Lapsille on tärkeää, että joku kuuntelee ja viitsii keskustella heidän kanssaan.

1/2014 Kuulumisia Lapsille on tärkeää, että joku kuuntelee ja viitsii keskustella heidän kanssaan. Pauli Seppälä, Kaarinan SOS-lapsikylä, s.4 EI MIKÄÄN KAKKOSLUOKAN KOTI - sivu 11 THERAPLAY-TERAPEUTIT LUOTTAVAT LEIKIN JA ILON VOIMAAN - sivu 18

1-2014 10 EI MIKÄÄN KAKKOS- LUOKAN KOTI Intiassa haavoittuviin oloihin syntyvät tyttölapset ovat erityisen suuressa vaarassa. Vauvana hylätty Jeeshma sai SOS-lapsikylästä rakastava kodin, jossa hän ei ole koskaan tuntenut itseään orvoksi. >>> Päätoimittajalta Nyt kotiin! Kuulumisia Teemana: Lapsen osallisuus 3 Päätoimittajalta 4 Kun jotain luvataan, se myös pidetään 6 Huostaan otetut lapset ovat eriarvoisessa asemassa eri maakunnissa 7 Viittatäti vastaa 8 Onni löytyy arjesta 9 Toiminnanjohtajan tervehdys 10 Ei mikään kakkosluokan koti 14 Unelmani...osallistua omaa elämääni koskeviin päätöksiin 15 Lapsienergiaa johtoryhmätyöhön Kaarinan SOS-lapsikylässä 16 Perheitä autetaan jaloilleen Filippiineillä 17 Rakennan itsenäistä elämää 18 Kynävieras - Johanna Barkman 18 Theraplay-terapeutit luottavat leikin ja ilon voimaan 20 Yrityksissä tempaistiin lasten hyväksi 21 Syntymäpäivän kruunasi muistamiset lapsille 22 Lahjoittajat mahdollistavat toimintamme katastrofialueilla ja turvallisen arjen SOS-lapsikylissä Suomessa ja maailmalla 4 KUN JOTAIN LUVATAAN, SE MYÖS PIDETÄÄN Arkisin Pauli Seppälän päivät täyttyvät renkaista, vanteista ja vaihdekojeista. Hän on unelmatyössään autonasentajana. Työpäivän päätyttyä hän hurauttaa moottoripyörällä, avoautolla tai muulla sen hetkisellä sydämensiepparillaan kotinsa pihaan Kaarinan SOS-lapsikylään. >>> Muistatko vielä, millaista oli olla lapsi? Itse muistan sen olleen joskus rajatonta riemua ja mahdollisuuksia: hiekkalaatikon hiekka oli ihan oikeasti mansikkajäätelöä, jota oli ihanaa nostella jäätelökioskista saadulla jäätelökauhalla pikku kuppeihin. Pehmoisessa kesäillassa lilluvan lapsen suloisen jäätelötodellisuuden katkaisi lopulta kutsu tulla jo kotiin, sisälle. En halunnut. Lapsi tarvitsee kutsun kotiin, vaikka ei tuntuisi hyvältä, kun leikki keskeytyy. Nykyisin valta on joissain perheissä valitettavasti siirtynyt liikaa lapsille: lapset päättävät lähes kaikesta ja sen seurauksena hakevat jatkuvasti kaivattua rajaa. Joskus taas vanhemmat käyttävät ylivaltaansa liikaa, ja lapsi kokee olevansa alistettu, vanhempien muokkauksen kohde. Kumpikaan vallan äärilaita ei ole hyvä. Lapsen tulee saada lapsen rooli. Hän tarvitsee mahdollisuuden saada vaikuttaa, tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi. Silloin hänen osallisuuden tunteensa kasvaa. Hän on tärkeä. Hän oppii ottamaan vastuuta. Myös aikuisena. Vapaus ja osallisuus ovat hienoja asioita. Lapsen turvallinen vapaus asuu vanhempien asettamien, oikeudenmukaisten rajojen sisällä. P.S. Kädessäsi on uudistettu Kuulumisia-lehti. Lehden toimituksessa kuulemme mielellämme palautettanne sekä toiveitanne, joita voitte jättää esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen viestinta@sos-lapsikyla.fi tai puhelimitse numeroon (09) 5404 880. Päätoimittaja Aija Rikala Lapsen turvallinen vapaus asuu vanhempien asettamien, oikeudenmukaisten rajojen sisällä. Julkaisija SOS-Lapsikylä ry Snellmaninkatu 13 00170 HELSINKI puh. (09) 5404 880 keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi www.sos-lapsikyla.fi www.sos-childrensvillages.org Päätoimittaja Aija Rikala Toimitussihteeri Elina Pitkäranta Toiminnanjohtaja Jari Ketola Ulkoasu Elise Liikala Kansikuva Jupiterimages/ Photos.com Paino Forssa Print ISSN 1235-4996 www.facebook.com/soslapsikyla Osoitteenmuutokset: (09) 5404 880 keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi PEFC/02-31-162 441 428 PAINOTUOTE 18 UNELMANI...OSALLISTUA OMAA ELÄMÄÄNI KOSKE- VIIN PÄÄTÖKSIIN Lapsi ei saa jäädä pelinappulaksi aikuisten pelilaudalle. Osallisuuden vahvistaminen vaatii yhteistyötä lapsen tai nuoren sekä aikuisen välillä. >>> SOS-LAPSIKYLÄ Vuonna 1962 perustettu SOS-Lapsikylä ry on maailmanlaajuisen SOS Children s Villages -lastensuojelujärjestön jäsen. Yhdistyksen tehtävänä on auttaa lasta ja nuorta kasvamaan perheessä. SOS-Lapsikylä tuottaa lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita lapsikylissä ja nuorisokodissa. Yhdistyksessä työskentelee noin 200 ammattilaista. Lapsikylätoimintaa on 133 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org. Sivu 2 Kuulumisia 1-2014 Sivu 3 Kuulumisia 1-2014

Kun jotain luvataan, se myös pidetään Arkisin Pauli Seppälän päivät täyttyvät renkaista, vanteista ja vaihdekojeista. Hän on unelmatyössään autonasentajana. Työpäivän päätyttyä hän hurauttaa moottoripyörällä, avoautolla tai muulla sen hetkisellä sydämensiepparillaan kotinsa pihaan Kaarinan SOS-lapsikylään, jossa odottaa hänen lapsikylävanhempana toimiva puolisonsa Anne ja kolme kotiin sijoitettua lasta. Teksti ja kuvat Elise Liikala Sivu 4 Kuulumisia 1-2014 Paulin työpäivä autokorjaamolla on päättynyt, mutta muunlaiset tehtävät odottavat. Pauli toimii Kaarinan SOS-lapsikylässä tukihenkilönä. Vanhemman tehtävänä on ohjata lasta. Pauli kertoo, että tukihenkilönä hän turisee, leikkii lasten kanssa, korjailee lasten polkupyöriä, kuljettaa lapsia tapahtumiin ja auttaa lapsia ja kylän henkilökuntaa. Läsnäolo ja kuuntelu merkitsevät jo paljon: se, että ottaa osaa toisten elämään ja tekee asioita yhdessä. Ongelle meneminen muutamaksi tunniksi voi joskus avata sulkeutuneen lapsen. Pienet asiat tekevät lopulta tyytyväiseksi. Lapset toki haluavat kaiken mahdollisen, mutta ovat oikeasti hukassa sen kanssa, mitä he haluavat. Vanhemman tehtävänä on ohjata lasta. Vanhempi perustelee lapselle asioita ja opettaa, että kaikkea ei saa sormia napsauttamalla. Omalla työllä saavutetut onnistumisen kokemukset antavat lapsille paljon. Lapset ovat ansainneet taskurahaa pesemällä autoja Paulin työpaikalla. Kotona lasten kanssa on nikkaroitu muun muassa linnunpönttöjä ja nuorin perheeseen sijoitetuista lapsista rakensi Paulin avustuksella irto-osista itselleen tosi hienon polkupyörän. Se oli lapselle merkittävä kokemus. Toisinaan tanner tärisee Pauli kokee erityisen hienoina hetket, joissa hän on voinut olla mukana lasten kanssa tapahtumissa ja antamassa heille elämyksiä. Poikien kanssa on käyty moottoripyörä- ja autonäyttelyssä, American Car Show:ssa sekä Alastaron Nitro-moottoriurheilutapahtumassa ihailemassa, kun koko tanner tärisee. Ensimmäinen kerta avoautossa on myös monelle hieno kokemus. Eräs pikkupoika loisti innosta, kun sai tarhakyydin niin hulppealla menopelillä. Auton kyytiin piti päästä, vaikka ulkona oli jo melkein pakkasta. Pojat jakavat Paulin moottoriinnostuksen selkeämmin, mutta perheen autoista vähemmän kiinnostunut tyttökin nauttii moottoripyörän kyytiin pääsemisestä. Yhdessäolo tiivistää ja lähentää lapsia toisiinsa sekä aikuisiin. Viime kesänä telttailtiin ulkona ja tehtiin nuotio. Yksi lapsista sai ensimmäisen kalansaaliinsa. Se oli lapselle huippuhetki. Mukavien hetkien ohella elämiseen sijoitettujen lasten kanssa liittyy myös haasteita. Lapset ovat nähneet ja kuulleet paljon. He ovat kokeneet menetyksiä ja suhde aikuisiin voi olla haasteellinen. Jotkut saattavat käyttää rajua kieltä, eivätkä he välttämättä osoita kunnioitusta aikuisia kohtaan. Paulilla itsellään ei ollut lapsena omaa isää, mutta hänellä oli kaksi kasvatti-isää ja hän sanoo, että on oppinut jotain tärkeää molemmilta. Sijoitetut lapset punnitsevat ja koettelevat uudet ihmiset tarkasti. Lapset tekevät kaikenlaisia töllön töitä, Pauli sanoo ja lisää, että asioita pitää pystyä suodattamaan. Lapsi saattaa Paulin mukaan kysyä Onks sun pakko asua täällä? Isänpäiväksi ilmestyy siitä huolimatta pyytelemättä kortti, jonka lapsi haluaa itse antaa. Sivu Sivu 5 5 Kuulumisia 1-2014 Rajat tuovat turvaa Vanhemman tehtävänä on saada lapsi ymmärtämään, mikä on suotavaa. Se, että lapset haastavat aikuisia, on heille tärkeää rajojen opettelun näkökulmasta. Lopulta lapsetkin ymmärtävät, että rajat tuovat heille turvaa. Vaimonsa työtä seuranneena ja sijaisvanhemman tärkeitä ominaisuuksia pohtiessaan Pauli linjaa: Mitä rauhallisempi on, sitä paremmin pärjää. Sijaisvanhempana toimiminen vaatii omistautumista ja pitkäjännitteisyyttä. Se on raskas työ, vaikka työksi sitä ei voikaan oikeastaan kutsua. Sijaisvanhemmuus on elämäntapa. Työ on sitovaa, eikä vapaita voi samalla tavalla pitää kuin muissa töissä, Pauli toteaa. Sijaisvanhempi elää lapsille ja ottaa heidät kaikessa huomioon. Vaikka lapset eivät ole omia, heitä tulee puolustaa hyvässä ja pahassa. Lapsille on tärkeää, että joku kuuntelee ja viitsii keskustella heidän kanssaan. Siisteys, järjestelmällisyys, luottamus ja rehellisyys ovat Paulille tärkeitä asioita ja arvoja, joita hän pyrkii välittämään lapsille. Kun jotain luvataan, se myös pidetään. Lapsille on tärkeää, että joku kuuntelee ja viitsii keskustella heidän kanssaan. Haastattelupäivänä Paulin vaimo Anne on sattumalta pukeutunut paitaan, jonka kukat muistuttavat auton vanteita. Hän kertoo, että heidän kodissaan vallitsee puhumisen kulttuuri. Kun kaikesta voi puhua, se helpottaa elämistä yhdessä perheenä.

Huostaan otetut lapset ovat eriarvoisessa asemassa eri maakunnissa Elise Liikala ja Aija Rikala Kuvitus Elise Liikala Huostaan otetut lapset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea, kun tarkastellaan lasten mahdollisuuksia tulla sijoitetuksi perhehoitoon. Muu maa Ahvenanmaa Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, joissa lapset sijoitetaan pääasiassa perhehoitoon, Suomessa noin joka kolmas huostaan otettu lapsi asuu laitoksessa. Maakuntien välillä suhdeluvussa on kuitenkin suurta vaihtelua. Ahvenanmaalla kaikki huostaan otetut lapset asuvat perhehoidossa, mutta varsinaissuomalaisista lapsista lähes joka toinen päätyy huostaanoton seurauksena laitokseen. Toiseksi eniten lapsia sijoitetaan laitoksiin Uudellamaalla. Ahvenanmaan jälkeen eniten perhesijoituksia on Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Tiedot perustuvat THL:n viime vuoden lopussa julkaisemaan tilastoon. Kaiken kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on Suomessa lähes 18 000. Heistä huostaan otettuja on noin 10 700 ja loput ovat sijoitettuina, vaikka huostaanottoa ei ole tehty. Tällöin kyseessä on usein lapsen kiireellinen sijoitus, jonka yhteydessä lapsi sijoitetaan esimerkiksi laitokseen tai kriisiperheeseen odottamaan, että perheen tilanne ja mahdollinen huostaanoton tarve selvitetään ja sen jälkeen vasta päätetään lapsen varsinaisesta sijoituspaikasta. Kiireellisten sijoitusten määrä on ollut viime vuosina kasvussa ja niitä tehtiin 3955 vuonna 2012. Huostassa olevien lasten kokonaislukumäärä on kasvanut 1990-luvun alun noin 6500 lapsesta 10 675 lapseen vuoden 2012 lopussa. Vaikka huostaanottoja ei ehkä kokonaan voida välttää, SOS-Lapsikylän ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä huostaanottojen tarvetta mahdollisimman varhaisella tuella, sanoo SOS- Lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola. Tämä tarkoittaa resurssien uudelleen järjestelyä, uusia varhaisen auttamisen työmalleja ja poliittista tahtoa. Sijaisperheille on mahdollistettava riittävästi tukea Kunnat sijoittaisivat mielellään lapsia perheisiin, mutta sijaisvanhempia ei aina ole riittävästi tarjolla. Sijaisvanhemmalla tulee olla voimavaroja, aikaa lapselle ja valmiuksia kohdata lapsen tarpeet. Lapset tarvitsevat ihmisen, johon he voivat luottaa aikuisen, joka ymmärtää heidän tunteitaan ja jonka kanssa he voivat elää mahdollisimman tasapainoista arkea. Sijoituksesta huolimatta suhde biologisiin vanhempiin on lapselle elämän tärkeimpiä asioita. Yksi oleellinen osa sijaisvanhemman työtä onkin yhteistyö biologisten vanhempien tai muiden lapsen läheisten kanssa, ja tässä sijaisvanhemmille olisi tarjottava tukea, Ketola painottaa. Perhehoidon ohella kuitenkin tarvitaan myös laitoshuoltoa, joka tarjoaa parhaat mahdollisuudet vastata joidenkin lasten tarpeisiin. Taulukossa on esitetty lasten osuus laitoshuollossa sekä vastaavasti perhehoidossa ja ammatillisissa perhekodeissa. Lapsia asuu vähiten perheissä listan alussa olevissa maakunnissa. Maakunnat on siis järjestetty perhehoidon/ammatillisten perhekotien osuuden mukaan, alkaen pienimmästä suurimpaan. (Taulukkoon ei ole merkitty hoitomuotoja muut, joiden osuus vastaa jäljelle jäävää prosentuaalista osuutta. Tilasto on laadittu 31.12.2012 tietojen mukaan.) Lähde: THL Lapsien % osuus maakunnittain: Laitoshoidossa Perhehoidossa tai ammatillisissa perhekodeissa yhteensä Koko maassa keskimäärin 0% 20% 40% 60% 80% 100% Viittatäti vastaa 13-vuotias tyttäreni on usein itkeneen näköinen, mutta ei suostu kertomaan, mikä hänellä on hätänä. Epäilen, että häntä nettikiusataan. Itselleni sosiaalinen media on vähän vieras, enkä tiedä mistä voisin saada tähän apua. Millä tavalla voisin parhaiten auttaa tytärtäni? Nim. Huolesta palasina Kiusaaminen, oli se sosiaalisessa mediassa tai muualla, ei ole koskaan hyväksyttävää eikä siihen täydy alistua. Kiusaamiseen voidaan aina puuttua jollain tavalla. Tämän viestiminen tyttärellesi on ensiarvoisen tärkeää. Nettikiusaamisesta ja sen lopettamisesta on esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton Nuorten netti -nimisellä verkkosivulla hyvää luettavaa. Voisitko kertoa sivustosta tyttärellesi? Jos tyttäresi ei halua puhua kiusaamisesta juuri sinulle, voisiko hän puhua siitä jollekin muulle? Tyttäresi voisi jutella koulussa esimerkiksi tukioppilaille. Keinoja kiusaamisen loppumiseen on monia. Tärkeintä nyt on kuitenkin se, että tyttäresi uskaltaa ja saa puhua asiasta jollekin, joka voi auttaa ja viedä asiaa eteenpäin, oli se vanhempi, opettaja, kaveri, läheinen tai vaikka verkkopalvelun ylläpitäjä. Vaikka tyttäresi ei nyt haluaisikaan puhua asiasta kanssasi, kaipaa hän varmasti tukeasi sen jälkeen, kun asiaa on puitu jo toisen henkilön kanssa. Kuinka puuttua nettikiusaamiseen: www.mll.fi/nuortennetti/mina_ja_media/nettikiusaaminen/ jos_sinua_kiusataan_netissa/ Tarvitsetko vinkkejä lasten kasvatukseen tai haluaisitko vastauksen lastensuojelua koskevaan kysymykseen? Noin joka kolmas huostaan otettu lapsi asui vuonna 2012 laitoksessa, mutta suhdeluvuissa on suurta alueellista vaihtelua. Ahvenanmaalla yksikään huostassa ollut lapsi ei asunut laitoksessa vuoden 2012 lopussa. Tilasto s.7. Koko maassa keskimäärin 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähetä kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen viestinta@sos-lapsikyla.fi Kuulumisia-lehden toimitus valitsee lehdessä julkaistavat kysymykset. Sivu 6 Kuulumisia 1-2014 Sivu 7 Kuulumisia 1-2014

Onni löytyy arjesta Lastensuojelutyö voi olla ajoittain rankkaa, mutta mitä ovat ne työn kohokohdat ja onnistumiset, jotka saavat jaksamaan? Tältä palstalta löydät neljän työntekijämme ilonhetkiä arjen keskeltä. Arjen iloa saan työssäni silloin, kun vanhempi alkaa luottaa omaan kykyynsä hoitaa lastaan. Tavallinen arki lähtee sujumaan ja vanhempi selkeästi iloitsee lapsen kasvaessa ja kehittyessä. Iloitsen myös aina perheiden motivoituneista asenteista ottaa vastaan tukea ja ohjausta. Erään perheen, joka oli ollut aika epätietoinen siitä, mitä perhekuntoutus on, kommentti lämmitti sydäntäni erityisesti: Täällähän on ihan mukavia tavallisia ihmisiä ja tuntuu oikeasti nyt siltä, että meitä halutaan auttaa täällä perheenä. Olisimmepa saaneet tällaista tietoa perhekuntoutuksesta jo aikaisemmin, niin ei olisi tarvinnut olla niin peloissaan. Heli Kolehmainen, perhetyöntekijä, Punkaharjun SOS-lapsikylä Ne pienet hetket vuosienkin takaa tuovat minulle hymyn huulille. Aloittaessani uutena vanhempana Kaarinan kylän käynnistyessä kymmenen vuotta sitten sain nuorimmakseni nelivuotiaan tytön. Vanhemman työhön kuului alusta alkaen myös kodin taloudesta vastaaminen, kuittien kera. Kesän tultua teimme retken lähellä sijaitsevaan Muumimaailmaan. Jätskitauon koittaessa oli kioskilla jono. Kuumuudessa koitti vihdoin vuoromme, ja pyysin myyjältä myös kuittia. Tämä selvästi tuskastui ja alkoi kaivella kuittivihkoa. 4-vuotias tarkkaili tilannetta ja sanoi myyjälle lohduttavasti: Kato, kun Soili keräilee niitä. Soili Silvennoinen, lapsikylävanhempi, Kaarinan SOS-lapsikylä Ohjaajan työssäni on ollut monia mieleenpainuvia hetkiä ja asioita, joita on lasten ja nuorten kanssa saanut kokea. Yksi erityinen muisto on jäänyt siitä, kun eräs nuori otti minut mukaan omaan elokuvaprojektiinsa siten, että pääsin mukaan myös näyttelemään. Nykyään samainen nuori tekee musiikkivideoita bändeille ja elokuvasuunnitteluita myös Ylelle. Erityisten hetkien joukkoon lukeutuu myös monia tavallisia ja arkisia hetkiä, joissa saa jakaa asioita ja tunnelmia lasten tarpeiden ja tunteiden mukaan. Jokainen päivä ohjaajan työssä on omanlaisensa ja erilainen. Ohjaajana saa elää lähellä lasten arkea ja elämää ja nähdä heidän kasvuaan ja kehitystään. Joka kerta tällaisen prosessin seuraaminen on omalla tavallaan erityistä. Hannu Rihti, ohjaaja, Tapiolan SOS-lapsikylä Vuosittain järjestetään lapsikylien välinen salibandyturnaus. Meidän kylän jengi on pärjännyt kivasti viime vuosina ja siitä on kovasti ollut kaikille iloa. Minulle iloa tuottavat kysymykset, jotka alkavat jo syksyllä: Koska on salibandyturnaus, koska alkaa harjoitukset ja pääsenkö jo tänä vuonna mukaan? Pienemmät odottavat harjoituksiin pääsyä, isommat muistelevat edellisiä vuosia ja muutamat tekevät jo kentällisiä otteluihin. Vuoden 2011 superviikonloppu Jyväskylän nuorisokodissamme on myös jäänyt erityisesti mieleen. Koko jengillä oli hyvä meininki ja voitettiin turnaus. Viikonlopun kruunasi Suomen maailmanmestaruus jääkiekossa. Kyllä kelpasi kylässä silloin juhlia! Saska Lintunen, vapaa-ajan ohjaaja, Kaarinan SOS-lapsikylä SOS-lapsikyläsäätiön vuoden 2014 apurahat haettavana SOS-lapsikyläsäätiö myöntää osana sääntöjen mukaista tarkoituksensa toteuttamista apurahoja vuorovuosin lastensuojelun perhehoidon tutkimukseen ja kehittämiseen, sijoitettujen lasten ja nuorten kulttuuritoiminnan tukemiseen sekä sijoitettujen lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen. Tänä vuonna säätiö jakaa apurahoja lastensuojelun perhehoidon tutkimukseen ja kehittämiseen. Säätiö avustaa ensisijaisesti tutkimuksen ja kehittämishankkeen välittömiä kustannuksia, kuten henkilöstö- ja painatuskuluja. Hakemukset lähetetään 7.4.2014 mennessä SOS-lapsikyläsäätiölle. Apurahan hakuohjeet ja -lomakkeet löytyvät SOS- Lapsikylän verkkosivuilta osoitteesta www. sos-lapsikyla.fi/apuraha Jaettu osaaminen on kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön vahvuus Erityishankkeista kansainvälisellä tasolla tietoa koordinoiva Edicta Grullon kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön osaamiskeskuksesta vieraili Suomessa. Hän kävi tutustumassa muun muassa Tampereella kaupunkiympäristöön hajautettuun SOS-lapsikylään. Näin Suomen omat kokemukset uudesta lapsikylämallista hyödyttävät myös muita jäsenmaita. Tiedon, hyvien käytäntöjen ja osaamisen vaihdanta on lapsikyläjärjestössä vakiintunut tapa. Myös Norja, joka rakensi ensimmäisen lapsikylänsä vasta muutama vuosi sitten, kävi ottamassa oppia Suomesta. Suomen SOS-Lapsikylän edustajia kävi puolestaan Itävallassa tutustumassa sikäläiseen uudenmalliseen SOS-lapsikylään. Mihin meillä on varaa Julkisen talouden kestävyysvaje on jo kymmenen miljardia euroa. Aiheuttajina ovat olleet pahoinvoinnin lisääntyminen, raskas jälkikäteen reagoiva palvelukoneisto, väestön ikääntyminen sekä supistunut talous. Korjausliikkeenä korotetaan veroja ja supistetaan palveluita. Pitkäjänteinen ratkaisu hyvinvointimallin pitämiseksi vaatisi jatkuvaa talouskasvua. Tulevaisuutta katsotaan ja ennakoidaan Suomessa lähes yksinomaan eurojen kautta. Tarkastelussa yhteiskunnan osuus on korostetusti esillä ja yksilön toiminnan osuutta ei nähdä tärkeänä. Ajatus siitä, että yhteiskunta muuttaa yksilöitä, ei ole väärä, mutta se on yksipuolinen. Lastensuojelussa pysyviä ja varhaisia hyvinvoinnin ratkaisuja saataisiin esimerkiksi korostamalla vanhemman tehtävän merkitystä. Ihminen muuttaa yhteiskuntaa. Tulevien eduskuntavaalien 2015 keskeisenä kysymyksenä on se, sallitaanko hallitusohjelmassa ihmisten eriarvoisuuden lisääntyminen. Jos ei sallita, tarvitaan yhteistä poliittista tahtoa jakaa hyvinvointia tasaisemmin. Omia tarpeita joudutaan siirtämään taka-alalle yhteisen hyvän nimissä. Epäitsekkyys voidaan aloittaa lähimmäisten auttamisella ennen virallista palvelukoneiston käynnistämistä. Silloinkin kun palvelua tarvitsisi, sen piiriin pääsee usein liian myöhään. Huolestuttavin tilanne on lasten psykiatristen palvelujen saannissa. Kansalaisjärjestöjä tarvitaan tulevaisuudessakin. Niiden olemassaolo ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Oikeutus toimia on lunastettava joka päivä. Perinteisten hyveiden, kuten valppauden ja muutosvalmiuden, sijaan tarvitaan ennakointia sekä kykyä luoda haluttu muutos ja tulevaisuus. Jääkiekko-rinnastuksella todettuna ole siellä, minne kiekko on menossa. Järjestöjen tehtävänä on luoda ratkaisuja turvallisuuden, osallisuuden ja luottamuksen kestävyysvajeeseen. SOS-Lapsikylän ratkaisu pohjautuu ajatukseen, jossa jokainen lapsi merkitsee ja on arvokas. Hyvää kevättä! Toiminnanjohtajan tervehdys Jari Ketola toiminnanjohtaja Sivu 8 Kuulumisia 1-2014 Sivu 9 Kuulumisia 1-2014

Teksti ja kuvat Touko Sipiläinen Ei mikään kakkosluokan koti Intiassa haavoittuviin oloihin syntyvät tyttölapset ovat erityisen suuressa vaarassa. Vauvana hylätty Jeeshma sai SOS-lapsikylästä rakastava kodin, jossa hän ei ole koskaan tuntenut itseään orvoksi. Vuonna 1992 päättyy avioliitto kahden Etelä-Intian Keralassa asuvan nuoren aikuisen välillä. Pari odottaa eron aikaan ensimmäistä lastaan, Jeeshmaa. Intiassa haavoittuviin olosuhteisiin syntyvä tyttö on todellisessa hengenvaarassa. Maassa murhataan tai abortoidaan sukupuolen takia jopa 800 000 tyttölasta vuodessa. 21 vuotta myöhemmin Jeeshma istuu SOS-lapsikyläkotinsa kuistilla Intian Kochissa. Biologinen äitini ei halunnut tappaa minua, vaan järjesti minulle sijaisperheen, nyt 21-vuotias Jeeshma kertoo yllättävän tyynesti. Hän on viettämässä lomaa yliopisto-opinnoistaan lapsuudenkodissaan. Jeeshma opiskelee nyt toista vuotta tietotekniikan insinööriksi. Opiskelupaikkakunta Chennai sijaitsee 800 kilometrin päässä Kochista, mutta Jeeshma haluaa käydä kotona SOS-lapsikylässä aina tilaisuuden tullen. >>> Sivu 10 Kuulumisia 1-2014 Sivu 11 Kuulumisia 1-2014

Jeeshma oli SOS-lapsikylään tullessaan vain päivän vanha. Meille kehittyi nopeasti läheinen suhde, lapsikylä-äiti Vijayama kertoo. Jeeshma oli SOS-lapsikylään tullessaan vain yhden päivän ikäinen. Uudessa kodissaan hän sai sijaisäidikseen Vijayaman, joka oli aloittanut lapsikylä-äitinä muutamaa vuotta aiemmin. Olen kuulut, että lapsikylä-äitini piti minua ensimmäisinä päivinä jatkuvasti sylissä ja oli kertonut kysyjille, että tämä on minun oma tyttäreni. Hän piti minusta hyvää huolta alusta lähtien, Jeeshma kertoo. Lapsuus SOS-lapsikylässä toi Jeeshmalle kuuluvuuden tunteen. Kasvaessani sain tietää taustastani. Minulle kerrottiin, että olen orpo. En ole kuitenkaan tuntenut itseäni koskaan orvoksi, olenhan saanut kasvaa rakastavassa perheessä, Jeeshma sanoo. Hylätyt tytöt Kochin SOS-lapsikylässä asuu tällä hetkellä noin 150 lasta. Useimmilla on taustallaan orvoksi jääminen, mutta myös tyttöjen huono asema kuuluu lasten tarinoissa. Tällä hetkellä kylän lapsista noin 60 prosenttia on tyttöjä, Kochin kylänjohtaja Vipin Das kertoo. Intialaisessa kulttuurissa tyttöjen elatus on perheille kalliimpaa, sillä perheiden on maksettava heistä myötäjäiset, Das jatkaa. Jeeshman tavoin monet kylän tytöt ovat tulleet hylätyiksi varhaisessa lapsuudessa. Taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien keskellä vanhemmat voivat jopa tappaa tyttölapsensa, Das sanoo. SOS-lapsikylään pääseminen on siis monille lapsille todellinen elämän ja kuoleman kysymys. Äiti ja tytär Jeeshman lapsikylä-äiti, Vijayama toivottaa tervetulleeksi kotiinsa. Korkean olohuoneen seinää koristavat talossa kasvaneen lapsikatraan koulun kilpailuissa voittamat pokaalit. Toisen seinän jakavat lasten piirrokset ja SOS-lapsikyläjärjestön perustajan, Hermann Gmeinerin kuva. Jeeshma oli tullessaan vain päivän vanha, Vijayama sanoo. Meille kehittyi nopeasti läheinen suhde. Muistan kuinka Jeeshma pillahti aina itkuun, kun hänet jätti hetkeksikään yksin kylän lastenhoitajien kanssa. Itku loppui heti, kun tulin takaisin, Vijayama kertoo. Vijayaman lapsista osa on tullut SOS-lapsikylään Jeeshman tavoin vastasyntyneinä. Toiset ovat tarvinneet lapsikylän turvaa orvoksi jäämisen tai kaltoinkohtelun takia. Yksi tyttäristäni myytiin lapsena toiseen perheeseen 100 rupian (noin 1 euron) hintaan. Hän joutui tekemään perheessä rankkoja kotitöitä. Tilanne jatkui, kunnes naapurit ilmoittivat tilanteesta polisiille. Ensimmäisenä aamuna SOS-lapsikylässä tyttö heräsi omia aikojaan ja alkoi tottumuksesta lakaisemaan kotimme lattiaa. Sanoin tytölle, että sinun ei tarvitse enää lakaista. Olet nyt kotona. Minulle on tuottanut valtavaa iloa seurata monenlaisista lähtökohdista ponnistavien lasteni kasvua. Olen toki haikeana, kun he aikanaan muuttavat kotoa, mutta yritän olla näyttämättä sitä heille. Haluan kannustaa heitä eteenpäin, olla kotijoukkoina, Vijayama sanoo. Aika antaa takaisin Jeeshma matkaa nyt toista vuotta lapsuudenkotinsa ja opiskeluiden väliä. Lapsuuteensa SOS-lapsikylässä hän suhtautuu suurella lämmöllä. Kotini on aina turvallinen, siellä on hyvä tunnelma. Sanotaan, että koti on ihmisen selkäranka. Olen onnellinen, että olen saanut kasvaa tällaisessa kodissa. Jeeshmalle sijaiskoti ei ole tuntunut kakkosluokan kodilta. Jaan huoneen Chennaissa viiden tytön kanssa. Kämppisten juttuja kuunnellessa tuntuu, että minun perhetaustani on ollut poikkeuksellisen kannustava. Lapsikylässä elämään ovat kuuluneet kylän väen lisäksi myös kummit. Näin kerran kuvassa kummini olohuoneen, jossa oma valokuvani oli muiden perhekuvien joukossa. Tuntui hyvältä tietää, että on paljon välittäviä aikuisia, Jeeshma sanoo. Jeeshman äiti Vijayama on jäämässä muutaman vuoden päästä eläkkeelle lapsikylä-äidin työstä. Aion kandidaatin tutkinnon jälkeen tehdä muutaman vuoden töitä, jotta voin säästää rahaa äitini eläkettä varten. Hän on antanut minulle kaiken, ja nyt on minun vuoroni auttaa häntä, Jeeshma sanoo. Biologinen äitini ei halunnut tappaa minua, vaan järjesti minulle sijaisperheen. i SOS-LAPSIKYLÄ 50 VUOTTA INTIASSA Intian SOS-lapsikyläjärjestö perustettiin vuonna 1963 Vuosien varrella useat hätäapuohjelmat ovat muuttuneet pysyväksi lapsikylätoiminnaksi Nykyään SOS-lapsikylät tarjoavat Intiassa kodin yli 18 000 lapselle lapsikyläperheissä ja nuorisokodeissa. SOS-lapsikylätoiminta Intiassa: 40 SOS-lapsikylää 47 nuorisokotia 3 lastentarhaa 16 SOS Hermann Gmeiner -koulua 7 ammattikoulutuskeskusta 32 sosiaalikeskusta 2 terveysasemaa Lasten tilanne Intiassa: Intiassa on yli 447 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta. Riittämättömästä terveydenhuollosta johtuen Intiassa on edelleen korkea lapsi- ja äitikuolleisuus. Joka päivä kaksi miljoonaa intialaislasta kuolee ennalta ehkäistävissä oleviin sairauksiin, kuten ripuliin. Puolet kuolemista johtuu aliravitsemuksesta, mikä on Intiassa yleisempää kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Koulua käyvien lasten osuus Intiassa on matala vain 72 prosenttia 6-10 -vuotiaista lapsista käy peruskoulua. Myös lapsityövoiman käyttö ja ihmiskauppa ovat merkittäviä ongelmia. HIV/AIDSin johdosta yhä useammat lapset menettävät vanhempansa ja sairastuvat itsekin. Intiassa tytöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, varsinkin maaseudulla. Myös lapsiavioliitot ovat yleisiä. Ryhtymällä kummiksi voit auttaa antamaan kodin hylätylle lapselle! Täytä kummilomake lehdessä tai verkkosivuillamme. Sivu 12 Kuulumisia 1-2014 Sivu 13 Kuulumisia 1-2014

Teksti Aija Rikala Lapsienergiaa johtoryhmätyöhön Kaarinan SOS-lapsikylässä osallistua omaa elämääni koskeviin päätöksiin Yhtenä esimerkkinä lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien lisäämisestä on lasten mukaantulo Kaarinan SOS-lapsikylän johtoryhmätyöskentelyyn. Kylämme johtoryhmä on enemmän kuin valmis avoimeen keskusteluun lasten kanssa heitä koskettavissa aiheissa, sanoo Kaarinan SOS-lapsikylän johtaja Esa Vierikko. Kokoukseen valitaan teemoja, joissa lasten mielipiteiden kuuleminen on tärkeää. Esityslistalle on myös nostettu lasten ehdottamia aiheita, mm. internetin ja puhelimen käyttöön liittyen. He ovat antaneet myös ehdotuksia lapsille kohdennettuihin lahjoituksiin liittyen. Näitä on päästy jo toteuttamaankin, Vierikko sanoo. Ajatus johtoryhmätyöstä vaati useita kutsuja. Lopulta neljä rohkeaa tyttöä ilmoittautui. Nuoret ovat kokeneet johtoryhmätyöskentelyn alkuun ehkä jännittävänäkin: mistä oikeasti on kyse ja mistä johtoryhmässä voi keskustella. Esa Vierikon mukaan johtoryhmätyön tavoitteena on todellinen yhteistyö, vaikuttamisen mahdollisuus, aktivointi ja lasten aito osallistaminen, ei vain trendikkään osallisuusilmiön kopioiminen kylään. Vuoden päästä olemme asiassa viisaampia ja kokeneempia. Jo nyt on ilmaantunut lisää halukkaita osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon ja toiminnan kehittämiseen. Teksti ja kuvat Elise Liikala Kuvitus Osallisuuspäivän satoa Juodaan mehua ja syödään muumikeksejä sekä lihapasteijoita, jotka Lapin SOS-lapsikylästä jo omaan asuntoon muuttanut itsenäistynyt nuori leipuri on tuonut tarjolle. Ison pöydän ääreen on kerääntynyt lapsikylässä asuvia lapsia ja nuoria sekä kylässä työskenteleviä lapsikylävanhempia ja muuta henkilökuntaa. Pirteät neonkirkuvat liimalappuset odottavat laatikoissaan. On Lapin SOS-lapsikylän vuoro saada vieraikseen kolme Selviytyjää ja Johanna Barkman Pesäpuu ry:stä vetämään osallisuuteen liittyvää teemapäivää. Selviytyjät ovat sijaishuollossa varttuneita nuoria, jotka toimivat vertaistukena ja sparraajina vastaavista taustoista ponnistaville lapsille ja nuorille. Yhteinen sävel tuntuukin löytyvän Selviytyjien ja kylän lasten sekä nuorten välille helposti. Päivä aloitetaan tutustumisella ja sen jälkeen aletaan erilaisten aktiviteettien sekä leikkien avulla pohtia, mitä osallisuus oikein on ja mitä sen vahvistaminen tarkoittaa. Ajatuksia kirjataan ylös lappusille. Selviää, että osallisuudessa on kyse siitä, että lapsi ja nuori voi aidosti vaikuttaa omaan elämäänsä. Lopuksi jokainen laatii omista unelmistaan paperijulisteen. Lapsi ei saa jäädä pelinappulaksi aikuisten pelilaudalle. Osallisuuden vahvistaminen vaatii yhteistyötä lapsen tai nuoren sekä aikuisen välillä. Päivän tarkoitus on kannustaa lapsia ja nuoria ilmaisemaan, mitä he haluavat ja toivovat. Aikuisia opastetaan kuuntelemaan ja arvostamaan lapsen tarpeita sekä ottamaan ne vakavasti. Aikuinen lopulta arvioi, voidaanko toiveet toteuttaa, mutta tekee parhaansa sen eteen, että lapsi ja nuori tulee huomioiduksi hänelle tärkeissä asioissa. Selviytyjät ja Johanna Barkman vetävät osallisuuspäivän innolla ja antaumuksella vuoron perään kaikissa SOSlapsikylän toimipisteissä. Sivu 14 Kuulumisia 1-2014 Sivu 15 Kuulumisia 1-2014

Teksti Anna Savela Kuvat Kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön arkisto Kuvitus Elise Liikala Kuva: Mr Tommy Standún Rakennan itsenäistä elämää Teksti Mirja Koskela, projektikoordinaattori, Lapin SOS-lapsikylä Sosiaalityöntekijä Edmund ja iloisia lapsia piirtämässä lapsille tarkoitetussa toimintakeskuksessa Palanogissa. Kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työn pääpaino lasten ja perheiden auttamiseksi Filippiineillä siirtyy päivähoitotiloista koulujen ja uusien kotien rakentamiseen sekä SOS-lapsikylien lähialueiden perheiden tukemiseen. Kansainvälinen SOS-lapsikyläjärjestö aloitti taifuuni Haiyanin jälkeisen hätäavun perustamalla kaksi päivähoitotilaa 18. marraskuuta Taclobanin SOSlapsikylän lähiyhteisöihin. Marraskuun loppuun mennessä päivähoitotiloja oli saatu perustettua 11 ja niissä kävi päivittäin yli 2000 lasta. Tiloissa jaettiin ruokapaketteja, järjestettiin leikkihetkiä, pelattiin palloa, kuunneltiin satuja ja musiikkia sekä laulettiin. Tarjoamalla lapsille normaaleja leikkejä ja päivärutiineja heitä yritettiin auttaa selviytymään kokemastaan traumasta. Koulut avautuivat jälleen Koulut Filippiineillä avautuivat jälleen 6. tammikuuta. SOS-lapsikyläjärjestö vähensi tällöin koko päivän auki olevien päivähoitotilojen määrää neljään ja muiden aukioloa vain viikonloppuihin, kun lapset eivät olisi kouluissa. Tällä hetkellä kuitenkin vain pieni osa lapsista menee päivittäin kouluun. Päivähoitotiloissa työskennelleet 32 vapaaehtoista ovat saaneet tehtäväkseen kannustaa alueiden perheitä ja lapsia koulunkäyntiin. Haiyanin tuhoisat vaikutukset Taifuuni on vaikuttanut noin 16 miljoonan ihmisen ja 3,4 miljoonan perheen elämään. Taifuunin tuhosta on kärsinyt yhteensä 12 139 yhteisöä, 587 kylää, 59 kaupunkia ja 44 provinssia yhdeksässä maakunnassa. Tuhoalueilla 579 465 taloa on tuhoutunut täysin ja 594 998 taloa osittain. Hädän ollessa alueella pahimmillaan hätäapua annettiin yhteensä 5 274 evakuointikeskuksesta. Apua annettiin 322 824 perheelle ja yhteensä 1,5 miljoonalle ihmiselle. Noin 10 000 ihmistä kuoli taifuunin aiheuttamassa katastrofissa ja monia on yhä kadoksissa. Miten autamme nyt Taifuuni tuhosi täysin tai osittain yli miljoona kotia. Samalla tuhoutuivat monien perheiden elinkeinot, esimerkiksi kalastajien veneet. Sinä voit auttaa: Sinä voit auttaa ryhtymällä kummiksi filippiiniläiselle lapselle tai tekemällä lahjoituksen Filippiineillä tehtävän työn hyväksi verkkosivuillamme osoitteissa: www.sos-lapsikyla.fi/kummiksi www.sos-lapsikyla.fi/hata-apufilippiinit Perheitä autetaan jaloilleen Filippiineillä Päivähoitotilojen jatkuvan toiminnan kautta Järjestämällä toimeentulon ja koulutuksen tukipalveluita perheille Palanog 12:n, Bislegin ja Magayin alueilla Saattamalla uusia perheitä SOS-lapsikyläjärjestön perheiden tukemisen ohjelman piiriin Sijoittamalla täysorpoja SOS-lapsikylien perheisiin Suunnittelemalla koulujen korjaustöitä sekä uusia asuinrakennuksia Rakentamalla väliaikaisia opetus- ja asumistiloja Korjaamalla SOS-lapsikyläperheiden talot Taclobanissa Miten autamme tulevaisuudessa Korjaamalla kouluja sekä rakentamalla uusia asuinrakennuksia. Auttamalla vähintään 1000 perhettä seuraavan kolmen vuoden aikana perheiden tukemisen ohjelman kautta. Jatkamalla työtämme Filippiineillä ja antamalla mahdollisimman monelle kotia vailla olevalle lapselle perheen SOS-lapsikylästä. Lapin SOS-lapsikylän ja Murmanskin alueen jälkihuollon kehittämisprojektiin liittyen työryhmämme tutustui nuorisoalan Rakennan itsenäistä elämääni -kokemukselliseen seminaariin viime lokakuussa Lesnajassa. Seminaariin osallistui 22 Murmanskin alueen 14 17 -vuotiasta sijaishuollon piiriin kuuluvaa nuorta sekä kuusi ohjaajaa Kantalahden SOS-lapsikylästä ja Murmanskin uudesta nuorisokodista. Seminaarin tarkoituksena oli sosiodraamaharjoitusten avulla tukea ja vahvistaa paitsi nuorten itsetuntemusta, myös heidän itsenäistymistään. Harjoituksia tehtiin pääasiassa 6-8 nuoren pienryhmissä erilaisten yksilö- sekä ryhmätyöskentelyjen periaatteilla. Erityisesti mieleeni jäänyt harjoitus oli Elämänteatteri, jonka teemoja olivat mm. yksinäisyys, pettymys, ystävyys sekä vapaus. Nuoret jaettiin 4-5 hengen ryhmiin ja tehtäväksi annettiin suunnitella ja toteuttaa teatteriesitys. Oli mielenkiintoista havainnoida nuoria, kun he innolla ryhtyivät toimimaan. Yllättävää oli, kuinka rohkeasti ja antaumuksella jokainen esitti rooliaan ja miten rohkeasti nuoret toivat tunteitaan esiin. Saimme nähdä sekä itkua että naurua. Kukaan ei arkaillut eikä pelännyt olla aidosti mukana. Yhdessä jakamalla kokemuksiaan sekä tukemalla toinen toistaan he veivät harjoituksen loppuun, eikä kukaan jäänyt yksin tunteidensa kanssa. Seurasimme hiljaa taustalla, vaikuttuneina näkemästämme, pala kurkussa, kyyneleet silmissä. Illan päätteeksi nuoret kokoontuivat pohtimaan, mitä olivat päivän aikana oppineet. Päivät kruunasi yhteinen disco, jossa tanssittiin ja laulettiin yhdessä, itse kukin omilla taidoillaan. Seminaarin päättyessä hyvästejä jätettiin venäläiseen, sydämelliseen tapaan. Lesnaja Sivu 16 Kuulumisia 1-2014 Sivu 17 Kuulumisia 1-2014

Kuva Kaisa-Liisa Ikonen KYNÄVIERAS Johanna Barkman Yksivuotias Roope kulkee Johannan mukana vapaa-aikana, ja joskus jopa töissäkin. JUTTU- SARJA 1/4 Teksti Ilona Vierikko ja Hillevi Westman, SOS-Lapsikylän Theraplay-terapeutit, Kuvitus Elise Liikala Theraplay- terapeutit luottavat leikin ja ilon voimaan On palkitsevaa elää mukana, kun sanaton yhteys löytyy lapsen ja sijaisvanhemman välille. KOKO ELÄMÄ MUKANA Olen etuoikeutettu. Saan olla toteuttamassa Pesäpuu ry:n Selviytyjät -tiimin vetäjänä SOS-lapsikylissä järjestettävää osallisuuskiertuetta. Olemme tarkastelleet osallisuuden käsitettä ja sitä, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Kiertueen nimi - Koko elämä mukana - heijastaa osallisuuden ydintä. Muutama vuosi sitten sijoitettujen Nuorten foorumissa nuoret miettivät, millaisina he itsensä kokevat. Eräs poika valitsi kuvan, jossa Obelix kantaa selässään painavaa hiidenkiveä. Poika kirjoitti kuvan viereen lauseen: Koko elämä mukana. Kuvan avulla päästiin keskustelemaan nuorten elämänkokemuksista. Kun aikuinen auttaa taakan purkamisessa, pääsevät nuoret irti `tässä ja nyt` -elämäntavastaan. Liittyminen, selviytyminen ja elämäntarina Osallisuus on mukana olemista ja omaan elämään vaikuttamista. Sitä, että lapsi voi tuntea olevansa tärkeä ja hyväksytty osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Selviytymisen vastakohtana pidetään ulkopuolisuuden kokemusta. Vahva yhteenkuuluvuuden tunne suojaa lasta. Jos lapsi tietää, mistä hän on kotoisin ja mihin hän kuuluu, on hyvin todennäköistä, että kiinnostus yhteisöstä ja sen ihmisistä kasvaa. Tunne osallisuudesta liittyykin huolenpitoon, välittämiseen ja ihmisarvoon. Siihen, että on turvassa. Sanotaan, että hyvä katse hoitaa - sisältäpäin. Arki on täynnä tilaisuuksia, joissa voi kohdata tai ohittaa. Yhdessä lasten ja nuorten kanssa Lapset ja nuoret kertovat tarinaa omin sanoin. Vain kuulemalla heitä, voimme ymmärtää sanojen takana olevia merkityksiä ja tarpeita, jotka voivat merkitä nuorille ja aikuisille eri asioita. Yksikin hyvä kohtaaminen tai keskustelu voi kantaa yli monesta hankalasta paikasta. SOS-Lapsikylän kiertueella olen liikuttuneena seurannut sitä tapaa, jolla aikuiset ovat luotsanneet lapset ja nuoret päivän läpi. Välittäminen, ilo, arvostus ja halu tehdä yhdessä ovat jättäneet minuun jäljen, joka säilyy elämäni loppuun asti. Miten voimme auttaa lasta ja sijaisvanhempaa kiintymään toisiinsa? Yhtenä keinona on Theraplay -terapia, jota me SOS-lapsikyläyhdistyksen Theraplay-terapeutit Ilona Vierikko ja Hillevi Westman olemme käyttäneet Suomen SOSlapsikylissä vuodesta 2001. Theraplay on leikkisää, iloista ja hauskaa vuorovaikutusta ensin lapsen ja terapeutin ja myöhemmin lapsen ja sijaisvanhemman välillä. Tavoitteenamme on antaa lapselle ja sijaisvanhemmalle uusia, turvaa ja luottamusta synnyttäviä hyviä kokemuksia omasta itsestä, omista kyvyistä ja vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Saippuakuplilla onnistumisen kokemuksia Terapiassa meitä on kaksi terapeuttia, toinen lasta ja toinen vanhempaa varten. Koska leikki on lapselle ominainen tapa oppia uusia asioita, Theraplay-istunto koostuu pienistä ja helpoista aktiviteeteista - iloisista ja yllätyksellisistä leikeistä. Niiden avulla voidaan harjoitella oman vuoron odottamista, kosketuksen kestämistä, silmiin katsomista, jännityksen sietämistä ja monta muuta asiaa. Lapsi haastetaan tekemään asioita, joita hän ei aluksi halua tai uskalla tehdä. Terapeutti voi puhaltaa lapsen kanssa esimerkiksi saippuakuplia, joita lapsi saa poksauttaa rikki. Jos lapsi ei tahdo osallistua, kupla puhkeaa kuitenkin ja lapsi onnistuu vastustuksesta huolimatta. Lasta ei tyrmätä eikä pakoteta, vaan hänet houkutellaan vuorovaikutukseen. Terapeutteina tehtävämme on varmistaa, että lapsi onnistuu aina. Hyvä kosketus eheyttää Me terapeutit ohjaamme Theraplay-istuntoja ja vastuullamme on, että istun- not toteutuvat lapsen rajoja kunnioittaen, mutta aikuisen johdolla. Istunnon suunnitelman teemme aina yksilöllisesti, ja se pohjautuu vanhemman kanssa yhdessä tehtyihin havaintoihin. Theraplay-istunnoissa harjoitellaan myös kosketuksen kestämistä ja läheisyyttä. Lapsi ottaa hoivaa vastaan ja saa kokemuksen siitä, minkälainen on hyvä kosketus, jota ilman hän on saattanut jäädä. Myös nähdyksi tulemista pitää harjoitella, sillä jos perheessä on esimerkiksi ollut väkivaltaa tai alkoholismia, lapsella voi olla häpeän värittä- mä menneisyys. Hänen voi olla vaikeaa kestää toisen katsetta tai tulla nähdyksi omana itsenään. Haluamme antaa lapselle tunteen, että hän saa olla kaikkine tunteineen sellainen kuin on. Se viesti pitää antaa lapselle toistuvasti. Hyvän toistaminen eheyttää heiveröistä itsetuntoa ja saa lapsen uskomaan omaan kyvykkyyteensä. Keskeinen sanoma on: Sinun seurassasi on hauska olla. Näin terapeutin näkökulmasta on palkitsevaa elää mukana, kun sanaton yhteys löytyy lapsen ja sijaisvanhemman välille ja itse voi ulkopuolisena seurata kaksikon kaikkinaisten tunteiden jakamista ja ymmärtämistä. Erityistä mielihyvää meille tuottaa se, kun hyvät muuttuneet vuorovaikutusmallit ja toisen huomioonottaminen uudella tavalla siirtyvät perheen arkeen. Sitä myös seuraamme, kun käymme kylissä vierailuilla. Siellä meitä odottaa aina lämmin halaus. Se tuntuu hyvältä. Theraplay on iloinen, fyysinen ja hauska lyhytterapia. Se jäljittelee vauvan ja vanhemman tervettä suhdetta. Menetelmä on kehitetty Chicagossa 1960-luvulla ja sitä käytetään ympäri maailman. Erityisen hyvin se soveltuu sijaishuollossa oleville lapsille. SOS-Lapsikylä ry:ssä on kehitetty oma intensiivinen Theraplay-hoitomalli. Intensiivijakso merkitsee kahta viisipäiväistä jaksoa ja niiden välistä kotijaksoa, jolloin tehdään Theraplay-kotitehtäviä. < Terapian lisäksi intensiiviviikoilla oman aikuisen kanssa yhdessä vietetty aika lisää lapsen ja vanhemman välistä emotionaalista yhteyttä. Kirjoittaja toimii kehittämispäällikkönä Pesäpuu ry:ssä. - Lue osallisuuskiertueesta myös sivulta 14 - Sivu 18 Kuulumisia 1-2014 Sivu 19 Kuulumisia 1-2014

Mukana auttamassa Yrityksissä tempaistiin lasten hyväksi Teksti Aija Rikala Syntymäpäivän kruunasi muistamiset lapsille Jo toista kertaa DNA:n henkilökunta tempaisi lasten oikeuksien puolesta jalkautumalla kaduille keräyslippaiden kanssa. Lipaskerääjien ensikommenttien mukaan kerääminen oli varsin avartava, yllättävän rankka ja ilman muuta mahtava kokemus. Kuvassa DNA:n hallintojohtaja Vesa Vuoti ja yritysvastuuasiantuntija Noomi Jägerhorn. Kaikki SOS-lapsikylät Suomessa, Virossa, Latvialla ja Venäjällä saivat Fazerin makoisat joululahjapaketit. Lahjat laittoi matkaan Fazerin reipas henkilökunta. Bayerin Suomen henkilöstön toivomuspuuhankkeessa toteutettiin SOS-lapsikylien lasten esittämiä joululahjatoiveita. Hanke lähti liikkeelle henkilöstön toivomuksesta saada tehdä jotain konkreettista Bayerin antaman rahallisen tuen lisäksi. Hankkeesta pidettiin paljon ja palaute oli pelkästään positiivista paitsi sen osalta, että toivomukset loppuivat kesken, eivätkä kaikki päässeet siksi osallistumaan. Ongelmakin oli siis pelkästään positiivinen. Valio Plus Akatemia tukee SOS-Lapsikylää Lasten ja nuorten liikuntaa ja hyvinvointia tukeva Valio Plus Akatemia teki lahjoituksen SOS-Lapsikylän toimintaan. Tuki käytetään nuorten yhteisöllisiin liikuntaharrastuksiin, jotka vahvistavat nuorten itsetuntoa ja itseluottamusta sekä kykyä toimia ryhmässä. Tällaiset harrastukset tukevat osaltaan myös nuorten turvallista kehitystä kohti itsenäistymistä, SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola sanoo. Valio haluaa olla mukana yhteiskunnallisesti merkittävissä hankkeissa, ja erityisen tärkeää meille on lasten ja nuorten hyvinvointi. On hienoa, että voimme Valio Plus Akatemia -ohjelman kautta tukea SOS-Lapsikylän nuoria liikunnan harrastamisessa ja oman hyvinvoinnin edistämisessä, Hanna Hiekkamies Valiolta sanoo. Kaikki SOS-lapsikylät Suomessa, Virossa, Latviassa ja Venäjällä saivat Fazerin makoisat joululahjapaketit. Lahjat laittoi matkaan Fazerin reipas henkilökunta. Pirkanmaan Osuuskaupan toimitusjohtaja Timo Mäki-Ullakko, toivoit 50-vuotispäivänäsi mahdolliset merkkipäivämuistamiset ohjattavaksi SOS-Lapsikylälle. Lahjoituksista kertyi hieno, yli 13 000 euron potti. Miten päädyit ohjaamaan merkkipäivämuistamisesi hyväntekeväisyyteen? Työhön liittyviin syntymäpäivätilaisuuksiin kutsutaan yhteistyökumppaneita ja muita oman työuran aikana tutuksi tulleita. Siksi lahjan ohjaaminen hyväntekeväisyyteen kunnioittaa hyvin tilaisuuden luonnetta. Juhla saa syvällisemmän merkityksen ja kauniin kruunauksen, kun voi samalla ilahduttaa ja tehdä jotain hyvää. Miksi valitsit lahjoituskohteeksi SOS-Lapsikylän? Pirkanmaan Osuuskauppa on Tampereen SOS-lapsikylän kumppani ja oli luontevaa tarjota merkkipäivilleni kutsutuille mahdollisuus tukea samaa kohdetta. Kumppanuutemme juuret ulottuvat perhepiiriin ja Espooseen. Veljeni asui siellä parikymmentä vuotta sitten ja kävimme perheittäin pienten lasten kanssa kävelyllä. Reitin varrelle osui Tapiolan SOS-lapsikylä. Mieleeni jäi upeana juttuna, että tällainen SOS-lapsikylä on rakennettu auttamaan hädässä olevia lapsia. Kumppanuustarinan tausta jatkuu Tampereella, jonne alettiin muutama vuosi sitten rakentaa uutta Vuoreksen kaupunginosaa. Me Pirkanmaan Osuuskaupassa osallistuimme sinne rakennettavan liikekeskuksen ideakilpailuun, jonka myös voitimme ja rakensimme sinne liikekeskuksen. Olin pannut merkille, että myös SOS-Lapsikylä oli rakennuttamassa sinne uutta lapsikylää ja haki kumppaneita. Mielessäni yhdistyivät muisto Tapiolan lapsikylästä, liikekeskus ja tämä uusi, kaupunkimainen lapsikylämalli, jota pidimme Pirkanmaan Osuuskaupassa loistavana ideana. Myös hyväntekeväisyyskohteen sijaitseminen lähellä meitä painoi vaa assa. Muistot ja paikallinen lastensuojelutyö veivät meidät kumppaniksi. Keskusteltiinko syntymäpäiväjuhlassa hyväntekeväisyyden merkityksestä? SOS-Lapsikylä oli vieraiden mielestä erinomainen valinta. Lapsikylällä on hyvä maine ja imago ja vieraat olivat ihastuksissaan, että pystyvät olemaan mukana tällaisessa. Kätellessä moni sanoikin minulle, että on kohdistanut muistamisensa toivomallani tavalla. Merkkipäivälahjoituksesi käytetään perhekuntoutukseen. Miksi päädyit ohjaamaan lahjoituksen juuri tähän? Lahjoitusvarojen tarkemman suuntaamisen halusimme jättää SOS-Lapsikylän päätettäväksi. Meille sopi hyvin SOS- Lapsikylän ehdotus suunnata rahat perhekuntoutukseen, jonka avulla autetaan ja tuetaan vaikeuksissa olevia pirkanmaalaisia perheitä. Mitä kumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa merkitsee Pirkanmaan Osuuskaupalle? Meillä on SOS-Lapsikylän kanssa yhteinen intressi: lasten ja perheiden hyvinvointi. Lapsiperheet ovat avainasiakkaitamme ja antavat Pirkanmaan Osuuskaupalle olemassaolon syyn. Kauppamme ja ravintolamme on suunniteltu erityisesti palvelemaan lapsiperheitä. Miten henkilöstönne on kokenut yhteistyön SOS-Lapsikylän kanssa? Henkilöstö kokee ylpeyttä siitä, että voi työskennellä yrityksessä, joka haluaa kantaa vastuuta lapsista ja perheistä. Kuten SOS-Lapsikylällä, myös meillä yhtenä arvona on vastuullisuus, jonka toteuttaminen konkretisoituu muun muassa lapsikylätyön tukemisena. Millaista palautetta Pirkanmaan Osuuskauppa on saanut lapsikyläkumppanuudesta asiakkailta? Kaupan kassoilla pidettävillä keräyslippailla olemme tarjonneet myös asiakkaillamme mahdollisuuden osallistua. Palaute näkyy parhaiten siinä, että asiakkaat ovat osoittaneet haluavansa tukea eivätkä ole pitäneet tällaista keräystä tungettelevana. Me tarjoamme asiakkaille helpon kanavan auttaa, mutta asiakas itse valitsee, haluaako tukea. Sivu 20 Kuulumisia 1-2014 Sivu 21 Kuulumisia 1-2014

Mukana auttamassa Lahjoittajat mahdollistavat toimintamme katastrofialueilla ja turvallisen arjen SOS-lapsikylissä Suomessa ja maailmalla Filippiinien lasten hätä kosketti Kuulumisia-lehden lukijoita ennen näkemättömällä tavalla. Vaikka tiesimme lasten asian olevan lähellä tukijoidemme sydäntä, valtava auttamishalu yllätti. Voit tämän lehden sivuilta lukea mitä lahjoituksellasi on saatu aikaan. Toivon, että mieltäsi lämmittää ajatus siitä, että olet auttanut taifuunista hengissä selvinneitä lapsia ja elinkeinonsa menettäneitä perheitä jälleenrakentamaan elämäänsä. Monet teistä Filippiinien keräykseen lahjoittaneista toimitte myös säännöllisinä tukijoina lapsille Suomessa sekä SOS-kummeina ympäri maailman. Toisin kuin katastrofeissa, näiden lasten tarinat eivät näy uutisissa eivätkä koskaan tavoita suurta yleisöä. Ja kuitenkin jokai- sella auttamallasi lapsella on taustallaan oma erityinen tarinansa, johon sinä autat kirjoittamaan onnellisempaa loppua. Me uskomme, että silloinkin kun lapsen on mahdotonta asua omien vanhempiensa luona, hänellä on oikeus kokea itsensä huomioiduksi ja arvostetuksi perheenjäseneksi. Lahjoituksesi ansiosta voimme turvata jokaiselle SOS-lapsikylään muuttavalle tytölle ja pojalle tukea, jota juuri hän tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen täyteen mittaansa. Kiitos, että olet mukana, jotta jokainen lapsi voisi tuntea, että juuri hän on tärkeä ja ainutkertainen sellaisena kuin on. Elina Lahikainen, varainhankinnan suunnittelija Kuva Touko Sipiläinen Lapset tarvitsevat apuasi Puhelinlahjoitukset kotimaan työhön: Soita numeroon 0600 0 4235 (20 + pvm) tai Lähetä tekstiviesti SOS numeroon 16499 (10 ) Lahjoitustili kotimaan työhön: SOS-Lapsikylä ry: Nordea 238618-61564, FI76 2386 1800 0615 64, NDEAFIHH Viite: 8015 Lahjoitustili kansainväliseen työhön: SOS-lapsikyläsäätiö: Nordea 238618-10066, FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHH Viite: 9014 Lahjoittajapalvelukoordinaattori Anniina Houttu palvelee numerossa (09) 4257 9830 (ark. klo 10 15) ja sähköpostiosoitteessa lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi Merkkipäivälahjoitus Kun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi antaa juhlavieraille mahdollisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituksen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittajapalveluumme p. (09) 4257 9830, niin voimme antaa lisätietoa merkkipäivälahjoittamisesta ja muistaa sinua kiitoksella juhlien jälkeen. Oletko kiinnostunut vapaaehtoistyöstä SOS-Lapsikylässä? Vapaaehtoistyön kautta voit auttaa meitä sekä varainkeruussa että toimintamme esittelyssä. Myös muita tehtäviä on mahdollista tehdä ajoittain sekä keskustoimistollamme että kylissä. Lue lisää vapaaehtoistyöstä sivuiltamme: www.sos-lapsikyla. fi/vapaaehtoistyo Jos kiinnostuit antamaan aikaasi vapaaehtoisena, ota yhteyttä: tarja.rehnstrom@sos-lapsikyla.fi SOS-Lapsikylän testamentti-ilta Espoon Tapiolassa Kaipaatteko tietoa testamentin tai lahjoituksen tekemisestä tai oletteko jo tehnyt testamentin? TESTAMENTTI ON ARVOKAS PERINTÖ Yritysyhteistyö Yrityksille on tarjolla erilaisia tapoja tukea SOS-lapsikylätyötä. Tuki voi olla kampanjaluonteista tai pidempiaikaista yhteistyötä. Ota yhteyttä, niin etsitään teidän yrityksellenne sopivin tapa auttaa. Tutustu yritysyhteistyömuotoihin verkkosivuillamme: www.sos-lapsikyla.fi/yritysyhteistyo Kei Heikkilä, varainhankintapäällikkö p. 040 747 7830, kei.heikkila@sos-lapsikyla.fi SOS-Lapsikylän testamentti-illassa käsitellään käytännönläheisesti testamenttien ja lahjoituksien tekemistä ja niihin liittyviä juridisia kysymyksiä. Tilaisuudessa on mahdollisuus esittää asiantuntijoille kysymyksiä ja tarjoamme mahdollisuuden myös henkilökohtaisiin keskusteluihin asiantuntijoiden kanssa. Kuulette myös puheenvuoron suomalaisen lastensuojelun tilanteesta ja SOS-Lapsikylän toiminnasta. Tilaisuus järjestetään tiistaina 6.5.2014 klo 18 21 Tapiolan SOS-lapsikylässä, Metsäpirtintie 19, Espoo. Kuljetusta tarvitseville tarjoamme kyydin klo 17.30 Helsingin keskustasta Senaatintorilta Snellmaninkadun puoleisesta päästä. Paluukuljetuksen järjestämme takaisin lähtöpaikkaan tilaisuuden päätyttyä. Tarjoilujen ja kuljetuksen vuoksi toivomme ilmoittautumista tilaisuuteen torstaihin 24.4. mennessä SOS-Lapsikylän vaihteeseen (09) 5404 880 tai sähköpostitse viestinta@sos-lapsikyla.fi. Kuva Jupiterimages/Photos.com Voit liittyä kuukausilahjoittajaksi, kummiksi tai tehdä lahjoituksen verkkosivuillamme osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi Sivu 22 Kuulumisia 1-2014 Rahankeräysluvat: SOS-Lapsikylä ry/poliisihallitus 2020/2013/3089/1.1.2014 31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa. SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus Sivu 23 Kuulumisia 2020/2013/3132/1.1.2014 31.12.2015 1-2014 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.

Osoitelähde: SOS-Lapsikylän asiakas- ja jäsenrekisteri Ryhdy kummiksi. Annat lapselle rakastavan kodin. Kyllä, ryhdyn kummiksi ja avullani lapsi saa rakastavan kodin. Lähetä tämä sivu tiedoillasi täydennettynä osoitteeseen: Snellmaninkatu 13, 00170, Helsinki Kummiksi voit ryhtyä myös osoitteessa: www.sos-lapsikyla.fi/kummiksi Maanosatoiveeni: Missä tarve on suurin Afrikka Aasia Latinalainen Amerikka Eurooppa Toivemaa: Mahdollinen toiveeni kummilapsestani: Sukupuoli: Kumpi vain Tyttö Poika Ikätoive: Suurimman tarpeen mukaan Muu: Minulle sopiva kummimaksu: 25 /kk 35 /kk 40 /kk Muu (min 25 /kk) Yhteystietoni: Kiitos avustasi! Etunimi Sukunimi Osoite Postinumero Toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Päivämäärä ja allekirjoitus Annan suostumukseni siihen, että osoitetietoni rekisteröidään kummitoimintaan liittyviin rekistereihin. Tietojani käsitellään luottamuksellisesti kummiasioiden hoidossa eikä niitä luovuteta eteenpäin. Kunnioitan myös sitä, että kummikohteen tiedot ovat luottamuksellisia..