KIRJALLINEN KYSYMYS 786/2004 vp Urheiluseurojen talkootyön verotus Eduskunnan puhemiehelle Liikunta on edelleen lasten ja nuorten suosituin harrastus. Kansanterveyden kannalta tämä on ilahduttava asia, vaikka kansallinen painokäyrämme kohoaa tahtiin, jota toivottaisiin mieluummin bruttokansantuotteelle. Liikuntaa järjestävien seurojen työ on yhteiskuntapoliittisestikin tärkeää kansalaistoimintaa ja yhteiskunnallisesti tärkeä voimavara. On arvioitu, että liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnassa on mukana puoli miljoonaa vapaaehtoista. Seuratoiminnassa kasvaa taitavia ja tietäviä sosiaalisia nuoria, jotka ovat oma-aloitteisia ja vastuuntuntoisia. Kasvava lapsi ja nuori voi saada urheilutoiminnassa omien vanhempiensa lisäksi tuekseen aikuisia, joiden antama kannustus ja huolenpito vahvistavat merkittävästi itsetuntoa. Urheiluseurat ovat yleishyödyllisiä yhdistyksiä, joiden talous perustuu tavallisimmin vapaaehtoistyöhön. Aktiiviset ja liikunnasta innostuneet urheilun harrastajat ja heidän lähipiirinsä tekevät talkootyötä vapaaehtoisesti ilman korvausta. Toiminnan esteeksi tai ainakin hankaloittajaksi on muodostunut verotuskäytäntö. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotuskäytäntö ei ole yhtenäinen eri puolilla maatamme, ja siksi toimintamahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Tuloverolain mukaan yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen vain saamastaan elinkeinotulosta. Yleishyödyllisyyden edellytyksenä on, että yhteisö toimii vain ja ainoastaan välittömästi yleiseksi hyödyksi. Yhdistyksen toiminnassa tehtyä talkootyötä ei tulisi pitää lainkaan elinkeinotoimintana, ja siitä saadun tuoton olisi oltava verovapaata. Yleishyödyllisen yhdistyksen saamat lahjoitukset ja avustukset ovat verovapaita. Harrastajien talkootyöllään antama tuki toiminnalle tulisi rinnastaa lahjoitukseen. Selvitysmies Risto Nieminen ehdotti raportissaan liikuntajärjestöjen kansalaistoiminnasta, että kansalaistoiminnalle tulee antaa "epätasapuolinen" etu poistamalla, vähentämällä ja yksinkertaistamalla hallintobyrokratiaa ja sekä taloudellisia että hallinnollisia velvoitteita. Opetusministeriön asettama Kansalaistoiminnan esteiden poistamistyöryhmä esitti useita hyviä parannusehdotuksia urheiluseurojenkin toiminnan helpottamiseksi (Työryhmän muistio 23:2002). Esimerkiksi tuloverolakiin ehdotettiin verotuskäytännön selventämiseksi lisäystä, että yleishyödyllisen yhteisön varsinainen sääntömääräinen yleishyödyllinen toiminta ei ole elinkeinotoimintaa. Kulttuuriministeri Karpela totesi maaliskuussa, että arkisten esteiden poistaminen, kuten verotuksen yksinkertaistamisen pohtiminen, on keskeistä kansalaistoiminnan kehittämisessä. Seuratoiminnan merkitys tunnustetaan, mutta käytännön toimia odotetaan. Pohtimisen sijasta tulisi nyt ryhtyä pikaisiin uudistuksiin tehtyjen ehdotusten pohjalta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mitä hallitus aikoo tehdä urheiluseuroissa tapahtuvan kansalaistoiminnan esteiden poistamiseksi ja erityisesti urheiluseurojen verotuskäytännön selkiyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi? Helsingissä 20 päivänä lokakuuta 2004 Sari Essayah /kd Leena Rauhala /kd 2
Ministerin vastaus KK 786/2004 vp Sari Essayah /kd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sari Essayahin /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 786/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä urheiluseuroissa tapahtuvan kansalaistoiminnan esteiden poistamiseksi ja erityisesti urheiluseurojen verotuskäytännön selkiyttämiseksi ja yhtenäistämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Talkootyöllä tarkoitetaan yleensä toisen lukuun korvauksetta tehtyä työtä. Tyypillisiä talkootöitä ovat esimerkiksi sadonkorjuu ja yksinkertaiset rakennustyöt. Talkootyön verotusongelma on, miten määritellä aito talkootyö ja miten erottaa se palkkatyöstä tai yleishyödyllisen yhteisön harjoittamasta elinkeinotulosta. Tuloverolain 23 :n 3 momentin mukaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloa ei ole esimerkiksi yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatu tulo. Elinkeinotoimintaa on taas yleensä toiminta, jota harjoitetaan samaan tapaan kuin tavanomaista elinkeinoa ja joka kilpailee muiden markkinoilla toimivien yritysten kanssa. Elinkeinotoimintaa on yleensä esimerkiksi säännöllinen, laajamittainen, vuosittain järjestettävä koulutustoiminta, jäsenistön ulkopuolelle suuntautuva julkaisutoiminta, säännöllisin väliajoin järjestettävät messutapahtumat. Jos koulutustoimintaa tuetaan julkisin varoin tai siihen on saatu viranomaisen lupa, toimintaa ei yleensä pidetä elinkeinotoimintana (KHO 1988/1203 ja 1984 II 503). Yhdistyksen jäsenten tehdessä korvauksetta työtä yhdistyksen hyväksi ei verotusongelmia yleensä synny. Esimerkiksi urheiluseuran oman urheilukentän kunnostustyö tai lipunmyynti yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa ei aikaansaa veronalaista tuloa. Jos työ tehdään yhdistyksen nimissä jonkun muun lukuun yhdistykselle maksettavaa korvausta vastaan, on ratkaistava kysymys, onko työ talkootyötä vai palkkatyötä, josta saadun korvauksen työsuorittaja lahjoittaa yhdistykselle. Tällöin on kiinnitetty huomiota siihen, kuka on suorituksen saaja, valvooko työn teettäjä työtä ja kuinka kauan työ kestää. Yhdistyksen jäsenen tekemästä työstä maksettu korvaus voi olla verovapaata vain silloin, kun suorituksen saaja on rekisteröity yleishyödyllinen yhdistys, joka käyttää varat yleishyödyllisen toimintansa tukemiseen. Verovapaan talkootyön piiriin eivät kuulu tilanteet, joissa työn suorittajat rekisteröidyn yhdistyksen nimissä keräävät rahaa tosiasiassa itselleen, esimerkiksi omien matka- tai harrastuskulujensa kattamiseen. Yhdistys ei voi antaa työhön osallistuneille yhdistyksen perustoimintaan kuulumattomia etuja. Työstä saatavan hyödyn on myös jakauduttava laajemmalle piirille kuin työn suorittajille. Talkootyötä ei ole työ, joka tehdään toimeksiantajan johdon ja valvonnan alaisena. Oikeuskäytännössä palkaksi on katsottu rekisteröidyn uskonnollisen yhdistyksen jäsenten tekemä työ, silloin kun he tekivät yövuoroa tehtaassa (KHO 1983 II 602). Myös urheiluseuran liikerakennuksen järjestysmiestehtävästä saama korvaus oli työn suorittajien palkkaa (KHO 1988 T 5382). 3
Ministerin vastaus Verotuskäytännössä talkootyönä on pidetty luonteeltaan tilapäistä selvästi rajatun tehtävän suorittamista, joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa. Tyypillistä talkootyötä ovat esimerkiksi siivousurakka ja tilapäinen mainosten jakelu tai postitustyö. Jatkuva tai pidempiaikainen toimeksiantosuhde viittaa yleensä siihen, että kyseessä ei voi olla talkootyönä pidettävä toiminta. Jatkuvakin toimeksiantosuhde voi olla talkootyötä silloin, kun tehtävä liittyy läheisesti työtä tekevän yhdistyksen omaan toimintaan ja se suoritetaan ilman toimeksiantajan johtoa ja valvontaa. Oikeuskäytännössä (KHO 1991 T 2153) on katsottu talkootyöksi urheiluseurojen suorittamat urheilu- ja liikuntapaikkojen hoito-, kunnossapito- ja valvontatyöt. Verotuskäytännössä talkootyön verotusongelmat eivät aivan viime vuosina ole olleet erityisen laajasti esillä. Mahdollisimman yhtenäiseen verotuskäytäntöön pyritään kiinnittämällä riittävästi huomiota koulutukseen ja talkootyötä koskeviin verotusohjeisiin. Edellinen Verohallituksen talkootyön verotusta koskeva ohje on vuodelta 1992. Tällä hetkellä Verohallituksessa on uusi ohje parhaillaan valmisteilla. Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar KK 786/2004 vp Sari Essayah /kd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 786/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Essayah /kd m.fl.: Vad ämnar regeringen göra för att undanröja hindren för frivilligverksamhet inom idrottsföreningar och göra skattepraxis klarare och enhetligare framför allt när det gäller idrottsföreningar? Som svar på spörsmålet anför jag följande: Med talkoarbete avses i allmänhet arbete som utförs utan ersättning för någon annans räkning. Typiska talkoarbeten är t.ex. skördearbete och enkla byggnadsarbeten. Problemet med talkon när det gäller beskattningen är hur ett äkta talkoarbete skall definieras och hur det skall särskiljas från lönearbete eller ett allmännyttigt samfunds näringsverksamhet. Som ett allmännyttigt samfunds inkomst av näringsverksamhet anses enligt 23 3 mom. i inkomstskattelagen inte t.ex. inkomst som samfundet för finansiering av sin verksamhet har fått genom att ordna lotterier, basarer, idrottstävlingar, dans- och andra nöjestillställningar, varuinsamlingar och annan därmed jämförbar verksamhet, inte heller inkomst som erhållits genom serverings-, försäljnings- och annan sådan verksamhet i samband med ovan nämnda tillställningar. Näringsverksamheten är i allmänhet verksamhet som utövas på samma sätt som sedvanlig näringsverksamhet och som konkurrerar med andra företag på marknaden. Näringsverksamhet är i allmänhet t.ex. regelbunden, omfattande, årlig utbildningsverksamhet, publikationsverksamhet riktad till kretsar utanför medlemskåren och mässevenemang som arrangeras med regelbundna mellanrum. Om utbildningsverksamheten stöds med offentliga medel eller om någon myndighet gett sitt tillstånd till den, betraktas verksamheten i allmänhet inte som näringsverksamhet (HD 1988/1203 och 1984 II 503). När en förenings medlemmar arbetar utan ersättning för föreningens räkning uppkommer normalt inga skatteproblem. Att t.ex. iståndsätta idrottsföreningens egen idrottsplan eller sälja biljetter till tillställningar som föreningen ordnar leder inte till skattepliktig inkomst. Om arbetet utförs i föreningens namn för någon annans räkning mot att föreningen betalas ersättning för det måste man ta ställning till om det är fråga om talkoarbete eller om lönearbete, där den som utför arbete donerar ersättningen för det till föreningen. Vad som då räknas är vem som får betalningen, om den som låter utföra arbetet övervakar det och hur lång tid arbetet tar. Den ersättning som betalas för ett arbete som en medlem i föreningen utför kan vara skattefri endast då den som får betalningen är en registrerad allmännyttig förening som använder pengarna till att stödja sin allmännyttiga verksamhet. Om de som utför ett arbete i en registrerad förenings namn i själva verket samlar in pengar åt sig själva, t.ex. för att finansiera sina egna resor eller hobbyer är det inte fråga om skattefritt talkoarbete. Föreningen kan inte ge dem som deltar i arbetet förmåner som inte ingår i föreningens basverksamhet. Nyttan av arbetet skall också fördelas på en större krets än de som utfört arbetet. Arbete som utförs under uppdragsgivarens ledning och övervakning är inte talkoarbete. I rättspraxis har ersättning för arbete som utförts av en registrerad religiös förenings medlemmar i form av ett nattskift i en fabrik ansetts vara lön 5
Ministerns svar (HD 1983 II 602). Också ersättning som en idrottsförening fått för ordningsmannauppgifter i en affärsbyggnad har ansetts vara lön åt den som utförde arbetet (HD 1988 T 5382). I skattepraxis har talkoarbete ansetts vara utförande av en tillfällig, klart avgränsad uppgift som inte kräver särskild yrkeskunskap. Typiska talkoarbeten är t.ex. städentreprenad och tillfällig utdelning av reklam eller postningsarbete. Ett fortgående eller längre uppdragsförhållande visar i allmänhet på att det inte kan vara fråga om verksamhet som kan betraktas som talkoarbete. Också ett fortgående uppdragsförhållande kan dock vara talkoarbete i sådana fall där uppgiften är nära förbunden med den utförande föreningens egen verksamhet och arbetet utförs utan ledning eller övervakning från uppdragsgivarens sida. I rättspraxis (HD 1991 T 2153) har idrottsföreningarnas skötsel, underhåll och övervakning av idrotts- och motionsplatser ansetts vara talkoarbete. I skattepraxis har problem med beskattningen av talkoarbete inte förekommit i någon större utsträckning under de allra senaste åren. Genom tillräcklig utbildning och skatteanvisningar gällande talkoarbete försöker man uppnå en så enhetlig skattepraxis som möjligt. Skattestyrelsens förra anvisning om beskattning av talkoarbete är från 1992. En ny anvisning utarbetas för närvarande på Skattestyrelsen. Helsingfors den 9 november 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6