RAPORTTI 3 KIINA-JAPANI SUHDE ELOKUU 2006 ESITEVERSIO - vain näytteet artikkeleista. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer 1
UNIFIN RAPORTTI 3 ELOKUU 2006 Sisältää artikkelit: s.3 Analyysi: Kiinan ja Japanin suhteen ongelmakohtia s.7 Katsaus: Kiina-Japani taloussuhde s.9 Katsaus: Itä-Aasian energiahuolto Sekä liite: Japanilaisyritykset ja japanilaisvastaisuus Kiinassa UNIFIN Oy Hämeentie 153 B, 7. kerros PL 30, 00561 Helsinki Puhelin 09 231 34561 / 2 Fax 09 231 34555 HENKILÖKUNTA toimitusjohtaja Jaakko Iloniemi tutkimusavustaja Martti Setälä SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@unifin.fi Esiteversio vain näytteet artikkeleista. Toimitusjohtajan tervehdys: Itä-Aasia kiistojen ja yhteistyöpyrkimysten ristipaineissa Kiinan talouden ripeä kasvu sekä Japanin pitkään jatkuneen stagnaation päättyminen osuvat ajankohtaan, jolloin energian kysyntä on nopeassa nousussa ja sen hinta on voimakkaasti kohonnut. Samaan vaikuttaa myös Intian talouskasvun voimistuminen sekä Korean kehitys. Nämä maat tehostavat toimiaan energian saatavuuden varmistamiseksi kaikissa tilanteissa. Se kuvastuu myös niiden varustelupolitiikassa. Nationalismin vahvistuminen samanaikaisesti sekä Kiinassa että Japanissa on ilmiö, jolla saattaa olla haitallisia vaikutuksia maiden väliselle monipuoliselle ja kasvavalle taloudelliselle yhteistyölle. Tässä raportissa valotamme Itä-Aasian suurimpien maiden, Kiinan ja Japanin kehityksen potentiaalisia ongelmakohtia. Se, onnistutaanko näkyvissä olevat ongelmat ratkaisemaan sovinnollisesti, saattaa vaikuttaa paljonkin maailmantalouteen. Teemme myös katsaukset maiden taloussuhteeseen ja Itä-Aasian energiahuoltoon. Liitteessä käsitellään lyhyesti Kiinan liiketoimintariskejä japanilaisyritysten näkökulmasta. Japanin syyskuussa pidettävät vaalit sekä ensi vuonna pidettävä Kiinan kommunistisen puolueen 17. puoluekokous voivat vaikuttaa olennaisesti tulevan kehityksen suuntaan. Täydennämme tätä raporttia toteutuvan kehityksen myötä. Tulemme muutoinkin seuraamaan Itä-Aasian kehitystä entistä tarkemmin johtuen sen suuresta maailmantaloudellisesta merkityksestä. Raportti on pyritty pitämään suppeana, mutta annamme mielellämme pyydettäessä tausta- ja lähdetietoja. Seuraava UNIFIN-raportti lähetetään syys-lokakuun vaihteessa. Helsingissä 30.8.2006 Toimitusjohtaja Jaakko Iloniemi 2
KIINAN JA JAPANIN SUHTEEN ONGELMAKOHTIA Yhteenveto Kiinan ja Japanin välisellä kilpailulla tulee olemaan suurta merkitystä Itä-Aasian yhdentymis-, talous- ja poliittiselle kehitykselle lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Maiden välinen taloussuhde on tiivistynyt ja sen merkitys erityisesti Japanille kasvaa. Diplomaattisuhteet sitä vastoin ovat heikentyneet merkittävästi pääministeri Koizumin valtakaudella 2000-luvulla ja molemminpuolinen epäluulo on lisääntynyt. Poliittisen suhteen ongelmat ovat heijastuneet myös liike-elämään. Useat yritykset kärsivät keväällä 2005 Kiinassa levinneistä japanilaisvastaisista mielenosoituksista ja ostoboikoteista. Alue- ja historiantulkintakiistat voivat johtaa uusiin mielenilmauksiin ja kasvava kansallismielisyys ja patriotismi voivat kaventaa poliitikkojen kompromissimahdollisuuksia. Molempien maiden kasvava riippuvuus tuontienergiasta ja kiihtyvä kilpailu resursseista energiantuottajien dominoivilla markkinoilla voivat aiheuttaa konflikteja. Jos maiden välit kiristyvät, sillä on pidempikantoisia vaikutuksia talouskasvulle ja alueelliselle integraatiolle. Konflikteja voivat aiheuttaa myös merkittävä kysymys Taiwanin asemasta ja USA:n poliittiset ratkaisut alueella. Myös Intian rooli on ollut kasvussa, mitä kehitystä tulee seurata Aasian ja energiapolitiikan kontekstissa. Talouskasvu ja ulkopolitiikan nousu Kiinan talouskasvun arvellaankin jatkuvan vahvana vielä ainakin 5-15 vuotta. Ulkopoliittisesti Kiina on aktivoitunut 1990-luvulta lähtien keskittyen energiavarojen saannin varmistamiseen ja kauppasopimusten solmimiseen. Sen ulkopoliittinen painoarvo lisääntyy ja toiminta laajenee useammille sektoreille. Maa pitää kuitenkin vielä virallisesti kiinni kehitysmaa-asemastaan. Kommunistipuolueen keskeisin tavoite on pysyä vallassa ja pitää maa yhtenäisenä. Talouskasvu on tärkein yhtenäisyyden takaaja. Kiinan ulkopolitiikka onkin ollut maltillista (paitsi Japania kohtaan), jotta talouskasvun edellytykset eivät heikkenisi. Japanin deflaatiovaihe näyttäisi olevan ohi ja taloudelle ennustetaan 1-2 % kasvua lähivuosina. Kasvu on ollut kotimarkkinavetoista, mutta Itä-Aasian, erityisesti Kiinan, kaupan merkitys kasvaa. Japani on pyrkinyt muuttamaan ulkopoliittisen asemansa normaaliksi suurvallaksi. Pasifistisesta perustuslaista pyritään eroon, ja samalla kehitetään asevoimien kykyä osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Lisäksi vaaditaan taloudellista painoarvoa ja kehitysavun määrää vastaavaa vaikutusvaltaa kansainvälisissä organisaatioissa. Aloitteellisuus alueellisissa kysymyksissä on lisääntynyt. Muutoksia liittosuhteissa Kiinan ja Japanin sotilaspoliittinen kehitys koetaan molemminpuolisena uhkana. Kiina haluaa nostaa asevoimansa taloudellista mahtiaan vastaaviksi. Se suhtautuu epäluuloisesti USA:n rooliin lähiympäristössään ja pelkää joutuvansa saarroksiin. Kiinan varustelumenot ovat kasvaneet yli 10 % vuodessa jo 1990-luvulta. Ne ovat viidenneksi suurimmat USA:n, Ison Britannian, Ranskan ja Japanin jälkeen (2005). Maa on energiakuljetusten suojaamiseksi kehittänyt avomerilaivastoa sekä etsinyt satamia ja kumppaneita huoltoreittien varrelta. Lisäksi asevoimien maihinnousukykyä kehitetään Taiwania silmälläpitäen. Kiinan sotilasmenot ja epätietoisuus sen tavoitteista ahdistavat Japania. Japani on saarivaltiona täysin riippuvainen merikuljetuksista ja siksi Kiinan merivoimien vahvistuminen on erityinen huolenaihe. Kiinan alueellisen vallan kasvu ja USA:n vaikutuksen heikentyminen on huomattu. Pohjois-Korean ydinohjelma ja ohjuskokeet ovat merkittävä uhka Hiroshiman ja Nagasakin kokeneelle maalle. Ydinohjelman lisäksi huolenaiheena on alueellisen tasapainon järkkyminen se [ ] 3
KIINA-JAPANI TALOUSSUHDE Yhteenveto Japanin kannalta Kiinan merkitys on lisääntynyt jatkuvasti sekä kaupassa että suorien ulkomaisten investointien kohteena. Kiinan näkökulmasta Japanin osuus kaupasta ja investoinneista on vähentynyt, mutta edelleen merkittävä. Kehitysavun osalta Japani vähentää tukeaan Kiinalle. Kiistat mm. aluerajoista ja historiantulkinnasta haittaavat suhteen kehitystä. Kauppa Vuonna 2004 Kiinan ja Japanin kaupan arvo nousi $168 miljardiin. Samalla Kiina nousi USA:n ohi Japanin suurimmaksi kauppakumppaniksi. Vuonna 2005 Kiinan osuus Japanin tuonnista oli 21 % ja viennistä 13,4 %. Molemmat osuudet olivat kasvussa. Vaikka Japanin kauppatase oli $80 mrd. ylijäämäinen, se oli Kiinan suhteen $29 mrd. alijäämäinen. Kiinan merkitys Japanille tulee lisääntymään entisestään. Japan Center for Economic Research arvioi, että vuonna 2015 neljännes Japanin viennistä menee Kiinaan ja tuonnista kolmannes tulee Kiinasta. Kiinalle Japanin osuus viennistä on 11 % (4. kohdemaa) ja tuonnista 16 % (1. tuojamaista) (tammilokakuu 2005). Suorat ulkomaiset investoinnit Japani ja Kiina eroavat suhteessa suoriin ulkomaisiin investointeihin (FDI). Japaniin niitä on suuntautunut vähän (kokonaiskanta $97 mrd.). Kiinassa sitä vastoin kokonaismäärä oli $245 miljardia. Kiina on ollut suurin kohdemaa maailmassa vuodesta 2002 mitattaessa vuosittaista investointivirtaa [$72,4 mrd./2005]. Ulospäin suuntautuvan FDI:n osalta Japanin kokonaiskanta oli $371 mrd. kun taas kiinalaisten kanta oli vain $39 miljardia. Kiinalaisten ulkomaille suuntautuvien investointien määrä on kuitenkin kasvussa erityisesti energiahuoltoon liittyen. (UNCTAD 2004.) Suurin osa kiinalaisten ulkomaille tekemistä investoinneista liittyy pääoman kierrättämiseen suoraan takaisin kotimaahan. Japani on merkittävimpiä todellisten ulkomaisten suorien investointien tekijöitä maassa. Japanin ulkomaankauppaorganisaatio JETRO:n mukaan Japanin FDI virta Kiinaan on kasvanut $0,9 miljardista (2000) $6,6 miljardiin (2005). [vrt. Kiinan ulkomaisten investointien virta vuonna 2005 oli $6,9 mrd.] Investointivirran kasvu oli vilkkainta vuosikymmenen alkupuolella. Vuoden 2005 kasvuarvio on 12 %. Vuotuinen virta Japanista Kiinaan on noin miljardin pienempi kuin EU:hun ja puolet USA:han suuntautuneesta. Vuonna 2005 Japanin kiinainvestointien kokonaismäärä oli $24 miljardia (USA:ssa $149 mrd. ja EU:ssa $91 mrd.). Japanin kiinainvestointien kasvu on kuitenkin hidastumassa. Japan Economic Review:n (April- May 2006) luettelemia syitä ovat mm. 1) Kiina+1 politiikka (japanilaisyritykset hajauttavat riskiä investoimalla Kiinan lisäksi muihin Aasian valtioihin), 2) huono intellektuaalisen omaisuuden suoja ja 3) nationalistiset mielenosoitukset. Muina riskeinä mainitaan sähkökatkojen aiheuttamat tuotantokatkokset sekä valuutan heilahtelut. Myös oikeusvaltioperiaatteen heikkoa toteutumista pidettiin ongelmana. Vaihtoehtoisina kohdemaina Kiina+1 politiikan johdosta ovat mm. Intia ja Vietnam. Kehitysapu Japani on ollut merkittävä kehitysapulainojen myöntäjä Kiinalle. Kiinan Japanilta saaman avun määrä on laskenut 60 % huippuvuoden 2000 $2 miljardista vuoteen 2004. Sekä Intia että Indonesia ovat nousseet Kiinan edelle lainojen kohteena. Kiinan ja Japanin tulehtunut poliittinen suhde heijastui lainanantoon keväällä 2006. Japani jäädytti $650 miljoonan lainan, joka lopulta vapautettiin nostettavaksi kesäkuussa. Alueelliset kauppasuhteet Japani ja Kiina ovat kilpailleet siitä, kumpi ehtii tekemään enemmän bilateraalisia [ ] 4
ITÄ-AASIAN ENERGIAHUOLTO Yhteenveto Etelä-Korea ja Japani ovat jo riippuvaisia tuontienergiasta. Kiinan tuontiriippuvuus kasvaa merkittävästi samalla kun sen kokonaisenergiankulutus kasvaa ja omat varannot ehtyvät. Tästä on seurannut kiihtyvä kilpailu öljy- ja kaasuvaroista maiden kesken. Myös Intian rooli kilpailussa on merkittävä. Ratkaisuna on ollut kahdenvälisten eksklusiivisten energiantuotantosopimusten tekeminen, mikä vaikeuttaa markkinoiden toimintaa ja voi aiheuttaa konflikteja kuluttajamaiden välille. Kiistat aluerajoista energiarikkaalla Itä-Kiinan merellä lisäävät epävakautta. Pyrkimys kuljetusreittien turvaamiseen on johtanut lisääntyvään varustautumiseen. Energiavalikoimaa on pyritty laventamaan mm. kaasun ja ydinvoiman osuutta kasvattamalla. Ympäristöongelmat ovat merkittäviä erityisesti Kiinassa. Mikäli energiaturvallisuusyhteistyö kangertelee, voivat talouskasvun edellytykset heikentyä mm. korkeiden hintojen, öljy- ja kaasupulan tai alueellisten konfliktien vuoksi. Keskeiset taustatrendit Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan USA ja Eurooppa ovat merkittävimmät energiankuluttajat noin 50 % osuudella globaalista kulutuksesta. Maailman kokonaisenergiankulutus kasvanee vuoteen Energialähteet, Globaali 2001-2025 / EIA Arvio 24 % 5 % 8 % Öljy 24 % 39 % Maakaasu Kivihiili Atomivoima Vesivoima ja uusiutuvat 2030 mennessä 50 %. Samalla eri energiamuotojen osuus kulutuksesta säilynee muuttumattomana. Vuonna 2004 Kiinan osuus maailman öljynkulutuksesta oli 8 % eli 6,6 miljoonaa barrelia päivässä (mb/d) kun taas Pohjois- Amerikan kulutus oli 25,14 mb/d. Kehittyvien maiden kulutuksen kasvu on kuitenkin kehittyneitä maita suurempaa. Arvio Kiinan kulutuksen vuosikasvusta on 2,9 % vuoteen 2030 asti. Samalla Intian kulutus kaksinkertaistunee saavuttaen 5,2 mb/d. Euroopan kasvu jäänee 0,3 %, mutta USA:ssa kulutuskasvua tullee enemmän. Suurimpien kuluttajamaiden omat varannot ehtyvät. Energiaraaka-aineiden (erityisesti maakaasu ja öljy) kulutus- ja tuotantoalueet eriytyvät voimakkaasti. Merkittävimmät tulevaisuuden energiavarannot sijaitsevat epävakailla alueilla Lähi-Idässä, Venäjällä, IVY-maissa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Konflikteilla voi olla merkittäviä vaikutuksia maiden kykyyn ja haluun toimia luotettavana energiantoimittajana. Energiaa käytetään myös enenevässä määrin välineenä poliittisten päämäärien ajamiseen, mikä on ollut erityisen selvää Venäjän ja Venezuelan tapauksissa. Perinteisesti monikansalliset öljy-yhtiöt (big oil) ovat taanneet energian saatavuuden. 1960- luvulla 85 % maailman öljyvarannoista oli niille avoimia kun taas nykypäivänä niillä on avoin pääsy vain 16 % varannoista (65 % kansallisilla yhtiöillä ja 19 % rajoitettu pääsy). Kansainväliset yhtiöt eivät enää pääse helppoihin varantoihin käsiksi, vaan niiden rooliksi on tullut hyödyntää ääriolojen varantoja sekä kehittää vaihtoehtoisia energiamuotoja. Kansalliset öljy-yhtiöt eivät ole investoineet riittävästi uusien varantojen etsintään ja hyödyntämiseen, mikä on jo aiheuttanut tuotannon laskua mm. Venezuelassa ja Venäjällä. Lisäksi ulkomaisia investointeja on rajoitettu, vaikka niistä olisi apua osaamis- ja teknologiapääoman kannalta. On vaikea arvioida miten tahallista tämä tuotannon [ ] 5
Liite 1 Raportti 3 Elokuu 2006 YRITYKSET JA JAPANILAIS- VASTAISUUS KIINASSA Toimintaympäristön haasteet Kiinassa: Japanilaisen Nomura tutkimuslaitoksen varajohtaja Shingo Konomoto on arvioinut japanilaisten yritysten liiketoimintariskiä Kiinassa. Hänen mielestään maariskien (country risk) merkitys (poliittinen vakaus, rakenteiden ja politiikkaohjelmien vakaus, makrotalouden vakaus, valuutan ja investointien säännökset, jne.) japanilaisyrityksille vähenee, mutta liiketoimintariskit (business risks) lisääntyvät. Niihin kuuluvat 1) kova kilpailu, jossa on mukana kolme osapuolta: ulkomainen pääoma, valtionyritykset ja yksityisyritykset; 2) jatkuva ylituotanto ja paineet hintojen alennuksiin; 3) lyhenevät tuotantosyklit; 4) nopeat muutokset kilpailuympäristössä; sekä 5) kilpailu osaavasta työvoimasta. Näiden lisäksi hän nostaa esiin nousevan japanilaisvastaisuuden merkittävänä riskinä. Kansallismieliset tunteet voivat nousta pintaa spontaanisti kansalaisten keskuudessa tai keskus- ja paikallishallinnon lietsomina. Internetillä ja medialla on tässä merkittävä rooli. Kärjistyneimmillään seurauksena voi olla mellakoita ja japanilaisyritysten tiloihin ja tuotteisiin kohdistuvaa vandalismia. Heikentyneistä suhteista voi kuitenkin seurata taloudellisesti merkittävämpiä ja pitkäkestoisempia ongelmia. Konomoto nostaa esiin seuraavat ongelmat: Tuotteiden ostoboikotti Ongelmia saada julkisia urakoita Brandien julkisuuskuva heikkenee Heikkenevät suhteet kumppaniyrityksiin Ongelmia saada ja pitää osaavaa työvoimaa Ongelmia rakentaa luottamusta japanilaisten ja paikallisten työntekijöiden välille Ongelmia politisoituneissa liike-, henkilöstö ja työvoimasuhteissa Konomoto esittää keinoina parempaan riskien hallitaan ja ennakointiin: Parempi kyky reagoida muutoksiin - tuotantosyklin lyhentäminen, jotta investointi saadaan takaisin nopeammin - panostaminen jakelukanaviin ja kyky muuttaa niitä tarpeen mukaan - nopeisiin päätöksiin perustuva ja hyvin informoidun paikallisen päätöksentekorakenteen kehittäminen Jatkuva liiketoiminnan rakenteiden kehittäminen (mm. kumppanuus- ja investointi-) Kriisinhallintarakenteen kehittäminen - kriisinhallinta oltava paikallista (tehokas tiedonhankinta ja päätöksenteko) - tehtävä sisäinen ohje kriisitilanteita varten ja jaettava se läpi koko organisaation - tehtävä varautumissuunnitelmat (jakelukanavat, kuluttajat ja media) - riski-indikaattorien seuraamisesta ja arvioinnista tehtävä osa jatkuvaa rutiinia - ylimmän johdon tulee olla aktiivisesti mukana riskinhallinnassa ja seurannassa Vahvempi ja strateginen PR suhteiden hoito - ylläpidettävä päivittäisiä suhteita mediaan - otettava huomioon internetin kasvava merkitys - aktiivinen jatkuva tiedottaminen oman internetsivuston kautta - jatkuva sivustojen seuranta kuluttajien mielipideilmaston arvioimiseksi. Konomoto, Shingo: Responses by Japanese Companies to Business Risks in China (NRI Papers No. 98, 1.12.2005) Raportti saatavilla kokonaisuudessaan osoitteesta https://www.nri.co.jp/english/opinion/papers/2005 /pdf/np200598.pdf