KIRJALLINEN KYSYMYS 521/2008 vp Perhepäivähoitajien oikeus työhuonevähennykseen verotuksessa Eduskunnan puhemiehelle Perhepäivähoitajat tekevät arvokasta työtä tarjotessaan kotinsa vieraiden hoitolasten hoivapaikaksi päivittäin. Tänä päivänä perhepäivähoitajista on eri puolilla Suomea suuri pula. Yksi syy ovat pienet korvaukset. Verotuksessa on vakiintuneesti myönnetty työhuonevähennys niille, jotka tarvitsevat kotona olevaa huonetta ansiotulojensa hankkimiseen. Työhuonevähennys käsittää työhön käytetystä asunnon osasta aiheutuneet vuokra- ja hoitovastikekulut, lämpö-, sähkö- ja vesikulut sekä työhön käytetyn asunnon osan normaalin kulumisen. Työhuonevähennystä myönnetään 680 euroa vuodessa esimerkiksi työntekijöille, joille työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta ja jotka käyttävät työhuonetta pääansiotulonsa hankkimiseen (esimerkiksi freelancertoimittajille), tai työhuonetta osapäiväisesti tulonhankkimiseen käyttäville, esimerkiksi eri oppilaitosten opettajille, 340 euroa vuodessa. Perhepäivähoitajat käyttävät asuntoaan työpaikkana. Tämän vuoksi kunnallisille ja yksityisille perhepäivähoitajille maksetaan noin 95 euron suuruista kulukorvausta, jolla on tarkoitus kattaa hoitolapsista aiheutuneet lisääntyneet elantokustannukset. Kunnallinen ja yksityinen perhepäivähoitaja saa vähentää saman summan tuloistaan verotuksessa hoitomenoina. Yksityiskohtaisen selvityksen ja tositteiden perusteella voi vähentää lisäksi esimerkiksi kustannuksia, joita aiheutuu hoitolapsen erityisruokavaliosta tai allergiasta johtuvasta asunnon saneerauksesta. Edellä mainittu työhuonevähennys ei koske perhepäivähoitajia, vaan työhuonevähennyksen katsotaan kuuluvan n. 40 %:n osuudella kulukorvaukseen. Vaikka tarkoitus on kattaa vieraiden lasten hoidosta aiheutuvat kulut, on perhepäivähoitajan kulukorvaus lisäksi veronalaista ansiotuloa. Hankintojen jälkeen ei perhepäivähoitajille jää kulukorvauksesta vastaavan suuruista osaa korvaukseksi oman kodin käytöstä kuin niille, jotka saavat työhuonevähennyksen. Lisäksi koti kuluu eri tavalla silloin, kun siellä säännöllisesti liikkuu ja leikkii neljä tai osin viisikin lasta kuin silloin, kun siellä työskennellään esimerkiksi tietokoneen ja puhelimen ääressä. Koska perhepäivähoitajien saama kulukorvaus on veronalaista tuloa, ei oman asunnon käyttöä työtilana kohdella verotuksessa tasa-arvoisesti muiden kotona työskentelevien kanssa. Tämä epäkohta tulee pikaisesti korjata. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että perhepäivähoitajat saavat työhuonevähennyksen verotuksessa tasa-arvoisesti muiden kotona työskentelevien kanssa? Versio 2.0
Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2008 Miapetra Kumpula-Natri /sd 2
Ministerin vastaus KK 521/2008 vp Miapetra Kumpula-Natri /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natrin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 521/2008 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että perhepäivähoitajat saavat työhuonevähennyksen verotuksessa tasa-arvoisesti muiden kotona työskentelevien kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnallisille perhepäivähoitajille maksetaan erillistä kulukorvausta, jonka tarkoituksena on kattaa hoitolapsista aiheutuneet lisääntyneet elantokustannukset. Korvaus perustuu kuntasektorilla tehtyihin varsin seikkaperäisiin selvityksiin hoitolapsista keskimäärin aiheutuvista kuluista. Verovelvolliselle maksettavat kustannusten korvaukset luetaan verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi, mutta hän saa vähentää kulut verotuksessaan todellisten kulujen mukaan. Verotustyön helpottamiseksi ja verotuskäytännön yhtenäistämiseksi kuntasektorin tekemiä selvityksiä on käytetty hyväksi verotuksessa myönnettäessä tulonhankkimismenoista vähennystä perhepäivähoitajille. Perhepäivähoitajille onkin verotuksessa myönnetty korvausten suuruinen vähennys ilman selvitystä hänelle aiheutuneista todellisista kuluista. Kustannukset voidaan verotuksessa vähentää kulukorvauksia suurempinakin, mutta se edellyttää todellisten kustannusten selvittämistä. Palkansaajan verotuksessa vähennetään aina vähintään kaavamaisen tulonhankkimisvähennyksen määrä ja enintään tosiasiassa aiheutuneet tulonhankkimiskulut. Jos kustannusten korvaukset säädettäisiin verovapaiksi, kustannusten korvausten saajat olisivat kaikille myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen vuoksi paremmassa asemassa kuin sellaiset palkansaajat, jotka vastaavat tulonhankkimiskuluista itse ja vähentävät ne vasta lopullisessa verotuksessa. Lisäksi verovapaa kustannusten korvaus merkitsisi, ettei verottaja voisi enää arvioida kustannusten todellista määrää. Tämä voisi taas merkitä mahdollisuutta maksaa ylisuuria kustannusten korvauksia. Pelkästään perhepäivähoitajille maksettavan kulukorvauksen säätäminen verovapaaksi olisi taas ongelmallista verovelvollisten tasapuolisen kohtelun kannalta. Verotuksessa on vakiintuneesti myönnetty työhuonevähennys niille, jotka tarvitsevat kotona olevaa huonetta ansiotulojensa hankkimiseen. Vähennyksen suuruus määräytyy kustannuksista esitetyn selvityksen mukaan tai selvityksen puuttuessa Verohallituksen yhtenäistämisohjeessa määrätyn suuruisena. Työhuonevähennys käsittää työhön käytetystä asunnon osasta aiheutuneet vuokra- ja hoitovastikekulut, lämpö-, sähkö- ja vesikulut sekä työhön käytetyn asunnon osan normaalin kulumisen. Perhepäivähoitajille maksettavasta kustannusten korvauksesta noin 60 prosenttia on korvausta ruokailukustannuksista ja loput noin 40 prosenttia on korvausta muista kustannuksista. Tästä johtuen lähes 40 prosenttia koskee samoja kuluja kuin työhuonevähennys (huoneiston käyttö, sähkö, vesi, lämpö). Jos siis perhepäivähoitajille myönnettäisiin työhuonevähennys, niin on todennäköistä, että kunnat päätyisivät pienentämään maksamaansa korvausta. Korkeampi kulukorvaus on kuitenkin saajalle edullisempi kuin työhuonevähennys. Näin ollen muutos olisi perhepäivähoitajalle epäedullinen. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 2008 Valtiovarainministerin sijaisena, Ministeri Jan Vapaavuori 4
Ministerns svar KK 521/2008 vp Miapetra Kumpula-Natri /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 521/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Miapetra Kumpula-Natri /sd: Vad ämnar regeringen göra för att familjedagvårdarna ska få avdrag för arbetsrum i beskattningen jämbördigt med andra som arbetar hemma? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Till kommunala familjedagvårdare betalas en separat kostnadsersättning, vars syfte är att täcka de ökade levnadskostnader som dagbarnen medför. Ersättningen grundar sig på tämligen detaljerade utredningar inom den kommunala sektorn om de genomsnittliga kostnaderna för dagbarn. De kostnadsersättningar som betalas till en skattskyldig räknas som skattepliktig inkomst, men i beskattningen får den skattskyldige dra av kostnaderna enligt de faktiska kostnaderna. För att underlätta beskattningsarbetet och förenhetliga beskattningsförfarandet har den kommunala sektorns utredningar utnyttjats i beskattningen när familjedagvårdare har beviljats avdrag för inkomstens förvärvande. Familjedagvårdare har därför i beskattningen beviljats ett avdrag som motsvarar ersättningarna utan någon utredning om de faktiska kostnaderna. Kostnaderna kan i beskattningen avdras också till ett belopp som överstiger kostnadsersättningen, men det förutsätter att de verkliga kostnaderna utreds. Vid beskattningen av löntagare avdras alltid minst beloppet av det schablonmässiga avdraget för inkomstens förvärvande och högst de faktiska kostnaderna för inkomstens förvärvande. Om kostnadsersättningarna görs skattefria kommer, på grund av det avdrag för inkomstens förvärvande som alla beviljas, de som får kostnadsersättning i en bättre ställning än de löntagare som själva svarar för kostnaderna för inkomstens förvärvande och drar av dem först i den slutliga beskattningen. Dessutom skulle en skattefri kostnadsersättning innebära att skattemyndigheten inte längre kan bedöma de faktiska kostnaderna. Detta kunde i sin tur medföra en risk för att alltför stora kostnadsersättningar betalas ut. Med tanke på att alla skattskyldiga ska behandlas lika vore det dessutom problematiskt att föreskriva att endast kostnadsersättningen till familjedagvårdare ska vara skattefri. Vid beskattningen har praxis varit att bevilja avdrag för arbetsrum för dem som behöver ett rum hemma för inkomstens förvärvande. Avdragets storlek fastställs utgående från kostnaderna enligt utredning eller, om utredning saknas, till det belopp som fastställts i Skattestyrelsens anvisning för förenhetligande. Avdraget för arbetsrum omfattar hyror och skötselvederlag, kostnader för värme, elektricitet och vatten samt normalt slitage för den del av bostaden som används till arbete. Av den kostnadsersättning som betalas till familjedagvårdare är cirka 60 procent ersättning för matkostnader och återstående cirka 40 procent ersättning för andra kostnader. På grund av detta gäller närmare 40 procent samma kostnader som avdraget för arbetsrum (användning av lokal, elektricitet, vatten, värme). Om familjedagvårdare beviljas avdrag för arbetsrum är det sannolikt att kommunerna går in för att minska de ersättningar de betalar ut. En högre kostnadsersättning är ändå fördelaktigare för mottagaren än avdrag för arbetsrum. Därför skulle en ändring vara ofördelaktig för familjedagvårdare. 5
Ministerns svar Helsingfors den 8 juli 2008 Finansministerns ställföreträdare, Minister Jan Vapaavuori 6