KIRJALLINEN KYSYMYS 295/2006 vp Röntgenkuvien ottaminen Lapin läänissä Eduskunnan puhemiehelle Lapissa on tällä hetkellä 22 kuntaa, joista viisi on kaupunkeja. Niin sanotuissa pienissä kunnissa on pääsääntöisesti yksi röntgenhoitaja; poikkeuksena on Sodankylä, jossa on kaksi röntgenhoitajaa. Henkilökunnan vähyyden lisäksi Lapin sairaanhoidon haasteita lisää se, että etäisyydet maakunnassa ovat pitkiä. Jo kunnan sisällä matkat terveyskeskukseen, ja siis myös lähimpään röntgenpisteeseen, hipovat ja joissain tapauksissa ylittävät 100 km. Lapin läänin kuntien terveyskeskukset ovat toisaalta pyrkineet ratkaisemaan hoitovastuutaan muodostamalla päivystysrenkaita siten, että kukin terveyskeskus päivystää määräajoin. Päivystystä on lähes kaikissa kunnissa ainakin ajoittain, pois lukien Savukoski ja Pelkosenniemi, joilla ei ole omaa päivystystä. Päivystyksen aikana on usein tarve ottaa yksinkertaisia röntgenkuvia, kuten luu- ja keuhkokuvia. Uuden terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain tultua voimaan vuoden 2005 alusta Lapissa onkin nyt kiinnitetty erityistä huomiota siihen lain kohtaan, jonka mukaan röntgenkuvia voi ottaa "koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö". Lain on tulkittu tarkoittavan lähinnä varsinaisia röntgenhoitajia, joiden käyttöön tilanteessa kuin tilanteessa ei ole mahdollisuuksia. Harvaan asutuissa ja pitkien etäisyyksien päässä sijaitsevissa terveyskeskuksissa vaatimusta kuvien otattamisesta aina varsinaisella röntgenhoitajalla onkin käytännössä mahdotonta täyttää siten, että hoitoa pystyttäisiin antamaan kohtuullisen lähellä potilaan asuinpaikkaa. Lain tavoitteena on luonnollisesti potilasturvallisuudesta huolehtiminen erityisesti säderasituksen osalta. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä määrää kuitenkin terveydenhuoltohenkilöiden työnjaosta, että nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Lain mukaan "Tämä ei kuitenkaan estä, jollei laissa tai lain nojalla annetussa asetuksessa toisin säädetä, laillistettuja, luvan saaneita tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimimasta toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta." Mm. hammashoitajat saavatkin ilmeisesti ottaa potilaiden hampaista röntgenkuvia (ortopantomografia). Kysymys kuuluukin nyt: mikä voidaan katsoa riittäväksi (lisä-)koulutukseksi, kokemukseksi ja ammattitaidoksi esimerkiksi yksinkertaisia luukuvia otettaessa? Voiko terveydenhoitaja tai muu terveydenhuollon ammattilainen, joka on toimipaikkakoulutettu kuvien ottoon, ottaa röntgenkuvia päivystysaikana lääkärin omassa harkinnassa ja valvonnassa ja miten kuvien ottoon pitäisi suhtautua työntekijöiden sairaus- ja vuosilomien aikana, jos ja kun varsinaisille röntgenhoitajille ei ole aina vastaavan koulutuksen saaneita sijaisia käytettävissä. Perinteisestihän pienissä kunnissa mm. Lapin alueella on ollut käytäntöjä, joissa jokin muu terveydenhuollon ammattihenkilö kuin röntgenhoitaja ottaa kuvia päivystysaikana varsinaisen rönt- Versio 2.0
genhoitajan koulutettua heidät kuvaukseen. Kuvat on määrännyt lääkäri, ja kuvien päivystysaikaiseen tarpeeseen, eli siihen, kuinka kiireellinen kuva on, on kiinnitetty erityishuomiota. Sijaisongelmaakin on vuosien varrella ratkaistu niin, että muu terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on työpaikkakoulutettu, on ottanut kuvia. Kontrollikuvat on siirretty siksi, kunnes varsinainen röntgenhoitaja on tullut töihin, mutta päivystystyyppiset kuvat on ottanut tämä muu henkilö. Perusteena Lapin joustaville käytännöille ovat olleet nimenomaan pitkät välimatkat ja asiakasystävällisyys. Esimerkiksi ranne- tai nilkkamurtuman saaneen potilaan lähettäminen keskussairaalaan röntgenkuvausta varten ei ole tuntunut kaikista tarpeelliselta, jos potilaan vammat on voitu hoitaa asianmukaisesti siinä terveyskeskuksessa, johon potilas on saapunut. Lapin johtavat lääkärit ovatkin pitäneet erittäin tärkeänä sitä, että sekä röntgenkuvien otto että röntgenhoitajien loma-aikojen järjestelyt voidaan ratkaista järkevästi. Koska sovellettujen järjestelyjen lainmukaisuudesta on kuitenkin vallinnut epäselvyyttä, on herännyt tarve saada yleiset määritykset sijaisina toimivien lisäkoulutuksen tasolle ja käyttötilanteille. Avoinna on myös se, miten ja missä tätä lisäkoulutusta annettaisiin. Annettaisiinko sitä esimerkiksi valtakunnallisesti tai maakunnittain keskitetysti, ja miten terveyskeskuksissa olisi toimittava siihen asti, että mahdolliset lisäkoulutusvaatimukset on saatu määriteltyä? Suomessa jo sovellettavan kansallisen terveysprojektin tavoitteena on tarkoituksenmukaisen työnjaon kehittäminen terveydenhuollossa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millaista ammattipätevyyttä röntgenkuvien otossa vaaditaan vähimmillään ja miten hallitus on käytännössä mahdollistamassa näiden vaatimusten täyttämistä kohtuullisen lähellä potilaita myös syrjäisillä alueilla? Helsingissä 11 päivänä huhtikuuta 2006 Jari Vilén /kok 2
Ministerin vastaus KK 295/2006 vp Jari Vilén /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jari Vilénin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 295/2006 vp: Millaista ammattipätevyyttä röntgenkuvien otossa vaaditaan vähimmillään ja miten hallitus on käytännössä mahdollistamassa näiden vaatimusten täyttämistä kohtuullisen lähellä potilaita myös syrjäisillä alueilla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lääkärille ja hammaslääkärille säädettyjä, tiettyjä tehtäviä lukuun ottamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki (559/1994) ei rajaa niitä tehtäviä, joita laillistettu tai nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö saa suorittaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaiset säännökset eivät estä, jollei laissa tai lain nojalla annetussa asetuksessa toisin säädetä, laillistettuja, luvan saaneita tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimimasta toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta. Työnantaja voi riittävän lisäkoulutuksen ja osaamisen varmistamisen perusteella antaa toimipaikkakohtaisen luvan sellaisiin lisätehtäviin, jotka eivät kuulu työntekijän ammatilliseen peruskoulutukseen. Röntgentutkimusten suorittamista, röntgenlaitteiden käyttöä ja röntgenkuvien ottamista koskevat säädökset ovat säteilylaki (592/1991) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetus säteilyn lääketieteellisestä käytöstä (423/2000) sekä Säteilyturvakeskuksen säteilylain nojalla antama yleinen ohje säteilysuojelukoulutuksesta terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus perustuu EU-direktiiviin, ja siirtymäaika sen asettamien koulutus- ja pätevyysvaatimusten osalta meni umpeen vuoden 2004 lopussa. Kyseiset säädökset rajoittavat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain edellä mainittuja säännöksiä. Säteilyn lääketieteellistä käyttöä koskevan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan röntgenhoitaja voi itsenäisesti tehdä lääkärin lähetteen mukaisen röntgentutkimuksen. Muu terveydenhuollon ammattihenkilö voi toimenpidevastuussa olevan lääkärin valvonnassa avustaa sellaisen röntgenlaitteen käytössä, jonka käyttöön hänet on asianmukaisesti koulutettu. Edellä mainitun asetuksen perustelujen mukaan valvonnalla tarkoitetaan välitöntä valvontaa. Asetuksen mukaan toimenpidevastuussa oleva lääkäri on tavanomaisissa röntgentutkimuksissa pääsääntöisesti radiologian erikoislääkäri. Muulla röntgenlaitteen käytöstä toimenpidevastuussa olevalla erikoislääkärillä on oltava erikoisalallaan tehtäviä toimenpiteitä varten tarpeelliset tiedot säteilysuojelusta. Kun säteilysuojelu ei ole sisältynyt lääkärin opintoihin, vaadittavat tiedot voidaan osoittaa asetuksessa tarkoitetulla säteilysuojelukoulutuksella. Muulla kuin toimenpidevastuussa olevalla lääkärillä on oltava perustiedot ionisoivan säteilyn terveydellisistä vaikutuksista ja potilaan säteilyaltistuksesta toimenpiteessä. Edellä kuvatuin perusteluin röntgenkuvia voi ottaa muukin laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö kuin röntgenhoitaja, jos hänet on siihen ammatillisesti riittävästi koulutettu ja osaaminen on varmistettu. Koulutuksen tulee kattaa myös säteilysuojelukoulutus. Vaatimukse- 3
Ministerin vastaus na on lisäksi, että tällaisen koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö ottaa röntgenkuvat säteilysuojelukoulutuksen saaneen ja röntgentutkimuksesta toimenpidevastuussa olevan lääkärin vastuulla ja välittömässä valvonnassa. Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 295/2006 vp Jari Vilén /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 295/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Jari Vilén /saml: Vilken är den lägsta yrkeskompetens som krävs för att ta röntgenbilder och hur möjliggör regeringen i praktiken att dessa krav uppfylls rimligt nära patienterna också i avlägset belägna områden? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med undantag av vissa uppgifter som ålagts läkare och tandläkare begränsar lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) inte de uppgifter som en legitimerad yrkesutbildad person eller en yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteckning får utföra. Bestämmelserna i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården hindrar inte, om inte något annat föreskrivs i lag eller i en förordning som utfärdats med stöd av en lag, att en legitimerad yrkesutbildad person, en yrkesutbildad person som beviljats tillstånd eller en yrkesutbildad person med skyddad yrkesbeteckning enligt sin utbildning, erfarenhet och yrkesskicklighet utför varandras uppgifter, om det är motiverat med tanke på arbetsarrangemangen och producerandet av hälsovårdstjänster. Arbetsgivaren kan på grundval av tillräcklig tilläggsutbildning och säkrad kompetens ge ett arbetsplatsspecifikt tillstånd för sådana tilläggsuppgifter som inte ingår i arbetstagarens grundläggande yrkesutbildning. De bestämmelser som rör utförande av röntgenundersökningar, användning av röntgenapparater och röntgenbildtagning är strålskyddslagen (592/1991) och social- och hälsovårdsministeriets förordning om medicinsk användning av strålning (423/2000) samt en allmän anvisning om strålskyddsutbildning inom hälso- och sjukvården som Strålsäkerhetscentralen har utfärdat med stöd av strålskyddslagen. Social- och hälsovårdsministeriets förordning grundar sig på ett EU-direktiv och övergångstiden för de utbildnings- och behörighetskrav som den ställer löpte ut vid utgången av år 2004. Författningarna i fråga begränsar ovan nämnda bestämmelser i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Enligt social- och hälsovårdsministeriets förordning om medicinsk användning av strålning kan en röntgenskötare självständigt utföra röntgenfotografering enligt läkarremiss. En annan yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården kan under uppsikt av den läkare som ansvarar för åtgärden bistå vid användningen av sådan röntgenutrustning för vilken personen har fått utbildning på behörigt sätt. Enligt motiveringen till ovan nämnda förordning avses med uppsikt omedelbar uppsikt. Enligt förordningen är den läkare som ansvarar för åtgärden vid vanliga röntgenundersökningar som regel en specialist i radiologi. En annan specialist som bär ansvaret för användningen av röntgenutrustning skall ha nödvändiga kunskaper om strålskydd för de åtgärder som vidtas inom läkarens specialitet. Om strålskydd inte har ingått i läkarens studier, kan de erforderliga kunskaperna påvisas med den strålskyddsutbildning som avses i förordningen. En annan läkare än den som bär ansvaret för åtgärden skall ha baskunskaper om de hälsomässiga effekterna av joniserande strålning och om patientens exponering för strålning vid åtgärden. På ovan beskrivna grunder kan röntgenbilder tas också av en annan legitimerad yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården än en rönt- 5
Ministerns svar genskötare, om personen fått en i yrkesmässigt hänseende tillräcklig utbildning och kompetensen är säkrad. Utbildningen skall också omfatta strålskyddsutbildning. Dessutom krävs att den yrkesutbildade personen inom hälso- och sjukvården som har fått sådan utbildning tar röntgenbilderna på ansvar och under omedelbar uppsikt av en läkare som har fått strålskyddsutbildning och som bär åtgärdsansvaret för röntgenundersökningen. Helsingfors den 5 maj 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6