SARS-EPIDEMIAN VAIKUTUKSIA MATKAILUALALLA

SARS-EPIDEMIAN VAIKUTUKSIA MATKAILUALALLA Päivi Kesäniemi Opinnäytetyö Toukokuu 2005 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 6.5.2005 Tekijä(t) KESÄNIEMI, Päivi Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 67 Julkaisun kieli suomi Luottamuksellisuus Työn nimi SARS-EPIDEMIAN VAIKUTUKSIA MATKAILUALALLA Salainen saakka Koulutusohjelma Matkailualan koulutusohjelma Työn ohjaaja(t) KALLIONIEMI, Kirsi Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää keväällä 2003 maailmalla riehuneen sars-epidemian vaikutuksia matkailualaan ja matkailijoihin. Tutkimuksen lähtökohtana oli turismin toimivan systeemin malli, jonka perusteella vaikutuksia tutkittiin kohdealueen, lähtöalueen ja liikenteen väylien näkökulmasta. Työssä tarkasteltiin myös median sars-epiemiaa koskevaa uutisointia ja sen vaikutusta potentiaalisten matkailijoiden kuluttajakäyttäytymiseen. Aihetta lähestyttiin mediatutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin ajanjaksolla 19.3. - 20.11.2003 kolmesta sanomalehdestä. Aineistoksi muodostui 312 aihetta käsittelevää uutista, jotka käytiin läpi sisällönanalyysillä. Uutisista 128 eli 41 prosenttia kokonaismäärästä oli tutkimuksen kannalta oleellisia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sars-epidemialla oli melko suuret vaikutukset turismin toimivan systeemin kaikkiin osatekijöihin. Vaikutukset olivat sitä kielteisemmät, mitä enemmän tautitapauksia ilmeni tietyllä alueella. Erityisesti Kiinan matkustamista vältettiin, mutta matkailuala kärsi hetkellisesti myös Suomessa, vaikka Suomesta ei löytynyt yhtään tautitapausta. Matkailun väheneminen johtui ihmisten mysteeristä tautia kohtaan tuntemista peloista ja ennakkoluuloista, jotka osittain syntyivät median lievästi sensaatiohakuisesta uutisoinnin tyylistä. Sars-epidemia saatiin nujerrettua suhteellisen nopeasti, joten sen suurimmat vaikutukset matkailuun jäivät muutamien kuukausien mittaisiksi. Koska tautiepidemiat voivat saada alkunsa ympäristön muutoksista, kannattaisi matkailualalla pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman ympäristöystävällistä ja eettistä toimintatapaa. Matkailualan yritysten kannattaa toiminnassaan ottaa huomioon, että erikoistuminen johonkin tiettyyn maahan tai kohteeseen lisää riskiä kärsiä suuria tappioita, jos alueella ilmenee tautiepidemioita. Matkailijoille on parasta antaa aina mahdollisimman oikeaa ja ajan tasalla olevaa tietoa tautiepidemioista, sillä asiaan liittyvä salailu saa aikaan turhia ennakkoluuloja, joiden muuttaminen on vaikeaa. Myös median pitäisi tuntea vastuunsa kohdealueesta antamastaan mielikuvasta, koska sillä on tärkeä vaikutus alueen matkailun kannalta. Avainsanat (asiasanat) sars-epidemia, matkailu, mediatutkimus Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management 6.5.2005 Author(s) KESÄNIEMI, Päivi Type of Publication Bachelor s thesis Pages 67 Confidential Language Finnish Title IMPACTS OF SARS EPIDEMIC ON TOURISM Until Degree Programme Degree Programme in Tourism Tutor(s) KALLIONIEMI, Kirsi Assigned by Abstract The aim of the thesis was to study the impacts of SARS epidemic, which raged over the world in the spring 2003, on tourism industry and tourists. The functioning tourism system provided the base for this thesis and the impacts were consequently studied from tourist destination regions, tourist generating regions and transit routes point of view. In addition there was an intention to observe the way how media reported on the SARS epidemic and how that affected the potential tourist s consumer behaviour. The method used was media research. The research data were collected between March 19 th and November 20 th 2003 from three newspapers, this resulting in 312 pieces of news on the subject. The news was interpreted by analysing their content. 128 articles, that is 41 percent of the total amount, were essential from this thesis perspective. The research results showed that the SARS epidemic affected quite greatly every component of the functioning tourism system. The more cases of illness appeared in a certain area, the more negative the impacts were. Especially travelling to China was avoided, but tourism suffered momentarily also in Finland, even though there was no cases of illness in Finland. Travelling decreased because of people s prejudices and fear concerning the mysterious disease. This was partly caused by media s slightly sensation seeking news. Because the SARS epidemic was overcome quite fast, the most disastrous impacts on tourism lasted only for a couple of months. Because epidemics can arise from environmental changes, the tourism industy should function in the most environmentally friendly and ethical way. Tourism companies specialising in a certain country or destination should be aware that they might lose a lot if epidemics appear in that area. Travellers should always be given correct and up to date information on epidemics. Secrecy causes pointless prejudices which can be very hard to change. Media should also know its responsibility for the image given on tourist destination regions. It has an important meaning for tourism industry in that area. Keywords SARS epidemic, tourism, media research Miscellaneous

1 SISÄLTÖ TUNTEMATTOMAN PELKO...3 1 SARS-EPIDEMIAN JÄLJILLÄ...4 2 SARS - YKSI MATKAILUN KRIISEISTÄ...6 2.1 Sars-epidemian eteneminen...7 2.2 Tautiepidemiat matkailun uhkana...13 2.3 Tautiepidemiat turismin toimivan systeemin sisällä...15 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS...19 3.1 Mediatutkimus lähestymistapana...19 3.2 Tiedon kerääminen sanomalehdistä...20 3.3 Sisällönanalyysi tutkimusaineiston käsittelytapana...22 4 MATKAILIJAT JA MEDIAN VALTA...25 4.1 Sanomalehtien uutisoinnin tyyli...26 4.2 Kuluttajien suhtautuminen sars-epidemiaan ja siitä uutisointiin...28 5 VAIKUTUKSET KOHDEALUEELLA...30 5.1 Majoitusliikkeet ja ravintolat...32 5.2 Kulttuuri- ja urheilutapahtumat...33 5.3 Kokoukset ja kongressit...34 6 VAIKUTUKSET LENTOLIIKENTEESSÄ...36 6.1 Finnair...36 6.2 Aasialaiset lentoyhtiöt...41 6.3 Muut lentoyhtiöt...42 6.4 Toimenpiteet lentokentillä ja lentokoneissa...44 7 VAIKUTUKSET LÄHTÖALUEELLA...45 7.1 Lomamatkojen järjestäjät ja matkatoimistot...45

2 7.2 Liikematkailu...47 7.3 Matkailu Suomessa...49 8 SARS-EPIDEMIAN OPETUKSET...53 KAKSI VUOTTA SARSIN JÄLKEEN...58 LÄHTEET...59 TAULUKOT TAULUKKO 1. Sars-epidemiaa käsittelevien uutisten lukumäärä kolmessa sanomalehdessä maalis-marraskuussa vuonna 2003.22 TAULUKKO 2. Uutisten kokonaismäärä teemoittain ja kommentoitujen uutisten lukumäärä..24 KUVIOT KUVIO 1. Lääkäri: Kiina vääristelee vieläkin sars-lukujaan...9 KUVIO 2. Sarsin aiheuttama paniikki yltyi Kiinan pääkaupungissa...10 KUVIO 3. Suomesta löytyi ensimmäinen todennäköinen sars-potilas...11 KUVIO 4. Laurilan ja Makkosen muokkaama ja täydentämä Gunnin toimivan turismin systeemin malli...16 KUVIO 5. Travisin täydentämä Leiperin matkailusysteemin malli...18 KUVIO 6. Median merkitys kohdealueesta syntyvien mielikuvien muodostumisessa.26 KUVIO 7. Sars-uhka otettava vakavasti Suomessakin...29 KUVIO 8. Kielletty kaupunki huhtikuun alussa 2003...32 KUVIO 9. Kantonin messuilla on kerrankin väljää...35 KUVIO 10. Pahin on Finnairilla vasta edessä...39 KUVIO 11. Finnairin liikevoiton muutos vuosineljänneksittäin vuosina 2000-2004..41 KUVIO 12. Muokattu ja täydennetty Gunnin ja Leiperin toimivan turismin systeemin malli...54

3 TUNTEMATTOMAN PELKO Kuinka paljon pelkäisimme sarsia, jos sen olisi todettu tarttuvan vain ja ainoastaan suudelmasta? Meille olisi kerrottu, että suudella saa vain hengityssuojaimet päässä. Yksi suojaamaton suudelma riittäisi tartunnan saamiseen. Tuhannet ihmiset ottaisivat silti riskin joka päivä, koska paperi huulten välissä vaimentaisi ikävästi tuntoaistimuksia, tai koska olisi noloa pyytää kumppania käyttämään hengityssuojainta. Sarsiin kuolee neljä, viime arvioiden mukaan ehkä kuusi prosenttia sairastuneista. Tavallinen keuhkokuume tappaa kolme prosenttia sairastuneista. Kahdessa kuukaudessa epidemia on vaatinut noin 350 uhria, eli koko maailmassa sarsiin on kuollut 5-6 ihmistä päivässä. Vertailun vuoksi: pelkästään malariaan kuolee pelkästään Afrikassa kaksi lasta minuutissa. Sars koetaan niin uhkaavaksi erityisesti siksi, että sen tartuntatapaa ei vielä tunneta tarkkaan, eikä siihen tiedetä parannuskeinoa. Se tappaa myös nuoria ja hyväkuntoisia. Aidsin tartuntatavat tunnetaan. Aidsiin sairastuneista sata prosenttia kuolee. Silti tuhannet ihmiset hankkivat HI-viruksen itselleen tieten tahtoen joka päivä. Tuntemattoman lisäksi nykyihmisessä pelkoa herättää tilanne, jossa hän ei itse pysty hallitsemaan elämäänsä. Kun nykyihminen saa valita, jättääkö hän väliin Kiinan matkan, suojaamattoman yhdynnän vai huumepiikin, hän valitsee ensimmäisen, vaikka siinä tilastojen valossa EI olekaan MITÄÄN JÄRKEÄ. (Berghäll 2003.)

4 1 SARS-EPIDEMIAN JÄLJILLÄ Keväällä 2003 matkailualaa nousi uhkaamaan salaperäinen sars-keuhkokuumeeksi kutsuttu sairaus. Sars on lyhenne taudin englanninkielisestä nimestä Severe Acute Respiratory Syndrome, joka on suoraan suomennettuna vakava äkillinen hengitystieoireyhtymä. Se muodosti uhkan sen takia, että tauti oli sekä tavallisille ihmisille että tutkijoille suuri mysteeri. Taudin aiheuttava virus, sen tarttumistapa, siihen tehoava lääkitys ja taudista parantuminen olivat kaikki epäselviä asioita. Sairaus oli lähtöisin Kiinasta ja sen ennustettiin leviävän kaikkialle maailmaan matkailijoiden välityksellä. Kukaan ei tiennyt kuinka nopeasti sairaus leviäisi ja millaisiin toimenpiteisiin sen pysäyttämiseksi pitäisi ryhtyä. Suurimpana pelkona oli epidemian riistäytyminen maailmanlaajuiseksi kulkutaudiksi, pandemiaksi. Selvää oli, että matkailu sellaisiin maihin, joissa tartunnan voisi saada, tulisi vähentymään. Tapauksen ainutlaatuisuus ja halu selvittää sen vaikutuksia matkailuun olivat syynä tämän tutkimuksen tekoon. Tautiepidemioiden vaikutuksia matkailuun ei ole juurikaan tutkittu, sillä sars-epidemian kaltaisia nopeasti leviäviä ja kehittyneitä länsimaitakin uhkaavia kulkutauteja ei ole esiintynyt maailmalla vuosikymmeniin. Sars levisi kymmeniin maihin ympäri maailman, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään selvittämään taudin vaikutuksia Kiinan ja Suomen matkailuelinkeinoon sekä lentoliikenteeseen. Tämä jako kohde- ja lähtöalueeseen sekä niitä yhdistäviin liikenteen väyliin perustuu turismin toimivan systeemin malliin. Kiina valittiin kohdealueeksi siksi, että sars levisi siellä kaikkein pahiten ja vaikutukset olivat siellä haitallisimmat. Tutkimuksessa käsitellään myös suomalaisten matkailijoiden suhtautumista sars-uhkaan ja sanomalehdistön tyyliä uutisoida aiheesta. Koska sars-epidemian päättymisestä on tämän tutkimuksen tekohetkellä kulunut puolitoista vuotta, luodaan tutkimuksessa katsaus myös siihen, kuinka matkailuala toipui epidemiasta. Aihetta lähestytään mediatutkimuksen näkökulmasta, sillä medialla oli suuri vaikutus siihen, miten valtavaksi sars-keuhkokuumeeseen kohdistunut huomio kasvoi verrattuna muihin maailmalla riehuviin vaarallisiin tauteihin. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on aiemmin tehty mediatutkimus New Yorkin terrori- iskujen vaikutuksista matkai-

5 lualaan. Sars-epidemiaa tutkitaan samasta näkökulmasta toisenlaisena esimerkkinä matkailuun kohdistuneesta uhasta ja siitä aiheutuneesta kriisistä. Tutkimusaineistona käytetään 19.3. - 20.11.2003 ilmestyneitä aihetta käsitteleviä sanomalehtiuutisia. Uutiset on kerätty Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja Kauppalehdestä. Aamulehden ja Kauppalehden uutiset ovat peräisin Internetissä olevista uutisarkistoista. Kyseisten lehtien katsotaan antavan aiheesta monipuolisen ja laajan kokonaiskuvan. Tutkimusaineiston käsittelytapana käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimukseen on valittu myös joitakin sanomalehtiuutisten yhteydessä olleita kuvia, sillä niillä on tärkeä asema ilmiön hahmottamisessa. Sars-epidemia oli varoitus siitä, että ennestään tuntemattoman ja helposti tarttuvan vakavan taudin ilmaantuminen ja leviäminen voi aiheuttaa paljon harmia matkailualalla. Ilmiö ansaitsi tulla dokumentoiduksi, jotta tulevaisuudessa vastaaviin uhkiin osataan suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella ja ehkäistä tautiepidemioiden puhkeamista jo etukäteen. Tutkimus oli tarkoitus raportoida heti aineistonkeruun päätyttyä keväällä 2004. Henkilökohtaisten syiden vuoksi tutkimuksen kirjalliseen muotoon saattaminen kuitenkin viivästyi vuodella alkuperäisestä aikataulusta. Aihe menetti ehkä jonkin ve r- ran ajankohtaisuuttaan, mutta toisaalta mediassa on nytkin keväällä 2005 näkynyt otsikoita vaarallisista tautiepidemioista, jotka ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hallinnassa. Maaliskuun lopulla kohistiin lintuinfluenssan leviämisestä Pohjois-Koreassa ja huhtikuun alussa uutisoitiin Marburg-viruksen aiheuttaman verenvuotokuumeen leviämisestä Angolassa. Aiheesta saattaa siis milloin tahansa tulla uudelleen hyvinkin ajankohtainen. Itselleni aihe oli haastava, sillä sars-epidemian vaikutukset matkailuun olivat moninaiset ja niiden ymmärtäminen edellytti koko matkailun viitekehyksen ha l- lintaa.

6 2 SARS - YKSI MATKAILUN KRIISEISTÄ Viime vuosina otsikoissa on ollut hyvin laajalti sellaisia turvallisuuteen liittyviä asioita, joilla on suuri vaikutus kansainväliseen matkailuun. On tapahtunut luonnonkatastrofeja, terrorihyökkäyksiä, kuolemaan johtaneita lentokoneonnettomuuksia, yhteiskunnallista levottomuutta, saastumista ja likaantumista, turistien pahoinpitelyjä, turisteille langetettuja rangaistuksia ja niin edelleen. Nämä tapahtumat ovat kiinnittäneet monien huomion matkailuun liittyvään turvattomuuteen. Ne ovat myös todistaneet, että alalla on melko rajallinen kyky ja kapasiteetti hoitaa tehokkaasti onnettomuuksien ja kriisien estoon liittyviä asioita ja johtaa tilanteita niiden jo tapahduttua. Toisen vuosituhannen alku on osoittanut, että vaikeita turvallisuuteen liittyviä ongelmia kohtaavien maiden määrä on ennemmin nousussa kuin laskussa. Kun tarkastelee näitä viimeaikaisia tapahtumia, on mielenkiintoista huomata, että niissä ei itse asiassa ole mitään uutta turismin kannalta. Vain kriisien maantieteelliset tapahtumapaikat ovat vaihtuneet ja niiden muodossa ja suuruudessa on uusia elementtejä, mutta ei itse tapahtumissa ja niiden vaikutuksissa. (Santana 2003, 68, 74-75.) Kommunikaatioteknologian kehittyminen on vaikuttanut dramaattisesti ihmisten kykyyn havaita matkustukseen liittyviä riskejä, ja sillä on vaikutusta matkailualaan. Vaikka matkustamiseen liittyy aina joitain riskejä ja ne otetaan aina huomioon matkustuspäätöstä tehtäessä, ei tätä aihealuetta ole tutkittu kovinkaan paljon. (Emt. 69.) Roehl ja Fesenmaier (1992, 17-26) ovat tehneet yhden ensimmäisistä turismin riskien kokemista käsittelevistä tutkimuksista. Tutkimuksessaan, joka käsitteli riskien kokemisen ja lomamatkailun välistä yhteyttä, he päättelivät, että matka sisältää riskejä silloin, kun sen seuraukset ovat epävarmat ja jotkin tapahtumat ovat toivotumpia kuin toiset. Heidän tutkimuksestaan käy myös ilmi, että tieto on riskejä vähentävä tekijä. Perehdyttyään moniin riskejä käsitteleviin tutkimuksiin Roehl ja Fesenmaier päättelivät, että koska riskien kokeminen on erilaista eri tilanteissa, sitä pitäisi aina arvioida juuri kyseiseen tilanteeseen liittyvillä mittareilla. Sönmez ja Graefe (1998, 122) puolestaan paljastivat tutkimuksessaan, että matkailijoiden käsityksillä eri kohteisiin liittyvistä riskeistä on suora vaikutus matkakohteen valintaan. Matkustuspäätöstä tehtäessä vertaillaan eri matkakohteisiin liittyviä hyviä ja huonoja puolia, jotta voitaisiin valita hinta-laatu -suhteeltaan paras.

7 On tärkeää ymmärtää riskien, turvallisuuden ja turismin kysynnän välinen yhteys. Ihmisten päätös matkalle lähtemiseen pohjautuu moniin psykologisiin luonteenpiirteisiin, kuten seikkailunhaluun, rauhan ja rentoutuksen etsimiseen, mukavuudenhaluun, koulutuksen tai uusien kokemusten hankkimiseen ja niin edelleen. Kuitenkaan mikään näistä tarpeista ei riitä kumoamaan yhtä ihmisen perustarvetta eli turvallisuutta. Turvallisuudella tässä tapauksessa ei tarkoiteta pelkästään todellista, tosiasioihin perustuvaa turvallisuutta, vaan myös aistittua turvallisuutta. Jatkuvasti lisääntyvät tutkimukset turistivirroista ja poliittisesta väkivallasta tai muunlaisista tilanteista, jotka aiheuttavat turvattomuuden tunnetta liittyen matkakohteeseen, osoittavat tällaisilla tilanteilla olevan vakavasti haitallisen vaikutuksen matkailuun. Kun otetaan huomioon matkailualan herkkyys ja haavoittuvuus erilaisissa kriiseissä, näihin tutkimuksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sekä teoriassa että käytännössä. Riskien hallinta on ollut aina osa turismia, mutta nykyään siitä on tulossa yhä merkittävämpi asia. Tämän suuntaisesta tutkimuksesta voidaan myös hyötyä esimerkiksi seikkailuturismia kehitettäessä. (Santana 2003, 67, 70.) 2.1 Sars-epidemian eteneminen Sars-keuhkokuume sai ilmeisesti alkunsa Guangzhousta, Guandongin maakunnasta, Kiinasta. Siellä sars-paniikki koettiin helmikuussa 2003, jolloin omituinen tauti tappoi ihmisiä, mutta viranomaiset olivat asiasta hiljaa. Guangzhoun asukkaat ryntäsivät apteekkeihin tyhjentämään hyllyt luontaislääkkeistä ja sen jälkeen tyhjenivät kadut, ravintolat ja elokuvateatterit. Vallalla oli paljon huhuja, ja ihmisiä pelotti. Helmikuun 11. päivänä hallitus kertoi kansalle, että mystinen keuhkokuume oli tappanut viisi ihmistä ja tartuntoja oli 305, mutta tilanne oli hallinnassa. Vakuuttelu tilanteen hallinnassa olosta oli valhetta, mutta ainakin asia oli myönnetty ja siitä puhuttiin. Läntinen media ei vielä tuolloin ollut kiinnostunut tapahtumasta, sillä Irakin sota oli meneillään samoihin aikoihin. (Mykkänen 2003a.) Maailma sai ensimmäisen todellisen varoituksen sarsista 13. maaliskuuta 2003 maailman terveysjärjestö WHO:lta. Ennen sitä oli ollut parin viikon ajan tietoa epidemioista Hongkongissa ja Hanoissa, ja tautia epäiltiin olevan enemmänkin eteläisessä Kiinassa. Epäily osoittautui todeksi ja taudin arveltiin saaneen alkunsa jo marraskuussa 2002. WHO:n varoitus johti nopeasti matkustuksen ja ihmisten liikkumisen rajoittamiseen, koulujen sulkemiseen kohdealueella ja sairastuneiden

8 kanssa kosketuksessa olleiden tarkkailuun. Taudin havaitsemisessa sovittiin tunnusmerkeistä, joiden avulla todennäköinen sars-tapaus oli todettava, sillä tautia yksiselitteisesti varmistavaa laboratoriotutkimusta ei ollut. Taudin määritelmä oli kuitenkin epätarkka, ja sen vuoksi monia epäiltiin sars-potilaiksi, vaikka oireiden takana oli vain tavallinen influenssa. (Leinikki 2003.) Sarsin yleisin ensioire oli korkea (yli 38 astetta) kuume, johon saattoi liittyä vilunväristyksiä, päänsärkyä, lihassärkyä ja ripulia. Muutaman päivän kuluttua ilmeni mahdollisesti kuivaa yskää ja hengenahdistusta. Nuhaa ja kurkkukipua esiintyi harvemmin. Koska monet influenssat tarttuvat pisaratartuntana, alkoivat ihmiset suojautua sarsia vastaan suu-nenä-suojuksella. Todellisuudessa se ei kuitenkaan ollut tehokkain tapa välttyä taudilta, vaan lääkärit kehottivat tehostamaan käsihygieniaa ja välttämään joukkotilaisuuksia. (Yleistietoa sars-epidemiasta 2004.) Suu-nenä-suojuksesta tuli kuitenkin ikään kuin sarsin tavaramerkki ja sanomalehdissä sekä televisiossa näytettiin mielellään kuvia siihen turvautuneista ihmisistä. Maaliskuun lopussa sars-tartuntoja tunnettiin alle 1 500 ja niistä 53 oli päättynyt kuolemaan. Huhtikuun loppupuolella sairastuneita ilmoitettiin olevan jo 4 600 ja mene h- tyneitä 265. Tilastoihin ei kuitenkaan uskallettu täysin luottaa, sillä Kiina pimitti pitkään todelliset tautilukunsa (kuvio 1). Jo epidemian alkuvaiheessa tiedettiin, että sairauden aiheuttaja kuuluu koronaviruksiin, mutta sille ei tunnettu lähisukulaisia. Ilmassa leijui monia kysymyksiä: Voiko virus siirtyä eläimestä ihmiseen? Onko sars-virus elänyt ihmisessä jo pitkään ja muuttunut vasta äskettäin tautia aiheuttavaksi? Leviääkö se viemäriteitse huonon hygienian oloissa? Miten kauan virus säilyy ympäristössä? Suomessa asiantuntijat olivat viruksen tartuntavaarasta kahta mieltä. Toisten mielestä mahdollisuus saada sars-tartunta oli häviävän pieni, toiset taas pitivät tartuntaa vain ajan kysymyksenä. Joka tapauksessa myös Suomen terveydenhuollossa varauduttiin taudin leviämiseen. (Sars-epävarmuudessa eletään ehkä vielä pitkäänkin 2003.) Sars levisi alkuvaiheessa Kiinassa ja jatkoi sieltä matkaansa Vietnamiin ja Singaporeen sekä edelleen Kanadaan, Indonesiaan, Filippiineille, Thaimaahan, Australiaan ja Eurooppaan (Yleistietoa sars-epidemiasta 2004.)

9 KUVIO 1. Lääkäri: Kiina vääristelee vieläkin sars-lukujaan (Helsingin Sanomat 10.4.2003, C5).

10 Toukokuun alkuun mennessä Peking oli nopeasti muuttunut maailman pahimmaksi sars-pesäkkeeksi (kuvio 2). Sairaalat natisivat liitoksissaan sars-potilaiden vuoksi, ja suurin osa ihmisistä oli linnoittautunut koteihinsa viettämään viiden päivän vappulomaa. Pekingissä oltiin kuitenkin toiveikkaita, sillä paikallisesta terveysvirastosta annettiin tiedote, jonka mukaan uusien tartuntojen lakipiste olisi saavutettu. (Mykkänen 2003b.) Toukokuun 6. päivänä Helsingin Sanomilla oli uutta tietoa kerrottavana taudin tartuntatavoista. Tutkijat olivat havainneet viruksen säilyvän elossa ripulimaisessa ulosteessa ainakin neljä päivää. Tämä oli ilmeisesti syynä siihen, että hongkongilaisissa Amoy Gardens -kerrostaloissa sadat asukkaat olivat saanet tartunnan. Virus oli kulkeutunut taloihin sairaan henkilön käytettyä wc:tä yhdessä asunnoista. Viemäriputkessa oli ollut reikä ja virus oli sen kautta lähtenyt leijailemaan muihin asuntoihin. Gua n- dongin maakunnan Metropole-hotellissa puolestaan yöpyi sarsia sairastanut kiinalaislääkäri, jonka mukana virus tarttui kuuteen samassa kerroksessa asuneeseen henkilöön ilmeisesti hissin nappuloiden kautta. (Mykkänen 2003c.) KUVIO 2. Sarsin aiheuttama paniikki yltyi Kiinan pääkaupungissa (Helsingin Sanomat 24.4.2003, C1).

11 Suomessa paljon melua tyhjästä Samaan aikaan Suomessa uutisoitiin ensimmäisen todennäköisen sars-tapauksen lö y- tymisestä suomalaiselta mieheltä. Mies oli palannut matkaltaan Torontosta, jossa esiintyi useita sars-tartuntoja. Kotikaupungissaan Turussa hän oli hakeutunut sairaalaho i- toon korkean kuumeen, hengenahdistuksen sekä yskän ja nuhan takia. Mies eristettiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa heti ja hänestä otettiin ns. pikatesti, jossa korona- virus olisi voinut näkyä. Sitä ei kuitenkaan testissä löytynyt. (Suomesta löytyi ensimmäinen todennäköinen sars-potilas 2003.) Lehdet uutisoivat näyttävästi sarsviruksen saapumisesta Suomeen ja etusivuilla komeili suuria kuvia lääkäreistä suojautumassa kaiken peittäviin asuihin sars-potilasta hoitaessaan (kuvio 3). Otsikot kirkuivat, vaikka kyseisessä tapauksessa mitkään myöhemminkään tehdyt tutkimustulokset eivät todistaneet miehen kiistattomasti sairastaneen sars-kuumetta. Näistä tuloksista uutisoitiin huomattavasti vähäeleisemmin kuin aikaisemmasta epäilystä. Kaiken kaikkiaan Suomessa epäiltiin 20 ihmisen saaneen sars-tartunnan, ja viisi heistä oli sairaalahoidossa (Lindberg 2003a). KUVIO 3. Suomesta löytyi ensimmäinen todennäköinen sars-potilas (Helsingin Sanomat 7.5.2003, A1).

12 Sars-kohun aikana vaikutti jääneen taka-alalle se tosiseikka, että tavallisetkin keuhkokuumeet ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa. Suomessa keuhkokuumetta sairastaa vuosittain 50 000-60 000 ihmistä ja heistä noin 5 000 menehtyy. Maailmanlaajuisesti arvellaan noin kolmen miljoonan lapsen kuolevan tavalliseen keuhkokuumeeseen vuodessa. Kuten sarsissa, myös muissa keuhkokuumeissa, taudin alkuperä jää useimmiten arvauksen varaan. (Lindberg 2003b.) Jos sarsia puolestaan verrataan esimerkiksi Afrikan vitsaukseen, malariaan, puhutaan aivan eri mittasuhteissa olevasta taudista. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan eteläisessä Afrikassa sairastuu malariaan 19-22 miljoonaa ihmistä vuodessa ja heistä 500 000 kuolee. (Hall 2003.) Epidemia laantuu vähitellen Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen kiersi kahden kuukauden ajan Kiinan pahimmilla sars-alueilla. Hänen mukaansa sars aiheutti näillä alueilla hämmennystä, pelkoa, paniikkia ja jopa mellakoita. Alun salailun jälkeen Kiinan hallitus lähti sarstaistelussaan avoimemmalle tielle ja kurjassa tilassa ollut Kiinan terveydenhuolto venytettiin äärimmilleen viruksen nujertamiseksi. Jokaisen tavallisenkin kansalaisen odotettiin taistelevan aktiivisesti sarsia vastaan. Kansalaishenkeä nostettiin sars-musiikkivideoilla, sairaaloiden alipalkatuista työntekijöistä tehtiin kansallissankareita, ja parantuneiden sars-potilaiden kotiutumista seurasivat tv-kamerat. Ponnistelut tuottivat tulosta ja toukokuun loppupuolella epidemian taltuttamisessa alettiin olla jo voiton puolella. Esimerkiksi Pekingissä uudet tartunnat vähenivät yli puolella yli sadan tartunnan päivätahdista epidemian ollessa pahimmillaan. Pahiten sarsista kärsineillä alueillakin uskallettiin vähitellen luopua hengityssuojaimista ja lähteä yleisille paikoille viettämään aikaa. Ihmiset eivät enää pelänneet, että taudin voisi saada missä ja milloin vain. (Mykkänen 2003d.) Toukokuussa Hongkongin yliopiston tutkijat epäilivät sars-viruksen olevan lähtöisin sivettikissoista. Ne elävät villeinä Aasiassa ja Afrikassa ja niitä metsästetään eteläisessä Kiinassa ruoaksi. Kansanterveyslaitoksen virologi Tapani Hovin mukaan eri eläimillä on omat viruksensa, jotka pysyvät usein omassa isännässään aiheuttamatta tälle sairauksia. Hän ei kuitenkaan uskonut, että sars- virus olisi tarttunut ihmiseen ruoan välityksellä, vaan todennäköisemmin eläinten pyydystysvaiheessa. (Sars-virus ehkä lähtöisin sivettikissoista 2003.)

13 Maailma pääsee sarsista eroon lopullisesti? Kesäkuun loppupuolella Hongkong ja Peking pääsivät vihdoinkin pois WHO:n sarstartunta-alueiden listalta. Heinäkuun alkupuolella listalta poistuivat myös siellä viimeisinä olleet Kanadan Toronto ja Taiwan. WHO:n tartuntatautiosaston johtaja David Heymann julisti Aasian ja Tyynenmeren maiden terveysministerien kokouksessa sen, minkä kaikki halusivat kuulla: Sars-kuume häviää maailmasta kokonaan. (Sars laantuu 2003; WHO lupasi sarsin häviävän lähiviikkoina 2003.) Heinäkuun 11:een päivään mennessä WHO:lle oli raportoitu 8 437 tautitapausta, joista 813 oli kuollut. Heinäkuun 14:nnestä päivästä lähtien WHO ei enää päivittäin julkistanut uutta listaa sarstapauksista. (Yleistietoa sars-epidemiasta 2004.) Jos sarsista olisi tullut todellinen maailmanlaajuinen epidemia, kuten pelättiin, se olisi voinut tappaa todella paljon ihmisiä. Sen hävittäminen maan päältä olisi tällöin ollut huomattavan työlästä ja kallista. Esimerkiksi isorokon lopullinen hävittäminen vei aikaa vuosikymmeniä. Sarsin arveltiin ensin noudattavan vilustumisten ja nuhakuumeiden vuotuista rytmiä, mutta niin ei onneksi käynyt. (Hamilo 2003.) Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että sarsin hävittäminen jo lähtökuoppiinsa onnistui. 2.2 Tautiepidemiat matkailun uhkana Matkailijoiden tarvitsee lähes aina ottaa huomioon eri matkakohteissa ja maissa uhkaavat sairaudet, joille ei omassa kotimaassa altistu. Useimpia sairauksia vastaan on olemassa tehokkaita rokotteita ja lääkkeitä, ja joitakin sairauksia voidaan ehkäistä myös omalla toiminnalla ja terveellä järjellä. Matkailijat ovat kuitenkin valmiita ottamaan sellaisen riskin, että matkan aikana sairastuu johonkin suhteellisen vaarattomaan tai pahimmassa tapauksessa jopa hengenvaaralliseen tautiin. Kukapa ei olisi kokenut vatsatautia, ripulia tai flunssakuumetta vieraissa oloissa matkustellessaan. Ihmisille on tavallisesti myös selvää, että terveydenhoidon, yleisen hygienian ja lääkäreiden ammattitaidon taso vaihtelee maailmalla hyvinkin paljon. Nämä ovat tosiseikkoja, jotka matkailijat yleensä hyväksyvät matkustaessaan Suomen rajojen ulkopuolelle, eksoottisemmista matkakohteista puhumattakaan. Jos kyseessä on tunnetun sairauden sijaan ennestään tuntematon sairaus, jonka tartuntatapoja ei tunneta ja johon ei ole rokotusta

14 saati lääkitystä, saa asia matkailijoissa kuitenkin aikaan epävarmuutta ja jopa pelkoa. Lääketieteen historian dosentti Heikki S. Vuorisen mukaan kaikki uhat, joita ihmiset eivät osaa suhteuttaa omaan kokemukseensa, ovat pelottavia (Pölkki 2003a). Sars ei ole suinkaan ensimmäinen sairausepidemia, joka on pelotellut ihmisiä ympäri maailmaa. Kauhua ovat herättäneet muun muassa hiv, Ebola-virus, hullun lehmän tauti ja New Yorkin terrori-iskuihin liittyneet pernaruttokirjeet. Tutkija Eila Linnanmäen mukaan sarsissa on havaittavissa joitakin samoja piirteitä kuin vuonna 1918 maailmalla riehuneessa espanjan taudissa. Se levisi lyhyessä ajassa ympäri maailmaa ja kaatoi niin lapsia ja vanhuksia kuin vahvoja työikäisiäkin. Espanjan taudin kuolleisuusluvut olivat sarsiin verrattuna kuitenkin valtavat. Tautiin kuoli puolessa vuodessa 30-50 miljoonaa ihmistä, joten sars on siihen verrattuna vain pienoismalli tappavasta kulkutaudista. Samoja piirteitä taudeissa on nähtävissä myös siinä, että sarsin tapaan espanjan taudinkin aiheuttaja oli aluksi tuntematon, mutta paljastui jonkin ajan kuluttua influenssaksi, joka levisi pisaratartuntana. Samoin kuin sarsissa, sairaiden eristäminen oli ainoita keinoja estää tautia leviämästä. Espanjan tauti levisi todennäköisesti sotilaiden mukana Yhdysvalloista Eurooppaan ja sars matkailijoiden välityksellä Kiinasta useisiin maihin. (Riippa 2003.) 1990-luvun Intiassa puolestaan riehui ruttoepidemia, joka kylvi kauhua ja jonka todellisuudesta tutkijat yhä kiistelevät. Epidemia aiheutti maassa yleisen paniikin, jonka seurauksena kuoli paljon ihmisiä. Näin ollen ruttoepidemia aiheutti runsaasti tuhoa, vaikka varmasti ei tiedetä, oliko se todellinen vai ei. (Pölkki 2003a.) Etelä-Amerikassa aiheutui vuonna 1997 koleraepidemia Humboldt-merivirran lämmettyä neljä astetta Tyynellä valtamerellä. Epidemia ei onneksi ehtinyt levitä laajemmalle. (Otala 2003.) Edellä mainittujen sairauksien lisäksi on olemassa lukuisia infektiotauteja, joista saattaa kehittyä sarsin kaltaisia tai jopa pahempia epidemioita. Esimerkiksi sarsin aiheuttava koronavirus on saattanut jäädä kiertämään väestöissä. On olemassa myös mikrobeja, kuten keuhkokuumetta aiheuttava pneumokokki, johon antibiootit eivät enää pure. Myös sika- ja lintuinfluenssa voivat tarttua ihmiseen, ja Kiinassa käytetään edelleenkin ravinnoksi sarsin aiheuttajiksi epäiltyjä sivettikissoja. Kosteiden tuulien mukana hyttysetkin saattavat levitä uusille alueille ja aiheuttaa malariaa sekä denguekuumetta. Rokotuksin on useita tauteja pystytty pitämään kurissa, mutta muuttuvat globaalit olosuhteet saattavat herättää jo nujerretut taudit uudelleen henkiin. (Otala 2003.) Toisin kuin yleisesti luullaan, uudet infektiot eivät ilmaannu sattumanvaraisesti. Ihmisen toimin-

15 nalla on siinä merkittävä rooli, sillä mikrobit käyttävät muuttuneita olosuhteita hyväkseen. Väestönkasvu ja väentiheyden lisääntyminen sekä globaali matkailu mahdollistavat virusten leviämistä. (Nuorti 2003.) Huonosti hallituista ympäristöistä ongelmat voivat levitä maiden rajojen yli, pahimmassa tapauksessa ympäri maailmaa. Asioihin voi kyllä vaikuttaa, jos tietoa on saatavilla ja asioista keskustellaan avoimesti. Myös kehitysyhteistyöllä on tärkeä rooli erilaisten uhkien torjumisessa. (Kelles-Viitanen 2003.) Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että niin kauan kuin terveydenhuoltokoneisto ja ennalta ehkäisevät verkostot toimivat normaalisti ja maailmassa on kohtuullinen rauha, pysyy tilanne uusien ja uhkaavien tautiepidemioiden kannalta hallinnassa. Jos maailma jostakin syystä ajautuisi sekasortoon, olisi se kaikkien tunnettujen ja tuntemattomien tautien leviämisen ja tuhoisuuden kannalta vaarallisinta. (Pölkki 2003a.) Sars-epidemian leviämistä edesauttoi Kiinassa hallitseva vaikenemisen kulttuuri ja siihen liittyvä kasvojen säilyttäminen. Asiasta ei ainakaan alussa keskusteltu avoimesti, vaan pyrittiin salaamaan vaarallisen taudin leviäminen niin oman maan kansalaisilta kuin kansainvälisestikin. Tämän lisäksi Kiinan terveydenhuoltokoneisto oli riittämätön hoitamaan sairastuneita ja tekemään ennaltaehkäisevää työtä. 2.3 Tautiepidemiat turismin toimivan systeemin sisällä Tämän tutkimuksen esikuvana on Makkosen ja Laurilan (2002) Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tekemä mediatutkimus syyskuun 11. päivän terrori-iskujen vaikutuksista matkailualalaan. Kyseisessä tutkimuksessa on luotu teoriamalli, jota voidaan käyttää viitekehyksenä erilaisten kriisien turismiteollisuudelle aiheuttamien vaikutusten tutkimiseen. Teoriapohja perustuu Gunnin (1994, 41) toimivan turismin systeemin malliin, johon on lisätty turismia kohtaava kriisi ja sen vaikutuksen ulottuvuudet suhteessa matkailualan toimijoihin. Teoriamalli on esitetty kuviossa 4.

16 KUVIO 4. Laurilan ja Makkosen muokkaama ja täydentämä Gunnin toimivan turismin systeemin malli (Laurila & Makkonen 2002, 30). Tämä turismin toimivan systeemin malli muodostuu kahdesta peruselementistä, jotka ovat lähtö- ja kohdealue. Näiden alueiden välillä toimivat tärkeinä linkkeinä kuljetussektori sekä tiedonvälitys. Lähtöalueella syntyy matkailupalvelujen ja -elämysten kysyntä. Kysyntää ja siihen liittyviä tekijöitä voidaan kutsua yhteisellä nimellä työntövoimaksi. Työntövoima muodostuu lähtöalueen fyysisestä (ilmasto, vuodenajat, hydrografia, topografia ja biogeografia) ja yhteiskunnallisesta (demografia, kulttuuri, talouselämä, kehittyneisyys, poliittinen tilanne) ympäristöstä sekä matkailijoiden henkilökohtaisista lähtövalmiuksista, joita ovat matkustusmotivaatio, tarpeet ja edellytykset. Viime kädessä näistä muodostuu joukko erilaisia matkailijasegmenttejä, joilla kullakin on omat työntövoimatekijänsä. Kohdealueella puolestaan on sellainen matkailutarjonta, jolla edellä mainittu kysyntä ja siihen liittyvät tekijät voidaan tyydyttää. Tarjontaa voidaan nimittää vetovoimaksi. Tämä tarkoittaa valmiuksia ja edellytyksiä ottaa vastaan matkailijoita sekä lähtöalueen kysyntää vastaavaa fyysistä ja kulttuuriympäristöä. Kohdealueella tulee olla myös matkailun mahdollistava taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne sekä riittävä infrastruktuuri ja turvallisuuden puitteet. Lähtö-

17 ja kohdealueiden yhteen liittävä elementti on kuljetussektori, joka koostuu maa-, vesija ilmaliikenteen verkostoista. Niiden päätarkoituksena on voittaa lähtö- ja kohdealueiden välinen etäisyysvastus. (Vuoristo 1998, 16, 18-19.) Tiedonvälityksellä, jota voidaan kutsua myös matkailuviestinnäksi, tarkoitetaan kaikkea potentiaalisten matkailijoiden ulottuvilla olevaa matkailupalveluja ja -kohteita koskevaa tietoa. Se voidaan jakaa kaupalliseen ja ei-kaupalliseen matkailuviestintään. Kaupallinen matkailuviestintä on lähettäjän maksamaa ja hänen omiin tarkoituksiinsa suunniteltua viestintää. Ei-kaupallista matkailuviestintää sen sijaan ei luoda ainakaan tarkoituksella matkailupalvelujen myyntiä varten, vaan sen sisältö on lähinnä informatiivista. Tällaista viestintää ovat esimerkiksi paikkakuntien esitteet, matkailulehtien artikkelit sekä matkailua, matkailupalveluja ja kohteita koskeva muu informaatio. Lisäksi tiedotusvälineiden maita, paikkakuntia ja alueita koskevat uutiset voidaan sisällyttää ei-kaupalliseen matkailuviestintään silloin, kun uutisella on vaikutusta potentiaalisten matkailijoiden valintoihin. (Albanese & Boedeker 2002, 123.) Kuviossa 4. on esitetty yksi malli matkailun toimivasta systeemistä, mutta myös muut matkailun tutkijat ovat kehittäneet siitä erilaisia muunnelmia. Yksi tunnetuimmista matkailua kuvaavista malleista on Leiperin matkailusysteemin malli, josta kuviossa 5. on nähtävissä Travisin täydentämä versio. Malli valittiin tähän tutkimukseen sen vuoksi, että siinä on näkyvissä lähtö- ja kohdealueella olevia matkailupalveluita. Lisäksi mallissa on kuvattu turismin toimivaan systeemiin vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, kuten lähtö- ja kohdealueen fyysinen ja tekninen ympäristö, kulttuuri- ja sosiaaliset tekijät sekä taloudellinen ja poliittinen tilanne. Tähän malliin ei kuitenkaan ole sijoitettu tiedonvälitystä, joka on olennainen asia matkailun toimivassa systeemissä. Sarsepidemian vaikutuksia matkailualalla voidaan tutkia parhaiten esitettyjen teoriamallien täydentäessä toisiaan.