Liite X Rakennusvirasto, katu- ja puisto-osasto XX.3.2011 Reijolan aluesuunnitelman luonnonhoito-osuuden vuorovaikutusselvitys- Järjestökommentit 4.3.2011 (Jyri Mikkola & Keijo Savola) Vuorovaikutusmenettely aluesuunnitelmassa Reijolan aluesuunnitelma laadittiin rakennusviraston suunnittelutoimistossa yhteistyössä asukkaiden, hallintokuntien ja muiden sidosryhmien kanssa. Työ alkoi käyttäjäkyselyllä syksyllä 2007. Saadut vastaukset on analysoitu ja tulokset koostettu aluesuunnitelmaan. Irtovastaukset ja kohdekohtaiset kommentit on tallennettu jatkossuunnittelun taustamateriaaliksi. Niitä on hyödynnetty aluesuunnitelman luonnonhoito-osuuden laadinnassa ja hyödynnetään edelleen myös luonnonhoidon kuviokohtaisen toteutussuunnitelman laadinnassa. Vuorovaikutuksen vaiheet, saatu palaute ja sen huomioon ottaminen aluesuunnitelmassa sekä jatkosuunnittelussa Luonnonhoito-osuuden tekstiluonnos ja suunnitteluvaiheen koosteet ovat olleet muun materiaalin ohella kommentoitavissa rakennusviraston verkkosivuilla suunnittelun edetessä. Luonnonhoidon koostemateriaali esiteltiin asukkaille näyttelyssä syyskuussa 2008. Aluesuunnitelman luonnos esiteltiin asukastilaisuudessa marraskuussa 2008 ja luonnos esiteltiin katu- ja puisto-osaston johtoryhmälle helmikuussa 2009. Luonnonhoitoon liittyviä toiveita ja palautetta on tullut myös suorina yhteydenottoina ja toimenpidepyyntöinä asukkailta ja alueen muilta toimijoilta sekä suunnittelijalle, metsävastaavalle että Staran työnjohdolle. Asukkaat ovat myös kertoneet mielipiteitään suunnittelijalle inventoinnin yhteydessä maastossa. Saatua palautetta on käsitelty ja huomioitu jo suunnitteluprosessin edetessä ja aluesuunnitelmaa kirjoitettaessa. Aluesuunnitelmaluonnoksen luonnonhoito-osio ja kootut aineistot käytiin läpi ympäristökeskuksen edustajien kanssa keväällä 2010. Luonnonhoidon työryhmän työskentely, sen vaikutukset aluesuunnitelmaan ja jatkosuunnitteluun Aluesuunnitelman luonnonhoito-osio käsiteltiin kaupunginjohtajan päätöksellä perustetun luonnonhoidon työryhmän kokouksessa 6.9.2010 (liite 2), yhdessä Lauttasaaren suunnitelman kanssa. Kyseisessä kokouksessa arvometsä (C5)- ja arvoniitty (B5) -hoitoluokkien käytöstä käytiin keskustelua enemmänkin yleisellä tasolla. Rakennusvirasto toi kokouksessa esiin sen, että suunnittelussa käytetään hoitoluokituksessa valtakunnallista viheralueiden hoitoluokitusta (VYL, julkaisu 36) ja sen kriteereitä, vastaavalla tavalla kuin Suomen muissakin suuremmissa kaupungeissa ja useissa kunnissa. Järjestökommentit: Arvometsiksi esittämämme vanha- ja lahopuustoiset kalliometsät liittyvät välittömästi Keskuspuiston merkittävimpään ja laaja-alaisimpaan vanha- ja runsaslahopuustoisten kalliometsien sekä näiden välissä sijaitsevien vanhapuustoisten männiköiden keskittymään, joka sijaitsee Laakson alueella. Kuvioiden kytkeytyminen samoja elinympäristöjä sisältäviin kuvioihin (suunnittelualueen ulkopuolella) lisää näiden Reijolan suunnittelualueen itäosan kalliometsien luonnonsuojelullista arvoa. Kyseisten muutamien kuvioiden esittäminen arvometsinä ei nähdäksemme ole ristiriidassa hoitoluokituksen arvometsäkriteerien kanssa. Sen sijaan se on selvästikin ristiriidassa Helsingin rakennusviraston nykykäytännön kanssa, jossa vanha- ja runsaslahopuustoisia kangas- ja kalliometsiä ei haluta osoittaa arvometsiksi, vaikka niiden arvo ja edustavuus olisi nykyisen luonnonsuojelubiologisen tiedon perusteella kiistaton (esim. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2006). Emme näe myöskään erityisen perusteltuna sitä, että Helsingin kaupunki tulkitsee arvometsäluokitusta selvästi tiukemmin kuin esimerkiksi Vantaan kaupunki. Luonnonarvoiltaan vastaavat, puustoltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset jouto- ja kitumaan kalliot on naapurikunnassa isolta osalta osoitettu arvometsiksi, vaikka niissä ei olisikaan yhtä paljon lahopuuta ja kilpikaarnamäntyjä kuin Helsingin vastaavissa elinympäristöissä. Luonnonhoidon toimenpiteet ovat usein varsin pienipiirteisiä, eikä niiden yksityiskohtainen toteutustapa käy ilmi pelkästä aluesuunnitelman teemakartasta. Toimenpiteiden sisältö ja painotus vaihtelevat usein kuvioiden sisällä.
Toimenpide voi kohdistua vain pienelle osalle kuviota, koskea vain tiettyjä puuyksilöitä/puustoryhmiä tai se tehdään vain esim. kuvion reunalla tai reitin varressa. Osia hoidettavista kuviosta jätetään toimenpiteen ulkopuolelle. Luonnonhoitosuunnitelmia ollaan katu- ja puisto-osastolla kehittämässä siten, että jatkossa teemakartoitus pystytään tekemään tarkemmin siten, että ne kuviot, joilla toimenpide kohdistuu vain osalle kuviota tai reitin varteen, saadaan näkyviin aluesuunnitelman teemakarttoihin. Reijolan aluesuunnitelmassa sitä ei vielä pystytty tekemään. Luonnonhoidon toteutussuunnitelmaan kirjoitetaan tarkempi toimenpideohjeistus kullekin kuviolle, jolloin luontojärjestöjen kommentteja pystytään huomioimaan. Työryhmäpalautteen pohjalta on huomioidaan mm. seuraavat asiat: Pikku Huopalahden lounaisrannalla toimenpiteet ohjataan reittien varsille. Muutos on tehty ko. kuvioille. Aluesuunnitelman hakkuutarvekartassa esitetty toimenpide maisemanhoito tarkoittaa pienimuotoisia lähimaiseman ja turvallisuuden ylläpitämiseen tähtääviä toimia reittien varsilla, tonttien tuntumassa sekä puistomaisempien alueiden yhteydessä. Lahopuun säästämisestä tulee siihen soveltuville kuvioille maininta toimenpidekuvauksiin. Hakkuu- ja hoitotoimenpiteet kuvataan yksityiskohtaisesti luonnonhoitosuunnitelman kuvioteksteissä. Kuviokohtaiset kommentit ja vastineet Reijolan aluesuunnitelmassa on kaikkiaan 119 kuviota. Näistä 28 kuviolle luontojärjestöt esittivät kirjallisia kommentteja tai kysymyksiä, joihin rakennusvirasto esitti vastineensa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Reijolan alueen pienialaiset luontoalueet sijaitsevat tiiviissä kaupunkirakenteessa, katujen ja ulkoilureittien varsilla, pihojen reunoilla tai ovat peräti hoidetumpien puistoalueiden osia. Alueet ovat myös kaupunkilaisten erittäin vilkkaassa ja jokapäiväisessä käytössä. Tällaisilla alueilla luonnonhoito on varsin monien erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista, tietenkään luontoarvojen vaalimista unohtamatta. Asukastoiveissa ovat korostuneet toiveet hoidetummasta, turvallisesta lähimaisemasta sekä esim. riittävästä näkyvyydestä kulkureiteillä ja puistojen reunamilla. Järjestökommentti: Alueella on myös hyvin muodostunut ja kohtalaisen kattava ulkoilureittiverkosto sekä avoimia puistoalueita, jotka ohjaavat voimakkaasti virkistyskäyttöä. Tästä syystä alueella on myös sellaisia kuvioita, jotka eivät ole vilkkaassa virkistyskäytössä ja joissa osassa on myös säilynyt tai kehittymässä merkittäviä luonnonarvoja. Näiden kohdalla olisi ollut kaikki mahdollisuudet harjoittaa hallittua hoitamattomuutta paljon nykyesitystä laajemmassa mitassa. Koska aluesuunnitelman käsittelyprosessi on viivästynyt, on Reijolan osalta jo poikkeuksellisesti ehditty kirjoittamaan joitakin kuviokohtaisiakin kuvausluonnoksia tulevaa luonnonhoitosuunnitelmaa varten. Osa vastineista on suoria lainauksia niistä. Kommentit ja vastineet alla: (Luontojärjestöt 6.9.2010) (Rakennusvirasto 25.2.2011 ) Kuvio 4. Esitetty harvennus on perusteltu. Kuvio 6. Kuviolla ei toimenpidetarvetta. Valtapuuston käsittely lähinnä avaisi näkymiä reitiltä kerrostaloilla (ja päinvastoin), mikä ei liene kenenkään etu. Puistometsärinne, joka rajautuu pihaan, ulkoilutiehen sekä hoidetumpaan puistoon/viljelypalstoihin. Kuvion halki kulkee polkuja. Muun puuston lisäksi hiljalleen heikentyviä järeitä, vanhoja koivuja ja yksittäisiä kuusia. Järeän puuston lomassa jo varttunutta puustoa sekä alikasvoksena vaihtelevaa nuorempaa lehtipuustoa ja pensaikkoa. Paikoin runsaasti vaahteraa. Poistetaan huonokuntoisia puita nuorempien puustoryhmien tieltä. Kehitetään nuorta puustoa. Toimenpiteet on tarkoitus tehdä vasta suunnitelmakauden lopulla. Kuvio 10. Toimenpide on perusteltu haapojen järeyttämisen kannalta. Kuvio 11. Kuviolla on tarvetta lähinnä yksittäisten puiden poistolle kerrostalojen läheltä. Kuvion pohjoisosa on jo niin harva, että lisäharvennus siltä osin erityisen tarpeeton. Tiheäpuustoisempi länsiosa toimii lisäksi hyvänä suojana jalkapallokentän ja kadun välillä. Kaakkois- ja pohjoisosaan on lisäksi levinnyt runsaasti vieraslajeja, joiden kasvua harvennus luultavasti lisäisi (lisääntyvä valo).
Laajahko lehtoreunus pelikentän ympärillä, kadunvarteen, ulkoiluteihin ja pihoihin rajautuen. Kuvion itäosa on hyvin tiheäpuustoinen, muualla puusto on harvempaa ja ryhmittäistä, pohjoisosassa puuryhmiä, yksittäispuita ja heinittynyttä avoalaa. Tavoitteena lehtipuulehto, joka toimii myös suojametsänä. Toimenpiteenä tiettyihin puustoryhmiin kohdistettu harvennus ja pienpuustonhoito taimiryhmät, jalot lehtipuut ja pensaat säästäen. Kuvion kosteimmissa osissa säästetään hoitamatonta tiheikköä ja pensaikkoa. Uudessa hakkuuteemoituksessa (vrt Puistola-Heikinlaakso) kyseessä olisi ilmeisesti puustoryhmien harvennus. Tässä yhteydessä harvennusta kuvaavampi nimitys olisi yksittäisten puiden poisto. Kuvio 12. Mitä kuviolla aiotaan tehdä (maisemanhoito)? Rinneniittyyn/ulkoilutien reunaan rajautuva, pieni (0,08 ha) puoliavoin nurkkaus rinteessä ja sen alla. Järeitä, vanhoja koivuja, joiden lomaan kehittynyt tiheitä, hoitamattoman oloisia nuoren puuston ryhmiä, ja vesakkoa, koivua, pihlajaa, raitaa, vaahteraa ja muutamia omenapuita, puiden väliköissä niittymäisiä aukioita. Osaa kuviosta lienee aiemmin niitetty. Tavoitteena puoliavoin puistometsikkö, jossa järeiden koivujen lomassa jaloja lehtipuita ja pensaita. Toimenpiteinä maisemanhoito sekä pienpuustonhoito vaahteraa, pensaita ja taimia säästäen. Poistetaan kookkaista koivuista huonokuntoisimmat ja harvennetaan tiheimmät puustoryhmät. Tarvittaessa kuviolle voi istuttaa muutamia jalojen lehtipuiden ryhmiä. Osalla kuviosta säännöllinen niitto ja niittotähteen poiskeruu viereisen niityn hoidon yhteydessä. Kuvio 14. Esitetty harvennus ei tarpeen. Kuvion voisi jalopuiden ja muutenkin monipuolisen puuston vuoksi siirtää arvometsien (C5) hoitoluokkaan.?? Kuvio on jo alun perinkin merkitty suunnitelmaan arvometsäksi Arvokas elinympäristö: Jalopuumetsä, C5 arvometsä, vaahteroita, tuomia. Varttunut/keski-ikäinen vaahterikko rinteessä, päiväkodin tontin ja kevyen liikenteen väylän välissä. Vaahterikko täyttänee jalopuumetsä-luontotyypin määrälliset kriteerit. Tontin kupeessa vanha kookas "emovaahtera", rinteellä harvakseltaan puuryhmiä ja yksittäispuita, rinteen alaosassa rivistö tiheitä vaahteraryhmiä. Vaahteralla melko hyvä jatkumo, alikasvoksena vesakkoa ja pensaikkoa. Sekapuustona muuta lehtipuustoa ja tuomia. Kuvion halki kulkee kinttupolkuja ja se sijaitsee varsinkin lasten käyttämällä alueella pihan ja kulkuväylien kupeessa, joten alueella liikkujien turvallisuus on huomioitava. Tavoitteena arvokkaan elinympäristön, jalopuumetsän piirteiden ylläpitäminen, turvallinen lähiympäristö. Puustoryhmien harvennus ja pienpuustonhoito jalopuita suosien ja pensaat säästäen. Poistetaan huonokuntoisia ja vaarallisia puita, harvennetaan nuorta puustoa vaahterat säästäen. Vaaralliset vaahterat voi kaataa kuviolle maapuiksi. Järjestökommentti: Maastokäyntivaiheessa käytössä olleessa kartassa pienen kuvion arvometsähoitoluokkamerkintä sulautui naapurikuvioihin, minkä takia kommentissa annettiin turha kommentti arvometsäasiasta. Toimenpide on esitetyillä perusteilla, mutta kuviolle tulisi jättää maalahopuuksi muitakin puulajeja kuin mahdollisesti kaadettavia vaahteroita. Maalahopuita voisi käyttää myös kulunohjaukseen. Kuvio 15. Esitetty harvennus on tarpeeton. Hoidetumman puiston osa, puistonurmikon ympäröimä pieni puistometsäsaareke (0,04ha). Lehtipuusto on tällä kasvupaikalla hyvin nopeakasvuista. Hoitamattomana se ajan mittaan riukuuntuu, heikkenee, menettää maisema-arvonsa ja muuttuu vaaralliseksikin. Lisäksi puustoa olisi tarkoitus ylläpitää jatkuvalla kasvatuksella, joten nuorempikin puusto vaatii kehittämistä ajoissa. Toimenpiteenä puustoryhmien harvennus + pienpuustonhoito. Järjestökommentti:, jos ei tehdä läpinäkyväksi ja pidetään jatkossakin linnuston suojapaikaksi sopivana. Kuvio 24. Tarvetta on korkeintaan tienreunan puuston käsittelyyn. Koko kuvio on käytännössä tienvarsikaistaletta rinteen alla. Kuviolta ilmeisesti aiemmin poistettu huonokuntoisia kuusia, jäljellä on vielä muutama kuusi kuvion eteläpäässä. Nuori lehtipuusto tarvitsisi lisätilaa ja valoa kehittyäkseen. Tavoitteena on järeiden koivujen lomaan kehittyvä, kerroksellinen, lehtipuuvaltainen suojametsä. Poistetaan ajan mittaan kuuset ja huonokuntoiset lehtipuut. Kehitetään nuorta lehtipuustoa ja vaahterikkoa. Järjestökommentti: Huonokuntoiset puut sijaitsevat tien lähellä, joten toimenpide on. Ylispuustoisen taimikon harvennuksen sijasta kuvaavampi toimenpidenimi olisi yksittäisten puiden poisto. Kuvio 25. Kuviolla ei ole tarvetta uudistamisella ainakaan tällä suunnitelmakaudella. Valtapuuston muodostavat männyt ovat muun muassa hyväkuntoisia. Kuviolla saattaa aikanaan olla tarvetta istutuksille (esim. vaahtera) kuluneisuuden takia. Huopalahdentien itäpuolinen, kerrostalon pihaan ja ulkoilutien reunaan rajautuva rinteen yläosa. Järeä, vanha sekametsä, joka nykyisellään koostuu pääosin kookkaista männyistä, kuusen ja koivun osuus on vähentynyt
huonokuntoisten puiden poistamisen myötä. Järeän puuston lomaan on ajan mittaan kehittynyt nuorempaa puustoa, rinteen alaosiin nuoria kuusiryhmiä ja sekalaista lehtipuuvesakkoa sekä rinteen yläosaan, talojen väliin jo hieman varttuneempaa koivikkoa. Tavoitteena vaiheittain uudistuva sekametsä, joka toimii myös suojametsänä huopalahdentien suuntaan. Poistetaan ajan mittaan järeää puustoa nuoremman tieltä ja harvennetaan nuorempaa puustoa. Säästetään pääosa järeistä männyistä. Aloitetaan kuvion reunoilta sekä tiheimpien nuoren puuston ryhmien yhteydestä. Männyt pitäisi säästää läpäisyperiaatteella lukuun ottamatta niitä puita, jotka ovat vaarallisia pihojen kannalta. Kuvio 26. Ei tarvetta toimenpiteelle (ylispuustoisen taimikon hoito), koska taimikko puuttuu. Pieni kalliontöyräs ja sen yläpuolinen rinne Huopalahdentieltä nousevan kevyen liikenteen reitin varressa. Ympäristöään hieman karumpi, kivikkoinen alue, josta ajan mittaan poistettu järeitä, huonokuntoisia kuusia. Avarimpiin kohtiin on kuusikon lomaan jo kehittynyt nuorempaa lehtipuustoa, vesakkoa ja pensaikkoa. Vanhoja kuusia on kuitenkin vielä runsaasti ja niiden kunto on heikentymässä. Kuusien lisäksi ylispuina on paikoin muutamia järeitä mäntyjä. Tavoitteena järeiden mäntyjen lomaan kehittyvä, turvallinen, lehtipuuvaltainen rinnemetsä. Kehitetään lehtipuustoa ja jaloja lehtipuita säästettävien järeiden mäntyjen lomaan. Toimenpiteinä kuusien/huonokuntoisten lehtipuiden poisto + pienpuuston hoito + koivun/jalojen lehtipuiden täydennysistutus. Järjestökommentti: Kuvaavampi toimenpidenimi olisi yksittäisten puiden poisto + pienpuuston hoito. Muutamia kuusia kannattaisi jättää kuviolle (ei tien laitaan). Kuvio 28. Luontainen uudistaminen perusteltua aloittaa nyt (kuvio voimakkaasti kulunut). Istutus todennäköisesti tarpeen. Kuvio 30. Kuviolla ei ole tarvetta uudistamisella ainakaan tällä suunnittelukaudella. Myöhemmin ehkä, jolloin voi myös miettiä istuttamisen tarvetta. Toimelan luoteispuolinen, pihojen välinen mäenharjanne/rinteen yläosa. Ulkoilutie ja useat polut halkovat kuviota. Vanhaa sekametsää, josta hiljalleen heikentyneiden kuusten ja lehtipuiden poistamisen myötä on jäljellä enimmäkseen järeää ikimännikköä. Kookkaita koivuja on harvakseltaan siellä täällä, mutta kuusia lähinnä vain kuvion keskivaiheilla, lisäksi paikoin melko kookkaita haapoja. Järeän puuston lomassa on vaihtelevasti jo melko kookkaaksi venähtänyttä, nuorempaa lehtipuustoa, mm. koivuja, pihlaja, tuomia, vaahteraa ja muutamia tammiakin. Tämä välikerroksen lehtipuustokin on paikoin melko huonokuntoista. Alikasvosta on aiempien toimenpiteiden yhteydessä jonkin verran poistettu, joten se on tällä hetkellä lähinnä ryhmittäistä, pihlajavaltaista vesakkoa ja pensaikkoa. Tavoitteena järeän ikimännikön lomaan hiljalleen uudistuva sekametsä. Poistetaan kuuset ja huonokuntoiset lehtipuut, harvennetaan tiheimmät mäntyryhmät. Pienpuuston hoidolla kehitetään alikasvoksesta nuorta puustoa ja taimikkoa järeän puuston lomaan. Taimikkoa on mahdollisesti toimenpiteiden jälkeen täydennettävä istuttamalla koivua tai vaikkapa jaloja lehtipuita. Järjestökommentti: Edelleenkään ei nähdä tulevalla suunnittelukaudella tarvetta muuhun kuin välikerroksen puuston hoitoon. Jos yksittäisiä puita katsotaan tarpeelliseksi kaataa, niin nämä lienee varaa jättää maalahopuuksi kuviolle. Mäntyjä ei kannata kaataa. Kuvio 50. Ulkoilureitin ja allikon (kuvio 49) väli kannattaisi jättää pääosin käsittelemättä (suojavyöhyke linnustolle ym.)., toimenpiteet ohjataan reitinpuoleiselle reunalle. Kuvio 52. Kuviolla ei ole toimenpidetarvetta lukuun ottamatta pohjoisosan pienpuuston hoitoa. Avoimen, hoidetumman puiston/vesiaiheen ja leikkipuiston välinen, kapea puistometsäkaistale, jota halkoo ulkoilutie. Kuvion rajaus ympäristöön on häilyvä, koska puusto jatkuu paikoin leikkipuiston puolelle ja toisaalta osa leikkialueista sijaitsee metsikössä. Lisäksi länsipuolinen niitetty alue työntyy paikoin puuston lomaan ja ulkoilutien varressa on nurmikkoa. Kuviolla vaihtelevaa, keski-ikäistä/varttunutta haapa- ja koivuvaltaista lehtipuustoa. Puusto on osittain väljää ja osittain tiheämmissä ryhmissä. Järeämmän puuston lomassa nuorempia lehtipuita, paikoin monihaaraisia raitoja, nuoria vaahteroita, lehtopensaita ja vesakkoryhmiä. Tavoitteena on vaihteleva, turvallinen puistometsä, osittain niitetyllä pohjalla. Harvennetaan tiheimmät puustoryhmät, poistetaan huonokuntoiset puut. Kehitetään taimikkoa muutamista vesakkoryhmistä. Säästetään jaloja lehtipuita ja pensaita. Selkiytetään niitettävää aluetta poistamalla vesakkoa sen reunoilta. Kuvio 55. Pieni metsäsaareke keskellä ruohokenttää. Esitetty harvennushakkuu huonosti perusteltu. Hoidetumman puiston osa, puistonurmikon ympäröimä pieni puistometsäsaareke (0,04ha). Lehtipuusto on tällä kasvupaikalla hyvin nopeakasvuista. Hoitamattomana se ajan mittaan riukuuntuu, heikkenee, menettää maisema-arvonsa ja muuttuu vaaralliseksikin. Lisäksi puustoa olisi tarkoitus ylläpitää jatkuvalla kasvatuksella,
joten nuorempikin puusto vaatii kehittämistä ajoissa. Toimenpiteenä puustoryhmien harvennus + pienpuustonhoito. Järjestökommentti:, jos ei tehdä läpinäkyväksi ja pidetään jatkossakin linnuston suojapaikaksi sopivana. Kuvio 60. Kuvion puusto harvaa jo nyt, joten esitetty harvennus ei tarpeen. Puusto kannattaisi muutenkin pitää mahdollisimman tiheänä, jotta se peittäisi liialliset näkymät Pikku Huopalahden asuinalueelle., toimenpiteet ohjataan vain reitinvarteen. Kuvio 62. Kevyt harvennus on perusteltua tehdä kuvion eteläosassa. Kuvion pohjoisosa on sen sijaan jo nyt melko harvapuustoista, joten se kannattaisi jättää toimenpiteen ulkopuolelle., toimenpiteet ohjataan eteläosaan ja reitinvarteen. Kuvio 89. Monipuolinen sekametsä. Puusto vielä pääosin kasvussa ja hyväkuntoista. Muutamia kuolevia ja kuolleita kuusia länsiosassa (etelä-pohjoissuuntaisen tien varressa sekä tieltä länteen kulkevan polun varrella). Huonokuntoiset puut syytä poistaa, osa näistä perusteltua jättää kuviolle maalahopuuksi (kuvion luonne ja sijainti kestää harkitun lahopuun lisäämisen). Laajahko tontteihin ja kadunvarteen rajautuva alue rinteen alla. Ulkoilutie ja kevyen liikenteen väylä halkovat kuviota. Puusto on vaihtelevaa ja monijaksoista. Kookkain puusto on vanhaa, väljää ja lehtipuuvaltaista, pääasiassa koivua, haapaa, seassa yksittäisiä mäntyjä sekä paikoin huonokuntoisia kuusia. Lisäksi yksittäisiä kookkaita muita lehtipuita, mm. leppiä, raitoja, vaahteroita. Järeimmän puuston lomassa välikerroksena jo pitkälle kehittynyttä kuusikkoa ja lehtipuustoa. Alikasvoksena vesakkoa ja lehtopensaikkoa mm. vaahteroita ja tuomia. Tavoitteena maisemallinen, turvallinen ja kerroksellinen puistometsä. Poistetaan huonokuntoiset ja vaaralliset puut, tehdään paikoin tilaa nuoremmalle puustolle ja säästetään pienpuustonhoidossa jaloja lehtipuita ja pensaita. Muutamia maalahopuita voi jättää kuvion keskelle. Nimenomaan reitinvarsien näkyvyyttä ja turvallisuutta on yleisesti toivottu asukaspalautteessa. Tällä kuviolla on pyöräilijöiden läpikulkuun käyttämä väylä ja alamäki, joka risteää viereiselle koulupihalle vievien polkujen sekä puistokäytävän kanssa. Kuvio 90. Kaavailtu harvennus on erittäin perusteltu. Kuvio 95. Kaavailtu harvennus tarpeeton ja osin ehkä haitallinenkin (=lisää näkyvyyttä ulkoilureitiltä itäpuolen taloille ja päinvastoin). Pienpuuston hoito on perusteltua. Pyöräilyväylä ( sama kuin edellä, kuviolla 89) on käytännössä pääosin kapean metsikkökaistaleen ja tontin välisenä rajana. Järeä, vanha männikkö, jonka reunoilla muutamia kookkaampia koivuja, yksi haapa sekä nuorempaa lehtipuustoa, alikasvoksena pihlajavaltaista vesakkoa. Kuusia on niiden kuivumisen myötä poistettu. Pari jäljellä olevan kuivan kuusen lisäksi muutama koivu ja raita ovat kuolleet pystyyn. Tiheähkö männikkö on vanhaa, mutta vielä hyväkuntoista. Tavoitteena elinvoimainen ja turvallinen vanha männikkö, jonka lomaan kehittyy ajan mittaan lehtipuustoa. Toimenpiteinä puustoryhmien harvennus + pienpuustonhoito parhaat taimet ja jalot lehtipuut säästäen. Nimenomaan reitinvarsien näkyvyyttä ja turvallisuutta on yleisesti toivottu asukaspalautteessa. Tällä kuviolla on pyöräilijöiden läpikulkuun käyttämä väylä, joka vähän edempänä risteää viereiselle koulupihalle vievien polkujen sekä puistokäytävän kanssa. Kuvio 96. Kuviolla on joitakin pystyyn kuolleita koivuja liian lähellä tietä. Näiden puiden kaato maapuiksi sekä maltillinen pienpuuston hoito riittäisi hoitotoimenpiteeksi (esitetty yksittäisten puiden poistamista). Kaavailtu toimenpide juuri näin. Lahopuutakin voi hyvin säästää. Kuvio 101. Millaista maisemanhoitoa kuviolla on tarkoitus harjoittaa? Lähinnä tarvetta on reittien varsien pienpuuston hoidolle. Muutaman pystyyn kuolleen vähemmän esteettisen koivun voisi myös kaataa lahopuuksi. Eteläpuolista puistonosaa hieman karumpi, ulkoiluteiden halkoma mäki/loiva rinne. Pääpuusto on väljennettyä järeää, vanhaa männikköä, joitakin koivuja ja alarinteellä vielä muutamia kuusia. Järeän puuston lomaan on kehittynyt ryhmittäin nuorempaa lehtipuustoa, pääasiassa haapaa ja pihlaja sekä runsaasti haapa-pihlajavaahteravaltaista vesakkoa ja pensaikkoa. Tavoitteena on maisemamännikön lomaan kehittyvä kerroksellinen
sekametsä. Toimenpiteenä maisemanhoito ja pienpuustonhoito. Poistetaan vaaralliset puut, harvennetaan tiheimmät puustoryhmät ja säästetään pienpuustonhoidossa jaloja lehtipuita ja pensaita. Mahdollisesti paikoin voisi taimikkoa täydentää mänty- tai lehtipuuryhmiä istuttamalla. Järjestökommentti:, jos harvennus kohdennetaan kevyenä välikerroksen puustoon, ei vanhempaan valtapuustoon. Asukastietojen mukaan kuviolla on ilmeisesti jo kaadettu puita joulukuusssa 2010 (ennen vastinetta ja lautakunnan hyväksymistä). Kuvio 103. Millaista maisemanhoitoa kuviolla on tarkoitus harjoittaa? Lähinnä tarvetta on pienpuuston hoidolle. Yksi turhan lähellä käytettyä reittiä seisova koivupökkelö olisi perusteltua kaataa maalahopuuksi. Puiston keskiosan aikanaan ojitettu, ulkoiluteiden halkoma notkelma, jonka keskellä nurmikenttä/aukio. Puusto on melko samankaltaista kuin ympäröivillä rinteilläkin, mutta tässä järeiden mäntyjen lisäksi on ympäristöä runsaammin säästynyt kookkaita koivuja ja kuusia sekä kosteimmassa osassa tervaleppiä. Järeän puuston lomassa on useampi jakso sekalaista nuorempaa lehtipuustoa, sekä tiheää vesakkoa ja pensaikkoa, jossa haavan ja pihlajan lisäksi mm. vaahteraa, vuorijalavaa ja lehtopensaita. Tavoitteena on järeiden mäntyjen lomaan kehittyvä, kerroksellinen lehtipuuvaltainen sekametsä. Toimenpiteenä maisemanhoito ja pienpuustonhoito. Poistetaan vaaralliset puut, harvennetaan tiheimmät puustoryhmät. Tervalepät säästetään. Pienpuustonhoidossa suositaan jaloja lehtipuita ja pensaita. Järjestökommentti: Tälläkin kuviolla on ilmeisesti (varmistamaton asukastieto) toteutettu hakkuita jo joulukuussa 2010 ennen järjestöille annettua vastinetta sekä aluesuunnitelman lautakuntakäsittelyä. Hakkuussa on poistettu niin vaarallisia kuin muitakin vanhempia puita. Pienpuuston hoidon lisäksi kuviolla ei tulevalla suunnittelukaudella liene tarvetta muille toimenpiteille. Kuvio 104. Kuivuustuhoja kärsinyt kitumaan kalliomännikkö, jossa on järeitä mäntykeloja näkyvästi. Liittyy muihin vastaaviin ja suurelta osin edustavampiin kalliometsiin, jotka jäävät suunnittelualueen ulkopuolelle. Kuvion voisi mäntykelojen (ja lähialueiden arvometsäkuvioiden vuoksi) perusteella esittää arvometsäksi (C5). Kulunut, lähes avoin, ulkoiluteiden ympäröimä kallio (0,24 ha) urheilukentän ja leikkipuiston välissä. Vähäinen kalliomännikkö pääosin kuollut kuivuuteen. Keskiosan pienessä notkossa pari elossa olevaa ikimäntyä ja kallion reunoilla muutamia mäntyjä ja pihlajavaltaista vesakkoa. Tavoitteena on luonnonmukainen kallioalue. Tämä kallio ei kuitenkaan ole millään tavalla luokiteltavissa arvometsäksi. Vastaavaa, mutta huomattavasti luonnontilaisempaa kallioaluetta on viereisessä keskuspuistossa kymmeniä hehtaareja. Mainitut lähimmät arvometsäkuviot ovat parinsadan metrin päässä, laajan, avoimen leikkipuiston eteläpuolella ja ne ovat luonteeltaan täysin erilaista, rehevää ja kosteaa luontotyyppiä. Järjestökommentti: Järjestömuotoilu on ollut epätäsmällinen eli sillä on viitattu kuvion lähellä, mutta Reijolan suunnittelualueen ulkopuolella sijaitseviin arvokkaisiin kalliometsiin (ei Reijolan "virallisiin" arvometsäkuvioihin), joita se luonteeltaan samankaltaisena hyvin täydentäisi. Kuvio 104 on edelleen laskettavissa osaksi Keskuspuiston laajinta vanha- ja runsaslahopuustoisten kalliometsien keskittymää, joka sijaitsee pieneltä osin Reijolan suunnittelualueella. Kaikki tämän merkittävän luontoalueen luontoarvoja omaavat kuviot tulisi merkitä arvometsiksi. Kuvio 105. Tarvetta on lähinnä pienpuuston hoidolla. Toimenpiteellä on kiire itäosan reittien varsilla, jossa näkyvyys risteyksissä turhan heikko. Kaavailtu toimenpide on pitkälti samansuuntainen. Kivikkoinen, ulkoiluteiden ja leikkipuiston reunaan rajautuva kallioalueen reunus. Järeä ikimännikkö, jonka lomassa sekä vanhempaa/keski-ikäistä, että nuorta koivua ja haapaa sekä paikoin pihlajaa ja raitaa. Alla runsaasti pihlajavaltaista vesakkoa, vaahteraa ja pensaikkoa mm. isotuomipihlajaa. Kuviolla vielä jonkin verran pystykuivia puita, vaikka niitä on jo aiemmin poistettu. Tavoitteena avaran maisemamännikön alla kehittyvä kerroksellinen sekametsä. Toimenpiteenä maisemanhoito ja pienpuustonhoito. Poistetaan mahdolliset vaaralliset puut, harvennetaan tiheimmät lehtipuuryhmät, säästetään pienpuustonhoidossa kehityskelpoisia taimia, näyttävimpiä pihlajia, jaloja lehtipuita ja pensaita. Järjestökommentti: Toimenpide on ilmeisesti (varmistamaton asukastieto) jo toteutettu joulukuun 2010 aikana ainakin vaarallisten puiden tai sellaisiksi arvioitujen puiden poiston osalta. Kuvio 108. Jo nyt melko harvapuustoinen kuvio, joten esitetty harvennus ei tarpeen. Kuviolla on muutamia kelottuneita mäntyjä, jotka voidaan sijainnin takia säilyttää myös pystypuina. Pohjoisreunaltaan leikkipuiston alueeksi vaihettuva kallioiden välinen notkelma, joka jatkuu ulkoilutien eteläpuolella kapeana, polkuun rajautuvana kallionreunuksena. Järeä, vanha kalliomännikkö, jonka lomassa nuorempia mäntyjä ja vaihtelevasti koivuja, haapoja sekä muutama kookkaampi vaahtera ja pihlaja. Alla nuorempaa lehtipuustoa ja pihlajavaltaista vesakkoa. Tiheähkö männikkö on vanhaa, mutta vielä hyväkuntoista.
Tavoitteena on elinvoimainen kallioisen alueen männikkö, jonka lomaan kehittyy lehtipuustoa. Toimenpiteenä Tiettyihin puustoryhmiin kohdistuva harvennus ja pienpuustonhoito parhaat taimet, jalot lehtipuut ja pensaat säästäen. Järjestökommentti: Mitä ovat nämä "tietyt puustoryhmät", joihin kohdistuu harvennustarvetta? Kuvio 117. Kuivuustuhokallio, jossa on mukavasti vanhoja kelottuvia mäntyjä. Runsaan mäntylahopuuston takia kuvio on perusteltua siirtää arvometsien (C5) hoitoluokkaan. Keskuspuiston puolelle jatkuva, tasainen, kulunut, ulkoiluteiden halkoma ja pääosin avoin kallioalue. Tässä lisäksi kadun, asutuksen ja hoidetun nurmikkoalueen tuntumassa. Tavoitteena luonnonmukainen kallioalue. Alue ei kuitenkaan ole arvometsää. Arvometsäkallioita sen sijaan löytynee viereisestä keskuspuistosta. Järjestökommentti: Kuvio 117 on edelleen laskettavissa osaksi Keskuspuiston laajinta ja pelkän pinta-alansa sekä edustavuutensa vuoksi erittäin arvokasta vanha- ja runsaslahopuustoisten kalliometsien keskittymää, joka sijaitsee pieneltä osin Reijolan suunnittelualueella. Kuvion merkitseminen arvometsäksi (C5) olisi siten perusteltua. Kuvio 118. Millaista maisemanhoitoa kuviolla on tarkoitus harjoittaa? Lähinnä tarvetta on reittien varsien pienelle avaamiselle. Kuivuustuhoalue kallionrinteen notkelmassa rajautuen parkkipaikkaan ja maanalaisiin tiloihin vievän tien ja kallioleikkauksen reunaan. Keskuspuistoon vievä ulkoilutie alkaa tästä ja kulkee kuvion halki. Hoitamattoman oloinen alue, kalliomännikkö on suurimmaksi osaksi pystyyn kuollutta, samoin nuoremmat koivut ja haavat. Alle kehittyvä pihlajavaltainen vesakkokin kuolee paikoin kuivuuteen. Osa alueesta on heinittyvää ja ketomaista. Paikoin nuorta vaahteraa, tuomia, puutarhapensaita ja jopa yksittäisiä omenapuita. Tavoitteena on puoliavoin, maisemallinen ketorinne, jolla yksittäispuita, puuryhmiä, pensaita ja muutamia keloja. Toimenpiteinä maisemanhoito, pienpuustonhoito ja heinittyvän alueen säännöllinen niitto. Poistetaan kuollutta puustoa, säästetään maapuita ja näyttävimpiä keloja. Pienpuustonhoidossa säästetään elinkelpoiset taimiryhmät, jalot lehtipuut, omenapuut ja pensaat. Järjestökommentti: Puustoltaan ja kasvillisuudeltaan hyvin monipuolinen (osin lehtoa) kuvio sopisi sijaintinsa (parkkipaikan ja varsinaisen keskuspuiston väli) vuoksi kehitettäväksi parkkipaikan reunoja ja ulkoilureitin vartta lukuun ottamatta luonnontilaisena. Mikäli kuviota hoidetaan yllä kuvatulla tavalla, tulisi kaikki poistettava järeämpi puusto säilyttää lahopuuna. Katso myös Pdf: Luonnonhoitoryhmän ympäristöjärjestöasiantuntijoiden kommentit ja kehitysehdotukset liittyen Reijolan ja Lauttasaaren aluesuunnitelmaluonnoksiin