1/5 Verohallinto Ylitarkastaja Sari Wulff PL 325 0052 VERO sari.wulff@vero.fi Lausunto koskien Verohallinnon ohjeen luonnosta Rakentamiseen liittyvä tiedonantovelvollisuus Lausunnonantajasta Suomen Isännöintiliitto ry kiittää mahdollisuudesta antaa Verohallinnolle lausunto koskien yllä olevaa ohjetta. Isännöintiliitto edustaa laajasti isännöintialaa, sillä jäsenkuntaamme kuuluu yli 400 isännöintiyritystä ja 22 yhdistystä. Tämä on yli 2/3 Suomen isännöinnistä ja kattaa 40 000 taloyhtiötä, joissa asuu yhteensä 1,5 miljoona suomalaista. Isännöintiliitto työskentelee isännöinnin tunnettuuden ja arvostuksen parantamiseksi. Kehitämme isännöintiä ja koko kiinteistöalaa yhdessä jäsenten, asiakkaiden ja palveluntarjoajien kanssa. Yleistä Isännöintiliitto suhtautuu Verohallinnon ohjeluonnokseen pääsääntöisesti myönteisesti ja pitää tärkeänä, että uudistus toteutuu ja verovalvontaa sitä kautta pyritään tehostamaan. Rakennustyömailla käyttöön otettava työntekijöitä ja rakennusurakoita koskeva uusi tiedonantovelvollisuus täydentää tehokkaan valvonnan toteutumista, jota jo aikaisemmin on pyritty valvomaan mm. veronumeromenettelyn keinoin. Isännöintiliitto katsoo, että rakentamiseen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden laajuutta tulee harkita kuitenkin kriittisesti, jotta selvitysvelvollisuus ei aiheuta tilaajalle päällekkäistä selvitys- ja ilmoittamismenettelyä esimerkiksi tilaajavastuulain vaatimusten kanssa. Lisäksi on otettava huomioon se, ettei selvitys- ja ilmoittamisvelvollisuus muodostu kohtuuttomaksi selvitysvelvollisen kannalta ottaen huomioon jo nyt voimassa olevat harmaan talouden torjumiseksi tähtäävät toimenpiteet. Isännöintiliiton mielestä erityisen tärkeää harmaan talouden torjunnassa on huolehtia siitä, että valvonta saadaan asianmukaisesti ja ilman kohtuutonta vaivaa järjestettyä, ja myös työntekijän oma-aloitteinen ilmoitusmenettely tehostuu. Haluamme kiinnittää Verohallinnon huomion seuraaviin yksityiskohtiin ohjeluonnoksessa.
2/5 Yksityiskohtaiset muutosesitykset 1. Tiedonantovelvollisuuden siirtäminen Verohallinnon ohjeluonnoksessa sivulla 5 todetaan, että verotusmenettelylain 15 c :n mukaan tiedonantovelvollisia urakkatietojen osalta ovat rakennusalalla toimivat tilaajat. Tilaajana voi toimia rakennuttaja, pääurakoitsija, sivu-urakoitsija tai aliurakoitsija. Rakennustyön tilaaja on pää-, sivu- tai aliurakoitsijan sopimuskumppani, joka tilaa tältä rakennusurakan. Verohallinnon ohjeluonnoksessa todetaan edelleen, että rakennuttaja on aina tiedonantovelvollinen tilaaja. Rakennuttajan tiedonantovelvollisuus koskee niitä urakoita, joista hän on tehnyt sopimuksen. Myös asunto- ja kiinteistöosakeyhtiö ovat rakennustyön tilaajina tiedonantovelvollisia. Verohallinnon ohjeluonnoksessa todetaan nimenomaisesti (sivu 6), että tilaaja voi siirtää tiedonantovelvollisuuden täyttämiseen liittyvät tehtävät toiselle taholle, esim. rakennuttaja konsulttiyhtiölle tai asunto-osakeyhtiö isännöitsijälle. Viime sijassa tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä on kuitenkin vastuussa tilaaja itse. Tältä osin ohjeluonnoksen roolijakoa tulee nyt selventää. Isännöitsijä edustaa asuntoosakeyhtiötä ja ilman nimenomaista sopimusta tiedonantovelvollisuuden täyttämistä valvoo siten asunto-osakeyhtiön johto eli hallitus ja isännöitsijä. Yhtiön johto voi siirtää valvontavastuun kokonaan ulkopuoliselle tekijälle kuten konsultille siitä erikseen sopimalla. Tiedonantovelvollisuuden siirtämisen osalta tulee ohjetta lisäksi tarkentaa siten, että sopimus on hyvä tehdä kirjallisesti ja pyrkiä mahdollisimman yksityiskohtaisesti sopimaan ilmoitusvelvollisuuden siirtämisestä. Isännöintiliitto katsoo, että ohjetta tulisi tarkentaa siltä osin, että ilman nimenomaista sopimusta tiedonantovelvollisuuden täyttämistä valvoo asunto-osakeyhtiön johto eli hallitus ja isännöitsijä. Yhtiön johto voi siirtää valvontavastuun kokonaan ulkopuoliselle tekijälle kuten konsultille siitä erikseen sopimalla. Sopimus on hyvä tehdä kirjallisesti. 2. Kiinteistönhoito ja huoltotyöt Verohallinnon ohjeluonnoksessa sivulla 8 todetaan, että kiinteistönhoito ja huoltotyöt eivät ole rakentamispalvelua, eivätkä siten kuulu tiedonantovelvollisuuden piiriin. Ohjeluonnoksen mukaan kiinteistönhoitopalvelulla tarkoitetaan tavanomaisesti jatkuvaluonteista palvelukokonaisuutta, johon kuuluvat muun muassa siivous, tilojen kunnossapito, lumenauraus, hiekoitus, lämmitysjärjestelmän, ilmanvaihdon ja ilmastoinnin hoito ja pienet korjaukset. Kyseessä on siis isännöinnin ulkopuolelle kuuluvat työt. Verohallinnon ohjeen mukaan pienet korjaukset ovat usein osa tavanomaista kiinteistönhoitosopimusta eikä niitä veloiteta erikseen. Jos kiinteistönhoitoa harjoittava yritys veloittaa korjauspalvelut erikseen, niitä pidetään rakentamispalveluna ja näin ollen tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvana (sivu 9).
3/5 Isännöintiliitto katsoo, että epäselväksi nyt jää, mikä kiinteistönhoito ja huoltotöiden osalta kuuluu ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Pienet korjaukset eivät välttämättä ole osa tavanomaista kiinteistönhoitosopimusta, vaan ne voivat olla erillislaskutettavia töitä työn tavanomaisuudestakin huolimatta. Asunto-osakeyhtiön ja kiinteistöhuoltoyrityksen keskinäisellä kiinteistönhuoltosopimuksella sovitaan laskutusperusteet, jotka voivat vaihdella eri kiinteistön huoltoyritysten osalta huomattavastikin. Työn luonne siis ratkaisee eikä laskutusperuste. Isännöintiliitto katsoo, että tiedonantovelvollisuuden määrittäminen sen mukaan, veloittaako kiinteistönhoitoa harjoittava yritys korjauspalvelut erikseen vai kuuluvatko ne kiinteään kuukausiveloituksen piiriin, ei voi olla ratkaisevaa tietojenantovelvollisuuden kannalta. Mielestämme tietojenantovelvollisuus tulisi rajata siten, että vaikka korjauspalvelu kuuluisi erillislaskutettaviin palveluihin, tietojenantovelvollisuutta ei kuitenkaan syntyisi, koska kyse on joka tapauksessa kiinteistönhoidon palvelukokonaisuudesta, johon voi kuulua myös satunnaiset korjaustyöt. 3. Ilmoittamisvelvollisuuden raja-arvo Verohallinnon ohjeluonnoksessa sivulla 9 todetaan, että Verohallinto voi päätöksellään rajoittaa tietojen antamista tilanteissa, joissa merkitys on verovalvonnallisesti vähäinen. Tietoja ei Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan tarvitse antaa, jos sopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on enintään 15.000 euroa. Verohallinnon ohjeen mukaan raja-arvoa laskettaessa yhtenä sopimuksena pidetään kutakin erillistä rakentamispalvelua koskevaa tilausta, josta suoritettava vastike määräytyy erikseen. Näin ollen esimerkiksi vuosisopimukseen perustuvien kunnossapitotöidenkin osalta urakkatietojen tiedonantovelvollisuus riippuu kunkin yksittäisen, erillisen tilauksen arvosta. Jos tilaajalle tehty työ tai aikaansaatu työtulos perustuu useisiin peräkkäisiin, keskeytymättömiin tai vain lyhyin keskeytyksin jatkuviin sopimuksiin, sitä pidetään raja-arvoa laskettaessa kuitenkin yhtenä sopimuksena. Isännöintiliitto katsoo, että vähäiset työt tulee jättää kokonaan ilmoittamismenettelyn ulkopuolelle. Vähäisen työn rajaa tulisi nostaa Verohallinnon esittämästä 15 000 eurosta. Ilmoitusvelvollisuuden rajan asettaminen 30 000 euroon ei Isännöintiliiton mukaan aseta ilmoitusvelvollisuuden rajaa kohtuuttoman korkeaksi. Näiden hankkeiden osalta tarkistetaan toimijat kuitenkin tilaajavastuulain nojalla. Päällekkäisen selvitysvelvollisuuden lisäämistä tulee välttää. Lisäksi urakoiden ketjutus on vähäisempää jos ketjutusta on lainkaan näin pienissä hankkeissa. Mielestämme alarajan määrittäminen kohtuulliselle tasolle on tärkeää, jotta ilmoitusvelvollisuus ei kohtuuttomasti kuormita tilaajaa. Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan (s. 16) jos työmaalla ei ole pääurakoitsijaa tai muuta päätoteuttajaa, tiedonantovelvollinen on rakennuttaja. Tällöin rakennuttajana voi toimia
4/5 esimerkiksi asunto-osakeyhtiö. Ilmoittamisvelvollisuus (työntekijätietojen kerääminen, työntekijäluettelon ylläpitäminen ja sen säilyttäminen 6 vuotta sekä työntekijöiden ilmoittaminen kuukausittain Verohallinnolle) aiheuttaisi merkittävää lisätyötä esimerkiksi rakennuttajana toimivalle asunto-osakeyhtiölle ilman ilmoittamisvelvollisuuden raja-arvon nostamista. Isännöintiliitto ehdottaa ilmoitusvelvollisuuden raja-arvon muuttamista vähintään 30 000 euroon. Ko. rajaa ei mielestämme voida pitää kohtuuttoman korkeana eikä raja-arvon nostaminen myöskään näkemyksemme mukaan vaaranna lain tarkoituksen toteutumista, koska näiden hankkeiden osalta toimijat tarkistetaan kuitenkin tilaajavastuulain nojalla. 4. Laiminlyöntimaksun määrääminen Verohallinnon ohjeluonnoksen mukaan (sivu 23) jos tiedonantovelvollinen ei täytä tiedonantovelvollisuuttaan, hänelle voidaan määrätä verotusmenettelylain 22 a :n mukaan enintään 15.000 euron laiminlyöntimaksu. Samoin laiminlyöntimaksu voidaan määrätä, jos tiedonantovelvollinen toimittaa tiedot väärällä välineellä, esimerkiksi paperilla. Laiminlyöntimaksu määrääminen sillä perusteella, että tiedot ilmoitetaan väärällä tavalla, kuten paperilla, on mielestämme tilaajan näkökulmasta kohtuuton. Jos tarkoitus on, että ilmoittamismenettely on rajattu vain kahteen Verohallinnon hyväksymään menetelmään (verkkolomake tai Ilmoitin.fi palvelu), ei laiminlyöntimaksua voida määrätä väärällä välineellä ilmoittamisen vuoksi. Näemme ylipäätään tarpeellisena, että tietoja voitaisiin siirtää useammilla tavoilla Verohallinnon järjestelmään. Tekemällä järjestelmästä mahdollisimman joustavan ja helpon, varmistetaan myös, että lainsäädännön tavoitteet toteutuvat. Isännöintiliitto katsoo, että laiminlyöntimaksua ei voida suoraan määrätä sillä perusteella, että tiedot ilmoitetaan väärällä tavalla, kuten paperilla. Laiminlyöntimaksun määräämisen sijasta Verohallinnon tulisi ensin ilmoittaa väärästä ilmoitustavasta ja vasta tämän jälkeen laiminlyöntimaksun määrääminen olisi mahdollista. Lisäksi on otettava huomioon se, että ilmoitusvelvollisuuden alaisia tietoja tulisi voida siirtää useammilla tavoilla Verohallinnon järjestelmään ilmoittamisen joustavoittamiseksi. Suomen Isännöintiliitto ry Helsingissä 23.5.2013 Tero Heikkilä Toimitusjohtaja Marina Furuhjelm Lakiasiantuntija, OTM
5/5 Lisätietojen antaja: Marina Furuhjelm Lakiasiantuntija, OTM Isännöintiliitto PL 1370, 00101 HELSINKI gsm 050 597 5976 marina.furuhjelm@isannointiliitto.fi