VALTIOLLINEN SIJOITUSRAHASTO

TAMPEREEN YLIOPISTO Talousieeiden laios VALTIOLLINEN SIJOITUSRAHASTO VENÄJÄN TALOUDEN PELASTUS? Kansanalousiede Pro Gradu -ukielma Joulukuu 2008 Ohjaaja: Jukka Pirilä Tuomo Huhanen

TIIVISTELMÄ Tampereen yliopiso Talousieeiden laios, kansanalousiede Tekijä: HUHTANEN, TUOMO Tukielman nimi: Valiollinen sijoiusrahaso Venäjän alouden pelasus? Pro gradu -ukielma: 80 sivua Aika: Joulukuu 2008 Avainsana: Valiollinen sijoiusrahaso, Hoellingin säänö, Harwickin säänö, resurssikirous, Hollannin-aui, Venäjä Tässä yössä on ukiu valiollisien sijoiusrahasojen nousua merkiäväksi oimijaksi kansainvälisillä finanssimarkkinoilla ja eriyisesi Venäjän sijoiusrahason merkiysä Venäjän aloudelle. Öljynuoajamaiden ja Aasian halpauoanoalouksien kasvava vaihoaseen ylijäämä ova paisuanee näiden alouksien ulkomaise reservivaranno hisoriallisen suuriksi. Nämä maa ova perusanee sijoiusrahasoja sijoiamaan yhä kasvavia reservivaranoja uoavammin kuin perineinen reservienhallina aiemmin. Tällä keskuspankkien sijoiuspoliiikan muuoksella on huomaavia vaikuuksia niin lokaalisi kuin globaalisikin. Poliiikanekijän on rahason oiminaapoja laaiessaan oeava huomioon mm. luonnonvarojen opimaalinen kaivana, finanssipoliiikka sekä alouden ulkoinen asapaino. Globaalisi sijoiuspoliiikan muuos ja rahasojen perusaminen ulee eriäin odennäköisesi vaikuamaan korkoasoon, valuuakursseihin sekä eri omaisuuserien arvosusasoihin. Valiollisen sijoiusrahasojen yheiskoko oli noin 3 300 miljardia dollaria vuoden 2007 lopussa. Vaikka valiollisen sijoiusrahasojen yheiskoko on noin 2 % pääomamarkinoisa, varallisuus on keskiyny niin, eä kymmenen suurina rahasoa hallinnoiva 85 % varoisa. Lähi-idän öljyvalio hallinnoiva 46 % varoisa. Suurin rahaso on arabiemiirikuna Abu Dhabilla. Rahason koko on 875 miljardia dollaria, noin 1/4 rahasojen yheenlaskeusa varallisuudesa. Yksi suurimmisa sijoiusrahasoisa on Venäjällä, jonka reservivarano on kasvanu vuoden 1998 kriisin jälkeen eriäin nopeasi. Venäjän valiollinen sijoiusrahaso peruseiin vuonna 2004 hallinnoimaan valion energiasekorila saauja verouloja. Rahasolla oli alunperin kaksi ehävää, vakaus- ja seriloinifunkio. Rahason avulla pysyään oisaala vakauamaan valion aloua siirämällä energiasekorin windfallulo suoraan rahasoon ohi valion budjein, ja oisaala seriloimaan alouden kasvu energian hinojen vaihelula. Energiaulo uova 2/3 Venäjän vieniuloisa, 1/3 BKT:sä ja noin puole valion budjeisa. Luonnonvara ova siis merkiävä osa Venäjän aloua. Vaikka Venäjällä on havaiavissa Hollannin-audin oireia, ise auia ei Venäjällä ole havaiu, koska oiree voiva olla seurausa myös luonnollisesa aloudellisesa kehiyksesä. Tauia on myös osiain pysyy ehkäisemään sijoiusrahason ansiosa.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ JA ONGELMAT... 3 2.1 LUONNONVAROJEN OPTIMAALINEN KÄYTTÖ... 4 2.1.1 Hoellingin säänö... 4 2.1.1.1 Arbiraasiyhälö... 5 2.1.1.2 Mallin kriiikki... 7 2.1.2 Harwickin säänö... 8 2.1.2.1 Harwickin säännön malli... 9 2.1.2.2 Mallin kriiikki... 12 2.2 LUONNONVARAISEN MAAN ONGELMAT... 13 2.2.1 Resurssikirous... 13 2.2.2 Hollannin-aui... 17 2.2.2.1 Hollannin-audin malli... 18 2.2.2.2 Mallin laajennukse... 23 2.3 ONKO SIJOITUSRAHASTO RATKAISU?... 24 3 VALTIOLLISET SIJOITUSRAHASTOT... 25 3.1 MÄÄRITELMÄ... 26 3.2 HISTORIA... 28 3.3. TÄRKEIMPIÄ SIJOITUSRAHASTOJA... 30 3.3.1 Kiinan valiollinen sijoiusrahaso CIC... 31 3.3.2 Norjan valiollinen eläkerahaso... 32 3.3.3 Persianlahden maiden yheisyöneuvoso GCC... 34 3.4 ROOLI TULEVAISUUDESSA... 36 3.5 SIJOITUSRAHASTOJEN KRITIIKKI... 39 3.5.1 Poliiise avoiee ja aloudellinen proekionismi... 39 3.5.2 Hallino ja vasuullisuus... 42 3.5.3 GAPP... 44 4 VENÄJÄ... 46 4.1 VENÄJÄN TALOUS NEUVOSTOLIITON HAJOAMISEN JÄLKEEN... 47 4.2 VENÄJÄN TALOUS JA ONGELMAT NYKYPÄIVÄNÄ... 50 4.3 VENÄJÄN VAKAUSRAHASTO... 54 4.3.1 Perusiedo... 55 4.3.2 Lähökohda hyödykerahasolle... 57 4.3.2.1 Luonnonvarojen käyö... 57 4.3.2.2 Rahason vaikuukse koimaassa... 59 4.3.2.3 Rahason vaikuukse globaalisi... 63 4.3.2.4 Liiallisen reservivarannon kusannukse... 65 4.3.3 Sijoiuspoliiikka... 67 4.3.4 Vaikuukse... 70 4.4 VENÄJÄN TALOUS TULEVAISUUDESSA... 72 5 LOPUKSI... 73 LÄHTEET... 75

[1] 1 JOHDANTO Globaali vaihoaseen epäasapaino ova puhuanee ekonomiseja viime vuosina. Yhälön oisella puolella on USA:n jakuvasi kasvava vaihoaseen alijäämä ja velkaanuminen, oisella raaka-aineiden, lähinnä öljyn, viejämaiden ja halpauoanomaiden, kuen Kiina ja Singapore, jakuvasi paisuva vaihoaseen ylijäämä (kuvio 1). 1000 800 600 400 mrd. $ 200 0-200 USA Eurooppa Aasia Öljynuoaja -400-600 -800-1000 1997 1999 2001 2003 2005 2007e KUVIO 1. Vaihoaseen globaali epäasapaino. (Kern 2007) Tässä murroksessa on nähävissä ilmiö, joa kusuaan myös globalisaaion kolmanneksi vaiheeksi. Varallisuus on siirymässä perineisisä rikkaisa länsimaisa kohi uusia alouksia idässä. Toisaala uude oimija globaaleilla markkinoilla ova julkisia oimijoia, kuen halliukse ja keskuspanki, kun globalisaaion edellisessä vaiheessa valokeilassa ova ollee monikansallise yhiö. Vaihoaseen ylijäämä on kasvaanu valioiden reservivara niin suuriksi, eä pelkän

[2] reservien hallinnan rinnalle on kehiely uudenlaisia, enisä uoavampia sijoiusmuooja, kuen valiollise sijoiusrahaso. Valiollise sijoiusrahaso eivä ole uusi ilmiö, ensimmäise rahaso peruseiin jo 50-luvulla. Viime vuosina kiinnosus niiä kohaan on kuienkin kasvanu, kun niisä on ullu yhä suurempia ja merkiävämpiä oimijoia finanssimarkkinoilla. Valiollisen sijoiusrahasojen yheiskoko oli noin 3 300 miljardia dollaria vuoden 2007 lopussa (kuvio 2). Se on noin 2 prosenia globaaleisa finanssimarkkinoisa. Pankkien vara 63,5 Maailman BKT 45,0 Osakemarkkina 42,0 Yksiyise velkapaperi 36,3 Julkise velkapaperi 23,4 Invesoinirahaso 21,0 Eläkerahaso Vakuuusy hiö 16,0 17,9 Reservivara Valiollise sijoiusrahaso 3,3 4,2 Hedge-rahaso Pääomasijoiusrahaso 0,7 1,9 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 KUVIO 2. Finanssimarkkinoiden kapialisaaio. (Kern 2007) 1 000 mrd. $ Määrä on kuienkin vahvasi keskiyny. Kymmenen suurina rahasoa hallinnoiva 85 % eli noin 2 800 miljardia yheenlaskeuisa varoisa. Lähi-idän öljyvalio hallinnoiva 46 % varoisa. Suurin rahaso on arabiemiirikuna Abu Dhabilla. Sen koko on 875 miljardia dollaria, neljännes rahasojen yheismääräsä. Yksi suurimmisa sijoiusrahasoisa on Venäjällä, joka on karuanu reservivaranoaan pääasiassa öljy- ja kaasuuloilla. Venäjän kehiys vuoden 1998 kriisin jälkeen on ollu huimaa. Tällä hekellä Venäjä on selväsi neovelaon maa, kun se vielä kymmenen vuoa sien oli käyännössä vararikossa. Venäjäsä on ullu yksi kansainvälisen alouden suurimmisa oimijoisa. Sen alous on ällä hekellä maailman 10. suurin, ja

[3] Venäjän virallinen avoie on olla maailman 5. suurin alous vuonna 2020 (BOFIT Online 2/2008). Sili Venäjällä on myös ongelmia. Korrupio, yksipuolinen alous, väesön ikäänyminen ja kroonisen korkea inflaaio ova haaseia, johon Venäjän äyyy vasaa pysyäkseen nopeasi kasvavana alouena. Tässä yössä arkasellaan valiollisia sijoiusrahasoja eriyisesi raaka-ainevalaisen alouksien näkökulmasa. Aluksi esiellään luonnonvarojen eoreeisesi opimaaliseen käyöön liiyvä kaksi kulmakiveä, Hoellingin ja Harwickin säännö, sekä arkasellaan luonnonvarojen käyöön liiyviä ongelmia, resurssikirousa, Hollanninauia sekä niiden mahdollisia rakaisuja. Kolmannessa luvussa esiellään viime vuosina suura huomioa saanee valiollise sijoiusrahaso, niiden synyhisoriaa, eri rahoiusläheiä ja niiä kohaan esieyä kriiikkiä. Luvussa esiellään myös ärkeimmisä sijoiusrahasoisa Kiinan valiollinen sijoiusrahaso, Norjan valiollinen eläkerahaso sekä Persianlahden maiden yheisyöneuvoson GCC:n sijoiusrahaso. Neljännessä luvussa arkasellaan arkemmin Venäjän öljyrahasoa osana Venäjän aloua. Aluksi käydään lyhyesi Venäjän alouden kehiysä vuoden 1998 kriisin jälkeen. Seuraavaksi arkasellaan Venäjän aloua änä päivänä ja varsinkin Venäjän makroaloudellisia ongelmia. Sen jälkeen arkasellaan arkemmin Venäjän öljyrahasoa, sen eriyispiireiä ja vaikuuksia. Lopuksi ehdään johopääökse. 2 LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ JA ONGELMAT 1950- ja 1960-luvuilla ekonomisi näkivä runsaa luonnonvara alouden nopean kehiyksen perusana. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ekonomisien yleinen mielipide on muuunu. Ny luonnonvaroja pideään enemmänkin kasvun eseenä, ja kirjallisuudessa puhuaan resurssikirouksesa. (Ahrend 2006.)

[4] Tässä luvussa arkasellaan uusiuumaomien luonnonvarojen opimaalisa käyöä ja niihin liiyviä ongelmia. Lopuksi arkasellaan, voisiko valiollinen sijoiusrahaso olla rakaisu luonnonvarojen uomiin ongelmiin. 2.1 Luonnonvarojen opimaalinen käyö Talousiede arjoaa kaksi hyödyllisä näkökulmaa luonnonvarojen opimaaliseen käyöön. Toinen näkökulma keskiyy luonnonvarojen arbiraasiperuseluihin ja Hoellingin säänöön. Säännön mukaan raaka-ainevarannon hinnan ulee nousa markkinakoron mukaisesi. Toinen näkökulma perusuu varannon kaivannasa saaavien ulojen käyöön. Harwickin säännön mukaan saadu ulo ulee sijoiaa fyysiseen, inhimilliseen ai aloudelliseen pääomaan. Näin alouden varallisuus pysyy vakiona. Seuraavassa esiellään molemma luonnonvaraalousieeen kulmakive. 2.1.1 Hoellingin säänö Varano öljyä, rauamalmia ai kuparia on omisajan varallisuua kuen kone, rakennus ai mikä ahansa uoeavissa oleva varallisuus. Ainoa ero on, eä uusiuumaon luonnonvaravarano ei ole uudelleen uoeavissa, joen olemassa oleva varano ei voi lisäänyä ajan myöä. Se voi ainoasaan vähenyä ai pysyä samana. Resurssivarannon arvon määrää lopullisesi sen mahdollinen louhina ja myyni. Ainoa apa, mien varano maassa voi olla uoava omisajalleen, on arvonnousu. Markkina voiva olla asapainossa vain, kun kaikki ieyn riskiason varallisuuserä uoava yhä paljon, osiain osinkoina ja osiain arvonnousuna. Koska luonnonvara eivä uoa osinkoa niin kauan kun ne ova maassa, asapainoilaneessa niiden arvon kasvunopeus äyyy olla markkinakoron suuruinen. Koska varannon arvo on myös sen ulevien myynien nykyarvo louhinakusannusen jälkeen, omisaja odoaa varannon arvon nousevan

[5] eksponeniaalisesi korkoason vauhia. (Solow 1974.) Tämä on uusiuumaomien luonnonvarojen alousieeen perusperiaae ja Harold Hoellingin kuuluisan arikkelin perusa. Hoellingin arikkeli The Economics of Exhausible Resources julkaisiin vuonna 1931. Hoellingin säännön mukaan uusiuumaoman luonnonvaran hinnan kasvunopeus äyyy siis olla yhä suuri kuin markkinakorko. 2.1.1.1 Arbiraasiyhälö 1 Tarkasellaan yksiäisä uusiuumaona luonnonvaraa. Oleeaan, eä aika on diskreeisi miau ja yhden periodin mia on θ. Oleeaan, eä luonnonvaran kaivannasa ei synny kusannuksia. Oleeaan kaksi hyödykeä, luonnonvara ja numeraire-hyödyke. Tuoo välillä (, +θ) on r (>0). Merkiään p luonnonvaran spohinaa periodilla. Tarkasellaan yksilöä, joka omisaa p yksikköä numerairehyödykeä periodilla. Jos hän piää hyödykkeen periodille (+θ), hän saa ( 1 r ) p yksikköä. Tämä on yksi mahdollisuus, joka hänellä on. Hän voi myös osaa luonnonvaraa periodilla ja myydä sen periodilla (+θ). Tällöin hän saa p yksikköä numeraire-hyödykeä periodilla (+θ). Kilpailuehojen äyyessä yksilö on indiffereni näiden vaihoehojen suheen. Jos vaihoehdo olisiva erisuure, yksilölle synyisi arbiraasiilanne. Oleeaan, eä yksilö ieää luonnonvaran spo-hinnan. Voimme ny ilmaisa arbiraasiehdon p periodilla p ) ( 1 r p. (2.1) Järjesellään ermejä ja oeaan raja-arvo θ 0, saadaan luonnonvaran spo-hinnan liikkeen ajan suheen 1 Dasgupa ja Heal (1974, s. 155 158.)

[6] p p r. (2.2) Koska luonnonvaravarano ei uoa omisajalleen osinkoa, ainoa keino, kuinka maan alla oleva uusiuumaon luonnonvara voi uoaa omisajalleen, on arvonnousu. Yhälö 2.2 on Hoellingin säänö. Sen mukaan äydellisen kilpailun markkinoilla luonnonvaran arvonnousun äyyy olla yhä suuri kuin minkä ahansa muun hyödykkeen arvonnousun. Yhälössä 2.2 ämä on numeraire-hyödyke, joka voidaan ulkia myös markkinakoroksi. Jos luonnonvaran hina nousisi nopeammin kuin markkinakorko, varano kannaaisi piää maassa, koska se uoaisi siellä parhaien. Jos aas luonnonvaran hina nousisi hiaammin, varano kannaaisi kaivaa nopeammin pois maasa ja myydä. Yhälö 2.2 kiinniää huomioa myös seuraavaan ärkeään asiaan. Vaikka r olisi vakio, kunhan se ei ole nolla, luonnonvaran spo-hina ei voi pysyä vakiona yli ajan. Siis niin kauan kun aloudessa on uusiuumaomia luonnonvaroja ja kun markkinoilla on äydellinen kilpailu, aloudessa ei voi olla vakaaa ilaa (seady sae). Spo-hinna eivä voi pysyä vakiona äydellisen kilpailun markkinoilla. Määriellään liikkuva asapaino (flow equilibrium) uusiuumaomien luonnonvarojen markkinoille. Oleeaan edelleen, eä varannon kaivannasa ei synny kusannuksia. Olkoon R p kaiveun resurssin spo-hina ja p varannon hina hekellä. Oleeaan äydellinen kilpailu sekä kaiveun eä maassa olevan varannon markkinoilla. Tarkasellaan yksilöä, joka omisaa resurssia määrän S hekellä. Hänen omaisuuensa arvo hekellä on siis p S. Täydellisen kilpailun markkinoilla ämän piää olla yhä suuri kuin maksimiarvo (hekellä ), jonka hän voi ansaia kaivamalla varannon ylös ajan myöä. Jos se olisi suurempi, hän ei kaivaisi varanoa ollenkaan. Jos se olisi pienempi, hän ei haluaisi piää varanoa ollenkaan. Olkoon R T ( T ) resurssin kaivanoaikaaulu. Varannon omisaja haluaa valia sellaisen aikaaulun R T, joka maksimoi hänen varallisuuensa nykyarvon. Täen

[7] p S max R p R exp r( T ) d, (2.3) ( R ) missä r T dt S. (2.4) Olkoon R ( T ) rakaisu maksimoiniongelmaan 2.3. Differoimalla yhälön 2.3 * T molemma puole :n suheen saadaan p S p S rp S p R. (2.5) R * Koska yhälössä 2.4 S * R, käyämällä ää yhälössä 2.5 saadaan * R R ( p rp ) ( p p ). (2.6) S Koska äydellisen kilpailun markkinoilla varannon hina äyyy olla yhä suuri kuin kaiveun resurssin markkinahina, p R p p. Tällöin yhälösä 2.6 seuraa, eä r p, mikä on jälleen Hoellingin säänö. Yhälösä nähdään kuienkin myös se, eä kun varannon hina nousee korkoason mukaisesi, varannon arvo ei riipu valiusa kaivanoaikaaulusa R T. Varannon omisaja on siis indiffereni sen suheen, piääkö varannon maassa vai kaivaako sen ylös. 2.1.1.2 Mallin kriiikki Hoellingin säänö arjoaa fundamenisäännön, jonka jokaisen ehokkaan resurssien

[8] louhinapolun äyyy kohdaa. Säänö on kuienkin yksinkeraisus. Asheimin ym. (2003) mukaan se kuvailee kakunsyönialoua, jossa kuluus on mahdollisa ainoasaan luonnonvaroisa saaduilla uloilla. Kraukraemerin (1998) mukaan empiirise ukimukse raaka-aineiden hinojen käyäyymisesä eivä ole seurannee Hoellingin säänöä. Hoellingin säännön perusmallissa luonnonvaravarannon koko on äärellinen ja sen laau homogeeninen, sekä louhinakusannukse eivä riipu jäljellä olevasa varannosa. Näin ei käyännössä ole. Uusia esiinymiä löydeään jakuvasi, esiinymien laau vaihelee ja louhinakusannukse riippuva esiinymän sijainnisa. Myös eksogeenise shoki, kuen louhinaeknologian kehiys, vaikuava raaka-aineiden hinoihin. (Kraukraemer 1998.) Kraukraemer (1998) myönää, eä vaikka Hoellingin säänö on äärimmäinen yksinkeraisus, se sopii pohjaksi mallin laajennuksille. Mallin laajennukse ova parananee Hoellingin säännön empiirisä ennuseavuua. Sili malli ei äysin seliä raaka-aineiden hinojen vaiheluia. Kraukraemerin mielesä varsinkin louhinakusannusen muuoksella, varannon laadulla, subsiuuien olemassaololla sekä näiden ekijöiden odoamaomiin muuoksiin reagoinnilla on ärkeä osuus mallin ukimuksissa ulevaisuudessa. (Kraukraemer 1998.) 2.1.2 Harwickin säänö Yksi kesävän kuluusason pääuloksisa alouseoriassa on Harwickin invesoinisäänö. Sen mukaan alouden hyöyaso pysyy samana vain silloin, jos alouden neoinvesoinni ova nolla. Neoinvesoineihin kuuluu posiiivinen invesoini eollisuueen ja negaiivinen invesoini uusiuumaomien luonnonvarojen käyöön. Dixiin ym. (1980) mukaan Harwickin säänöä noudaamalla yheiskuna, joka invesoi luonnonvaroisa saadu kokonaisulo uoavaan oiminaan, pysyy säilyämään kuluusasonsa vakaana.

[9] Harwickin säännösä uli niin suosiu, koska se laajensi perineisä neoklassisa resurssialousiedeä. Harwickin säännön mukaan uusiuumaomien luonnonvarojen uoanopanokse voidaan korvaa muulla pääomalla, fyysisellä ai inhimillisellä, sien eä luonnonvarojen kuluus ei vahingoia ulevia sukupolvia. Korvaavuus luonnonvarojen ja muun pääoman kesken mahdollisaa siis asaisen kuluusason kaikille sukupolville huolimaa luonnonvarojen uusiuumaomuudesa. (Asheim ym. 2003.) 2.1.2.1 Harwickin säännön malli 2 Tarkasellaan yksilöä, joka omisaa resurssivarannon ja myy kaivano-oikeuksia varanoonsa. Merkiään muuujia seuraavasi: B on yksilön käeisvara C on kuluusmeno W on kokonaisvarallisuus R on kaivano-oikeuksien määrä X on varannon jäljellä oleva määrä h on kaivano-oikeuden hina V on kaivannon arvo r on markkinakorko, oleeaan vakioksi Tällöin yksilön käeisvara hekellä ova B ( 1 r) B 1 (1 r) h 1R 1 C, (2.7) koska B 1 on peruspääoma, joka kasvaa korkoa, ja ähän lisäään periodilla 1 myydy oikeude ja vähenneään kuluusmeno periodilla. Yhälö 2.7 voidaan kirjoiaa myös 2 Perman ym. (2003, s. 633 635.)

[10] C R h r rb B B 1 1 1 1 ) 1 (. (2.8) Hekellä kaivannon arvo V on oikeuden arvo jäljellä olevaan varanoon, eli ( 1 ) 1 R X h V. (2.9) Kaivano-oikeuden arvo äydellisen kilpailun markkinoilla on kaivannan marginaalikusannuksen ja kaiveun resurssin myynihinnan erous, eli Hoellingin korko. Hoellingin säännön mukaan 1 ) 1 ( h r h, joen yhdisämällä ämä yhälöön 2.9 saadaan ) ( ) 1 ( 1 1 1 R X h r V ) )( 1 ( 1 1 1 1 R h X h r ai ) )( 1 ( 1 1 1 R h V r V, (2.10) josa saadaan 1 1 1 1 ) 1 ( R h r rv V V. (2.11) Yksilön kokonaisvarallisuus koosuu käeisvarallisuudesa ja kaivannon arvosa V B W, joen varallisuuden muuos on ) ( ) ( 1 1 1 V V B B W W. (2.12) Yhdisämällä yhälö 2.11, 2.8 ja 2.12 saadaan 1 1 1 1 1 1 1 ) (1 ) 1 ( R h r rv C R h r rb W W ai

[11] W W 1 rb 1 rv 1 C, (2.13) joka on W W 1 rw 1 C. (2.14) Eä varallisuus pysyisi vakiona yli ajan, äyyy olla W W 1 0. Yhälösä 2.14 saadaan ny C rw1, (2.15) joen periodin kuluus on yhä suuri kuin periodilla -1 varallisuudelle W ansaiu korko. Koska yhälö 2.15 päee kaikille ja -1, voidaan merkiä C rw 0. (2.16) Koska yksilön ulo periodilla koosuu käeisvaroille makseavasa korosa ja kaivanooikeuksisa saaduisa uloisa, voidaan merkiä Y rb. (2.17) 1 ( 1 r) h 1R 1 Koska yhälön 2.13 mukaan W W 1 0, saadaan C rb 1 rv, ja jos 1 määriellään invesoini I ulon Y ja kuluuksen C eroukseksi, saadaan I Y C rb 1 ( 1 r) h 1R 1 rb 1 rv 1 ( 1 ) h 1R 1 rv 1 r. (2.18) Yhälön 2.11 mukaan ämä voidaan ilmaisa myös

[12] I ( ) V V 1, (2.19) jonka mukaan yksilö invesoi saman verran, kuin kaivannon arvo laskee. Tämä on Harwickin säänö. Yhälö 2.19 voidaan myös ulkia sien, eä invesoinni poisojen jälkeen ova nolla. Laajasi käyey kesävän ulon määrielmä on se määrä, joka voidaan kuluaa periodin aikana vähenämää varallisuua. Tässä kesävä ulo Y ( sus, ) on Y. (2.20) ( sus, ) rw 1 2.1.2.2 Mallin kriiikki Harwickin säännöllä on rajoieia, joka esävä sen laajempaa käyöä. Mallin on alun perin arkoieu suljeulle aloudelle, jonka populaaio on vakio ja eknologia saionaarinen (Asheim 1986). Malli myös perusuu oleukselle, eä Hoellingin säänö on voimassa. Edellisessä luvussa keskuseliin siiä, kuinka Hoellingin säännön ei ole empiirisesi havaiu olevan voimassa. Tällöin myöskään Harwickin säänö ei voi olla voimassa. Asheim (1986) osoiaa, eä malli ei oimi avoimessa aloudessa, koska saionaarinen eknologia ei päde, kun vaihdosa saadu uoo oeaan huomioon. Asheimin mielesä luonnonvaraisen maan ei arvise invesoida kaikkia luonnonvaroisa saauja uooja säilyääkseen asaisen kuluusason. (Asheim 1986.) Asheim ym. (2003) mainiseva kaksi seikkaa, joka eivä Harwickin säännössä pidä paikkaansa. Säänö ei heidän mukaansa edusa jakuvuua. Heidän mukaansa Harwickin säänö sanoo ainoasaan sen, eä seuraamalla siä sukupolven kuluus on vakio ieyn ajanjakson. Se ei kuienkaan ole riiävä eikä välämäön eho jakuvalle kehiykselle. Toinen ongelmallinen seikka liiyy korvaavuueen invesoinien ja luonnonvaran välillä. Asheimin ym. mielesä Harwickin säänö ei vaadi luonnonvarojen

[13] korvaamisa invesoinneilla. Tämä on arpeellisa vain aloudessa, jossa on vakiopopulaaio ja -eknologia. Asheimin ym. mukaan Harwickin säänöä ei voidakaan piää normaiivisena säänönä, vaan enemmänkin kuvailevana, posiiivisena eoriana.(asheim ym. 2003.) 2.2 Luonnonvaraisen maan ongelma Yksi globaalin alouden yllääviä piireiä on luonnonvaraomien maiden usein luonnonvaraisia maia nopeampi alouskasvu. Aihe on ollu oisuva ihmeyksen aihe aloushisoriassa. 1600-luvulla resurssiköyhä Hollani kasvoi selväsi nopeammin kuin Espanja, joka sai jakuvasi kulaa ja hopeaa siirokunnisaan. 1800 1900-lukujen aieessa mm. Sveisi ja Japani menesyivä selväsi runsaisa luonnonvaroisa unneua Venäjää paremmin. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana maailman nopeimmin kasvavimpiin maihin ova lukeuunee Iä-Aasian luonnonvaraoma Eelä-Korea, Taiwan, Singapore ja Hong Kong, kun aas öljyvalio Meksiko, Nigeria ja Venezuela ova mennee vararikkoon. (Sachs & Warner 1997.) Tässä luvussa arkasellaan näiä ongelmia, resurssikirousa ja Hollannin-auia. 2.2.1 Resurssikirous Negaiivinen korrelaaio luonnonvarojen runsauden ja kasvun välillä viime vuosikymmeninä on odellakin käsieellinen arvoius. Luonnonvara joka apauksessa lisäävä vauraua ja osovoimaa, joen luonnonvarojen voiaisiin oleaa lisäävän myös invesoineja ja kasvunopeua. Vaikka luonnonvara eivä näyäisi olevan alouskasvun kannala rakaiseva eu, on ylläävää, eä ne voiva olla suuri haia. Liiyykö helppoon vauraueen kirous? (Sachs & Warner 1997.) Kirjallisuudessa on esiely paljon hypoeeseja resurssikirouksen syisä. Yksi

[14] ensimmäisisä seliyksisä oli sosiaalinen: helppo raha johaa laiskuueen. Kehiysalousiede korosaa luonnonvarasekorin posiiivisen ulkoisvaikuusen puuumisa verrauna eollisuueen. Teollisuussekorin, oisin kuin luonnonvarauoannon, kasoiin esimerkiksi johavan ekemällä oppimiseen, monimukaisempaan yönjakoon ja siä kaua korkeampaan elinasoon. (Sachs & Warner 1997.) Luonnonvarojen hinojen nousulla voi olla merkiäviä vaikuuksia yöömyyeen ja inflaaioon. Vaikka öljyn hinnan nousun suora vaikuus olisi koimaisen eollisuusuoeiden kysynnän kasvu, vaikuus voi eliminoiua reaalisen valuuakurssin vahvisumisella, jonka aiheuaa valuuan kysynnän kasvu. Tuloksena voi olla koimaisen eollisuusuoannon heikkeneminen, yöömyyden kasvaminen ja inflaaio. (van der Ploeg 2007.) Raaka-aineiden hinojen nousu 1970-luvulla lisäsi alan ukimusa. Yksi pääaihe oli kuinka makroaloudellinen poliiikka vasasi hyödykkeiden hinojen nousuun. Kysymysä luonnonvarojen hinojen nousun vaikuuksisa pikän aikavälin kasvuun ukiiin epäsuorasi sen kaua, aiheuiko luonnonvarauoano deindusrialisaaioa eli eollisuuden vähenemisä aloudessa. (Sachs & Warner 1997.) Luonnonvarojen runsaus voi myös yllyää maia liialliseen lainanooon, kuen Manzano ja Rigobon (2001) ova havainnee. Tämä voi vahingoiaa aloua lyhyellä ja pikällä aikavälillä. Suuri lainanoo ulkomaila aiheuaa reaalisen valuuakurssin heikkenemisä pikällä aikavälillä. Jos sukupolve, joka elävä luonnonvarojen kuluamisen aikana, velkaanuva ulevien sukupolvien kusannuksella, näiden äyyy maksaa velka ulevaisuudessa akaisin, kun luonnonvara ova loppunee. Yhäkkinen luonnonvaravarallisuuden kasvu voi johaa poliiikkojen kriiisyyden heikkenemiseen ja vääränlaiseen urvallisuudenuneeseen. Tämä yllyää invesoimaan hankkeisiin, joka eivä ole odella arpeellisia, piämään yllä huonoja oiminaapoja ja rakenamaan hyvinvoinijärjeselmän, jonka rahoius ei ole kesävällä pohjalla siinä vaiheessa, kun luonnonvara ova loppunee. (Manzano & Rigobon 2001.)

[15] Resurssikirousa seliää myös korrupio, joka vaikeuaa alouskasvua. Luonnonvaraisissa maissa luonnonvara ova usein valion omisamia, joen valio myös hallinnoi niisä saaavia uloja. Vauraus anaa poliiikoille mm. mahdollisuuden luvaa äänesäjille hyväpalkkaisia, mua uoamaomia yöpaikkoja, sekä rohkaisee heiä esämään eknologisia ja insiuionaalisia parannuksia, jos ne heikenävä heidän valaansa. Jos luonnonvarauloisa hyöyy yksiyinen aho, se voi lahjoa poliiikkoja arjoamaan ieyjä puolijulkisia hyödykkeiä muun alouden kusannuksella, mikä alenaa alouden hyvinvoinia. (van der Ploeg 2007.) Mehlum ym. (2006) huomauava, eä resurssikirous on läheisessä yheydessä valion insiuuioiden asoon. Lainsäädännön heikkous, jäykkä ja raskas byrokraiakoneiso sekä korrupio johava haiaava yleensäkin alouden ehokkuua, ja luonnonvaralliseen valion apauksessa niiden rooli on eriäin kriiinen. Tehoomien ja heikkojen insiuuioiden sekä luonnonvararikkauden yhdiselmä johaa heidän mukaansa hiaaseen aloudelliseen kasvuun. Mehlumin ym. mukaan raaka-ainee ova posiiivinen asia alouskasvun kannala, kunhan valiolla on uoanoysävällise insiuuio, joka auava valioa oamaan kaiken hyödyn iri luonnonvaroisaan. (Mehlum 2006.) Gylfasonin ja Zoegan (2001) mukaan runsaa luonnonvara johava maalaan invesoiniaseeseen ja pienempään finanssisekoriin. Myös kouluuksen aso näyää heidän mielesään olevan maalampi kuin luonnonvaraomissa maissa. Heidän mukaansa kouluus, joka myöävaikuaa aloudelliseen kasvuun, luo myös posiiivisia ulkoisvaikuuksia ja inhimillisä pääomaa, joka jää luonnonvaraisissa maissa heikommaksi. Luonnonvarojen läsnäolo voi myös johaa aseellisiin konflikeihin ja dikauuriin. Korkea luonnonvaroisa saadu ulo väärisävä poliiisa kanaa demokraiasa pois kohi väkivalaisia konflikeja ja dikauuria. Näin voi käydä varsinkin jos poliiiko ova lyhynäköisiä ja piävä parempana nopeaa vaurasumisa luonnonvaroilla, vaikka korkeampi uloaso korkeamman uoavuuden ansiosa ekisi demokraiasa paremman vaihoehdon. Esimerkiksi maan, jolla ei ole luonnonvaroja, odennäköisyys jouua

[16] aseellisen konflikin on 0,5 %, kun maan, jolla vähinään neljännes BKT:sä ulee luonnonvaroisa, odennäköisyys on 23 %. (van der Ploeg 2007.) Sachsin ja Warnerin (1997) mukaan on myös esiey argumeneja, eä luonnonvara sinällään eivä ole ongelma, mua niiden hinna ova yleensä eriäin volaiileja, ja volaiilisuus on ongelma. On selväsi odeu, eä luonnonvarojen hinna ova muia hinoja selväsi volaiilimpia. Tämä johuu van der Ploegin (2007) mukaan eksogeenisisa uusien luonnonvarareservien löydöisä ja siiä, eä luonnonvarojen arjonnan hinajouso on eriäin maala. Samanyyppiseen johopääökseen ova ullee Manzano ja Rigobon (2001), joiden mukaan resurssikirous johuu kehiyvien maiden velkaongelmisa: 1970-luvulla raaka-aineiden hinojen ollessa korkealla maa pysyivä oamaan lainaa kansainvälisilä pääomamarkkinoila, mua kun raaka-aineiden hinna laskiva, maa jouuiva maksuongelmiin. On myös luonnonvaraisia maia, joka ova onnisunee käänämään kirouksen siunaukseksi. Havro ja Saniso (2008) muisuava, eä esimerkiksi Norja, Ausralia ja Kanada ova onnisunee oamaan hyödyn iri öljy- ja mineraalivaroisaan. Tukija huomauava myös, eä maa ova hyvin oimivia demokraioia, mikä on epäilemää yksi suurimpia syiä maiden onnisumiseen. Tämän on odennu myös Korhonen (BOFIT Discussion Papers 18/2004). Hän on huomannu, eä korkea demokraian aso edesauaa alouskasvua maissa, joilla suuri osa aloudesa koosuu luonnonvaroisa. Resurssikirous on saanu osakseen myös kriiikkiä. Wrigh ja Czelusa (2004) muisuava, eä luonnonvaraise maa ova eivä ole homogeeninen joukko, vaikka niiä arkasellaan usein yhenä ryhmänä. Luonnonvaroja on eri mailla suheessa BKT:hen ja absoluuisesi eri määriä, ne ova arvolaan ja avoieavuudelaan eriasoisia. He mainiseva mm. USA:n, joka nousi 1800-luvun lopulla maailman suurimpien alouksien joukkoon hyvin pikälle runsaiden mineraalivarojensa ansiosa. Joidenkin ukijoiden mukaan resurssikirouksen syy-seuraus-suhde on päinvasainen. Brunnschweilerin ja Bulen (2008) mielesä konfliki ja huono hallino luova korkeaa riippuvuua luonnonvarojen vieniin eikä oisinpäin. Kun valion epävakaa ilanne ja

[17] aloudellise, usein proekionisise pääökse peläsyävä ulkomaisia invesoijia pois ja koimaise oimija lähevä ulkomaille paremman oiminaympärisön perässä, aloudesa ulee vinouunu. Tehaia voidaan sulkea ja liikeoiminoja siirää ulkomaille, mua luonnonvara pysyvä maan alla. Luonnonvarasekorisa ulee näin oleussekori, vaikka muu sekori pysähyisivä. (Brunnschweiler & Bule 2008.) 2.2.2 Hollannin-aui Resurssikirouksen yksi selväsi huomaavimmisa vaikuuksisa on koimaan valuuan reaalinen vahvisuminen luonnonvaravarannon löyymisen, siä seuraavan viennin kasvamisen ja koimaan valuuan kysynnän kasvun akia. Koimaan valuuan reaalinen vahvisuminen aas johaa sekä eollisuuden eä palvelusekorin kannaavuuden laskuun, eli muiden sekoreiden heikkenemiseen luonnonvarasekorin akia. Tää vaikuusa kusuaan Hollannin-audiksi. Termi synyi, kun Hollani löysi suuria määriä maakaasua alueelaan Pohjanmerellä 1960-luvulla. Maan vieniulo kasvoiva, mikä aiheui guldenin vahvisumisen. Se johi kuienkin muiden sekoreiden kilpailukyvyn heikkenemiseen, niiden viennin ja lopula koko vienisekorin laskuun. Maakaasun vieni ei siis vain korvannu muiden sekoreiden vieniä, vaan osiasiassa vähensi koko viennin määrää. Mone pelkäsivä suuria vaikeuksia maan eollisuudelle. Ongelma osoiauui kuienkin lyhyaikaiseksi. Peläy deindusrialisaaio ei oeuunu, mua nimi jäi elämään. (Gylfason 2001.) Onko Hollannin-aui odella aui? Gylfasonin (2001) mukaan joku ukija piävä vaikuusa ainoasaan yhden alouden alan suheellisena euna oisiin nähden eikä siis vaikua makroaloueen ai sosiaaliseen ilaneeseen. Teollisuuden rapauuminen on asiaankuuluva reakio, kun luonnonvaraulo kasvava ai uusia varanoja löydeään, eikä sinällään oikeua julkisen vallan väliinuloa. Kiinnosava kysymys on, miksi siä piäisi piää ongelmana, koska maille on opimaalisa erikoisua aloille, joilla niillä on suheellinen eu. Gylfason piää ongelmana resurssien uudelleenallokoiumisa

[18] sekoreiden välillä, korkean eknologian palvelusekorila maalan eknologian alkuuoanoon. Tällä on vaikuuksensa mm. alouskehiykseen ja alouden monimuooisuueen. Van der Ploegin (2007) mukaan ongelmana ei ole niinkään eollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen luonnonvaraulojen kasvaessa vaan sen kyvyömyys elpyä, kun luonnonvara loppuva ai niiden hina puoaa. Hollannin-audin ensimmäinen oire oli siis yliarvoseu valuua. Siemmin on löydey useia muia vaikuuksia. Kuen jo aiemmin mainiiin, raaka-aineiden hinna ova eriäin volaiileja. Hinojen heilahelu aiheuaa heilahelua myös vieniuloissa, mikä johaa volaiiliin valuuakurssiin. Epävakaa valuuakurssi luo epävarmuua, joka vahingoiaa vieniä ja muua kauppaa, kuen ulkomaisia invesoineja. Hollannin-aui voi myös vähenää kokonaisvieniä, kuen Hollannin apauksessa lyhyesi apahui, ai väärisää viennin koosumusa sellaisen avaroiden ja palveluiden kusannuksella, joka voisiva pikällä ähäimellä olla eriäin uoavia. Myös pääoman vieni voi kärsiä samalla avalla. (Gylfason 2001.) 2.2.2.1 Hollannin-audin malli 3 Tarkasellaan pienä avoina aloua, joka uoaa kaha vienihyödykeä, joiden hinna määräyyvä eksogeenisesi maailmanmarkkinoilla, ja yhä palvelua, jonka hina liikkuu vapaasi asoiaen koimaisen kysynnän ja arjonnan. Merkiään kaksi vienihyödykeä X e, energia, ja X m eollisuus, sekä ei-vieävä hyödyke X s, palvelu. Kuvaaan aikaa ennen noususuhdannea (uuden varannon löyyminen ai hinnan nousu) asapainoilalla piseissä A ja a kuvioissa 3 ja 4. Kuviossa X on kuvau yömarkkinoia, palkkaaso w y-akselilla ja alouden kokonaisyövoima x-akselilla O O s. Mallin mukaan yövoiman kysynä kullakin sekorilla on laskeva funkio sekorin palkkaason suheen. L m on yövoiman kysynä eollisuussekorilla, L yövoiman kysynä energia- 3 Corden & Neary (1982)