Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 735/2005 vp Vuorotteluvapaa ja irtisanomisajan palkka Eduskunnan puhemiehelle Viimeaikaisiin yrityssaneerauksiin ja tehtaiden lopettamisiin (mm. Perlos Ylöjärvellä) liittyen on tullut yhteydenottoja vuorotteluvapaalla olevien irtisanomisajan palkasta tai oikeammin sen puutteesta. Lain mukaan vuorotteluvapaa jatkuu siihen saakka, kun työsuhdekin jatkuu, ja sen jälkeen se päättyy ennenaikaisesti, koska työsuhde ei enää ole voimassa. Silloin työntekijä saa normaalin työttömyysturvan (100 %). Irtisanomisajan palkkaa ei siten tarvitse maksaa vuorotteluvapaan ajalta. Järjestelmä on samanlainen kuin jos työntekijä olisi esim. opintovapaalla. Jollei sovittu vuorotteluvapaa siis pääty irtisanomisaikana, ei ko. työntekijä saa irtisanomisajan palkkaa. Tässä on epäkohta. Irtisanomisajan palkan tarkoituksena on juuri tehdä mahdolliseksi uuden työpaikan hankkiminen, kattaa mahdollisia paikkakunnan muutokseen liittyviä kuluja jne. Ja nämä samat kuluthan ovat vuorotteluvapaalla olevan edessä varsinkin, kun hänen vuorotteluvapaansa kuitenkin loppuu ennen aikojaan silloin, kun työsuhde esimerkiksi tehtaan lopettamisen takia loppuu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä vuorotteluvapaalla olevan työntekijän aseman parantamiseksi irtisanomistilanteissa? Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 2005 Pia Viitanen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pia Viitasen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 735/2005 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä vuorotteluvapaalla olevan työntekijän aseman parantamiseksi irtisanomistilanteissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuorotteluvapaajärjestelmä on ollut käytössä vuoden 1996 alusta lukien. Nykyinen vuorotteluvapaa perustuu uusittuun vuoden 2003 alusta voimaan tulleeseen vuorotteluvapaalakiin (1305/2002). Laki on voimassa vuoden 2007 loppuun siten, että vapaan voi pitää vuoden 2008 loppuun mennessä, jos vuorottelusopimus on tehty työnantajan kanssa vuoden 2007 aikana. Vuorotteluvapaalaki valmisteltiin kolmikantaisessa työryhmässä. Tähän mennessä vuorotteluvapaata on käyttänyt lähes työntekijää. Vuorotteluvapaalain 12 :n mukaan vuorottelijalla on oikeus vuorotteluvapaansa päätyttyä palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, hänelle on tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen tai palvelusuhteen mukaista työtä, ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta sopimuksen mukaista työtä. Vuorotteluvapaan johdosta työ- ja palvelusuhteen päättäminen ei ole mahdollista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita erityistä irtisanomissuojaa, vaan vuorotteluvapaalla oleva voidaan irtisanoa, jos irtisanomiselle on laissa säädetyt perusteet. Vuorotteluvapaalakia valmisteltaessa selvitettiin erityisiä irtisanomissuojatilanteita ja vertailtiin niiden tarkoituksia. Vuorotteluvapaalla olevaa ei voida verrata esimerkiksi luottamusmieheen, jolla on erityinen irtisanomissuoja nimenomaan luottamusmiesasemaan liittyen. Luottamusmieskin voidaan tosin irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, jos luottamusmiehen työ päättyy kokonaan eikä työnantaja voi järjestää hänelle hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön. Vuorotteluvapaalla olevaa ei myöskään pidetty samalla tavalla erityisen suojan tarpeessa olevana kuin mitä on säädetty raskaana tai perhevapaalla olevan työntekijän irtisanomissuojasta. Tällaisen henkilön työnantaja saa irtisanoa vapaan aikana taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vain, jos työnantajan toiminta päättyy kokonaan. Sen sijaan lähes yhdenvertaisena pidettiin opintovapaalla olevan työntekijän tilannetta. Tämän vuoksi vuorottelijan työsuhdeturvaksi ehdotettiin samansisältöistä säännöstä kuin mitä asiasta on säädetty opintovapaalain (273/1979) 11 :ssä. Arviointiin vaikutti myös se, että vuorotteluvapaan käyttö katsottiin erityiseksi työntekijän mahdollisuudeksi ja että siitä voidaan sopia vain työntekijän ilmaiseman nimenomaisen tahdon perusteella. Asiaa harkittaessa otettiin huomioon myös vuorotteluvapaajärjestelmään liittyvä työnantajan velvollisuus palkata sijaiseksi työttömänä työnhakijana oleva työtön vapaan ajaksi. Tällaista määräaikaista työsuhdetta ei voida päättää lainkaan irtisanomalla ja määräaikainen työntekijä voidaan lomauttaa vain, jos työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä (vuorottelija), jos hän olisi työssä. Jos työnantajalle olisi säädetty velvollisuus maksaa irtisanomis- ja/tai lomautusajan palkkaa sekä sijaiselle että vuorotteluvapaalla olevalle tilanteessa, jossa hänellä on taloudellisia vaikeuksia pitää henkilöstöään muutoinkin työssä, se olisi voinut vai- 2

3 Ministerin vastaus KK 735/2005 vp Pia Viitanen /sd kuttaa kielteisesti työnantajan halukkuuteen sopia vuorotteluvapaasta. Vuorottelija saa vapaan ajalta vuorottelukorvausta, joka on riippuen työntekijän aikaisemmasta työhistoriasta joko 70 prosenttia tai 80 prosenttia hänen työttömyysturvastaan ilman lapsikorotuksia. Korvauksen ja irtisanomisajan palkan yhteensovittaminen olisi sekä lainsäädännöllisesti että erityisesti hallinnollisesti hankalaa. Ottaen lisäksi huomioon sijaisen aseman ei myöskään ole nähty tarkoituksenmukaiseksi, että irtisanomistarpeen ilmaannuttua työntekijä voisi keskeyttää vuorotteluvapaansa ja palata irtisanomisajaksi työhön. Työministeriö on asettanut kolmikantaisen vuorotteluvapaajärjestelmän jatkamista ja vapaan ajalta maksettavien korvaustasojen riittävyyttä selvittävän työryhmän, jonka määräaika päättyy Työryhmässä tulee arvioitavaksi koko vuorotteluvapaajärjestelmä: sen tarkoituksenmukaisuus, mahdollinen vakinaistaminen ja rahoitus. Tässä työryhmässä voidaan arvioida uudelleen myös vuorottelijan työsuhdeturvaan liittyvät kysymykset. Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2005 Työministeri Tarja Filatov 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 735/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Pia Viitanen /sd: Vad ämnar regeringen göra för att förbättra en alterneringsledig arbetstagares ställning vid uppsägningar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Systemet med alterneringsledighet har varit i bruk sedan början av Den nuvarande alterneringsledigheten baserar sig på den förnyade lagen om alterneringsledighet (1305/2002) som trädde i kraft i början av Lagen gäller till slutet av 2007 så, att ledigheten kan hållas före slutet av 2008, ifall alterneringsavtalet ingåtts med arbetsgivaren under Lagen om alterneringsledighet bereddes i en arbetsgrupp på trepartsbasis. Hittills har nästan arbetstagare använt alterneringsledighet. Enligt 12 i lagen om alterneringsledighet har alterneraren rätt att efter sin alterneringsledighet återvända i första hand till sitt tidigare arbete. Ifall detta inte är möjligt, bör han erbjudas arbete som motsvarar det tidigare arbetet enligt arbetsavtalet eller tjänsteförhållandet och ifall inte heller detta är möjligt, annat arbete enligt avtal. På grund av alterneringsledigheten är det inte möjligt att avsluta ett arbets- och tjänsteförhållande. Detta innebär emellertid inte ett särskilt uppsägningsskydd, utan den person som är alterneringsledig kan uppsägas, ifall lagen innehåller grunder för uppsägning. Då lagen om alterneringsledighet bereddes, utreddes speciella uppsägningssituationer och avsikterna med dessa jämfördes. En person som är alterneringsledig kan inte jämföras med t.ex. en förtroendeman, som har ett särskilt uppsägningsskydd i anslutning till förtroendemannaställningen. Också en förtroendeman kan visserligen uppsägas av ekonomiska och produktionsmässiga skäl, ifall förtroendemannens arbete upphör helt och hållet, och arbetsgivaren inte kan ordna honom arbete som motsvarar hans yrkeskunskap eller som annars är lämpligt för honom eller utbilda honom för annat arbete. En alterneringsledig ansågs inte heller på samma sätt i behov av särskilt skydd enligt vad som fastställts för gravida arbetstagares uppsägningsskydd eller för uppsägningsskydd för arbetstagare som är på familjeledighet. En sådan här persons arbetsgivare får under ledigheten uppsäga en alterneringsledig på ekonomiska och produktionsmässiga grunder endast, ifall arbetsgivarens verksamhet upphör helt och hållet. Däremot ansågs situationen för en arbetstagare som befann sig på studieledighet vara nästan jämförbar. För den skull föreslogs som anställningstrygghet för en alternerare en bestämmelse av samma innehåll som fastställts i 11 i lagen om studieledighet (273/1979). Till bedömningen bidrog också det att användningen av alterneringsledighet ansågs som en särskild möjlighet för arbetstagaren och att därom kan överenskommas endast enligt arbetstagarens uttryckliga vilja. Vid bedömningen av ärendet beaktade man också arbetsgivarens till alterneringsledighetssystemet anslutna skyldighet att som vikarie anställa en arbetslös arbetssökande under ledigheten. Ett sådant arbetsförhållande på viss tid kan inte alls avslutas genom uppsägning och en visstidsarbetstagare kan permitteras endast, ifall arbetsgivaren skulle ha rätt att permittera en stadigvarande arbetstagare (alternerare), om han vore i 4

5 Ministerns svar KK 735/2005 vp Pia Viitanen /sd arbete. Ifall det för arbetsgivaren hade fastställts en skyldighet att betala lön för uppsägningstiden och/eller permitteringen både åt vikarien och den alterneringsledige i en situation där han har ekonomiska svårigheter att också annars hålla sina anställda i arbete, skulle det ha inverkat negativt på arbetstagarens vilja att komma överens om alterneringsledigheten. Alterneraren får under ledigheten alterneringsersättning, som beroende på arbetstagarens tidigare arbetshistoria är antingen 70 procent eller 80 procent av hans arbetslöshetsskydd utan barnförhöjningar. Sammanjämkningen av ersättningen och uppsägningstidens lön vore både lagstiftningsvägen och speciellt administrativt taget besvärligt. Då man dessutom beaktar vikariens ställning har man inte heller ansett det ändamålsenligt att arbetstagaren sedan uppsägningsbehovet uppstått kunde avbryta sin alterneringsledighet och återvända till arbetet för uppsägningstiden. Arbetsministeriet har tillsatt en trepartsarbetsgrupp för att utreda alterneringsledighetssystemets fortsättande och tillräckligheten av de ersättningsnivåer som skall betalas under ledigheten. Arbetsgruppens mandat upphör Arbetsgruppen kommer att bedöma hela systemet med alterneringsledighet: dess ändamålsenlighet, eventuella etablering och finansiering. I denna arbetsgrupp kan man också omvärdera frågor i anslutning till alternerarens anställningstrygghet. Helsingfors den 30 september 2005 Arbetsminister Tarja Filatov 5