Toimenpiteet Energiatehokkuus Seuranta Vaikuttavuus Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi - VNp 4.2.2010 12/2014
Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi 2010 2013 VNp 4.2.2010 Ei julkaista painotuotteena
Energiatehokkuustoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi 2010 2013 VNp 4.2.2010 Lea Gynther Ulla Suomi Copyright Motiva Oy, Helsinki, joulukuu 2014 2
Esipuhe Motiva kehitti työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta arviointikehikon valtioneuvoston 4.2.2010 antaman energiatehokkuutta koskevan periaatepäätöksen sisältämien energiatehokkuustoimenpiteiden seurantaan ja vaikutusten jälkikäteisarviointiin vuosina 2010 2011. Vuonna 2012 vaikuttavuusarviointi toteutettiin vuosina 2010 2011 toteutetuille periaatepäätöksen mukaisille toimenpiteille. Vastaava arviointi toteutettiin vuonna 2013 vuoden 2012 toimenpiteille. Tämän työn tavoitteena on ollut arvioida vuonna 2013 käynnissä olevien toimenpiteiden vaikuttavuus ja tarkastella kehitystä ajanjaksolla 2010 2013. Työn on rahoittanut Energiavirasto. Motivassa työstä on vastannut Lea Gynther ja lisäksi siihen on osallistunut Ulla Suomi. Lisäksi työssä tehtyjä laskelmia ovat suorittaneet Kari Mäkelä VTT:stä sekä Juhani Heljo Tampereen teknillisestä yliopistosta. Työlle ei ole perustettu varsinaista ohjausryhmää, mutta energiavirastossa työstä on vastannut Heikki Väisänen ja työ- ja elinkeinoministeriössä Timo Ritonummi. 3
Sisällysluettelo Esipuhe 3 Sisällysluettelo 4 1 Johdanto 5 1.1 Valtioneuvoston periaatepäätös 5 1.2 Arviointikehikko 5 2 Seurantatietoa ja vaikuttavuuden arviointi 2010 2013 6 2.1 Yhteenveto 6 2.2 Julkinen sektori 8 2.2.1 Julkiset hankinnat 8 2.2.2 Julkisen sektorin energiatehokkuussuunnitelmat 9 2.2.3 Senaatin käyttäjäsähköprojekti 10 2.3 Rakennukset 10 2.3.1 Uudisrakentaminen 10 2.3.2 Korjausrakentaminen 11 2.4 Liikenne 12 2.4.1 Henkilöautojen energiatehokkuus 12 2.4.2 Liikennepolttoaineiden verotus 13 2.4.3 Joukkoliikenne ja kevyt liikenne 13 2.4.4 Tavaraliikenne 14 2.5 Kotitaloudet 14 2.5.1 Laitteiden energiankulutus 14 2.5.2 Energianeuvonta 15 2.5.3 Tuntimittaus 16 2.6 Maatalous 17 2.6.1 Maatilojen energiaohjelma 17 2.6.2 Energiatehokkuuden edistäminen maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa 18 2.7 Teollisuus ja palvelut 19 Liite 1: Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuudesta - toimenpideluettelo 24 4
1 Johdanto 1.1 Valtioneuvoston periaatepäätös Valtioneuvosto teki 4.2.2010 periaatepäätöksen energiatehokkuuden edistämistoimien tehostamisesta lähivuosina. Vuosina 2010 2020 toteutettavan toimeenpano-ohjelman tavoitteena on saavuttaa Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa (2008) asetetut tavoitteet. Tavoitteiden mukaan energian loppukulutuksen tulee olla vuonna 2020 enintään 310 TWh eli 37 TWh vähemmän kuin vuoden 2008 energiastrategian mukaisessa perusurassa, jossa uusia tehostamistoimenpiteitä ei toteuteta. Periaatepäätöksen sisältämät toimenpiteet on listattu raportin liitteessä 1. Toimenpiteiden toteutustilannetta on seurattu vuosittain ministeriöiden välisessä toimeenpanoa seuraavassa työryhmässä. Työryhmä ei kokoontunut vuonna 2014, mutta Motiva keräsi toteutustiedot ministeriöiltä. Toteutustilanteesta on koostettu erillinen muistio. 1.2 Arviointikehikko Motiva kehitti arviointikehikon VNp:n energiatehokkuuden toimeenpano-ohjelmaan valittujen energiatehokkuustoimenpiteiden seurantaan ja vaikutusten jälkikäteisarviointiin (ex post) TEM:n tilauksesta 2010 2013. Arviointikehikko palvelee paitsi periaatepäätöksen mukaisen toimeenpano-ohjelman vaikutustenarviointia, myös menetelmällisesti mahdollisten uusien vastaavien toimenpideohjelmien vaikutustenarviointia. Kehitetty arviointikehikko kohdistuu energian loppukäytön tarkastelulle ja CO 2 -päästöille. Sähkö on muutettu primäärienergiaksi käyttäen yksinkertaista energiatilastoihin perustuvaa muuntokerrointa. Vaikuttavuusarvioinnissa keskitytään vain energiansäästön ja CO 2 -päästöjen käsittelyyn eikä hankkeessa käsitellä muita vaikuttavuusarvioinnin tyypillisiä kohteita kuten vaikutuksia kansantalouteen, kustannustehokkuutta, ympäristövaikutuksia tai työllisyysvaikutuksia. Vuonna 2014 tehtiin vaikutusarviointi vuosina 2010 2013 käynnissä olleille toimenpiteille. Tulokset on esitetty tämän raportin taulukossa 1. Täysimittainen arviointikehikon kehittämiseen liittyvä vuoden 2012 lopussa valmistunut raportti löytyy osoitteesta: http://www.motiva.fi/files/7770/vnp_vaikuttavuus_loppuraportti_121231.pdf. Toimenpiteille on esitetty etukäteisarvioita (ex ante) energiatehokkuustoimikunnan mietinnössä, energiapalveludirektiivin toimeenpanoon liittyvässä Suomen kolmannessa kansallisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa (NEEAP-3) ja EU:n taakanjako-päätöksen mukaisessa raportoinnissa. Näissä esitetyt toimenpiteet eivät ole kuitenkaan kaikilta osin identtiset periaatepäätöksen toimenpiteiden kanssa eikä niissä esitettyjä vaikutusarviointeja voi verrata erilaisen käsittelytavan ja määrittelyjen takia suoraan toisiinsa. 5
2 Seurantatietoa ja vaikuttavuuden arviointi 2010 2013 2.1 Yhteenveto Taulukkoon 1 on koottu yhteen niiden toimenpiteiden vaikuttavuus, joille se on arvioitavissa numeerisesti vuosina 2010 2013. Arviot on kuvattu luvuissa 2.2 2.7. Vuoden 2013 loppuun mennessä valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisten toimenpiteiden on arvioitu tuoneen periaatepäätöksen voimassaolovuosina uutta säästöä yhteensä 10,8 TWh/v ja vähentäneen CO 2 -päästöjä 2,6 Mt/v. Arvio on melko varovainen arvio toimenpiteiden todellisesta vaikutuksesta, sillä merkittävälle osalle periaatepäätöksen toimenpiteistä ei ole voitu esittää vaikuttavuusarvioita. Uusi arvioitu toimenpide edelliseen seurantaraporttiin nähden on liikennepolttoaineiden verotusmuutokset. Taulukossa 1 arvioiduista toimenpiteistä kaikki muut sisältävät sähkön ja/tai kaukolämmön käyttöä paitsi uusiin henkilöautoihin, liikennepolttoaineiden verotukseen tai maatalouden tukijärjestelmiin liittyvät toimenpiteet. Täten suurimmalla osalla toimenpiteistä kokonaissäästöt ovat suurempia kuin taulukossa 1 esitetyt, jos otetaan huomioon sähkön ja kaukolämmön primäärienergiassa saatavat säästöt. Sähkön tuotannon primäärienergiakertoimena voidaan käyttää EU:ssa yleisesti käytettyä 2,5:ttä (esim. oletuskerroin energiapalvelu- ja energiatehokkuusdirektiiveissä). Toinen vaihtoehto on käyttää kansallisia kertoimia ja energiatilastojen pohjalta laskettuna nämä olisivat olleet tarkastelujaksolla 1,81 1,84 tarkasteluvuodesta riippuen 1. Koko energiajärjestelmän tasolla primäärienergian säästöt ovat siis useimpien toimenpiteiden kohdalla huomattavasti taulukossa 1 raportoituja suurempia. Sähkön lisäksi kokonaissäästöt ovat taulukossa 1 esitettyä korkeampia myös kaukolämmölle. Arvioita ei kuitenkaan ole tässä tehty numeerisesti johtuen siitä, että säästöjen erottelu eri energiamuodoille on osoittautunut joissain tapauksissa (mm. rakennuksiin kohdistuvien toimenpiteiden kohdalla) haasteelliseksi. 1 Energiatilastojen mukaan sähköntuotannon energialähteet vuonna 2010 olivat yhteensä 580,0 PJ. Tilastossa vesi- ja tuulivoima sekä sähkön nettotuonti on yhteismitallistettu polttoaineisiin suoraan saadun sähkön mukaan (3,6 TJ/GWh) ja ydinenergia on laskettu 33 %:n hyötysuhteella tuotetusta ydinvoimasta (10,9 TJ/GWh). Sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja lämmölle tuotantojen suhteessa (ns. energiamenetelmä). Vuoden 2010 sähkönhankinta oli nettotuonti mukaan lukien 87 703 GWh (315,7 PJ). Vuoden 2010 kertoimeksi sähkölle muodostuisi tällöin 1,84. Vastaavalla tavalla laskien vuoden 2011 kertoimeksi muodostuu 1,81 (sähköntuotannon energianlähteet 550,4 PJ, sähkönhankinta 84 241 GWh), vuoden 2012 kertoimeksi 1,84 (sähköntuotannon energianlähteet 564,1 PJ, sähkönhankinta 85 130 GWh) ja vuoden 2013 kertoimeksi 1,82 (sähköntuotannon energianlähteet 550,1 PJ, sähkönhankinta 84 045 GWh). 6
Taulukko 1 Yhteenveto vaikuttavuusarvioista energian loppukäytössä 2010 2013 Toimenpide tai toimenpidekokonaisuus Rakennusmääräykset, energiatehokkuus Rakennusmääräykset, vesimittarit Säästö 2010 Säästö 2011 Säästö 2012 Säästö 2013 Säästö 2010 2013 GWh/v GWh/v GWh/v GWh/v GWh/v 169 188 203 233 793 146-1,2 2,4 2,4 6 1 CO 2 -päästöjen vähenemä 6 2010 2013 kt/v Korjausrakentamisen tuet 1 29 88 33 21 171 32 Uusiutuvan energian tuet 1 - - 181 66 247-9 Uusien henkilöautojen energiatehokkuus 195 256 127 142 720 180 2 Liikennepolttoaineiden verotus 42 41 351 81 81 3 15 3 3 Kuluttajaneuvonta 4 10 10 7 3 31 8 Maatilojen energiaohjelma 3 7 3 4 10 2 Energiatehokkuus maatalouden 17 18 16 16 67 18 tukijärjestelmien linjauksissa 5 Energiatehokkuussopimukset, 1 170 2 434 1 103 1 004 5 710 1 489 teollisuus Energiatehokkuussopimukset, 453 449 365 347 1 614 393 energiateollisuus Energiatehokkuussopimukset, 18 29 37 29 113 25 palveluala Energiatehokkuussopimukset, 34 51 68 35 189 44 kunnat Energiatehokkuussopimukset, 65 70 85 80 300 70 kiinteistöt Energiatehokkuussopimukset, 45 38 29 23 134 36 öljyala Energiakatselmukset, teollisuus 176 206 126 48 8 555 145 Energiakatselmukset, kunnat 9 10 14 16 8 48 11 Energiakatselmukset, palveluala 9 11 17 14 8 52 12 Yhteensä 2 442 3 903 2 766 2 164 10 841 2 626 1 Sisältää sekä pien- että kerrostalot. 2 Normien, verotuksen, energiamerkinnän ja tiedottamisen yhteisvaikutus. 3 Valmiste- ja arvonlisäveron muutosten vaikutus. Vaikutusarvio perustuu lyhytaikaisiin elastisuuskertoimiin, joten säästöjen elinikä on vain yksi vuosi eivätkä ne tai päästövähennykset kumuloidu. 4 Karkea suuruusluokka-arvio. Ei sisällä kerrannaisvaikutuksia eikä yhteisvaikutusta muiden toimenpiteiden kanssa eli todellinen vaikutus todennäköisesti on huomattavasti tätä suurempi. 7
5 Tuki tilusjärjestelyille, tuoreviljasiiloille, lämmittämättömille nautakarjarakennuksille sekä sikaloiden lietelantakanavien lämmön talteenotolle. 6 Sähkön CO 2 -päästöjen vähenemä on arvioitu käyttäen Suomen keskimääräisen sähkönhankinnan kerrointa. 7 Vuosien 2010 2011 säästö yhteensä. 8 Ei sisällä vielä kaikkia vuoden 2013 säästöjä, sillä kaikkia ko. katselmusraportteja ei vielä ole toimitettu Motivaan. 9 Ei ole arvioitu, sillä ei ole tiedossa, mitä energiaa tuilla asennetut lämpöpumput korvaavat. Päästökauppasektorin ulkopuoliselle energiankäytölle on erilaisia määritelmiä. Energiapalveludirektiiviin määritelmän mukaan päästökaupan alueelle kuuluu vain niiden toimipaikkojen energiankäyttö ja säästöt, jotka ovat päästökauppadirektiivin piirissä. Tällöin ostoenergian (sähkö + kaukolämpö) säästöt eivät sisälly päästökauppasektorille muilla kuin päästökaupan piirissä olevilla toimipaikoilla. Tämä on olennainen ero EU:n taakanjakopäätöksen määritelmään, jossa kaikki ostoenergiaan liittyvät säästöt sisältyvä päästökauppasektorille. Tämä aiheuttaa merkittävän eron arvioitaessa eri toimenpiteiden vaikutuksia eri raportointeihin. Tässä työssä sovelletaan energiapalveludirektiivin mukaista määrittelyä, jonka perusteella on arvioitu, kuinka suuri osa säästöistä syntyy päästökauppasektorilla ja kuinka suuri osa päästökauppasektorin ulkopuolella. Samaa menettelyä käytetään myös ESD-raportoinnissa vielä vuoteen 2017 asti, mutta jatkossa voi olla tarkoituksenmukaista harkita, käytetäänkö tätä määrittelyä enää VNp-raportoinnissa. Tällä määrittelyllä päästökaupan piirissä olevaan energiankäyttöön kohdistuvaa energiansäästöä on arvioiduista toimenpiteistä vain osa elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen ja teollisuuden energiakatselmusten säästövaikutuksesta. Energiapalveludirektiivin määritelmän mukaan arvioitaessa energiansäästöistä 67 % syntyi päästökaupan piirissä vuonna 2010, 70 % vuonna 2011, 50 % vuonna 2012 ja 46 % vuonna 2013. Eli muiden toimijoiden kuin energiavaltaisen teollisuuden ja energiantuotannon osuus saavutetuista säästöistä on kasvanut. 2.2 Julkinen sektori Julkisella sektorilla on energiatehokkuuden edistämisessä esimerkkiasema. Tiedot sektorin energiankulutuksesta ja toteutetuista toimenpiteistä ovat kuitenkin melko hajanaisia. Numeerista tietoa vaikuttavuudesta on lähinnä energiakatselmuksista ja energiatehokkuussopimuksista (ks. luku 2.7). Seuraavassa on koottuna tietoja muiden julkisen sektorin toimenpiteiden tilanteesta koskien seurantaa ja vaikutusten arviointia. 2.2.1 Julkiset hankinnat Motiva selvitti keväällä 2012, miten energiatehokkuussopimukseen liittyneissä kunnissa on sovellettu työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2011 julkaisemia hankintaohjeita. Suositusluonteisissa ohjeissa on esitetty ne keskeiset tuoteryhmät, joiden osalta hankinnoista vastaavien julkisen sektorin organisaatioiden on pyrittävä ottamaan energiatehokkuus huomioon. Organisaatioita myös kehotetaan sisällyttämään ohjeet omiin hankintastrategioihinsa ja -ohjeisiinsa. Noin puolet energiatehokkuussopimukseen liittyneistä kunnista vastasi kyselyyn. Suurin osa vastanneista soveltaa TEM:n hankintaohjetta hankinnoissa ja yhteishankinnoissa. Muun 8
muassa tietokoneiden tai ammattikeittiölaitteiden hankinnassa kaksi kolmasosaa vastanneista on valinnut ohjeen mukaiset laitteet. Ajoneuvoista on tällä hetkellä helposti saatavissa esimerkiksi päästötietoja, joten niiden vertailu hankintaprosessin aikana on melko yleistä. Toisaalta tavara- ja henkilökuljetuspalveluja hankittaessa energiatehokkuusvaatimuksien käyttö on toistaiseksi melko vaatimatonta. Suurimmat puutteet hankintaohjeen soveltamisessa liittyivät energiatehokkuustavoitteiden asettamiseen ja hankintahenkilöstön koulutukseen. Myös hankintaohjetta varten nimetyn vastuuhenkilön nimeämisessä ollaan vasta alussa. Kysely osoittaa, että energiatehokkuusohjeiden soveltaminen etenee pikkuhiljaa kunnissa. Jotta toimintaa voidaan kehittää, se kuitenkin edellyttää vahvaa strategisen ohjauksen kehittämistä, jossa kyselyn mukaan on vielä selviä puutteita. Vuoden 2012 kyselyssä saatiin selvitettyä tämän hetkinen tilanne, jota voidaan jatkossa pitää lähtötasona. Kyselyssä kysymykset aseteltiin siten, että kehitystä voidaan ajan kuluessa seurata toistamalla kysely muutaman vuoden päästä. 2.2.2 Julkisen sektorin energiatehokkuussuunnitelmat Julkisen sektorin energiatehokkuussuunnitelmien yleistymisestä ei ole täyttä kuvaa. Senaatin Optimaze-tietokantaan, joka sisältää valtionhallinnon kiinteistötiedot, ei ole ainakaan vielä liitetty tietoa tehdyistä suunnitelmista. Jonkin verran suunnitelmaraportteja on lähetetty TEM:n pyynnöstä Motivaan: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (10/15) Energiamarkkinavirasto (vuoden 2014 alusta Energiavirasto) Finvera Geodeettinen laitos Kansallisarkisto Kuluttajatutkimuskeskus Liikenne- ja viestintäministeriö Liikennevirasto Liikenteen turvallisuusvirasto Matkailun edistämiskeskus Mittatekniikan keskus Opetushallitus Patentti- ja rekisterihallitus Sisäasiainministeriön hallinnonalan yhteinen suunnitelma, jonka mukaan vuonna 2013 oli tekeillä omat suunnitelmat: o sisäasiainministeriössä, Hallinnon tietotekniikkakeskuksessa, poliisihallinnossa, Rajavartiolaitoksessa, Pelastusopistossa, Hätäkeskuslaitoksessa ja Maahanmuuttovirastossa (ml. valtion vastaanottokeskukset) Sosiaali- ja terveysministeriö TEKES Työ- ja elinkeinoministeriö Ulkoasiainministeriö (ympäristöohjelma, johon energiatehokkuussuunnitelma on integroitu) Verohallinto 9
VTT 2.2.3 Senaatin käyttäjäsähköprojekti Yksi Senaatti-kiinteistöjen uudemmista toimintamuodoista on 2010 Oulusta alkanut sähkönsäästöhanke, joka on laajentunut koko Suomeen. Käyttäjäsähköprojektin (Senergia.fi) tavoitteena on pienentää toimistorakennusten sähkönkulutusta 9 % vuoteen 2016 mennessä. Joulukuussa 2014 mukana oli jo 97 valtionhallinnon rakennusta. Projektiin liittyneet ovat säästäneet sähkönkulutuksessa 5-7 % vuodessa kun säästö on ollut muissa Senaatti-kiinteistöjen ylläpitämissä kohteissa 2 % vuodessa (tieto vuodenvaihteelta 2012 2013). Senaatti-kiinteistöt pitää erityisen merkittävänä tuloksena sitä, että sähkön ominaiskulutus (kwh/m 2 ) on kääntynyt laskuun. 2.3 Rakennukset 2.3.1 Uudisrakentaminen Rakennuksien kohdalla vaikuttavuusarvioita on tehty kolmelle toimenpiteelle eli uudisrakentamisen rakennusmääräyksille, asuinrakennusten energia-avustuksille ja veden käytön mittaamisen yleistymiselle. Laskentamenetelmiä on kuvattu yksityiskohtaisemmin NEEAP-3:ssa. Arviointityötä tehdessä kävi ilmi, että aivan yksinkertaista ja nopeaa vaikuttavuuden arviointi nykyisillä työvälineillä ja tietopohjalla ei ole. Perinne tulevaisuuteen kohdistuvissa vaikutusarvioissa on vahvempi. Esimerkiksi lähtötietojen keräämiseen ja sähkön- ja lämmönsäästön erittelyyn liittyy kehittämistarpeita, joita kuvataan alla. Uudisrakentamisen vuoden 2010 määräysten energiansäästöksi saadaan 169 GWh/v vuonna 2010, 188 GWh/v vuonna 2011, 203 GWh/v vuonna 2012 ja 233 GWh/v vuonna 2013 eli yhteensä 793 GWh/v. Säästöt on laskettu Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) kehittämällä laskentamenetelmällä kaikille rakennustyypeille yhteensä. Arvio perustuu toteutuneisiin rakennusvolyymeihin. Lähtökohtana on, että rakennukset rakennetaan määräysten mukaisesti ja mahdollista parempaa energiatehokkuuden tasoa ei kohdisteta tälle toimenpiteelle. Uudisrakentamisen vuoden 2010 määräysten energiansäästöä vastaavaa CO 2 -päästöjen vähenemää on arvioitu TTY:n POLIREM-mallin lämmitystapajakauman avulla. Esimerkiksi vuonna 2012 uusiutuvan energian osuus asuinrakennusten uudistuotannon lämmitysmuotona oli 15 %, fossiilisten polttoaineiden 2 %, kaukolämmön 47 % ja sähkön 37 %. Jakaumatieto ei ole aivan tarkka vaan sähköä säästyy enemmän kuin tämä jakauma antaa ymmärtää. Jakauman tarkentaminen olisi teknisesti mahdollista POLIREM-mallin avulla, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa tämän hankkeen resurssien puitteissa. Lisäksi hieman virhettä tulee siitä, että asuinrakennusten jakaumaa on käytetty myös muille rakennustyypeille. Vuoden 2012 lämmitystapajakaumaa arvion pohjana käyttäen päästövähennykseksi saadaan yhteensä 146 kt/v ajanjaksolla 2010 2013. Mallin sisältämät oletukset vuoden 2012 määräysten vaikutuksesta energiansäästöön kaipaavat tekijöiden mukaan täsmennystä muiden hankkeiden kautta, sillä tähän asti käytetty 20 % tehostuminen on ilmeisesti jossain määrin korkea arvio, joskin sitä on käytetty myös NEEAP- 3:ssa. Ongelma koskee säästöarvioita vuodesta 2013 alkaen, sillä vuoden 2012 määräysten mukaisesti rakennetut rakennukset tulivat käyttöön vasta vuoden 2013 puolella. Määräys pakollisesta veden kulutuksen mittauksesta uudiskohteissa tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Säästöjen on siten arvioitu kohdistuvan enintään loppuvuoden uusiin rakennuksiin, 10
jolloin säästöarvioksi vuodelle 2011 saadaan 1,2 GWh/v ja 2,4 GWh/v vuosille 2012 2013 eli yhteensä 6,0 GWh/v. Säästöoletuksena on käytetty 10 % vedenkulutuksesta. Toimenpiteen säästö kohdistuu koko uuteen kerrostaloasuntokantaan ja puoleen uusista rivitaloista. Omakotitaloissa ei synny säästöjä, sillä niihin mittarit olisi asennettu joka tapauksessa. Hiilidioksidipäästöjen vähenemäksi voidaan arvioida yllä esitetyllä vuoden 2012 lämmitystapajakaumalla yhteensä 1,1 kt/v jaksolla 2011 2013. Pientalorakentamisen Kehittämiskeskuksen (PRKK) vuosittaisessa Rakentaja-kyselyssä uudisrakentajilta kysytään, kuinka moni rakentaa vain rakennusmääräysten mukaisesti ja kuinka moni pyrkii parempaan energiatehokkuuteen. Loppuvuonna 2013 tehdyssä kyselyssä tähän kysymykseen vastasi 225 uudisrakentajaa, joista lähes 20 % ilmoitti rakentavansa energiatehokkaamman kuin määräykset vaativat ja 4-5 % kertoi rakentavansa passiivienergiatalon. 38 % ilmoitti rakennuksen energiatehokkuusluokaksi A:n. Tiiveysmittaus oli tehty n. 20 %:ssa uudiskohteista. Määräyksiä paremmin pyrkii siis rakentamaan lähes neljännes uudisrakentajista, minkä voidaan arvioida johtuvan suurimmalta osin eri toimijoiden toteuttamasta tiedottamisesta ja neuvonnasta. Vuoden 2014 lopun kyselyn tulokset eivät olleet vielä käytettävissä tätä raporttia tehtäessä. 2.3.2 Korjausrakentaminen Asuinrakennusten energia-avustusten tuoma säästö on arvioitu erikseen toisaalta pientaloille ja toisaalta rivi- ja kerrostaloille. Toimenpidekohtaiset energiansäästöt on määritetty Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) otoskyselyn perusteella. Otos-tutkimuksen perusteella määritettiin kullekin toimenpiteelle, kuinka paljon avustukset aiheuttivat energiansäästöä avustusmäärää kohden (kwh/euro). Energiansäästöt laajennettiin koskemaan koko maata ARA:n keräämien avustustilastojen perusteella. Pientaloissa harkinnanvaraisella energia-avustuksella tuettujen energiatehokkuustoimien säästöarvioksi saadaan 5 GWh/v vuosina 2010, 2011 ja 2012 sekä 2,6 GWh/v vuonna 2013 eli yhteensä 18 GWh/v. Laskennassa on arvioitu, kuinka korjaukset ja vähentävät eri energiamuotoja. Päästöjen vähenemäksi saadaan yhteensä 3 kt/v tarkastelujaksolla 2010 2013. Rivi- ja kerrostaloissa korjaus- ja energia-avustuksen säästöarvio vuodelle 2010 on 24 GWh/v, vuodelle 2011 83 GWh/v, vuodelle 2012 28 GWh/v ja vuodelle 2013 19 GWh/v eli yhteensä 154 GWh/v. Vuoden 2011 arvio on suurempi johtuen suhdanneluonteisista avustuksista, jotka myönnettiin vuonna 2010, mutta toimenpiteiden arvioitiin toteutuvan käytännössä vuonna 2011. Laskennassa on arvioitu, kuinka korjaukset ja vähentävät eri energiamuotoja. Päästöjen vähenemäksi saadaan yhteensä noin 28 kt/v tarkastelujaksolla 2010 2013. VNp:n vaikuttavuustarkastelussa keskitytään ensisijaisesti energiatehokkuustoimenpiteisiin eikä uusiutuvaan energiaan. Rajanveto on kuitenkin hankalaa, sillä erilaiset lämpöpumput säästävät ostoenergiaa, mutta perustuvat uusiutuvan energian merkittävään hyödyntämiseen. Uusiutuvan energian avustukset ovat kohdistuneet pääasiassa erilaisiin lämpöpumppuihin, joten ne on tässä otettu mukaan tarkasteluun. Pientaloissa energiansäästö oli 110 GWh/v vuonna 2012 ja 31 GWh/v vuonna 2013 eli yhteensä 141 GWh/v. Rivi- ja kerrostaloissa energiansäästö oli 71 GWh/v vuonna 2012 ja 35 GWh/v vuonna 2013 eli yhteensä 106 GWh/v. Päästövähennystä ei ole arvioitu, sillä ei ole tiedossa, mitä energiaa (jakauma) lämpöpumput korvaavat. Energia-avustusten vaikuttavuuden arvioinnissa TTY:ssä nousi esiin useita kysymyksiä, joihin on jatkossa aiheellista kiinnittää huomiota. Yksi näistä on täsmentää, kuinka pitkän ajan 11
päästä avustusten myöntämisvuoden jälkeen energiansäästöt alkavat vaikuttaa ja kuinka paljon myönnetyistä avustuksista jää käyttämättä. Laskelmissa on tähän mennessä oletettu, että kaikki myönnetyt rahat käytetään ja säästöt alkavat vaikuttaa myöntämisvuoden jälkeisenä vuonna. Tämä saattaa tehdä säästöarvioista etu-painotteisia, koska päätökset avustuksista tehdään vasta syksyllä ja myönnettyjä avustuksia jää jonkin verran maksamatta. Tarkastelua olisi ilmeisesti mahdollista tältä osin täsmentää ARA:n tietojen pohjalta. Epävarmuutta arviossa aiheuttaa myös se, että ARA:n perustilastoinnista puuttuu kohteiden laajuustiedot. Asuntojen määrä kuitenkin löytyy ja tällä tiedolla pystyy karkeasti arvioimaan kohdekannan koon. Määräys pakollisesta veden kulutuksen mittauksesta korjausrakennuskohteissa tuli voimaan siten, että ne koskevat vasta syyskuussa 2013 haettuja korjausrakentamisen rakennuslupia, joten vaikutuksia arvioidaan vasta vuodelle 2014. Myös korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräykset tulivat voimaan kesällä 2013, joten myöskään näiden vaikutuksia ei ole vielä arvioitu. PRKK:n vuosittaisessa Remontoija-kyselyssä rakentajilta kysytään sitä, onko korjausrakennusprojektissa käytetty hyväksi kotitalousvähennystä. Loppuvuonna 2013 toteutettuun kyselyyn vastasi 264 remontoijaa. Neljännes vastaajista kertoi, että remonttia edelsi jonkinlainen kuntotarkastus tai -tutkimus. Öljylämmittäjistä 32 % oli siirtymässä maalämpöpumppuun ja valtaosa muistakin oli eri tavoin muuttamassa lämmitysratkaisujaan. Sähkölämmittäjistä n. 18 % oli siirtymässä maalämpöpumppuun, 4 % kaukolämmitykseen ja monet erilaisiin yhdistelmäratkaisuihin. Vuoden 2014 lopun kyselyn tulokset eivät olleet vielä käytettävissä tätä raporttia tehtäessä. Vuoden 2012 kyselyssä 75 % vastaajista kertoi hyödyntäneensä kotitalousvähennystä. Tyypillisesti kotitalousvähennystä oli käytetty yhtä aikaa useisiin energiatehokkuuteen vaikuttaviin tai muihin korjauksiin. Yleisin korjaus, johon sitä oli käytetty, oli lämmöneristyksen parantaminen (34 % kotitalousvähennystä käyttäneistä). Ikkunoiden korjauksen mainitsi 26 % ja ulkoovien 19 % kotitalousvähennystä käyttäneistä. Lämmitysjärjestelmään liittyvä korjaus on voinut kohdistua energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian käyttöön tai molempiin. Lämmitysjärjestelmään kohdistuvia korjauksia raportoi tehneensä 24 % kotitalousvähennystä käyttäneistä. Lisäksi vapaissa vastauksissa raportoitiin erikseen muutama ilmalämpöpumppuasennus. Ilmanvaihtojärjestelmään kohdistuvia korjauksia kotitalousvähennystä hyödyntäen oli tehnyt 15 % vastaajista. 2.4 Liikenne 2.4.1 Henkilöautojen energiatehokkuus Liikenteen energiankäyttöön liittyen arvioitiin uusien autojen energiatehokkuuden paranemisen tuoma energiansäästö ja CO 2 -päästöjen vähennys vuosille 2010 2013. Energiansäästö ja päästöjen vähenemä kumpanakin vuonna on laskettu oletetun perusuran (business-as-usual) ja toteutuneen myynnin erotuksena. Näin laskien vuonna 2010 polttoaineiden säästö oli 195 GWh/v, 256 GWh/v vuonna 2011, 127 GWh/v vuonna 2012, 142 GWh/v vuonna 2013 eli kumulatiivisesti yhteensä 720 GWh/v. CO 2 -päästöt vähenivät tämän seurauksena yhteensä 180 kt/v jaksolla 2010 2013. Kehitykseen on vaikuttanut paitsi päästönormit myös verotus ja informaatio-ohjaus. Autoverotus muuttui hiilidioksidipohjaiseksi henkilöautoille 1.1.2008 (viimeisin uudistus 1.4.2012) ja ajoneuvovero 1.3.2011 (viimeisin uudistus 1.1.2013). Verotus on ohjannut kohti vähäpäästöi- 12
sempiä ja vähemmän kuluttavia autoja. Vuonna 2013 ensirekisteröityjen henkilöautojen keskimääräiset CO 2 -päästöt olivat 132,4 g/km kun ennen muutosta vuonna 2007 ne olivat 177,4 g/km. (Autoalan tiedostuskeskus, www-sivut) 2.4.2 Liikennepolttoaineiden verotus Liikennepolttoaineiden verotuksen vaikutusta on arvioitu tarkastelemalla valmisteveron ja arvonlisäveron muutoksia vuosina 2010 2012 vuoden 2009 lähtötasoon verrattuna. Kysynnän hintajoustoina on käytetty Ruotsissa arvioituja joustoja (Regeringskansliet, Finansdepartement, 19.3.2013. Bensin- och dieselkonsumption i Severige ekonometriska skattningar av priselasticiteter. Laatinut Runar Brännlund, CERE, Umeå Universitet.). Bensiinin lyhytaikaiseksi elastisuudeksi saatiin -0,49 ja dieselin -0,17. Polttoaineilla on kuitenkin ristikytkentä eli kun bensiinin hinta nousee ja kulutus laskee, dieselin kulutus nousee sekä toisinpäin. Bensiinin 10 % hinnannousun muutos dieselin kysyntään on 1,2 % (hintajousto 0,12) ja dieselin 10 % hinnannousun vaikutus bensiinin kysyntään 11 % (hintajousto 0,11). Yhtaikainen hinnanmuutos vähentää ristikytkennän vaikutusta, mutta tätä ei ole otettu laskelmassa huomioon. Laskennassa on käytetty lyhytaikaista hintajoustoa, joka ottaa huomioon lähinnä käyttäytymismuutokset. Hintamuutoksilla on myös pitkäaikaisia vaikutuksia, mutta näitä ei ole tarkasteltu. Liikennepolttoaineiden kulutustiedot on otettu Tilastokeskuksen Liikennetilastoista. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu muut kuin bensiini- ja dieselkäyttöiset ajoneuvot, bensiinikäyttöiset pakettiautot (kulutus vähäinen), moottoripyörät ja mopot. Veroton hinta on otettu Tilastokeskuksen Energiatilastoista. Kullekin vuodelle on käytetty vuosineljänneksistä laskettua verotonta keskihintaa. Vuosina 2009 2011 bensiinin verotaso mukaan lukien energiasisältöveron, hiilidioksidiveron ja huoltovarmuusmaksun oli yhteensä 62,693 senttiä/litra, mutta vuonna 2012 se nousi tasolle 65,033 senttiä/litra. Vuosina 2009 2011 dieselin verotaso mukaan lukien energiasisältöveron, hiilidioksidiveron ja huoltovarmuusmaksun oli yhteensä 36,403 senttiä/litra, mutta vuonna 2012 se nousi tasolle 46,953 senttiä/litra. Veroja ei muutettu vuonna 2013. Arvonlisävero oli 22 % vuonna 2009. Vuonna 2010 arvonlisävero nousi vuoden puolivälissä (1.7.2010) 23 %:in, joten vuodelle 2010 on käytetty tasoa 22,5 %. 2011 2012 arvonlisävero oli 23 % ja vuonna 2013 24 %. Verotuksen säästövaikutukseksi vuoden 2009 tilanteeseen nähden saatiin 42 GWh/v vuonna 2010, 41 GWh/v vuonna 2011, 351 GWh/v vuonna 2012 ja 81 GWh/v vuonna 2013. Säästövaikutus on laskettu lyhytaikaisilla elastisuukertoimilla, joten säästöä ei tässä pidetä pysyvänä vaan yhden vuoden kestoisena. Vuoden 2013 energiansäästöä vastaava CO 2 -päästöjen vähenemä oli 15 kt/v. 2.4.3 Joukkoliikenne ja kevyt liikenne Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti ympäristöstrategiansa vuoden 2013 lopulla. Tämä pitää sisällään liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopoliittisen ohjelman ILPO-ohjelman päivityksen. Joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn kehitystä on seurattu ILPO:n ja uuden ympäristöstrategian vuosiraporteissa, joista viimeisin on Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009 2020. Seuranta 2014. (alla viitteenä LVM 2014). Vuonna 2012 valmistuneen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kevyen liikenteen (kävely ja pyöräily) kehitys ei ole ollut toivotun kaltainen. Suomalaiset liikkuvat jalan ja pyöräillen entis- 13
tä vähemmän. Vähennys koskee kaikkia ikäryhmiä, mutta merkittävintä on nuorten ja ikäihmisten jalankulun ja pyöräilyn vähentyminen. Ajo mopoilla ja mopoautoilla on korvannut nuorten jalankulkua ja pyöräilyä. Ikäihmiset taas autoilevat enemmän kuin vastaavat ikäryhmät edellisessä tutkimuksessa. (LVM 2014) Pyöräilyssä ja kävelyssä ollaan tavoitteesta (20 prosentin kasvu vuoteen 2020 mennessä) jäljessä, mutta myös pyörämatkojen määrät ovat lähteneet kasvamaan ainakin pääkaupunkiseudulla. Suurin haaste (ero ILPO-ohjelman tavoitteen ja toteuman välillä) näyttäisi olleen joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn taloudellisen tuen määrä. Suurten kaupunkien joukkoliikenteen tuki jäi noin puoleen arvioidusta tarpeesta vuonna 2011 ja kolmannekseen vuonna 2012. Liikkumisen ohjauksen tuki jäi murto-osaan arvioidusta tarpeesta. (LVM 2014) Joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat vuoden 2009 jälkeen olleet pääsääntöisesti kasvussa. Kasvua on ollut sekä linja-autoliikenteessä että raideliikenteessä. Joukkoliikenteen matkustajamäärät kasvoivat kaikilla suurilla kaupunkiseuduilla, joista tietoa oli käytettävissä. Myös kaukoliikenteessä matkustajamäärät ovat kasvaneet linja-autoliikenteen uusien reittiliikennelupien, lisääntyneen kilpailun ja lippujen hintojen alentumisen myötä. Matkustajamäärät ovat tähän mennessä kasvaneet noin 6 prosenttia verrattuna vuoteen 2009 (tavoitteena 20 prosentin kasvu vuoteen 2020 mennessä). (LVM 2014) NEEAP-3:ssa on esitetty säästöarvioita myös toimenpidekokonaisuuksille Joukkoliikenteen edistäminen ja Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen vuosille 2010, 2015 ja 2016. Kummankin toimenpidekokonaisuuden arvioitiin säästäneen 38 GWh/v vuoteen 2010 mennessä, mutta säästöarviot ovat osittain päällekkäisiä. Tässä kuitenkaan ole mahdollista erotella energiansäästöä pelkästään vuoden 2010 aikana, joten tuloksia ei ole otettu mukaan VNp-säästöihin vuonna 2010. 2.4.4 Tavaraliikenne Ajoneuvoyhdistelmien suurimpia sallittuja massoja korotettiin lokakuussa 2013. Tämän tuo jatkossa energiansäästöjä, joita on arvioitu Suomen NEEAP-3:ssa. Koska toimenpide tuli voimaan vasta vuoden 2013 lopussa, ei ko. vuoden säästöjä ole tässä raportissa vielä arvioitu, mutta se on mahdollista jatkossa. Energiatehokkuuden kehittymistä kaikkien tavaraliikenteen sopimusjärjestelmään liittyneiden yritysten osalta on vaikea arvioida, sillä energiatehokkuussopimuksen seurantajärjestelmään (PIHI) raportoivia yrityksiä on vain vähän. Toimialatasolla energiatehokkuus on heikentynyt, sillä talouden ja kuljetusten painopiste on siirtynyt massatavaraa kuljettavista toimialoista kappaletavaraa kuljettaville toimialoille. Tämä ei kuitenkaan kuvasta yksittäisten yritysten energiatehokkuuden muutoksia. 2.5 Kotitaloudet 2.5.1 Laitteiden energiankulutus Kotitalouslaitteissa tapahtunutta säästöä pyrittiin arvioimaan top-down-menetelmällä hyödyntäen Adato Energian selvityksiä kotitaloussähkön kulutuksesta laiteryhmittäin 2006 ja 2011. Menetelmässä tarkastellaan kunkin laiteryhmän laitteiden määrien ja ominaiskulutusten (kwh/v) kehitystä. Esimerkiksi jääkaapeissa vuonna 2011 syntynyt säästö vuoteen 2006 nähden 14
lasketaan laitekannan ominaiskulutusten erotuksen ja vuoden 2011 laitemäärän tulona (227 198 kwh/v x 1 471 741 = 43 GWh/v). Ominaiskulutuksen muutoksessa näkyy kaikki ne erilaiset toimenpiteet (mm. ekosuunnittelu, energiamerkinnät, erilaiset informaatiotoimenpiteet), joilla kyseisten laitteiden kulutukseen on pyritty vaikuttamaan. Selvitysten tuottamat lähtötiedot eivät kuitenkaan valitettavasti anna mahdollisuutta kattavan kokonaiskuvan muodostamiseen kaikille laiteryhmille. Joissakin laiteryhmissä mallia on täsmennetty esim. laiteryhmän sisällön suhteen vuoden 2006 jälkeen siten, ettei energiansäästöä voi vuosien 2006 ja 2011 erosta laskea yllä kuvatulla tavalla. Esimerkiksi vuonna 2006 LCDja plasmatelevisioita käsiteltiin yhtenä ryhmänä, kuten myös tallentavia ja perusdigibokseja, kun vuonna 2011 ne eroteltiin omiksi laiteryhmikseen. Joissain tapauksissa laitteiden käyttötapa on muuttunut suorastaan dramaattisesti vaikka laitteiden itsensä energiatehokkuus on parantunut. Tällainen tuoteryhmä on kannettavat tietokoneet, joiden käyttöajat olivat vielä melko pieniä vuonna 2006. Kun kannettavat tietokoneet ovat korvanneet pöytäkoneita, niiden käyttöajat ovat kasvaneet reilusti samalla kun myös niiden lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut. Tämän vuoksi top-down-tarkastelu ei näytä kannettaville tietokoneille säästöjä. Tarkastelu tulee monimutkaistumaan edelleen tablettitietokoneiden yleistymisen myötä. Jotain johtopäätöksiä aineistosta kuitenkin on tehtävissä. Vaikka kannettavien yleistyminen ja käyttötapamuutokset ovat lisänneet niiden kulutusta, säästöä on syntynyt pöytäkoneiden korvautumisen myötä. Viitteitä tehostumiskehityksestä on nähtävillä jääkaappien lisäksi myös pakastimien kohdalla. Niiden ominaiskulutukset ovat laskeneet. Lisäksi niiden lukumäärä on laskenut, mikä antaa viitteitä siitä, että kotitaloudet harkitsevat pakastimen tarvetta. Myös jääkaappipakastimien määrä vaikuttaisi laskeneen hieman, mutta niiden ominaiskulutuksen kehitys on epäselvä, sillä laitemallia on täsmennetty vuodesta 2006. Sähköliesien ja pyykinpesukoneiden ominaiskulutuksissa näkyy pientä laskua. Astianpesukoneiden ominaiskulutukset taas ovat hieman nousseet kylmävesiliitännän yleistyessä. Blue Ray -soittimet ovat tulleet DVD-soittimien rinnalle, mutta näiden laitteiden yhteenlaskettu lukumäärä on kääntymässä laskuun ja ominaiskulutus on laskenut selvästi, sillä paljon elokuvia katselevat ovat siirtymässä käyttämään internet-pohjaisia palveluja, mikä lisää edelleen tietotekniikan energiankulutusta. 2.5.2 Energianeuvonta Valtakunnallisen kuluttajaneuvonnan vaikutuksista on tehty karkean suuruusluokka-arvio käyttämällä tietoja eri tavoin tavoitettujen kuluttajien määristä ja melko varovaisia oletuksia säästövaikutuksille neuvontatapahtumaa kohden. Maakunnalliset kuluttajien energianeuvonnan hankkeet ovat raportoineet hyvin tietoja järjestämistään tapahtumista, niihin osallistuneista ja aihepiireistä. Laskennan oletukset olivat: Henkilökohtaisten neuvontatapahtumien määrän oli 2010 2012 noin 8 000 vuodessa, mutta 2013 2014 enää 1500 vuodessa. Henkilökohtaisen neuvonnan yksikkösäästönä on käytetty 600 kwh/v per neuvontatapahtuma. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi joka viides henkilökohtaista neuvontaa saanut kuluttaja tekisi lämmitysjärjestelmään kohdistuvan toimenpiteen, joka pienentäisi energiankulutusta 3 000 kwh/v. 15
Yleistapahtumissa tavoitettujen määrä oli noin 56 000 sekä vuonna 2010 että 2011, noin 22 000 vuonna 2012 ja 15 500 vuonna 2013. Yksikkösäästönä on käytetty 100 kwh/v per tavoitettu kuluttaja. Internet-sivujen käyttäjämäärä oli noin 11 000 vuonna 2013 ja noin 25 000 vuonna 2013. Yksikkösäästönä on käytetty 10 kwh/v per kävijä. Näillä oletuksilla sekä energiansäästöksi arvioitiin 10 GWh/v vuosina 2010 ja 2011, 7 GWh/v vuonna 2012 ja 3 GWh/v 2013 eli yhteensä noin 31 GWh/v ja vastaavaksi päästövähennykseksi 8 ktco 2 /v jaksolla 2010 2013. Tulos on hyvin varovainen arvio kuluttajaneuvonnan vaikuttavuudesta, sillä osa neuvonnasta on kohdistunut erilaisille kuluttajien kanssa työskenteleville asiantuntija- ja ammattilaistahoille sekä yhdistyksille, jolloin saavutetaan kerrannaisvaikutuksia. Hankkeisiin on liittynyt usein myös hyvää medianäkyvyyttä. Tämä lisää energiansäästökeinojen tunnettuutta ja voi tuoda myöhemmin uusia asiakkaita energianeuvonnan piiriin. Myös neuvontakertojen kirjaaminen ja jopa laskeminen vaikkapa tapahtumien yhteydessä on haasteellista, joten tavoitettujen kuluttajien määrä voi olla raportoitua suurempi. Energianeuvonnan vaikutusten selvittämiseksi syksyllä 2013 ja 2014 kerättiin palautetietoa toteutetuista toimenpiteistä kyselytutkimuksessa. Tulokset eivät vielä anna numeerista pohjaa tarkentaa edellä esitettyä vaikuttavuusarviota. Tämä johtuu siitä, että sähköposti- ja puhelinhaastatteluissa erityisesti toimenpiteiden toteutukseen liittyvien vastausten määrä on vielä liian pieni. Selvityksen tulokset kuitenkin täsmentävät käsitystä neuvonnan kohdentumisesta ja merkittävyydestä sekä antavat palautetietoa neuvonnasta. Uudisrakentajat ovat vähemmistönä neuvonnassa niin kyselyn perusteella kuin tarkastelemalla henkilökohtaisen neuvonnan seuranta-aineistoa. Korjausrakentaminen (ml. lämmitystapamuutokset) on hyvin yleinen aihe, mutta esiin nousi hyvin vahvasti sähkönkulutuksen vähentäminen sekä uusiutuva energia, vuonna 2014 erityisesti aurinkoenergia. Kuluttajat hakevat usein tietoa eri lähteistä. Neuvonnan kohteena olleita toimenpiteitä raportoitiin kohtalaisen hyvin jo toteutetuiksi tai toteuttavan varsin todennäköisesti. Toimenpiteen toteuttaneet/toteuttavat myös arvioivat saadun neuvonnan hyvin merkittäväksi toimenpiteen toteuttamisen kannalta. Tulosta ei tule kuitenkaan yleistää liiaksi, sillä tilanne voi olla erilainen siinä suuremmassa joukossa, joka ei vastannut kyselyyn eli vastaajissa on voinut tapahtua valikoitumista. 2.5.3 Tuntimittaus Sähkön tuntimittaus yleistyi ripeästi parin viime vuoden aikana ja nyt lähes kaikki kuluttajat ovat tuntimittauksen piirissä. Myös valtaosa kaukolämpömittareista on etäluettavia ja suurin osa niistä pystyy toimittamaan tuntidataa ja loput kuukausittaista dataa. Kaikki etäluettavat mittarit eivät kuitenkaan ole käytännössä etäluennan piirissä Kuluttaja saa tietoa omasta kulutuksestaan mittausten pohjalta lähinnä internet-sivuilta. Kaikki yritykset eivät vielä kuitenkaan tarjoa mahdollisuutta seurata kulutusta internetissä. Asunnon sisäiset näyttötaulut eivät ole vielä yleistyneet Suomessa, vaikka näitäkin palveluja tarjotaan. Adato Energian ja ÅF-Konsultin vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tuntimittaus ja kulutuspalaute yhdistettynä kohden- 16
nettuihin informaatiotoimiin voi tuoda 1 3 % säästön, mutta näissä tapauksissa palautetta on todennäköisesti saatu myös näyttötaulujen kautta, mikä on kuluttajalle helpompaa kuin tietojen katsominen internetistä. Jos 1 3 % säästöarviota sovelletaan kotitalouksien vuotuiseen noin 20 TWh sähkönkulutukseen, säästöpotentiaali olisi 200 600 GWh. Kun kaukolämmön kulutus Suomessa on kotitalouksissa säästä riippuen 16 19 TWh vuodessa, säästöpotentiaali olisi luokkaa 160 480 GWh. Jotta tämä potentiaali toteutuisi, kuluttajat tarvitsevat räätälöityjä informaatiotoimia ja heidän tulisi seurata energiankulutustaan, mitä helpottaisi etäluennan ja internetistä saatavan kulutuspalautteen yleistyminen nykyisestä. Energiatehokkuussopimusten asiakaspään toimista tehtiin ensimmäinen arvio energiayksiköissä Energiatehokkuusdirektiivin (EED) artiklan 7 toimeenpanoon liittyen 5.12.2013 komissiolle lähetetyssä ilmoituksessa. Näitä säästöjä ei ole kuitenkaan sisällytetty NEEAP-3:n ESDsäästöihin keväällä 2014. Vuosittainen säästövaikutus asiakaspään toimille EED 7 artiklan toimeenpanossa arvioitiin olevan noin 0,7 TWh/v, mistä Energiapalvelujen toimenpideohjelman osuus on noin 80 %. 2.6 Maatalous 2.6.1 Maatilojen energiaohjelma Maatilojen energiaohjelma käynnistyi tammikuussa 2010. Motiva suoritti ohjelman ensimmäisen vaikuttavuuden arvioinnin joulukuussa 2011. Motiva lähetti seurantakyselyn 171 tilalliselle, jotka olivat liittyneet maatilojen energiaohjelmaan marraskuuhun 2011 mennessä ja antaneet liittymisen yhteydessä sähköpostiosoitteensa. Kyselylomakkeella kartoitettiin ohjelmaan liittyneiden tilojen tehtyjä toimia energian säästämiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Vaikuttavuutta arvioitiin kyselyssä raportoitujen toimenpiteiden ja tyypillisten säästöjen perusteella. Kyselyyn vastasi 74 tilaa, joiden yhteenlasketuksi energiansäästöksi arvioitiin 2,9 GWh vuosina 2010 2011. Säästöistä valtaosa oli lämpöä ja polttoaineita ja vain 35 MWh sähköä. Vuoden 2012 lopulla toteutettiin toinen kysely koskien säästöjä ajanjaksolla marraskuu 2011 marraskuu 2012. Raportointijaksolla kyselyyn vastanneiden (83 tilaa 280:stä liityneestä) säästöiksi arvioitiin 2,8 GWh/v, mistä 98 MWh oli sähköä. Marraskuussa 2013 toteutettiin kolmas kysely koskien viimeisen 12 kk aikana toteutettuja toimenpiteitä. Raportointijaksolla kyselyyn vastanneiden (119 tilaa 303:staliittyneestä) säästöiksi arvioitiin 4,1 GWh/v, mistä 44 MWh oli sähköä. Syksyllä 2014 toteutettiin neljäs kysely koskien viimeisen 12 kk aikana toteutettuja toimenpiteitä. Ohjelmaan oli liittynyt 483 maatilaa, joista kyselyn lähetettiin 371:lle, joiden sähköpostiosoite oli tiedossa. Kyselyyn vastasi 104 (28 %). Raportointijaksolla kyselyyn vastanneiden säästöiksi arvioitiin 3,1 GWh/v. Koska näistä säästöistä suurin osa on syntynyt vuoden 2014 puolella, niitä ei ole laskettu mukaan kumulatiiviseen säästöön. Kumulatiiviseksi säästöksi vastanneiden joukossa v. 2010 2013 saadaan tällöin 9,7 GWh/v ja vastaava päästövähennys oli 2,2 kt. CO 2 -päästöjen vähenemä on arvioitu hyödyntämällä Tiken tietoja maatilojen energiankulutuksen jakaumasta eri energialähteille vuonna 2010. On huomattava, että kyseessä on matala arvio ohjelman tuomista säästöistä, sillä myös ne, jotka eivät vastanneet kyselyyn, ovat todennäköisesti toteuttaneet jonkin verran toimenpiteitä. Päästöjä on lisäksi vähentänyt öljyn korvaaminen uusiutuvalla energialla, mitä ei ole otettu tässä tarkasteluun mukaan. 17
Tike on julkaissut maa- ja puutarhatalouden energiankulutustilastot kahdesti, 2010 ja 2013 (Kuva 1). Maatilojen energiankulutus vaikuttaisi vähentyneen hieman, mutta toinen nähtävillä muutos on fossiilisen energian korvautuminen uusiutuvalla energialla. Muutoksen yhdistäminen suoraan yksittäisiin toimenpiteisiin on kuitenkin hankalaa. Kuva 1 Maa- ja puutarhatalouden energiankulutus 2010 ja 2013 (TIKE) 2.6.2 Energiatehokkuuden edistäminen maatalouden tukijärjestelmien linjauksissa Tämän toimenpiteen alle on sisällytetty kolme tukia sisältävää toimenpidettä, joiden vaikuttavuus on arvioitavissa energiayksiköissä. Toimenpiteet ovat tilusjärjestelyt (lohkojen vaihto, mikä vähentää maatalousliikennettä), tuorerehusiilot, lämmittämättömät nautakarjarakennukset sekä lämmön talteenotto sikaloiden lietelantakanavista. Toimenpiteiden yksityiskohtaisemmat kuvaukset ja säästölaskennan periaatteet on kuvattu NEEAP-3:ssa (huhtikuu 2014). NEEAP-3 sisälsi toteumaan perustuvia vaikutusarvioita tuille vuosilta 2008 2013. Tässä arvioinnissa mukaan lopputuloksiin otettiin vain vuodet 2010 2013. Toiminnasta pidemmällä tarkastelujaksolla syntynyt säästö on huomattavasti alla taulukossa 2 esitettyä suurempi, mutta tässä on otettu huomioon VNp:n antamisen ajankohta. 18