HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 14 2014 1 Yleistä Hiitolanjoki, josta käytetään myös nimeä Kokkolanjoki, on Etelä-Karjalassa sijaitseva Simpelejärven laskujoki. Joki virtaa pienen Kivijärven läpi ennen Simpeleen tehdasaluetta. Silamusjoesta Hiitolanjoki saa merkittävän lisävirtauksen. Joki virtaa Ritakosken, Lahnasenkosken ja Kangaskosken voimalaitosten kautta Venäjän puolelle ja lopulta Laatokkaan. Hiitolanjokea kuormittavat Metsä Board Oyj Simpeleen tehtaat sekä Simpeleen taajaman puhdistetut jätevedet. Joen Suomen puoleiselle alaosalle kohdistuu ajoittain myös voimakasta hajakuormitusta. Hiitolanjoen tarkkailu perustuu Metsä Board Oyj Simpeleen tehtaan ympäristölupaan Dnro ESAVI/24/0408/2010 25.5.2011 ja Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman jätevedenpuhdistamon ympäristölupaan KAS-200-Y-0-111. Joen fysikaalis-kemiallinen tarkkailu on ollut samankaltainen jo vuodesta 180. Tarkkailua on tihennetty aiemmasta neljästä kerrasta kuuteen kertaan vuodessa vuonna 2006. 2 Vuoden 2014 sää- ja hydrologiset olosuhteet Vuoden 2014 tammikuu oli vuosien 181 2010 keskiarvoon verrattuna kylmempi ja vähäsateisempi (Taulukko 1). Jakso helmi-huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja vähäsateisempi. Helmikuu oli poikkeuksellisen lämmin. Touko- ja kesäkuun keskilämpötilat olivat lähellä pidemmän aikavälin keskiarvoa ja kuukausien sademäärät olivat huomattavasti normaalia korkeampia. Heinäkuu oli keskiarvoa hieman lämpimämpi ja vähäsateisempi. Elokuu oli keskiarvoa hieman lämpimämpi ja runsassateisempi. Syys- ja lokakuun lämpötilat olivat lähellä pitkäaikaista keskiarvoa ja kuukaudet olivat huomattavasti vähäsateisempia. Marraskuu oli keskiarvoa lämpimämpi ja huomattavasti vähäsateisempi. Joulukuu oli keskiarvoa lämpimämpi, mutta runsassateisempi. Vuoden 2014 tammi-marraskuu oli keskimääräistä hieman lämpimämpi ja vähäsateisempi. Taulukko 1. Kouvolan Anjalan havaintoaseman tammi-lokakuun ilmanlämpötilat ja sademäärät vuonna 2014 ja vuosien 181 2010 keskiarvot sekä Lappeenrannan Lepolan havaintoaseman tammi-marraskuun ilmanlämpötilat ja sademäärät vuonna 2014 (lähde: Ilmatieteen laitoksen ilmastokatsaukset 2014) Keskilämpötila ( C) Sademäärä (mm) Anjala Lentoasema Anjala Lentoasema 2014 181-2010 2014 2014 181-2010 2014 Tammikuu -8, -6, -,2 52 15 Helmikuu -0,6 -,0-1,4 26 40 16 Maaliskuu 1,2-2,6 0, 2 4 1 Huhtikuu 5,4,6 5,1 10 2 8 Toukokuu 10,8 10, 10,6 102 5 14 Kesäkuu 1,4 14, 1,4 8 5 Heinäkuu 1, 1,5 20,1 42 65 40

Elokuu 1,1 15,5 1,0 8 8 106 Syyskuu 11,6 10,2 11, 1 65 5 Lokakuu 4, 5,1 4,0 2 18 Marraskuu 1,6-0, 0,6 5 66 4 Joulukuu -1,8-4, -0,4 68 60 0 Keskiarvo 6,1 4, 6,0 52 55 52 Hiitolanjokeen kohdistuva jätevesikuormitus vuosina 2006 2014 Metsä Board Simpeleen tehtaiden puhdistamon kuormitus on vuosina 2006 2014 ollut taulukon 2 mukainen. Taulukko 2. Metsä Board Simpeleen tehtaiden jätevedenpuhdistamon kuormitus vuosina 2006 2014 (Metsä Board, 2015) fosfori kg/vrk typpi kg/vrk kiintoaine kg/vrk BOD kg/vrk 2006 4,4 0,5 12, 6,4 200 4,5 28,1, 8,8 2008 5,0 8,8 1,8 4,6 200 4,4 5 8,4 44 2010 4,4 58,5 81, 4,2 2011 4,4 4,2,4 55, 2012,6 4 120,8 62,4 201, 40, 11,1, 2014,,5 8,2 4,6 Fosfori- ja typpikuormitukset ovat pysyneet keskimäärin melko tasaisina vuosien 2006 2014 välisenä aikana (taulukko 2). Hiitolanjokeen kohdistuvissa fosforikuormissa on ollut kuitenkin havaittavissa pientä laskua kolmen viime vuoden aikana. Paperintuotanto loppui Simpeleeltä vuoden 2010 lopussa. Tämän jälkeen laitoksella on käsitelty vain kartonkitehtaan prosessivedet. Kiintoaine- ja BOD:n (biologinen hapenkulutus) päästöt vesistöön ovat vaihdelleet jonkin verran tarkastelujakson aikana. Vuonna 2014 kuormitukset olivat kuitenkin keskiarvoa pienemmät. Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman jätevedenpuhdistamon (Vihviläsuon jätevedenpuhdistamo) kuormitus on ollut vuosina 2006 2014 taulukon mukainen.

Taulukko. Simpeleen taajaman jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus vuosina 2006 2014 (Rautjärven kunta, 2015) fosfori kg/vrk typpi kg/vrk kiintoaine kg/vrk BOD kg/vrk 2006 0,15 0,4 5,, 200 0,1 2,1 8, 5,6 2008 0,26 24, 6,8,5 200 0,1 25,0 5, 5, 2010 0,5 2, 10, 8,0 2011 0,25 25,5,4 5,4 2012 0,1 24,8 5, 5,6 201 0,15 28,6 4, 5,6 2014 0,12 21,4 5,,4 Vuoden 2014 Simpeleen jätevedenpuhdistamon keskimääräiset vesistöön kohdistuvat kuormitusarvot ovat olleet pienemmät, kuin keskimäärin vuosina 2006 201. Suurimmat kuormitusarvot ovat keskimäärin olleet vuonna 2010. 4 Vesistötarkkailu vuonna 2014 Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy haki sekä analysoi vuoden 2014 fysikaalis-kemialliset tarkkailunäytteet viideltä eri näytepisteeltä. Näytteet haettiin 21.1., 25..,.5.,.., 1.. ja 1.11. Näytepisteinä olivat Kivijärvestä tuleva vesi tehtaan yläpuolella (), tehtaan alapuoli (), Uudensillankoski (6), Ritakoski (04) ja Kangaskoski (0) (taulukko 4). Kaikilta näytepisteiltä analysoidaan happi, sameus, kiintoaine, sähkönjohtavuus, ph, väri, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ), kokonaistyppi (kok.n), kokonaisfosfori (kok-p) ja suolistoperäiset bakteerit (enter.al). Analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Fysikaalis-kemiallisen tarkkailun lisäksi Hiitolanjoen tarkkailuohjelmaan kuuluu pohjasedimenttitutkimus, pohjaeläintutkimus, piilevätutkimus sekä kalastotutkimus, joka sisältää kalojen elohopeatutkimuksen sekä aistinvaraisen arvioinnin. Taulukko 4. Vesistötarkkailun näytteenottopisteet (kartta liitteenä 2). TUNNUS PISTE SIJAINTI KOORDINAATIT Kokkolanjoki 00 Tehtaan yläpuoli 6816412 625188 Kivijärvestä tuleva vesi Kokkolanjoki 00 Tehtaan alapuoli 681566 62451 6 Kokkolanjoki 006 Uudensillankoski 681562 6254 4 Kokkolanjoki 004, Ritakoski 681400 6260 voimalaitos Kokkolanjoki 00 Kangaskoski 681862 628440

Taulukko 5. Hiitolanjoen näytepisteiden vedenlaatumuuttujien vuosikeskiarvot vuodelta 2014 4 6 Lämpötila C,,8 8,0 8,1,4 O2 mg/l 12 12 12 12 12 O2 % % 5 6 6 6 Sameus FTU 2,5 1, 1, 2,0 1,8 K-aine mg/l,1 2,2 2,1 2,0 1,8 Sähkönj ms/m,4,4,6 11,4 ph,,4,,4,4 Väri mg/l Pt 8 8 4 26 24 CODMn mg/l,4,0 6, 5, 5,5 Kok.N µg/l 52 51 4 45 448 Kok.P µg/l 1 16 15 16 12 Enter.al pmy/100ml 18 26 2, 6,0 2,0 Vuonna 2014 Kivijärvestä tuleva vesi, tehtaan yläpuolisella näytepisteellä () oli keskimäärin lievästi humusaineiden värjäämää ja ravinnepitoisuuksiltaan lievästi rehevällä tasolla (taulukko 5). Tehdasjätevedet vaikuttivat tehtaan alapuolisella näytepisteellä () fosfori- ja typpipitoisuuksiin sekä sähkönjohtavuuteen, kiintoaineen määrään ja sameuteen. Pitoisuudet nousivat keskimäärin kuitenkin vain vähän. Silamusjoen liittymän jälkeen näytepisteellä (6) sähkönjohtavuus laski, mutta nousseesta humuspitoisuudesta johtuen vesi myös tummeni. Ritakoskella (4) Simpeleen taajaman puhdistetut jätevedet nostivat lievästi veden värillisyyttä ja typpipitoisuutta. Lisäksi ravinnepitoisuudet nousivat. Kangaskoskelle () mentäessä hajakuormitus nosti sameutta, kiintoaineen määrää, humuspitoisuutta sekä typpipitoisuutta. Ravinnepitoisuudet kuitenkin laskivat keskimäärin hieman. 5 Veden laadun kehitys vuosina 14-2014 Veden kokonaislaatua on tarkasteltu matemaattisen laatuluokitusmallin mukaan (Saukkonen, Vesitalous 6/1 ja /2). Hiitolanjoen vedenlaatumallissa ovat mukana seuraavat vedenlaatuparametrit, parametrin jälkeen on ilmoitettu indeksilukua 1,00 = erinomainen vastaava pitoisuus: kokonaisfosfori 8 µg/l, kokonaistyppi 400 µg/l, väriluku 10 mgpt/l, COD Mn 4,4 mg/l, sameus 1,00 FTU, kiintoaine 2,0 mg/l, sähkönjohtavuus 11,0 ms/m ja enterokokit 0 kpl/100 ml. Jäteveden vaikutusta veden laatuun on tarkasteltu vaneritehtaan yläpuolisen ja alapuolisen vesinäytteiden pitoisuuksien eroilla. Kangaskosken näytepiste on viimeinen Suomen puolella oleva tarkkailupiste, joka antaa eräänlaisen kokonaiskuvan kaikesta Suomen puolelta tulevasta kuormituksesta, pistemäisestä sekä hajakuormituksesta. Kokonaisfosfori (kok.p) Kokonaisfosfori on vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Hiitolanjoella kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran tarkastelujakson 14 2014 välisenä aikana lähinnä vaneritehtaan alapuolisilla jokipisteillä ja (kuva 1). Pienimmät fosforipitoisuudet ovat olleet kartonkitehtaan yläpuolisella tarkkailupisteellä Kivijärvestä tulevassa vedessä (). Tällä

µg/l µg/l näytepisteellä fosforipitoisuuden vaihtelut ovat olleet myös vähäisempiä ja pitoisuudet ovat pysyneet keskimäärin samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan. Tehtaan alapuolisilla näytepisteillä fosforipitoisuudet ovat taas hieman laskeneet. 60 Fosfori (kok.p) 50 40 0 20 10 0 Kuva 1. Hiitolanjoen keskimääräiset fosforipitoisuudet vuosina 14 2014 Kokonaistyppi (kok.n) Kokonaistyppi on vesien tuotannon ja joskus rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Typpipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran kaikilla näytepisteillä tarkastelujakson 14 2014 aikana, kuitenkin eniten tehtaan alapuolisella jokiosuudella (kuva 2). Suurimmat kokonaistypenpitoisuudet on mitattu Kangaskosken () näytepisteellä ja pienimmät Kivijärvestä tulevasta vedestä. Typpipitoisuudet ovat keskimäärin hieman kasvaneet 2000-luvun aikana. 00 650 600 550 500 450 400 50 00 250 200 Typpi (kok.n) Kuva 2. Hiitolanjoen keskimääräiset typpipitoisuudet vuosina 14 2014

FTU Sameus Sameuden arvot ovat keskimäärin kasvaneet hieman Hiitolanjoen kaikilla näytepisteillä vuosien 14 2014 aikana (kuva ). Kangaskosken näytepisteen sameusarvot ovat vaihdelleet voimakkaasti vuoden 200 jälkeen, mikä on ajoittain voimakkaan hajakuormituksen seurausta. Keskimäärin suurimmat sameusarvot on myös mitattu tällä näytepisteellä. Selvästi korkein sameusarvo on ollut vuonna 2005. Muutoin sameusarvot ovat olleet lähes samalla tasolla toisiinsa nähden. 8 6 5 4 2 1 0 Sameus Kuva. Hiitolanjoen keskimääräiset typpipitoisuudet vuosina 14 2014 Kiintoaine Kiintoainepitoisuuteen vaikuttavat oleellisesti runsaista sateista sekä sulamisvesistä johtuvat valumat, mitkä lisäävät eroosiota. Lisäksi kiintoainepitoisuutta lisäävät jätevesikuormitus sekä runsastunut biomassa, kuten levät. Kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran tarkastelujakson 14 2014 aikana lähinnä tehtaan alapuolisella jokiosuudella (kuva 4). Kangaskoskella ajoittain voimakas hajakuormitus näkyy sameuden tapaan myös kohonneina kiintoainepitoisuuksina, joista korkein mitattu arvo on ollut myös vuonna 2005. Keskimäärin alhaisimmat kiintoainepitoisuudet ovat olleet Kivijärveltä tulevassa vedestä tehtaan yläpuolisella näytepisteellä ().

mg/l Pt mg/l 8 6 5 4 2 1 0 Kiintoaine Kuva 4. Hiitolanjoen keskimääräiset kiintoaine pitoisuudet vuosina 14 2014 Väri Veden väriarvo kuvastaa veden ruskeutta eli lähinnä humusleimaa. Hiitolanjoessa veden väri on hieman tummentunut vuosien 14 2014 välisenä aikana (kuva 5). Tumminta vesi on ollut Kangaskosken () näytepisteellä. Tehtaan yläpuolisen () ja alapuolisen näytepisteen () väriarvot eivät ole keskimäärin juuri poikenneet toisistaan varsinkaan vuoden 200 jälkeen. 60 Väri 50 40 0 20 10 0 Kuva 5. Hiitolanjoen keskimääräiset väriarvot vuosina 14 2014

mg/l Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Kemiallinen hapenkulutus kuvaa orgaanisten ja muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää vedessä. Analyysi mittaa mm. humusyhdisteiden määrää. Värin tavoin Hiitolanjoen CODpitoisuudet ovat nousseet tehtaan yläpuolella () sekä Kangaskoskella () vuosien 14 2014 aikana. Tehtaan alapuolella COD-arvot ovat kuitenkin pysyneet keskimäärin lähes samalla tasolla. Pienimmät arvot on mitattu tehtaan yläpuolisella näytepisteellä () ja lähes aina suurimmat arvot Kangaskosken näytepisteellä (). Pitoisuus erot ovat pienentyneet näytepisteiden ja välillä viimevuosien aikana. 10 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) 8 6 5 4 Kuva 6. Hiitolanjoen keskimääräiset COD Mn -pitoisuudet vuosina 14 2014 Bakteerien määrä Enterokokit ilmaisevat suolistoperäisten bakteerien määrää. Bakteerien määrä on vaihdellut paljon kaikilla näytepisteillä vuosien 2002 2014 aikana (kuva ). Keskimäärin suurimmat bakteeripitoisuudet on kuitenkin mitattu Kangaskosken näytepisteellä (). Kartonkitehtaan yläpuolisen ja alapuolisen näytepisteen veden hygieeninen laatu on ollut keskimäärin melko lähellä toisiaan. Yleisesti ottaen veden hygieenisessä laadussa ei ole millään näytepisteellä havaittavissa selvää kehityssuuntaa.

pmy/100ml 0 Enterokokit (enter.al) 60 50 40 0 20 10 0 Kuva. Hiitolanjoen keskimääräiset bakteeripitoisuudet vuosina 2002 2014 Vedenlaatuluokitus Hiitolanjoen veden kokonaislaadun määrittämiseen on käytetty matemaattista vedenlaatumallia (Saukkonen, Vesitalous 6/1 ja /2). Hiitolanjoen osalta mallissa erinomaista (indeksiluku 1) veden laatua vastaavat seuraavat vedenlaatuarvot: kokonaisfosfori 8 µg/l, kokonaistyppi 400 µg/l, COD Mn 4,4 mg/l, sähkönjohtavuus 11 ms/m, kiintoaine 2 mg/l ja bakteerit 0 pmy/100 ml. Hiitolanjoen vedenlaatu on ollut vedenlaatuluokituksen muukaan keskimäärin huonointa kartonkitehtaan alapuolisella näytepisteellä sekä Kangaskosken näytepisteellä (kuva 8). Selvästi parempi laatuista se on taas ollut tehtaan yläpuolella (). Kartonkitehtaan yläpuolisen ja alapuolisen jokiosuuden vedenlaadulliset erot ovat kuitenkin alkaneet pienentyä 2000-luvun aikana. Kivijärvestä tulevan veden laatu on hieman huonontunut ja tehtaan alapuolisen näytepisteen () vesi on keskimäärin hieman parantunut vuosien 14 2014 aikana. Kangaskosken vedenlaatu on luokituksen mukaan pysynyt keskimäärin samanlaisena.

4,5 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Vedenlaatuluokitus 6 4 Kuva 8. Hiitolanjoen vedenlaatuindeksit vuosina 14 2014 Kartonkitehtaan yläpuoli, näytepiste Kivijärvestä Hiitolanjokeen tuleva vesi (näytepiste ) on ollut useimpina vuosina laadultaan hyvää, joskus jopa erinomaista (kuva 8). Veden laatua ovat heikentäneet lähinnä hajakuormituksesta johtunut lievä hygieeninen likaantuminen sekä runsassateisina aikoina sameuden ja kiintoainepitoisuuden nousu. Vuonna 2014 Kivijärvestä tulevan veden laatu oli keskimääräistä hieman parempi vedenlaatuindeksin ollessa 1, (hyvä). Kartonkitehtaan alapuoli, näytepiste Jätevesien vaikutusta veden laatuun on tarkasteltu kartonkitehtaan yläpuolisen (näytepiste ) ja alapuolisen (näytepiste ) veden välisillä laatueroilla. Tehdasjätevedet ovat vaikuttaneet liuenneiden ionien kokonaismäärästä kertovan sähkönjohtavuuden ja COD-pitoisuuden lisäksi erityisesti ravinteisiin. Vuonna 18 valmistui jätevedenpuhdistamon saneeraus, mikä jälkeen typpipitoisuuden kasvu tehtaan alapuolella pieneni. Vuoden 200 kesällä tehtaan alapuolelta mitattiin poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus (10 µg/l), mikä nosti vuosikeskiarvoa merkittävästi. Viime vuosina kokonaisfosforin kasvu on ollut vähäisempää. Typpipitoisuuserot ovat vaihdelleet melko paljon vuosien 14 2014 välillä (kuva ). Vuonna 2005 ero oli tähän asti pienin, ainoastaan 2 µg/l. Vuonna 2014 jätevesien laskennallinen vaikutus Hiitolanjoen typpipitoisuuteen oli 4 µg/l, mikä on keskimääräistä pienempi. Kiintoainepitoisuuksien erot ovat olleet melko pieniä vuosia 1 ja 18 lukuun ottamatta (kuva 4). Tämän jälkeen kiintoainepitoisuuksien erot ovat olleet enimmillään 1,1 mg/l. Usein eroa ei ole ollut juuri ollenkaan.

Muihin vedenlaatuparametreihin tehdasjätevedet ovat vaikuttaneet keskiarvona 2000-luvulla seuraavasti: sähkönjohtavuus +2, ms/m, COD +0, mg/l, sameus +0,21 FTU, väriluku +2,5 mgpt/l ja enterokokit +6 kpl/100 ml. Jätevesien vaikutus jokivedenlaatuun on vähentynyt tehdasalueen jälkeen (pisteiden ja indeksien erotus) vuosien 14 2014 välisenä aikana (taulukko 6). Keskimäärin vedenlaatuluokitus on heikentynyt 0,82 indeksiyksikköä. Vuonna 2014 vedenlaadun heikkeneminen oli vähäisintä koko tarkastelujakson aikana (0,25 indeksiyksikköä). Viimeisen kolme vuoden aikana muutos on ollut pieni, alle 0, indeksi yksikköä. Taulukko 6. Veden laadun heikkeneminen eri ajanjaksoina tehdasalueen alapuolella vedenlaatuindeksin kuvaamana ajanjakso indeksin kasvu 14 15 1,4 16 1 1,56 18 1 1,15 2000 2001 1,00 2002 200 1,10 2004 2005 0,55 2006 200 0, 2008 200 0,46 2010 2011 0,61 2012 201 0,28 2014-0,25 Vuoden keskimääräinen vedenlaatuluokitus on tehtaan alapuolella ollut hyvän ja tyydyttävän välillä (kuva 8). Parhaimmillaan laatuluokitus on ollut vuonna 2014 jolloin se oli 2,02 (hyvä) ja huonoimmillaan 200 (,02, tyydyttävä). Uudensillankoski, näytepiste 6 Silamusjoen liittymän jälkeen sähkönjohtavuus on aina pienentynyt. Lisäksi ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet usein. Humusaineet ovat kuitenkin lisänneet veden COD-pitoisuutta ja tummuutta. Veden laatu on ollut parhaimmillaan hyvä ja heikoimmillaan tyydyttävä (kuva 8). Vuonna 2014 vedenlaatuindeksi oli 2,08 (hyvä) eli selvästi keskimääräistä parempi. Simpeleen taajaman purkupaikan jälkeinen näytepiste, Ritakoski, näytepiste 4 Jos verrataan Uudensillankosken näytepisteen 6 ja puhdistamon purkupaikan jälkeisen näytepisteen 4 veden laatua keskenään, havaitaan, että Simpeleen asumajätevesien puhdistamon purkuvedet ovat heikentäneet ennen kaikkea veden hygieenistä laatua ja kokonaistyppipitoisuutta. Muiden vedenlaatuparametrien muutokset ovat olleet vähäisempiä.

Taulukko. Vedenlaatumuutokset näytepisteiden 6 ja 4 välillä aikajakso kokonaistyppi µg/l enterokokit kpl/100 ml 186 10 6 0 11 15 46 1 16 1 51 40 2000 2002 40 20 200 2005 6 2006 2008 1 200 2011 6 4 2012 2014 1 Kokonaistyppipitoisuuden kasvussa näytepisteiden 6 ja 4 välillä ei ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia (taulukko ). Viimeisenä kolmena vuotena typpipitoisuuden kasvu on ollut keskitasoa pienempi. Veden hygieeninen laatu on heikentynyt lähes aina yhdyskuntajätevesien vaikutuksesta. Hygieeninen likaantuminen ei kuitenkaan ole ollut erityisen voimakasta. Vuosina 2006 2008 enterokokkien tiheyksien kasvu oli vertailuaikajaksoista pienin. Indeksillä mitattuna veden laatu heikkeni näytepisteiden 6 ja 4 välillä vuonna 2014 0,2 yksikköä, eli noin viidesosan kokonaisesta laatuluokasta. Kangaskoski, näytepiste Kangaskosken näytepisteelle vaikuttaa jätevesien lisäksi myös hajakuormitus, joka sateisina aikoina voi olla erittäin voimakasta. Kangaskosken fosforipitoisuus on ollut usein rehevälle vesialueelle ominainen, ajoittain jopa huomattavan korkea (kuva 1). Elokuussa 200 mitattiin 110 µg/l ja toukokuussa 2005 82 µg/l fosforipitoisuudet, mitkä nostivat selvästi vuosikeskiarvoa. Keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut korkein vuonna 200 45 µg/l. Vuonna 2014 fosforipitoisuus oli 1 µg/l, eli keskimääräistä hieman alhaisempi. Kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut 40 µg/l:n ja 650 µg/l:n välillä (kuva 2), eli pitoisuuksissa on ollut jokin verran vaihtelua. Vuonna 2008 typpipitoisuus oli hieman keskimääräistä alhaisempi, 52 µg/l. Kangaskosken kiintoainepitoisuus on osittain virtaamista johtuen vaihdellut huomattavasti (kuva 4). Keväällä 2005 Kangaskoskella kiintoainepitoisuus oli erittäin suuri ( mg/l) suuren savimäärän takia ja tämä vaikutti myös merkittävästi vuosikeskiarvoon (10 mg/l). Vuoden 2005 jälkeen kiintoainepitoisuus on ollut koholla vuonna 2012 (5, mg/l). Vuonna 2014 kiintoainepitoisuus oli keskiarvoa hieman alhaisempi (,1 mg/l). COD-pitoisuus, joka mittaa orgaanista aineen määrää ja luonnonvesissä lähinnä humuspitoisuutta on vaihdellut Kangaskoskella yleensä n. 6-,5 mg/l välillä (kuva 6). Vuonna 2012 on mitattu suurin pitoisuus,5 mg/l. Pitkällä aikavälillä COD-pitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä kasvusuunnassa.

Kangaskosken vesi on ollut hygieenisesti likaantunutta, joskus selvästikin. Suurimmat hygieniabakteerien pitoisuudet on mitattu vuosina 200 ja 2011 (kuva ). Vuonna 2014 veden hygieeninen laatu oli tavanomaista parempi. Simpelejärvestä tuleva vesi on yleensä kirkasta, mutta Kangaskoskella vesi on jo värjääntynyttä. Vesi on ollut selvästi tummenemassa (kuva 5). Vuosina 2005 ja 2012 on mitattu suurimmat väriluvun arvot. COD-pitoisuuden tavoin myös väriluku on ollut selvästi kasvussa tarkastelujakson aikana. Kangaskosken vesi on ollut sameahkoa. Sameus on useimpina vuosina vaihdellut välillä 1,1, FTU (kuva ). Keväällä 2005 ollut suuri kiintoainepitoisuus vaikutti myös selvästi sameuteen. Kaiken kaikkiaan vesi on ollut vuoden 2004 jälkeen sameampaa kuin aiemmin. Kahtena viime vuonna sameus on kuitenkin ollut alhaisempi. Ennen Kangaskoskea jokeen kohdistuu hajakuormitusta, koska veden laatu on lähes säännöllisesti ollut huonompi kuin näytepisteellä 4. Sameus, kiintoainepitoisuus, ravinnepitoisuudet ja usein myös hygieniabakteerien määrä ovat kasvaneet tällä jokiosuudella. Veden laatu on vaihdellut lähes aina hyvän ja tyydyttävän välillä (kuva 8). Vuonna 2005 laatuluokitusindeksi oli kuitenkin,8 (tyydyttävä/välttävä), mikä on heikoin luokitus koko tarkkailuaikana. Vuonna 2014 veden laatu parantui edellisiin kahteen vuoteen verrattuna (2,45 hyvä/tyydyttävä). 6 Yhteenveto veden laadun kehityksestä Kivijärvestä Hiitolanjokeen tuleva vesi on ollut laadultaan erinomaista/hyvää. Simpelejärveen verrattuna vesi on kuitenkin ollut vähän tummempaa, sameampaa ja ravinteikkaampaa. Tehdasalue on lisännyt joen ravinnepitoisuuksia, orgaanisen aineen pitoisuutta ja liuenneiden ionien kokonaismäärästä kertovaa sähkönjohtavuutta. Joen kiintoainepitoisuuteen ei jätevesillä ole viime vuosina ole ollut vaikutusta. Muihin vedenlaatutekijöihin vaikutus on ollut hyvin pieni. Jätevesien vaikutus on keskimäärin pienentynyt 2000-luvun aikana. Vuonna 2014 veden laatu oli tehtaan alapuolella hyvä. Silamusjoesta Hiitolanjokeen virtaa tummempia humuspitoisia vesiä, mutta sähkönjohtavuus ja yleensä myös ravinnepitoisuudet pienenevät Silamusjoen liittymän jälkeen. Simpeleen taajaman jätevedet näkyvät lähinnä typpipitoisuudessa ja hygieenisessä laadussa. Vuosina 2006 2014 vaikutukset typpipitoisuuteen ovat hieman pienentyneet. Ennen Kangaskoskea jokeen kohdistuu hajakuormitusta, joka runsaiden sateiden aikana voi olla voimakasta. Kangaskosken vesi on ollut selvästi tummenemassa ja orgaanisen aineen pitoisuus on kasvanut. Myös sameus on hieman noussut. Vuonna 2014 veden laatu kuitenkin parantui viime vuosiin nähden. LIITTEET tuloslomakekooste vuodelta 2014 havaintopaikkakartta JAKELU Metsä Board, Simpele Rautjärven kunta/tekninen toimisto Imatran seudun ympäristötoimi Kaakkois-Suomen ELY-keskus

RAUTJÄRVEN HIITOLANJOEN TARKKAILUN VEDENLAATUNÄYTEPISTEET 00 00 006 004 00 00 Kivijärvestä tuleva vesi 00 tahtaan alapuoli 006 Uudensillankoski 004 Ritakosken voimalaitos 00 Kangaskoski Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta aineistoa 2015