EMAKOT, PORSAAT JA LIHASIAT SIKOJEN RUOKINTAOPAS TAVOITTEENA TERVEET ELÄIMET JA HYVÄ TULOS

2013 EMAKOT, PORSAAT JA LIHASIAT SIKOJEN RUOKINTAOPAS TAVOITTEENA TERVEET ELÄIMET JA HYVÄ TULOS

RUOKINNAN RAISIOSTA AMMAT TITAITOA 2

OIKEA RUOKINTA TUO TEHOKKUUTTA SISÄLLYS Siitoseläinten ruokinta Ensikosta pitkäikäinen emakko...5 Siitoskarjusta laadukasta siemennestettä...6 Emakoiden ruokinta Tiineysajan ruokinta...9 Viikko ennen porsimista...10 Imetysajan ruokinta...13 Ruokinta vieroituksen jälkeen...14 Emakoiden ruokintaohjelmat...17 Porsaiden ruokinta Porsaan hyvä alku...19 Riittävästi maitoa ensimmäisillä viikoilla...20 Lisäravinto parantaa porsaan kasvua...23 Haasteena syöntiin lähtö...24 Porsaiden ruokintaohjelmat...27 Lihasikojen ruokinta Lihasikojen kasvu...28 Syöntikyky ratkaisee ruokinnan...31 Energiaruokinnalla lyhyempi kasvatusaika...32 Oikea valkuaisruokinta takaa parhaan kasvun...35 Rehuhyötysuhde kuvaa tehokkuutta...36 Lihasian ruokinta...39 Kasvatus sukupuolet erillään...40 Yleistä Hyvinvoiva eläin tuottaa parhaiten...43 Sika tarvitsee puhdasta vettä...44 Ruokinta vaikuttaa ympäristöpäästöihin...47 Sikatilojen tuotannon suunnittelu on entistä tärkeämpää. Raaka-aineiden kansainvälinen hinnannousu luo paineita myös suomalaiseen sianlihantuotantoon. Rehut ovat iso kustannuserä, joten laatuun ja tilalle sopivan ruokintaohjelman valintaan kannattaa panostaa. Olemme päivittäneet sikojen ruokintaoppaan. Löydät oppaasta paljon tietoa ja vinkkejä tilasi ruokintaratkaisujen pohdintaan. Oikea ruokinta ja hyvä hoito ovat keskeisiä tehokkaan tuotannon tekijöitä niin emakoiden, porsaiden kuin lihasikojen kasvattamisessa. Kotimainen ruokaketju on merkittävä asia. Asiakkaat ja Raisioagro menestyvät yhdessä, ja me haluamme huolehtia kumppaneistamme. Asiakkaanamme saatavillasi on aina uusinta tietoa, korkealaatuisia rehuja sekä muita tuotantopanoksia ja -tarvikkeita. Lisäksi saat ammattitaitoista neuvontaa ruokinnan suunnitteluun ja kotoisen viljan analysointiin. Oletko jo tutustunut Raisioagron verkkokauppaan? Voit tilata sieltä kätevästi mm. rehut, siemenet, kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet. Pyydä käyttäjätunnus asiakkuusvastaavaltasi ja astu osoitteeseen shop.raisioagro.com. Ota kaupassakäynti tavaksi, saat tuotteet aina edullisempaan hintaan. Voit kääntyä asiakkuusvastaaviesi puoleen kaikissa tilasi asioissa. Olemme palveluksessasi! Lisätietoja: Päivi Volanto sianrehujen kehityspäällikkö puh. 050 363 6596 paivi.volanto@raisio.com Paavo Viitanen tuotantoneuvoja puh. 040 869 6085 paavo.viitanen@raisio.com 3

MALTILLINEN KASVUNOPEUS PARANTAA ELÄIMEN KESTÄVYYTTÄ 4

SIITOSELÄIMET ENSIKOSTA PITKÄIKÄINEN EMAKKO Ensikon kasvatus tähtää kestäväjalkaiseen emakkoon, joka tuottaa monta pahnuetta. Ensikko alkaa tuottaa vasta kolmannen porsimiskerran jälkeen, kun syntyneiden porsaiden määrä kasvaa. Jos kerran tai kaksi kertaa porsineiden emakoiden poistoprosentti on suuri, uudiseläinten tarve kasvaa. Ensipahnueiden runsas määrä pienentää tilan porsastuotantotuloksia, koska ensikoiden pahnuekoko ja vieroitettujen porsaiden määrä on pienempi kuin vanhemmilla emakoilla. Kasvunopeus vaikuttaa kestävyyteen Jalat ovat usein emakon heikko kohta ja yleinen poiston syy. Ensikon liian nopea kasvuvauhti aiheuttaa usein jalkaheikkoutta myöhemmässä elämänvaiheessa, mikä on todettu myös Raisioagron ja MTT:n yhteistyötutkimuksessa. Kun ensikoiden kasvua hidastettiin, saatiin pahnueita kasvatettua enemmän. Neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana kehittyvät lisääntymiselimet ja kohtu. Siksi kasvun rajoittaminen on syytä aloittaa vasta elopainon ollessa 45 50 kg. Kasvun hillitsemiseksi rehunantoa rajoitetaan, ja korkeimmillaan määrä on 2,8 ry/pv. Rehun alhaisempi lysiinipitoisuus edistää silavan kasvua. Rehun pitää olla täyttävää, jotta ensikot tuntisivat itsensä kylläisiksi eivätkä purisi toistensa häntiä. Maltillinen suomalaisen ensikon päiväkasvu on noin 750 800 g, kun paino on 30 150 kg. Siemennys sopivassa painossa Rajoitettu ruokinta vaatii kiihotusruokintaa, jotta irtoavien munasolujen määrä olisi yhtä suuri kuin runsaasti ruokituilla eläimillä. Kiihotusruokinta aloitetaan 10 14 päivää ennen toista kiimaa erityisellä kiihotus- tai porsasrehulla. Ensikko siemennetään 230 250 päivän iässä 140 160-kiloisena. Tällöin ensikko on ensimmäistä kertaa porsiessaan noin vuoden ikäinen. Kun siemennys tehdään toiseen tai kolmanteen kiimaan, ensikon kestävyys paranee ja ensipahnue on suurempi. Käytännössä selkäsilavaa olisi hyvä olla porsimishetkellä noin 16 18 mm. Ensikon maidontuotanto on miltei samansuuruinen kuin vanhemmalla emakolla, mutta syöntikyky on heikompi. Ensikko menettää helposti painoaan, joten se saa olla porsimishetkellä hieman tuhdimpi kuin useamman kerran porsinut emakko. Liian lihavaksi ensikkoa ei saa kasvattaa, koska silloin syönti imetyskaudella pienenee ja eläimen kunto huononee helposti. Sopiva kuntoluokka porsiessa on 4. Välisiirron kautta karjulle Ensikoiden kasvatustilassa ei saa olla karjua, jotta kiima näkyisi vahvasti haluttuna aikana. Loppukasvatusaikana eläinten siirtelyä on vältettävä, jotta ne eivät tulisi kiimaan ennen siemennykseen siirtoa. Ensikoiden pitää olla vähintään 7,5 kuukauden ikäisiä, ennen kuin karju tuodaan niiden lähelle. Siemennykseen siirrot kannattaa tehdä ns. välisiirron kautta aina kun mahdollista. Noin 4 viikkoa ennen haluttua siemennystä eläimet on siirrettävä toiseen osastoon, josta ensikot siirretään edelleen siemennysosastoon noin kolmen viikon kuluttua. Karjua näytetään ensikoille vasta siemennysosastossa. Toinen tapa on merkitä kiimat muistiin välisiirtokarsinassa ja siirtää eläin siemennykseen noin 2 viikkoa kiimasta. 5

SIITOSELÄIMET SIITOSKARJUSTA LAADUKASTA SIEMENNESTETTÄ Karjun siemennesteen laatu on erittäin tärkeä taloudellinen tekijä porsastuotannon kannalta. Poistojen yleisimmät syyt liittyvät siemennesteen laatuun sekä karjun ikään, terveyteen ja libidoon. Sperman laatuun vaikuttavat astutustiheys, lämpöstressi ja ruokinta. Kasvatuskaudella karjua kannattaa ruokkia kuten ensikkoa. Tavoitteena on kestäväluinen karju, joka liikkuu sujuvasti. Jos kasvuvauhti on liian nopea, liikuntaongelmien riski nousee. Alle 50-kiloiselle karjulle sopii lihasikojen alkukasvatusrehu. Testaukseen asti voidaan antaa erityisesti siitossioille tarkoitettua rehua. Karjut testataan noin 100 kilon painoisena ja jalkavikaiset poistetaan. Tämän jälkeen karjulle annetaan tiineysrehua kivennäisvalmisteen kera. Kun elopaino on 150 kg, tiineysrehun ohella annetaan samaa erikoisrehua, jota annetaan emakoiden kiihotukseen. Tämä parantaa siemenen laatua ja määrää. Sopiva kuntoluokka Täyskasvuisen karjun ruokinnan tavoitteena on pitää eläin sopivassa, kuntoluokkaa 3 vastaavassa kunnossa. Sopiva rehumäärä on 3,0 3,3 kg/pv riippuen karjun painosta ja rehun energiamäärästä. Lihava karju tulee laiskaksi ja jalkaviat lisääntyvät; laihan karjun siittiöiden tuotanto laskee. Esteetön vedensaanti on tärkeää, koska karjun tulisi juoda 6 8 litraa päivässä. Karju tarvitsee myös liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Karsinan pitää olla tarpeeksi suuri, kooltaan noin 8 m 2. Hyvä keino saada karju liikkeelle on sijoittaa vesipiste ja ruokakaukalo vastakkaisille seinille. Sukukypsäksi 6 8 kk:n iässä Runsas ruokinta aikaistaa sukukypsyysikää ja niukka ruokinta vaikuttaa päinvastaisesti. Siittiöiden muodos- tus alkaa jo neljän kuukauden iässä, mutta sperman laatu on alussa vielä heikko. Karjun saavuttaessa 24 29 kuukauden iän sen siemennesteen ja siittiöiden määrä on noussut huipputasolle. Nuoren karjun astutuksien määrän tulee olla pienempi kuin vanhemmalla karjulla. Astutusten määrää viikossa lisätään iän myötä. Jos ympäristön lämpötila nousee korkealle esimerkiksi kesällä, siemenen laatu heikkenee. Lämpöstressin vaikutuksia ei näe heti, vaan vasta 6 7 viikon päästä. Vuodenaika vaikuttaa karjun testosteronin määrään: se kasvaa asteittain päivänvalon vähetessä. Lämpöstressi ja matala testosteronimäärä voivat selittää alentuneen siemennesteen määrän ja laadun kesäkuukausina. YLI 150-KILOISEN KARJUN RUOKINTA Paino, kg Ikä, kk Tavoitekasvu, Raisioagron Raisioagron g/pv tiineysrehua, kiihotusrehua, kg/pv kg/pv 150 9 500 2,2 0,5 200 12 400 2,3 0,5 250 16 300 2,4 0,5 300 22 200 2,4 0,5 350 29 100 2,5 0,5 400 46 50 2,6 0,5 Siitoskarjun ruokinta tähtää siemenen korkeaan laatuun ja määrään. SPERMAN LAATU HEIKKENEE, JOS KARJULTA OTETAAN LIIAN USEIN SIEMENNESTETTÄ Siemenen ottotiheys, Siemennesteen tilavuus, ml Siemennesteen pitoisuus, Siittiöiden kokonaismäärä/ Erinomaisesti liikkuvien kertaa viikossa siittiötä x 10 6 /ml karju/vk, siittiötä x 10 9 siitiöiden määrä, % 1 256 289 70 78,00 2 258 276 133 77,58 3 220 240 154 75,64 7 198 153 206 70,17 Lähde: R. Frangez ym., 2005. 6

TAVOITTEENA KESTÄVÄLUINEN KARJU, JOKA LIIKKUU SUJUVASTI 7

TAVOITTEENA PITKÄIKÄINEN EMAKKO JA SUURET, ELINVOIMAISET PAHNUEET 8

EMAKOT: TIINEYS TIINEYSAJAN RUOKINTA Nykyajan emakon ruokintaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota koko tuotantokierron ajan. Emakot ovat muuttuneet paljon kymmenessä vuodessa. Suurin muutos on tapahtunut tuottavuudessa: porsaita syntyy enemmän, pahnueiden paino on suurempi ja emakoiden maitotuotos on korkeampi kuin ennen. Emakoiden koko on kasvanut, ja lihas- ja rasvakudoksen suhde on muuttunut. Emakko kunnostetaan tiineyskaudella Emakon tiineysaika kestää 113 115 päivää. Tänä aikana emakko on saatava sopivaan kuntoon seuraavaa imetyskautta varten. Emakon on saatava tarpeeksi rehua oman painonsa lisäykseen sekä sikiöiden ja maitorauhasten kehittymiseen ilman, että sen rehunsyönti imetyskaudella heikkenee. Tiineyskauden rehumäärää on rajoitettava, jotta emakko ei liho liikaa. Tiineyskauden ruokinnan tavoitteena on varmistaa elävänä syntyvien porsaiden riittävä määrä sekä porsaiden korkea syntymäpaino ja elinvoimaisuus. Lisäksi tiineysaikana luodaan edellytykset onnistuneelle imetyskaudelle. Tätä edesauttavat emakon painon lisääminen ja riittävä silavan muodostus. Alkuvaiheessa lisää painoa Siemennyksen jälkeen emakoille on syytä antaa reilusti rehua, jotta negatiivinen energiatasapaino muuttuisi nopeasti positiiviseksi. Tavoitteena on nostaa nopeasti emakon painoa, jotta alkioiden kehitys olisi turvattu. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että ensikoiden runsas rehumäärä vaikuttaa negatiivisesti alkioiden selviytymiseen ja seuraavaan pahnuekokoon. Ensimmäiset 3 5 päivää ovat kaikkein kriittisimmät: silloin rehuannos kannattaa pitää maltillisena. Ensimmäisenä kuukautena siemennyksen jälkeen emakko pyritään kunnostamaan sopivaan kuntoluokkaan. Tässä vaiheessa kunnostus onnistuu parhaiten, koska emakoita voidaan ruokkia yksilöllisesti ryhmittämällä samankuntoiset laihat ja normaalit emakot samalle venttiilille ja antamalla rehua kunnon mukaan. Emakoiden sopiva kuntoluokka porsiessa on 3,5. Pihatossa tai ryhmäkarsinassa olevien emakoiden ja ensikoiden kuntoluokka saa olla 4. Sopivan kunnon ylläpitoa Tiineyden keskivaiheilla rehua ei kulu nimeksikään sikiöiden kasvuun, vaan suurin osa rehun energiasta kuluu emakon ylläpitoon. Ylläpitoenergian tarvetta nostavat emakon paino sen vanhetessa, liikkuminen pihatossa tai karsinassa ja mahdollinen stressi. Jos emakko ei ole kuntoutunut tarpeeksi ensimmäisen tiineyskuukauden aikana, sille annetaan edelleen runsaammin rehua. Lihomista on vältettävä, koska lihavat emakot syövät vähemmän imetyskaudella. Lihavuus myös hidastaa ja vaikeuttaa porsimista, heikentää maitorauhasten kehittymistä ja vähentää maidon erittymistä. Suurempi rehuannos lopputiineydessä Tiineysajan viimeisellä kolmanneksella sikiöiden ja maitorauhasten kasvu kiihtyy. Jos emakko ei saa tarpeeksi rehua, se ottaa tarvitsemansa ravintoaineet omista kudoksistaan ja laihtuu, koska emakko turvaa ensisijaisesti sikiöiden kasvun. Tavallisesti rehuannosta nostetaan tiineyskauden viimeisillä viikoilla, mutta tässäkin vaiheessa emakon kunto ratkaisee rehuannoksen koon. Liian suuri rehumäärä tiineyskauden lopulla lisää MMA-riskiä. 9

EMAKOT: PORSIMINEN VIIKKO ENNEN PORSIMISTA Emakon rehu vaihdetaan imetyskauden energiapitoiseen rehuun 5 7 päivää ennen porsimista, jotta emakko tottuu uuden rehun makuun. Äkillinen rehunvaihto porsimisen aikaan saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta juuri silloin, kun rehuannosta pitäisi alkaa nostaa. Emakko siirretään pestyyn ja desinfioituun porsimistilaan hyvissä ajoin ennen porsimista, jotta se kotiutuisi uuteen ympäristöön. Monissa maissa emakot pestään ennen siirtoa hygienian parantamiseksi. Vähemmän rehua, enemmän vettä Porsimisen helpottamiseksi rehumäärä kannattaa laskea 2,0 2,5 kiloon muutamana päivänä ennen porsimista. Niukempi rehumäärä ehkäisee myös maitokuumetta ja utarepöhöä. Rehuannosta ei saa pienentää liikaa, sillä turhan niukka rehumäärä aiheuttaa ummetusta. Tiineys- ja imetyskauden rehujen raaka-ainesisällön linkittäminen toisiinsa vähentää ummetusta. Hyvä tapa on antaa emakolle pari kertaa päivässä lisävettä 2 3 päivänä ennen porsimista ja sen jälkeen. Lisävedenanto pehmentää sontaa ja edesauttaa maidon muodostusta. Hormonaaliset muutokset, sikiöiden lisääntynyt paino, liikunnan puute ja rehumuutokset aiheuttavat stressiä, joka voi ilmetä ruoansulatuksen hidastumisena ja ummetuksena. Sonnan koostumusta voi pehmentää antamalla kuitupitoista erikoisrehua tai karkearehua. Lisäksi kuitu nopeuttaa ruoansulatusta ja lisää ulostemäärää. Oljen anto tyydyttää emakon pesäntekoviettiä. Nopea porsiminen on eduksi Porsimisen lähestyessä emakko käy rauhattomaksi, sen vulva turpoaa ja utareista alkaa valua maitoa. Kaikkiaan porsimiseen kuluu aikaa 2 5 tuntia. Porsimista täytyy seurata koko ajan, jotta ongelmatilanteisiin pystytään reagoimaan heti. Kun emakko synnyttää nopeasti, kuolleina syntyneiden määrä jää vähäiseksi. Porsaat ovat myös tarmokkaita ja ne imevät varmemmin ternimaitoa. Porsimisen jälkeen emakot tulisi saada pian ylös juomaan vettä. Samalla voi mitata emakon lämpötilan pikamittarilla ja varmistua, ettei emakolla ole kuumetta. % TERNIMAIDON MUUTTUMINEN MAIDOKSI 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 0 h 3 h 6 h 9 h 12 h 24 h 2 pv 3 pv 7 pv 14 pv 21 pv 28 pv Valkuais-% Rasva-% Laktoosi-% 10

NOPEA PORSI MINEN TURVAA PAHN UEEN ELINVOIMAISU UDEN 11

ENERGIAPITOINEN IMETYSREHU PARANTAA PORSAIDEN KASVUA 12

EMAKOT: IMETYS IMETYSAJAN RUOKINTA Maidon muodostus vaatii energiaa, joten emakon rehuannosta on nostettava ripeästi porsimisen jälkeen. Maitotuotokseen vaikuttavat lisäksi vedensaanti, porsimiskerta, pahnuekoko, porsaiden elinvoimaisuus ja imetystiheys. Emakon erittämä maitomäärä on noin 3 4 litraa päivässä heti porsimisen jälkeen. Maitotuotos nousee huippuunsa, yli 10 litraan päivässä, parin viikon kuluessa. Tavallisesti rehuannosta nostetaan noin 0,5 kg päivässä emakon ruokahalua seuraten. Ensikoilla rehumäärää nostetaan maltillisemmin, koska niiden syöntikyky on noin 20 25 % heikompi kuin vanhemmilla emakoilla. Kaukalon on oltava tyhjä ennen uuden rehun lisäämistä. Viikon päästä porsimisesta emakon tulisi syödä noin 5 6 kg päivässä. Vapaasti ruokittaessa emakko syö rehua noin 7 9 kg päivässä, kun maidontuotanto on huipussaan. Energiapitoinen imetysrehu parantaa porsaiden kasvua Imettävän emakon energiansaantia voidaan lisätä nostamalla rehun energiapitoisuutta. Kuorittu kaura, painava ohra, vehnä ja rasva ovat hyviä energialähteitä imetysrehussa. Energiapitoinen imetysrehu parantaa myös porsaiden kasvua. Rasvalisäys imetysrehussa nostaa maidon rasvapitoisuutta, jolloin porsaat saavat enemmän energiaa kasvuunsa ja vieroituspainot nousevat. Energiapitoinen rehu on erityisen tärkeää, kun imetysaika on pitkä. Runsas energia on eduksi myös kesäkuumalla, jolloin syöntimäärät ovat pieniä. Imetyskauden energiapitoinen rehu lisää maidon tuotantoa, vähentää emakon painon menetystä, laskee porsaskuolleisuutta ja parantaa seuraavan tuotantokauden tulosta. Laihtumista on vältettävä Kun emakolla on hyvä ruokahalu, se lypsää maitoa hyvin menettämättä liiaksi painoaan. Emakkoa ja erityisesti ensikkoa on vaikea saada syömään niin paljon, ettei energiavajetta syntyisi. Emakko ottaa puuttuvan energian omista kudoksistaan, mikä johtaa laihtumiseen. Emakon huomattava laihtuminen imetyskaudella pitkittää vieroituksen ja seuraavan kiiman välistä aikaa, alentaa irtoavien alkioiden määrää ja heikentää tiinehtyvyyttä. Lisäksi lisääntyneet alkioiden varhaiskuolemat pienentävät seuraavaa pahnuekokoa. Imetyskaudella kuntoluokka ei saisi pudota yhtä kuntoluokkaa enempää. Selkäsilavan mittaus on varmin tapa seurata emakon kuntoa. Valkuaisen tarve kasvaa imetyskaudella Emakon elimistöstä poistuu maidon mukana runsaasti valkuaista. Aminohappoja tarvitaan maidon muodostuksen lisäksi kudosten kasvuun ja ylläpitoon. Maidon proteiinin mukana poistuu jopa 70 % rehun aminohapoista. Lysiini on ensimmäinen maidontuotantoa rajoittava aminohappo. Sen tarve kasvaa maitomäärän noustessa. Tutkimuksissa emakon maidontuotanto on noussut huomattavasti, kun energialisäyksen ohella rehun lysiinipitoisuutta on nostettu. Prestarterin anto porsaille säästää emakkoa liialliselta laihtumiselta. Lisäksi hyvän makuinen ensirehu parantaa porsaiden kasvua ja valmistaa niitä vieroitukseen. Mitä suurempi pahnuekoko on, sitä suurempi hyöty lisärehusta on sekä emakolle että porsaille. 13

EMAKOT: VIEROITUS RUOKINTA VIEROITUKSEN JÄLKEEN Tavoitteena on saada emakot nopeasti vahvaan kiimaan, jolloin seuraavan pahnueen koko kasvaa ja porsaiden välinen painohajonta pienenee. Kiihotusruokinta on oleellinen osa emakon vieroituksen jälkeistä ruokintaa. Porsaiden vieroitus tapahtuu tavallisesti 4 viikon iässä, jolloin niiden ruoansulatus on kehittynyt tarpeeksi hyväksikäyttämään myös rehua eikä vain maitoa. Emakon seuraava pahnuekoko pienenee, jos vieroitus tapahtuu alle kolmen viikon iässä. Jos porsaat vieroitetaan kovin myöhään, emakko ja varsinkin ensikko menee helposti huonoon kuntoon. Nopea kunnostus on tärkeää Vieroitettaessa varsinkin ensimmäistä kertaa porsineet emakot ovat usein laihoja, joten kunnostaminen on aloitettava välittömästi. Perusrehu kunnostukseen on tiineysrehu, jota annetaan vapaasti. Lisäksi annetaan erityistä kiihotusrehua, joka vahvistaa kiimoja ja parantaa porsimisprosenttia. Jos vapaaruokinta ei ole mahdollista, tiineysrehun ohella emakoille annetaan yksilöllisesti porsasrehua ja kiihotusrehua. Kiihostusruokintaa jatketaan aina siemennykseen asti. Tiineysrehu hillitsee emakon maidontuotantoa paremmin kuin imetysrehu. Imemätön maito aiheuttaa paineennousun maitorauhasissa, minkä seurauksena emakon maidontuotanto pienenee nopeasti. Viikon kuluttua vieroituksesta utareet ovat palautuneet täysin lepotilaan. Oikein tehty vieroitusajan ruokinta: lisää insuliinin eritystä nopeuttaa kiimaan tuloa saa aikaan vahvemmat kiimat lisää irtoavien munasolujen määrää parantaa tiinehtyvyyttä pienentää syntyvien porsaiden painohajontaa. Tavallisesti emakko tulee kiimaan 3 7 päivän päästä vieroituksesta. Seisova kiima-aika on pidempi emakoilla, jotka tulevat nopeasti kiimaan vieroituksen jälkeen. Jos emakko ei tahdo tulla kiimaan, syynä voi olla kiiman alkaminen jo imetysaikana, hiljainen kiima tai emakon liiallinen laihtuminen imetyskaudella. Jos kiimaa ei esiinny viikon sisällä vieroituksesta, on siirryttävä tiineysajan rehuun ja annostukseen. Onnistunut siemennys Siemennyksessä on huomioitava hygienia ennen siemennystä. Käytettävän siemenen on oltava tuoretta. Siemennyspilli otetaan pois vasta, kun seisontarefleksi on ohi ja pilli löysä. Tuplaaminen tehdään varmuudeksi, jos vähänkin tuntuu siltä, että on tarvetta. Siemennysmerkintään voidaan käyttää ns. viikkomerkintää: 1. vk = sininen, 2. vk = punainen, 3. vk = vihreä, 1. vk = sininen jne. Lisäksi eläimen selkään voidaan merkitä viikonpäivä: ma = 1, ti = 2 jne. Väri kertoo, millä viikolla uusintakiimakontrolli on. Numero puolestaan kertoo viikonpäivän, jolloin edellinen siemennys on tehty. 14

KIIHOTUSRUOKINTA ON OLENNAINEN OSA VIEROITUKSEN JÄLKEISTÄ RUOKINTAA 15

VALITSE TILALLESI PARHAITEN SOPIVAT REHUT! 16

EMAKOT: RUOKINTAOHJELMAT EMAKOIDEN RUOKINTAOHJELMAT Tilojen tavoitteet ja vaatimukset ruokinnan suhteen vaihtelevat. Raisioagron emakoiden ruokintaohjelmat Potra ja Rento ottavat huomioon tilojen erilaiset tarpeet. Potra tähtää huipulle Emakoiden Potra-ruokintaohjelma sopii tiloille, jotka tähtäävät maksimaaliseen porsasmäärään emakkoa kohden vuodessa. Ruokintaohjelman huippulaatuiset rehut varmistavat imettävän emakon runsaan maidontuotannon, rehunsyönnin ja sonnan pehmeän koostumuksen porsimisen aikaan. Vieroituksen jälkeen emakko saadaan nopeasti vahvaan kiimaan, ja tiine emakko kuntoutuu ripeästi ja voi hyvin pienelläkin rehumäärällä. EMAKOIDEN POTRA-RUOKINTAOHJELMAN TAVOITTEENA ON: rehujen aminohappo-, kivennäis- ja vitamiinisisältö runsas ternimaidon- ja maidontuotanto sonnan koostumus nopea kuntoutuminen tiineyskaudella emakon hyvinvointi aikainen ja vahva kiima siitoseläimestä kasvaa kestävä emakko porsaiden elinvoimaisuus ja nopea kasvu ummetuksen välttäminen seuraavan pahnueen koko tiineyskaudella kylläisyyden tunne pienelläkin rehumäärällä porsimisprosentti nousee Rento ruokkii huolettomasti Emakoiden Rento-ruokintaohjelma on tarkoitettu tiloille, joiden emakot tuottavat vuodessa kohtuullisen määrän porsaita ja rehustus halutaan tehdä hyvälaatuisella imetys- ja tiineysrehulla. Rehujen ravintosisältö riittää turvaamaan emakoiden hyvän kunnon, koska pahnueiden koko on maltillinen. Tiineysrehusta imetysrehuun siirtyminen käy sujuvasti, sillä rehut on suunniteltu käytettäväksi peräkkäin. EMAKOIDEN RENTO-RUOKINTAOHJELMAN TAVOITTEENA ON: imetys- ja tiineysrehun samankaltaisuus hyvä rehunsyönti hyvä maidontuotanto rehujen ravintoainesisältö rehujen koostumus vaihto rehusta toiseen sujuu joustavasti emakon kunto ei laske liikaa imetyskaudella porsaiden hyvä vieroituspaino riittävä kohtuulliselle porsastuotannolle rehujen huokeampi kilohinta 17

TERNIMAITO ANTAA ENERGIAA JA VASTUSTUSKYKYÄ 18

PORSAAT: TERNIMAITO PORSAAN HYVÄ ALKU Ensimmäiset hetket syntymän jälkeen ovat kriittistä aikaa porsaan selviytymisen kannalta. Jatkossa emakon maidontuotanto on porsaan kasvua rajoittava tekijä. Kasvu paranee, jos porsaat saavat ensiluokkaisia rehuja jo imetyskaudella. Elintärkeä ensimmäinen vuorokausi Hapenpuute synnytyksen aikana, kylmettyminen ja ternimaidon vähäinen saanti aiheuttavat elinvoiman ehtymistä. Porsaan energiavarastot hupenevat nopeasti, jos porsas kärsii kylmyydestä syntymän jälkeen. Ternimaidosta porsas saa energiaa, jolloin se pystyy tuottamaan lämpöä. Riittävä lämpötila porsitusosastolla, porsaspesät, lämpölamput, lattialämmitys ja porsaiden nopea kuivuminen paitsi pienentävät porsaan lämmönhukkaa, myös lisäävät niiden elinvoimaa. Osittainen imetys varmistaa ternimaidon saannin. Porsaiden siirtelyä on vältettävä ensimmäisen vuorokauden aikana. Emakko tuottaa ternimaitoa keskimäärin 3,3 3,7 kg ensimmäisen vuorokauden aikana, vaihteluväli voi olla 1,5 5,5 kg. Pahnuekoko tai pahnueen paino eivät vaikuta ternimaidon määrään: mitä enemmän porsaita syntyy, sitä vähemmän ternimaitoa riittää yksittäiselle porsaalle. Elinvoimainen porsas saa enemmän ternimaitoa kuin heikko porsas. Ternimaito on luonnon oma rokote Jokaisen porsaan on saatava oman emänsä ternimaitoa ensimmäisen 24 elintunnin aikana. Porsailla on energiaa omasta takaa vain 35 40 % vuorokauden tarpeesta. Jotta porsaan energiatase ei olisi negatiivinen, sen on saatava 150 170 grammaa ternimaitoa syntymäpainokiloa kohti. Vastasyntyneellä porsaalla ei ole vastustuskykyä tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan. Ternimaidosta porsas saa elintärkeitä vasta-aineita, immunoglobuliineja, ja niiden määrä on ylimmillään heti syntymän jälkeen. Parhaiten vasta-aineet imeytyvät ensimmäisen vuorokauden aikana. Porsaan ruoansulatuskanava kehittyy nopeasti kahden viikon aikana syntymästä. Kehitys on erityisen nopeaa ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Ternimaidon sisältämät kasvutekijät ja hormonit stimuloivat ruoansulatuskanavan kehittymistä ja kypsymistä. 19

PORSAAT: IMETYS RIITTÄVÄSTI MAITOA ENSIMMÄISILLÄ VIIKOILLA Maito on porsaan ensisijainen ravinnonlähde imetyskaudella. Energiapitoisesta emakkorehusta hyötyvät sekä porsas että emakko: porsas kasvaa paremmin ja emakko laihtuu vähemmän. Porsas saa energiaa ternimaidon ja maidon sisältämästä rasvasta sekä maitosokerista. Maidon rasvapitoisuutta voidaan nostaa antamalla emakolle rehua, johon on lisätty rasvaa. Maidosta porsas saa myös välttämättömät kivennäisaineet ja vitamiinit. Emakon maidossa ei kuitenkaan ole tarpeeksi rautaa, joten rautalisä on välttämätön anemian ehkäisemiseksi. Tiheää imetystä Emakko pystyy kontrolloimaan maidon eritystään erittäin hyvin. Maitoa erittyy 10 20 sekuntia kerrallaan, ja porsaat saavat sitä keskimäärin kerran tunnissa. Vuorokaudessa imetyskertoja on normaalisti yli 24. Imetyskerrat harvenevat imetyskauden edetessä. Porsaan maidonsaantiin vaikuttaa emakon maitotuotoksen ohella se, mistä nisästä muodostuu porsaan nimikkonisä. Etummaiset ja keskimmäiset nisät erittävät maitoa takimmaisia nisiä enemmän. Emakon maidontuotanto saavuttaa huippunsa noin 2 3 viikon kuluttua porsimisesta, jonka jälkeen se pysyy kutakuinkin vakiona. Emakko lypsää maitoa parhaimmillaan jopa 14 kiloa päivässä, ja koko imetyskauden tuotos voi hipoa 350:tä kiloa. Lisäravinnon tarve kasvaa imetyskauden edetessä Porsituskertojen myötä emakon maitotuotos kasvaa, mutta samalla kasvaa myös pahnuekoko, joten yksittäisen porsaan saama maitomäärä pienenee. Pahnuekoon lisäksi maitotuotokseen vaikuttavat emakon rehunsyönti ja vedenjuonti sekä porsaiden imemistiheys ja elinvoimaisuus. Imetyskauden edetessä emakon maitomäärästä tulee kasvua rajoittava tekijä, eikä porsas pysty hyödyntämään kasvupotentiaaliaan maksimaalisesti. Jos emakolla on 10 kolmeviikkoista porsasta hoidettavanaan, sen täytyisi tuottaa päivässä 18 kg maitoa, jotta porsaiden energiatarve tulisi tyydytettyä. % PAHNUEKOON VAIKUTUS MAIDONTUOTANTOON 130 120 110 100 90 80 70 60 50 7 8 9 10 11 12 13 Porsaan kasvu imetyskaudella Maidontuotanto/porsas Pahnuekoko 300 250 200 150 100 50 Emakon maidontuotanto/pv Pahnuekoon kasvaessa maidon määrä porsasta kohden pienenee. Lähde: Huhn & Leiding, 2007. 0 g/pv 20

EMAKON MAITO- MÄÄRÄ EI RIITÄ TYYDYTTÄMÄÄN PORSAIDEN KASVU- POTENTIAALIA 21

PRESTARTER TOTUTTAA PORSAAT REHUNSYÖNTIIN 22

PORSAAT: PRESTARTER LISÄRAVINTO PARANTAA PORSAAN KASVUA Porsaille voi antaa prestarteria noin viikon ikäisestä alkaen, jos emakko tuottaa maitoa normaalisti. Jos maidontuotanto on niukkaa, annetaan porsaille aluksi maidonkorviketta ja myöhemmin erityisen siirtymärehun jälkeen prestarteria. Aluksi prestarteria annetaan vain hyppysellinen, koska tässä vaiheessa porsaat vasta uteliaisuuttaan maistelevat rehua. Porsaiden kasvaessa myös syöntihalukkuus kasvaa, ja syönnissä näkyy selvä harppaus ylöspäin kolme viikkoa syntymän jälkeen. Kun vieroitus tapahtuu neljän viikon iässä, 70 80 % prestarterin kokonaismäärästä kulutetaan viimeisellä viikolla ennen vieroitusta. On syytä muistaa, että porsaiden syömä rehumäärä vaihtelee paljon sekä pahnueiden välillä että pahnueen sisällä. Sulava ja maittava ensirehu Imevien porsaiden rehuissa pitää olla runsaasti energiaa ja valkuaista, jonka aminohappokoostumus on optimaalinen porsaan kehitykselle. Rehuihin valitaan hyvin sulavia raaka-aineita, koska muuten porsas ei hyödy rehusta. Rehun hyvä sulavuus lisää ravintoaineiden saantia ja maittavuus ruokahalua. Porsaat, jotka ovat saaneet rehua jo imetysaikana, kasvavat paremmin vieroituksen jälkeen kuin ne, joiden ruokintaan rehu ei ole kuulunut. Eniten lisärehusta hyötyvät pahnueen pohjimmaiset, joiden maidonsaanti on jäänyt vähäiseksi. Prestarterin edut Prestarter herättää porsaan entsyymituotannon sulattamaan kasviperäisiä raaka-aineita. Se lisää vähiten maitoa saavien pienten porsaiden ravinnonsaantia sekä parantaa porsaan kasvua ja vieroituspainoa. Lisäksi prestarter helpottaa porsaan elämää vieroituksen jälkeen, koska se tottuu syömään muutakin kuin maitoa. Ensirehun tavoiteltava kulutus imetyskaudella on n. 500 600 g rehua porsasta kohden. Jotta prestarter pysyisi raikkaana, sitä annetaan useita kertoja päivässä. Velliruokinta lisää syöntiä, mutta tällöin on huolehdittava erityisen hyvin hygieniasta. PORSAIDEN REHUNSYÖNTI KASVAA HUOMATTAVASTI KOLMEN VIIKON KULUTTUA SYNTYMÄSTÄ Syönti kokonaiskulutuksesta, % 60 50 40 30 20 10 0 3 6 11 14 12 14 18 18 21 21 24 24 28 Porsaan ikä, pv 31 48 Lähde: Kavanagh ym., 1995. 23

PORSAAT: VIEROITUS HAASTEENA SYÖNTIIN LÄHTÖ Vieroitus on porsaalle vaikeaa aikaa, jolloin kasvu väliaikaisesti heikkenee. On iso haaste saada juuri vieroitettu porsas syömään edes ylläpitoon tarvitsemansa energiamäärä. Kasvutaantuman syitä ovat ruoan muutos maidosta täyttävään kasviperäiseen rehuun, emosta erottaminen, uusiin lajitovereihin totutteleminen, ympäristön muutoksesta johtuva fyysinen stressi ja suolistossa tapahtuvat muutokset. Rehunsyönti kehittää suolistoa Ruoansulatuselimistö alkaa muuttua jo muutaman tunnin jälkeen vieroituksesta. Akuuttivaihe kestää noin 5 7 päivää. Usein pienet porsaat alkavat syödä nopeammin kuin isot porsaat. Kookkaat porsaat ovat emakon luona saaneet mahansa täyteen maidosta, eivätkä ne ole tottuneet syömään rehua. Tällaisilta porsailta voi viedä kymmeniä tunteja, ennen kuin ne koskevat rehuun. Jos porsas ei syö tai syö liian vähän, suolinukan kunto heikkenee ja suolisto vioittuu. Toksiinit ja bakteerit pääsevät helposti suolenseinämän läpi verenkiertoon aiheuttaen porsaan sairastumisen. Suolinukan kuntoon voidaan vaikuttaa edesauttamalla porsaan rehunsyöntiä. Kun porsas syö hyvin, sen suolinukka pysyy paremmassa kunnossa, ja rehun ravintoaineiden sulavuus ja imeytyminen paranevat. Kun porsas pystyy käyttämään rehun hyvin hyväkseen, sulamatonta ruokasulaa ei jää haitallisten bakteereiden, kuten ripulia aiheuttavan E. colin, ravinnoksi. Paljon energiaa, sopivasti valkuaista Koska porsaat syövät niukasti heti vieroituksen jälkeen, rehussa täytyy olla runsaasti energiaa. Rehun sisältämien raaka-aineiden on oltava hyvin sulavia, koska vieroitus alentaa porsaan kykyä käyttää rehua hyväksi. Rehun valkuais- ja aminohappopitoisuus mitoitetaan porsaan iän mukaan, joten vieroitusikä tulee huomioida rehua valittaessa. Muutama päivä vieroituksen jälkeen porsaille annetaan samaa rehua, jota ne ovat saaneet emakon luona. Jos välikasvattamossa on kuivaruokinta, porsaille kannattaa antaa lisäksi rehua puurona ensimmäisinä päivinä. Ruokintatarkkuus paranee, kun liemiruokinnalla oleville porsaille annetaan käsin tehtyä puuroa 3 4 päivänä vieroituksen jälkeen. Syönnin kehittymistä edesauttaa, että porsaat mahtuvat kaikki kerralla syömään eli ruoansaanti tehdään helpoksi. Tarkkaile syönnin kehitystä Ensimmäisinä päivinä porsaiden kuntoa on seurattava huolellisesti. Lommolla oleva maha on merkki syömättömyydestä. Huonosti syövät porsaat on hyvä kerätä omaan karsinaansa, ja antaa niille prestarteria kauemmin kuin muille. Myös sairaat porsaat kerätään omaan karsinaan ja ne lääkitään asianmukaisesti. Valojen päällä pitäminen ympäri vuorokauden muutamana päivänä vieroituksen jälkeen lisää syöntiä. Myös vaivaton vedensaanti varsinkin kuivaruokinnalla on tärkeää. Jos porsas saa liian vähän vettä, sen homeostaattinen tasapaino järkkyy, syönti vähenee ja rehun hyväksikäyttö huononee. Seurauksena on kunnon heikkeneminen. Ripuloivalle porsaalle vähäinen vedensaanti aiheuttaa nopeasti kuivumisen. Jos vieroitetuille porsaille annetaan liemirehua, liemen kuiva-ainepitoisuus on nostettava niin korkeaksi kuin mahdollista. Lisäksi haudonta-ajan tulee olla riittävä, jota vesi ehtii imeytyä rehuun. 24