Esa Visuri Sisäilmalähtöinen rakennuttaminen korjausrakentamisessa Opinnäytetyöt, Rakennusterveys 2015
ESA VISURI Sisäilmalähtöinen rakennuttaminen korjausrakentamisessa Opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2015 Aihealue: Rakennusterveys
Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate http://www.aducate.fi http://www.uef.fi/fi/aducate/rakennusterveyskoulutus
TIIVISTELMÄ: Tässä opinnäytetyössä on pureuduttu rakennustyöaikaiseen puhtaudenhallintaan korjausrakentamisessa. Siitä on olemassa virallisia ohjeita ja määräyksiä, kuten esimerkiksi Sisäilmastoluokitus 2008, Terveen talon toteutuksen kriteerit ja Ratu-kortit, joita ole hyödyntänyt aiheen teoreettisessa tarkastelussa. Omalla työpaikallani kehittämishaasteena on ollut se, että eri rakennuttajakonsultit ovat toimineet ilman yhtenäistä toimintatapaa. Tämän vuoksi tämä työ on hyvin käytännönläheinen, ja sen tavoitteena on ollut helpottaa rakennuttajakonsultin jokapäiväistä työskentelyä. Työn tuloksena on syntynyt laadunvarmistustyökalu, joka auttaa rakennuttajakonsulttia huomioimaan korjaustyömaan puhtaudenhallintaan ja sisäilman laadunhallintaan liittyvät haasteet. Lisäksi on selvitetty, miten puhtaudenhallinta kirjataan sopimusasiakirjoihin YSE:n mukaisessa sopimusmenettelyssä. AVAINSANAT: P1-puhtausluokka, rakennuttaminen, korjausrakentaminen, puhtaudenhallinta, pölynhallinta, osastointi
ABSTRACT: This thesis has been addressed to the cleanness of renovation under construction process. There are official guidelines and regulations available, such as the Classification of Indoor Climate 2008, Terveen talon toteutuksen kriteerit and Ratu cards, which have been utilized in the theoretical analysis. In your workplace, a lack of the coherent approach by various consultants have posed a challenge for development. Therefore, this thesis is very practical, and its aim is to facilitate the developer consultant s daily work. As a result, a quality assurance tool has been created that helps the developer consultant to take into account challenges related to managing the cleanness of renovation construction and indoor air quality. In addition, it has been explained how cleanness management should be documented in the contracts in accordance with the YSE contractual arrangement. KEYWORDS: P1-cleanliness class, construction of a building, renovation, the purity of management, dust control, subdivision
Esipuhe Tässä opinnäytteessä olen perehtynyt korjaustyömaan rakentamisvaiheen puhtaudenhallintaan sekä kehittänyt asiakirjoja, joilla helpotetaan rakennuskohteen projektinhallintaa puhtaudenhallinnan osalta. Työkalun pohjana on käytetty jo olemassa olevia puhtaudenhallintaan liittyviä asiakirjoja, jotka ovat olleet käytössä työpaikallamme. Työn tuloksena syntynyt työkalu koostuu P1-luokituksen mukaisesta puhtaudenhallintaohjeesta ja rakennustyönaikaisista tarkistusasiakirjoista, joissa määritellään ennen korjaustyön alkamista vaadittavat toimenpiteet (korjaussuunnitelmat, tarjouspyynnöt ja sopimusasiakirjat) sekä varsinaisen korjaustyön aikaiset tarkastukset ja toimenpiteet. Haluan kiittää työnantajaani Wise Group Finland Oy:tä, joka on mahdollistanut näiden opintojen tekemisen sekä ohjaajaani Marko Moisiota asiantuntemuksestaan. 15.1.2015 Esa Visuri
Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 9 2. PUHTAUDENHALLINTA KORJAUSRAKENTAMISESSA... 11 2.1. PUHTAUSVAATIMUKSISTA YLEISESTI... 11 2.2. PUHTAUDENHALLINTA SUUNNITTELUVAIHEESSA... 13 2.3. PUHTAUDENHALLINTA RAKENTAMISEN VALMISTELUVAIHEESSA... 14 2.4. PUHTAUDENHALLINTA RAKENTAMISVAIHEESSA... 15 2.4.1. Osastointi... 17 2.4.2. Sulkuosasto... 22 2.4.3. Tuulikaappirakenne... 25 2.4.4. Työskentelyalueiden osastointi... 25 2.4.5. Alipaineistuslaitteiston asentaminen... 27 2.5. RAKENNUSSIIVOUS OSANA PUHTAUDENHALLINTAA... 28 3. PUHTAUDEN LAADUNVARMISTUS KORJAUSRAKENTAMISESSA... 32 4. PUHTAUDENHALLINTA ASIAKIRJOISSA... 35 5. POHDINTA... 39 LÄHDELUETTELO
TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. P1-tason loppusiivoukseen sisältyvät toimet. Taulukko 2. Puhtausluokan P1 sallitut pölykertymät. KUVALUETTELO Kuva 1 Kohdepoistolla varustettu piikkauskone. Kuva 2 Korjaustyömaan päivittäinen siivous. Kuva 3 Välipohja-aukkoon toteutettavaa osastointirakennetta. Kuva 4 Paloa osastoiva (A120) väliaikainen suojaseinä käytävän vasemmalla puolella. Kuvat 5-6 Osastointia muutetaan projektin osittelun vaatimusten mukaisesti. Kuva 7 Puhtaan alueen läpi osastoimalla toteutettu työmaalle johtava kulkureitti. Kuva 8 Tallentava alipaineseurantamittaus osastoivassa seinässä. Kuva 9-10 Osaston poistoilmajärjestely, jossa poistoputki on johdettu ulos. LIITTEET Liite 1 Työmaan puhtaudenhallintaohje (ei julkinen) Liite 2 Rakentamisvaiheen puhtaudenhallinnan tarkastuslomakkeet (ei julkinen) Liite 3 Luovutusvaiheen tarkastuslomakkeet (ei julkinen)
1. JOHDANTO Korjausrakentaminen on vaativa rakentamisen osa-alue. Kaikissa toimissa täytyy ottaa huomioon ne olosuhteet, jotka ovat syntyneet kohteeseen ajan kuluessa. Nämä olosuhteet ovat syntyneet erilaisten materiaalien ja erilaisten rakennustapojen tuloksena. Uudisrakentamiseen verrattuna työskentelyolosuhteet ovat erilaiset siksikin, että työn aikana rakennus voi toimia edelleen esimerkiksi asumis-, terveydenhuolto-, opetus- tai tuotantokäytössä. Tällöin rakentamisvaiheen sisäilman puhtaudenhallinta asettaa erityiset haasteensa korjausrakentamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korjattavista tiloista ei saa levittää epäpuhtauksia muihin tiloihin. Rakennuttajan ja korjausurakoitsijan on kuitenkin kyettävä toimillaan takaamaan se, että normaali toiminta voi jatkua turvallisesti rinnakkain korjaustoiminnan kanssa. Käytännössä korjaustyömaiden eräs ongelma on, että puhtaista, korjaustyöhön kuulumattomista tiloista saattaa löytyä epäpuhtauksia, jotka huomataan pöly- tai ilmanäytteissä. Usein syntyy epäilyksiä siitä, että epäpuhtaudet ovat lähtöisin korjausrakennustyöstä. Esimerkiksi mineraalivilla- tai asbestikuitujen löytymisestä seuraa kallis ja perusteellinen puhdistus, ja tällöin syntyy epäselvyyksiä näin syntyvien kulujen maksajasta. Jos korjaustyönaikainen puhtaudenhallinta on dokumentoitu tarkasti ja kaikki laatutekijät huomioon ottaen, voidaan kustannusvastuuta tarkastella eri tavoin kuin tähän asti on voitu tehdä. Kehittämäni työkalu ohjaa tekemään myös laadunvarmistusdokumentit, joista on helppo tarkistaa tehdyt toimenpiteet. Maassamme on toiminut Sisäilmayhdistys vuodesta 1990, jotta rakennusten sisäilmaston terveellisyyttä ja viihtyisyyttä parannettaisiin. Yhdistyksen toiminnan tuloksena on kehitetty sisäilmanluokitus, jota on vuosien saatossa päivitetty. Viimeisin versio on vuodelta 2008. Tässä luokituksessa on esitetään laadukkaalle sisäilmastolle 9
määritellyt tavoitearvot, rakennusmateriaalien epäpuhtauksien päästöluokat ja toimenpideohjeita sellaiselle rakentamiselle, joka luo puitteet hyvälle sisäilmastolle. Sisäilmayhdistys on kiinnittänyt huomiota myös kiinteistöjen käyttäjien terveyteen; niinpä se on laatinut tästä näkökulmasta kriteerit PromisE-ympäristöluokituksiin. (Sisäilmayhdistys 2014: 2.) Työni toimeksiantajana on Insinööritoimisto Controlteam Oy (1.1.2015 alkaen Wise Group Finland Oy). Yrityksen toimialaan kuuluu rakennesuunnittelu että rakennuttaminen. Wise Group Finland Oy toimii sekä uudis- että korjausrakentamishankkeissa. Itse työskentelen tällä hetkellä korjausrakentamisen rakennuttamistehtävissä. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen, koska toimin korjaushankkeissa rakennuttajakonsulttina. Kaikki korjaushankkeeni toteutetaan puhtausluokan P1-kriteerein. P1- kriteerit ovat puhtaudenhallinnan kannalta vaativia. Etukäteissuunnittelu helpottaa hallittua ja korkealaatuista laaduntarkkailua puhtaudenhallinnassa. Etukäteissuunnittelua toki tehdään, mutta jotta se olisi helpommin hallittavaa ja laatu pysyisi tasaisesti hyvänä, tarvitaan systemaattinen työkalu arjen työskentelyä helpottamaan. Rakennusalalla onkin tehty erilaisia laadunvarmistustyökaluja. Esimerkiksi Otto Kanninen (2012) on kehittänyt opinnäytetyössään apuvälineen Terve talo- koordinaattorille. Omaa työtäni helpottavaa, laadukkaan sisäilman puhtaudenhallintaan tähtäävää työkalua ei kuitenkaan ole vielä olemassa. 10
2. PUHTAUDENHALLINTA KORJAUSRAKENTAMI- SESSA 2.1. PUHTAUSVAATIMUKSISTA YLEISESTI Rakennustöiden puhtausvaatimusten ensimmäisenä tavoitteena on varmistaa tilojen puhtaus luovutusvaiheessa. Toisena tavoitteena on, ettei rakennusta käytettäessä sisäilmaan kulkeudu epäpuhtauksia, jotka ovat syntyneet jo silloin, kun tiloja on rakennettu. (Sisäilmaopas 9: 5.) Rakennustyömaan puhtaus on terveyden kannalta tärkeää: pöly voi sisältää ihoa ja hengityselimistöä ärsyttäviä aineita, jotka voivat olla jopa syöpää aiheuttavia. On tavallista, että rakennusvaiheessa työntekijät joutuvat alttiiksi esimerkiksi tiili- tai puupölylle. Korjaustyömailla ilmaan voi levitä myös homeista ja muista lähteistä peräisin olevia haitta-aineita. Osa tällaisesta pölystä jää rakennukseen ja kulkeutuu tilojen sisäilmaan. Valtioneuvoston asetus (205/2009) rakennustyön turvallisuudesta kuitenkin edellyttää, ettei työstä tai kunnossapidosta saa aiheuta vaaraa työntekijöille. (Mt.) Rakennustyö luokitellaan kahteen puhtausluokkaan, luokkiin P1 ja P2. On tärkeää määritellä heti hankkeen alussa, millaista puhtaustasoa tavoitellaan. Puhtaustason määrittelee tilaaja. Käytännössä ongelmaksi muodostuu usein se, ettei urakoitsijalle ole välttämättä selvää, mitä eri puhtaustasot tarkoittavat käytännössä. (Koski 2014: 11.) Puhtausluokka P1 on vaativin puhtausluokka. Sitä suositellaan työ- ja asuintiloihin, joissa pyritään saamaan sisäilmastoluokaksi S1 tai S2. Kun se on vaatimuksena, rakennuksen täytyy olla puhdas siinä vaiheessa, kun ilmanvaihdon päätelaitteiden 11
suojaukset poistetaan ja ilmanvaihtoa testataan. Tällöin pinnoilla ei saa olla mitään hienojakoista irtolikaa, jota voisi nousta ilmaan kosketuksen tai ilmavirtojen vuoksi. Tämän puhtausluokan tiloissa ei myöskään saa säilyttää rakennusmateriaaleja tai jätteitä, jotka estävät pintojen puhdistusta. Pintoja suojaavat muovit ja pahvit on poistettu. Tämän vaiheen jälkeen P1 luokan-tiloissa voidaan ilman erityisiä toimia tehdä vain pölyämättömiä töitä. Kun tilat luovutetaan, pinnoilla ei saa olla silminnähtävää likaa. (Sisäilmaopas 9: 6.) Rakennukset, joissa tavoitteena on saavuttaa sisäilmastoluokka S3, riittää puhtausluokitus P2. (Sisäilmastoluokitus 2008: 20.) Sisäilmastoluokat RT-kortin 07-10946 Sisäilmastoluokitus 2008 mukaan tavoiteltu sisäilmasto jaetaan kolmeen luokkaan S1, S2 ja S3. Sisäilmastoluokka S3 vastaa maankäyttö- ja rakennuslain sekä terveydensuojelulain vaatimuksia. S3-luokan tavoitearvojen toteutuessa terveille henkilöille ei aiheudu terveyshaittaa, jos rakennuksessa on suunnitellulla tavalla toimiva ilmanvaihto eikä erityisiä epäpuhtauslähteitä ole. S1: Yksilöllinen sisäilmasto. Paras luokka, jossa sisäilman laatu on erittäin hyvä eikä tiloissa ole havaittavissa hajuja. Sisäilmaan rajoittuvissa rakenteissa ja viereisissä tiloissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Tilojen käyttäjät pystyvät säätämään tilojen lämpöoloja eikä vetoa tai ylilämpenemistä esiinny. Ääniolosuhteet ovat tiloissa niiden käyttötarkoituksen mukaan erittäin hyvät ja tiloissa on yksilöllisesti säädettävä valaistus hyvien valaistusolosuhteiden lisäksi. S2: Hyvä sisäilmasto. S2-luokan mukaisissa tiloissa sisäilman laatu on hyvä eikä tiloissa ole havaittavissa häiritseviä hajuja. Sisäilmaan rajoittuvissa rakenteissa ja viereisissä tiloissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Lämpöolot ovat hyvät ja vetoa ei yleensä esiinny, mutta tilojen ylilämpenemistä voi mahdollisesti tapahtua kesäpäivinä. Tiloissa on niiden käyttötarkoitus huomioon ottaen hyvät ääni- ja valaistusolosuhteet. 12
S3: Tyydyttävä sisäilmasto. Sisäilman laatu, lämpöolot, valaistus ja ääniolosuhteet täyttävät rakentamismääräysten vähimmäisvaatimukset. Kun pyritään sisäilmastoluokkiin S1 ja S2, tulee rakennusmateriaalien pääosin kuulua päästöluokkaan M1. Materiaaliyhdistelmän päästöluokka määräytyy huonoimman materiaalin mukaan. (Sisäilmastoluokitus 2008: 32.) 2.2. PUHTAUDENHALLINTA SUUNNITTELUVAIHEESSA Puhtausvaatimukset vaikuttavat jo suunnitteluvaiheeseen. Rakentamismääräyksissä edellytetään, että rakennus täytyy suunnitella ja rakentaa siten, ettei sisäilmassa esiinny kaasuja, mikrobeja ja hiukkasia, jotka ovat terveydelle haitallisia. Myös hajuhaittoihin täytyy kiinnittää huomiota, sillä ne vaikuttavat viihtyisyyteen. Jotta rakentamismääräysten mukainen terveellinen, viihtyisä ja turvallinen sisäilmasto on mahdollinen, täytyy rakennustöiden ja ilmanvaihtojärjestelmän puhtaudenhallinta suunnitella huolellisesti, samoin koko projektin aikataulutus. (Sisäilmaopas 9: 5.) Suunnitteluvaiheessa kaikilla osapuolilla täytyy olla tiedossa se, millaista puhtautta edellytetään. Mikäli tavoitellaan tasoa P1, suunnitteluvaiheessa arkkitehdin tehtävänä on määritellä rakennusselostuksessa pintakäsittelyt myös pinnoille, jotka jäävät piiloon. Tällaisia pintoja ovat esimerkiksi asennuslattiat ja alakatot. Ne täytyy suunnitella siten, että ne voidaan puhdistaa hyvin. Ylipäätään suunnitteluvaiheessa täytyy varmistaa, että avoimet alakatot ovat siivottavia. Tällöin esimerkiksi kaapelihyllyt täytyy pystyä imuroimaan ennen kuin alakattokasetit asetetaan paikoilleen. Jos kattoon liimataan vaimennusverhouslevyjä, niiden reunat käsitellään niin, ettei mineraalivilla jää paljaaksi. (Mt. 8-9.) 13
Kun ilmanvaihtoa suunnitellaan, P1-vaatimukset ja hankkeen aikataulutus voivat edellyttää, että suunnittelijan täytyy kiinnittää huomiota puhtausaluekohtaiseen tai kerroskohtaiseen säätötarpeeseen. Ilmanvaihtokanavisto suunnitellaan niin, että säädöt siihen voidaan tehdä P1-lohkojen osalta rajaamalla esimerkiksi erillisillä kerroskohtaisilla sulkupelleillä muut työnalaiset lohkot toiminta-alueelta pois. (Mt.) 2.3. PUHTAUDENHALLINTA RAKENTAMISEN VALMISTELUVAIHEESSA Tavoitetasot ja eri tilojen puhtausluokat täytyy olla selvillä ennen urakkatarjousten kyselyvaiheetta. Tämä tuo vastuuta eri toimijoille. Eri toimijoiden vastuut täytyy merkitä rakennushankkeen asiakirjoihin. Näistä tärkeimpiä ovat urakkaohjelma ja urakkarajaliite. Urakkasopimusvaiheessa nämä puhtaustasovaatimuksen kirjataan myös urakka- ja hankintasopimuksiin. Pääurakoitsijan tehtävänä on sisällyttää nämä edelleen aliurakoitsijoiden työkokonaisuuksiin. (Sisäilmaopas 9: 7.). Tämän työn liitteessä 1 on urakkasopimuksen kaupallisiin asiakirjoihin liitettävä puhtaudenhallintaohje, jonka tavoitteena on ohjata puhtausluokan P1-luokan rakennus- ja ilmanvaihtojärjestelmän asennusten toteuttamista. Jotta sisäilmariskejä voitaisiin hallita, työmaasuunnittelu täytyy hoitaa hyvin. Tällöin suunnittelussa kiinnitetään huomiota veden poistamiseen sekä kosteuden ja pölyn hallintaan. Tämä tarkoittaa vastuuta pääurakoitsijalle: hän laatii työvaiheittaisen laadunvarmistussuunnitelman, joka noudattaa urakkaohjelman ja urakkarajaliitteen vaatimuksia. Lisäksi hän laatii myös sovittujen puhtausluokkien pohjalta rakennusja ilmanvaihtotöiden puhtaussuunnitelman. (Mt.) Puhtaussuunnitelmassa määritellään monia eri asioita: siinä kerrotaan, miten rakennustarvikkeet kuljetetaan ja varastoidaan; siitä käy ilmi myös tilojen työaikainen osastointi ja vaatimusten mukaiset siivoustoimenpiteet. Lisäksi kerrotaan, miten il- 14
manvaihtokanavat ja kanavaosat asennetaan ja suojataan pölyävien työvaiheiden välillä. (Sisäilmaopas 9: 8-9.) Usein on niin, että edellä mainitut puhtaussuunnitelman sisältämät asiat on hajautettu useisiin eri asiakirjoihin. Tällöin urakoitsijalle voi olla hankalaa hahmottaa kokonaisuutta puhtaudenhallinnasta. (Koski 2014: 11.) Tämän vuoksi olen tämän opinnäytetyöni aikana laatinut yleisen puhtaudenhallintaohjeen, jota muokataan työmaakohtaisesti rakennustyömaan puhtaudenhallintaa palvelemaan. 2.4. PUHTAUDENHALLINTA RAKENTAMISVAIHEESSA Koska P1- luokan työmaan puhtaustaso on korkea, työmaan henkilöstö täytyy perehdyttää siihen. Jos tämä vaatii koulutusta ja siihen osallistuminen on pakollista, on järkevää, että tästä tehdään merkintä urakkasopimuksiin. Puhtaustasovaatimukset kirjataan myös jokaisen aliurakoitsijan sopimukseen. Jos käy niin, että urakoitsija ei toteutakaan rakentamisvaiheessa sovittua puhtaustasoa, hän joutuu maksamaan ne toimenpiteet, jotka joudutaan tekemään, jotta oikea puhtaustaso saavutetaan (Sisäilmaopas 9: 9.) Rakennusurakoitsijan tavoitteet pölyntorjunnassa perustuvat tilaajan asettamiin vaatimuksiin. Urakoitsijan tehtäviä pölyntorjunnassa ovat seuraavat asiat: korjauskohteeseen soveltuvien työmenetelmien valitseminen korjaustyön vaiheistuksen ja ajoituksen suunnittelu osastoinnin suunnittelu taloudellisten pölyntorjuntamenetelmien ja -laitteiden valinta työntekijöiden kouluttaminen, perehdyttäminen ja motivointi oikeanlaisiin työmenetelmiin pölyntorjunnan toimivuudesta huolehtiminen koko hankkeen ajan (Kokkonen ym. 2013: 125.) 15
Peruskorjaushankkeissa puhtausvaatimukset johtavat siihen, että esimerkiksi linjasaneerauksissa kaikki suojaukset ja alipaineistukset täytyy tehdä ennen kuin purkutyöt aloitetaan. Suojauksia ei saa poistaa eikä siirtää, kun korjaustyöt ovat vielä kesken. Urakoitsijoiden kannattaisi käyttää kaikissa pölyävissä työvaiheissa työkaluja, joissa on kohdepoisto. (Mt. 12.) Kuva 1. Kohdepoistolla varustettu piikkauskone. (www.rakennuskone.fi) Purkujätteet täytyy viedä pois mahdollisimman pölyttömästi. Sen kuljetuksessa voidaan käyttää vaikkapa pudotusränniä, joka on yhdistetty alipaineistettuun jätekonttiin. Pölyävä jäte täytyy pussittaa jo purkupaikalla, ja se kuljetetaan pölyttömästi jätelajittelupaikkaan. (Mt.) Rakennuksen sisällä suojataan lämmityspatterit, ilmastointilaitteistojen osat ja valaisimet. Suojaus poistetaan vasta sitten, kun sisätilat ovat niin puhtaita ja pölyttömiä, että ne vastaavat niille asetettuja puhtausvaatimuksia. Alakatot ja johtokourut imuroidaan ennen kuin alakatot laitetaan kiinni. (Mt.) Roskat, pölyt ja muut jäljet siivotaan joka päivä sekä kulkureiteillä että koko alueella, jossa korjauksia tehdään. Päivittäin pitää huolehtia myös ilmanvaihtolaitteiden huoltamisesta. Kun työmaalla hoidetaan pölynhallinta kunnolla, pölyä ei kulkeudu ilmastointiputkiin ja kanavien nuohouskulut vähenevät. Kun puhtaudesta huolehditaan koko rakennusprojektin ajan, siivoustoimenpiteet eivät painotu vain loppuvai- 16
heeseen. Niinpä ns. perinteinen toimintakoe- tai loppusiivous ei ole niin raskas työvaihe kuin aiemmin. (Sisäilmaopas 9: 13-14.) Kuva 2. Korjaustyömaan päivittäinen siivous. Puhtaustasojen saavuttamisen kannalta on tärkeää huolehtia koneellisesta pölynhallinnasta. Koneellisesta pölynhallinnasta on monenlaista hyötyä: hieno rakennuspöly vähenee, samoin myös siivouksen tarve. Ilmavirtaus parantaa lisäksi esimerkiksi betonivalurakenteiden kuivumista. Tämän vuoksi koneellista pölynhallintaa kannattaa käyttää toimintakoesiivoukseen asti, vaikka pölyäviä työvaiheita ei enää tehtäisikään. 2.4.1. Osastointi Korjattava kohde jaetaan osastoihin ja lohkoihin sen mukaisesti, millaiset ovat niiden puhtausluokkatavoitteet ja miten nämä tavoitteet voidaan toteuttaa. Lohkolla tarkoitetaan kohteen fyysistä osaa, kuten erillistä rakennusta tai kerrosta rakennuksessa. Siinä työ tehdään yleensä valmiiksi yhtenä kokonaisuutena. Lähtökohtaisesti lohko- 17
jako toteutetaan niin, että yhtä kerrosta käsitellään yhtenä lohkona. (Sisäilmaopas 9: 13, Kankainen-Lindholm-Erke 2000: 22.) Osastoinnilla työalue jaetaan pienempiin osastoihin, jotta pölyn leviämistä voidaan estää tarkoituksenmukaisesti. Osastot mitoitetaan niin, että niissä onnistuu koneellinen pölynhallinta. Tämä tarkoittaa sitä, että osastointien täytyy olla tarpeeksi tiiviitä ja oikeankokoisia muutoin niiden alipaineistus ei onnistu. Osastoinnissa hyödynnetään mieluiten jo olemassa olevia rakenteita, sillä kiinteät seinärakenteet ovat luotettavampia kuin sellaiset, jotka rakennetaan väliaikaisesti osastointia varten. Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, että jo olemassa olevat rakenteet ovat tiiviysvaatimuksiltaan oikeanlaisia, joten ne täytyy tarkistaa ja tiivistää, mikäli siihen on tarvetta. Kuva 3. Välipohja-aukkoon toteutettavaa osastointirakennetta. 18
P1-puhtausluokan lohkot erotetaan muista lohkoista tilapäisen osastoinnin avulla. Osastointia tehtäessä lohkojen kulkuaukot merkitään P1-merkinnöillä. Eri lohkojen ja kerrosten väliset läpiviennit suljetaan, jotta ilmavirtaukset saadaan katkaistuksi. Tällöin huomioidaan erityisesti hissikuilut ja putkihormit. (Sisäilmaopas 9: 13.) Ennen kuin varsinaiset korjaustyöt aloitetaan, osastoja rajaavat rakenteet tarkistetaan. Mikäli niissä on läpivientejä, kuten ilmanvaihto- ja putkiosia, ne suljetaan tai puretaan pois. Jäljelle jäävät osat eristetään niin, ettei pöly voi levitä niiden kautta. Jos talotekniikkaosat aiotaan poistaa kokonaan käytöstä, ne kannattaa purkaa kokonaan osastoivasta rakenteesta. (Hokkanen 2014: 5.) Kun kanavat ja putket on purettu, läpivientireiät suljetaan. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi kipsilevy-mineraalivilla-kipsilevy- rakennetta. Tämä rakenne tiivistetään huolellisesti ympäröiviin rakenteisiin elastisella massalla tai talotiivisteellä. Tätä työtä tehdessä täytyy huomioida, onko seinä myös paloa osastoiva. Jos on, läpivientien aukkojen suojaukset täytyy tehdä niin, että ne täyttävät myös palovaatimukset. (Mt.) Kuvassa 4 on työmaa-aikainen paloa osastoiva seinärakenne rakennettuna korjaustyömaan osastointiin. 19
Kuva 4. Korjaustyömaan paloa osastoiva (A120) väliaikainen suojaseinä käytävän vasemmalla puolella. Kaikkien rakenteiden liittymäkohdat täytyy tarkistaa silmämääräisesti. Jos ne eivät ole kunnossa, ne tiivistetään käyttämällä elastista massaa. Jos rakenteessa on suurempia rakoja, ne tarkistetaan ja arvioidaan huolellisesti, millaista tiivistysmenetelmää kannattaa käyttää. (Hokkanen 2014: 5.) Kuvissa 5 ja 6 on osastointirakenne asianmukaisine työmaavaroituksineen ja tiedotteineen. Kuva 5-6. Osastointia muutetaan projektin osittelun vaatimusten mukaisesti. 20
Myös työmaalla ja eri osastoilla kulkeminen täytyy miettiä ja suunnitella etukäteen. Osastoivalta alueelta kuljetaan suoraan puhtaammalle alueelle vain hätätilanteessa. Kulku siis ohjataan muita reittejä pitkin. Jos kulku on kuitenkin pakko järjestää osaston läpi, tavoitteena on järjestää vain yksi kulkureitti. Tällöin raja-alueella olevat muut kulkuaukot suljetaan omilla rakenteillaan: esimerkiksi oviaukoissa ovi suljetaan ja siitä poistetaan helat, jotta sitä ei voi avata. Ovilevy tiivistetään karmiin teippaamalla liittymärakenteet teipillä, joka nimenomaisesti soveltuu suojaukseen. (Hokkanen 2014: 5-6.) Kuva 7. Puhtaan alueen läpi osastoimalla toteutettu työmaalle johtava kulkureitti. Kun tämä on tehty, oviaukon kummallekin puolelle asennetaan muovit, joiden tarkoitus on suojata koko oviaukko. Ne voidaan kiinnittää joko teippaamalla, rimoittamalla tai mekaanisin kiinnikkein. Kun muovi kiinnitetään, täytyy varmistaa, että myös karmit tulevat kokonaan suojatuiksi. (Mt. 5-6.) 21
Jotta osastoivien rakenteiden toimivuus voidaan varmistaa, työalueelle täytyy asentaa rajapinnan läheisyyteen alipaineistuslaitteisto. Tämän avulla saadaan aikaan ilmavirtaus, joka kulkee käytössä olevista tiloista työalueelle päin. Lisäksi läpiviennit ja rakenneliittymät tarkistetaan vielä merkkisavuin: niillä voidaan havaita ilmavirran kulkusuunta, joka täytyy olla aina osastoon päin. (Hokkanen 2014: 6.) Kuva 8. Tallentava alipaineseurantamittaus korjaustyömaan osastoivassa seinässä. Jos osastoivissa tiloissa on alakattorakenteita, ne puretaan osastoivan seinän kohdalta: osastoivaa rakennetta ei voida siis tehdä luotettavasti alakaton alapintaan. Jos näin yritettäisiin tehdä, alakaton yläpuolella syntyy ilmanvuotoreittejä. Kun alakatto puretaan, osastoiva seinärakenne saadaan varmuudella liitettyä alakaton yläpuoliseen rakenteeseen. (Mt.) Jos alakattorakennetta ei pureta, on myös mahdollista rakentaa osastoon väliaikainen katto varsinaisen alakattorakenteen alapuolelle. 2.4.2. Sulkuosasto Jos osoittautuu, että osastoivan rakenteen tiivistäminen ei ole riittävää, täytyy osasto erottaa ympäröivistä tiloista erillisellä väliaikaisella sulkuosastolla. Tällöin rakennetaan suojaseiniä. Ne tehdään vähintään puolen metrin etäisyydelle osastoivasta ra- 22
kenteesta niiden tilojen puolelle, joissa on rakennuksen käyttötarkoituksenmukaista normaalia toimintaa. Näin syntyneeseen sulkuosastoon asennetaan alipaineistuslaitteisto. Sen tarkoituksena on poistaa ilmaa seinien välistä. Laitteiston täytyy olla tarpeeksi tehokas: sen kapasiteetin täytyy olla vähintään kaksi kertaa suurempi verrattuna osaston tilavuuteen. Laitteiston tehokkuus voidaan varmistaa merkkisavukokeella. Lisäksi ilmavirtausten täytyy olla oikeansuuntaiset: niiden täytyy kulkea käytössä olevalta alueelta rajapinnan sulkuosaston sisään ja tästä työskentelyalueelle. (Hokkanen 2014: 6.) Sulkuosastolle ei saa ohjata korvausilmaa, joka on peräisin työskentelyalueelta tai käytössä olevalta alueelta. Tämä siksi, että osastoinnin toimivuus perustuu ajatukseen toimintavarmuudesta: mikäli mahdolliset tiivistykset pettävät, osastoon leviävät epäpuhtaudet virtaavat alipaineistuslaitteen kautta pois eikä vahinkoa pääse syntymään. (Mt.) Myös alipaineistuslaitteen läpi kulkevan jäteilman ohjauksesta täytyy huolehtia. Se voidaan ohjata kahteen eri paikkaan; joko suoraan ulos rakennuksesta tai sitten työskentelyalueelle. Jos se ohjataan työskentelyalueelle, koneessa täytyy käyttää kahdenlaisia suodattimia, sekä karkeaa että hienoa. 23
Kuvissa 9-10 poistoilma on johdettu ulos ikkunarakenteeseen rakennetun sovituskappaleen avulla. Kuva 9-10. Osaston poistoilmajärjestely, jossa poistoputki on johdettu ulos. Hyvään toimintatapaan kuuluu olla huolellinen myös alipaineistuslaitteen asennuksessa: sitä ei saa esimerkiksi ylimitoittaa niin, että se vetääkin työskentelyalueelta ilmaa osaston sisään. Työskentelyalueen osaston rajapinnalla täytyy olla alipaineistuslaite, joka poistaa rajapinnan tilavuuden verran ilmaa niin usein, että ilmavirtaus on työskentelyalueelle päin sulkutilassa olevasta koneesta huolimatta. Sulkuosastolle 24
sijoitettu alipainekoneistuslaite täytyy asentaa niin, ettei sitä voida kytkeä irti virtalähteestä. Tämä varmistaa alipaineistuksen toimimisen joka tilanteessa luotettavasti. 2.4.3. Tuulikaappirakenne Jos työskentelyalueelle joudutaan kulkemaan käytössä olevan alueen läpi, voidaan osastointi mahdollistaa myös käyttämällä tuulikaappirakennetta. Sen leveys ja korkeus mitoitetaan ainakin puoli metriä kulkuovea leveämmäksi. Tämä johtuu siitä, että osastoivien rakenteiden kiinnityksille täytyy olla tarpeeksi tilaa. Tuulikaapin oven täytyy sulkeutua itsestään. Lisäksi osastoivan tuulikaapin täytyy olla vähintään kolme metriä pitkä. (Hokkanen 2014: 7.) Tällöin varmistetaan, että kaappirakenne kykenee estämään puhtaan ja likaisen ilman sekoittumisen. Myös tuulikaappirakenteeseen asennetaan alipaineistuslaitteisto. Sen tehtävänä on poistaa vähintään kerran tunnissa ilmamäärä, joka vastaa tuulikaapin tilavuutta. Laitteisto mitoitetaan niin, ettei ilmavirtauksia synny työskentelyalueelta tuulikaappiin. Koneeseen täytyy käyttää sellaista virtalähdettä, joka on mahdotonta purkaa ilman sähköasennuksia. (Mt.) Tuulikaappiin täytyy lisätä vielä vaihtomatto, joka pysäyttää lian leviämisen tehokkaasti. Se imuroidaan päivittäin ja vaihdetaan tarpeeksi usein. Työskentelyalueen ulkopuolelle täytyy puolestaan asentaa vielä ruohomatto. Tämä estää sen, että suurimmat liat kulkeutuvat jalkineiden mukana tuulikaappiin ja siitä edelleen käytössä olevalle alueelle. (Mt.) 2.4.4. Työskentelyalueiden osastointi Työvaiheet määrittävät työskentelyalueiden osastointia, joka täytyy suunnitella ja toteuttaa oikealla tavalla. Osastot mitoitetaan suhteessa käytettävissä olevan alipaineistuskaluston kapasiteettiin: osastojen tilavuus täyty pystyä vaihtamaan riittävän usein. Mitoituksessa huomioidaan myös periaate, jonka mukaisesti yhden alipaineistuslaitteiston tulisi riittää yhtä osastoa kohden. Kun alueita rajataan, pyritään käyt- 25
tämään hyödyksi jo olemassa olevia rakenteita. Jos näillä ei kuitenkaan saada alueita järkevän kokoisiksi, rakennetaan suojaseiniä, joiden toteutustapa päätetään suhteessa sen käyttöaikaan ja mekaaniseen rasitukseen. (Hokkanen 2014: 7.) Pölynhallinnan näkökulmasta voi olla niin, että joskus työskentelyyn käytettävällä alueella kaikki rakennuksen osat eivät ole yhdenveroisia; esimerkiksi työalueen sisälle jää käytössä oleva tila, kuten sähköpääkeskus tai puhelinrelehuone tai ilmanvaihdon asennusalue. Tällöin jo laaditut yleisohjeet eivät päde, vaan tehdään vielä erillinen suunnitelma. Tällaisen tilan pölynhallintasuunnittelu noudattaa toiminnassa olevien tilojen pölynhallinnan suunnitteluperiaatteita. Sinne täytyy järjestää myös erillinen alipaineistuslaitteisto, joka pidetään ylipaineisena muihin tiloihin nähden. (Mt.11.) Monesti peruskorjattavien rakennusten ilmantiiveys on rakennustöiden aikaan niin huono, että ulkovaipan yli on mahdotonta muodostaa sellaista paine-eroa, joka olisi ilmavirtausten kannalta merkityksellinen. Tämän vuoksi pölynhallintaan käytettäviin koneiden mitoitukseen on olemassa erilliset ohjeet, jotka perustuvat ilmanvaihtomääriin tuntia kohde. Niissä määritellään myös erilaisia tapoja, joilla voidaan todeta, ovatko koneet teholtaan riittäviä työmaakäyttöön. (Mt.12.) Vaikka koneet ovat tehokkaita, ne eivät yksin takaa riittävää pölynpoistoa osastolla. Tämän vuoksi täytyy kiinnittää huomiota myös työskentelyvälineisiin: kaikissa pölyävissä työvaiheissa välineissä pitäisi olla kohdepoisto, jolloin vähennetään pölyn määrää jo sen syntyvaiheessa. Jos työvälineiden poistoilmaa ei saada ohjattua työskentelyalueelta suoraan ulos, pöly kerätään ilmasta erillisillä ilmanpuhdistimilla tai riittävästi suodattavalla alipaineistuslaitteistolla. (Mt.) 26
2.4.5. Alipaineistuslaitteiston asentaminen On tärkeää, että alipaineistuslaitteisto asennetaan oikein. Jotta ilma virtaa tehokkaasti koko osaston läpi, laitteiden kannattaa olla mahdollisimman kaukana korvausilmareiteistä. Lisäksi sitä ei voi sijoittaa liian lähelle ulkovaipan aukkoa. Jos näin tehtäisiin, ilma ei pystyisi vaihtumaan koko osastossa. (Hokkanen 2014: 13.) Mitään tarkkaa yleistä etäisyysmääritelmää ei voi antaa, vaan toimiva etäisyys ulkovaipasta täytyy testata tapauskohtaisesti. Jäteilma pyritään aina ohjaamaan suoraan ulos rakennuksesta. Sen poistamisessa hyödynnetään jo olemassa olevia ulkovaipan aukkoja. Poistoletku asennetaan niihin siten, että liitoskohta on tiivis. Asennuksessa voidaan käyttää sovitetta, joka kiinnitetään aukkoon ilmatiiviisti esimerkiksi höyrynsulkuteipillä. (Mt.) Poistoletku täytyy asentaa niin, että huomioidaan lähiympäristö (mt). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että letku sijoitetaan sellaiseen paikkaan, josta jäteilma ei pääse leviämään lähirakennuksiin. Sitä ei voi sijoittaa myöskään rakennuksessa kohtaan, jonka läheisyydessä on tuloilmasäleikköjä. Näin varmistetaan, ettei jäteilma kulkeudu takaisin rakennukseen ja sillä käytössä oleviin tiloihin. Jos poistoilmaa ei jostain syystä voida ohjata ulos rakennuksesta, alipainekone varustetaan vähintään EU3 karkeasuodattimella ja EU7 -luokan hienosuodattimella. Tällöin varmistetaan, että jäteilma suodatetaan asuinrakennuksien normaalilla puhtaustasolla. Lisäksi tarkistetaan, ettei työmaalle synny sellaisia ilmavirtauksia ja alueita, joissa ilmavirta kääntyykin korjausalueelta poispäin. (Mt.) Kun alipainekoneet kytketään, paras toimintavarmuus saavutetaan, mikäli ne voidaan kytkeä virtalähteeseen kiinteästi. Tällöin laitteiden virransaantia ei voida katkaista; laitteiden omat kytkimet siis ohitetaan ja koneisiin asennetaan erilliset kytkimet. Niillä voidaan ohjata laitteita tarpeen vaatiessa. Olennaista on, ettei kukaan 27
työntekijä voi kytkeä laitteita pois päältä epähuomiossa, jolloin koko pölyhallinnan toimivuus vaarantuisi (Hokkanen 2014: 13.) Koneellinen ilmanvaihto täytyy mitoittaa riittäväksi. Laitevalmistajien ilmoittamat kapasiteetit ovat yleensä riittävän tarkkoja, jotta konemäärä osataan mitoittaa oikein. Mitoituksessa on lisäksi huomioitava, että koneessa käytettävän suodattimen tyyppi vaikuttaa koneen tehoon. (Mt.) Koneiden määrä voidaan laskea osaston ilmanvaihtoluvun kautta. Ilmanvaihtoluku kertoo, kuinka monta kertaa osaston ilmatilavuus vaihtuu tunnissa. Esimerkiksi normaalissa rakennustyössä on suositeltavaa käyttää ilmanvaihtolukua 2 1/t. Purkutöissä, jotka eivät ole haitta-ainepurkuja, käytetään ilmanvaihtolukua 4 l/t. (Mt.) Tämän työn liitteessä 2 on käytännön työskentelyä varten tehty lista, jonka mukaisesti voidaan tarkistaa, toteutuuko rakennustöissä puhtausluokitus P1. 2.5. RAKENNUSSIIVOUS OSANA PUHTAUDENHALLINTAA Sisäilman puhtaudenhallinnan kannalta on rakennussiivous olennainen tekijä. Kun vanhoja rakenteita puretaan, syntyy eri materiaaleista pölyä, joka on terveyden kannalta haitallista. Sen vuoksi rakennusaikainen siivous täytyy suunnitella ja hoitaa hyvin. Myös käytettävien työmenetelmien tulisi olla pölyämättömiä. (Andersson 2004: 7.) Rakennussiivousta ei voi ajatella suoritukseksi, joka tehdään projektin loppuvaiheessa. Päinvastoin se täytyy mieltää rakennusprosessin yhdeksi osaksi. Kuten muutkin työmaan toiminnot, myös se pitää suunnitella kunnolla. Tällöin säästytään monelta 28
ongelmalta: ei synny työtehtävien päällekkäisyyttä, turhia odottamisaikoja ja tarvetta työn paikkaamiselle. (Andersson 2004: 7-8.) Siivouksella on sekä välillisiä että välittömiä vaikutuksia: välitön vaikutus on tilojen puhtaus, välittömiä vaikutuksia ovat puolestaan parempi työviihtyvyys, tapaturmariskin pieneneminen ja pitkäaikaisaltistumisen väheneminen rakennuspölylle. Lisäksi selvää hyötyä syntyy myös siitä, että jätteet lajitellaan taloudellisesti, pintojen uusimisen tarve vähenee ja ylläpitosiivous kiinteistön käyttöönoton jälkeen käynnistyy sujuvasti. (Mt.8.) Pääurakoitsijan tehtävänä on huolehtia riittävästä, asianmukaisin välinein tehtävästä päivittäisestä siivouksesta. Esimerkiksi asianmukaista siivousta ei ole, jos sitä tehdään harjaamalla itse asiassa harjaussiivous on työmaalla kielletty kokonaan. Välineet ovat asianmukaisia myös silloin, kun siivouksessa käytetään hienopölysuodattimella varustettua korkeapaine- tai keskuspölyimuria. (RT 1999: 12.) Jotta työmaan puhtaus olisi hallittavissa, tarvitaan asianmukaista ja tehokasta tiedottamista. Se aloitetaan heti rakennusprojektin alussa, ja siitä vastaa rakennuttaja. Tiedottaminen ei saa kuitenkaan pysähtyä projektin alkuun, vaan sitä täytyy jatkaa koko hankkeen ajan. Siivouksen laatua käsitellään hankkeen aikana urakoitsijapalavereissa ja työmaakokouksissa, joissa paikalla on myös siivousurakoitsija. Näissä tilaisuuksissa todetaan siivouksen laatutaso ja päätetään, miten laatupoikkeamat korjataan. Tällöin sovitaan käytännön toimenpiteistä, vastuuhenkilöstä ja aikataulusta. (Andersson 2004: 13.) Kun tiedonkulku hoidetaan hyvin, vähennetään ja vältetään turhaa työtä ja ylimääräisiä kustannuksia. Työmaan koko henkilöstölle voidaan pitää koulutus työn aikaisesta siivouksesta. Koulutuksesta vastaa rakennuttaja. Koulutusta kannattaa järjestää erityisesti, kun pyritään sisäilmaluokkiin S1 ja S2. Sitä kannattaa järjestää ainakin kaksi kertaa: en- 29
simmäisen kerran, kun sisärakennustyöt aloitetaan; toisen kerran silloin, kun siirrytään puhtausluokka P1-tilojen rakentamiseen. (Andersson 2004: 13, 15.) Korjauskohteen sisäpuolella täytyy siivota päivittäin. Tällöin käytetään pölyä sitovia työmenetelmiä, joita ovat esimerkiksi nihkeäpyyhintä, moppaus ja imurointi. Alkuvaiheessa karkea rakennusjäte voidaan koota lattiakuivaimen avulla kasoiksi, jotka viedään pois jätelajittelupisteisiin. (Mt. 13.) Jos viimeistelytöiden aikana hutiloidaan, menetetään jo saavutetut puhtaustasot. Siksi silloin kannattaa kiinnittää puhtaudenhallintaan erityistä huomiota: listat katkaistaan ja puutavara sahataan tilassa, joka erotetaan muusta työmaasta tai P1-alueesta. Jos kuitenkin vielä esimerkiksi porataan, tehdään läpivientejä kerrosten välillä tai hiotaan maalattuja pintoja, työntekijän kannattaa ottaa yhteyttä puhtaustasosta vastaavaan työnjohtajaan, jotta nämä pölyävät työvaiheet tehdään hallitusti. Mikäli tästä tingitään, on vaarana, että aiheutetaan lisää siivouskustannuksia. (Mt.14.) Sekä korjaus- että uudisrakentamisessa loppusiivoukseen sisältyy tavallisesti kaikkien pintojen puhdistus ja lattiapintamateriaalien käyttöönottopuhdistus. S1 ja S2 - luokissa edellytetään myös, että alakaton ylärakenteet ja alaslasketun katon yläpinta ovat puhtaat. Kun kohteessa tehdään P1-tason loppusiivous, se on kaksivaiheinen: ensimmäinen vaihe tehdään ennen ilmanvaihtolaitteiston toimintakokeita, ja toinen vaihe tehdään toimintakokeiden jälkeen. Mikäli kyseessä on jokin muu kuin P1-tason siivous, toteutetaan vain toinen vaihe. Seuraavassa taulukossa on esitetty, mitä P1- tason loppusiivoukseen kuuluu. (Mt. 16.) 30
Taulukko 1. P1-tason loppusiivoukseen sisältyvät toimet. 1.vaihe Pestään ikkunat. Poistetaan pattereiden yms. suojat. Imuroidaan alakattojen ylärakenteet. Puhdistetaan alaslaskettujen alakattojen ylätasot. Poistetaan irtolika tasoilta ja pystypinnoilta. Poistetaan irtolika kalusteiden ulko- ja sisäpinnoilta. Puhdistetaan IV-konehuoneen ja IV-laitteiden ulkopinnat. 2. vaihe Tehdään tarkistussiivous. Poistetaan uusitut lattiasuojat. Poistetaan pinnoilta tahrat. Poistetaan pölyt taso- ja pystypinnoilta. Tehdään käyttöönottopuhdistus lattiapintamateriaaleille. Tehdään tasopinnoille ylläpitosiivous. Kun siivous on säännöllistä, sisäilma pidetään puhtaana ja estetään pintojen likaantuminen sekä rakennuspölyn kulkeutuminen ilmanvaihtolaitteisiin. Ylläpitosiivous on siis osa loppusiivouksen toista vaihetta, ja sen avulla vältetään töiden ruuhkautumista. Tarvittaessa tiloissa tehdään tarkistussiivouksia toimintakokeiden jälkeen ja ennen kuin työ luovutetaan asiakkaalle. (Andersson 2004: 17.) Loppusiivouksen laatu tarkistetaan kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä arvioidaan, onko tiloissa saavutettu puhtausluokan P1 puhtaustaso. Tällä varmistetaan se, että ilmanvaihtolaitteet voidaan testata luotettavasti ennen toimintakokeita. Laatu arvioidaan toisen kerran ennen tilojen vastaanottoa. Tällöin selvitetään, onko loppusiivouksella saavutettu asiakkaan odotusten ja vaatimusten mukainen puhtaustaso. 31
Näissä molemmissa vaiheissa havaintoja verrataan loppusiivouksesta aiemmin tehtyyn laatumäärittelyyn. Havainnoista ja arvioinneista tehdään kirjallinen raportti. (Andersson 2004: 17.) Laatua arvioidaan heti siivouksen jälkeen. Silloin siivouksen jälkeen tehdyistä viimeistelytöistä ja muutosta syntynyt lika ei vielä ehdi vaikuttaa arviointiin ja antaa virheellistä tietoa siivouksen tasosta. Sellaiset tilat, jotka täyttävät laatuvaatimukset, lukitaan ja niiden kautta kulkeminen kielletään. Kun tämän jälkeen tiloja käytetään, käyttäjät vastaavat toiminnasta syntyneen lian siivouksesta. (Mt.17-18.) Liitteessä 3 on käytännön työskentelyä varten työlista, jonka avulla voi tarkistaa, onko loppusiivouksessa tehty olennaiset työmaan puhtautta parantavat toimenpiteet. 3. PUHTAUDEN LAADUNVARMISTUS KORJAUSRAKENTAMISESSA Puhtaustasojen laadunhallinnasta vastaa yksi henkilö. Hän huolehtii siitä, että laadunvalvonnan toteutus ja dokumentointi kirjataan ylös puhtaudenhallintasuunnitelmaan. Laadunvalvonta ei saa olla sattumanvaraista silloin tällöin tapahtuvaa toimintaa, vaan sen pitää olla päivittäistä ja sen tulokset on hyvä dokumentoida. Puhtauden laadun valvojan täytyy ottaa kantaa puhtaustasossa havaittaviin muutoksiin. Tällöin esimerkiksi toiminta voidaan joutua pysäyttämään ja joudutaan arviomaan uudelleen toimintatavat. Dokumentoitu puhtauden valvonta täytyy aloittaa viimeistään silloin, kun kohteessa aloitetaan viimeistelytyöt. Kriittisimmät työvaiheet pölynhallinnan kannalta ovat kaikki runsaasti pölyä tuottavat työvaiheet (esim. tasoitus- ja hiontatyöt). (Sisäilmaopas 9: 15-16.) 32
Urakoitsijoiden täytyy omaksua projektin puhtaudenhallintasuunnitelma etukäteen, jotta he pystyvät valitsemaan oikeanlaiset työvälineet ja koneet sekä suunnittelemaan sopivat työskentelytavat. Jokaisen urakoitsijan täytyy sitoutua suunnitelmaan, sillä yksikin välinpitämätön työntekijä voi tuhota muiden toteuttaman puhtaustason. Kun peruskorjaushankkeiden puhtautta suunnitellaan, täytyy huomioida ympäröivät olosuhteet. Tällöin selvitetään esimerkiksi, asutaanko asunnossa korjauksen aikana tai onko tuotantolaitos toiminnassa. (Sisäilmaopas 9: 15.) Rakennuttajan täytyy edellyttää valmistuvan tilan lopullisen käyttötarkoituksen mukaisia puhtauden hallintasuunnitelmia jo suunnittelu- ja urakkatarjousvaiheessa. Rakentamisen aikana hän seuraa sovittuja puhtausraportteja, jolloin on hallittava sisäilmastoluokituksen ohjeistukset. (Mt. 16.) Ennen kuin rakennus otetaan käyttöön, työmaalla tehdään ilmanvaihtojärjestelmän toimintakokeet. Näillä varmistetaan, että ilmamäärät ovat suunnitteluarvojen mukaiset eikä rakennuksessa synny ilmanvaihdollisia ongelmia, kuten vetoisuutta. Tällöin ilmanlaatu myös pysyy tavoitellun sisäilmastoluokan mukaisena. Ennen toimintakokeita arvioidaan silmämääräisesti kaikkien pintojen puhtaus. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota katto-, seinä-, kaluste- ja lattiapintoihin sekä pintoihin, jotka sijaitsevat alakattojen yläpuolella. Tällöin arvioidaan myös niitä pintoja, jotka eivät jää näkyviin. Ennen rakennuksen luovuttamista arvioidaan vielä uudelleen kaikki näkyvät pinnat. Sen sijaan alakattojen yläpuolisten pintojen puhtautta ei enää arvioida. (Mt.) Myös pintojen pölykertymä mitataan tarvittaessa. Tällöin käytetään geeliteippimenetelmää INSTA 800-standardin mukaisesti. Mittauksessa on huomioitava, että se tehdään aikaisintaan 2 tunnin kuluttua siivouksesta, jotta ilmassa leijuva pöly ehtii laskeutua pinnoille. (Mt. 17.) 33
Mikäli korjaustyö on sovittu tehtävän Sisäilmastoluokitus 2008 -julkaisussa esitetyn puhtausluokan P1 mukaisesti, on pintojen pölykertymille määritetty sallitut enimmäisarvot. Sallitut pölykertymäarvot voidaan ottaa sopimuksiin, vaikka työtä ei kokonaisuutena sovittaisikaan tehtäväksi puhtausluokan P1 edellyttämällä tavalla. Pölykertymät arvioidaan silmämääräisesti. Erikseen sovittaessa tai jos silmämääräisen arvion tulkinnasta ei päästä yksimielisyyteen, pölykertymät voidaan mitata ns. geeliteippimenetelmällä. Taulukossa 2 on Sisäilmastoluokitus 2008 mukaisesti mittauksella todetut puhtausluokan P1 sallitut pölykertymät. Taulukko 2. Puhtausluokan P1 sallitut pölykertymät. Puhdas rakentaminen edellyttää myös sitä, että muuttovaiheessa tilojen loppukäyttäjät osaavat toimia tavoitteiden mukaisesti. Puhtaisiin tiloihin ei saa tällöin tuoda esimerkiksi pölyäviä materiaaleja ja huonekaluja. Muuton jälkeen täytyy olla valmius tehdä ylläpitosiivoukset hyvin. Kun tehdään peruskorjaushankkeita, on tärkeää, että tiloissa työskenteleviä tai asuvia henkilöitä informoidaan puhtaudenhallinnasta. Tällöin heille kerrotaan, miten asuntojen pölysuojaukset tehdään ja miksi niitä ei saa poistaa. Heille täytyy selvittää myös, miksi ilmanpuhdistimet ovat päällä koko ajan, mitä kulkureittejä voi käyttää, mitkä ovet pidetään kiinni ja miten projektin lopussa tehdään vielä siivous. (Sisäilmaopas 9: 18.) 34
Koko projektin ajan myös siivouksen seuraaminen on osa laadunhallintaa. Siitä vastaa pääurakoitsijan edustaja tai siivousurakoitsijan työnjohto. Laatua voidaan seurata esimerkiksi työturvallisuustarkastusten yhteydessä yhteistyönä. Tämä puolestaan helpottaa tiedonkulkua ja tarvittavien toimenpiteiden sopimista. (Andersson 2004: 15.) On tärkeää, ettei siivouksessa laadunseurannan kohteena ei ole vain lopputulos, vaan myös itse siivoustoiminta, esimerkiksi käytettyjen siivousmenetelmien sopivuus. Laatua seurataan säännöllisin väliajoin. Laaduntarkastus dokumentoidaan, jolloin saadaan välitöntä palautetta laadusta. Dokumentointi myös auttaa rajaamaan ja kuvailemaan prosessin ongelmakohdat sekä ohjaamaan virheiden korjaamista. Dokumentit käsitellään urakoitsijapalavereissa ja työmaakokouksissa, joihin osallistuu myös siivousurakoitsija. (Mt.) 4. PUHTAUDENHALLINTA ASIAKIRJOISSA Rakennuttaja asettaa siivousta koskevat laatutavoitteet. Näitä määriteltäessä mietitään siivouksen laatukustannusten ja hyödyn suhde. Käytännössä rakennuttaja laatii puhtaudenhallintaohjeen työmaan käyttöön. Siihen siis kirjataan laatutavoitteet selkeästi kaikkien osapuolten luettavaksi. Siihen, mitä kaikkea muuta ohjeeseen sisällytetään, vaikuttavat hankkeen laajuus, rakennettavat tilat sekä niiden käyttötarkoitus ja laatuvaatimukset. (Andersson 2004: 11.) Näitä tietoja löytyy myös rakennushanketta koskevista asiakirjoista, joista tärkeimmät ovat hankesuunnitelma, huone- ja rakennusselostus, urakkaohjelma ja urakkarajaliite. Niissä kerrotaan rakennuskohteesta ja tilojen käyttötarkoituksesta, eri urakoitsijoiden vastuualueista ja velvollisuuksista, sisäilmaluokituksesta, aikatauluista ja pintamateriaaleista. (Andersson 2004: 12.) 35
Puhtaudenhallintaohjeessa kuvaillaan tavoitellun lopputuloksen lisäksi, miten siivous toteutetaan kussakin rakennusvaiheessa. Siinä kerrotaan myös, miten siivouksen laatua seurataan ja miten tehdään loppusiivous, ja mitä siihen sisältyy. Tarvittaessa ohjeeseen liitetään myös lisäohje lattiapintamateriaalien käyttöönottopuhdistuksesta. (Mt.) Siivousta koskevat vaatimukset kuvataan hankkeen urakka-asiakirjoissa. Näin siivoustyö voidaan hinnoitella oikein jo tarjouslaskennassa. Mikäli halutaan, siitä voidaan pyytää myös erillishinta. Jos näin tehdään, siivoukseen varattujen tarjousresurssien vertailu helpottuu. (Mt.) Erityisesti silloin, kun rakentamisen tavoitteena on sisäilmastoluokka S1 tai S2, on tärkeää, että urakoitsijaneuvottelussa käydään läpi myös rakennussiivousta koskevat vaatimukset. Työtavat kuuluvat tällöin puhtausluokkaan P1, jolloin siivous täytyy nähdä olennaisena osana puhdasta rakentamista. Rakennuttaja voi pyytää urakoitsijoilta yleensä ennen aloituskokousta alustavan puhtaudenhallintasuunnitelman, jossa kuvataan myös rakentamisen aikainen työmaasiivous. (Andersson 2004: 13.) Yleensäkin työmaan puhtaanapitoon ja siivoukseen liittyviä seikkoja on urakkaasiakirjoissa runsaasti. Koska nämä tiedot ovat usein hajallaan eri paikoissa, voi olla hankalaa löytää oikea asiakirja ja oikea paikka rakennussiivouksen ohjeistukselle. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tämä ohjeistus on selkeintä tehdä liitteeksi urakkarajaliitteeseen ja että siihen viitataan em. urakkarajakirjan kohdissa. (Mt.) Urakkarajaliitteeseen kirjataan urakkasuoritukset ja niiden väliset rajat. RT -korttia 16-10699 voidaan käyttää pohjana urakkarajaliitteen laadinnassa. Kortin kohdassa 1.5 Työaikataulu pidetään aikataulun laatimisen yhtenä lähtökohtana sitä, että tilojen sisäilmaluokituksen edellyttämät rakennustöiden puhtaustasovaatimukset (P1 tai P2) voidaan saavuttaa. Kun aikataulua laaditaan, otetaan huomioon työnaikaisen ja työ- 36
vaiheeseen kuluvan siivouksen aika ja aika myös, joka tarvitaan loppusiivoukseen. (RT 1999: 4.) Siivoustyön ajoitus ja siihen varattu aika vaikuttavat siihen, miten laadukkaasti työ tehdään. Kun aikataulua laaditaan, on tärkeää ottaa huomioon kiinteistön koko, suuritöisten tehtävien määrä, toimintakokeet ja kiinteistön vastaanoton ajankohta. (Andersson 2004: 16.) RT- kortin 16-10699 kohdassa 2.9 Työmaahuolto todetaan, että jokaisen urakoitsijan täytyy vastata pakkausjätteidensä lajittelusta ja huolehtia ne päivittäin keräyspisteeseen työmaasuunnitelman mukaisesti. Pääurakoitsijan tehtävänä on valvoa, että tilojen puhtaudesta huolehditaan säännöllisesti ja että työmenetelmät ja -välineet ovat asianmukaisia kuten esimerkiksi että LVI-suunnitelmassa esitettyjen puhtausluokkaosastoidut tilat siivotaan puhtaudenhallintaohjeen mukaisesti. (RT 1994: 8.) Rakennus siivotaan rakentamisen aikana sillä tavoin, miten se on määritelty urakkaasiakirjoihin. Pääurakoitsija nimeää siivouksesta vastaavan, joka on yleensä siivouspalvelun tuottaja. Jos työmaalla ei ole nimetty ketään henkilöä siivouksesta vastaavaksi, siivouksesta ja sille asetettujen tavoitteiden toteuttamisesta vastaavat urakoitsijat. (Andersson 2004: 15.) Tilaajalla ja urakoitsijoilla ei ole aina jaettua näkemystä siitä, milloin työmaa on siisti ja pölytön. Tämän vuoksi tilaajan kannattaa kirjata vaatimuksensa tarjouspyyntöasiakirjoihin ja sopimuksiin niin yksiselitteisesti kuin mahdollista. Se, millainen rakennuskohde lopulta on, määrittelee sitä, millaiset asiat on tarpeellista kirjoittaa urakkasopimusasiakirjoihin. (Kokkonen ym. 2013: 123.) Periaatteessa käytännössä voitaisiin menetellä niin, että tilaaja esittää vaatimukset puhtaustasoista, minkä jälkeen urakoitsijat valitsevat tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät pölyntorjuntamenetelmät. Usein kuitenkin on niin, että tilaajat haluavat määrätä myös monista käytännön toimenpiteistä, koska halutaan varmistaa, että tor- 37
junta toteutuu tilaajan haluamalla tavalla. Jos päätoteuttaja käyttää esimerkiksi purkutöissä erikoisurakoitsijaa, kannattaa puhtausvaatimukset kirjata edelleen aliurakkasopimuksiin. Mikäli kohde on erityisen vaativa, asiakirjojen laadinnassa kannattaa käyttää apuna pölyntorjuntaan perehtynyttä asiantuntijaa. (Putusa 2013: 4-5.) Tilaaja ja päätoteuttaja sopivat tarjouspyynnössä ainakin seuraavista asioita: korjattavat tilat ja niiden puhtaustaso työn aikana viereisten tilojen puhtaustaso työn aikana korjattujen ja viereisten tilojen puhtaustasot työn loputtua korjausmenetelmät korjattavassa tilassa olevien pintojen ja laitteiden suojausmenetelmät toteutuneiden puhtaustasojen todentaminen (ilmanpölymittaukset, pintojen silmämääräinen arviointi jne.) dokumentointi pölyntorjunnan vastuuhenkilöt menettelytavat, mikäli sovitut puhtaustasot alittuvat työn aikana. menettelytavat, mikäli korjattavaa tilaa käytetään kulkutienä sallitut pölykertymäarvot, mikäli työ tehdään puhtausluokan P1 mukaisesti. (Pölynhallinta jne. 123, Putusa 2013: 5. ) 38
5. POHDINTA Kokemukseni mukaan puhtausluokkien huomioon ottaminen korjausrakennustyömailla on puutteellista: rakentajilla ei ole välttämättä tietoa eikä osaamista, ja alalla toimii valitettavasti myös ammattitaidottomia rakentajia. Hyvän rakennusosaamisen, johon sisältyy myös puhtaudenhallinta, pitää läpäistä koko hankeprosessi. Tällöin puhtaudenhallinnallinen tietämys on käytössä jo hankesuunnittelussa, ja se jatkuu rakennuksen käyttövaiheeseen asti. Niinpä olen jo sisällyttänyt työnkuvaani myös korjausurakoitsijoiden kouluttamisen ja asiantuntijaluennoinnin. Myös työmaan aloituskokouksiin olen alkanut sisällyttää tämän koulutuksen myötä puhtaudenhallinnan asiat omana erillisenä kokonaisuutenaan. Puhtausluokitellun rakentamisen taito on äärimmäisen tärkeää ratkaistaessa sisäilmaongelmia ja yritettäessä luoda mahdollisuuksia laadukkaalle sisäilmalle. Käsittelemäni aihe on merkityksellinen rakentamisterveyden alalla, koska aikaisemmin tehdyt laiminlyönnit näkyvät nyt eriasteisina sisäilmaongelmina. Tästä esimerkkinä ovat ilmanvaihtolaitteisiin jääneet epäpuhtaudet ja niiden tuottamat ongelmat. Omassa työskentelyssäni edellytän, että puhtausluokkien vaatimukset saavutetaan täysimittaisesti ja ehdottomasti: ainakin kerran käyttöönotettavat tilat piilorakenteineen pitää olla täysin puhtaita, sillä ajan kuluessa ne alkavat joka tapauksessa likaantua. Tällöin niiden puhtausluokka heikkenee. Kun toimin näin, koen, että omat vastuut rakennusterveysasiantuntijana ovat hallinnassani. Tämän opinnäytetyön tekeminen on edesauttanut minua perehtymään syvällisemmin puhtausluokiteltuun rakentamiseen ja sisäilmaongelmien ratkaisukeinoihin. Kehittämäni työkalu auttaa itseäni konkreettisesti jäsennöimään konsultointityötäni. 39