi sijaitsee Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä, mutta hyvin lähellä Pohjanmaa-Kainuu vyöhykkeen rajaa. Siilinjärven alueen kallioperä on ravinteikasta ja kasvillisuus alueella onkin erityisen rehevää. Sillinjärvi sijaitsee myös keskeisesti Pohjois-Savon Kuopion lehtokeskuksen alueella. Kuopion lehtokeskuksen alueella yleisimmät metsätyypit ovat lehtomainen ja tuore kangas. Lehtometsiä esiintyy poikkeuksellisen runsaasti. Siilinjärven alueen luontoa monipuolistaa myös idästä saapuva harjujakso, joka haarautuu Siilijärven kirkonkylän kohdalla kohti Maaninkaa ja Iisalmea kulkeviksi erillisiksi harjuiksi. Harjualueiden luonto on selvästi lehtoja ja lehtomaisia kankaita karumpaa. Siilijärven alueen metsistä merkittävin osa on kuusi- ja sekapuumetsiä. Alue on pinnanmuodoiltaan kumpareista ja metsät ovatkin usein rinnemetsiä. Soita on seudulla verrattain vähän ja ne ovat pienialaisia. Saarisenjärven länsireunalta havaittiin alueella vuonna 2002 ja 2003 tehdyissä selvityksissä soikkokaksikoita. Soikkokaksikko on kämmekkälaji, joka suojeltu ja uhanalaisuusluokitukseltaan alueellisesti uhanalainen. Kesällä 2013 soikkokaksikkoesiintymän alue tarkastettiin. Esiintymä sijaitsee puoliavoimessa hieskoivuvaltaisessa metsikössä. Esiintymältä löydettiin 18 soikkokaksikkoyksilöä, joista neljä oli kukkivia. Edellisvuotisia kukkavanoja ei alueella havaittu. Esiintymä sijoittui luoteesta Saarisenjärvelle laskevaan notkelmaan, jossa puusto oli muuta lähiympäristöä avoimempaa. Eläimistö Siilinjärven seutu sijaitsee eliömaantieteellisesti Etelä-Suomen vyöhykkeen ja Kainuun rajalla. Tämä merkitsee yhtäältä eteläisen eläinlajiston ja toisaalta havumetsävyöhykkeen sydänalueiden eläimistön esiintymistä samoilla alueilla. Siperialaisen havumetsävyöhykkeen eläimistön edustaja on esim. liito-orava. Toimipaikan ja sen lähialueiden eläimistö on
Sivu 16 monipuolinen huolimatta monenlaista häiriötä tuottavasta kaivostoiminnasta ja asutuksen läheisyydestä. Alueella ei ole tehty kattavia eläimistöinventointeja liito-oravaa lukuun ottamatta. Liito-oravan osalta viimeisimmät inventoinnit tehtiin sivukivialueiden laajennushankkeen YVA:ssa vuonna 2013. Tuolloin inventoinnit kohdistuivat Ansanmäen, Kuusimäen ja Pirttilahden alueille. Kaikilta kolmelta alueelta löytyi liito-oravareviirit. Toiminnanharjoittaja haki vuonna 2014 Pohjois-Savon ELY-keskukselta poikkeuslupaa liitooravan suojelumääräyksistä sivukiven läjitysalueiden laajennusten osalta (Ansanmäki ja itäläjitys. Toiminnanharjoittaja sai poikkeusluvan, koska näiden kahden alueen osalta ei nähty, että ne vaikuttaisivat lajin suojelutasoon alueella. Siilinjärvellä ja toimipaikan läheisyydessä on useita liito-oravareviireitä. Riistanhoitoyhdistyksen mukaan hirvinaaraat suosivat kaivosalueen lähimaastoja hyvinä lisääntymisalueina niiden turvallisuuden ja runsaiden ravintovarojen ansiosta. Kaivosalueella on myös useita ilveksiä ja suurpedoista alueella on myös havaintoja viime vuosilta karhusta, susista ja ahmoista. Kaivoksen rikastushiekka-altaista on muodostunut Sisä-Suomen yksi monipuolisimmista lintualueista. Alueen pesimälinnustoon kuuluvat yleisesti vesi- ja lokkilinnut. Lokeista yleisimpinä lajeina nauru-, kala- ja pikkulokki. Vesilinnuista tyypillisiä pesimälajeja allasalueilla ovat telkkä, tavi, haapana, jouhisorsa ja sinisorsa. Allasalueet tarjoavat ravintoa petolinnuille ja vuosittaiseen pesimälajistoon kaivosalueella tai sen läheisyydessä kuuluvat mm. tuulihaukka, nuolihaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, huuhkaja ja suopöllö. Erityisesti loppukesästä ja alkusyksystä altaat keräävät suuria määriä levähteleviä ja ruokailevia muuttolintuja puoleensa. Pesimättömiä kurkia alueelta on laskettu parhaimmillaan yli 550 yksilöä. Myös vesilintuja kerääntyy altaille suuria määriä mm. taveja laskettiin vuonna 2014 parhaimmillaan 1065 yksilöä ja jouhisorsia lähes 200 yksilöä. Laajoilla allasalueilla viihtyy myös runsaasti kahlaajia. Sirrit, viklot ja tyllit ovat parhaiten edustettuina kahlaajista. Sirreistä yleisimmät ovat suo- ja pikkusirri. Vuosittain havaitaan myös iso-, pulmus- ja kuovisirrejä. 6.6 Kaavoitustilanne Kuvassa 7 on esitetty ote Kuopion seudun maakuntakaavasta (Ympäristöministeriön 3.7.2008 vahvistama). Kaivosalue on merkitty teollisuus- ja kaivostoiminta-alueeseen EK 13.804 sekä kaivos- ja teollisuustoimintojen alueeseen EK/T 13.805. Tehdasalue on maakuntakaavassa kaavoitettu Teollisuus- ja varastoalueeksi (T/kem 13.803), jolla on/jolle saa sijoittaa merkittävän vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan tuotantolaitoksen. Ympärillä oleva teollisuusalue on kaavassa Teollisuus- ja kaivostoimintojen alue (T/Ek 13.800). Lisäksi tehdasalueen ympärillä on suojavyöhyke merkinnällä sv-1 13.803. Kuopion seudun maakuntakaava on liitteessä 6.3.
Sivu 17 Kuva 7. Maakuntakaavamerkinnät toimipaikalla. Siilinjärven kunnan kaavoituskatsauksessa ja kaavoitusohjelmassa 2015 on esitetty Kuuslahden ja Juurusveden yleiskaavan laadinnasta. Kaavoitusohjelmassa kerrotaan, että Juurusveden rantayleiskaavoitus ja Kuuslahden kyläalueen yleiskaavoitus käynnistettiin yhtenä kaavatyönä vuoden 2014 keväällä. Vireillä olevasta yleiskaavasta mainitaan näin Siilinjärven kunnan www-sivuilla: Juurusvesi-Kuuslahti alueella on vireillä oikeusvaikutteisen kylä- ja rantayleiskaavan laatiminen. Kaavatyön tavoitteena on osoittaa Juurusveden rantarakentaminen ja
Sivu 18 Kuuslahden kylärakentaminen emätilaselvitykseen perustuen suoraan yleiskaavalla toteutettavaksi. Yleiskaava-aluetta rajaa idässä kunnan raja, lännessä lentokentän ja Jälän alueet sekä Siilinjärven kirkonkylä lähialueineen. Pohjoisessa Kuuslahden kylä sisältyy yleiskaava-alueeseen. Yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä 4.4.-5.5.2014. Kunnanhallitus hyväksyi 10.11.2014 yleiskaavan tavoitekartan kaavaluonnoksen laatimista varten. Yleiskaavaluonnos on tarkoitus saada nähtäville vuoden 2015 alkupuolella. (http://www.siilinjarvi.fi/kunta/fi/asuminen_ja_rakentaminen/kaavoit us/yleiskaavat/vireilla_olevat_yleiskaavat.php 3.3.2015) Tässä hakemuksessa esitetyt uudet toiminnot sijoittuvat maakuntakaavassa teollisuus- ja kaivostoiminta-alueille. 6.7 Luonnonsuojelualueet Toimipaikan lähialueilla ei ole suojelukohteita. Lähimmät suojelualueet ovat lintujensuojeluohjelmaan kuuluva Kevätön -järvi 4,5 km länteen/lounaaseen sekä Natura 2000 -alueverkostoon kuuluvat Hirvisuo ja Eitikansalon suot 6,5 km ja 7 km kaivospiiristä pohjoiseen ja koilliseen. Kyseisiin alueisiin toiminnalla ei ole vaikutusta. Kaivosalueen itäpuolella, n. 4 km etäisyydellä sijaitsee Sänkimäki - Pohjois-Sänkimäen valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Liitteessä 6.5 on esitetty karttapohjaisesti toimipaikan lähimmät suojelualueet. 6.8 Ilman laatu Toimipaikan tuotantolaitosten ilmapäästöt ovat lupakaudella vähentyneet. Toiminnasta aiheutuvia fluori-, typpi-, rikki- ja pölykuormitusta seurataan jatkuvatoimisesti toiminnanharjoittajan toimesta. Kaivoksen päästöt koostuvat lähinnä hiukkasista, jotka sisältävät mm. fluoria. Kaivostoiminnassa pölyä joutuu ilmaan eniten rikastushiekka-altailta (erityisesti Mustin altaalta), tiestöstä liikenteen nostattamana ja louhintaräjäytyksistä avolouhoksilta. Laitosten toiminnasta aiheutuvat ilmapäästöt tarkemmin esitelty luvussa 18.2. Ympäristöluvan määräysten mukaisesti toimipaikan ympäristössä tehtiin myös laskeumamittauksia fluorin osalta lupakauden aikana vuosina 2004-2006 ja vuonna 2013. Tarkemmin fluorin laskeumatarkkailusta luvussa 24.5.1 ilmapäästöjen vaikutukset. Lupakauden (2004-2014) aikana ilmanlaatua on seurattu Siilinjärvellä vuosina 2003-2006 yhteistyössä Kuopion kaupungin alueellisten ympäristönsuojelupalvelujen kanssa. Vuonna 2006 Siilinjärven ilmanlaatu oli valtaosaltaan hyvä. Ilmanlaatuindeksin avulla kuvattuna keskustaajaman ilmanlaatu oli pääosan vuotta hyvä. Ilmanlaatu oli luokiteltavissa erittäin
Sivu 19 huonoksi 0,01 % ajasta, huonoksi 0,1 % ajasta, välttäväksi 2 %, tyydyttäväksi 12 % ajasta, ja hyväksi 86 % ajasta. Indeksin avulla kuvattuna ilmanlaatu oli heikointa huhtikuussa. Vuonna 2005 ei tehty ilmanlaatu mittauksia Siilijärvellä lainkaan. Vuoden 2004 ilmanlaaturaportissa todetaan, että mittaustulosten perusteella myös Siilinjärven keskustaajamassa ilmanlaatuun vaikuttaa eniten tieliikenne. Kemphos Oy:n (nykyinen Yara Suomi Oy) tuotantolaitosten ja öljykäyttöisten lämpökeskusten vaikutus keskustaajaman ilmanlaatuun on vähäinen. Liitteessä 6.6 on esitetty Kuopion ja Siilinjärven ilmanlaaturaportti vuodelta 2006. Toiminnanharjoittaja liittyi uudelleen Kuopion alueen ilmanlaadun yhteistarkkailuun vuodesta 2015 alkaen. Erillisiä ilmanlaatumittauksia on tehty lupakauden aikana muutamia. Ilmatieteen laitos teki kaivosalueella ilmanlaatumittauksia 2006 ja 2012. Tutkimukset keskittyivät hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin. Mittausraportit on esitetty liitteissä 6.7 ja 6.8 Mittauksia tehtiin kahdessa eri pisteessä: Varpasenpään mittauspiste sijaitsee Mustin rikastushiekka-altaalta n. 1,5 km pohjoiseen ja Pahkamäen piste n. 800 m itään. Vuoden 2012 raportissa todetaan, että ilmanlaatu oli hengitettävien hiukkasten osalta Varpasenpäässä hyvää 64 %, tyydyttävää 27 % ja välttävää 11 % päivistä. Ilmanlaatu oli Varpasenpäässä huono neljänä päivänä (2 % päivistä). Huonon ilmanlaadun päivät olivat 12.5., 16.7., 8.8. ja 8.10.2012. Varpasenpäässä hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrattavat vuorokausipitoisuudet olivat koko jaksolla suurimmillaan 40 % ohjearvosta. Pahkamäessä ilmanlaatu oli hyvää 91 % ja tyydyttävää 9 % päivistä. Huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun päiviä ei Pahkamäessä esiintynyt. Hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrattavat vuorokausipitoisuudet olivat Pahkamäessä suurimmillaankin alle 30 % ohjearvosta. Lisäksi raportissa mainitaan, että kummassakaan mittauspisteessä ei hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden raja-arvotaso ylittynyt. Varpasenpäässä korkein vuorokausipitoisuus mittausjaksolla oli 28 μg/m³ ja Pahkamäessä 26 μg/m³. Näistä tuloksista on pääteltävissä, että vuorokausiraja-arvon ylittyminen kalenterivuoden pituisella mittausjaksolla ei olisi ollut kummassakaan mittauspisteessä todennäköistä. Mittaustuloksista oli myös arvioitavissa, että vuosiraja-arvo olisi alittunut selvästi kalenterivuoden jaksolla. Mittausjaksolta 2.5. - 5.11.2012 laskettu hengitettävien hiukkasten tuntipitoisuuksien keskiarvo oli Varpasenpäässä 8 μg/m³ ja Pahkamäessä 7 μg/m³. Kalenterivuoden pituisen jakson hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskeva raja-arvo on 40 μg/m³. Toimipaikan sääoloja voidaan tarkkailla nykyään paremmin, kun toimipaikalle asennettiin oma sääasema vuoden 2013 lopulla. Sääasema mittaa lämpötilaa, tuulen suuntaa ja nopeutta, ilmanpainetta sekä sademäärää. Asema sijoitettu apatiitin kuivauslaitoksen katolle.
Sivu 20 6.9 Melu ja tärinä Lyhytaikaista melua ja tärinää aiheutuu louhintaräjäytyksistä. Räjäytyksiä toimipaikalla tehdään 1-2 kertaa viikossa. Räjäytysten aikana mitataan tehdasalueen konttorirakennuksessa tärinää. Lisäksi siirrettävillä mittalaitteilla mitataan 2-3 lähialueen kiinteistössä ilmanpainetta sekä tärinää. Louhintaräjäytysten aiheuttaman tärinän ja paineaallon ilmanpainemittauksia on tehty kaivoksella vuodesta 1988 lähtien. Mittaustulosten perusteella voidaan todeta, että tärinästä aiheutuvia raja-arvon ylityksiä on havaittu vain yksittäisissä tapauksissa tehdasalueen mittauspisteessä. Ilmanpainemittauksista saadut arvot ovat olleet selvästi pienempiä kuin vertailuarvot, joista voi aiheutua vahinkoa rakennuksille. Toiminnoista aiheutuvaa melua on mitattu toimipaikalla useaan otteeseen myös lähimpien kiinteistöjen alueilta. Alueen melumallia on päivitetty uusien toimintojen osalta. Melumalli koko toimipaikan osalta huomioiden lisäksi tässä hakemuksessa esitetyt uudet toiminnot on päivitetty lupahakemusta varten. Selvitysten perusteella toiminnoista aiheutunut melu ei ole ylittänyt luvassa esitettyjä päivä- tai yöaikaisia melun keskiäänitasoa lähimpienkään kiinteistöjen osalta. Erittäin hiljaisissa ympäristöolosuhteissa ja vähän ääntä vaimentavissa sääolosuhteissa läjitystoiminnan ääni on kuultavissa muutamien kilometrien etäisyydellä. Erittäin hiljaisia ympäristöolosuhteita ei Siilinjärven keskusta- ja asuntoalueilla esiinny edes yöaikaan mm. vilkkaan liikenteen vuoksi. Tarkemmin meluun ja tärinään liittyviä mittauksia, tuloksia ja raportteja on esitetty luvussa 18.4. 6.10 Liikenne Toimipaikka sijaitsee kantatie 75 varrella n. 4 km Siilinjärven kirkonkylältä Nilsiän suuntaan. Tehdastoimintojen parkkialue sijaitsee kantatien itäpuolella. Kaivos sijaitsee tehdasalueesta noin 1,5 kilometriä pohjoiseen. Liikenne tehdasyksiköihin ohjataan tehdasportin kautta. Tehtaiden ja kaivoksen välillä on yhdystie (Kaivoksentie), jota pitkin kaikki ulkoinen liikenne kaivokselle tapahtuu. Kantatien 75 liikennemäärä on toimipaikan liittymän kohdalla noin 5 500 ajoneuvoa vuorokaudessa (vuosi 2007, lähde Pohjois-Savon ELY-keskus, tiehankkeet https://www.elykeskus.fi/web/ely/ely-pohjois-savo-tiehankkeet-kantatie-75-kemiran-yaran-liittyman-kohta ). Raskaan liikenteen osuus on noin 6 %. Kantatien ylittävää liikennettä on vuoden 2007 laskennoissa ollut 270 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskasta liikennettä noin 37 %. Toimipaikan ratapiha sijaitsee tehdastoimintojen eteläpuolella.
Sivu 21 Vuonna 2014 tehtaalle saapui tai tehtaalta lähti keskimäärin 39 maantiekuljetusta ja 153 rautatievaunua vuorokaudessa. Ajoneuvoliikenne on ympärivuorokautista. Rautatieliikenne tapahtuu pääosin päiväsaikaan. Sataman käyttöaste on kasvanut viimeisinä vuosina ja vuonna 2014 satamassa kävi kaikkiaan 58 alusta. Tarkemmin toimipaikan liikenteestä, liikennemääristä ja liikennejärjestelyistä on esitetty luvussa 16. 6.11 Ympäristöä kuormittavat muut toiminnot alueella Toimipaikalta 3,5 km etelään Jynkänniemessä sijaitsee Siilinjärven kunnan jätevedenpuhdistamo, joka johtaa käsitellyt jätevedet Juurusveteen. Juurusveden yhteistarkkailussa tarkastellaan sekä toiminnanharjoittajan että kunnan jätevedenpuhdistamon vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Tarkemmin vesistövaikutuksista on kerrottu luvussa 24.3. Kaivoksen alueella, Raasiossa sijaitsee Raasion ampumaurheilukeskus, jonka toiminta on ympäristöluvallista. Toiminnasta aiheutuu paikallisesti lähinnä meluhaittaa. Lisäksi toimipaikan läheisyydessä on mm. ympäristöluvallisia eläinsuojia. 7 RAJANAAPURIT SEKÄ MUUT ASIANOSAISET Tehdastoimintojen lähimmät asutut kiinteistöt sijaitsevat Kuuslahdessa, noin 0,4 km pasutealueesta pohjoiseen. Kaivoksen Ansanmäen läjitysalueen laajennusten lähimmät asutut kiinteistöt sijaitsevat Murtomäentien varressa, noin 0,5 km Ansamäeltä luoteeseen. Itäläjityksen laajennusalueiden lähimmät asuinkiinteistöt ovat alle 0,5 km Itäläjitykseltä etelään. Saarisen louhoksen lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat n. 0,8 km louhoksesta itään. Rajanaapureiden kiinteistöt ja kiinteistöjen omistajat (ml. vesialueiden omistajat) on esitetty liitteissä 7.1 ja 7.2 8 YLEISKUVAUS TOIMINNASTA Siilinjärven toimipaikalla toimivat liiketoimintayksiköt ovat fosforihappoliiketoiminta päätuotteena fosforihappo, lannoiteliiketoiminta päätuotteena lannoitteet, prosessikemikaalit päätuotteena tekninen typpiliuos ja kiilleliiketoiminta päätuotteena kiilletuotteet. Tuotantotoiminta Siilinjärvellä on alkanut vuonna 1969 ja alueella olevan fosforiesiintymän hyödyntäminen vuonna 1979.
Sivu 22 8.1 Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan tuotannon raaka-ainepohja perustuu Siilinjärven kaivoksen fosforiin, toimipaikalle tuotavaan pyriittiin tai muuhun vastaavaan rikin raakaaineeseen sekä muihin tuontiraaka-aineisiin. Päätuotannon yhteydessä syntyvien sivutuotteita hyödynnetään tuottamalla mm. maanparannusaineita, kalliomurskeita ja raakaaineita eri sovelluksiin. Tuotantotoiminta toimipaikalla jakaantuu kaivostoimintaan (BU Mining) sekä tehdastoimintoihin (Upstream), joka koostuu rikkihappo-, typpihappo- ja energia-, fosforihappo- ja lannoitetuotannosta. Kuvassa 8 on esitetty Siilinjärven toimipaikan toimintamalli. Kuvassa 9 on kuvattu toimipaikan tuotantomäärät vuosina 2009-2014. Taulukossa 1 on toimipaikan tuotantomäärät 2014 sekä esitetyt uudet enimmäistuotantomäärät toiminnoittain. Lisäksi toimipaikalla toimii LKAB Minerals Oy, joka vastaa kiilleliiketoiminnasta. Toimipaikan aluekartta ja toimintojen sijainnit on esitetty liitteissä 6.1 ja 6.2. Kuva 8. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan toimintamalli.
Sivu 23 Kuva 9. Siilinjärven toimipaikan tuotteiden tuotantomäärät vuosina 2009-2014. Taulukko 1. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan tuotantomäärät vuonna 2014 ja enimmäistuotanto. Muutoksella on esitetty tuotantomäärän muutosta nykyisen ympäristöluvantuotantomääriin. *) Kokonaislouhintamuutos on esitetty 2006 luvan määrään ja **) rikkihapon enimmäistuotantomäärä on lupapäätöksen (ISY-2007-Y-61) mukainen. Tehdaslaitos Tuotanto Tuotanto 2014 (t/a) Enimmäistuotanto (t/a) nykyisessä luvassa Esitetty enimmäistuotanto (t/a) Muutos (%) Kaivos avolouhos Kokonaislouhinta* 32 250 000 15 000 000 34 800 000 + 132 % Omaan rakentamiseen murskattu kiviaines 800 000 Käytön mukaan Murskeet (toimitettavat) Käytön mukaan 0 % Kaivos rikastamo Apatiittirikaste 946 234 900 000 1 100 000 + 22 % Kalsiitti 42 023 10 000 100 000 0 % Biotiittituotanto Biotiittituote 120 000 120 000 0 % Rikkihappotehtaat Rikkihappo (H 2 SO 4 )** 742 216 800 000 850 000 + 6 % Typpihappotehdas Typpihappo (HNO 3 ) 149 264 150 000 165 000 + 10 % Fosforihappotehdas Fosforihappo (P 2 O 5 ) 270 128 300 000 350 000 + 17 % Fluoripiihappo (H 2 SiF 6 ) 19 000 19 000 0 % Lannoitetehdas Lannoitteet 428 775 500 000 500 000 0 % AN-liuos 55 745 80 000 80 000 0 % Ammoniakkivesi 56 176 70 000 70 000 0 % Taulukossa 2 on esitetty LKAB Minerals Oy:n kiilleliiketoiminnan tuotteet ja tuotanto.
Sivu 24 Taulukko 2. LKAB Minerals Oy:n (Kiilleliiketoiminta) tuotantomäärät vuonna 2014 ja esitetty enimmäistuotanto. Tehdaslaitos Tuotanto Tuotanto 2014 (t/a) Enimmäistuotanto (t/a) nykyisessä luvassa Esitetty enimmäistuotanto (t/a) Muutos (%) Kiilletuotetehdas Kiilletuotteet (LKAB) 11 973 20 000 30 000 + 50 % 8.2 Kaivos Apatiittimalmin louhinta ja rikastaminen aloitettiin Siilinjärven louhoksella vuonna 1979. Syksyllä 2012 avattiin Saarisen kaivos Särkijärven päälouhoksen rinnalle. Saarisen louhoksen malmituotanto vuonna 2014 vastasi 23 % koko kaivoksen louhittavasta malmista. Toiminnanharjoittaja suorittaa tunnetun malmion alueella jatkuvasti täydennyskairauksia. Parhaillaan on käynnissä Jaakonlammen ja Jaakonmäen esiintymien tutkimukset, ja niistä saatujen tietojen pohjalta voidaan päätyä avaamaan toinen satelliittilouhos Särkijärven päälouhokselta pohjoiseen lähivuosina. Louheen irrotus tehdään avolouhintana poraamalla ja räjäyttämällä. Räjähdysaineena käytetään sekä patrunoitua että pumpattavaa YarEx-nimistä emulsiotyyppistä räjähdysainetta. Räjäytyksiä tehdään tyypillisesti 1 2 kertaa viikossa maanantain ja perjantain välisenä aikana. Lastaus tehdään kaivinkoneella/pyöräkuormaajalla maansiirtoautoihin. Louhittavan sivukiven ja malmin määrä vaihtelee vuosittain. Taulukossa 3 on kuvattu pitkän tähtäimen arvio Särkijärven ja Saarisen louhoksista louhittavista sivukiven ja malmin määristä vuoteen 2035 asti. Irti louhitun malmin urakoitsija lastaa maansiirtoautoihin ja kuljettaa rikastamolle karkeamurskaukseen. Osa syntyvästä sivukivestä käytetään patorakenteisiin tai murskataan muuhun hyötykäyttöön. Taulukon 3 laskelmassa ei ole otettu huomioon hyötykäytön määrää, koska sitä on hyvin vaikea arvioida etukäteen. Esimerkiksi vuonna 2014 hyötykäytettiin 33 %:a sivukiveä. Sivukivi varastoidaan kaivospiirin alueen läjitysalueilla sekä hyödynnetään mahdollisuuksien maanrakennusaineena. Taulukko 3. Pitkän tähtäimen louhintasuunnitelma Malmin määrä/vuosi 2015-2021 2015-2021 2021-2035 Sivukiven määrä/vuosi 2015-2021 2021-2035 2015-2021 Särkijärven louhos 7,8-8,7 Mt Saarisen louhos 2,6-2,9 Mt Särkijärven louhos 10,4-11,6 Mt Läjitysalue Särkijärven louhos 11,0-17,4 Mt Ansanmäki/Itäläjitys Särkijärven louhos 4,2-16,2 Mt Ansanmäki/Itäläjitys Saarisen louhos 1,0-5,8 Mt Saarisen läjitys Toiminta on ympärivuotista siten, että poraus tehdään pääsääntöisesti keskeytyvässä 2- vuorotyössä maanantain ja perjantain välisenä aikana. Maa-aineksen poisto sekä sivukivi- ja
Sivu 25 malmilouheen kuljetus tarvittavine aputöineen kuten ylisuuren louheen rikotus ja teiden kunnossapito, tehdään seitsemänä päivänä viikossa keskeytymättömänä kolmivuorotyönä 24 h/vrk 8.3 Rikastamo Malmilohkareet murskataan kolmessa vaiheessa alle 20 mm:n kokoon. Murskauksessa syntynyt pöly erotetaan kuitusuodattimilla. Malmimurske syötetään kahdelle jauhatuslinjalle ja hienonnetaan vesilietteessä tanko- ja kuulamyllyissä. Jauhatuksen jälkeen apatiitti- ja kalsiumkarbonaattimineraalit erotetaan vaahdottamalla omiksi rikasteiksi. Tuotteiden vedenpoisto suoritetaan sakeuttamalla ja suodattamalla. Rikasteet siirretään tuotevarastoon, josta ne toimitetaan suodinkosteana kuorma-autoilla asiakkaille (apatiittirikaste 1 100 000 t/a, maatalouskalkki 100 000 t/a). Rikastusprosessissa sivutuotteena syntyvä rikastushiekka pumpataan rikastushiekka-alueelle. Allasalueelta pumppauksessa kantoaineena käytetty vesi ohjataan selkeytysaltaaseen, josta se palautetaan rikastusprosessiin. Allasalueen kokonaispinta-ala on yli 1 050 hehtaaria. 8.4 Rikkihappotehtaat ja pasutot Pasutot (3 kpl) ja rikkihappotehtaat (2 kpl) tuottavat rikkihappoa fosforihappo- ja lannoitetehtaan käytettäväksi. Pasuttojen rikkirikaste toimitetaan Siilinjärven toimipaikalle jatkuvin junakuljetuksin. Rikaste siirretään kuljettimilla pasuttojen päiväsiiloihin tai rikastevarastoon. Päiväsiiloista rikkirikaste annostellaan pasutusuuneihin, joissa se poltetaan, eli pasutetaan leijupedillä ilmavirrassa. Palamistuotteina muodostuu rikkidioksidikaasua, pasutetta (rautaoksidia) ja lämpöä. Syntyvä lämpö sidotaan prosessilämpökattiloissa korkeapainehöyryksi (60 bar, 480 C), joka hyödynnetään tehdasteluhöyryksi ja voimalaitoksella sähköksi. Korkeapainehöyryn tuotanto on 720 000 t/a. Rikkidioksidikaasu puhdistetaan pasutepölystä sykloneilla ja sähkösuodattimilla. Erotettu pasute jäähdytetään, kostutetaan ja siirretään kuljettimilla pasutteen varastokasa-alueelle tai toimitetaan raaka-aineeksi toimipaikan ulkopuolelle. Pasuton noin 12 %:nen ja 400 C SO 2 -prosessikaasu jäähdytetään ja puhdistetaan edelleen rikkihappotehtaan pesutorneissa ja märkäsähkösuodattimissa. Kiintoaineiden poiston jälkeen prosessikaasu kuivataan kuivaustorneissa väkevän rikkihapon avulla. Rikkidioksidi hapetetaan katalyyttisesti kontaktilaitteistoissa, joissa katalyyttinä käytetään vanadiinipentoksidia. Toimipaikan rikkihappotehtaat on varustettu ns. kaksoiskontaktilaitteistoilla vuosina 1983 ja 1987. Rikinpolttolaitoksen SO 2 -kaasu syötetään pasutoilta tulevan SO 2 -kaasun sekaan ennen kontaktilaitteistoon syöttöä (kts. Sularikin polttolaitos liite 11.11). Kaksoiskontaktimenetelmässä ensimmäisen hapetuksen jälkeen syntynyt SO 3 -prosessikaasu imeytetään väkevään rikkihappoon. Kaasuun jäänyt rikkidioksidi (2-3 %) hapetetaan uudessa katalyyttikerroksessa, jolloin saavutetaan korkea SO 2 :n
Sivu 26 hapettumishyötysuhde (99,8 %). Syntyneet SO 3 -kaasut imeytetään väkevään rikkihappoon. Syntynyt väkevä rikkihappo laimennetaan 93 %:ksi tuotehapoksi (750 000 t/a) ja johdetaan varastosäiliöihin. Hapetuksessa, imeytyksessä ja laimennuksessa vapautuva lämpö otetaan talteen kattilan syöttöveden lämmityksessä ja kaukolämpönä. Oman tuotannon lisäksi rikkihappoa tuodaan toimipaikalle lähinnä junakuljetuksina. Toimipaikalla on myös mahdollisuus toimittaa rikkihappoa junakuljetuksina asiakkaille. Rikipolttolaitoksessa sularikki pumpataan 1000 m 3 varastosta 145 C lämpöisenä laitoksen polttokammion polttimelle nimellisteholla 7,6 t/h (säätöalue 3 9,5 t/h). Palamisilmapuhallin ottaa kuivaustornista rikkihapolla kuivatun ilman ja puhaltaa sen polttoilmaksi polttimolle. Poltossa syntyy 12 % SO 2 kaasua, joka jäähdytetään laitoksen jätelämpökattilassa 400 C ja johdetaan sitten rikkihappolaitoksille 1 ja 2 rikkihapon valmistukseen. Laitoksen höyrykattila tuottaa korkeapainehöyryä 16-20 t/h, 60 bar, 480 C. Höyry käytetään voimalaitoksella nykyisissä generaattoreissa sähkön kehittämiseen. Rikinpolttolaitoksen omistaa Adven Oy. Sen käyttö tapahtuu Yara Suomi Oy:n rikkihappotehtaan käyttäjien toimesta. 8.5 Typpihappotehdas Typpihapon raaka-aineena käytetään ammoniakkia, joka tuodaan rautatiekuljetuksina toimipaikalle. Tehdasalueella säiliövaunut puretaan 2000 m 3 :n paineelliseen varastosäiliöpalloon. Puskurivarastona on 7 000 m 3 :n jäähdytetty säiliö. Typpihapon valmistusprosessissa höyrystetty ammoniakki johdetaan 10-11 % ilmaseoksena platinakatalyytille, missä se poltetaan typen oksideiksi. Prosessi on paineellinen (4,8 bar, 895 C) ja hapettamiseen käytetään puhdistettua ilmaa. Typen oksideja sisältävä kuuma kaasu jäähdytetään useassa vaiheessa, jolloin typen oksidit ja vesihöyry lauhtuvat lauhdehapoksi ja imetystornissa väkevöityvät HNO 3 -tuotehapoksi (60-65 %). Ammoniakin hapettuessa vapautunut lämpö otetaan talteen prosessilämpökattilassa korkeapaineisena höyrynä ja käytetään voimalaitoksella energian kehitykseen. Poistokaasun typenoksidit pelkistetään typeksi ja vedeksi vanadiinipentoksidin toimiessa katalyyttinä. Poistokaasuun syötetään ammoniakkia ennen katalysaattoria. Kaasun lämpötila on yli 300 C. Typpihappotuotannon prosessilämpö hyödynnetään lannoitetuotannon tuotteen kuivauksessa korvaamaan raskasta polttoöljyä. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2004. Typpihappotehtaan yhteydessä on ammoniakkiveden valmistuslaitos. Laitoksessa ammoniakki liuotetaan veteen 24-25 %:ksi ammoniakkivesiliuos-tuotteeksi. Ammoniakkiveden valmistukseen liittyvät päästöt ja vesikierrot ovat osana typpihappoprosessia. 8.6 Fosforihappotehdas Fosforihappoprosessi on jatkuvatoiminen ns. dihydraattiprosessi. Tehtaan kapasiteetti on 300 000 t-p 2 O 5 /a, josta 52 %-P 2 O 5 :sen fertihapon osuus on noin 49 % ja puhdistetun 58 %- P 2 O 5 :sen prefohapon osuus noin 51 %. Piifluorivety-happotuotannon kapasiteetti on 19 000 t-h 2 SiF 6 /a. Prosessin raaka-aineet ovat apatiittirikaste, rikkihappo ja vesi. Apatiitin
Sivu 27 reagoidessa vesilietteessä rikkihapon kanssa reaktorissa syntyy laimeaa fosforihappoa (28 %- P 2 O 5 ) ja kipsiä. Happoslurrysta kipsi erotetaan ja pestään tasosuodattimella. Laimeasta fosforihaposta haihdutetaan vettä alipainehaihdutuksessa, jolloin happo väkevöityy fertihapoksi. Haihtuva kaasu sisältää myös fluoria, joka on peräisin apatiitista (Siilinjärven apatiitti sisältää fluoria 2,4-2,7 %). Fluori kerätään talteen piifluorivetyhappopesureissa H 2 SiF 6 :na (26 %). Fluorin, arseenin ja sulfaatin suhteen puhtaampaa prefohappoa valmistetaan sekoittamalla laimeaa (28 %:sta) ja väkevää (52 %:sta) happoa sekä apatiittia keskenään, jolloin syntyy laimeaa prefohappoa ja kipsiä. Happoslurrysta kipsi erotetaan ja pestään nauhasuodattimella. Laimea prefohappo väkevöidään alipainehaihdutuksella kuten fertihappokin. Väkevöinnin jälkeen prefohaposta suodatetaan kiintoainetta jaksottaisesti toimivalla painesuodattimella. Suodatuksissa sivutuotteena syntynyt suodatettu ja pesty prosessikipsi siirretään hihnakuljettimilla kipsin varastoläjitysalueelle. Yaran 100%:sti omistama tytäryhtiö Crystalis Oy on valmistanut elintarvikelaatuista ns. pufohappoa prefohaposta kiteyttämällä. Tuotanto on ollut kannattamattomana keskeytyksissä 2014 alun jälkeen. On mahdollista, että pufo-hapon valmistusta jatketaan entisessä laajuudessa, jos toiminnan tekniset haasteet kyetään ratkaisemaan. Teknisesti puhdistetun fosforihapon valmistuslinjan toiminta perustuu fysikaaliseen erotukseen, kiteyttämiseen jäähdyttämällä. Kiteyttäminen tapahtuu kolmessa vaiheessa. Jäähdytysväliaineena käytetään glykolia ja kylmäkoneissa ammoniakkia. Prosessissa on 1 500 m 3 suuruinen säiliö prosessin syöttöä varten. Teknisesti puhdistettu happo varastoidaan kahdessa 400 m 3 suuruisessa säiliössä. Fosforihapon puhdistuslinjalla puhdistetaan 30 000 50 000 t fosforihappoa/vuosi. 8.7 Lannoitetehdas Lannoitetehtaalla valmistetaan moniravinteisia lannoitteita jatkuvatoimisessa reaktorilinjassa apatiittirikasteesta, typpi-, rikki- ja fosforihaposta, ammoniakista sekä kalium- ja hivenraaka-aineista. Lannoiteliemi kuivataan kahdessa rinnakkaisessa rakeistusrummussa. Kuivatusilma tuotetaan pääosin vuonna 2004 käyttöönotetuilla laitteilla typpihapon valmistusprosesseista ja tarvittava lisälämpö tuotetaan kahdella raskasta polttoöljyä polttavalla kuumailmakehittimellä. Kuivatut, seulotut ja jäähdytetyt rakeet pinnoitetaan paakkuuntumisen ja pölyämisen estämiseksi ja siirretään kypsymään kahteen tuotevarastoon. Lopputuotteet pakataan säkkeihin asiakkaille toimitettavaksi. Pieni osa lannoitteista toimitetaan irtotuotteena. Lisäksi lannoitetehtaalla valmistetaan, vuodesta 1997 alkaen, ammoniumnitraattia jatkuvatoimisessa reaktorissa ammoniakista ja typpihaposta, kaivosteollisuuden räjähdeaineen raaka-aineeksi. Ammoniumnitraattiliuos pumpataan reaktorista
Sivu 28 varastosäiliöihin ja käytetään toimipaikalla räjähdysaineen raaka-aineena sekä toimitetaan myös ulkopuolisille asiakkaille. Vuonna 2009 käyttöönotetulla apatiitin kuivauslaitoksella kuivataan apatiittirikastetta kahdella rinnakkaisella kuivausrummulla. Tarvittava lämpö tuotetaan polttamalla raskasta polttoöljyä. Kuivattu apatiitti varastoidaan kahdessa siilossa, joista se lastataan junanvaunuihin toimitettavaksi sisäisille asiakkaille toimipaikan ulkopuolella. 8.8 Voimalaitos Voimalaitos on sähköteholta 26 MW:n höyryvoimalaitos. Korkeapainehöyry (140 t/h; 60 bar, 480 C) saadaan pääasiassa rikki- ja typpihappotehtaalta. Tuotantolaitosten energiatarpeen tyydyttämisen varmistaa raskasta polttoöljyä käyttävä 19,8 MW:n apukattila, jota käytetään satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan korkeapainehöyryn tuotantohäiriöiden aikana. Sähköenergiaa tuotetaan vuosittain n. 180 GWh. Voimalaitos vastaa kaukolämmön jakelusta. Voimalaitoksen valvonnassa oleva jäähdytysvesipumppaamo jakaa raakavettä 50 Mm 3 /a toimipaikan jäähdytys- ja puhdasvesilinjoihin. Lisäksi voimalaitokseen kuuluu vesilaitos, missä valmistetaan talous- (kemiallinen saostus ja suodatus, 60 m 3 /h, 500 000 m 3 /a) ja kattilavesi (lisäveden ioninvaihto ja kaasunpoisto, 25 m 3 /h, 200000 m 3 /a) tehtaiden ja kaivoksen käyttöön. 8.9 Kiilletuotetehdas LKAB Minerals Oy omistaa kiilletuotannon koneet ja laitteet ja vastaa kiilleliiketoiminnasta. Kiilletuotannon toimitilat on vuokrattu Yara Suomi Oy:ltä. Apatiittimalmi sisältää runsaasti kiillemineraaleja. Raakakiille erotetaan apatiitin vaahdotuksen jäännöslietteestä painovoiman ja seulonnan avulla. Tuote seulotaan ja jauhetaan haluttuun karkeuteen. Tuloksena on puhdas flogopiittikiillettä sisältävä rikaste. Tuote kuivataan öljyä polttoaineena käyttävillä kuivaimilla. Kiilletuotteet varastoidaan tehtaalla terässiiloissa. Tuotteet (enintään 30 000 t/a) toimitetaan asiakkaille irtotavarana tai pakkauksissa. Kiillerikasteiden pääkäyttökohteita ovat muovit ja rakennelevyt. 8.10 Biotiittituotetehdas Biotiittirikaste on samaa kiillemassaa kuin malmikin, josta apatiittivaahdotussa on erotettu apatiitti. Biotiitin valmistuksessa käytetään vaahdotusta, jolloin tuotteen karbonaattitasoa saadaan laskettua. Lopuksi tuote suodatetaan ja kuivataan rumpusuotimella ja toimitetaan
Sivu 29 asiakkaille suoraan tehtaalta. Biotiittia käytetään lannoitteiden raaka-aineena. Se korvaa tuontiraaka-aineita ja maanparannusaineita. 8.11 Satama Toiminnanharjoittajan teollisuussatama sijaitsee teollisuusalueella Kuuslahden Laukanrannassa. Satama-alue on erotettu tehdasalueesta omalla aidalla. Satama-alueelle käynti tapahtuu lukitun portin kautta. Sataman toiminta on määritelty toimintajärjestelmässä, jossa on toimintaohje toimipaikan sataman purku- ja lastaustoiminnoille. Siilinjärven toimipaikalle/-lta kuljetetaan vesiteitse lannoite- ja fosforihappotuotannon raaka-aineita sekä tiettyjä lannoitelopputuotteita. Pääosa toimituksista, esimerkiksi alusilica saapuvat ns. irtotavaratoimituksina ja tietyt materiaalit säkitettyinä. Laivan purun ja lastauksen yhteydessä estetään materiaalin joutuminen vesistöön sekä vältetään pölyämistä tehdasalueella. Sataman käyttö on vilkasta. Vuonna 2014 aluksi on käynyt 58 kappaletta. 9 MUUTOKSET TOIMINNASSA 9.1 Kipsipigmenttitehdas Kipsipigmenttiliiketoiminta ja tuotanto kuuluivat Kemira Oyj:lle. Kipsipigmenttitehdas valmisti fosforihappotehtaan kipsistä kipsipigmenttilietettä, jota käytettiin paperin päällystykseen. Tehtaalla oli oma henkilöstö ja organisaatio. Toiminta on kuitenkin toimipaikalla lopetettu joulukuussa 2011. Vuoden 2013 lopussa Yara osti Kemira Oy:ltä kipsipigmenttitehtaan kiinteistön, jonka jälkeen kiinteistössä olevat prosessilaitteistot kokonaisuudessaan purettiin pois. Nykyisin kiinteistö toimii lattiavarastokäytössä. 9.2 Pastalaitos Kaivostoiminnasta syntyvän jätteen (sivukivi ja rikastushiekka) käsittelylle on olemassa BATvertailuasiakirja Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities vuodelta 2009. Siinä todetaan, että parhaat käyttökelpoiset tekniikat rikastushiekan käsittelylle suositusjärjestyksessä ovat seuraavat: 1. Rikastushiekan kuivaus suodattamalla 2. Rikastushiekan sakeuttaminen (pasta) 3. Slurrymaisen rikastushiekan käsittely. Siirryttäessä 3. vaihtoehdosta 1. vaihtoehdon suuntaan, rikastushiekka-lietteen kiintoainepitoisuus nousee. Kaivoksen tämänhetkinen käsittely on kohdan 3. mukaista. 1.
Sivu 30 vaihtoehdon mukainen käsittely ei ole Siilinjärven rikastushiekan kohdalla teknisesti mahdollista, koska 70 % hiekasta on kiillettä, joka on liuskemainen mineraali, ja sen vuoksi mahdoton erottaa vedestä suodattamalla toiminnan mukaisella mittakaavalla. Tässä hakemuksessa esitetty laitos hyödyntää 2. vaihtoehdon mukaista tekniikkaa. Pasta- eli sakeajätelaitos on suunniteltu sijoitettavan Mustin rikastushiekka-altaan itäpuolelle. Pastalaitoksen asemapiirros on liitteenä 9.1 ja yleiskartta liitteenä 9.2. Siilinjärven rikastamolla sivutuotteena syntyy vuodessa n. 10 milj. tonnia kiintoainepitoisuudeltaan n. 45 %:sta rikastushiekkaa, joka pumpataan rikastushiekkaalueelle. Ensimmäiset tutkimukset rikastushiekan sakeuttamiselle on toimipaikalla tehty jo vuonna 1981. Pilot-testauksessa vuosina 2013-2014 kiintoainepitoisuus saatiin kasvamaan 45 %:sta 70 %:iin. Liitteessä 9.5 on raportti pilot-hankkeesta. Rikastushiekka-alueella sijaitsevassa pastalaitoksessa rikastushiekka sakeutetaan, jolloin sakeutuksen alitteena saadaan pastamaista sakeaa veden ja hiekan sekoitusta (kiintoainepitoisuus 65-72 %). Sakeutettu alite pumpataan nykyiselle rikastushiekka-alueelle tarkoituksena saada syntyvä kasakulma suuremmaksi ja näin ollen pidentää alueen käyttöikää. Sakeutuksen ylitteenä saatava kiintoaineesta lähes puhdas vesi (Kiintoainepitoisuus < 1 %) palautetaan nykyiseen vesikiertoon, eli vesi ohjataan selkeytysaltaisiin, josta se palautetaan rikastamolle rikastusprosessiin. 9.2.1 Mitoitus Laitoksen mitoitus on perustunut pilot-hankkeeseen. Liitteessä 9.6 ja 9.7 on esitetty tarkemmin mitoitusperiaatteista. Mitoituslaskelmien 1.2 kohdassa esitetyt massatasetaulukko on korjattu liitteen 9.8 taulukossa. Normaali tuotannon mitoitusarvona on käytetty 1200 t/h ja käyntiasteena 97 %. 9.2.2 Prosessi Rikastushiekka pumpataan rikastamolta pastalaitokselle syöttötankkiin josta virtaus jaetaan pumpuilla kahteen erilliseen sakeutuslinjaan. Sakeutuslinjan päälaitteet ovat sakeutin sekä mäntä-kalvopumppu, jolla sakeutettu alite pumpataan rikastushiekka-alueelle. Molemmista sakeutuslinjoista kerätään ylitevesi samaan säiliöön josta se pumpataan vesikiertoon. Pastalaitos tarvitsema raakavesi (60 m 3 /h) otetaan pumppaamalla se nykyisestä vesikierrosta, Raasion altaasta. Pastalaitoksen sijainti on esitetty liitteissä 9.1 ja 9.2. Kuvassa on esitetty myös rikastamolta tuleva rikastushiekan paineputkilinja. Nykyinen putkilinja rikastamolta Mustin rikastushiekka-altaan eteläosaan säilyy nykyisellään. Uusi putkilinja kulkee Mustin itäpatoa pitkin pastalaitokselle.
Sivu 31 Pastalaitokselta sakeampi rikastushiekka pumpataan omia putkia pitkin läjitysalueelle. Tarvittaessa rikastamolta tuleva rikastushiekan putkilinjoilla voidaan ohittaa pastalaitos läjittämällä hiekka suoraan rikastushiekka-alueelle. Tällaisia tilanteita voivat olla esim. häiriöt pastalaitoksella tai tukokset pastalaitoksen putkistoissa. Pastalaitoksen hallin sisällä on 10 kappaletta pumppuja ja kompressori (45 kw). Laitosrakennuksen ulkopuolella sijaitsee sekoittimella varustettu syöttötankki ja kaksi sakeutinta. Kuvassa 10 on esitetty mallinnuskuva pastalaitoksesta. Sähkö laitokselle tulee 21 kv:n linjasta. Varavoima laitoksen on suunniteltu tuotettavan konttiin sijoitetulla dieselaggregaatilla. Liitteissä 9.3-9.4 on esitetty pastalaitoksen suunnittelupiirustukset laitesijoituksesta ja virtauskaaviosta ja liitteessä 9.9 tiivistetty prosessikuvaus. Flokkulanttia on arvioitu kuluvan 200 t/a ja koagulanttia 860 m 3 /a. Kuva 10. Pastalaitos. Laitoksen toiminnan arvioidaan parantavan allasalueiden patoturvallisuutta ja rikastushiekka-altaiden tehokasta käyttöä sekä vähentävän rikastushiekasta aiheutuvaa pölyämistä. Laitos on suunniteltu rakennettavan vuonna 2016 ja otettavan käyttöön 2017. Tästä johtuen toiminnanharjoittaja hakee pastalaitoksen toiminnan aloittamiseen lupaa muutoksenhausta huolimatta ympäristösuojelulain 199 :n mukaisesti. Toiminnanharjoittaja katsoo, että pastalaitoksen toiminnan käynnistämisellä ei ole merkittäviä ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Laitos kokonaisuudessaan sijoittuu toiminnanharjoittajan omistamalle kiinteistölle. Pastalaitoksesta syntyvät päästöt ovat lähinnä melua. Melumallinnuksessa on
Sivu 32 huomioitu myös pastalaitoksen toiminta. Melumalli on esitetty liitteessä 18.19. Laitoksen melupäästöt on tarkemmin arvioitu luvussa 18.4. 9.3 Kemiallinen puhdistamo Toimipaikan tehdasalueen kemiallisen jätevedenpuhdistamon tullaan uusimaan. Nykyinen puhdistamon rakennus puretaan laitteineen, kun uusi puhdistamo on otettu käyttöön. Uusi puhdistamolaitos on suunniteltu sijoitettavan nykyisen puhdistamon eteläpuolelle. Liitteessä 9.11 on esitetty asemapiirros ja liitteessä 9.10 puhdistamon laitesijoituspiirros. Puhdistamolle tullaan johtamaan nykyiseen tapaan vesiä tehtaiden piha-alueilta (yht. n. 27,0 ha), rikkihappotehtaan ratapiha-alueelta, lumien läjitysalueelta ja lisäksi puhdistamolle johdetaan fosforihappotehtaan kiertoveden puhdistuksen (KIPU) vedet ja poistokaasun raakavesipesurin poistovesi. Puhdistamolla voidaan käsitellä myös pasutealtaan hapanta vettä. Prosessivesien lisäksi puhdistamolla tullaan käsittelemään tehtailla syntyvät saniteettivedet. Nykyinen kemiallinen puhdistamo on toiminut hyvällä tasolla kokonaisfosforin reduktion osalta, kun tarkastellaan mittaustuloksia vuosikeskiarvoina. Fosforin reduktiot ovat vaihdelleet vuosien 1997 2013 aikana vuosikeskiarvoina 97,4 ja 99,4 % välillä. Kuormitus (kg/d) kokonaisfosforin osalta on vaihdellut vuosikeskiarvona samalla aikavälillä 0,28 0,5 kg/d. Ammoniumtypen reduktio samana aikana on vaihdellut 28,9 62,6 % välillä ja kuormitus ollut keskimäärin 24,9 kg/d. Uuden kemiallisen puhdistamon mitoitusperusteena on käytetty kokonaispäästöjen osalta kokoaikaista suorituskykyä (vuorokautinen), joka on vähintään yhtä hyvä kuin nykyisen laitoksen puhdistustehokkuus pitemmällä aikavälillä (kk). 9.3.1 Mitoitus Laitoksen käsittelyprosessiin on suunniteltu pinta-alaltaan 500 m 2 tasausallasta ennen neutralointia. Tasausallas toimii vaihtelevalla pinnankorkeudella ja sen maksimi käyttötilavuus on 2 000 m 3. Uusi kemiallinen puhdistamo on mitoitettu siten, että se kykenee toimimaan 1 vrk ajan 560 m 3 /h tuntikeskiarvolla. Mitoitus edellyttää neutraloinnin ja esiselkeytyksen maksimikapasiteetiksi 480 m 3 /h. Laitoksen prosessiratkaisuksi on suunniteltu kaksi linjaa neutraloinnin ja esiselkeytyksen osalta, jotta laitos voi toimia vaihtelevalla syötöllä 50 480 m 3 /h. Esiselkeytystä seuraava jälkiselkeytys on molemmille linjoille yhteinen. Käsittelyprosessi toteutetaan painovoimaisesti. Tasausallas voidaan tyhjentää painovoimaisesti noin 10 % tilavuuteen, jolloin altaaseen jää noin 125 m 3 käsiteltävää vettä. Lopputyhjennys voidaan tehdä esimerkiksi pumppaamalla.
Sivu 33 Puhdistamolta voidaan tyhjentää yksi linja kerrallaan, koska puhdistusprosessin tulee olla koko ajan päällä. Varalla olevan neutralointilinjan tyhjennys tapahtuu syvimmän altaan pohjasta painovoimaisesti tyhjennyskaivon kautta neutraloinnin yhdyskaivolle tai pumppaamalla. Tämä antaa huoltomahdollisuuden toiselle linjalle, kun toista puhdistuslinjaa käytetään. Saniteettiveden käsittely on suunniteltu tehtäväksi erillisenä sakokaivojärjestelyin. Saniteettivesien määrä 500 henkilön kulutuksen mukaan (80 l/henk.) on noin 1,7 m 3 /h. Sakokaivo toteutetaan 3-vaiheisena riittävän monella rinnakkaisella yksiköllä, josta harmaavesi johdetaan yhdyskaivon kautta kemialliseen vedenkäsittelyyn. Mitoitusperusteet on esitetty liitteessä 9.13. 9.3.2 Prosessi Käsiteltävät vedet johdetaan radan alitse uuden laitoksen jakokaivoon. Koko prosessi toimii painovoimaisesti. Saniteettivesien käsittely tapahtuu erillisenä sakokaivojärjestelyin. Sakokaivon liete poistetaan imuautolla kunnalliselle puhdistamolle ja harmaavesi johdetaan jakokaivon kautta neutralointiin. Nykyisen heikosti toimivan saniteettijätevesien puhdistamon vesitilavuus 50 m 3 on riittävä arvo uusinnassa toteutettavalle uudelle järjestelmälle. Uusi järjestelmä toteutetaan rinnan kytketyillä 3-vaiheisilla sakokaivoilla. Sakokaivoja kytketään rinnan 3 kpl jolloin järjestelmään tulee noin 24 tunnin viipymä. Jakokaivon jälkeen vesi johdetaan putkistoa pitkin tasausaltaalle, joka toimii virtaaman ja ph:n tasaajana. Altaan etuosa, jonne jätevesi johdetaan, on varustettu ylikaadolla varsinaisen altaan puolelle. Tällä varmistetaan, että jätevesien mukana tuleva laskeutuva hiekka yms., ei etene neutralointiin ja on poistettavissa virtauksesta. Hiekanerotusosa tyhjennetään altaan ollessa ohitettuna esim. suurtehoimuroinnilla. Altaan pinta pyritään pitämään mahdollisimman alhaalla normaalin käsittelyn aikana pinnansäädön avulla, jotta mahdollisimman suuri tilaavuus on mahdollista tasata mm. rankkasateiden aikaan. Altaan sijoitus tehtaan ja neutraloinnin väliin mahdollistaa noin 4 m maksimi pinnankorkeuden, kuitenkin käytännön veden pinta on noin neljäsosa maksimista. Pinnankorkeutta tulee käyttää tilanteen mukaan huomioiden tehtailta tulevien vesien määrät ja sääolosuhteet. Tasausallas on mahdollista ohittaa moottoriventtiilivalinnoin, jolloin altaan tyhjentäminen lietteistä on mahdollista. Kemiallisella puhdistamolla puhdistettava vesi jaetaan neutraloinnin jakokaivossa yhteen tai kahteen käsittelylinjaan, jotka ovat toiminnoiltaan identtisiä. Molempien linjojen kapasiteetti on mitoitettu 50-240 m 3 /h virtaamille. Kalkkiannostelu tapahtuu n. 50 m 3 siilosta siirto- ja annostelulaitteilla kalkkisekoitussäiliöön suhteessa virtaukseen ja/tai ph mittaukseen. Annostelun kapasiteetti mitoitetaan 50 1000 kg/h määrälle. Säätöä ohjaava ph mittaus luetaan jälkisekoituksen jälkeen, jolloin ph on tasoittunut mahdollisimman hyvin.
Sivu 34 Kalkin annostelun jälkeen vesivirtaus ohjataan altaan pikasekoitusosaan (2-vaiheinen) ja edelleen jälkisekoitusosaan. Sekoittimien taajuusmuuttajien avulla haetaan sopivat sekoitusnopeudet, joilla kalkki sekoittuu tehokkaasti ja toisaalta virtaus pidetään riittävässä liikkeessä, jotta saostuminen ei ala neutraloinnissa. Neutralointirakennus toteutetaan puolilämpimänä tilana (+10 15 C), mutta laitteet valitaan ulkokäyttöön soveltuvina. Kalkkikäsittelyn ja sekoittimien jälkeen molemmat käsittelylinjat yhdistetään yhdyskaivossa, josta käsitelty vesi johdetaan esiselkeytyksen jakokaivon kautta esiselkeysaltaalle, joita on kaksi kappaletta rinnankytkettynä. Esiselkeysaltaat ovat suorakaiteen muotoisia ja varustettuna pohjalaahaimella. Laskeutuva liete kaavaroidaan jatkuvatoimisesti pohjalaahaimella virtausta vasten altaan lietetaskuun. Lietteenpoisto tehdään imuautolla tarpeen mukaan kiinteillä uppopumpuilla tai imuauton omalla pumpulla. Lietteen tyhjennys jaksotetaan niin, ettei sakeutuva liete ala holvata lietetaskujen seinämille. Normaalivirtauksella toista esiselkeytysallasta on mahdollista pitää varalla. Esiselkeytysaltaiden jälkeen ylitevesi johdetaan yhdyskaivoon, josta edelleen jälkiselkeytysaltaille. Jälkiselkeytysaltaina käytetään nykyisen kemiallisen puhdistamon esi- ja jälkiselkeytysaltaita. Pienemmät jälkiselkeytysaltaat (kaksi allasta) ovat rinnankytkettyjä ja niihin käsitelty vesi voidaan johtaa joko toiseen tai molempiin altaisiin riippuen käsiteltävän veden määrästä. Jälkimmäinen jälkiselkeytysallas on aiempia altaita suurempi. Sieltä vedet johdetaan Kuuslahteen nykyisiä rakenteita käyttäen. Prosessin virtauskaavio on esitetty liitteessä 9.12 ja prosessitapakuvaus 9.14. 9.4 Polttoaineen jakeluasema Nykyisten polttoaineiden jakeluasemien lisäksi toiminnanharjoittaja on suunnitellut yhtä uutta jakeluasemaa kaivosalueelle, Raasiontien risteykseen. Jakeluasema sijaitsee E. Hartikaisen taukotilan läheisyydessä. Alueella on tällä hetkellä 9,9 m 3 dieselin jakelupiste raskaalle kalustolle esim. Saarisen kaivoksella toimiville louheautoille. Tarkoituksena on rakentaa kaivoksen materiaalivirtoja lähellä olevan reitin varteen uusi ajanmukainen polttoaineen jakelupiste toimipaikan sisäiseen käyttöön. Maan pinnalle asennetaan yhdestä kahteen varastosäiliötä, josta polttoaine tankataan jakelumittareiden kautta kuljetus-, siirto- ja kaivuuajoneuvoihin. Polttoaineena käytetään toisen paloluokan polttoaineita eli moottoripolttoöljyä (MPO), kulutus on n. 1 milj. l/v. Kulutusarviot ja järjestelmät ovat laadittu pitkän, noin viiden vuoden suunnitelmia vastaaviksi. Aseman rakenne on kopio vuonna 2013 rakennetusta jakeluasemasta, joka sijaitsee E. Hartikaisen toimistorakennuksen lähellä. Alue on toiminnanharjoittajan omistuksessa. Uudella asemalla halutaan turvata kaivoksen häiriötön toiminta ja minimoida kaikki polttoaineen käsittelyyn sisältyvät palo- ja ympäristöriskit. Samalla minimoidaan liikennettä, kun jakelupiste sijoitetaan lähelle siirtokuljetuksia, joka lisää työturvallisuutta ja vähentää turhaa energian kulutusta. Kaikissa laiteratkaisuissa käytetään nykyaikaisinta parasta saatavilla olevaa tekniikkaa. Kaksoispidätyksen tekniikkaa sovelletaan sekä putkistoissa että
Sivu 35 säiliöissä. Myös kaikki tankkausalueen valumavedet käsitellään uusien euronormien mukaisilla öljyn- ja hiekanerottimilla. Aseman yhteyteen tankkauslaatan päälle konttiin sijoitetaan myös muut kaivosajoneuvojen päivittäishuollossa tarvittavat öljy- ja voiteluaineet sekä urealiuos (AdBlue). Jakeluasemalla varaudutaan yhteensä 60 m 3 säiliökapasiteettiin. Alkuvaiheessa säiliökapasiteetti on 30 m 3. Käytettävät maanpäälliset säiliöt ovat kaksivaippaisia standardien mukaisia terässäiliöitä, jotka varustetaan ylitäytönestimillä, takaiskuventtiileillä ja laponestoilla. Tankkauspisteen mittarin imuputki varustetaan jousikuormitteisella takaiskuventtiilillä, joka estää polttoaineen valumisen maahan esim. mittarin imuputken rikkoutuessa. Säiliön täyttöliittimet sijoitetaan tankkauslaatan alueelle, jossa myös täyttöjä suorittava säiliöauto on säiliötäytön aikana. Tällöin kaikki mahdolliset vuodot johtuvat öljynerottimeen. Laatalle asennetaan mudan- ja hiekanerottimet, kaadoilla öljynerottimeen, jolloin jätevesien hiilivetypitoiset jäämät sade- ja valumavesissä pysähtyvät erottimeen. Hälytysjärjestelmällä varmistetaan öljynerottimen häiriötön toiminta ja mahdollinen öljyn ilmaantumistiedon siirto erottimesta. Järjestelmä varustetaan myös näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivoilla, joka mahdollistaa jäte-/sadevesien laadunseurannan sekä linjan sulun hätätapauksessa. Öljynerottimesta poistuva vesi johdetaan läheiseen ojastoon ja siitä edelleen pois tankkausalueelta. Kaivojen sijainti merkitään selkeästi täyttöpaikalle sijoitettavaan havainnepiirrokseen. Putkistoissa ja viemäriliitoksissa käytetään öljynkestäviä materiaaleja näytteenottokaivolle asti. Liitteessä 9.15 on esitetty säiliöiden suojausperiaate ja liitteessä 9.16 toiminnankuvausselostus. Kuvissa 11 ja 12 on valokuvat E. Hartikaisen varikkoalueella sijaitsevasta tankkausasemasta. Raasion risteykseen sijoitettava asema on samanlainen. Kuva 11. Polttoaineen jakeluasema E. Hartikaisen varikkoalueella.
Sivu 36 Kuva 12. Polttoaineen jakeluasema on suojattu. 9.5 Sivukiven liikuteltavat murskaamot Malmin louhinnassa syntyy sivukiveä, jota pyritään mahdollisimman paljon hyötykäyttämään kaivosalueella maanrakentamisessa mm. tiestössä. Sivukiven hyödyntämistä varten sivukivi tulee murskata tarvittavaan kokoon. Toiminnanharjoittaja on suunnitellut kaivosalueelle viisi pysyvää murskausaluetta, joissa liikuteltavia murskausasemia voidaan käyttää. Kuvassa 13 on esitetty liikuteltavien murskainten asemapaikat.
Sivu 37 Kuva 13. Liikuteltavien murskausasemien sijainnit. Murskaimen ympärille asuinalueiden suuntaan rakennettaan meluvallit, jonka suojassa varsinainen murskaustoiminta suoritetaan. Esitetyillä murskausalueilla pyritään siihen, että sivukiven ja murskeen kuljettaminen on mahdollisimman vähäistä ja hyödynnettävät kohteet olisivat lähellä. Murskaimia on suunniteltu olevan käytössä korkeintaan kolme yhtä aikaa eri asemissa.
Sivu 38 Murskauksesta aiheutuvia ympäristöpäästöjä ovat pääasiassa melu ja pöly. Toimipaikan melumallinnuksessa on huomioitu kyseisten murskaamojen sijainnit ja lähtömelutasot. Melumalli on esitetty liitteessä 18.19. 10 TOIMINNAN AJANKOHTA Nykyisen toiminnan on suunniteltu jatkuvan entisellään. Uusien toimintojen osalta pastalaitos on suunniteltu rakennettavan vuonna 2016 ja otettavan myös käyttöön seuraavana vuonna 2017. Tähän liittyen toiminnanharjoittaja hakee lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta ympäristönsuojelulain 199 :n mukaan. Kemiallinen puhdistamon suunnittelu on vielä kesken, mutta se pyritään rakentamaan ja käyttöönottamaan vuonna 2018. Uusi polttoainejakelupiste Raasion risteyksessä on suunniteltu otettavan aikaisintaan käyttöön vuonna 2016. 11 TUOTTEET, TUOTANTO, KAPASITEETTI, PROSESSIT, LAITTEISTOT, RAKENTEET JA NIIDEN SIJAINTI Toimintojen sijainnit kartalla on esitetty kuvassa 2 ja kuvassa 3. 11.1 Kaivos Louhintaa tehdään kahdella avolouhoksella: Särkijärven päälouhoksella ja Saarisen satelliittilouhoksella. Louhostoiminta sisältää louhittavan alueen päällä olevan maa-aineksen poiston, malmin paljastamiseksi tarvittavan sivukiven louhinnan sekä malmin louhinnan ja kuljetuksen rikastamon esimurskalle. Louhittavan malmin ja sivukiven vuosittaiset määrät on esitetty taulukossa 3. Alueilta poistettavien maa-aineksien määrä vaihtelee vuosittain, ja riippuu maa-aineskerrosten paksuuksista louhintaan otettavilla alueilla. Louheen irrotus suoritetaan avolouhintana poraamalla ja räjäyttämällä. Räjähdysaineina käytetään sekä patrunoitua että pumpattavaa emulsiotyyppistä räjähdysainetta sekä aloitepanoksia ja sytytysnalleja. Louhinnassa tarvittava emulsioräjähdysaineen matriisi, joka on hapettava aine, valmistetaan louhosalueella sijaitsevassa laitoksessa, ja herkistetään räjähdysaineeksi omilla panostusajoneuvoilla (Tukes:n lupapäätökset 30376/31/2009 ja 3051/31/2012). Louhosalueella sijaitsee myös räjähdetarvikevarastot.
Sivu 39 Räjäytyksiä suoritetaan 1-2 kertaa viikossa maanantain ja perjantain välisenä aikana. Lastaus suoritetaan kaivukoneella/pyöräkuormaajalla maansiirtoautoihin. Maa-aines ja sivukivi kuljetetaan sivukiven läjitysalueille ja rikastushiekka-altaalle ohjauspenkereiden ja patojen rakentamiseen. Malmilouhe kuljetetaan rikastamon esimurskaimelle Pölyn sidonta porauksessa tehdään porauslaitteiden syklonien avulla. Lastauksessa ja kuljetuksessa pölyn leviäminen ympäristöön estetään kastelemalla. Luvussa 16.1 on esitetty tarkemmin kaivosalueella tapahtuvan liikenteen määriä mm. malmin ja sivukiven kuljettamisen osalta. Kaivoksen maansiirtourakoitsijana toimii E. Hartikainen ja liitteessä 12.2B on esitetty E. Hartikaisen käyttämien aineiden määrät kaivosalueella. Kokonaisluohinnan enimmäismääräksi on arvioitu 34,8 milj. tonnia vuodessa. Louhittavan malmin määrä 2015-2035 on arvioitu olevan 10,4-11,6 milj. tonnia vuodessa. Sivukiven määrä vuosina 2014-2021 on arvioitu olevan 12,0-23,2 milj. t/a ja vuosina 2021-2035 4,2-16,2 milj. t/a. Osa syntyvästä sivukivestä käytetään patorakenteisiin tai murskataan muuhun hyötykäyttöön. Taulukon 3 laskelmassa ei ole otettu huomioon hyötykäytön määrää, koska sitä on hyvin vaikea arvioida etukäteen. 11.2 Rikastamo Rikastamon prosessin kuvaus on esitetty liitteessä 11.1 ja virtauskaavio liitteessä 11.3. Rikastamon alueella varastoitavat aineet määrineen ovat liitteessä 11.2. Kemikaalien varastot on esitetty karttapohjalla liitteessä 12.1. Rikastamon apatiitintuotanto on kasvanut viimeisten vuosien aikana ja toiminnanharjoittaja esittää uudeksi enimmäistuotantomääräksi 1,1 milj. tonnia vuodessa. Kalsiitintuotanto oli vuonna 2014 42 023 tonnia ja enimmäistuotantomäärä arvioidaan pysyvän nykyisessään (100 000 t/a). 11.3 Kiilletuotetehdas LKAB Minerals Oy:n kiilletuotetehtaan toiminnan kuvaus on esitetty liitteessä 11.4 ja prosessikaavio liitteessä 11.5. Tuotannon enimmäismääräksi esitetään 30 000 tonnia vuodessa. 11.4 Rikkihappotehtaat Rikkihappotehtaiden ja pasuttojen prosessien kuvaus on esitetty liitteessä 11.6. Rikkihappotehtaiden prosessikaaviot on kuvattu liitteessä 11.7 ja pasuttojen liitteessä 11.8. Rikkihappotehtaiden kattilatiedot on liitteessä 11.10. Alueella varastoitavien aineiden tiedot on esitetty liitteessä 11.9 ja kemikaalivarastojen sijainnit liitteessä 12.1. Adven Oy:n sularikin polttolaitoksen prosessin kuvaus on liitteessä 11.11 ja varastoalueen tiedot liitteessä 11.12.
Sivu 40 Rikkihappotehtaan vuoden 2014 tuotantomäärä oli 742 216 tonnia. Enimmäistuotannon arvioidaan kasvavan nykyisestään 850 000 tonniin vuodessa. 11.5 Typpihappotehdas Typpihappotehtaan prosessien kuvaus on esitetty liitteessä 11.13 ja tehtaan kattilan tiedot liitteessä 11.14. Tehtaan alueella varastoivat aineet on lueteltu liitteessä 11.15 ja kemikaalisäiliöiden sijainnit on esitetty liitteessä 12.1. Typpihapon tuotanto vuonna 2014 oli 149 264 tonnia. Toiminnanharjoittaja arvioi, että typpihapon enimmäistuotannon tulisi olla 165 000 tonnia vuodessa. 11.6 Fosforihappotehdas Fosforihappotehtaan prosessien kuvaus on liitteessä 11.16 ja prosessikaavio liitteessä 11.17. Tehtaan alueella varastoivat aineet on esitetty liitteessä 11.18 ja niiden säiliöiden sijainnit liitteessä 12.1. Fosforihapon tuotanto on kasvanut ja vuonna 2014 se oli 270 128 tonnia. Toiminnanharjoittaja esittää enimmäistuotannon kasvua 350 000 tonniin vuodessa. Fluoripiihappoa tuotettiin vuonna 2014 15 567 tonnia. 11.7 Lannoitetehdas Lannoitetehtaan prosessit on kuvattu liitteessä 11.19 ja tehtaan varastoitavat aineet liitteessä 11.20. Kemikaalisäiliöiden sijainnit on esitetty liitteessä 12.1. Lannoitteiden tuotanto vuonna 2014 oli 428 775 tonnia. Nykyisessä ympäristöluvassa esitetty enimmäistuotanto (500 000 t/a) arvioidaan olevan riittävä. Lannoitetehtaan tuottamaa ANliuosta valmistettiin vuonna 2014 55 745 tonnia ja ammoniakkivettä 56 176 tonnia. Näiden osalta ei toiminnanharjoittaja ei näe muutoksia enimmäistuotantomäärissä. 11.8 Voimalaitos Voimalaitoksen prosessien kuvaus on liitteessä 11.21 ja kattiloiden tiedot liitteessä 11.22. Voimalaitoksen höyrykaavio on kuvattu liitteessä 11.23 ja alueella varastoitavien aineiden tiedot on esitetty liitteessä 11.24. Energian käytöstä ja arvio käytön tehokkuudesta on tarkemmin kerrottu luvussa 13.
Sivu 41 12 RAAKA-AINEET, KEMIKAALIT, POLTTOAINEET JA NIIDEN VARASTOINTI, SÄILYTYS SEKÄ KULUTUS Ympäristöluvan (Dnro ISY-2004-Y-272) lupamääräyksessä 44 on annettu ohjeet kemikaalien käsittelylle toimipaikalla. 44. Toiminnassa käytettävät raaka- ja tuotantoaineet, kemikaalit, polttoaineet ja prosessi-liuokset sekä muodostuvat jätteet on varastoitava ja käsiteltävä laitosalueilla niin, ettei niistä aiheudu haittaa tai vaaraa ihmisten terveydelle, epäsiisteyttä, roskaantumista, pölyämistä, hajuhaittaa tai pilaantumisvaaraa maaperälle tai pinta- tai pohjavesille eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Polttoainesäiliöiden sekä polttoaineiden ja kemikaalien lastaus- ja purkupaikkojen on oltava suojattuja niin, että mahdollisen polttoaine- tai kemikaalivuodon sattuessa vuoto ei pääse maaperään. Täyttö- ja tyhjennyspaikkojen pinnoitteen kunto on tarkastettava säännöllisesti ja todetut vauriot korjattava viipymättä. Polttoöljy- ja kemikaalisäiliöt on sijoitettava riittävän suuriin, tiivisrakenteisiin suojaaltaisiin niin, että maaperän pilaantuminen säiliöiden täytön ja purkamisen tai säiliöiden mahdollisen rikkoutumisen seurauksena estyy. Kemikaalit on varastoitava kullekin kemikaalityypille tarkoitetussa, asianmukaisesti merkityssä astiassa. Varastotilojen lattiakaivot on varustettava asianmukaisin suojakansin tai sulkuventtiilein. Toimipaikalla sijaitsevien kemikaalisäiliöiden sijainnit on esitetty liitteessä 12.1. Kemikaalit, joilla on ympäristövaaraluokitus, on luetteloitu liitteessä 12.2A. Liitteessä on esitetty mm. kemikaalin koostumus, luokitus, enimmäismäärä, käyttötarkoitus ja arvio mihin kemikaalia päätyy. Kemikaalien päätymiseen ilmaan tai veteen on arvioinnissa käytetty toimipaikan päästötietoja, joiden avulla arvio on tehty kyseisen kemikaalin osalta. Muut kuin ympäristövaaralliset kemikaalit on lueteltu liitteessä 12.2B. Myös niistä on esitetty samat tiedot kuin ympäristövaarallisista kemikaaleista. Kemikaaliluettelossa ei ole esitetty laboratoriokemikaaleja, hygieniatuotteita eikä polttoaineita polttoainetarkoituksessaan. Polttoainesäiliöiden sijainnit on esitetty liitteessä 12.3. 13 ENERGIAN KÄYTTÖ JA ARVIO KÄYTÖN TEHOKKUUDESTA Siilinjärven tehtaiden lämpöenergiasta pääosa kehitetään rikkihapon tuotannossa pyriitin ja sularikin polton ja typpihapon tuotannossa ammoniakin polton yhteydessä kemiallisten reaktioiden lämmöllä tuotettuna 60 bar, 480 asteisena höyrynä. Lisäksi rikkihappotehtaassa on prosessilämmönvaihtimia, joissa reaktiolämpöä siirretään tehtaan ja kaivoksen aluekaukolämpöön rakennusten lämmittämiseksi. Lisäksi prosessilämpöä myydään myös Adven Oy:lle, joka välittää sen edelleen Siilinjärven kunnalle hyödynnettäväksi kaukolämpönä.
Sivu 42 Taulukossa 4 on esitetty toiminnanharjoittajan käyttämät eri polttoaineiden määrät päästökaupan osalta. Lisäksi toiminnanharjoittaja selvittää mahdollisuutta korvata nykyiset polttoaineet vaihtoehtoisilla polttoaineilla (mm. biopolttoaineet ja kaasut). Tämän tavoitteena on pienentää päästötasoja. Taulukko 4. Toimipaikan polttoaineiden käyttö. Päästökauppaan sisällytetyt polttoaineen kulutukset. Raskas polttoöljy Kevyt polttoöljy 2013 2014 t TJ t TJ Voimalaitos 841,8 34,6 964,5 39,6 Lannoitetehdas 2 129,5 87,5 2 207,0 90,7 Pasutot 180,2 7,7 81,5 3,5 Rikkihappotehdas 9,7 0,4 9,8 0,4 Yhteensä 3 161,2 130,2 3 262,8 134,2 Tuotetulla korkeapainehöyryllä voimalaitoksella kehitetään kahdella turbiinigeneraattorilla sähköä ja matalapaineista 2,5 bar(a) höyryä tehtaiden käyttöön. Taulukossa 5 on esitetty toimipaikalla tuotetun, hankitun ja käytetyn sähkön määrä sekä tuotetun höyryn määrä vuosina 2010-2014. Taulukko 5. Toimipaikalla tuotetun, hankitun ja käytetyn sähkön määrä sekä tuotetun höyryn määrä. 2010 2011 2012 2013 2014 MWh MWh MWh MWh MWh Sähkön oma tuotanto 154 513 143 312 169 035 158 690 178 701 Sähkön hankinta kantaverkosta 216 852 224 962 210 713 216 577 199 151 Sähkön käyttö 371 364 368 274 379 748 375 267 377 852 Höyrytuotanto 850 751 824 271 950 724 967 515 996 071 Höyryntuotanto hyödynnetään sähkön- ja lämmöntuotannossa. Melkein kaiken matalapainehöyryn, noin 90 %, käyttää fosforihapon tuotanto. Loppu höyry käytetään muilla tehtailla ja rakennusten lämmityksiin. Tehtaan energiatuotannon hiilidioksidipäästön määrä oli niin pieni, että se jäi ulos 2005 alkavasta hiilidioksidin päästöoikeuskauppavelvoitteista. Toimipaikka liittyi 2013 alkaneeseen päästökauppakauteen typpihappotehtaan typpioksiduulipäästön vuoksi. Toiminnanharjoittaja tekee energiatehokkuuslainsäädännön mukaisen kohdekatselmuksen toimipaikan tehtaille vuonna 2015. 13.1 Energiatehokkuuden ylläpito ja kehittäminen Toimipaikan tuotantotapa tähtää mahdollisimman suureen lämpöenergian ja sähkön omavaraisuuteen, polttamalla raaka-aineina pyriittiä ja ammoniakkia. Tavoitteena on näin välttää ja minimoida ostettavien fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Sivu 43 Energiatehokkuuden kehittämiseksi vuonna 2003 rakennettiin typpihappotehtaalle poistokaasun lämmön talteenottolaitteisto, joka siirtää poistokaasun lämmön lannoitetehtaan kuivausilmaan. Toimenpide vähentää lannoitetehtaan raskaan polttoöljyn käyttöä. Voimalaitoksen raskaan polttoöljyn käyttöä on voitu vähentää tarkalla rikkihappotehtaiden ja fosforihappotehtaiden yhteiskäytöllä, jolloin prosessihöyry riittää paremmin suurimman kuluttajan, fosforihappotehtaiden tarpeisiin. Oman prosessihöyrypohjaisen sähkön tuotantoa on voitu kasvattaa rikkihappotehtaan käyntivarmuuden parantamisella, jolloin ulkoisen hankinnan osuus vastaavasti on vähentynyt. Höyryntuotanto on lisääntynyt n. 20 % vuonna 2008 rikinpolttolaitoksen käyttöönoton myötä. Rikinpolttolaitoksen omistaa Adven Oy, mutta sieltä saatava rikkidioksidikaasu ja höyry hyödynnetään Yaran tehdastoiminnoissa. 14 VEDEN HANKINTA JA VIEMÄRÖINTI Vedenotto- sekä viemäreiden paikat säilyvät voimassa olevien lupien mukaisina. Vesistöön johdettavien jätevesien määrä on kasvanut vuosien varrella päällystettyjen alueiden ja kattopinta-alojen kasvun sekä prosessimuutosten myötä. Vesien laatu on pysynyt lähes muuttumattomina. Päästötarkkailun ja vesistöseurannan perusteella voidaan, todeta, että toimipaikan vaikutusalue on säilynyt lähes ennallaan. Vesistöjen virtaamissa tai vedenkorkeuksissa ei arvioida olevan odotettavissa merkittävää muutosta. Vaikutusalueen vesistöissä ei luvanhakijan lisäksi ole muita vedenottamoita. Jäteveden puhdistamiseksi ja haittojen vähentämiseksi käytetään olemassa olevia laitoksia ja rakenteita. Toiminnanharjoittaja esittää kuitenkin tässä lupapäivityksen yhteydessä nykyisen kemiallisen puhdistamon uusimista. Luvussa 9.3 on esitetty uuden kemiallisen puhdistamon suunnitellut rakenteet, prosessit ja mitoitukset. Kemiallisen puhdistamon rakentamisen yhteydessä toimipaikalla uusitaan ja korjataan viemäriverkostoa vuosina 2015-2017. Toiminnan vaikutusalue arvioidaan säilyvän ennallaan tai jopa pienevän em. hankkeiden seurauksena. Vesialueen omistussuhteet ovat liitteinä 7.1 ja 7.2. Kuormitus- ja ympäristön tarkkailu suoritetaan valvovan viranomaisen hyväksymien ohjelmien mukaisesti. 14.1 Vesien johtaminen Ympäristöluvan lupamääräyksissä 1-3 on annettu pintavesien ja jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen liittyvät määräykset. 1. Tehtaiden piha-alueiden ja ratapiha-alueen valumavedet tulee koota ja käsitellä kemiallisesti ennen Kuuslahteen johtamista. Lannoitteiden varastointi- ja
Sivu 44 käsittelyalueen valumavedet tulee koota ja johtaa prosessivedeksi tai kiertovesijärjestelmään. Rikastamon piha-alueen ja malmin käsittelyalueen pintavedet tulee johtaa rikastamon vesikiertoon. Tehdas- ja kipsin läjitysalueen ympäristön pintavedet johdetaan Sulkavanjärven Särkilahteen. Rikastamon ja louhoksen ympäristön sekä avolouhoksen N-jatkeen vedet johdetaan Sulkavanjärven Pirttilahteen. Avolouhokseen kertyvä ylimääräinen puhdas pohja- ja valumavesi voidaan ajoittain suurien valumien aikana johtaa suoraan Sulkavanjärveen sekä louhoksen Itäaltaan ylivuoto-vedet voidaan johtaa altaan itäpuolisen ojan kautta Sikopuroon ja edelleen Kuuslahteen Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarvittaessa Itäaltaan ylivuotovedet tulee ohjata kaivoksen ja rikastamon vesikiertoon ja edelleen kemialliseen käsittelyyn. 2. Tehtaiden jäähdytysvedet johdetaan Kuuslahteen. Jäädytysvesien enimmäismäärä on 206 000 m 3 /d puolivuosikeskiarvona laskettuna. Jätekipsin läjitys- ja käsittelyalueen sekä kiertovesien käsittelyalueen valumavedet tulee kerätä kiertovesialtaisiin ja käyttää prosessivetenä. Pasutteen läjitysalueen valumavedet tulee kerätä alueella oleviin altaisiin ja johtaa prosessikäyttöön. Tehtaiden saniteettijätevedet ja kiertoveden ylitevesi tulee käsitellä kemiallisesti ennen niiden johtamista Kuuslahteen. Ammoniakkiaseman jäähdytysvedet voidaan johtaa samaan kemiallisen puhdistamon jätevedet. avo-ojaan kuin Kaivoksen ja rikastamon kaikki jätevedet tulee johtaa ensin rikastushiekan läjitysalueelle, mistä selkeytynyt jätevesi johdetaan Jaakonpuron altaaseen. 3. Rikastamon toiminta tulee järjestää niin, että Jaakonpuron altaasta palautettavan kiertoveden ja avolouhoksesta mahdollisesti suoraan rikastamolle johdettavan louhosveden käyttö prosessissa on mahdollisimman suurta. Altaille muodostuva ylitevesi tulee johtaa Jaakonpuron altaasta kemiallisesti käsiteltynä Sikopuroon. Sikopuroon johdettavan jäteveden enimmäismäärä on 17 000 m 3 /d puolivuosikeskiarvona laskettuna. Yliteveden juoksutus altaista tulee ajoittaa sellaisiin vuodenaikoihin, jolloin se on vesistön sietokyvyn kannalta mahdollisimman haitatonta. Lisäksi vesitalousluvan määräyksessä 64 annetaan lisämääräyksiä vedenottoon:
Sivu 45 64. Kuuslahdesta saa ottaa vettä enintään 206 000 m 3 /d puolivuosikeskiarvona laskettuna. Sulkavanjärvestä saa ottaa vettä enintään 12 000 m 3 /d puolivuosikeskiarvona laskettuna ja tilapäisesti enintään kahden viikon ajan 30 000 m 3 /d ajanjakson keskiarvona, kuitenkin niin, että vedenotto ei saa ylittää puolivuosikeskiarvolle asetettua rajaa. Poikkeuksellisen kuivana aikana vedenotto on tehtävä niin, että sillä ei ole sanottavaa haitallista vaikutusta Sulkavanjärven vedenkorkeuteen. Avolouhokseen kertyvä pohja- ja valumavesi, arviolta noin 2 600 m 3 /d, johdetaan rikastamon vesikiertoon. Edellä mainituista vedenottomääristä on pidettävä kirjaa ja tiedot tulee säilyttää. Toimipaikan vedenotto, jäähdytys-, valuma- ja jätevesien johtaminen ovat säilyneet, louhosveden joustavampaa johtamistarvetta ja tehtaan jäähdytysvesien johtamiskapasiteetin lisäystä lukuun ottamatta, muuttumattomina. Suunnitelmia vedenoton muuttamiseen ei myöskään ole. Juurusveden Kuuslahdesta toimipaikan tehtaille otettava jäähdytysvesi palautetaan Kuuslahteen noin 10 C:ta lämmenneenä. Sulkavanjärvestä otettava rikastamon ja kiilletehtaan jäähdytysvesi ohjataan rikastamon vesikiertoon. Toteutunut jäähdytysveden otto ja johtaminen on esitetty taulukossa 6. Kuvassa 15 on esitetty vedenottomäärät päiväkeskiarvoina vuosina 2004-2014. Kuvaajasta voi nähdä, että vedenotto Sulkavanjärvestä ja Kuuslahdesta on vähentynyt merkittävästi. Päälouhoksen louhosveden määrä on pysynyt varsin samalla tasolla. Toimipaikan vedenotto ja jäteveden johtaminen kuluneen lupakauden aikana on ollut ehtojen mukaista. Vedenoton kirjanpito säilytetään toimipaikalla kymmenen vuoden ajan. 14.1.1 Tehdasalueen vesien johtaminen Voimakkaasti ravinnepitoiset tai happamat vedet otetaan toimipaikan kiertovesijärjestelmään: Pasutteen, kipsin ja lannoitteiden varastointi- ja käsittelyalueiden valumavedet sekä tehtaiden pesu- ja vuotovedet johdetaan kiertoon tai suoraan prosessivedeksi. Kierron ylitevesi, tehtaiden piha-alueen ja ratapiha-alueen valumavedet sekä saniteettivedet johdetaan puhdistettuina Kuuslahteen. Nämä vedet käsitellään kemiallisella puhdistamolla, jossa tarvittaessa voidaan käsitellä myös pasutevaraston valumavesiä. Ennen kemialliselle puhdistamolle johtamista kiertovesi esikäsitellään kemiallisesti. Ammoniakkiaseman jäähdytysvedet johdetaan kemiallisen puhdistamon avoviemäriin. Kemiallisen puhdistamon kuormitus sisältyy taulukon 12 toimipaikan Kuuslahden kuormitukseen.
Sivu 46 Tehdas- ja kipsinvarastointialueen ympäristön pintavedet ohjataan Sulkavanjärven Särkilahteen johtavaan ojaan. Ojan aiheuttama kuormitus sisältyy taulukossa 14 esitettyyn Sulkavanjärven kuormitukseen. Sulkavanjärveen ei tulevaisuudessakaan ohjata varsinaisia jätevesiä. Lannoitetehtaan kiertovesiallas Nykyisen lannoitetehtaan kiertovesialtaan (tilavuus n. 4 000 m 3 ) tila todettiin kesällä 2014 huonoksi, jonka johdosta nykyistä allasta korjattiin ja vesitilanteen helpottamiseksi rakennettiin varoaltaat 1 ja 2 Pohjois-Savon ELY-keskuksen suostumuksella. Samalla käynnistettiin uuden kiertovesialtaan suunnittelu. Toiminnanharjoittaja esitti Pohjois-Savon ELY-keskukselle lannoitetehtaan uuden kiertovesialtaalta vanhan altaan korvaamista. Toiminnanharjoittaja pyysi Pohjois-Savon ELYkeskukselta lausuntoa, että voidaanko uusi allas rakentaa ja käyttöönottaa nykyisen ympäristöluvan (Dnro ISY-2004-Y-272) puitteissa. Uusi allas on tarkoitus sijoittaa kantatie 75 länsipuolelle. Liitteessä 1 on esitetty uuden kiertovesialtaan asemapiirros. Se on suunniteltu kaksiosaiseksi ja sen kokonaistilavuus on 4 000 m 3 (2*2 000 m 3 ). Altaan tilavuus on näin ollen sama kuin nykyisen altaan. Uuden altaan materiaali on betoni ja sen eteläpäähän on suunniteltu erillinen sakka-allas, jonne voidaan tuoda laskeutettavaksi märkää sakkalietettä esim. kiertovesialtaasta. Vesi johdetaan sakka-altaasta kiertovesialtaaseen. Kuivatettu sakka kerätään sakka-altaasta ja käytetään lannoitetehtaalla prosessissa. Kiertovesialtaan länsipuolelle sijoitetaan autojen pesupaikka, jonka pesuvedet ohjataan altaaseen. Lannoitetehtaalta johdettavat vedet tulevat painovoimaisesti putkilinjaa pitkin altaalle, jonka jälkeen vesi johdetaan selkeytinkourujen kautta varsinaiseen altaaseen (A- tai B-lohkoon). Selkeytinkouruilla pyritään vähentämään sakan kertymistä altaaseen. Altaan rakenteesta johtuen esim. toinen lohko voidaan tyhjentää kokonaan huoltotöitä varten. Paluuvesi pumpataan altaasta paluulinjaa pitkin lannoitetehtaalle. Suunnitellun kiertovesialtaan käyttöönoton myötä tilapäisaltaaksi suunniteltu varoallas 1 poistetaan rakenteineen käytöstä. Kaksilohkoinen varoallas 2 on suunniteltu säilytettävän hätätilanteita varten, mutta altaassa ei säilytetä normaalitilanteessa vettä. Vanha kiertovesiallas tullaan myös poistamaan käytöstä kokonaisuudessaan. Kiertovesialtaiden läheisyyteen asennettaan tarkkailuputkia, joiden avulla voidaan havaita mahdolliset vuodot. Rakennustyöt on suunniteltu käynnistettävän huhtikuun 2015 lopussa ja kiertovesiallas olisi valmis käyttöönotettavaksi marraskuun 2015 lopussa. Pohjois-Savon ELY-keskus katsoi lausunnossaan (26.3.2015 POSELY/47/07.00/2010, liite 14.4), että uusi allas voidaan rakentaa voimassa olevan ympäristöluvan puitteissa.
Sivu 47 14.1.2 Kaivoksen vesien johtaminen Kaivoksen vesikierto ja kaavio on esitetty kuvassa 14. Esitetyssä kuvassa on kaivoksen prosessivesikaavio, joka sisältää myös alueella syntyvät hulevedet. Louhosvesien juoksuttaminen Sikopuron alaosaan on ollut satunnaista ja tästä syystä sitä ei ole kuvattu prosessivesikaavioon. Lisäksi läjitysalueilta tulevia suotovesiä ei ole esitetty kyseiseen kaavioon. Rikastushiekka-altaiden suotovesiä tarkkaillaan viranomaisen hyväksymällä erillisellä tarkkailulla. Särkijärven päälouhoksesta pumpattujen vesien määrät on esitetty taulukossa 6. Päälouhokseen kertyvät pohja- ja pintavedet pumpataan (145 m 3 /h) louhoksen itäpuolella sijaitsevaan louhosvesialtaaseen ja sieltä edelleen Jaakonlampeen, jonka tilavuus on noin 250 000 m 3. Louhosvesien laatua tarkkaillaan. Päälouhoksen louhosvesien laadun ollessa hyvä ylitevedet on ohjattu louhosvesialtaasta Sikopuroon. Kun vedessä on ollut kiintoainetta (> 15 mg/l) on vedet pumpattu Jaakonlampeen ja siitä rikastamon vesikiertoon. Rikastamon vedet pumpataan rikastushiekan kantoaineena Mustin altaaseen, jonne rikastushiekka pääosin läjittyy. Kantoaineena toimivaa vettä siirtyy noin 1260 m 3 /h Mustin rikastushiekka-altaaseen. Mustin kokonaisallastilavuus on noin 150 milj. m 3 ja vesitilavuus 5,5 milj. m 3. Allas toimii suurena laskeutusaltaana. Toiminnanharjoittaja on tässä lupahakemuksessa hakenut lupaa pastalaitoksen rakentamiselle ja käyttöönotolle. Pastalaitoksen toimintaperiaate on esitetty luvussa 9.2. Mustin altaalta vedet johdetaan viereiseen uuteen vesialtaaseen, jonka tilavuus on n. 8 milj. m 3. Saarisen louhoksen vedet (20 m 3 /h) pumpataan Mustin altaaseen. Vesialtaalta vedet pumpataan edelleen Raasion altaaseen (tilavuus 2 milj. m 3 ) ja Raasiosta (1390 m 3 /h) takaisin Jaakonlampeen. Yli puolet Jaakonlammesta johdettavista vesistä (927 m 3 /h) otetaan rikastamon prosessikiertoon. Lisäksi rikastamon prosessivesikiertoon otetaan vettä myös Sulkavanjärvestä (330 m 3 /h). Vesikiertoon muodostuva ylitevesi (700 m 3 /h) johdetaan Jaakonlammesta Sikopuron altaalle (tilavuus 75 000 m 3 ), jossa sille tehdään kemikalisointi ferrisulfaatilla, jonka jälkeen käsitelty vesi lasketaan Kuuslahteen johtavaan Sikopuroon. Sikopuroon johdetaan myös louhoksen itäpuolen ympäristön puhtaita valumavesiä noin 8 m 3 /h. Sikopuroon johdettu ylitevesimäärä on esitetty taulukossa 6. Lisäksi Sikopuron aiheuttama kuormitus sisältyy taulukon 12 Kuuslahden kuormitukseen.
Sivu 48 Kuva 14. Kaivoksen prosessivesikaavio (m 3 /h), joka sisältää myös hulevedet. Rikastamoalueen piha-, tuotteiden varastointi- ja lastaus- sekä varastosäiliöalueilta kerätään kiintoainetta tai muita epäpuhtauksia sisältävät vedet altaisiin ja johdetaan keräilyaltaiden kautta rikastamon vesikiertoon. Ympäristön puhtaammat valumavedet johdetaan
Sivu 49 öljynerotuskaivojen ja laskeutusaltaiden kautta Sulkavanjärven Pirttilahteen. Pirttilahteen laskevan ojan aiheuttama kuormitus sisältyy taulukon 6 Sulkavanjärven kuormitukseen. Rikastamon piha-alueiden valumavedet kerätään sadevesialtaaseen ja johdetaan (5 m 3 /h) sieltä edelleen sadevesikaivojen tai ylitevesialtaan kautta Mustin altaaseen. Louhoksen länsipuolen ja Jaakonlammen ympäristön valumavedet, louhoksen pääurakoitsijan alueen sekä päällystämättömien apualueiden valumavedet (60 m 3 /d) johdetaan Sulkavanjärveen. Ansanmäen sivukiven läjitysalueelta pintavedet johdetaan ojastojen kautta lopulta Sulkavanjärveen ja Itäläjityksen alueelta Kuuslahteen. Suoto- ja pintavesien muutokset esitetään luvussa 18.1 ja vaikutukset luvussa 24.3. Taulukossa 6 on esitetty toteutunut vedenotto sekä jäähdytys- ja jäteveden vesistöön johtaminen. Taulukko 6. Toteutunut vedenotto ja jäteveden johtaminen. Laskentajaksojen vuotuiset keskiarvot. Vedenotto (m 3 /d) Veden johtaminen Kuuslahteen (m 3 /d) Vuosi Kuuslahti Sulkavanjärvi Avolouhos Jäähdytysvesi Kem.puhdistamo Sikopuro 2004 164 441 7 585 2 663 164 891 10 895 2005 169 181 7 489 1 250 169 181 3 047 8 668 2006 161 147 7 608 1 509 161 147 3 433 6 662 2007 156 365 7 743 871 156 365 3 465 11 975 2008 155 029 7 937 2 269 155 029 4 047 14 463 2009 154 028 7 562 1 374 154 028 4 222 7 421 2010 165 558 8 917 1 269 165 558 3 860 9 585 2011 163 129 7 981 2 244 163 129 4 282 13 064 2012 152 836 7 768 2 374 152 836 4 097 20 401 2013 159 980 6 348 2 092 159 980 4 357 18 433 2014 147 411 6 030 2 006 147 411 4 309 16 615 Lupaehto 225 000 12 000 n. 2 600 206 000 17 000
Kuuslahden vedenotto (m 3 ) Sulkavanjärven ja päälouhoksen vedenotto (m 3 ) Sivu 50 175 000 170 000 10 000 9 000 165 000 160 000 155 000 150 000 145 000 140 000 135 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 - Kuuslahti Sulkavanjärvi Päälouhos Kuva 15. Vedenotto vuosina 2004-2014. Toiminnanharjoittaja on tehnyt Pohjois-Savon ELY-keskukselle 28.8.2012 ja 16.1.2013 ilmoitukset poikkeuksellisista tilanteista, joiden seurauksena haettiin lupaa johtaa Sikopuroon jätevettä enemmän kuin luvassa esitetty 17 000 m 3 /d puolivuotiskeskiarvona. Syinä poikkeuksellisiin tilanteisiin oli vuoden 2012 sateisuus, joka lisäsi vesien määrää Mustin rikastushiekka-altaalla ja vesialtaalla. Lisäjuoksutuksilla haluttiin varmistaa hallittu ja turvallinen vesienkäsittely. Pohjois-Savon ELY-keskus on tehnyt päätökset ilmoituksista 11.9.2012 ja 12.3.2013 (POSELY/47/07.00/2010). Päätöksissä ELY-keskus antoi luvan lisätä johdettavien vesien määrää Sikopuroon: 2012: jätevesien johtaminen 24 000 25 000 m 3 /d 2013: louhosvesien juoksuttaminen suoraan Sikopuroon 25 000 m 3 /d. Pohjois-Savon ELY-keskuksen päätökset ovat liitteissä 14.2 ja 14.3. Päätöksen, joka on kirjattu 12.3.2013 (liite 14.3), määräyksessä 4 ELY-keskus toteaa seuraavaa: 4. Mikäli vuoden 2013 aikana on edelleen tarvetta vesimäärän lisääntyneeseen juoksutustarpeeseen ohi Sikopuron puhdistamon, tulee tässä tilanteessa hakea Itä- Suomen aluehallintovirastolta muutosta jätevesien käsittelyä ja johtamista koskeviin lupamääräyksiin. Toiminnanharjoittaja esittää muutosta lupamääräykseen 2. Sikopuron altaasta Sikopuroon johdettavan puhdistetun jäteveden enimmäismääräksi toiminnanharjoittaja esittää 35 000
Sivu 51 m 3 /d. Perusteluina lisäysesitykselle ovat tuotantokapasiteetin lisäys, parempi varautuminen poikkeuksellisiin sääoloihin sekä varautuminen mahdollisiin allasmuutoksiin ja veden varastotilavuuden pienentyminen rikastushiekan syrjäyttäessä vesitilavuutta rikastushiekka-altaissa. Sikopuron altaan allastilavuutta on kasvatettu, jolloin nykyisellä veden viipymällä voidaan purkaa suurempi määrä puhdistettua ylitevettä Sikopuroon. Puhdistettavan jäteveden laadun arvioidaan pysyvän ennallaan nykyisen puhdistusprosessin ja viipymän ansiosta. Lisäksi toiminnanharjoittaja näkee puhtaiden louhosvesien johtamiselle tarvetta suoraan Sikopuroon, mikä vähentää myös käsiteltävien jätevesien määrää Sikopuron altaalla sekä vähentää rikastamon vesikierron vesimäärää. Toiminnanharjoittaja esittää muutosta lupamääräykseen 3 ja esittää, että toiminnanharjoittaja voi juoksuttaa puhtaita päälouhokselta pumpattavia louhosvesiä tarpeellisen määrän Sikopuroon. Vedet johdetaan laskeutusaltaan ja tarkkailupisteen kautta Sikopuroon. Toiminnanharjoittajan mukaan kyseisellä toiminnalla ei ole vaikutusta fosforikuormitukseen. 14.1.3 Vesitase Vesitaseeseen vaikuttaa olennaisesti sade- ja sulamisvesien määrät. Alueille sadantana ja sulamisvesinä tulevat vedet kulkeutuvat läjitysalueilta suotautumalla ja pintavaluntana maastossa luontaisesti olevia reittejä. Toimipaikan vesitasetta on tarkasteltu erillisessä selvityksessä (liite 14.1) vuonna 2012. Selvityksessä on tarkasteltu erityisesti tehdastoimintojen vesitasetta. Kaivoksen vesitaselaskelmat päivitettiin samaisessa tutkimuksessa. Samalla tutkimuksessa arvioitiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesitaseeseen. Kuvassa 14 on kaivoksen prosessivesikaavio, johon on lisätty myös hulevesivirtoja. Kaivoksen rikastamolle otetaan Sulkavanjärvestä raakavettä, jonka lisäksi kiertoon tulee sade- ja kuivatusvesiä. Tulovesien yhteenlaskettu summa on 8,5 milj. m 3 /a. Vesiä poistuu suotautumalla, vesien käsittelyn sekä rikasteen mukana (5,9 milj. m 3 /a). Tämä tarkoittaa sitä, että vuodessa rikastamon kiertoon tulee vesiä 2,6 milj. m 3 enemmän kuin sieltä poistuu. 15 ARVIO TOIMINNAN YMPÄRISTÖRISKEISTÄ, ONNETTOMUUDET JA HÄIRIÖTILANTEET 15.1 Suuronnettomuusriskit Toimipaikan suuronnettomuusriskeistä suurimmaksi arvioidaan ammoniakin käsittelyssä ja varastoinnissa tapahtuvat laitteistorikot. Paineellisia laitteita, lähinnä pallovarastoa, kohtaavat onnettomuudet saattavat pahimmissa tapauksissa aiheuttaa suuronnettomuuden, jonka vaikutusalue ulottuu toimipaikan ulkopuolelle. Kaasuvaara-alue on määritetty ulottumaan 2 km etäisyydelle realistisissa onnettomuustilanteissa. Muiden
Sivu 52 ammoniakkilaitteistojen osalta onnettomuuden aiheuttama vaara kohdistuu lähinnä toimipaikan henkilöstöön. Lannoitetuotantoon liittyvä ammoniumnitraattia sisältävien materiaalien terminen hajoaminen aiheuttaa haitallisen kaasun muodostumisen. Laajamittaisessa lannoitepalossa voi muodostua haitallisia kaasuja siinä määrin, että haitalliset olosuhteet ulottuvat toimipaikan ulkopuolelle. Kuitenkin on huomattava, että palon kehittyminen edellä tarkoitetun laajuiseksi vaatii useiden tuntien (n. 10 h) ajan ja siten toimipaikan omien järjestelmien ja pelastus-/sammutustoimien epäonnistumisen lisäksi myös pelastusviranomaisten toimien epäonnistumisen, ollen siten erittäin epätodennäköinen. Muiden lannoitetuotantoa koskevien onnettomuusskenaarioiden vaikutukset kohdistuvat lähinnä toimipaikan henkilöstöön ja omaisuuteen. 15.2 Muut suuronnettomuusriskit Typpihappotuotantoon liittyvinä onnettomuusskenaarioina on tunnistettu kattilan ammoniakki-ilma seoskaasun räjähdys sekä prosessikaasuvuoto (NO X ) suuren laitteistorikon seurauksena. Molempien onnettomuustyyppien haitta-vaikutukset kohdistuisivat laitoksen henkilöstöön ja tehtaan välittömään ympäristöön. Rikkihappotehtaan prosessikaasuputkiston repeäminen voi aiheuttaa kaasuvuodon (rikkidioksidi ja trioksidi), joka voisi vakavuudeltaan saavuttaa suuronnettomuuden mittasuhteet. Vaaran on arvioitu kohdistuvan laitoksen sisällä ja sen välittömään läheisyyteen. Rikkihappo- ja fosforihappotehtailla apuaineena käytetyn natriumvetysulfidin riittävän suuren määrän hallitsematon reagointi mm. happojen kanssa voi aiheuttaa myrkyllisen rikkivetypilvenmuodostumisen. Vaaran on arvioitu kohdistuvan laitosten henkilöstöön, mutta suurissa vuototapauksissa vaara-alue voi ulottua kantatien 75 alueelle. 15.3 Patoturvallisuusriski ja altaiden ylivuodot Kaivoksella sijaitsee 5 eri patoaluetta. Ykkösluokan patoja ovat Mustin- ja Raasion altaat sekä Mustin vesiallas. Kolmannen luokan patoja ovat Jaakonlammen ja Sikopuron altaat. Kaivoksella on tunnistettu onnettomuusvaaraa aiheuttavat tilanteet, ja vaaran suuruus on arvioitu ottamalla huomioon tilanteen vakavuus sekä todennäköisyys. Näin menetellen on päädytty löytämään seuraavat tilanteet, joiden katsotaan aiheuttavan suurimman riskin ympäristölle.suurimmaksi riskiksi on arvioitu patomurtuma erityisesti Mustin altaan, uuden vesialtaan tai Raasion altaan padoilla, jolloin altaille varastoitu vesi aiheuttaisi tulva-aallon ja osa altaalla varastoidusta rikastushiekasta kulkeutuisi padon ympärillä oleville alueille. Toisena riskikohteena on altaiden ylitäyttö, jolloin vettä kulkeutuisi hallitsemattomasti
Sivu 53 ympäristöön. Kolmantena riskitapauksena on sakeuttimien tai rikastushiekkaputken rikkoutuminen, jolloin erityisesti kiintoainetta kulkeutuisi hallitsemattomasti ympäristöön. 15.4 Muut ympäristö- ja onnettomuusriskit Mahdolliset ympäristövahingot liittyvät myös suoraan liikennevahinkoihin, joiden yhteydessä voi tapahtua ajoneuvojen polttoaineiden pääsyä maaperään. Poikkeuksellisiin ympäristöpäästöihin on laadittu oma toimintaohje Ympäristöpäästöistä ilmoittaminen. Toimipaikalla on oma tehdaspalokunta ja riittävästi kalustoa, joiden avulla liikenneonnettomuuksien yhteydessä tapahtuvat päästöt saadaan rajattua. Lisäksi alueiden pohjavesiä tarkkaillaan toimipaikan tarkkailuohjelman mukaisesti. 15.5 Riskien hallinta Siilinjärven toimipaikalla on käytössä sisäinen poikkeamailmoitusjärjestelmä, jonka perustana on, että toiminnan jatkuva parantaminen edellyttää nopeaa ja tarkkaa tietoa toimipaikalla tapahtuneista poikkeamatilanteista, jotta niiden avulla voidaan ennaltaehkäistä todellisia tapaturmia sekä omaisuus- ja ympäristövahinkoja, sekä laadullisia poikkeamia. Tässä poikkeamalla tarkoitetaan tapahtumaa, joka poikkeaa sovitusta, suunnitellusta tai yleisesti hyväksytystä käytännöstä. Järjestelmä velvoittaa selvittämään poikkeamiin johtaneita syitä ja siltä pohjalta suorittamaan korjaavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä. Myös ulkoisen työvoiman poikkeamat ilmoitetaan järjestelmän mukaisesti. Turvallisuussuunnitelmassa olevat hälytys- ja suojeluohjeet määrittävät onnettomuuden havaitsijan toimintaohjeet akuuteista onnettomuuksista ja uhkaavista vaaratilanteista.
Sivu 54 16 LIIKENNE JA LIIKENNEJÄRJESTELYT 16.1 Sisäisen liikenne Tehdasalueen sisällä eniten raskasta liikennettä aiheuttavat apatiittirikasteen siirto, lietteiden ajot, maatalouskalkin lastaus ynnä raaka- ja apuaineiden sekä tuotteiden siirrot. Kaivosalueella suurimman liikenteen aiheuttaa malmin ja sivukiven kuljetukset. Taulukossa 7 on esitetty sisäisten kuljetusten määrät vuonna 2014. Taulukko 7. Sisäisen liikenteen määrät ja taajuus vuonna 2014. Määrä (t) Kuljetukset (kpl) AN-liuos 7 129 509 Kalkki 46 000 1 314 Biotiitti 43 000 1 229 Apatiitti 943 000 23 575 Malmin ja raakun kulj. 31 404 165 320 451 Sisäinen liikenne yht. 32 443 294 347 078 Sisäinen liikenne taajuus yht./vrk 88 886 951 Kaivoksen malmin ja sivukiven kuljetuskalustona käytetään pääsääntöisesti kokoluokaltaan n. 150 t maansiirtoautoja, jotka moottoripolttoaineena käyttävät kevyttä polttoöljyä. Vuonna 2013 kaivoskoneet käyttivät 12 000 tonnia polttoainetta. Sivukiven ja malmin kuljettamisen arvioinnissa on käytetty kalustoa CAT 785 D, jonka lavakoko on 48 m 3 - k/kuorma. Lisäksi sivukiveä patopenkereelle käytettävä kalusto on CAT 777 F, jonka lavakoko on 37 m 3 -k/kuorma. Sivukiven ja malmin kuljetus suoritetaan seitsemänä päivänä viikossa keskeytymättömänä kolmivuorotyönä 24 h/vrk. Kuljetusten määrien ei arvioida lisääntyvän nykytilanteesta. Arvioidut kuljetusmäärät ovat Särkijärven louhos karkea murska 195 kuormaa/d Saarisen louhos karkea murska 65 kuormaa/d Ansanmäen sivukivialue 205 kuormaa/d Itäläjityksen sivukivialue 205 kuormaa/d Sivukiven käyttö patopenkereissä 140 kuormaa/d 16.2 Maantiekuljetukset Vuonna 2014 tehtaalle saapui tai tehtaalta lähti keskimäärin 39 maantiekuljetusta ja 153 rautatievaunua. Ajoneuvoliikenne on ympärivuorokautista. Taulukossa 8 on esitetty toimipaikalle tulevien ja lähtevien kuljetusten määrät vuonna 2014 ja taulukossa 9
Sivu 55 maantiekuljetusten määrät vuonna 2014. Eritellyt määrät vuoden 2014 osalta on ilmoitettu tarkemmin liitteessä 16.1. Taulukko 8. Toimipaikalta lähtevien ja tulevien kuljetusten määrät vuonna 2014. Maantie Rautatie Sisävesi Yhteensä määrä (t) kulj. (kpl) määrä (t) vaunua (kpl) määrä (t) kulj. (kpl) määrä (t) kulj. (kpl) Saapuvat yhteensä 127 676 3 290 749 009 15 507 5 834 6 882 519 18 803 Taajuus/vrk 350 9 2 052 42 16 0 2 418 52 Lähtevät yhteensä 396 179 11 001 2 046 787 40 186 140 298 58 2 583 264 51 245 Taajuus/vrk 1 085 30 5 608 110 384 0 7 077 140 Liikenne yhteensä 523 855 14 291 2 795 796 55 693 146 132 58 3 465 783 70 048 Liikenne taajuus/vrk 1 435 39 7 660 153 400 0 9 495 192 Taulukko 9. Maantiekuljetukset 2014. Saapuva liikenne määrä (t) kulj.tap. (kpl) määrä (t) kulj.tap. (kpl) määrä (t) kulj.tap. (kpl) Typpihappo 19 540 514 Fosforihappo 1 030 56 Sinkkiliuos 907 25 Ammoniumnitraattiliuos 56 279 1 604 Polttoöljy, raskas 4 181 103 Ammoniakkivesi 55 968 1 867 Natriumvetysulfidi 83 4 Typpihappo 1 853 128 Natriumhydroksidi 5 320 159 Natriumselenaatti 3 19 Lähtevä liikenne Yhteensä Kaasut 69 104 Sularikki 64 001 1 351 Ammoniumnitraattiprilli 3 413 114 Saapuvat VAK yht. 97 518 2 393 Lähtevät VAK yht. 115 130 3 655 212 648 6 048 Taajuus/vrk 267 7 Taajuus/vrk 315 10 583 17 Lannoite 15 224 555 Lannoite 201 125 5 317 Natriumboraatti 860 23 Biotiitti+Bioapatiitti 40 784 990 Pinnoitusöljy 712 31 Kipsi 679 16 MgO 901 30 Kalkki 27 616 685 Magnesiumsulfaatti 6 340 128 Kiille 10 270 318 Magnesiumsulfaatti Kieserite 992 12 Apatiitti 575 20 Natriumcloridi/vuorisuola 1 465 34 SOP 2 089 45 Talkki 1 575 39 Saapuvat ei VAK yht. 30 158 897 Lähtevät ei VAK yht. 281 049 7 346 311 207 8 243 Taajuus/vrk 83 2 Taajuus/vrk 770 20 853 23 Saapuvat yhteensä 127 676 3 290 Lähtevät yhteensä 396 179 11 001 523 855 14 291 Taajuus/vrk 350 9 Taajuus/vrk 1 085 30 1 435 39 Paikoitus-, lastaus-, purku- ja pesupaikat on esitetty liitteissä 16.2. 16.3 ja 16.4. Lisäksi lannoitetehtaan kiertovesialtaalla ollut pesupaikka siirretään lannoitetehtaan uuden kiertovesialtaan yhteyteen kantatie 75 länsipuolelle. Säiliöiden pesu on sallittu ainoastaan niille ajoneuvoille, jotka tuovat tuotteita toimipaikalle ja joiden tuomien tuotteiden rakenne tiedetään tarkasti. Huollot tehdään vain omalle kalustolle Korjaamo 1 rakennuksessa. Urakoitsijat huoltavat itse ajoneuvonsa. Vaarallisten aineiden käsittelyyn ja kuljetukseen liittyen on toimipaikalla jatkuvaa koulutusta henkilöstölle ja yhteistyökumppaneille. Vaarallisten aineiden kuljetusmäärät vuonna 2014 on esitetty liitteessä 16.1. Vaarallisten aineiden purku- ja lastauspaikat on osoitettu liitteissä 16.2 ja 16.3.
Sivu 56 16.3 Ratapiha Rautateitse liikkuvat kuormat vuonna 2014 on esitetty taulukossa 10. Rautateitse kulkevan liikenteen määrä oli keskimäärin 153 vaunua vuorokaudessa. Ratapiha-alueella tapahtuu ammoniakin, rikkikiisun, typpi-, rikki-, fosfori- ja fluoripiihapon, pasutteen sekä lannoitteiden lastausta ja purkua. Pasutteen osuus kuljetusten tonnimäärästä vuonna 2014 oli lähes 54 % toimipaikan rautateitse kaikista kuljetettavista kuormista. Lastaus- ja purkupaikat on esitetty liitteessä 16.2. Taulukko 10. Raideliikenne toimipaikalla vuonna 2014. määrä (t) vaunua (kpl) Saapuva liikenne Rikkihappo 467 8 Ammoniakki 130 697 3 844 Typpihappo 116 872 2 087 Saapuvat VAK yht. 248 036 5 939 Pyriitti 369 876 7 113 Lannoite 67 815 1 190 Kaliumkloridi 63 282 1 266 Saapuvat ei VAK yht. 500 973 9 568 Saapuvat yhteensä 749 009 15 507 Taajuus/vrk 2 052 42 Lähtevä liikenne Fosforihappo 232 190 4 644 Fluoripiihappo 57 086 1 057 Lähtevät VAK yht. 289 276 5 701 Lannoite 140 477 2 509 Kipsi 1 928 55 Pasute 1 500 951 30 019 Apatiitti 114 155 1 903 Lähtevät ei VAK yht. 1 757 511 34 485 Lähtevät yhteensä 2 046 787 40 186 Taajuus/vrk 5 608 110 VAK-liikenne yht. 537 312 11 640 VAK-taajuus/vrk 1 472 32 Liikenne yhteensä 2 795 796 55 693 Liikenne taajuus/vrk 7 660 153 16.4 Satama Toimipaikan sataman toiminta on määritelty toimintajärjestelmässä, jossa on toimintaohje toimipaikan sataman purku- ja lastaustoiminnoille. Siilinjärven toimipaikalle/-lta kuljetetaan vesiteitse lannoite- ja fosforihappotuotannon raaka-aineita sekä tiettyjä lannoitteiden
Sivu 57 lopputuotteita (Taulukko 11). Pääosa toimituksista, esimerkiksi Alusilica saapuvat ns. irtotavaratoimituksina. Laivan vastaanotto suoritetaan toimipaikan logistiikkaorganisaation toimesta. Taulukko 11. Laivaliikenne toimipaikalla vuonna 2014. Määrä (t) Kulj.tap. (kpl) Saapuva liikenne Magnesiumsulfaatti 900 2 Magnesiumsulfaatti Kieserite 520 2 Alusilica 4 414 2 Saapuvat ei VAK yht. 5 834 6 Saapuvat yhteensä 5 834 6 Taajuus/vrk 16 0 Lähtevä liikenne Lannoite 140 298 58 Lähtevät ei VAK yht. 140 298 58 Lähtevät yhteensä 140 298 58 Taajuus/vrk 384 0 Liikenne yhteensä 146 132 58 Liikenne taajuus/vrk 400 0 Purussa irtotavara nostetaan autonosturin kahmarilla lastaussuppiloon, josta suppilon käyttäjä annostelee tavaran auton lavalle. Lastauksessa irtotavara kipataan satamalaiturilla olevalle teräslavalle, josta se kahmarilla nostetaan laivaan. Sateen sattuessa irtotavaran lastaus/purku keskeytetään ja lastauksessa käytössä oleva kalusto viedään suojaan tai suojataan pressuilla. Lisäksi laivan ruuman kannet suljetaan. Säkit nostetaan autonosturilla suoraan auton lavalle. Irtotavaran variseminen tehdasalueelle ja laiturille lastauksen ja siirron aikana estetään. Laivan purun yhteydessä estetään materiaalin joutuminen vesistöön sekä vältetään pölyämistä tehdasalueella. Toimipaikan sataman käyttöaste on kasvanut ja vuonna 2014 aluksia kävi yhteensä 58. Toimipaikan satama on käytössä ainoastaan omille kuljetuksille ja alue on aidattu ja valvottu eikä siellä ole tarjolla mitään palveluita. Toimipaikka ei vastaanota aluksien jätteitä. Jos kuitenkin olosuhteet ovat sellaiset, että jätteiden vastaanotto on pakko suorittaa, tilataan paikalle jätteiden kuljetukseen erikoistunut ajoneuvo/urakoitsija, joka suorittaa jätteiden vastaanoton ja toimittamisen toimipaikan ulkopuoliselle jätteiden käsittelylaitokselle.
Sivu 58 17 YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINTAJÄRJESTELMÄ Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä sisältyy toimipaikan toimintajärjestelmään. Toimipaikan johto vastaa toimintajärjestelmän ylläpidosta ja kehittämisestä. Jokainen toimipaikan henkilö vastaa omalta osaltaan toimintajärjestelmän ja sen dokumentoinnissa esitettyjen menettelytapojen mukaisesta toiminnasta. Toimintajärjestelmän avulla ohjataan ja varmistetaan valmistettavat ja toimitettavat tuotteet ja palvelut asiakkaille vaatimusten ja yhtiön toimintapolitiikan mukaisesti. Toimintajärjestelmä on kansainvälisten standardien SFS-EN ISO 9001 (laadunhallintajärjestelmä), SFS-EN ISO 14001 (ympäristöjärjestelmä) ja OHSAS 18001:2007 (työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmä) mukainen. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven toimipaikan toiminnassa noudatetaan dokumentoitua ja sertifioitua ISO 9001-laatujärjestelmää sekä ISO 14001- ympäristöasioiden hallintajärjestelmää. Kriittisiin käsittely- ja laadunvalvontatoimintoihin on laadittu kirjalliset toimintaohjeet, ja henkilöstö on perehdytetty toimimaan niiden mukaisesti. Käsitellyistä määristä ja tehdyistä toimenpiteistä sekä valvonnan tuloksista pidetään kirjaa. Poikkeamat tuloksissa tai toimintatavassa raportoidaan sisäisesti, niiden syyt selvitetään ja ryhdytään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Laadunvalvontajärjestelmän toimintaa seurataan säännöllisesti sisäisin ja ulkoisin auditoinnein. ISO9001-, 14001 sekä OHSAS18001-mukaisuus todennetaan kolmen vuoden välein ulkoisen akkreditoidun sertifiointilaitoksen toimesta. Viimeisin auditointi Siilinjärven toimipaikalla suoritettiin 22. 23.4.2014 DNV:n toimesta. 18 PÄÄSTÖJEN LAATU, MÄÄRÄ JA HALLINTA 18.1 Päästöt vesistöön Jätevesien käsittelystä toimipaikan osalta on nykyisessä ympäristöluvassa (Dnro ISY-2004-Y- 272) annettu määräys 4: 4. Kuuslahteen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön raja-arvo on 3 kg/d ja ammoniumtypen tavoitearvo 30 kg/d sekä Sulkavanjärveen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön raja-arvo on 2 kg/d laskettuna puolivuosikeskiarvoina. Jätevesipäästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti. Kuuslahteen johdettavat jätevedet muodostuvat kemialliselta puhdistamolta tulevista puhdistetuista jätevesistä, tehtaiden jäähdytysvesistä ja kaivoksen puhdistetusta ylitevedestä, joka johdetaan Sikopuron kautta Kuuslahteen.
Sivu 59 18.1.1 Kuuslahteen johdettavat käsitellyt jätevedet Kokonaisfosforikuormitus Kuuslahteen eri päästölähteistä vuosina 2000-2014 on esitetty taulukossa 12 ja kuvaaja vuosittaisesta fosforikuormituksesta kuvassa 16. Kuvaajasta ja tuloksista voidaan päätellä, että jäädytysvedestä aiheutuva fosforikuormitus on pienentynyt viimeisten 10 vuoden aikana. Myös kemialliselta puhdistamolta Kuuslahteen laskettavien puhdistettujen jätevesien osalta kokonaisfosforikuormitus on pienentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Kaivoksen ja rikastamon puhdistettujen ylitevesien osuus Kuuslahteen johdettavien jätevesien kokonaisfosforikuormituksesta on ollut noin 45 % lupakauden aikana. Sikopuron kautta tuleva kuormitus on pysynyt lupakauden aikana suunnilleen ennallaan. Huomioiden lupamääräyksen päästörajan (3 kg/d puolivuotiskeskiarvona) on jokaisena puolivuotisjaksona kokonaisfosforikuormitus alittanut kyseisen rajan. Taulukko 12. Kokonaisfosforikuormitus (kg/d) vuosina 2000-2014 Kuuslahteen. Kokonaisfosfori (kg/d) Jäähdytysvesi Kemiallinen Sikopuro Yhteensä vuosi puhdistamo 2000 0,47 0,18 0,65 1,30 2001 0,85 0,15 0,55 1,55 2002 0,63 0,11 0,35 1,09 2003 0,63 0,15 0,38 1,16 2004 0,53 0,38 0,62 1,53 2005 0,63 0,32 0,51 1,47 2006 0,58 0,38 0,36 1,33 2007 0,54 0,35 0,86 1,75 2008 0,40 0,50 0,93 1,83 2009 0,50 0,41 0,52 1,43 2010 0,63 0,30 0,52 1,44 2011 0,70 0,29 0,71 1,70 2012 0,44 0,24 1,09 1,77 2013 0,29 0,27 0,90 1,47 2014 0,31 0,26 0,70 1,27 Luparaja 3
Fosforikuormitus (kg/d) Sivu 60 2.00 1.80 1.60 1.40 1.20 1.00 0.80 0.60 Sikopuro Kemiallinen puhdistamo Jäähdytysvesi 0.40 0.20 0.00 Kuva 16. Kokonaisfosforikuormitus Kuuslahteen päästölähteittäin. Kuuslahteen laskettavien jätevesien ammoniumtyppikuormitukselle (NH 4 -N) on ympäristöluvassa annettu vuositavoite, joka on 30 kg/d puolivuotisjaksona. NH 4 -N-kuormitus vuosittaisena keskiarvona on esitetty taulukossa 13 ja kuvassa 17 on Kuuslahteen johdettavien jätevesien NH 4 -N-kuormitus vuosina 2000-2014. Jäähdytysvesien osalta NH 4 -Nkuormitus on hyvin vähäistä. Suurin osa NH 4 -N-kuormituksesta tulee kemialliselta puhdistamolta, jonne johdetaan vedet mm. lannoitetehtaan piha-alueelta ja pakkaamolta. Lupakauden aikana NH 4 -N-kuormituksen tavoiterajan alle päästiin ainoastaan vuosina 2004, 2005 (heinä-joulukuu), 2006 ja 2013. Kemiallisen puhdistamon keskimääräinen fosforireduktio on ollut noin 98 % ja ammoniumtyppireduktio keskimäärin 42 % (Taulukko 16). Ammoniumtypen tavoitearvo 30 kg/d on osoittautunut edelleen vaikeasti saavutettavaksi. Lupakauden aikana on tehty lisäselvityksiä menetelmistä ammoniumkuormituksen vähentämiseksi ja typen tehokkaammaksi hyödyntämiseksi. Lannoitetehtaan kiertovesialtaan ja hulevesiviemäröinnin uusimisen arvioidaan vähentävän merkittävästi kemialliselle puhdistamolle tulevien typpipitoisten vesien määrää. Typpi ei ole alapuolisissa vesistöissä minimiravinne. Vesistöjen tila (luku 24.3) on pysynyt ennallaan eikä nykytila vaadi ammoniumtypen poistoa. Vuoden 2014 kasvaneet NH 4 -N-kuormitus johtui lannoitetehtaan kiertovesialtaan rikkoontumisesta, josta aiheutui vuoto hulevesijärvestelmään ja sitä kautta NH 4 -N-pitoisia vesiä pääsi kemialliselle puhdistamolle. Toimipaikan kemiallinen puhdistamo ei ole suunniteltu ammoniumtypen poistoon, jonka seurauksena NH 4 -N-kuormitus kasvoi
Axis Title Sivu 61 alapuolisessa Kuuslahdessa hetkellisesti. Taulukossa 16 on esitetty kemiallisen puhdistamon keskimääräiset reduktiot. Taulukko 13. NH4-N-kuormitus (kg/d) vuosina 2000-2014 Kuuslahteen Ammoniumtyppi (kg/d) Jäähdytysvesi Kemiallinen puhdistamo Sikopuro Yhteensä 2000 1,5 32,9 2,3 36,7 2001 3,5 24,8 3,2 31,5 2002 1,8 12,5 2,1 16,4 2003 0,8 15,2 2,7 18,7 2004 1,0 9,5 8,7 19,3 2005 2,1 16,9 8,6 27,6 2006 0,6 9,5 3,8 14,0 2007 1,0 17,9 20,7 39,6 2008 1,5 33,9 18,5 53,9 2009 1,3 38,4 3,8 43,4 2010 1,6 44,7 1,5 47,9 2011 1,3 24,1 9,3 34,7 2012 2,0 25,3 19,9 47,2 2013 2,2 19,5 5,6 27,3 2014 0,9 55,1 7,8 63,9 Lupatavoite 30,0 70.0 60.0 50.0 40.0 30.0 20.0 Sikopuro Kemiallinen puhdistamo Jäähdytysvesi Luvan tavoite 10.0 0.0 Kuva 17. NH 4 -N-kuormitus (kg/d) vuosina 2000-2014 Kuuslahteen päästölähteittäin.
Sivu 62 18.1.2 Sulkavanjärveen johdettavat käsitellyt jätevedet Kokonaisfosforikuormitukseen Sulkavanjärven suuntaan huomioidaan Sulkavanojan, Pirttilahteen laskevan ja Oulunlammesta laskettavan ojien yhteiskuormitus. Sulkavanoja virtaa läpi fosforihappotehtaan kiertovesiallasalueen. Pirttilahteen laskevaan ojan vedet kerätään pääasiassa rikastamon piha-alueilta ja vedet johdetaan öljynerotuskaivojen ja laskeutusaltaan kautta Sulkavanjärveen. Oulunlampi on kipsinläjitysalueen välittömässä läheisyydessä ja lammen tilaa ylläpidetään hapettimen ja muutamien vuosien välein tehtävien kemikalisointien avulla. Taulukossa 14 ja kuvassa 18 on esitetty kokonaisfosforikuormitus Sulkavanjärveen laskuojittain vuosina 2004-2014. Sulkavanjärveen laskevien ojien kokonaisfosforikuormituksen vuosiraja on 2 kg/d puolivuotisarvona. Lupakauden aikana kyseinen luparaja alitettiin jokaisena puolivuotisjaksona. Taulukko 14. Fosforikuormitus (kg/d) vuosina 2004-2014 Sulkavanjärveen. Kokonaisfosfori (kg/d) Sulkavanoja Oja Oja Yhteensä Vuosi Pirttilahteen Oulunlammesta 2004 0,21 0,49 0,23 0,93 2005 0,14 0,46 0,17 0,77 2006 0,20 0,31 0,04 0,54 2007 0,09 0,56 0,10 0,75 2008 0,25 0,81 0,09 1,15 2009 0,11 0,12 0,07 0,30 2010 0,18 0,07 0,02 0,28 2011 0,14 0,31 0,05 0,51 2012 0,84 0,19 0,14 1,18 2013 0,91 0,17 0,07 1,16 2014 0,60 0,22 0,04 0,87 Luparaja 2
Fosforikuormitus (kg/d) Sivu 63 1.40 1.20 1.00 0.80 0.60 Oja Oulunlammesta Oja Pirttilahteen Sulkavanoja 0.40 0.20 0.00 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 18. Kokonaisfosforikuormitus (kg/d) Sulkavanjärveen laskuojittain 18.1.3 Kemiallisten puhdistamojen toiminta Voimassa olevan ympäristöluvan (Dnro ISY-2004-Y-272) lupamääräyksessä nro 5: 5. Sikopuroon johdettavan jäteveden fosforipäästöraja-arvo on 0,1 mg/l, kiintoainepäästöraja-arvo 15 mg/l ja COD Mn -päästöraja-arvo 15 mg/l. Raja-arvot lasketaan kuukausikeskiarvoina. Sikopuroon johdettava jätevesi ei saa olla vesikirpuille myrkyllistä. Rikastamon vedet johdetaan Sikopuron altaaseen kemialliseen käsittelyyn ja ylitevedet johdetaan altaasta Sikopuroon ja edelleen Kuuslahteen. Ympäristöluvan mukaisesti veden laatua tarkkaillaan. Taulukossa 15 on esitetty tulokset vuosikeskiarvoina. Tarkemmat kuukausittaiset tulokset on esitetty vuosittaisissa vedenotto- ja tarkkailuraporteissa liitteessä 18.1. Liitteessä on esitetty tiedot vuosilta 2008-2014, joilta raportointipohja on yhdenmukainen. Taulukon tulosten perusteella voidaan arvioida, että seurattavien parametrien osalta pitoisuudet ovat pienentyneet. Vuosikeskiarvot ovat kaikkien kolmen analysoitavan osalta selvästi alle luparajan.
Sivu 64 Taulukko 15. Sikopuron puhdistamon yliteveden kokonaisfosforin, kiintoaineen ja COD Mn :n pitoisuudet vuosikeskiarvoina vuosina 2014-2014 Kok-P Kiintoaine COD Mn mg/l mg/l mg/l 2004 0,050 10,7 3,5 2005 0,054 10,8 3,9 2006 0,054 9,3 4,1 2007 0,066 9,8 4,3 2008 0,063 9,6 4,5 2009 0,082 16,1 6,1 2010 0,054 8,8 6,8 2011 0,054 8,2 6,0 2012 0,049 8,2 6,0 2013 0,047 8,6 5,4 2014 0,039 7,2 5,3 Luparaja 0,1 15 15 Vesikirppujen toksisuustestausta on tehty tarkkailuohjelman mukaisesta vuosina 2010 ja 2013. Selvityksissä ei ole todettu Sikopuroon johdettavan vesien olevan toksista vesikirpuille (liite 18.22 ja 18.23). Esitämme jatkon osalta, että vesikirppujen toksisuustestit tehtäisiin ainoastaan silloin, kun rikastus- tai vesikemikaaleissa tai niiden käytössä tapahtuu oleellinen muutos. Kuuslahteen laskettavien jätevesiä käsitellään tehtaiden alueella kemiallisella puhdistamolla ja rikastamon prosessien ylitevedet johdetaan Jaakonlammen kautta Sikopuron altaaseen kemialliseen käsittelyyn. Saostuskemikaalina käytetään ferrisulfaattia. Tehdasalueen kemiallinen puhdistamo toimii kalkkisaostustekniikalla. Taulukossa 16 on esitetty molempien puhdistamoiden reduktioprosentit vuosina 2004-2014. Erityisesti fosforin poistaminen on molempien jätevesien käsittelypaikoissa tehokasta.
Sivu 65 Taulukko 16. Tehtaiden ja Sikopuron kemiallisten puhdistamoiden reduktiot vuosina 2004-2014. Kemiallinen puhdistamo Sikopuron kem.puhdistamo Kok-P (%) NH 4 -N (%) Kok-P (%) Kiintoaine (%) COD Mn (%) 2004 98 39 90 76 52 2005 98 40 92 82 45 2006 97 63 90 82 35 2007 98 38 90 83 31 2008 99 43 85 67 34 2009 98 47 87 61 63 2010 98 43 84 57 49 2011 99 44 86 66 44 2012 99 31 85 68 39 2013 99 35 85 61 45 2014 98 36 92 86 46 keskiarvo 98 42 88 72 44 Toimipaikan jäähdytysvesien johtaminen on esitetty luvussa 14.1.1, kuten myös tehdasalueen hulevesien, saniteettivesien ja kiertovesien ylitevesien johtaminen ja käsittely. Kemiallisen puhdistamon keskimääräinen fosforireduktio lupajaksolla on ollut noin 98 % ja ammoniumtyppireduktio keskimäärin 42 %. Ammoniakkiaseman jäähdytysvedet johdetaan kemiallisen puhdistamon avoviemäriin. Saniteettivedet johdetaan sakoaltaana toimivan saniteettialtaan kautta kemialliselle puhdistamolle ja edelleen kemiallisen käsittelyn jälkeen Kuuslahteen. Kaivoksen (Särkijärven päälouhos ja Saarinen) ja rikastamon vedet ohjataan rikastushiekkaaltaille (luvussa 14.1.2). Toiminnanharjoittaja on lisäksi esittänyt puhtaiden päälouhoksesta pumpattavien louhosvesien juoksuttamista Sikopuroon (luku 14.1.2). Rikastamolle palautettu vesimäärä on maksimoitu prosessi-teknisten vaatimusten rajoissa. Kiertoon syntyvä, laajasta valuma-alueesta johtuva, ylitevesi käsitellään kemiallisesti ennen Sikopuroon laskemista. Kuuslahteen Sikopuron kautta johdettavan yliteveden toteutuneet keskimääräiset vuosittaiset määrät on esitetty taulukossa 6 ja laadut taulukossa 15. Sikopuron puhdistamon reduktiot lupakaudella ovat olleet fosforin suhteen keskimäärin 88 % ja kiintoaineen suhteen noin 72 %. Sikopuroon johdettavien käsitellyn veden pitoisuuksiin ja käsittelyn reduktioihin vaikuttavat merkittävästi vuodenajat ja sääolosuhteet. Yliteveden suurimmat virtaamat sattuvat vuodenaikoihin, jolloin siitä on vastaanottavalle alapuoliselle vesistölle mahdollisimman vähän haittaa. Rikastusprosessissa käytetyt kemikaalit ovat ympäristön kannalta, tekniset ja taloudelliset vaatimukset huomioituna, mahdollisimman haitattomia ja vesikemikaalit yleisesti juomaveden puhdistuksessa käytettyjä. Vesistö- (Liite 24.5-24.7) tai kalataloudelliseen tarkkailuun liittyvissä tutkimuksissa (Liite 24.1-24.4) ei ole havaittu viitteitä johdettavien vesien aiheuttavan havaittavia vaikutuksia alapuolisissa vesistöjen veden laadussa haitta-
Sivu 66 aineiden osalta eikä myöskään kalastoon kohdistuvia vaikutuksia kuten esim. haitta-aineiden kertymistä tai kalaston karkottumista. 18.1.4 Pasute- ja kipsialueen vedet Pasute- ja kipsivarastojen tarkkaillaan ympärysojia ja altaita tarkkaillaan jatkuvatoimisesti ja rakenteita kunnostetaan tarvittaessa. Näiden toimenpiteiden avulla sekä toimintatapojen jatkuvalla kehittämisellä on esim. raskasmetallipitoisuudet saatu laskemaan entisestään. Havaitut poikkeamatilanteet ja käyttöhäiriöt, joilla on voinut olla vaikutuksia ympäristöön tai kuormitukseen on raportoitu kuukausittaisissa raporteissa, jotka toimitetaan valvovalle viranomaiselle. Pasutealueen puhtaalta alueelta johdettavat pintavedet ohjataan Ojien 1 ja 3 kautta Kuuslahteen. Näistä ojista tarkkaillaan vesiä tarkkailusuunnitelman mukaisesti kaksi kertaa kuukaudessa. Taulukossa 17 ja taulukossa 18 on esitetty pasutealueen ojien 1 ja 3 kautta tuleva kuormitus Kuuslahteen. Seurattavat parametrit ovat sulfaatti, sinkki ja rauta. Tarkemmat kuukausittaiset tiedot on esitelty liitteessä 18.1. Kuvassa 19 ja kuvassa 20 on esitetty kuvaajat vuosittaisille kuormitusluvuille pasutealueelta Kuuslahteen sekä mitatuille virtaamille ojissa 1 ja 3. Kuormituksien suuruus korreloi vahvasti virtaamiin ja sen vuosittaiseen vaihteluun. Taulukko 17. Pasutealueen SO4-, sinkki- ja rautakuormitus Kuuslahteen päiväkeskiarvoina vuosina 2004-2014. SO4-kuormitus (kg/d) Zn-kuormitus (kg/d) Fe-kuormitus (kg/d) Oja 1 Oja 3 Yht Oja 1 Oja 3 Yht Oja 1 Oja 3 Yht 2004 12,3 18,4 30,7 0,1 0,5 0,7 0,3 0,4 0,7 2005 10,0 14,1 24,1 0,1 0,5 0,6 0,1 0,3 0,4 2006 8,2 10,4 18,6 0,1 0,3 0,4 0,0 0,3 0,3 2007 9,7 20,8 30,5 0,1 1,1 1,2 0,0 0,8 0,8 2008 16,9 39,2 56,1 0,1 2,2 2,4 0,0 1,5 1,6 2009 4,5 29,0 33,5 0,0 2,0 2,1 0,0 1,2 1,2 2010 3,7 5,0 8,7 0,0 0,2 0,3 0,0 0,0 0,0 2011 8,2 17,8 26,1 0,1 1,0 1,2 0,0 0,4 0,4 2012 18,8 22,3 41,1 0,2 1,4 1,6 0,1 0,6 0,8 2013 10,6 22,3 32,9 0,1 1,4 1,5 0,0 0,4 0,5 2014 15,0 19,7 34,7 0,1 1,3 1,4 0,1 0,7 0,8 keskiarvo 10,7 19,9 30,6 0,1 1,1 1,2 0,1 0,6 0,7
Sulfaatin kuormitus kg/a Virtaama (m 3 /a) Sivu 67 Taulukko 18. Pasutealueen virtamaat sekä SO4:n, sinkin ja raudan vuosikuormitukset ojista 1 ja 3 Kuuslahteen vuosina 2004-2014. Virtaama SO4-kuormitus Zn-kuormitus Fe-kuormitus m3/a kg/a kg/a kg/a 2004 65 590 11 239 248 250 2005 47 821 8 792 207 154 2006 45 601 6 774 158 115 2007 46 691 11 137 429 279 2008 75 750 20 523 862 577 2009 30 234 12 242 749 428 2010 25 905 3 171 93 18 2011 51 070 9 516 420 150 2012 86 615 15 035 581 279 2013 62 116 11 992 537 166 2014 100 025 12 652 500 296 keskiarvo 57 947 11 188 435 247 25 000 120 000 20 000 100 000 15 000 10 000 80 000 60 000 40 000 5 000-2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 20 000 Kuva 19. Pasutealueen virtaamat (oik. y-akseli) ojissa 1 ja 3 sekä sulfaattikuormitus (oik. y-akseli) Kuuslahteen vuosina 2004-2014. SO4 Virtaama -
Sinkiki- ja rautakuormitus (kg/a) Virtaama (m3/a) Sivu 68 1000 900 800 120 000 100 000 700 600 500 400 300 80 000 60 000 40 000 Sinkki Rauta Virtaama 200 100 20 000 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 - Kuva 20. Pasutealueen virtaamat (oik. y-akseli) sekä sinkin ja raudan vuosikuormitukset (vas. y-akseli) vuosina 2004-2014 Kuuslahteen. Toiminnanharjoittaja osallistui GTK:n Arsenal-hankkeeseen vuosina 2011-2013. Tutkimushankkeessa tutkittiin pasutealueen maaperän, Kuuslahden sedimentin, laskuojien vesien ja pohjavesien arseenin sekä muiden raskasmetallien pitoisuuksia. Hankkeen loppuraportin tuloksia Yaran osalta on esitetty liitteessä 18.24. Pasutealueen pohjavesiseuranta on esitetty luvussa 18.3.1. Kipsin varastoalueen hulevedet kerätään keruuojien avulla fosforihappotehtaan kiertovesialtaille ja sieltä edelleen tehtaan prosessivesikäyttöön. Kipsin läjitysalueen läheisyydessä sijaitsevan Oulunlammen pintavesipäästöt Sulkavanjärveen on esitetty luvussa 18.1.2. Lisäksi alueen pohjavesiseuranta on esitetty luvussa 18.3.2. 18.1.5 Suotovedet Kaivoksen Mustin ja Raasion rikastushiekka-alueiden patojen suotovesiä seurataan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Vuoden 2015 alussa tarkkailtavia suotovesipisteitä oli 25, joista 18:n pisteen vedenlaatua seurataan laboratorioanalyysein. Vuodesta 2008 seuranta on ollut systemaattisempaa ja tästä johtuen tulokset on esitetty vertailukelpoisten tulosten pohjalta vasta 2008 lähtien. Puolivuosittaiset seurantatulokset vuosilta 2008-2014 on esitetty liitteessä 18.2. Alla on esitetty suotovesitietoja viidestä pisteestä. Korpiniitty sijaitsee vesialtaan länsipuolella. Perkkiö sijaitsee vesialtaan ja Mustin rikastushiekka-altaan kulmassa. Rötikönpuro 1 on yksi Mustin rikastushiekka-altaan länsipuolisista suotovesipisteistä ja
Kok-P ja F- pitoisuudet (mg/l) SO4 -pitoisuus (mg/l) Sivu 69 Raasionoja 1B kuvaa suotoveden laatua Raasion rikastushiekka-altaan padosta. Kyseinen piste sijaitsee Raasion altaan luoteisnurkassa. Oja Pitkälampeen kuvaa Mustin rikastushiekka-altaan suotovesiä itäänpäin, Pitkälammen suuntaan. Taulukossa 19 ja kuvassa 21 on esitetty Korpiniityn suotovesipisteen analyysitulokset vuosina 2008-2014. Veden laadun voidaan kuvaajan perusteella arvioida kokonaisfosforin, sulfaatin ja fluorin osalta pysyneen melko tasalaatuisena. Taulukko 19. Korpiniityn suotovesipisteen veden laatutiedot vuosina 2008-2014 puolivuotiskeskiarvoina. Q Johtokyky kok-p SO4 F- kiintoaine m3/d ph ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l keskiarvo 1/2008 51 7,6 119,2 keskiarvo 2/2008 45 7,3 194,8 keskiarvo 1/2009 55 7,2 131,6 0,007 168 0,36 0,70 keskiarvo 2/2009 64 7,1 127,0 0,007 173 0,37 0,20 keskiarvo 1/2010 66 7,1 114,6 0,011 164 0,39 0,48 keskiarvo 2/2010 77 7,1 132,5 0,010 183 0,34 2,38 keskiarvo 1/2011 73 7,2 106,6 0,009 148 0,36 0,29 keskiarvo 2/2011 128 7,2 119,3 0,008 191 0,44 0,46 keskiarvo 1/2012 125 7,3 87,5 0,020 132 0,38 1,66 keskiarvo 2/2012 127 7,3 110,0 0,009 180 0,43 0,26 keskiarvo 1/2013 83 7,3 100,8 0,022 138 0,43 0,49 keskiarvo 2/2013 81 7,3 109,0 0,020 164 0,46 0,93 keskiarvo 1/2014 81 7,3 108,3 0,043 147 0,45 1,23 keskiarvo 2/2014 81 7,2 113,6 0,047 160 0,50 3,03 0.600 Korpiniitty 250 0.500 0.400 0.300 0.200 0.100 0.000 200 150 100 50 0 Kok-P Fluoridi SO4 Kuva 21. Korpiniityn suotovesipisteen veden kokonaisfosfori-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuuden vaihtelut vuosina 2009-2014.
Kok-P ja F- pitoisuudet (mg/l) SO4 -pitoisuus (mg/l) Sivu 70 Perkkiön suotovesipisteen veden laadun vaihtelut puolivuosittain on esitetty taulukossa 20 ja kuvassa 22. Tulosten perusteella fluoridin pitoisuus on hieman kasvanut suotovedessä. Taulukko 20. Perkkiön suotovesipisteen veden laatutiedot vuosina 2008-2014 puolivuotiskeskiarvoina. Q Johtokyky kok-p SO4 F- kiintoaine m3/d ph ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l keskiarvo 1/2008 365 7,4 91,1 keskiarvo 2/2008 255 7,4 106,5 keskiarvo 1/2009 124 7,3 103,0 0,012 109 0,39 2,50 keskiarvo 2/2009 255 7,3 105,3 0,011 117 0,40 1,45 keskiarvo 1/2010 271 7,3 95,3 0,028 100 0,35 5,55 keskiarvo 2/2010 281 7,2 106,1 0,014 104 0,41 5,53 keskiarvo 1/2011 272 7,2 85,3 0,016 82 0,35 1,42 keskiarvo 2/2011 425 7,3 94,2 0,016 109 0,41 1,28 keskiarvo 1/2012 208 7,3 79,0 0,016 91 0,37 1,40 keskiarvo 2/2012 357 7,3 97,2 0,011 129 0,43 0,39 keskiarvo 1/2013 215 7,2 95,4 0,016 108 0,46 1,58 keskiarvo 2/2013 237 7,2 97,5 0,013 110 0,48 3,17 keskiarvo 1/2014 231 7,3 99,9 0,015 115 0,45 2,88 keskiarvo 2/2014 219 7,2 101,6 0,029 110 0,54 5,53 0.600 Perkkiö 140 0.500 0.400 0.300 0.200 0.100 0.000 120 100 80 60 40 20 0 Kok-P Fluoridi SO4 Kuva 22. Perkkiön suotovesipisteen veden kokonaisfosfori-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuuden vaihtelut vuosina 2009-2014. Rötikönpuro 1 suotovesipiste sijaitsee Mustin lounaispadolla. Pisteen kaakkoispuolella on Rötikönpuro 2 ja Mustin länsipadon viisi suotovesipistettä, joista seurataan myös länsipadon suotovesiä. Tähän tarkasteluun kyseisiä pisteitä ei ole otettu mukaan, koska pisteet on perustettu vuonna 2013 ja tarkkailujakso on näin ollen lyhyt. Rötikönpuron 1:n veden laatu
Kok-P ja F- pitoisuudet (mg/l) SO4 -pitoisuus (mg/l) Sivu 71 tiedot on esitetty taulukossa 21 ja kuvassa 23. Kuvaajan perusteella fluoridipitoisuus on kasvanut hieman ja sulfaattipitoisuus vähentynyt. Liitteessä 18.2 on esitetty myös muiden länsipadon suotovesien laatutiedot puolivuosittaiskeskiarvoina. Taulukko 21. Rötikönpuro 1:n suotovesipisteen veden laatutiedot vuosina 2008-2014 puolivuotiskeskiarvoina. Q Johtokyky kok-p SO4 F- kiintoaine m3/d ph ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l keskiarvo 1/2008 178 7,2 109 keskiarvo 2/2008 138 7,2 108 keskiarvo 1/2009 133 7,1 113 0,026 91 0,98 3,28 keskiarvo 2/2009 77 7,2 111 0,031 81 0,98 1,24 keskiarvo 1/2010 83 7,2 100 0,030 83 0,92 4,80 keskiarvo 2/2010 72 7,2 112 0,029 78 0,97 1,43 keskiarvo 1/2011 76 7,2 94 0,037 78 0,91 7,14 keskiarvo 2/2011 79 7,1 100 0,036 88 1,10 5,34 keskiarvo 1/2012 63 7,4 99 0,029 104 1,21 3,24 keskiarvo 2/2012 90 7,3 97 0,029 92 1,18 1,31 keskiarvo 1/2013 113 7,3 107 0,031 91 1,13 3,68 keskiarvo 2/2013 75 7,2 105 0,042 76 1,15 4,50 keskiarvo 1/2014 87 7,2 106 0,039 79 1,16 3,17 keskiarvo 2/2014 100 7,2 106 0,049 74 1,27 2,83 1.400 1.200 Rötikönpuro 1 120 100 1.000 0.800 0.600 0.400 0.200 0.000 80 60 40 20 0 Kok-P Fluoridi SO4 Kuva 23. Rötikönpuro 1:n suotovesipisteen veden kokonaisfosfori-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuuden vaihtelut vuosina 2009-2014.
Kok-P ja F- -pitoisuudet (mg/l) SO4-pitoisuus (mg/l) Sivu 72 Raasion rikastushiekka-altaan patojen suotovesiä tarkkaillaan Raasionoja 1B:stä ja 2:sta. Taulukossa 22 ja kuvassa 24 on esitetty Raasionoja 1:n suotovesipisteen virtaaman ja veden laadun muutoksia vuosina 2008-2014. Tarkasteltaessa kokonaisfosforin, fluoridin ja sulfaatin pitoisuutta voidaan arvioida veden laadun pysyneen varsin saman laatuisena tarkastelujakson ajan. Taulukko 22. Raasionoja 1B:n suotovesipisteen veden laatutiedot vuosina 2008-2014 puolivuotiskeskiarvoina. Q Johtokyky kok-p SO4 F- kiintoaine m3/d ph ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l keskiarvo 2/2008 65 7,8 102 0,010 keskiarvo 1/2009 12 7,8 98 0,009 68 0,78 0,60 keskiarvo 2/2009 18 7,7 110 0,013 94 0,82 0,79 keskiarvo 1/2010 25 7,7 97 0,007 75 0,88 <0.1 keskiarvo 2/2010 52 7,8 106 0,009 86 0,81 0,64 keskiarvo 1/2011 23 7,4 115 0,008 76 0,88 0,40 keskiarvo 2/2011 75 7,9 90 82 0,84 0,33 keskiarvo 1/2012 21 7,8 102 0,010 85 0,89 0,79 keskiarvo 2/2012 56 8,0 83 0,009 82 0,83 0,38 keskiarvo 1/2013 22 7,9 85 0,021 59 0,71 3,62 keskiarvo 2/2013 40 8,0 97 0,020 77 0,87 3,02 keskiarvo 1/2014 17 7,9 102 0,100 70 0,76 40,00 keskiarvo 2/2014 32 8,0 97 0,016 77 0,93 2,31 1.000 0.900 0.800 0.700 0.600 0.500 0.400 0.300 0.200 0.100 0.000 Raasionoja 1B 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kok-P Fluoridi SO4 Kuva 24. Raasionoja 1B:n suotovesipisteen veden kokonaisfosfori-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuuden vaihtelut vuosina 2009-2014.
Kok-P ja F- -pitoisuudet (mg/l) SO4 -pitoisuus (mg/l) Sivu 73 Pitkälampi sijaitsee Mustin rikastushiekka-altaan kaakkoispuolella Raasion ampuradan pohjoispuolella. Suotovesipisteen Oja Pitkälampeen veden laatutiedot on esitetty taulukossa 23 ja kuvassa 25. Sulfaatin ja fluoridin osalta pitoisuudet ovat viime vuosina olleet hienoisessa kasvussa. Kokonaisfosforipitoisuus on pysynyt koko tarkastelujakson ajan tasaisena. Pitkälammen veden laadussa on havaittu myös nitraattipitoisuuden kasvua. Pitkälampeen kohdistuvia vaikutuksia on esitetty tarkemmin luvussa 24.3 ja liitteen 24.5 ja 24.6 latvavesiraporteissa. Taulukko 23. Oja Pitkälampeen suotovesipisteen veden laatutiedot vuosina 2008-2014 puolivuotiskeskiarvoina. Q Johtokyky kok-p SO4 F- kiintoaine m3/d ph ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l keskiarvo 1/2008 255 7,4 113,626 keskiarvo 2/2008 185 7,4 113,703 keskiarvo 1/2009 148 7,3 125,474 0,038 129 1,494 4,106 keskiarvo 2/2009 167 7,4 122,512 0,028 130 1,500 3,023 keskiarvo 1/2010 200 7,3 87,406 0,031 91 1,035 1,581 keskiarvo 2/2010 185 7,3 133,100 0,029 146 1,584 4,734 keskiarvo 1/2011 201 7,4 104,102 0,026 121 1,233 1,711 keskiarvo 2/2011 325 7,5 105,504 0,034 131 1,246 3,821 keskiarvo 1/2012 236 7,3 81,145 0,052 102 0,987 8,689 keskiarvo 2/2012 187 7,6 90,700 0,033 110 0,940 4,200 keskiarvo 1/2013 180 7,4 102,724 0,017 134 0,901 1,005 keskiarvo 2/2013 182 7,4 105,584 0,016 139 0,925 1,113 keskiarvo 1/2014 147 7,4 106,582 0,029 142 0,975 6,581 keskiarvo 2/2014 144 7,3 114,528 0,013 151 1,135 1,283 Oja Pitkänlampeen 1.800 1.600 1.400 1.200 1.000 0.800 0.600 0.400 0.200 0.000 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kok-P Fluoridi SO4 Kuva 25. Oja Pitkälampeen suotovesipisteen veden kokonaisfosfori-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuuden vaihtelut vuosina 2009-2014.
kg/d Sivu 74 Suotovesien sulfaattikuormitus on osaltaan aiheuttanut Mustin rikastushiekka-altaan länsipuolella sijaitsevan Kolmisopen rehevöitymistä. Suotovesipisteiden osalta tarkkaillaan myös sulfaattikuormitusta alapuolisiin vesistöihin. Kuvassa 26 on merkittävimpien suotovesipisteiden kautta virtaavien suotovesien päivittäinen sulfaattikuorma (kg/d). Tarkastelujaksu on vuodesta 2008 vuoteen 2014. Pisteiden vuosien välisessä vertailussa suurimpia muutoksia aiheuttavat virtaamien vaihtelut pisteissä esim. suotovesipiste Perkkiössä, jossa vaihtelu on ollut suurta (Kuva 27). Kuvan 26 perusteella voi arvioida, että sulfaattikuormitus kyseisissä pisteissä on pysynyt tasaisena tai jopa pienentynyt vuodesta 2008. 50.0 45.0 40.0 35.0 30.0 25.0 20.0 15.0 10.0 5.0 0.0 Raasionoja 1B Raasionoja 2 Rötikönpuro 1 Rötikönpuro 2 Oja Syrjänlampeen Syrjänlammen notko Oja Pitkälampeen Perkkiö Korpiniitty Isoaho Kuusikko Kuva 26. Sulfaattikuormitus (kg/d) puolivuotiskeskiarvoina.
Virtaama (m3/d) Sivu 75 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Kuva 27. Suotovesipiste Perkkiön virtaama (m 3 /d) vuosina 2008-2014. 18.2 Päästöt ilmaan Tuotantolaitosten toiminnasta aiheutuu ilmapäästöjä eri kemiallisten päästökomponenttien osalta. Lisäksi kaivostoiminnasta aiheutuu pölypäästöjä esim. liikenteestä ja murskauksesta. Alueen ilman laatua on kuvattu yleisesti luvussa 6.8. 18.2.1 Kaivoksen ilmapäästöt Koneiden ilmapäästöt Siilinjärven kaivosalueella toimii päivittäin lähes sata eri konetta, joista noin 30 on malmia ja sivukiveä kuljettavia louheautoja. Alueella toimii myös kaivukoneita, pyöräkuormaajia, puskutraktoreita, poravaunuja ja tiehöyliä. Merkittävimmät koneiden ilmapäästöt muodostuvat malmin ja sivukiven kuljetuksista. Koneiden käyttöä seurataan kuukausittain kirjaamalla jokaisen koneen työtunnit ja polttoainekulutus koneraportteihin. Taulukossa 24 on esitetty koneiden keskimääräiset polttoaineperäiset ilmapäästöt vuodessa vuoden 2013 tietoihin perustuen. Päästömäärät arvioidaan pysyvän samassa suuruudessa tulevaisuudessakin. Kuljetuskalustona käytetään pääsääntöisesti kokoluokaltaan n. 150 t
Sivu 76 maansiirtoautoja, jotka moottoripolttoaineena käyttävät kevyttä polttoöljyä. Vuonna 2013 kaivoskoneet käyttivät 12 000 tonnia polttoainetta. Taulukko 24. Siilinjärven kaivoksen koneiden keskimääräiset polttoaineperäiset ilmapäästöt vuodessa perustuen vuoden 2013 konetunteihin. Yhdiste Päästöt keskimäärin (t/a) CO 345 HC 105 NO x 1 070 PM 47 CH 4 7 N 2 O 4 SO 2 1 CO 2 128 570 CO 2 ekv. 129 755 Pölyäminen Kaivosalueella pölypäästöjä aiheutuu louhinnasta, lastauksesta, kuljetuksesta, kippaamisesta sekä puskukoneilla tehtävästä vastaanotosta läjitysalueilla. Lisäksi sivukivialueilta voi joissakin olosuhteissa aiheutua pölypäästöjä esim. pyörteisen ja puuskittaisen tuulen nostaessa pölyä ilmaan. Malmin ja sivukiven kuljetuksista sekä muusta kaivostoiminnasta aiheutuvien pölypäästöjen määrä ja niiden leviäminen riippuu merkittävästi sääolosuhteista. Kuljetuksista aiheutuvan pölyämisen katsotaan olevan merkittävin pölyämisen lähteistä tehtyjen tutkimusten mukaan. Pölyämistä tapahtuu erityisesti pitkinä kuivina kausina. Pölyn leviämismallinnukset on tehty päälouhoksen alueella huomioiden pölyn kannalta merkittävimmät alueet. Mallinnuksen tulokset on esitetty pitoisuuksia kuvaavina tasapainokäyrästöinä karttapohjalla liitteissä 18.9. Mallinnuksen perusteella voidaan havaita, että erityisesti sivukiven läjitysalueet sijoittuvat laajennusten myötä lähemmäksi naapurikiinteistöjä, joten läjitystoiminnasta (kippausläjityksiin ja vastaanotto) aiheutuvan pölyämisen vaikutukset asuinalueen ilmanlaatuun kasvavat. Itäläjitysalueen laajennuksen pohjoispuolella sijaitsevissa kohteissa laskennalliset pitoisuuslisät ovat noin 60 % raja-arvosta (50 μg/m 3 ). Kaikkien kaivos- ja rikastamotoimintojen aiheuttama laskennallinen pitoisuuslisä on samoissa kohteissa rajaarvon luokkaa.
Sivu 77 Rikastusprosessissa sivutuotteena syntyvä rikastushiekka pumpataan allasalueille. Allasalueelta pumppauksessa kantoaineena käytetty vesi ohjataan selkeytysaltaaseen, josta se palautetaan rikastusprosessiin. Allasalueen kokonaispinta-ala on yli 1050 hehtaaria. Kuivuneen rikastushiekan pinnasta tuulelle alttiilta osalta voi navakalla tuulella irrota pölyä. Käyttötarkkailun perusteella vuosittain esiintyy tyypillisesti 5-7 kertaa sellaiset olosuhteet, jolloin pölyä voi kulkeutua allasalueen ulkopuolelle. 18.2.2 Rikastamon ilmapäästöt Nykyisen ympäristöluvan (Dnro ISY-2004-Y-272) määräyksissä on esitetty rikastamon ilmapäästöihin koskevat määräykset 7-9: 7. Kaivoksen rikastamon karkeamurskaamon, risteysaseman ja hienomurskaamon hiukkaspäästöraja-arvo on 10 mg/m 3. Kaivoksen toiminnasta muodostuvia hajapäästöjä, kuten tiestön, lastauksen, varastoja läjitysalueiden pölyämistä on rajoitettava pölynsidonnalla ja kehittämällä toimintaa. 8. Biotiittituotetehtaan rumpukuivauksen poistokaasun hiukkaspäästöraja-arvo on 50 mg/m 3. 9. Kiilletuotetehtaan poistokaasun hiukkaspäästöraja-arvo on 50 mg/m 3. Risteysasema, karkea- ja hienomurskaamo Karkeamurskaamon, risteysaseman ja hienomurskaamon pölypäästöjä tarkkaillaan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Hiukkaspäästöä seurataan jatkuvatoimisesti poistoputkiin asennetuilla SINTROL hiukkaspitoisuusmittareilla. Lisäksi laboratorionäyttein määritetään hiukkaspitoisuudet kerran kuussa. Taulukossa 25 ja kuvassa 28 on esitetty vuosikeskiarvoina hiukkaspäästöt risteysasemalta, karkea- ja hienomurskaamolta. Kuten taulukosta ja kuvaajasta käy ilmi vuositasolla luparajan ylityksiä ei ole. Kuukausittaisissa tuloksissa ylityksiä on ollut. Nämä ovat johtuneet pääsääntöisesti suodatinpussin rikkoontumisesta, kuten esim. vuonna 2012 huhtikuussa hienomurskaamon suodatinpussi rikkoontui kahteen otteeseen nostattaen koko vuoden keskiarvoa lähelle luparajaa. Suodatinpussin rikkoontumiset ovat myös nostaneet risteysaseman hiukkaspäästöä vuosina 2010 ja 2011. Kylminä talvikuukausina imulaitteistoa ei voida pitää toiminnassa laitteiston jäätymisen vuoksi. Tällöin kohteesta ei aiheudu hiukkaspäästöjä. Toiminnanharjoittaja ehdottaa tämän pohjalta, että näinä talvikuukausina, kun pölynpoistolaitteisto ei ole käynnissä ei myöskään suoriteta näytteenottoa ja analysointia.
Sivu 78 Taulukko 25. Karkeamurskaamon, hienomurskaamon ja risteysaseman hiukkaspitoisuudet vuosikeskiarvoina vuosina 2004-2014. Karkeamurskaamo Hienomurskaamo Risteysasema mg/m 3 n mg/m 3 n mg/m 3 n 2004 6,6 7,9 8,0 2005 8,3 4,8 8,2 2006 0,4 0,1 0,3 2007 0,8 0,1 2,3 2008 0,1 0,1 0,0 2009 0,1 0,1 0,8 2010 0,4 0,0 5,0 2011 0,8 0,1 5,2 2012 0,2 9,8 0,4 2013 0,1 0,1 0,2 2014 0,1 2,3 0,7 Raja-arvo 10 10 10 12.0 10.0 8.0 Karkeamurskaamo 6.0 4.0 Hienomurskaamo Risteysasema Luparaja 2.0 0.0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 28. Karkeamurskaamon, hienomurskaamon ja risteysaseman hiukkaspäästöjen vuosikeskiarvot vuosina 2004-2014.
Sivu 79 Biotiitti- ja kiilletuotetehtaat Biotiitti- ja kiilletuotetehtaiden ilmapäästöjen tarkkailu tehdään myös tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Päästömittaukset tehdään ulkopuolisen mittaajan toimesta kolmen vuoden välein. Vuoden 2010 mittausraportti on esitetty liitteessä 18.7. Kiilletehtaan poistokaasujen keskimääräiset pölypitoisuudet olivat 1,7 28,5 mg/m 3 n, jotka kaikki alittavat ympäristöluvan raja-arvon 50 mg/m 3 n. Biotiittitehtaan poistokaasujen keskimääräinen pölypitoisuus oli 11±2,8 mg/m 3 n. Kokonaispölypäästö on mittaustulosten perusteella 0,1±0,03 kg/h. Tulokset alittivat ympäristöluvan raja-arvon 50 mg/m 3 n. Vuoden 2013 mittausraportti on liitteessä 18.8. Kiilletehtaan poistokaasujen kokonaispölypitoisuuden vaihteluväli oli 4,5 10,7 mg/m 3 n (pienin ja suurin pitoisuus kuudella otetulla näytteellä). Kiilletehtaan kokonaispölypäästö on noin 84 ± 25 g/h. Noin 95 % päästöstä on hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ), eli halkaisijaltaan 10 μm tai alle olevia hiukkasia. Biotiittitehtaan poistokaasujen kokonaispölypitoisuuden vaihteluväli oli 4,5 12,9 mg/m 3 n. Tulokset alittivat ympäristöluvan raja-arvon 50 mg/m 3 n. Biotiittitehtaan kokonaispölypäästö on noin 40 ± 15 g/h. Tulosten perusteella PM 10 -päästön osuus kokonaispäästöstä on noin 94 %. Yleisesti ottaen mitatut pitoisuudet olivat pieniä, aivan määritysrajan tuntumassa. Sekä biotiittitehtaan, että kiilletehtaan poistokaasuista mitatut kokonaispölypitoisuudet alittavat ympäristöluvan raja-arvon 50 mg/m 3 n. Molempien tehtaiden päästöt olivat samaa luokkaa kuin edellisellä mittauskerralla, vuonna 2010. 18.2.3 Rikkihappotehtaat ja pasutot Rikkihappotehtaan yleiskuvaus ja prosessit on esitetty luvuissa 8.4 ja 11.4. Ympäristölupapäätöksen (Dnro ISY-2004-Y-272) määräyksessä 10 on annettu rikkihappotehtaan ilmapäästöille luparajat. 10. Rikkihappotehtaan ominaispäästön raja-arvo vuosikeskiarvona on 3,0 kg SO2/ t 100 % H 2 SO 4 ja tavoite-arvo 2,0 kg SO 2 / t 100 % H 2 SO 4. Mikäli asetettua tavoitetasoa ei saavuteta, tulee toiminnanharjoittajan esittää luvan tarkistamisen yhteydessä teknillis-taloudellinen suunnitelma tavoitearvon saavuttamisesta. Rikkidioksidin hapetusaste rikkihapoksi tulee olla vähintään 99,8 %. Rikkihappotehtaan hönkäpesurin hiukkaspäästöraja-arvo on 50 mg/m 3 ja kokonaishiukkaspäästö seisokit mukaan lukien enintään 50 t/a. Rikkihappotehtaan pesuhapon puhdistuksessa ilmaan johdettavan poistokaasun rikkivetyraja-arvo on vuorokausikeskiarvona 5 mg/m 3. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen (ISY-2007-Y-61) 28.11.2007 lupamääräyksien 1-3 osalta on korvattu ympäristöluvan määräys 10.
Sivu 80 1. Rikkihappotehtaiden ominaispäästön raja-arvo vuosikeskiarvona on 2,2 kg SO 2 /t 100 % H 2 SO 4 ja tavoitearvo 2,0 kg SO 2 / t 100 % H 2 SO 4. Rikkidioksidin hapetusaste rikkihapoksi tulee olla vähintään 99,8 % ja tavoitteena on 99,9 %:n hapetusaste. Mikäli asetettuja tavoitteita ei saavuteta, tulee luvan saajan esittää luvan tarkistamisen yhteydessä teknillis-taloudellinen suunnitelma tavoitearvojen saavuttamisesta. 2. Rikkihappotehtaiden hönkäpesurin hiukkaspäästöraja-arvo on 50 mg/m 3 ja kokonaishiukkaspäästö seisokit mukaan lukien enintään 50 t/a. 3. Rikkihappotehtaiden pesuhapon puhdistuksessa ilmaan johdettavan poistokaasun rikkivetyraja-arvo on vuorokausikeskiarvona 5 mg/m 3. Rikkihappotehtaiden 100 % rikkihapon tuotantomäärät ja tuotannosta syntyvien SO 2 - emission suuruudet vuosina 2004-2014 on esitetty taulukossa 26 ja kuvassa 29. Kuten taulukosta ja kuvaajasta voidaan huomata vuosittainen tuotantomäärä on kasvanut lähes koko lupakauden läpi ja samalla rikkihappotehtaisiin tehdyt investoinnit ovat pudottaneet rikkidioksidipäästöjä merkittävästi lupakauden aikana. Taulukko 26. Rikkihappotehtaiden tuotantomäärät ja SO 2 -päästöt vuosina 2004-2014. vuosi SO 2 -päästö (t/a) H 2 SO 4 -tuotanto (t/a) 2004 1301 586 080 2005 1369 605 207 2006 1702 615 038 2007 1349 581 854 2008 1074 634 168 2009 1296 603 502 2010 1377 602 402 2011 1199 562 112 2012 731 712 296 2013 693 717 003 2014 801 742 216
SO 2 -päästö (t/a) H 2 SO 4 -tuontanto (t/a) Sivu 81 1800 800000 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kuva 29. Rikkihappotehtaiden tuotantomäärät ja SO2-päästöt vuosina 2004-2014 SO2 -päästö (t/a) H2SO4-tuotanto (t/a) 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 700000 600000 500000 400000 300000 200000 100000 0 Taulukossa 27 ja kuvassa 30 on esitetty rikkihappotehtaiden SO 2 :n ominaispäästö vuosikeskiarvoina vuosina 2004-2014. Lupakauden aikana vuonna 2010 tapahtui luparajan ylitys. Syitä ylitykselle on ollut lähinnä rikkihappotehtaiden prosessilaitteiden ikääntyminen ja niistä aiheutuneet toimintahäiriöt. Toiminnanharjoittaja on investoinut merkittävästi toiminnon parantamiseen ja ominaispäästö on sen myötä laskenut. Huomioiden lupapäätöksen (ISY-2007-Y-61) 1. määräys, voidaan arvioida toiminnanharjoittajan ei tule tehdä teknillis-taloudellista selvitystä tavoitearvojen saavuttamiseksi. Taulukko 27. Rikkihappotehtaan SO 2 :n ominaispäästö (kg SO 2 /t 100 % H 2 SO 4 ). Ominaispäästö vuosi kg SO 2 / t 100% H 2 SO 4 2004 2,22 2005 2,26 2006 2,77 2007 2,32 2008 1,69 2009 2,15 2010 2,29 2011 2,13 2012 1,03 2013 0,97 2014 1,08
Sivu 82 3.5 3 2.5 kg SO 2 / t 100% H 2 SO 4 2 1.5 RHT:n päästö Luparaja Lupatavoite 1 0.5 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 30. Rikkihappotehtaan SO 2 :n ominaispäästö vuosikeskiarvona vuosina 2004-2014. Rikkihappotehtaan hönkäpesurin hiukkaspäästön ja kokonaishiukkaspäästön vuosikeskiarvot on esitetty taulukossa 28 ja kuvassa 31. Kokonaispölykuormitus on ollut lupakauden aikana luparajan alapuolella. Hönkäpesurin osalta lupakaudelta on yksi ylitys vuodelta 2012. Ylitys on johtunut pesureiden toimimattomuudesta ja ne uusittiin seuraavana vuonna. Taulukko 28. Rikkihappotehtaan hönkäpesurin hiukkaspäästö ja kokonaispölykuormitus vuosina 2004-2014 sekä luparajat molemmille päästöille. HÖPE HÖPE luparaja Pölykuormitus Kuormitus luparaja vuosi mg/m 3 mg/m 3 t/a t/a 2004 10,4 100 27 2005 9,2 100 24 2006 19,1 100 24 2007 36,2 100 30,3 2008 13 50 29,6 50 2009 34 50 42 50 2010 44 50 37,7 50 2011 48 50 41,9 50 2012 81 50 30,4 50 2013 27 50 35,6 50 2014 30 50 29,2 50
Pölypitoisuus (HÖPE mg/m3) Pölykuormitus (t/a) Sivu 83 120 60 100 50 80 40 60 40 30 20 HÖPE HÖPE Luparaja Pölykuormitus Kuormitus luparaja 20 10 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 0 Kuva 31. Rikkihappotehtaan hönkäpesurin hiukkaspäästö ja kokonaispölykuormitus vuosina 2004-2014 sekä luparajat molemmille päästöille. Rikkihappotehtaiden pesuhapon puhdistuksessa ilmaan johdettavan poistokaasun rikkivetyä tarkkaillaan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Kun pesureissa on arseeninpoisto käynnissä, on pesuriliuoksessa (NaOH) jatkuvatoiminen ph-mittaus. ph:n hälytysraja on 13,1 eli kun ph pysyy yli 13,1, niin H 2 S-pitoisuus ei nouse yli 5 mgh 2 S/m 3. Pesuliuoksen ph:n ja H 2 S-päästön korrelaatiossa on tehty kuvaaja (Kuva 32). Kuvaajasta katsotaan pesuliuoksen ph:n kuukausi keskiarvoa vastaava H 2 S mg/m 3. Arseeninpoisto ei ole ollut käytössä 21.10.2010 lähtien. Lisäksi arseeninpoisto ei ole ollut käytössä vuonna 2006. Taulukossa 29 on esitetty rikkihappotehtaiden pesuhapon puhdistuksessa ilmaan johdettavan poistokaasun rikkivetypitoisuudet vuosikeskiarvoina. Taulukon tuloksista voi havaita, että luparajan (5 mg/m 3 ) ylityksiä ei ole lupakauden aikana.
Sivu 84 Taulukko 29. Rikkihappotehtaiden pesuhapon puhdistuksessa ilmaan johdettavan poistokaasun rikkivetypitoisuudet vuosikeskiarvoina. H 2 S (mg/m 3 ) 2004 1,0 2005 1,4 2007 2,4 2009 2,4 2010 3,4 Luparaja 5,0 H2S mg/m3 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 75 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 As-poiston pesuliuoksen ph/h2s Kuva 32. Arseeninpoiston pesuliuoksen H 2 S-pitoisuus ph:n funktiona. y = -2.6098x 3 + 111.37x 2-1584.3x + 7513.9 R 2 = 0.9999 10 10.5 11 11.5 12 12.5 13 13.5 14 14.5 ph
Sivu 85 18.2.4 Typpihappotehdas Typpihappotehtaan kuvaus on esitetty luvuissa 8.5 ja 11.5. Typpihappotehtaan ilmaemissioita koskevat ympäristöluvan (ISY-2004-Y-272) lupamääräys 12 : 12. Typpihappotehtaan NO 2 päästöraja-arvo on 200 t/a. Typpihappotehtaan poistokaasun typenoksidien päästöraja-arvo laimentamattomassa poistokaasussa vuorokausikeskiarvona on 200 ppm (410 mg NO 2 /m 3 ). Raja-arvoa laskettaessa ei oteta huomioon laitoksen ylös- ja alasajotilanteita eikä häiriötilanteita. Luvan saajan tulee selvittää mahdollisuudet vähentää typpihappotehtaan typenoksidi-päästö vuorokausikeskiarvona tasolle 100 ppm (205 mg NO 2 /m 3 ) ja typpioksiduulipäästö (N 2 O) vastaamaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla saavutettavaa päästötasoa. Selvitys on tehtävä aina prosessimuutosten yhteydessä. Teknis-taloudellinen selvitys ja suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä tulee sisältyä lupamääräysten tarkistamishakemukseen. Taulukossa 30 on esitetty typpihappotehtaan ilmaemissioiden NO 2 - ja N 2 O-päästöt. Tulosten perusteella voidaan havaita, että typpihappotehtaan NO 2 -päästö on ollut lupakaudella vuosittaisen luparajan alapuolella. Päästön suuruus on myös vähentynyt, kuten kuvassa 33 käy ilmi ja samalla tuotantomäärät ovat hienoisessa kasvussa. Typenoksidien pitoisuus poistokaasussa on myös alittanut luparajan vuosina 2005-2014. Luparajan ylitys on tapahtunut vuonna 2004. Typpioksiduulipäästössä ja pitoisuudessa on tapahtunut lupakauden aikana merkittävä päästön ja pitoisuuden pienentyminen, mikä on ollut seurausta Yaran kehittämän katalyyttiteknologiaan käyttöönotosta. Kuvassa 34 on esitetty kuvaajat typpioksiduulipäästölle ja pitoisuudelle. Taulukko 30. Typpihappotehtaan NO 2 - ja N 2 O-päästöt, päästön NO 2 - ja N 2 O-pitoisuudet sekä HNO 3 -tuotanto. NO 2 -päästö NO x -pitoisuus N 2 O-päästö N 2 O-pitoisuus HNO 3 -tuotanto t/a ppm t/a ppm t/a 2004 170 219 1 200 1 300 141 810 2005 165 187 1 300 1 700 136 756 2006 155 170 1 350 1 650 141 210 2007 149 170 1 300 1 581 139 301 2008 151 171 1 101 1 361 142 009 2009 130 160 524 631 121 960 2010 129 178 88 90 139 220 2011 115 169 80 84 139 971 2012 112 168 91 94 137 466 2013 125 182 96 98 145 000 2014 125 179 98 100 149 264 Luparaja 200 200
N 2 O-päästö (t/a) N 2 O-pitoisuus (ppm) NO 2 -päästö (t/a) HNO 3 -tuotanto (t/a) Sivu 86 250 160000 140000 200 120000 150 100000 80000 100 60000 50 NO2-päästö (t/a) Luparaja (t/a) HNO3-tuotanto (t/a) 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 33. Typpihappotehtaan HNO 3 -vuosituotannot ja NO 2 -päästöt vuosina 2004-2014. 40000 20000 0 1600 1400 N2O-päästö (t/a) 1800 1600 1200 1000 800 600 400 1400 1200 1000 800 600 400 200 200 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 34. Typpihappotehtaan vuosittaiset N 2 O-päästöt sekä päästön N 2 O-pitoisuus. Vuodesta 2008 lähtien N 2 O:a säännelty EU:n päästökauppadirektiivin mukaisesti. 0
Sivu 87 18.2.5 Fosforihappotehdas Fosforihappotehtaan kuvaus on esitetty luvuissa 8.6 ja 11.6. Ympäristöluvan määräyksessä 13 on annettu fosforihappotehtaan ilmapäästöihin liittyviä raja-arvoja: 13. Fosforihappotehtaan fluoriyhdisteiden päästöraja-arvo on fluorivedyksi laskettuna 10 mg/m 3. Fosforihappotehtaan, kiertovesialtaiden ja kipsikasan ilmaan joutuvien fluoriyhdisteiden päästöraja-arvo on fluorivedyksi laskettuna 7 t/a. Kipsin läjitys, kipsikasan verhoileminen niiltä osin kuin läjitys on saavuttanut lopullisen laajuutensa ja kiertovesialtaiden toiminta tulee toteuttaa siten, että kipsin pölyäminen ja fluorin haihtuminen on mahdollisimman tarkoin estetty. Läjitettävän kipsin ja kiertovesialtaiden pinnasta haihtuu vesiliukoista fluoria ilmaan. Fluoriemissioiden vähentämiseksi kipsi pyritään läjittämään siten, että mahdollisimman vähän kipsiä on kerrallaan kosketuksissa ilman kanssa. Lisäksi kipsin läjitysaluetta maisemoidaan maakerroksella emission pienentämiseksi ja maisemallisista syistä. Läjitysalueen valumavedet kerätään kiertovesialtaisiin, joista fosfori- ja fluoripitoinen vesi käytetään prosessin raaka-aineeksi. Fosfori käytetään tehokkaasti fosforihapon valmistukseen ja F pestään väkevöintivaiheessa fluoripiihapoksi. Taulukossa 31 ja kuvassa 35 on kuvattu fosforihappotehtaan vuosituotannot sekä fluorivetypäästöt vuosina 2004-2014. Tarkkailusuunnitelmassa on esitetty tarkemmin näytteenotto ym. fosforitehtaan osalta. Tarkkailun piiriin kuuluu myös fluorivetypäästöjen mittaus fosforihappotehtaan kiertovesialtailta ja kipsin läjitysalueelta. Luvassa esitetyt luparajat eivät ylittyneet fluorivetypäästön eikä fluorivetypitoisuuden osalta lupakauden aikana. Fluorivetypäästö on pysynyt melko vakiona vuosien välillä. Fosforihappotehtaan osuus kokonaisfluorivetypäästöstä on vaihdellut 13-45 % välillä. Fosforihappotehtaan rikkidioksidipäästön voidaan arvioida pienentyneen lupakauden aikana.
HF (t/a) P 2 O 5 -tuotanto (t/a) Sivu 88 Taulukko 31. Fosforihappotehtaan vuosittaiset fluorivety- ja rikkidioksidipäästöt (t/a), fluorivetypitoisuudet (mg/m 3 ) ja fosforihappotuotannot. vuosi HF (t/a) HF (mg/m 3 ) SO 2 (t/a) P2O5-tuotanto (t/a) 2004 3,01 0,6 33,8 278 980 2005 3,41 0,8 45,3 278 409 2006 3,77 1,03 69,8 289 698 2007 3,43 0,82 51,4 274 133 2008 3,27 0,9 21,1 259 383 2009 3,46 2,16 30,8 231 525 2010 3,66 3,37 29,5 227 434 2011 4,24 3,83 33,1 240 676 2012 3,24 2,24 35,7 262 151 2013 3,79 1,42 30,6 267 712 2014 3,83 1,56 28,6 270 128 Luparaja (2008-) 7 10 Luparaja (-2007) 10 12 350000 10 300000 8 250000 200000 6 150000 4 100000 2 HF (t/a) Luparaja P2O5-tuotanto (t/a) 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 35. Fosforihappotehtaan vuosittainen fluorivetypäästö ja fosforihapon tuotantomäärät. 50000 0
Sivu 89 18.2.6 Lannoitetehdas Lannoitetehtaan toiminnan ja prosessien kuvaukset on esitetty luvuissa 8.7 ja 11.7. Voimassa olevan ympäristöluvan 11. lupamääräys koskee lannoitetehtaan ilmapäästöjä: 11. Lannoitetehtaan päästöraja-arvot ovat seuraavat: ammoniumtyppi (NH 4 -N) 200 t/a, nitraattityppi (NO 3 -N) 50 t/a ja fluori (F) 1 t/a. Lannoitetehtaan ilmapäästöjä seurataan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tehtaan piipussa on kaasuvirtausta vastaan asennettu näytteenottosondi. Poistokaasunäytettä imetään sondilla näytteenottolinjaa pitkin jatkuvatoimiseen näytekeräimeen sitä edeltävien johtokyky- ja ph-mittauksien kautta. Poistokaasun johtokyky- ja ph- mittauksia tarkkaillaan lannoitetehtaan ohjaamossa. Näytekeräimet tyhjennetään kolmasti viikossa ja laboratorio määrittää näytteistä NH 4 -N-, NO 3 -N-, F- ja SO 2 -pitoisuudet. Taulukossa 32 on esitetyt lannoitetehtaan vuosittaiset ilmapäästöt nitraattitypen (NO 3 -N), ammoniumtypen (NH 4 -N), fluorin (F), sulfaatin (SO 4 ) sekä tuotantomäärät. Kuvassa 36 on esitetty typpiyhdisteiden päästöt luparajoineen. Kuvasta voidaan havaita, että ammoniumtyppi ylitti vuosittaisen luparajan (200 t/a) vuosina 2009 ja 2014. Nitraattityppi ylitti luparajan vuosina 2007, 2009,2012 ja 2014 lupakauden aikana. Kuvassa 37 on kuvattu vuosittainen fluori- ja sulfaattipäästön suuruus. Fluori ylitti vuosittaisen luparajan vuosina 2007, 2009, 2010 ja 2014. Alle on kerätty valvovalle viranomaisille toimitettujen vuosiraporttien keskeisimmät kohdat luparajan ylityksistä. Vuoden 2007 luparajan ylitykset: Lannoitetehtaan mitattujen päästöjen taso nousi kesän 2007 korjausseisokin, jossa uusittiin piippu, jälkeen. Uuteen piippuun lisättiin pisaranerottimet päästöjen pienentämiseksi. Vanhassa piipussa ei pisaranerottimia ollut. Lannoiteprosessiin ei tehty muita muutoksia, pesurit yms. pysyivät samoina. Olemassa olevan mittauksen (jota ei seisokissa muutettu) mukaan kohonneen päästötason selvittämiseksi tehtiin ulkopuolisia mittauksia ja mittaustyötä jatkettiin myös alkuvuodesta 2008. Mittauksissa havaittiin, että näytteenottimeen tulee kondenssia aikaisempaa huomattavasti enemmän. Ulkoisen asiantuntijayrityksen Ramboll Finland Oy:n mukaan näytteenotto ei vastaa ilmoitettua kohonnutta päästötilannetta. Vuoden 2009 luparajan ylitykset: Vuoden 2009 ylitykset olivat seurausta vuoden 2007 tilanteesta. Edellä mainitusta syistä johtuen valmistettiin uusi näytteenotin ja asennettiin mittaus "vanhalla" näytteenottotasolle +41 m maanpinnasta, josta se siirrettiin edustavampaan kohtaan tasolle +51 m kesäkuussa 2009. Tällöin saatiin näytteenottimen vaatima portaikko asennettua vuosiseisokin yhteydessä. Lisäksi vuosiseisokissa asennettiin kokonaan uusi FTIR-tekniikkaan perustuva On Linekaasuanalysaattori (Gasmet Technologies Oy). Tällä pyrittiin parantamaan tehtaan päästöjen jatkuvaa seurantaa. FTIR-mittaus saatiin käyttöön elokuussa 2009.
Sivu 90 Ramboll Finland Oy teki uusintamittaukset 22.9.2009 ja ne tarkastettiin valvovan viranomaisen kanssa määräaikaistarkastuksen yhteydessä 10.11.2009. Palaverissa päätettiin uudesta mittauksesta, jossa tehdään 3 päivän mittainen vertailu (lannoitetehtaan oma emissiolaite, lannoitetehtaan FTIR-mittaus sekä Rambollin tekemä vertailumittaus). Näiden tulosten valmistuttua huomattiin selvä korrelaatio lannoitetehtaan oman emissiolaitteen ja Rambollin mittausten välillä. Juuri-syy selvityksessä löydettiin keino hallita kohonneita päästötasoja ja siihen liittyvien toimenpiteiden jälkeen 28.1.2010 LAT päästötaso on ollut hyväksyttävällä tasolla. Vuoden 2010 fluorin luparajan ylitys: Vuoden 2010 alussa lannoitetehtaan emissiot ilmaan tippuivat luparajan edellyttämälle tasolle. Kuitenkin kesäkuussa huomattiin fluoripäästöjen kohonneen huomattavasti. Asiaa selviteltiin, kunnes syyksi selvisi lannoitteen kiertovesialtaan uusiminen. Uusiminen aloitettiin kesäkuun puolivälissä ja se aiheutti käytännössä sen, että tehtaan pesureissa kiersi sama vesi, joka rikastui fluorin suhteen. Kun altaan uusiminen saatiin valmiiksi marraskuun alussa, pesurivesi pääsi kiertämään altaan kautta, jossa fluori saostuu eri yhdisteiksi. Tämä huomattiin myös fluoripäästöissä, ja marraskuussa lannoitteen päästöt tippuivat ja joulukuussa ne olivat jälleen luparajan mukaiset. Erillinen selvitys fluoripäästön luparajan ylityksestä lähetettiin ympäristöviranomaisille 22.12.2010. Vuoden 2012 NO 3 -N:n luparajan ylitys: Lannoitetehtaan nitraattityppi ylitti luparajan. Lannoitetehtaan nitraattityppipäästöjen vuosiluparajan ylitys johtui alkuvuoden tammi-toukokuun kohonneesta päästötasosta. Päästötason kohoamiselle ei löydetty heti selkeää syytä. Kaikki kaasukanavat ja kaasupesurit tarkistettiin ja pestiin useita kertoja kevään 2012 aikana, mutta vaikutus emissiotasoon oli hyvin pieni. Helmikuun lopulla vaihdettiin rikkinäisiä pusseja pölysuotimella ja tällä oli lievä vaikutus emissioihin, emissiot kuitenkin pysyivät edelleen korkealla tasolla. Maaliskuun aikana puhdistettiin NO x -pesurit, poistettiin täytekappaleita, huollettiin kaasunpuhaltimet ja vaihdettiin lisää vuotavia pusseja pölysuotimella. 13.4.2012 puhdistusten yhteydessä havaittiin pisaranerottimen olleen hyvin likainen. Pisaranerottimelta oli päässyt aerosoleina karkuun osa keruunäytteissä havaituista emissioista ja emissiot laskivat selvästi puhdistuksen jälkeen. Kuitenkin toukokuussa emissiot nousivat jälleen korkealle tasolle. Päästöjen lähteeksi pystyttiin paikallistamaan lannoitetehtaan kuivakierron pölysuodin, jossa oli runsaasti vuotavia pusseja. Tästä johtuen lannoitetehtaan kesäseisokki aikaistettiin niin aikaiseksi kuin mahdollista. Pölysuodattimen pussien vaihto on kokonaisuudessaan n. 1 viikon työ eli erittäin aikaa vaativa toimenpide ja siksi se jouduttiin tekemään kesäseisokin yhteydessä. Tällä toimenpiteellä päästöt laskivatkin seisokin jälkeen ja olivat luparajojen edellyttämällä tavalla. Kuitenkin loppusyksyllä päästötasot nousivat taas. Tämä johtui näytteenottimen rikkoutumisesta kahteen otteeseen, jossa näytteenottimen liikkuva tukivarsi oli rikkoontunut ja näytteenotin oli molemmilla kerroilla pysähtynyt piipun laitaan vääristäen todellisia päästötietoja. Ulospäin tätä rikkoontumista ei voitu havaita vaan näytti siltä, että näytteenotin toimi normaalisti. Tästä johtuen toimipaikalla ollaankin käynnistetty tutkimus ja
Sivu 91 mittausprojekti, jolla pyritään löytämään ratkaisu kiinteän paikallaan olevan näytteenottimen ottamisesta käyttöön lannoitetehtaalla. Vuoden 2014 luparajojen ylitykset: Lannoitetehtaan NH 4 -N-, NO 3 -N- ja F- kuormitukset nousivat huomattavasti edellis-vuoteen verrattuna ja ylittivät vuosittaiset luparajat. Tammi-toukokuun ajan poikkeamarajat ylitettiin kaikkien päästöjen osalta joka kuukausi. Kesä-lokakuun aikana NO 3 - ja NH 4 -päästötasot laskivat selvästi alkuvuoteen verrattuna, mutta nousivat marras-joulukuussa uudestaan. F-päästötasossa vaihtelua esiintyi vuoden aikana enemmän, mutta isoimmat ylitykset mitattiin loppuvuodesta. Syy päästöjen nousuun oli lannoitetehtaan pesurivesien kyllästyminen ja lannoitetehtaan vesitaseongelmat, joiden vuoksi prosessiin ei ole voitu ottaa puhdasta vettä riittävää määrää. Myös näytteenottosondin toiminnassa on ollut ongelmia. Viranomaisille on annettu ilmoitus häiriötilanteesta lannoitetehtaan ilmapäästöjen hallinnassa 14.5.2014, fluoripäästöjen vuosiluparajan ylittämisestä 11.9.2014 ja typpipäästöjen vuosiluparajan ylittämisistä 19.12.2014. Tiivistelmä viranomaisille annetusta selvityksestä fluoripäästön vuosiluparajan ylityksestä 11.9.2014. Yara Suomi Oy Siilinjärven lannoitetehtaan fluoriemissiot kohosivat selvästi lokakuusta 2013 lähtien ja vuoden 2014 luparaja ylitettiin heinäkuussa 2014 (1 t/a). Toimenpiteitä emissioiden vähentämiseksi on tehty kaiken aikaa, mutta vasta viime aikoina emissiot on saatu kääntymään laskuun. Suurin syy kohonneisiin fluoriemissioihin on pesurivesien rikastuminen fluorilla. Selkeää syytä fluorin rikastumiselle pesurivesissä ei ole löytynyt. Syyksi kuitenkin epäilemme lannoitetehtaan häiriöseisakissa katkaistua 2-ammonoinnin fosforihappolinjaa. Tukkeutumisen vuoksi linja katkaistiin slurry-pinnan yläpuolelta (pinnan ja kaasutilan puolesta välistä). Linjan katkaiseminen pinnan yläpuolelle on aiheuttanut fosforihapon syötön 145-150 asteisen slurryn pintaan, jolloin todennäköisesti fosforihaposta on vapautunut merkittävästi fluoria pesurijärjestelmään ja pesurivedet on vähitellen kyllästyneet fluorista. Tilanne korjattiin analysoinnin jälkeen 18.12.2013, jolloin lannoitetehtaan seisokissa vaihdoimme liian lyhyen fosforihappoputken uuteen putkeen, joka menee noin 0,5 m slurry-pinnan alle. Kyllästyneet pesurivedet ohjataan lannoitetehtaan kiertovesialtaalle, josta vettä kierrätetään takaisin tehtaalle reaktoreihin sekä pesurivesiksi. Tämä on aiheuttanut kiertovesialtaan veden nopean rikastumisen fluorilla, jolloin pesurijärjestelmän fluorinpesuteho on laskenut olennaisesti. veden fluoripitoisuustasossa tapahtui muutos syyskuussa 2013. Normaalisti fluoripitoisuus kiertovedessä on 200-400 mg/l ja vuoden 2013 lopussa pitoisuudet olivat tasolla 1000 mg/l
Sivu 92 Tiivistelmä viranomaisille annetusta selvityksestä typpipäästöjen vuosiluparajojen ylityksistä 19.12.2014. Lannoitetehtaan typpipitoiset ilmapäästöt (NO 3 -N, NH 4 -N) nousivat korkealle tasolle tammikuusta 2014 alkaen. Päästöt olivat tammi-toukokuun ajan yli kuukausittaisen luparajan. Vuosiseisokissa, touko-kesäkuun vaihteessa, syyksi selvisi lannoitetehtaan kaasunpesurijärjestelmän liiallinen likaantuminen mikä aiheutti pesutuloksen huonontumisen ja pisaroiden kantautumisen piipussa olevalle päästömittarille. Seisokin aikana pesurijärjestelmä pestiin ja huollettiin. Tämän jälkeen typpipitoiset ilmapäästöt laskivat alle kuukausittaisen luparajan. Johtuen alkuvuoden korkeista typpipäästöistä vuosiluparaja kuitenkin ylitettiin nitraattitypen osalta syyskuussa ja ammoniumtypen osalta lokakuussa. Marraskuussa 2014 lannoitetehtaan typpipäästöt kohosivat taas yli kuukausittaisen laskennallisen luparajan. Selkeänä tekijänä on nähty nitraattitypen voimakas nousu päästöissä, joka indikoi typpipitoisten pisaroiden pääsyn emission mittauslaitteelle. Lannoitetehtaan pesurijärjestelmän huoltoseisokissa 16.-17.12. tehtiin vastaavat toimenpiteet pesureille kuin vuosiseisokissa, eli pesurijärjestelmä puhdistettiin huolella. Pesureissa huomattiin pisaranerottimien tukkeentumista, joka on aiheuttanut pisaroiden kantautumisen piippuun ja näin ollen nostanut nitraattitypen tason liian korkealle. Syynä pesurijärjestelmän nopealle likaantumiselle on pesuriveden korkea kiintoainepitoisuus. Toimenpiteitä on aloitettu pesuriveden puhdistamiseksi typpi-, fosfori- ja fluoriyhdisteistä. Taulukko 32. Lannoitetehtaan vuosittaiset NO 3 -N-, NH 4 -N-, F-ja SO 4 -päästöt (t/a) sekä tuotantomäärät (t/a). vuosi NO 3 -N (t/a) NH 4 -N (t/a) F (t/a) SO 4 (t/a) Tuotanto (t/a) 2004 24,9 63,0 0,3 24,5 370 350 2005 25,2 55,4 0,3 26,2 435 635 2006 31,6 69,3 0,3 18,9 409 906 2007 71,3 186,7 1,1 47,1 400 912 2008 31,9 97,5 0,5 36,2 424 495 2009 111,5 284,3 1,4 63,6 302 537 2010 45,3 136,4 2,0 28,2 370 901 2011 22,4 131,1 0,8 11,3 388 621 2012 58,1 178,4 0,7 38,0 393 626 2013 30,8 164,8 0,9 22,2 423 991 2014 72,3 256,6 1,9 46,0 428 991 Luparaja 50 200 1
Fluoripäästö (t/a) SO 4 -päästö (t/a) Ilmapäästö (t/a) Lannotteiden tuotantomäärä (t/a) Sivu 93 300 250 500000 450000 400000 200 150 100 350000 300000 250000 200000 150000 NO3-N (t/a) NH4-N (t/a) Luparaja NO3-N Luparaja NH4-N Tuotanto (t/a) 50 100000 50000 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 0 Kuva 36. Lannoitetehtaan vuosittaiset NO 3 -N- ja NH 4 -N-päästöt (t/a) sekä lannoitteiden tuotantomäärät (t/a). 2.5 70 2 60 50 1.5 1 40 30 F (t/a) Luparaja F SO4 (t/a) 0.5 20 10 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 0 Kuva 37. Lannoitetehtaan vuosittaiset F-ja SO 4 -päästöt (t/a).
Sivu 94 18.2.7 Voimalaitos Voimalaitoksen toiminnan ja prosessien kuvaus on kuvattu luvuissa 8.8 ja 11.8. Ympäristöluvan 14. Lupamääräys koskee voimalaitoksen ilmapäästöjä: 14. Voimalaitoksen apukattilan hiukkaspäästöraja-arvo on raskasta polttoöljyä käytettäessä 140 mg/m 3 (n) kuivaa savukaasua redusoituna 3 %:n happipitoisuuteen. Voimalaitoksen ilmapäästöjä seurataan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Lupamääräyksessäkin mainittua apukattilaa käytetään normaalisti ainoastaan poikkeustilanteissa, muina aikoina kattila ei ole käytössä. Syksyllä 2008 kattila on poikkeuksellisesti ollut käytössä useamman päivän, ja hiukkasmittaukset on suoritettu ulkopuolisen mittaajan toimesta lokakuun 2008 aikana. Hiukkasmittaukset tehdään kolmen vuoden välein. Viimeisin mittaus on tehty vuonna 2014. Liitteessä 18.25 on esitetty apukattilan hiukkaspäästömittaukset. Vuoden 2014 kattilan normaalin tehon mittauksissa savukaasun hiukkaspitoisuus alitti luvassa annetun raja-arvon. 18.2.8 Uudet toiminnot Tässä lupahakemuksessa esitettyjen uusien toimintojen (pastalaitos, kemiallinen puhdistamo, polttoaineen jakelupiste ja siirrettävät murskaimet) ei katsota kasvattavan toimipaikan ilmaan kohdistuvia päästöjä. Siirrettävien murskainten toiminnasta voi hetkittäin aiheutua pölyämistä. Pölyämistä pyritään vähentämään suodattimien, kastelun ja suojavallin avulla. 18.3 Päästöt pohjaveteen ja maaperään Toiminnanharjoittajan toiminnasta arvioidaan aiheutuvan päästöjä pohjaveteen ja maaperään lähinnä pasutteen, kipsin ja rikastushiekan läjitysalueilta. Sivukivialueilta voidaan myös arvioida tulevan päästökuormitusta pohjaveteen ja maaperään. Päästöjä seurataan keväisin ja syksyisin pohjavesitarkkailun myötä. Nykyisessä ympäristöluvassa on lupamääräys 52, joka koskee pohjavettä ja sen tarkkailua. Lisäksi kipsin läjitysalueen N-laajennuksen myötä aluehallintovirasto antoi päätöksessään 27.6.2012 (ISAVI/91/04.08/2012) lisäyksiä pohjaveden tarkkailulle. 52. Pohjavesien tarkkailua tulee tehostaa niin, että kipsin läjitysalueen kiertovesialtaan (allas 10) kohdalle, ratapenkereen luoteispuolelle rakennetaan kaksi pohjaveden tarkkailuputkea, yksi putki kierovesialtaan pohjoispuolelle ja yksi putki läjitysalueen ja Oulunlammen väliin. Pasutteen läjitysalueen laajennusalueen ja Kuuslahden väliin rakennetaan kaksi pohjavesien tarkkailuputkea.
Sivu 95 N-laajennuksen läheisyyteen sijoitettava pohjavesiputki tulee asentaa Pohjois-Savon ELY-keskuksen ohjeiden mukaisesti ja määrittää vedestä rakentamisaikana ja toiminnan alettua alueen pohjavesitarkkailuohjelman analyysiparametrien lisäksi väri, sameus, happi ja kiintoaine. (Lisätty 27.6.2012 ISAVI/91/04.08/2012) Lisäksi tulee selvittää suojapumppausten veden määrä ja laatu ja arvioida pumppausten merkitys vesistökuormituksen vähentämisestä. (Lisätty 27.6.2012 ISAVI/91/04.08/2012) Pohjavesimuodostumat ovat toimipaikan alueella pieniä ja erillisiä. Pohjaveden virtausnopeus on hyvin pieni, mikä rajaa mahdolliset pohjaveden muutokset hyvin paikalliseksi. Toiminnanharjoittajan kaivostoimintojen tai tehdasalueen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, joita hyödynnetään vedenhankintaan. 18.3.1 Pasutealue Pasutteen läjitysalueen ympäristön pohjavesistä seurataan pasutteen sisältämien sinkin ja raudan lisäksi vuonna 2009 kadmiumin ja arseenin pitoisuuksia. Pasutealueen pohjaveden korkoa ja laatua seurataan kaksi kertaa vuodessa tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Kuvassa 38 on esitetty pohjavesiputkien sijainnit pasutealueella. Kaikki pohjavesitarkkailun tulokset on liitteessä 18.6. Seuraavaksi tarkastellaan alueen kolmea putkea, joista tarkkailutulokset on saatavilla koko lupakauden ajalta. Havaintoputket ovat PA7, PA17 ja PA30. Taulukoissa 33-35 on esitetty tarkkailun tulokset. Lisäksi sinkille ja sulfaatille on esitetty VNa 341/2009 ympäristölaatunormit (EQS) vertailuarvoksi.
Kuva 38. Pohjavesiputket pasutealueella. Sivu 96
Sivu 97 Taulukko 33. Pohjavesiputken PA7 pohjavesinäytteiden laatu ja pinnan korkeus. Pinnan korko ph sjk SO 4 Fe Zn m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 82,3 5,9 141 710 170 40 syksy 2004 82,4 5,8 133 600 130 37 kevät 2005 82,3 5,5 111 640 110 29 syksy 2005 82,0 6,1 106 540 93 28 kevät 2006 82,8 5,2 116 610 100 33 syksy 2006 81,6 5,9 111 520 96 32 kevät 2007 82,1 5,9 110 520 89 28 syksy 2007 81,9 6,3 110 520 85 32 kevät 2008 82,5 5,7 120 600 95 29 syksy 2008 82,1 5,9 125 560 94 32 kevät 2009 82,3 5,9 108 500 78 23 syksy 2009 81,7 6,1 119 570 92 28 kevät 2010 78,9 5,9 380 1700 330 110 syksy 2010 82,0 6 359 2100 340 110 kevät 2011 82,7 5,9 358 2200 330 110 syksy 2011 82,1 5,8 477 3200 510 170 kevät 2012 83,1 5,8 440 2800 460 150 syksy 2012 82,7 5,9 327 2000 330 110 kevät 2013 82,8 5,9 307 1800 310 100 syksy 2013 82,2 5,9 330 2200 380 130 kevät 2014 85,4 5,7 370 2500 410 150 syksy 2014 82,2 5,9 366 2300 410 140 EQS 150 0,06
Sivu 98 Taulukko 34. Pohjavesiputken PA17 pohjavesinäytteiden laatu ja pinnan korkeus. Pinnan korko ph sjk SO 4 Fe Zn m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 83,0 5,4 147 650 4 26 syksy 2004 83,0 5,7 92,7 400 0,1 15 kevät 2005 83,2 5,7 121 530 1,6 20 syksy 2005 82,4 5,4 133 620 2,9 25 kevät 2006 82,6 5,2 175 930 5,2 41 syksy 2006 81,7 5,2 167 830 4,5 38 kevät 2007 82,8 5,3 146 610 3,4 33 syksy 2007 82,4 5,5 123 640 1,7 26 kevät 2008 83,2 5,5 100 400 0,61 19 syksy 2008 82,9 5,5 90,1 360 0,4 17 kevät 2009 82,9 5,5 96,8 400 1 19 syksy 2009 82,2 5,4 103 400 1 20 kevät 2010 82,7 5,3 166 550 2,3 44 syksy 2010 82,0 5,3 149 660 2,7 17 kevät 2011 82,5 5,3 213 1100 6,6 61 syksy 2011 82,1 5,2 163 790 3,8 43 kevät 2012 83,2 5,3 120 510 4,4 27 syksy 2012 83,1 5,5 90,9 380 0,76 17 kevät 2013 83,0 5,6 94,7 420 1,9 23 syksy 2013 82,4 5,4 99,1 410 1,5 22 kevät 2014 82,6 5,3 99,7 450 1,3 23 syksy 2014 82,5 5,4 98,7 460 1,8 20 EQS 150 0,06
Sivu 99 Taulukko 35. Pohjavesiputken PA30 pohjavesinäytteiden laatu ja pinnan korkeus. Pinnan korko ph sjk SO 4 Fe Zn m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 82,7 5,5 56,2 250 16 32 syksy 2004 82,6 5,7 53,1 150 15 30 kevät 2005 82,9 5,8 43,8 180 8,1 22 syksy 2005 82,9 5,9 49,3 220 19 24 kevät 2006 82,4 5,5 44,8 200 10 24 syksy 2006 81,5 5,8 47,6 190 16 22 kevät 2007 82,6 5,2 40 160 4,9 20 syksy 2007 82,0 6,2 45,3 170 16 19 kevät 2008 82,8 5,6 41,3 170 2,9 19 syksy 2008 82,3 5,9 39,8 180 8,4 18 kevät 2009 82,6 5,6 35,3 130 3 17 syksy 2009 81,8 5 36,1 160 0,63 19 kevät 2010 82,6 5,9 39,1 130 14 15 syksy 2010 81,7 6,1 39,5 130 17 14 kevät 2011 82,5 5,9 47,6 180 16 19 syksy 2011 81,8 6 39,7 150 12 16 kevät 2012 82,9 5,6 35,9 120 3,7 15 syksy 2012 82,6 5,9 33,9 130 8,4 14 kevät 2013 82,8 5,9 29,1 110 3,6 13 syksy 2013 82,0 6,2 31,3 110 15 11 kevät 2014 82,4 5,8 29,4 99 8 12 syksy 2014 82,1 5,8 28,3 140 9,1 11 EQS 150 0,06 Kuvissa 39-41 on esitetty pasutealueen pohjavesiputkien PA7, PA17 ja PA30 näytteiden sulfaatti-, rauta- ja sinkkipitoisuudet lupakauden 2004-2014 aikana. Putken PA7 näyttää sama trendi toistuvan kaikkien kolmen tutkitun parametrin kohdalla. Syksyllä 2011 on korkein pitoisuus, jonka jälkeen pitoisuudet laskeneet jonkin verran. Syynä tähän on ollut pohjavesiputki PA7 on uusittu syksyllä 2009 ja putki on asennettu ilman pohjatulppaa kallioreikään. Tästä johtuen näytteiden pitoisuudet eroavat edellisvuosien tuloksista ja myös muista alueen pohjavesiputkista.. Putken PA17 näytteiden osalta kevät 2011 on selvästi nostattanut pitoisuutta sulfaatin ja sinkin osalta, mutta molemmissa tapauksissa pitoisuustaso on palanut ennalleen. Sulfaattipitoisuus PA17-putkessa on ollut koko lupakauden ajan n. 500 mg/l, joka ylittää EQSarvon (150 mg/l). Putken PA30 sulfaattipitoisuus on ollut läpi lupakauden lähellä EQS-arvoa. Sinkin osalta PA17 ja PA30 putkien veden laatu on pysynyt varsin samanlaisen, mutta putken PA7 vesinäytteiden sinkkipitoisuudet on ovat nousseet noin nelinkertaiselle tasolle verrattuna vuosia 2004-2009. Sama suuntaus on myös rautapitoisuudella kyseisessä putkessa. Rautapitoisuudet kahdessa muussa putkessa ovat olleet pieniä.
kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Sinkin pitoisuus (mg/l) kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Sulfaattipitoisuus (mg/l) Sivu 100 3500 3000 2500 2000 1500 1000 PA7 PA17 PA30 EQS 500 0 Kuva 39. Sulfaattipitoisuus pasutealueen pohjavesiputkien näytteissä vuosina 2004-2014. 180 160 140 120 100 80 60 40 PA7 PA17 PA30 20 0 Kuva 40. Sinkkipitoisuus pasutealueen pohjavesiputkien näytteissä vuosina 2004-2014.
kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Raudan pitoisuus (mg/l) Sivu 101 600 500 400 300 200 PA7 PA17 PA30 100 0 Kuva 41. Rautapitoisuus pasutealueen pohjavesiputkien näytteissä vuosina 2004-2014. 18.3.2 Kipsin läjitysalue Kipsin läjitysalueen pohjavesiputkien sijainnit on esitetty kuvassa 42. Näytteiden otto ja analysointi tehdään kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Kipsin läjitysalueen ympäristön pohjavesistä seurataan ph:ta, sähkönjohtavuutta, kokonaisfosfori-, sulfaatti- ja fluoripitoisuutta.
Sivu 102 Kuva 42. Pohjavesiputket kipsin läjitysalueella. Pohjavesiputki FK20 sijaitsee kipsikasan luoteispuolella rautatien varressa. Kyseisen pohjavesiputken tarkkailutulokset on esitetty taulukossa 36. Näytteistä analysoitavan fluoridin pitoisuudet ovat olleet koko lupakauden ajan erittäin matalia. Sulfaatin ja kokonaisfosforin osalta pitoisuudet ovat olleet muita kipsialueen pohjavesiputkia selvästi korkeampia. Samoja pitoisuuksia on mitattu pohjavesiputkesta FK44, joka sijaitsee FK20:n läheisyydessä. Kuvassa 43 on esitetty näiden kahden pohjavesiputken kokonaisfosfori- ja sulfaattipitoisuudet vuosina 2004-2014. Ensimmäiset näytteet pohjavesiputkesta FK44 otettiin keväällä 2008. Kuvaajasta voidaan havaita, että sulfaattipitoisuudet ovat korkeat, 10- kertaiset ympäristölaatunormiin verrattuna. Pitoisuudet ovat tosin molempien putkien osalta laskeneet hieman viime vuosina. Samoin kokonaisfosfori on molempien putkien näytteissä olleet selvästi korkeampia kuin lähialueen muissa pohjavesiputkissa. FK44:n osalta kokonaisfosforipitoisuus on kasvanut viime vuosina ja FK20:n osalta taso on pysynyt melko vakiona. Syy näin korkeisiin sulfaatti- ja kokonaisfosforipitoisuuksiin on kallion ruhjeisuus alueella. Ruhjeen kautta pääsee pohjavesiä virtaamaan Oulunlammen suuntaan läjitysalueelta. Pohjavesiputket FK20 ja FK44 sijaitsevat ruhjeen läheisyydessä ja tämän seurauksena näytteistä on analysoitu korkeampia sulfaatti- ja fosforipitoisuuksia kuin muista alueen putkista.
Sivu 103 Taulukko 36. Pohjavesiputki FK20 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korko. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 89,5 6,2 413 129 2500 0,05 syksy 2004 89,3 6,3 410 121 1600 0,029 kevät 2005 89,4 6,1 436 155 2700 0,032 syksy 2005 88,7 6,1 430 149 2700 0,041 kevät 2006 89,0 6,1 421 143 2500 0,043 syksy 2006 87,5 6,2 410 137 2200 0,04 kevät 2007 89,2 6 393 132 2500 0,035 syksy 2007 88,6 6,1 409 123 2500 0,041 kevät 2008 89,1 6,1 450 150 2300 0,04 syksy 2008 89,0 6,1 440 130 2300 0,04 kevät 2009 89,0 6,1 436 140 2300 0,04 syksy 2009 88,0 6,2 442 150 2400 0,04 kevät 2010 88,9 6,2 447 160 2300 0,04 syksy 2010 87,1 6,1 438 160 2200 0,06 kevät 2011 89,0 6 444 160 2100 0,04 syksy 2011 88,6 6,1 373 170 2200 0,14 kevät 2012 89,0 6,2 370 170 2100 0,04 syksy 2012 88,7 6,1 342 160 2100 0,04 kevät 2013 89,1 6,2 360 160 2000 0,03 syksy 2013 88,0 6,1 390 160 2200 0,03 kevät 2014 89,0 6,2 380 160 2300 <0.10 syksy 2014 88,7 6,1 380 160 2000 <0.10 EQS 150
kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Kokoinaisfosforipitoisuus (mg/l) Sulfaattipitoisuus (mg/l) Sivu 104 180 3000 160 140 2500 120 2000 100 80 60 40 20 1500 1000 500 kok-p FK20 kok-p FK44 SO4 FK20 SO4 FK44 0 0 Kuva 43. Pohjavesiputkien FK20 ja FK44 näytteiden kokonaisfosfori- ja sulfaattipitoisuudet vuosina 2004-2014.
Sivu 105 Pohjavesiputki FK23 sijaitsee kipsialueen pohjoisosassa, Särkilahden eteläpuolella. Taulukossa 37 on esitetty kyseisen pohjavesiputken tarkkailutulokset vuosina 2004-2014. Muiden kipsin läjitysalueen pohjavesiputkien tulokset on luettavissa liitteestä 18.5. Kuvissa 44-46 on esitetty kuvaajat kipsin läjitysalueen pohjavesiputkien (pois lukien FK20 ja FK44) tarkkailutuloksista. Sulfaattipitoisuudet ovat olleet kipsialueella lähellä ympäristölaatunormia (150 mg/l). Fluoridin pitoisuudet ovat olleet alle talousvedelle annetun laatuvaatimuksen (1,5 mg/l). Kokonaisfosforin osalta pitoisuudet ovat lupakauden aikana olleet tasaiset ja alle 1 mg/l, pois lukien pohjavesiputket FK20 ja FK44. Taulukko 37. Pohjavesiputken FK23 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korko. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 85,8 6,5 42,4 0,039 57 0,52 syksy 2004 85,7 6,5 51 0,75 34 0,61 kevät 2005 86,2 6,6 41,7 0,015 33 0,53 syksy 2005 85,8 6,5 43,7 0,66 19 0,64 kevät 2006 85,1 6,5 56,3 0,74 92 0,68 syksy 2006 84,3 6,7 51,8 0,81 71 0,66 kevät 2007 85,6 6,5 78,6 0,66 240 0,5 syksy 2007 84,8 6,4 86 0,6 240 0,4 kevät 2008 85,6 6,5 83,2 0,67 73 0,5 syksy 2008 85,6 6,6 77,2 0,5 39 0,56 kevät 2009 85,5 6,7 90 0,59 50 0,68 syksy 2009 85,2 6,7 86,5 0,37 56 0,63 kevät 2010 85,5 6,6 43,9 1 69 0,75 syksy 2010 84,8 6,7 59,1 0,18 71 0,71 kevät 2011 85,6 6,6 71,8 1,1 170 0,61 syksy 2011 85,4 6,6 59,8 1 140 0,59 kevät 2012 85,7 6,5 63,8 0,55 120 0,46 syksy 2012 85,5 6,5 71,8 1,4 150 0,46 kevät 2013 85,7 6,6 78,9 0,54 92 0,48 syksy 2013 85,3 6,5 85,7 1,3 150 0,51 kevät 2014 85,6 6,6 74,5 0,75 150 0,49 syksy 2014 85,7 6,6 78,3 0,25 160 0,51 EQS 150
Sivu 106 Taulukossa 38 on esitetty lähimmän kiinteistön kaivosta otettujen näytteiden analyysitulokset. Kiinteistö sijaitsee kipsin läjitysalueen eteläpuolella, kantatie 75 varrella. Pohjaveden laatu on kaivossa ollut muita pohjavesiputkia parempi. Fluoridin pitoisuus on vaihdellut 0,11-0,36 mg/l välillä, mikä on selvästi alle talousveden laatuvaatimuksen. Myös sulfaatti on selvästi ollut alle EQS-arvon. Taulukko 38. Asuinkiinteistön (Viljo Korhonen, kantatie 75 varrella) kaivon vesianalyysit. ph sjk kok-p SO 4 F ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 5,4 16 0,002 57 0,16 syksy 2004 5,5 16,2 0,001 56 0,15 kevät 2005 5,4 14,4 0,002 48 0,14 syksy 2005 5,5 15,6 0,003 54 0,13 kevät 2006 5,5 15 0,002 49 0,19 syksy 2006 kevät 2007 5,3 16,1 kaivo kuiva 0,001 57 0,27 syksy 2007 5,7 17,1 0,002 53 0,22 kevät 2008 5,4 18,4 0,001 67 0,29 syksy 2008 5,5 18,3 0,002 61 0,11 kevät 2009 5,4 17,5 0,002 59 0,22 syksy 2009 5,8 17 0,001 56 0,17 kevät 2010 5,4 18,5 0,001 61 0,31 syksy 2010 kevät 2011 5,4 18 kaivo kuiva 0,001 65 0,36 syksy 2011 5,6 17,9 0,001 64 0,26 kevät 2012 5,4 14,8 0,002 57 0,28 syksy 2012 5,4 15,5 0,003 54 0,26 kevät 2013 5,5 11,9 0,002 44 0,22 syksy 2013 5,9 14,9 0,002 50 0,23 kevät 2014 5,5 14,6 0,002 49 0,3 syksy 2014 5,6 18,2 0,002 62 0,3 EQS 150
kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Sulfaattipitoisuus (mg/l) kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Fluoridipitoisuus (mg/l) Sivu 107 0.8 0.7 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 FK4 FK9 FK23 FK44 FK45 Vko 0.1 0 Kuva 44. Fluoridipitoisuus pohjavesinäytteissä kipsin läjitysalueella ja sen läheisyydessä vuosina 2004-2014. 300 250 200 150 100 50 FK4 FK9 FK23 FK45 Vko EQS 0 Kuva 45. Sulfaattipitoisuus pohjavesinäytteissä kipsin läjitysalueella ja sen läheisyydessä vuosina 2004-2014.
kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Kokonaisfosforipitoisuus (mg/l) Sivu 108 10 1 0.1 0.01 FK4 FK9 FK23 FK45 Vko 0.001 Kuva 46. Kokonaisfosforipitoisuus pohjavesinäytteissä kipsin läjitysalueella ja sen läheisyydessä vuosina 2004-2014. Huom! Logaritminen Y-akseli.
Sivu 109 18.3.3 Kaivosalue Rikastushiekka-altaiden vesi sisältää runsaasti kaliumia, magnesiumia, natriumia, fosforia, kaliumia ja sulfaattia. Fosforia lukuun ottamatta näiden aineiden sitoutuminen maaperään on melko vähäistä. Ionit ovat tavanomaisia pohjavesissä havaittavia alkuaineita. Rikastushiekka-altaista pohjavesiin suotautuvan veden koostumus vastaa patojen ulkopuolella havaitun pohjaveden laatua. Saarisen kaivoksen ympäristöluvan 16. lupamääräyksessä on annettu pohjavesitarkkailulle ohjeistus: 16. Saarisen alueelle sijoitetuista pohjavesiputkista on seurattava pohjaveden korkeutta neljä kertaa vuodessa. Pohjavesiputkista on otettava näytteet kaksi kertaa vuodessa ja näytteistä on tutkittava sähkönjohtokyky, ph, sulfaatti, fluoridi, rauta, kalsium ja ko-konaistyppi sekä kokonaisfosfori. Kuvassa 47 kuvattu kaivosalueen pohjavesiputkien sijainnit. Tarkkailu on suoritettu tarkkailusuunnitelman mukaisesti kaksi kertaa vuodessa. Joissakin tilanteissa pohjavesiputkia on jouduttu korvaamaan uusilla putkilla. Näistä on maininnat tarkkailutuloksissa. Tarkkailun osalta poistuneiden putkien tilalle toiminnanharjoittaja ehdottaa uusia tarkkailupisteitä luvussa 25.2. Tarkkailutulosten osalta on esitetty pohjavesiputkien KA3, KA6, KA7 ja KA11, jotka sijoittuvat eri alueille kaivoksella ja lisäksi näistä putkista on saatavilla seurantatulokset. Liitteessä 18.4 on esitetty lupakauden 2004-2014 pohjavesitarkkailun kaikki tulokset pohjavesiputkittain.
Kuva 47. Kaivosalueen pohjavesiputket. Sivu 110
Sivu 111 Pohjavesiputki KA3 sijaitsee Raasion rikastushiekka-altaan pohjoispuolella. Taulukossa 39 on esitetty lupakauden tulokset kyseisestä pohjavesiputkesta. Lupakauden aikana pohjaveden pinnan korko on ollut vakaa. Kolmena tarkkailukertana pohjavettä on vuotanut putkesta ulos, mikä kertoo pohjaveden paineellisesta tilasta ainakin hetkellisesti. Kokonaisfosforipitoisuus on hieman kasvanut lupakauden aikana, mutta pysynyt kuitenkin tasoltaan matalana. Sulfaattipitoisuus on pienentynyt ja taso on selvästi laatunormia alempana. Fluoridipitoisuutta on analysoitu vuodesta 2008 lähtien ja se on pysynyt varsin vakiona koko tarkkailujakson ajan. Vertailtaessa tuloksia esimerkiksi talousveden laatuvaatimuksiin (fluoridi 1,5 mg/l), voidaan fluoridipitoisuutta pitää matalana. Taulukko 39. Pohjavesiputken KA3 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korko. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 108,2 6,7 111 0,04 8,6 syksy 2004 vuotaa yli 6,8 107 0,04 8,2 kevät 2005 vuotaa yli 6,8 109 0,04 7,5 syksy 2005 108,2 6,8 109 0,04 8 kevät 2006 108,2 6,8 108 0,05 7,5 syksy 2006 108,1 6,8 109 0,05 6,5 kevät 2007 108,3 6,8 105 0,05 5,8 syksy 2007 vuotaa yli 6,8 112 0,05 4,7 kevät 2008 108,2 6,9 117 0,05 4,5 syksy 2008 108,2 6,9 113 0,06 3,7 0,12 kevät 2009 108,0 6,8 117 0,07 7,9 0,14 syksy 2009 107,9 6,8 112 0,07 7,3 0,12 kevät 2010 108,0 6,8 115 0,08 7,8 0,14 syksy 2010 107,9 6,8 114 0,09 9 0,13 kevät 2011 108,0 6,8 112 0,09 7,2 0,18 syksy 2011 107,9 6,8 97,8 0,10 6,7 0,14 kevät 2012 107,9 6,8 100 0,10 6,7 0,14 syksy 2012 108,0 6,9 101 0,10 6,3 0,15 kevät 2013 107,9 6,8 107 0,11 6 0,13 syksy 2013 107,9 6,9 108 0,10 5,7 0,14 kevät 2014 107,9 6,9 104 0,11 5,7 0,18 syksy 2014 107,8 6,9 98,3 0,11 5,1 0,15 EQS 150 Pohjavesiputki KA6 sijaitsee Ansanmäen sivukivialueen länsipuolella. Pohjavesiputken tarkkailutulokset on esitetty taulukossa 40. Taulukko 40 Sulfaattipitoisuus näytteissä on ollut varsin samaa luokkaa kuin muissa kaivosalueen pohjavesiputkissa (Kuva 48). Kokonaisfosfori on muita pisteitä korkeampi. Tähän vaikuttanee putken sijainti peltoalueen laidalla. Fluoridi on myös muita pisteitä
Sivu 112 korkeammalla tasolla, mutta pitoisuus on pienentynyt viime vuosina ja pitoisuudet ovat olleet selvästi alle talousvedelle annetun laatuvaatimuksen. Taulukko 40. Pohjavesiputken KA6 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korko. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 94,1 7,3 23,4 0,16 7,6 syksy 2004 94,2 7,3 22,7 0,24 7,8 kevät 2005 94,2 7,3 22,3 0,23 7,1 syksy 2005 93,7 7,3 23,8 0,20 9,2 kevät 2006 93,7 7,2 23,3 0,21 9,2 syksy 2006 92,8 7,3 23,8 0,12 10 kevät 2007 94,1 7,3 22,5 0,21 11 syksy 2007 93,4 7,3 24,2 0,08 10 kevät 2008 94,1 7,3 24,6 0,04 10 syksy 2008 94,2 7,4 24,2 0,05 11 0,33 kevät 2009 94,1 7,3 23,6 0,11 11 0,33 syksy 2009 93,2 7,3 24,5 0,22 12 0,33 kevät 2010 93,8 7,3 25 0,22 13 0,31 syksy 2010 92,8 7,3 24,8 0,22 13 0,3 kevät 2011 93,7 7,3 23,6 0,22 9,5 0,33 syksy 2011 93,5 7,4 23,3 0,22 12 0,33 kevät 2012 94,3 7,3 24,2 0,22 12 0,34 syksy 2012 94,1 7,3 22,9 0,22 13 0,36 kevät 2013 94,0 7,4 24,6 0,22 11 0,31 syksy 2013 93,1 7,3 24,5 0,21 13 0,31 kevät 2014 93,9 7,4 24,1 0,21 14 0,31 syksy 2014 93,6 7,4 23,9 0,22 15 0,29 EQS 150 Pohjavesiputki KA7 sijaitsee kaivoksen kaakkoispuolella, sivukiven itäläjitysalueesta etelään. Tarkkailutulokset putkesta on esitetty taulukossa 41. Taulukko 41Kokonaisfosforipitoisuus on pysynyt lähes vakiona koko tarkkailujakson ajan. Sulfaattipitoisuus KA7:n osalta on kaivosalueen putkista suurimpia ja pitoisuus on kaksinkertaistunut lupakauden aikana (Kuva 49). Vastaavanlainen trendi on havaittavissa myös pohjavesiputkessa KA10, joka sijaitsee päälouhoksen länsipuolella Sulkavanjärven rannalla. Fluoripitoisuus on putken KA7 näytteissä ollut varsin samalla tasolla kuin muissa kaivoksen pohjavesiputkissa. Taulukko 41. Pohjavesiputken KA7 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korko.
Sivu 113 Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 85,7 7,7 40,5 0,01 52 syksy 2004 85,5 7,7 39,9 0,01 54 kevät 2005 85,9 7,8 40,1 0,01 57 syksy 2005 85,3 7,8 41,8 0,01 61 kevät 2006 85,3 7,7 42,4 0,01 63 syksy 2006 84,9 7,8 43,8 0,01 66 kevät 2007 85,7 7,7 42,7 0,01 70 syksy 2007 85,3 7,7 46,5 0,01 69 kevät 2008 85,6 7,7 49,5 0,01 74 syksy 2008 85,6 7,7 48,3 0,01 77 0,17 kevät 2009 85,7 7,7 51,1 0,01 79 0,18 syksy 2009 85,2 7,7 50,7 0,01 81 0,16 kevät 2010 85,5 7,6 52 0,00 83 0,16 syksy 2010 84,9 7,7 52,5 0,02 82 0,14 kevät 2011 85,4 7,6 52 0,01 90 0,19 syksy 2011 85,2 7,6 46,6 0,01 90 0,18 kevät 2012 85,8 7,7 52,1 0,01 100 0,15 syksy 2012 85,6 7,7 51,8 0,01 100 0,23 kevät 2013 85,7 7,7 54,4 0,01 100 0,15 syksy 2013 85,2 7,7 54,9 0,00 100 0,15 kevät 2014 85,7 7,7 54,7 0,01 110 0,16 syksy 2014 85,4 7,8 53,6 0,01 110 0,13 EQS 150 Pohjavesiputki KA11 sijaitsi Mustin rikastushiekka-altaan luoteispuolella. Putki on tuhoutunut vuonna 2013 padonrakennustöissä. Poistuneen pohjaveden tarkkailuputken tilalle esitetään luvussa 25.2.2. Tarkkailujakson tulokset on esitetty taulukossa 42. Kokonaisfosfori-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat pysyneet lähes vakiona koko tarkkailujakson ajan.
Sivu 114 Taulukko 42. Pohjavesiputken KA11 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korko. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l kevät 2004 vuotaa yli 6,5 67,7 0,09 2,8 syksy 2004 vuotaa yli 6,6 67,1 0,09 4,1 kevät 2005 vuotaa yli 6,7 68,7 0,09 5,1 syksy 2005 vuotaa yli 6,5 70,1 0,09 6,4 kevät 2006 vuotaa yli 6,6 72,3 0,09 3,3 syksy 2006 vuotaa yli 6,6 72,4 0,09 2,7 kevät 2007 vuotaa yli 6,6 68,7 0,09 0,6 syksy 2007 vuotaa yli 6,6 75,6 0,09 0,3 kevät 2008 vuotaa yli 6,7 85,5 0,09 0,4 syksy 2008 vuotaa yli 6,7 83,1 0,08 0,3 0,12 kevät 2009 vuotaa yli 6,6 86 0,08 0,5 0,13 syksy 2009 vuotaa yli 6,7 86,5 0,08 0,2 0,12 kevät 2010 vuotaa yli 6,7 87,1 0,08 0,9 0,15 syksy 2010 vuotaa yli 6,7 89,9 0,08 0,3 0,11 kevät 2011 vuotaa yli 6,7 89,7 0,08 0,3 0,13 syksy 2011 vuotaa yli 6,7 78,6 0,08 0,5 0,12 kevät 2012 vuotaa yli 6,7 87,1 0,08 0,4 0,13 syksy 2012 125,3 6,8 94,5 0,08 0,6 0,14 kevät 2013 125,3 6,8 89,7 0,08 0,4 0,1 syksy 2013 Tuhoutunut EQS 150 Kuvissa 48-50 on esitetty kokonaisfosforin, sulfaatin ja fluoridin pitoisuuden vuosina 2004-2014 kaivoksen pohjavesiputkissa.
kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Sulfaattipitoisuus (mg/l) kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 syksy 2005 kevät 2006 syksy 2006 kevät 2007 syksy 2007 kevät 2008 syksy 2008 kevät 2009 syksy 2009 kevät 2010 syksy 2010 kevät 2011 syksy 2011 kevät 2012 syksy 2012 kevät 2013 syksy 2013 kevät 2014 syksy 2014 Kokonaisfosfori (mg/l) Sivu 115 0.3 0.25 0.2 0.15 0.1 0.05 KA3 KA6 KA7 KA11 KA5/KA2 KA10 Hönttä 0 Kuva 48. Kokonaisfosforipitoisuus pohjavesinäytteissä kaivosalueella ja sen läheisyydessä vuosina 2004-2014. 160 140 120 100 80 60 40 20 KA3 KA6 KA7 KA11 KA5/KA2 KA10 Hönttä EQS 0 Kuva 49. Sulfaattipitoisuus pohjavesinäytteissä kaivosalueella ja sen läheisyydessä vuosina 2004-2014.
Fluoridipitoisuus (mg/l) Sivu 116 0.4 0.35 0.3 0.25 0.2 0.15 0.1 0.05 KA3 KA6 KA7 KA11 KA5/KA2 KA10 Hönttä 0 kevätsyksykevätsyksykevätsyksykevätsyksykevätsyksykevätsyksykevätsyksy 2008 2008 2009 2009 2010 2010 2011 2011 2012 2012 2013 2013 2014 2014 Kuva 50. Fluoripitoisuus pohjavesinäytteissä kaivosalueella ja sen läheisyydessä vuosina 2004-2014. Saarisen kaivoksen ympäristö pohjavesien tarkkailua varten alueelle asennettiin pohjavesiputket KA14 ja KA15 kevääksi 2012 tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Putket kuitenkin tuhoutuivat maanrakennustöissä talven ja kevään 2013 aikana. Näiden putkien tilalle alueelle asennettiin putket KA26 ja KA27 marraskuussa 2013. Tarkemmin tarkkailusta ja siihen liittyvistä muutoksista on kerrottu luvussa 25.2.2. Taulukoissa 43 ja 44 on esitetty kaikkien neljän putken tarkkailutulokset. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet hyvin matalia. Sulfaattipitoisuudet ovat olleet muiden kaivoksen pohjavesiputkien pitoisuustasoa kuten myös fluoridipitoisuudet. Taulukko 43. Saarisen kaivoksen läheisyydessä sijainneen pohjavesiputken KA14 ja sen korvanneen KA26 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korot. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l KA14 kevät 2012 124,2 8,2 33,7 0,01 22 0,18 syksy 2012 124,1 8,3 37,7 0,04 24 0,16 kevät 2013 Tuhoutunut KA26 kevät 2014 120,6 7,1 18,4 0,09 10 0,12 syksy 2014 120,1 6,9 30,4 0,03 25 0,23 EQS 150
Sivu 117 Taulukko 44. Saarisen kaivoksen läheisyydessä sijainneen pohjavesiputken KA15 ja sen korvanneen KA27 näytteiden analyysitulokset ja pinnan korot. Pinnan korko ph sjk kok-p SO 4 F m ms/m mg/l mg/l mg/l KA15 kevät 2012 126,0 6,6 10,3 0,00 7,9 0,09 syksy 2012 125,9 6,5 35 0,00 21 0,09 kevät 2013 Tuhoutunut KA27 kevät 2014 121,6 6,7 31,3 0,14 19 0,24 syksy 2014 121,3 7 16,9 0,06 11 0,13 EQS 150 18.3.4 Uudet toiminnot Kemiallisen puhdistamon toiminnot rakennetaan betonialtaisiin ja rakenteisiin, joten laitoksen rakentamisesta ja toiminnasta ei katsota aiheutuvan maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Siirrettävien murskaamojen ei myöskään arvioida aiheuttavan normaalin toiminnan osalta päästöjä maaperään tai pohjaveteen. Raasioon suunnitellun polttoaineen jakelupisteen rakentamisen tai toiminnan ei katsota suunnitelluilla rakenteilla aiheuttavan päästöjä maaperään eikä pohjaveteen. Pastalaitokselta johdettavat rikastushiekka ja vedet ohjataan Mustin rikastushiekka-altaalle ja näin ollen pastalaitoksen toiminnasta ei arvioida aiheutuvan nykytilannetta suurempaa päästöä pohjaveteen tai maaperään. 18.4 Melupäästöt ja tärinä Erityisesti kaivostoiminnasta aiheutuu toimipaikalla melupäästöjä sekä louhintaräjäytyksistä tärinää ja ilmanpaineiskuja. Ympäristöluvassa 15. lupamääräys koskee melua: 15. Laitosten toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla päivällä (klo 7 22) keskiäänitasoa 55 db(a) eikä yöllä (klo 22 7) 50 db(a). Lomaasumiseen käytettävillä alueilla ovat keskiäänitasot päivällä enintään 45 db(a) ja yöllä 40 db(a). Luvan saajien on ryhdyttävä tarvittaessa toimiin ympäristömelun vähentämiseksi. Yksittäisiä prosessilaitteita ja rakenteita uusittaessa sekä työmenetelmiä kehitettäessä on huolehdittava melupäästöjen rajoittamisesta niin, että melurajojen alittaminen on mahdollista Eniten melua aiheuttavien töiden tekemistä, kuten iskumaisia voimakkaita ääniä, tulee mahdollisuuksien mukaan välttää yöaikaan
Sivu 118 Lisäksi Saarisen kaivoksen avaamisen myötä voimaan tullut lupapäätöksen (ISAVI/92/04.08/2011) määräyksessä 3 esitetään meluun ja tärinään seuraavaa: 3. Kaivostoiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla päivällä (klo 7 22) keskiäänitasoa 55 db(a) eikä yöllä (22 7) keskiäänitasoa 50 db(a). Lomaasumiseen käytettävillä alueilla ovat keskiäänitasot enintään 45 db(a) ja yöllä 40 db(a) Jos melu sisältää iskumaista tai kapeakaistaista melua mittaustulokseen lisätään 5 db ennen sen vertaamista raja-arvoon. Meluun liittyen toimipaikalla on tehty mittauksia toiminnoittain ja toimipaikan melumallia on päivitetty muutosten mukaan. Vuonna 2009 toimipaikalle tehtiin melumalli melumittausten pohjalta. Raportti melumallista ja mittauksista on esitetty liitteessä 18.10. Mustin rikastushiekka-altaan viereen rakennetun uuden vesialtaan rakennustöiden melumittausraportti vuoden 2007 on esitetty liitteessä 18.11. Sivukiven murskaustoimintaa (liite 18.18), apatiitinkuivauslaitokseen toimintaa (liite 18.17) ja sivukiven läjitysalueiden laajennusta (liite 18.16) varten tehtiin myös melumittauksia ja mallinnuksia. Melupäästöjen mallinnuksessa ja arvioinnissa on käytetty Symo Oy:n kehittämää paikkatietoa ja VMI aineistoa hyödyntävää NoiSy melunlaskentaohjelmistoa. Melunlaskentamallin hajaantumisvaimennus on huomioitu palloaaltomallin mukaisesti, ilman absorptiovaimennus ANSI standardin mukaisesti ja maanpinnan vaikutus sekä kasvillisuus- ja estevaimennus standardin ISO 9613 2:1996 mukaisesti. Saarisen kaivoksen suunnittelua ja avaamista varten tehtiin melumittauksia: louheautojen liikenteen melumittaukset 2012 (liite 18.12) ja Saarisen melumalli (liite 18.13). Saarisen kaivoksen avaamisen myötä häiritsevästä melusta tuli useita ilmoituksia lähialueen asukkaiden toimesta. Vuonna 2013 meluun liittyviä yhteydenottoja tuli 8 kappaletta, joista suurin osa kohdistui Saarisen kaivoksen toimintaan. Vuonna 2014 yhteydenottoja melusta tuli 3 kappaletta. Toiminnanharjoittaja tarkkaili melutasoja erillisselvityksin Saarisen kaivoksen ympäristössä vuoden 2013 aikana. Meluselvityksen päivitykseen liittyvät mittaukset tehtiin touko- ja kesäkuussa 2013. Raportti mittauksista on esitetty liitteessä 18.14. Pitempi melutasojen seuranta jatkettiin elo-syyskuussa 2013, jolloin kahdella melumittarilla mitattiin kuukauden yhtäjaksoinen mittausjakso. Mittausraportti on esitetty liitteessä 18.15. Raportin tulosten tarkastelussa mainitaan seuraavasti: Kaivostoiminnan äänet erottuvat mittauspaikkaan suhteellisen selvästi ja varsinkin yöaikaan toiminta vaikuttaa melutasoihin merkittävästi. Kuukauden kestäneen mittausjakson aikana tunnin keskiäänitaso on kymmenen tunnin aikana luvan melutasoa suurempi ja kaksi kertaa luvan melu-tason tasalla. Päivä- ja yöaikaiset keskiäänitasot olivat kuitenkin selvästi alle luparajojen. Mitattua melua painotetaan taajuuksittain (A-painotus) ennen vertaamista rajaarvoon, ja painotuksessa vähennetään matalien taajuuksien melua ja lisätään
Sivu 119 korkeimpien äänien äänen-painetasoja. Itä-Suomen yliopiston tekemien melun leviämistutkimusten perusteella, matalien taajuuksien (63-125 Hz) äänet etenevät mittauspaikan ja toiminta-alueen välisessä tuoreessa kangasmetsässä suhteellisen hyvin. Vaikka melussa ajoittain erottuu 80 hz:n taajuudella äänes, sen painetason erotus viereisiin taajuuksiin on alle 5 db, joten taajuusanalyysin perusteella melutasoon ei ole syytä tehdä kapeakaistaisuudesta johtuvia haitallisuuskorjauksia (ympäristöministeriön ohje 1/1995). Nämä edellä esitetyt tekijät, melupäästöjen (toiminnan) vaihtelevuus ja alueen matala taustamelu ovat todennäköisesti merkittävimmät syyt sille, miksi mittaustulokset ovat selvästi alle luparajojen, vaikka toiminnan äänet ovat selvästi tunnistettavissa ja vaikuttavat mittauskohteen ääni-maisemaan merkittävästi. Toiminnanharjoittaja on tunnistanut, että erityisesti kaivostoiminnasta aiheutuu meluhäiriötä, vaikka kaikissa tehdyissä mittauksissa ja selvityksissä melutasojen ylityksiä ei olekaan esiintynyt. Tästä huolimatta toiminnanharjoittaja on pyrkinyt huomioimaan ja kehittämään toimintaa ettei siitä aiheudu tarpeetonta meluhaittaa. Melutasojen tarkkailuun toiminnanharjoittaja on testannut uusia jatkuvatoimisia melutasomittareita, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa entistä paremmin melutasojen tarkkailussa, mutta myös toiminnan ohjauksessa. Lupapäivityksen yhteydessä myös toimipaikan melumalli päivitettiin ja siinä huomioitiin lupahakemuksessa esitetyt uudet toiminnot. Melumalli on esitetty liitteessä 18.19. Tärinä ja ilma-aallon ylipaineet Kuten melusta niin myös räjäytyksistä aiheutuvasta tärinästä ja ilma-aallon ylipaineesta tuli Saarisen kaivoksen avaamisen myötä useita yhteydenottoja lähialueen asukkailta. Vuosina 2013 ja 2014 yhteydenottoja tuli kaikkiaan tärinään liittyen 7 kappaletta/vuosi. Yhteydenottojen myötä toiminnanharjoittaja lisäsi tärinän mittaamista sekä aloitti ilmaaallon ylipaineen mittaukset kaivosalueen ympäristössä. Mittauksia tehtiin kaikkiaan 7 kiinteistöllä ja mittauksia suoritti Finnrock Oy, jonka raportti erillisselvityksestä on esitetty liitteessä 18.20. Erillisselvityksessä tarkasteltiin sekä maan kautta kulkeutuvaa tärinää että ilma-aallon ylipainetta ja näiden vaikutuksia kiinteistöihin. Räjäytyksiin ja mittauksiin liittyvä yleisötilaisuus järjestettiin toimipaikalla 14.4.2014. Raportin yhteenvedossa mainitaan näin: Louhintatärinä oli mittauksissa vähäistä ja se ei aiheuta tällä tasolla vahinkoriskiä. Ilman ylipaine oli havaittavuudeltaan merkitsevämpi kuin louhintatärinä. Ilman ylipaineen vaikutus ympäristön rakennuksien sisällä voidaan silti tuntea myös tärinänä. Mittaustuloksien perusteella ympäristöstä tulevat tärinäreklamaatiot koskevat todennäköisesti nyt vain ilman ylipainetta.
Sivu 120 Talvella tehdyissä mittauksissa pakkasen mahdollistava inversio (ilmakerroksen sulkukerros) sekä kasvillisuuden kuten lehtipuiden lehtien puuttuminen aiheuttaa todennäköisesti epäsuotuisimman mahdollisen tilanteen. Näistä huolimatta mittaustulokset olivat melko systemaattisia. Mittaustuloksien perusteella ilman ylipaineen tasoihin vaikuttaa etäisyyden ja panostuksen lisäksi nostavasti mahdollisesti etutäytteeseen, etuun ja geologiaan liittyvät muuttujat. Muiden tutkittujen muuttujien vaikutus oli vähäinen. Voimakkaalla tuulella oli nyt vain ilman ylipaineen tasoja pienentävä vaikutus. Myötätuulen vaikutus ei noussut esiin mittaustuloksissa. Samaan aikaa räjäytettyjen eri kenttien osalta ei voitu erottaa pintakentän vaikutusta ilmanpaineen suuruuteen. Saarisen louhoksen osalta pintakenttien louhintatyöt on nyt saatu päätökseen. Tuloksissa näkyi kuitenkin, että kenttien toteutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota etutäytteeseen ja edun suunnitelmanmukaiseen toteutukseen. Nämä kaksi asiaa voivat aiheuttaa normaalia suuremman ilman ylipaineen ympäristöön. Tärinämittauksia tehdään jatkuvatoimisesti kolmella eri kiinteistöllä. Yksi mittauspiste on sijoitettu toimipaikan konttorirakennuksen luentohuoneeseen, joka on päälouhoksen lähin kiinteistö. Räjäytysten ilma-aallon ylipainetta seurataan erillisselvityksen jälkeen yhdellä kiinteistöllä. Liitteessä 18.21 on esitetty tärinämittaukset vuosina 2005-2014. Uudet toiminnot Luvussa 9 esitetyistä uusista toiminnoista liikuteltavilla murskaimilla ja pastalaitoksella on melupäästöjä. Arvioidut melupäästöt on huomioitu päivitetyssä melumallissa, jossa huomioitiin murskainten melu sekä pastalaitoksen toiminnasta aiheutuva melu. Toiminnoista ei arvioida aiheutuvan melutason lähimpien kiinteistöjen osalta. Pastalaitoksella suurin osa melua aiheutuvista laitteistoista on sijoitettuna rakennuksen sisälle ja murskaimista aiheutuvaa melupäästöä rajoitetaan suojaavilla meluvalleilla (liite 9.17). 19 PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISKEINOT Kaiken toiminnan perusajatuksena on jatkuva parantaminen niin myös ympäristön ja päästöjen osalta. Yaran ympäristöpolitiikan mukaan toimintaa johdetaan ja ohjataan elinkaarinäkökulmasta. Yara edistää ekotehokkuutta parantamalla jatkuvasti energiatehokkuutta, vähentää päästöjä ja jätteiden määrää. Jätteet käsitellään sekä hävitetään turvallisesti ja vastuullisesti. Yara
Sivu 121 pyrkii suunnittelemaan ja kehittämään tuotteita ja tuotesovelluksia, joilla on mahdollisimman pienet ympäristövaikutukset elinkaarensa aikana. Yara jatkaa hiilijalanjälkensä pienentämistä. Tavoite on, että Yara on toimialan johtava teollisuusyritys, jolla on pienimmät kasvihuonekaasupäästöt energiatehokkaiden toimien avulla ja joka kehittää ja käyttää teknologiaan ja palveluitaan vähentääkseen tuotannon päästöjä. Yaran kasvihuonekaasujen päästömäärät ovat vähentyneet yli 45 % vuoden 2004 tilanteeseen. 19.1 Päästöt ilmaan Kaivoksen kuljetusten aiheuttamia ilmapäästöjä vähennetään käyttämällä modernia kuljetuskalustoa, sekä vähentämällä kuljetussuoritteita kuljetuskalustoa suurentamalla. Kuljetukseen käytetty kalusto on jo uusiutunut vuodesta 2012 lähtien, jolloin toiminnanharjoittaja solmi uuden kymmenvuotis-sopimuksen kaivosurakoitsijan kanssa, ja jonka jälkeen on otettu käyttöön 12 kpl louheautoja, joiden lavakoko on 48 k-m 3, kun aikaisemmin suurin lavakoko oli 37 k-m 3. Hakija on yhdessä kaivosurakoitsijan kanssa ottanut vuonna 2013 käyttöön louhoksen toiminnanohjausjärjestelmän, jolla voidaan mm. optimoida kuljetuksiin käytettävien louheautojen määrää. Pölyämistä minimoidaan ja hallitaan kuljetusväyliä puhdistamalla ja kastelemalla. Kuljetusten aiheuttamia pölypäästöjä hallitaan teiden kastelulla, jota voidaan tehostaa entisestään varmistamalla, että käytettävissä on riittävästi kastelukalustoa, ja siihen mitoitetulla kapasiteetilla toimivia vedentankkauspaikkoja. 25. Luvan saajan tulee tehostaa toiminnassa olevan rikastushiekka-alueen pölyntorjunta-toimia niin, että rikastushiekan pölyn haitallinen leviäminen läjitysalueen ulkopuolelle estetään. Selvitys riittävistä pölyntorjuntatoimista kustannuksineen, aikatauluineen, tarkkailuineen ja vaikutusarviointeineen sekä suunnitelma välittömistä pölyntorjuntatoimenpiteistä on esitettävä 31.12.2007 mennessä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja tiedoksi Siilinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toimenpiteiden tulee edistää alueen jälkihoitoa. Pölynmuodostusta allasalueilla pyritään vähentämään maisemointisuunnitelman (liite 20.4) mukaan kasvustolla ja puustolla. Allasalueiden kasvillisuuden muodostumista hiekan pinnalle pyritään nopeuttamaan käyttämällä esimerkiksi pintakerroksessa humusmaita, maanrakennukseen kelpaamattomia maanpoistomassoja ja puhdistamojen kompostilietteellä. Pölynsidonnassa on kokeiltu vesitykkien käyttöä, mutta alueen laajuuden huomioon ottaen vedellä pölyn sitominen ei ole tällä hetkellä mahdollista. Kesällä 2014 kokeiltiin kasvisiementen levittämistä vaikeakulkuisimmille alueille helikopterilevityksellä. Tästä saadut tulokset olivat rohkaisevia ja tätä kokeilua tullaan vielä tulevina kesinä jatkamaan. Pastalaitoksen käyttöönoton myötä pölyämisen arvioidaan vähenevän. Kaivostoiminnasta
Sivu 122 aiheutuvan pölyn leviämistä on mallinnettu liikenteen ja sivukivialueiden osalta. Liitteessä 18.9 on esitetty pölymallinnuksen pitoisuuskartat. Tehdasyksikköjen ilmapäästöjen vähentäminen pohjautuu em. Yaran jatkuvaan parantamiseen, jossa haetaan jatkuvasti uusia ratkaisuja mm. päästöjen vähentämiseen. 19.2 Päästöt vesiin ja vesistöihin Uuden kemiallisen puhdistamon käyttöönoton arvioidaan vähentävän päästöjä Kuuslahteen. Modernimman puhdistamon toiminnan arvioidaan parantavan puhdistustehoa erityisesti suurten virtaamien ja kovien rankkasateiden aikaan. Puhdistamon käyttöasteen arvioidaan olevan suurempi, kun laitosta voidaan huoltaa käytön aikana kaksilinjaisen prosessin ansiosta. Uusi lannoitetehtaan kiertovesiallas ja toimipaikalla uusitut viemärirakenteet arvioidaan vaikuttavan myös positiivisesti vesipäästöjen määrään ja laatuun. Rikastushiekka-altaiden suotovesien sulfaatinpoistomenetelmän kehittämisen avulla pyritään pienempään sulfaattikuormitukseen Kolmisopen suuntaan. Keväällä 2015 rakennettavan reaktiivisen kentän testaaminen erilaisissa olosuhteissa antaa hankkeen ja laitteiston toimivuuden osalta paljon tietoa, jota pystytään hyödyntämään jatkossa. Näiden pohjalta arvioidaan onko reaktiivinen kenttä oikeanlainen ratkaisu sulfaatinpoistomenetelmäksi suotovesille. 19.3 Melupäästöt Kaivostoiminnoista lähinnä malmin ja sivukiven irrottaminen ja kuljettaminen aiheuttavat merkittävimmät melupäästöt. Sivukiviläjityksen aiheuttaman melun pienentämiseksi tehokkain keino on läjitystekniikka. Uusien sivukivialueiden täytössä otetaan käyttöön uusi läjitystekniikka, joka on kuvattu kappaleessa 20.2.2
Sivu 123 20 SYNTYVÄT JÄTTEET, NIIDEN OMINAISUUDET, MÄÄRÄT, VARASTOINTI, EDELLEEN TOIMITTAMINEN JA HYÖDYNTÄMINEN OMASSA TOIMINNASSA Ympäristöluvan 16. lupamääräyksessä annetaan määräykset toimipaikkaa koskevaan jätehuollon järjestämistä: 16. Toiminnassa syntyvät jätteet on lajiteltava, kerättävä ja varastoitava asianmukaisesti. Tehtaan jätehuolto-ohje, joka koskee jätteiden lajittelua, keräilyä, kuljetusta, käsittelyä ja tilastointia, on tarkistettava vastaamaan tämän päätöksen määräyksiä ja pidettävä ajan-tasaisena. Jätteet on ensisijaisesti hyödynnettävä. Jätteet tulee käsitellä tai hyödyntää sellaisessa paikassa tai toiminnassa, jolla on toiminnan edellyttämät luvat tai jätelain vaatimukset täyttävä hyväksyntä. Luvan saajien tulee pitää kirjaa kaikista jätteiden hyödyntämiskohteista ja niissä hyödynnettyjen jätteiden määrästä ja laadusta. Tiedot jätehuollon järjestämisestä ja jätehuolto-ohje on sisällytetty toimipaikan toimintajärjestelmään, jossa jätefraktioille on esitetty mm. kuvaus, keräysastia, astiamerkinnät, jätekuljetus ja sijoituspaikka. Jätehuoltosuunnitelma on osa toimipaikan tarkkailusuunnitelmaa (liite 25.1). Jätteiden lajitteluohjeita ja lajittelun tiedottamista on tehostettu viimeisten vuosien aikana erityisesti seisakkien aikaan, jolloin toimipaikalla on runsaasti urakoitsijoita. Tehtaiden alueelle rakennettiin vuonna 2014 8 kappaletta jätekatoksia jätehuollon ja lajittelun helpottamiseksi. Rikastamon alueelle vastaavanlaiset jätekatokset (4 kpl) rakennetaan kesällä 2015. Jätteiden lajittelussa huomioidaan myös kunnan jätehuoltomääräykset. 20.1 Syntyvät jätteet Toimipaikalla syntyvät jätteet voidaan karkeasti luokitella tavanomaisiin jätteisiin, pysyviin jätteisiin ja vaarallisiin jätteisiin. Tavanomaiset jätteet (tarkemmin luvussa 20.1.1) ja vaaralliset jätteet (tarkemmin luvuissa 20.1.2) toimitetaan asianmukaisesti lajiteltuina jatkokäsittelyyn tai käsitellään omalla toimipaikalla. Merkittävä osuus alueen jätevirroista on toimipaikalla syntyvien sivutuotteiden määrät, joita pyritään mahdollisuuksien mukaan hyötykäyttämään. Tehdasyksiköiden sivutuotteita ovat kipsi ja pasute. Sivutuotteita, joita käsitellään myös pysyvänä jätteenä toimipaikalla, ovat kaivos- ja rikastamotoiminnassa syntyvät sivukivet ja rikastushiekka. Tarkemmin nämä sivutuotteet on esitetty luvuissa 20.1.3-20.1.6. Lisäksi toimipaikalla on näiden sivutuotteiden läjitysalueita, jotka on esitetty luvussa 20.2.
Sivu 124 20.1.1 Tavanomaiset jätteet Tavanomaiseksi jätteeksi voidaan toimipaikalla luokitella hyötyjätteet, sekajäte ja puhdistamolietteet. Tyypillisiä hyödynnettäviä jätteitä ovat energiajäte, keräyspaperi, pahvi, keräyskartonki, biojäte, lasi, metallit ja puu. Hyötyjätettä voidaan käyttää uudelleen sellaisenaan tai siitä saatava materiaali tai energia on hyödynnettävissä. Sekajäte kerätään toimipaikalla ja kuljetetaan Jätekukon Kuopion jätekeskukselle, jossa se mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään tai lopulta loppusijoitetaan. Omalle alueelle tavanomaisista jätteistä loppusijoitetaan kemiallisten puhdistamojen altaiden lietteitä ja happojen/pasutteen/kipsin likaamia jätteitä (tarkemmin luvussa 20.2). Taulukossa 45 ja kuvassa 51 on esitetty toimipaikalla syntyneiden tavanomaisten jätteiden jakautuminen hyötykäyttöön, loppusijoitukseen omalle alueelle ja loppusijoitukseen toimipaikan ulkopuolelle. Liitteessä 20.10 on esitetty toimipaikalla syntyvien tavanomaisten jätefraktioiden tarkemmat tiedot mm. miten jäte hyödynnetään. Taulukko 45. Tavanomaisten jätteiden määrät (t) vuosina 2004-2014 Vuosi Loppusijoitus toimipaikan ulkopuolelle Loppusijoitus omille läjitysalueille Hyötykäyttö yhteensä 2004 374 440 693 1507 2005 331 4110 1044 5485 2006 340 2038 1113 3491 2007 352 361 1002 1742 2008 350 711 1189 2249 2009 294 4085 877 5256 2010 302 7720 386 8881 2011 222 3185 1365 5102 2012 163 1100 1447 3137 2013 118 5468 1670 7619 2014 261 2046 2847 5391
Määrä (t) Sivu 125 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 hyötykäyttö oma läj. kaatop. 2000 1000 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 51. Tavanomaisten jätteiden määrät vuosina 2004-2014 20.1.2 Vaaralliset jätteet Vaarallisten jätteiden (ent. ongelmajätteet) varastoinnille on ympäristöluvassa annettu määräys 19: 19. Ongelmajätteet on varastoitava niille varatussa paikassa asianmukaisesti merkityissä astioissa niin, etteivät ne pääse sekoittumaan keskenään tai muihin jätteisiin ja niin, että mahdollisissa vuototapauksissa ne saadaan talteen. Vähintään kerran vuodessa ongelmajätteet on toimitettava asianmukaiseen käsittelypaikkaan ellei pidempään varastointiin ole erityistä syytä. Toimipaikalla syntyvät vaaralliset jätteet varastoidaan kahdelle vaarallisten jätteiden varastointialueelle (tehtaat ja rikastamo). Varastointialueet on esitetty liitteessä 12.1. Näiden lisäksi toiminnoissa on öljyn keräysastioita. Lisäksi vaarallisten jätteiden käsittelyyn kuuluu myös toimipaikan öljynerotuskaivojen tyhjentäminen. Kaivojen tarkastaminen ja tyhjentäminen tilataan Ekokem Oy:ltä. Toimipaikalla syntyvien yleisimpien vaarallisten jätteiden luettelo on esitetty liitteessä 20.10. Listasta käy ilmi myös jätteiden hävittämistapa tai loppusijoittaminen. Taulukossa 46 ja kuvassa 52 on esitetty vaarallisten jätteiden määrät vuosina 2004-2014. Asbestijäte loppusijoitetaan toimipaikan vaarallisten jätteiden kaatopaikalle (katso luku 20.2.1). Katalyyttimassat ja muut vaaralliset jätteet kuljetetaan toimipaikalta pois käsiteltäviksi Ekokem Oy:n toimesta. Ekokem vastaa vaarallisten jätteiden vastaanottamisesta, kuljettamisesta ja käsittelystä.
Määrä (t) Sivu 126 Toimipaikan henkilöstölle on pidetty koulutuksia vaarallisten jätteiden varastointiin, pakkausten merkintöihin ym. käsittelyyn liittyen. Taulukko 46. Vaarallisten jätteiden määrät (t) vuosina 2004-2014. Vuosi Katalyyttimassa Asbestijäte Muut vaaralliset jätteet Yhteensä 2004 30,9 124,8 46,2 201,9 2005 0,0 71,3 81,7 153,0 2006 42,4 68,3 68,3 179,0 2007 47,3 65,7 41,6 154,7 2008 5,4 11,6 98,5 115,4 2009 58,2 3,5 80,3 142,0 2010 32,4 2,7 75,1 110,2 2011 111,0 2,0 95,0 208,0 2012 89,0 5,0 94,0 188,0 2013 37,0 20,0 133,0 190,0 2014 27,7 63,3 164,0 255,0 300.0 250.0 200.0 150.0 100.0 Asbestijäte Katalyyttimassa Muut vaaralliset jätteet 50.0 0.0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 52. Vaarallisten jätteiden määrät vuosina 2004-2014.
Sivu 127 20.1.3 Sivukivi Louhinnan yhteydessä irrotetaan sivukiviä. Sivukivet eli raakkukivet ovat joko ulkoraakkuja, joita louhitaan laajennettaessa louhosta, tai sisäraakkuja, jotka ovat malmikiveen työntyviä raakkujuonia. Ympäristöluvassa (Dnro ISY-2004-Y-272) apatiittimalmin louhinnassa syntyvä sivukivi ja ylijäämämaa on määritelty pysyväksi, tavanomaiseksi jätteeksi (jäteluokitusnumero 01 01 02). Saarisen kaivoksen ympäristöluvan (ISAVI/92/04.08/2011) 7. lupamääräyksen mukaisesti edellä mainittu jäte on luokiteltavissa ominaisuuksiltaan pysyviksi kaivannaisjätteiksi. Sivukivelle tehdyssä liukoisuustestissä näytteet alittivat selvästi kaikkien tutkittujen parametrien osalta VNa 331/2013 liitteen 3 taulukossa 2 esitetyt pysyvän jätteen raja-arvot. Liitteessä 20.3 on esitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, jonka osana on edellä mainittu liukoisuustesti. Sivukiveä syntyy toiminnassa 3 23 miljoonaa tonnia vuodessa (Taulukko 3). Suurimmillaan määrät ovat laajennusosien yhteydessä. Kuvassa 53 on esitetty kuvaaja sivukiven kokonaismäärästä sekä hyödynnettävästä määrästä vuosina 2004-2014. Sivukiveä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan toiminnanharjoittajan omassa toiminnassa, kuten kaivosalueen pato- ja tierakenteissa. Kaivosalueen ulkopuolella tapahtuvaa hyödyntämistä selvitetään jatkuvasti, ja toiminnanharjoittaja pyrkii mahdollisuuksien mukaan olemaan mukana erilaisissa sivukivien hyödyntämiseen tähtäävissä hankkeissa. Lisäksi toiminnanharjoittaja toimii aktiivisesti paikallisten yritysten kanssa, jotta sivukiviä saataisiin kaupallisesti hyödynnettyä. Käyttökohteita ovat muun muassa rakennusteollisuuden raakaaineet ja infra-rakennusprojektit. Tavoitteena on, että sivukiveä pystyttäisiin vuositasolla hyödyntämään kaivoksen ulkopuolella useita kymmeniä tai jopa satoja tuhansia tonneja. Määrät ovat kuitenkin riippuvaisia siitä, miten rakentamisen markkinat kehittyvät, miten kiviaineksen hinta alueellisesti kehittyy ja pystytäänkö löytämään tarpeeksi kustannustehokkaita menetelmiä sivukiviaineksen hyödyntämiseksi.
Määrä (t) Sivu 128 25 000 000 20 000 000 15 000 000 10 000 000 Sivukivi Kokonaismäärä (t) Sivukivi Hyötykäytetty (t) 5 000 000-2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 53. Sivukiven määrä ja hyötykäytettävän sivukiven määrä vuosina 2004-2014. 20.1.4 Rikastushiekka Louhittavan malmin sisältämät arvomineraalit ovat apatiittia (n. 10 %) ja kalsiittia (noin 20 %), jotka erotetaan rikastusprosessissa malmisyötteestä vaahdottamalla, ja jäljelle jäävä syötteen osa on rikastushiekkaa. Malmisyötteestä hyödynnetään myös pieni määrä kiillemineraaleja, jotka erotetaan rikastushiekasta kelluttamalla ja seulomalla. Rikastushiekka on geologiselta luokitukseltaan hiekkaa, jonka raekoko vastaa hienoa hiekkaa ja jossa veden läpäisevyydeksi on mitattu 10-4,5 m/s. Rikastushiekan kitkakulman arvot vastaavat saman rakeisuuden omaavien kivennäismaalajien alarajoja. Kokoonpuristuvuusparametrien arvot vastaavat kivennäismaalajeista lähinnä siltin arvoja. Rikastushiekka on luokiteltu ympäristöluvassa (Dnro ISY-2004-Y-272) myös pysyväksi, tavanomaiseksi jätteeksi (jäteluokitusnro 010412). Rikastushiekalle tehty kaatopaikkakelpoisuusselvitys on esitetty liitteessä 20.2. Selvityksen mukaan kaikki tutkitut parametrit alittavat VNa:n 331/2013 liitteen 3 taulukossa 2 esitetyt pysyvän jätteen rajaarvot. Rikastushiekkaa syntyy vuosittain noin 10 miljoonaa tonnia. Vuosittaiset rikastushiekkamäärät on esitetty taulukossa 49. Kuvassa 54 on esitetty kuvaajana syntyvän rikastushiekan ja hyödynnettävän rikastushiekan määrät. Kuvaajasta voidaan havaita, että syntyvän rikastushiekan määrä on kasvanut viimeisinä vuosina. Tähän syynä on rikastamon tuotannon kasvu. Liitteessä 20.3 on esitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma, joka jossa on tarkemmin eritelty mm. rikastushiekan ominaisuuksia.
Kokonaismäärä (märkä t) Hyötykäytetty määrä (märkä t) Sivu 129 12 000 000 160 000 10 000 000 140 000 120 000 8 000 000 100 000 6 000 000 80 000 4 000 000 2 000 000 Rikastushiekka Kokonaismäärä (t) 60 000 40 000 20 000 - - 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 54. Rikastamolla syntyvän rikastushiekan määrä ja hyötykäytettävän rikastushiekan määrä vuosina 2004-2014. 20.1.5 Kipsi Apatiitti liuotetaan rikkihappoon, jolloin muodostuu laimeaa fosforihappoa (28 %) ja kipsiä (eli kalsiumsulfaattia). Prosessin eri vaiheissa syntyy erilaisia kipsilaatuja. Kipsi on kaksi kidevettä sisältää dihydraattikipsiä. Muodostunut kipsi erotetaan seoksesta, pestään ja siirretään hihnakuljettimilla läjitysalueelle. Kuvassa 55 on esitetty fosforihappotuotannossa syntyvän kipsin määrä vuosina 2004-2014. Kuten kuvasta 55 käy ilmi toimipaikalla syntyvän kipsin määrä on pysynyt melko tasaisena, mutta hyödynnettävän kipsin määrä on vähentynyt.
Määrä (kuiva-t) Sivu 130 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 Kipsi Kokonaismäärä (t) Kipsi Hyötykäytetty (t) 200 000-2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 55. Kipsin vuosittaiset määrät sekä hyötykäyttöön menevä määrä. Kipsi on luokiteltu ympäristöluvassa (Dnro ISY-2004-Y272) tavanomaiseksi jätteeksi (jäteluokitusnumero 060904). Kipsin jäteluokituksen poistamisesta annetussa lupapäätöksessä (Dnro ISAVI/198/04.08/2010) kipsin jäteluokitus on poistettu maanparannuskipsiltä. Kipsin ominaisuuksista ja liukoisuudesta on tarkemmin kerrottu kipsin kaatopaikkakelpoisuusraportissa (liite 20.1). 20.1.6 Pasute Rikkihapon valmistuksen sivutuotteena syntyy vuosittain noin 250 000 tonnia rautaoksidia eli pasutetta (Fe 2 O 3 ). Rikkihapon pääasiallinen raaka-aine on pyriitti (FeS 2 ). Pyriitti pasutetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin sen rikki kaasuuntuu rikkidioksidiksi (SO 2 ). Rikkidioksidi konvertoidaan edelleen rikkitrioksidiksi (SO 3 ) ja adsorboidaan veteen jolloin se muodostaa rikkihappoa (H 2 SO 4 ). Pasutettaessa rauta hapettuu rautaoksidiksi. Pyriittiä käytetään vuosittain noin 350 000 t. Taulukossa 49 on esitetty syntyvän pasutteen vuosittaiset määrät. Rautaoksidi on fysikaalisilta ominaisuuksiltaan epäorgaaninen, veteen liukenematon punertava hajuton jauhe. Se ei ole palava. Sitä ei ole luokiteltu myrkylliseksi. Kemikaali- tai kuljetussäädösten mukaan sitä ei ole luokiteltu vaaralliseksi. Tuote on REACH-rekisteröity. REACH-rekisteröintiä varten tehtyjen tuoteanalyysien mukaan tuote ei sisällä vaaralliseksi luokiteltuja kemiallisia ainesosia yli niiden pitoisuusrajojen, jotka edellyttäisivät tuotteen luokitusta vaaraa aiheuttavaksi.
Määrä (kuiva-t) Sivu 131 Pasutteesta n. 65 % on rautaa. Tarkemmin pasutteen ominaisuuksista ja liukoisuuksista on esitetty pasutteen kaatopaikkakelpoisuustesteissä (liitteet 20.13 ja 20.14). Läjitettävä pasute luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi (jäteluokitusnumero 060699). Läjitetyn pasutteen jäteominaisuus (jäteluokitusnumero 060699) päättyy siltä osin kun pasutetta toimitetaan asiakkaille käytettäväksi teollisessa tuotannossa laillisena ja asiakasteollisuuden teknisten vaatimusten mukaisena raaka-aineena, tuotteena tai tuotteen osana. Pasutteen jäteluokituksen poistaminen (ISAVI/69/04.08/2011) mahdollisti pasutteen toimittamisen asiakkaalle käytettäväksi teollisessa tuotannossa raaka-aineena, tuotteen tai sen osana. Toimipaikalla syntyvää pasutetta sekä läjitysalueelle läjitettyä pasutetta on toimitettu hyötykäytettäväksi kaikkiaan n. 6 milj. tonnia. Pasutetta on arvioitu olevan vielä läjitettynä n. 2 milj. tonnia. Luvussa 20.2.7 on tarkemmin kerrottu pasutteen läjityksestä ja läjitysalueesta toimipaikalla. 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 Pasute Kokonaismäärä (t) Pasute Hyötykäytetty (t) 200 000-2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 56. Syntyvän pasutteen ja hyötykäytettävän pasutteen määrät vuosina 2004-2014. 20.1.7 Sataman jätehuolto Ympäristöluvassa (Dnro ISY-2004-Y-272) on annettu lupamääräys 20 koskien toimipaikan sataman jätehuoltoa. 20. Aluksista peräisin olevien jätteiden jätehuolto on järjestettävä hakemukseen mukaisesti. Jätehuoltosuunnitelman muutoksista on ilmoitettava Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Jätehuoltosuunnitelma
Sivu 132 on päivitettävä kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein tietojärjestelmään tehtävällä ilmoituksella. Aluksille ei ole järjestettyä jätehuoltoa. Toimipaikka ei ota näin ollen vastaan alusten jätteitä. Tapauksissa, joissa alusten jätteiden vastaanotto on pakko tehdä, tilataan satamaan rekisteröity jätekuljetusurakoitsija, joka suorittaa jätteiden kuljettamisen ja toimittamisen luvanvaraiselle jätteiden käsittelylaitokselle. 20.1.8 Jätteiden hyötykäyttö Toimipaikalla syntyy runsaasti jätettä, jota voidaan hyödyntää. Ympäristöluvassa (Dnro ISY- 2004-Y-272) on annettu alla olevat hyötykäyttöön liittyvät lupamääräykset. 17. Metalli- ja happojätteitä voidaan käyttää lannoitteiden raaka-aineina. Lannoitteiden raaka-aineena käytettävien ongelmajätteiksi luokiteltujen metalli- ja happojätteiden kuljetusta varten on laadittava siirtoasiakirja, joka on oltava mukana jätteen siirron aikana. Vastaanotettaessa ongelmajätettä jätteen vastaanotto ja sen määrä on vahvistettava asiakirjaan tehdyllä päivätyllä allekirjoituksella. Ongelmajätteet on pakattava tiiviisiin ja kestäviin pakkauksiin, jotka on merkittävä. Pakkaukseen on merkittävä jätteen ja jätteen haltijan nimi sekä turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot ja varoitukset. Vastaanotettavista ja edelleen toimitettavista jätteistä on pidettävä kirjaa. Kirjanpidosta tulee ilmetä vastaanotettujen, raaka-aineena käytettyjen ja edelleen toimitettujen jätteiden laji, laatu, määrä, alkuperä ja kuljetuksen suorittaja. Yhteenveto kirjanpidosta on esitettävä vuosiyhteenvedossa. 22. Sivukivi, rikastushiekka, kipsi ja pasute, joka välittömästi tai kohtuullisen lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, ei ole jätettä. Edellytyksenä on, etteivät ne sisällä ympäristön kannalta merkittävissä määrin haitallisia aineita ja ne soveltuvat ominaisuuksiensa puolesta hyödynnettäväksi materiaalina. Kipsi, pasute, rikastushiekka ja sivukivi on toimitettava ensisijaisesti hyötykäyttöön. Jätteiden määrän vähentämistä ja jätteiden hyödyntämisen lisäämistä koskeva selvitys on tehtävä kolmen vuoden välein. Selvitys on tehtävä ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja esitettävä Pohjois-Savon ympäristökeskukselle 30.10.2009 mennessä. Lajitellut tavanomaiset jätteet kuljetetaan Jätekukon vastaanottoasemalle. Yhdyskuntajätteet, pahvi ja paperi kuljetetaan ns. järjestetyssä jätteenkuljetuksessa, muiden jätteiden kuljetuksen toiminnanharjoittaja järjestää itse. Yhdyskuntajäte lajitellaan pikakontteihin tai jäteastioihin, paperi muoviastioihin ja pahvit rullakoihin. Keräysvälineet ovat lähellä jätteiden syntypaikkoja ja keräyspaikat on merkitty.
Sivu 133 Taulukko 47Taulukossa 47 on esitetty toimipaikalla syntyvien jätteiden hyötykäyttö. Metallit, kaapelikelat ja muu käyttökelpoinen puutavara, romurenkaat, hyödyntämiskelpoinen paperi ja pahvi, muoviputket sekä kuljetinhihnat toimitetaan hyötykäyttöön. Käytöstä poistettu katalyyttimassa toimitetaan Ekokemille. Vaarallisten jätteiden vastaanotosta, kuljetuksesta ja käsittelystä vastaa Ekokem Oyj, joka hyödyntää jätejakeita mahdollisuuksien mukaan, esim. toimipaikalla kerättävät jäteöljyt toimitetaan Ekokemille, joka valmistaa niistä mm. ketjuöljyjä.
Sivu 134 Taulukko 47. Hyötykäytettävät jätteet. Hyötykäyttö Metallit Jäte Syntypaikka Keräys Käsittely Sähköelektroniikkaromu Puujäte Rakentamisessa ja huolloissa syntyvät metallia sisältävät jätteet. Toiminnoissa syntyvät sähkö ja elektroniikkaromut. Pienlaitteet, kylmäkoneet, sähkökeskukset Rakentamisessa, huolloissa ja muuten syntyvät puujätteet. Energiajäte Toiminnoissa syntyvät energiakeräykseen kelpaavat rakennusjätteet, pakkausmateriaalit yms. Sekajäte energiaksi Toimistoissa syntyvä ns. kiinteistöjäte Kerätään siirtolavoille ja betonirakenteisiin siiloihin. Lajitellaan alumiini, haponkestävä metalli, sekalainen metalli, metallitynnyrit, sähkökaapelit ja moottorit erikseen. Kerätään kahdelle vaarallisten jätteiden varastolle Tavallinen puujäte kerätään toimipaikalla olevalle puujätteen varastoalueelle. Kyllästetty puujäte kerätään erikseen siirtolavoille. Kerätään siirtolavoille. Pakkaamon muovijätteet kerätään jätepuristimeen. Kuusakoski Oy noutaa ja jatkokäsittelee materiaalit hyötykäyttöön. Ekokem Oyj noutaa pienlaitteet, kylmäkoneet yms. Kuusakoski Oy noutaa isot sähkölaitteet. Tavallinen puujäte haketetaan ja toimitetaan energiakäyttöön (vuoteen 2014 asti Kuusakoski Oyn toimesta). Kyllästetty puu toimitetaan Jätekukko Oy:lle Toimitetaan Jätekukko Oy:lle Kuopioon, jossa hyödynnetään energiaksi. Kerätään pienjäteastioihin Jätekukko Oy noutaa ja hyödyntää energiaksi Betoni,tiilet. asfaltti Rakentamisessa syntyvät puhtaat tiili- ja betoni- ja asfalttijätteet. Kerätään siirtolavoille Toimitetaan Jätekukko Oy:lle Kuopioon, jossa murskataan ja hyödynnetään maanrakennuksessa. Paperi Toimistoissa syntyvä paperi- ja tietosuojajäte Kerätään pienjäteastioihin Puijon Kiinteistöhuolto Oy noutaa normaalin paperijätteen ja toimittaa materiaalin uusiokäyttöön. Prosec Oy noutaa tietoturvapaperit Pahvi ja kartonki Toiminnoissa syntyvä pakkausmateriaali Kerätään pienjäteastioihin ja jätepuristimeen. Jätekukko Oy noutaa Kuopioon ja toimittaa materiaalin hyötykäyttöön. Keräysöljy Toiminnoissa syntyvä käytetty voiteluöljy Kerätään öljynkeräyskontteihin ja tynnyreihin Ekokem Oyj noutaa ja puhdistaa öljyn uusiokäyttöön. Muovi ja kumi Kuljetinhihnat, renkaat, isot muovierät Kerätään siirtolavoille Ekokem Oyj noutaa muovit, Kuusakoski Oy kuljetinhihnat ja renkaat yms. toimitetaan Jätekukko Oy:lle Biojäte Ruokaloissa syntyvä biojäte Kerätään pienastioihin Jätekukko Oy noutaa Kuopioon ja jatkokäsittelee Pienmetalli Ruokaloissa syntyvä pienmetallijäte Kerätään pienastioihin Jätekukko Oy noutaa Kuopioon ja toimittaa materiaalin hyötykäyttöön. Lasijäte Ruokaloissa ja laboratorioissa syntyvä lasijäte Kerätään pienastioihin Jätekukko Oy noutaa Kuopioon ja toimittaa materiaalin hyötykäyttöön.
Sivu 135 Jätteiden ja tuotteiden haitallisuutta on vähennetty vaihtamalla haitallisia ja vaarallisia kemikaaleja vähemmän haitallisiin. Yhtiöllä on käytössään sisäisiä ohjelmia, jotka edistävät kemikaalien ja raaka-aineiden tehokkaampaa käyttöä. Toimipaikalla syntyy rakennustöiden yhteydessä hetkittäin suuria määriä betoni-, tiili- ja asfalttijätettä. Toiminnanharjoittaja esittää, että betoni-, tiili- ja asfalttijätteet, jotka eivät ole likaantuneet pasutteella, hapoilla tai kipsillä voidaan väliaikaisesti varastoida Kaivostien varrella olevalle maa-aineksen läjitysalueelle, josta jätejakeet joko toimitetaan asianmukaiseen jatkokäsittelyyn tai vaihtoehtoisesti murskataan hyötykäytettäväksi MARA-asetuksen mukaisesti omalla toimipaikalla. Varastointialue merkitään selvästi ja toiminta ohjeistetaan. 20.2 Loppusijoitus toimipaikalla Toiminnanharjoittajalla on useiden jätteiksi tai sivutuotteiksi luokiteltavien materiaalien loppusijoitusalueita toimipaikalla. Taulukko 48Taulukossa 48 on lueteltu toimipaikalla syntyvät loppusijoitettavat jätteet. Toimipaikalla syntyvistä jätteistä ainoastaan hyötykäyttöön kelpaamaton sekajäte loppusijoitetaan toimipaikan ulkopuolelle. Omalle alueelle läjitettyjen jätteiden jäteluokat on lueteltu liitteessä 20.10. Taulukko 48. Loppusijoitettavat jätejakeet. Loppusijoitus Jäte Syntypaikka Keräys Käsittely Loppusijoitettava sekajäte Asbesti Sikopuron puhdistamoliete Saniteettialtaiden sakka Pasutteiset jätteet Kipsiset jätteet Kemiallisen puhdistamon liete Fosforin kiertovesialtaan sakka Rakentamisessa, huolloissa ja muuten syntyvä jäte, josta on lajiteltu pois hyötykäytettävät jätteet. Rakennus- ja huoltotöissä syntyvä asbestipitoinen jäte Sikopuron kemiallisella puhdistamolla syntyvä liete Kerätään siirtolavoille Toimitetaan Jätekukko Oy:lle Kuopioon, jossa lajittelun jälkeen osa loppusijoitetaan Kerätään erilleen ja pakataan muoviin. Haudataan toimipaikan omalle asbestijätteen kaatopaikalle. Ruopataan kaivinkoneella Sijoitetaan Raasion rikastushiekkaaltaalle Saniteettivesistä erotettu liete Kerätään imuautolla altaista Siilinjärven kunnan Jynkänniemen jäteveden puhdistamolle jatkokäsittelyyn Pasutteen ja happojen likaamat jätteet Kipsin ja happojen likaamat jätteet Tehtaan kemiallisella puhdistamolla syntyvä liete Kerätään siirtolavoille Kerätään siirtolavoille Ruopataan kaivinkoneella Ruopataan kaivinkoneella Loppusijoitetaan toimipaikalla sijaitsevalle pasutteisen ja happoisen jätteen kaatopaikalle. Loppusijoitetaan toimipaikalla sijaitsevalle kipsisen ja happoisen jätteen kaatopaikalle. Läjitetään kipsikasan altaalle Läjitetään kipsikasan altaalle
Sivu 136 Sivukivelle, rikastushiekalle, kipsille ja pasutteelle on omat läjitysalueet. Taulukossa 49 on esitetty toimipaikalla syntyvien sivutuotteiden/jätteiden määrät vuosina 2004-2014. Taulukko 49. Syntyvien sivutuotteiden määrät ja hyötykäytetyt määrät vuosina 2004-2014. Pasutteesta ja kipsissä esitetyt määrät ovat kuivatonneja. Sivukivi Rikastushiekka Pasute Kipsi Kok.määrä (t) Hyötykäyt. (t) Kok.määrä (t) Hyötykäyt. (t) Kok.määrä (t) Hyötykäyt. (t) Kok.määrä (t) Hyötykäyt. (t) 2004 1 131 219 909 716 8 673 711 139 010 264 908-1 329 402 122 114 2005 2 129 260 799 266 8 919 662 139 843 273 554 75 656 1 316 028 115 237 2006 2 400 716 688 388 8 953 099 145 099 276 788 56 810 1 354 356 119 390 2007 2 344 242 1 752 406 8 975 477 131 472 261 834 143 754 1 301 593 119 768 2008 3 250 699 1 637 574 8 446 597 141 940 236 935 359 371 1 244 608 100 399 2009 3 731 511 1 400 619 6 829 049 119 979 187 674 211 319 1 029 054 63 378 2010 6 116 851 2 503 953 6 586 810 106 597 180 275 376 094 1 012 727 37 037 2011 8 037 904 4 169 994 9 387 234 78 180 183 604 864 860 1 130 942 39 591 2012 11 476 488 3 618 642 10 005 482 65 601 225 322 1 187 372 1 352 509 8 659 2013 15 523 897 3 794 061 9 461 958 83 817 223 833 1 352 350 1 275 595 10 037 2014 19 599 091 6 566 758 9 950 215 82 516 233 220 1 256 000 1 343 540 8 129 20.2.1 Vaarallisen jätteen kaatopaikka Ympäristöluvan 18. Lupamääräyksessä on annettu määräykset toimipaikalla syntyvän asbestijätteen loppusijoittamiseen. 18. Asbestijätteen sijoituspaikka on ongelmajätteen kaatopaikka. Kaatopaikalle saa sijoittaa vain omassa toiminnassa syntyvää asbestijätettä. Asbestijätettä ei saa sijoittaa kaatopaikkajätteeseen vaan erilliselle alueelle, joka on merkittävä kaatopaikan käyttösuunnitelmaan ja maastoon. Jätteet on peitettävä heti sijoituksen jälkeen. Jätteen leviäminen ilmaan tai pääsy alueen pinta- tai pohjavesiin on estettävä. Jätteiden sijoituksen loputtua, sijoituspaikka on jälkihoidettava. Jälkihoidosta on esitettävä suunnitelma Pohjois-Savon ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen täytön lopettamista. Ympäristöluvassa on asbestijätteen sijoituspaikka luokiteltu vaarallisen jätteen kaatopaikaksi. Taulukossa 46 on esitetty asbestijätteen määrät, jotka on sijoitettu vaarallisen jätteen kaatopaikalle lupakauden aikana. Asbestijätettä on kaikki asbestia sisältämä jäte. Asbestin purkutyöt tekee urakoitsija työsuojeluviranomaisten vaatimalla tavalla. Asbestijäte pakataan muoviin ja loppusijoitetaan tehtaan omalle asbestin läjitysalueelle ja peitetään välittömästi. Asbestin ajoista täytetään sisäinen vaarallisten jätteiden siirtoasiakirja.
Sivu 137 20.2.2 Sivukivialueet Sivukiveä syntyy malminlouhinnan ohella kaivoksella. Sivukiveä pyritään hyötykäyttämään mahdollisuuksien mukaan. Sivukiven osalta nykyisessä ympäristöluvassa (Dnro ISY-2004-Y- 272) on lupamääräys 23, joka ohjeistaa sivukiven läjitysalueiden käyttöä. 23. Apatiittimalmin louhinnassa syntyvä sivukivi ja ylijäämämaa on pysyvää, tavanomaista jätettä (jäteluokitusnumero 010102). Sivukiven läjitysalueet ovat pysyvän jätteen kaatopaikkoja. Sivukiveä voidaan läjittää hakemuksessa esitetyille Itä-, Luoteis- ja Ansanmäen läjitys-alueille sekä vara-alueena toimivalle Lounaisläjitysalueelle. Itäläjitysalue on kuvattu 23.4.2005 päivätyssä piirustuksessa 1:4000. Alueen pinta-ala on 52 ha ja tilavuus 16 Mm 3. Lakikorkeus pohjoisosassa on tasolla +180 m ja keskellä tasolla +170 m. Luoteisläjitysalueen pinta-ala on 26 ha, josta ylijäämämaan läjitykseen on varattu 19 ha ja sivukiven läjitykseen 7 ha (1,4 Mm 3 ). Lounaisläjitysalueen pinta-ala on 41,8 ha, josta sivukiven läjitykseen käytetään 33,2 ha ja ylijäämämaan läjitykseen 8,6 ha. Alueen läjityskapasiteetti on 8,4 Mm 3, josta sivukiven määrä on 7,3 Mm 3. Alueen lakikorkeus on tasolla +130 m. Ansanmäen sivukiven läjitysalue on kuvattu 21.4.2005 päivätyssä piirustuksessa 1:4000. Läjitysalueen lakikorkeus on enintään +190 m ja sivukiven kokonaismäärä hakemuksen mukaisesti enintään 12 Mm 3. Läjitysalueen reunaosat ovat noin 42 asteen kulmassa. Lakiosat on rakennettava reunoja kohti viettäviksi. Sivukivialueiden täyttö on toteutettava siten, että läjitysalueen pinta-alan tarve pysyy mahdollisimman pienenä. Yleisille teille, asutukseen tai muutoin alueen maisemassa poikkeavina näkyvät sivukiven läjitysalueet tai niiden osat on maisemoitava peittämällä maakerroksella ja istuttamalla kasvillisuutta. Raportti toteutetuista maisemoinneista on esitettävä Pohjois-Savon ympäristökeskukselle vuosittain tarkkailun ja seurannan vuosiyhteenvedon yhteydessä. Apatiittimalmin louhinnassa syntyvä sivukivi ja ylijäämämaa ovat pysyvää, tavanomaista jätettä (jäteluokitusnumero 010102). Nykyiset sivukiven läjitysalueet on luokiteltu pysyvän jätteen kaatopaikoiksi ja voimassa olevan ympäristöluvan mukaan itäläjityksen ja Ansanmäen läjityksen lakikorkeudet ovat +180 m.
Sivu 138 Toiminnanharjoittaja on saanut Itä-Suomen aluehallintovirastolta päätöksen (nro 9/2015/1, Dnro ISAVI/2576/2014) sivukivialueiden laajentamisesta. Lupapäätös ei ole saanut lainvoimaa vaan se on Vaasan hallinto-oikeudessa käsittelyssä valitusten johdosta. Tosin lupapäätös mahdollistaa toiminnan aloittamisen vakuutta vastaan muutoksenhausta huolimatta lukuun ottamatta Sikopuron siirtoa uutteen uomaan. Läjitysalueiden laajennusten suunnittelukuva on esitetty liitteessä 20.7 ja pituusleikkaukset liitteessä 20.8. Itäläjityksen kokonaispinta-alaksi on esitetty noin 96 ha ja kokonaistilavuudeksi 41 milj. m 3. Lakikorkeudeksi olisi tasolla +210 m. Ansanmäen lakikorkeus laajennuksen myötä olisi myös tasossa +210 m ja sivukiven kokonaismäärä olisi enintään 54 milj. m 3 ja alueen kokonaispinta-ala noin 128 ha. Sivukivialueiden täyttö pyritään toteuttamaan siten, että läjitysalueen pinta-alan tarve pysyy mahdollisimman pienenä. Läjitysalueiden yhteiskapasiteetti sivukiville on noin 95 milj. m 3, joka on arvioitu riittävän tämän hetkisellä arviolla 20 vuodeksi. Tällä hetkellä sivukiven läjittäminen toteutetaan kerroksittain keskimäärin 10 metrin korkuisina penkereinä. Läjitysten reunoille jätetään joka toiselle korotuskerrokselle maisemointitaso, joka toimii samalla turvahyllynä vieriviltä läjitettäviltä sivukiviltä. Maisemointitasot verhoillaan puiden kasvualustoiksi sopiviksi esimerkiksi louhoksen maanpoistosta saatavalla pintamaalla. Tasoille istutetaan männyn- ja koivuntaimia noin 2 500 tainta/ha. Kuvassa 57 on esitetty läjitysten maisemointiperiaate. Liitteessä 20.4 on esitetty maisemointisuunnitelma molemmille sivukivialueille. Sivukivet tuodaan läjitysalueelle haluttuun kohtaan maansiirtoautoilla ja kerrokset tasataan ja viimeistellään puskutraktoreilla. Sivukivialueiden täyttöjärjestys määritellään täyttösuunnittelussa, jota tehdään jatkuvana prosessina logististen ja teknistaloudellisten näkökohtien optimoimiseksi. Sivukiven läjitystekniikkaa muutetaan alkuperäisestä tekniikasta siten, että sivukivestä rakennetaan aluksi läjitysaluetta kiertävä 20 m korkea maisemointitason korkuinen louhepenger. Penkereen tarkoitus on toimia eräänlaisena meluvallina läjitysalueen ulkopuoleisille alueille. Louhepenkereen valmistuttua penkan sisäinen alue täytetään 10 m korkeana penkereenä. Kyseistä rakennustapaa noudattamalla läjitysalueen reunalle jää sisäpuoleista aluetta täyttäessä meluvalli, jolla pystytään pienentämään toiminnan aikana syntyvää melua. Kuva 57. Sivukiven läjitysalueen maisemointiperiaate
Sivu 139 20.2.3 Rikastushiekka-altaat Kaivoksen rikastushiekka-altaiden käyttöä nykyisessä ympäristöluvassa ohjaa lupamääräykset 24, 26 ja 27. 24. Rikastushiekka on pysyvää, tavanomaista jätettä (jäteluokitusnumero 010412). Rikastushiekan läjitysalue (Mustin allas 800 ha sekä varakäytössä oleva osa Raasion allasta) on pysyvän jätteen kaatopaikka. Rikastushiekkaa läjitetään noin 9 milj. märkä-t/a. Mustin altaan itäpadon korkeus on +152 m, länsipadon korkeus +142 m ja rikastushiekan lakikorkeus +178 m. Rikastushiekka-alueen ympärysojat, suotovesien keräilyojat sekä käsittely- ja johtamisjärjestelmät on tarkistettava säännöllisesti ja pidettävä toimintakunnossa. Suotovesien keräilyyn tarkoitetut ojat ja altaat on tarvittaessa tiivistettävä, mikäli luontainen maa-aines on vettä hyvin johtavaa lajittunutta maa-ainesta. Likaiset vedet on johdettava rikastamon vesikiertoon. Puhtaat valuma- ja kuivatusvedet voidaan johtaa suoraan vesistöön. Rikastushiekka-alueen suotovesien saostumien ja sedimenttien haitta-aineiden, kuten arseenin ja lyijyn aiheuttaman kuormituksen leviäminen tulee selvittää sekä arvioida haitta-aineiden aiheuttama riski terveydelle ja ympäristölle. Selvitys ja suunnitelma haittojen vähentämistoimenpiteistä tulee esittää lupamääräysten tarkistamishakemuksessa. Toiminnanharjoittajalla on käytössään kaksi rikastushiekka-allasta toimipaikan pohjoisosassa. Rikastushiekan kaatopaikkakelpoisuustesti on esitetty liitteessä 20.2. Raasion allasta on käytetty tuotannon alusta vuodesta 1979 kevääseen 1983 rikastushiekan läjitysaltaana. Altaan kokonaispinta-ala on noin 170 ha, josta vesiallasta noin 110 ha. Altaaseen on pumpattu yhteensä noin 8,1 Mt (5,1 Mm 3 ) rikastushiekkaa. Nykyisin Raasion altaaseen johdetaan rikastushiekkaa ainoastaan Mustin altaan pumppauslinjan muutos- ja kunnossapitotöiden aikana, jolloin rikastushiekka johdetaan altaan koillisnurkkaan. Pääasiassa Raasion allasta käytetään rikastamon kiertovesialtaana, jonka kautta Mustin altaalle rikastushiekan mukana pumpattu vesi ja allasalueiden valumavedet johdetaan Jaakonlammen altaaseen ja edelleen rikastamon prosessivedeksi ja ylimääräinen vesi puhdistetaan Sikopuron puhdistamolla ja johdetaan Kuuslahteen. Mustin rikastushiekka-allas on ollut käytössä vuodesta 1983 lähtien. Altaan kokonaispintaala on noin 800 ha, josta vesiallasta on n. 100 ha vesipinnan korkeudesta riippuen. Altaaseen on sijoitettu vuoden 2014 loppuun mennessä 234 miljoona tonnia rikastushiekkaa. Altaalla käynnistettiin padonkorotus vuonna 2013, joka valmistuu vuonna 2015. Padon harjakorkeus nousee jaksoittain korotuksen myötä +142 m:stä +157 m:iin. Korotuksen myötä altaan käyttö on mahdollista aina vuoteen 2018 asti nykyisellä läjitystekniikalla. Tässä
Sivu 140 lupahakemuksessa luvussa 9.2 esitetty pastalaitos sijoitetaan Mustin altaan läheisyyteen ja pastalaitoksen käyttöönoton myötä myös rikastushiekan läjittäminen Mustin altaalla tehostuu ja tämä mahdollistaa nykyisen altaan käytön vuoteen 2035 asti. Ympäristöluvan lupamääräyksessä 26 määräykset rikastushiekka-altaiden jälkihoitoon ja maisemointiin. 26. Raasion ja Mustin rikastushiekan läjitysalueet on jälkihoidettava. Jälkihoitotöihin kuuluu tarpeen mukaan läjitysalueen pinnan muotoilu, pintakerroksen rakentaminen ja maisemointi sekä alueen suoto- ja valumavesien kerääminen ja johtaminen sekä alueen kunnossapito ja tarkkailu. Mustin rikastushiekka-alueen kasvipeitteisten alueiden rakentaminen tulee toteuttaa vähintään hakemuksen piirroksen 19.10.2005, 1:20000 mukaisessa laajuudessa Läjitysalueiden jälkihoitosuunnitelma on pidettävä ajan tasalla niin, että se sisältää pitemmän ajan toimenpiteet, jälkihoitomateriaalien käyttötarpeet ja saatavuuden sekä jälkihoidon aikataulun. Patorakenteiden läpi suotautuvia suotovesiä tarkkaillaan suunnitellusti. Tarkemmin suotovesien tarkkailusta on esitetty luvussa 18.1.5 ja pohjavesien tarkkailusta 18.3.3. Rikastushiekan pölyämistä pyritään vähentämään maisemoinnin avulla. Liitteessä 20.4 on esitetty kaivannaisjätteiden läjitysalueiden maisemointisuunnitelma ja liitteessä 20.3 kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma. Suunnitelman mukaisesti rikastushiekka-altaat maisemoidaan ja lopuksi maisemoitavat alueet jätetään heinää kasvaviksi keto-alueiksi. Allasalueille jätetään myös vesialtaita ja vesilinnuille hiekkaisia ranta-alueita. Rikastushiekan päälle levitetään 0,1-0,3 metrin paksuinen moreeni- ja multamaakerros. Lisäksi alueen maisemoinnissa hyödynnetään yhdyskuntajätteen puhdistamolta muodostuvia kompostilietteitä. Maisemoitavien rikastushiekka-alueiden pinta-ala on 183,3 ha.
Sivu 141 Kuva 58. Mustin ja Raasion rikastushiekka-altaiden maisemointitilanne vuoden 2014 lopulla. Rikastushiekan vaihtoehtoisista läjitysmenetelmien selvittämisestä ja ympäristöhaittojen vähentämisestä ympäristöluvan 27. lupamääräys ohjeistaa seuraavasti 27. Luvan saajan on jatkettava tutkimuksia rikastushiekan vaihtoehtoisista läjitysmenetelmistä läjitysalueen laajentamistarpeen ja ympäristöhaittojen