ELÄINSUOJAT - SELVITYS Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittämistä selvittävälle työryhmälle 15.4.2014 Anne Polso Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 1
SISÄLLYS 1. Johdanto 2. Taustaa 2.1. Aikaisemmat selvitykset 2.2. Eläinsuojat työryhmä (ELSU) 1.2. - 15.9.2007 2.3. Nitraattiasetuksen (931/2000) uudistus 3. Maatalouden rakennemuutos 3.1. Kotieläintilojen määrä ja kehitys Suomessa 2000-2012 4. Eläinsuojan ympäristölupamenettely 4.1. Luvanvaraisuus ja lupaviranomaiset 4.2. Lupaharkinta 4.3. Lupapäätös 4.3.1. Paras käyttökelpoinen tekniikka lupavelvollisessa toiminnassa 4.3.2. Lupamääräykset 4.3.3. Tyypilliset lupamääräykset 4.4. Lupamaksut 4.5. Eläinsuojien ympäristölupien kehitys 5. Lupahakemusten käsittely 5.1. Lupaviranomaisen käsittelyajat 5.2. Ympäristölupien käsittelyn kehittäminen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueella 5.2.1. Toimintamallit 5.2.2. Toimialaryhmät 5.2.3. elupa 6. Eläinyksikkökertoimet 6.1. Ympäristöministeriön ohjeistus 19.6.2001 6.2. Ympäristöministeriön kotieläintalouden ohje 26.9.2009 6.3. Eläinyksikkökertoimet ja etäisyyssuositukset 6.4. Selvitys kotieläinten eläinyksikkökertoimista ja eläinsuojien ympäristöluparajoista (SYKE & MTT 2013) 6.5. Kerrointen käyttötarkoitus jatkossa 7. Eläinlajikohtainen tarkastelu 2
7.1. Eläinsuojan lupakynnys 7.2. Toimivaltaraja 8. Lupamenettelyn keventäminen 8.1. Rekisteröintimenettely 8.2. Kokemuksia rekisteröinnistä 8.3. Rekisteröintimenettelyn soveltaminen eläinsuojiin 8.4. Asetus ympäristönsuojelun vähimmäistasosta 9. Johtopäätökset 3
1. JOHDANTO Ympäristönsuojelulain uudistus on käynnissä ja lakia uudistetaan kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäinen hallituksen esitys annettiin eduskunnalle joulukuussa 2013. Ympäristöministeriö on katsonut tarpeelliseksi käynnistää lakiuudistuksen 2. vaiheen ennen ensimmäisen vaiheen lakiesityksen hyväksyntää. Uudistuksen toisessa vaiheessa tarkastellaan muun muassa kehittämistä hallinnollisen taakan keventämiseksi. Uudistuksessa pureudutaan erityisesti sellaisiin luvanvaraisiin toimintoihin, jotka eivät aiheuta erityisen merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja tai niiden vaaraa ja, jotka eivät ole nykyisen rekisteröintimenettelyn piirissä. Ympäristönsuojelulain ja asetuksen sekä eräiden muiden säädösten uudistamishankkeen 2. vaiheessa on asetettu arvioitavaksi ympäristölupamenettelyn sujuvoittamiseksi tarpeellisia toimia ja muutostarpeita lupamenettelyihin, lupaharkintaan, luvan tarkistamiseen ja valvontaan sekä tehdä niistä tarvittavat säädös- ja muut ehdotukset (niin sanottu projekti 1). Ympäristönsuojelulain uudistuksen yhteydessä on noussut esille tarve tarkastella erikseen eläinsuojien ympäristölupamenettelyä, erityisesti eläinsuojien ympäristölupakäsittelyn toimivaltarajoja, luvanvaraisuuden kynnysarvoja ja mahdollisuutta ottaa käyttöön eläinsuojien rekisteröintimenettely. Ympäristölupakäsittelyn toimivaltarajoja aluehallintoviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen välillä selvitetään uudistamishankkeen projekti 1:ssä, jonka toimikausi jatkuu 2014 loppuun. Edellä mainittujen selvitysten lisäksi ympäristöministeriö on asettanut ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen projektin 6 selvittämään eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittämistä. Ympäristöministeriö asetti 7.10.2013 eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittämistä selvittävän työryhmän. Työryhmän toimikausi on 7.10.2013-31.5.2014 (jatkettu 31.8.2014). Työryhmän on työssään otettava huomioon Suomen ympäristökeskuksen ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen toukokuussa 2013 valmistunut selvitys kotieläinten eläinyksikkökertoimista ja eläinsuojien ympäristöluparajoista sekä samanaikaisesti vireillä oleva nitraattiasetuksen uudistamistyö. Työryhmän on työskenneltävä yhteistyössä projekti 1 kanssa ja raportoitava ympäristönsuojelulain ja asetuksen uudistamishankkeen ohjausryhmälle. Työryhmän pääasiallisena tehtävänä on selvittää ja arvioida muutostarpeita eläinsuojien ympäristölupien luvanvaraisuuden kynnysarvoihin. Työryhmän tehtävänä on myös laatia ehdotus eläinsuojien ympäristölupakäsittelyn toimivaltarajojen tarkistamisesta projekti 1:lle. Lisäksi työryhmän on selvitettävä edellytyksistä ottaa käyttöön eläinsuojien rekisteröintimenettely ja sen edellyttämä eläinsuojien ympäristönsuojeluvaatimuksia koskeva valtioneuvoston asetus. Asettamiskirjeen mukaan työryhmän tulee lisäksi tehdä tarvittavat säädös- ja muut ehdotukset sekä arvioida niiden vaikutuksia. Tämän tiivistetyn selvityksen tarkoituksena on kerätä ja tuottaa tietoa ympäristöministeriön asettamalle työryhmälle sille asetetussa tehtävässä sekä ehdottaa toimenpiteitä jatkoa ajatellen. 4
2. TAUSTAA 2.1. Aikaisemmat selvitykset Ympäristölupahallinnon kehittämistarpeita on selvitetty muutamaan otteeseen jo aikaisemmin. Selvitysmies Ari Ekroosin raportti (2005). Ramboll Finland Oy:n ympäristölupajärjestelmän yksinkertaistamisesta ja yksinkertaistamisen keinoista käsittelevä raportti (2006). Erkki J. Hollon ennakkovalvonnan keinovalikoiman keventämisnäkymiä koskeva raportti (2009). Ympäristöministeriön (toim. Eränkö, Leena) raportti rekisteröintimenettelyn ja ympäristönsuojeluvaatimusta koskevien asetusten toimivuudesta (2013). Selvitys kotieläinten eläinyksikkökertoimista ja eläinsuojien ympäristöluparajoista (loppuraportti SYKE & MTT 30.5.2013). 2.2 Eläinsuojat työryhmä (ELSU) 1.2. - 15.9.2007 Ramboll Finland Oy:n selvityksen perusteella ympäristöministeriö asetti eläinsuojat työryhmän (ELSU) ajalle 1.2. - 15.9.2007. Työryhmän tehtävänä oli koota toimialaa koskevat ympäristönsuojelun nykyiset sisältövaatimukset ja laatia niiden sekä muun tiedon pohjalta toimialakohtaiset säännösehdotukset. Säännösehdotus voi sisältää kaikki toimialan kannalta tarpeelliset ympäristömääräykset tai vain osan niistä. Ryhmän tuli myös pohtia, millä edellytyksillä normit soveltuvat käytettäviksi lupa-, ilmoitus- ja tietorekisteriin merkitsemismenettelyissä. Lupakynnystä ja valtion sekä kunnan välistä toimivallan jakoa tuli tarkastella siltä osin kun asia olennaisesti liittyy normien soveltamiseen. Normit tuli laatia niin, että vähintään nykyinen ympäristönsuojelutaso säilyy. Työryhmä päätyi seuraaviin ehdotuksiin: Eläinsuojien sijoituspaikan soveltuvuuden harkintaan ja eläinsuojien toimintaan sovelletaan edelleen ympäristölupamenettelyä Eläinsuojien lupaharkinnan yksinkertaistamiseksi esitetään tarpeellisia säädöksiä, suosituksia ja ohjeita Eläinsuojia koskevien lupahakemusten tarkistamismenettelyä kevennetään Eläinsuojien lupakynnys pidetään nykyisenä, mutta toimivaltarajaa yhdenmukaistetaan Maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevaa asetusta ehdotetaan tarkistettavaksi Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje ja ympäristölupamenettelyn selkeyttämiseksi annettu ohje uudistetaan Työryhmä ei siis päätynyt esittämään toimialakohtaista säännösehdotusta ja suoran normiohjauksen toteuttamista siten, että osaan nykyisin luvanvaraisesta eläinsuojatoiminnasta 5
ei sovellettaisi lupamenettelyä. Työryhmä katsoi, että edellä mainituilla ehdotetuilla toimilla saavutettaisiin kuitenkin tavoitteena ollut lupien käsittelyn tehostuminen ja yksinkertaistamien siinä laajuudessa kuin se kyseisellä toimialalla on mahdollista. Työryhmän ehdotukset perustuivat siihen kokonaiskuvaan, joka muotoutui saatujen tietojen ja kokemusten perusteella nykyisestä maatalouden rakenteesta ja sen kehityksestä, lupamenettelyjärjestelmästä ja alaa säätelevistä säädöksistä sekä ympäristölupahallinnon uudistamisen väliraporteista annetuista lausunnoista ja asiantuntijoiden kuulemisista. Työryhmä kävi läpi koko eläinsuojatoimintaa koskevat nykyiset ympäristönsuojelun sisältövaatimukset. Työryhmän käytössä ollut laaja aineisto tukee esityksen keskeistä lähtökohtaa eli suoran normiohjauksen soveltumattomuutta eläinsuojien sijoituspaikan harkintaan. Työryhmän ehdotus sisälsi kuitenkin eläinsuojatoimintaa koskevia säännöksiä, joilla normitettaisiin niitä toimintoja, joista ei toistaiseksi ole säädöstasolla määrätty. Tarkistamismenettelyn keventäminen lainsäädännön muutoksella työryhmän esittämällä tavalla keventäisi lupamenettelyä merkittävästi karsimalla pois ne hakemukset, joiden tarkistamiselle ei tosiasiallisesti ole tarvetta. Työryhmä arvioi kyseisten hakemusten määrän olevan tulevaisuudessa noin puolet kaikista eläinsuojahakemuksista eli vastaava määrä mitä normiohjauksella oli esitetty hoidettavaksi. Työryhmä totesi lopuksi, että kaikki ehdotetut toimenpiteet kohentavat lupahakemusten laatua, nopeuttavat lupahakemusten käsittelyä, yhdenmukaistavat lupakäytäntöä ja vähentävät lupapäätöksistä tehtyjä valituksia sekä kehittävät myös valvontaa. Toimenpiteillä on siten lupahallintoa keventävä ja kehittävä vaikutus ja niillä saadaan aikaan myös säästöjä. Toimenpiteillä turvataan ennen kaikkea ympäristönsuojelun korkea taso sekä toiminnanharjoittajien että haitankärsijöiden oikeussuoja. 2.3. Nitraattiasetuksen (931/2000) uudistus Euroopan neuvoston direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (Nitraattidirektiivi 91/676/ETY) on Suomessa pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta nro 931/2000 eli nitraattiasetuksella. Nitraattiasetus tuli voimaan 15.11.2000. Sen toimeenpanossa on todettu olevan tulkintaongelmia, ja tulkintaa on jälkeenpäin ohjeistettu. Asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuneiden toimintaympäristön muutosten vuoksi ympäristöministeriö on katsonut tarpeelliseksi tarkistaa ja uudistaa nitraattiasetusta. Ympäristöministeriö asetti 28.10.2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ympäristöministeriölle ehdotus uudistetusta nitraattiasetuksesta. Asetuksen tulee olla tulkinnallisesti selkeä, ja työssä tulee ottaa huomioon Euroopan yhteisön komissiolta saatu palaute. Työryhmän työ on vielä kesken, joskin loppusuoralla. Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittämistä selvittävän työryhmän on työssään otettava huomioon samanaikaisesti vireillä oleva nitraattiasetuksen uudistamistyö. Luonnosvaiheessa olevan 6
nitraattiasetuksen pääasiallinen sisältö koskee lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointia sekä lannoittamista. Asetuksessa on kuitenkin rakennelmien sijoittamista koskeva määräys (5 ), jota voidaan pitää jonkinlaisena yhtymäkohtana eläinsuojien lupamenettelyn keventämistä selvittävässä työssä. Lannan- ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa: 1) pohjavesialueelle, jollei maaperäselvitysten perusteella osoiteta, että tällaiselle alueelle sijoittaminen ei aiheuta pohjavesien pilaantumista tai sen vaaraa; 2) tulvanalaiselle alueelle; 3) alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä; 4) alle 25 metrin etäisyydelle norosta tai valtaojasta. 3 MAATALOUDEN RAKENNEMUUTOS 3.1. Kotieläintilojen määrä ja kehitys Suomessa 2000-2012 Viimeisen kymmenen vuoden aikana joka neljäs maatila on lopettanut maatalouden harjoittamisen. Tuotantoaan jatkaneet maatilat ovat siirtyneet yhä enemmän kasvinviljelyyn. Kotieläintilojen osuus on laskenut alle puoleen kaikista maatiloista. Keskimääräinen peltoala on puolestaan kasvanut jo yli 30 hehtaariin. EU-aikana Suomesta on hävinnyt kaikkiaan runsaat 26 000 tilaa. (TIKE 2013) Nykyisin maatiloja on kaikkiaan vajaat 70 000. Vuonna 2001 kotieläintilojen osuus laski ensimmäistä kertaa alle puoleen kaikista maatiloista. Muutos on ollut merkittävä, kun otetaan huomioon, että vielä 1970-luvulla kotieläimiä oli noin 70 %:lla ja vielä vuonna 1990 runsaalla 62 %:lla maatiloista. Viljelijöiden ilmoittamien päätuotantosuuntien mukaan kotieläintilojen lukumäärä on laskenut viime vuosina keskimäärin kuusi prosenttia vuodessa. (TIKE 2013) Tuotantosuunnan mukaan vuonna 2012 Suomessa oli 9 781 lypsykarjatilaa, 3 540 muuta nautakarjatilaa, 1 712 sikatilaa ja 522 siipikarjatilaa (TIKE 2013). 4 Eläinsuojan ympäristölupamenettely 4.1. Luvanvaraisuus ja lupaviranomaiset Ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000) mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa. Eläinsuojan luvanvaraisuus perustuu eläintenpitoon tuotantorakennuksessa. Eläinsuojaan kuuluu toiminnallisesti myös muun muassa eläinten 7
tuottaman lannan varastointi sekä rehunvalmistus ja varastointi tuotantorakennuksen yhteydessä. Seuraavilla ympäristönsuojelulain 1 momentissa ja 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuilla toiminnoilla on oltava ympäristölupa: 11) eläinsuojat (tai kalankasvatus): a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 30 lypsylehmälle, 80 lihanaudalle, 60 täysikasvuiselle emakolle, 210 lihasialle, 60 hevoselle tai ponille, 160 uuhelle tai vuohelle, 2 700 munituskanalle tai 10 000 broilerille, taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 210 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa; b) vähintään 250 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 50 siitosnaarasketun tai -supin taikka vähintään 50 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 250 siitosnaarasminkille tarkoitettua turkistarhaa; Lupa voidaan edellyttää edellä mainittua asetuksen mukaista luetteloa vähäisempään toimintaan, mikäli toiminta sijoittuu tärkeälle pohjavesialueelle (luokat 1 ja 2) ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa (YSA 1 ). Lisäksi eläinsuojan ympäristölupa on oltava toimintaan, josta saattaa aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 :ssä 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toiminta voi tällöin olla luetteloa vähäisempää. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 2-4 kohdassa sekä seuraavien 1 :ssä säädettyjen toimintojen ympäristölupa-asiat, jollei ympäristönsuojelulain 31 :n 1 momentista tai edellä 5 :stä muuta johdu: a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 30 ja alle 75 lypsylehmälle, vähintään 80 ja alle 200 lihanaudalle, vähintään 60 ja alle 250 täysikasvuiselle emakolle, vähintään 60 hevoselle tai ponille, vähintään 210 ja alle 1 000 lihasialle, vähintään 160 uuhelle tai vuohelle, vähintään 2 700 ja alle 30 000 munituskanalle tai vähintään 10 000 ja alle 40 000 broilerille, taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 210 ja alle 1 000 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa; b) vähintään 250 ja alle 2 000 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 50 ja alle 600 siitosnaarasketun tai -supin taikka vähintään 50 ja alle 800 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 250 ja alle 2 000 siitosnaarasminkin turkistarhaa; Aluehallintovirasto ratkaisee seuraavien ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentissa sekä tämän asetuksen 1 :ssä tarkoitettujen toimintojen ympäristölupa-asiat: 8
a) eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 75 lypsylehmälle, 200 lihanaudalle, 250 täysikasvuiselle emakolle, 1 000 lihasialle, 30 000 munituskanalle tai 40 000 broilerille taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 1 000 lihasian eläinsuojaa; b) vähintään 2 000 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 600 siitosnaarasketun tai - supin taikka vähintään 800 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 2 000 siitosnaarasminkin turkistarhaa. Ympäristöministeriö on lupakynnyksen ja toimivaltarajan määrittelyksi ja ympäristölupamenettelyn selkeyttämiseksi laatinut ohjeen. Ohjeen (19.6.2001) mukaan tilan kaikki tuotantoeläimet otetaan lupakynnystä tai toimivaltarajaa laskettaessa huomioon. Lupakynnys ylittyy lypsykarjatilalla oikeastaan jo noin 25 lypsylehmällä, kun vasikat ja hiehot otetaan mukaan. Ympäristönsuojeluasetuksen eläinluetteloiden mukaiset lupakynnykset ja toimivaltarajat huomioivat vain täysikasvuiset eläimet, mutta ympäristöluvassa arvioidaan kaikkien tilan tuotantoeläinten aiheuttamat ympäristövaikutukset. Lupahakemus Ympäristölupa-asia pannaan vireille hakemuksella. Hakemuksen laatijalla tulee olla riittävä asiantuntemus. Toiminnanharjoittaja voi laatia hakemuksen, mutta yleensä eläinsuojan, lantaloiden ja muiden toimintojen osalta tulee esittää asiantuntijan laatimat piirrokset. Hakemus voidaan tehdä vapaamuotoisesti tai erillisellä eläinsuojien hakemuslomakkeella, joka on juuri uusittu aluehallintovirastossa. Hakemus on tehtävä kolmena kappaleena ja sen tulee sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 9-15 :ssä edellytetyt tiedot. Ympäristölupahakemuksessa tulee perustietojen, kuten eläinmäärä- ja lantalatietojen lisäksi olla selvitys lannan ja virtsan levitykseen käytettävissä olevasta levityspinta-alasta tai muusta lannan hyödyntämisestä sekä laidun- ja jaloittelualueista. Lupahakemuksessa tulee esittää tiedot lannan riittävästä varastointitilavuudesta, varastointitavasta ja lantaloiden sijoituspaikoista. Lannan asianmukainen varastointi ja hyödyntäminen ovat keskeinen osa eläinsuojan lupaharkintaa. Lupahakemuksessa on siten esitettävä tiedot myös mahdollisista tilakeskuksen ulkopuolella sijaitsevista etälantaloista. Etälantala ei kuitenkaan ole suoraan sidoksissa eläinsuojan toimintaan ja sen lupaharkintaan silloin, kun eläinsuojan 12 kuukauden lannan varastointitilavuus muutoin täyttyy. Maidontuotantotilaa koskevassa hakemuksessa on lisäksi oltava selvitys maitohuoneen jätevesien käsittelystä. 9
Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Eläinsuojan toiminta voi tarvita myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, jota koskevat tiedot, arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto, tulee liittää lupahakemukseen. Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) eli niin sanotun YVA-lain 4 :n mukaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, tulee soveltaa YVA-lain mukaista arviointimenettelyä. YVA-asetuksen (713/2006) 6 :n hankeluettelon 1) kohdan mukaan arviointimenettelyä sovelletaan kanaloihin ja sikaloihin, joissa kasvatetaan yli 85 000 kananpoikaa tai 60 000 kanaa, 3 000 sikaa tai 900 emakkoa. Hankeluettelossa ei ole mainittu kaikkia tuotantoeläimiä (mm. nautoja), eikä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tällöin sovelleta hankkeeseen suoraan hankeluettelon perusteella. Arviointimenettelyä sovelletaan yksittäistapauksissa myös sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti laajuudeltaan ja laadultaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, aiheuttaa YVAasetuksessa mainittuihin hankkeisiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain 65 :ssä tarkoitettu arviointi. Lisäksi hakemukseen tulee liittää muut lupaharkinnan kannalta tarpeelliset selvitykset. Hyvin laadittu hakemus nopeuttaa asian käsittelyä ja voi vähentää muistutuksien ja valitusten määrää. 4.2 Lupaharkinta Lupaharkinta on keskeinen osa lupaprosessia. Ympäristönsuojelulain 41 :n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen alemmanasteisten säännösten määräykset. Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ottaen huomioon lupamääräykset ja laitoksen sijaintipaikka, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) maaperän, pohjaveden tai meren pilaantumista; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; tai 5) naapuruussuhdelain 17 :n 1 momentin tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Lupaharkinta muodostaa kokonaisuuden, jossa tarkastellaan samanaikaisesti luvan myöntämisedellytyksiä, lupamääräyksiä ja luvan voimassaoloa. Riittävät selvitykset tulee olla hakemuksessa jo ennen kuulutusvaihetta. Selvitysten tekeminen on luvan hakijan tehtävä. Viranomaisen on kuitenkin annettava hakijalle mahdollisuus täydentää hakemustaan ja yksilöitävä hakemuksessa olevat puutteet. Eläinsuojan selvitykset koskevat usein hajuhaittojen 10
vähentämistä. Jos lupaviranomainen katsoo, ettei toiminta täydennyksen jälkeenkään täytä luvan myöntämisen edellytyksiä, viranomainen voi hylätä hakemuksen. Päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamenettelyssä on varmistauduttava siitä, että hakijan suunnittelemat päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevat toimet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. BAT-periaatteen soveltamisen tavoitteena on ehkäistä eläinsuojan päästöjä ympäristöön siinä määrin kuin on mahdollista käyttäen ympäristön kannalta tehokkaimpia teknisiä ratkaisuja, jotka eivät aiheuta hyvin hoidetulle, asianomaisen suuruusluokan toiminnalle kohtuuttomia kustannuksia. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttö eläinsuojassa, kuten esimerkiksi poistoilman käsittely tai lannan jäähdyttäminen, eivät kuitenkaan yksittäistapauksessa takaa luvan myöntämisedellytysten täyttymistä. Jos toiminnan sijoituspaikka on ympäristön kannalta huono, luvan myöntäminen voi edellyttää tehokkaampia tekniikoita käyttöönotettavaksi. 4.3. Lupapäätös Lupaviranomaisen on selvitettävä lupa-asia ottamalla tasapuolisesti huomioon luvan hakijan ja muiden asianosaisten intressit. Luparatkaisu on perusteltava. Lupamääräyksistä ja niiden perusteluista on oltava luettavissa miltä osin ja millä perusteilla hakemusta ei ole hyväksytty ja mihin toimiin hakijan on ryhdyttävä sen lisäksi mitä hakemuksessa on esitetty. Myös hakemuksesta esitettyihin lausuntoihin ja asianosaisten muistutuksiin on vastattava. Päätöksestä on käytävä ilmi miltä osin ja millä perusteilla lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyt seikat on sisällytetty tai oltu sisällyttämättä luparatkaisuun. Lupapäätöksen tärkein kohta on lupa-asian ratkaisu. Lupa myönnetään, jos luvan edellytykset ovat olemassa. Lupa myönnetään joko toistaiseksi tai määräajaksi. Eläinsuojilla lupa myönnetään pääsääntöisesti toistaiseksi kuitenkin niin, että luvassa on yleensä tarkistamisvelvollisuus. Jos lupa koskee IE-laitosta, on tarkistaminen tehtävä määräajoin. Muiden eläinsuojien kohdalla tarkistaminen on erityisen tarpeen silloin, kun toiminnan vaikutusalueelle sijoittuu jo asutusta. Tarkistamisvelvoitteeseen voidaan tällöin liittää esimerkiksi hajun leviämistä ja sen vähentämistä koskevien selvitysten esittäminen. Tarkistamismääräys voidaan jättää esittämättä, mikäli se on toiminnan luonne ja sijoituspaikka huomioiden ilmeisen tarpeetonta. Eläinsuojien ympäristölupapäätöksistä on louhintaa ja murskausta koskevien päätösten ohella valitettu määrällisesti eniten. Toisaalta näitä päätöksiä myös laaditaan suhteellisesti eniten. Vuonna 2012 Vaasan hallinto-oikeuteen kirjattiin yhteensä 503 ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaista valitusasiaa, joista 31 eli 6,2 % koski eläinsuojia. Eläinsuojia koskevat valitukset ovat kuitenkin jonkin verran vähentyneet ja pysytelleen vuodesta 2008 osittain samana. (HAO 2013) 11
4.3.1 Paras käyttökelpoinen tekniikka lupavelvollisessa toiminnassa Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate, YSL 4 ). Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla (BAT) tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä (YSL 3 ). Ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus on säädetty olemaan voimassa vaatimuksena, eli se sitoo luvanvaraisia toimintoja vahvemmin kuin vain yleisenä periaatteena. Tämä sitovuus on rakennettu luvanvaraisuutta ja lupamääräyksiä koskevien säännösten kautta. Seuraavassa ympäristönsuojelulain asiaa koskevat säännökset, joista erityisesti 43 :ssä tuodaan esille parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus. Ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset (YSL 41.1 ). Luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta (YSL 43.1 ). Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. (YSL 43.3 ). Lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi muun muassa parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamiseksi, jos Euroopan yhteisön säädöksen täytäntöön panemiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa näin säädetään (YSL 51 ). Uusi ympäristönsuojelulaki (HE 214/2013), päätelmät ovat BAT-tekniikan osoittava normi direktiivilaitosten lupaharkinnassa Esityksessä uudeksi ympäristönsuojelulaiksi (HE 214/2013) suurimpien luvanvaraisten laitosten lupaharkinnassa on käytettävä BAT-vaatimuksen perusteena ja lähteenä komission hyväksymiä parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmiä. Päätelmissä esitetään toimialalla käytettävien 12
parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, tarkkailu ja kulutustasot. Päätelmissä olevat päästötasot sitovat ympäristölupaharkintaa siten, että ne on asetettava lupamääräysten lähtökohdaksi. Luvassa voidaan tietyin kohtuullisuussyin myöntää niistä kuitenkin poikkeuksia. Jos niistä on kohtuullisuussyistä poikettava (ks. he 214/2013 76 ), tällainen poikkeus on erikseen perusteltava ja sen perusteiden olemassaoloa on tarkasteltava uudestaan luvan aina tarkistamismenettelyissä. Yksittäinen laitos voi käyttää myös jotain muuta samantasoista tekniikkaa, kuin päätelmissä nimettyä. Tällöin tekniikan käyttökelpoisuus ja taso todistetaan yksittäisessä lupamenettelyssä. Päästöraja-arvot asetetaan luvassa myös yhtä tiukiksi, kuin jos käytettäisiin päätelmissä kuvattua tekniikkaa. Eräitä päätelmiin liittyviä määritelmiä BAT Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä ja jotka soveltuvat ympäristölupamääräysten perustaksi; tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. BAT-vertailuasiakirjat Vertailuasiakirjalla tarkoitetaan teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU, jäljempänä teollisuuspäästödirektiivi, 13 artiklan mukaisesti laadittua asiakirjaa, jossa esitetään asiakirjan kohteena olevassa toiminnassa sovelletut tekniikat, päästöt ja kulutustasot, parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelemisessä ja sitä koskevien päätelmien laatimisessa huomioon otettavat tekniikat sekä uudet tekniikat. BAT-päätelmät Päätelmillä tarkoitetaan teollisuuspäästödirektiivin 13 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyä Euroopan komission päätöstä, joka sisältää vertailuasiakirjan ne osat, joissa esitetään päätelmät parhaista käyttökelpoisista tekniikoista, näiden tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, tarkkailu ja kulutustasot sekä tarvittaessa laitoksen kunnostustoimet. 13
Eläinsuojat ja päätelmät Velvollisuus noudattaa päätelmiä parhaan käyttökelpoisen tekniikan lähteenä koskee toimialana myös eräitä eläinsuojia. Direktiivilaitosten luettelossa ovat seuraavat eläinsuojat, joiden luvissa on siis käytettävä päätelmiä BAT-vaatimusten määrittelemisessä: Siipikarjakasvattamot, kun siipikarjapaikkoja on yli 40 000 ja sikalat, kun tuotantosikojen (yli 30 kg:n painoisia) paikkoja on yli 2 000 tai kun emakkopaikkoja on yli 750; siipikarjalla tarkoitetaan kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä ja muita lintuja. Eläinsuojia koskevat uudet vertailuasiakirjat ja päätelmät ovat työn alla. Ne valmistellaan vuorovaikutteisessa menettelyssä teollisuuspäästödirektiivin 13 artiklan mukaisesti. 4.3.2. Lupamääräykset Lupamääräysten tarkoituksena on varmistaa toiminnan lainmukaisuus ja luoda toiminnalle luvan myöntämisedellytykset. Ympäristönsuojelulain 43 :n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset lupamääräykset momentissa luetelluista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Määräykset voivat koskea muun ohella päästöjä sekä niiden ehkäisemistä ja rajoittamista. Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Eläinsuojien ympäristöluvissa annetut lupamääräykset ovat pääosin vakiintuneet. Määräykset noudattavat voimassa olevaa kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjetta. Voidaankin todeta, että ohje on tarkoituksenmukaisella tavalla yhdenmukaistanut eläinsuojien ympäristönsuojelun tasoa, osaltaan myös kuntien toimivaltaan kuuluvissa toiminnoissa. Aluehallintovirastot ovat edelleen lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi perustaneet toimialakohtaisia ryhmiä. Myös eläinsuojille on perustettu oma ryhmä, joka tuottaa sähköiseen lupamääräyspankkiin räätälöityjä lupamääräyksiä (ratkaisutietopankki). Keskeisimmät eläinsuojan lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi annetaan hajuhaitan vähentämisestä, lannan varastoinnista, eläinsuojan ja lantaloiden rakenteista, jätteistä, niiden ja lannan varastoinnista, käsittelystä ja hyödyntämisestä. 14
4.3.3. Tyypilliset lupamääräykset Eläinsuojien pohjarakenteet ja lantaloiden rakenteet Tyypilliset eläinsuojan lupamääräykset koskevat eläinsuojien pohjarakenteita sekä lantaloiden rakenteita, lannan ja jätevesien varastointia. Lähtökohta on, että rakenteet ovat vesitiivistä materiaalia ja, että rakenteista ei aiheudu vuotoja. Tämän lisäksi varastotilavuuden on vastattava vähintään vuoden lantamäärää. Useimmiten varastotilavuudeksi on laskettu myös osa (50 %) syvien lietekuilujen tilavuudesta. Joskus myös laiduntaminen ja muut nykyisen nitraattiasetuksen (931/2000) mahdollistamat poikkeukset varastotilavuuden mitoituksessa on saatettu ottaa huomioon. Tämän lisäksi määräyksiä on saatettu antaa piha- ja kulkuteistä. Eläinsuojassa muodostuva lanta, maitohuoneen pesuvedet sekä muut eläinsuojissa muodostuvat jätevedet ja puristenesteet on varastoitava vesitiivistä materiaalia olevissa lietesäiliöissä tai lantaloissa siten, että niitä ei joudu ympäristöön. Lietteiden, maitohuoneen pesuvesien, muiden pesu- ja jätevesien, säilörehun puristenesteiden sekä sadevesien varastotilavuutta tulee olla vähintään x m 3. Rakennettavien lietesäiliöiden lastausalue on rakennettava tiivispohjaiseksi esimerkiksi betonista tai asfaltista. Kuivalantala tulee varustaa kolmella vähintään 0,5 metrin korkuisella seinämällä sekä vähintään 0,5 metrin korkuisella ajoluiskalla ja lantalan ulkopuolella tulee olla tiivispohjainen kuormauslaatta esimerkiksi betonista tai asfaltista (tiivispohjainen). Rakennettavien eläinsuojien pohjarakenteet, lietekuilut, lietesäiliöt ja lietteen pudotuskaivo tulee rakentaa vesitiiviistä, säänkestävästä betonimateriaalista (vähintään K30-2 luokkaa) maa- ja metsätalousministeriön kyseisiä rakenteita koskevien rakentamisohjeiden mukaisesti. Uuden lietesäiliön tulee olla käyttövalmiina ennen kuin uusi eläinsuoja otetaan käyttöön. Eläinsuojien piha- ja kulkutiet, mikäli niitä ei ole asfaltoitu, tulee pitää riittävän kovapohjaisina. Kaikki kiinteällä katteella kattamattomat lietesäiliöt tulee varustaa riittävän tiheällä ja vähintään 1,5 m:n korkuisella suoja-aidalla maasta mitattuna maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräysten mukaisesti. Rakennettava lietesäiliö tulee suunnitella ja rakentaa siten, että se voidaan tarvittaessa kattaa kiinteällä katteella. Rakennettavan eläinsuojan sosiaalitilojen WC-vedet tulee käsitellä valtioneuvoston asetuksen talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) mukaisesti johtamalla jätevedet esimerkiksi riittävän kokoiseen ja katettuun umpisäiliöön tai jätevedet tulee käsitellä kunnan/kaupungin muulla hyväksymällä tavalla. Umpisäiliö tulee tyhjentää 15
riittävin väliajoin ja jätevedet tulee toimittaa kunnan/kaupungin jätevedenpuhdistamolle tai muulle laitokselle, jolla on ympäristölupa vastaanottaa kyseisiä jätevesiä. Lietteen ja lannan kuljetus- ja levityskaluston pesu tulee suorittaa siten, että pesuvedet otetaan talteen johtamalla ne lietesäiliöön tai muuhun erilliseen umpisäiliöön. Liete- ja kuivalannan säilytystilat tulee tyhjentää perusteellisesti vuosittain ja samalla tulee tarkistaa niiden kunto mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi. Lannan hyödyntäminen Eläinsuojien peruslupamääräykset koskevat lannan ja jätevesien hyödyntämistä. Lanta tulisi ensisijaisesti hyödyntää pellolla lannoitteena ja luvan hakijan olisi esitettävä tätä koskevat riittävät peltoalat ja sopimukset. Lantaa voidaan ympäristöluvassa sallia toimitettavaksi myös esimerkiksi biokaasulaitokselle. Tällöin olisi otettava huomioon missä lanta varastoidaan eli palautuuko se mahdollisesti takaisin tilalle. Lannan hyödyntämistä koskevat määräykset noudattavat pääosin voimassa olevaa nitraattiasetusta ja ovat siten lähinnä informatiivisia. Aluehallintovirastot antavat mielellään nämä määräykset melko kattavastikin, mutta esimerkiksi kuntien ympäristöluvista ne useimmiten puuttuvat tai ovat mukana vain joiltain osin. Aluehallintovirastojen lupamääräykset sisältävät nykyään lähes poikkeuksetta määräykset lannanlevityssuunnitelman laatimisesta ja sen ajan tasalla pitämisestä. Suunnitelma on lähetettävä tiedoksi valvontaviranomaiselle, myös sitä koskevat muutokset. Suunnitelma on lupamääräyksessä usein määrätty laadittavaksi siten, että se sisältää myös nykyisen nitraattiasetuksen liitteiden ohjeet. Kuntien käsittelemissä ympäristöluvissa lannanlevityssuunnitelman edellyttäminen usein puuttuu. Lietelanta, kuivalanta, maitohuoneen pesuvedet, muut eläinsuojien pesuja jätevedet sekä säilörehun puristenesteet tulee hyödyntää pellolla lannoitteena. Lietettä/lantaa sekä pesu- ja jätevettä voidaan toimittaa myös ympäristöluvan omaavaan laitokseen, jos ennen luovutusta esitetään valvontaviranomaiselle voimassa oleva luovutussopimus. Lietteen/ lannan levitykseen soveltuvaa peltoa tulee jatkuvasti olla käytettävissä ympäristölupahakemuksen mukaiseen toimintaan vähintään x hehtaaria. Lietteen/lannan peltolevityksessä tulee noudattaa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä. Levityksessä tulee huomioida myös maaperän viljavuus, viljeltävän kasvin ravinnetarve sekä lannan typpi- ja fosforipitoisuus. Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa lietteen/lannan levityspeltojen osalta lannanlevityssuunnitelma tiedoksi elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen 16
valvontaviranomaiselle x mennessä. Suunnitelmassa tulee esittää levitysalojen sijainnit, levitystekniikka, levitysajankohdat, suojavyöhykkeet pohjavesien, vesistöjen ja talousvesikaivojen suojaamiseksi sekä toimenpiteet naapurustolle aiheutuvan hajuhaitan vähentämiseksi. Suunnitelmaan on liitettävä myös kopiot uusista tai muuttuneista peltojen vuokrasopimuksista ja lannan levityssopimuksista. Lannanlevityssuunnitelmassa tapahtuvat muutokset mukaan lukien uudet tai muuttuneet lietelannan/lannan levitykseen käytettävät peltoalat ja sopimukset on vuosittain 31.3. mennessä toimitettava tiedoksi valvontaviranomaiselle. Suunnitelma on laadittava siten, että 1) Lietteen/lannan peltolevityksessä noudatetaan maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä 2) Lietteen-/lannanlevitystä - ei suoriteta lumipeitteiseen, routaantuneeseen tai veden kyllästämään maahan eikä 15.10. 15.4. välisenä aikana - lietettä levitetään syksyllä enintään 15.11. asti ja levitys aloitetaan keväällä aikaisintaan 1.4., jos maa on sula ja kuiva niin, että valumia vesistöön ei tapahdu eikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole - lietettä ei levitetä nurmikasvuston pintaan 15.9. jälkeen eikä sitä käytetä toistuvasti kevättulvien alle jäävillä peltoalueilla perustettavaa kasvustoa lukuun ottamatta 1.10. - 15.4. välisenä aikana - lietettä ei käytetä viisi metriä lähempänä vesistöä ja seuraavan viiden metrin leveydellä lietteen pintalevitystä ei tehdä, jos pellon kaltevuus ylittää kaksi prosenttia, lietteen pintalevitystä ei suoriteta pelloilla, joiden keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 % 3) Talousvesikaivojen ympärille jätetään vähintään 30-100 metriä leveä 4) Pohjavesialueilla sijaitseville pelloille ei levitetä lietelantaa, pesuvesiä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta ellei toiminnanharjoittaja maaperätutkimusten tai muiden vastaavien luotettavien selvitysten perusteella osoita, että siitä ei aiheudu pohjavesien pilaantumisvaaraa. Kuivalantaa ei levitetä pohjavesialueen varsinaiselle muodostumisalueelle. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen ulkorajan ja pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen väliin sijoittuville pelloille, kun levitys tapahtuu keväällä ja kuivalanta mullataan välittömästi. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä tulee varmistaa, että tuotteet soveltuvat pohjavesialueen viljelyyn. Mikäli ympäristöluvassa ei ole määrätty erillisen lannanlevityssuunnitelman laatimista, näyttävät lupamääräykset pääosin seuraavilta: 17
Lietteen/lannan peltolevityksessä tulee noudattaa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä. Levityksessä tulee huomioida myös maaperän viljavuus, viljeltävän kasvin ravinnetarve sekä lannan typpi- ja fosforipitoisuus. Lietteen/lannan kuormaus ja kuljetus tulee hoitaa tarkoitukseen suunniteltua tiivistä kalustoa käyttäen siten, että lietettä/lantaa ei joudu ympäristöön, teille, ojiin, vesistöön tai pohjaveteen ja ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa tai rasitusta naapureille. Mikäli kuljetusreitille pääsee putoamaan lietettä/lantaa, tulee kuljetukset keskeyttää ja likaantuneet alueet puhdistaa välittömästi. Eläinsuojien pesu- ja jätevesien kuljetuksessa, käytössä ja levityksessä tulee noudattaa myös mitä edellä on lietteen kuljetuksesta, käytöstä ja levityksestä määrätty. Lietteen/lannan levitys on kielletty lumipeitteiseen, routaantuneeseen tai veden kyllästämään maahan. Lietteen/lannan levitys on kielletty 15.10. - 15.4. välisenä aikana. Lietettä/lantaa voidaan levittää syksyllä enintään 15.11. asti ja aloittaa levitys keväällä aikaisintaan 1.4., jos maa on sula ja kuiva niin, että valumia vesistöön ei tapahdu eikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole. Lietettä/lantaa ei saa levittää nurmikasvuston pintaan 15.9. jälkeen ja syksyllä levitetty liete tai lanta on aina viimeistään vuorokauden kuluessa mullattava tai pelto kynnettävä. Lietteen/lannan käyttö toistuvasti kevättulvien alle jäävillä peltoalueilla on kielletty perustettavaa kasvustoa lukuun ottamatta 1.10. - 15.4. välisenä aikana. Lietteen/lannan pintalevitys on kiellettyä pelloilla, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 %. Vesistöjen rantaan ja valtaojien varsille tulee jättää vähintään 10 metrin suojavyöhykkeet, joille ei levitetä lietettä, lantaa tai puristenestettä. Talousvesi-kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30-100 metriä leveä lietteellä/lannalla käsittelemätön vyöhyke. Pohjavesialueilla sijaitseville pelloille ei saa levittää lietelantaa, jätevesiä, puristenestettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta ellei toiminnanharjoittaja maaperätutkimusten tai muiden vastaavien luotettavien selvitysten perusteella osoita, että siitä ei aiheudu pohjavesien pilaantumisvaaraa. Kuivike/kuivalantaa ei saa levittää pohjaveden varsinaiselle muodostumis-alueelle, mutta levitys on sallittua pohjavesialueen ulkorajan sekä pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen väliin sijoittuvilla pelloilla, kun levitys tapahtuu keväällä ja lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Kasvinsuojeluaineita käytettäessä tulee varmistaa, että tuotteet soveltuvat pohjavesialueen viljelyyn. Lietettä/lantaa ei tule levittää pelloille, joiden fosforiluvut ovat korkeat. Maatalouden vesienhoidon tehostamiseksi toiminnanharjoittajan tulee seurata lannan käsittelyyn ja levittämiseen liittyvien tekniikoiden kehittymistä. Myös lantavarastoihin ja lannankäsittelymenetelmiin liittyvää uutta käyttökelpoista tekniikkaa on otettava soveltuvin osin käyttöön jatkossa, mikäli se vähentää ympäristön pilaantumisen vaaraa. 18
Toiminnanharjoittajan tulee varmistaa, että lietteen/lannan vastaanottajat ovat tietoisia lannanlevityssuunnitelmasta ja siitä, mitä lannan levityksestä on määrätty maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevassa asetuksessa. Hajuhaittojen vähentäminen Hajuhaittojen vähentämistä koskevat lupamääräykset ovat niitä, joissa on eniten tapauskohtaisuutta ja vaihtelua. Tyypillisiä hajuhaittoja vähentävät määräykset koskevat lantaloiden kattamista tai rajoittavat lannan käyttöä. Lantarajoitukset koskevat usein pohjavesialueita tai eläinsuojan välittömässä läheisyydessä sijaitsevia peltoalueita. Hajuhaittojen vähentämisellä on vankka yhteys luvan myöntämisedellytyksiin. Toiminnasta ei saa aiheutua naapuruussuhdelain mukaista kohtuutonta rasitusta tai haittaa. Lietesäiliöt on pääsääntöisesti määrätty katettavaksi kelluvalla katteella. Useimmiten alle 100 m etäisyydellä sijaitsevat uudet lantalat on määrätty katettavaksi kiinteällä katteella. Rakennettavat lietesäiliöt tulee täyttää alakautta. Rakennettavat lietesäiliöt tulee kattaa vähintään 10 cm:n vahvuisella kelluvalla katteella esim. turpeella, styrox-rouheella tai muulla vastaavalla materiaalilla. Kelluvan katteen pysyvyyttä tulee tarkkailla ja tarvittaessa sen pysyvyys koko lietepinnalla tulee varmistaa tuulisuojauksella tms. tavalla. Orgaanisia katemateriaaleja (esim. turve) käytettäessä katemateriaalia tulee lisätä riittävän usein, ettei katekerros ohene. Eläinsuojien yhteydessä olevat lietesäiliöt tulee täyttää alakautta tai lietepinnan alapuolelta. Rakennettava lietteen pudotuskaivo tulee kattaa betonikannella. Lantalassa varastoitava kuivike/kuivalanta ja pilaantunut rehu on katettava. Kate voi olla joko vähintään 10 cm:n vahvuinen turvekerros, peite tai muu materiaali. Eläinsuojan poistoilma tulee johtaa ulos eläinsuojien katolla sijaitsevien poistoilmahormien kautta. Eläinten valkuaisruokinta tulee pyrkiä optimoimaan niin, että lietelantaan/lantaan joutuvien typpiyhdisteiden määrä voidaan pitää mahdollisimman vähäisenä. Eläinsuojien sisätilat on pidettävä siistinä ja sisäilman lämpötila mahdollisimman alhaisella tasolla. Eläinsuojien, lietesäiliöiden, kuivalantalan ja laakasiilojen ympäristö sekä kulkutiet on pidettävä hyvässä ja siistissä kunnossa. Muualle kuin kasvustoon levitettävä liete/lanta tulee mullata tai pelto tulee kyntää mahdollisimman pian, viimeistään vuorokauden kuluttua levityksestä. Lietteen levityksessä tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää sijoittavaa levitintä. Eläinsuojasta noin 500 metrin etäisyydellä sijaitsevilla peltolohkoilla lietteen/lannan multaaminen tulee suorittaa neljän tunnin kuluessa levityksestä. Levitysajankohta tulee pyrkiä valitsemaan siten, että naapureille aiheutuva haitta olisi mahdollisimman vähäinen. Liete/kuivikelanta tulee levittää tyynellä säällä tai siten, että tuuliolosuhteet ovat naapureista poispäin. Erityisesti tämä tulee ottaa 19
huomioon lannoitettaessa nurmikasvustoja. Lannanlevityksessä tulee myös noudattaa Hankasalmen kunnan ympäristönsuojelumääräyksiä. Säilörehun varastointi Ympäristöluvissa on annettu määräyksiä myös säilörehun varastoinnista. Määräykset ovat luonteeltaan yleisiä. Useimmiten varastointi pyöröpaaleissa ei aiheuta määräysten antotarvetta. Joissain päätöksissä on määrätty, että pyöröpaalit tulee varastoida vähintään 10 metrin etäisyydellä vesistöistä ja valtaojista. Laakasiiloista on määrätty, että puristenesteet on kerättävä talteen. Rehua on joissain tapauksissa määrätty peitettäväksi, lähinnä hajuhaittojen perusteella. Toiminnassa syntyvien rehujätteiden varastoinnista ja käsittelystä on myös annettu määräyksiä. Säilörehun varastoinnista ei saa aiheutua pinta- ja pohjavesien tai maaperän pilaantumista. Laakasiiloissa varastoitava säilörehu tulee varastointiaikana pitää tiiviisti peitettynä. Säilörehun puristeneste tulee johtaa betonisista laakasiiloista vesitiivistä materiaalia olevaan (betoni tai muu vastaava materiaali) kiinteällä katteella katettuun umpisäiliöön. Umpisäiliöstä puristenesteet tulee siirtää riittävin väliajoin varastoitavaksi lietesäiliöön tai ne tulee levittää kasvukauden aikana peltoon. Umpisäiliön täyttymistä tulee tarkkailla säännöllisesti ylivuotojen estämiseksi. Myös puristenesteiden siirto lietesäiliöön tulee tapahtua siten, ettei vuotoja ympäristöön tapahdu. Rehujätteet tulee varastoida kuivalantalassa ja käyttää pellolla lannoitteena. Laidunnus Eläinsuojien ja laidunalueiden välisten kulkuteiden tulee olla kovapohjaisia siten, että ne kestävät eläinten kulkemisen. Kulkuteille kertyvä lanta tulee poistaa säännöllisesti viikoittain. Laidunalueita tulee hoitaa siten, että niille ei muodostu nurmesta vapaita eroosioherkkiä alueita. Laidunalue tulee pitää hyvässä ja siistissä kunnossa siten, että pinta- ja pohjavesien pilaantumisvaaraa ei aiheudu ja että siitä ei aiheudu kohtuutonta rasitusta tai haittaa naapureille. Vesistöön rajoittuvia peltolohkoja laidunnettaessa, tulee eläinten pääsy vesirajaan saakka estää aitauksella ja järjestää eläinten juotto muutoin. Vesistöön rajoittuville laidunlohkoille ei saa järjestää lisäruokintaa. Laidunnus ei saa aiheuttaa pohja- tai pintavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Laiduntamista tulee välttää 30 100 metrin etäisyydellä talousvesikaivoista. Laidunalueet tulee pitää kasvipeitteisinä eikä laiduntavien eläinten määrä saa ylittää laitumen maaperän tai kasvillisuuden kestävyyttä. Jätteet Jätehuollosta on annettu melko yleisiä määräyksiä lukuun ottamatta eläinjätteitä, joista on määrätty hyvinkin yksityiskohtaisesti. Mikä on toiminnassa perusteltua. Luvissa on jaoteltu 20
lyhyt- ja pitkäaikainen varastointi ja annettu niitä koskevat omat määräykset. Alle kahden vuorokauden varastoinnissa eläinjätettä ei tarvitsisi jäähdyttää. Lähtökohtana on, että ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa eläinten hautaamista ei sallittaisi, vaikka jokin muu lainsäädäntö sen sallisikin niin sanotuilla syrjäisillä alueilla. Toiminnassa muodostuvat jätteet on lajiteltava ja säilytettävä toisistaan erillään. Toiminnassa muodostuvien jätteiden ja rehujätteiden varastointi on järjestettävä siten, ettei niiden varastoinnista aiheudu epäsiisteyttä, haju- tai terveyshaittaa, maaperän, pinta- tai pohjaveden pilaantumisvaaraa tai muuta haittaa tai vaaraa ympäristölle. Hyötykäyttöön soveltuvat jätteet tulee lajitella ja toimittaa ensisijaisesti kierrätykseen tai muuhun keräyspaikkaan kunnan/kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Hyötykäyttöön kelpaamattomat tavanomaiset jätteet tulee toimittaa hyväksyttävään keräyspaikkaan kunnan/kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jäteöljyt ja muut vaaralliset jätteet on varastoitava katetussa tiivispohjaisessa varastossa. Vaaralliset jätteet tulee toimittaa vastaanottopaikkaan, jolla on ympäristölupa ottaa vastaan kyseisiä jätteitä. Tuotantoon kelpaamaton maito tulee toimittaa käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavaan laitokseen tai se tulee johtaa lietesäiliöön. Eläinten ruhot ja muu toiminnassa syntyvä eläinjäte tulee toimittaa hakemuksen mukaisesti x Oy:lle tai muuhun ympäristöluvan omaavaan laitokseen käsiteltäväksi. Ruhojen ja muun eläinjätteen pitkäaikaista varastointia tulee välttää ja lyhytaikainenkin varastointi tulee järjestää siten, että se ei aiheuta terveyshaittaa, hajuhaittaa taikka epäsiisteyttä. Eläinjätettä ei saa haudata. Mikäli ruhoja tai muuta eläinjätettä varastoidaan pakkasjaksolla yli kolme vuorokautta ja muuna aikana yli kaksi vuorokautta tulee varastointi tapahtua tiiviissä, jäähdytettävissä olevassa raatokontissa tai muussa vastaavassa ruhojen kylmäsäilytykseen tarkoitetussa paikassa. Mikäli ruhoja varastoidaan vain lyhytaikaisesti (alle 2 vrk), tulee sen tapahtua tiiviillä alustalla ja ruhot tulee peittää sateelta ja tuhoeläimiltä. Varastointipaikka tulee olla varjoinen, jos sitä ei ole sijoitettu sisätiloihin. Kemikaalien ja polttonesteiden varastointi Kemikaaleista ja polttoaineista on lupapäätöksissä annettu kattavia määräyksiä. Lähes jokaisella eläinsuojalla on polttonestesäiliöitä traktoreiden ja muiden työkoneiden tankkaukseen. Viljankuivaajan polttonestesäiliöiden määräykset eivät kuitenkaan yleisesti ole sisältyneet eläinsuojien lupiin. Polttonesteiden varastointia valvoo lähinnä palo- ja pelastusviranomainen. Kemikaalien varastointia valvoo myös kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Pohjavesialueilla sijaitsevista säiliöistä on annettu lisäksi erityismääräykset. 21