2005 Suomen kehitysyhteistyö Ulkoasiainministeriö
SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖ 2005 Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyökertomus eduskunnalle vuodelta 2005
Toimitus: Kansikuva: Satu Massa, Outi Einola-Head Sri Lanka/Rauli Virtanen ISSN 1456 9558 Kirjapaino: F.G. Lönnberg, Helsinki 2006
Eduskunnalle Kehitysyhteistyökertomuksen antamisesta eduskunnalle annetun lain nojalla eduskunnalle annetaan kehitysyhteistyökertomus vuodelta 2005. Helsingissä 31. päivänä maaliskuuta 2006. Ministeri Paula Lehtomäki Alivaltiosihteeri Marjatta Rasi
Sisältö SAATTEEKSI... 8 VUODEN 2005 TÄRKEITÄ TEEMOJA... 10 Talouskasvu ja oikeudenmukainen tulonjako... 10 Pariisin julistus ja haasteet Suomen kehitysyhteistyölle... 13 Luonnonkatastrofien vuosi... 14 MÄÄRÄRAHAT JA NIIDEN KÄYTTÖ... 17 KEHITYSYHTEISTYÖN TOTEUTUS... 25 Maa- ja aluekohtainen yhteistyö... 25 Saharan eteläpuolinen Afrikka... 25 Suomen pitkäaikaiset yhteistyömaat... 25 ETIOPIA... 25 KENIA... 27 MOSAMBIK... 30 SAMBIA... 32 TANSANIA... 36 Siirtymäkauden maat... 39 NAMIBIA... 39 Muut yhteistyömaat... 40 ETELÄ-AFRIKKA...40 BURKINA FASO... 41 Alueellinen yhteistyö... 42 Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka... 48 Siirtymäkauden maat... 48 EGYPTI... 48 4
Sisältö Alueellinen yhteistyö... 50 Aasia... 52 Suomen pitkäaikaiset yhteistyömaat... 55 VIETNAM... 55 NEPAL... 60 Muut yhteistyömaat... 63 KAMBODZHA... 63 LAOS... 64 AFGANISTAN... 65 ITÄ-TIMOR... 66 Alueellinen yhteistyö... 67 Latinalainen Amerikka ja Karibia... 68 Suomen pitkäaikaiset yhteistyömaat... 70 NICARAGUA... 70 Alueellinen yhteistyö... 74 Keski-Aasia ja Etelä-Kaukasia... 77 Länsi-Balkan... 80 Monenkeskinen yhteistyö... 84 YK-järjestelmä... 86 Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset... 94 Kansainvälinen ympäristörahoitus... 102 EU:n kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö... 105 Humanitaarinen apu... 108 Afrikan kriisit jatkuvat... 111 Tukea pakolaisille ja sisäisille pakolaisille... 111 Humanitaarinen miinatoiminta... 113 5
Sisältö Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö... 114 Kansainväliset rekrytoinnit ja asiantuntijakumppanuudet... 121 Teollinen ja kaupallinen yhteistyö... 122 Korkotukiluotot... 122 Taloudellinen, teollinen ja teknologinen yhteistyö... 125 Teollisen yhteistyön rahasto... 126 Evaluointi ja sisäinen tarkastus... 128 Evaluointi... 128 Sisäiset tarkastukset... 129 Kehityspoliittinen tutkimus... 130 Kehityspoliittinen viestintä... 133 Kehityspoliittinen kirjasto... 136 KEHITYSPOLIITTISTEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN... 137 KEHITYSPOLIITTINEN TOIMIKUNTA... 140 6
Sisältö Liitteet LIITE 1 KPT:n lausunto Suomen kehityspolitiikan tila. Kehityspoliittisen toimikunnan II lausunto valtioneuvostolle vuonna 2006, tiivistelmä. LIITE 2 Hanke- ja ohjelmakohtainen yhteistyö maittain ja alueittain 2005 LIITE 3 Monenkeskinen kehitysyhteistyö järjestöittäin 1995 2004, MEUR LIITE 4 Humanitaarinen apu vuonna 2005 LIITE 5 LIITE 6 LIITE 7 Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset alueittain ja vastaanottajamaittain 1995 2004, MEUR Kahdenvälisen kehitysyhteistyön sitoumukset toimialoittain 1995 2004, MEUR Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset maaluokittain 1995 2004, MEUR LIITE 8 Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maksatukset maanosittain 1995 2004, % LIITE 9 Kahdenvälisen kehitysyhteistyön sitoumukset toimialoittain 1995 2004, % LIITE 10 LIITE 11 LIITE 12 Kehityspoliittisen viestinnän julkaisut Lyhenteitä ja termejä Ulkoasiainministeriön organisaatio 7
Saatteeksi Hyvä lukija, Mari Kiviniemi Kiviniemi toimi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä 2.9.2005 3.3.2006 välisenä aikana. Vuonna 2005 Suomen virallinen kehitysyhteistyö juhli 40-vuotista toimintaansa. Kehityspolitiikassa vuoden 2005 tärkeitä teemoja olivat kehitysmaiden velkakysymys, budjettituki, Pariisin julistus ja sen asettamat haasteet Suomen kehitysyhteistyölle, humanitaarinen apu, talouskasvu ja oikeudenmukainen tulonjako sekä kauppa- ja kehityskysymykset. Kehityspoliittisen ohjelman mukaan Suomi edistää oikeudenmukaiseen tulonjakoon perustuvaa talouskasvua kehitysmaissa. Suomi on myös sitoutunut tukemaan kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien tehokasta toteutusta. Suomi pitää kehitysmaiden velkahelpotusten laajentamista hyvänä keinona lisätä voimavaroja, joita kehitysmaat voivat käyttää köyhyyden vähentämiseen. Keväällä 2005 laadittiin OECD:n kehitysapukomiteassa DACissa Pariisin julistus, jonka tarkoituksena on edistää harmonisointia, eli yhdenmukaistaa avunantajien toimintakäytäntöjä. Julistus asettaa velvoitteita sekä kehitysmaille, avunantajille että yhteistyön muodoille. Pariisin julistuksella on noin 90 allekirjoittajaa, ja muutoksiin ovat sitoutuneet avunantajamaat, Euroopan komissio, kehityspankit, YK-järjestöt sekä kehitysmaat. Vuosi 2005 oli luonnonkatastrofien vuosi suurimmat tuhot aiheuttivat Aasian hyökyaalto vuoden vaihteessa ja Pakistanin maanjäristys vuoden lopulla. Samalla Afrikan hiljaiset kriisit jatkuivat ja Nigerissä tilanne kärjistyi nälänhädäksi. Suomen humanitaarisen avun osuus nousi vuoden aikana 70,5 miljoonaan euroon, joka on 15 prosenttia koko kehitysyhteistyöbudjetista. Humanitaarisen avun budjettia täydennettiin vuoden aikana kahden lisäbudjetin yhteydessä. Kehityspoliittinen toimikunta antoi helmikuussa 2005 ensimmäisen lausuntonsa Suomen kehityspolitiikan tilasta. Lausunnossa painotettiin erityisesti johdonmukaista politiikkaa kaikessa kehitysmaiden asemaan vaikuttavassa päätöksenteossa. Toimikunta esitti myös useita käytännön ehdotuksia johdonmukaisuuden edistämiseksi valtionhallinnossa. Suomen ja Tansanian yhdessä käynnistämän Helsinki-prosessin tavoitteena on ollut parantaa globalisaation hallintaa ja ulottaa globalisaation hyödyt tasapuolisemmin kaikille. Helsinki-prosessin työryhmät saivat työnsä valmiiksi vuonna 2005, ja Helsinkiprosessin ensimmäinen vaihe huipentui Hel- 8
Saatteeksi sinki-konferenssiin syyskuussa. Kokoukseen saapui 73 maasta 600 eri toimijoiden edustajaa, jotka käsittelivät prosessin aikana syntyneitä ehdotuksia. Jatkossa Helsinki-prosessia ryhtyy vetämään laaja neuvoa-antava ryhmä, jossa ovat mukana elinkeinoelämä, kansalaisjärjestöt ja tiedeyhteisö. YK:n huippukokous hyväksyi syyskuussa loppuasiakirjan, joka on osa YK:n vuosituhatjulistuksen toimeenpanoa. Kokous antoi vahvan tuen jatkaa vuosituhatjulistuksessa ja kansainvälisissä kokouksissa yhdessä hyväksyttyjen tavoitteiden ja YK:n uudistuksen toteuttamista. Vaikka neuvottelut loppuasiakirjasta olivat hankalat, saavutettua ratkaisua voidaan pitää kohtuullisena sekä kehitysmaiden että kehittyneiden maiden näkökulmasta. YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen toinen vaihe järjestettiin Tunisissa marraskuussa. Suomi painotti Tunisissa tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä kaikessa kehitysyhteistyössä ja sen varmistamista, että Tunisin tulokset tukevat vuosituhattavoitteiden toteutumista. Suomen mielestä kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän mukanaolo on varmistettava myös huippukokouksen seurannassa. Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokous pidettiin Hongkongissa joulukuussa. Keskusteluja leimasivat kehityskysymykset ja maatalouden vientituet. Kauppa- ja kehitysteemat nousivat kokouksessa vahvasti esille. EU onnistui saamaan teollisuusmaat mukaan aloitteeseen, jolla vähiten kehittyneille maille myönnetään tulliton ja kiintiötön pääsy teollisuusmaiden markkinoille. Suomen ja EU:n kannalta kokouksen tuloksia voidaan pitää kohtuullisina. Mari Kiviniemi Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri 9
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja Vuoden 2005 tärkeitä teemoja Talouskasvu ja oikeudenmukainen tulonjako Suomen tavoitteena on oikeudenmukaiseen tulonjakoon yhdistyvän talouskasvun edistäminen kehitysmaissa, sillä tämä nähdään keinoksi poistaa äärimmäistä köyhyyttä. Pyrkimys edistää tulojen ja tuotannollisten voimavarojen oikeudenmukaista jakautumista on nyt ensimmäistä kertaa selkeästi määritelty Suomen kehityspolitiikan tavoitteeksi. Suomen oma taloushistoriallinen kehitys, siihen perustuva arvomaailma ja osaaminen antavat Suomelle hyvän mahdollisuuden tuoda lisäarvoa talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä koskevaan kansainväliseen keskusteluun. Vahvistuva kansainvälinen keskustelu on osaltaan seurausta siitä, että yhä useampien maiden köyhyyden vähentämisohjelmissa (PRS) köyhiä tukevan, laajapohjaisesti työllistävän talouskasvun luominen määritellään köyhien maiden tärkeimmäksi keinoksi vähentää köyhyyttä. Talouskasvu ja tulonjako tarkastelussa Vuonna 2005 Suomi osallistui useisiin kansainvälisiin hankkeisiin ja prosesseihin, joissa käsiteltiin talouskasvuun, tulojen jakautumiseen ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon liittyviä kehityshaasteita. Keskeisimmät näistä olivat: Maailmanpankin World Development Report 2006 (WDR 2006: Equity and Development) UNDP:n vuoden 2005 Inhimillisen kehityksen raportti (HDR 2005: Global Equity and the Millenium Development Goals) OECD:n kehitysapukomitea DACin köyhyystyöryhmän työohjelma vuosiksi 2004 2006 (Pro Poor Growth). Maailmanpankilta raportti tasa-arvosta ja kehityksestä Suomi osallistui syyskuussa 2005 julkaistun Maailmanpankin World Development Report -tutkimuksen valmisteluun sekä kahdenvälisen yhteistyön että johtokuntatyöskentelyn puitteissa. Raportin lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja saada yhteiskunnalta suojaa äärimmäistä puutetta ja köyhyyttä vastaan. Se tarkastelee tasa-arvon ja kehityksen vuorovaikutusta maiden sisäisen, maiden välisen ja maailmanlaajuisen kehityksen valossa. Raportti korostaa, että instituutioilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisen tasaarvon edistäjinä tai vallitsevan eriarvoisuuden ylläpitäjinä. Taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat itseään vahvistava kierre. Raportin keskeinen viesti on, että taloudelliseen kasvuun ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon tähtäävät kehityspyrkimykset tukevat toisiaan. Suomi on toiminut sillanrakentajana raportin laatijoiden ja suomalaisten kehitystaloustieteen ja sosiaalipolitiikan tutkijoiden, YK:n Wider-instituutin ja muiden raportin aihepiirien parissa työskentelevien suomalaisten tutkijoiden välillä. Suomi on myös vaikuttanut raportin sisältöön Suomea koskevan erillisen aineiston avulla. Yhteistyön tu- 10
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja Nopeasti kehittyvässä Kiinassa kasvavat myös tuloerot. Kuva: Matti Remes. loksena kolmen suomalaisen tutkijan ryhmä laati Suomen taloudellista ja sosiaalista kehitystä kuvaavan tutkimusartikkelin, joka julkaistaan myös Wider-instituutin julkaisuna. Inhimillisen kehityksen raportin teemana epätasa-arvo Myös YK:n kehitysohjelman (UNDP) syyskuussa 2005 julkaiseman Inhimillisen kehityksen raportin läpileikkaava aihe oli kasvava epätasa-arvo maiden välillä ja maiden sisällä. Raportin mukaan epätasa-arvoisuutta luovien rakenteiden poistaminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää köyhyyttä ja nopeuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Raportti toteaa, että vaatimattomillakin tulonjaon muutoksilla voitaisiin vähentää köyhyyttä ratkaisevasti: alle dollarilla päivässä elävien nostaminen köyhyysrajan yli maksaisi noin 300 miljardia dollaria, joka on vain 1,6 prosenttia maailman rikkaimman kymmenyksen tuloista. Suuret tuloerot haittaavat taloudellista kasvua, koska tällöin kasvusta kanavoituu vähemmän köyhyyden poistamiseen. Köyhyyden vähentämiseksi tarvitaan siten yhtäältä talouskasvua ja toisaalta nykyistä oikeudenmukaisempaa tulonjakoa. OECD:n asiakirja käsittelee köyhiä tukevaa talouskasvua OECD:n kehitysapukomitean (DAC) köyhyystyöryhmä POVNET on valmistellut kattavan asiakirjan köyhiä tukevasta talouskasvusta (Promoting Pro-poor Growth: Overarching Paper). Suomi on osallistunut asiakirjan toimituskuntaan USA:n, Japanin, Iso-Britannian, Hollannin ja Saksan sekä kehitysapukomitean sihteeristön edustajien kanssa. POVNETin työssä Suomi on johdonmukaisesti edustanut kantaa, jonka mukaan 11
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja Namibian tuloerot ovat maailman suurimmat. Vain harvat lapset käyvät koulua Windhoekin mustien asutusalueella Katuturassa. Kuva: Outi Einola-Head. taloudellisen kasvun on vähennettävä eriarvoisuutta, jotta sitä voisi nimittää köyhiä tukevaksi. Köyhyysryhmän loppuasiakirjassa korostuu tarve tunnistaa, keitä köyhät ihmiset eri yhteiskunnissa ovat, mistä he toimeentuloaan hankkivat ja millaiset markkinat, perusrakenteet ja yhteiskunnalliset palvelut ovat heidän kannaltaan tärkeimpiä. Köyhiä tukeva talouskasvu ei voi perustua muusta yhteiskunnasta irrallisilla kasvuvyöhykkeillä ja -toimialoilla tuotettuun kasvuun ja toiveeseen sen hedelmien uudelleenjaosta myös köyhien hyödyksi. Kestävämpää koko kansantalouden kannalta on luoda edellytykset, joissa väestön suuri köyhä enemmistö pystyy osallistumaan tuotannolliseen toimintaan, tuomaan talouskasvuun oman panoksensa ja hyötymään sen tuloksista. Suomi toimi puheenjohtajana POVNETin Riskit, haavoittuvuus ja sosiaaliturva -työryhmässä. Työryhmän mukaan yksi köyhien ihmisten talouskasvuun osallistumisen ehdoista on, että heille on tarjolla luotettavia sosiaaliturvan ja riskinhallinnan järjestelmiä. Jos sosiaaliturva rohkaisee miljoonat köyhät perheet ja yrittäjät valitsemaan korkeamman tuottavuuden elinkeinoja, siitä hyötyy pitkän päälle koko kansantalous. POVNETissa on laajalti hyväksytty näkemys sosiaaliturvasta sijoituksena köyhiä tukevaan talouskasvuun sen sijaan, että sitä pidettäisiin ainoastaan kustannuksena yhteiskunnalle. Kahdenvälisen yhteistyön haasteet Suomi on hyödyntänyt edellä kuvattujen kansainvälisten prosessien kokemuksia EUyhteistyössä ja kahdenvälisessä yhteistyössä. EU:n uudessa kehityspoliittisessa julkilausumassa köyhiä hyödyttävän talouskasvun 12
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen määritellään keskeiseksi osaksi unionin kehityspolitiikan tavoitteita. Kahdenvälisessä yhteistyössä Suomen tuki yhteistyömaiden pyrkimyksille vähentää köyhyyttä perustuu kansallisten köyhyyden vähentämisohjelmien (PRS) toimeenpanoon. Kansainvälisessä keskustelussa on korostettu, että niin sanotuissa toisen sukupolven köyhyydenvähentämisohjelmissa pitäisi entistä vahvemmin korostaa köyhiä tukevan talouskasvun edellytysten luomista. Talouskasvu ja tulonjako -tematiikan merkitys korostuu budjettitukiyhteistyössä, jossa Suomi tukee yhteistyömaan köyhyyden vähentämisohjelman toteutusta suoraan budjetin kautta. Budjettitukeen liittyy olennaisena osana avunantajien ja vastaanottajamaan hallituksen poliittinen vuoropuhelu maan köyhyyden vähentämisohjelman toimeenpanosta budjettipolitiikan kautta. Tansanian, Mosambikin ja Nicaraguan kanssa käytävän vuoropuhelun yhteydessä Suomi on johdonmukaisesti nostanut esille talouskasvuun ja oikeudenmukaiseen tulonjakoon liittyviä kysymyksiä. Monenvälisen ja kahdenvälisen toiminnan tavoitteiden ja toimintamuotojen lähentyminen maatason yhteistyössä on luonut uusia mahdollisuuksia nostaa talouskasvu ja tulonjako -aihe esiin Suomen yhteistyömaissa. Suomen sitoutuminen köyhyyden vähentämisohjelmiin sekä asteittainen siirtyminen sektori- ja budjettitukiyhteistyöhön ovat lisänneet monenvälisen ja kahdenvälisen yhteistyön yhtymäkohtia. Samalla ovat kasvaneet Suomen mahdollisuudet vaikuttaa myös monenkeskisten avunantajien maaohjelmiin ja politiikkaneuvontaan. Pariisin julistus ja haasteet Suomen kehitysyhteistyölle Vuosina 2001 2003 Mosambikissa käynnistettiin vuosittain keskimäärin 850 uutta avunantajien rahoittamaa hanketta. Etiopiassa vastaava luku oli lähes 800, Tansaniassa 700, Nicaraguassa 600 ja Vietnamissakin noin 500. Kaikilla näillä hankkeilla on oma hallintonsa, raportointinsa ja seurantansa. Jos hankkeiden keskimääräinen kesto on kolme vuotta, se tarkoittaa esimerkiksi Mosambikissa yli 10 000 neljännesvuosiraporttia ja tuhansia seuranta- ja vuosiraportteja. Lisäksi valmisteluun ja arviointiin kuluu voimavaroja ennen ja jälkeen varsinaisen hankejakson. Kumppanimaiden hallinnon puutteet on tunnistettu usein kehitystä hidastavaksi ongelmaksi. Voimavarojen käyttö kehitysyhteistyöhankkeiden ja -ohjelmien hallintoon ei vähennä tätä ongelmaa. OECD:n kehitysapukomitean (DAC) harmonisointia koskevassa selvityksessä vuonna 2003 Suomen yhteistyökumppanit lähettivät seuraavanlaisia viestejä: Raskain avunantajien aiheuttama taakka yhteistyömaille on edelleen avunantajien omien prioriteettien ja systeemien pakottaminen... Rinnakkaiset projektihallintojärjestelyt ohittavat kansalliset instituutiot ja vastuusuhteet ja ovat ristiriidassa kapasiteetin kehittämispyrkimysten kanssa... Rahoituksen ennakoitavuuden vaikeudesta: Avunantajat ovat nopeita, kun tehdään maksulupauksia. Kun päästään puhumaan yksityiskohdista ja maksatusten ehdoista, alkavat viivästymiset... Kehitysyhteistyön harmonisoinnin tavoitteena on edistää kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja ohjata voimavaroja tukemaan kansallisten ja kansainvälisten kehitystavoitteiden saavuttamista. Tähän päästään kolmen 13
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja Pariisin julistus edistää kehitysyhteistyön harmonisointia, joka on edennyt hyvin Vietnamissa. Entisen Saigonin keskusta juhlavalaistiin huhtikuussa 2005 sodan päättymisen 30-vuotispäivän muistoksi. Kuva: Rauli Virtanen. osatekijän avulla: 1) kehitysmaiden omistajuus omasta kehityksestään ja avun nivominen kansallisiin kehityssuunnitelmiin; 2) harmonisointi, eli toiminnan sisällön ja hallintomenettelyjen yhdenmukaistaminen, yhteistyöhallitusten hallinnon vahvistaminen ja käyttö; 3) avunantajien keskinäinen yhteistyö ja yhteensovittaminen. Keväällä 2005 laadittiin OECD:n kehitysapukomitean (DAC) puitteissa Pariisin julistus edistämään kehitysyhteistyön harmonisointia. Itse julistus ja sen valmistelu ovat merkittävä murros kehitysyhteistyössä. Ne merkitsevät kansainvälistä yhteisymmärrystä hyvinkin käytännöllisistä menetelmistä kehitysavun laadun parantamiseksi. Velvoitteita on asetettu niin kehitysmaille itselleen, avunantajille kuin yhteistyön muodoillekin. Näihin muutoksiin ovat sitoutuneet kaikki keskeiset avunantajamaat, Euroopan komissio, kehityspankit ja YK-järjestöt sekä ennen kaikkea kymmenet kehitysmaat. Yhteensä Pariisin julkilausumalla on noin 90 allekirjoittajaa. YK:n huippukokouksessa New Yorkissa syyskuussa 2005 osallistujamaat vahvistivat sitoutumisensa julistukseen ja sen käytännön toteutukseen ja seurantaan. Harmonisoinnin uskotaan huomattavasti parantavan avun laatua ja vaikuttavuutta. Pariisin julistuksen jälkeen kehitysyhteistyön osapuolille on laadittu tarvittava toi- 14
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja minnallinen kehys ja tavoitteet, joiden myötä voidaan kehittää avun tuloksellisuutta. Merkittävä haaste on julistuksen toteutus käytännön työssä. Myös Suomessa on alustavasti tunnistettu käytännön haasteita. Niitä on esimerkiksi julkista varainkäyttöä koskevassa lainsäädännössä, mistä ulkoasiainministeriö on aloittanut keskustelut valtiontalouden tarkastusviraston kanssa. Suuria haasteita liittyy lisäksi ministeriön menettelytapojen muuttamiseen ja eri sidosryhmien (eduskunta, kansalaisjärjestöt, konsultit) aseman määrittelyyn. Harmonisoinnin toteutus tapahtuu kuitenkin pääosin yhteistyömaissa, minkä vuoksi edustustoilla ja alueosastoilla on tärkeä rooli. Kehitysyhteistyön käytännöissä yhdenmukaistaminen näkyy monella tasolla. Tavoitteena on esimerkiksi välttää päällekkäisyyksiä ja tiivistää yhteistyötä ja näin vapauttaa voimavaroja. Pyrkimyksenä on myös vahvistaa yhteistyöhallituksen hallintojärjestelmiä ja henkilöstöä. Käytännössä tämä edellyttää edistystä muun muassa yhteistyöhallituksen rakenteiden ja hallintojärjestelmien käytössä. Usein ensimmäisenä vaiheena ovat avunantajien yhteisrahoitusjärjestelyt, kuten poolit ja korirahoitus. Harmonisoinnin edistäminen on nähtävä olennaisena osana Suomen toimintaa ja yhteistyösuhteita. Se ei ole normaalista toiminnasta erillistä kehitystyötä. Luonnonkatastrofien vuosi Vuosi 2005 oli luonnonkatastrofien ja humanitaarisen avun kannalta ennen kokematon. Suurimmat onnettomuudet olivat Aasian hyökyaallon aiheuttama tuhoisa tulva vuoden vaihteessa 2004 2005 ja Pakistanin maanjäristys vuoden lopulla. Samaan aikaan Afrikan niin sanotut hiljaiset kriisit jatkuivat ja osittain vaikeutuivat esimerkiksi Nigerin nälkäkriisin myötä. Määrärahojen kannalta vuosi oli lähes historiallinen. Määrärahoja myönnettiin 46 miljoonaa euroa, mutta vuoden lopun saldo oli 70,5 miljoonaa euroa kahden käyttösuunnitelman muutoksen ja kahden lisäbudjetin jälkeen. Humanitaarisen avun osuus kehitysyhteistyöstä nousi yli 15 prosentin. Ulkoasianministeriön humanitaarisen avun evaluointi vuosilta 1996 2004 valmistui keväällä 2005. Yksi raportin suosituksista oli ehdotus laatia uusi humanitaarisen avun linjaus, joka huomioisi toimintaympäristön muutokset kuluneiden lähes kymmenen vuoden aikana (voimassa oleva linjaus on vuodelta 1997). Vuonna 2005 järjestettiin eri sidosryhmien kanssa tapaamisia, joissa kerättiin näkemyksiä tulevan työn pohjaksi. Kehityspoliittinen ohjausryhmä puolsi marraskuussa esitystä, jonka mukaan humanitaarisen avun yksikkö laatii linjauksen virkatyönä. Linjaus valmistellaan vuonna 2006 läpinäkyvän kuulemisprosessin puitteissa konsultoiden useita asiantuntijoita. Uuden linjauksen pitää huomioida ministeriön eri linjaukset ja strategiat sekä valtioneuvoston piirissä valmistuneiden selontekojen, selvitysten ja ohjelmien linjaukset ja suositukset. Samoin otetaan huomioon hyvän humanitaarisen avunantamisen aloite (Good Humanitarian Donorship Initiative), johon Suomi sitoutui vuonna 2003. Vuoden kriisit osoittivat selvästi paitsi uuden humanitaarisen linjauksen tarpeen myös 15
Vuoden 2005 tärkeitä teemoja Muzaffarabadin kaupunki tuhoutui pahoin lokakuun maanjäristyksessä Pakistanissa. Kuva: Rauli Virtanen. sen, että määrärahojen jäykkyys tekee vaikeaksi nopean ja tehokkaan avun, josta on sovittu hyvän humanitaarisen avunantamisen aloitteen puitteissa. Joustavampaan määrärahojen käyttöön tulee kiinnittää huomiota niin ulkoasiainministeriössä kuin valtionhallinnossa yleisemminkin. YK nosti asian esiin syksyn yleiskokouksessa. Pääsihteerin todettua, ettei YK:n avustusmekanismi ole tarpeeksi joustava ja nopea, yleiskokous päätti perustaa YK:n humanitaarista työtä helpottamaan uuden humanitaarisen avun rahaston (CERF), jota Suomenkin pitäisi kehityspoliittisen toimikunnan suosituksen mukaisesti rahoittaa. Humanitaarinen miinanraivaustoiminta jatkui vuonna 2005. Marras joulukuun vaihteessa pidettiin kuudes osapuolikokous Zagrebissa, Kroatiassa. Kyseessä oli ensimmäinen humanitaarisen miinanraivaustoimintaohjelman toteutusta tarkkaillut kokous Nairobin seurantakokouksen jälkeen. Suomi ilmoitti Zagrebissa vuoden 2004 turvallisuusja puolustuspoliittisessa selonteossa vahvistetusta päätöksestään liittyä henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää varastossa olevat miinat vuoteen 2016 mennessä. 16