NUORUUS JA SEKSUAALISUUS - virikemateriaalia vanhempien kanssa käytäviin keskusteluihin

NUORUUS JA SEKSUAALISUUS - virikemateriaalia vanhempien kanssa käytäviin keskusteluihin Lahjoita lapsellesi lapsuus Ole tärkein lapsellesi Uskalla olla aikuinen Anna vapautta, aseta rajoja Sitoudu vanhemmuuteen Ole läsnä lapsellesi Varjele lapsuutta Anna aikaa aikuisen elämälle Suojele lastasi turhalta tiedolta Hyväksy lapsesi ainutlaatuisuus KYMMENEN TEESIÄ vanhemmuudesta ja lapsen hyvästä elämästä

Materiaali on osa Helsingin kaupungin terveysviraston, opetusviraston ja nuorisotoimen (Kumppanuushanke Tyttöjen Talo) Seksuaalikasvatuksen kehittyvät käytönnöt -hanketta syksyllä 2003. Materiaali on luotu terveysviraston aloitteesta ja sen tarkoituksena on tarjota virikkeitä vanhempien kanssa käytäviin keskusteluihin, jotka käsittelevät nuoruutta ja seksuaalisuutta. Kirjoittaja: Susanna Ruuhilahti, kätilö, seksuaalikasvattaja Setlementtinuorten liitto ry:n seksuaalikasvatusverkosto -hanke 2003 Taittaja: Pia Barclay Paino: Copy-Set Kiitokset: Opetusviraston erityissuunnittelija Raija Nummelinille asiantuntija-avusta. Ennille, Oonalle ja Sagalle, jotka kuvittivat kalvot upeilla kuvillaan. 2 Etukannen kymmenen teesiä vanhemmuudesta ovat syntyneet Kirkkohallituksen Kasvatuksen ja nuorisotyön ja Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n yhteistyönä. Teesit ovat osa vihkosta Rakasta lasta - suojele lapsuutta (www.evl.fi)

1. JOHDANTO Tämän materiaalin tarkoituksena on virittää lukija pohtimaan seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita oman työnsä ja koulunsa näkökulmasta. Jokainen työntekijä kohtaa koululaisten vanhemmat omalla persoonallaan, omalla kokemusmaailmallaan. Yhtä oikeaa tapaa esittää asioita tai keskustella vanhempien kanssa ei ole. Terveydenhoitajana työskennellessä on mahdollista kiinnittää lapsen käytöksessä tai mahdollisessa oireilussa huomioita asioihin, joihin vanhemmat eivät osaa tarttua. Joskus vanhemmat eivät huomaa lapsen oireilua, vaikka lapsestaan hyvin huolehtivatkin. Tästä syystä keskustelut vanhempien kanssa ovat tärkeitä ja arvokkaita. Yhteistyöllä voidaan taata hyvä ja laadukas kasvatus sekä turvaverkko lapsen ympärille. Materiaalin lihavoidut tekstit ovat valmiina kalvopohjilla. Kalvopohjien hyödyntäjä voi valita itselleen ja omaan tuokioonsa niistä sopivimmat ja täydentää kalvopohjia tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Osassa kalvopohjia on tyhjiä kohti yhdessä vanhempien kanssa tai etukäteen täydennettäväksi. Terveys nähdään materiaalissa sidoksissa yhteiskuntaan ja kulttuuriimme. Yksilön terveys muodostuu fyysisestä, psyykkisestä, emotionaalisesta, sosiaalisesta, vakaumuksellisesta ja seksuaalisesta ulottuvuudesta (kalvo 1). 1 Seksuaalisuus on yksi ihmisen intiimeimmistä osa-alueista. Seksuaalisuudella on suuri vaikutus ihmisen - niin aikuisen kuin nuorenkin - hyvinvointiin 2. Vanhempia on tärkeää rohkaista keskustelemaan ja puuttumaan oman nuorensa elämään, kohtaamaan nuoria aidosti sellaisina kuin he ovat, peilaten nuoren tuntoja omiinsa. Vanhemman on hyvä saada tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista keskustellen, palauttaa mieliin konkreettisiakin asioita, kuten ns. murrosiän fysiologisia muutoksia tai milloin nuori tarvitsee lääkärin apua ja mistä apua saa. Konkreettisista fakta-asioista voi vanhemmille terveydenhoitaja tarjota keskustelun lisäksi ohjelehtisiä ja kirjavinkkejä. Näitä konkreettisia muutoksia esimerkiksi kehonkuvassa on vanhemman usein helpompi käsitellä yhdessä muiden aikuisten ja oman nuorensakin kanssa kuin pohtia asioita, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. 3 Seksuaalikasvatus ja seksuaalisuus nähdään usein tekojen kautta. Ihastutaan, kävellään käsikädessä, suudellaan ja sitten kenties harrastetaan seksiä. Seksin vaaroista valistetaan, ei-toivotun raskauden ehkäisemiseksi esitellään erilaisia menetelmiä. Tärkeää olisi, että seksuaalisuus nähtäisiin persoonallisuuden osana, suhteena omaan itseen ja mahdollisesti toisiin ihmisiin. Oman seksuaalisuuden rakentuminen vie aikaa ja jokainen ihminen on seksuaalinen, vaikkei seksiä harrastaisikaan. Vanhemmilla on mahdollisuus kasvattaa omasta nuorestaan vastuullinen, itseään kunnioittava ja rakastava yksilö. Tässä kasvussa tärkeää osaa näyttelee ihmissuhteissa onnistuminen, sydänsuruissa tukeminen ja yhdessä nuoren elämästä vastuun kantaminen. Aikuinen, joka on pohtinut suhdettaan seksuaalisuuteen, seksiin ja näihin liittyviin asioihin sekä omasta että lapsensa näkökulmasta, omaa välineitä kohdata nuori tämän tarvitsemalla lämmöllä, rakkaudella ja rajojen asettamisella. Asioista puhuminen, niiden pohtiminen perheen sisällä lisää luottamusta, ymmärrystä, hyvää oloa ja parantaa vuorovaikutusta. 1 Perttilä, Kerttu. 1999. Terveyden edistäminen kunnan tehtävänä. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Tutkimuksia 103, s. 83-84. 2 Ojanlatva, Ansa. 1998. Wellness-käsite osana terveyskasvatusta. Takiainen (4), 5-8

Nuoren, joka voi luottaa siihen, että häntä tuetaan ja autetaan kotona mahdollisten ongelmien ja haasteiden edessä, on harvoin tarvetta salailla asioitaan tai koettaa selviytyä ongelmistaan yksin. Yrityksistä selviytyä yksin ilman aikuisen tukea ja apua, saattaa joskus seurata pahaa oloa, jopa itsetuhoista käytöstä. Maailmamme pursuaa seksin täyteisiä kuvia. Yhä nuoremmat lapset ovat mainoskuvien kautta himon ja halun kohteena. On tärkeää, että aikuisella on kokemus siitä, että hän voi suojella omaa lastaan ja tämän oikeutta kehittyä ja kasvaa rauhassa. Aikuisia, lasten vanhempia ja huoltajia, on hyvä rohkaista kyseenalaistamaan luomiamme mielikuvia oikeasta, hyvästä ja normaalista, mikäli nämä arvot ja normit tuntuvat aikuiselle vierailta, jopa vahingollisilta. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa muotiin, mediaan, jopa yhteiskuntamme arvoihin ja normeihin, jos vain tahdomme. Turvallisen ja lapsen kasvua tukevan ympäristön luomiseksi myös aikuinen tarvitsee tietoa seksuaalisuutteen liittyvistä asioista ja tukea omille ajatuksilleen. Aikuinenkin tarvitsee tilaa puhua tunteistaan. Aika ajoin on hyvä saada mahdollisuus peilata omia tuntojaan ja ajatuksiaan muiden aikuisten kanssa - ajattelenko samoin kuin muut, millaisia sääntöjä, sopimuksia muissa perheissä on, miksi ajattelen asioista eri tavoilla kuin joku toinen. Keskeistä vanhemman ja lapsen välisessä kanssakäymisessä ei niinkään ole mitä opetetaan vaan miten ja kenen ehdoilla. 4 Nuoret elävät omassa maailmassaan, jonne aikuisilta on pääsy kielletty. Maailmaa voi tarkastella aikuisen silmin kuin ikkunasta kurkistaen, mutta täysin lapsen maailmaan ei voi koskaan päästä. Nuorten maailmassa on omat sääntönsä ja lakinsa meidän aikuisten luomien sääntöjen lisäksi. Omasta nuorestaan ja hänen elämästään on sekä oikeus että velvollisuus olla kiinnostunut. Omaa nuortaan kannattaa rakastaa ja helliä, sanoin ja koskettaen. Omaa nuortaan on lupa kehua ja kannustaa. Olennaista on, että aikuisella on tietoa siitä, mitä hänen lapselleen on opetettu ja opetetaan sukupuolista, seksuaalisuudesta, ihmissuhteista, seksistä ja näihin liittyvistä asioista. Koulussa toteutunut opetus voi näin toimia yhteisen keskustelutuokion pohjustuksena kotonakin. Se, että vanhempi tietää, mistä nuorelle on kerrottu, mistä koulussa on keskusteltu, luo tilaa keskustelujen jatkamiselle niin vanhemman kuin lapsenkin näkökulmasta. Tieto opetetuista asioista antaa mahdollisuuden vanhemmalle esittää omia, ehkä eriäviäkin näkemyksiään ja toisaalta kuunnella oman nuorensa näkemyksiä. Keskustelutilanteita luomalla ja spontaanisti tarjoutuvat tilanteet hyödyntämällä voidaan kotona asettaa yhteisesti sovittuja rajoja, määrittää perheensisäisiä pelisääntöjä sekä vanhemman että nuoren ajatukset huomioon ottaen. Nuori tarvitsee tietoa ja neuvoja ja tukea omilta vanhemmiltaan, vaikka seksuaalisuuteen liittyvistä asioista puhuminen saattaa aika ajoin tuntua hankalalta, jopa vaikealta. Myös seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, kuten muunkin kasvatuksen saralla, on vanhemmilla ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Yhteisten pelisääntöjen luominen, nuoren rohkaiseminen luottamaan omiin oikeuksiinsa, velvollisuuksiaan ja toisia ihmisiä unohtamatta, ovat ihmisyyden ytimessä. Näihin asioihin kasvetaan kokemalla, tuntemalla ja jakamalla yhdessä toisten ihmisten kanssa. Ihmisten välisissä suhteissa keskeistä ovat rakkauden monet muodot ja keskinäinen kunnioitus. Rakkautta voidaan tuntea ja kokea. Rakkaus välittyy toisten ihmis-

ten, elämän kautta. Hyväksymällä ihmisten erilaisuus sekä positiivista palautetta saamalla ja antamalla ihminen voi kokea aitoa rakkautta ja välittämistä. Ihminen, jota rakastetaan ja joka hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on, on kykenevä rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. Jokainen meistä on ainutkertainen yksilö. Ihmissuhteisiin, seksuaalisuuteen, minuuteen liittyy monia kysymyksiä, joihin jokaisen on löydettävä omat vastauksensa. Yhtä oikeaa vastausta, ratkaisua ei ole. Positiivisen minäkuvan omaavalla henkilöllä on mahdollisuus asettaa omat rajansa ja vaatia muilta niiden kunnioittamista. Itseään rakastava ihminen kykenee hyväksymään toisen ihmisen erilaisuuden. 2. KALVOPOHJAT JA NIIDEN AVAUKSET 2.1 AIKUISEN MERKITYS NUORELLE malli aikuisena olemisesta, elämisestä arvot, asenteet: pohdittava omaa seksuaalisuuttaan, omaa itseään tuki ja turva myönteinen, kannustava palaute! (kalvo 2) Ihminen on olemassa jo ennen syntymäänsä. Odottava nainen, hänen kumppaninsa ja heidän läheisensä luovat syntymättömästä lapsesta mielikuvia, haaveilevat lapsen tulevaisuudesta, asettavat lapseen toiveita, kenties pelkojakin. Syntymänsä jälkeen lapsi havainnoi ympäristöään ja oppii käyttäytymään lähiympäristön tarjoaman mallin ja saamansa palautteen avulla. Lapsi oppii kokemuksistaan. Merkityksellisissä ihmissuhteissa hän oppii kuinka toisiin ihmisiin tulee suhtautua ja kuinka muita tulee kohdella. Näissä suhteissa muodostuu lapselle käsitys myös omasta itsestä - millaisena muut hänet näkevät, miten häntä arvostetaan, kohdellaan. 5 Murrosikäisen eräänä kehitystehtävänä on itsenäistyminen. Tämä ei tarkoita, etteikö lapsi kaipaisi vanhempiensa hellyyttä, huolenpitoa, kosketusta. Nuori tarvitsee vanhempiaan etsiessään omia arvojaan, jäsentäessään maailmaansa ja sitä mikä on oikein ja hyvää mikä taas väärin ja pahaa. Aikuinen voi joutua monessa kohtaa törmäyskurssille nuorensa kanssa tämän kyseenalaistaessa ja haastaessa aikuisen auktoriteetin ja arvomaailmankin. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin. Parhaimmillaan aikuinen toimii lapselle mallina siitä, kuinka käyttäytyä ja elää, kuinka jokaisen on kannettava vastuu valinnoistaan, teoistaan. Nuoren kyseenalaistaessa vanhempansa valintoja ja käsityksiä oikeasta ja väärästä, joutuu aikuinen samalla pohtimaan omaa minäkuvaansa ja omia arvojaan. Avoin ja rehellinen keskustelu nuoren kanssa mahdollistaa aidon ja hyvän kohtaamisen, joka puolestaan tuo luottamusta aikuinen-lapsi -suhteeseen. Lapsi tarvitsee positiivista palautetta! Lapsella on oikeus tuntea itsensä ainutlaatuiseksi, rakastetuksi ja arvostetuksi. Lasta ei tarvitse kehua pilvilinnoihin. Aika ajoin saatu kannustava palaute ja myönteiset kokemukset luovat lapselle positiivista minäkuvaa. Kokiessaan itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi on ihminen yleensä kykenevä tekemään itselleen perusteltuja valintoja, vaalimaan hyvinvointiaan ja terveyttään.

Kaikenikäisten aikuisten - vanhempien, opettajien sekä muiden nuoria kohtaavien ihmisten - on mietittävä omaa suhdettaan seksuaalisuuteen ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen. Mikäli nuori joutuu kokemaan itsensä epänormaaliksi tai sopimattomaksi aikuisen luomaan visioon normaalista nuoresta, saattaa lapsi vaieta itseään askarruttavista asioista ja jopa oireilla itsetuhoisesti. Lapsella tulisi olla oikeus aikuiseen, jonka puoleen kääntyä ongelmien ilmaantuessa. Aikuisen tehtävänä on hoitaa ja huolehtia lapsesta niin, että yhdessä selvitään tiukoistakin tilanteista. Millaisia tunteita, ajatuksia erilaiset asiat minussa herättävät? Miksi? Mitä ajattelen omasta seksuaalisuudestani? Entä lapseni? Mitä, jos lapseni olisi biseksuaali? Mitä, jos lapseni olisi raskaana/ei-toivotusti raskaana tai lapseni kertoisi kumppaninsa raskaudesta? Mitä, jos lapseni epäilisi veneeristä tautia itsellään? Tarvitsisi jälkiehkäi syä estääkseen ei-toivotun raskauden alkamisen? Mitä, jos lastani nimitellään: homotellaan, huoritellaan? Seksuaalisesti ahdistellaan? Mitä, jos lapseni joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi? Mistä apua lapselle, minulle? 6 2.2 ANATOMISET, FYSIOLOGISET MUUTOKSET tue läpi muutosten, puhu asioista paljon tietämättömyyttä (kalvo 3) Murrosiän muutoksista puhutaan koulussa. Aikuisillekin on hyvä kerrata, mitä muutoksia kehossa tapahtuu ja mihin ikään nämä muutokset tavallisimmin sijoittuvat, mistä hakea apua, mikäli vanhempi yhdessä nuoren kanssa haluaa varmistua, että kaikki on ja toimii kehossa kuten pitääkin. On tärkeää, että kehossa tapahtuvat muutokset ja hormonitoiminta nähdään kodeissa nuoren kehitykseen kuuluvina asioina. Aikuisen on tarkkaan harkittava kuinka muutoksia kommentoi, miten nuorta voisi tukea muutosten keskellä. Vaikka koulussa puhutaan kehon muutoksista, on tärkeää, että kotonakin asioista keskustellaan. Yölliset siemensyöksyt saattavat nolostuttaa poikaa ja siemensyöksystä tahmeat lakanat joskus jopa hävettää. Asioita ei aina tarvitse ruotia pohjamutia myöten vaan vaikkapa äidin kommentti: Heität lakanat pyykkikoriin, jos ne likaantuvat, saattaa olla riittävä tilanteen laukaisija. Tällöin lapsella on kokemus siitä, että asia on luonnollinen eikä hävettävä. Vanhemman kommentit tai kyvyttömyys hyväksyä lapsessa tapahtuvia muutoksia saattaa ahdistaa lasta suuresti. Jos tahmaisiin lakanoihin kiinnitetään suuresti huomiota ja kovaan ääneen valitetaan pyykkimäärän kasvua, saattaa lapsi kokea olevansa jotenkin inhottava ja likainen. Kroonikkovaipat, joita yöllä on käytettävä sotkun välttämiseksi, tuskin tekevät kehossa tapahtuvista muutoksista kovinkaan luonnollisia saati mukavia, ylpeyden aiheita. Varsin ikäväksi ja paljon keskustelua herättäneeksi aiheeksi osoittautuivat kroonikkovaipat Aamulehden Allakan nuorten sivuilla, joilla asiaa ruodittiin pitkään. Nuorten poikien kuvaukset em. kaltaisista tilanteista olivat hämmentyneitä. Vanhempina näillä pojilla oli kirjoitusten mukaan mm. lääkäreitä, jotka toivat vaipat työpaikoiltaan pojilleen.

Tyttöjen kuukautisten alkamiseen liittyy ajoittain häpeää tai pelkoja. Mahdollisista kuukautiskivuista tai niiden runsaista vuotomääristä ei uskalleta kertoa vanhemmille. Osa tytöistä saattaa salata kuukautistensa alkamisen. Nuoret tytöt tarvitsevat tietoa myös kuukautissiteiden/pikkuhousunsuojien mahdollisista haitoista kuten limakalvojen mahdollisesta kuivumisesta, mikäli pikkuhousunsuojia käytetään jatkuvasti. Myös tyttöjen oikeutta nauttia kehostaan, kuukautisistaan tulisi kotona korostaa. Monet lapset kaipaavat vanhempiensa kertomuksia nuoruudesta, kokemuksia kehon muutoksista ja muutosten herättämistä tunteista. Jos asioihin suhtaudutaan luontevasti kotona, on nuoren helpompi hyväksyä itsensä ja kääntyä myös kiperissä kysymyksissä vanhempiensa puoleen. Jokainen lapsi on yksilö, jota pitää lähestyä omalla tavallaan. 2.3 KUNNIOITA NUORTA lapsen seksuaaliset oikeudet oikeus yksityisyyteen (kalvo 4) Nuorella on oikeus omaan elämäänsä. Me aikuiset voimme koettaa antaa lapselle välineitä valita mielestämme hyviä ratkaisuja, mutta pakottaa emme voi. Lapsella on oikeus omanlaiseensa seksuaalisuuteen, lapsikin on seksuaalinen! Kunnioittamalla nuorta, hänen mielipiteitään ja näkemyksiään voidaan tukea lapsen kasvua vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Kunnioittaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi olla eri mieltä ja asettaa rajoja lapsen elämään. Lapsella on oikeus ja lupa omaan yksityiseen tilaan. Koputa mennessäsi lastenhuoneeseen. Älä lue lapsesi päiväkirjoja, kirjeitä, älä kaivele lapsesi tavaroita häneltä salaa. Kysy suoraan ja rohkeasti, mikäli jokin asia askarruttaa mieltäsi. 7 Nuori hakee omaa tapaansa elää ja olla myös seksuaalinen. Luo nuorelle tilaa pohtia seksuaalisuutta, seksuaalista suuntautumista, omaa sukupuoltaan ja siihen vaikuttavia roolivaateita. Jokaisesta nuoresta ei tule heteroseksuaalisesti suuntautuvaa. Jokainen nuori ei etsi itselleen seurustelukumppania, ei edes toivo omalle kohdalleen sellaista. Joku taasen ei tahdo viettää aikaansa ilman omaa kultaa kainalossa. Silloin maailma voi näyttää kovin yksinäiseltä ja synkältä. Tärkeää on, että nuori kokee saavansa tukea ja turvaa lähellä olevilta aikuisilta erilaisten paineiden ristitulessa. 2.4 SEURAA NUORTEN MAAILMAA kuuntele nuorta älä katso nuoren asioita aikuisen silmin rakkaus, seurustelu, seksi viestitä, että olet aina tukena/turvana (kalvo 5)

Aikuinen tulkitsee maailmaa eri tavoin kuin lapsi. Lapsi tulkitsee maailmaa omasta kokemusmaailmastaan. Aikuisina emme voi ymmärtää kokonaisuudessaan nuoren maailmaa, kuten lapsikaan ei hahmota maailmaa, jossa aikuinen elää. Lapsen arkeen ei kuulu työssäkäynti, perheeseen kuuluvista ihmisistä huolehtiminen, laskujen maksaminen Lapsen maailmaa leimaavat erityiset asiat. On oltava yksilö, joka sopii ystäväjoukkoon. Koulu asettaa omia vaatimuksiaan, samoin vanhemmat. On miellytettävä muita ja samalla löydettävä oma minä. Lapsi saattaa kokea ikäviä asioita kuten koulukiusaamista, nimittelyä, vähättelyä, josta hän vaikenee kotona ja koulussa. On tärkeää, että vanhemmat kuuntelevat nuortaan, seuraavat hänen olemistaan, hyvän - ja pahan olon ilmaisujaan, sanattomiakin viestejä. Mitä sinulle tänään kuuluu? Miten päiväsi on tänään mennyt? -lauseet ovat tärkeitä jokapäiväisessä kohtaamisessa. Kysymysten esittämisen lisäksi nuorelle on tarjottava aidosti aikaa, tilaa ja lupa kertoa kuulumisiaan ja aikuisen on oltava myös halukas kuulemaan nuorta. 8 Mikäli lapsi joutuu kiusanteon kohteeksi, on vanhemman velvollisuutena puolustaa ja tukea häntä. Minkäänlaista väkivaltaa ei tule hyväksyä tai kehottaa kestämään. 3,4 Väkivalta on aina väärin. Lapsen vanhemmalla on oikeus vaatia koululta turvallista ilmapiiriä, joka mahdollistaa työrauhan ja opiskelun. Mikäli lapsi joutuu jonkinlaisen kiusanteon/väkivallan kohteeksi koulussa, on tärkeää, että koulusta informoidaan vanhempia. Lapsi ei välttämättä kerro fyysisestä tai psyykkisestä kiusaamisesta, vaikka kyseessä olisi kuinka raaka väkivalta tahansa. Luottamus siihen, että koulusta kerrotaan vanhemmille mahdollisista häiriötekijöistä, mahdollistaa vanhempien hyvän tuen ja toimii osoituksena siitä, että nuoren kokemaan pahaan suhtaudutaan vakavasti eikä asiaa haudata. Vaikenemisen kulttuurin murtaminen on olennaista nuorten ja aikuisten välillä. Tässä toivoisi aikuisten ottavan vastuun ja osoittavan mallia. Vanhemmilla on hyvä olla tietoa siitä, kuinka uhriksi joutunut lapsi saattaa käyttäytyä oireilla pahaa oloaan. Nuori saattaa ihastua ja rakastua ja seurustellakin. Jokainen seurusteleva pari ei kuitenkaan harrasta seksiä. Jokainen suudelma tai yhdessä vietetty yö ei tarkoita yhdyntää tai muuta seksiä. Uusien suomalaisten tutkimustenkin valossa näyttää siltä, että yli puolet alle 17-vuotiaista ei ole kokenut yhdyntää tai muitakaan seksin lajeja. Kaikkia nuoria seksi ei kiinnosta lainkaan, vaan maailman muut ihmeet ovat paljon mielenkiintoisempia. Nuoren rakkaus on todellista ja vakavaa. Sitä ei tule vähätellä. Rakkauden kestoakaan ei kannata lähteä määrittämään aikuisen viisaudella lyhytaikaiseksi. Osa rakkauksista vaihtuu toisiin, osa päättyy surun kyyneliin. Jotkut kestävät läpi eliniän. Tärkeää on, että rakkauden huumassa lapsella on joku, jonka kanssa jakaa tunteitaan ja hakea rakkauden rajoja - mitä on rakkaus, mitä sen nimissä voidaan edellyttää ja mitä ei, mikä kertoo rakkaudesta ja mikä taas ei. Surun kohdatessa aikuinen voi olla hiljaisena tukena ja jakamassa tunteita, joita nuori käy läpi. Surun jakaminen on aikuiselle suuri haaste. Ei ole helppoa nähdä oman lapsensa kamppailevan surun syövereissä. Ei ole helppoa antaa toisen ihmisen tuottaa surua omalle lapselleen. Ehkäpä juuri tästä syystä useimmat aikuiset suhtautuvat nuorten rakkauteen ja seurusteluun herkästi vähätellen - ikään kuin valmistaen kaiken matkaa nuorta (ja itseään) mahdolliseen ja todennäköiseen pettymykseen. 3 Kouluilla pohdittu aktiivisesti arvoja. Kouluhelsinki-lehti (1/2003), s. 3 (www.edu.hel.fi -> Ajankohtaista). 4 Turvallisuustyöryhmän muistio. 2003. Peruskoulujen kehittäminen turvallisiksi oppimis- ja työympäristöiksi. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisuja B 1.

Seksistä, mitä se on ja mitä se pitää sisällään on aiheellista keskustella nuoren kanssa, mutta nuoren omat toiveet ja tarpeet huomioiden. Mikäli seksiin liittyvät asiat eivät ole nuorelle ajankohtaisia, saattaa pakottaminen näiden asioiden käsittelyyn tuottaa nuorelle voimakasta pahaa oloa ja ahdistusta. Joskus nuoren kuvaamat tai salaamat seksikokemukset saattavat keskusteluissa osoittautua rakkauden kaipuuksi, - jopa väkivallan kokemuksiksi. Nuoren kokemukset seksistä saattavat olla negatiivisia ja häpeän täyttämiä - viaton suudelma onkin johtanut yhdyntään. Kumpikaan osapuolista ei vain ole osannut/ kyennyt sanomaan ei ja seurauksena saattaa olla kokemus, joka tuottaa pahaa oloa. On keskeistä, että nuorella on lupa ja mahdollisuus purkaa tunteitaan. Seksiin liittyy monia ristiriitaisuuksia, joiden keskellä nuoret tekevät valintojaan. Yhtäältä yhteiskuntamme työntää seksiä tyrkylle kuin vaatien, että jokaisen olisi osattava olla seksikäs ja haluttava ja harrastettava seksiä kaiken aikaa. Samaan aikaan nuoria kuitenkin vaaditaan sanomaan Ei oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Siitä, mitä seksi on ja miltä se tuntuu, paljolti vaietaan. Kaiken seksitulvan keskeltä on vaikea löytää rohkaisua sille, että seksittömyyskin on hyvä valinta. Näistä ristiriitaisuuksista johtuen hellyydestä saattaa syntyä häpeää ja syyllisyyttä. Omien halujen tunnistaminenkin saattaa tuntua inhottavalta, ei olekaan kunnon tyttö tai poika, koska seksi ajatuksen tasolla ehkä kiinnostaakin. Nuorista ja seksistä puhuttaessa unohtuu varsin usein nautinto ja hyvä olo, jota seksi parhaimmillaan ihmiselle tarjoaa. Nuorten seksi nähdään usein ongelmallisena ja riskien kautta. Mikäli seksiä ja sen luonnetta pohtii ja seksin näkee laajempana ja isompana asiana kuin yhdyntänä, voidaan havaita, että juuri nuorilla on myös hyviä kokemuksia seksistä ja he osaavat nauttia seksistä ilman tarvetta yhdyntään. Nuorille seksiä saattaa olla läheisyys, suudelmat, koskettelut. Seksistä ja sen nautinnosta on tärkeää puhua myös nuorten kanssa, jotta huonoilta kokemuksilta voitaisiin välttyä tai ainakin niitä vastaan suojautua. 9 Kaikesta seksiin liittyvästä ei varmastikaan ole luontevaa keskustella omien vanhempiensa kanssa. Onkin tärkeää, että vanhempi tietää, että asiaa käsitellään monilla eri tahoilla asiantuntevasti ja nuoren yksilöllinen kehitystahti huomioiden, henkistä kypsyyttä unohtamatta 5. Omien vanhempien merkitys korostuu sanattomina viesteinä. Vaikka lapsi on kasvamassa aikuiseksi ja hakee läheisyyttä muistakin kuin omista vanhemmistaan, tarvitsee lapsi vanhempiensa turvallista syliä, jossa saada hellyyttä, välittämistä ja kokemuksen siitä, että on hyvä ja kelpaava juuri omana itsenään. 5 Perusopetuksen opetuskokeilussa lukuvuonna 2003-2004 noudatettavat opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 3-9 ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 1-2. Opetushallituksen päätös 5/420/2002 (www.oph.fi -> Opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteet).

2.5 MEDIA seksi pukeutuminen internet (kalvo 6) Maailmamme on melko seksikeskeinen. Lehdet, televisio, internet pullistelevat kuvia siitä, miltä naisen/miehen tulisi näyttää, miten pukeutua, käyttäytyä. Mediasta tulvii vinkkejä itsensä muovaamiseen, jotta voisi olla haluttava ja ihailtu toisten ihmisten silmissä. Seksiin annetaan vinkkejä, varoitellaan vaaroista. Elokuvat pursuavat samaistumisen kohteita ihmisenä olemiseen ja elämiseen, seksin harrastamiseen. Nuori tarvitsee aikuista, joka ohjaa ja kertoo mikä televisiossa, valkokankaalla on totta, mikä ei. Varsin usein ymmärrämme ohjelmien väkivaltaosuudet saduksi, mutta seksiin ja ihmissuhteisiin liittyvät kohtaukset nähdään varsin usein tosi-tv -osioina. Niitä on vaikeaa mieltää fantasiaksi, illuusioksi. Mitä lapseni televisiosta katsoo? Millaisia lehtiä hän lukee? Millaisilla internet-sivuilla hän vierailee? Kiinnostaako TV:n tai internetin keskustelukanavat? Aiheeseen tarttuminen ei ole helppoa. Ei ole mukavaa tulla kutsutuksi kalkkikseksi, joka ei tajua mitään, ottaessaan kantaa lapsensa ohjelmavalintoihin. 10 Lapsemme ovat eläneet koko elämänsä yhteiskunnassa, jossa seksi tunkee läpi jokaisesta mediasta. On tärkeää, että aikuinen miettii ja tekee valintoja lasta suojellakseen. Vaikka mainonta tuntuu olevan tavallista, emmekä uskoisi sen vaikuttavan ajatuksiimme seksistä, seksuaalisuudesta, seksikkyydestä, naisesta, miehestä, on jokaisella kuvalla, sanalla oma merkityksensä käsitystemme muodostuksessa. Myös erilaisilla video- ja tietokonepeleillä on tutkimusten mukaan varsin suuri vaikutus meihin. Näiden pelien aiheet ovat varsin usein toisen ihmisen väkivaltainen vahingoittaminen, suurten riskien ottaminen. Useissa peleistä sukupuoliroolit näyttäytyvät hyvin kapeina. Nainen on usein isorintainen ja langanlaiha, miehen ollessa harteikas lihaskimppu. Pelit voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen, asenteisiin ja käyttäytymiseen. Aikuinen voi osaltaan vaikuttaa mediaan tekemällä ostovalintoja, ohjaamalla nuorta mediakriittisyyteen ja rajaamalla nuoren mahdollisuuksia esim. päästä vahingollisille intrenet-sivuille. Samaan aikaan on luotava lapselle mahdollisuus kertoa, jos hän kohtaa jotakin, joka herättää pahaa oloa, joka jää vaivaamaan lapsen mieltä. Kieltoja rikottuaankin tulisi lapselle antaa tila prosessoida pahan olon tunteitaan yhdessä aikuisen kanssa. Yksin tunteiden kanssa jäävä lapsi saattaa kärsiä esim. painajaisista, häpeän ja syyllisyyden tunteista. Pukeutumisesta puhutaan varsin paljon. Tyttöjen osalta keskustelu viriää tasaisin väliajoin ja seksikkyyttä pukeutumisessa halutaan rajoittaa. Kiitos mainonnan olemme luoneet tiettyjä karikatyyppejä seksikkyydestä - miltä näyttää seksikäs ihminen. Varsin usein tytöt nähdään seksikkäinä ja heitä saatetaan ajoittain jopa syyllistää pukeutumistyylistään. Liian seksikkäisiin vaatteisiin pukeutunut lapsi saatetaan lähettää koulusta kotiin vaihtamaan vaatteitaan tai hän saattaa joutua himokkaiden katseiden kohteiksi tai nimittelyn uhriksi. Vaatetus on iso osa ihmisen itseilmaisua. Suurin osa nuorista pukeutuu muodin mukaan. Muotimme on paljastavaa ja erityisesti tyttöjen kehoa esille tuovaa. Vanhempi saattaa olla melkoisen kysymyksen edessä, kun oma lapsi alkaa pukeutua vaatteisiin, joita ei tahtoisi hänen päällään nähdä.

Lapset pukeutuvat kaupoissa myytäviin vaatteisiin. Me aikuiset luomme muodin ja tuomme vaatekauppoihin lasten osastoille ns. aikuisten vaatteet. Me aikuiset asetamme lapsemme himokkaiden katseiden kohteeksi. Me aikuiset katsomme himoiten ja lapset seksualisoiden. Useimmat tytöt pukeutuvat muodin mukaan, eivät niinkään ollakseen seksinhimoisten katseiden kohteina. Ja kukapa meistä, oli sitten nainen tai mies, tyttö tai poika, ei tahtoisi pukeutua näyttääkseen hyvältä ja välittää itsestään myönteisiä viestejä muille kanssaihmisille Pukeutui ihminen miten pukeutui, ei se oikeuta minkäänlaiseen nimittelyyn, lähentelyyn tai kosketteluun. Kaikenlainen väkivalta on aina ja kaikissa olosuhteissa väärin eikä vika ole koskaan uhrissa tai hänen vaatteissaan. Aikuinen voi vaikuttaa asioiden kulkuun lastaan suojellen, hänen kanssaan keskustellen ja yhteisesti rajoja sopien. Aikuisen on hyvä katsoa itseään peilistä ja miettiä kuinka kohtaa nuoren pukeutumisasioissa: Miten sanansa asettaa, mitä ja miksi toivoo nuoren pukeutumisessaan muuttavan. Millaisia viestejä lähettää siitä, kuinka tietyllä tavalla pukeutunutta saa kohdella tai puhutella. Myös pojat pukeutuvat seksikkäästi. Harvoin kuitenkaan poikien pukeutumiseen puututaan, koska poikien kulttuurissa seksikäs pukeutuminen ei ole niin selkeästi aikuisen silmän havaittavissa. Seksikkyys pojilla on löysiä linjoja, tiukkoja paitoja, jotka sinällään eivät paljasta mitään. Takapuolivaon näkyminen housujen kauluksen alta ei ehkä näyttäydy seksikkäänä aikuisen silmissä, ennemminkin huvittavana. Miehen seksikkyyteen liittyy myös monia laatusanoja. Kaikki ei ole sidoksissa ulkonäköön. Seksikäs mies on saalistaja, menestyjä, tosi mies. Nainen taas on himokkaan katseen kohde. Oma keho on seksikkyyden määre. Aikuisen on muutettava omaa maailmaansa, halutessaan lasten maailman muuttuvan. On tärkeää, että lapsi oppii mediakriittisyyttä. Lapsi, joka saa arvostusta ja rakkautta läheisissä ihmissuhteissa, kunnioittaa itseään. Tällöin lapsella on mahdollisuuksia ratkaista kiperiä tilanteita elämässään itselleen edullisesti. Itsensä hyväksyvä lapsi kykenee asettamaan median viestit kyseenalaisiksi ja tarvittaessa valitsemaan erilaisia polkuja omassa elämässään. 11

2.6 RAJAT kotiintuloajat päihteet seksi (kalvo 7) Rajat ovat rakkautta. Itsenäistyvän nuoren kanssa joutuu keskustelemaan toistuvasti perheen sisäisistä säännöistä. Yhdessä on löydettävä säännöt, joita noudatetaan. Ei ole lainkaan samantekevää tietääkö vanhempi missä hänen lapsensa viettää aikaansa, kenen kanssa ja mitä tehden. Ei ole yhdentekevää tietääkö missä lapsi viettää viikonloppunsa. Yllättävän moni lapsi kertoo, etteivät vanhemmat tiedä missä he vapaa-aikaansa viettävät 6,7,8,9,10 Keskustelut siitä mitä päivän aikana on tapahtunut, mitä elämään juuri tänään kuuluu, ovat tärkeitä niin nuorelle kuin aikuiselle. Alkoholi ja tupakka ja niiden kokeileminen ovat melko yleisiä nuorten keskuudessa. 7,8 Silmiään ei pidä sulkea siltä, että myös oma nuori saattaa kokeilla päihteitä. Ei minun lapseni, mutta muiden -ajattelun taakse vetäytyminen ja tapahtumilta silmänsä sulkeminen eivät poista asiaa, vaan ruokkii mahdollista päihdeongelmaa. Aikuisen on hyvä valmistautua tilanteisiin ennakolta. Miten toimin, reagoin, jos lapseni tulee kaljalle haisten kotiin? Mitä, jos löydän nuuskaa takin taskusta pyykkejä koneeseen laittaessani? Mitä tapahtuu, jos löydän sängyltä pornolehtiä tai kondomeja? 12 Gsm-puhelinten aikakaudella valehtelu omasta sijainnistaan ja tekemisestään on helpottunut. Lapsen kanssa on keskusteltava valehtelemisesta ja luottamuksesta. Se, että kaikki ei aina onnistukaan oman mielen mukaan on yksi ihmisyyden suurista haasteista. Ei- sanan sanominen, sen vastaanottaminen ja hyväksyminen saattavat olla melkoisen vaikeita meille jokaiselle. 6 Luopa, Pauliina, Orre, Soili, Hagelberg, Eva, Jokela, Jukka & Rimpelä, Matti. 2002. Kouluterveys 2002: Helsingin kuntaraportti. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen terveystieteiden laitokset. Helsingin kaupunki. Moniste (www.edu.hel.fi -> Ajankohtaista -> Tiedotteet -> 18.9.2002). 7 Luopa, Pauliina, Rimpelä, Matti & Jokela, Jukka. 2001. Kouluterveyskysely Helsingissä 1996-2000: Keskeiset muutokset. Teoksessa Nummelin, Raija, Luopa, Pauliina, Rimpelä, Matti & Jokela, Jukka. Kouluterveyskysely Helsingissä vuosina 1995-2000. Katsaus kyselyyn ja sen tuloksiin. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen terveystieteiden laitokset. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A 7, 35-63 (www.edu.hel.fi -> Palvelut -> Julkaisut). 8 Keskinen, Vesa. 2001. Kiirettä pitää. Kaverit, koti, koulu ja nuorten vapaa-aika Helsingissä 2000. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 10.

2.7 RAKKAUS (kalvo 8) Rakkaus on asia, josta on usein melko vaikeaa puhua nuoren kanssa. Joku nuori toivoo omalle kohdalleen Sitä Oikeaa, kun taas toiselle samanikäiselle ajatuskin seurustelukumppanista on kauhistus. Rakkauteen liittyviä asioita voidaan käsitellä perheissä keskustellen. On tärkeää, että jokaisen oikeutta yksityiseen kuitenkin kunnioitetaan. On hyvä muistaa, että hyvää tarkoittavat kysymykset poikatai tyttöystävistä saatetaan kokea ahdistavina, noloina ja jopa kiusallisina. Ei ole kovinkaan helppoa kertoa vanhemmalle, joka tiedustelee pojaltaan tyttöystävätilannetta, että seurusteleekin pojan kanssa tai että tytöt eivät kiinnosta lainkaan. Monesti nuorten suhteita vähätellään, ei pidetä tosi rakkauksina, vaikka nuoren näkökulmasta kyseessä on rakkaus, joka kestää eliniän. Nuoren rakkaus saattaa kestää läpi elämän. Toisaalta viikonlopun mittainen tekstiviestirakkaus saattaa päättyessään musertaa nuoren sydämen. Sydänsuruissa vanhempien tulisi tukea ja miettiä sanojaan. Ei ole kovinkaan helppoa nähdä oman lapsensa riutuvan toisen tähden. Kuuntelemalla, lapsen kanssa juttelemalla pysyy melko hyvin perillä lastensa rakkauksista. Tukea, turvaa ja vanhemman syliä tarvitaan, kun lapsi joutuu kokemaan pettymyksiä ihmissuhteissaan. Lapsi tarvitsee vanhempiaan lohduttamaan. Nuoren ihmisen elämässä on paljon nousuja ja laskuja. Aikuisesta pieniltä tuntuvat asiat saattavat syöstä nuoren surun suuriin syövereihin tai heilauttaa lapsen onnen kukkuloille. Ilonhetkien jakaminen, tunnelmien vaihtaminen, keskustelu asioista, on tärkeää. Surun hetkellä aikuisen tulisi olla aikuinen. Olkapää johon nojata. Syli, jossa levätä. Kainalo, johon käpertyä hetkeksi maailmalta piiloon, voimia keräämään. Anna lapselle lupa tuntea ja reagoida, purkaa ulos suuttumusta, iloa, onnea, pettymystään. Lapsi tarvitsee vanhempiensa rakkautta. Lapsella on oikeus olla rakastettu. Vain ihminen, joka on saanut rakkautta, voi rakastaa itseään. Itseään rakastava ihminen kykenee myös rakastamaan ja ottamaan vastaan rakkautta. 13 Mitä rakkaus sitten on? Mitä kuuluu rakkauteen? - Kysymyksiä, joita kannattaa pohtia. Rakkauteen ei välttämättä kuulu seksi ja usein nuoret rakastavat ja seurustelevat ilman tarvetta seksiin. Onkin keskeistä huomata, ettei aikuinen kuljeta sanoissaan ja teoissaan viestiä siitä, että rakkaus ja seksi kulkevat yhdessä, käsi kädessä. Joskus ajatus siitä, että nämä kaksi asiaa liittyvät aina yhteen, mahdollistaa seksiin kiristämisen ja velvoittamisen. Rakastan Sinua -lauseen myötä ikään kuin seuraisi velvollisuus seksiin ja että kumppanin halut on tyydytettävä huolimatta siitä mitä itse haluaa. Näin kuitenkaan ei ole. Rakkaus on tunne, jonka nimissä ei voi vaatia toiselta osapuolelta mitään, ei edes vastarakkautta. Näistä asioista on tärkeää keskustella nuorten kanssa sopivissa tilanteissa niin kotona kuin koulussa.

2.8 LUOTA ITSEESI vaadi hyvää opetusta ja kasvatusta keskustelu seksuaalisuuteen liittyvistä asioista (kalvo 9) Vanhemman oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu tiivis yhteistyö muiden lasta kasvattavien ja opettavien tahojen kanssa. Kodin arvomaailmasta on hyvä keskustella kouluhenkilöstön ja muiden nuoria kohtaavien aikuisten kesken erityisesti silloin, kun tuntuu siltä, että koulu tai muu vastaava taho tarjoaa kodin arvomaailmasta eroavaa arvopohjaa. Aikuisten kanssa keskustellen löydetään usein tapoja kasvattaa lasta, jossa arvot eivät törmää toisiinsa. Tällöin lapsi ei joudu ristiriitaisiin tilanteisiin eikä tilanteista aiheudu stressiä lapselle. Yhteistyö koulun ja kodin kesken on muutoinkin hyvin tärkeää lapsen etua ajatellen. Seksuaalikasvatukseen on jokaisella nuorella oikeus. Jokainen nuori tarvitsee aikaa pohtia omaa itseään ja suhdettaan seksuaalisuuteen. Kasvatuksessa on kuitenkin huomioitava kunkin nuoren yksilöllinen kehitys, kiinnostus ja motivaatio keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Nuorta kunnioittava kasvatus ei kävele hänen ylitseen eikä riko nuoren oikeutta koskemattomuuteen. 14 Julkinen keskustelu arvoista, seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista on tärkeää. Julkinen keskustelu on väline, jolla maailmaa voidaan koettaa muuttaa, ainakin kommentoida. Valinnoilla, kriittisellä tarkastelulla voidaan vaikuttaa niin aikuisiin kuin nuoriinkin. Keskusteluun tarvitaan rohkeutta ja jaksamista. Tällöin aikuinen näyttää myös mallia nuorelle: näin tulee käyttäytyä. Meillä on lupa kyseenalaistaa ja kommentoida asioita, jotka tuntuvat itselle vierailta, jopa haitallisilta. Samalla ihminen, joka uskoo itseensä, on kykenevä hyväksymään toisen ihmisen eriävän mielipiteen ja kykenee keskustelemaan asioista toisen näkökulmia huomioiden. Itseään arvostava ja kunnioittava aikuinen on hyvä malli lapselle. Tällainen henkilö kykenee osoittamaan, että jokainen meistä on laulun arvoinen, jokaisella oma paikkansa maailmassa. Itsensä hyväksyvä, omat puutteensa huomaava aikuinen kykenee jakamaan ja yhdessä kokemaan lapsensa kanssa arkipäivän elämää sen kaikkine käänteineen. Vastuunsa tunnistava aikuinen uskaltaa asettaa rajoja lapselleen ja kykenee olemaan empaattinen.

3. LISÄTIETOA 3.1 Kirjallisuutta 3.1.1 Toiminnalliset opetusmenetelmät ja niiden käyttö Aalto, Mikko. 2000. Ryppäästä ryhmäksi. Turvallisen ryhmän rakentaminen. Ryttylä: My Generation Oy. Helenius, Eeva, Rautava, Marie & Tuovinen, Riitta. 1998. Eväitä elämään. Keinoja nuorten elämäntaitojen vahvistamiseen. Helsinki: WSOY. Leppilampi, Asko & Piekkari, Ulla. 1998. Terve, terve! Opitaan yhdessä oppimisen ja elämän taitoja: Lahti: Leppilampi Oy. Nykänen, Maija & Honkanen, Leena. 1998. Leija. Toiminnallisia harjoituksia peruskouluun. Jyväskylä: Terveys ry. Ruuhilahti, Susanna & Koivukangas, Päivi. 2001. Kipsissä. Setlementtinuorten liitto ry. Helsinki: Tyttöjen Talo. Sahlberg, Pasi & Sharan, Shlomo (toim.) 2002. Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. Helsinki: WSOY. 3.1.2 Seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus Aaltonen, Sanna & Honkatukia, Päivi (toim.) 2002. Tulkintoja tytöistä. Nuorisotutkimusseura. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tietolipas 187. Aapola, Sinikka. 1999. Murrosikä ja sukupuoli. Julkiset ja yksityiset ikämäärittelyt. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Toimituksia 763. Aigner, Gertrude & Centerwall, Erik. 1999. Lapset ja seksuaalisuus. Helsinki: Kirjayhtymä. Anttila, Anna. 2003. Kaupallinen seksi lasten silmin. Seksuaaliterveys -verkostolehti (2), 9. Bildjuschkin, Katriina & Malmberg, Ari. 2000. Kerro meille seksistä. Nuoren seksuaalikasvatus. Helsinki: Tammi. Elämä ilman pelkoa. Keinoja kouluille puuttua pari- ja lähisuhdeväkivaltaan. 2002. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti 1998-2002. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Essak, Batulo (toim). 2002. Onko tyttöjä pakko ympärileikata? Sarjakuvakirja. Suomi-Somalia seura. ESR-hanke. Helsinki: Suomen Punainen Risti. Heusala, Kari. 2001. Naisen seksuaalisuus. Helsinki: Like. Heusala, Kari. 2003. Miehen seksuaalisuus. Helsinki: Like. Hiltunen-Back, Eija & Aho, Kimmo. 2003. Terveellistä seksiä. Helsinki: Duodecim (painossa). Hirvonen, Eila. 2000. Raskaus nuoren valintana. Etnografia alle 18-vuotiaiden nuorten raskaudesta, tulevasta vanhemmuudesta ja elämäntilanteesta sekä äitiysneuvolakäynneistä. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis 776 (www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset). Ilmonen, Tuisku & Karanka, Irene. 2001. Iloinen soturi ja suloinen kuningatar - Seksuaalikasvatuksesta. Kehitysvammaliitto ry. Helsinki: Sexpo säätiö. Kaasalainen, Hanna. 2001. Moninaisia kohtaamisia. Setlementtinuorten liitto ry. SETA-säätiö. Helsinki: Tyttöjen Talo. Kinnunen, Saara. 2001. Tytöt, pojat ja seksi. Kuinka tuen lapsen seksuaalista kasvua. Helsinki: Kirjapaja. Kontula, Osmo & Lottes, Ilsa (toim.) 2000. Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi. Kosunen, Elise & Ritamo, Maija (toim.) 2004. Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen. Helsinki: Sosaiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Raportteja. XXX. Laajasalo, Teemu. 2001. Seksuaalisuus lukion oppikirjoissa. Systemaattinen analyysi lukion uskonnon, elämänkatsomustiedon, filosofian, psykologian, terveystiedon ja biologian oppikirjojen seksuaalisuusteeman käsittelystä kuuden seksuaaliteorian ja lukion 1994 opetussuunnitelman perusteiden valossa. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 231. Liinamo, Arja, Nummelin, Raija, Ritamo, Maija, Hirttiö, Pia, Jokinen, Mira & Varstala, Sami. 2002. Nuorten seksuaalikasvatuksen kehittäminen kunnassa. Kouluterveys 2002 -tiedotuslehti (15), 77-78 (www.stakes.fi/kouluterveys). Lehtonen, Jukka. 2003. Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 31. Helsinki: Yliopistopaino. Mäkelä, Anna. 2002. Älä lähde yksin humalassa hoipertelemaan - Raiskausuutisena Helsingin Sanomissa 1996-1999. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti 1998-2002. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Nummelin, Raija. 2000. Seksuaalikasvatusmateriaalit - pääkaupunkiseutulaisten nuorten näkemyksiä ja kokemuksia. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis 778 (www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset). Ojanlatva, Ansa. 2003. Sallitaanko nuorten kasvaa seksuaalisesti? Kysymyksiä ja vastauksia. Takiainen (1), 14-19. Palo, Jorma & Palo, Leena-Maija. 1999. Rakkaudesta seksiin. Helsinki: WSOY. Puuronen, Anne & Välimaa, Raili (toim.) 2001. Nuori ruumis. Helsinki: Gaudeamus. Reunala, Timo, Paavonen, Jorma & Rostila, Timo (toim.) 2003. Sukupuolitaudit. Helsinki: Duodecim. Rossi, Leena-Maija. 2003. Heterotehdas. Televisiomainonta sukupuolituotantona. Helsinki: Gaudeamus. Ruuhilahti, Susanna. 2003. Tunnetko Tyttöjen Talon? Kotitalous (4), 42-43. Ruuhilahti, Susanna. 2001. Seksuaalisuus. Takiainen (1), 23-25. Sipilä, Petri. 1998. Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka. Helsinki: Gaudeamus. Sunnari, Vappu, Kangasvuo, Jenny, Heikkinen, Mervi & Kuorikoski, Niina (toim.) 2003. Leimattuna, kontrolloituna, normitettuna - Seksualisoitunut ja sukupuolistunut väkivalta kasvatuksessa ja koulutuksessa. Oulun yliopiston oppimateriaalia E 1. Suomela, Anu. 1999. Ihmeelliset ihmiset. Lapsille ja aikuisille tarinoita elämästä ja seksistä. Helsinki: Sexpo säätiö. Talvensaari, Pauliina & Ruuhilahti, Susanna. 1999. Seksi vie ja seksi tuo. Takiainen (3), 19-21. Tolonen, Tarja. 2001. Nuorten kulttuurit koulussa. Ääni, tila ja sukupuolten arkiset järjestykset. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 10. Helsinki: Gaudeamus. Virtanen, Jukka. 2002. Kliininen seksologia. Helsinki: WSOY. Yesilova, Katja. 2001. Sukupuolitettu seksuaalikasvatus. Sosiologia 38 (3), 192-204. 15

3.2 Yhteystietoja HYKS:n sukupuolitautien poliklinikka Meilahdentie 2, Helsinki Tiedustelut ja neuvonta ma-pe klo 8-14 p. 09-4718 6220 Sukupuolitautien tutkimukset ja hoitoa Maksuton palvelu Ihmisyys- ja seksuaalikasvatus www.seksuaalikasvatusverkosto.net Seksuaalikasvatusmateriaalia nuorille ja nuorten kanssa toimiville Mistä APUA! -opas 03 Palveluopas helsinkiläisille nuorille, kun omat vastaukset eivät riitä. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus www.kompassi.lasipalatsi.fi Nuorten Kriisipiste Hämeentie 64, Helsinki p. 09-753 5121 Turunlinnantie 1, Helsinki p. 09-3284 1310 www.nuortenkriisipiste.com Auttaa nuoria kriisitilanteissa Raiskauskriisikeskus Tukinainen www.tukinainen.fi Maksuton kriisipuhelin tietoa väkivallasta, keskusteluapua ma-to klo 9-17, pe-su klo 17-24 p. 0800-97899 Maksuton juristipäivystys ma-to klo 14-17 p. 0800-97895 SETA, Seksuaalinen Tasavertaisuus Hietalahdenkatu 2 B 16, Helsinki www.heseta.fi Neuvontaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja identiteettiin liittyen p. 09-6812 5850 Sexpo säätiö Malminkatu 22 E, 3 krs, Helsinki Puhelinneuvonta, ajanvaraus ma klo 14-18, ti-pe klo 11-14 p. 09-6866 4556 www.sexpo.fi Seksuaalisuuteen liittyviä asioita, neuvontaa Tyttöjen Talo Porthaninkatu 2, Helsinki p. 09-8240 5222 www.tyttojentalo.net Tytöille yhteistä tekemistä, jakamista ja kokemista, vastaanotto seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, vuorovaikutteisia tyttöryhmiä, harrasteryhmiä Väestöliitto, Nuorten Avoimet Ovet Kalevankatu 16 A, Helsinki www.vaestoliitto.fi Neuvonta ma-to klo 13-15 p.09-644 066 Seksuaaliterveyspalveluja nuorille