KIRJALLINEN KYSYMYS 1097/2009 vp Vuorotteluvapaan ennenaikainen päättyminen Eduskunnan puhemiehelle Vuorotteluvapaan ennenaikaisesta päättymisestä ja tilapäisestä työhön paluusta on sovittava työnantajan ja vuorotteluvapaalla olevan työntekijän välillä. Nykyisen lainsäädännön mukaan vuorotteluvapaa kuluu tilapäisen työhönpaluun aikana ja jatkuu sen jälkeen vuorottelusopimuksen mukaisesti. Myös jaksotetun vapaan jokaisen jakson tarkat alkamis- ja päättymispäivät on merkittävä sopimukseen. Jaksoista ja niiden ajankohdista ei voi enää myöhemmin sopia. On tilanteita, joissa on kohtuutonta, että vuorotteluvapaalla olevan työntekijän vuorotteluvapaa kuluu, koska hän joutuu ikään kuin omasta tahdostaan huolimatta palaamaan töihin. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun yritys ajautuu YT-neuvotteluihin ja vuorottelijan sijaisen työsopimusta ei voida jatkaa YT-neuvotteluista johtuvan rekrytointikiellon vuoksi. Tällainen joustamattomuus vaikuttaa myös työntekijän työmotivaatioon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut vuorotteluvapaan ennenaikaisen päättymisen ja tilapäisen työhönpaluun ongelmat ja millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä näiden ongelmien ratkaisemiseksi? Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009 Antti Rantakangas /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1097/2009 vp: Onko hallitus tiedostanut vuorotteluvapaan ennenaikaisen päättymisen ja tilapäisen työhönpaluun ongelmat ja millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä näiden ongelmien ratkaisemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuorotteluvapaalakia (1305/2002) muutettiin vuoden 2008 alusta lailla 1127/2007 siten, että lakiin lisättiin muun muassa tilapäistä työhön paluuta koskevat säännökset. Tilapäisellä työhön paluulla tarkoitetaan lain 3 :n 6 kohdan mukaan tilapäistä työssäoloa vuorotteluvapaan aikana sellaisen työnantajan työssä, jonka kanssa työntekijä on tehnyt vuorotteluvapaata koskevan sopimuksen. Työhön paluu on tarkoitettu poikkeukselliseksi ja lyhytkestoiseksi, jonka aikana myös sijaisen työsuhde jatkuu normaalisti. Vuorotteluvapaan aikana ei ole muutoinkaan kielletty tekemästä työtä jonkun toisen työnantajan työssä. Tällaisella työnteolla on kuitenkin vaikutusta oikeuteen saada vuorottelukorvausta. Vuorotteluvapaalain 10 :n mukaan sekä vuorotteluvapaan ennenaikaisesta päättymisestä että tilapäisestä työhön paluusta on aina sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on nimenomaan todettu, että työhön paluu vuorotteluvapaan aikana edellyttää molempien osapuolten tahtoa. Siksi työnantajalla ei ole oikeutta vaatia työntekijää tilapäisesti työhön vapaan aikana eikä työntekijällä subjektiivista oikeutta palata työhön kesken vapaan. Säännös on tarpeellinen suojaamaan muun muassa työnantajaa ja sijaista, joka on vapaan ajaksi palkattu määräaikaiseen työsuhteeseen. Määräaikaista työntekijää ei voida irtisanoa, vaan hänen työsopimuksensa päättyy työsopimuslain (55/2001) 6 luvun 1 :n mukaan ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovitun työn valmistuessa. Tällä tavalla on pyritty siihen, että työnantaja voi soveltaa sijaiseen määräaikaista työntekijää koskevia säännöksiä ilman, että työnantajan olisi pidettävä työssä kaksoismiehitystä tai että määräaikaisessa työsuhteessa olevan sijaisen työsuhteen päättämiseen sovellettaisiin voimassa olevaa suojaa heikompia säännöksiä. Käytännössä työntekijä palaa yleensä kesken vuorotteluvapaan töihin hänen suunnitelmissaan tai taloudellisissa edellytyksissään tapahtuneiden muutosten johdosta. Vastaavasti työnantajaaloitteisesti työhön palataan vuorotteluvapaan kestäessä, kun työnantajan olosuhteissa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia. Tällaisia ovat muun muassa lyhytkestoiset ruuhkahuiput ja vuorotteluvapaalla olevan työntekijän erityisasiantuntemuksen tarve tietyn työvaiheen tekemiseen. Joskus työhön voidaan palata, jos sijaisen työsuhde ennalta arvaamattomista syistä päättyy ja työnantajan ja vuorottelijan kanssa sovitaan siitä, että työhön paluu kestää siihen saakka, kun työnantaja on palkannut uuden sijaisen. Sen sijaan tilapäisestä työhön paluusta ei yleensä sovita silloin, kun yrityksessä on meneillään yhteistoimintaneuvottelut esimerkiksi työvoiman vähentämiseksi. 2
Ministerin vastaus KK 1097/2009 vp Antti Rantakangas /kesk Työ- ja elinkeinoministeriöön on tullut vuorottelijoilta kyselyjä oikeudesta palata töihin silloin, kun yrityksessä alkavat yhteistoimintaneuvottelut. Yleisimpänä syynä työntekijän haluun palata tällöin töihin on, että mahdollisen taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuvan irtisanomisen johdosta työntekijä haluaisi saada irtisanomisajalta palkan. Vaikka vuorotteluvapaan johdosta ketään ei saa irtisanoa ja työntekijällä on oikeus palata aikaisempaan työhönsä, niin vuorotteluvapaa ei turvaa työntekijälle erityistä irtisanomissuojaa, minkä vuoksi myös vuorotteluvapaalla oleva voidaan irtisanoa, jos siihen muutoin on laissa säädetyt perusteet. Säännöstä on pidetty oikeudenmukaisena, sillä vuorotteluvapaan käyttö työntekijälle mahdollistettuna erityisetuna ei voi merkitä parempaa työsuhdeturvaa kuin mitä työssä käyvillä työntekijöillä on. Jos työsuhde päättyy vuorotteluvapaan aikana, lakkaa vuorottelukorvauksen maksaminen työsuhteen päättyessä. Työntekijä siirtyy normaalien työttömyysturvaetuuksien piiriin. Kuten kysymyksessä on todettu, tilapäisen työhön paluun jälkeen vuorotteluvapaa jatkuu vuorottelusopimuksen mukaisesti, minkä vuoksi vuorotteluvapaa kuluu myös tilapäisen työssäolon aikana. Vuorotteluvapaata voi tosin pidentää sopimalla siitä erikseen työnantajan kanssa ja noudattamalla vapaan pidentämistä koskevia säännöksiä. Tällöin sijaisen työsuhde voi erityistilanteesta johtuen jatkua suoraan myös pidennyksen ajan ilman, että sijaisen tulisi pidennyksen alkaessa olla työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa. Edellä mainitulle säännökselle vuorotteluvapaan kulumisesta tilapäisen työsuhteen aikana on selkeät perusteet, jotka liittyvät vuorotteluvapaan jaksottamista ja työhön paluuta koskevien säännösten keskinäiseen suhteeseen. Vuorotteluvapaan jaksottamisesta on aina sovittava jaksojen alkamis- ja päättymispäivät mukaan lukien jo tehtäessä vuorotteluvapaasopimus ja vapaa on pidettävä kokonaisuudessaan kahden vuoden kuluessa ensimmäisen jakson alkamisesta. Lisäksi vuorotteluvapaan voi saada uudemman kerran vasta, kun työntekijä on hankkinut laissa tarkoitettua työssäoloaikaa vähintään viisi vuotta edellisen vuorotteluvapaan päättymisestä. Siksi ei ole tarkoituksenmukaista, että jaksottamista koskevia tarkkarajaisia säännöksiä voitaisiin kiertää tilapäisellä työhön paluulla. Tästä syystä, jos tilapäistä työhön paluuta koskevia säännöksiä muutettaisiin, tulisi lakiin lisätä lain kokonaisuus huomioon ottaen muun muassa säännökset työhön paluuajan enimmäispituudesta sekä sen ajankohdan ilmoitusmenettelystä. Tällaiset säännökset eivät lisäisi joustavuutta poikkeukselliseksi ja lyhytkestoiseksi tarkoitetun tilapäistä työhön paluuta koskevien säännösten soveltamisessa. Edellä kerrotun johdosta hallituksella ei ole tarkoitus ryhtyä toimenpiteisiin vuorotteluvapaalain tilapäistä työhön paluuta koskevien säännösten muuttamiseksi. Helsingissä 12 päivänä tammikuuta 2010 Työministeri Anni Sinnemäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1097/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent: Är regeringen medveten om de problem som är förenade med förtida avslutande av alterneringsledigheten och tillfällig återkomst till arbetet och vilka slags åtgärder ämnar regeringen vidta för att lösa problemen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagen om alterneringsledighet (1305/2002) ändrades från ingången av 2008 genom lag 1127/2007 så att till lagen fogades bl.a. bestämmelser om tillfällig återgång till arbetet. Enligt 3 6 punkten i lagen avses med tillfällig återgång till arbetet tillfälligt arbete under alterneringsledigheten hos den arbetsgivare med vilken den alterneringslediga ingått ett avtal om alterneringsledighet. Återgången till arbetet är avsett att ske undantagsvis och under en kortvarig period under vilken också vikariens anställningsförhållande fortsätter normalt. Det är inte heller i övrigt förbjudet att arbeta för någon annan arbetsgivare under alterneringsledigheten. Ett sådant arbete inverkar dock på rätten till alterneringsersättning. Enligt 10 i lagen om alterneringsledighet ska arbetsgivaren och arbetstagaren alltid avtala om förtida avslutande av alterneringsledigheten och tillfällig återgång till arbetet. I lagens detaljmotivering har man uttryckligen konstaterat att en återgång till arbetet under alterneringsledigheten förutsätter att det är båda parternas vilja. Därför har arbetsgivaren inte någon rätt att kräva att arbetstagaren återgår tillfälligt till arbetet under ledigheten och arbetstagaren har inte någon subjektiv rätt att återgå till arbetet mitt under ledigheten. Bestämmelsen behövs bl.a. för att skydda arbetsgivaren och den vikarie som anställts i ett anställningsförhållande för viss tid för den tid alterneringsledigheten varar. En arbetstagare i ett anställningsförhållande för viss tid kan inte sägas upp utan arbetstagarens arbetsavtal upphör enligt 6 kap. 1 i arbetsavtalslagen (55/2001) utan uppsägning när den avtalade tiden löper ut eller det avtalade arbetet blir färdigt. Det som därigenom eftersträvats är att arbetstagaren på vikarien skulle kunna tillämpa bestämmelserna om visstidsarbetstagare utan att vara tvungen att ha dubbel bemanning på arbetet och att undvika att man på avslutande av anställningsförhållandet för en vikarie i ett anställningsförhållande för viss tid skulle tillämpa bestämmelser som ger sämre skydd än det gällande. I praktiken återgår en arbetstagare till arbetet mitt under alterneringsledigheten om det har skett förändringar i den alterneringsledigas planer eller ekonomiska förutsättningar. På motsvarande sätt sker återgången till arbetet under alterneringsledigheten på arbetsgivarens initiativ när det sker oförutsedda förändringar i arbetsgivarens situation. Sådana är bl.a. kortvariga anhopningar av arbete och behov av den alterneringsledigas specialkunnande för att klara av ett visst arbetsskede. Någon gång kan återgången till arbetet ske om vikariens anställningsförhållande av oförutsedda skäl plötsligt upphör och arbetsgivaren och den alterneringslediga kommer överens om att den sistnämnda återgår till arbetet tills arbetsgivaren anställt en ny vikarie. Däremot avtalas det i regel inte om tillfällig återgång till arbe- 4
Ministerns svar KK 1097/2009 vp Antti Rantakangas /kesk tet då det pågår samarbetsförhandlingar om t.ex. minskning av arbetskraften vid företaget. Arbets- och näringsministeriet har fått förfrågningar från alterneringslediga om rätten att återgå till arbetet då företaget inleder samarbetsförhandlingar. Den vanligaste orsaken till arbetstagarens vilja att återgå till arbetet då är att arbetstagaren skulle vilja få sin lön för uppsägningstiden vid eventuell uppsägning på grund av ekonomiska och produktionsmässiga skäl. Även om ingen får sägas upp på grund av alterneringsledighet och arbetstagaren har rätt att återgå till sitt tidigare arbete, ger alterneringsledigheten inte något särskilt uppsägningsskydd för arbetstagaren, och således kan också en alterneringsledig person sägas upp, om det annars föreligger lagstadgade grunder därtill. Bestämmelsen har ansetts vara rättvis eftersom utnyttjandet av alterneringsledigheten som en särskild förmån för arbetstagaren kan inte ge bättre anställningstrygghet för den alterneringslediga än vad de arbetstagare som är i arbete har. Om anställningsförhållandet upphör under alterneringsledigheten, upphör också utbetalningen av alterneringsersättning när anställningsförhållandet upphör. Arbetstagaren kommer då att omfattas av normala arbetslöshetsförmåner. Som det konstaterats i spörsmålet fortsätter alterneringsledigheten efter den tillfälliga återgången till arbetet i enlighet med alterneringsavtalet, vilket innebär att alterneringsledigheten löper också under den tid den alterneringslediga tillfälligt är i arbete. Alterneringsledigheten kan dock förlängas genom ett särskilt avtal med arbetsgivaren och med iakttagande av bestämmelserna om förlängd ledighet. I ett sådant fall kan vikariens anställningsförhållande på grund av den speciella situationen fortsätta även under den förlängda ledigheten utan att vikarien behöver vara anmäld som arbetslös arbetssökande hos arbets- och näringsbyrån när förlängningen av ledigheten börjar. Det finns klara grunder för den ovan nämnda bestämmelsen om alterneringsledighetens förlopp under tiden i tillfälligt arbete. Dessa har ett samband med det inbördes förhållandet mellan bestämmelserna om periodisering av alterneringsledigheten och bestämmelserna om återgång till arbetet. När det gäller periodisering av alterneringsledigheten ska man alltid redan när alterneringsavtalet ingås avtala om datumet för när varje period börjar och slutar, och hela alterneringsledigheten ska hållas inom två år från det att ledighetens första period började. En ny alterneringsledighet kan dessutom fås först efter det att den anställda varit i arbete minst de lagstadgade fem åren efter det att den föregående alterneringsledigheten slutade. Därför är det inte ändamålsenligt att det skulle vara möjligt att kringgå de noggrant avgränsade bestämmelserna om periodisering genom tillfällig återgång till arbetet. Av denna anledning borde man, om bestämmelserna om tillfällig återgång till arbetet ändrades, med hänsyn tagen till helheten till lagen foga bl.a. bestämmelser om den maximala tiden för återgång till arbetet samt om förfarandet vid anmälan om tidpunkten för återgång. Sådana bestämmelser skulle inte leda till ökad flexibilitet vid tillämpningen av bestämmelserna om tillfällig återgång till arbetet som är avsedd att ske undantagsvis och vara kortvarig. Med anledning av vad som anförts ovan ämnar regeringen inte vidta åtgärder för att ändra bestämmelserna om tillfällig återgång till arbetet i lagen om alterneringsledighet. Helsingfors den 12 januari 2010 Arbetsminister Anni Sinnemäki 5