Keurusseudun Luonnonystävät ry Jäsenkirje 2 / 2008
Kesän kuulumisia Kesä 2008 oli säiden puolesta vaihtelevainen. Sadekuuroja tuli lähes päivittäin, mutta välillä aurinkokin pilkahteli. Luonto sopeutui tilanteeseen mahdollisuuksiensa mukaan. Kesäkisamme kohdelajeista sammakot pärjäsivät märässä kesässä hyvin, mutta käärmeet ja sisiliskot (ainakin äidiksi tulossa olevat) olisivat toivoneet enemmän auringonpaistetta. Monilla pikkulinnuilla oli vaikeuksia löytää tarpeeksi hyönteisravintoa, ja myös kanalintujen poikasille alkukesä oli liian märkä ja kolea. Sen sijaan myyrät pärjäsivät hyvin ja niitä on nyt (syksyllä) paikoin liikkeellä melkoisen runsaasti. Ja sehän tietää herkkupöytää pöllöille ja monille haukoille, joita pesikin jo hyvänlaisesti. Luonnonystävien kesätoiminta sujui säistä riippumatta entiseen tapaan. Joukon retkillä oli tavanomaisen runsaasti väkeä, lastenleirillä vähän liikaakin. Niityt tuli niitettyä, nyt pääosin LAPE-töinä, mutta osittain myös VR:n perinnemaisemayhteistyönä. Vaihtotori vaihtoi edelleen tavaraa Haapamäellä. Lausuntoja annettiin varsinkin VAPO:n turvesuohankkeista. Yleisökisa Suur-Keuruun kanssa toi mielenkiintoisia havaintoja matelijoista ja sammakoista. Harvinaisista ja uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista kertyi muutenkin monenlaista uutta tietoa. Jäsenmääräkin kasvoi hieman. Kiitos kaikille mukana olleille. Tästä on hyvä jatkaa toimintaa tulevana vuonna. PS - Kannen kuva syyskuiselta retkeltä Heiluvalle kivelle. Kuvan on ottanut Jouko Pihlainen. Niityt Niittyjä Keuruulla hoidettiin nyt ennätysmäärin. Keski-Suomen ympäristökeskuksen, EU:n ja kaupungin tuella toimivat LAPE-miehet niittivät tavanomaiset isot niityt Vuorelassa, Pohjolassa, Hirvikylällä ja Haapamäen asemalla. Suomen Luonnonsuojeluliiton ja VR:n perinnemaisemaprojektin tuella raivattiin ja niitettiin mm. kolmea radanvarsiniittyä Haapamäen seudulla. Seurakuntakin hätistettiin töihin Kamanan takaniitylle, joka muuten on kesäisin hyvinkin käymisen arvoinen paikka, vaikka ostosiemenillä kylvetyllä niityllä on osittain vähän vieraan näköisiä kukkia. Ja muistutuksen jälkeen kaupunginkin puutarhaosasto niitti Punnosen talon lähellä olevaa rinneketoa. Kukkakasvien, perhosten, kukkakärpästen, kukkajäärien, pistiäisten, heinäsirkkojen ja muiden kauniiden niittylajien onneksi vielä jotkut muutkin ovat alkaneet hoitaa pihapiiriään ja lähialueita kukkaketona. Siltikin huomattava osa avoimien perinnemaisemien lajistosta on käynyt varsin harvinaisiksi, ja monet on jo luokiteltu uhanalaisiksi. Niitynhoidossa tärkeintä on, että antaa kukkien kukkia ja siementää rauhassa, ja vasta sitten lähtee niittohommiin, usein vasta syyskuussa. PS
Lasten luontoleiri Lasten luontoleiri pidettiin heinäkuun loppupuolella Riihossa. Ajankohta oli mitä parhain, sillä kesän ainoa helteinen jakso osui juuri leiriviikonloppuun. Leiri oli (jälleen) kovin suosittu, ja niinpä meitä oli n. 35 leiriläistä, ohjaajaa ja apuohjaajaa. Neljän päivän aikana retkeiltiin, tehtiin vesitutkimusta, kalastettiin isoja kaloja, odoteltiin lepakoita iltahämärissä, nikkaroitiin linnunpönttöjä, painettiin kangasta, kudottiin kaislamattoa, opittiin tuntemaan kasveja ja lintuja, uitiin, pelattiin jalkapalloa Suuri seikkailukin koettiin, kun pelastettiin kyy pelikentältä suureen sankoon ja kuljetettiin metsään rauhallisempiin maisemiin. Mehiläishaukan poikasia rengastamaan lähtenyt ryhmä kohtasi surullisen näyn: pesä oli pudonnut ja poikaset kuolleet. Ensi kesän leiri pidetään samoihin aikoihin, ja sen suosio lienee taattu, ainakin leiriläisten puheista päätellen! - MS Sammakkokisa Kesäkisassamme yhdessä Suur-Keuruun kanssa kyselimme havaintoja matelijoista ja sammakkoeläimistä. Näyttää siltä, että sammakoita, rupikonnia, kyitä ja sisiliskoja on Keuruun- Multian seudulla useimmilla alueilla melko yleisesti, ja niiden kannat tuntuisivat olevan vakaita. Viitasammakolla on vakiopopulaatiot parhaiden lintujärvien (lintutornien) tienoilla, mutta ei juuri muualla. Vaskitsoja on jonkin verran ainakin Keuruun itäosissa, Asunnan Huttulan Jukojärven Isojärven seudulla. Vesiliskoja on elellyt monin paikoin vielä 1960-luvulla, mutta ei sen jälkeen. Ne ehkä kuolivat silloisiin happosateisiin. Rantakäärmetiedot eivät lisääntyneet eivätkä varmistuneet. Niitäkin on ehkä ollut täällä aikaisemmin, mutta tuoreet havainnot puuttuvat. Mainittakoon, että hieman vastaavanlaisessa selvityksessä Helsingin seudulla todettiin kaikkien sammakkoeläinten ja matelijoiden vähentyneen reilusti; osa on ilmeisesti hävinnyt alueelta kokonaan. PS Perhoslaskennat 2008 Kesä oli perhosille niin kuin useimmille muillekin hyönteisille vaikea. Usein yöllä ja aamulla oli selkeää (ja kylmää), mutta iltapäivällä satoi rankkoja kuuroja. Päiväperhoset ja niiden laskijat odottelivat turhaan lämpimiä, aurinkoisia iltapäiviä. Haapamäen laskentalenkillä oli toiseksi huonoin kesä kautta aikojen (1996 oli vielä kehnompaa). Useimpien perhoslajien määrä väheni edellisestä kesästä reilusti, ja moni harvinaisempi laji jäi kokonaan näkemättä. Runsaslukuisimmat lajit olivat kuitenkin tavanomaista joukkoa: tesmaperhonen yht. 226 yksilöä (vuonna 2007 niitä oli 323), lauhahiipijä 69 (56), kangasperhonen 62 (51), niittyhopeatäplä 57 (95), lanttuperhonen 54 (204), nokkosperhonen 48 (174), hopeasinisiipi 43 (29), juolukkasinisiipi 41 (43), neitoperhonen 40 (41) ja sitruunaperhonen 39 (37). PS Nuorten retkiluontoleiri Nuorten retkiluontoleiri pidettiin 16 18.5. Leiri toteutettiin polkupyörävaelluksena kymmenen leiriläisen ja kahden ohjaajan voimin. Tänä vuonna retki suuntautui Haapamäeltä Riihon ja Ylä-Kolkin maisemiin. Pyöräilymatkaa kertyi noin 80km. Ensimmäinen yö telttailtiin Lauttajärven vanhojen metsien suojelualueella ja toinen Ukonselän ja Kaiturin välisellä komealla kannaksella. Alkuleiri nautittiin auringonpaisteesta, mutta loppumatkasta saatiin myös vettä niskaan. Pyöräilyn, maastoruokailujen ja muun perusretkeilytoiminnan lisäksi leirillä laskettiin lintuja,
harmiteltiin lähteiden huonoa kuntoa, rengastettiin viirupöllöpoikue, tutustuttiin jätevedenpuhdistamoon yms. Jouduimme myös miettimään, kuinka lähelle joutsenen pesää uskallamme pystyttää teltat. Emme olleet liian lähellä, sillä paikalla havaittiin myöhemmin 7 joutsenen poikasta. Muita retken lintuhavaintoja olivat mm. mustakurkkuuikku, mehiläishaukka sekä pohjantikka. MAa Pikku tietoja Vaihtotori pyörii entiseen tapaan Haapamäellä, Veturipuiston ja veturitallien luona. Aukioloaika lauantaisin klo 10-12. Muulloin sopimuksen mukaan. Lähemmin voi kysellä Raija Sulkavalta (014-732484). Myymme linnunpönttöjä hintaan 5 e / kpl. Isompia eriä euron halvemmalla. Pöntöt on tehty laudasta tai kairaamalla pyöreästä pöllistä. Isompia malleja on lähinnä aihioina (pohja ja kansi puuttuvat). Tarvittaessa ripustuskin järjestyy samaan hintaan. Kysy hallituksen jäseniltä. Syksy on paras aika putsata pöntöt ja samalla laittaa uusia. Keuruun lintuharrastajien havaintoja voi seurata internetissä BirdLife Suomen Tiiratiedoston sivuilta, ja muita luontohavaintoja Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikkasivuilta. Uudeksi jäseneksi voi ilmoittautua esim. jäsenesitteellä, joita saa kaikilta hallituksen jäseniltä ja kaikissa tapahtumissamme (kokouksissa, retkillä ym.). Sopiva lomake löytyy myös Suomen luonnonsuojeluliiton www-sivuilta. Yhdistys ottaa vastaan myös lahjoituksia. Tili on OP Keuruu 476210-2153100. Meillä on myös kotisivut, joille pääsee esim. Googlen tai Luonnonsuojeluliiton Keski- Suomen piirin kautta. Parhaita lintuhavaintoja Keuruulta 1.7. 31.10. Lintujen syysmuutto on vauhdissa jo aikaisin heinäkuulla, kun monien pohjoisten kahlaajien vanhat linnut lähtevät talven viettoon. Suosirrejä havaittiin eniten Keurusselän Kaukasesta illalla 16.7. (yht. 68 yks.) ja punakuireja 17.7. neljässä parvessa peräti 149 yks. Kahlaajien huippupäivä oli kuitenkin 11.8., jolloin vuorossa olivat kaukaa idästä tulleet lajit: tuhansien kilometrien päässä Siperian arktisella tundralla pesiviä isosirrejä nähtiin 47, tundrakurmitsoja 68, meriharakoita 65 ja punakuirejakin 14. Seuraavana päivänä isosirrejä nähtiin vielä 80 linnun parvi sekä yksi yksittäinen, joten tätä Keski-Suomessa hyvin harvalukuista kahlaajaa havaittiin yhteensä peräti 128 yksilöä. Elokuussa Kaukasesta havaittiin paremmista lajeista myös mm. merikihu, 3 karikukkoa sekä vesipääsky. Syksyn harvinaisin laji, mustahaikara, muutti Riihossa 24.8. Kyseessä oli ilmeisesti samana aamuna Saarijärveltä lounaaseen lähtenyt nuori lintu. Tätä harvalukuista itäisen Euroopan asukkia ei ole aiemmin Keuruulla tavattu. Elo-syyskuussa Lehdontieltä tehtiin muitakin mainioita havaintoja: pelloilta löytyi enimmillään 4 lapinkirvistä, muuttohaukka, mustavaris, Lapin satakieli sinirinta sekä 12. 21.9. kolme erittäin uhanalaista heinäkurppaa.
Syysmuuton näyttävin osa koettiin Keuruulla tällä kertaa 25.9., jolloin liikkeellä olivat kurkien massat. Lehdontieltä laskettiin Keuruun ennätys, 45 parvessa yhteensä 8399 kurkea ja Vilppulan Mäkelänvuorestakin 3395 pitkäkaulaa. Jälkimmäiset olivat juuri niitä auroja, joita saatiin ihastella iltapäivällä myös Keuruun kirkonkylän taivaalla. Samana päivänä Lehdontieltä havaittiin mm. 2 punajalkahaukkaa, sadan valkoposkihanhen muuttoparvi, 3 merikotkaa sekä aro-/niittysuohaukka. Syksyinen itäisten hanhien muutto lipsahti tällä kertaa ohitsemme idästä (Kiteellähän laskettiin 8.10. Suomen ennätys, hurjat 230 000 muuttanutta hanhea.) Joitain satoja sepel- ja metsähanhia havaittiin kuitenkin Lehdontiellä sekä Keurusselän itäpuolella mm. Karkeisvuoressa 27. 28.9. Samoina päivinä nähtiin myös muutamia maakotkia. Tätä kirjoittaessa (28.10.) Lehdontiellä majailee Keuruun kaikkien aikojen suurin laulujoutsenparvi, 290 yksilöä. Määrä on kasvanut tasaisesti jo yli kuukauden päivät. Vaelluslinnuista tänä syksynä tuntuu olevan liikkeellä lähinnä sembramäntyjen liepeillä viihtyviä pähkinähakkeja. -AA Luontohavaintoja Kuten edellä jo mainittiinkin, myyriä on nyt monin paikoin runsaasti. Pöllöillä on hyvät ajat, mutta talvella voi tapahtua mitä vaan. Osittain säätkin voivat ratkaista sen, onko myyriä ja pöllöjä runsaasti vielä keväällä. Myyrien perässä lienee liikkunut se lapinpöllökin, joka syyskuussa jäi auton alle Keuruun ja Multian välillä. Vähän aikaisemmin suopöllö löytyi 23- tieltä läheltä Virtain rajaa. Lapinpöllö havaitaan nykyään Keuruulla noin kerran vuodessa, ja useimmiten tiellä kuolleena. Kuusissa on käpyjä kohtalaisesti, joten käpylintuja pitäisi talvella näkyä. Myös lepissä ja koivuissa on siemeniä jonkin verran, joten urpiaisiakin pitäisi näkyä. Pihlajanmarjojakin oli kohtalaisesti, mutta ne on syöty. Silti pääosa tilhistä ja rastaista on vielä Lapissa, joten muuttoparvia on jossain vaiheessa odotettavissa. Syksyn aikana on ollut liikkeellä monenlaista vaeltajaa. Pähkinähakkeja ja nakkeleitakin on näkynyt, samoin harmaapäätikkoja, jopa valkoselkätikkoja. Pohjantikkoja ja palokärkiäkin on nähty kulkemassa etelää kohti. Tikoilla on varmaan nykyään aika hankala tilanne, sillä niille kelvolliset vanhat runsaasti lahopuita sisältävät metsät alkavat olla tosi harvassa. Liikkeelle lähtenyt tikka ei ehkä osu sellaiseen ollenkaan, ja niinpä niitä on nähty Hankoniemen kärjessäkin koukkailemassa merelle, jonne ne eivät kuitenkaan uskalla lopulta lähteä. Syksy toi myös hauskoja kasvihavaintoja. Keuruultakin lähes hävinnyt vilukko (Parnassia palustris) on yllättäen löytänyt uusia kasvupaikkoja tienpenkoilta. Niitä kukki valkoisenaan elokuussa 23-tien varrella, lähellä Lammasahon ja Jukojärven tienhaaroja. Vilukon etu on se, että se kukkii vasta syksyllä. Tienvarsien niittoaikaan kesällä se on vasta nousemassa maasta. Aikaisemmin vilukkoja on tavattu lähinnä ratavarsilla Haapamäellä. Juhani Kiltinen havaitsi ja kuvasi Ruokosen suunnalta myös harvinaisen ja uhanalaisen ahonoidanlukon (Botrychium multifidum). Edellinen ahonoidanlukkohavainto on muutaman vuoden takaa Pihlajaveden urheilukentältä. Tapani Asunta seuraa toisen noidanlukkolajin, ketonoidanlukon (Botrychium lunaria), esiintymää Pohjoisjärvellä. Kaikki noidanlukot ovat äärimmäisen harvinaisia vanhoja niittykasveja. Mutta ne on myös vaikea havaita. PS
Vuonna 2008 retkeiltiin runsaasti Keurusseudun Luonnonystävät tekivät kolme bussiretkeä, yhden vaelluksen ja 16 kimppakyytiretkeä sekä osallistuimme neljään lintujen tarkkailutapahtumaan vuoden aikana. Osallistujia retkillä oli 300, joista useat henkilöt monellekin retkelle. Suurin osa mukana olleista olivat eläkeläisiä. -24.2. Aloitimme retket perinteisesti Koskikarahiihdolla. Kotalasta - Pihlaisselälle olevat kosket tarkasti kolme hiihtäjää. Pihlaisselältä Liesjärvelle kosket hiihteli neljä. Karoja tavattiin kahdeksan. Päivällä alkoi niin sankka lumisade että maantiet olivat melkein tukossa. -15.3. Pöllöretkellä saimme matkimalla yhden varpuspöllön tulemaan luoksemme. Retken loppuosa ajeltiin lumisateessa jolloin pöllötkin olivat hiljaa. -13.4. Joutsenretki tehtiin Riihoon takatalven räntäsateessa. Saimme kuitenkin nähdä 120- päisen töyhtöhyyppäparven värjöttelemässä Ylisenjärven sulan partaalla. -18.4. Suuntasimme koskiretkelle Pihlaiskoskelle, jossa olikin vettä niin runsaasti, että pikkukenkäiset retkeläiset olivat vaikeuksissa. -20.4. Osallistuimme lintujen kevätmuuton havainnointiin Riihon uudella lintutornilla sekä Lihjamon Huutovuoressa Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen tapahtumassa. -25.4. Kävimme mittaamassa suuria puita Pihlajaveden Pyörkkilässä ja Mäkelässä. Pyörkkilän kuusen ympärysmitta oli 370 cm ja Mäkelän "tissikuusen" 307 cm. Roope ehti kipaisemaan viimemainitun kuusen latvaan. -2.5. Ajelimme naapurin puolelle Vilppulaan, jossa katsastimme Käkijärven linnuston lintutornista käsin. Näimme mm. ruskosuohaukan ja kuulimme kaulushaikaran puhalluksia. -3.5. Olimme mukana SSLTY:n "Tornien taistossa" Riihon Peräjärven ja Lehdontien torneissa. Jälkimmäinen torni oli paras koko Keski-Suomessa lintulajien lukumäärässä. Taiston jälkeen Lehdontien tornilla pidettiin pieni yleisötilaisuus, jossa Jaakko Vaissi lahjoitti rakennuttamansa tornin yhdistyksellemme. -4.5.Taivalsimme perinteisen "susivaelluksen" Limpsingin rotkosta Ollilan hirvikodalle. Susista ei ollut merkkejäkään, lienee ammuttu tai karkotettu. Viirupöllö kuitenkin heräsi päiväuniltaan Ekolan suuresta kuusesta ja lensi edestämme metsään. -9.5. Tarvoimme upottavan Lempaatsuon halki Alemmalle Lempaatlammelle. Suota Vapo havittelee turpeenottoon, mutta luonnonystävät haluavat suojella sen mm. harvinaisen kasvillisuuden vuoksi. -16.5. Tutustuimme kirkasvetiseen Lapinkankaan Valkeiseen. Järvi on syvä, vedellä täyttynyt suppakuoppa, josta ei ole laskupuroa. -17.5. Kevätretki tehtiin bussilla Keski-Suomen eräälle parhaimmista lintupaikoista, tunnetulle Viitasaaren Heinä-Suvannolle. Kolea ja tuulinen sää pitivät linnut aloillaan, mutta suo oli suuri ja komea lintutorneista nähtynä. Paluumatkalla poikkesimme Karstulan Kirkkovuoren juuri valmistuvassa maisematornissa. Näköala Pääjärvelle oli mahtava..-23.5. Vanhan metsän retki tehtiin Multian Heinäperän suojellulle Raatokankaalle. Sammaleinen kalliomaasto suurine haapoineen oli näkemisen arvoinen. -24.5. Kuuntelimme yölaulajalintuja, mutta ajankohta oli liian aikainen. Vain Valkealahden pensassirkkalinnut olivat tulleet ja äänessä. -30.5. Ajelimme loputtomilta tuntuvia metsäautoteitä Multian perukoille Kallion kämpälle ja nousimme korkealle Tervavuorelle. Metsäiseltä vuorelta näkyi vain pieni sektori alla olevalle Kangasjärvelle.
-6.6. Teimme lähiluontoretken Äänelän vanhaan metsään, jonka koirapolkuja oli mukava kävellä. -15.6. Luonnonkukkaretki suuntautui Pohjoisjärven Mäkikylän niityille, joilla olemme usein aiemminkin käyneet. Siniset peltoon levinneet vuorikaunokit ihastuttivat edelleen. -28.6. Perhosretki tehtiin Haapamäen vakioidulle Pertsan laskentareitille. Perhosia oli ehkä tavallista vähemmän huonon sateisen perhoskesän vuoksi. -30.6.-1.7. Kesäyön retkeä uhkasi rankkasade, joka kuitenkin jäi keskustaan, kun ajoimme Roosinpohjaan. Raiskinmäki ja Varpaansalmi lepakoineen sekä makkaranuotioineen vastasi hyvin kesäyön tunnelmaa. -12.7. Etelä-Suomen retki Tammisaaren kaupungin laajoihin rantapuistoihin oli onnistunut. Saimme ihailla erikoisia kasveja, korkeita jaloja lehtipuita ja rehevää meren rantaa. Koimme myös rantaelämää kaupungin laivarannassa. Matkalla poikkesimme Karjaan Lepinjärven Pelikaanitorniksi nimitetyllä lintutornilla. Järvellä oli mustanaan nokikanoja sekä useita kyhmyjoutsenpoikueita. -8.8. Lepakkoretki jouduttiin peruuttamaan kovan sateen vuoksi. -30.8. Sieniretki Pohjoisjärven Ekolaan tuotti suuren lajimäärän sieniä, harvat vain syötäviä. Roopen torvisienisaalis ja korkealla koivussa kasvava rikkikääpä olivat retken parasta antia. -6.9. SSLTY:n syksyn tornikisaan osallistuttiin Lehdontien ja Multian Kiiskilänmäen torneista. Kisassa tavoiteltiin mahdollisimman suurta lintulajimäärää. -27.9. Syksyn bussiretki tehtiin Suomen Luonnonsuojeluliiton 70-vuotisjuhlan merkeissä. Retki suuntautui poikkeuksellisesti vain Keuruulle. Kiersimme kaupungin parhaita kohteita Tamppikoski, Vesilahdensuo, Mansikkamäki, Heiluvakivi, Ahtaansalmi, Kolmentynnörinaho, Lehdontien lintutorni, Lintusyrjän harju ja Pikkuhiekka. Retkellä syötiin Valkeajärven Valopilkussa ja kahviteltiin Haapamäen Cafe Raijassa. -28.9. SSLTY:n lintujen syysmuuton tarkkailua tehtiin Lehdontieltä ja Pohjoisjärven Lintusyrjänharjun nokalta. Haukkoja nähtiin runsaasti ja jopa maakotkakin kaarteli taivaalla. -8.10. Hajaannuimme neljänä eri ryhmänä etsimään Keuruun hiljaisinta paikkaa perinteisen Hiljan-päivän tapahtumana. Olimme puoli tuntia hiljaisuudessa pimeyden laskeutuessa erämaan perimmäisiin kolkkiin. Kuulas ilma toi kuitenkin kulttuurin ääniä jokaiselle kohteelle. Metsäkone, auto ja koira laskettiin miinukseksi. Vuoden retkikausi päätettiin Pihlajaveden Valkeisen kodalla makkaraa paistaen.- Jouko Pihlainen Vanhoja luontohavaintoja Haapamäeltä Luonnon Tutkija 1934: Sinitiainen (Parus c. caeruleus) Haapamäellä. Haapamäen aseman seudulla on kuluneen syystalven ja tämän kevään kuluessa esiintynyt kaksi paria täälläpäin harvinaisia sinitiaisia. Toinen pari nähtiin ensi kerran marraskuulla 1933. Linnut ovat koko talven käyneet syömässä talia ikkunalaudallamme pysytellen aina yhdessä. Syöntiaika näyttää olevan klo 9 tienoissa aamulla ja klo 4-5 illalla. Keskipäivällä näkee ne pihakoivun latvoissa urpujen kimpussa. Helmikuun vaihteessa ilmestyi toinenkin pari näitä vilkkaita lintuja ikkunalaudallemme. Mahdollista on, että lintu pesii paikkakunnalla ensi suvena.
Syksyllä lensi paikkakunnan kautta valtavan suuri pyrstötiaisparvi, ainakin toistasataa yksilöä. Pyrstötiaiset eivät näillä main olekaan mitään harvinaisuuksia. Varsinkin juuri syksyisin niitä on liikkeellä suurin parvin. Haapamäki 2.pnä maalisk. 1934. Ilmari Heinonen Metsästys ja Kalastus 1953: Merkillinen portimo. Haapamäellä on pyydystetty harvinainen eläin, joka olemukseltaan on portimon kaltainen, mutta kokonsa ja värinsä puolesta ei kuulu mihinkään tunnettuun lajiin. Preparaattori Anton Mattila, jolle tämä harvinainen eläin on lähetetty täytettäväksi, on arvellut, että se olisi lumikon ja kärpän sekasikiö Eläimen silmiinpistävin erikoisuus on turkin väri, jossa on sekaisin lumikon ja kärpän kesä- ja talviasun värit. Eläin on edelleen Haapamäen Yhteiskoulun kokoelmissa, ja se lienee puolialbiino lumikko. Luonnon Tutkija 1933: Satunnaiskasveja Haapamäen aseman alueella kesällä 1933. Ratakrassi ratapenkereellä pohjoisen semafoorin luona. Pernaruoho halkotarhalle johtavan pistoraiteen luona. Rikkasinappi edellä mainitun raiteen luona. Rohtomesikkä halkotarhassa rajoitetulla alueella. Ketoampiaisyrtti ratapenkereellä n. 100 m pohjoiseen päin pohjoisesta semafoorista. Punasänkiö noin 10 m etäisyydellä eteläisestä päävaihteesta. Keltamatara ratapenkereellä kohta Haapamäen asema-alueen eteläpuolella. Isokärsämö veturitallin läheisyydessä. Kamomillasaunio halkotarhalle johtavan raiteen vieressä. Tahmavillakko vaunuvaa an sekä halkotarhan alueella. Kaikista kasvilajeista on kuivattuja yksilöitä lähetetty Helsingin yliopiston kasvikokoelmiin. O. A. Gröndahl. Kasviluettelon tietoja on edellä hieman lyhennelty, ja tieteelliset nimet vaihdettu suomalaisiin. PS