INTEK Pohjois-Suomi Panamassa 29.1.-12.2.2009 Kymmenhenkinen matkaseurue Rovaniemeltä, Ivalosta, Sodankylästä ja Vaasasta teki matkan legendaarisen Panaman kanavan seuduille helmikuun alussa. Pakollisen kanavaristeilyn lisäksi matkalla ehdittiin tietysti myös latailla akkuja auringossa merenrannalla ja altailla sekä shoppailla Panama Cityssä ja lähikylien kaupoissa. Kaikkiaan kohde on loistava paikka auringon- palvojille, mutta myös paikallista oloista tai historiallisista kohteista kiinnostuneille löytyy ajanvietettä. Suurin miinuspuoli on pitkät lentomatkat. Menolento yhdellä välitankkauksella (Halifax, Kanada) kesti hieman yli 15 tuntia, paluulento samaa reittiä on yleensä ilmavirtauksista johtuen kuitenkin 1-2 tuntia joutuisampi. Hotel Decameronen ranta on lähes kilometrin mittainen ja pääosa uima-altaista sijoittuu rantaviivan tuntumaan Tukikohtana ryhmällä toimi Decameron-hotelli Costa Blancalla, Tyynenmeren rannalla keskisessä Panamassa. Viimeisen vuosikymmenen aikana rakennetulla hotellialueella on reilut tuhat huonetta päärakennuksissa meren äärellä ja huviloissa golf-kentän ympärillä. Hotelli on all-inclusive, joten matkailijoiden ei tarvinnut kärsiä nälkää tai janoa. Alueella on kolme vastaanottoa sekä useita rantabaareja ja ravintoloita. Lisäksi alueelta löytyy golf-kenttä, tenniskenttiä, disko, kasino ja esiintymisalue, jossa esitettiin jokaisena iltana näyttävä show. Hotellivieraiden käytössä on moottorittomia vesikulkuneuvoja ja lisämaksusta pääsee liitovarjoilemaan, kalastusretkille tai vesiskootterin ohjaimiin. Hotellialue oli silmiinpistävän siisti ja alueella työskentelevän henkilökunnan määrä on todella suuri. Suomalaisten lisäksi hotellivieraat olivat pääosin Kanadasta (lähinnä ranskankielisestä osasta maata) ja Kolumbiasta. Muita eurooppalaisia tai yhdysvaltalaisia hotellilla ei ollut vieraana käytännössä lainkaan. Lämpötila päiväsaikaan oli varjossa yli 30 celsiusta, mutta onneksi ajoittaiset pilvet vähän armahtivat kovimmalta paahteelta. Yöaikanakaan ei tarvinnut palella, kun lämpötila pysytteli vähintään +25 celsiuksen tasolla. Meriveden lämpö oli myös hyvin miellyttävä, lähenteli todennäköisesti 30 celsiusastetta. Matkan aikana Lapista kantautuneet tiedot runsaasta sataneen lumen määrästä saivat aurinkotuoleilla lojuvissa lomailijoissa aikaan lievää hilpeyttä...
Costa Blancan rannalla vasemmalta Kinnunen, Granroth, Viitala, Marttila ja Ylitörmänen Soukan Ilkan saalista kalustusretkeltä
Costa Blanca sijaitsee Tyynenmeren rannalla 120 kilometrin etäisyydellä lounaaseen pääkaupunki Panama Citystä. Lähistöllä on pieni Farallonin kylä ja lähin kaupunki on Penonome 40 kilometriä länteen Costa Blancalta. Seudulle oli rakenteilla uusia hotellikohteita eikä ihme, koska alue on aurinkoisinta seutua Panamassa. Ilmeisesti tästä syystä lähistölle ovat aikoinaan rakentaneet lomamajansa myös entinen diktaattori Noriega ja hänen kenraalikuntansa. Penonomen lähettyvillä vierailtiin aidossa sikaritehtaassa, jossa tehtiin sikareita hondurasilaispanamalaisesta tupakkasekoituksesta USA:n markkinoille ja muualle maailmaan kuubalaispanamalaisesta tupakkasekoituksesta. Tehtaassa oli mahdollisuus hankkia laatusikareita matkamuistoksi ja suurin osa ryhmästä käyttikin tilaisuutta hyväkseen. Penonomesta löytyi "viihtyisä" kahvio, jossa oli tarjolla todella kylmää juotavaa Sikarintekoa Penenomessa
kartta Panaman kanavasta (Lähde: Wikipedia) Panaman matkan kirkkain helmi on kaikille tietysti vierailu Panaman kanavalla. Kanavaliikenne on tiukasti säänneltyä ja huviretkeilijät pääsevät rahtialusten sekaan vain perjantaisin. Matkanjärjestäjän retkelle suunnattiinkin toisen lomaviikon alkaessa 6. helmikuuta Pan American Highwayta pitkin. Kyseinen nelikaistainen tieosuus ei antanut kovin hyvää kuvaa paikallisesta infra-osaamisesta, mutta autoilijoiden vauhtiin pomppuinen tienpinta ei juuri vaikutta- nut. Tie oli osittain betoni- ja osittain asfalttipäällysteinen, liittymätiheys erittäin suuri eikä meluvalleista oltu varmaan kuultukaan. Kevyen liikenteen intressejä ei juuri muuten ole huomioitu, mutta ylikulkusiltoja oli kuitenkin rakennettu varsin tiheään, tosin niiden käyttöaste näytti heikolta. Pan American Highway kulkee Alaskasta asti Panaman läpi lähelle Kolumbian rajaa.
Kanavaosuutta Gatunin tekojärveltä Tyyntämerta kohti Kanavaristeily aloitettiin Gatunin tekojärveltä, joka on 26 metriä merenpinnan yläpuolella. Risteily suuntautui Tyynenmeren puolelle Pedro Miguelin ja Mirafloresin sulkujen läpi. Mirafloresin ylempi sulku Kummallekin merelle päästään Gatunilta kolmen yhtä suuren sulun kautta. Kussakin sulussa on kaksi sulkuallasta rinnakkain, mikä mahdollistaa liikenteen molempiin suuntiin.
Mirafloresin ylempi sulku Panaman kanava on Panaman halki kulkeva kanava, joka avattiin liikenteelle v.1914. Kanava on 82 kilometriä pitkä ja yhdistää Tyynenmeren ja Atlantin toisiinsa. Kanava on tärkeä oikoreitti laivoille, jotka muuten joutuisivat kiertämään Etelä-Amerikan eteläkärjen ympäri 13 000 kilometrin matkan. Laivan kulku kanavassa kestää noin 9 tuntia. Kanavan rakennustyöt oli aloitettu ranskalaisten toimesta v. 1880, mutta kanava- Sulkuportin mekanismeja yhtiön mentyä konkurssiin yhdeksän vuoden kuluttua rakennustyöt keskeytyivät vuosiksi. Yhdysvaltalaiset ostivat hankkeen ranskalaisilta v. 1903 ja rakensivat kanavan valmiiksi 11 vuodessa. Kanavavyöhyke oli USA:n hallinnassa aina vuoteen 1999 asti, jolloin kanava luovutettiin Panamalle. Vuonna 2004 kanavassa kulki 14 035 alusta, mikä alkaa olla maksimi määrä nykyiselle kanavalle.
Kanavan käytöstä peritään maksua laivan uppouman mukaan. Suluilla suuria laivoja siirtelevien veturien käytöstä peritään maksu sen mukaan montako hinausvaijeria tarvitaan. Iso laiva saattaa tarvita 6 veturia ja 12 vaijeria. Lisäksi maksua peritään luotsista ja suurilla aluksilla lisäksi luotsialuksesta. Luotsi on pakollinen kanavalla liikuttaessa. Kanavan ylläpito nielee kuitenkin niin paljon rahaa, että mikään valtava rahasampo kanava ei Panamalle ole, mutta hyvin merkittävä etenkin työllisyyden kannalta. Vuonna 2006 on tehty päätös kanavan laajentamisesta tai oikeastaan suurelta osin kokonaan uuden kanavan tekemisestä nykyisen kanavaväylän länsipuolelle. Uuden kanavan on tarkoitus olla käytössä vuonna 2015 ja alustava budjetti koko työlle on 6,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Uusittu kanava tulee kaksinkertaistamaan kanavan kapasiteetin ja mahdollistaa nykyistä suurempien laivojen ajamisen kanavan läpi. Americas-silta Kanavan yli kulkee kaksi näyttävää siltaa Panama Cityssä, kanavan Tyynenmeren puoleisessa päässä. Vanhempi silloista eli Americas-silta (esp. Puente de las Américas, engl. Bridge of the Americas) rakennettiin vuonna 1962 ja se Centennial-silta maksoi 20 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Se oli ainoa Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa yhdistävä silta vuoteen 2004 asti, jolloin uudempi Vuosisadan silta (engl. Centennial bridge) valmistui muutaman kilometrin päähän.
Koko ryhmä juuri ostetuissa Panama-hatuissaan aukiolla Cityn vanhassa kaupungissa Pääkaupunki Panama Cityn silhuetista jäivät päällimmäisenä mieleen tornitalot, joita oli tekeillä koko ajan lisää. Kaupungissa kunnostettiin myös vanhoja rakennuksia vanhan kaupungin alueella sekä rakennettiin uutta tieverkostoa sataman ja keskustan välille. Liikenne kaupungissa oli latinalaiseen tyyliin erittäin kuritonta ja automäärään nähden ruuhkat olivat käsittämättömiä. Ruuhkat ja 120 kilometrin etäisyys Costa Blancalta karsivat erilliset pääkaupunkivierailut yhteen kertaan. Vierailulla saatiin kuitenkin käsitys Panama Cityn satama-alueesta, vanhasta kaupungista ja keskustasta kauppaliikkeineen. Ermo Koho Panaman entisen presidentin Pablo Arosemenan patsaalla
Aamupäivän ruuhkaa Panama Cityssä Vaikka kaksiviikkoinen matka hieman rasittikin pitkine lentomatkoineen, niin aivan kuin huomaamatta juttu ajoittain karkaili jo seuraavan matkan suunnitteluun. Aika tulee näyttämään mihin maailmankolkkaan pohjois-suomalaisten kevätretki suuntautuu vuonna 2011. Tupakoitsijoiden toiveissa olisi tällä kertaa kohde, missä tupakointi ei olisi niin rajoitettua kuin se yllättäen Panamassa oli. Ehkäpä ilmansuunta vaihtuu taas idän puolelle? Teksti: Ari Romakkaniemi, kanava-faktat Wikipediasta Kuvat: Jouko Vuorinen, Ermo Koho, Juhani Kivijärvi ja Harri Marttila