www.eurocivil.info
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla Euroopan unionissa Opas lakimiehille www.eurocivil.info
Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla pyritään helpottamaan kansalaisten jokapäiväistä elämää, kun heidän on käytettävä oikeuksiaan ja käännyttävä tuomioistuimen puoleen näiden oikeuksien toimeenpanemiseksi. Lakimiesten rooli on ratkaiseva juridisessa yhteistyössä siviilioikeuden alalla kaikkialla Euroopan unionissa. He toimivatkin usein tärkeimpänä tietolähteenä Euroopan kansalaisille, jotta voitaisiin varmistaa, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan. On välttämätöntä, että lakimiehet ovat tietoisia niistä tärkeistä kehityssuunnista, jotka ovat viime vuosina tapahtuneet juridisessa yhteistyössä siviilioikeuden alalla. Siksi Euroopan komissio onkin päättänyt aloittaa tiedotuskampanjan siitä, kuinka se voi tarjota tiiviimpää ja helpommin saatavissa olevaa informaatiota näistä tärkeistä kehityssuuntauksista. Tätä tarkoitusta varten on luotu taskuopas, josta on mahdollista lukea enemmän juridisesta yhteistyöstä siviilioikeuden alalla ja löytää tietoa, kuinka se voi vaikuttaa henkilöiden jokapäiväisiin toimiin. Toivon, että taskuopas auttaa ymmärtämään paremmin tätä monimutkaista ja entistäkin tärkeämpää aihetta. Ystävällisin terveisin, António Vitorino
I. JOHDANTO 2 1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla 3 2. Kohti todellista Euroopan oikeusaluetta 4 3. Yksityisoikeudellinen säännöstö ( acquis ) 25 II. OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ YKSITYIS- JA KAUPPAOIKEUDEN ALALLA 6 1. Bryssel I -asetus 7 2. Lainvalintasäännöt (conflict of laws) asiakirjat ja luonnokset 11 3. Yksityis- ja kauppaoikeuden alalla tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön kehittäminen jatkossa 14 III. PERHEOIKEUS 17 1. Bryssel II -asetus 17 2. Bryssel II -asetuksen korvaava uusi asetus 18 IV. MAKSUKYVYTTÖMYYSASETUS 20 V. KÄYTÄNNÖN OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ 23 1. Oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa koskeva asetus 23 2. Todisteiden vastaanottamista koskeva asetus 24 3. Eurooppalainen oikeudellinen verkosto yksityis- ja kauppaoikeudellisissa kysymyksissä 25 VI. OIKEUSSUOJAN SAATAVUUS 26 1. Oikeusapua koskeva direktiivi 26 2. Rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskeva direktiiviehdotus 27
I. JOHDANTO Eurooppa-oikeuden alalla on havaittavissa merkittävä kehityssuunta, josta useimmat lakimiehet eivät ole tietoisia. Kansainvälisestä yksityisoikeudesta on kehittymässä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten oikeusjärjestysten yläpuolella oleva itsenäinen ja erillinen eurooppa-oikeuden ala. Amsterdamin sopimuksessa EU:lle annettiin toimivalta antaa säännöksiä kansainvälisen yksityisoikeuden alalla, ja sen jälkeen on annettu paljon eurooppalaisia säädöksiä, jotka koskevat "yhteistyötä yksityisoikeuden alalla". Tämä uusi oikeudenala koskettaa jokaista eurooppalaista yksityisoikeuden alalla toimivaa juristia - tuomareita, lakimiehiä ja muita oikeustieteellisen koulutuksen saaneita. Tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaate on edistänyt Euroopan kansalaisten ja kaupallisen toiminnan liikkuvuutta. Lakimiehet joutuvat työssään yhä useammin kohtaamaan rajat ylittäviä oikeustapauksia, joissa ongelmia aiheuttavat muun muassa rajojen yli tapahtuvat toimitukset, matkailijoiden liikkumiseen ja liikenneonnettomuuksiin liittyvät oikeudelliset näkökohdat tai toisissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa sijaitsevan omaisuuden ja kiinteistöjen omistusoikeuteen liittyvät kysymykset. Lakimiehet joutuvat käsittelemään lähes päivittäin tapauksia, jotka koskevat perheoikeuden alalla eri kansallisuutta olevien henkilöiden henkilökohtaisia suhteita tai rajat ylittäviä perhesuhteita ja lasten huoltoa. Nykyisin jopa pienet ja keskisuuret yritykset ovat lähes poikkeuksetta aktiivisia eurooppalaisilla kotimarkkinoilla ja kohtaavat jatkuvasti ongelmia ja oikeudellisia kysymyksiä, jotka kuuluvat Eurooppa-oikeuden alaan. Avointen rajojen Euroopassa esiintyy paljon rajat ylittäviä oikeussuhteita. Tässä ympäristössä toimivien lakimiesten on oltava tietoisia uudesta kehityssuunnasta.
1 Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla Termissä oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla on säilytetty jäsenvaltioiden (hallitustenvälisen) yhteistyön käsite. Se oli osa asiakenttää, josta on nyt tullut itsenäinen Eurooppa-oikeuden ala omine käsitteineen ja periaatteineen. EY:n perustamissopimuksen IV osastoa, mukaan lukien 61 ja 65 artiklan, sovelletaan kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin Tanskaa lukuun ottamatta. Termi oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla on peräisin Maastrichtin sopimuksesta, eli Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta, jonka VI osaston, 'Määräykset yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa, K.1 artiklassa oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla määritellään jäsenvaltioiden yhteistä etua koskevaksi asiaksi. Amsterdamin sopimuksessa tämä yhteistyö, joka oli siihen asti ollut osoitettu ainoastaan jäsenvaltioille, nostettiin Euroopan yhteisön erityisen lainsäädäntövallan alaiseksi asiaksi: EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c kohdassa tunnustetaan yhteisön lainsäädäntövalta tällä alalla ja tähän kuuluu EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaan seuraavaa: a seuraavilla aloilla tapahtuva kehittäminen ja yksinkertaistaminen: - oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa valtiosta toiseen koskeva järjestelmä; - todisteiden vastaanottamista koskeva yhteistyö; - siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden ja muiden päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano; b lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen yhteensopivuuden edistäminen; c riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteiden poistaminen edistämällä tarvittaessa riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten yhteensopivuutta. 2 Kohti todellista Euroopan oikeusaluetta Oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeuden alalla koskevat säännöt perustuvat periaatteelle, jonka mukaan yksittäisten jäsenvaltioiden tuomioistuinjärjestelmät ja tuomioistuinten antamat tuomiot ovat samanarvoisia ja samassa asemassa. Yhteistyön perustana on myös yksittäisten tuomioistuinten ja oikeusviranomaisten rajat ylittävä yhteistyö. On selvää, että tällä alalla on oltava yhdenmukaiset säännöt: jos kukin jäsenvaltio päättäisi itsenäisesti, mitä lakia sovelletaan kuhunkin rajat ylittävään oikeussuhteeseen ja mitkä muiden jäsenvaltioiden tuomiot tunnustetaan, tämä aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta kansalaisille ja yrityksille sekä toimivaltaisen tuomioistuimen että sovellettavan lain osalta. Euroopan sisämarkkinoiden menestymisen edellytyksenä on eurooppalainen oikeusvarmuus. Tampereen Eurooppa-neuvostossa 15. ja 16.10.1999 neuvosto luonnosteli tavoitteen todellisen Euroopan oikeusalueen luomisesta; tämä perustui periaatteelle, jonka mukaan jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien eroavuudet tai monimutkaisuus eivät saisi estää yksityishenkilöitä ja yrityksiä käyttämästä oikeuksiaan, eikä oikeuksien käyttäminen saisi vaikuttaa hankalalta. 3
4 Oli tarpeen taata yhteisön laajuisesti oikeussuojan parempi saatavuus Euroopassa kaikkien kansalaisten osalta. Tampereen Eurooppa-neuvosto vahvisti kolme toiminnan painopistealuetta: oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, rikosten uhrien vahingonkorvausten parantaminen ja yhtenäistämisen jatkaminen yksityisoikeuden alalla. Näistä painopistealueista vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yksityisoikeuden alalla tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön peruskivi. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi 30.11.2000 toimenpideohjelman tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Lopullisena tavoitteena on, että oikeuden päätökset tunnustettaisiin ja pantaisiin täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ilman minkäänlaisia välivaihemenettelyjä (toisin sanoen niin sanottu eksekvatuurimenettely poistetaan). On odotettavissa, että tällä todellisella Euroopan oikeusalueella yksityisoikeuden alalla tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön tuleva kehittäminen helpottaa kansalaisten ja kaupallisen toiminnan liikkuvuutta. 3 Yksityisoikeudellinen säännöstö ( acquis ) Yksityisoikeuden alalla tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön alueella yhteisön säännöstö (ns. acquis communautaire) on jo varsin merkittävää ja liittyy kaikkiin EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisalaan kuuluviin alueisiin, kuten tuomioistuinten toimivaltaan, tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja oikeussuojan saatavuuteen. Näin ollen on jo annettu monia lainsäädännöllisiä asiakirjoja, joita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin Tanskaa lukuun ottamatta, ja useista muista asiakirjoista keskustellaan tai ne ovat suunnitteilla: Tuomioistuimen toimivalta, tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano: - Bryssel I -asetus tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviilija kauppaoikeuden alalla - Bryssel II -asetus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa sekä uusi neuvoston asetus samasta asiasta eli Bryssel II bis, joka korvaa Bryssel II -asetuksen; - asetus, joka koskee maksukyvyttömyysmenettelyjä. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö (näiden asiakirjojen tavoitteena on parantaa käytännön oikeudellista yhteistyötä): - asetus tiedoksiannosta rajat ylittävissä tapauksissa; - asetus todisteiden vastaanottamisesta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa; - neuvoston päätöks siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta. Oikeussuojan saatavuuden alalla: - direktiivi oikeusavusta rajat ylittävissä riita-asioissa
Tällä hetkellä on tehty ehdotukset seuraaviksi toimenpiteiksi: - rikoksen uhreille maksettavat korvaukset (vihreä kirja ja direktiiviehdotus); - vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (vihreä kirja); - ehdotus neuvoston asetukseksi riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta, joka tähtää siihen, että jäsenvaltiossa annetut riitauttamattomia saatavia koskevat tuomiot olisivat täytäntöönpanokelpoisia kaikkialla yhteisössä ilman, että jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan, tarvitsisi ryhtyä minkäänlaisiin välivaihemenettelyihin; - vähäisiin vaateisiin liittyvät maksusuoritusmääräykset ja oikeudenkäynnit (vihreä kirja); - sopimussuhteisiin sovellettava laki (vihreä kirja). - ehdotus asetukseksi sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavasta laista ("Rooma II"). 5
II. OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ YKSITYIS- JA KAUPPAOIKEUDEN ALALLA 6 Yksityisoikeuden alalla tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön ytimessä ovat tuomioistuinten toimivaltaa ja lainvalintaa koskevat säännöt yksityis- ja kauppaoikeuden alalla. Kansainvälisessä siviiliprosessissa eräät tuomioistuinten toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskevien kansallisten sääntöjen väliset erot vaikeuttavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tarvitaan välttämättä säännökset, joiden avulla voidaan yksinkertaistaa muodollisuudet ja yhdenmukaistaa tuomioistuinten toimivaltaa yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt, jotta toisissa jäsenvaltioissa annetut tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin. Näitä sääntöjä täydentämään tarvitaan vastaavia lainvalintasääntöjä. Jäsenvaltio 1:n yritys A on varannut yhdessä liikemessuja järjestävän yritys B:n, jonka keskushallinto on jäsenvaltio 2:ssa, kanssa 2 500 neliömetrin suuruisen näyttelytilan siihen kuuluvine palveluineen jäsenvaltio 2:ssa pidettäviltä kolmipäiväisiltä liikemessuilta, joille yritys A aikoo osallistua näytteilleasettajana. Viisi päivää ennen messujen alkua yritys A:n pääasiakas ilmoittaa, ettei se voi osallistua messuille. Näin ollen yritys A peruuttaa varauksensa. Koska peruutusilmoitus tulee myöhään, yritys B ei onnistu vuokraamaan 500 neliömetrin tilaa toiselle näytteilleasettajalle. Kun yritys A:ta pyydetään maksamaan puuttuva vuokra, se kieltäytyy. Yritys B haluaa nostaa kanteen yritys A:ta vastaan ja tiedustelee, kuinka sen pitäisi edetä. Eurooppalainen siviiliprosessijärjestelmä yksityis- ja kauppaoikeuden alalla, joka perustuu nykyisin asetukseen 44/2001 Bryssel I, on parantanut oikeusvarmuutta tällaisissa tilanteissa. Siinä säädetään tuomioistuimen toimivaltaa koskevista säännöistä, jotka ovat samat kaikissa tähän järjestelmään osallistuvissa jäsenvaltioissa. Yhdessä jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa, joita asia koskee. Lisäksi kaikissa jäsenvaltioissa säännökset, jotka vahvistavat samat lainvalintasäännökset, varmistavat sen, että tuomioistuimet kaikkialla yhteisössä päättävät saman asian samojen sääntöjen perusteella. Bryssel I -asetuksen mukaisesti yritys B voi valita kahden menettelytavan välillä: ensinnäkin se voi nostaa kanteen siinä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen yritys A:n kotipaikan suhteen jäsenvaltio 1:ssä: 2 artiklan yleissäännön mukaan kanne voidaan nostaa vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa. Vaihtoehtoisesti yritys B voi päättää nostaa kanteen oman jäsenvaltionsa, jäsenvaltio 2:n tuomioistuimessa, joka on Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan toimivaltainen, koska se on paikka, jossa sopimuksenmukaiset palvelut oli tarkoitus suorittaa. Jäsenvaltio 2:n tuomioistuimen antama edullinen tuomio tunnustettaisiin ja voitaisiin panna yksinkertaisin menettelyin täytäntöön kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa yritys A:lla on varallisuutta. Yritys B:n ei tarvitse olla huolissaan siitä, että nämä tuomioistuimet antaisivat ratkaisunsa eri lain säännösten perusteella. Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sovellettavan vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen mukaan samat säännöt määrittelevät, mitä lakia sovelletaan. (Ks. tästä tarkemmin jäljempänä, II luvun 2 osa Rooman yleissopimus.)
1 Bryssel I -asetus yritys B:lle. Yritys B oli tehnyt ostotarjouksen, jossa todettiin muun muassa, että ostoon sovelletaan yritys B:n Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta yleisiä myyntiehtoja, jotka oli painettu ostotarjouksen ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla kääntöpuolelle. Näissä ehdoissa oli toimivaltaisen annettu asetus N:o 44/2001 eli ns. Bryssel I -asetus tuli voimaan 1.3.2002. Se korvasi samasta aiheesta tehdyn Brysselin yleissopimuksen vuodelta 1968, jota sovelletaan edelleen Tanskaan ja eräiden jäsenvaltioiden merentakaisiin alueisiin. Luganon yleissopimusta, joka vastaa pitkälti Brysselin yleissopimuksen sisältöä, sovelletaan oikeudenkäynteihin Islannin, Norjan, Puolan ja Sveitsin osalta. tuomioistuimen valintaa koskeva lauseke, jossa todettiin, että toimivaltainen tuomioistuin on jäsenvaltio 2:n tuomioistuin C. Yritys A hyväksyi ostotarjouksen vahvistuskirjeessään. Toimituksen jälkeen yritys B reklamoi koneen viasta ja nosti vahingonkorvauskanteen yritys A:ta vastaan tuomioistuin C:ssä. Oikeudenkäynnissä yritys A väittää, ettei tuomioistuin C ole toimivaltainen. Se väitti, että jäsenvaltio 1:n lainsäädännön mukaan yhden asianosaisen yleisiin myyntiehtoihin sisältyvä tuomioistuimen valintaa koskeva lauseke on pätevä ainoastaan, jos vastapuoli nimenomaisesti sen hyväksyy. Asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, lukuun ottamatta vero- ja tullikysymyksiä ja hallinto-oikeudellisia asioita. Sitä ei sovelleta tiettyihin yksityisoikeuden alueisiin, kuten luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan tai oikeuskelpoisuuteen, aviosuhteisiin, testamenttiin, perintöön tai konkurssiin. 1.1 Bryssel I -asetuksen toimivaltajärjestelmä Bryssel I -asetuksessa säädetään suljetusta toimivaltajärjestelmästä, jossa määritellään, minkä jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia rajat ylittävissä riita-asioissa. Sen jäsenvaltion, joka on asetuksen mukaan toimivaltainen asiassa, toimivaltainen tuomioistuin määritellään tämän jälkeen kyseisen jäsenvaltion siviiliprosessia koskevien kansallisten säännösten mukaisesti. Jäsenvaltio 1:n yritys A on myynyt koneen jäsenvaltio 2:n Bryssel I -asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaan asianosaiset, joista ainakin yhden kotipaikka on jäsenvaltiossa, voivat sopia, että jäsenvaltion tuomioistuimella tai tuomioistuimilla on toimivalta tarkistaa tietystä oikeussuhteesta syntynyt riita tai siitä syntyvät vastaiset riidat. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. Bryssel I -asetuksen alalla toimivaltaisen tuomioistuimen valintaa koskeva muodollinen pätevyys on johdettavissa yksinomaan asetuksesta, jossa säädetään itsenäisestä säännöstöstä. Näillä säännöksillä on etusija suhteessa jäsenvaltioiden kansallisiin siviiliprosessia koskeviin säännöksiin. (Ks. tästä tarkemmin jäljempänä.) 7
8 Perussääntö: vastaajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuus Bryssel I -asetuksen 2 artiklan mukaan sellaisen henkilön osalta, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, perussääntö on, että tuomiovaltaa käyttävät sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikka, riippumatta hänen kansallisuudestaan. Kotipaikka määräytyy sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa asia on viety tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeushenkilöiden ja yritysten kotipaikka määräytyy sen mukaan, missä maassa niillä on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai pääasiallinen liikepaikka. Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, asetuksen 4 artiklassa todetaan, että kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti, jollei yksinomaisesta toimivallasta tai tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta sopimuksesta muuta johdu. Toimivaltaa koskevat vaihtoehtoiset ja erityissäännöt Asetuksen 5-7 artiklassa säädetään vaihtoehtoisista erityistä toimivaltaa koskevista säännöistä edellä mainitun yleisen toimivaltasäännön rinnalla. Kantaja voi valita, nostaako hän kanteen vastaajan kotipaikan tuomioistuimissa vai toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, joilla on erityinen toimivalta. Käytännössä tärkein erityistä toimivaltaa koskeva säännös sisältyy 5 artiklan 1 kohtaan, joka koskee sopimuksia koskevia asioita, lukuun ottamatta työsopimuksia. Kansainvälinen toimivalta tällaisissa asioissa on sen paikkakunnan tuomioistuimilla, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty. Niiden kahden sopimustyypin osalta, jotka ovat tavallisimpia eurooppalaisissa rajat ylittävissä oikeusjutuissa, velvoitteen täyttämisen paikka kattaa kaikki samaan sopimukseen perustuvat velvoitteet. Jollei muuta ole sovittu, irtaimen tavaran kaupassa velvoitteen täyttämispaikka on se paikkakunta jäsenvaltiossa, jossa tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava, ja palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, jossa palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava. Asetuksen 5 artiklassa säädetään lisäksi erityisestä toimivallasta useissa erityistapauksissa, kuten esimerkiksi elatusapuun liittyvissä kysymyksissä, yksityisoikeudellista korvaus- tai hyvitysvaatimusta koskevissa asioissa ja sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevissa asioissa. Asetuksen 5 artiklan 3 kohta, joka koskee toimivaltaa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa, on tullut yhä merkittävämmäksi. Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa kanne on nostettava sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa vahinko sattui tai saattaa sattua. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tällä tarkoitetaan paikkaa, jossa vahinko sattuu tai vaihtoehtoisesti paikkaa, jossa vahingoittava teko tehtiin. Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus ja vastaajan vastaaminen tuomioistuimessa Tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan sopimukseen liittyvä sääntö on 23 artiklassa. Se on yksi Bryssel I -asetuksen tärkeimmistä ja eniten käytetyistä säännöksistä. Yleisesti ottaen tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sopimukset ovat sallittuja.
Sopimusvapautta on kuitenkin rajoitettu asianosaisten suojaamiseksi vakuutusasioihin sekä kuluttajansuojaa tai työsopimusta koskeviin riita-asioihin liittyvissä säännöksissä. Lisäksi on todettava, että 22 artiklan mukaista yksinomaista toimivaltaa ei voida vaarantaa tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla sopimuksilla. viittasi nimenomaisesti ostotarjouksessaan yleisiin myyntiehtoihinsa, jotka se toimitti yritys A:lle asianosaisten käyttämällä kielellä. Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva lauseke yritys B:n myyntiehdoissa on siten Bryssel I -asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukainen. Näin ollen se antaa tuomioistuin C:lle toimivallan ottaa asia käsiteltäväksi. Edellä mainitussa tapauksessa kaksi eri jäsenvaltioista olevaa yritystä riitelee toisen yrityksen, yritys B:n, yleisiin myyntiehtoihin sisältyneen tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuslausekkeen pätevyydestä. Asian ratkaisu voidaan johtaa Bryssel I -asetuksen 23 artiklasta. Muotovaatimusten osalta Bryssel I -asetuksen 23 artiklassa on erilaisia sääntöjä. Perussääntö on, että asianosaisten on tehtävä tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus kirjallisena, vaikkakaan ei edellytetä, että kummatkin asianosaiset allekirjoittavat asiakirjan. Vaatimus täyttyy myös kirjallisten toteamusten vaihtamisella tai kirjallisesti vahvistetuilla suullisilla sopimuksilla. Sama koskee muotoa, joka vastaa asianosaisten keskenään vahvistamia käytäntöjä tai kansainvälisen kaupan käytäntöjä, eli muotoa, joka vastaa kyseisessä liiketoiminnassa laajalti tunnettua ja yleisesti noudatettua käytäntöä, josta asianosaiset ovat tai niiden pitäisi olla tietoisia. Edellä mainitussa esimerkissä yritys B teki kirjallisen ostotarjouksen, jonka yritys A vahvisti kirjallisesti. Yritys B Sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on Bryssel I -asetuksen muiden säännösten nojalla, jäsenvaltion tuomioistuin on 24 artiklan mukaan toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä ei sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin 22 artiklan mukaan on yksinomaisesti toimivaltainen. Tämä sääntö on käytännössä tärkeä sen vuoksi, että se edellyttää, että vastaaja on varma toimivallasta ennen kuin hän vastaa tuomioistuimessa. Kun toimivalta on kerran hyväksytty, sitä ei voi kumota ja tuomioistuimen toimivalta lopullisesti vahvistettu. Vakuutusasioihin sekä kuluttajansuojaa tai työsopimuksia koskeviin riita-asioihin liittyvät erityissäännöt Vakuutusasioihin sekä kuluttajansuojaa ja työsopimuksia koskeviin riita-asioihin liittyvistä asioista on annettu erityissääntöjä. Näille sopimuksille on leimallista tarve suojata heikompaa osapuolta. Bryssel I -asetuksessa säädetään erityisistä säännöistä näillä aloilla tarkoituksena mahdollistaa, että suojelun tarpeessa oleva heikompi osapuoli, kuten vakuutett, kuluttaja tai työntekijä voi vedota sopimaksi katsomaansa tuomioistuimeen. 9
10 Jäsenvaltio 1:ssä asuva rouva A on tilannut kirjan nettikirjakaupasta ja maksanut etukäteen kirjan hinnan 26,80 euroa. Kirja ei koskaan tule perille. Rouva A on saanut selville, että nettikirjakauppa on yritys, jonka kotipaikka on jäsenvaltio 2:ssa. Hän päättää viedä asian oikeuteen ja kysyy, missä kanne pitäisi nostaa. Kirjakauppa väittää, että sen yleisissä myyntiehdoissa vahvistetaan jäsenvaltio 2:n tuomioistuimet toimivaltaisiksi. Bryssel I asetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tämän kotipaikka on, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kuluttajan kotipaikka on. Asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että kuluttaja voi tehdä tämän valinnan, jos sopimus on tehty sellaisen henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajan kotipaikka on, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin. Koska tästä säännöstä ei 17 artiklan mukaan voida poiketa ennen riidan syntymistä tehdyllä sopimuksella, rouva A voi näin ollen nostaa kanteen kirjakauppiasta vastaan oman kotipaikkansa toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Yksinomainen toimivalta Bryssel I -asetuksen 22 artiklassa luetellaan ne olosuhteet, jotka oikeuttavat yksinomaiseen toimivaltaan silloin, kun on olemassa oletus erityisen läheisestä liittymästä tietyn jäsenvaltion tuomioistuimiin tai kun on erityinen oikeusvarmuuden tarve. Tällaisiin tapauksiin kuuluvat muun muassa asiat, jotka koskevat esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta, ja asiat, jotka koskevat patentin rekisteröintiä tai pätevyyttä tai muita teollisoikeuksia. Missään 22 artiklassa luetelluista tapauksista kanteita ei voida nostaa toisissa tuomioistuimissa, kuten vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa tai muussa tuomioistuimessa, josta asianosaiset ovat mahdollisesti sopineet tuomioistuimen valintaa koskevassa lausekkeessa. Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet Väliaikaisten toimenpiteiden osalta Bryssel I -asetuksessa säädetään myös mahdollisuudesta pyytää väliaikaisia toimenpiteitä jäsenvaltion tuomioistuimilta silloin, kun nämä keinot ovat käytettävissä kyseisen valtion lainsäädännön mukaan. Näitä voi hakea myös silloin kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian. 1.2 Vireilläolo (lis pendens) Euroopassa Sääntö vireilläolosta Euroopassa estää sen, että useiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet päätyisivät eri ratkaisuihin samaan kanteeseen perustuvassa asiassa. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä
asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tulee muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jättää asia tutkimatta. Tällä säännöllä on suuri merkitys rajat ylittävässä juridiikassa. 1.3 Toisissa jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano Bryssel I -asetus on yksinkertaistanut toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamista ja nopeaa täytäntöönpanoa koskevia muodollisuuksia luomalla yksinkertaiset ja yhtenäiset menettelyt. Tunnustaminen Asetuksen 33 artiklan mukaan jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan automaattisesti toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Tunnustamisesta voidaan kieltäytyä vain muutamissa erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa. Tärkeimmästä tällaisesta tapauksesta säädetään 34 artiklan 2 kohdassa, joka koskee tapauksia, joissa tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan ja joissa haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan. Tuomiota ei tunnusteta (35 artiklan 1 kohta), jos asetuksen säännöksiä yksinomaisesta toimivallasta tai vakuutusasioihin sekä kuluttajansuojaa tai työsopimusta koskeviin riita-asioihin liittyviä erityissääntöjä ei ole noudatettu. Kaikissa muissa tapauksissa 35 artiklan 3 kohdassa nimenomaisesti kielletään tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan tutkiminen. Asetuksen 36 artiklassa säädetään, ettei ulkomaista tuomiota saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi. Täytäntöönpano Tuomiojäsenvaltion täytäntöönpanokelpoiset tuomiot voidaan julistaa täytäntöönpanokelpoisiksi missä tahansa muissa jäsenvaltioissa ja panna niissä täytäntöön. Asianosainen, joka haluaa panna tuomion täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, pyytää tuomion antanutta tuomioistuinta antamaan todistuksen (standardoitu muoto, asetuksen V liite), jossa vahvistetaan täytäntöönpanokelpoisuus. Tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen, jonka jäsenvaltio on määrännyt tutkimaan hakemuksia, yksinkertaisesti tarkistaa muodollisesti hakemukseen liitetyt asiakirjat. Yksi asianosainen voi jättää hakemuksen johonkin liitteessä mainituista tuomioistuimista. Hakemus koskee ainoastaan tuomion täytäntöönpanoa. Bryssel I -asetuksessa selvästi todetaan, että ainoa syy sille, ettei tuomiota voida panna täytäntöön, on, että se on selkeästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita. Asetuksen 43-46 artiklassa kuvataan erityistä menettelyä, jolla asianosaiset voivat hakea muutosta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen. Jos tuomio on tunnustettava, hakija voi turvautua sen jäsenvaltion lain mukaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, turvaamistoimet mukaan lukien, vaikka päätöstä 11
12 tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi ei ole annettu. Päätös, jolla tuomio julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi, oikeuttaa kuitenkin ryhtymään turvaamistoimiin. 2 Lainvalintasäännöt (conflict of laws) asiakirjat ja luonnokset Lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamisella, joka on erotettava aineellisen lainsäädännön yhdenmukaistamisesta, pyritään yhdenmukaistamaan sääntöjä, joilla määritellään, mitä lakia velvoitteeseen sovelletaan. 2.1 Vuoden 1980 Rooman yleissopimus ja ehdotukset Rooma I -asetukseksi Rooman yleissopimus Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva Rooman yleissopimus, joka on ollut voimassa huhtikuusta 1991, sovelletaan nyt kaikkiin jäsenvaltioihin, vaikka tiettyjen kohtien osalta on edelleen aineellisia eroja johtuen erilaisista täytäntöönpanomuodoista ja yleissopimuksen määräyksiä koskevista varaumista. Yleissopimusta sovelletaan sopimusvelvoitteisiin tilanteissa, joissa on kyse lainvalinnasta eli ns. lakiviittauksesta silloinkin, kun valittu laki on muun kuin sopimusvaltion laki lukuun ottamatta tiettyjä asioita, kuten perintöoikeuteen ja aviovarallisuussuhteisiin liittyvät sopimusvelvoitteet. Rooman yleissopimuksen määräykset ovat siten ainoat kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt, joita jäsenvaltioissa sovelletaan tällä alalla. Sopimuksen allekirjoittajaosapuolet voivat valita lain, jota sovelletaan koko sopimukseen tai osaan siitä. Jos osapuolet eivät ole nimenomaisesti valinneet sovellettavaa lakia, sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, johon sopimus läheisimmin liittyy; tämä on yleisimmin sopimuksen luonteenomaisen suorituksen toimittamisesta vastaavan osapuolen asuinpaikka ja yrityksen, yhdistyksen tai oikeushenkilön osalta keskushallinnon sijaintipaikka. (Esimerkiksi myyntisopimuksessa luonteenomaisesta suorituksesta vastaa myyjä ja näin ollen sovellettava laki on myyjän asuinpaikan laki). Silloin kun sopimus koskee oikeutta kiinteään omaisuuteen, sopimuksen oletetaan liittyvän läheisimmin valtioon, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee. Silloin kun on kyse tavarankuljetussopimuksista, sovellettava laki määräytyy sen mukaan, mikä on tavaran lastaus- tai purkauspaikka tai lähettäjän päätoimipaikka. Kaikkien sopimusten osalta on kuitenkin huomattava, että silloin kun kaikista olosuhteista ilmenee, että sopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen maahan, siihen sovelletaan tämän maan soveltuvaa lainsäädäntöä. Erityis- ja suojasäännöt, joilla suojellaan heikompaa osapuolta, koskevat kuluttajasopimuksia ja työsopimuksia. Jos asianosaiset eivät toisin sovi, kuluttajasopimuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on, jos tähän valtioon on 3 artiklassa tai 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu liityntä. Työsopimuksiin sovelletaan lakiviittauksen puuttuessa sen valtion lakia, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi. Jos työntekijä ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa, työsopimukseen sovelletaan sen toimipaikan sijaintivaltion lakia,
joka on ottanut työntekijän työhön. Jos kuitenkin kaikista olosuhteista ilmenee, että työsopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon, silloin työsopimukseen sovelletaan 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisen toisen valtion lakia. Kuluttajasopimusten osalta yleisenä sääntönä on, että lakiviittaus ei saa missään olosuhteissa saattaa kuluttajaa epäedulliseen asemaan tai johtaa siihen, että kuluttaja menettäisi asuinpaikkavaltionsa takaaman suojan, jos se olisi hänen kannaltaan edullisempi. Työsopimusten osalta työntekijältä ei voida riistää sitä suojaa, jonka hän saisi sen valtion pakottavien työoikeussäännösten perusteella, jossa hän tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi. Edellä tarkasteltiin messujärjestäjä yritys B:tä, joka oli saanut viime tipassa peruutuksen isosta näyttelytilasta (ks. s. 5). Yritys B haluaa varmistautua siitä, että sen sopimukseen yritys A:n kanssa sovelletaan sen oman maan eli jäsenvaltio 2:n lakia. Messujärjestäjät yleensä määrittelevät yleisissä messuehdoissaan, että näytteilleasettajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa järjestäjällä itsellään on liikepaikka. Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan sopimuspuolten vapaus sopia sovellettavasta laista (lakiviittaus). Jos yritys B olisi ottanut sopimukseen lakiviittauksen, sopimukseen sovellettaisiin valittua lakia. Muussa tapauksessa sovellettava laki määräytyisi sen säännön perusteella, että sovellettava laki on sen valtion laki, johon sopimus läheisimmin liittyy. Kyseessä olevassa ssopimuksessa näyttelytilan vuokra ja siihen liittyvät liikemessupalvelut olivat luonteenomaista sopimukselle. Tämä eroaa selvästikin yritys A:n maksuvelvollisuudesta, joka oli mitä yleisluonteisin velvoite. Näin ollen sopimukseen sovelletaan sen valtion eli jäsenvaltio 2:n lakia, jossa yritys B:llä on keskushallinto. Ehdotukset Rooman yleissopimuksen ja Rooma I -asetuksen korvaamiseksi Euroopan komissio antoi 14.1.2003 vihreän kirjan sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista käyttäen Rooma I -asetusta työnimikkeenä. Korvaamalla yleissopimus EY-asiakirjalla päästäisiinkin niistä rajoituksista, jotka johtuvat Rooman yleissopimuksen luonteesta kansainvälisenä sopimuksena. Se myös johtaisi siihen, että samoin kuin oikeudellisessa yhteistyössä yksityisoikeuden alalla yleensä, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin olisi sääntöjen lopullinen tulkitsija; tätä toimivaltakysymystä ei ole vielä Rooman yleissopimuksen osalta pystytty ratkaisemaan. Lopuksi on syytä todeta, että keskustelua käydään myös joidenkin Rooman yleissopimuksen määräysten ajan tasalle saattamisesta, erityisesti 5 artiklan mukauttamisesta kuluttajien sähköisiin liiketoimiin sovellettavaan lainsäädäntöön. 2.2 Ehdotus Rooma II -asetukseksi Vaikka Bryssel I -asetus kattaa sekä sopimusvelvoitteet että sopimuksenulkoiset velvoitteet, tähän mennessä on yhdenmukaistettu ainoastaan sopimusvelvoitteisiin liittyvää lainsäädäntöä Euroopan 13
14 yhteisössä. Tämän vuoksi Euroopan komissio antoi 22.7.2003 ehdotuksen Rooma II asetuksesta koskien sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavastaa. Asetusehdotuksen soveltamisalaan eivät kuulu tietyt sopimuksenulkoisten velvoitteiden alat, kuten perhesuhteista tai muista vastaavanlaisista suhteista, aviovarallisuussuhteista tai perintöoikeudesta johtuvat velvoitteet. Asetusehdotuksessa erotetaan lainvalintasäännöt kahden sopimuksenulkoisten velvoitteiden ryhmän osalta: vahingosta johtuvien velvoitteiden ja muusta kuin vahingosta aiheutuvien velvoitteiden osalta. Ehdotettu sääntö vahingosta johtuvien sopimuksenulkoisten velvoitteiden osalta on, että velvoitteeseen sovelletaan sen paikan lakia, jossa välitön vahinko ilmenee tai uhkaa ilmetä. Tämän lex loci delicti commissi -säännön tarkoituksena on oikeusvarmuuden takaaminen ja kohtuullisen tasapainon aikaansaaminen henkilön, jonka vastuuseen vedotaan, ja vahingon kärsineen henkilön välille. Jos kuitenkin henkilön, jonka vastuuseen vedotaan, ja vahingonkärsijän asuinpaikka on samassa valtiossa, sovelletaan tämän valtion lakia. Asetusehdotuksessa säädetään yleisestä poikkeuslausekkeesta, jolla pyritään tiettyyn joustavuuteen, antamalla tuomioistuimelle mahdollisuus mukauttaa jäykkää sääntöä kuhunkin yksittäistapaukseen niin, että tapaukseen sovelletaan sitä lakia, joka heijastelee tilanteen painopistettä silloin, kun velvoite selkeästi liittyy läheisemmin toiseen valtioon. Asetusehdotuksessa esitetään myös erityissääntöjä, joita sovelletaan tiettyihin oikeuden aloihin, kuten tuotevastuuseen, vilpilliseen kilpailuun ja immateriaalioikeuksiin. Muusta kuin vahingon aiheuttaneesta teosta johtuvista sopimuksenulkoisista velvoitteista, kuten perusteettomasta edusta ja asiainhuollosta, asetusehdotuksessa annetaan useita sääntöjä sen varmistamiseksi, että velvoitteeseen sovelletaan sen valtion lakia, johon velvoitteen aineellinen sisältö läheisimmin liittyy, jättäen tuomioistuimille riittävästi harkintavaltaa mukauttaa sääntöä kansalliseen järjestelmään nähden. Asetuksessa säädetään osapuolten mahdollisuudesta valita sopimuksenulkoiseen velvoitteeseen sovellettava laki sen jälkeen kun riita on syntynyt (mahdollisuutta valintaan ennen riidan syntyä ei ole). Lainvalinnan on oltava joko nimenomainen tai sen on käytävä selvästi ilmi tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Valinnanvapautta on kuitenkin rajoitettu silloin, kun kaikki tapaukseen liittyvät tekijät sijoittuvat muuhun kuin siihen valtioon, jonka lakia on sovittu sovellettavan. Valinnanvapautta ei ole myöskään immateriaalioikeuksien osalta. Lisäksi on todettava, ettei vieraan lain soveltaminen saa olla selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. 3 Yksityis- ja kauppaoikeuden alalla tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön kehittäminen jatkossa Yhteisö yrittää vähentää jäsenvaltioiden oikeudellisten järjestelmien välisiä jäljellä olevia esteitä. Tampereen Eurooppa-neuvosto kehotti vähentämään edelleen välivaiheita, jotka ovat vielä tarpeen päätösten ja tuomioiden tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi pyynnön vastaanottavassa maassa ; lopullinen tavoite on yksityisoikeuden alalla annettujen oikeudellisten ratkaisujen automaattinen tunnustaminen ja täytäntöönpano ja eksekvatuurimenettelyn täydellinen poistaminen.
3.1 Komission ehdotus asetukseksi riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta jäsenvaltioissa vaatimatta täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa minkään erityismenettelyn noudattamista. Ehdotus neuvoston asetukseksi riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta (KOM/2002/159 lopull.) luo järjestelmän, joka mahdollistaa tuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen vapaan liikkuvuuden kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä tapahtuu säätämällä vähimmäisvaatimukset, joiden noudattaminen tekee täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa ennen tunnustamista ja täytäntöönpanoa toteutettavat välivaiheen menettelyt tarpeettomiksi. Asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä 'Riitauttamattomien vaateiden' käsite kattaa kaikki sellaiset tilanteet, joissa velkoja on saanut joko tuomioistuimen päätöksen velallista vastaan (kun tämä ei ole todistettavasti kiistänyt rahallisen vaateen laatua tai määrää) tai täytäntöönpanokelpoisen asiakirjan, joka edellyttää velallisen nimenomaista suostumusta, olipa se tuomioistuimen hyväksymä sovinto tai virallinen asiakirja. Jos riitauttamatonta tuomiota koskeva tuomio on annettu jäsenvaltiossa, velkoja voi valita, hakeeko hän riitauttamattomia vaateita koskevaan eurooppalaiseen täytäntöönpanomääräykseen liittyvää todistusta vai turvautuuko hän asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaiseen järjestelmään. Tuomiojäsenvaltiossa eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi vahvistettu riitauttamatonta vaadetta koskeva tuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa Herra A on käynnistänyt oikeudenkäynnin ja esittänyt rahallisen vaateen herra B:tä vastaan jäsenvaltio 1:ssä, jossa heillä kummallakin on asuinpaikka. Tuomioistuin on määrännyt herra B:n, joka ei ole kiistänyt vaadetta oikeudenkäynnin aikana, maksamaan 10,000 euroa herra A:lle. Koska herra B on hiljattain siirtänyt kaikki varansa jäsenvaltio 2:n pankkiin, herra A kysyy kuinka hän voi panna annetun tuomion täytäntöön jäsenvaltio 2:ssa. Tällä hetkellä herra A:n on haettava jäsenvaltio 2:ssa, jossa täytäntöönpanoa haetaan, tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi. Asetuksessa 44/2001 ( Bryssel I -asetus ) säädetty eksekvatuurimenettely tarkoittaa oikeudenkäyntimenettelyä muussa jäsenvaltiossa kuin siellä, jossa tuomio on annettu. Tämä aiheuttaa lisäkustannuksia ja viivästymistä. Eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä koskevan uuden asetuksen mukaan herra A:lla on myös toinen vaihtoehto käytössään. Hän voi hakea tuomion antaneelta tuomioistuimelta tuomion vahvistamista riitauttamatonta vaadetta koskevaksi eurooppalaiseksi täytäntöönpanomääräykseksi, joka tunnustettaisiin ja pantaisiin täytäntöön jäsenvaltio 2:ssa ilman mitään erityismenettelyä. 15
16 Tästä asetuksesta on tuntuvaa etua velkojille, joilla on mahdollisuus nopeaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon ulkomailla ilman, että niiden täytyy turvautua sen jäsenvaltion oikeuslaitokseen, jossa täytäntöönpanoa haetaan, eikä niiden tarvitse kärsiä siitä aiheutuvista viivytyksistä tai kustannuksista. Se on yksi niistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on panna edelleen täytäntöön tuomioiden ja muiden oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Tosiasiassa enää ei ole tarvetta sille, että toisen jäsenvaltion oikeusviranomaiset osallistuvat asian ratkaisuun, ja tämä taas puolestaan johtaa siihen, ettei enää ole tarvetta kääntää asiakirjoja, koska varmennuksessa käytetään monikielisiä vakiolomakkeita. Tuomion antanut tuomioistuin antaa eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen vahvistavan todistuksen tuomion antamiskielellä käyttäen liitteessä I olevaa vakiolomaketta. Asetuksessa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset tuomioon johtavalle oikeudenkäynnille sen varmistamiseksi, että velalliselle ilmoitetaan häneen kohdistuvasta vaateesta, vaatimuksista osallistua aktiivisesti oikeudenkäyntiin kyseessä olevan vaateen kiistämiseksi sekä niistä seuraamuksista, jotka aiheutuvat siitä, ettei hän osallistu riittävän ajoissa menettelyyn, jotta hän ehtisi valmistella puolustustaan. Tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten tehtävänä on tarkastaa, että kaikki oikeudenkäynnin vähimmäisvaatimukset täyttyvät ennen kuin ne antavat vakiomuotoisen eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä koskevan todistuksen, joka kertoo tämän tarkastelun ja sen lopputuloksen avoimuudesta. Neuvosto antoi helmikuussa 2004 yhteisen kannan tämän asetuksen hyväksymisestä ja toimitti sen Euroopan parlamentille toista käsittelyä varten. 3.2 Ehdotus eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja uusi asiakirja eurooppalaisesta vähäisiä vaateita koskevasta menettelystä Euroopan komissio esitti 20.12.2002 Vihreän kirjan eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Eurooppalaiseen maksumääräykseen sisältyy kattava luettelo olennaisia kysymyksiä, joiden tarkoituksena on aktivoida yleistä keskustelua nopean ja tehokkaan menettelyn luomiseksi sellaisille saataville, joiden oletetaan jäävän riitauttamatta. Komissio hyväksyi maaliskuussa 2004 tätä koskevan asetusehdotuksen. 3.3 Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen siviili- ja kauppaoikeudellisten riitojen ratkaisemiseksi Euroopan unionissa Komissio julkaisi 19.4.2002 vihreän kirjan vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (alternative dispute resolution, ADR). Sen tarkoituksena on ottaa huomioon eurooppalainen ja kansainvälinen kehitys ja kuulla jäsenvaltioita ja mahdollisesti asiasta kiinnostuneita tahoja siitä, miten asiassa pitäisi edetä. ADR:n menettelyt ovat tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä, joita käytetään yksityis- ja kauppaoikeudellisissa riitakysymyksissä. Ne yleensä edellyttävät riidan osapuolten yhteistyötä ratkaisun löytämiseksi riitaan riippumattoman kolmannen osapuolen avulla. ADR-menettelyt ovat merkittäviä keinoja yritettäessä tarjota puolueettomia ja tehokkaita riidanratkaisumekanismeja EU:n tasolla.
III. PERHEOIKEUS 1 Bryssel II -asetus Bryssel II -asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan, että toimivaltainen tuomioistuin määräytyy puolisoiden asuinpaikan Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta tai viimeisen asuinpaikan, jos toinen puolisoista vielä asuu ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten kyseisessä valtiossa, tai puolisoiden yhteisen kansallisuuden mukaan (Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin osalta kummankin puolison asuinpaikka). Sen jälkeen kun rouva A on huoltoa koskevissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annettu asetus (EY) 1347/2000 (ns. Bryssel II -asetus ) tuli palannut kotimaahansa, hän voi hakea jäsenvaltio 1:n n tuomioistuimelta avioeroa ainoastaan, jos yksi seuraavista voimaan 1.3.2001. edellytyksistä täyttyy: Asetus koskee avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista, koskevaa siviiliprosessia sekä lasten huoltoa koskevia päätöksiä silloin kun nämä tehdään avioliittooikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä ja koskevat yhteisiä lapsia. Näistä menettelyistä asetuksessa on säännökset sen vahvistamiseksi: - mikä jäsenvaltioiden tuomioistuimista on toimivaltainen, - että toisten jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamat tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön. Rouva A on jäsenvaltio 1:n kansalainen. Hän on naimisissa herra B:n kanssa ja on asunut hänen kanssaan miehen kotijäsenvaltiossa, jäsenvaltio 2:ssa kolmen vuoden ajan. Rouva A on päättänyt hakea avioeroa ja palata kotimaahansa, jossa hänen perheensä asuu. Hän haluaisi lähteä mahdollisimman nopeasti ja hakea avioeroa kotimaassaan. Hän ei ole puhunut herra B:lle kahteen viikkoon ja on huolissaan siitä, että avioerosta voi tulla vakava ongelma. - Jos hän voi taivutella herra B:n hakemaan yhdessä avioeroa, kummankin jäsenvaltion, jossa jompikumpi puolisoista asuu, tuomioistuimet ovat toimivaltaisia. Sen jälkeen kun hän on palannut kotimaahansa, hän voi hakea avioeroa kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimelta (sillä edellytyksellä, että hän asuu siellä) tai herra B:n asuinvaltion, jäsenvaltio 2:n tuomioistuimelta. - Jos herra B ei suostu yhteiseen avioerohakemukseen, rouva A voi hakea avioeroa ainoastaan kotijäsenvaltionsa tuomioistuimelta sen jälkeen kun hän on asunut kotivaltiossaan vähintään kuusi kuukautta. Jos rouva A päättää muuttaa kolmanteen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän ei ole, hän voi hakea siellä avioeroa vasta asuttuaan siellä vähintään yhden vuoden. Rouva A:n on hyvä tietää, että herra B, joka ilmeisesti aikoo edelleen asua puolisoiden nykyisessä yhteisessä asuinpaikassa, on paremmassa asemassa siinä mielessä, että hän voi hakea avioeroa kyseisen valtion tuomioistuimelta välittömästi, kun taas rouva A:n on odotettava kuusi kuukautta. Jos herra B päättäisi hakea avioeroa, hänen avioerohakemuksensa estäisi 17