4/2004 Kohti uutta KTJ:tä Karjaastako puutarhakaupunki Lohkominen muutoksessa Kiinteistöjohtaminen yrityksessä Maastotietokanta ja kuntien aineistot MAANKÄYTTÖSOPIMUKSET NYKYAIKAISET TAKYMETRIT MAANMITTAUSOSASTON TUTKINTORAKENNE UUDISTUU TYYNTÄ VESIALUEMARKKINOILLA INSPIRE-HANKE VIRTUAALISTA GPS-MITTAUSTA
LEICA System 1200 Saumattomasti yhdessä Toivotamme asiakkaillemme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2005 Olemme lahjoittaneet joulukortteihin varatut rahat hyväntekeväisyyteen. SAUMATTOMASTI YHDESSÄ FUNCTION integrated LEICA SYSTEM 1200 LEICA System 1200 mittauksen nykyaikaa. Uusissa TPS1200-takymetreissä on kaikki mitä tarvitset, prismattomasta PinPoint-etäisyysmittarista töittesi tulosten graafiseen esittämiseen. System 1200:n X-Funktio myös linkittää TPS:n täydellisesti uusiin GPS1200-vastaanottimiin. X-Funktiolla voit vaihtaa saumattomasti TPS:n ja GPS:n välillä ja valita työhösi sopivan kojeen. Nauti vapaudesta, joustavuudesta ja tehosta, jonka Leica System 1200 tarjoaa. Lisätietoja: Leica Nilomark Oy P. 09-6153 555 www.leica.fi Soita meille ja sovi esittelystä.
4/2004 SISÄLTÖ Kuva: Antero Aal to nen. 5 Arvo Vitikainen TEKNIIKAN KANDIDAATIT TULEVAT! 6 Juha Tuomaala ja Harri Kovanen Pekka Lehtosen haastattelussa: LOHKOMISEN MULLISTUS JATKUU 10 Jürgen Grönfors MARSSILLA KOHTI UUTTA KIINTEISTÖTIETOJÄRJESTELMÄÄ 13 Vesa Rintamäki MAANKÄYTTÖSOPIMUS MAAPOLITIIKKAA JA KAAVOITUSTA SAMASSA PAKETISSA 17 Kukka-Maaria Luukkonen ja Pekka V. Virtanen kirjeenvaihdossa: KARJAA, OIKEA PUUTARHAKAUPUNKI VIIMEISTÄÄN VUONNA 2012! 22 Anna-Liisa Lindholm KIINTEISTÖJOHTAMINEN YRITYKSISSÄ PAKOLLINEN MENOERÄ VAI LISÄARVOA TUOTTAVA RESURSSI? 25 PÄÄKAUPUNGIN HORISONTISTA 26 Antti Jakobsson MAASTOTIETOKANTAA KUNTIEN AINEISTOISTA VAI KUNTIEN AINEISTOT OSANA MAASTOTIETOKANTAA? 30 KAISAN PÄIVÄKIRJA 31 Arvo Vitikainen MAANMITTAUSOSASTON TUTKINTORAKENNE UUDISTUU 34 Helka-Marja Kohonen VESIALUEMARKKINOILLA TYYNTÄ 38 Antti Vertanen INSPIRAATIOTA PAIKKATIETOJEN YHTEISKÄYTTÖÖN 40 Pasi Häkli VIRTUAALISTA GPS-MITTAUSTA ILMAN TUKIASEMIA 44 Esa Wikman NYKYAIKAISEN TAKYMETRIN ANATOMIA 46 Hanne Junnilainen POLIGONI MATKASI PERUSSA 49 RAJALINJALLA 50 FIG-UUTISIA 52 VETURIMIES 53 NAISMAANMITTARIT VERKOSTOITUMISTA JA YHTEISTÄ TOIMINTAA 54 KESKUSTELUA: KASVUKESKUSTEN MAAPOLITIIKASTA (Risto Peltola) 58 UUTISIA 68 RESUMÉ 72 PALVELUHAKEMISTO PÄÄTOIMITTAJA DI Pekka Lehtonen, Maanmittauslaitos/Myyntipalvelut, PL 84, 00521 Helsinki, puh. 0205 41 5480 (työ), faksi 0205 41 5598, pekka.lehtonen@maanmittauslaitos.fi. TOIMITUS Maankäyttö ry, Kello silta 10, 00520 Hel sin ki, puh. 09-148 1900, faksi 09-148 3580, pekka.lehtonen@maanmittauslaitos.fi. HALLITUS Erkki Tienhaara (MAKLI) pj., Pekka Halme (MIL), Vesa Virtanen (MAKLI), Maria Hakala (SKY), Mikko Uimonen (MIL), Leena Vikman (MAKLI) ja Arvo Vitikainen (MIL). Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteella toimisto@maankaytto.fi. TALOUS JA HALLINTO MIL ry., Kellosilta 10, 00520 Helsinki, puh. 09-148 1900, faksi 09-148 3580, toimisto@maankaytto.fi. Taloudenhoitaja Mikko Hovi, puh. 020 448 4494, mikko.hovi@fma.fi. KUSTANTAJA Maankäyttö ry. Lehti edustaa Suomen Maan mittausinsinöörien Liittoa (MIL), Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten Liitto MAKLIa ja Suo men Kartoittajayhdistys SKY:tä. SUOMEN MAANMITTAUSINSINÖÖRIEN LIITTO ry Toimisto: Kellosilta 10, 00520 Helsinki, puh. 09-148 1900, faksi 09-148 3580, toimisto@mil.maanmittari.fi, http://www.maanmittari.fi/mil/. MAKLI ry Toimisto: Kulmakatu 8 A, 00170 Helsinki, puh. 09-135 1851, faksi 09-135 2846, marjut.kuusela@kolumbus.fi, http://www.vmt-maanmittari.fi. SUOMEN KARTOITTAJAYHDISTYS SKY ry Toimisto: Päärynäkuja 6, 50100 Mikkeli, puh. 02054 1121 (vaihde). ILMOITUSMYYNTI Raija Valonen, MIL ry, Kellosilta 10, 00520 Helsinki, puh. 09-148 1900, faksi 09-148 3580, toimisto@maankaytto.fi. ILMOITUSHINNAT 1.1.2005 ( ) mustavalkoinen monivärinen Ta ka kan si 1 500, 2 350, Si sä kan net 1 000, 1 650, Pääkirj. vieressä 1 000, 1 650, Koko sivu 800, 1 350, 1/2 sivua 500, 750, 1/4 sivua 400, 500, Liitteet Sopimuksen mukaan ILMESTYMISAIKATAULU ilm.päivä juttujen ilmoitusten sisäänjättö sisäänjättö 1/2005 11.03.2005 02.02.2005 12.02.2005 2/2005 24.05.2005 13.04.2005 22.04.2005 3/2005 21.09.2005 15.08.2005 18.08.2005 4/2005 15.12.2005 07.11.2005 11.11.2005 TILAUSHINNAT Lehti ilmestyy vuonna 2005 neljä kertaa. Tilaushinnat ovat 50 /vsk kotimaahan, 60 /vsk Poh jois mai hin ja Eurooppaan ja 65 /vsk muihin maihin. Irtonumerot 12 + pos ti ku lut. TOTEUTUS Lagarto / Arto Tenkanen ja Jaana Jäntti, Vuorenpeikontie 5 A 67, 00820 Helsinki, puh. 09-759 40 400, faksi 09-759 40 401, lagarto@lagarto.fi. PAINOPAIKKA Uusimaa Oy, PL 15, 06151 Porvoo, yhteyshenkilö Markus Westerholm puh. 019 661 6273, faksi 019 661 6301, markus.westerholm@uusimaa.fi http://kirjapaino.uusimaa.fi/. Painos 3 100 kpl. Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen. ISSN 0782-8438 Ly-tunnus 1104126-2
GPS + GLONASS MILLIMETER GPS GPS-satelliitit GLONASS-satelliitit GPS-satelliitit GLONASS-satelliitit Puskutraktori Tiehöylä Maanmittari Tukiasema 35 satelliittia Parempi tarkkuus, nopeampi alustusaika ja mahdollisuus työskennellä peitteisillä alueilla ympäri vuorokauden. Puskutraktori PZL-1 Tiehöylä STANDARD GPS Maanmittari Tukiasema GPS-satelliitit Puskutraktori Tiehöylä 35 satelliittia ja LaserZone Kaikkien GPS+-ominaisuuksien lisäksi millimetritarkkuus. Maanmittari 24 satelliittia Tukiasema LAZER ZONE Millimetrin tarkkoihin mittauksiin MILLIMETER GPS on täydellinen ratkaisu tilanteisiin, joissa vaaditaan tarkkoja korkeusmittauksia. Mittaus sujuu yhdeltä henkilöltä käyttäen olemassa olevaa Topcon GPS-järjestelmää. Topcon RTK GPS+ -järjestelmään liitetään langaton PZS-1-vastaanotin ja PZL-1-lähetin. Saat millimetrin tarkkoja mittauksia koko LazerZone-alueella. Lähetin PZL-1 Vastaanotin PZS-1 ja HiPer+ Maailman ensimmäinen millimetrin tarkka GPS-järjestelmä jopa 200 % tarkempi kuin perus-gps LazerZone-lähetin takaa tarkat korkeusmittaukset alueella, jonka halkaisija on maks. 2,4 km ja korkeus maks. 40 m (4 lähetintä) Toimii olemassa olevien Topcon GPS-järjestelmien kanssa 4 TOPGEO OY, Luutnantintie 1, 00410 Helsinki MAANKÄYTTÖ Puhelin 4/2004(09) 534 033, Fax (09) 537 006, Internet: www.topgeo.fi
PÄÄKIRJOITUS TEKNIIKAN KANDIDAATIT TULEVAT! Teknillinen korkeakoulu on toteuttamassa historiansa tähän asti laajinta tutkintorakenneuudistusta. Uudistus merkitsee siirtymistä yksiportaisesta diplomi-insinöörin, arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin tutkinnosta uuteen, alemmasta korkeakoulututkinnosta (tekniikan kandidaatti) ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta (DI ja arkkitehdit) koostuvaan perustutkintorakenteeseen. Vuonna 2005 käyttöönotettavan uuden tutkintorakenteen mukaan tekniikan kandidaatiksi voi maanmittausosastolta valmistua kolmessa ja diplomi-insinööriksi sen jälkeen kahdessa vuodessa. Uudistus on osa yleiseurooppalaista Bolognan prosessia, jonka tarkoituksena on selkiinnyttää ja yhdenmukaistaa eurooppalaisten yliopistojen tutkintoja sekä lisätä opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta Euroopassa. Tutkintouudistusta on esitelty tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. Maanmittausalan elinehto tiedekorkeakoulussa on se, että tutkimuksen ja opetuksen tavoitteet määräytyvät tieteen asettamista lähtökohdista ja että maanmittausosasto kykenee jatkuvasti uudistamaan ja kehittämään tutkimus- ja opetustoimintaansa. Tässä viitekehyksestä tarkasteltuna tutkinnonrakenneuudistuksen toteuttaminen maanmittausalalla Bolognan prosessin tavoitteiden mukaisesti on kaikilta osin alan kehityksen kannalta myönteistä. Aidosti toteutettuna tutkintorakenneuudistus tarjoaa maanmittausosastolle mahdollisuuden pysyä kansainvälisesti kilpailukykyisenä opetus- ja tiedeyhteisönä kaikilla maanmittauksen aloilla. Samalla uusi tutkintorakenne takaa sen, että diplomi-insinöörin tutkinto maanmittausalalla antaa jatkossakin valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen ja toimimiseen työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä. Tutkintorakenneuudistus ei tässä vaiheessa kosketa tieteellisiä jatkotutkintoja, TKK:n maanmittausosastolla toteutettava tutkinnonrakenneuudistus on haasteellinen mahdollisuus maanmittausalan opetuksen kehittämiseksi. Käytännössä tutkintouudistus näkyy 1.8.2005 alkaen kaksiportaisena tutkintorakenteena. Maanmittausalallekin alkaa Otaniemestä valmistua tekniikan kandidaatteja. joiden uudistusvuoro tulee myöhemmin. Tohtorintutkintojen yhtenäistämiseen ja tohtorintutkinnon suoritusajan lyhentämiseen on kuitenkin selvää tarvetta. Tavoitteena on oltava maisteriopintojen jälkeinen kolmivuotinen tutkijakoulutus, joka päättyy tohtorin tutkintoon. Toimiva esimerkki tästä tutkijakoulujärjestelmästä on maanmittausalalla kaksi vuotta käynnissä ollut kiinteistöalan tutkijakoulu KIITO, jossa on tällä hetkellä viisi päätoimista tutkijanpaikkaa tohtoriopiskelijoille ja kirjoilla tässä tutkijakoulussa yhteensä noin 50 jatko-opiskelijaa. Maanmittausalan ammattikorkeakouluopetuksen näkökulmasta TKK:n tutkintouudistuksessa on merkillepantavaa se, ettei uusi tekniikan kandidaatin tutkinto ole tarkoitettu kilpailevaksi rinnakkaistutkinnoksi amk-insinööreille, vaan sen ensisijaisena tavoitteena on luoda valmiudet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiselle. Toisaalta uusi tutkintorakenne tarjoaa amk-insinööreille nykyistä joustavamman väylän ylempään korkeakoulututkintoon. Uudistuksen toteuduttua maanmittausalan amk-tutkinnon suorittaneilla insinööreillä on nimittäin mahdollisuus hakea opiskelemaan suoraan maanmittausosaston maisteriohjelmiin. Vastaisuudessa tämä koulutusväylä voikin tarjota varteenotettavan vaihtoehdon amk-insinöörien jatko-opinnoille. Maanmittausalan vahvuus tutkintorakenteen uudistusprosessissa on ollut toimiva yhteistyö työnantajien, alan ammatillisten ja aatteellisten yhdistysten sekä maanmittausosaston opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden kesken. Tavoitteena tässä yhteistyössä on ollut ottaa huomioon maanmittausalan erityistarpeet toisaalta koko alan ja toisaalta yhteistyön eri osapuolten näkökulmista. Toivottavasti tämän yhteistyön pohjalta muotoutuva uusi tutkintorakenne varmistaa myös sen, että koulutuksen painopisteitä voidaan tarpeen mukaan joustavasti muuttaa ja nostaa tutkinto-ohjelmien sisällä esille työelämän tarpeista lähteviä uusia teemoja. Konkreettinen esimerkki tästä maanmittausalan yhteistyön tarpeesta saatiin viime keväänä, jolloin osana TKK:n strategista rakenneuudistusta tuli esille vaihtoehto maanmittausosaston lakkauttamisesta. Tämä tutkintorakenneuudistuksen rinnalla valmisteltu ehdotus todettiin kaikissa maanmittausalan toimijoiden siitä antamissa lausunnoissa alan tulevaisuuden kannalta turmiolliseksi. Ilmeisesti vasta tämän voimakkaan yhteisesiintymisen seurauksena korkeakoulu havahtui huomaamaan ne synergiaedut, joita maanmittausalan opetuksen ja tutkimuksen säilyttäminen kokonaisuutena tarjoaa. Maanmittausosaston osalta rakenneuudistuksen valmistelusta onkin tältä osin luovuttu kuluvan syksyn aikana. ARVO VITIKAINEN Kiinteistötekniikan professori Teknillinen korkeakoulu arvo.vitikainen@tkk.fi 5
Haastattelut: Pekka Lehtonen LOHKOMISEN MULLISTUS JATKUU Lohkominen ajasta ja paikasta riippumattomaksi Juha Tuomaala on perustoimitusten lohkomisten, rajankäyntien ja yksityistietoimitusten kehittämispäällikkö, nykysuomeksi prosessinomistaja. Hänen johdollaan valtakunnallinen työryhmä, prosessitiimi, ohjaa ja kehittää toimitustuotantoa. Ennen nykyistä tehtäväänsä Juha työskenteli Maanmittauslaitoksessa sovelluskehittäjänä, JAKO-tietojärjestelmän toteutusprojektin projektipäällikkönä ja viimeksi Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskuksessa tietojärjestelmien kehittämisen ja ylläpidon vastuualuepäällikkönä. 90-luvun alussa vierähti kolme vuotta toimitusinsinöörin tehtävissä Pohjanmaan lakeuksilla. Nykyinen tehtävä on 1,5 vuoden määräaikainen urakierto Maanmittauslaitoksen keskushallinnossa. Palvelutason yhtenäistäminen tavoitteena Tavoitteena on minimoida tuotanto-, palvelu- ja kannattavuuserot eri maanmittaustoimistojen välillä. Nämä erot ovat vielä liian suuria, kertoo Juha Tuomaala. Asiakkaalle on pystyttävä tarjoamaan samanlainen tuote maanmittaustoimistosta ja toimitusinsinööristä riippumatta. Eroja selittävät osaltaan maanmittaustoimistojen toisistaan poikkeavat henkilökuntarakenteet. Myös johtamistavoissa on selkeitä eroja. Yhtenäisyyteen päästään kehittämällä lainsäädäntöä, omaksumalla uudenlaiset yhtenäiset työskentelytavat, lisäämällä uuden teknologian käyttöä ja yhtenäistämällä prosessin johtamistapa. Lainsäädäntöä kehittämällä voidaan saada merkittävääkin toiminnallista tehostumista. Kuva: Pekka Lehtonen Tavoitteena on minimoida tuo tanto-, palvelu- ja kannattavuuserot eri maanmittaustoimistoissa. Nämä erot ovat vielä huomattavan suuria. Esimerkkinä hän mainitsee parhaillaan keskustelussa olevan muutosehdotuksen tieoikeuden perustamisesta lohkomisessa vain lähimmälle usean käyttäjän tielle saakka sen sijaan, että nyt tieoikeus joudutaan perustamaan aina yleiselle tielle saakka. GPS-teknologian käyttäminen VRS-verkkoa hyödyntäen tehostaa maastotöitä ja työkin on varmasti mielekkäämpää ja antoisampaa. On vain ajan kysymys että GPSlaite on jokaisella toimitusmiehellä koko ajan mukana tai ainakin tarvittaessa käytettävissä, Juha uskoo. Työskentely ajasta ja paikasta riippumattomaksi Uusia näköaloja avaa ajasta ja paikasta riippumattoman työskentelytavan tulo. Työntekijä voi ajantasaistaa rekisteritietoja kenttätyössä kiinteiden verkkojen kautta palvelupisteissä tai esimerkiksi kotoa. Tarvitaan vain kiinteä laajakaistayhteys. Tämä on kokonaisuudessaan isompi muutos kuin JAKO:n käyttöönotto Maanmittauslaitoksessa, Juha hehkuttaa. Työpäivän vapaaksi jääviä tunteja voi hyödyntää vaikkapa toimituksen valmistamiseksi rekisteröintikuntoon kotona tai missä tahansa laajakaistayhteyden päässä. Ei tarvitse ajaa edestakaisin maanmittaustoimistolle muutaman tunnin takia, Juha kuvailee. Tehokkaiden langattomien tietoverkkojen saatavuuden parannuttua ja käytön kustannusten muututtua kilpailukykyisiksi rekisterin ajantasaistaminen ja kaikki tietopalvelutoiminnot ovat mahdollisia paikasta riippumatta, jopa suoraan asiakkaan luona. Juhan mielestä kaikkien organisaatiossa työskentelevien kustannustietoisuutta pitäisi parantaa. Tarvittaisiin enemmän yrittäjyysajattelua nettobudjetoidun organisaation kaikilla tasoilla, myös budjettirahoitteisessa toiminnassa. Maanmittauslaitoksessa perustoimitustuotannossa työskentelevät kokevat konkreettisimmin nämä vuosittaiset kovenevat tulonhankkimisvaateet. Jokaisen toimitustuotannossa työskentelevän pitää jatkossa laajentaa omaa osaamistaan, jotta pystyy tulevaisuudessa työskentelemään osa-aikaisesti myös muissa 6
Lohkominen on yleisin maanmittaustoimitus. Niitä tehdään noin 18 000 vuodessa. Lohkomisen luonne on muuttunut sekä lainsäädännön että uusien työvälineiden vuoksi. Myös asiakkaiden kalenterit käyvät tarkemmiksi. Muutoksia on edelleen tulossa ajasta ja paikasta riippumaton toimitus. Perustoimitustuotannon kehittämisestä vastaava Juha Tuomaala ja saarijärveläinen toimitusinsinööri Harri Kovanen valottavat muutosta kumpikin taholtansa. Maastotyö on fyysisesti helpompaa ja mielekkäämpää Harri Kovanen, maanmittausteknikko, on työs kennellyt kaksi vuosi kymmentä eli koko virkauransa Saarijärvellä Keski-Suomen maanmittaustoimistossa. Harrin työpiirinä ovat Saarijärven Paavon hallaiset maat: Saarijärvi ja Pihtipudas. Sen lisäksi hän avustaa naapuritoimistoa eräissä Pohjanmaan kunnissa. Toimituksista on aika paljon peltomaiden lohkomisia, kun ne vaihtavat omistajaa lisämaiksi. Sen sijaan metsiä luovutetaan harvemmin: ne jäävät sijoitusomaisuudeksi. Lohkominen on yleisin maanmittaustoimitus. Niitä tehdään Suomessa noin 18 000 kappaletta vuosittain. Lohkomisessa myyty kiinteistön osa, määräala, erotetaan omaksi rekisteriyksikökseen: merkitään maastoon, tehdään kartta ja muita toimituskirjoja sekä rekisteröidään oikeuksineen kiinteistörekisteriin. Yhden miehen toimitus arveluttaa Kahden vuosikymmenen aikana ovat työtavat kehittyneet radikaalisti: takymetrit ja sittemmin GPS-paikantimet ovat muuttaneet työtä. Siitä on tullut fyysisesti helpompaa ja mielekkäämpää. Rajakarttaa varten pystyy kiertämään useammankin tilan rajan päivässä, sanoo Harri. Hänen mielestä olisikin tärkeää, että kaikilla toimituksentekijöillä olisi mahdollisuus käyttää uusia välineitä. Niiden avulla voi parhaimmillaan huiskaista kolme lohkomista päivässä. Harri mainitsee esimerkkinä 450 ha:n tilalla tehdyn toimituksen, jossa tila jaettiin puoliksi. Päivässä kierrettiin rajat ja rakennettiin pyykit. Ilman GPS-laitetta tämä ei olisi mahdollista. JAKO-järjestelmä on vienyt valmistelutyökalut uusiin sfääreihin. Se on huipputuote! Tämä vaati aikanaan perusteellisen koulutuksen mutta nyt ohjelmisto taipuu luonnikkaasti osaajan käsissä. Nykyään puhutaan yhden miehen toimituksista mutta tätä ajatusta Harri ei suoraan allekirjoita: Se on ristiriidassa kohonneiden suoritetavoitteiden kanssa. Tavoitteisiin ei päästä, ellei työtä rationalisoida toimitusvalmistelijan kanssa tehtäväksi. Yhden miehen toimitus johtaa resurssien haaskautumiseen eikä se ole realismia tavoitteisiin pääsemiseksi, hän painottaa. Maastokauteen painottuvat sisätyöt vähentävät kokonaistulosta. Asiakkaat odottavat palvelutasoa Asiakkaat ovat tulleet aikataulu- ja palvelutietoisemmiksi. Tärkeää ei kuitenkaan ole toimituksen kestoaika, mitä laitoksessa kovasti seurataan. Asiakasta kiinnostaa, että toimitus voidaan tehdä hänelle sopivana aikana. Kiireisyys liittyy nykyelämän rytmiin. Toimitusaikoja yritetään sovitella asiakkaan tarpeisiin. Toisaalta asiakkaan kiirettä vähensi takavuosien maakaaren muutos, kun lainhuuto haetaan ennen Tavoitteisiin ei päästä, ellei työtä rationalisoida toimitusvalmistelijan kanssa tehtäväksi. Kuva: Eero Hirvonen lohkomista ja lainhuudon jälkeen voi jo määräalansa kiinnittää. Rakentamistilanteessa rakennuslautakunta usein edellyttää tai asiakas haluaa, että lohkominen on tehty ja näin rajat määrätty, jottei vahingossa rakenneta vieraalle maalle tai liian lähelle rajaa. Eipä enää tarjota toimituksessa ruokaakaan kuten ennen vanhaan, milloin toimitusinsinööri määräsi etukäteen, montako minuuttia kananmunia keitetään, Harri naureskelee. Kahvia kyllä saa ja muutenkin tilanne on yleensä lupsakka. Vesurinvarteen käypäisistä apumiehistä alkaa olla pulaa. Tulostavoitteet tarkkoja Tavoitteena on tehdä noin 100 lohkomista vuodessa, mikä vastaa noin 100 000 euron laskutusta. Liian paljon tuijotetaan tuloksiin ja seuranta muistuttaa kvartaalitaloutta, Harri sanoo, vaikka ei pidäkään asiaa henkilökohtaisesti ongelmallisena. Se on joissakin tilanteissa melko säälimätöntä. Voi olla, että joillekin syntyy yksityiselämääkin varjostavia paineita. Tilikausi pitäisi muuttaa kalenterivuodesta maaliskuun alkuun, Harri esittää, se olisi ilmaston säätelemässä työrytmissä luontevampaa. Vaikeuttaako uusbyrokratia työn tekoa? Harrin mielestä raportointitalous ei paljoakaan toimitusmiestä hetkauta. Tiimikokouksiakin pidetään sopivan harvakseen. Toimituksen tekijöiden tiimiytyminen kohtaa myös käytännön ongelmia, koska työskennellään eri paikkakunnilla. Harri muistelee, kuinka ennen aloittelija kulki vanhemman toimitusinsinöörin mukana maastokauden, jolloin ehti työtavat oppia. Nykyisin koulutetaan mutta käytännön työhön ohjaus on varsin niukkaa. Moni kokematon jää aika paljon omilleen. Palkkausjärjestelmän suhteen hän on aina 7
Kuva: Pekka Lehtonen tehtävissä, esimerkiksi kiinteistörekisterin perusparannustehtävissä tai maastokarttatuotannossa. Tällä voidaan tasata toimitustuotannon kausivaihtelua. Asiakaspalautteen kestohuomautus: toimituskustannukset Lohkomisista saatava asiakaspalaute on suurelta osin positiivista. Se osoittaa, että palveluun on panostettu ja asiakkaiden kanssa toimivat toimitusmiehemme ovat rautaisia ammattilaisia. Negatiivista palautetta tulee eniten toimituskustannuksista, joskus toimituksen lopputuloksesta sekä asiakirjojen ymmärrettävyydestä. Maanmittausmaksun suuruus lasketaan omakustannushintaan ja laskenta uusitaan vuosittain, Juha painottaa. Kaksi vuotta sitten siirryttiin lohkomisissa kokonaan pinta-alaperusteiseen hinnoitteluun. Näin asiakkaalle voidaan kertoa laskun suuruus jo etukäteen. Tietysti maanmittausmaksun perusteissa on muuttujia, jotka saattavat tehdä laskutusperusteet asianosaisille hankalaksi ymmärtää. Niillä on kuitenkin pyritty varmistamaan asiakkaiden tasapuolinen kohtelu. Maanmittauslaitoksen kustannuslaskenta on valovuoden edellä monia muita valtion virastoja, jopa monia suuria yksityissektorin yrityksiäkin. Näin maanmittausmaksunkin perusteet voidaan laskea tarkasti, Juha vakuuttaa. Kaiken lähtökohtana on tietenkin toimitustuotannossa työskentelevien mahdollisimman tarkka ja oikealle tuotteelle tapahtuva työajankirjaus. Toimituksen lopputulokseen tyytymättömyyteen vaikuttanee joskus se, että toimituksessa joudutaan joskus myös ratkomaan erimielisyyksiä eikä päätös aina tyydytä kaikkia osapuolia. JAKOakin isompi muutos, on ajasta ja paikasta riippumaton toimitus. Asiakirjojen selkeysongelmat Juha myöntää. Tässäkin on vireillä useita parannushankkeita. Uusi KTJ uudistaa ja selkeyttää kiinteistörekisteriotteet. Asiakirjojen selkeyden parantamiseksi Maanmittauslaitoksessa on käynnistymässä sekä sisällön että teknisen rakenteen parantamiseen tähtäävät asiakirjaprojektit. Maanmittauksen ja suomalaisen kiinteistörekisterijärjestelmän sanasto ja käsitteistö ovat kuitenkin melko haastavia, jotta ne kaikissa tilanteissa pystyttäisiin selkeästi ja ymmärrettävästi esittämään yleensä vain kerran elämässään lohkomisessa mukana oleville asiakkaille. Toimituskokouksen pöytäkirjan pitämisessä useimmilla toimitusmiehillä olisi vielä paljonkin parannettavaa, jotta kaikki vaatimukset, päätöksen perustelut ja itse päätös tulisivat tarkasti ja ymmärrettävästi kirjatuiksi. On syytä muistaa pitää myös ripaus muodollisuutta lupsakassakin toimituskokouksessa, jotta asianosaiset tietävät, koska itse virallinen toimituskokous alkoi ja loppui. Adlerista JAKO:on, prismasta GPS-laitteisiin Työskentelytavassa on tapahtunut suuri muutos. Kirjoituskoneaikakaudelta toimitusvalmistelija puhtaaksikirjoitti lohkomiskirjat toimitusinsinöörin pöytäkirjan ja muistiinpanojen perusteella ja piirsi mittaushavainnoista ja konseptikartoista toimituskartat. Toimitus lähetettiin rekisteröitäväksi maanmittauskonttoriin. Maanmittauskonttorissa kiinteistön ominaisuustiedot rekisteröitiin ja vasta sen jälkeen ajantasaistettiin (digitaalinen) rekisterikartta. JAKO käänsi valmistelun ympäri. Ominaisuus- ja sijaintitietojen käsittely tapahtuu samanaikaisesti toimitusta tehtäessä. Toimitusinsinööri tallentaa toimituksessa muuttuvat tiedot suoraan järjestelmään ja nykymuotoiset asiakirjat tuotetaan suoraan toimituksen rekisteritiedoista. Itse toimituksen rekisteröinti tapahtuu nappia painamalla. Tämä muutos mahdollisti toimituksen rekisteröintivastuun siirtämisen toimitusmiehelle. Näin hän voi ottaa itse vastuun siitä, että toimituksessa tehtävät päätökset näkyvät oikein kiinteistörekisterissä, sanoo Juha. Maastotöissä GPS-mittaus ja VRS-verkon hyödyntäminen ovat mullistamassa työtavat. Mittanauha ja prisma joutavat museoon tai ainakin kodin kirjahyllyn lasivitriiniin. Kiinteistönmuodostamislainsäädännön voimaantulo laajensi tieoikeuksien käsittelyvelvollisuutta lisäten siten lohkomiseen käytettävää työaikaa. Monet lainsäädäntömuutokset ovat kuitenkin yksinkertaistaneet toimitusmenettelyä. Maakaariuudistuksen yhteydessä toteutettu muutos lainhuudon myöntämisestä määräalalle helpottaa asiakkaan kiirettä lohkomisen tekemiseen. Kiireellisten toimitusten määrät ovat vähentyneet huomattavasti. Juha sanoo aikoinaan lanseeranneensa yhden miehen toimitus -käsitteen. Se on monissa yhteyksissä kuitenkin ymmärretty väärin. Se ei hänen mukaansa tarkoita sitä, etteikö työssä voisi käyttää toimitusvalmistelijaa tietyissä työvaiheissa, mutta toimitusinsinöörin on itse otettava vastuu rekisteriä muuttavista tiedoista. Hänhän ne toimituksessa tehdyt päätöksetkin on tehnyt. Tehokkuus syntyy siitä, että tekemällä itse keskeiset rekisterin ajantasaistamiseen liittyvät tehtävät toisen työtä ei tarvitse tulkita eikä esivalmistelua tarkastaa. Työ ei myöskään seiso pinossa odottamassa käsittelyyn pääsemistä siirtyessään toisen suoritettavaksi. Yhden miehen toimitus -malli vaatii Juhan mielestä kuitenkin toimitusmieheltä aikaisempaa tarkempaa omien töiden suunnittelua, jotta toimitusten rekisteröinnillekin varataan säännöllisiä kalenteripäiviä ja mahdolliset iltapäivän viimeiset tunnit pystytään ja halutaan hyödyntää toimituksen rekisteröintikuntoon saattamiseen. Hän kuitenkin myöntää, että molemmilla malleilla yhden miehen toimituksella ja perinteisemmällä työnjaolla on saatu hyviä tuottavuustuloksia eri maanmittaustoimistoissa. Toimituksen kestoaika vaatii huomiota Juha pitää tärkeänä asiakkaiden tasavertaista kohtelua: voiko kiirehtijällä olla parempi oikeus kuin hiljaa jonossa 8
odottavalla? Ehkä meidän pitäisi pystyä antamaan jonkinlainen lohkomisen hoitotakuu : toimitus tehdään varmasti esimerkiksi 1,5 vuodessa. Muussa tapauksessa toimituksesta annettaisiin huomattavaa alennusta, jos kestoaikaan ei ole vaikuttanut erityisiä syitä kuten esim. kaavoitustilanne tai asiakkaan oma tahto. Voisiko kiirehdittäville alle kahdessa kuukaudessa tehtäville lohkomisille olla eri hinnat? Ehkä aika ei sille viranomaistoiminnassa vielä ole kypsä. Kentältä usein vastataan, että kiireelliset toimitukset ehditään tekemään sovittuna aikana. On aina jossain määrin ongelmallista erottaa asiakkaan aidot kiireet ja kiireet. Asiaa ei kuitenkaan tällä hetkellä pystytä mittaamaan. Asiakas ei ehkä tiedä, kuinka paljon etukäteisvalmisteluja toimituksessa on: arkistotutkimuksia, tiedottamista, työsuunnittelua. Kuva: Eero Hirvonen kpl kpl 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1992 1999 1993 Lunastus-toimitus 2 % Halkominen 4 % Yleistietoimitus 25 % Rajankäynti 2 % 2000 Muut toimitukset 9 % Yksityistietoimitus 5 % 2001 Vuosi Lohkomisten tuotantomäärät. 1994 1995 1996 1997 Vuosi 1998 1999 Lohkomisten kysyntä. Maksullinen toimitustuotanto v. 2003. 2002 2000 2001 2002 2003 Lohkominen 53 % 2003 ollut suoritevaikutuksen kannalla, ehkäpä nykyistä enemmänkin. Raportointi ja kustannusseuranta ovat tietysti osa luonnollista toimintaa. Lohkomisen hinta on keskeisin kritiikin kohde Kyllähän lohkominen kalliilta tuntuu. Asiakas ei ehkä tiedä, kuinka paljon etukäteisvalmisteluja toimituksessa on: arkistotutkimuksia, tiedottamista, työsuunnittelua. Samoin toimituksen jälkeen on vielä tehtävä runsaasti asiakirjatöitä ennen kuin toimitus JAKOn kautta täräytetään rekisteriin. Siihen liittyy paljon työvaiheita, jotka eivät ole asiakkaan näkyvissä. Lohkominen on kuitenkin halvempi kuin vastaava toimitus Ruotsissa tai vaikkapa kaupunkien tekemät toimitukset, Harri pohdiskelee. Kannattaa myös arvioida niitä hyötyjä, joita lohkomisen kautta syntyy vaikka se onkin pakollinen, lainhuudosta seuraava toimenpide. Selkeästä kiinteistöjärjestelmästä siis siitä, että tiedetään kuka omistaa ja missä ja rajamerkit voidaan maastossakin todeta hyötyy koko yhteiskunta ja taloudellinen toiminta, Harri listaa. Kiinteistöjen kulkuoikeuksien rekisteröinti säästää monelta harmilta. Myöskään myyjän myöhemmät velkakiinnitykset eivät kohdistu uuteen tilaan lainhuudon saamisen jälkeen. Pitkää pinnaa ja ihmistuntemusta Mitkä sitten ovat hyvän toimitusmiehen ominaisuuksia? Hyvä ihmistuntemus ainakin on tarpeen. Pitää olla pitkäpinnainen kaikenlaisissa tilanteissa mutta pystyttävä tekemään päätöksiä jahkailematta. Maastossa kulkijalla on oltava myös hyvä fyysinen kunto. Harri sanoo olevansa omassa työssään itsenäinen, vaihteleva ja sosiaalisesti antava työ, johon on mukava lähteä joka aamu. 9
Uuden kiinteistötietojärjestelmähankkeen tarkoituksena on saada maahan yhtenäinen kattava kiinteistötietojärjestelmä. Sen ensimmäisessä vaiheessa yhdistetään valtion ja rekisteriä pitävien kuntien kiinteistörekisterit (UKTJkii). Jürgen Grönfors Marssilla kohti uutta Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti jo 1990-luvun puolella hankkeen, jonka tarkoituksena on toteuttaa Suomeen yksi yhtenäinen kiinteistörekisteri. Hanketta tukemaan on annettu Laki kiinteistötietojärjestelmästä (KTJ-laki) ja siitä annettavasta tietopalvelusta (453/2002) ja se on tullut voimaan 1.1.2003. Siihen liittyen on samanaikaisesti annettu kiinteistörekisterilain (KR-laki) muutos, joka tulee voimaan 1.6.2005 ja jossa määrätään, että kiinteistö on virallisesti rekisteröity vasta, kun se on merkitty tähän yhtenäiseen kiinteistörekisteriin. Tässä rekisterissä olisi myös numeerinen kiinteistörekisterikartta. Uusi kiinteistörekisteri on osa yhtenäistä kiinteistötietojärjestelmää. Tausta ja ongelmat Vaikka valtakunnallinen yhtenäinen kiinteistörekisteri on sinänsä kannatettava asia, niin kuntien kannalta siihen liittyy monia ongelmia. Suurimmilla kunnilla oli käytössään vasta uusitut kunnalliset kuntatietojärjes- telmät, joiden osana on kunnan nykyinen lakisääteinen kiinteistörekisteri. Kunnan kiinteistörekisterin tunnusjärjestelmä sitoo kuntatietojärjestelmän osat toisiinsa ja on siten välttämätön kuntatietojärjestelmälle. Kuntatietojärjestelmän sisältämän tietokokonaisuuden vastinetta ei ole valtiolla, joten kunnan on tietotarpeittensa tyydyttämiseksi jatkossa edelleen ylläpidettävä myös omaa järjestelmää. Nykyisistä kuntien kiinteistörekistereistä siirretään tiedot ilman karttaa pääsääntöisesti automaattisin tiedonsiirroin nykyiseen oikeusministeriön kiinteistötietojärjestelmään. Ongelmana on pidetty sitä, että nykyinen kiinteistörekisteri ei sisällä kiinteistörekisterikarttaa ja sitä, että valtion kiinteistörekisterin tiedot päivitetään liian hitaasti kuntien kiinteistötoimitusten osalta. Tätä viivettä on aiemmin yritetty jo korjata muuttamalla kiinteistörekisterilakia niin, että kunnan kiinteistörekisterinpitäjä on koko kaava-alueen rekisterinpitäjä. Koska teknisiä edellytyksiä tähän ei kuitenkaan ole ollut, eikä asiaa ole siis käytännössä voitu hoitaa, on tilanne ratkaistu sopimuksin maanmittauslaitoksen kanssa, joten käytäntö on toistaiseksi säilynyt entisellään. Käynnistyneen hankkeen ratkaisu perustui siihen, että maanmittauslaitos laajentaa oman JAKO-toimitustietojärjestelmänsä rekisteriosan kattamaan myös kuntien rekisteritiedot. JAKO-järjestelmä on toteutettu Smallworld-nimisellä järjestelmällä, joka ei ole missään kunnassa käytössä. Sittemmin rekisteriosa on päätetty uusia kokonaan. Lait ja asetukset Kuten aiemmin on todettu uuden kiinteistötietojärjestelmän perustamista koskevaa hanketta (UKTJ-hanke) tuetaan annetulla KTJ-lailla ja yhtenäisen kiinteistörekisterin toteuttamista (UKTJkii-hanke) KR-lain muutoksella. Yhtenäinen kiinteistörekisteri pitäisi siis saada tuotantokäyttöön 1.6.2005 alkaen. Kun uusi KTJ-laki lähtee siitä, että myös kuntien kiinteistörekisterit ovat osa uutta kiinteistötietojärjestelmää, oli huo- 10
lehdittava siitä, että rekisteriä ylläpitävät kunnat olisivat tasapuolisesti edustettuina uuden järjestelmän hallinnoinnissa. Edelleen, koska UKTJkii-hankkeen toteuttaminen edellyttää erityisesti muutoksia kunnan järjestelmiin ja tiedonsiirtoihin, tuli siitä saada korvaus. Niinpä suurin ponnistuksin saatiin lakiin lisäys, että ne kunnat, jotka ovat rekisterinpitäjiä, saavat UKTJkii-hankkeen aiheuttamien kustannusten korvauksia KTJ-tuloista, tosin vain maa- ja metsätalousministeriön säätämällä asetuksella (5 3 mom). Toinen merkittävä lisäys oli saada neuvottelukunnan asema määrättyä jo laissa, vaikkakin sen kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella (12 ). Syksyn 2002 lopulla käytiinkin sitten neuvonpitoa KTJ-lain asetuksista. Asetus, joka koski laissa säädetyn neuvottelukunnan tehtäviä ja kokoonpanoa, aiheutti jonkin verran keskustelua, mutta johti kuntien osalta asetuksessa tasapuoliseen kohteluun. Tosin neuvottelukunnan jäseniä nimettäessä saivat kunnat sitten kuitenkin vain kaksi edustajaa haluamansa kolmen sijasta. Toisena asetuksena käsiteltiin KTJ:n tietopalvelun maksuja. Niitä päätettiin nostaa, eikä se aiheuttanut erimielisyyksiä, koska paikalla oli vain tiedon tuottajia. Kolmantena asetuksena taulu on siis lailla määrätty. Aikataulun realistisuudesta on keskusteltu usein, koska ratkaisumallien vatvomiseen meni huomattavan pitkä aika ja vasta, kun päädyttiin ns. rekisteröintivälineeseen, alkoi työ kunnolla päästä vauhtiin vuoden 2003 syksyllä. Hankkeen organisoituminen Maanmittauslaitos käynnisti UKTJ-hankkeen jo v. 2001. Laitoksen valmistelutapa, tilauksen valmistelu ja laista käydyt tiukat neuvottelut venyttivät kuitenkin kuntien roolin ja aseman selkeytymistä, minkä takia kunnat vasta keväällä 2002 alustavien tunnustelujen jälkeen alkoivat valmistautua ja järjestäytyä UKTJkii-hankkeen edellyttämällä tavalla. Kun lisäksi myös maanmittauslaitos etsi omaa organisoitumistapaansa, veivät eri välivaiheet oman aikansa ennen kuin syksyllä 2002 päädyttiin nykyiseen toimintamalliin. Hankkeen ohjausryhmän muodostavat maanmittauslaitoksen puheenjohdolla laitoksen, oikeusministeriön ja kuntien edustajat. Kunnilla on oma johtoryhmänsä ja vuoden 2003 ajan työryhmä, joka yhdistettiin vuoden 2004 alussa johtoryhmään. Maanmittauslaitoksen ns. väline- ja käyttöönottohanke muodostivat yhdessä oman ja sihteerin kustannukset ja näin toimittiin myös vuoden 2003 osalta. Kustannusarvioita ja laskutusperusteita tarkistettiin vuodelle 2004. Kunnat rahoittavat yhteiset kustannukset KTJ:stä saatavien tulojen suhteessa. Koska kunnille UKTJkii-hankkeesta koituvien kustannusten suuruudesta on ollut erimielisyyksiä valtion kanssa, on kaikkia kuntia kehotettu seuraamaan tarkasti kaikkia niitä kustannuksia, joita hanke kunnalle aiheuttaa, koska niitä tarvitaan tulonjakoasetusta jatkossa käsiteltäessä. Yhteistyöongelmia Vuoden 2003 kuluessa, kun oikeantapaista ratkaisua epätoivoisesti etsittiin ja työ ei tahtonut päästä kunnolla etenemään, syntyi erimielisyyksiä maanmittauslaitoksen ja kuntien välille monesta yksityiskohdasta. Väännettiin kättä koordinaateista, määräaloista, rakennusrasitteista ja monesta muustakin yksityiskohdasta. Alkoi tuntua, että kuntien kiinteistönmuodostuslogiikka ja -prosessi ei saanut mitään vastakaikua. Kunnat edellyttivät kuitenkin, että tasapuolisuutta tulisi saada enemmän. Tämän takia käytiin erikseen läpi päätöksentekotapa, kehittäminen käyttöönoton kiinteistötietojärjestelmää käsiteltiin KTJ:n tulojen jakamista. Tulot on entuudestaan jaettu tiettyjen kriteerien perusteella oikeusministeriön, maanmittauslaitoksen, väestörekisterikeskuksen ja kuntien välillä. Nyt ilmeni, että mikään osapuoli ei tahtonut luopua omasta osuudestaan. Katsottiin, että kunnille koituvat erilliskustannukset UKTJkiihankkeesta tulisivat katetuiksi hintojen nostojen kautta. Kunnille suostuttiin antamaan aivan marginaalisesti myöten. KTJ-neuvottelukunta käsitteli tulonjakoasetusta koko viime talven ja uuteen 1.5.04 voimaantulleeseen asetukseen saatiin jo merkittävämpiä muutoksia aikaiseksi ja sovittiin jo alustavasti seuraavan asetuksen tulonjaosta. Kunnat saavat jo ensimmäiset investointikorvauksensa vuoden 2004 aikana. Maanmittauslaitoksen kustannukset tulevat hankkeen pääurakoitsijana olemaan suuret ja sen korvaukset alkavat vasta vuoden 2005 aikana. Aiemmin mainitun KR-lain muutoksen voimaan tulo 1.6.2005 määrittää hankkeen päättymisajan ja uuden järjestelmän tuotantokäytön alkamisen. Projektiaikajohtoryhmänsä, johon vuoden 2003 ajan osallistui myös kuntien edustaja. Hankkeen kannalta on merkittävä myös KTJ-lain mukainen neuvottelukunta, josta on myös edellä kerrotun mukaan annettu asetus. Neuvottelukunta on nimetty ja sen puheenjohtajana toimii oikeusministeriön edustaja. Kustannukset Kuntien yhteisissä kokouksissa sovittiin, että yhteisiä kuluja maksetaan v. 2002 loppuun asti kuntaliitolle hankkeen hallinnoinnista ja kunnan projektipäällikön jälkeen, aikataulu, kustannusseuranta ja rahoitus, rekisterin erillisyys, käyttöoikeudet ja omistajuus, käytännön yhteistyö kiinteistönmuodostuksessa sekä toiminnalliset ja tekniset asiat. Useamman kuukauden neuvottelun jälkeen päästiin asioissa sovintoon, mutta meneillään on vielä jatkoneuvottelut tietopalvelun toimintaperiaatteista. Tässä on käsitelty ja pääosin sovittu tietopalvelun käyttöoikeuksista, maksuttomasta käytöstä, otteiden myynnistä, oman tietopalvelun roolista, rekisterinpitosovellutuksen käytöstä, muun kuin lakisääteisen tie- Näin monen osapuolen yhteinen hanke edellyttää avointa mieltä ja nöyryyttä, jotta kaikkien osapuolien aidot tarpeet ollaan valmiit ymmärtämään, ottamaan huomioon ja ratkaisemaan niin, että kenenkään tulevaa työtä ei vaikeuteta kohtuuttomasti. 11
don laskutuksesta, julkaisuoikeuksista, tulojen jakamisesta kuntien kesken ja eräluovutuksista. Ratkaisutapa Kunnilla on nykyisin käytössä eri toimittajien tuottamia kuntatietojärjestelmiä ja niiden liittymät karttoihin ovat erilaisia. On mm. Teklan, Novon, Centroidin ja DLW:n järjestelmät. Järjestelmissä ominaisuus- ja karttatiedot muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden tai sitten ominaisuustiedot muodostavat oman kokonaisuuden ja ne on linkitetty karttaan taikka ominaisuustietoja ja karttoja ei ole lainkaan linkitetty toisiinsa. Lisäksi tuleva yhtenäinen valtakunnallinen kiinteistörekisteri poikkeaa kuntien ratkaisusta. Kaikki tiedot tulisi siis jatkossa kuitenkin voida rekisteröidä valtakunnan rekisteriin sekä ominaisuustietojen että kiinteistörekisterikartan osalta vieläpä joutuisasti, koska rakentaminen edellyttää rekisteröidyn kiinteistön olemassa oloa. Lain valmisteluvaiheessa itse asiassa sovittiin, että mikäli alkaa ilmetä, että rekisteröintiä ei voida hoitaa riittävän nopeasti, niin KR-lain voimaantuloa voidaan siirtää. Useat kunnat toimivat vielä omassa paikalliskoordinaatistossa, joka poikkeaa valtakunnan koordinaatistosta. Ajatus siitä, että kunnatkin käynnistäisivät toimituksensa valtion järjestelmästä ei ole oikein toimiva, koska kunnan toimitus perustuu nimenomaan tonttijakoon, jossa kiinteistön muodostuminen on jo numeerisesti ratkaistu ja sijaintitietojen osalta kunnan toimitus on lähinnä tonttijaon vahvistamista. Toimituksen yhteydessä tarvitaan luonnollisesti valtion rekisterissä olevien kiinteistöjen oikeuksien tietoja ja niitä on tarvittaessa muutettava omissa toimituksissa ja rekisteröitävä. Lisäksi on otettava huomioon kunnan tarve rekisteröidä kaavat, tonttijaot, rakennuskiellot, rakennusrasitteet ja määräalat alueina. Lataus Kuntien järjestelmistä ja KTJ:stä poimittuja (!) merkkitiedostoja verrattaessa vaikuttaa siltä, että KTJ:n tiedot ovat siinä määrin hyviä, että ominaisuustietojen poiminnat voidaan KTJ:tä kohtuullisesti korjaamalla tehdä sieltä. Tämä helpottaa tietenkin monella tavalla uuden rekisterin perustamista. Lisäksi on käynyt selväksi, että tuleva valtion kiinteistörekisterikartta ei tule olemaan riittävän tarkka kunnallista toimintaa varten. Tavoitteena on saada sen topologia oikeaksi, mutta kaikkien rajojen osalta ei. Rajapisteet kyllä siirretään koordinaateiltaan oikeina siten, että myös kunnan koordinaatit ovat mukana. Mikäli kunta on paikalliskoordinaatistossa, aiheuttaa jo projektioero mittaeroja. Lisäksi tulee huomata, että kunnassa rajapisteiden koordinaatit ovat yleensä rajapisteen määräävä arvo. Osa kuntarekisteriä Lakisääteinen Tietojen tarkistus aloitusmerkinnät Toimitus, päätökset yms n OM Lh.r. Kiin.r. osa KTJ:ta Kr-tiedot Tietopalvelu 1999 10 000 kävijää 4,5 milj. tulostetta 31,3 milj. mk tulot 4,6 milj. kiinteistöä Oma rekisteri (Primas) XML/GML Kiinteistörekisteri- kantakartta 1 = käsittelykertoja Sopimus 2 MML Kr (suunn.tietoja) osa KTJ:ta (maarekisteri) Kunta Ongelma: kaavaalueiden maarekisterin ylläpito Nykyaikainen KTJ. Esitiedot Rekister. väline Rekisteröintiväline. set ovat vaivana. Kunnat halusivat pääsääntöisesti rekisteröidä tiedot omista järjestelmistään käsin. Ottaen huomioon kuntien käyttämät useat järjestelmät, tuskin yhtä yhteistä toimitustietojärjestelmää ainakaan käytettävissä olevan ajan puitteissa olisi voitu toteuttaa. Niinpä keskeistä piti olla yhtenäisen ja toimivan liittymäpinnan saaminen valtion järjestelmään, jonka kautta kuntien järjestelmät olisivat voineet kommunikoida valtion järjestelmän kanssa. Ilmeistä oli myös, että ne kunnat, jotka ylläpitävät omalta osaltaan vain omaa kiinteistörekisteriään, halusivat mahdollisimman suoran ja yksinkertaisen tavan rekisteröidä kiinteistönsä valtakunnan rekisteriin. Todennäköistä oli, että kun yhtenäinen Kr-kartta Kr-kartta MML UKTJkii 0-n tietoa 3 Rekisteriin Maarekisterin korj. Sopimus Kr (suunn.tietoja) osa KTJ:ta (tonttikirja) Ylläpito Keskeiseksi ongelmaksi muodostuvat kuitenkin tavat, joilla sekä kunnan kuntatietojärjestelmä että uusi valtakunnallinen kiinteistörekisteri ja sen vanhat kiinteistötiedot (maarekisterikiinteistöt) voidaan muuttaa, rekisteröidä ja ylläpitää jotakuinkin nopeasti ja samanaikaisesti. Ongelma ei ole ehkä niin suuri ominaisuustietojen kuin kiinteistörekisterikartan osalta, jossa maarekisterialueiden rajojen liikkuminen ja koordinaatistojen muutok- Lakisääteinen Lakisääteinen 0-n tietoa Tiedonsiirto 12
liittymäpinta olisi saatu määritettyä. niin kunnat olisivat pyytäneet omilta järjestelmätoimittajiltaan ohjelmistoratkaisuja, joilla rekisteröinti olisi voitu toteuttaa kunnan järjestelmästä käsin ylläpitäen samalla omaa kuntatietojärjestelmää ja kartastoa. Maanmittauslaitos ilmoitti kuitenkin huhtikuussa 2003, että sillä ei ole edellytyksiä annetussa ajassa 1.6.2005 mennessä toteuttaa ns. automaattista rekisteröintijärjestelmää, joka mahdollistaisi rekisteröitävien tietojen siirron kuntien rekistereistä valtion rekisteriin. Maanmittauslaitos päätti sen sijaan alkaa suunnitella erillistä rekisteröintivälinettä, joka annettaisiin kuntien käyttöön rekisteröintiä varten. Tällä ratkaisulla päästään hallitusti eteenpäin, mutta se johtaa niissä kunnissa, jotka hoitavat kuntatietojärjestelmäänsäkin, selvästi työläänpään rekisteröintiprosessiin. Toisaalta taas automaattirekisteröintivaihtoehto olisi johtanut huomattaviin muutoksiin kuntatietojärjestelmissä, mikä on paitsi kallista myös liian paljon aikaa vievä. Asiaan on tarkoitus kuitenkin palata käyttöönoton jälkeen. Työt ovat täydessä käynnissä Moninaisten vaiheiden jälkeen voidaan todeta, että viime talvesta lähtien ovat työt olleet johdonmukaisesti ja eteenpäin vievästi käynnissä. Kuntien, joita on mukana 86, aineistojen koelataukset ovat käynnistyneet ja rekisteröintivälinettä koekäytetään. Kunnat valmistelevat aineistoansa siirtokuntoon minkä kerkeävät ja kuntien järjestelmätoimittavat vääntävät siirto-ohjelmiaan. Nyt toimitaan siihen malliin, että 1.6.2004 olisi valmista. KTJneuvottelukunnassa tilannetta arvioidaan kuitenkin vielä vuoden vaihteessa. Kirjoittaja on Helsingin kaupungingeodeetti ja UKTJkiihankkeen kuntajohtoryhmän puheenjohtaja. Sähköposti jurgen.gronfors@hel.fi. Vesa Rintamäki Maankäyttösopimus maapolitiikkaa ja kaavoitusta samassa paketissa Sopimusten väljä lakisääntely lisää maapoliittisia mahdollisuuksia, mutta aiheuttaa ongelmia maanomistajien yhdenvertaisuuden ja osallisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutumiselle. K untien maapolitiikka ja maankäyttösopimukset liitetään toisiinsa mm. niin, että maankäyttösopimus on yksi maapolitiikan keino tai katsotaan maankäyttösopimusmenettelyn tarjoavan kunnille muita maapoliittisia toimintamahdollisuuksia täydentävän välineen myönteisen yhdyskuntakehityksen edistämisessä. Toisaalta maankäyttösopimuksia sääntelevä maankäyttö- ja rakennuslain uusi 12 a luku on otsikoitu Kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen, mikä liittää sopimukset kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen. Maapolitiikan sisältö Pekka V. Virtanen, joka on paljon kirjoittanut maapolitiikasta, määrittelee maapolitiikan niiksi julkisen vallan toimenpiteiksi, jotka liittyvät alueiden hankintaan, luovutukseen ja hintaan sekä omistus- ja hallintasuhteiden kehittämiseen. Se on osa maankäyttöpolitiikkaa, joka puolestaan tarkoittaa niitä julkisen vallan tavoitteita ja ohjelmia, joiden avulla maankäyttöä halutaan ohjata haluttuun suuntaan. Maapolitiikka osana maankäyttöpolitiikkaa näyttäisikin olevan lähempänä englannin kielen policy-termiä kuin politicsia, jolloin policy tarkoittaa jotakin tavoitteellista toimintaa ja/tai toimintoja, jotka perustuvat harkittujen vaihtoehtoehtoisten menettelytapojen tai keinojen käyttöön jonkin tavoitteen tai ohjelman toteuttamiseksi. Tai sitten maapolitiikka on tarkoituksenmukaisten keinojen valintaa ja toteutusta maankäyttöpolitiikan päämäärien ja preferenssien pohjalta. Virtasen esittämä yleinen tavoite on estää tai poistaa kunnan toimintaa haittaavat maaongelmat tai ainakin lievittää niitä. Lähtökohta voisi tietysti olla myös positiivisesti tavoitteellinen. Maapolitiikka voi sisältää myös arvopäämääriä sekä poliittisia tavoitteita, kuten Virtasen kannanotoissa ansiottomasta arvonnoususta. Varmaan pitää keskustella ainakin arvonnousun jakamisesta ja jakoperusteista, esim. kunnan ja maanomistajien kesken. Tähänkin on jo kehitetty erilaisia järjestelmiä; esim. kiinteistöverot, myyntivoiton verot, varainsiirtoverot, ilmaisluovutukset, maankäyttösopimukset ja viimeisimpänä kehittämiskorvaukset. Maankäyttö- ja rakennuslaista löytyy tehokas kustannusten ja hyötyjen jakojärjestelmä kehittämisalueita koskevista säännöksistä (MRL 15 luku). Kaavan mahdollisesti tuoma arvonnousu realisoituu itse asiassa vasta kiinteistökaupan yhteydessä. Rakennusliikkeille tämä ei ole ongelma, mutta omia toimitilojaan laajentaville yrityksille voi olla. Maapolitiikka ja elinkeinopolitiikka voivat joutua vastakkain. Kuitenkin maanomistajia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti, kuten perustuslain 6 ja MRL 91a.1 edellyttävät. Maapolitiikan tavoitteeksi on joskus esitetty ajatuksia kaiken kaavoitettavan maan hankkimisesta kunnan omistukseen ja että kunta kaavoittaa pääasiassa vain 13
Kuva: Antero Aaltonen Maankäyttösopimus on maapolitiikkaa ja kaavoitusta samassa paketissa. omaa maata. Nämä tavoitteet/toiveet ovat aika epärealistisia. Kaavojen sisältövaatimukset ovat kaavoituksen lähtökohta. Ei voida ajatella, että kaavoja laadittaisiin ensisijaisesti kunnan omistamalle maalle laissa määritellyistä sisältövaatimuksista ja yleisistä tavoitteista riippumatta. Tämä pitäisi selkeästi tuoda esille myös maapoliittisissa ohjelmissa. Harva kunta pystyisi, maankäyttö- ja rakennuslain kaavojen sisältövaatimuksia rikkomatta, aina tai pääasiassakaan kaavoittamaan vain omaa maata. Voi olla, että nämä ajatukset kuuluvatkin menneeseen aikaan. Nyt maankäyttösopimuksia ja kehittämiskorvauksia koskevat määräykset pääosin poistavat ne ongelmat, joita on liittynyt yksityisen maan kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamisen kustannuksiin. Yksityisen maan kaavoittamiseen tai kaavamuutoksiin liittyy nyt se ongelma, että kunnat ikään kuin edellyttävät maanomistajan aloitteellisuutta kaavojen muutosten suhteen, vaikka laissa kunnalle annetaan velvollisuus laatia asemakaava ja pitää se ajan tasalla sitä mukaa kuin kunnan kehitys ja maankäytön ohjaus- 14
tarve sitä edellyttävät. Maankäyttösopimusten aikakaudella tässä edetään usein väärässä järjestyksessä. Maapolitiikkaan kuuluva kuntien maanhankinta voisi nostaa esiin eettiset kysymykset, esimerkkeinä eräät raakamaan ostotilanteet. Maapolitiikan oppaassa todetaan, että kunnan päättäjän on houkuttelevaa sekoittaa tarkoitushakuisesti julkisyhteisön ja organisaation roolit, ts. puhua yleisestä edusta perusteltaessa organisaation etua. Oppaassa todetaan edelleen, että maapolitiikan puhtaan julkisen vallankäytön arvojen liukuminen väärään suuntaan on aktiivisesti estettävä. Maankäyttösopimus ei kovin selkeää lainsäädäntöä Maankäyttö- ja rakennuslain uuden 12a luvun 91a (tuli voimaan 1.7.2003) sisältää säännöksen maanomistajan velvollisuudesta osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin (yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvat kustannukset on määritelty 91d :ssä). Tämä koskee vain maanomistajia, joille asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä. MRL 91b.1 :n mukaan: Kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia (maankäyttösopimus). Maankäyttösopimuksissa ei kuitenkaan voida sitovasti sopia kaavojen sisällöstä. Kunnat.netin maapolitiikan opas muotoilee saman asian hiukan toisin: Maankäyttösopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja keskenään sopivat maanomistajan omistaman alueen asemakaavoituksen käynnistämisestä sekä kaavan toteuttamiseen liittyvistä osapuolten välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. HE 167/2002 (s.20) määrittelee vielä omalla tavallaan: Maankäyttösopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja keskenään sopivat maanomistajan omistaman alueen maankäytön muuttamiseen liittyvistä tavoitteista ja näiden muutosten toteuttamiseen liittyvistä osapuolten välisistä velvoitteista. Määrittelyissä on eroja, joilla voi olla vaikutuksia myös sopimusten sisältöön. MRL 91b.3 :n mukaan: Maankäyttösopimuksilla voidaan tämän luvun kehittämiskorvausta koskevien säännösten rajoittamatta laajemminkin sopia osapuolten välisistä oikeuksista ja velvoitteista. Kuntien opas sanoo hiukan toisin: laajemminkin ja muutenkin kuin kustannusperusteisesti sopia maanomistajan ja kunnan keskinäisistä kaavan toteuttamiseen liittyvistä velvoitteista. Hallituksen esityksessä (s. 22) sanotaan vielä, että sopimusmenettelyssä kustannussidonnaisuus on myös voinut olla sillä tavoin väljää, ettei kysymys aina ole ollut juuri kaavamuutokseen liittyvien toteuttamiskustannusten korvaamisesta. Tällöin sopimuskorvaus on voinut perustua arvioon arvonnoususta ja sen jakamiseen maanomistajan ja kunnan kesken taustanaan ajatus kunnalle keskimäärin vastaavasta hankkeesta aiheutuvien kustannusten summaarisesta kattamisesta. Sopimuskäytäntöä ei tältäkään osin ole tarkoitus muuttaa. Kuntien opas on vielä sitä mieltä, että maankäyttösopimus voidaan tehdä silloinkin, kun maanomistajalle ei synny kaavasta merkittävää hyötyä ja vaikka maanomistajalla ei tällöin ole lakiin perustuvaa velvoitetta osallistua kaavan toteuttamisen kustannuksiin. Onkohan realistista ajatella, että tältä pohjalta sopimus syntyisi? 91c :n mukainen kehittämiskorvaus taas perustuu kaava-alueen rakentamista palvelevan yhdyskuntarakentamisen arvioituihin kustannuksiin. Edellä olevasta voidaan päätyä siihen, että maankäyttösopimuksilta puuttuu yhtenäinen pohja. MRL 91a.2 :ssä säädetään, että 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden (osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin) täyttämisessä on maanomistajia kohdeltava yhdenvertaisesti. Kun sopimusten sisältö ja perusta voi vaihdella edellä olevan perusteella, yhdenvertaisuuden toteuttaminen ja valvonta on vaikeaa. Lakiehdotuksen perusteluissa sanotaan vielä, että ehdotuksessa turvataan yhdenvertainen kohtelu kaava-alueittain kehittämiskorvausta määrättäessä. Vastaavasti turvataan yhdenvertaisuus sopimusmenettelyn ja kehittämiskorvausmenettelyn välillä. Edelleen kehittämiskorvausta koskevan 91c :n perusteluissa sanotaan, että yhdenvertaisia periaatteita kustannusten perimisessä tulisi soveltaa paitsi kunnan eri kaava-alueilla, myös sopimusperusteisen ja kehittämiskorvausmenettelyn välillä. Ja jatketaan: Kehittämiskorvausten tason tulee siten noudattaa sopimuskäytännössä noudatettua tasoa. Eikö mieluummin toisin päin, koska kehittämiskorvauksen perusteet on määritetty, maankäyttösopimusten perusteita ei ole. Maankäyttösopimus on hallintosopimus? Kuntien maapolitiikan opas ei maankäyttösopimuksia käsittelevässä luvussa lainkaan puutu siihen, että 1.1.2004 voimaan tulleen uuden hallintolain mukaan maankäyttösopimus olisi hallintosopimus. Sillä tarkoitetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvaa sopimusta julkisen hallintotehtävän hoitamisesta tai sopimusta, joka liittyy julkisen vallan käyttöön. Perustelujen mukaan (HE 72/2002 s. 50), kun sopimus nykyisessä hallinnossa mielletään yhdeksi hallinnon tavoitteiden toteuttamisvälineeksi, on tarpeen, että sopimusmenettelyssä huolehditaan riittävistä oikeusturvajärjestelyistä ja hyvän hallinnon takeiden toteutumisesta. Tämän vuoksi on perusteltua saattaa viranomaisen sopimustoiminta hallintolain soveltamisalan piiriin. Perustelujen mukaan sopimusta tehtäessä olisi noudatettava keskeisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita sekä toimittava muutenkin asianmukaisesti ja hallinnon palveluperiaatteen suuntaisesti. Yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita ovat mm. tarkoitussidonnaisuus, objektiivisuus, suhteellisuus ja luottamuksensuoja. Jos valmisteltava sopimus koskee muita kuin sopijapuolina olevia asianosaisia, olisi huolehdittava siitä, että näillä henkilöillä on riittävät mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa valmistelun kohteena olevan sopimuksen sisältöön. Hallintosopimusta ei pidetä hallintopäätökseen rinnastettavana täytäntöönpanokelpoisena viranomaisratkaisuna. Perustelujen mukaan tämän vuoksi laissa olisi säädettävä erikseen sopimusta koskevan riidan saattamisesta hallintoriita-asiana hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Hallintolain 66 :ssä sanotaankin selkeästi, että hallintosopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa. Mitä samaan pakettiin? Maankäyttöpolitiikka on yleensä jaettu maapolitiikkaan ja kaavoitukseen/kaavoituspolitiikkaan. Kaavoituspolitiikaksi voisi luonnehtia alueiden käytön suunnittelun tavoitteita, jotka vaikuttavat mm. yleis- ja asemakaavojen sisältövaatimuksiin. Sisältövaatimukset ovatkin sitten jo velvoittavia oikeusnormeja. Kaavoitukseen liittyy kiinteästi kaavojen toteuttaminen. Julkaisussa Land management public policy, control and participation (G. Larsson, 1997) tekijä päätyy mm. siihen, että suunnittelu ja toteutus muodostavat yhtenäisen järjestelmän keskinäisin vaikutuksin ja molemmat ovat tärkeitä. Läheinen yhteys suunnittelun ja toteuttamisen välillä voi johtaa kalliiden ja vaikeiden ratkaisujen hylkäämiseen, suurempaan joustavuuteen ja suunnittelun parempaan sopeutumiseen todellisuuteen ja vapaampaan, tehokkaampaan ja edullisempaan toteut- 15
tamiseen. Uusien säännösten perusteella tulee se vaikutelma, että maankäyttösopimukset liittyvät enemmän kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen kuin varsinaiseen maapolitiikkaan, kuten esimerkiksi kuntien maanhankintaan. Maankäyttösopimukset yhdistetään kuitenkin myös kunnan maapolitiikkaan mm. lakiehdotuksen perusteluissa, jossa todetaan, että sopimusmenettelystä on muodostunut vaihtoehto perinteiselle maapolitiikalle, jossa kunta ostamalla tai lunastamalla hankkii maan ennen kaavoitusta ja sitten sen kaavoitettuna luovuttaessaan voi luovutushinnalla kattaa paitsi maan hankintakustannukset myös kaavan toteuttamisesta koituvat kustannukset. Kaavan toteuttamisen kustannusten korvaaminen olisi tämän mukaan maapolitiikkaa. Kuntien maapolitiikan opas lähestyy myös kunnan maanhankintaa. Vapaaehtoista maanhankintaa käsittelevässä luvussa sanotaan näin: Kauppaa edistävissä maankäyttösopimuksissa maata hankittaessa voidaan myyjälle kaavoittaa rakennusoikeutta osana kauppahintaa. Tässä näyttäisi olevan kysymys rakennusoikeuden myynnistä, joka vakiintuneen käsityksen mukaan on kiellettyä. MRL 91b :n yksityiskohtaisissa perusteluissa maankäyttösopimuksella tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja keskenään sopivat maanomistajan omistaman alueen maankäytön muuttamiseen liittyvistä tavoitteista ja näiden muutosten toteuttamiseen liittyvistä velvoitteista. Epäselvää on kenellä näissä neuvotteluissa on aloiteoikeus tai -velvollisuus. Maankäyttösopimukset näyttäisivät, kuten hallituksen esityksen perusteluissa useaan kertaan todetaan, varmistavan kaavojen toteuttamisen taloudelliset edellytykset erityisesti tilanteissa, joissa kaavoituksen kohteena on yksityinen maa ja näin mahdollistaa paremmin myös yksityisen maan kaavoituksen. Kaavoitus voi näin ollen kunnissa edetä MRL 51 :n mukaisesti maanomistusoloista riippumatta? Sopiminen, osallistumismahdollisuudet ja vaikuttaminen Pekka Vihervuori kirjoittaa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että säännös siitä, ettei maankäyttösopimuksissa voida sitovasti sopia kaavojen sisällöstä, on pelkästään kaavojen materiaalista sisältöä koskeva. Se ei lausu mitään siitä, minkälaisia menettelyllisiä vaikutuksia sopimuksella voi olla tai ei voi olla. Vihervuoren mukaan on vakavasti kysyttävä, täyttääkö sopimuksen jälkeinen kaavoitusmenettely sen perustuslain 20.2 :n vaatimuksen, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Vihervuori on sitä mieltä, että 91b :n mukaisesti legalisoitu sopimuskäytäntö olisi perustuslain vastainen, samoin kuin MRL 1.2 :n tavoitesäännöksen vastainen. Voidaan myös ajatella, että kaavojen sisällöstä ei voida sitovasti sopia, mutta muu sitovuus, ja sitä kautta myös velvollisuuksia voi syntyä sopimusoikeuden yleisten oppien mukaisesti mikä merkitys tällä sitten on kaavan sisällön kannalta, on hyvin mielenkiintoista. Hallintolain 41.1 :n mukaan vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen edellyttää, että asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai olosuhteisiin. Myös hallintosopimus/ maankäyttösopimus voi koskea muita kuin asianosaisia. Pykälää olisikin hallintolakiesityksen mukaan sovellettava hallintosopimuksen valmisteluun aina silloin, kun sopimus koskee asioita, jotka vaikuttavat elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin. Näille henkilöille tulee varata mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta. Kaikissa tapauksissa olisi tärkeätä pyrkiä siihen, etteivät osallistumis- ja vaikuttamisjärjestelmät jäisi tyhjäksi muodoksi. Entäpä sitten Kokemuksia uuden lainsäädännön käytäntöön soveltamisesta on toistaiseksi vähän. Maankäyttösopimusten osalta voisi arvata ainakin maanomistajien yhdenvertaisuuden toteuttamisen tuottavan ongelmia, samoin kuin asianosaisten ja muidenkin osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien sopimusten valmisteluun ja sisältöön. Hallintolaki on vielä tuonut hallintosopimusten valmisteluun uusia säännöksiä, joihin jo vakiintunutta sopimiskäytäntöä voi olla vaikea sopeuttaa. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva diplomi-insinööri, joka valmistelee väitöskirjaa artikkelin aiheesta, sähköposti vesa.rintamaki@luukku.com. Karjaa sijaitsee radan varressa. Karjaan kaupunki. Vajaan tunnin junamatkan ja alle 80 maantiekilometrin päässä Helsingistä sijaitseva nytkin jo vihreä Karjaan kaupunki haluaa olla oikeaoppinen puutarhakaupunki viimeistään vuonna 2012. Ajatus sisältyy kaupungin kehitysstrategiaan. Kaavoitusinsinööri Kukka-Maaria Luukkonen kävi asiasta sähköpostikirjeenvaihtoa emeritusprofessori Pekka V. Virtasen kanssa. 16
Karjaa, oikea puutarhakaupunki viimeistään vuonna 2012! Kukka-Maaria Luukkonen: Lienet jo kuullutkin, että meillä on Karjaalla aikomus olla puutarhakaupunki viimeistään vuonna 2012. Se on osa kaupungin kehittymisstrategiaa. Olen tässä vuoden verran paneutunut asiaan ja alkanut oivaltaa, mistä oikein on kysymys. Ja mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä vannoutuneempi oikean puutarhakaupungin kannattaja minusta on tullut. Vai pitäisikö Karjaan tapauksessa sanoa kaupunkikylän. (Huomannet, että olen lukenut kirjasi Ebenezer Howardin perintö, Puutarhakaupungista urban villageen. Sekin herätti monia ajatuksia.) Syy miksi sinua nyt lähestyn, on kysyä, miten näet Karjaan mahdollisuudet tässä noin yleisesti? Mitä olisi tärkeää huomioida strategian toteuttamisessa? Miten viedä viestiä kaupungin oman organisaation sisällä eteenpäin ja yhtäläisesti ymmärrettynä? Itse pidän puutarhakaupunki-ideologiassa hyvin tärkeänä sosiaalisen aspektin olemassa oloa. Että on kysymys muustakin kuin vain maankäytön suunnittelusta, kaavoituksesta tai kerroskorkeuksista. Minä ajattelen, että puutarhakaupunki-ajatuksessa korostuu nimenomaan ajatus elävästä kaupungista. Yksityinen erottuu yhteisestä, mutta yhteinen on aidosti kaikkien käytössä ja käytettävissä. Luonnollisesti kaupunkikuvan kauneus ja vehreys ovat osa tätä. Mutta kyllä puutarhakaupungin pitäisi olla puutarhakaupunki myös syksyllä ja talvella, eikö vain? Pekka V. Virtanen: Ebenezer Howardin kehittämä puutarhakaupunkiaate on ilmeisesti laajimmin levinnyt ja parhaiten menestynyt kaupunkisuunnitteluideologia maailmassa. Tätä voi perustella sillä, että toinen laajalle levinnyt oppi eli Le Corbusierin kirjoituksiin ja sovelluksiin perustuva funktionalis-modernistinen kaupunkirakentaminen on synnyttänyt runsaasti epäkohtia: pahimpia sovelluksia on jopa räjäytetty pois, ja monia muita on eri tavoin pyritty saneeraamaan ja elävöittä- 17
Karjaan kaupunki Karjaalta löytyy vehreyttä. mään. Puutarhakaupungit ovat sen sijaan menestyneet hyvin, usein niiden (ja niissä olevien asuntojen) arvo on vain noussut ajan mittaan. On kuitenkin syytä mainita, että puutarhakaupunki-käsitettä on myös väärinkäytetty; sen myönteistä imagoa on tuotu esiin joskus vain markkinointimielessä, vaikka itse kohde ei läheskään täyttäisi puutarhakaupungille asetettavia vaatimuksia. Mitä ne vaatimukset sitten ovat? Kun tähän kysymykseen etsitään vastausta, on syytä lähteä Howardin itsensä hyväksymistä perusvaatimuksista, joita olivat seuraavat: puutarhakaupungin maapohjan on oltava julkisessa tai yleishyödyllisessä omistuksessa maa on hankittava maatalousmaan hinnalla, ns. ansioton arvonnousu on perittävä kaupungille (tai em. yleishyödylliselle yhteisölle) rakennustontit luovutetaan vuokraamalla. Kun tätä luetteloa tarkastellaan, on tietysti otettava huomioon, että ne asetettiin vuonna 1919, ja mietittävä miten ne ovat sovellettavissa nykyhetkeen. Samalla on syytä todeta, että Howardin puutarhakaupunki-kirja (The Garden Cities of Tomorrow) käsitteli pääosiltaan nimenomaan sosiaalisia ja taloudellisia seikkoja, jotka kaupunkisuunnittelijoilta ja kaupunkien päättäjiltä ovat jääneet unohduksiin. Olennainen talousasia liittyy juuri ansiottoman arvonnousun perimiseen yhteisölle: tällä voidaan kattaa maanhankintakulut sekä kunnallistekniikan kustannukset. Sen sijaan on myöhemmissä sovelluksissa lähes yksinomaan keskitetty Howardin ajatuksiin kaupungin koosta ja sen rakenteesta. K-ML: Tuot esille tuon maapohjakysymyksen. Siis, että maapohjan on oltava julkisessa tai yleishyödyllisessä omistuksessa jne. Asema meillä on keskellä kaupunkia ja raideliikenne toimii hyvin. Kahden kilometrin säteen sisään mahtuu lähes koko keskustaajama. Ymmärrän, että se oli Howardin ajatus ja ratkaisu sille, miten puutarhakaupungille luodaan taloudellinen pohja. Jotenkin se kuitenkin tuntuu aika vieraalta ajatukselta tänä päivänä. Vaikka muistuttaa kyllä siitä, että kunnalla on oltava myös omaa tonttitarjontaa vähintään hintojen ylikuumentumisen estämiseksi. Kaikki maa ei luonnollisesti voi olla yksityisomistuksessa ja -tarjonnassa. Karjaalla on koetettu tehdä maapoliittista yhteistyötä yksityisten maanomistajien kanssa mm. yhteisen tonttitorin muodossa. Kaupunki markkinoi omien tonttiensa lisäksi seurakunnan ja parin yksityisen maanomistajan tontteja. Mutta hyöty tietysti aina menee kulloisellekin omistajalle, myös ansioton arvonnousu. Onko sinusta siis tuo maapohjan omistuskysymys jotenkin perustavaa laatua oleva seikka puutarhakaupunkiajattelussa? Kuten jo ensimmäisessä viestissäni mainitsin, minä pidän kovasti sosiaalis-toiminnallisesta tunnelmasta, joka mielessäni liittyy puutarhakaupunkikäsitteeseen. Vai pitäisikö puhua modernista puutarhakaupungista erotukseksi 18
Karjaan kaupunki Howardin ajatuksista? Kjell Forshedin mukaan moderni puutarhakaupunki on täysiarvoinen yhteiskunta, jossa on erilaisia ja eri hintaisia asuntoja, moninainen väestöpohja, palvelut pyöräylietäisyydellä, hyvät joukkoliikenneyhteydet ja rautatieasema keskustassa kauniin kadun yhteiskunta, jossa liikkuminen on helppoa, kaunista ja vaihtelevaa jokaisella talolla on puutarha selkeästi erotettuna yleisestä alueista rakentaminen on mittakaavaltaan matalaa. Miltä tämä lista sinusta näyttää? PVV: Maapohjan omistuksesta hyvän puutarhakaupungin edellytyksenä totean ensiksi, että kyllä se on mielestäni yksi vielä nytkin tärkeä seikka, vaikka kaikkia Howardin alun perin esittämiä vaatimuksia ei enää voi pitää aivan yhtä tärkeinä kuin viime vuosisadan alussa. Maan ansiottoman arvonnousun saaminen yhteisön hyväksi on sen sijaan yhä merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen perusta terveelle yhteisölle, ja se on myös eettisesti puolustettavissa. Sen sijaan ei ole helppo löytää eettisiä perusteita sille, että yksityiset maanomistajat rikastuvat ilman omaa panostaan, siis vain yhteiskunnan yleisen kehityksen seurauksena. Tätä kunnan vahvan maapolitiikan periaatettahan noudatetaan vielä monissa Suomen kaupungeissa. Jopa Nurmijärven maalaiskunnassakin on omaksuttu periaate, että 60 % arvonnoususta peritään kunnalle maana tai rahana. Mitä tulee kysymykseesi modernista puutarhakaupungista niin luettelemasi (Kjell Forshedin mainitsemat) kriteerit ovat tietenkin myönteisiä, mutta voi kysyä ovatko ne myös yleispäteviä? Kun ajattelen omaa kotiseutuani Tapiolaa, jota mielestäni voi sekä Howardin kriteerien että muiden arviointien perusteella pitää hyvänä puutarhakaupunkina, niin kaikki modernin puutarhakaupungin edellä mainitut kriteerit eivät täällä toteudu. Esimerkiksi kaikki talot eivät ole matalia eikä jokaisen talon puutarha ole selvästi erotettuna yleisistä alueista. (Tämä viime mainittu seikka onkin ollut ihmettelyn aihe mm. monille ulkomaisille vierailijoille.) Ei täällä myöskään ole raideliikenteen asemaa keskustassa, vaikka metroasiaa on mietiskelty jo kauan; muuten joukkoliikenneyhteydet ovat melko hyvät. Talojen moninaisuus on mielestäni rikkautta, ja tämä koskee sekä talotyyppejä että hallintasuhteita. K-ML: Arvonnousun leikkaamisen periaat teet eivät ole meillekään vieras aja tus, mutta sitä ei ole säännönmukaisesti toteutettu, vaan tapauskohtaisten maankäyttösopimusten muodossa. Toisaalta kehitys on viime vuosina alkanut olla meilläkin senluokkaista, että maapoliittisia toimintatapojamme joudumme miettimään. Merkittävää tässä yleisemmin on se, että maankäyttö- ja rakennuslakiin tuli uudet pykälät v. 2003 kehittämiskorvausten lunastamiseksi. Se ikään kuin luo pienemmillekin kaupungeille ja kunnille oikeuden edellyttää, että 19
maanomistajat ovat selkeämmin osallistumassa kaupungistumisen kustannuksiin. Tuot esille Tapiolan mielestäsi oivana esimerkkinä hyvästä puutarhakaupungista. Mikä tekee Tapiolasta hyvän puutarhakaupungin? Mitkä siis ovat ne kriteerit, jotka eniten painavat? Joukkoliikenneyhteyksien ja talojen moninaisuuksien lisäksi? Kaipaan edelleen ymmärryksen valoa tähän puutarhakaupunki-ideologiaan? PVV: Kun viittasit maankäyttö- ja rakennuslain uusiin pykäliin v. 2003 kehittämiskorvauksesta, joka ikään kuin luo pienemmillekin kaupungeille ja kunnille oikeuden edellyttää, että maanomistajat ovat selkeämmin mukana osallistumassa kaupungistumisen kustannuksiin, niin olet varmaan ihan oikeassa esimerkiksi Karjaan (ja monen muunkin pienen kunnan) osalta, mutta kyllä vanhempienkin lakien mukaan isoilla ja pienillä kunnilla on ollut hyvät lailliset edellytykset vahvaan maapolitiikkaan ja sitä tietä ansiottoman arvonnousun (osittaiseen) saamiseen kunnalle. Itse sitä ajoin hyvällä menestyksellä 1955 65 Lauritsalassa. Sen sijaan pienissä kunnissa on usein puuttunut tarvittava poliittinen tahto ja sellainen asiantunteva virkamiehistö, joka olisi voinut valistaa poliitikkoja. Nyt tuo mainitsemasi uusi laki kyllä auttaa asian edistämisessä. Kun kysyt, mikä tekee Tapiolasta hyvän puutarhakaupungin, niin seuraavassa esitän näkemykseni melko suppeasti: Riittävä, mutta ei liian suuri koko. Ebenezer Howard edellytti (vuosisadan takaisissa oloissa) n. 30 000 asukkaan väestöpohjaa. Alkuperäisessä Tapiolassa oli noin 17 000, mutta lähivaikutusalueilla jonkin verran lisää. Edellisestä seuraa kohtalaisen hyvä palvelutaso vaikka täälläkin osa lähipalveluista on kadonnut. Tapiolassa on ympäristö (siis kaikki mitä on talojen välissä) on tärkeämpi kuin hyvät asunnot. Itse asiassa asuintalojen pääosa on vain 1960- ja 70-lukujen aravatasoa, tosin ehkä sen parhaimmistoa. Laajat viheralueet ja metsäkaupunkiluonne (jota jotkut arkkitehdit ovat kyllä inhonneet, mutta jota asukkaat arvostavat). Maiseman avoimuus, johon kuuluu muun muassa varsin yleinen aidattomuus. Hyvät kevyen liikenteen väylät, paljolti pitkin puistoja. Asuntojen ja asuintalojen monipuolisuus erilaisista pientaloista moninaisiin kerrostaloihin. Myös asuntojen koot vaihtelevat, joskin suuria asuntoja on em. historiasta johtuen liian vähän nykyistä tarvetta ajatellen. Asuntoalueiden monipuolisuus, koska em. talotyyppejä on sekoitettu toistensa tuntumaan. Monipuolinen väestörakenne varsinkin ensimmäisen asukaspolven aikana. Alueen hyvä laatu on aiheuttanut asuntojen hintojen nousua, sitä mukaa Karjaan kaupunki 20