Pohjoinen ulottuvuus ULKOASIAINMINISTERIÖ 2009
Sisältö Esipuhe, Alexander Stubb, Ulkoasiainministeri 1 Mikä pohjoinen ulottuvuus? 2 Historiasta 2 Pohjoisen ulottuvuuden politiikka 4 Maantieteestä 5 Laajentuva pohjoinen ulottuvuus 5 Miten pohjoinen ulottuvuus toimii? 6 Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet 6 Muut yhteistyön muodot 7 Pohjoinen ulottuvuus osana alueellista yhteistyötä 10 Alueneuvostot 10 Muut alueelliset organisaatiot 12 EU:n Itämeri-strategia 12 EU ja arktinen yhteistyö 12 Pohjoisen ulottuvuuden rahoitus 13 Kansallinen rahoitus 13 Kansainvälinen rahoitus 13 EU-rahoitus 14 EU:n raja-alueyhteistyöohjelmat pohjoisen ulottuvuuden alueella 14 Liitteet Poliittinen julistus pohjoisen ulottuvuuden politiikasta 15 Pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirja 16 NDEP-hankkeet 19 Lyhenteet 20 Tämä julkaisu on osa ulkoasiainministeriön syksyllä 2009 julkaisemaa kolmen esitteen sarjaa, jossa esitellään Suomen politiikkaa pohjoisilla ja arktisilla alueilla sekä lähialueyhteistyötä Venäjän kanssa. Sarjan muut julkaisut ovat Lähialueyhteistyö ja Arktinen osaaminen Suomessa. Esitteiden toteuttamisesta vastasi itäosaston alueellisen yhteistyön yksikkö yhdessä sidosryhmien kanssa. Lisätietoja julkaisuista antaa: ULKOASIAINMINISTERIÖ Alueellisen yhteistyön yksikkö (ITÄ-30) puh: +358-9-16005 fax: +358-9-1605 6120 sähköposti: ita-30@formin.fi Graafinen suunnittelu ja taitto: Mika Kettunen Kannen karttakuva: Lehtikuva Painatus: Edita Oyj
Esipuhe Suomen EU-politiikan tavoite on jäsenyytemme alusta alkaen ollut unionin huomion kiinnittäminen sen pohjoisten alueiden erityispiirteisiin sekä erityisesti Venäjän naapuruuden tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Pohjoisen ulottuvuuden (PU) politiikan ydin on EU:n ja Venäjän välinen keskinäisriippuvuus yhteisillä raja-alueilla. PU sisältää myös arktisen ikkunan, mikä tarkoittaa yhteistyötä koko sirkumpolaarista arktista aluetta koskevissa kysymyksissä. Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteena on vakauden, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistäminen konkreettisen aluetta hyödyttävän yhteistyön keinoin. PU:n puitteissa on kehitetty vuosien aikana määrätietoisesti unionin pohjoisille alueille tärkeitä toimintoja ja yhteistyömuotoja, kuten esimerkiksi rajat ylittävä yhteistyö ja pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet. Pohjoinen ulottuvuus on kehittynyt EU:n ja sen kumppaneiden Venäjän, Norjan ja Islannin yhteiseksi politiikaksi ja vakiintuneeksi osaksi EU Venäjä -suhteita. Pohjoinen ulottuvuus kattaa useita yhteistyöalueita, joilla on konkreettista merkitystä alueen kansalaisille. Näitä ovat esimerkiksi elinympäristöä sekä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia vaarantavien uhkien torjuminen. Taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen pyritään muun muassa liikenne- ja logistiikkaverkostoja parantamalla. Kulttuurisektorin yhteistyötä tiivistetään samalla kun yliopistoja ja korkeakouluja sekä elinkeinoelämää rohkaistaan verkottumaan ja osallistumaan pohjoisen ulottuvuuden tavoitteiden toteuttamiseen. Elinkeinoelämän intressejä tukee pohjoisen ulottuvuuden yritysneuvosto, joka vahvistaa alueen yritysten välistä verkottumista. Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2009 hyväksymä EU:n Itämeri-strategia on unionin sisäinen politiikkajulistus, mutta sillä on merkittäviä yhtymäkohtia myös pohjoiseen ulottuvuuteen. Pohjoinen ulottuvuus ja EU:n Itämeri-strategia ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia prosesseja. Itämeri-strategian kautta EU selkeyttää tavoitteitaan unionin pohjoisilla alueilla. Pohjoisen ulottuvuuden kautta EU:n ulkopuoliset maat, erityisesti Islanti, Norja ja Venäjä sekä joissain tapauksissa myös Itämeren valuma-alueeseen kuuluva Valko-Venäjä, saavat halutessaan mahdollisuuden osallistua yhteistyöhön yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Kuluneen kymmenen vuoden aikana pohjoisen ulottuvuuden käytännönläheinen ja moniulotteinen toiminta on merkittävästi edistänyt alueen kansalaisten hyvinvointia ja vaikutusmahdollisuuksia. Jatkossa pohjoiseen ulottuvuuteen kohdistuu entistä suurempia odotuksia. Suomi on sitoutunut omalta osaltaan jatkamaan työtä pohjoisten alueiden kehittämiseksi yhteistyössä naapureidemme kanssa myös tulevaisuudessa. Alexander Stubb Ulkoasiainministeri 1
Mikä pohjoinen ulottuvuus? Pohjoisen ulottuvuuden toiminta on käytännönläheistä ja se pyrkii konkreettisiin tuloksiin kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Pohjoisen ulottuvuuden keskeisiä tavoitteita ovat ympäristönsuojelu, terveyden edistäminen ja taloudellisen kehityksen edellytysten turvaaminen alueellisesti. Pohjoinen ulottuvuus on EU Venäjä -suhteiden ylläpitoa ja parantamista alueellisesti, erityisesti Luoteis-Venäjällä ja Itämeren alueella. Historiasta 1997 Luxemburgin Eurooppa-neuvosto; Suomen aloite pohjoisen ulottuvuuden politiikasta. 1999 Suomen EU-puheenjohtajuus; ensimmäinen pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikokous. 2000 Feiran Eurooppa-neuvosto; ensimmäinen toimintasuunnitelma. 2001 Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus. 2003 Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuus; toinen toimintasuunnitelma. 2006 Pohjoisen ulottuvuuden huippukokous Helsingissä. Poliittinen julistus ja PU-kehysasiakirja hyväksytään. 2007 Pohjoisen ulottuvuuden korkeiden virkamiesten kokous Pietarissa. 2008 Pohjoisen ulottuvuuden ministerikokous Pietarissa. 2009 Pohjoisen ulottuvuuden korkeiden virkamiesten kokous Tukholmassa. Liikenne- ja logistiikkakumppanuus, kulttuurikumppanuus, PU-instituutti. Kuva: Joris Van Ostaeyen Kuva: Brian Raisbeck 2
Kuva: sxc.hu Kuva: Maria Schmidt/sxc.hu Suomen ja Ruotsin liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995 unioni laajeni pohjoisen napapiirin yli ja sille muodostui 1300 km pitkä raja Venäjän kanssa. Näin EU:lle syntyi tarve kartoittaa pohjoisen aluetta ja politiikkaa. Pohjoinen ulottuvuus oli ensimmäisen kerran EU-laajuisesti esillä Luxemburgin Eurooppaneuvostossa joulukuussa 1997, jossa Suomi teki asiaa koskevan aloitteen. Aloitteen taustalla oli pyrkimys tukea kestävää kehitystä, vakautta, hyvinvointia ja turvallisuutta pohjoisilla alueilla sekä vahvistaa Venäjän ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä ja estää jakolinjojen syntymistä. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella marraskuussa 1999 pidettiin Helsingissä ensimmäinen pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikokous, jossa hahmoteltiin pohjoisen ulottuvuuden konkreettista sisältöä. Tämän seurauksena Feiran Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2000 hyväksyttiin pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimintasuunnitelma. Siinä, kuten myös toisessa toimintasuunnitelmassa korostetaan neljää aluetta: ympäristöongelmien hoitamista, ydinturvallisuutta, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja Kaliningradin erityiskysymyksiä. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka uudistettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella 2006. Uudet, EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin kesken neuvotellut PU-asiakirjat astuivat voimaan vuoden 2007 alussa ja toimivat nykyisen pohjoisen ulottuvuuden yhteistyön perustana. Uudistamisen jälkeisessä ensimmäisessä ulkoministerikokouksessa Pietarissa syksyllä 2008 päätettiin lisäksi perustaa liikenne- ja logistiikkakumppanuus ja käynnistettiin kulttuurikumppanuutta sekä PU-instituuttia koskeva selvitystyö. Liikenne- ja logistiikkakumppanuuden perustamisasiakirja allekirjoitettiin lokakuussa 2009. Samoin kulttuurikumppanuuden ja PU-instituutin perustamisesta päätettiin loppuvuodesta 2009 ja yritysneuvostoa valmisteltiin. Pohjoinen ulottuvuus on EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteistä politiikkaa, jossa kaikki osapuolet ovat tasavertaisia. 3
Pohjoisen ulottuvuuden politiikka Pohjoisen ulottuvuuden politiikka uudistettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella Helsingissä 24.11.2006 pidetyssä pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa. Uusissa pohjoisen ulottuvuuden perusasiakirjoissa PU määritellään EU:n, Islannin, Norjan ja Venäjän yhteiseksi politiikaksi, jossa kaikki osapuolet ovat tasavertaisia. Kehysasiakirjassa todetaan PU:n olevan EU:n ja Venäjän välisen neljän yhteisen alueen (talousalue, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, ulkoisen turvallisuuden alue sekä tutkimuksen ja koulutuksen alue) alueellinen ilmentymä. Tämän pohjalta PU:n painopistealueiksi luetellaan taloudellinen yhteistyö, vapaus, turvallisuus, oikeus, ulkoinen turvallisuus, tutkimus, koulutus, kulttuuri, ympäristö, ydinturvallisuus, luonnonvarat, sosiaalinen hyvinvointi ja terveydenhoito. Pohjoisen ulottuvuuden korkeimmat päättävät toimielimet ovat ulkoministerikokoukset ja korkeiden virkamiesten kokoukset. Näiden kokousten välillä toimintaa koordinoi virkamiehistä koostuva pohjoisen ulottuvuuden ohjausryhmä. Pohjoisen ulottuvuuden Helsingin huippukokouksessa marraskuussa 2006 hyväksyttiin poliittinen julistus ja PU-kehysasiakirja. Kuva: Valtioneuvoston kanslia / Lehtikuva 4
Maantieteestä Pohjoisen ulottuvuuden alue on pyritty määrittelemään mahdollisimman joustavasti ja avoimesti. Toiminta keskittyy tällä hetkellä yhteistyöhön Luoteis-Venäjällä, Kaliningradin alueella, Itämerellä sekä arktisilla alueilla. Samalla kuitenkin toteutetaan yhteistyötä myös Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa. Itämeren valuma-alueeseen kuuluvan Valko-Venäjän osallistuminen PU:n ympäristökumppanuuteen on valmisteilla. Se on osallistunut aktiivisesti myös liikenneja logistiikkakumppanuuden ja kulttuurikumppanuuden valmisteluihin. PU-kumppanuudet tarjoavat erinomaisen välineen sitouttaa Valko-Venäjä mukaan alueelliseen yhteistyöhön Itämerellä. Laajentuva pohjoinen ulottuvuus Yhdysvallat ja Kanada ovat pohjoisen ulottuvuuden tarkkailijamaita. Kanada esimerkiksi on ollut aktiivinen sosiaali- ja terveyskumppanuudessa. Useat EU-maat ja Kanada ovat myös rahoittaneet ympäristökumppanuuden ydinturvahankkeita. Huippuvuoret Novaja Zemlja Barentsinmeri ISLANTI Norjanmeri SUOMI NORJA RUOTSI VIRO LATVIA VENÄJÄ TANSKA LIETTUA Itämeri VENÄJÄ IRLANTI ISO-BRITANNIA VALKO-VENÄJÄ ALANKOMAAT PUOLA SAKSA UKRAINA BELGIA Atlantinvaltameri V LUXEMBURG TSEKKI SLOVAKIA MOLDOVA RANSKA UNKARI ITÄVALTA SVEITSI ROMANIA SLOVENIA Mustameri KROATIA ITALIA BOSNIA JA SERBIA HERTSEGOVINA BULGARIA PORTUGALI MONTENEGRO KOSOVO ESPANJA Välimeri ALBANIA MAKEDONIA TURKKI KREIKKA KYPROS Euroopan unionin jäsenmaat Pohjoisen ulottuvuuden kumppanimaat MALTA 0 1000 KM Kartta: Arktinen keskus / Lapin yliopisto 5
Miten pohjoinen ulottuvuus toimii? Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet ovat tehokas ja tuloksellinen tapa organisoida ja toteuttaa käytännön yhteistyötä. Kumppanuuksien rakenne, luonne ja tehtävät vaihtelevat hankekeskeisestä rahoitusyhteistyöstä asiantuntijapainotteiseen yhteistyöhön. PU-instituutti, yritysneuvosto, PU-foorumi ja PU:n parlamentaarikkofoorumi täydentävät yhteistyötä ja tuovat sitä laajempien yhteiskuntapiirien tietoisuuteen. Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo oli ensimmäinen pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden puitteissa valmistunut hanke. Kuva: EBRD Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet Kumppanuudet ovat konkreettinen tapa toteuttaa pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Ne ovat erilaisia luonteeltaan ja toimintatavoiltaan, mutta niissä kaikissa pyritään yhdistämään poliittinen linjanveto, asiantuntijatyö ja käytännön tason hanketoiminta. Kumppanuuksiin voivat osallistua kaikki EU-maat, Venäjä, Norja ja Islanti, sekä Yhdysvallat ja Kanada kiinnostuksensa ja harkintansa mukaan. Myös Valko-Venäjä on tulossa mukaan kumppanuuksien toimintaan. Kumppanuudet pohjautuvat avoimelle, tasavertaiselle ja laajapohjaiselle osallistumiselle. Osanottajavaltioiden lisäksi myös pohjoiset alueneuvostot ja muut kansainväliset järjestöt sekä kansainväliset rahoituslaitokset voivat osallistua niiden toimintaan. Monimuotoisuutensa vuoksi kumppanuudet ovat osoittautuneet käyttökelpoiseksi tavaksi tehdä konkreettista yhteistyötä. 6
Kumppanuudet tarjoavat yhteistyöverkostoja ja laajan resurssipohjan asiantuntijatason työlle, mikä oli yksi keskeinen syy sosiaali- ja terveyskumppanuuden ja kulttuurikumppanuuden perustamiselle. Kansainvälisten rahoituslaitosten mukanaolo puolestaan takaa sen, että yhteistyössä voidaan toteuttaa myös suuria infrastruktuurihankkeita. Suuria hankkeita on toteutettu erityisesti ympäristökumppanuudessa. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (Northern Dimension Environmental Partnership, NDEP) Perustettu: 2001 Osallistujat 1 : Alankomaat, Belgia, Iso-Britannia, Kanada, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Valko-Venäjä, Venäjä, Euroopan komissio sekä kansainvälisiä rahoituslaitoksia (EBRD, EIB, NIB, NEFCO) 1 Belgia ja Valko-Venäjä ovat lahjoittajia (donor). Vuonna 2001 käynnistyneen pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden tavoitteena on vahvistaa ja koordinoida rahoitusta tärkeisiin rajat ylittäviin ympäristöhankkeisiin pohjoisen ulottuvuuden alueella. Kumppanuuden keskeisenä ajatuksena on yhdistää EU:n, sen jäsenmaiden, muiden maiden sekä alueella toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten (EBRD, EIB, NIB, NEFCO) voimavarat yhteisesti sovittuihin hankkeisiin. Suomi on tukenut ympäristökumppanuuden erityisrahastoa lähialueyhteistyövaroin 18 miljoonalla eurolla, josta 2 miljoonaa on sidottu ydinturvallisuushankkeisiin ja 16 miljoonaa muihin ympäristöhankkeisiin. Lisäksi Suomi on tukenut NDEP-hankkeiden toteuttamista myös kahdenvälisellä rahoituksella. Rahastosta on hyväksytty 14 ympäristöhanketta (ks. liite 3). Hyväksyttyjen hankkeiden kokonaisarvo nousee yli 3,2 miljardiin euroon. NDEP-avustus muodostaa yleensä 1 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Loppuosa rahoituksesta on lainoja ja paikallisten toimijoiden osuutta. Ympäristöhankkeista on tähän mennessä valmistunut Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo. Seuraava suurhanke on Pietarin suorien jätevesipäästöjen sulkemishanke, jonka valmistumisen jälkeen vuonna 2012 kaupungin jätevesistä puhdistetaan 94 % HELCOM:n suositusten mukaisesti. Ydinturvallisuussektorilla NDEP-rahaston kautta on tuettu mm. radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja käytetyn ydinpolttoaineen varastointiin liittyviä hankkeita Luoteis-Venäjällä. Tähän mennessä on rahoitettu kahdeksaa hanketta yhteisarvoltaan 95 miljoonaa euroa. Ympäristökumppanuuden internetsivu: www.ndep.org Ympäristökumppanuuden tueksi perustettiin vuonna 2002 Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin yhteyteen erityisrahasto (NDEP Support Fund), josta rahoitetaan ympäristö- ja energiatehokkuushankkeita Luoteis-Venäjällä ja Kaliningradissa sekä ydinturvallisuushankkeita etenkin Kuolan niemimaalla. Ympäristöyhteistyön laajentaminen Valko-Venäjälle on valmistella. Rahastoon on osoitettu varoja yhteensä 275,9 miljoonaa euroa, josta 126,2 miljoonaa on käytettävissä ympäristöhankkeisiin ja 149,7 miljoonaa ydinturvallisuushankkeisiin (tilanne marraskuussa 2009). 7
Sosiaali- ja terveyskumppanuus (Northern Dimension Partnership in Public Health and Social Well-being, NDPHS) Perustettu: 2003 Osallistujat 2 : Islanti, Kanada, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä, Viro, Euroopan komissio, sekä BEAC, BSSSC, CBSS, ILO, IOM, NCM, UNAIDS, WHO 2 Osa tarkkailijoita. Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuus (NDPHS) perustettiin vuonna 2003 Norjan ja Suomen aloitteesta torjumaan tarttuvia tauteja ja elintapasairauksia sekä parantamaan alueen asukkaiden hyvinvointia ja elämänlaatua. Kumppanuuden avulla vahvistetaan sosiaali- ja terveysalan koordinaatiota, tiedonvaihtoa mm. parhaista käytännöistä sekä edistetään hanketoimintaa. Kumppanuuden ytimen muodostavat asiantuntijatyöryhmät: HIV/AIDS, terveet elämäntavat, perusterveydenhuolto ja vankilaterveydenhuolto. Suomi johtaa tällä hetkellä kahta asiantuntijatyöryhmää (HIV/AIDS ja terveet elämäntavat). Kumppanuudella ei ole hankerahastoa, vaan kiinnostuneet maat ja muut kiinnostuneet tahot rahoittavat hankkeita tapauskohtaisesti. Kumppanuuden puitteissa on kehitetty internetpohjainen hankeputkiohjelma (project pipeline), jonka tarkoituksena on auttaa hankerahoittajia ja -toteuttajia kohtaamaan toisensa. Suomi tukee lähialuevaroin sekä kumppanuuteen liittyvää hanketoimintaa että asiantuntijatyöryhmien työtä. Edellä mainitun hankeputkiohjelman kautta Suomi on rahoittanut hankkeita Luoteis-Venäjällä yhteensä noin 1,5 miljoonalla eurolla. Sosiaali- ja terveyskumppanuuden internetsivu: www.ndphs.org Liikenne- ja logistiikkakumppanuus (Northern Dimension Partnership on Transport and Logistics, NDPTL) Perustettu: 2009 Osallistujat: Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Valko-Venäjä, Venäjä, Viro, Euroopan komissio Pietarin ulkoministerikokouksessa 28.10.2008 hyväksytty liikenne- ja logistiikkakumppanuus aloittaa toimintansa vuoden 2010 alussa. Kumppanuuden tavoitteena on edistää yhteistyötä liikenteen ja logistiikan joustavoittamiseksi, vauhdittaa pohjoisiin liikenneväyliin liittyviä hankkeita ja koordinoida yhteistyötä tärkeissä liikennepoliittisissa kysymyksissä. Kumppanuuden sihteeristö perustetaan Pohjoismaiden investointipankin (NIB) yhteyteen Helsinkiin. Kumppanuuden toivotaan vauhdittavan suurten hankkeiden toimeenpanoa. Asiantuntijatyön osalta kumppanuuden on määrä toimia alueellisena liikenne- ja logistiikkakysymyksien foorumina ja täydentää jo olemassa olevien yhteistyörakenteiden työtä. Kumppanuudelle ei ole suunnitteilla hankerahastoa vaan rahoituksen suunnitellaan tulevan kansallisista budjeteista, EU:lta ja rahoituslaitoksilta. Kulttuurikumppanuus (Northern Dimension Partnership on Culture, NDPC) Perustettu: 2009 Pohjoisen ulottuvuuden kulttuurikumppanuuden perustamisesta päätettiin korkeiden virkamiesten kokouksessa marraskuussa 2009. Lisäksi Helsingissä järjestettiin syksyllä 2009 kulttuurifoorumi, joka käsitteli kumppanuuden sisältöä ja toimeenpanoa. Pohjoismaiden ministerineuvosto on tukenut vahvasti kulttuurikumppanuuden perustamista alusta alkaen sekä avustanut kumppanuuden sihteeristön perustamisessa. 8
Kuva: Tor Lindqvist Kulttuurikumppanuuden avulla edistetään taloudellisesti kannattavan kulttuuritoiminnan syntymistä ja lisätään tiedonvaihtoa yhteistyö- ja rahoitusmahdollisuuksista. Kumppanuuden pyrkimyksenä on auttaa taide- ja kulttuuriväkeä verkostoitumaan ja tehdä toiminnasta myös taloudellisesti kannattavaa. Luovan talouden edistäminen pohjoisen ulottuvuuden alueella on yksi tapa lisätä kasvua ja hyvinvointia. Keskeisenä päämääränä on PU-alueen kulttuurielämän kansainvälisen tunnettavuuden kasvattaminen. Muut yhteistyön muodot Pohjoinen ulottuvuus käsittää hallitustenvälisen yhteistyön lisäksi myös eri sidosryhmien kuten yliopistojen, tutkimuslaitosten, parlamentaarikkojen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä. Myös maakuntien ja paikallisten toimijoiden rooli on keskeinen. Syksyn 2009 korkeiden virkamiesten kokouksessa annettiin tuki pohjoisen ulottuvuuden instituutin perustamiselle. Instituutin tarkoituksena on toimia yliopistoverkostona, joka on avoin kaikille kiinnostuneille korkeakouluille, tutkijoille ja tutkimuslaitoksille. Instituutin perustaminen helpottaa tutkimuksen ja opetuksen koordinointia sekä tutkimushankkeiden rahoituksen keräämistä. Pohjoisen ulottuvuuden yritysneuvosto (Northern Dimension Business Council) pyrkii kokoamaan pohjoisen ulottuvuuden alueella toimivia yrityksiä yhteen. Neuvoston tarkoituksena on vahvistaa yritysten verkottumista alueella ja toimia yritysten ja viranomaisten välisen dialogin edistämiseksi. Aloite neuvoston perustamiseksi tuli alueen elinkeinoelämältä. Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa toimii myös parlamentaarikkofoorumi, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa Euroopan parlamentin aloitteesta vuonna 1995. 9
Pohjoinen ulottuvuus osana alueellista yhteistyötä Kuva: Martti Kapanen/Matkailun edistämiskeskus Alueneuvostot ovat alueiden ääni pohjoisen ulottuvuuden politiikassa. Itämeren ja Barentsin alueella on runsaasti erilaisia alueellisia järjestöjä ja yhteistyörakenteita, jotka omalta osaltaan tukevat pohjoisen ulottuvuuden tavoitteiden saavuttamista. Pohjoinen ulottuvuus on kattorakenne pohjoisen alueen toimijoille. Sen keskeisiä tavoitteita on vähentää päällekkäisiä toimintoja ja terävöittää alueellista yhteistyötä. Viime aikoina EU on vahvistanut läsnäoloaan pohjoisilla alueilla, mistä esimerkkeinä toimivat arktinen tiedonanto (2008) ja Itämeri-strategia (2009). Pohjoisen ulottuvuuden politiikka tarkastelee koko pohjoista aluetta kokonaisuutena. Itämeren ja Barentsin alueilla toimii kymmeniä erilaisia yhteistyön muotoja, joiden välistä koordinaatiota ja synergiaa pohjoinen ulottuvuus vahvistaa. EU:n arktinen tiedonanto ja Itämeri-strategia kertovat unionin kasvavasta mielenkiinnosta pohjoisia alueitaan kohtaan. Alueneuvostot Pohjoisen ulottuvuuden alueneuvostoja ovat Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin euroarktinen neuvosto, Arktinen neuvosto sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto. Kaikki neljä neuvostoa ovat hallitustenvälisiä yhteistyöfoorumeja, jotka toimivat omilla maantieteellisillä alueillaan. Niiden tehtävänä on tuoda omia kehityskohteitaan PU-politiikan piiriin ja tukea PU-hankkeiden toimeenpanoa eri tavoin. Itämeren valtioiden neuvosto (Council of the Baltic Sea States, CBSS) Perustettu: 1992 Jäsenet: Islanti, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä, Viro, Euroopan komissio Tarkkailijat: Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska, Romania, Slovakia, Ukraina, Valko-Venäjä ja Yhdysvallat; lisäksi erityisjäseninä alueellisia yhteistyöjärjestöjä. Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS) perustettiin edistämään myönteistä demokraattista ja taloudellista kehitystä Itämeren alueella. Neuvoston alkuperäinen rooli on ajan kuluessa muuttunut alueen poliittisen tilanteen myötä; nykyään lähes kaikki Itämeren valtioiden neuvoston jäsenmaat ovat myös Euroopan unionin jäseniä. CBSS:lla on rooli Itämeren alueen poliittisena keskustelufoorumina. 10
CBSS:n sateenvarjon alla toimii lisäksi moninaisia alueellisia yhteistyörakenteita eri sektoreilla (esimerkiksi energia- ja nuorisoasiat, järjestäytyneen rikollisuuden vastainen työ sekä kulttuuriperinnön suojeleminen). Käynnissä olevan CBSS:n uudistuksen päämääränä on kohdentaa neuvoston toimintaa konkreettisten projektien toteuttamiseen. Arktinen neuvosto (Arctic Council, AC) Perustettu: 1996 Jäsenet: Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä, Yhdysvallat (Alkuperäiskansat osallistuvat kuuden järjestön voimin tasavertaisesti neuvoston toimintaan). Tarkkailijat: Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Puola, Ranska ja Saksa; lisäksi 18 hallitustenvälistä- ja kansalaisjärjestöä. Arktinen neuvosto on kahdeksan jäsenvaltionsa hallitusten välinen yhteistyöfoorumi. Arktiset alkuperäiskansat saavat äänensä esiin ns. pysyvinä osallistujina. Arktisen neuvoston tavoite on edistää arktisen alueen ympäristönsuojelua sekä sen väestön taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista hyvinvointia. Neuvosto tuottaa tieteellistä tietoa ja siihen perustuvia suosituksia kansallisten päätöksentekijöiden käyttöön. Arktisen neuvoston konkreettisin työ tehdään asiantuntijatyöryhmissä, jotka keskittyvät mm. arktisen alueen ympäristön tarkkailuun, ympäristöonnettomuuksien ennakointiin, luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja arktisen merenkulun turvallisuuden edistämiseen. Barentsin euroarktinen neuvosto, (Barents Euro-Arctic Council, BEAC) sekä Barentsin alueneuvosto (Barents Regional Council, BRC) Perustettu: 1993 BEAC-jäsenet: Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä, Euroopan komissio BRC-jäsenet: Suomesta Kainuu, Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa, Norjasta Finnmark, Nordland ja Tromssa, Ruotsista Norrbotten ja Västerbotten sekä Venäjältä Arkangelin ja Murmanskin alueet, Karjalan ja Komin tasavallat sekä Nenetsian autonominen piirikunta. Tarkkailijavaltiot: Alankomaat, Iso-Britannia, Italia, Japani, Kanada Puola, Ranska, Saksa, Yhdysvallat BRC-tarkkailija: Pohjois-Karjalan maakunta (Suomi) Barentsin euroarktisen neuvoston (BEAC) tavoitteena on edistää vakautta, kestävää kehitystä ja turvallisuutta tiheimmin asutulla arktisella alueella Barentsin alueella. Samanaikaisesti Barentsin euroarktisen neuvoston kanssa perustettiin alueita maakuntatai läänitasolla edustava Barentsin alueneuvosto BRC. Alueneuvoston jäseniä ovat 13 maakuntaa/ lääniä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoisilta alueilta. Yhdessä BEAC ja BRC muodostavat tärkeän yhteistyöfoorumin aluehal linto viran omaisille, kansalaisjärjestöille sekä pohjoisille alkuperäiskansoille. 11
Pohjoismaiden ministerineuvosto (Nordic Council of Ministers, NCM) Perustettu: 1971 Jäsenet: Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska Pohjoismaiden ministerineuvosto on Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin hallitusten yhteistyöelin. Pohjoismaisen yhteistyön piirissä on erityisesti kiinnitetty huomiota pohjoisen ulottuvuuden arktisiin kysymyksiin ja kulttuurihankkeisiin. Pohjoismaiden ministerineuvosto osallistuu sosiaali- ja terveyskumppanuuteen ja on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä kulttuurikumppanuutta. Muut alueelliset organisaatiot Itämeren maiden energiaministerit ja EU:n komissio perustivat Helsingissä vuonna 1999 BASREC:n (Baltic Sea Region Energy Co-operation) tuomaan alueellisen näkökulman energiapolitiikkaan. Yhteistyön tavoitteena on saattaa liike-elämän toimijat ja hallintovirkamiehet yhteen. BASREC tuottaa myös tutkimuksia ja julkaisuja sekä järjestää seminaareja ja työpajoja. Yhteistyö on auttanut kehittämään energiamarkkinoille ympäristöön ja tehokkaampaan energiatarjontaan liittyviä sääntöjä. Itämeren suojelukomissio Helsinki Commission (HELCOM, The Baltic Marine Environment Protection Commission) on ollut Itämeren merensuojeluyhteistyön keskeinen elin jo yli 30 vuotta. Mukana ovat olleet alusta saakka kaikki Itämeren rantavaltiot ja nykyisin myös Euroopan komissio. HELCOM:n toiminta perustuu jäsenmaiden välisiin sopimuksiin, joista ensimmäiset hyväksyttiin vuoden 1974 kokouksessa Helsingissä. HELCOM:n tärkeimmät tehtävät ovat Itämerta koskevien poliittisten linjausten teko, suositusten antaminen ja yhdessä hyväksyttyjen määräysten valvominen. HELCOM:n toiminta tähtää koko Itämeren alueen suojeluun mukaan lukien sisävedet, merenpohja ja biodiversiteetti. EU:n Itämeri-strategia Euroopan komission tiedonanto Itämeristrategiasta ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma julkistettiin 10. kesäkuuta 2009 ja se hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa Ruotsin EUpuheenjohtajuuskaudella lokakuussa 2009. Strategiassa on neljä toiminnallista osiota: 1) Itämeri kestävän ympäristöpolitiikan alueena, 2) Itämeri taloudellisesti menestyvänä alueena, 3) Itämeri kiinnostavana ja hyvien yhteyksien varassa toimivana alueena ja 4) Itämeri turvallisena alueena. Itämeri-strategia on lähtökohtaisesti EU:n sisäinen strategia, mutta konkreettisten saavutusten aikaansaamiseksi useilla sektoreilla tarvitaan yhteistyötä Venäjän ja muiden kolmansien maiden kanssa. Eurooppa-neuvoston alkuperäisessä Itämeri-strategiaa koskevassa toimeksiannossa joulukuussa 2007 todetaan, että EU:n Itämeri-strategian ulkoisia ulottuvuuksia toteutetaan pohjoisen ulottuvuuden rakenteiden kautta. EU ja arktinen yhteistyö Euroopan komission arktinen tiedonanto valmistui marraskuussa 2008. Tiedonanto määrittää EU:n prioriteetit arktisilla alueilla. Näitä ovat arktisten alueiden suojelu, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja arktisen hallinnon kehittäminen. EU huomioi arktisten alueiden keskeisen merkityksen unionille erityisesti energiantuotannon, kalastuksen, muiden luonnonvaraelinkeinojen ja turismin alueilla. Näitä merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnettävä tinkimättömästi ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Komissio tunnustaa tiedonannossaan Arktisen neuvoston keskeisen aseman arktisia kysymyksiä käsiteltäessä. 12
Pohjoisen ulottuvuuden rahoitus Kuva: Wojtek Hintzke/sxc.hu Pohjoinen ulottuvuus perustuu yhteisrahoitukselle. Hyvinä esimerkkeinä rahoitusvälineistä toimivat PU-kumppanuudet ja EU:n raja-alueyhteistyöohjelmat (ENPI CBC). Suomi rahoittaa pohjoisen ulottuvuuden toimintaa pääasiassa lähialueyhteistyövaroin. Kansainvälisten rahoituslaitosten osallistuminen pohjoisen ulottuvuuden hankkeisiin tapahtuu kumppanuuksien kautta. Pohjoisen ulottuvuuden periaatteena on yhteisrahoitus. Rahoitusta tulee useista eri lähteistä (yksittäiset maat, EU:n instrumentit, kansainväliset rahoituslaitokset, yksityinen sektori). Yleensä suurten hankkeiden rahoituksesta valtaosa on lainamuotoista ja paikallista rahaa ja pieni osa voi olla niin sanottua lahjarahaa. Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet tarjoavat hyvän työkalun rahoituksen toimeenpanoon. Kansallinen rahoitus Suomen valtio rahoittaa pohjoisen ulottuvuuden hankkeita lähialueyhteistyömäärärahoista. Vuonna 2009 Suomi käytti lähialueyhteistyöhön 19,5 miljoonaa euroa. Tärkeimmät toimialat ovat taloudellinen yhteistyö ja ympäristö. Myös maaja metsätalousala, sosiaali- ja terveydenhuolto, ydinturvallisuus sekä koulutus ja kansalaisyhteiskunta säilyvät merkittävinä sektoreina. Kansainvälinen rahoitus Kansainvälisten rahoituslaitosten merkitys korostuu erityisesti PU-kumppanuuksissa. Suurten hankkeiden toteuttaminen olisi mahdotonta ilman niiden kontribuutiota. Keskeisimpiä rahoituslaitoksia ovat Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan investointipankki (EIB), Pohjoismaiden investointipankki (NIB) ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö (NEFCO). 13
EU-rahoitus EU-rahoitus ja sen raja-alueyhteistyöohjelmat (ENPI CBC eli ENPI cross border co-operation) samoin kuin Itämeren alueen transnationaalinen Interreg-ohjelma ovat Euroopan unionin keskeisimpiä alueellisen ulkorajat ylittävän yhteistyön rahoituslähteitä. ENPI CBC:tä ja sitä edeltäneitä Tacis- ja Interregohjelmia voidaan pitää NDEP:n ohella yhtenä ensimmäisistä pohjoisen ulottuvuuden konkreettisista saavutuksista. ENPI CBC:ssä ja sitä edeltäneissä naapuruusohjelmissa yhdistetään ensimmäistä kertaa EU:n ulkoista ja sisäistä rahoitusta. ENPI CBC-ohjelmat pyrkivät kehittämään yhteistyötä unionin ja sen naapurimaiden yhteisten ja molemminpuolisten etujen pohjalta. Lähtökohtana on kansallinen vastinrahoitus sekä hanketoteuttajien omarahoitusosuus. EU:n raja-alueyhteistyöohjelmat pohjoisen ulottuvuuden alueella Nykyisellään ENPI CBC kattaa kaikki unionin maa- ja meriulkorajat idässä ja etelässä. Pohjoisen ulottuvuuden alueella toteutettavia ohjelmia on kahdeksan. Suomen ja Venäjän raja-alueella tullaan komission strategia-asiakirjan mukaisesti ohjelmakaudella 2007 2013 toteuttamaan kolmea ENPI CBC -ohjelmaa: Kaakkois-Suomi Venäjä, Karelia ja Kolarctic. Ohjelmien kokonaisrahoitus on ohjelmakaudella 2007 2013 vajaat 190 miljoonaa euroa, josta EU-rahoituksen osuus on 50 %. Lisäksi Itämeren alueen monikansalliselle ohjelmalle on varattu ENPI-ulkosuhdevaroista 22,6 miljoonaa euroa käytettäväksi venäläisten ja valkovenäläisten partnereiden osallistumiseen ohjelman hankkeisiin. Pohjoisen ulottuvuuden maantieteelliseen alueeseen kuuluvat myös Viro/Latvia/Venäjä, Latvia/Liettua/Valko-Venäjä, Puola/Valko-Venäjä, Liettua/Puola/Venäjä (Kaliningrad) ja Itämeren alueen transnationaalinen Interreg -ohjelmat. Ohjelmien on tarkoitus käynnistyä vuonna 2010. Kuva: Matkailun edistämiskeskus 14
Liitteet Liite 1 Poliittinen julistus pohjoisen ulottuvuuden politiikasta kuten haavoittuvaan ympäristöön, terveys- ja sosiaalikysymyksiin sekä alkuperäiskansoja koskeviin kysymyksiin; Euroopan unioni, Islannin tasavalta, Norjan kuningaskunta ja Venäjän federaatio, jotka palauttavat mieliin Brysselissä 21. marraskuuta 2005 pidetyssä ministerikokouksessa hyväksytyt pohjoisen ulottuvuuden suuntaviivat, 3. Vahvistavat olevansa valmiit edistämään pyrkimyksiä, joiden avulla taataan, että pohjoisen ulottuvuuden politiikka johtaa konkreettisiin ja käytännöllisiin toimiin tavoitteena saavuttaa todellisia tuloksia ottaen huomioon tarpeen pyrkiä synergiaan muiden alueellisen ohjelmien ja hankkeiden kanssa; ottavat huomioon pohjoisen ulottuvuuden alueen laajan maantieteellisen määritelmän Euroopan arktisilta ja subarktisilta alueilta Itämeren etelärannoille, mukaan lukien sen läheisyydessä olevat maat, sekä idästä Luoteis-Venäjältä länteen Islantiin ja Grönlantiin, pitävät lähtökohtanaan maantieteellistä läheisyyttä, taloudellista keskinäisriippuvuutta, yhteistä kulttuuriperintöä, yhteisiä haasteita ja mahdollisuuksia saada yhdessä hyötyä eräällä maailman kehittyneimmistä alueista, vahvistavat yhteisen vastuunsa Pohjois-Euroopan hyvinvoinnista, kestävästä kehityksestä ja väestön hyvinvoinnista sekä lupauksensa luoda suotuisat olosuhteet alueen kehittymiselle ja kaikkia osapuolia hyödyttävän Pohjois-Euroopan monenkeskisen yhteistyön vahvistamiselle edelleen, mukaan lukien rajat ylittävä ja alialueellinen yhteistyö, ja tukevat eri alueellisten neuvostojen, kuten Arktisen neuvoston, Barentsin euroarktisen neuvoston, Itämeren maiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston puitteissa tehtävää monenkeskistä yhteistyötä, 4. Tunnustavat yleisenä sääntönä pohjoisen ulottuvuuden kumppaneiden yhteisrahoituksen periaatteen ja, milloin tarkoituksenmukaista, rahoituksen muista lähteistä, mukaan lukien kansainväliset rahoituslaitokset; 5. Vahvistavat valmiutensa tehdä yhteistyötä kaikkien kansainvälisten, alueellisten, alialueellisten ja paikallisten järjestöjen, toimielinten ja muiden toimijoiden kanssa, mukaan lukien elinkeinoelämä ja kansalaisjärjestöt, jotka ovat valmiita myötävaikuttamaan alueen kehitykseen; 6. Ilmaisevat halukkuutensa jatkaa ja kehittää edelleen yhteistyötä olemassa olevien kahden pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuden puitteissa pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (NDEP) ja pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuus (NDPHS) ja tutkia mahdollisuuksia soveltaa kumppanuusmallia muille aloille. Tässä yhteydessä ne pyytävät pohjoisen ulottuvuuden korkeita virkamiehiä tutkimaan pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikkakumppanuuden suotavuutta ja tutkimaan yhteistyön tehostamista energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla kutsuen tähän mukaan myös asiantuntijoita ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia; 1. Ilmoittavat sitoutuvansa vakaasti aktiiviseen yhteistyöhön pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa hyvän naapuruuden, tasa-arvoisen kumppanuuden, yhteisvastuun ja avoimuuden pohjalta; 2. Vahvistavat halunsa tehdä pohjoisen ulottuvuuden politiikasta EU:n ja Venäjän neljän yhteisen alueen alueellisen ilmentymän, jossa Islanti ja Norja ovat täysivaltaisia osallistujia kohdistaen myös huomionsa pohjoisten alueiden erityiskysymyksiin, 7. Panevat merkille Venäjän federaation esittämän hankelistan mahdollista toimeenpanoa varten pohjoisen ulottuvuuden puitteissa; 8. Suhtautuvat myönteisesti eri ryhmien ja toimielinten aikomukseen osallistua pohjoisen ulottuvuuden puitteissa tapahtuvaan yhteistyöhön ottaen huomioon muun muassa ehdotetun pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisen foorumin; Hyväksyvät pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirjan, joka tulee olemaan käytännön toimeenpanon perusta. 15
Liite 2 Pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirja 1. Johdanto 1. Pohjoinen ulottuvuus kattaa laajan maantieteellisen alueen Euroopan arktisilta ja subarktisilta alueilta Itämeren etelärannikolle, mukaan lukien sen läheisyydessä sijaitsevat maat, ja Luoteis-Venäjältä idässä Islantiin ja Grönlantiin lännessä. 2. Pohjoinen ulottuvuus keskittyy enenevässä määrin Luoteis-Venäjään, joka on suurin tämän politiikan kattamista alueista, ja sen koko pohjoisen ulottuvuuden alueelle tuomiin erityisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. 3. Itämeri ja Kaliningrad, jolle sen erityinen maantieteellinen sijainti tuo kehittymismahdollisuuksia, samoin kuin laajat arktiset ja subarktiset alueet mukaan lukien Barentsin alue, kuuluvat pohjoisen ulottuvuuden politiikan painopistealueisiin. B) Pohjoisessa toimivat kansainväliset rahoituslaitokset, erityisesti Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan investointipankki (EIB), Pohjoismaiden investointipankki (NIB) ja Maailmanpankki (IBRD), jotka toiminnallaan tukevat politiikkaa ja kaikki muut kansainväliset rahoituslaitokset, jotka saattavat tulevaisuudessa toteuttaa ohjelmia alueella. C) Muut Euroopan unionin ja muiden pohjoisen ulottuvuuden kumppanien instituutiot ja toimielimet. 7. Muita pohjoisen ulottuvuuden toimijoita ovat mm.: Itämeren ja Barentsin alueen alueelliset ja ali-alueelliset järjestöt ja komiteat, alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt (mukaan lukien erityisesti alkuperäiskansojen järjestöt), yliopistot, tutkimuskeskukset ja liike-elämän ja ammattijärjestöjen yhteisöt jne. 8. Valko-Venäjää voitaisiin kannustaa osallistumaan asiantuntijatason yhteistyöhön pohjoisen ulottuvuuden puitteissa. 4. Nykyinen kehysasiakirja on kumppanien yhteinen saavutus. Pohjoisen ulottuvuuden kumppanit tunnustavat, että niiden yhteistyökehystä voidaan viedä eteenpäin vain kumppanuuden hengessä ja keskinäisen luottamuksen pohjalta. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on tästä lähtien yhteinen hanke ja siitä kannetaan yhteinen vastuu. Se auttaa takaamaan, että Pohjois-Eurooppaan ei synny jakolinjoja. 9. USAn ja Kanadan tarkkailija-aseman kautta pohjoinen ulottuvuus luo myös puitteet vahvistaa pohjoisen ulottuvuuden kumppaneiden transatlanttista yhteistyötä maailman pohjoisiin alueisiin liittyvissä kysymyksissä. Muitakin kiinnostuneita maita voidaan kutsua osallistumaan tarkkailijoina. 3. Tavoitteet 2. Toimijat 5. Pohjoisen ulottuvuuden kumppaneita ovat Euroopan unioni, Islanti, Norja ja Venäjän Federaatio. 6. Muita osallistujia ovat: 10. Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteena on luoda yhteinen kehys vuoropuhelun ja konkreettisen yhteistyön edistämiselle, vakauden, hyvinvoinnin ja tehokkaamman taloudellisen yhteistyön vahvistamiselle, taloudellisen integraation ja kilpailukyvyn edistämiselle ja kestävälle kehitykselle Pohjois-Euroopassa. A) Pohjoisen alueelliset neuvostot: Barentsin euroarktinen neuvosto (BEAC), Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS), Pohjoismaiden ministerineuvosto (NCM), Arktinen neuvosto (AC) Kaikki neljä pohjoisen alueellista neuvostoa erilaisine jäsenkokoonpanoineen kartoittavat kehitysja yhteistyötarpeita omilla alueillaan ja tukevat hankkeiden toimeenpanoa eri tavoin. 11. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka pyrkii siihen, että kumppanit ja osallistujat täydentäisivät toisiaan. Pohjoinen ulottuvuus vahvistaa alueellista yhteistyötä parantamalla Pohjois-Euroopan alueellisten järjestöjen synergioita välttäen samalla mahdollisia päällekkäisyyksiä, ja helpottaa ihmisten välistä yhteydenpitoa. Pohjoinen ulottuvuus maksimoi käytettävissä olevien inhimillisten ja taloudellisten voimavarojen käytön alueella ja takaa, että niitä käytetään kaikkein tehokkaimmalla tavalla. Parhaista ongelmanratkaisukäytännöistä ja tavoista vastata haasteisiin luodaan esimerkkitapauksia. 16
12. Pohjoisen ulottuvuuden kehyspolitiikka keskittyy yhteistyöaloille, joilla alueellinen ja ali-alueellinen painotus tuo lisäarvoa. Painopiste asetetaan tuloshakuisille ehdotuksille, jotka hakevat tukea Euroopan unionilta ja kansallisilta rahoitusinstrumenteilta, kansainvälisiltä ja yksityisiltä rahoituslaitoksilta samoin kuin yksityiseltä sektorilta. Kansallisia ja alueellisia kehitysohjelmia kunnioitetaan ja edistetään: kaikki uudet aloitteet täydentävät kansallisten ja alueellisten viranomaisten pyrkimyksiä asianomaisilla alueilla. 13. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on luonteeltaan läpinäkyvää ja avointa kaikkia toimijoitaan kohtaan ja se ottaa asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaatteen. Se perustuu kansainvälisesti tunnustettuihin periaatteisiin, kuten hyvään hallintoon, läpinäkyvyyteen ja osallistumiseen, kestävään kehitykseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksiin, kulttuurin monimuotoisuuteen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, oikeudenmukaisiin työolosuhteisiin ja yritysten yhteiskuntavastuuseen, syrjimättömyyteen ja alkuperäiskansojen suojeluun, ja tukee kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisten instituutioiden edelleen vahvistamista. 14. Pohjoinen ulottuvuus on EU:n ja Venäjän välisen neljän yhteisen alueen alueellinen ilmentymä. Venäjä ja Euroopan unioni tekevät pohjoisen ulottuvuuden politiikasta läpileikkaavan aiheen ja tarvittaessa välineen, jonka avulla yhteisten alueiden tiekarttoja toteutetaan; Islanti ja Norja osallistuvat täysimääräisesti asioihin, jotka koskevat pohjoista ulottuvuutta. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka tulee käsittelemään edelleen joitakin tavoitteita, joilla on erityistä painoarvoa pohjoisen kannalta, kuten sen haurasta ympäristöä, alkuperäiskansojen asioita, kulttuurin monimuotoisuutta, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia jne. 15. Rajat ylittävä yhteistyö on läpileikkaava teema, joka tuo lisäarvoa alialueellisella ja kansallisella tasolla vahvistaen kestävää alueellista kehitystä, kansalaisyhteiskunnan mukanaoloa ja kansalaisten välistä yhteydenpitoa. Samalla pidetään mielessä kehitys, jota on tapahtunut kohti Pietarin huippukokouksessa toukokuussa 2003 määrättyä pitkän ajan tavoitetta viisumivapaasta matkustamista Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Islanti ja Norja tukevat tätä tavoitetta suhteissaan Venäjään. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka kannustaa kunnallisia ja alueviranomaisia maa- ja merirajan kummallakin puolella ryhtymään konkreettisiin yhteisen edun mukaisiin yhteistyöhankkeisiin. 16. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka pyrkii parantamaan ihmisten ja tavaroiden rajanylitysolosuhteita. Tämä helpottaa taloudellista yhteistyötä ja ihmisten välistä kanssakäymistä. 17. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka tukee yhteistyötä myös sellaisten alueiden välillä, joilla ei ole keskenään välitöntä kansallista maa- tai merirajaa. Täten pohjoinen ulottuvuus tukee alue- ja keskushallintotason rajat ylittävää ja valtioiden välistä yhteistyötä yhtenä alueellista kehitystä edistävistä välineistä. 18. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka edistää yhteistyötä alueen kaupunkialueiden välillä, jotta saataisiin aikaan vahva kaupunkiverkosto ja hyvin toimiva aluerakenne helpottamaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen alueen kehittämistä. 4. Painopistealueet 19. Edellä olevan 14 kappaleen mukaisesti on sovittu seuraavista pohjoisen ulottuvuuden painopistealueista: Taloudellinen yhteistyö, mukaan lukien kaupan, sijoitusten, tullimenettelyjen, pienten ja keskisuurten yritysten, liike-elämän, innovaatioiden, toimivien työmarkkinoiden, rahoituspalvelujen, infrastruktuurin, energian, maatalouden, metsätalouden, kuljetusten ja logistiikan, tietoliikenteen ja tietotekniikan edistäminen. Vapaus, turvallisuus ja oikeus, mukaan lukien ihmisten välisen yhteydenpidon helpottaminen, rajahallinnon kehittäminen, hyvä hallinto, oikeusjärjestelmän ja oikeudellisen yhteistyön tehokkuuden kehittäminen rikos- ja siviiliasioissa, taistelu järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, ihmiskauppa, huumekauppa, laiton maahanmuutto ja muu rajat ylittävä rikollisuus. Ulkoinen turvallisuus: pelastuspalvelu. Tutkimus, koulutus ja kulttuuri, mukaan lukien lisääntyvä tutkimuksen ja koulutuksen vaihto-ohjelmiin liittyvä yhteistyö, nuorisopolitiikka, ihmisten välisen yhteydenpidon edistäminen, kulttuuri- ja talouselämän yhteydet, alueellisen ja paikallisen kulttuuri-identiteetin ja -perinnön näkyvyys. Ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat, mukaan lukien ydin- ja muihin saasteisiin liittyvien uhkien vähentäminen, meriturvallisuus, Itämeren ja Barentsin meren merellisen ympäristön suojelu, luonnon monimuotoisuus, metsät, kalakannat ja 17
arktisten ekosysteemien suojelu; yhteistyö vesipolitiikan alalla, ilmastonmuutos, ympäristölainsäädäntö ja hallinnon kapasiteetin vahvistaminen. 3 Sosiaalinen hyvinvointi ja terveydenhoito, mukaan lukien tarttuvien tautien ja elämäntapasairauksien ehkäisyn edistäminen ja yhteistyön edistäminen terveys- ja sosiaalipalvelujen alalla. 5. Institutionaaliset järjestelyt 20. Pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksiin osallistuvat ulkoministeri tai vastaavalla tasolla neljä kumppania, Euroopan unionin jäsenvaltiot/komissio, Islanti, Norja ja Venäjän Federaatio. Kokouksia pidetään joka toinen vuosi kumppanien sopimassa paikassa. Kumppanit voivat sopia ylimääräisen ministerikokouksen koolle kutsumisesta milloin tahansa. 21. Pohjoisen ulottuvuuden virkamieskokouksia pidetään samassa kokoonpanossa kuin ministeritason kokouksia aina kun on tarpeellista tai ainakin niinä välivuosina, jolloin ministerikokous ei kokoonnu. 22. Kumppaneita, tarkkailijoita ja osallistujia kutsutaan sekä ministeri- että virkamieskokouksiin. Muut toimijat voivat osallistua erityiskutsusta. 23. Ministerikokousten tehtävänä on antaa poliittista ohjausta ja valvoa pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanoa. Pohjoisen ulottuvuuden kehykseen kuuluvien kokousten asialistat valmistellaan neuvotellen pohjoisen ulottuvuuden kumppaneiden kesken. Ministeri- ja virkamieskokouksilla voi olla erityinen keskusteluteema, josta on sovittu asialistan yhteydessä. 24. Jatkuvuuden takaamiseksi 20 ja 21 kappaleissa mainittujen kokousten välisenä aikana perustetaan asiantuntijatason ohjausryhmä, joka koostuu Euroopan unionin, Islannin, Norjan ja Venäjän Federaation edustajista. Ohjausryhmä kokoontuu tavallisesti kolme kertaa vuodessa kumppanien sopimassa paikassa ja siten, että vältetään päällekkäisyydet edellä mainittujen ministeri- ja virkamieskokousten kanssa. Muita kiinnostuneita neuvostoja, elimiä ja järjestöjä voidaan kutsua kokouksiin pohjoisen ulottuvuuden kumppanien sopimuksen pohjalta. 6. Hanketoteutus ja seuranta 25. Pohjoisen ulottuvuuden kumppanit suosivat kumppanuusmallia, erityisesti pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuutta (NDEP), tehokkaana keinona järjestää hankkeiden käytännön toteutus sovituilla painopistealueilla. Kaikkien uusien kumppanuuksien tulisi nauttia pohjoisen ulottuvuuden kumppanien tukea, niillä tulisi olla varmistettuna alusta lähtien tarkoituksenmukainen rahoitus, niiden tulisi olla johdon suhteen itsenäisiä ja täydentää kansallisten viranomaisten pyrkimyksiä kuten 12 kappaleessa kuvataan. 26. Kumppanuuksien lisäksi ulkoministeri- tai virkamieskokoukset voivat hyväksyä realistisen lukumäärän teemoja ja konkreettisia hankkeita sovituilla painopistealueilla yksityiskohtaisine rahoitusja toimintaparametreineen. Ne toteutetaan pohjoisen ulottuvuuden kehyksessä yhteisrahoituksen periaatteisiin nojautuen edellyttäen, että ne saavat tukea pohjoisen ulottuvuuden kumppaneilta. Kansainvälisten rahoituslaitosten ja yksityisten rahastojen mukanaolo olisi mitä toivottavinta. 27. Ohjausryhmä pitää itsensä ajan tasalla sovittujen hankkeiden toteuttamisesta. Hankeseuranta muodostaa myös pohjan 28 kappaleessa määrätylle raportoinnille. 7. Tiedonvälityksen keinot 28. Jatkuva tiedonkulku on pohjoisen ulottuvuuden politiikan olennaisimpia elementtejä. Ohjausryhmä valmistelee toimintaraportin ennen jokaista ulkoministerikokousta. 29. Pohjoisen ulottuvuuden tietojärjestelmään, joka sijaitsee Euroopan komission ulkosuhdeosaston (Relex) sivustolla, kootaan pohjoisen ulottuvuuden kumppanien lähettämien tietojen perusteella päivitetyt ja yhteensovitetut tiedot hankkeista, jotka on toteutettu pohjoisen ulottuvuuden kehyksen puitteissa. Muut osallistujat voivat toimittaa tietoja esitettäväksi omalla valtuutuksellaan, mikäli mikään kumppani ei sitä vastusta. Kaikki sivulla esillä oleva lisämateriaali, joka esitetään pohjoisen ulottuvuuden kumppanien yhteisenä mielipiteenä, edellyttää ohjausryhmän hyväksyntää. 8. Rahoitus 18 30. Yleissääntönä on pohjoisen ulottuvuuden kumppanien ja tarvittaessa kansainvälisten ja yksityisten rahoituslaitosten yhteisrahoituksen periaate.
Pohjoisen ulottuvuuden toimia toteuttavat eri toimijat ja niitä rahoitetaan eri lähteistä, mukaan lukien olemassa olevista ja tulevista Euroopan unionin rahoitusinstrumenteista ja -ohjelmista, kansallisista budjeteista, kansainvälisistä alueellisista organisaatioista, kansainvälisistä rahoituslaitoksista, alueellisista ja paikallisista julkisista järjestöistä, muista julkisista elimistä, kuten yliopistoista, sekä yksityisistä lähteistä mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan taholta. Pohjoinen ulottuvuus kiinnittää erityistä huomiota mahdollisiin ongelmiin, jotka syntyvät erilaisten rahoitusinstrumenttien käytöstä alueellisessa ja rajat ylittävässä yhteistyössä. 9. Arviointi 31. Tämä pohjoisen ulottuvuuden politiikan kehysasiakirja on pysyväisluonteinen. Sitä voidaan kuitenkin tarkistaa tarpeen vaatiessa. Kaikkien pohjoisen ulottuvuuden toimijoiden tulisi toimittaa arvionsa pohjoisen ulottuvuuden ministeri- ja virkamieskokouksiin tarkistusten helpottamiseksi. 3 HELCOMin, Baltic 21:n ja alueellisten neuvostojen työtä arvostetaan. Liite 3 Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden (NDEP) ympäristöhankkeet (tilanne marraskuussa 2009) Hanke Kokonaisinvestointi NDEP-rahoitus Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo 193,6 milj. 5,8 milj. Pietarin tulvapato 2000 milj. 1 milj. Pietarin pohjoisen puhdistamon lietteenpolttolaitos 90,4 milj. 6,35 milj. Leningradin alueen kunnallinen kehittämishanke 23,2 milj. 4 milj. Komin kunnallinen kehittämishanke 31,8 milj. 6,035 milj. Kaliningradin kaukolämpöhanke 21,8 milj. 7,3 milj. Arkangelin kunnallinen vesihuoltohanke 25,5 milj. 8,2 milj. Murmanskin kaukolämpöhanke 29,6 milj. 5 milj. Novgorodin kunnallinen kehittämishanke 14 milj. 3 milj. Pietarin Nevan suorien jätevesipäästöjen sulkemishanke 546,4 milj. 24 milj. Kaliningradin vesi- ja ympäristöhanke 110 milj. 10 milj. Vologdan kunnallinen vesihanke 18,4 milj. 3,68 milj. Kaliningradin projektihallintayksikkö 3,8 milj. 3 milj. Sosnovyi Borin jätevedenpuhdistamohanke 3,3 milj. 0,5 milj. 19
Liite 4 Lyhenteet AC Arctic Council Arktinen neuvosto NDEP Northern Dimension Environmental Partnership Pohjoisen ulottuvuuden BASREC Baltic Sea Region Energy Co-operation Itämeren valtioiden energiayhteistyö- ympäristökumppanuus organisaatio NDPHS Northern Dimension Partnership in Public Health and Social Well-being BEAC Barents Euro-Arctic Council Barentsin euroarktinen neuvosto Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuus BRC Barents Regional Council Barentsin alueneuvosto NDPTL Northern Dimension Partnership on Transport and Logistics Pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja BSSSC Baltic Sea States Subregional Co-operation Itämeren valtioiden alueidenvälinen yhteistyö logistiikkakumppanuus CBSS Council of the Baltic Sea States Itämeren valtioiden neuvosto NDPC Northern Dimension Partnership on Culture Pohjoisen ulottuvuuden kulttuurikumppanuus EBRD European Bank for Reconstruction and Development Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EIB European Investment Bank Euroopan investointipankki ENPI CBC European Neighbourhood and Partnership Instrument, cross border cooperation Euroopan unionin raja-alueyhteistyöohjelmat EU Euroopan unioni NEFCO NIB PU UNAIDS Nordic Environment Finance Corporation Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö Nordic Investment Bank Pohjoismaiden investointipankki Pohjoinen ulottuvuus Joint United Nations Programme on HIV and AIDS Yhdistyneiden kansakuntien HIV/AIDS-ohjelma HELCOM Helsinki Commission, Baltic Marine Environment Protection Commission Itämeren suojelukomissio WHO World Health Organization Maailman terveysjärjestö ILO International Labour Organization Kansainvälinen työjärjestö Interreg Euroopan unionin alueiden välinen yhteistyöohjelma IOM International Organization for Migration Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö NCM Nordic Council of Ministers Pohjoismaiden ministerineuvosto 20